Makrokosmos ja mikrokosmos

D. Maharaj:

...

Kun Krishna laskeutuu maailmaan, jotkut eivät ole samaa mieltä.

Anonyymi00002 kirjoitti:

D. Maharaj:

...

Kun Krishna laskeutuu maailmaan, jotkut eivät ole samaa mieltä.

Vastakkainasettelun pohjalta kehittyy lilan eli leikin dynamiikka.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Vastakkainasettelun pohjalta kehittyy lilan eli leikin dynamiikka.

Vastakkainasettelua on aina. Vastarinta on aina.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Vastakkainasettelua on aina. Vastarinta on aina.

Antiteesi, teesin vastakohtana.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Antiteesi, teesin vastakohtana.

Tämä on itse asiassa hyvä, että näin on.

Itse asiassa on juuri tarkoitus, että olisi vastarintaa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Itse asiassa on juuri tarkoitus, että olisi vastarintaa.

Jos vastarinta poistetaan, alamme pysyä paikoillaan (emme kehity).

Anonyymi00009 kirjoitti:

Jos vastarinta poistetaan, alamme pysyä paikoillaan (emme kehity).

...

Śrīdhara Mahārājan -tekstissä “Absoluuttinen harmonia”, jossa hän selittää, että vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa.

Anonyymi00010 kirjoitti:

...

Śrīdhara Mahārājan -tekstissä “Absoluuttinen harmonia”, jossa hän selittää, että vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa.

Koska itse Absoluutti nauttii monimuotoisuudesta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Koska itse Absoluutti nauttii monimuotoisuudesta.

Absoluutti nauttii eri näkökulmista.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Absoluutti nauttii eri näkökulmista.

Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,

eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,

eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa.

Eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa omien bhaktojen kanssa, ja Jumala itse nauttii näistä keskusteluista.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa omien bhaktojen kanssa, ja Jumala itse nauttii näistä keskusteluista.

Kyseessä on yksi taiteen laji monien joukossa, eli keskustella erilaisista filosofioista. Ja itse Jumala nauttii tästä.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Kyseessä on yksi taiteen laji monien joukossa, eli keskustella erilaisista filosofioista. Ja itse Jumala nauttii tästä.

Ihan henkimaailmassa siis.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Ihan henkimaailmassa siis.

Eli jopa Krishna nauttii keskustellessaan ateistisista filosofioista.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Eli jopa Krishna nauttii keskustellessaan ateistisista filosofioista.

Eli Jumala nauttii eri näkökulmien ja aspektien esille tuomisesta.

Se on leikki.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Eli Jumala nauttii eri näkökulmien ja aspektien esille tuomisesta.

Se on leikki.

Minä lopetan tähän; en jaksa ja vielä sanskrittiakaan, vaike akääntää.Luento on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, ja pidin luennosta.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Minä lopetan tähän; en jaksa ja vielä sanskrittiakaan, vaike akääntää.Luento on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, ja pidin luennosta.

Mistä tämä meille kertoo, että henkimaailma ei ole pilvillä leijumista ja ylistämistä, kuten kristityt meille väitttävät, vaan toimintaa ja muuta kiinnostavaa, myös ihan filosofian pohtimista.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Mistä tämä meille kertoo, että henkimaailma ei ole pilvillä leijumista ja ylistämistä, kuten kristityt meille väitttävät, vaan toimintaa ja muuta kiinnostavaa, myös ihan filosofian pohtimista.

Lue lisää

Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa, eli eri mieltä voi olla ja se on kiinnostavaa; ei ole niin, että kaikkilla pitää usko samalla tavalla, jotta "pelastuisi".

Anonyymi00021 kirjoitti:

Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa, eli eri mieltä voi olla ja se on kiinnostavaa; ei ole niin, että kaikkilla pitää usko samalla tavalla, jotta "pelastuisi".

Lue lisää

On ihmeellistä, että jos joku vihaa Vishnua/Krishnaa tai haluaa, ettei hän olisi olemassa, haluaa hänen katoavan, Vishnu itse antaa hänelle monia syitä vihata häntä vielä enemmän, jotta ihminen ei uskoisi häneen. En keksinyt tätä itse, vaan se perustuu vedalaisiin teksteihin.

Anonyymi00022 kirjoitti:

On ihmeellistä, että jos joku vihaa Vishnua/Krishnaa tai haluaa, ettei hän olisi olemassa, haluaa hänen katoavan, Vishnu itse antaa hänelle monia syitä vihata häntä vielä enemmän, jotta ihminen ei uskoisi häneen. En keksinyt tätä itse, vaan se perustuu vedalaisiin teksteihin.

Lue lisää

Ihmiset ajattelevat: ah, olen löytänyt jälleen uuden todisteen, uuden argumentin siitä, että Vishnu ei ole olemassa, mutta itse asiassa nämä argumentit ovat Vishnun itsensä ihmisille heittämiä: Minua ei ole olemassa, unohtakaa minut.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Ihmiset ajattelevat: ah, olen löytänyt jälleen uuden todisteen, uuden argumentin siitä, että Vishnu ei ole olemassa, mutta itse asiassa nämä argumentit ovat Vishnun itsensä ihmisille heittämiä: Minua ei ole olemassa, unohtakaa minut.

Lue lisää

Hän ei koskaan pakota meitä uskomaan häneen, emmekä joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Häneen.

Joten kaikki argumentit, joiden mukaan Vishnua/Krishnaa ei ole olemassa, ovat Vishnun itsensä toimittamia argumentteja.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Hän ei koskaan pakota meitä uskomaan häneen, emmekä joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Häneen.

Joten kaikki argumentit, joiden mukaan Vishnua/Krishnaa ei ole olemassa, ovat Vishnun itsensä toimittamia argumentteja.

Lue lisää

Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

Lue lisää

Brahma Samhita - kommentaarien kanssa.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Brahma Samhita - kommentaarien kanssa.

Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

Raamattu:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Sinulla ei saa olla muita jumalia.

**********************

Mutta Krishna:

Älä usko minuun jos et haluaa.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Raamattu:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Sinulla ei saa olla muita jumalia.

**********************

Mutta Krishna:

Älä usko minuun jos et haluaa.

Lue lisää

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

2. Moos. 34:14:
"Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

Jesaja 43:10–11:
"Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

Jesaja 44:6:
"Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

Jesaja 45:5:
"Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."

*******************


Mutta Krishna:

Älä usko minuun.

Anonyymi00029 kirjoitti:

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

2. Moos. 34:14:
"Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

Jesaja 43:10–11:
"Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

Jesaja 44:6:
"Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

Jesaja 45:5:
"Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."

*******************


Mutta Krishna:

Älä usko minuun.

Lue lisää

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."


_________________


Rakkautta ei voi pakottaa.

Anonyymi00030 kirjoitti:

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."


_________________


Rakkautta ei voi pakottaa.

Lue lisää

Raamattu:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

**********************

Mutta Krishna:

Ihan vapaasti ole uskomatta, ja tästä ei tulee ikuista helvettiä.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Raamattu:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

**********************

Mutta Krishna:

Ihan vapaasti ole uskomatta, ja tästä ei tulee ikuista helvettiä.

Lue lisää

Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


"Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."

Anonyymi00032 kirjoitti:

Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


"Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."

Lue lisää

Mutta jos haluat tuntea hänet, hän tulee sinulle vastaan, mutta mutta ihmisen on otettava ensimmäinen askel itse.

Joten ne, jotka vihaavat ja pilkkaavat häntä hindufoorumeilla, vain huvittavat häntä. Se on hänelle hauskaa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Joten ne, jotka vihaavat ja pilkkaavat häntä hindufoorumeilla, vain huvittavat häntä. Se on hänelle hauskaa.

EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

Anonyymi00037 kirjoitti:

EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

Unohtaminen on

vapaa tahdon seuraus

sielun oma halu kokea


Tätä unohtamisen tilaa hallitsee mahā-māyā, aineellinen energia, joka peittää Krishnan todellisen olemuksen.

Krishna kunnioittaa sielun valintaa.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Unohtaminen on

vapaa tahdon seuraus

sielun oma halu kokea


Tätä unohtamisen tilaa hallitsee mahā-māyā, aineellinen energia, joka peittää Krishnan todellisen olemuksen.

Krishna kunnioittaa sielun valintaa.

Lue lisää

Jumala ei pakota ketään uskomaan

Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

Pakotettu usko ei ole rakkautta

Anonyymi00039 kirjoitti:

Jumala ei pakota ketään uskomaan

Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

Pakotettu usko ei ole rakkautta

“Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

Anonyymi00040 kirjoitti:

“Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

Lue lisää

Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

Hän ei koskaan hylkää sielua

Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

Jumala on samaan aikaan:

unohtamisen mahdollistaja

muistamisen herättäjä

riippuen sielun suunnasta.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

Hän ei koskaan hylkää sielua

Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

Jumala on samaan aikaan:

unohtamisen mahdollistaja

muistamisen herättäjä

riippuen sielun suunnasta.

Lue lisää

Luennosta:
Mikrokosmos ja makrokosmos ovat syvässä yhteydessä toisiinsa.
Kaikki, mitä universumissa on olemassa, ilmenee tietyssä muodossa myös ihmisessä.
Ihminen on universumin heijastus.
Ja samanaikaisesti universumi heijastuu ihmisessä.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Luennosta:
Mikrokosmos ja makrokosmos ovat syvässä yhteydessä toisiinsa.
Kaikki, mitä universumissa on olemassa, ilmenee tietyssä muodossa myös ihmisessä.
Ihminen on universumin heijastus.
Ja samanaikaisesti universumi heijastuu ihmisessä.

Lue lisää

Puhumme siitä, että ihminen edustaa mikrokosmosta.
Tämä tarkoittaa, että hänessä tiivistetyssä muodossa on läsnä kaikki se, mikä on makrokosmoksessa.
Mutta samalla ihmisellä on erityinen asema, koska hän kykenee tietoisuuteen.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Puhumme siitä, että ihminen edustaa mikrokosmosta.
Tämä tarkoittaa, että hänessä tiivistetyssä muodossa on läsnä kaikki se, mikä on makrokosmoksessa.
Mutta samalla ihmisellä on erityinen asema, koska hän kykenee tietoisuuteen.

Lue lisää

Tietoisuus on avain.
Kivi on myös olemassa, mutta se ei ole tietoinen.
Kasvi elää, mutta sen tietoisuuden taso on hyvin rajallinen.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Tietoisuus on avain.
Kivi on myös olemassa, mutta se ei ole tietoinen.
Kasvi elää, mutta sen tietoisuuden taso on hyvin rajallinen.

Makrokosmos ja mikrokosmos
Esitän muutaman lauseen D.Maharajan luennoista – tarkemmin sanottuna yhden luennon tekstistä. Luento on pitkä ja mielenkiintoinen, mutta poimin siitä muutaman kohdan samannimisestä luennosta. Kirjoitan ne puhtaaksi ja samalla käännän suomeksi. En valitettavasti pysty vielä tarjoamaan teille täydellistä transkriptiota, koska sitä on vaikea kääntää.
D. Maharaj: tiedemies, Veda-tietäjä, filosofi, matemaatikko jne. joka on saanut korkeimman mahdollisen matemaatikon ja myös filosofian koulutuksen. Ammatti: matemaatikko, filosofi, ohjelmoija.

Käännösvirheet suomeksi:

Transkriptio + käännös (18:00–20:00) minuutin kohdalla:

Eläimillä on kehittyneempi havainnoinnin taso kuin kasveilla.
Mutta ihminen on erityisessä asemassa, koska hänellä on äly ja valinnan mahdollisuus.
Tämän ansiosta hän voi ohjata omaa elämäänsä.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Makrokosmos ja mikrokosmos
Esitän muutaman lauseen D.Maharajan luennoista – tarkemmin sanottuna yhden luennon tekstistä. Luento on pitkä ja mielenkiintoinen, mutta poimin siitä muutaman kohdan samannimisestä luennosta. Kirjoitan ne puhtaaksi ja samalla käännän suomeksi. En valitettavasti pysty vielä tarjoamaan teille täydellistä transkriptiota, koska sitä on vaikea kääntää.
D. Maharaj: tiedemies, Veda-tietäjä, filosofi, matemaatikko jne. joka on saanut korkeimman mahdollisen matemaatikon ja myös filosofian koulutuksen. Ammatti: matemaatikko, filosofi, ohjelmoija.

Käännösvirheet suomeksi:

Transkriptio käännös (18:00–20:00) minuutin kohdalla:

Eläimillä on kehittyneempi havainnoinnin taso kuin kasveilla.
Mutta ihminen on erityisessä asemassa, koska hänellä on äly ja valinnan mahdollisuus.
Tämän ansiosta hän voi ohjata omaa elämäänsä.

Lue lisää

Äly on väline, jota voidaan suunnata joko ylöspäin tai alaspäin.
Siksi ihminen on vastuussa siitä, miten hän sitä käyttää.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Äly on väline, jota voidaan suunnata joko ylöspäin tai alaspäin.
Siksi ihminen on vastuussa siitä, miten hän sitä käyttää.

Transkriptio + käännös (20:00–22:00) minuutin kohdalta:

Älyä voidaan käyttää eri tavoin.
Jos ihminen suuntaa älynsä ylöspäin, hän kehittyy henkisesti.
Jos alaspäin, hän pysyy aineellisella tasolla.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Transkriptio käännös (20:00–22:00) minuutin kohdalta:

Älyä voidaan käyttää eri tavoin.
Jos ihminen suuntaa älynsä ylöspäin, hän kehittyy henkisesti.
Jos alaspäin, hän pysyy aineellisella tasolla.

Lue lisää

Siksi älyn suunnan valinta määrittää ihmisen kohtalon.
Tässä piilee vapaa tahto.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Siksi älyn suunnan valinta määrittää ihmisen kohtalon.
Tässä piilee vapaa tahto.

Kun ihminen käyttää älyään oikein, hän alkaa ymmärtää paikkansa universumissa.
Hän oivaltaa, ettei ole sattumanvarainen olento.
Hänen olemassaolollaan on merkitys ja tarkoitus.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Kun ihminen käyttää älyään oikein, hän alkaa ymmärtää paikkansa universumissa.
Hän oivaltaa, ettei ole sattumanvarainen olento.
Hänen olemassaolollaan on merkitys ja tarkoitus.

Lue lisää

Silloin ihminen alkaa etsiä korkeinta totuutta.
Ja tämä etsintä johtaa hänet henkiseen kehitykseen.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Silloin ihminen alkaa etsiä korkeinta totuutta.
Ja tämä etsintä johtaa hänet henkiseen kehitykseen.

Transkriptio + käännös (24:00–26:00)

Kun ihminen puhdistaa tietoisuuttaan, hänen havaintonsa muuttuvat hienovaraisemmiksi.
Hän alkaa nähdä, että aineellinen maailma ei ole koko todellisuus.
Sen takana on syvempi olemisen taso.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Transkriptio käännös (24:00–26:00)

Kun ihminen puhdistaa tietoisuuttaan, hänen havaintonsa muuttuvat hienovaraisemmiksi.
Hän alkaa nähdä, että aineellinen maailma ei ole koko todellisuus.
Sen takana on syvempi olemisen taso.

Lue lisää

Tätä syvempää tasoa kutsutaan olemassaolon henkiseksi ulottuvuudeksi.
Ja ihminen alkaa vähitellen pyrkiä sitä kohti.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Tätä syvempää tasoa kutsutaan olemassaolon henkiseksi ulottuvuudeksi.
Ja ihminen alkaa vähitellen pyrkiä sitä kohti.

Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

Absoluutin (Krishna) näkökulmasta Absoluutti ei kärsi vastarinnasta, vaan nauttii monimuotoisuudesta. Tämä liittyy käsitteeseen līlā, joka tarkoittaa kosmista tai jumalallista leikkiä.

Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

Lopullinen väite on, että Jumala (Krishna) nauttii eri näkökulmista, filosofisista keskusteluista ja vastakohtien esiin tulemisesta. Kaikki tämä on līlāa, leikkiä, ei konfliktia Absoluutin tasolla.

Yksi lause tiivistettynä: maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

Absoluutin (Krishna) näkökulmasta Absoluutti ei kärsi vastarinnasta, vaan nauttii monimuotoisuudesta. Tämä liittyy käsitteeseen līlā, joka tarkoittaa kosmista tai jumalallista leikkiä.

Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

Lopullinen väite on, että Jumala (Krishna) nauttii eri näkökulmista, filosofisista keskusteluista ja vastakohtien esiin tulemisesta. Kaikki tämä on līlāa, leikkiä, ei konfliktia Absoluutin tasolla.

Yksi lause tiivistettynä: maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.

Lue lisää

Henkimaailma ei ole passiivinen tai staattinen tila, jossa oltaisiin vain olemassa ilman toimintaa, vaan elävä ja vuorovaikutteinen todellisuus. Siellä on toimintaa, suhteita ja jopa filosofista pohdintaa, eikä henkisyys tarkoita pelkkää hiljaista ylistämistä tai paikallaan olemista, vaan toisenlaista olemisen ja toiminnan tasoa.

Vastakkainasettelu ja erilaiset näkökulmat eivät ole virheitä tai ongelmia, vaan ne ovat olennainen osa todellisuuden dynamiikkaa. Maailmassa on aina teesi ja antiteesi, ja juuri näiden välinen jännite synnyttää liikettä, kehitystä ja ymmärrystä. Ilman vastarintaa ei olisi kasvua eikä kehitystä.

Myös korkeampi todellisuus, Absoluutti eli Krishna, ei kärsi vastakkaisista näkemyksistä tai vastarinnasta, vaan päinvastoin nauttii siitä monimuotoisuudesta, joka niiden kautta ilmenee. Tätä kutsutaan līlāksi, jumalalliseksi leikiksi, jossa erilaiset tilanteet, näkökulmat ja jopa ristiriidat ovat osa kokonaisuutta, eivät sen uhka.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Henkimaailma ei ole passiivinen tai staattinen tila, jossa oltaisiin vain olemassa ilman toimintaa, vaan elävä ja vuorovaikutteinen todellisuus. Siellä on toimintaa, suhteita ja jopa filosofista pohdintaa, eikä henkisyys tarkoita pelkkää hiljaista ylistämistä tai paikallaan olemista, vaan toisenlaista olemisen ja toiminnan tasoa.

Vastakkainasettelu ja erilaiset näkökulmat eivät ole virheitä tai ongelmia, vaan ne ovat olennainen osa todellisuuden dynamiikkaa. Maailmassa on aina teesi ja antiteesi, ja juuri näiden välinen jännite synnyttää liikettä, kehitystä ja ymmärrystä. Ilman vastarintaa ei olisi kasvua eikä kehitystä.

Myös korkeampi todellisuus, Absoluutti eli Krishna, ei kärsi vastakkaisista näkemyksistä tai vastarinnasta, vaan päinvastoin nauttii siitä monimuotoisuudesta, joka niiden kautta ilmenee. Tätä kutsutaan līlāksi, jumalalliseksi leikiksi, jossa erilaiset tilanteet, näkökulmat ja jopa ristiriidat ovat osa kokonaisuutta, eivät sen uhka.

Lue lisää

Samaan kokonaisuuteen sisältyy ajatus, että myös henkimaailmassa voi olla erilaista vuorovaikutusta ja keskustelua, jopa sellaisia näkökulmia, jotka maallisesta perspektiivistä näyttävät ateistisilta tai Jumalan olemassaoloa kyseenalaistavilta. Näitä ei kuitenkaan nähdä lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen ja ilmaisun kenttää.

Jumala ei pakota uskoa itseensä, vaan suhde häneen perustuu vapauteen. Siksi myös epäusko tai kriittiset argumentit voivat olla olemassa osana kokonaisuutta, eivätkä ne automaattisesti sulje ketään pois henkisestä todellisuudesta.

Tällaiset vastakkaiset näkemykset ovat osa Jumalan omaa leikkiä, jossa erilaiset argumentit ja näkökulmat nousevat esiin ja väistyvät, muodostaen dynaamisen kokonaisuuden. Näin myös ateistiset tai kriittiset filosofiat voidaan nähdä osana laajempaa kosmista vuorovaikutusta.

Lopulta tämän ajattelutavan ydin on siinä, että todellisuus ei ole yksinkertainen, suljettu järjestelmä, vaan monimuotoinen ja elävä kokonaisuus, jossa erilaiset näkökulmat, jännitteet ja jopa vastakohdat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota kuvataan jumalallisena leikkinä.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Samaan kokonaisuuteen sisältyy ajatus, että myös henkimaailmassa voi olla erilaista vuorovaikutusta ja keskustelua, jopa sellaisia näkökulmia, jotka maallisesta perspektiivistä näyttävät ateistisilta tai Jumalan olemassaoloa kyseenalaistavilta. Näitä ei kuitenkaan nähdä lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen ja ilmaisun kenttää.

