Kirkonrotta leikki

Niian,kumarran ja kiitän!Pääsemme leikkimään =)

Leikin alku

Ensin valitaan, kuka leikkijöistä on etsijä. Etsijä voidaan valita erillisellä arvonnalla tai sitten joku voi suostua vapaaehtoiseksi. Muut leikkijät ovat piiloutujia. Leikkiin tarvitaan jokin "huutopaikka", joka toimii leikin keskipisteenä. Tällaiseksi paikaksi käy esimerkiksi jokin seinä, talonovi, liukumäki tms. Huutopaikka on yleensä aina sama, jos samalla paikalla on leikitty Kirkonrottaa aikaisemminkin.

Kun leikki alkaa, etsijä odottaa hetken, että piiloutujat menevät piiloon. Yleensä etsijä esimerkiksi laskee viiteenkymmeneen tai sataan ja hänen on laskiessaan pidettävä päänsä huutopaikkana toimivaa seinää tms. vasten ja peitettävä silmänsä käsillään. Piiloutujat voivat piiloutua mihin tahansa - kauas tai lähelle. Joskus piiloutuja voi taktisesti valita huutopaikkaa yllättävän lähelläkin olevan piilon.


Rottien kiinniottaminen ja itsensä turvaaminen

Kun etsijä lähtee etsimään piiloutujia, piiloutujat voivat edelleen liikkua vapaasti. Heidän ei tarvitse odottaa piiloissaan, että etsijä löytäisi heidät. Mahdollista on myös härnätä etsijää erilaisilla huudoilla, joskaan tämä ei kuulu Kirkonrotta -leikin luonteeseen useimmissa tapauksissa.

Kun etsijä saa varman näköhavainnon jostain piiloutujasta, hänen täytyy koskettaa kämmenellään huutopaikkaan ja huutaa "Mikko-rotta nähty!" (jos nähdyn piiloutujan nimi on Mikko) tai vaikkapa "Mikko- ja Laura-rotta nähty", mikäli piiloutuja näki sekä Mikon että Lauran. Se piiloutuja, jonka etsijä on nähnyt ensimmäisenä, on seuraavalla kierroksella uusi etsijä.

Sen jälkeen kun etsijä on nähnyt Mikon tai Lauran, he voivat myös yrittää pelastaa itsensä juoksemalla huutopaikalle ennen kuin etsijä ehtii sinne. Tällöin heidän pitää koskettaa kädellään huutopaikkaan ja huutaa "Omat!". Jos piiloutuja onnistuu tekemään tämän ennen kuin etsijä tavoittaa huutopaikan, hän on turvassa. Piiloutujan ja etsijän välille voi muodostua tiukka juoksukilpailu huutopaikalle. Usein etsijä kuitenkin näkee piiloutujan niin kaukaa, ettei piiloutujan kannata edes yrittää juosta. Sekä "vangiksi" jääneet rotat, että itsensä pelastaneet leikkijät jäävät maleksimaan huutopaikalle.

Piiloutujat voivat turvata itsensä riippumatta siitä, onko etsijä vielä nähnyt heitä. Jos piiloutuja näkee tai aavistaa, että etsijä on etääntynyt kauaksi huutopaikasta, hän voi käydä turvaamassa itsensä edellä kuvatulla tavalla. Riskienotto on mahdollista, ja kynnys siihen on pieni, mikäli joku toinen on jo joutunut vangiksi, jolloin piiloutujan ei tarvitse pelätä joutuvansa uudeksi etsijäksi.


