Ns. Raamatun ilmoitus on Usko Toivosen mukaan ristiidaton.
Uskon mukaan jakeiden 2 Kor. 5:19 ja Apt. 26:18: välillä EI vallitse ristiriitaa, vaikka edellisessä Paavali väittää syntien anteeksiantamuksen tapahtuneen hetkenä, jolloin Jeesus antoi henkensä maailman lunnaiksi ristillä, kun taas jälkimmäisestä saa käsityksen, että synnit saadaan anteeksi vasta sinä hetkenä, kun uskotaan Jeesukseen.
Usko Toivosen mukaan näiden kahden välillä ei valitse minkäänlaista ristiriitaa.
Miksiköhän?
Samoin Room. 16:7:stä saa käsityksen, että joku voi olla Kristuksessa ennen kuin joku toinen eli voi olla olla olemassa tilanne, jolloin joku ihminen EI ole Kristuksessa. Kohdassa Kol. 1:16-17 Paavali kuitenkin sanoo KAIKEN tulleen LUODUKSI Kristuksessa, Hänen kauttaan ja Häneen ja samoin KAIKEN pysyvän Hänessä VOIMASSA.
Kuinka nämä molemmat Raamatun kohdat voivat pitää samaan aikaan paikkansa?
Kuinka joku, joka on luotu Kristuksessa, Hänen kauttaan ja Häneen ja PYSYY Kristuksessa VOIMASSA, voi muka olla Kristuksen ulkopuolella?
Usko Toivosen mukaan näiden kahden välillä ei valitse minkäänlaista ristiriitaa.
Miksiköhän?
Ja miksiköhän Usko pitää jotakuta sellaista, joka tällaisia kysymyksiä esittää, "oman opin kannattajaksi"?
Uskon itsensä mukaan noissa kahdessä yllä mainitussa esimerkissä ei esiinny minkäänlaista keskinäistä ristiriitaa.
Jotenkin hän on tämän näkökantansa perustellutkin, mutta se on niin sakeaa ja kummallista tekstiä, että siitä ei ota pirukaan selvää. Mutta Usko tuntuu olevan tyytyväinen selitykseensä.
Itse ajattelen, että ihminen joka paapattaa jotain sekavaa ja jauhaa loputtomiin "Raamatun ilmoituksesta" ikään kuin tarkoittaisi sillä jotain, selittääkseen ilmiselvän ristiriidan pois, joko ei ajele ihan täysillä valoilla tai on epärehellinen.
-GF-
Uskon mukaan jakeiden 2 Kor. 5:19 ja Apt. 26:18: välillä EI vallitse ristiriitaa, vaikka edellisessä Paavali väittää syntien anteeksiantamuksen tapahtuneen hetkenä, jolloin Jeesus antoi henkensä maailman lunnaiksi ristillä, kun taas jälkimmäisestä saa käsityksen, että synnit saadaan anteeksi vasta sinä hetkenä, kun uskotaan Jeesukseen.
Usko Toivosen mukaan näiden kahden välillä ei valitse minkäänlaista ristiriitaa.
Miksiköhän?
Samoin Room. 16:7:stä saa käsityksen, että joku voi olla Kristuksessa ennen kuin joku toinen eli voi olla olla olemassa tilanne, jolloin joku ihminen EI ole Kristuksessa. Kohdassa Kol. 1:16-17 Paavali kuitenkin sanoo KAIKEN tulleen LUODUKSI Kristuksessa, Hänen kauttaan ja Häneen ja samoin KAIKEN pysyvän Hänessä VOIMASSA.
Kuinka nämä molemmat Raamatun kohdat voivat pitää samaan aikaan paikkansa?
Kuinka joku, joka on luotu Kristuksessa, Hänen kauttaan ja Häneen ja PYSYY Kristuksessa VOIMASSA, voi muka olla Kristuksen ulkopuolella?
Usko Toivosen mukaan näiden kahden välillä ei valitse minkäänlaista ristiriitaa.
Miksiköhän?
Ja miksiköhän Usko pitää jotakuta sellaista, joka tällaisia kysymyksiä esittää, "oman opin kannattajaksi"?
Uskon itsensä mukaan noissa kahdessä yllä mainitussa esimerkissä ei esiinny minkäänlaista keskinäistä ristiriitaa.
Jotenkin hän on tämän näkökantansa perustellutkin, mutta se on niin sakeaa ja kummallista tekstiä, että siitä ei ota pirukaan selvää. Mutta Usko tuntuu olevan tyytyväinen selitykseensä.