Jumala ei pakota uskoa itseensä, vaan suhde häneen perustuu vapauteen. Siksi myös epäusko tai kriittiset argumentit voivat olla olemassa osana kokonaisuutta, eivätkä ne automaattisesti sulje ketään pois henkisestä todellisuudesta.

Tällaiset vastakkaiset näkemykset ovat osa Jumalan omaa leikkiä, jossa erilaiset argumentit ja näkökulmat nousevat esiin ja väistyvät, muodostaen dynaamisen kokonaisuuden. Näin myös ateistiset tai kriittiset filosofiat voidaan nähdä osana laajempaa kosmista vuorovaikutusta.

Lopulta tämän ajattelutavan ydin on siinä, että todellisuus ei ole yksinkertainen, suljettu järjestelmä, vaan monimuotoinen ja elävä kokonaisuus, jossa erilaiset näkökulmat, jännitteet ja jopa vastakohdat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota kuvataan jumalallisena leikkinä.

Lue lisää

Henkinen todellisuus ei ole yksinkertainen tai pakottava järjestelmä, vaan monimuotoinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus. Myös vastustus, epäusko ja Jumalan kieltäminen eivät ole pelkästään ulkopuolisia virheitä, vaan nekin voivat kuulua siihen kenttään, jossa tietoisuus liikkuu ja jossa erilaiset näkökulmat tulevat esiin. Todellisuus ei olisi tällöin yksiulotteinen totuuden pakko, vaan tila, jossa erilaiset kokemukset ja asenteet voivat ilmetä.

Korostetaan erityisesti ajatusta vapaudesta. Jumalasuhde ei perustu pakkoon, uhkaan tai väistämättömään hyväksyntään, vaan siihen, että suhde voi syntyä vain vapaasta valinnasta. Siksi myös epäusko ja torjunta nähdään mahdollisina osina tätä kokonaisuutta, eikä niitä välttämättä tulkita lopullisiksi tai absoluuttisesti sulkeviksi tiloiksi.
Erilaisia uskonnollisia malleja. Toisessa mallissa korostuu ajatus yhdestä Jumalasta ja selkeistä käskyistä, joissa oikea usko määritellään tarkasti. Toisessa taas painottuu vuorovaikutus, kokemus ja suhde, jossa todellisuus nähdään enemmän elävänä ja dynaamisena kuin suljettuna järjestelmänä.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Henkinen todellisuus ei ole yksinkertainen tai pakottava järjestelmä, vaan monimuotoinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus. Myös vastustus, epäusko ja Jumalan kieltäminen eivät ole pelkästään ulkopuolisia virheitä, vaan nekin voivat kuulua siihen kenttään, jossa tietoisuus liikkuu ja jossa erilaiset näkökulmat tulevat esiin. Todellisuus ei olisi tällöin yksiulotteinen totuuden pakko, vaan tila, jossa erilaiset kokemukset ja asenteet voivat ilmetä.

Korostetaan erityisesti ajatusta vapaudesta. Jumalasuhde ei perustu pakkoon, uhkaan tai väistämättömään hyväksyntään, vaan siihen, että suhde voi syntyä vain vapaasta valinnasta. Siksi myös epäusko ja torjunta nähdään mahdollisina osina tätä kokonaisuutta, eikä niitä välttämättä tulkita lopullisiksi tai absoluuttisesti sulkeviksi tiloiksi.
Erilaisia uskonnollisia malleja. Toisessa mallissa korostuu ajatus yhdestä Jumalasta ja selkeistä käskyistä, joissa oikea usko määritellään tarkasti. Toisessa taas painottuu vuorovaikutus, kokemus ja suhde, jossa todellisuus nähdään enemmän elävänä ja dynaamisena kuin suljettuna järjestelmänä.

Lue lisää

Jopa Jumalan kieltäminen voisi jollain tavalla sisältyä kokonaisuuteen, on metafyysinen tulkinta siitä, että todellisuus ei sulje pois ristiriitaisia näkemyksiä, vaan ne voivat olla osa sen ilmenemistä. Tätä ei välttämättä ymmärretä kirjaimellisena väitteenä, vaan tapana kuvata todellisuuden moniulotteisuutta.

Lopulta kaiken ytimessä on ajatus siitä, että rakkaus ja suhde eivät voi perustua pakkoon. Jos suhde on todellinen, sen täytyy sisältää vapautta, ja siksi myös epäilys, kysymykset ja jopa vastustus ovat mahdollisia osia ihmisen ja jumaluuden välisessä suhteessa.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Jopa Jumalan kieltäminen voisi jollain tavalla sisältyä kokonaisuuteen, on metafyysinen tulkinta siitä, että todellisuus ei sulje pois ristiriitaisia näkemyksiä, vaan ne voivat olla osa sen ilmenemistä. Tätä ei välttämättä ymmärretä kirjaimellisena väitteenä, vaan tapana kuvata todellisuuden moniulotteisuutta.

Lopulta kaiken ytimessä on ajatus siitä, että rakkaus ja suhde eivät voi perustua pakkoon. Jos suhde on todellinen, sen täytyy sisältää vapautta, ja siksi myös epäilys, kysymykset ja jopa vastustus ovat mahdollisia osia ihmisen ja jumaluuden välisessä suhteessa.

Lue lisää

Mikrokosmos ja makrokosmos

Ihminen nähdään “pienenä universumina”:

kaikki mitä on kosmoksessa, heijastuu myös ihmisessä
ihminen ei ole erillinen maailmasta, vaan sen pienoismalli

ajatus: ihminen on universumin tiivistymä

Anonyymi00058 kirjoitti:

Mikrokosmos ja makrokosmos

Ihminen nähdään “pienenä universumina”:

kaikki mitä on kosmoksessa, heijastuu myös ihmisessä
ihminen ei ole erillinen maailmasta, vaan sen pienoismalli

ajatus: ihminen on universumin tiivistymä

Lue lisää

Henkinen todellisuus
Aineellinen maailma ei ole “kaikki”:
sen takana on syvempi todellisuus
tietoisuus voi puhdistua ja nähdä sen
henkisyys on tietoisuuden syveneminen, ei pelkkä uskomus, eikä uskonto.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Henkinen todellisuus
Aineellinen maailma ei ole “kaikki”:
sen takana on syvempi todellisuus
tietoisuus voi puhdistua ja nähdä sen
henkisyys on tietoisuuden syveneminen, ei pelkkä uskomus, eikä uskonto.

Lue lisää

Līlā (jumalallinen leikki)

Todellisuus ei ole “vakava koneisto”, vaan: vuorovaikutteinen
monimuotoinen, jopa vastakkaisuuksia sisältävä

Myös ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, ei virheenä.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Līlā (jumalallinen leikki)

Todellisuus ei ole “vakava koneisto”, vaan: vuorovaikutteinen
monimuotoinen, jopa vastakkaisuuksia sisältävä

Myös ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, ei virheenä.

Lue lisää

Vastarinta ja kehitys-ilman vastarintaa ei ole kehitystä, jännite luo liikettä, erilaiset näkökulmat kuuluvat järjestelmään.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Vastarinta ja kehitys-ilman vastarintaa ei ole kehitystä, jännite luo liikettä, erilaiset näkökulmat kuuluvat järjestelmään.

Jumalasuhde- ei pakkoa, ei mekaanista uskoa, suhde perustuu vapauteen, ihminen voi lähestyä tai olla lähestymättä.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Jumalasuhde- ei pakkoa, ei mekaanista uskoa, suhde perustuu vapauteen, ihminen voi lähestyä tai olla lähestymättä.

Maailma nähdään tietoisuuden kouluna ja leikkikenttänä, jossa ihminen voi älyn kautta valita suunnan kohti syvempää henkistä todellisuutta, ja jossa myös vastakohdat ja ristiriidat kuuluvat kokonaisuuteen.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Maailma nähdään tietoisuuden kouluna ja leikkikenttänä, jossa ihminen voi älyn kautta valita suunnan kohti syvempää henkistä todellisuutta, ja jossa myös vastakohdat ja ristiriidat kuuluvat kokonaisuuteen.

Lue lisää

Maailma nähdään yhtenä suurena tietoisuuden järjestelmänä, jossa ihminen ei ole erillinen yksikkö vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Ihminen ymmärretään mikrokosmoksena, pienenä versiona koko universumista, jossa samat perusperiaatteet heijastuvat eri mittakaavassa. Kaikki, mitä kosmoksessa on, nähdään jollain tavalla läsnä myös ihmisessä, mutta tiivistyneenä ja tietoisuuden kautta koettuna.

Elämä etenee eri tasojen kautta, joissa kasvit edustavat perustavaa elämänvoimaa, eläimet kehittyneempää havainnointia ja ihminen erityistä tasoa, jossa mukaan tulee äly ja kyky valita. Tämä valinnan kyky on keskeinen, koska ihminen voi suunnata omaa tietoisuuttaan joko aineelliseen suuntaan tai kohti syvempää, henkiseksi kutsuttua todellisuutta. Äly ei ole vain ajattelun väline, vaan suuntaava voima, joka määrittää, mihin suuntaan ihminen kehittyy.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Maailma nähdään yhtenä suurena tietoisuuden järjestelmänä, jossa ihminen ei ole erillinen yksikkö vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Ihminen ymmärretään mikrokosmoksena, pienenä versiona koko universumista, jossa samat perusperiaatteet heijastuvat eri mittakaavassa. Kaikki, mitä kosmoksessa on, nähdään jollain tavalla läsnä myös ihmisessä, mutta tiivistyneenä ja tietoisuuden kautta koettuna.

Elämä etenee eri tasojen kautta, joissa kasvit edustavat perustavaa elämänvoimaa, eläimet kehittyneempää havainnointia ja ihminen erityistä tasoa, jossa mukaan tulee äly ja kyky valita. Tämä valinnan kyky on keskeinen, koska ihminen voi suunnata omaa tietoisuuttaan joko aineelliseen suuntaan tai kohti syvempää, henkiseksi kutsuttua todellisuutta. Äly ei ole vain ajattelun väline, vaan suuntaava voima, joka määrittää, mihin suuntaan ihminen kehittyy.

Lue lisää

Aineellinen maailma ei ole koko todellisuus, vaan sen taustalla on syvempi olemassaolon taso, jota voidaan kutsua henkiseksi ulottuvuudeksi. Ihmisen tietoisuus voi puhdistua ja muuttua niin, että hän alkaa havaita tämän syvemmän tason ja ymmärtää, että näkyvä maailma on vain osa kokonaisuutta.

Tähän liittyy myös ajatus, että todellisuus ei ole jäykkä tai pelkästään mekaaninen, vaan elävä ja vuorovaikutteinen. Vastakkainasettelu, erilaiset näkökulmat ja jopa ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, joka synnyttää liikettä ja kehitystä. Ilman jännitettä ei olisi kasvua, ja siksi myös vastustus ja erilaisuus kuuluvat järjestelmään.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Aineellinen maailma ei ole koko todellisuus, vaan sen taustalla on syvempi olemassaolon taso, jota voidaan kutsua henkiseksi ulottuvuudeksi. Ihmisen tietoisuus voi puhdistua ja muuttua niin, että hän alkaa havaita tämän syvemmän tason ja ymmärtää, että näkyvä maailma on vain osa kokonaisuutta.

Tähän liittyy myös ajatus, että todellisuus ei ole jäykkä tai pelkästään mekaaninen, vaan elävä ja vuorovaikutteinen. Vastakkainasettelu, erilaiset näkökulmat ja jopa ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, joka synnyttää liikettä ja kehitystä. Ilman jännitettä ei olisi kasvua, ja siksi myös vastustus ja erilaisuus kuuluvat järjestelmään.

Lue lisää

Korkeimmassa merkityksessä tätä kokonaisuutta hallitsee tai personoi Jumala, joka ei pakota ketään uskomaan tai toimimaan tietyllä tavalla, vaan suhteet häneen perustuvat vapauteen. Tässä vapaudessa myös epäusko, epäily ja jopa vastustus voivat esiintyä, eivät lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen kenttää. Tätä elävää, dynaamista ja monimuotoista todellisuutta kuvataan usein käsitteellä leikki, jossa erilaiset tilanteet ja näkökulmat ovat osa kokonaisuutta.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Korkeimmassa merkityksessä tätä kokonaisuutta hallitsee tai personoi Jumala, joka ei pakota ketään uskomaan tai toimimaan tietyllä tavalla, vaan suhteet häneen perustuvat vapauteen. Tässä vapaudessa myös epäusko, epäily ja jopa vastustus voivat esiintyä, eivät lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen kenttää. Tätä elävää, dynaamista ja monimuotoista todellisuutta kuvataan usein käsitteellä leikki, jossa erilaiset tilanteet ja näkökulmat ovat osa kokonaisuutta.

Lue lisää

Ihmisen erityisyys tässä rakenteessa on älyssä ja valinnanvapaudessa, sillä hän voi suuntautua joko alaspäin kohti aineellista sitoutumista tai ylöspäin kohti henkistä ymmärrystä. Tämä suunta määrittää sen, miten tietoisuus kehittyy.

Tämän rakenteen läpäisee ajatus siitä, että maailma ei ole staattinen, vaan dynaaminen ja vuorovaikutteinen. Vastakohdat ja jännitteet eivät ole virheitä vaan osa järjestelmää, joka mahdollistaa liikkeen ja kehityksen.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Ihmisen erityisyys tässä rakenteessa on älyssä ja valinnanvapaudessa, sillä hän voi suuntautua joko alaspäin kohti aineellista sitoutumista tai ylöspäin kohti henkistä ymmärrystä. Tämä suunta määrittää sen, miten tietoisuus kehittyy.

Tämän rakenteen läpäisee ajatus siitä, että maailma ei ole staattinen, vaan dynaaminen ja vuorovaikutteinen. Vastakohdat ja jännitteet eivät ole virheitä vaan osa järjestelmää, joka mahdollistaa liikkeen ja kehityksen.

Lue lisää

Korkeimmalla tasolla tämä kokonaisuus ymmärretään suhteessa Jumalaan, jossa suhde ei perustu pakkoon vaan vapaaehtoisuuteen ja kokemukselliseen yhteyteen. Tästä seuraa, että myös erilaiset näkemykset ja jopa vastustavat ajatukset voivat esiintyä osana kokonaisuutta ilman, että ne rikkovat sen rakennetta.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Eli Jumala nauttii eri näkökulmien ja aspektien esille tuomisesta.

Se on leikki.

Kun on Yksi ja ainut olevainen, luo itsessään eri näkökulmat aspektit ja niiden moninaisuuden moneuden "sielulliset kokijat". Yhdestä moneksi ja monesta taas Yhdeksi. Kuin rikottu peili, joka heijastaa samaa kuvaa vääristyneenä.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

Hän ei koskaan hylkää sielua

Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

Jumala on samaan aikaan:

unohtamisen mahdollistaja

muistamisen herättäjä

riippuen sielun suunnasta.

Lue lisää

Hän antaa vapauden unohtaa Hänet.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Hän antaa vapauden unohtaa Hänet.

Kristinusko (sensuroinnin jälkeen)

Usko tai joudut ikuiseen helvettiin

Tälle mallille on tyypillistä:

Jumalaan uskominen esitetään velvollisuutena

Epäuskoa seuraa uhka (esim. ikuinen rangaistus)

Pelko toimii motivaationa

Vapaa tahto on näennäinen: valinta tehdään rangaistuksen alla

Teologisesti tämä tarkoittaa:

Jumala nähdään tuomarina

Suhde Jumalaan perustuu alisteisuuteen, ei rakkauteen

Usko syntyy usein pakosta, ei sisäisestä oivalluksesta

Anonyymi00105 kirjoitti:

Kristinusko (sensuroinnin jälkeen)

Usko tai joudut ikuiseen helvettiin

Tälle mallille on tyypillistä:

Jumalaan uskominen esitetään velvollisuutena

Epäuskoa seuraa uhka (esim. ikuinen rangaistus)

Pelko toimii motivaationa

Vapaa tahto on näennäinen: valinta tehdään rangaistuksen alla

Teologisesti tämä tarkoittaa:

Jumala nähdään tuomarina

Suhde Jumalaan perustuu alisteisuuteen, ei rakkauteen

Usko syntyy usein pakosta, ei sisäisestä oivalluksesta

Lue lisää

Emme pidä uhkaukseen perustuvaa uskoa hengellisesti aitona.



Pakko tuhoaa rakkauden

Bhakti = rakkaussuhde Jumalaan.
Rakkaus ei voi syntyä, jos:

vaihtoehtona on rangaistus

motiivina on pelko

Pakotettu usko ei ole bhaktia, vaan selviytymistä.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Emme pidä uhkaukseen perustuvaa uskoa hengellisesti aitona.



Pakko tuhoaa rakkauden

Bhakti = rakkaussuhde Jumalaan.
Rakkaus ei voi syntyä, jos:

vaihtoehtona on rangaistus

motiivina on pelko

Pakotettu usko ei ole bhaktia, vaan selviytymistä.

Lue lisää

Jumala ei tarvitse pelottelua

Krishna on:

täydellinen ja omavarainen

ei tarvitse uhkauksia saadakseen seuraajia

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

Jos Jumala tarvitsee pakkoa, Hänen vetovoimansa ei olisi täydellinen –
ja tämä on Gaudiya-ajattelussa mahdotonta.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Jumala ei tarvitse pelottelua

Krishna on:

täydellinen ja omavarainen

ei tarvitse uhkauksia saadakseen seuraajia

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

Jos Jumala tarvitsee pakkoa, Hänen vetovoimansa ei olisi täydellinen –
ja tämä on Gaudiya-ajattelussa mahdotonta.

Lue lisää

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

EI PELOLLA.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

EI PELOLLA.

Rangaistus ei ole hengellinen kasvu
Gaudiya:

kärsimys ei ole Jumalan kosto

vaan karman luonnollinen seuraus

Jumala ei sano:

“Uskot tai rankaisen”

vaan todellisuus toimii niin, että:

teot muovaavat tietoisuutta

tietoisuus muovaa kokemusta


Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opasta

Anonyymi00109 kirjoitti:

Rangaistus ei ole hengellinen kasvu
Gaudiya:

kärsimys ei ole Jumalan kosto

vaan karman luonnollinen seuraus

Jumala ei sano:

“Uskot tai rankaisen”

vaan todellisuus toimii niin, että:

teot muovaavat tietoisuutta

tietoisuus muovaa kokemusta


Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opasta

Lue lisää

Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opastaja.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opastaja.

Pelkoon perustuva usko sitoo sielun alempaan tietoisuuteen



Pelko (rangaistuksen välttäminen)

Hyöty (palkkion saaminen)

Rakkaus (puhdas bhakti)

Uhkauksiin perustuva uskonnollisuus jää ensimmäiselle tasolle eikä koskaan saavuta vapauttavaa rakkautta.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Pelkoon perustuva usko sitoo sielun alempaan tietoisuuteen



Pelko (rangaistuksen välttäminen)

Hyöty (palkkion saaminen)

Rakkaus (puhdas bhakti)

Uhkauksiin perustuva uskonnollisuus jää ensimmäiselle tasolle eikä koskaan saavuta vapauttavaa rakkautta.

Lue lisää

Jos Jumalaa täytyy uskoa uhkauksen alla,
se ei ole vielä suhde Jumalaan –
se on suhde pelkoon.

Krishna antaa sielulle vapauden jopa torjua Hänet,
koska vain vapaasti annettu rakkaus on todellista.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Jos Jumalaa täytyy uskoa uhkauksen alla,
se ei ole vielä suhde Jumalaan –
se on suhde pelkoon.

Krishna antaa sielulle vapauden jopa torjua Hänet,
koska vain vapaasti annettu rakkaus on todellista.

Lue lisää

Historiallisia esimerkkejä pakottavasta uskonnollisuudesta

Pakottava uskonnollinen malli ei ole poikkeus historiassa, vaan toistuva ilmiö, kun uskonto yhdistyy valtaan ja kontrolliin.

