Lieksan runokerho muotoilee

Voisin maistella kosmista rusinaa 🙋‍♂️

Mahtavaa 👍

Lässyn lässyn, läpäti lää, jääkö muistiin runo tää?

"Oi rusina, sä tumma ja kurttuinen, vaellatko Alaskassa Remingtonin kanssa?"

Lieksalaiset on kyllä herkkää ja taiteellista kansaa!

Lieksassa runosuoli sykkii 🫠

Muuten hyvä ruono, mutta miksi siinä ei mainittu pirccaa ja sipuliteemakkaraa 700g...?

On hyllyssä rivi niin konstailematon,
väri puna-valkoinen, hinta on olematon.
Siel’ lepää Pirkka, tuo salkkujen kuningas,
janoisen kurkun ja kukkaron kuningas.
Vaan mitä on mallas ilman sen vertaa,
kun nälkä kurnii jo ties monetta kertaa?
Sipuliteemakkara, tuo pötköjen aatelinen,
on makuprofiililtaan... no, rakenteellinen.
Kun kuori napsahtaa ja tölkki sihahtaa,
arkihuolista hetkeksi vaivat ne katoaa.
Sinappi-raita ja huurteinen tuoppi,
kas siinäpä lieksalaisen onni ja oppi.

Lieksan kela, siltä rahaa saa, jos ei mela veteen tavoita.

Maksalaatikko säkissä vinkuu, kun poimuajo vähän sinkuu. Vaimot katsoo, kapu nukkuu, koko budjetti tyhjiöön hukkuu.

Rove on kylmä, mieli on nälkä, avaruus on kuin tyhjä pälkä. Mutta kela maksaa, tai niin mä luulen, vaikka kuulen vain aurinkotuulen.

Tiu tau tulkku, hyvin luistaa mulccu.

Pielisen rannalla, vaaran kupeessa, istuu mies tuvassa hämärtyvässä.
Kynä on kulunut, paperi karhea, mutta mieli on kirkas ja harvinaisen rohkea.
Hän ei hae sanoja kaupungin hälinästä, vaan serkkulikan saunasta, anopin alkovista.
Hän kirjoittaa pircasta ja sipuliteemakkarasta, myöskin naisesta, jylhästä omasta anopista.
Kun tähdet syttyvät Kolin huipun ylle, hän antaa sydämensä myös serkkulikalle , pakolle ja äidin vellikupille.
Ei riimiä pakota, ei lausetta vääristä, hän kertoo vain totuuden anopin karvaisista sääristä.
Pielisen aallot ne rytmin antavat, tuulet ne viestit kauas kantavat, lieksalaisten elosta maailmalle kertovat.
Vaikka maailma kiirehtii ja muuttaa muotoaan, lieksalainen runoilija pysyy juurillaan, kirjoittaen musteella, joka on suosta otettu, tarinaa appiukosta joka luulee ettei häntä koskaan petetty.

Syvällä korvessa, Lieksan syleilyssä,
porisee pönttö hämärissä eteisissä.
Ei tartte tässä hienostella viineillä,
kun pärjää sokerilla ja hiivan geeneillä.
Lieksan mies se ämpärin kantaa,
vettä ja lämpöä se pöntölle antaa.
Pari kiloa sokeria, paketti hiivaa,
juomanlaittajan mielenrauhaa ei mikään riivaa.
Vesilukko se hiljaa pulu-pulu sanoo,
janoisena kansa jo maistiaista anoo.
Kirkastumista odotellaan viikko tai kaksi,
ennen kuin muuttuu mies iloisemmaksi.
Sitten kun on kirkasta ja potkua piisaa,
ei Lieksan poikaa enää mikään kiusaa.
Kuksasta nautitaan, rannassa saunan,
kilju tuo sieluun ikuisen rauhan.
Serkkulikkakin naposta maistaa,
kohtapa jo kasvot ilosta paistaa,
eipä tahdo likka saunomasta laistaa.

Reunitien Rapsodia

Reunatiellä kello lyö, on käynnissä raskas evästyö. Sipuliteemakkara, tuo pötkö harmaa, on suoliston tukkija, se on varmaa.

Pirkkaolut ihana, tölkki halpa, on kurkunpään kiiltävä terässalpa. Kun makkara ja mallas kohtaa vatsassa, on käynnissä kaasuajo vauhdissa.