Itse ajattelen, että ihminen joka paapattaa jotain sekavaa ja jauhaa loputtomiin "Raamatun ilmoituksesta" ikään kuin tarkoittaisi sillä jotain, selittääkseen ilmiselvän ristiriidan pois, joko ei ajele ihan täysillä valoilla tai on epärehellinen.
-GF-
Vastaukset 16
Vanhimmat
En minäkään näe mitään ristiriitaa. Toivonen tietää hyvin. Kaikki on pelastettu, luotu ja kutsuttu Kristuksessa, mutta Jumala ei pakota emmekä tiedä, ketkä hylätään lopulta. Evankeliumi (ilosanoma) täytyy kuulla, ja ottaa vastaan, yleensä kasteessa. Vauvat voidaan kastaa, vaikka eivät pysty itse vielä ottamaan vastaan, mutta eivät pysty torjumaankaan.
Eli pelastetun tulee tulla pelastetuksi?
Minusta on erikoista, että Jumalasta ja evankeliumista ja pelastuksesta puhuessanne te sovituksen sanan raiskaajat sanoudutte kaikista kielen käytön säännöistä, joita te noudatatte muulloin.
Sovitetun tulee teidän mukaanne tulla sovitetuksi ja pelastetun pelastetuksi.
Kun te alatte oksentaa tätä oppianne, te alatte puhua näistä asioista kuin Putin Ukrainasta ja Trump Grönlannista - te vapautatte itsenne kaikista YHTEISISTÄ säännöistä ja rajoista, jotka teille kyllä kelpaavat muulloin ja joihin te kyllä vetoatte itsekin muulloin.
On kuin teillä olisi kytkin, jota painamalla säännöt lakkaavat koskemasta teitä.
Usko Toivonen on vienyt tämän taidon äärimmäiseen huippuunsa. Hän siirtelee maalitolppia aivan niin kuin hyväksi kulloinkin näkee.
En minäkään näe mitään ristiriitaa. Ristiriita on ihmisten päässä.
Ihminen, joka ei ristiriidan äärellä tunnista ristiriitaa, on joko vajaaälyinen tai valehtelija.
Kysymys Usko Toivoselle:
Ovatko nämä Jeesuksen Paavalille antamat sanat
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan"
vähemmän luotettavia kuin nämä Jeesuksen sanat
"Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa"?
Loputonta Raamatun sanoman kieroon vääntämistä, pätkimällä sitä mielivaltaisesti !
Jo seuraavassa jekeessa asia selviää:
2. Kor. 5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa !
Ei siis niin, että "olette jo sovitetut" !
Mutta näinhän se sielunvihollinen ja eksyttäjä on toiminut ja toimii ja pyrkii siis pätkimällä vääristelemään ja vääntämään kieroon Kirjoituksia !
Ei siis mitään uutta auringon alla:
Saarn. 1:9 Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
Oletko sinä jotenkin vajaaälyinen tai dementti?
Jakeessa 19 Paavali sanoo suoraan, että Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa, ja HETI SEN JÄLKEEN sinä kiiruhdat kirjoittamaan
"Ei siis niin, että olette jo sovitetut' !"
Missä kohtaa Paavali NOIN kirjoittaa?
Ja mihin helvettiin sinä ehdit sen jakeen 19 survoa?
Sinulle meni KAKSI SEKUNTIA, niin sinä ehdit jo häivyttää sen hevon helvettiin.
Tämä on MALLIESIMERKKI siitä, kuinka sovituksen sana raiskataan.
Ja sinä vielä ylpeilet sillä. Moukka.
Laitan nyt tämänkin siinä toivossa, että tapahtuisi ihme - että Nellie Oleson ottaisi päänsä pois oman uskovaisuutensa ahterista ja havahtuisi:
Jumala todella sovitti koko maailman (κόσμον) itsensä kanssa Kristuksessa (2. Kor. 5:19), eikä tämä sovinto ole pelkkä potentiaalinen tarjous, vaan konkreettinen, objektiivinen, Jumalan yksipuolinen teko, joka kattaa kaikki yksilöt ehdottomasti ja lopullisesti.
Jakeen 19:n rakenne on ratkaiseva kreikaksi: θεὸς ἦν ἐν Χριστῷ κόσμον καταλλάσσων ἑαυτῷ → Jumala oli (imperfekti: jatkuva, toteutunut tila) Kristuksessa sovittaen maailmaa (κόσμον = koko ihmiskunta/kosmos) itsensä kanssa.