Tyypillisiä piirteitä:

“Oikea oppi” määritellään ulkoisesti

Poikkeaminen tulkitaan uhkana

Pelko toimii järjestyksen välineenä

Historiallisesti tämä on näkynyt mm.:

uskonsotina

pakkokäännytyksinä

harhaoppisyytöksinä

yhteisöllisen häpeän ja rangaistusten käytössä




Gaudiya-vaishnavismin mukaan nämä ilmiöt eivät synny Jumalasta vaan:

ihmisen ahankārasta (ego)

halusta hallita toisten tietoisuutta

Krishna ei tarvitse pakkoa – ihmiset käyttävät Jumalaa tekosyynä pakottamiseen.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Historiallisia esimerkkejä pakottavasta uskonnollisuudesta

Pakottava uskonnollinen malli ei ole poikkeus historiassa, vaan toistuva ilmiö, kun uskonto yhdistyy valtaan ja kontrolliin.

Tyypillisiä piirteitä:

“Oikea oppi” määritellään ulkoisesti

Poikkeaminen tulkitaan uhkana

Pelko toimii järjestyksen välineenä

Historiallisesti tämä on näkynyt mm.:

uskonsotina

pakkokäännytyksinä

harhaoppisyytöksinä

yhteisöllisen häpeän ja rangaistusten käytössä




Gaudiya-vaishnavismin mukaan nämä ilmiöt eivät synny Jumalasta vaan:

ihmisen ahankārasta (ego)

halusta hallita toisten tietoisuutta

Krishna ei tarvitse pakkoa – ihmiset käyttävät Jumalaa tekosyynä pakottamiseen.

Lue lisää

Miksi pelkoon perustuva teologia syntyy? (psykologinen analyysi)

Pelkoon perustuva uskonnollisuus syntyy usein kolmesta syystä:

Turvattomuus

Kun ihmiset kokevat maailmankaikkeuden kaoottiseksi:

he kaipaavat absoluuttista varmuutta

pelottava Jumala tarjoaa “järjestyksen”, vaikka hinnalla



Kontrollin tarve

Pelko on tehokas keino:

ohjata käyttäytymistä

estää kyseenalaistamista

Uhkaukset korvaavat sisäisen oivalluksen.



Ego naamioituna moraaliksi

Kun ihminen samaistuu “oikeassa olemiseen”:

eri mieltä oleva koetaan vaaralliseksi

Jumalasta tehdään rangaistuksen lähde

Gaudiya-ajattelussa tämä on rajoittunutta tietoisuutta (tamo-guṇa), ei hengellistä kypsyyttä.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Miksi pelkoon perustuva teologia syntyy? (psykologinen analyysi)

Pelkoon perustuva uskonnollisuus syntyy usein kolmesta syystä:

Turvattomuus

Kun ihmiset kokevat maailmankaikkeuden kaoottiseksi:

he kaipaavat absoluuttista varmuutta

pelottava Jumala tarjoaa “järjestyksen”, vaikka hinnalla



Kontrollin tarve

Pelko on tehokas keino:

ohjata käyttäytymistä

estää kyseenalaistamista

Uhkaukset korvaavat sisäisen oivalluksen.



Ego naamioituna moraaliksi

Kun ihminen samaistuu “oikeassa olemiseen”:

eri mieltä oleva koetaan vaaralliseksi

Jumalasta tehdään rangaistuksen lähde

Gaudiya-ajattelussa tämä on rajoittunutta tietoisuutta (tamo-guṇa), ei hengellistä kypsyyttä.

Lue lisää

Jumalan ja sielun suhde on rakkaussuhde, ei hallintasuhde.



Tästä seuraa loogisesti:

Pakko tuhoaa rakkauden

Pelko estää luottamuksen

Uhkaaminen rikkoo vapaan tahdon



Krishna ei sano:

“Uskot tai kärsit”

vaan todellisuus toimii näin:

tietoisuus → teot → seuraukset

Jumala todistaa ja tukee, ei pakota

Anonyymi00115 kirjoitti:

Jumalan ja sielun suhde on rakkaussuhde, ei hallintasuhde.



Tästä seuraa loogisesti:

Pakko tuhoaa rakkauden

Pelko estää luottamuksen

Uhkaaminen rikkoo vapaan tahdon



Krishna ei sano:

“Uskot tai kärsit”

vaan todellisuus toimii näin:

tietoisuus → teot → seuraukset

Jumala todistaa ja tukee, ei pakota

Lue lisää

Miksi ei ole ikuista helvettiä

Koska:

sielu on ikuinen ja muuttumaton

kärsimys on tilapäistä ja korjaavaa

mikään tila ei ole lopullinen, paitsi rakkaus Jumalaan

Anonyymi00116 kirjoitti:

Miksi ei ole ikuista helvettiä

Koska:

sielu on ikuinen ja muuttumaton

kärsimys on tilapäistä ja korjaavaa

mikään tila ei ole lopullinen, paitsi rakkaus Jumalaan

Lue lisää

Pelko
– “Teen näin, etten joudu kärsimään”

Hyöty
– “Teen näin saadakseni palkinnon”

Rakkaus (bhakti)
– “Teen näin, koska rakastan”

Vain kolmas vapauttaa sielun.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Pelko
– “Teen näin, etten joudu kärsimään”

Hyöty
– “Teen näin saadakseni palkinnon”

Rakkaus (bhakti)
– “Teen näin, koska rakastan”

Vain kolmas vapauttaa sielun.

Lue lisää

Miksi Jumala sallii myös unohtamisen

Tämä on Gaudiya-vaishnavismin kaunein ja vaikein kohta.

Krishna:

antaa vapauden unohtaa Hänet

koska ilman vapautta ei ole rakkautta

Unohtaminen ei ole rangaistus,
vaan itsenäisyyden kokeilu.



Silti:

Paramātmā pysyy sydämessä

muistamisen mahdollisuus ei koskaan katoa

pienikin kosketus bhaktiin voi herättää kaiken uudelleen

Pakottava uskonnollisuus sanoo:

“Uskot tai kärsit.”

Gaudiya-vaishnavismi sanoo:

“Saat unohtaa, mutta olet aina tervetullut muistamaan.”



Krishna ei tarvitse pelkoa,
ei uhkaa,
ei pakkoa.

Hän odottaa,
koska vain vapaa rakkaus on todellista.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Miksi Jumala sallii myös unohtamisen

Tämä on Gaudiya-vaishnavismin kaunein ja vaikein kohta.

Krishna:

antaa vapauden unohtaa Hänet

koska ilman vapautta ei ole rakkautta

Unohtaminen ei ole rangaistus,
vaan itsenäisyyden kokeilu.



Silti:

Paramātmā pysyy sydämessä

muistamisen mahdollisuus ei koskaan katoa

pienikin kosketus bhaktiin voi herättää kaiken uudelleen

Pakottava uskonnollisuus sanoo:

“Uskot tai kärsit.”

Gaudiya-vaishnavismi sanoo:

“Saat unohtaa, mutta olet aina tervetullut muistamaan.”



Krishna ei tarvitse pelkoa,
ei uhkaa,
ei pakkoa.

Hän odottaa,
koska vain vapaa rakkaus on todellista.

Lue lisää

Jos Jumala pakottaa uskomaan itseensä uhkauksilla, Hän ei etsi rakkautta vaan alistumista.
Gaudiya-vaishnavismin mukaan todellinen Jumala ei pakota, koska Hän haluaa vapaaehtoisen rakkaussuhteen.

Tästä seuraa loogisesti:

vapaa tahto on todellinen

unohtaminen on sallittua

rangaistus ei perustu uskoon tai epäuskoon

ikuinen helvetti on teologisesti mahdoton

Pakottava uskonnollinen malli: rakenne ja ongelma

Pakottava malli voidaan tiivistää muotoon:

“Uskot oikein -pelastut
Et usko - kärsit ikuisesti”

Tämän mallin perusoletukset:

Jumala vaatii uskoa

Pelko on hyväksyttävä motivaattori

Rangaistus toimii hengellisenä ohjaajana

Epäusko on moraalinen rikos

Anonyymi00119 kirjoitti:

Jos Jumala pakottaa uskomaan itseensä uhkauksilla, Hän ei etsi rakkautta vaan alistumista.
Gaudiya-vaishnavismin mukaan todellinen Jumala ei pakota, koska Hän haluaa vapaaehtoisen rakkaussuhteen.

Tästä seuraa loogisesti:

vapaa tahto on todellinen

unohtaminen on sallittua

rangaistus ei perustu uskoon tai epäuskoon

ikuinen helvetti on teologisesti mahdoton

Pakottava uskonnollinen malli: rakenne ja ongelma

Pakottava malli voidaan tiivistää muotoon:

“Uskot oikein -pelastut
Et usko - kärsit ikuisesti”

Tämän mallin perusoletukset:

Jumala vaatii uskoa

Pelko on hyväksyttävä motivaattori

Rangaistus toimii hengellisenä ohjaajana

Epäusko on moraalinen rikos

Lue lisää

Muttaa tässä on neljä vakavaa ongelmaa:

Pakko mitätöi vapaan tahdon

Pelko ei synnytä rakkautta

Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Muttaa tässä on neljä vakavaa ongelmaa:

Pakko mitätöi vapaan tahdon

Pelko ei synnytä rakkautta

Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.

Lue lisää

Pakko mitätöi vapaan tahdon

Pelko ei synnytä rakkautta

Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.



Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Pakko mitätöi vapaan tahdon

Pelko ei synnytä rakkautta

Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.



Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

Lue lisää

Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

Vallan tarve

Pelko on tehokkain keino:

estää kysymykset

säilyttää hierarkia



Ego + moraali

“Olen oikeassa” muuttuu muotoon:

“Jumala on puolellani”
mutta tämä on ahankāra, ei hengellisyys.


Tästä seuraa:

Usko ei ole velvollisuus

Epäusko ei ole rikos

Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



Krishna on:

Paramātmā (sisäinen todistaja)

bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

täysin vetovoimainen, ei pakottava

Anonyymi00122 kirjoitti:

Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

Vallan tarve

Pelko on tehokkain keino:

estää kysymykset

säilyttää hierarkia



Ego moraali

“Olen oikeassa” muuttuu muotoon:

“Jumala on puolellani”
mutta tämä on ahankāra, ei hengellisyys.


Tästä seuraa:

Usko ei ole velvollisuus

Epäusko ei ole rikos

Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



Krishna on:

Paramātmā (sisäinen todistaja)

bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

täysin vetovoimainen, ei pakottava

Lue lisää

Tästä seuraa:

Usko ei ole velvollisuus

Epäusko ei ole rikos

Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



Krishna on:

Paramātmā (sisäinen todistaja)

bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

täysin vetovoimainen, ei pakottava

Filosofiamme aspektist viestisi lähtökohta on hieman erilainen kuin siinä keskustelussa, jossa helvetin “pituutta” verrataan suoraan yhden lineaarisen maailman aikaskaalaan.

Meillä todellisuus ymmärretään ensisijaisesti karmallisen syyn ja seurauksen sekä jälleensyntymien (saṃsāra) kautta etenevänä prosessina. Yksilöllinen sielu (jīva) ei ole kertakäyttöinen elämä, vaan ikuinen tietoisuusyksikkö, joka kulkee eri olotilojen läpi oman karmansa mukaisesti. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös erilaiset “helvetilliset” tilat , mutta ne eivät yleensä ole lopullinen päämäärä, vaan väliaikaisia seuraamustiloja, joissa karman hedelmiä koetaan jne.

Mentaalisella tasolla.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Filosofiamme aspektist viestisi lähtökohta on hieman erilainen kuin siinä keskustelussa, jossa helvetin “pituutta” verrataan suoraan yhden lineaarisen maailman aikaskaalaan.

Meillä todellisuus ymmärretään ensisijaisesti karmallisen syyn ja seurauksen sekä jälleensyntymien (saṃsāra) kautta etenevänä prosessina. Yksilöllinen sielu (jīva) ei ole kertakäyttöinen elämä, vaan ikuinen tietoisuusyksikkö, joka kulkee eri olotilojen läpi oman karmansa mukaisesti. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös erilaiset “helvetilliset” tilat , mutta ne eivät yleensä ole lopullinen päämäärä, vaan väliaikaisia seuraamustiloja, joissa karman hedelmiä koetaan jne.

Mentaalisella tasolla.

Lue lisää

Jumalan (Vishnun tai Krishnan) armo voi katkaista karmallisen kierteen kokonaan. Tässä mielessä oikeudenmukaisuus ei ole pelkkää mekaanista “silmää silmästä” -periaatetta, vaan siihen sisältyy myös transformaatio: tietoisuuden muutos, joka tekee vapautumisesta (moksha) mahdollisen. Tämä vapautuminen ei ole vain “parempi paikka”, vaan siirtymä pois koko jälleensyntymisen ja kärsimyksen rakenteesta kohti ikuista suhdetta Jumalaan.


Kysymys ei ole ensisijaisesti siitä, onko helvetti ikuinen vai ei saman kalenterin sisällä, vaan siitä, että koko kärsimyksen ja nautinnon kierto on itse asiassa tilapäinen ilmiö. Ikuisuus ei kohdistu rangaistukseen tai palkintopaikkaan, vaan joko sielun sidottuun kiertoon tai sen vapautumiseen Jumalan yhteyteen.

Koraani ja hadith tukee idän oppia

Anonyymi00072 kirjoitti:

Koraani ja hadith tukee idän oppia

On olemassa joitakin yhtäläisyyksiä, mutta islamin ja kristinuskon eskatologia ei rakenna samaa karmallisen jälleensyntymän järjestelmää kuin filosofiamme, joten kyse ei ole suorasta tuesta vaan erillisistä selitysmalleista.

Anonyymi00073 kirjoitti:

On olemassa joitakin yhtäläisyyksiä, mutta islamin ja kristinuskon eskatologia ei rakenna samaa karmallisen jälleensyntymän järjestelmää kuin filosofiamme, joten kyse ei ole suorasta tuesta vaan erillisistä selitysmalleista.

Lue lisää

Koraanin ja hadithin tekstit eivät myöskään sisällä oppia samsarasta, jälleensyntymästä tai karmasta samassa merkityksessä kuin dharmaperinteissä. Siksi väite “tukee idän oppia” on tulkinnallinen hyppäys, ei suora tekstipohjainen johtopäätös.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Koraanin ja hadithin tekstit eivät myöskään sisällä oppia samsarasta, jälleensyntymästä tai karmasta samassa merkityksessä kuin dharmaperinteissä. Siksi väite “tukee idän oppia” on tulkinnallinen hyppäys, ei suora tekstipohjainen johtopäätös.

Lue lisää

Se, että molemmissa perinteissä, myös juutalaisuudessa ja kristinukossa esiintyy ajatus moraalisesta vastuusta, tuomiosta ja kärsimyksestä, ei vielä tarkoita, että toinen “tukisi” toista. Samankaltaisuus voi johtua siitä, että molemmat yrittävät vastata samoihin peruskysymyksiin: miksi kärsimystä on, ja miksi teot vaikuttavat seurauksiin.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Se, että molemmissa perinteissä, myös juutalaisuudessa ja kristinukossa esiintyy ajatus moraalisesta vastuusta, tuomiosta ja kärsimyksestä, ei vielä tarkoita, että toinen “tukisi” toista. Samankaltaisuus voi johtua siitä, että molemmat yrittävät vastata samoihin peruskysymyksiin: miksi kärsimystä on, ja miksi teot vaikuttavat seurauksiin.

Lue lisää

Filosofiamme ja islamin metafyysiset rakenteet eivät ole samoja. Meille sielu (jīva) on ikuinen ja kiertää samsarassa karmansa mukaan, ja vapautuminen tarkoittaa tämän kierron ylittämistä. Islamissa taas lähtökohta on yksi elämä, sen jälkeinen tuomio ja sen perusteella määräytyvä lopullinen kohtalo.

Mitään ikuista ei ole aineellisessa maailmassa, myös Paratiisi on osa aineellista amaailmaa.
Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä". Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole.

Mutta itämaisessa filosofiassa (usein, ei aina), halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita. Buddhalaiset haluavat mennä Nirvanaan, joka on aineellisen ja henkisen maailman välimaastossa, mutta hekin joutuvat palaamaan (joskus, kovin pitkän ajan kuluttua). Nirvanassa ei ole vaihtelua, se on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa.

Hyvä kristitty voi olla Jeesuksen kanssa pitkään kuoleman jälkeen, mutta sitten hän palaa takaisin maan päälle ja kaikki alkaa alusta. Ihminen on siellä, ketä hän palvoi eläessään.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Mitään ikuista ei ole aineellisessa maailmassa, myös Paratiisi on osa aineellista amaailmaa.
Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä". Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole.

Mutta itämaisessa filosofiassa (usein, ei aina), halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita. Buddhalaiset haluavat mennä Nirvanaan, joka on aineellisen ja henkisen maailman välimaastossa, mutta hekin joutuvat palaamaan (joskus, kovin pitkän ajan kuluttua). Nirvanassa ei ole vaihtelua, se on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa.

Hyvä kristitty voi olla Jeesuksen kanssa pitkään kuoleman jälkeen, mutta sitten hän palaa takaisin maan päälle ja kaikki alkaa alusta. Ihminen on siellä, ketä hän palvoi eläessään.

Lue lisää

Makrokosmos ja mikrokosmos
Mikrokosmos ja makrokosmos ovat syvässä yhteydessä toisiinsa.
Kaikki, mitä universumissa on olemassa, ilmenee tietyssä muodossa myös ihmisessä.
Ihminen on universumin heijastus.
Ja samanaikaisesti universumi heijastuu ihmisessä.

Puhumme siitä, että ihminen edustaa mikrokosmosta.
Tämä tarkoittaa, että hänessä tiivistetyssä muodossa on läsnä kaikki se, mikä on makrokosmoksessa.
Mutta samalla ihmisellä on erityinen asema, koska hän kykenee tietoisuuteen.

Tietoisuus on avain.
Kivi on myös olemassa, mutta se ei ole tietoinen.
Kasvi elää, mutta sen tietoisuuden taso on hyvin rajallinen.
Eläimillä on kehittyneempi havainnoinnin taso kuin kasveilla.
Mutta ihminen on erityisessä asemassa, koska hänellä on äly ja valinnan mahdollisuus.
Tämän ansiosta hän voi ohjata omaa elämäänsä.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Makrokosmos ja mikrokosmos
Mikrokosmos ja makrokosmos ovat syvässä yhteydessä toisiinsa.
Kaikki, mitä universumissa on olemassa, ilmenee tietyssä muodossa myös ihmisessä.
Ihminen on universumin heijastus.
Ja samanaikaisesti universumi heijastuu ihmisessä.

Puhumme siitä, että ihminen edustaa mikrokosmosta.
Tämä tarkoittaa, että hänessä tiivistetyssä muodossa on läsnä kaikki se, mikä on makrokosmoksessa.
Mutta samalla ihmisellä on erityinen asema, koska hän kykenee tietoisuuteen.

Tietoisuus on avain.
Kivi on myös olemassa, mutta se ei ole tietoinen.
Kasvi elää, mutta sen tietoisuuden taso on hyvin rajallinen.
Eläimillä on kehittyneempi havainnoinnin taso kuin kasveilla.
Mutta ihminen on erityisessä asemassa, koska hänellä on äly ja valinnan mahdollisuus.
Tämän ansiosta hän voi ohjata omaa elämäänsä.

Lue lisää

Siksi ihminen on vastuussa siitä, miten hän sitä käyttää.
Älyä voidaan käyttää eri tavoin.
Jos ihminen suuntaa älynsä ylöspäin, hän kehittyy henkisesti.
Jos alaspäin, hän pysyy aineellisella tasolla.

Siksi älyn suunnan valinta määrittää ihmisen kohtalon.
Tässä piilee vapaa tahto.
Kun ihminen käyttää älyään oikein, hän alkaa ymmärtää paikkansa universumissa.
Hän oivaltaa, ettei ole sattumanvarainen olento.
Hänen olemassaolollaan on merkitys ja tarkoitus.
Silloin ihminen alkaa etsiä korkeinta totuutta.
Ja tämä etsintä johtaa hänet henkiseen kehitykseen.

Kun ihminen puhdistaa tietoisuuttaan, hänen havaintonsa muuttuvat hienovaraisemmiksi.
Hän alkaa nähdä, että aineellinen maailma ei ole koko todellisuus.
Sen takana on syvempi olemisen taso.
Tätä syvempää tasoa kutsutaan olemassaolon henkiseksi ulottuvuudeksi.
Ja ihminen alkaa vähitellen pyrkiä sitä kohti.

Maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.

Mistä tämä meille kertoo, että henkimaailma ei ole pilvillä leijumista ja ylistämistä, vaan toimintaa ja muuta kiinnostavaa, myös ihan filosofian pohtimista.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.