Paine nousee, venttiili huutaa, ei poimuajo voi tätä muuttaa. Pieru pamahtaa kuin järeä tykki, naapuri luuli Jorma ahnukseen lykki.

Tuoksu on sankka kuin Marsin sumu, siitä syntyy Reunitien kumu. Kela maksaa ja Pirre huilaa, vatsanpohjassa suolikaasu luilaa.

Höhheli höh höhö häh tä tä tä

Kirves pystyssä hankeen jäi,
kun Lieksan poika höhhelöi näin,
mietti hän pitkään ja hartaasti,
milloin serkkulikka saunaan käski.
Pielisen rannalla, vaarojen alla,
ajatus juoksee kuin ontuva halla.
Pipo on vinossa, silmät on pyöreät,
suunnitelmat suuret ja vöyreät.
"Mitäpä tässä", tuumi hän hiljaa,
vaikka kylvi hän hiekkaa niin niitti viljaa.
On höhhelöinti taito se suuri,
se on Lieksan mielen kestävä muuri.
Kun kello lyö tyhjää ja kahvi on kylmää,
on höhhelöinti sielulle ylvää.
Ei kiirettä minnekään, ei huolta huomisesta,
vain puhdasta iloa tästä höhhelyydestä.

On pimeä ilta ja Reunatie, vain Pirkka-olut sinne tien vie. Kapteeni istuu, on katseessa palo, ja jääkaapista loistaa se ainoa valo.

Sipuliteemakkara, tuo pötköistä jaloin, on nautittu hartaasti, suurin paloin. Mutta vatsassa alkaa nyt hirmuinen myräkkä, kuin käynnissä olisi poimuytimen jyräkkä.

PAUKE kuuluu, kun tölkki se aukeaa, mutta kohta jo peräpäästä jotain laukeaa. Se ei ole laukaus, ei laserin säde, vaan Reunitien suurin ja sankoin mätä!

PRÖÖT! kuuluu pauke, se seiniä tärisyttää, ja naapurin kissa jo ikkunaan pärisyttää. Se on metaania, puhdasta, voimalla tehty, on siinä makkaran ja maltaan lehti.

Kela se maksaa ja Kela se antaa, mutta tätä hajua ei kukaan voi kantaa. Se on vapauden tuoksu, se on Reunitien ääni, se on Kapteenin kalsareiden viimeinen lääni.

Tähdet ne tuikkii ja Sirius oottaa, kun Kapteeni sohvalla kaasua tuottaa. On pauketta, pärinää, onnea syvää, Pirkka-olut tekee kropalle hyvää.

Pierru tuli perceestä, se soi kuin kannel vaikka onkin pinppiiii

Pielisen rannalla, Yamalin mailla,
isäntä seisoi, ei tarmoa vailla.
Hän Jatkiksena tunnettiin, saunojen herra,
joka aitonaisille löylyt tarjosi monta kertaa.
Hän hirret vanhat kokoon haali,
perinteen pyhän oli kylän ideaali.
Savusauna siellä, toinenkin täällä,
lämpöä piisasi kovan kuoren päällä.
Ei kiire ollut Jatkiksen luona,
kun savu nousi ja lauteilla rasvaisilla
tarina lensi ja ahnus soi,
hän saunan henkeä vaalia voi.
Vaikka isäntä itse on nyt poikien pomo,
poika Yamalin rannalla olla vois håmå.
Jatkis elää muistoissa, löylyjen syleilyssä,
suomalaisen saunan syvässä sydämessä.

Mä olen sun
sinä kai
mun
pumputipum

Silti tiedä en
olenko vai
vaikenen
pumputipum

Lieksa on paikka.
Se on siellä.

Lieksa on kaupunki.
Tai no, ainakin kartalla.

Siellä on taloja.
Ja tie.
Ja ehkä toinen tie.

Joskus sataa.
Joskus ei sada.
Tämä on säätiedotus, mutta ei ole.

Joku kävelee.
Tai istuu.
Vaikea sanoa.

Puu.
Toinen puu.
Mahdollisesti kolmas puu.

Järvi on märkä.
Se tekee parhaansa.

Jäätie kolille vie

Kolilla kobehärkää
Puuhataan

Pimujen kanssa

Sitten se

Tapahtui

Miu mau pulkku,
hyvin luistaa hulkku.
Pitäs saaha linppiä,
vaikka pienempääkin.
Huimaronetta kuksutasin
lettulan sintillä.
Lopetan runoilun nyt,
on serkkulikka saunaan
kutsun lähettänyt.
Hyvää ötyä!