Pelastaminen

"Vangiksi" joutuneet rotat voidaan kuitenkin myös pelastaa. Kun joku piiloutuja saavuttaa huutopaikan jäämättä ensin itse vangiksi, hän voi pelastaa siellä mahdollisesti olevat vangitut rotat. Tällöin hänen pitää huutaa huutopaikkaa koskettaessaan "Kaikki pelastettu!". Jos joku piiloutuja onnistuu tässä, etsijä joutuu laskemaan huutopaikalla uudestaan samalla tavalla kuin kierroksen alussa, ja vapautetut rotat voivat lähteä taas piiloon. Ne rotat, jotka ovat turvanneet itsensä huutamalla "Omat!" jäävät edelleen huutopaikalle, eikä heidän tarvitse piiloutua enää uudestaan. Huutopaikalle ehtivä piiloutuja voi turvata itsensä huutamalla "Omat!" siitä huolimatta, vaikka paikalla olisi myös vangittuja rottia. Sosiaalinen paine yleensä aiheuttaa kuitenkin sen, että vangitut pelastetaan. Huutopaikalla oleskelevat vangitut yleensä huutelevat avuttomina "Pelastakaa!" huutoja.


Kierroksen päättyminen

Kierros päättyy, kun kukaan piiloutuja ei ole enää karkutiellä. Mikäli kaikki piiloutujat ovat turvanneet itsensä huutamalla huutopaikalla "Omat!", joutuu etsijä olemaan etsijänä myös seuraavalla kierroksella. Mikäli taas yksi tai useampi rotista on joutunut vangiksi, tulee ensimmäisenä nähdystä rotasta etsijä seuraavalle kierrokselle.

Leikin kierrokset jatkuvat näin loputtomiin, kunnes leikkijät lopettavat leikin.

Variaatioita Kirkonrotasta

Erilaiset Kirkonrotassa käytetyt huudot ja muut termit vaihtelevat varmasti paljon. Ylläolevat säännöt ja sanat ovat peräisin Espoon Kilosta 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta.

On olemassa myös joukko Kirkonrotalle hyvin läheistä sukua olevia leikkejä.

Purkkiksessa joku piiloutujista potkaisee purkin, joka etsijän on haettava. Tällä välin piiloutujat juoksevat piiloihin. Kun purkki on asetettu takaisin siihen, mistä se potkaistiin, piiloutujien etsintä alkaa. Purkki toimii jatkossa huutopaikkana, ja etsijä huutaa esimerkiksi "Mikko purkissa" nähtyään Mikon. Muuten säännöt ovat kuin Kirkkiksessä. Tunnetaan myös nimellä pönttö tai prönttö. Purkin tilalla voi olla myös pallo.

Kymmenen tikkua laudalla on variaatio, jossa huutopaikkana toimivalle laudalle (tai jollekin lautaa muistuttavalle levylle) laitetaan kymmenen tikkua (yleensä tikut ovat pieniä puukeppejä). Joku piiloutujista kumoaa laudan siten, että tikut lentävät ympäriinsä. Sen jälkeen piiloutujat juoksevat piiloihinsa. Etsijä kokoaa tikut taas laudalle, jonka jälkeen hän voi alkaa etsimään piiloutujia.

krista kirjoitti:

Leikin alku

Ensin valitaan, kuka leikkijöistä on etsijä. Etsijä voidaan valita erillisellä arvonnalla tai sitten joku voi suostua vapaaehtoiseksi. Muut leikkijät ovat piiloutujia. Leikkiin tarvitaan jokin "huutopaikka", joka toimii leikin keskipisteenä. Tällaiseksi paikaksi käy esimerkiksi jokin seinä, talonovi, liukumäki tms. Huutopaikka on yleensä aina sama, jos samalla paikalla on leikitty Kirkonrottaa aikaisemminkin.

Kun leikki alkaa, etsijä odottaa hetken, että piiloutujat menevät piiloon. Yleensä etsijä esimerkiksi laskee viiteenkymmeneen tai sataan ja hänen on laskiessaan pidettävä päänsä huutopaikkana toimivaa seinää tms. vasten ja peitettävä silmänsä käsillään. Piiloutujat voivat piiloutua mihin tahansa - kauas tai lähelle. Joskus piiloutuja voi taktisesti valita huutopaikkaa yllättävän lähelläkin olevan piilon.