Tämä ajatus syventyy filosofian ja henkisyyden alueille, erityisesti idän perinteisiin, joissa mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välinen yhteys on keskeinen teema. Se pohjautuu ajatukseen, että ihmisellä on syvä yhteys koko universumiin ja että universumin pienimmät osat heijastavat sen suurimpia periaatteita.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Tämä ajatus syventyy filosofian ja henkisyyden alueille, erityisesti idän perinteisiin, joissa mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välinen yhteys on keskeinen teema. Se pohjautuu ajatukseen, että ihmisellä on syvä yhteys koko universumiin ja että universumin pienimmät osat heijastavat sen suurimpia periaatteita.

Lue lisää

Tässä kontekstissa mikrokosmos tarkoittaa pientä maailmaa, eli ihmistä ja hänen sisäistä elämäänsä, kun taas makrokosmos viittaa suureen maailmankaikkeuteen, eli kaikkeuteen ja sen moniin ulottuvuuksiin. Ihmistä voidaan ajatella universumin pienoismallina, jossa kaikki maailman ilmiöt ja lainalaisuudet ilmenevät pienemmässä mittakaavassa. Tämä ajatus on löydettävissä monista eri uskonnoista ja filosofioista, joka näkee ihmisen olemuksen ja universumin olevan yhtä ja heijastavan toisiaan.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Tässä kontekstissa mikrokosmos tarkoittaa pientä maailmaa, eli ihmistä ja hänen sisäistä elämäänsä, kun taas makrokosmos viittaa suureen maailmankaikkeuteen, eli kaikkeuteen ja sen moniin ulottuvuuksiin. Ihmistä voidaan ajatella universumin pienoismallina, jossa kaikki maailman ilmiöt ja lainalaisuudet ilmenevät pienemmässä mittakaavassa. Tämä ajatus on löydettävissä monista eri uskonnoista ja filosofioista, joka näkee ihmisen olemuksen ja universumin olevan yhtä ja heijastavan toisiaan.

Lue lisää

Ihmisen erityinen asema ja tietoisuus

Ajatus siitä, että ihminen on erityisessä asemassa, johtuu siitä, että hänellä on kyky tietoisuuteen, joka erottaa hänet muista elämänmuodoista. Kasvit, eläimet ja kivet eivät ole tietoisia itsestään tai ympäristöstään samalla tavalla kuin ihminen. Tämä ero on merkittävä, koska se mahdollistaa valinnanvapauden ja vapauden ohjata omaa elämäänsä. Tietoisuus avaa portin itseymmärrykseen, kasvuun ja henkiseen kehitykseen, joka on monissa itäisissä filosofioissa ja uskonnoissa keskeinen tavoite.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Ihmisen erityinen asema ja tietoisuus

Ajatus siitä, että ihminen on erityisessä asemassa, johtuu siitä, että hänellä on kyky tietoisuuteen, joka erottaa hänet muista elämänmuodoista. Kasvit, eläimet ja kivet eivät ole tietoisia itsestään tai ympäristöstään samalla tavalla kuin ihminen. Tämä ero on merkittävä, koska se mahdollistaa valinnanvapauden ja vapauden ohjata omaa elämäänsä. Tietoisuus avaa portin itseymmärrykseen, kasvuun ja henkiseen kehitykseen, joka on monissa itäisissä filosofioissa ja uskonnoissa keskeinen tavoite.

Lue lisää

Tietoisuuden kehittäminen on itse asiassa yksi tärkeimmistä tavoitteista monissa idän afilosofioissa. Esimerkiksi vedantassa puhutaan siitä, kuinka mikrokosmos (ihminen) ja makrokosmos (universumi) ovat lopulta yhtä ja samaa. Kun ihminen saavuttaa korkeamman tietoisuuden tason, hän voi kokea tämän yhtenäisyyden ja tulla tietoiseksi siitä, että hänen olemuksensa on osa suurempaa kokonaisuutta.

Samalla tavalla buddhalaisuudessa puhutaan valaistumisesta, joka merkitsee tietoisuuden täydellistä heräämistä ja itsemääräämisen ylittämistä. Tämä tietoisuus ei ole vain älyllistä ymmärrystä, vaan syvää kokemusta siitä, kuinka kaikki olento on yhteydessä toisiinsa.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Tietoisuuden kehittäminen on itse asiassa yksi tärkeimmistä tavoitteista monissa idän afilosofioissa. Esimerkiksi vedantassa puhutaan siitä, kuinka mikrokosmos (ihminen) ja makrokosmos (universumi) ovat lopulta yhtä ja samaa. Kun ihminen saavuttaa korkeamman tietoisuuden tason, hän voi kokea tämän yhtenäisyyden ja tulla tietoiseksi siitä, että hänen olemuksensa on osa suurempaa kokonaisuutta.

Samalla tavalla buddhalaisuudessa puhutaan valaistumisesta, joka merkitsee tietoisuuden täydellistä heräämistä ja itsemääräämisen ylittämistä. Tämä tietoisuus ei ole vain älyllistä ymmärrystä, vaan syvää kokemusta siitä, kuinka kaikki olento on yhteydessä toisiinsa.

Lue lisää

Tämä ajatus syventää käsitystämme ihmisestä ja hänen suhteestaan maailmankaikkeuteen. Kun ymmärrämme, että ihminen on universumin heijastus, voimme nähdä itsemme osana jotain suurempaa ja merkittävämpää. Tietoisuus, joka meillä on itsestämme ja maailmastamme, on avain siihen, kuinka voimme kasvaa ja kehittyä sekä henkisesti että älyllisesti.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Tämä ajatus syventää käsitystämme ihmisestä ja hänen suhteestaan maailmankaikkeuteen. Kun ymmärrämme, että ihminen on universumin heijastus, voimme nähdä itsemme osana jotain suurempaa ja merkittävämpää. Tietoisuus, joka meillä on itsestämme ja maailmastamme, on avain siihen, kuinka voimme kasvaa ja kehittyä sekä henkisesti että älyllisesti.

Lue lisää

Vedanta ei ole suoraan yhteydessä Gaudiya Vaiṣṇavismiin.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Vedanta ei ole suoraan yhteydessä Gaudiya Vaiṣṇavismiin.

Mikrokosmos viittaa ihmiseen ja hänen sisäiseen olemukseensa, kun taas makrokosmos tarkoittaa koko universumia ja sen eri tasoja. Filosofiassamme ihminen on Jumalan heijastus pienoismallina. Tämä tarkoittaa, että universumissa ilmenevät periaatteet heijastuvat ihmisessä ja että hänellä on erityinen asema, koska hän kykenee tietoisuuteen. Ihminen on Jumalan kuvaksi luotu, ja hän voi havaita jumalallisen läsnäolon kaikessa ympärillään.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Mikrokosmos viittaa ihmiseen ja hänen sisäiseen olemukseensa, kun taas makrokosmos tarkoittaa koko universumia ja sen eri tasoja. Filosofiassamme ihminen on Jumalan heijastus pienoismallina. Tämä tarkoittaa, että universumissa ilmenevät periaatteet heijastuvat ihmisessä ja että hänellä on erityinen asema, koska hän kykenee tietoisuuteen. Ihminen on Jumalan kuvaksi luotu, ja hän voi havaita jumalallisen läsnäolon kaikessa ympärillään.

Lue lisää

Ihmisen kyky elää tietoisuudessa ja kehittää henkistä ymmärrystään on hänen suurin lahjansa. Tämä tietoisuus avaa tiehensä ymmärrykseen,

Anonyymi00091 kirjoitti:

Ihmisen kyky elää tietoisuudessa ja kehittää henkistä ymmärrystään on hänen suurin lahjansa. Tämä tietoisuus avaa tiehensä ymmärrykseen,

Ajatus mikrokosmoksesta ja makrokosmoksesta on ollut keskeinen teema myös lännen antiikin filosofeilla. Tällainen ajatus löytyy erityisesti Platonilta, Aristoteleen oppeista ja myöhemmin Neoplatonismista. Mikrokosmos ja makrokosmos ovat olleet osa lännen ajattelutapaa, ja niillä on ollut merkittävä rooli myös keskiaikaisessa ja renessanssin ajattelussa.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Ajatus mikrokosmoksesta ja makrokosmoksesta on ollut keskeinen teema myös lännen antiikin filosofeilla. Tällainen ajatus löytyy erityisesti Platonilta, Aristoteleen oppeista ja myöhemmin Neoplatonismista. Mikrokosmos ja makrokosmos ovat olleet osa lännen ajattelutapaa, ja niillä on ollut merkittävä rooli myös keskiaikaisessa ja renessanssin ajattelussa.

Lue lisää

Platon ja mikrokosmos/makrokosmos
Platon (428–348 eKr.) käytti mikrokosmoksen ja makrokosmoksen käsitteitä osana maailmankuvan ja ideamaailman selittämistä. Hänen teoksissaan, erityisesti Timaios-dialogissa, hän viittasi siihen, kuinka ihminen on universumin pieni heijastus, ja että sielu ja keho ovat yhteydessä maailmankaikkeuden suurempiin periaatteisiin. Platon puhui myös siitä, että universumi (makrokosmos) on järjestetty järjen (nous) mukaan ja että ihminen on osa tätä järjestystä.
Aristoteles ja mikrokosmos/makrokosmos
Aristoteles (384–322 eKr.), Platonin oppilas, ei suoraan käyttänyt termiä "mikrokosmos" ja "makrokosmos", mutta hän käsitteli samankaltaisia ideoita. Hän puhui maailmankaikkeuden ja elämän järjestyksestä, jossa ihmiset ovat mikrokosmoksen osia, jotka heijastavat suurempia, luonnollisia periaatteita. Aristoteleen kosmologia ja ajatus universumin luonnonlaeista olivat olennainen osa hänen ajatteluaan, ja hän uskoi, että kaikki on yhteydessä toisiinsa.
Neoplatonismi ja mikrokosmos/makrokosmos
Neoplatonisessa ajattelussa (300–500 jKr.), erityisesti Plotinos (204–270 jKr.) korosti mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välistä yhteyttä. Hän opetti, että universumi ja sen periaatteet ilmenevät pienoismallissa ihmisessä, ja että koko maailmankaikkeus on rakenteeltaan Jumalan (tai "Yksi") heijastus. Plotinosin mukaan ihminen on mikrocosmos (pienoismalli) ja universumi on makrokosmos, ja niiden välillä on syvä yhteys. Tämä ajatus on hyvin samanlainen kuin se, mitä myöhemmin löytyi läntisestä esoteerisesta perinteestä ja alkemistisesta ajattelusta.
Alkemistit ja mikrokosmos/makrokosmos
Alkemistit keskiajalla ja renessanssin aikana käyttivät mikrokosmos-makrokosmos -käsitettä kuvamaan yhteyttä ihmisen ja koko universumin välillä. He uskoivat, että fyysiset muutokset ja kemialliset reaktiot kehon ja maailmankaikkeuden tasoilla ovat yhteydessä toisiinsa. Alkemian keskiössä oli myös ajatus siitä, että henkinen ja fyysinen maailma ovat yhteydessä ja että ihminen voi saavuttaa henkistä valaistumista (tai transmutaatioita) samalla tavalla kuin alkemisti pyrkii muuntamaan aineen kultaiseksi.
Mikrokosmos ja makrokosmos lännen esoteerisissa ja filosofisissa traditioissa
Lännessä renessanssin humanistit ja esoteeriset ajattelijat (kuten Marsilio Ficino, Giovanni Pico della Mirandola ja Paracelsus) kehittivät edelleen Platonin ja Neoplatonismin ideoita. Mikrokosmos ja makrokosmos olivat tärkeitä käsitteitä heidän filosofioissaan, koska he näkivät ihmiset ja maailmankaikkeuden kytkeytyvän toisiinsa sympaattisesti ja magisesti. He ajattelivat, että ihminen on koko universumin heijastus ja että sisäinen muutos voi johtaa muutokseen maailmankaikkeudessa.

Mikrokosmos ja makrokosmos eivät siis ole vain idän filosofioiden liittyviä käsitteitä, vaan ne ovat olleet keskeisiä myös lännen antiikin ja keskiaikaisen filosofian piirissä. Ajatus siitä, että ihmisessä ilmenee koko universumi, on ollut monien filosofien ja ajattelijoiden pohdinnan ytimessä kautta aikojen. Se on ajatus, joka yhdistää ihmisen ja maailman syvemmän, usein hengellisen yhteyden, ja se on vaikuttanut moniin lännen kulttuurisiin ja esoteerisiin perinteisiin.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Platon ja mikrokosmos/makrokosmos
Platon (428–348 eKr.) käytti mikrokosmoksen ja makrokosmoksen käsitteitä osana maailmankuvan ja ideamaailman selittämistä. Hänen teoksissaan, erityisesti Timaios-dialogissa, hän viittasi siihen, kuinka ihminen on universumin pieni heijastus, ja että sielu ja keho ovat yhteydessä maailmankaikkeuden suurempiin periaatteisiin. Platon puhui myös siitä, että universumi (makrokosmos) on järjestetty järjen (nous) mukaan ja että ihminen on osa tätä järjestystä.
Aristoteles ja mikrokosmos/makrokosmos
Aristoteles (384–322 eKr.), Platonin oppilas, ei suoraan käyttänyt termiä "mikrokosmos" ja "makrokosmos", mutta hän käsitteli samankaltaisia ideoita. Hän puhui maailmankaikkeuden ja elämän järjestyksestä, jossa ihmiset ovat mikrokosmoksen osia, jotka heijastavat suurempia, luonnollisia periaatteita. Aristoteleen kosmologia ja ajatus universumin luonnonlaeista olivat olennainen osa hänen ajatteluaan, ja hän uskoi, että kaikki on yhteydessä toisiinsa.
Neoplatonismi ja mikrokosmos/makrokosmos
Neoplatonisessa ajattelussa (300–500 jKr.), erityisesti Plotinos (204–270 jKr.) korosti mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välistä yhteyttä. Hän opetti, että universumi ja sen periaatteet ilmenevät pienoismallissa ihmisessä, ja että koko maailmankaikkeus on rakenteeltaan Jumalan (tai "Yksi") heijastus. Plotinosin mukaan ihminen on mikrocosmos (pienoismalli) ja universumi on makrokosmos, ja niiden välillä on syvä yhteys. Tämä ajatus on hyvin samanlainen kuin se, mitä myöhemmin löytyi läntisestä esoteerisesta perinteestä ja alkemistisesta ajattelusta.
Alkemistit ja mikrokosmos/makrokosmos
Alkemistit keskiajalla ja renessanssin aikana käyttivät mikrokosmos-makrokosmos -käsitettä kuvamaan yhteyttä ihmisen ja koko universumin välillä. He uskoivat, että fyysiset muutokset ja kemialliset reaktiot kehon ja maailmankaikkeuden tasoilla ovat yhteydessä toisiinsa. Alkemian keskiössä oli myös ajatus siitä, että henkinen ja fyysinen maailma ovat yhteydessä ja että ihminen voi saavuttaa henkistä valaistumista (tai transmutaatioita) samalla tavalla kuin alkemisti pyrkii muuntamaan aineen kultaiseksi.
Mikrokosmos ja makrokosmos lännen esoteerisissa ja filosofisissa traditioissa
Lännessä renessanssin humanistit ja esoteeriset ajattelijat (kuten Marsilio Ficino, Giovanni Pico della Mirandola ja Paracelsus) kehittivät edelleen Platonin ja Neoplatonismin ideoita. Mikrokosmos ja makrokosmos olivat tärkeitä käsitteitä heidän filosofioissaan, koska he näkivät ihmiset ja maailmankaikkeuden kytkeytyvän toisiinsa sympaattisesti ja magisesti. He ajattelivat, että ihminen on koko universumin heijastus ja että sisäinen muutos voi johtaa muutokseen maailmankaikkeudessa.

Mikrokosmos ja makrokosmos eivät siis ole vain idän filosofioiden liittyviä käsitteitä, vaan ne ovat olleet keskeisiä myös lännen antiikin ja keskiaikaisen filosofian piirissä. Ajatus siitä, että ihmisessä ilmenee koko universumi, on ollut monien filosofien ja ajattelijoiden pohdinnan ytimessä kautta aikojen. Se on ajatus, joka yhdistää ihmisen ja maailman syvemmän, usein hengellisen yhteyden, ja se on vaikuttanut moniin lännen kulttuurisiin ja esoteerisiin perinteisiin.

Lue lisää

Laozi sanoo:

"Tietäen muut, olet älykäs; tietäen itsesi, olet valaistunut."
Ja myös:
"Se, joka tuntee taivaan ja maan, on viisas. Se, joka tuntee itsensä, on valaistunut."

Anonyymi00094 kirjoitti:

Laozi sanoo:

"Tietäen muut, olet älykäs; tietäen itsesi, olet valaistunut."
Ja myös:
"Se, joka tuntee taivaan ja maan, on viisas. Se, joka tuntee itsensä, on valaistunut."

Lue lisää

Laozi opettaa, että ulkoinen maailma on heijastus siitä, mitä on sisällä, ja että harmonia universumissa voidaan saavuttaa vain, jos ihminen on harmoniassa itsensä kanssa. Hänen opetuksensa viittaavat siihen, että itse tunteminen (itsen syvä ymmärtäminen ja tasapaino) on avain universumin ymmärtämiseen.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Laozi opettaa, että ulkoinen maailma on heijastus siitä, mitä on sisällä, ja että harmonia universumissa voidaan saavuttaa vain, jos ihminen on harmoniassa itsensä kanssa. Hänen opetuksensa viittaavat siihen, että itse tunteminen (itsen syvä ymmärtäminen ja tasapaino) on avain universumin ymmärtämiseen.

Lue lisää

Myös Konfutse (551–479 eKr.) korosti itsetuntemusta ja itsehillintää osana moraalista ja yhteiskunnallista kehitystä. Hänen opetuksensa olivat enemmän käytännön ja yhteiskunnallisten hyveiden, kuten velvollisuuden, kunnioituksen ja oikeudenmukaisuuden, ympärillä. Vaikka hän ei suoraan käsitellyt mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välistä yhteyttä samalla tavalla kuin daoistit, hänen näkemyksensä itseopiskelun ja sisäisen kehityksen tärkeydestä oli keskiössä.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Myös Konfutse (551–479 eKr.) korosti itsetuntemusta ja itsehillintää osana moraalista ja yhteiskunnallista kehitystä. Hänen opetuksensa olivat enemmän käytännön ja yhteiskunnallisten hyveiden, kuten velvollisuuden, kunnioituksen ja oikeudenmukaisuuden, ympärillä. Vaikka hän ei suoraan käsitellyt mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välistä yhteyttä samalla tavalla kuin daoistit, hänen näkemyksensä itseopiskelun ja sisäisen kehityksen tärkeydestä oli keskiössä.

Lue lisää

Yhteys lännen ja idän välillä

Tämä ajatus siitä, että tuntemalla itsensä voi ymmärtää koko universumin, on hyvin samankaltainen kuin lännen Platonilaisessa ja Neoplatonisessa ajattelussa, jossa ihmiset voivat löytää yhteyden universumin perusperiaatteisiin ymmärtämällä oman sisimpänsä ja pohdintojensa syvyyksien kautta.

Se on siis periaatteessa hyvin yksinkertainen mutta syvällinen opetus, joka löytyy monista filosofisista perinteistä ympäri maailmaa. Kuten Laozi sanoo: "Ihmisen suuri tehtävä ei ole mennä ulos etsimään maailmaa, vaan kääntyä sisäänpäin."

Anonyymi00097 kirjoitti:

Yhteys lännen ja idän välillä

Tämä ajatus siitä, että tuntemalla itsensä voi ymmärtää koko universumin, on hyvin samankaltainen kuin lännen Platonilaisessa ja Neoplatonisessa ajattelussa, jossa ihmiset voivat löytää yhteyden universumin perusperiaatteisiin ymmärtämällä oman sisimpänsä ja pohdintojensa syvyyksien kautta.

Se on siis periaatteessa hyvin yksinkertainen mutta syvällinen opetus, joka löytyy monista filosofisista perinteistä ympäri maailmaa. Kuten Laozi sanoo: "Ihmisen suuri tehtävä ei ole mennä ulos etsimään maailmaa, vaan kääntyä sisäänpäin."

Lue lisää

Kuten Laozi sanoo: "Ihmisen suuri tehtävä ei ole mennä ulos etsimään maailmaa, vaan kääntyä sisäänpäin."

Anonyymi00098 kirjoitti:

Kuten Laozi sanoo: "Ihmisen suuri tehtävä ei ole mennä ulos etsimään maailmaa, vaan kääntyä sisäänpäin."

