Hyvät Veljet!

Oletko ihmetellyt, kuinka Joensuussakin samat nimet ja kasvot pyörivät vuodesta toiseen kaikissa keskeisissä viroissa, lautakunnissa ja hankkeissa? Oli kyse sitten kaupungin rakennusurakoista, yliopiston hallinnosta tai oikeuslaitoksen tuomarinimityksistä? Se ei ole sattumaa.

Joensuussa, kuten kaikissa Suomen kunnissa, toimii tiivis, näkymättömäksi opetettu verkosto, jossa virkamiehet, juristit ja liike-elämän vaikuttajat pelaavat samaan maaliin. Rakenteellinen korruptio ei tarvitse rikoslain pykäliä; se toimii tuttavuuksien, velvoitteiden ja vastapalvelusten varassa.

Oikeuslaitoksen ja hallinnon välinen piiri on suljettu. Käräjä- ja hovioikeuden virkoja kierrätetään tuttujen kesken, ja Helsingin tai Itä-Suomen yliopiston sama alumnipiiri hallitsee nimitysprosesseja. Lakiasiaintoimistot toimivat välikäsinä – ne hoitavat “oikeudelliset” muodollisuudet, mutta tosiasiassa toimivat paikallisina vallankäyttäjinä ja portinvartijoina. Ne ovat niitä ovia, joiden kautta päätökset ja sopimukset kulkevat ennen kuin kukaan ehtii valittaa.

Samaa verkostoa täydentää säätiöiden ja yhtiöiden kerros, jonka kautta virkamiespiirit ja paikalliset toimijat pyörittävät julkisen ja yksityisen rahan sekoitusta: apurahoja, investointitukea, tonttikauppoja ja rakennuttajaketjuja. Kukaan ei virallisesti omista mitään, mutta kaikki tuntevat toisensa.

Verkon sydän on kuitenkin siellä, minne valonheitin harvemmin osuu: salaseuroissa ja verkostoissa, joissa todelliset luottamukset ja sitoumukset tehdään. Vapaamuurariloosit, Rotary ja suljetut veljesjärjestöt kokoavat yhteen ne ihmiset, jotka päättävät kuka Joensuussa etenee – ja kuka katoaa uraputkesta ilman selitystä. Näiden klubien kautta kulkevat nimitykset, hankkeet ja poliittiset linjaukset, ennen kuin yksikään niistä etenee virallisiin pöytäkirjoihin.

Joensuu toimii kuin hallinnollinen perheyritys, jossa ulkopuoliset näkevät vain viralliset kasvot, eivät epävirallisia kädenpuristuksia. Kutsutaan sitä hyväveliverkostoksi, lojaalisuusketjuksi tai virkamiesmafiaksi – nimi ei muuta tosiasiaa: valta on keskitetty pienelle joukolle, jota kansalainen ei äänestä, mutta joka päättää käytännössä kaikesta.

Kun tämän tiedostaa, alkaa moni näennäisesti järjetön tapahtumien kulku asettua huomattavasti loogisemmaksi tarkastella.