Suomenkin päättäjät harhauttaa kansaa kielikoruillaan

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011812745.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox

"Päättäjien salakieli hämärtää tosiasioita

Kolumni | Hallitseva luokka kehittelee käsitteitä, joiden tarkoituksena on saada asiat näyttämään muulta kuin mitä ne todellisuudessa ovat.


Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Yksi julkisen keskustelun kesto­aiheista on huoli faktojen jäämisestä valheiden ja tunteiden varjoon. Ilmiötä pidetään usein uutena kehitys­kulkuna, mutta kuten Harvardin yliopiston tutkijat Sheila Jasanoff ja Hilton Simmet muistuttavat, pelko luotettavan tiedon murenemisesta on ikivanha. Heidän mukaansa kyse on ennen kaikkea moraali­paniikista, joka nostaa päätään aika ajoin.

Yksi esimerkki heidän kuvaamastaan puhe­tavasta on toimittaja Jussi Ahlrothin hiljattainen artikkeli sivistyneen työväen­luokan lopusta (HS 27.12.2025). Artikkelin mukaan ennen arvostettiin tietoa tuottavia instituutioita, lukemista, sivistystä ja rationaalisuutta. Nyt vallalla ovat tunteet, sivistyksen vastustaminen ja pelkkiin omiin kokemuksiin vetoaminen.

Artikkeli piirtää kuvaa suomalaisen yhteiskunnan jyrkästä jakautumisesta sivistystä vaalivaan eliittiin ja sivistymättömään kansaan: “Vielä 1980-luvulla kaikki lukivat. Nyt lukeminen on jäämässä korkeasti koulutetuille ja naisille.”

En ole yhtä huolissani tiedon rapautumisesta tavallisten kansalaisten keskuudessa. Kiinnitän sen sijaan kriittisen huomioni siihen, miten yhteiskunnalliset eliitit suhtautuvat tosiasioihin ja kieleen.

Kieli on yhdessä rakentamamme järjestelmä, jonka avulla kommunikoimme keskenämme, jaamme tietoa ja lisäämme jaettua ymmärrystä. Kun seuraan eliittivetoista keskustelua, näen kuitenkin usein juuri päinvastaisia pyrkimyksiä: tiedon ja ymmärryksen lisäämisen sijaan tosiasioiden hämärtämistä.

Sisältö jää arvailujen varaan.

Poliitikot perustelevat julkisten palveluiden leikkaamista tai sosiaaliturvan heikentämistä puhumalla kehittämisestä, sopeuttamisesta ja priorisoinnista. Koulujen ja terveysasemien lakkauttaminen on palveluverkon tarkastelua, tehostamista ja uudistamista.

Kun työntekijöitä halutaan irtisanoa, puhutaan henkilöstöjärjestelyistä ja yhteistoimintaneuvotteluista. Epävarmat työsuhteet saadaan kuulostamaan suorastaan houkuttelevilta puhumalla joustavasta työelämästä.

Tällainen kieli on omiaan etäännyttämään kuulijat tosiasioista ja sumentamaan asioiden todellista merkitystä. Asiaan vihkiytyneet osaavat kyllä tulkita näiden käsitteiden todelliset merkitykset, mutta muille niiden sisältö jää arvailujen varaan.

Välillä tällaisesta salakielestä tulee niin hallitsevaa, että se alkaa määrittää koko yhteiskuntaa. Suomettumisen aikakaudella kansalaisten piti olla koko ajan valppaina, etteivät he vahingossa ala pitää poliitikkojen kuvauksia Neuvostoliitosta totena. Sama valppaus tulee edelleen tarpeeseen, kun kuuntelee poliittisen johdon näkemyksiä Yhdysvalloista.

Onkin nurinkurista, että julkinen huoli tosiasioiden hämärtymisestä kohdistuu tyypillisesti tavallisiin kansalaisiin, joilla on hyvin rajattu valta vaikuttaa yhteiskunnalliseen sanastoon. Samaan aikaan hallitseva luokka kehittelee käsitteitä, joiden tarkoituksena on saada asiat näyttämään muulta kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Teen parhaillaan tutkimushaastatteluita eri puolilla Suomea lähipalveluiden lakkauttamisten vaikutuksista ihmisten käsityksiin suomalaisesta demokratiasta ja hyvinvointivaltiosta. Tutkimusaineistossa toistuu käsitys, jonka mukaan tieto lähikoulun, päiväkodin tai terveysaseman sulkemisesta esitetään usein verhoiltuna koukeroiseen hallintokieleen.

Tämä tekee demokraattisen osallistumisen vaikeaksi. Haastateltavien mukaan päätöksiä perusteleva kieli vaikuttaa tarkoitushakuisen etäännyttävältä, ei demokraattiseen keskusteluun kutsuvalta. Kielellä onkin keskeinen merkitys siinä, missä määrin ihmiset voivat osallistua demokraattiseen prosessiin.

Filosofi Hannah Arendt on korostanut, että kieli on demokratian perusedellytys, koska demokratia syntyy ja elää puheessa. Siksi toivoisin, että yhteiskunnalliset eliitit kohdistaisivat huolipuheensa tosiasioiden hämärtämisestä pikemminkin omilleen kuin tavallisille ihmisille, joilla ei ole valtaa muuttaa vallitsevaa kieltä.

Kirjoittaja on politiikan tutkija Tampereen yliopistossa."