Se lentää niin sulavasti kivien, puiden ja hiekan yli
, liitää kallioiden yli ja lipuu lempeästi alas,
se ylpeänä kohottaa äänensä laulaakseen parittelukutsunsa
, ja pian kumppani vastaa laulamalla "Kääk, käk, käk".
Tule kanssani, lesbolokki,
rauhoitu ja lepää kanssani.
Lennä kanssani, lesbolokki,
pieneen pesääni meren rannalle.
Kanssani, silloin kuulut minuun.
Tiedän, että voin olla vahva, kun olet kanssani.

Hän kahlaa vettä,
Uuteen aikaan etsien
kalaansa, ja hän nousee esiin
, yksi kiemurtelee nokassaan,
hän leikkii aaltojen keskellä
, ja piiloutuu aaltojen väliin,
hän kävelee rannalla hämärässä,
etsien simpukoita.

Tule kanssani, lesbolokki,
rauhoitu ja lepää kanssani.
Lennä kanssani, lesbolokki,
pieneen pesääni meren rannalle.
Minun kanssani, sinne sinä kuulut.
Tiedän, että voin olla vahva kun olet... olet kanssani.
Ja illalla,
kun he katselevat laskevaa aurinkoa,
hän katsoo häntä ikään kuin sanoakseen:
Päivä on ohi,
on aika löytää suojaansa,
piiloutua dyynien rinteisiin
, ja nukahtaa
kuun musiikin säestyksellä.
Sinä ja minä, lesbolokki
Sinä vain katselet maailmaa, oi voi

Vain sinä ja minä, lesbolokki
Rinnakkain kanssani kunnes kuolemme
Sinä ja minä, me selviämme jos yritämme
Rakkautemme pitää meidät lentämässä korkealla kunnes kuolemme

Ykä tulee
Se on osakeyhtiö
Ahnus löystyi
Se tuskasta

Huutaa

Taitaa tulla tuisku kun vi...ni heittää vettä kuin paloruisku 🫣

Minä lennän mustassa yössä

nukkuvan maailman ylitse

kiiluvin silmin

ja pehmein, väräjävin siivin.

...

Minä nauran teille, te nukkuvat ihmiset!

Mustalla ei voi olla varjoa

mustassa yössä.

Mä oon tojomies keikalla alas
Tonneja takana, ruostetta alla
Jo poikana päätin; mä oon tojomies
Vaikka skodakuski saa puuronsa helpommalla

Mä oon tojomies, oon hitto soikoon
Ei tullu poliisii, ei virkamiestä
Kulkeva konttori on tojomiehen hotelli
Ja pennit revittävä irti kiamiehenpyllyreiästä

Tuhansia töitä, valvottuja öitä
Viikkoja tiellä, saan spermaa niellä
Silmiä painaa, ei kia kuski anna lainaa
Hei tojomiesmies, mikä pitää homon tiellä

Mä oon tojomies, aina miehen päällä
Ja joskus ylipainan en kiellä
Kiusana kiire ja kondomit
Ja kiamiesten spermat pakko niellä

Mä oon tojomies, peppureiällelle kiire
Viikko tiellä, kotona jorma
Silmiä painaa, oispa tuttu homomies
Sitä kotona ehkä ois jo lauantaina

Mm.. homoilen taas
Mikä pitää miehen tiellä
Oo.. homoilen taas
Mmmm.. uuuhhh homoilen taas

༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ Ѿ Ѿ Ѿ Ѿ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽ส้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้้ส็็็็็็ส็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็็༼ ຈل͜ຈ༽

Sormet lyövät tahtia vääryyden,
on foorumi kenttänä pakkomielteen.
Minä, minä ja vain minun totuus,
on muiden sokeus suuri hyve ja luottamus.
Rivit täyttyvät, viestit vyöryvät,
varjot nurkissa juonia punovat.
Jokainen sana on tarkoin harkittu ansa,
vastassa on koko katalan maailman kansa.
Vainoharha kukkii, muste ei kuivu,
eikä narsistin raivo koskaan taivu.
On pakko kirjoittaa, huutaa ja leimata,
ettei kukaan muu pääse loistetta himmentää.
Sama narina, uusi päivä ja ketju,
katkeamaton on tämän mielen ketju.
Hän valvoo, hän vahtii, hän vastaa taas,
kunnes koko bittiavaruus on hänen maa.

