Teetkö riittävästi asioita, joista nautit?

noista luetelluista
mukava tv-ohjelma on hitusen vaarallinen jos se on hupia koska se passivoi
mutta jos määrittelet sen opiskeluksi ja haet siihen liittyen jotain lisätietoa
jostain kirjasta tai netistä niin sitten se johtaa aktivoitumiseen

totta että kaikki epämiellyttävä on työnnettävä äkkiä pois ja vältettävä
jo etukäteen että mieliala pysyy positiivisena

Kevätkesällä kukkien nousu kasvuun, kukkiminen ja kukkapenkkien hoitaminen
on todellinen ilo. Se tuottaa hyvää mieltä, se saa "hyvähormonit"
hyrräämään. Kesällä tuntee olevansa "toinen ihminen".

En tee kun en pysty, mutta yritän välttää vaipumasta apatiaan.

Liikuntaa niin paljon kun jaksaa, mieliala kohoaa selvästi. Myös saunominen tuo hyvää mieltä. Hyvä, terveellinen ruoka.
Siinähän niitä.

Valitettavasti kiusaamisen takia en ole pystynyt olemaan oma itseni!

Talvellakin saa ajan kulumaan ihan mukavasti, kesällä vielä mukavampaa kun ulkoilu onnistuu helpommin. Sisällä on kaiken näköistä tekemistä, enemmänkin olisi jos viitsisi päivän askareitten lisäksi, niin vain huomaa on päivä kulunut iltaan.

Siinä ne tulikin mitä rahasta ei edes saa.

Tottakai teen mukavia asioita, kai eläkkeellä jo osaa ja on aikaa.

Kyllä koska Suomessa on niin vähän julkiksia lähtö kohtaisesti että en pane kuitenkaan lanttejani https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/1d89d6f2-eb53-45d7-a4cb-34ad5e18d17e

Kyllä teen mieluisia asioita. Ihan pian laitan sämpylätaikinan kohoamaan. Sitten keiton kanssa syön. Syöminen tuottaa mielihyvää ja pyrin syömään hyvää ja terveellistä ruokaa.

Mielihyvää tuottaa myös liikunta. Välillä vesijumppaa, välillä rauhallista kävelyä.

Viikonloppuna aikomus mennä pieneen leffateatteriin katsomaan "Yksityinen elämä". Siinä on Jodie Foster pääosassa, puhuu ranskaa.

Aina ei tietenkään näin hyvin asiat ole. Vaikeuksia on ollut ja esteitä liikkumisen ja olemisen kanssa. Nytku on nyt.

Kirpasee ja masentaa, kun ei tehdä asioita, jotka olisivat mieluisia.
Niinkin yksinkertainen asia kuin kävely ja kuljeskelu huomioita tehden
ei onnistu enää kuin alle puoli kilometriä ja siinä on yhteensä meno-paluu.

Nautin säännöllisestä, suunnitelmallisesta elämästä
Kuntoon ja terveyteen liittyvät rutiinit 6:n päivänä viikossa.
7:s päivä vähemmän innostavaa rutiinia.
Varsinaiset tyydytyksen hetket ovat harvassa ja kalliita. 150€/ kerta.
Muutamat, kuukausittaiset hetket eivät vielä näy normaalissa perhebudjetissa.

Liikunta on minulle sillä hetkellä miellyttävä kokemus, ei vain sen jälkeinen olo.
Hiihtäminen jo hurmaa, varsinkin näin lumentulon alussa.
Lähellä olo toisi autuaan olon, sitä ei nyt ole. No kestän, mutta kaipaan.
Ryhmässä juttelu ja varsinkin yhteislaulutilaisuudet.
Perheen saaminen pöytääni seurakseni 2-3 tunniksi.
Hyvä tv-ohjelma, sellainen jännäri joka ei voi olla totta, että siitä näkee että tämähän on vain elokuva, Beck ja Kettu esimerkkejä.
Radion musiikkiohjelmat, mm. puhelintoivekonsertti ja Onnensävel.
Se että on oma koti, jossa vielä jaksaa kaiken itse ja voi olla niin kuin lystää.
Tässäpä näitä ja että omaa Kiitollisen mielen.

Olen onnellinen pienistäkin onnistumisista, jos esim. taidot on vähäiset, rukoilen ja olen saanut heti avun.