Jos tunnet itsesi. tunnet kosmoksen.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Jos tunnet itsesi. tunnet kosmoksen.

Tää idän uskontojen palsta joka päivä on yhä enemmän jännittävä.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Tää idän uskontojen palsta joka päivä on yhä enemmän jännittävä.

"Kun on Yksi ja ainut olevainen, luo itsessään eri näkökulmat aspektit ja niiden moninaisuuden moneuden "sielulliset kokijat". Yhdestä moneksi ja monesta taas Yhdeksi. Kuin rikottu peili, joka heijastaa samaa kuvaa vääristyneenä."

Sitä viestiäsi voi pitää vahvasti impersonalistiseen suuntaan kallistuvana, vaikka se sisältää joitakin elementtejä, jotka muistuttavat myös teististä metafysiikkaa.

Miellä todellisuus ymmärretään käsitteen Achintya Bheda Abheda kautta: Jumala, yksilölliset sielut (jīvat) ja materia ovat samanaikaisesti yhtä ja erillisiä. Tämä “käsittämätön ykseys ja ero” torjuu sekä puhtaan monismin että puhtaan dualismin.
Viestisi ähtee liikkeelle väitteestä, että on olemassa “Yksi ja ainut oleva”, joka “luo itsessään eri näkökulmat ja niiden moninaisuuden”. Tämä muistuttaa selvästi Advaita Vedanta -ajattelua, jossa kaikki moninaisuus nähdään lopulta yhden jakamattoman todellisuuden ilmentymänä tai jopa illuusiona (māyā). Filosofiassamme tällaista pidetään puutteellisena, koska se häivyttää Jumalan persoonallisen luonteen ja sielujen todellisen yksilöllisyyden. Jumala ei “hajoa” näkökulmiksi, eikä jīva ole vain Jumalan itseensä luoma perspektiivi, vaan ikuinen, yksilöllinen tietoisuuden yksikkö, jolla on oma suhde Jumalaan.

Anonyymi00102 kirjoitti:

"Kun on Yksi ja ainut olevainen, luo itsessään eri näkökulmat aspektit ja niiden moninaisuuden moneuden "sielulliset kokijat". Yhdestä moneksi ja monesta taas Yhdeksi. Kuin rikottu peili, joka heijastaa samaa kuvaa vääristyneenä."

Sitä viestiäsi voi pitää vahvasti impersonalistiseen suuntaan kallistuvana, vaikka se sisältää joitakin elementtejä, jotka muistuttavat myös teististä metafysiikkaa.

Miellä todellisuus ymmärretään käsitteen Achintya Bheda Abheda kautta: Jumala, yksilölliset sielut (jīvat) ja materia ovat samanaikaisesti yhtä ja erillisiä. Tämä “käsittämätön ykseys ja ero” torjuu sekä puhtaan monismin että puhtaan dualismin.
Viestisi ähtee liikkeelle väitteestä, että on olemassa “Yksi ja ainut oleva”, joka “luo itsessään eri näkökulmat ja niiden moninaisuuden”. Tämä muistuttaa selvästi Advaita Vedanta -ajattelua, jossa kaikki moninaisuus nähdään lopulta yhden jakamattoman todellisuuden ilmentymänä tai jopa illuusiona (māyā). Filosofiassamme tällaista pidetään puutteellisena, koska se häivyttää Jumalan persoonallisen luonteen ja sielujen todellisen yksilöllisyyden. Jumala ei “hajoa” näkökulmiksi, eikä jīva ole vain Jumalan itseensä luoma perspektiivi, vaan ikuinen, yksilöllinen tietoisuuden yksikkö, jolla on oma suhde Jumalaan.

Lue lisää

"Kun on Yksi ja ainut olevainen, luo itsessään eri näkökulmat aspektit ja niiden moninaisuuden moneuden "sielulliset kokijat". Yhdestä moneksi ja monesta taas Yhdeksi. Kuin rikottu peili, joka heijastaa samaa kuvaa vääristyneenä."

“Yhdestä moneksi ja monesta taas Yhdeksi” sisältää kyllä resonanssia Gaudiya-ajattelun kanssa siinä mielessä, että kaikki on lähtöisin Jumalasta ja riippuvaista Hänestä. Kuitenkin filosofiassamme tämä ei ole syklistä sulautumista, jossa yksilöllisyys katoaa takaisin ykseyteen, vaan pikemminkin ikuinen suhde: moninaisuus säilyy, vaikka se on ontologisesti riippuvainen yhdestä lähteestä, joka on persoonallinen Jumala.

Erityisen paljastava on peilimetafora: “rikottu peili, joka heijastaa samaa kuvaa vääristyneenä”. Tämä viittaa siihen, että yksilölliset kokijat ovat vain vääristyneitä heijastuksia yhdestä todellisuudesta. Filosofiamme torjuu tämän: jīvat eivät ole pelkkiä vääristymiä tai illusorisia heijastuksia, vaan todellisia, vaikka äärellisiä, olentoja. Heidän kokemuksensa voi olla harhautunut aineellisen energian vuoksi, mutta heidän olemassaolonsa ei ole pelkkä virheellinen heijastus.

Siksi viestiäsi voi pitää impersonalistisena. Se korostaa yhtä jakamatonta todellisuutta, josta moninaisuus näyttäytyy lähinnä sisäisinä projisointeina tai heijastuksina, eikä tunnusta riittävästi Jumalan persoonallisuutta ja sielujen pysyvää yksilöllisyyttä.

Mutta sinulla on siihen oikeus.

Tervetuloa!

Anonyymi00103 kirjoitti:

"Kun on Yksi ja ainut olevainen, luo itsessään eri näkökulmat aspektit ja niiden moninaisuuden moneuden "sielulliset kokijat". Yhdestä moneksi ja monesta taas Yhdeksi. Kuin rikottu peili, joka heijastaa samaa kuvaa vääristyneenä."

“Yhdestä moneksi ja monesta taas Yhdeksi” sisältää kyllä resonanssia Gaudiya-ajattelun kanssa siinä mielessä, että kaikki on lähtöisin Jumalasta ja riippuvaista Hänestä. Kuitenkin filosofiassamme tämä ei ole syklistä sulautumista, jossa yksilöllisyys katoaa takaisin ykseyteen, vaan pikemminkin ikuinen suhde: moninaisuus säilyy, vaikka se on ontologisesti riippuvainen yhdestä lähteestä, joka on persoonallinen Jumala.

Erityisen paljastava on peilimetafora: “rikottu peili, joka heijastaa samaa kuvaa vääristyneenä”. Tämä viittaa siihen, että yksilölliset kokijat ovat vain vääristyneitä heijastuksia yhdestä todellisuudesta. Filosofiamme torjuu tämän: jīvat eivät ole pelkkiä vääristymiä tai illusorisia heijastuksia, vaan todellisia, vaikka äärellisiä, olentoja. Heidän kokemuksensa voi olla harhautunut aineellisen energian vuoksi, mutta heidän olemassaolonsa ei ole pelkkä virheellinen heijastus.

Siksi viestiäsi voi pitää impersonalistisena. Se korostaa yhtä jakamatonta todellisuutta, josta moninaisuus näyttäytyy lähinnä sisäisinä projisointeina tai heijastuksina, eikä tunnusta riittävästi Jumalan persoonallisuutta ja sielujen pysyvää yksilöllisyyttä.

Mutta sinulla on siihen oikeus.

Tervetuloa!

Lue lisää

Meillä mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välinen suhde ymmärretään, mutta ei täysin samalla tavalla kuin impersonalistisissa tai pelkästään filosofisissa järjestelmissä. Keskeinen ero on siinä, että todellisuuden perusta ei ole vain rakenne tai vastaavuus, vaan tietoisuus (caitanya) ja sen alkuperä Jumalassa.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Meillä mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välinen suhde ymmärretään, mutta ei täysin samalla tavalla kuin impersonalistisissa tai pelkästään filosofisissa järjestelmissä. Keskeinen ero on siinä, että todellisuuden perusta ei ole vain rakenne tai vastaavuus, vaan tietoisuus (caitanya) ja sen alkuperä Jumalassa.

Lue lisää

Makrokosmos: Jumalan energia (śakti)

Makrokosmos eli universumi nähdään Jumalan energiana (śakti), erityisesti:

bahiraṅgā-śakti (ulkoinen energia, aineellinen maailma)
antaraṅgā-śakti (sisäinen energia, henkimaailma)

Ihminen sisältää mikrokosmoksena molempien heijastuksen:

keho - aineellinen energia
tietoisuus - henkinen alkuperä

Mutta tärkeää on: ihminen ei ole koko universumi, vaan laadullisesti samankaltainen mutta määrällisesti äärettömän pieni (aṇu) verrattuna Jumalaan (vibhu).

Anonyymi00125 kirjoitti:

Makrokosmos: Jumalan energia (śakti)

Makrokosmos eli universumi nähdään Jumalan energiana (śakti), erityisesti:

bahiraṅgā-śakti (ulkoinen energia, aineellinen maailma)
antaraṅgā-śakti (sisäinen energia, henkimaailma)

Ihminen sisältää mikrokosmoksena molempien heijastuksen:

keho - aineellinen energia
tietoisuus - henkinen alkuperä

Mutta tärkeää on: ihminen ei ole koko universumi, vaan laadullisesti samankaltainen mutta määrällisesti äärettömän pieni (aṇu) verrattuna Jumalaan (vibhu).

Lue lisää

Älyn suunta ja buddhi-tattva
buddhi (äly) voi suuntautua:
alaspäin - prakṛti (aine, aistinautinnot)
ylöspäin - param-tattva (korkein todellisuus)


buddhi-yoga

Kun äly puhdistuu (śuddha-buddhi), ihminen alkaa nähdä todellisuuden oikein.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Älyn suunta ja buddhi-tattva
buddhi (äly) voi suuntautua:
alaspäin - prakṛti (aine, aistinautinnot)
ylöspäin - param-tattva (korkein todellisuus)


buddhi-yoga

Kun äly puhdistuu (śuddha-buddhi), ihminen alkaa nähdä todellisuuden oikein.

Lue lisää

Vapaa tahto (svatantratā)

Vapaa tahto on keskeinen.
Älyn suunnan valinta määrittää ihmisen kohtalon.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Vapaa tahto (svatantratā)

Vapaa tahto on keskeinen.
Älyn suunnan valinta määrittää ihmisen kohtalon.

Mikrokosmos ei ole kaiken mitta
Vaikka ihminen heijastaa universumia, hän ei ole sen keskus eikä lopullinen mitta.

Sen sijaan:

Jumala (Kṛṣṇa) on sekä makrokosmoksen että mikrokosmoksen lähde, sekä universumi että yksilö ovat riippuvaisia Hänestä

acintya-bhedābheda-tattva - “samanaikainen ykseys ja ero”

Ihminen on: yksi Jumalan kanssa (laadullisesti),eri Jumalasta (määrällisesti ja asemaltaan)

Anonyymi00128 kirjoitti:

Mikrokosmos ei ole kaiken mitta
Vaikka ihminen heijastaa universumia, hän ei ole sen keskus eikä lopullinen mitta.

Sen sijaan:

Jumala (Kṛṣṇa) on sekä makrokosmoksen että mikrokosmoksen lähde, sekä universumi että yksilö ovat riippuvaisia Hänestä

acintya-bhedābheda-tattva - “samanaikainen ykseys ja ero”

Ihminen on: yksi Jumalan kanssa (laadullisesti),eri Jumalasta (määrällisesti ja asemaltaan)

Lue lisää

Ihminen ei ole vain universumin heijastus, vaan ikuinen tietoisuuden yksikkö (jīva)
Universumi ei ole vain rakenne, vaan Jumalan energia
Äly on ratkaiseva väline (buddhi), joka ohjaa tietoisuutta
Vapaa tahto määrittää suunnan: aineellinen vs. henkinen

Anonyymi00129 kirjoitti:

Ihminen ei ole vain universumin heijastus, vaan ikuinen tietoisuuden yksikkö (jīva)
Universumi ei ole vain rakenne, vaan Jumalan energia
Äly on ratkaiseva väline (buddhi), joka ohjaa tietoisuutta
Vapaa tahto määrittää suunnan: aineellinen vs. henkinen

Lue lisää

Acintya-bhedābheda-tattva on meillä keskeinen ontologinen periaate, joka tarkoittaa “käsittämätöntä samanaikaista ykseyttä ja eroa”. Se kuvaa suhdetta Jumalan (Bhagavān) ja kaiken olemassa olevan – erityisesti jīvan (yksilöllisen tietoisuuden) – välillä tavalla, joka ei pelkisty pelkkään ykseyteen eikä täydelliseen erillisyyteen.

Tämä ajatus rakentuu kahden väitteen yhtäaikaiselle todenmukaisuudelle. Ensinnäkin jīva on yksi Jumalan kanssa laadullisesti. Tämä tarkoittaa, että jīva on tietoisuutta (cit), ikuinen (sat) ja luonteeltaan autuaallinen (ānanda) samoin kuin Jumala. Toisin sanoen tietoisuuden perusluonne ihmisessä on samaa “laatua” kuin Jumalassa. Tästä syystä ihminen kykenee tiedostamaan, etsimään totuutta ja kokemaan merkitystä – nämä eivät ole sattumanvaraisia ominaisuuksia, vaan heijastavat hänen alkuperäänsä.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Acintya-bhedābheda-tattva on meillä keskeinen ontologinen periaate, joka tarkoittaa “käsittämätöntä samanaikaista ykseyttä ja eroa”. Se kuvaa suhdetta Jumalan (Bhagavān) ja kaiken olemassa olevan – erityisesti jīvan (yksilöllisen tietoisuuden) – välillä tavalla, joka ei pelkisty pelkkään ykseyteen eikä täydelliseen erillisyyteen.

Tämä ajatus rakentuu kahden väitteen yhtäaikaiselle todenmukaisuudelle. Ensinnäkin jīva on yksi Jumalan kanssa laadullisesti. Tämä tarkoittaa, että jīva on tietoisuutta (cit), ikuinen (sat) ja luonteeltaan autuaallinen (ānanda) samoin kuin Jumala. Toisin sanoen tietoisuuden perusluonne ihmisessä on samaa “laatua” kuin Jumalassa. Tästä syystä ihminen kykenee tiedostamaan, etsimään totuutta ja kokemaan merkitystä – nämä eivät ole sattumanvaraisia ominaisuuksia, vaan heijastavat hänen alkuperäänsä.

Lue lisää

Samanaikaisesti jīva on kuitenkin eri Jumalasta määrällisesti ja asemaltaan. Jumala on ääretön (vibhu), kun taas jīva on äärellinen (aṇu). Jumala on kaiken lähde ja ylläpitäjä, kun taas jīva on riippuvainen. Jumala on kaikkitietävä ja kaikkialla läsnä, kun taas jīvan tietoisuus on rajallinen ja paikallinen. Tämä ero ei ole illuusio eikä väliaikainen tila, vaan ontologinen tosiasia: yksilöllisyys säilyy ikuisesti.

Sana acintya – “käsittämätön” – on tässä ratkaiseva. Se tarkoittaa, että tämä ykseyden ja eron samanaikaisuus ei ole täysin loogisesti redusoitavissa ihmisen rationaaliseen ajatteluun. Ihmisen äly (buddhi) pyrkii yleensä joko yhdistämään kaiken yhdeksi (monismi) tai erottamaan kaiken täysin (dualismi), mutta tässä tapauksessa molemmat pätevät yhtä aikaa ilman ristiriitaa korkeammalla tasolla. Tämä ei tarkoita epäloogisuutta, vaan sitä, että todellisuus ylittää rajallisen ajattelun kategoriat.

Hyvä analogia on aurinko ja auringonsäteet. Auringonsäde on samaa laatua kuin aurinko – se on valoa ja lämpöä – mutta se ei ole aurinko itse. Säde on riippuvainen auringosta eikä voi olemassa itsenäisesti. Samoin jīva on tietoisuutta kuten Jumala, mutta ei koskaan muutu Jumalaksi eikä ole Hänestä riippumaton.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Samanaikaisesti jīva on kuitenkin eri Jumalasta määrällisesti ja asemaltaan. Jumala on ääretön (vibhu), kun taas jīva on äärellinen (aṇu). Jumala on kaiken lähde ja ylläpitäjä, kun taas jīva on riippuvainen. Jumala on kaikkitietävä ja kaikkialla läsnä, kun taas jīvan tietoisuus on rajallinen ja paikallinen. Tämä ero ei ole illuusio eikä väliaikainen tila, vaan ontologinen tosiasia: yksilöllisyys säilyy ikuisesti.

Sana acintya – “käsittämätön” – on tässä ratkaiseva. Se tarkoittaa, että tämä ykseyden ja eron samanaikaisuus ei ole täysin loogisesti redusoitavissa ihmisen rationaaliseen ajatteluun. Ihmisen äly (buddhi) pyrkii yleensä joko yhdistämään kaiken yhdeksi (monismi) tai erottamaan kaiken täysin (dualismi), mutta tässä tapauksessa molemmat pätevät yhtä aikaa ilman ristiriitaa korkeammalla tasolla. Tämä ei tarkoita epäloogisuutta, vaan sitä, että todellisuus ylittää rajallisen ajattelun kategoriat.

Hyvä analogia on aurinko ja auringonsäteet. Auringonsäde on samaa laatua kuin aurinko – se on valoa ja lämpöä – mutta se ei ole aurinko itse. Säde on riippuvainen auringosta eikä voi olemassa itsenäisesti. Samoin jīva on tietoisuutta kuten Jumala, mutta ei koskaan muutu Jumalaksi eikä ole Hänestä riippumaton.

Lue lisää

Toinen keskeinen ulottuvuus liittyy energiaan (śakti) ja energian lähteeseen (śaktimān). Kaikki olemassa oleva on Jumalan energiaa: aineellinen energia (bahiraṅgā-śakti), tietoisuuden energia (jīva-śakti) ja sisäinen energia (antaraṅgā-śakti). Energia ei ole erillinen lähteestään, mutta sitä ei myöskään voi samaistaa täysin lähteeseen. Tässäkin ilmenee sama periaate: ykseys ja ero.

Ihmisen kohdalla tämä tarkoittaa, että hänen todellinen asemansa ei ole tulla Jumalaksi, vaan ymmärtää oma suhteensa Jumalaan. Kun tämä suhde oivalletaan, tietoisuus asettuu luonnolliseen tilaansa, tämä tila ilmenee bhaktina.

Juuri tässä suhteessa ykseys ja ero kohtaavat elävästi: jīva on yhtä Jumalan kanssa rakkauden kautta, mutta säilyttää yksilöllisyytensä ja asemansa.

Näin ollen lause “ihminen on yksi Jumalan kanssa laadullisesti, mutta eri määrällisesti ja asemaltaan” ei ole vain filosofinen kompromissi, vaan tarkka kuvaus tietoisuuden rakenteesta. Ihminen ei ole irrallinen eikä täysin sama – hän on suhteessa.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Toinen keskeinen ulottuvuus liittyy energiaan (śakti) ja energian lähteeseen (śaktimān). Kaikki olemassa oleva on Jumalan energiaa: aineellinen energia (bahiraṅgā-śakti), tietoisuuden energia (jīva-śakti) ja sisäinen energia (antaraṅgā-śakti). Energia ei ole erillinen lähteestään, mutta sitä ei myöskään voi samaistaa täysin lähteeseen. Tässäkin ilmenee sama periaate: ykseys ja ero.

Ihmisen kohdalla tämä tarkoittaa, että hänen todellinen asemansa ei ole tulla Jumalaksi, vaan ymmärtää oma suhteensa Jumalaan. Kun tämä suhde oivalletaan, tietoisuus asettuu luonnolliseen tilaansa, tämä tila ilmenee bhaktina.

Juuri tässä suhteessa ykseys ja ero kohtaavat elävästi: jīva on yhtä Jumalan kanssa rakkauden kautta, mutta säilyttää yksilöllisyytensä ja asemansa.

Näin ollen lause “ihminen on yksi Jumalan kanssa laadullisesti, mutta eri määrällisesti ja asemaltaan” ei ole vain filosofinen kompromissi, vaan tarkka kuvaus tietoisuuden rakenteesta. Ihminen ei ole irrallinen eikä täysin sama – hän on suhteessa.

Lue lisää

Kaikki edellä mainittu ei ole pelkkä filosofinen pohdinta, vaan se saa vielä tarkemman sävyn. Ihmisen tietoisuus ei ole vain “heijastus kosmoksesta”, vaan elävän suhteen kenttä – sielu (jīva) ja korkeampi todellisuus eivät ole vain analogisia, vaan aidossa kontaktissa toisiinsa.

