Laupias diakoni

Olipa mies , köyhä ja perheellinen joka iltaisella lähti etsimään perheelleen ravintoa.
Matkallaan hän kohtasi ihmisjoukkion jotka mukiloivat hänet, ryöstivät ja raiskasivat.
Hän makasi maassa, luita oli murtunut, nälissään ja tuskin hän sai ääntä huuliltaan pyytääkseen apua.
Hän näki kuitenkin jonkun pimeällä kujalla häntä lähestyvän.
Hän keräsi kaiken voimansa huutaakseen apua ja tämä ohikulkija ohi jo kävellessään kuuli miesparan rohinat.

Mikä hätänä kysyi laupias diakoni?

Minut ryöstettiin , raiskattiin , mukiloitiin niin pahasti etten kykene liikkumaan , sanoi köyhä mies.

Laupias diakoni oli harmissaan...

Kuitenkin laupias diakoni osoitti myötämielisyyttä.

Jos toimitat tiliotteesi, allekirjoitat erään paperin ja tulet kolmen viikon päästä toimistolleni niin voin sinua kenties auttaa. Ja hän hymyili lempeästi .

Köyhä mies tuskissaan pyysi : Auta minua , pyydän!

Laupias diakoni vastasi: Valitettavasti en ole juuri nyt töissä ja työaikani on lomani jälkeen 11.00 - 12.00 . Silloin voin sinua auttaa mutta nyt olen lomilla. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja olkoon jumala hyvä sinua kohtaan.

Ja hän jätti yhteystietonsa miehelle ja mieluisensa ajan paperille kirjoitettuna milloin oli kykenevä häntä auttamaan , lomansa jälkeen kolmen viikon päästä.

Mies kuoli kadulle yksinäisenä , ei autettuna kun tarvitsi sitä ja diakoni ihmetteli kolmen viikon päästä kun mies ei saapunut sovittuun tapaamiseen.

siinä se.

Tämä oli kertomus laupiaasta diakonista joka ei auta kun tarve on vaan ainoastaan silloin kun se hänelle sopii.

Luterilaiset diakonit auttavat kun heille sopii , heissä ei ole mitään yhtäläisyyttä laupiaaseen samarialaiseen joka pitäisi toimia esikuvana heille.
Nämä toimivat palkan voimin eivätkä ole pätkääkään kiinnostuneita ihmisten hyvinvoinnista siinä hetkessä kun avun tarve on suurin.

Luterilaiset ulkokultaiset virkailijat!

TEHKÄÄ PARANNUS! Tai painukaa helvettiin minne olette jo hyvän matkaa jo menoillaankin.






JOHANNES