Rottien kiinniottaminen ja itsensä turvaaminen

Kun etsijä lähtee etsimään piiloutujia, piiloutujat voivat edelleen liikkua vapaasti. Heidän ei tarvitse odottaa piiloissaan, että etsijä löytäisi heidät. Mahdollista on myös härnätä etsijää erilaisilla huudoilla, joskaan tämä ei kuulu Kirkonrotta -leikin luonteeseen useimmissa tapauksissa.

Kun etsijä saa varman näköhavainnon jostain piiloutujasta, hänen täytyy koskettaa kämmenellään huutopaikkaan ja huutaa "Mikko-rotta nähty!" (jos nähdyn piiloutujan nimi on Mikko) tai vaikkapa "Mikko- ja Laura-rotta nähty", mikäli piiloutuja näki sekä Mikon että Lauran. Se piiloutuja, jonka etsijä on nähnyt ensimmäisenä, on seuraavalla kierroksella uusi etsijä.

Sen jälkeen kun etsijä on nähnyt Mikon tai Lauran, he voivat myös yrittää pelastaa itsensä juoksemalla huutopaikalle ennen kuin etsijä ehtii sinne. Tällöin heidän pitää koskettaa kädellään huutopaikkaan ja huutaa "Omat!". Jos piiloutuja onnistuu tekemään tämän ennen kuin etsijä tavoittaa huutopaikan, hän on turvassa. Piiloutujan ja etsijän välille voi muodostua tiukka juoksukilpailu huutopaikalle. Usein etsijä kuitenkin näkee piiloutujan niin kaukaa, ettei piiloutujan kannata edes yrittää juosta. Sekä "vangiksi" jääneet rotat, että itsensä pelastaneet leikkijät jäävät maleksimaan huutopaikalle.

Piiloutujat voivat turvata itsensä riippumatta siitä, onko etsijä vielä nähnyt heitä. Jos piiloutuja näkee tai aavistaa, että etsijä on etääntynyt kauaksi huutopaikasta, hän voi käydä turvaamassa itsensä edellä kuvatulla tavalla. Riskienotto on mahdollista, ja kynnys siihen on pieni, mikäli joku toinen on jo joutunut vangiksi, jolloin piiloutujan ei tarvitse pelätä joutuvansa uudeksi etsijäksi.


Pelastaminen

"Vangiksi" joutuneet rotat voidaan kuitenkin myös pelastaa. Kun joku piiloutuja saavuttaa huutopaikan jäämättä ensin itse vangiksi, hän voi pelastaa siellä mahdollisesti olevat vangitut rotat. Tällöin hänen pitää huutaa huutopaikkaa koskettaessaan "Kaikki pelastettu!". Jos joku piiloutuja onnistuu tässä, etsijä joutuu laskemaan huutopaikalla uudestaan samalla tavalla kuin kierroksen alussa, ja vapautetut rotat voivat lähteä taas piiloon. Ne rotat, jotka ovat turvanneet itsensä huutamalla "Omat!" jäävät edelleen huutopaikalle, eikä heidän tarvitse piiloutua enää uudestaan. Huutopaikalle ehtivä piiloutuja voi turvata itsensä huutamalla "Omat!" siitä huolimatta, vaikka paikalla olisi myös vangittuja rottia. Sosiaalinen paine yleensä aiheuttaa kuitenkin sen, että vangitut pelastetaan. Huutopaikalla oleskelevat vangitut yleensä huutelevat avuttomina "Pelastakaa!" huutoja.


Kierroksen päättyminen

Kierros päättyy, kun kukaan piiloutuja ei ole enää karkutiellä. Mikäli kaikki piiloutujat ovat turvanneet itsensä huutamalla huutopaikalla "Omat!", joutuu etsijä olemaan etsijänä myös seuraavalla kierroksella. Mikäli taas yksi tai useampi rotista on joutunut vangiksi, tulee ensimmäisenä nähdystä rotasta etsijä seuraavalle kierrokselle.

Leikin kierrokset jatkuvat näin loputtomiin, kunnes leikkijät lopettavat leikin.