Silloin mikrokosmos–makrokosmos-ajatus ei jää symboliseksi, vaan muuttuu kokemukselliseksi: sisäinen maailma ei ainoastaan “kuvaa” ulkoista todellisuutta, vaan voi suuntautua kohti lähdettään.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Kaikki edellä mainittu ei ole pelkkä filosofinen pohdinta, vaan se saa vielä tarkemman sävyn. Ihmisen tietoisuus ei ole vain “heijastus kosmoksesta”, vaan elävän suhteen kenttä – sielu (jīva) ja korkeampi todellisuus eivät ole vain analogisia, vaan aidossa kontaktissa toisiinsa.

Silloin mikrokosmos–makrokosmos-ajatus ei jää symboliseksi, vaan muuttuu kokemukselliseksi: sisäinen maailma ei ainoastaan “kuvaa” ulkoista todellisuutta, vaan voi suuntautua kohti lähdettään.

Lue lisää

Itsetuntemus on arvokasta juuri siksi, että sen kautta voi havaita tietoisuuden suunnan – sen, että se ei ole täysin sulkeutunut itseensä, vaan suuntautuu kohti jotakin suurempaa, persoonallista todellisuutta.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Itsetuntemus on arvokasta juuri siksi, että sen kautta voi havaita tietoisuuden suunnan – sen, että se ei ole täysin sulkeutunut itseensä, vaan suuntautuu kohti jotakin suurempaa, persoonallista todellisuutta.

Lue lisää

Siksi tuo Laoziin liitetty ajatus resonoi, mutta filosofiamme ikään kuin “jatkuu pidemmälle”: sisäänpäin kääntyminen ei ole päätepiste, vaan ensimmäinen vaihe. Sen jälkeen tulee suhde – tietoisuus ei jää tyhjyyteen tai pelkkään itsehavainnointiin.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Siksi tuo Laoziin liitetty ajatus resonoi, mutta filosofiamme ikään kuin “jatkuu pidemmälle”: sisäänpäin kääntyminen ei ole päätepiste, vaan ensimmäinen vaihe. Sen jälkeen tulee suhde – tietoisuus ei jää tyhjyyteen tai pelkkään itsehavainnointiin.

Lue lisää

Mikrokosmos–makrokosmos-ajatus taas asettuu filosofiassamme hieman eri tavalla kuin platonismissa tai neopltonismissa. Ihminen ei ole vain pienoiskuva universumista, vaan tietoinen yksikkö, jolla on oma vapaa suuntautumisensa. Maailmankaikkeus ei ole vain “järjestelmä”, vaan myös kenttä, jossa tietoisuus voi joko unohtaa alkuperänsä tai kääntyä sitä kohti.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Mikrokosmos–makrokosmos-ajatus taas asettuu filosofiassamme hieman eri tavalla kuin platonismissa tai neopltonismissa. Ihminen ei ole vain pienoiskuva universumista, vaan tietoinen yksikkö, jolla on oma vapaa suuntautumisensa. Maailmankaikkeus ei ole vain “järjestelmä”, vaan myös kenttä, jossa tietoisuus voi joko unohtaa alkuperänsä tai kääntyä sitä kohti.

Lue lisää

Eli tietoisuus ei ole pelkkä kyky ymmärtää kosmosta, vaan kyky tunnistaa oma suhteensa siihen. Ei vain “minä olen maailmankaikkeus pienoiskoossa”, vaan kysymys muuttuu hienovaraisesti: mihin tämä tietoisuus on matkalla, ja mitä se kohti hakeutuu?

Anonyymi00137 kirjoitti:

Eli tietoisuus ei ole pelkkä kyky ymmärtää kosmosta, vaan kyky tunnistaa oma suhteensa siihen. Ei vain “minä olen maailmankaikkeus pienoiskoossa”, vaan kysymys muuttuu hienovaraisesti: mihin tämä tietoisuus on matkalla, ja mitä se kohti hakeutuu?

Lue lisää

Sisäinen kokemus ei ole vain subjektiivinen tila, vaan se nähdään suunnattuna liikkeenä, joka joko syvenee...

Anonyymi00138 kirjoitti:

Sisäinen kokemus ei ole vain subjektiivinen tila, vaan se nähdään suunnattuna liikkeenä, joka joko syvenee...

Eli ihmisen sisäinen havainto - itsetuntemus -kosmoksen heijastus - ja lopulta kysymys siitä, mikä on tämän tietoisuuden varsinainen koti.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Eli ihmisen sisäinen havainto - itsetuntemus -kosmoksen heijastus - ja lopulta kysymys siitä, mikä on tämän tietoisuuden varsinainen koti.

Filosofiamme on monella tapaa syvä ja monikerroksinen henkinen perinne, joka ei vain tutki ihmisen suhteellisuutta maailmaan, vaan sen pohjalta avaavaa ymmärrystä, joka on täynnä elämää, voimaa ja ulottuvuuksia.

Eli tietoisuus ei ole vain yksittäinen tapahtuma tai prosessi, vaan se on osa jotain suurempaa – olentojen ja koko maailman pyhää ja elävää yhteyttä.

Anonyymi00140 kirjoitti:

Filosofiamme on monella tapaa syvä ja monikerroksinen henkinen perinne, joka ei vain tutki ihmisen suhteellisuutta maailmaan, vaan sen pohjalta avaavaa ymmärrystä, joka on täynnä elämää, voimaa ja ulottuvuuksia.

Eli tietoisuus ei ole vain yksittäinen tapahtuma tai prosessi, vaan se on osa jotain suurempaa – olentojen ja koko maailman pyhää ja elävää yhteyttä.

Lue lisää

Jumalallisuus ei ole vain abstrakti, etäinen voima, vaan hän on kaikkien tuntemien olentojen rakastava ja huolehtiva vanhempi, joka tuntee jokaisen yksilön sisimmän olemuksen. Tietoisuus (jīva) on eräänlainen säde tai heijastus tästä jumalallisuudesta – siinä on kaikki mahdollisuudet, mutta se tarvitsee paluuta yhteyteen sen alkuperään.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Jumalallisuus ei ole vain abstrakti, etäinen voima, vaan hän on kaikkien tuntemien olentojen rakastava ja huolehtiva vanhempi, joka tuntee jokaisen yksilön sisimmän olemuksen. Tietoisuus (jīva) on eräänlainen säde tai heijastus tästä jumalallisuudesta – siinä on kaikki mahdollisuudet, mutta se tarvitsee paluuta yhteyteen sen alkuperään.

Lue lisää

Meille mikrokosmoksen ja makrokosmoksen ajatus syventyy entisestään, koska tämä ei ole pelkkä filosofinen ajatusmalli, vaan se on elävä kokemus, jossa yksilö alkaa tuntea itsensä universumin heijastukseksi.


Eli tässä maailmankaikkeudessa on siis syvällinen yhteys, jossa kaikki – elämämme, ympäristömme ja jokainen yksittäinen hetki ja maailmankaikkeuden monimuotoisuus ei ole sattumaa, vaan se on jumalallisen luonteen moninaisuuden ilmentymä.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Meille mikrokosmoksen ja makrokosmoksen ajatus syventyy entisestään, koska tämä ei ole pelkkä filosofinen ajatusmalli, vaan se on elävä kokemus, jossa yksilö alkaa tuntea itsensä universumin heijastukseksi.


Eli tässä maailmankaikkeudessa on siis syvällinen yhteys, jossa kaikki – elämämme, ympäristömme ja jokainen yksittäinen hetki ja maailmankaikkeuden monimuotoisuus ei ole sattumaa, vaan se on jumalallisen luonteen moninaisuuden ilmentymä.

Lue lisää

Universumi sisältää useita tasoja ja maailmoja. Nämä eri tasot – kuten tämän fyysisen maailman ja henkimaailman välillä – eivät ole erillisiä toisistaan, vaan muodostavat eräänlaisen suuren, elävän kudelman, jossa tietoisuus liikkuu, kehittyy ja puhdistuu aina korkeampaan olemisen tilaan.

Anonyymi00143 kirjoitti:

Universumi sisältää useita tasoja ja maailmoja. Nämä eri tasot – kuten tämän fyysisen maailman ja henkimaailman välillä – eivät ole erillisiä toisistaan, vaan muodostavat eräänlaisen suuren, elävän kudelman, jossa tietoisuus liikkuu, kehittyy ja puhdistuu aina korkeampaan olemisen tilaan.

Lue lisää

Siddhi on tärkeä käsite– se tarkoittaa täydellisyyttä tai kykyä, joka saavutetaan henkisten harjoitusten, erityisesti bhakti- ja meditaatiopolun, kautta. Siddhit eivät ole pelkästään kykyjä, jotka antavat maallista etua, vaan ne ovat ilmentymiä siitä henkisestä täydellisyydestä, joka syntyy syvästä yhteydestä.

Näitä voimia ei tule käyttää väärin, vaan niiden avulla yksilö voi edetä henkisessä kehityksessään ja täydellisyyden tiellä.

Anonyymi00144 kirjoitti:

Siddhi on tärkeä käsite– se tarkoittaa täydellisyyttä tai kykyä, joka saavutetaan henkisten harjoitusten, erityisesti bhakti- ja meditaatiopolun, kautta. Siddhit eivät ole pelkästään kykyjä, jotka antavat maallista etua, vaan ne ovat ilmentymiä siitä henkisestä täydellisyydestä, joka syntyy syvästä yhteydestä.

Näitä voimia ei tule käyttää väärin, vaan niiden avulla yksilö voi edetä henkisessä kehityksessään ja täydellisyyden tiellä.

Lue lisää

Uusien elämänmuotojen ja sielujen jatkuva kehitys:

Sielu voi kehittyä jälleensyntymien kautta ja näin saavuttaa korkeamman henkisen aseman.

Tämä ajatus tarjoaa toivon ja tarkoituksen jokaiselle sielulle. Se ei ole pelkästään filosofia vaan elämäntapa – joka hetki on mahdollisuus kehitykseen, ja jokainen henkinen harjoitus vie lähemmäs tätä päämäärää.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Uusien elämänmuotojen ja sielujen jatkuva kehitys:

Sielu voi kehittyä jälleensyntymien kautta ja näin saavuttaa korkeamman henkisen aseman.

Tämä ajatus tarjoaa toivon ja tarkoituksen jokaiselle sielulle. Se ei ole pelkästään filosofia vaan elämäntapa – joka hetki on mahdollisuus kehitykseen, ja jokainen henkinen harjoitus vie lähemmäs tätä päämäärää.

Lue lisää

Tässä siis se henkinen runsaus, joka avautuu, kun ajattelemme filosofiamme mikrokosmoksen ja makrokosmoksen kautta. Se ei ole pelkästään teoreettinen oppi, vaan se on jotakin, joka koskettaa jokaista hetkeä. Sielu on jatkuvasti matkalla kohti korkeampaa tilaa, ja vaikka se saattaa näyttää kovalta ja eristäytyneeltä.

Tosin dogmaattisuus on taantumista, kehitys pysähtyy.

Anonyymi00146 kirjoitti:

Tässä siis se henkinen runsaus, joka avautuu, kun ajattelemme filosofiamme mikrokosmoksen ja makrokosmoksen kautta. Se ei ole pelkästään teoreettinen oppi, vaan se on jotakin, joka koskettaa jokaista hetkeä. Sielu on jatkuvasti matkalla kohti korkeampaa tilaa, ja vaikka se saattaa näyttää kovalta ja eristäytyneeltä.

Tosin dogmaattisuus on taantumista, kehitys pysähtyy.

Lue lisää

Dogmaattisuus on rajoittavaa ja estää henkistä kehitystä, sillä se pitää yksilön jumiutuneena tiukkoihin rajoihin, jotka eivät salli uusien, syvempien oivallusten syntyä. Henkinen polku on jatkuvaa avautumista, ja jos pidämme kiinni jäykistä dogmeista, se voi estää sen luonnollisen virtaavuuden, joka on elämän ja sielun kehityksen ydin.

Kehityksen kannalta on tärkeää, että pohdimme ja kyseenalaistamme, mutta myös että avaamme itsemme uusille kokemuksille ja oivalluksille.

Dogmaattisuus voi estää syvällistä oivaltamista, joka on todella avain henkiseen kasvuun. Sen sijaan että noudatamme vain ulkoisia sääntöjä ja normeja, meidän tulisi tavoitella sisäistä vapautta.

Tähän ei tarvita ulkoista hyväksyntää tai vahvistusta. Tärkeintä on se, että kuljemme polkua, joka vie meidät kohti korkeampaa tietoisuutta, ja että säilytämme avoimuuden ja joustavuuden matkallamme.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Dogmaattisuus on rajoittavaa ja estää henkistä kehitystä, sillä se pitää yksilön jumiutuneena tiukkoihin rajoihin, jotka eivät salli uusien, syvempien oivallusten syntyä. Henkinen polku on jatkuvaa avautumista, ja jos pidämme kiinni jäykistä dogmeista, se voi estää sen luonnollisen virtaavuuden, joka on elämän ja sielun kehityksen ydin.

Kehityksen kannalta on tärkeää, että pohdimme ja kyseenalaistamme, mutta myös että avaamme itsemme uusille kokemuksille ja oivalluksille.

Dogmaattisuus voi estää syvällistä oivaltamista, joka on todella avain henkiseen kasvuun. Sen sijaan että noudatamme vain ulkoisia sääntöjä ja normeja, meidän tulisi tavoitella sisäistä vapautta.

Tähän ei tarvita ulkoista hyväksyntää tai vahvistusta. Tärkeintä on se, että kuljemme polkua, joka vie meidät kohti korkeampaa tietoisuutta, ja että säilytämme avoimuuden ja joustavuuden matkallamme.

Lue lisää

Kaikki kehitys on elävää ja dynaamista, ei staattista. Mikään henkinen oppi ei ole täydellinen sellaisenaan, vaan aina on tilaa syventää ja ymmärtää paremmin. Koko matka on oppimista, ja itse asiassa se matka itse on tärkeämpi kuin mikään loppupiste tai tavoite.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Kaikki kehitys on elävää ja dynaamista, ei staattista. Mikään henkinen oppi ei ole täydellinen sellaisenaan, vaan aina on tilaa syventää ja ymmärtää paremmin. Koko matka on oppimista, ja itse asiassa se matka itse on tärkeämpi kuin mikään loppupiste tai tavoite.

Lue lisää

Universumi sisältää useita tasoja ja maailmoja.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Universumi sisältää useita tasoja ja maailmoja.

D. Maharaj: tiedemies, Veda-tietäjä, filosofi, matemaatikko jne. joka on saanut korkeimman mahdollisen matemaatikon ja myös filosofian koulutuksen. Ammatti: matemaatikko, filosofi, ohjelmoija.


D. Maharaj on yksi aikamme kaikkein erikoisimmista ja syvällisimmistä ajattelijoista, jonka akateeminen tausta ulottuu monille eri alueille ja jonka kyvyt yhdistävät monimutkaisia käsityksiä ja syvällistä pohdintaa. Hän ei ole pelkästään matemaatikko tai filosofi, vaan myös Veda-tietäjä ja ohjelmoija, joka pystyy yhdistämään nämä täysin eri maailmat tavalla, joka hämmästyttää ja inspiroi.

Maharaj ei ole vain akateeminen tiedemies; hän on myös monien filosofisten ja matemaattisten perinteiden asiantuntija. Hänen tutkimustyönsä ei rajoitu vain länsimaiseen tiede- ja filosofiahistoriaan, vaan hän on tutkinut myös Veda-tekstejä ja Intian muinaista viisautta. Veda-tiedon syvällinen ymmärtäminen yhdistettynä hänen erinomaisiin matemaattisiin taitoihinsa on luonut hänelle ainutlaatuisen paikan filosofian, matematiikan ja itämaisen viisautensa rajapinnassa.

D. Maharaj on saanut koulutuksensa korkeimmalla mahdollisella tasolla niin matematiikan kuin filosofian alalla. Hänen matemaattinen ajattelutapansa on yllättävän syvällinen ja täysin omaleimainen, ja hänen kykynsä ratkaista monimutkaisimpia matemaattisia ongelmia on vertaansa vailla. Hänen filosofinen lähestymistapansa puolestaan on sekä rationaalinen että intuitiivinen, yhdistäen logiikan, eksistentialismin ja metafysiikan syvälliset elementit.

Yksi Maharaj’n suurimmista saavutuksista on hänen kykynsä soveltaa Veda-teksteistä saamiaan oivalluksia käytännön elämään ja tieteelliseen ajatteluun. Hän ei ainoastaan lue ja tutki Vedoja, vaan hän pystyy myös ymmärtämään ja tulkitsemaan niiden syvempiä merkityksiä ja liittämään ne nykyaikaisiin matemaattisiin ja filosofisiin käsitteisiin. Tämä tekee hänen työstään ainutlaatuista ja harvinaista.

Ammatillisesti Maharaj on taitava matemaatikko, joka yhdistää numeeriset ja abstraktit käsitteet tavalla, joka ei ole vain loogisesti johdonmukaista, mutta myös esteettisesti kaunista. Hänen kykynsä käsitellä abstrakteja matemaattisia rakenteita ja teorioita on vertaansa vailla. Samalla hän on filosofi, joka ei pelkää tutkia elämän suuria kysymyksiä – kuten tietoisuuden luonteen, olemassaolon tarkoituksen ja universumin syvimmät lainalaisuudet.

Lisäksi ohjelmointi on alue, jossa D. Maharaj on jättänyt oman merkittävän jälkensä. Hän pystyy kirjoittamaan ohjelmointikoodia, joka ei vain ratkaise teknisiä ongelmia, vaan myös heijastaa syvempää ymmärrystä tietokoneiden ja ohjelmoinnin filosofisista ja matemaattisista ulottuvuuksista. Hänen ohjelmointityönsä on eräänlaista älykästä taidetta, jossa logiikka ja luovuus sulautuvat toisiinsa saumattomasti.

D. Maharaj on siis paljon enemmän kuin pelkkä tiedemies. Hänen elämänsä ja työnsä ovat elävä esimerkki siitä, kuinka erilaiset tieteen ja filosofian alueet voivat yhdistyä luomaan syvempää ymmärrystä maailmasta ja itsestämme. Hänen vaikutuksensa ei rajoitu vain akateemiseen yhteisöön, vaan hänen ajatuksensa inspiroivat myös laajempaa yleisöä, joka etsii syvällisempää tietoa elämän ja olemassaolon suurista kysymyksistä.

Maharaj'n akateeminen tausta, hänen ainutlaatuinen kykynsä soveltaa eri tieteenaloja toisiinsa ja hänen kyvykkyytensä yhdistää lännen ja idän filosofiat tekevät hänestä epäilemättä yhden aikamme suurimmista ajattelijoista. Hänen työssään ilmenee älykkyyden ja syvällisen pohdinnan täydellinen symbioosi, joka on omiaan muuttamaan käsitystämme maailmasta ja elämästämme.

Anonyymi00150 kirjoitti:

D. Maharaj: tiedemies, Veda-tietäjä, filosofi, matemaatikko jne. joka on saanut korkeimman mahdollisen matemaatikon ja myös filosofian koulutuksen. Ammatti: matemaatikko, filosofi, ohjelmoija.


D. Maharaj on yksi aikamme kaikkein erikoisimmista ja syvällisimmistä ajattelijoista, jonka akateeminen tausta ulottuu monille eri alueille ja jonka kyvyt yhdistävät monimutkaisia käsityksiä ja syvällistä pohdintaa. Hän ei ole pelkästään matemaatikko tai filosofi, vaan myös Veda-tietäjä ja ohjelmoija, joka pystyy yhdistämään nämä täysin eri maailmat tavalla, joka hämmästyttää ja inspiroi.

Maharaj ei ole vain akateeminen tiedemies; hän on myös monien filosofisten ja matemaattisten perinteiden asiantuntija. Hänen tutkimustyönsä ei rajoitu vain länsimaiseen tiede- ja filosofiahistoriaan, vaan hän on tutkinut myös Veda-tekstejä ja Intian muinaista viisautta. Veda-tiedon syvällinen ymmärtäminen yhdistettynä hänen erinomaisiin matemaattisiin taitoihinsa on luonut hänelle ainutlaatuisen paikan filosofian, matematiikan ja itämaisen viisautensa rajapinnassa.