Touhuan kaikenlaisia pieniä asioita, tilasin ruokakauppaostosten mukana tietynlaiset ompeluneulat, ei tarvitse lähteä niitä erikseen jostain Tokmannilta etsimään. Samaten tilasin nauloja, toivottavasti ovat riittävän isot. En kyllä olisi tarvinnut 200 kpl:n rasiaa, yksikin kpl olisi riittänyt. Mutta onpahan perintöä seuraavalle asukkaalle.

Erilaisia käsitöitä aion nyt talvella jatkaa. Ja lukemista.

Joskus elän haaveissa mistä ennen sai hyvää mieltä ja iloa elämään.

Itteään pitää yrittää miellyttää, murehtia ehtii sit myöhemminkin.

En tee niitä asioita joista nauttisin eniten lainkaan. Ainoa nautinto, josta nautin, ja harrastan, on nukkuminen. Jouduin yhden rakantamissalan firman rosvouksen ja huijauksen kohteeksi, ja tuli unettomia öitä ihan tarpeeksi. Nyt, kun ne asiat, ja pari terveysjuttua on hoideltu, niin kylläpäs uni maistuu. Entiset mielihommat liittyivät käden töihin, soittamiseen, ja liikuntaan. Ne jäivät pois.

Saan kiitollisen ja iloisen mielen ,kun käyn lenkillä ja luen mielekiintoisia asioita netistä. Ne eivät lopu.

Joo siis ihmisten kotona tapahtuu asioita

tässä on kaveri joka meni kauppaan ja osti mustekalan syötäväksi mutta muutti
mielensä ja
opetti sen kuudessa kuukaudessa soittamaan pianoa

https://www.youtube.com/watch?v=PcWnQ7fYzwI

Oikestaan olen ahdistunut elämäni suhteen. Sosiaalinen elämä jäännyt huomiotta, kun kaikkia aika on mennyt työn tekemiseen ja elannon tienaamiseen. Nyt eläkkeellä on aikaa, mutta ystäviä ei ole työuran jälkeen, päivät pitkät, varsinkin talvella. Vaimo on, mutta tuolla omassa huoneessa, empä oli panostanut tälläiseen elämään, jos olisin arvannut tapahtuvan. Hiljalleen hiivun .

Lähden aina lenkille heti, kun herään. Petaan sängyn, käyn pesulla
ja puen ulkoiluvaatteet päälle. Siitä se päivä alkaa, vaikka "startti-
moottori" on hankala saada käyntiin. Polviin sattuu, lonkkaa kolot-
taa, mutta tiedän että 10-15 minuutin päästä kivut ovat poissa, kun
nivelet saavat voitelua!
Lenkiltä tultua laitan aamiaisen ja syön sen yleensä aamu-tv:n ääressä,
niin on seuraa. Päivät kuluvat aivan liian nopeasti.

Minä olen koukussa virkkaamiseen äänikirjojen kera.
Kädet ei tahdo kestää, mutta en voi pitää taukoa, puhumattakaan lopettamisesta.
Nautin yksinolosta, kissa on seuranani, kaveri käy viikonloppuisin joten se kai vaikuttaa siihen että tykkään viikot olla yksin.
Olen tyytyväinen elämääni, kipuja on mutta olen vielä pärjännyt niiden kanssa. Sain morfiinilaastarin jalkakipuihin, ei sopinut minulle, tulin hermostuneeksi enkä saanut nukuttua. En edes huomannut kummoistakaan vaikutusta kipuihin.
Läheisellä on ollut sairautta, syöpä on kavala tauti. Olen joutunut katsomaan useamman läheiseni kamppailun ja häviön taudin kanssa. Uskon ja toivon että nyt saadaan tauti kuriin.

nytki kudon jotain uutta keksittyä tosi mielenkiintoista tekelettä,

mutta
ikävä kyllä käsityöt ovat harventuneet,
ikä tekee tehtävänsä, pikkuhiljaa aktiivisuus hiipuu

ysikymppisen elämä muuttuu tylsäksi,
kuoleman ootdotteluksi,
se harmittaa suuresti,
ei voi mitään, vanhuus ja tylsyys vie väkisinki voiton,
harmittaa vaan olla vanha iminen ja tylsä,

Ei näistä tavallisista kymmeniä vuosia toistuneista arkipäiväisistä asioista saa
suurta riemua revittyä irti.
Se on itsensä huijaamista, kun muutakaan ei ole enää elämässä kuvitellessaan,
että onpa ihanaa aistia kahvin aromi tai tehdä sämpylätaikina.
Onhan se kiva, mutta ei sillä hyviä mielialoja pidetä yllä kuin sen hetken.

Ei oo eikä pysty.