Variaatioita Kirkonrotasta

Erilaiset Kirkonrotassa käytetyt huudot ja muut termit vaihtelevat varmasti paljon. Ylläolevat säännöt ja sanat ovat peräisin Espoon Kilosta 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta.

On olemassa myös joukko Kirkonrotalle hyvin läheistä sukua olevia leikkejä.

Purkkiksessa joku piiloutujista potkaisee purkin, joka etsijän on haettava. Tällä välin piiloutujat juoksevat piiloihin. Kun purkki on asetettu takaisin siihen, mistä se potkaistiin, piiloutujien etsintä alkaa. Purkki toimii jatkossa huutopaikkana, ja etsijä huutaa esimerkiksi "Mikko purkissa" nähtyään Mikon. Muuten säännöt ovat kuin Kirkkiksessä. Tunnetaan myös nimellä pönttö tai prönttö. Purkin tilalla voi olla myös pallo.

Kymmenen tikkua laudalla on variaatio, jossa huutopaikkana toimivalle laudalle (tai jollekin lautaa muistuttavalle levylle) laitetaan kymmenen tikkua (yleensä tikut ovat pieniä puukeppejä). Joku piiloutujista kumoaa laudan siten, että tikut lentävät ympäriinsä. Sen jälkeen piiloutujat juoksevat piiloihinsa. Etsijä kokoaa tikut taas laudalle, jonka jälkeen hän voi alkaa etsimään piiloutujia.

Lue lisää

konkkastakin yks variaatio kirkonrotasta..meillä oli kyl niin hauskaa aina kun sitä leikittiin..jeps.

krista kirjoitti:

Leikin alku

Ensin valitaan, kuka leikkijöistä on etsijä. Etsijä voidaan valita erillisellä arvonnalla tai sitten joku voi suostua vapaaehtoiseksi. Muut leikkijät ovat piiloutujia. Leikkiin tarvitaan jokin "huutopaikka", joka toimii leikin keskipisteenä. Tällaiseksi paikaksi käy esimerkiksi jokin seinä, talonovi, liukumäki tms. Huutopaikka on yleensä aina sama, jos samalla paikalla on leikitty Kirkonrottaa aikaisemminkin.

Kun leikki alkaa, etsijä odottaa hetken, että piiloutujat menevät piiloon. Yleensä etsijä esimerkiksi laskee viiteenkymmeneen tai sataan ja hänen on laskiessaan pidettävä päänsä huutopaikkana toimivaa seinää tms. vasten ja peitettävä silmänsä käsillään. Piiloutujat voivat piiloutua mihin tahansa - kauas tai lähelle. Joskus piiloutuja voi taktisesti valita huutopaikkaa yllättävän lähelläkin olevan piilon.


Rottien kiinniottaminen ja itsensä turvaaminen

Kun etsijä lähtee etsimään piiloutujia, piiloutujat voivat edelleen liikkua vapaasti. Heidän ei tarvitse odottaa piiloissaan, että etsijä löytäisi heidät. Mahdollista on myös härnätä etsijää erilaisilla huudoilla, joskaan tämä ei kuulu Kirkonrotta -leikin luonteeseen useimmissa tapauksissa.

Kun etsijä saa varman näköhavainnon jostain piiloutujasta, hänen täytyy koskettaa kämmenellään huutopaikkaan ja huutaa "Mikko-rotta nähty!" (jos nähdyn piiloutujan nimi on Mikko) tai vaikkapa "Mikko- ja Laura-rotta nähty", mikäli piiloutuja näki sekä Mikon että Lauran. Se piiloutuja, jonka etsijä on nähnyt ensimmäisenä, on seuraavalla kierroksella uusi etsijä.