D. Maharaj on saanut koulutuksensa korkeimmalla mahdollisella tasolla niin matematiikan kuin filosofian alalla. Hänen matemaattinen ajattelutapansa on yllättävän syvällinen ja täysin omaleimainen, ja hänen kykynsä ratkaista monimutkaisimpia matemaattisia ongelmia on vertaansa vailla. Hänen filosofinen lähestymistapansa puolestaan on sekä rationaalinen että intuitiivinen, yhdistäen logiikan, eksistentialismin ja metafysiikan syvälliset elementit.

Yksi Maharaj’n suurimmista saavutuksista on hänen kykynsä soveltaa Veda-teksteistä saamiaan oivalluksia käytännön elämään ja tieteelliseen ajatteluun. Hän ei ainoastaan lue ja tutki Vedoja, vaan hän pystyy myös ymmärtämään ja tulkitsemaan niiden syvempiä merkityksiä ja liittämään ne nykyaikaisiin matemaattisiin ja filosofisiin käsitteisiin. Tämä tekee hänen työstään ainutlaatuista ja harvinaista.

Ammatillisesti Maharaj on taitava matemaatikko, joka yhdistää numeeriset ja abstraktit käsitteet tavalla, joka ei ole vain loogisesti johdonmukaista, mutta myös esteettisesti kaunista. Hänen kykynsä käsitellä abstrakteja matemaattisia rakenteita ja teorioita on vertaansa vailla. Samalla hän on filosofi, joka ei pelkää tutkia elämän suuria kysymyksiä – kuten tietoisuuden luonteen, olemassaolon tarkoituksen ja universumin syvimmät lainalaisuudet.

Lisäksi ohjelmointi on alue, jossa D. Maharaj on jättänyt oman merkittävän jälkensä. Hän pystyy kirjoittamaan ohjelmointikoodia, joka ei vain ratkaise teknisiä ongelmia, vaan myös heijastaa syvempää ymmärrystä tietokoneiden ja ohjelmoinnin filosofisista ja matemaattisista ulottuvuuksista. Hänen ohjelmointityönsä on eräänlaista älykästä taidetta, jossa logiikka ja luovuus sulautuvat toisiinsa saumattomasti.

D. Maharaj on siis paljon enemmän kuin pelkkä tiedemies. Hänen elämänsä ja työnsä ovat elävä esimerkki siitä, kuinka erilaiset tieteen ja filosofian alueet voivat yhdistyä luomaan syvempää ymmärrystä maailmasta ja itsestämme. Hänen vaikutuksensa ei rajoitu vain akateemiseen yhteisöön, vaan hänen ajatuksensa inspiroivat myös laajempaa yleisöä, joka etsii syvällisempää tietoa elämän ja olemassaolon suurista kysymyksistä.

Maharaj'n akateeminen tausta, hänen ainutlaatuinen kykynsä soveltaa eri tieteenaloja toisiinsa ja hänen kyvykkyytensä yhdistää lännen ja idän filosofiat tekevät hänestä epäilemättä yhden aikamme suurimmista ajattelijoista. Hänen työssään ilmenee älykkyyden ja syvällisen pohdinnan täydellinen symbioosi, joka on omiaan muuttamaan käsitystämme maailmasta ja elämästämme.

Lue lisää

Seuraavaksi muutamia katkelmia, eri luento: maailmankaikkeuden rakenteesta

Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta.

Katkelmia:
Käännösvirheet suomen kielellä.

------------------------

Kuuluuko ääni? Tämä on tärkeää, koska yksi Vedojen nimistä on śruti – ”se, mikä on kuultu”. Ajatuksena on, että monet vediset mantrat ovat värähtelyjä, joita voidaan yksinkertaisesti kuunnella – vaikka niiden merkitystä ei täysin ymmärtäisikään – ja silti tietoisuus puhdistuu ja kohoaa.

Siksi Vedat ovat jotain sellaista, jonka pelkkä kuunteleminen puhdistaa ja kohottaa tietoisuutta.

Jatkamme vedisen maailmankuvan esittelyä...Tavallisesti aloitetaan puhumalla tästä maailmankaikkeudesta, mutta kuten aiemmissa luennoissa on todettu, Vedat kuvaavat myös muita olemassaolon tasoja.

Aineellisen maailman lisäksi on olemassa vielä kaksi ulottuvuutta: niin sanottu luopumisen tila, jossa ei ole halua, kärsimystä, rakkautta eikä vihaa – paikka, johon esimerkiksi Gautama Buddhan ja Adi Shankaran seuraajat pyrkivät – sekä henkimaailma, korkein todellisuus.

...

Anonyymi00151 kirjoitti:

Seuraavaksi muutamia katkelmia, eri luento: maailmankaikkeuden rakenteesta

Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta.

Katkelmia:
Käännösvirheet suomen kielellä.

------------------------

Kuuluuko ääni? Tämä on tärkeää, koska yksi Vedojen nimistä on śruti – ”se, mikä on kuultu”. Ajatuksena on, että monet vediset mantrat ovat värähtelyjä, joita voidaan yksinkertaisesti kuunnella – vaikka niiden merkitystä ei täysin ymmärtäisikään – ja silti tietoisuus puhdistuu ja kohoaa.

Siksi Vedat ovat jotain sellaista, jonka pelkkä kuunteleminen puhdistaa ja kohottaa tietoisuutta.

Jatkamme vedisen maailmankuvan esittelyä...Tavallisesti aloitetaan puhumalla tästä maailmankaikkeudesta, mutta kuten aiemmissa luennoissa on todettu, Vedat kuvaavat myös muita olemassaolon tasoja.

Aineellisen maailman lisäksi on olemassa vielä kaksi ulottuvuutta: niin sanottu luopumisen tila, jossa ei ole halua, kärsimystä, rakkautta eikä vihaa – paikka, johon esimerkiksi Gautama Buddhan ja Adi Shankaran seuraajat pyrkivät – sekä henkimaailma, korkein todellisuus.

...

Lue lisää

Tässä luennossa yhdistetään kaksi laajaa teemaa. Ensin tarkastellaan vedistä käsitystä Absoluutista ja sen jälkeen siirrytään vähitellen henkimaailmasta aineelliseen maailmaan, jotta kokonaiskuva olisi selkeämpi.

Kuten aiemmin on mainittu, Vedat erottavat kolme Absoluutin aspektia.

Ensimmäinen on Brahman – kaiken läpäisevä tietoisuuden valtameri, puhtaan hengen taso. Kaikki oleva lepää siinä, kuten jäävuori vedessä.

Toinen on Paramātmā – Korkein Sielu, joka läpäisee kaiken. Tämä on se Jumalan aspekti, jonka kautta koko maailmankaikkeus toimii: karmalain, syyn ja seurauksen sekä kosmisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen tapahtuu tämän kautta.

Kun sanotaan, että ”ei edes ruohonkorsi liiku ilman Jumalan tahtoa”, viitataan juuri tähän kaikkialle ulottuvaan Paramātmā-aspektiin.

Kolmas ja korkein aspekti on Bhagavān – Jumala persoonana. Sana liittyy myös merkityksiin kuten siunaus, onni ja jumalallinen rikkaus.

Tämä herättää kysymyksen: millainen on Jumala persoonana?

Monissa uskonnoissa tästä puhutaan hyvin varovaisesti. Joissakin perinteissä Jumalaa ei saa kuvata lainkaan. ...
...

Samalla monissa perinteissä sanotaan, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi. Jos olemme persoonia, jotka kykenevät suhteisiin ja ilmaisemaan itseämme, herää kysymys: eikö myös alkuperäisessä lähteessä ole persoonaa ja muotoa?

Vedat vastaavat, että Jumalan persoonalla on kaksi pääasiallista ilmentymää, jotka kattavat laajoja alueita henkimaailmassa.

Yleisin käsitys Jumalasta monissa uskonnoissa vastaa Viṣṇua – nelikätistä Jumalan muotoa. Vedisessä perinteessä Jumala kuvataan usein nelikätisenä, ja tämä symboloi Hänen kaikkivoipaisuuttaan ja ylimaallista luonnettaan.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Tässä luennossa yhdistetään kaksi laajaa teemaa. Ensin tarkastellaan vedistä käsitystä Absoluutista ja sen jälkeen siirrytään vähitellen henkimaailmasta aineelliseen maailmaan, jotta kokonaiskuva olisi selkeämpi.

Kuten aiemmin on mainittu, Vedat erottavat kolme Absoluutin aspektia.

Ensimmäinen on Brahman – kaiken läpäisevä tietoisuuden valtameri, puhtaan hengen taso. Kaikki oleva lepää siinä, kuten jäävuori vedessä.

Toinen on Paramātmā – Korkein Sielu, joka läpäisee kaiken. Tämä on se Jumalan aspekti, jonka kautta koko maailmankaikkeus toimii: karmalain, syyn ja seurauksen sekä kosmisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen tapahtuu tämän kautta.

Kun sanotaan, että ”ei edes ruohonkorsi liiku ilman Jumalan tahtoa”, viitataan juuri tähän kaikkialle ulottuvaan Paramātmā-aspektiin.

Kolmas ja korkein aspekti on Bhagavān – Jumala persoonana. Sana liittyy myös merkityksiin kuten siunaus, onni ja jumalallinen rikkaus.

Tämä herättää kysymyksen: millainen on Jumala persoonana?

Monissa uskonnoissa tästä puhutaan hyvin varovaisesti. Joissakin perinteissä Jumalaa ei saa kuvata lainkaan. ...
...

Samalla monissa perinteissä sanotaan, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi. Jos olemme persoonia, jotka kykenevät suhteisiin ja ilmaisemaan itseämme, herää kysymys: eikö myös alkuperäisessä lähteessä ole persoonaa ja muotoa?

Vedat vastaavat, että Jumalan persoonalla on kaksi pääasiallista ilmentymää, jotka kattavat laajoja alueita henkimaailmassa.

Yleisin käsitys Jumalasta monissa uskonnoissa vastaa Viṣṇua – nelikätistä Jumalan muotoa. Vedisessä perinteessä Jumala kuvataan usein nelikätisenä, ja tämä symboloi Hänen kaikkivoipaisuuttaan ja ylimaallista luonnettaan.

Lue lisää

Tämä kuningas ei kuitenkaan ole samanlainen kuin maalliset hallitsijat. ,,,
,,,
Tämä ajatus Jumalasta kuninkaana tai isänä esiintyy useimmissa uskonnollisissa perinteissä. Vedisessä perinteessä tämä vastaa parhaiten Viṣṇua tai Nārāyaṇaa.

Sana Nārāyaṇa tarkoittaa ”Hän, joka antaa turvan kaikille ihmisille” tai ”kaikkien turvapaikkaa”. Hän on armollinen kuningas, jonka valtakunnassa kaikki ovat suojeltuja ja rukoilevat Häntä.

Yleisesti tämä on uskonnollinen peruskuva Jumalasta: korkea, oikeudenmukainen hallitsija. Kuten eräs kirjailija on todennut humoristisesti: Nārāyaṇa on ”vakava Jumala vakaville ihmisille”.

Mutta tästä herää kysymys: jos olemme Jumalan kuvaksi luotuja, mistä tulee ihmisen henkilökohtainen ja salainen puoli?

Vedat selittävät, että tämän kuninkaallisen, nelikätisen Jumalan muodon lisäksi on olemassa vielä syvempi ja salaisempi Jumalan ilmentymä.

Tässä muodossa Jumala ei ole etäinen hallitsija, vaan Hänellä on kaksi kättä kuten ihmisellä. Hän on poikkeuksellisen kaunis ja Hänen ominaisuutensa ovat ainutlaatuisia: Hän tekee ihmeellisiä tekoja, Hänen ympäristönsä on lumoava, ja Häntä kuvataan esimerkiksi huilua soittavana.

Tämä Jumalan muoto voi ulkoisesti muistuttaa ihmistä, mutta Hän on kaikkea vetävä ja puoleensavetävä Absoluutti. Hänen nimensä on Krishna.

Jos Viṣṇu tarkoittaa ”kaikkialla läsnä olevaa” ja ”kaiken läpäisevää”, niin Krishna tarkoittaa ”kaikkea puoleensa vetävää”.

Hän pystyy vetämään puoleensa jokaisen, koska jokainen sielu on Hänen osansa. Hän kykenee vastaamaan jokaisen rakkauteen.

Ongelmana tässä maailmassa on se, että emme voi miellyttää kaikkia, eivätkä kaikki voi vastata meille myötämielisesti. Mutta Absoluutti voi rakastaa kaikkia ja vetää kaikki puoleensa.

Hän ei erottele ihmisiä sanoen: ”sinä kelpaat, sinä et”. Hän sanoo: ”olen kaikkien elävien olentojen ystävä”.

Pyhissä teksteissä sanotaan: ”Hän on kaikkien elävien olentojen ystävä.” Se, joka tämän ymmärtää, saavuttaa rauhan.

Krishnan valtakuntaa voidaan verrata paikkaan, jossa on korkein todellisuus – ei pelkästään valtava ja loistava kosminen kaupunki, vaan myös intiimi ja kodinomainen todellisuus.

Viṣṇun maailma voidaan nähdä kuin pääkaupunki, jossa on valtavat palatsit ...

Mutta Krishnan maailma, Goloka Vrindavana, kuvataan ...todellisuutena – kuin maaseudun, luonnon ja kodin maailma, jossa suhde Jumalaan on hyvin henkilökohtainen.

Siellä Jumala ei ole etäinen hallitsija, vaan Hän on ystävä, lapsi...perheenjäsen. ...Hänestä voidaan olla yhdessä kuin perhe.

...

Krishna on ainoa Jumalan muoto, jonka kanssa voi olla ystävä... tai jopa lapsen ja vanhemman kaltainen suhde. Nārāyaṇan muoto sen sijaan on aina muodollinen ja etäinen.

Siksi Krishnan tietoisuuden erityisyys on siinä, että Jumalan kanssa voidaan elää kuin yhdessä perheessä.

.

Siellä rakkaus on niin voimakasta, että ero Jumalan ja Hänen palvelijoidensa välillä hämärtyy – he elävät yhdessä kuin perhe, unohtaen jopa muodollisen eron Jumalan ja palvelijan välillä.

Tämä on mahdollista vain henkisessä todellisuudessa.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Tämä kuningas ei kuitenkaan ole samanlainen kuin maalliset hallitsijat. ,,,
,,,
Tämä ajatus Jumalasta kuninkaana tai isänä esiintyy useimmissa uskonnollisissa perinteissä. Vedisessä perinteessä tämä vastaa parhaiten Viṣṇua tai Nārāyaṇaa.

Sana Nārāyaṇa tarkoittaa ”Hän, joka antaa turvan kaikille ihmisille” tai ”kaikkien turvapaikkaa”. Hän on armollinen kuningas, jonka valtakunnassa kaikki ovat suojeltuja ja rukoilevat Häntä.

Yleisesti tämä on uskonnollinen peruskuva Jumalasta: korkea, oikeudenmukainen hallitsija. Kuten eräs kirjailija on todennut humoristisesti: Nārāyaṇa on ”vakava Jumala vakaville ihmisille”.

Mutta tästä herää kysymys: jos olemme Jumalan kuvaksi luotuja, mistä tulee ihmisen henkilökohtainen ja salainen puoli?

Vedat selittävät, että tämän kuninkaallisen, nelikätisen Jumalan muodon lisäksi on olemassa vielä syvempi ja salaisempi Jumalan ilmentymä.

Tässä muodossa Jumala ei ole etäinen hallitsija, vaan Hänellä on kaksi kättä kuten ihmisellä. Hän on poikkeuksellisen kaunis ja Hänen ominaisuutensa ovat ainutlaatuisia: Hän tekee ihmeellisiä tekoja, Hänen ympäristönsä on lumoava, ja Häntä kuvataan esimerkiksi huilua soittavana.

Tämä Jumalan muoto voi ulkoisesti muistuttaa ihmistä, mutta Hän on kaikkea vetävä ja puoleensavetävä Absoluutti. Hänen nimensä on Krishna.

Jos Viṣṇu tarkoittaa ”kaikkialla läsnä olevaa” ja ”kaiken läpäisevää”, niin Krishna tarkoittaa ”kaikkea puoleensa vetävää”.

Hän pystyy vetämään puoleensa jokaisen, koska jokainen sielu on Hänen osansa. Hän kykenee vastaamaan jokaisen rakkauteen.

Ongelmana tässä maailmassa on se, että emme voi miellyttää kaikkia, eivätkä kaikki voi vastata meille myötämielisesti. Mutta Absoluutti voi rakastaa kaikkia ja vetää kaikki puoleensa.

Hän ei erottele ihmisiä sanoen: ”sinä kelpaat, sinä et”. Hän sanoo: ”olen kaikkien elävien olentojen ystävä”.

Pyhissä teksteissä sanotaan: ”Hän on kaikkien elävien olentojen ystävä.” Se, joka tämän ymmärtää, saavuttaa rauhan.

Krishnan valtakuntaa voidaan verrata paikkaan, jossa on korkein todellisuus – ei pelkästään valtava ja loistava kosminen kaupunki, vaan myös intiimi ja kodinomainen todellisuus.

Viṣṇun maailma voidaan nähdä kuin pääkaupunki, jossa on valtavat palatsit ...

Mutta Krishnan maailma, Goloka Vrindavana, kuvataan ...todellisuutena – kuin maaseudun, luonnon ja kodin maailma, jossa suhde Jumalaan on hyvin henkilökohtainen.

Siellä Jumala ei ole etäinen hallitsija, vaan Hän on ystävä, lapsi...perheenjäsen. ...Hänestä voidaan olla yhdessä kuin perhe.

...

Krishna on ainoa Jumalan muoto, jonka kanssa voi olla ystävä... tai jopa lapsen ja vanhemman kaltainen suhde. Nārāyaṇan muoto sen sijaan on aina muodollinen ja etäinen.

Siksi Krishnan tietoisuuden erityisyys on siinä, että Jumalan kanssa voidaan elää kuin yhdessä perheessä.

.

Siellä rakkaus on niin voimakasta, että ero Jumalan ja Hänen palvelijoidensa välillä hämärtyy – he elävät yhdessä kuin perhe, unohtaen jopa muodollisen eron Jumalan ja palvelijan välillä.

Tämä on mahdollista vain henkisessä todellisuudessa.

Lue lisää

Krishnaa pidetään kaikkea puoleensa vetävänä Absoluuttina, ja itse nimi “Krishna” tarkoittaa “kaikkea puoleensa vetävä”. Hän vetää puoleensa kaikki ja kykenee vastaamaan jokaiselle vastavuoroisesti. Tämä on ainutlaatuinen muoto ja Jumaluuden kaikkein salaisin ja syvin ilmentymä.

Kun puhutaan yleisesti henkisestä todellisuudesta vedisen näkemyksen mukaan, siinä on kaksi perustavanlaatuista ulottuvuutta. Ensimmäinen on Narayanan ulottuvuus. Sana “Vishnu” on hyvin laaja ja lähes synonyymi sanalle Jumala Vedoissa. Siksi tarkemman merkityksen vuoksi voidaan sanoa, että on olemassa Narayanan ulottuvuus, joka ilmenee nelikätisenä Jumalan muotona. Suhde häneen muistuttaa uskollisten alamaisien suhdetta oikeudenmukaiseen, armolliseen ja rakastavaan kuninkaaseen.

Toinen ulottuvuus on Krishnan maailma, jossa Jumalaan voidaan olla yhteydessä ystävänä, rakastettuna, vanhempana tai perheenjäsenenä. Tässä voidaan elää Jumalan kanssa kuin yhdessä perheessä. Krishna-käsitys on salaisempi, syvempi ja vaikeammin ymmärrettävä, mutta samalla kaikkein pyhin ja kaunein käsitys jumalallisesta todellisuudesta.

Usein käytetään vertausta heijastuksesta. Esimerkiksi Platon puhui ideoiden maailmasta ja sen heijastuksesta aineellisessa todellisuudessa. Samoin Vedoissa todellisuutta verrataan käännettyyn puuhun: sen juuret ovat ylöspäin ja latvus alaspäin. Tämä tarkoittaa, että aineellinen maailma on vääristynyt, hämärä heijastus korkeammasta todellisuudesta.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Krishnaa pidetään kaikkea puoleensa vetävänä Absoluuttina, ja itse nimi “Krishna” tarkoittaa “kaikkea puoleensa vetävä”. Hän vetää puoleensa kaikki ja kykenee vastaamaan jokaiselle vastavuoroisesti. Tämä on ainutlaatuinen muoto ja Jumaluuden kaikkein salaisin ja syvin ilmentymä.