Verbi on katallassō (sovittaa, palauttaa yhteyteen) + ἑαυτῷ (itsensä kanssa) → suunta on Jumala → maailma, ei päinvastoin. Jumala itse asettaa maailman sovintoon itsensä kanssa – kysymättä keneltäkään lupaa.
Tämä on Jumalan yksipuolinen, edustuksellinen teko Kristuksessa (viimeisessä Aadamissa, ihmiskunnan edustajassa).
"Maailma" (κόσμος) tarkoittaa kaikkia yksilöitä ilman poikkeusta - tekstissä ei ole mitään rajoitusta (ei "uskovat", ei "valitut", ei "jotkut").
Seuraava lauseosa vahvistaa: μὴ λογιζόμενος αὐτοῖς τὰ παραπτώματα αὐτῶν → Jumala ei enää lue rikkomuksia heidän syykseen (preesens-partisiippi: jatkuva linja). → Kaikkien yksilöiden synnit on jo objektiivisesti poistettu – tämä ei ole ehdollista, vaan tapahtunut tosiasia Kristuksen kautta.
Jakeen 20:n kehotus "καταλλάγητε τῷ θεῷ" (OLKAA sovitetut Jumalan kanssa) ei kumoa jaetta 19. Käskymuoto ei tee sovituksesta ehdollista tai ihmisen aloitetta – se on kehotus havahtua siihen todellisuuteen, joka on jo toteutunut.
Se on kutsu uskoa Jumalan Pojassaan ihmiskunnan puolesta aikaansaamaan täydelliseen sovintoon - yksinkertaisesti tunnustaa, että se on jo totta.
Tämä ei tarkoita, että sovinto odottaa ihmisen "lupaa" tai "vastaanottoa" tullakseen voimaan – se on jo voimaan tullut koko koko maailman eli κόσμος:n osalta.
Jae 20 on kehotus havahtua siihen, mikä on jo totta kaikista. Kristus vastaanotti sovinnon ihmiskunnan puolesta – täysin edustuksellisesti. Koska Kristus on ihmiskunnan Edustaja (viimeinen Aadam), Hänen työnsä sisällyttää kaikki yksilöt tähän sovintoon konkreettisesti eikä mitenkään ehdollisesti.
Tämä ei ole jotakin potentiaalista tai pelkkä "tarjous" vaan objektiivinen, täysin toteutunut muutos koko ihmisyyden tilassa. Jumala ei "tarjoa" sovintoa ikään kuin se voisi epäonnistua; Hän toteutti sen Kristuksessa koko maailman puolesta.
Jumala sovitti maailman itsensä kanssa Kristuksessa (5:19) – tämä tarkoittaa, että jokaisen yksilön kohdalla este on poistettu, syntejä ei enää lueta, ja yhteys on palautettu Jumalan tahdosta yksipuolisesti.
Jakeen 20 "OLKAA sovitetut - -" ei ole ristiriidassa tämän kanssa, vaan se on kehotus tunnustaa ja alkaa elää tässä JO TOTEUTUNEESSA todellisuudessa – ei ehto sille, että sovinto tulisi voimaan.
Lopulta kaikki (ilman poikkeusta) havahtuvat omaan osallisuuteensa tästä sovituksesta, koska Jumalan teko Kristuksessa on kaiken kattava, tehokas ja voittamaton. Se ei voi epäonnistua, koska se on Jumalan työ, ei ihmisen päätös. Tämä on johdonmukainen lukutapa, joka ottaa jakeen 19:n sanamuodon vakavasti: Jumala sovitti maailman eikä suinkaan pelkästään "tarjonnut sovintoa maailmalle".
Ja tämän eikä minkään muun ansioista on kerran jokainen polvi notkistuva ja jokainen kieli tunnustava riemumielin Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Jumala näet korotti Jeesuksen nimen kaikkia muita nimiä korkeammalle juuri tästä syystä - että KAIKKI polvet kerran notkistuvat ja JOKAINEN kieli antaa tunnustuksen.
Aamen.
5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
6 joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
7 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
8 hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
( Fil. 2 )
s-seutulainen
Hyvä s-seutulainen! Juuri noin!
Alkukielestä käy täysin selvästi ilmi, että kyse ei ole pakosta vaan siitä, että Jumala korotti Jeesuksen koko maailman autuuden tähden - siinä tarkoituksessa, että JOKAINEN polvi on notkistuva ja JOKAINEN kieli tunnustava riemumielin Jeesuksen herrauden.
Pyysin keinoälyä perkaamaan tuon siteeraamasi kohden ALKUKIELEN avulla ja kiinnittämään huomiota erityisesti jakeen 10 alun niin että -rakenteeseen sekä tunnustaa-verbiin.