Sen jälkeen kun etsijä on nähnyt Mikon tai Lauran, he voivat myös yrittää pelastaa itsensä juoksemalla huutopaikalle ennen kuin etsijä ehtii sinne. Tällöin heidän pitää koskettaa kädellään huutopaikkaan ja huutaa "Omat!". Jos piiloutuja onnistuu tekemään tämän ennen kuin etsijä tavoittaa huutopaikan, hän on turvassa. Piiloutujan ja etsijän välille voi muodostua tiukka juoksukilpailu huutopaikalle. Usein etsijä kuitenkin näkee piiloutujan niin kaukaa, ettei piiloutujan kannata edes yrittää juosta. Sekä "vangiksi" jääneet rotat, että itsensä pelastaneet leikkijät jäävät maleksimaan huutopaikalle.

Piiloutujat voivat turvata itsensä riippumatta siitä, onko etsijä vielä nähnyt heitä. Jos piiloutuja näkee tai aavistaa, että etsijä on etääntynyt kauaksi huutopaikasta, hän voi käydä turvaamassa itsensä edellä kuvatulla tavalla. Riskienotto on mahdollista, ja kynnys siihen on pieni, mikäli joku toinen on jo joutunut vangiksi, jolloin piiloutujan ei tarvitse pelätä joutuvansa uudeksi etsijäksi.


Pelastaminen

"Vangiksi" joutuneet rotat voidaan kuitenkin myös pelastaa. Kun joku piiloutuja saavuttaa huutopaikan jäämättä ensin itse vangiksi, hän voi pelastaa siellä mahdollisesti olevat vangitut rotat. Tällöin hänen pitää huutaa huutopaikkaa koskettaessaan "Kaikki pelastettu!". Jos joku piiloutuja onnistuu tässä, etsijä joutuu laskemaan huutopaikalla uudestaan samalla tavalla kuin kierroksen alussa, ja vapautetut rotat voivat lähteä taas piiloon. Ne rotat, jotka ovat turvanneet itsensä huutamalla "Omat!" jäävät edelleen huutopaikalle, eikä heidän tarvitse piiloutua enää uudestaan. Huutopaikalle ehtivä piiloutuja voi turvata itsensä huutamalla "Omat!" siitä huolimatta, vaikka paikalla olisi myös vangittuja rottia. Sosiaalinen paine yleensä aiheuttaa kuitenkin sen, että vangitut pelastetaan. Huutopaikalla oleskelevat vangitut yleensä huutelevat avuttomina "Pelastakaa!" huutoja.


Kierroksen päättyminen

Kierros päättyy, kun kukaan piiloutuja ei ole enää karkutiellä. Mikäli kaikki piiloutujat ovat turvanneet itsensä huutamalla huutopaikalla "Omat!", joutuu etsijä olemaan etsijänä myös seuraavalla kierroksella. Mikäli taas yksi tai useampi rotista on joutunut vangiksi, tulee ensimmäisenä nähdystä rotasta etsijä seuraavalle kierrokselle.

Leikin kierrokset jatkuvat näin loputtomiin, kunnes leikkijät lopettavat leikin.

Variaatioita Kirkonrotasta

Erilaiset Kirkonrotassa käytetyt huudot ja muut termit vaihtelevat varmasti paljon. Ylläolevat säännöt ja sanat ovat peräisin Espoon Kilosta 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta.

On olemassa myös joukko Kirkonrotalle hyvin läheistä sukua olevia leikkejä.

Purkkiksessa joku piiloutujista potkaisee purkin, joka etsijän on haettava. Tällä välin piiloutujat juoksevat piiloihin. Kun purkki on asetettu takaisin siihen, mistä se potkaistiin, piiloutujien etsintä alkaa. Purkki toimii jatkossa huutopaikkana, ja etsijä huutaa esimerkiksi "Mikko purkissa" nähtyään Mikon. Muuten säännöt ovat kuin Kirkkiksessä. Tunnetaan myös nimellä pönttö tai prönttö. Purkin tilalla voi olla myös pallo.