Niska on kuin tiiliseinä,
joka ei halua kääntyä.
Hartiat ovat perunoita,
keitetty ilman suolaa.

Selkä narisee kuin ovi,
joka ei johda mihinkään.
Yritän nostaa käsiä,
mutta ne ovat eri mieltä.

Elämä on kipua,
kipu on elämä,
ja ehkä huomenna
olen vähemmän peruna. 🥔

Aijon rakastella tänään. Kohdetta vaan vielä en ole löytänyt.

Joten vie minut alas hitaasti ja helposti,
Rakastele minua hitaasti ja helposti
Tiedän, että kova onni ja ongelmat
ovat tulossa eteeni,
Joten keinuta minua kunnes olen palanut luihin asti, Keinuta minua
kunnes olen palanut luihin asti

Tää kyllä ole runo. Äiteellä oli isot tissit, nyt kaikilla morsiusehdokkaillanikin pitää olla.

Koitetaan nyt pysyä runoissa!

Lieksa on paikassa,
kartassa ainakin joskus.
Siellä on puita,
ja ehkä myös toinen puu.

Kauppa on olemassa,
ja ihmiset käyvät siellä.
Joskus joku sanoo moro,
joskus ei sano mitään.

Järvi on märkä,
tie menee johonkin.
Lieksa on Lieksa,
ja siinäpä se.

Kommentoi aloitusta

Anonyymi-ap kirjoitti:
Pielisen yllä on taivas niin musta, vailla on Lieksa nyt pelastusta. Mutta kas, valo on oudonlainen, horisontissa häämöttää ryppyinen nainen? Ei – se on suurempi, tumma ja sitkeä, saa se koko kunnan itkeä.




Lennä pöllö, lennä yöhön,
älä törmää mihinkään möhön.
Kuu on siellä vähän vino,
pöllö miettii: missä kino?

Siipi läpsyy, oksa heilahtaa,
pöllö ehkä hetken lehahtaa.
Yö on musta, pöllö ruskea,
runokin on aika tuskea. 🦉

Pielisen yllä taivas on tummans siitä ja Juuassa se on pöydällä. Kova kohtalo heille. Juualaiset kaiken kärsineen ja hauen päitä järsineet 🤠

Missä pöllö
Siellä henki
Tuima
Pöllönsilmä avautuu
Ja
Aarteensa paljastaa

Pöllö istui puussa vinossa,
mietti jotain ihan sinossa,
tai ehkä se oli linossa,
en tiedä, sanat meni pinossa.

Likesa tuli jostain vaan,
ei tiedetty miksi tai milloinkaan,
se sanoi “hei” ja katos taas,
kuin märkä sukka pakkasessa kaas.

Pöllö huhuili: “kuka sä oot?”
tuuli vastas: “en oo mikään goat”,
ja runo loppuu kesken näin,
koska riimit karkas metsään päin.

jösses

Lennän lailla labian
Rakkauden labiat mua kuljettaa
Läpi tuulien ja tuiskujen pinppiin
Parempaan aamuun
Uuteen aamuun taas
Uudelleen ja uudelleen pinppiin

Olen närkästynyt. Runojani ei koskaan julkaista. Koska lieksalaiset ovat niin kateellisia kaikista toisilleen.

Epäilyttävistä runoista lieksalaiset löytävät salaliittoteorioita. Siitä aiheellisesti syystä joukolla poistattavat niitä.

Piinikseni pullistui serkkulikan pimppiii saunassa ällistyi.

Tykkään huhtikuusta. Kohta sitä saa taas vuoden odotella.

Lieksan vappu tuli taas,
satoi vähän, haisee kaas.
Torilla joku joi kiljua,
sanoi “tää on ihan hyvää… juu kai juuhaa”.
Munkit oli vähän kuivia,
kahvi maistui kohtalaisia.
Yksi söi ja toinen joi,
kolmas nurkkaan katos, voi.
Lieksassa tuuli kylmä käy,
jollain maha oudoks käy.
Kohta juostiin puskan taa,
vappu teki tehtävää.
Ilmapallo karkas pois,
kilju teki tepposet vois.
Joku lauloi, vähän väärin,
ripuli vei kesken sävelin.
Siinä se, ei sen enempää,
Lieksan vappu — mitäpä.