Siis: ALKUKIELEN AVULLA.
SILLÄ KIELELLÄ, JOLLA RAAMATTU ALUN PERIN KIRJOITETTIIN.
Se vastasi:
"Aikanaan jokainen polvi notkistuu – taivaissa, maan päällä ja maan alla - ja jokainen kieli tunnustaa (exomologeomai), että Jeesus Kristus on Herra, Jumalan, Isän, kunniaksi (Fil. 2:11). Verbi exomologeomai tarkoittaa julkista tunnustamista yhteydessä iloiseen ylistämiseen ja kiittämiseen Jumalan teoista.
Vanhassa testamentissa (Septuagintassa) tätä sanaa käytetään Psalmeissa ja Jesajassa lähes yksinomaan kuvaamaan iloista ja vapaaehtoista Jumalan ylistämistä, kuten kiitosta hänen armostaan.
Tunnustus ei ole pakotettua vaan Jumalan rakkauden tulosta: Kun Kristus on sovittanut kaiken (vrt. Kol. 1:20), kaikki tunnustavat hänet ilolla Herraksi, mikä merkitsee pelastusta kaikille (vrt. Room. 10:9, jossa samanlainen tunnustus johtaa pelastukseen)."
Pyysin sitä analysoimaan jakeet 9-11 huolella.
Vastaus oli tällainen:
Kreikkalainen teksti (NA28):2:9 διὸ καὶ ὁ θεὸς αὐτὸν ὑπερύψωσεν καὶ ἐχαρίσατο αὐτῷ τὸ ὄνομα τὸ ὑπὲρ πᾶν ὄνομα,
2:10 ἵνα ἐν τῷ ὀνόματι Ἰησοῦ πᾶν γόνυ κάμψῃ ἐπουρανίων καὶ ἐπιγείων καὶ καταχθονίων,
2:11 καὶ πᾶσα γλῶσσα ἐξομολογήσηται ὅτι κύριος Ἰησοῦς Χριστὸς εἰς δόξαν θεοῦ πατρός.
Jaeosuus on yksi Raamatun voimakkaimmista todisteista universaalista sovituksesta. Se kuvaa Jeesuksen korotusta, joka johtaa koko luomakunnan vapaaehtoiseen tunnustukseen ja alistumiseen, mikä implikoi pelastusta kaikille – ei pakotettua alistumista, vaan iloista ylistystä, joka täyttää Jumalan tahdon (vrt. Ef. 1:10, Kol. 1:20).
Tämä perustuu siihen, että Paavali viittaa Jesajan 45:23:een (LXX), jossa Jumala vannoo, että jokainen polvi notkistuu ja kieli vannoo uskollisuutta – ja Jesajan kontekstissa tämä johtaa pelastukseen, ei tuhoon.
Avainsanojen analyysi alkukielen avulla
Käyn läpi keskeiset sanat ja fraasit, käyttäen kreikan kielioppia (morfologiaa, syntaksia) ja leksikaalista analyysia.
Kieli viittaa universaaliin, vapaaehtoiseen ja pelastavaa tunnustukseen, ei pakotettuun tunnustamiseen tuomion hetkellä.ὑπερύψωσεν (hyperupsōsen) –
Aoristi aktiivi indikatiivi verbistä hyperupsoō, "korottaa yli kaiken" tai "ylentää äärimmäisesti".
Morfologia: Aoristi korostaa kertaluonteista, historiallista tekoa (Jeesuksen ylösnousemus ja korotus).
Jumala korottaa Jeesuksen vastauksena hänen nöyrtymiseensä (Fil. 2:6-8), mikä tekee hänestä koko luomakunnan keskuksen. Tämä ei ole vain arvonimi, vaan kosminen voitto, joka mahdollistaa sovituksen kaikille. Koska Jeesus on "luonut kaikki" ja "kaikki pysyy hänessä" (Kol. 1:16-17), hänen korotuksensa vetää kaikki luokseen (Joh. 12:32), mukaan lukien ne, jotka ovat vastustaneet – lopulta kaikki sovitetaan.
τὸ ὄνομα τὸ ὑπὲρ πᾶν ὄνομα (to onoma to hyper pan onoma) – "Nimi, joka on yli kaikkien nimien".
Morfologia: Neutri akkusatiivi; "hyper" korostaa ylivoimaisuutta.