Kymmenen tikkua laudalla on variaatio, jossa huutopaikkana toimivalle laudalle (tai jollekin lautaa muistuttavalle levylle) laitetaan kymmenen tikkua (yleensä tikut ovat pieniä puukeppejä). Joku piiloutujista kumoaa laudan siten, että tikut lentävät ympäriinsä. Sen jälkeen piiloutujat juoksevat piiloihinsa. Etsijä kokoaa tikut taas laudalle, jonka jälkeen hän voi alkaa etsimään piiloutujia.

Lue lisää

Meillä leikin nimi oli "Omat nimet kirjoissa", ja juoksijat huusivat maalipaikalla "Omat nimet kirjassa, kirjan kannet kii!" Ja jos halusi pelastaa jonkun jo löydetyn, piti ehtiä vielä huutaa pelastettavan nimi, ennen kuin etsijä ehtii läimäyttää oman kämmenensä maalipaikkaan.
Oli kyllä kämmenet usein täynnä pieniä tikkuja, kun meillä maalipaikka oli puuvajan ovi.
Se oli lapsuuden ajan riemukkaimpia leikkejä, ja varmaan siitäkin syystä, että sitä ei voinut kovin pienellä porukalla leikkiä. Piti olla iso lauma kavereita paikalla.
Samasta leikistä varmaan on kehitetty myöhemmän ajan PUM-sota, jota leikimme koulun luokan kanssa. Teimme luokkaretkiä keväisin saareen, ja siellä leikkiä olikin kiva pelata kallioisessa ja metsäisessä maisemassa. Pelaajien oli päästävä hakijan huomaamatta maalipaikalle. Jos hakija hänet huomasi, huusi hän: MIKKO PUM, jolloin pelaajan oli tultava pois pelistä.
Olisi sitä vieläkin kiva leikkiä.

koko lapsilauma (kasvot seinää vasten olevaa "rottaa" lukuun ottamatta) loruilee:
- vasta pesty, puhdas selkä
kuka siihen viimeks koski
likaisilla näpeillään?

joku siis "pesee" rotan käännettyä selkää ja joku toinen (tai pesijä itse) koskettaa selkää lorun lopuksi. koskettamisen jälkeen rotta kääntyy ja arvaa kuka kosketti.

leikkijä jonka nimi on arvattu kysyy:
- ihanks totta?

ja rotta vastaa:
- totta kuin kirkonrotta.

leikkijä:
- määrää matka!

rotta määrää matkan (esim. kolme kertaa lipputangon ympäri). jos rotta arvaa selkäänsä koskettajan oikein joutuu tämä kiertämään annetun matkan. jos taas rotta arvaa väärin, joutuu hän itse kiertämään määräämänsä matkan.

uuden (tai alkuperäisen) rotan kiertäessä määrättyä matkaa, muut leikkijät juoksevat piiloihin ja kun rotta on matkannut matkansa ja palaa lähtöpaikalle, hän huutaa kuuluvasti:
- rotta kotona. jonka jälkeen hän saa alkaa etsiä piilossa olijoita.

kun rotta näkee jonkun piilossa olijan, hän juoksee lähtöpaikalle ja huutaa leikkijän nimen, esim. maijan-rotta. jos maija kuitenkin ehtii lähtöpaikalle ennen rottaa, hän voi huutaa: -oma rotta, jolloin hän on turvassa rotalta.

piilossa olija voi myös pelastaa jo kiinni jääneet leikkijät juoksemalla lähtöpaikalle ennen rottaa ja huutamalla:- kaikki pelastettu, jonka jälkeen kaikki leikkijät saavat mennä uudestaan piiloihin ja rotan työ alkaa alusta.

kun rotta saa kaikki leikkijät kiinni, tulee ensimmäisenä nähdystä leikkijästä uusi rotta, jonka selkä pestään.

* myöhemmässä vaiheessa leikki muuttui meillä niin, että jos rotta arvasi oikein leikkijän, joka pesun jälkeen kosketti hänen selkäänsä, tuli heistä molemmista rottia ja jos hän arvasi väärin, jotui hän yksin toimimaan rottana.