Tämä nimi on "Jeesus" (tai "Herra", kyrios), joka edustaa Jumalan pelastavaa voimaa. Tämä nimi pakottaa lopulta kaikki tunnustamaan, mutta ei väkivalloin, vaan Jumalan rakkauden kautta. Se viittaa siihen, että mikään voima (enkelit, ihmiset, demonit) ei voi vastustaa tätä nimeä ikuisesti – kaikki alistuvat, ja alistuminen johtaa pelastukseen (vrt. Room. 10:9, jossa "tunnustaa Jeesus Herraksi" on pelastuksen ehto).
πᾶν γόνυ κάμψῃ (pan gonu kampsē) – "Jokainen polvi notkistuu" (aoristi subjunktiivi verbistä kamptō, "taivuttaa").
Morfologia: Subjunktiivi ἵνα-lauseessa ilmaisee tarkoitusta tai mahdollista tulosta, ja tämän voi nähdä Jumalan tahdon toteutumisena (ei vain mahdollisuutena), koska Jumalan sana ei palaa tyhjänä (Jes. 55:11). "Pan" (kaikki) on inklusiivinen, ilman rajoituksia.
Tämä kattaa koko kosmoksen: ἐπουρανίων (taivaalliset, esim. enkelit), ἐπιγείων (maanpäälliset, ihmiset) ja καταχθονίων (maan alaiset, esim. kuolleet tai demonit). "Maan alla" viittaa jopa helvetin/tuonelan asukkaisiin, jotka lopulta pelastuvat. Polvistuminen ei ole pakotettua, vaan vapaaehtoista palvontaa, sillä konteksti on ylistyshymni (Fil. 2:5-11). Se täyttää Jes. 45:23:n lupauksen, jossa polvistuminen johtaa vanhurskauteen ja pelastukseen kaikille.
πᾶσα γλῶσσα ἐξομολογήσηται (pasa glōssa exomologēsētai) – "Jokainen kieli tunnustaa" (aoristi subjunktiivi verbistä exomologeomai).Morfologia: Subjunktiivi ilmaisee tarkoitusta; "exomologeomai" tarkoittaa "avointa tunnustamista, ylistämistä, juhlimista" (ei vain "myöntämistä"). LXX:ssä (esim. Ps. 30:1, 138:1) se liittyy iloiseen kiitokseen, ei pakkoon.
Universalistinen tulkinta: Tämä on keskeinen! Verbi implikoi vapaaehtoista, iloista tunnustusta – ei pakotettua myöntämistä tuomion edessä. Tämä sopii universaaliin sovitukseen. Tunnustus "kyrios Iēsous Christos" (Jeesus Kristus on Herra) on sama kuin Room. 10:9:ssä, jossa se pelastaa. Näin kaikki lopulta pelastuvat, sillä Jumala haluaa kaikkien pelastuvan (1. Tim. 2:4) ja hänen tahtonsa toteutuu (Jes. 46:10). Tämä ei ole pakkoa, vaan Jumalan rakkauden voitto, jossa jopa viholliset sovitetaan.
Fil. 2:9-11 maalaa kuvan Jeesuksen kosmisesta voitosta, jossa koko universumi – taivas, maa ja alamaailma – lopulta alistuu vapaaehtoisesti ja iloisesti hänen herruuteensa. Alkukielen analyysi korostaa inklusiivisuutta ("pan", "pasa") ja tunnustuksen luonnetta ("exomologeomai" iloisena ylistyksenä), mikä tukee universaalia pelastusta. Tämä ei ole pakotettua alistumista, vaan Jumalan rakkauden täyttymys, jossa kaikki sovitetaan (Kol. 1:20). Paavalin konteksti ja Jesajan viite osoittavat varmaa, pelastavaa lopputulosta – Jumalan sana ei epäonnistu.
12 Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
14 Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä,
15 että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa,
16 tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt. ( Fil 2 )
Ei-helluntailainen kommentti:
Maailman ihmiset saavat energiansa ja touhunsa Jumalalta, niin kuin uskovatkin. Kaikkea ylläpidetään Jumalan sanalla (Kol 1 vrt. Joh 15). Mutta Kristuksessa oleminen on Uudessa testamentissa termi, joka viittaa uskossa olemiseen, ja Jumalan valtakuntaan kuulumiseen uskon kautta. Koska kreikassa Kristusta tarkoittava sana tarkoittaa voideltua, jolla viitataan samaan kuninkuuteen kuin heprean messias-sana.
Höpön löpön. Lue Kol. 1:16-20 sataan kertaan, ja palataan sitten asiaan.
2Kor.5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. Biblia (1776) Ps.32:2. Room.3:24-25. Room.4:8. Kol.1:20. 3