Kun puhutaan yleisesti henkisestä todellisuudesta vedisen näkemyksen mukaan, siinä on kaksi perustavanlaatuista ulottuvuutta. Ensimmäinen on Narayanan ulottuvuus. Sana “Vishnu” on hyvin laaja ja lähes synonyymi sanalle Jumala Vedoissa. Siksi tarkemman merkityksen vuoksi voidaan sanoa, että on olemassa Narayanan ulottuvuus, joka ilmenee nelikätisenä Jumalan muotona. Suhde häneen muistuttaa uskollisten alamaisien suhdetta oikeudenmukaiseen, armolliseen ja rakastavaan kuninkaaseen.

Toinen ulottuvuus on Krishnan maailma, jossa Jumalaan voidaan olla yhteydessä ystävänä, rakastettuna, vanhempana tai perheenjäsenenä. Tässä voidaan elää Jumalan kanssa kuin yhdessä perheessä. Krishna-käsitys on salaisempi, syvempi ja vaikeammin ymmärrettävä, mutta samalla kaikkein pyhin ja kaunein käsitys jumalallisesta todellisuudesta.

Usein käytetään vertausta heijastuksesta. Esimerkiksi Platon puhui ideoiden maailmasta ja sen heijastuksesta aineellisessa todellisuudessa. Samoin Vedoissa todellisuutta verrataan käännettyyn puuhun: sen juuret ovat ylöspäin ja latvus alaspäin. Tämä tarkoittaa, että aineellinen maailma on vääristynyt, hämärä heijastus korkeammasta todellisuudesta.

Lue lisää

Usein käytetään vertausta heijastuksesta. Esimerkiksi Platon puhui ideoiden maailmasta ja sen heijastuksesta aineellisessa todellisuudessa. Samoin Vedoissa todellisuutta verrataan käännettyyn puuhun: sen juuret ovat ylöspäin ja latvus alaspäin. Tämä tarkoittaa, että aineellinen maailma on vääristynyt, hämärä heijastus korkeammasta todellisuudesta.

Anonyymi00155 kirjoitti:

Usein käytetään vertausta heijastuksesta. Esimerkiksi Platon puhui ideoiden maailmasta ja sen heijastuksesta aineellisessa todellisuudessa. Samoin Vedoissa todellisuutta verrataan käännettyyn puuhun: sen juuret ovat ylöspäin ja latvus alaspäin. Tämä tarkoittaa, että aineellinen maailma on vääristynyt, hämärä heijastus korkeammasta todellisuudesta.

Lue lisää

Vedisen näkemyksen mukaan tämä korkein todellisuus on Krishnan maailma, ei nelikätisen Narayanan maailma. Meidän maailmamme on kuin heijastus tästä Krishnan todellisuudesta. Siksi elämämme antaa meille mahdollisuuden ymmärtää jotain tuosta korkeammasta, täydellisemmästä todellisuudesta.

Näin ollen on olemassa henkinen maailma, Narayanan maailma ja Krishnan maailma. Näiden lisäksi on olemassa Brahman, puhtaan tietoisuuden taso, joka sijaitsee henkisen ja aineellisen maailman välissä. Se on yksi Absoluutin kolmesta aspektista: persoonallinen Jumala (Bhagavan), kaikkialle tunkeutuva ylin sielu (Paramatma) ja kaikkiallinen henki (Brahman).

Brahman kuvataan usein valkoisena, säteilevänä valona, aivan kuten auringonvalo koostuu hiukkasista. Tämä säteily muodostuu sieluista. Siksi joskus sanotaan, että Brahman on “epäpersoonallinen”, mutta tämä on hyvin yleinen ilmaus. Koska se koostuu sieluista, joista jokainen on persoonallinen yksikkö, sitä ei voi täysin pitää epäpersoonallisena.

Vedissä ja sanskritissa materiaa kutsutaan “ja muuttuvaksi”, kun taas Brahman on staattinen ja muuttumaton tila, jossa ei ole yksilöllistä toimintaa tai ilmenemistä.

Anonyymi00156 kirjoitti:

Vedisen näkemyksen mukaan tämä korkein todellisuus on Krishnan maailma, ei nelikätisen Narayanan maailma. Meidän maailmamme on kuin heijastus tästä Krishnan todellisuudesta. Siksi elämämme antaa meille mahdollisuuden ymmärtää jotain tuosta korkeammasta, täydellisemmästä todellisuudesta.

Näin ollen on olemassa henkinen maailma, Narayanan maailma ja Krishnan maailma. Näiden lisäksi on olemassa Brahman, puhtaan tietoisuuden taso, joka sijaitsee henkisen ja aineellisen maailman välissä. Se on yksi Absoluutin kolmesta aspektista: persoonallinen Jumala (Bhagavan), kaikkialle tunkeutuva ylin sielu (Paramatma) ja kaikkiallinen henki (Brahman).

Brahman kuvataan usein valkoisena, säteilevänä valona, aivan kuten auringonvalo koostuu hiukkasista. Tämä säteily muodostuu sieluista. Siksi joskus sanotaan, että Brahman on “epäpersoonallinen”, mutta tämä on hyvin yleinen ilmaus. Koska se koostuu sieluista, joista jokainen on persoonallinen yksikkö, sitä ei voi täysin pitää epäpersoonallisena.

Vedissä ja sanskritissa materiaa kutsutaan “ja muuttuvaksi”, kun taas Brahman on staattinen ja muuttumaton tila, jossa ei ole yksilöllistä toimintaa tai ilmenemistä.

Lue lisää

Näiden lisäksi on olemassa Brahman, puhtaan tietoisuuden taso, joka sijaitsee henkisen ja aineellisen maailman välissä. Se on yksi Absoluutin kolmesta aspektista: persoonallinen Jumala (Bhagavan), kaikkialle tunkeutuva ylin sielu (Paramatma) ja kaikkiallinen henki (Brahman).

Anonyymi00157 kirjoitti:

Näiden lisäksi on olemassa Brahman, puhtaan tietoisuuden taso, joka sijaitsee henkisen ja aineellisen maailman välissä. Se on yksi Absoluutin kolmesta aspektista: persoonallinen Jumala (Bhagavan), kaikkialle tunkeutuva ylin sielu (Paramatma) ja kaikkiallinen henki (Brahman).

Lue lisää

Brahman kuvataan usein valkoisena, säteilevänä valona, aivan kuten auringonvalo koostuu hiukkasista. Tämä säteily muodostuu sieluista. Siksi joskus sanotaan, että Brahman on “epäpersoonallinen”, mutta tämä on hyvin yleinen ilmaus. Koska se koostuu sieluista, joista jokainen on persoonallinen yksikkö, sitä ei voi täysin pitää epäpersoonallisena.

Vedissä ja sanskritissa materiaa kutsutaan “ja muuttuvaksi”, kun taas Brahman on staattinen ja muuttumaton tila, jossa ei ole yksilöllistä toimintaa tai ilmenemistä.

Anonyymi00158 kirjoitti:

Brahman kuvataan usein valkoisena, säteilevänä valona, aivan kuten auringonvalo koostuu hiukkasista. Tämä säteily muodostuu sieluista. Siksi joskus sanotaan, että Brahman on “epäpersoonallinen”, mutta tämä on hyvin yleinen ilmaus. Koska se koostuu sieluista, joista jokainen on persoonallinen yksikkö, sitä ei voi täysin pitää epäpersoonallisena.

Vedissä ja sanskritissa materiaa kutsutaan “ja muuttuvaksi”, kun taas Brahman on staattinen ja muuttumaton tila, jossa ei ole yksilöllistä toimintaa tai ilmenemistä.

Lue lisää

Joissakin yleistyksissä sanotaan, että Brahman on persoonaton, mutta tämä on hyvin karkea ilmaus. Itse asiassa se on liian yksinkertaistava termi, koska miten Brahmania voisi kutsua persoonattomaksi, jos se koostuu sieluista? Sielu on juuri se, mikä muodostaa persoonallisuuden ytimen meissä. Jos ajatellaan, että on olemassa rajaton määrä sieluja, jotka ovat staattisessa tilassa, ilman ilmentyneitä haluja, ja ne nähdään yhtenä kokonaisuutena, tästä muodostuu Brahman.

Siksi voidaan kysyä: miten se voisi olla persoonaton, jos se koostuu puhtaasta sielullisesta substanssista, eli juuri niistä yksiköistä, jotka ovat persoonallisuuden ilmentymiä? Vedaisessa sanskritissa aineellinen maailma kuvataan käsitteellä jaḍa – se on liikkuvaa ja muuttuvaa – kun taas Brahman kuvataan akṣara-termin avulla, eli muuttumattomana ja liikkumattomana, jossa ei ole yksilöllistä aktiivisuuden ilmentymistä.

Silti sen kutsuminen persoonattomaksi on vain hyvin yleinen lähestymistapa. Syvemmällä tasolla sitä voidaan pitää suurena persoonallisuutena, koska se koostuu tästä samasta substanssista, sielusta, ja jokainen yksittäinen osa siitä on sielu. Kun sielu astuu aineelliseen maailmaan, tämä Brahman toimii ikään kuin välitasona henkisen maailman ja aineellisen maailman välillä. Alun perin sielut “syntyvät” tässä Brahmanissa, vaikka tarkasti ottaen ei voida sanoa, milloin sielu syntyy, koska syntymä liittyy aikaan, ja aika kuuluu aineelliseen maailmaan.

Tätä ei voida täysin kuvata meidän käsitteellisillä työkaluillamme. Kun sielu ilmestyy, sillä on mahdollisuus tehdä valinta. Kuten aiemmin mainittiin, esimerkiksi Miltonin Kadotettu paratiisi -teoksen ajatusta mukaillen, sielu voi valita hallita “helvetissä” eli aineellisessa maailmassa muiden joukossa, tai palvella taivaallisessa todellisuudessa, eli absoluuttisen kauneuden ja hyvän palveluksessa, Vishnun tai Krishnan palvelijana.

Suurin osa sieluista ilmestyy ja siirtyy suoraan henkiseen maailmaan, mutta pieni osa valitsee aineellisen maailman. Tätä voidaan verrata siihen, että vain pieni osa ihmisistä valitsee vaikeamman ja harhaisemman tien. Aineellinen maailma on vain pieni pilvi valtavan henkisen todellisuuden, Narayanan ja Krishnan maailmojen, rinnalla.

Tämä pieni “pilvi” sisältää hyvin erikoisia sieluja, joilla on halu asettua ylimmäksi hallitsijaksi. Kuten eräät hengelliset opettajat selittävät, jokaisella on jossain määrin halu olla “keskus”, vaikka sitä ei aina tiedosteta. Karman kierron puitteissa sielu voi nousta ja laskea, hallita ja sitten menettää asemansa, aivan kuin “kuningas vuorella” -leikissä, jossa valta vaihtuu jatkuvasti.

Näin aineellinen maailma toimii rajattoman henkisen todellisuuden taustaa vasten pienenä, väliaikaisena ilmentymänä, kun taas suurin osa todellisuudesta pysyy henkisenä ja täydellisenä.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Joissakin yleistyksissä sanotaan, että Brahman on persoonaton, mutta tämä on hyvin karkea ilmaus. Itse asiassa se on liian yksinkertaistava termi, koska miten Brahmania voisi kutsua persoonattomaksi, jos se koostuu sieluista? Sielu on juuri se, mikä muodostaa persoonallisuuden ytimen meissä. Jos ajatellaan, että on olemassa rajaton määrä sieluja, jotka ovat staattisessa tilassa, ilman ilmentyneitä haluja, ja ne nähdään yhtenä kokonaisuutena, tästä muodostuu Brahman.

Siksi voidaan kysyä: miten se voisi olla persoonaton, jos se koostuu puhtaasta sielullisesta substanssista, eli juuri niistä yksiköistä, jotka ovat persoonallisuuden ilmentymiä? Vedaisessa sanskritissa aineellinen maailma kuvataan käsitteellä jaḍa – se on liikkuvaa ja muuttuvaa – kun taas Brahman kuvataan akṣara-termin avulla, eli muuttumattomana ja liikkumattomana, jossa ei ole yksilöllistä aktiivisuuden ilmentymistä.

Silti sen kutsuminen persoonattomaksi on vain hyvin yleinen lähestymistapa. Syvemmällä tasolla sitä voidaan pitää suurena persoonallisuutena, koska se koostuu tästä samasta substanssista, sielusta, ja jokainen yksittäinen osa siitä on sielu. Kun sielu astuu aineelliseen maailmaan, tämä Brahman toimii ikään kuin välitasona henkisen maailman ja aineellisen maailman välillä. Alun perin sielut “syntyvät” tässä Brahmanissa, vaikka tarkasti ottaen ei voida sanoa, milloin sielu syntyy, koska syntymä liittyy aikaan, ja aika kuuluu aineelliseen maailmaan.

Tätä ei voida täysin kuvata meidän käsitteellisillä työkaluillamme. Kun sielu ilmestyy, sillä on mahdollisuus tehdä valinta. Kuten aiemmin mainittiin, esimerkiksi Miltonin Kadotettu paratiisi -teoksen ajatusta mukaillen, sielu voi valita hallita “helvetissä” eli aineellisessa maailmassa muiden joukossa, tai palvella taivaallisessa todellisuudessa, eli absoluuttisen kauneuden ja hyvän palveluksessa, Vishnun tai Krishnan palvelijana.

Suurin osa sieluista ilmestyy ja siirtyy suoraan henkiseen maailmaan, mutta pieni osa valitsee aineellisen maailman. Tätä voidaan verrata siihen, että vain pieni osa ihmisistä valitsee vaikeamman ja harhaisemman tien. Aineellinen maailma on vain pieni pilvi valtavan henkisen todellisuuden, Narayanan ja Krishnan maailmojen, rinnalla.

Tämä pieni “pilvi” sisältää hyvin erikoisia sieluja, joilla on halu asettua ylimmäksi hallitsijaksi. Kuten eräät hengelliset opettajat selittävät, jokaisella on jossain määrin halu olla “keskus”, vaikka sitä ei aina tiedosteta. Karman kierron puitteissa sielu voi nousta ja laskea, hallita ja sitten menettää asemansa, aivan kuin “kuningas vuorella” -leikissä, jossa valta vaihtuu jatkuvasti.

Näin aineellinen maailma toimii rajattoman henkisen todellisuuden taustaa vasten pienenä, väliaikaisena ilmentymänä, kun taas suurin osa todellisuudesta pysyy henkisenä ja täydellisenä.

Lue lisää

Siksi voidaan kysyä: miten se voisi olla persoonaton, jos se koostuu puhtaasta sielullisesta substanssista, eli juuri niistä yksiköistä, jotka ovat persoonallisuuden ilmentymiä? Vedaisessa sanskritissa aineellinen maailma kuvataan käsitteellä jaḍa – se on liikkuvaa ja muuttuvaa – kun taas Brahman kuvataan akṣara-termin avulla, eli muuttumattomana ja liikkumattomana, jossa ei ole yksilöllistä aktiivisuuden ilmentymistä.

Anonyymi00160 kirjoitti:

Siksi voidaan kysyä: miten se voisi olla persoonaton, jos se koostuu puhtaasta sielullisesta substanssista, eli juuri niistä yksiköistä, jotka ovat persoonallisuuden ilmentymiä? Vedaisessa sanskritissa aineellinen maailma kuvataan käsitteellä jaḍa – se on liikkuvaa ja muuttuvaa – kun taas Brahman kuvataan akṣara-termin avulla, eli muuttumattomana ja liikkumattomana, jossa ei ole yksilöllistä aktiivisuuden ilmentymistä.

Lue lisää

Silti sen kutsuminen persoonattomaksi on vain hyvin yleinen lähestymistapa. Syvemmällä tasolla sitä voidaan pitää suurena persoonallisuutena, koska se koostuu tästä samasta substanssista, sielusta, ja jokainen yksittäinen osa siitä on sielu. Kun sielu astuu aineelliseen maailmaan, tämä Brahman toimii ikään kuin välitasona henkisen maailman ja aineellisen maailman välillä. Alun perin sielut “syntyvät” tässä Brahmanissa, vaikka tarkasti ottaen ei voida sanoa, milloin sielu syntyy, koska syntymä liittyy aikaan, ja aika kuuluu aineelliseen maailmaan.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Silti sen kutsuminen persoonattomaksi on vain hyvin yleinen lähestymistapa. Syvemmällä tasolla sitä voidaan pitää suurena persoonallisuutena, koska se koostuu tästä samasta substanssista, sielusta, ja jokainen yksittäinen osa siitä on sielu. Kun sielu astuu aineelliseen maailmaan, tämä Brahman toimii ikään kuin välitasona henkisen maailman ja aineellisen maailman välillä. Alun perin sielut “syntyvät” tässä Brahmanissa, vaikka tarkasti ottaen ei voida sanoa, milloin sielu syntyy, koska syntymä liittyy aikaan, ja aika kuuluu aineelliseen maailmaan.

Lue lisää

Alun perin sielut “syntyvät” tässä Brahmanissa, vaikka tarkasti ottaen ei voida sanoa, milloin sielu syntyy, koska syntymä liittyy aikaan, ja aika kuuluu aineelliseen maailmaan.

Anonyymi00162 kirjoitti:

Alun perin sielut “syntyvät” tässä Brahmanissa, vaikka tarkasti ottaen ei voida sanoa, milloin sielu syntyy, koska syntymä liittyy aikaan, ja aika kuuluu aineelliseen maailmaan.

Lue lisää

...
...
joka koostuu hienovaraisista aineellisista elementeistä. Tässä kuvauksessa universumit eivät ole irrallisia tai itsenäisiä, vaan ne ovat osa suurempaa kosmista järjestelmää, joka syntyy ja vetäytyy sisään ja ulos korkeimman persoonallisen todellisuuden, Mahavishnun, “hengityksen” mukana.

Kun Mahavishnu “hengittää ulos”, hänen kehostaan lähtee lukemattomia maailmankaikkeuksia, ja kun hän “hengittää sisään”, ne palautuvat takaisin häneen. Tämä ei tapahdu tavallisessa ajassa, vaan käsittämättömän pitkien kosmisten aikakausien mittakaavassa. Hänen tilansa ei ole tavallinen uni, vaan mystinen jooganidra – syvä, tietoinen meditaatio, jossa hän ylläpitää koko aineellisen todellisuuden kiertokulkua.

Tätä ajatusta verrataan joskus moderniin käsitykseen universumista, kuten “suureen räjähdykseen” (Big Bang). Vedoissa esitetään, että aineellinen todellisuus syntyy yhdestä lähteestä ja laajenee, ja myöhemmin voi taas vetäytyä takaisin. Tämän vuoksi jotkut pitävät yllättävänä sitä, kuinka lähellä nämä muinaiset kuvaukset ovat joitakin modernin kosmologian ideoita.

Kun Mahavishnun kehosta lähtee maailmankaikkeuksia, myös henkinen säteily, jota kutsutaan Brahmaniksi, säteilee hänestä. Tämä Brahman on se sama valo, josta yksilölliset sielut ovat lähtöisin, kun ne tulevat aineelliseen maailmaan. Näin sielun perimmäinen luonne nähdään osana tätä kosmista säteilyä.

Anonyymi00163 kirjoitti:

...
...
joka koostuu hienovaraisista aineellisista elementeistä. Tässä kuvauksessa universumit eivät ole irrallisia tai itsenäisiä, vaan ne ovat osa suurempaa kosmista järjestelmää, joka syntyy ja vetäytyy sisään ja ulos korkeimman persoonallisen todellisuuden, Mahavishnun, “hengityksen” mukana.

Kun Mahavishnu “hengittää ulos”, hänen kehostaan lähtee lukemattomia maailmankaikkeuksia, ja kun hän “hengittää sisään”, ne palautuvat takaisin häneen. Tämä ei tapahdu tavallisessa ajassa, vaan käsittämättömän pitkien kosmisten aikakausien mittakaavassa. Hänen tilansa ei ole tavallinen uni, vaan mystinen jooganidra – syvä, tietoinen meditaatio, jossa hän ylläpitää koko aineellisen todellisuuden kiertokulkua.

Tätä ajatusta verrataan joskus moderniin käsitykseen universumista, kuten “suureen räjähdykseen” (Big Bang). Vedoissa esitetään, että aineellinen todellisuus syntyy yhdestä lähteestä ja laajenee, ja myöhemmin voi taas vetäytyä takaisin. Tämän vuoksi jotkut pitävät yllättävänä sitä, kuinka lähellä nämä muinaiset kuvaukset ovat joitakin modernin kosmologian ideoita.

Kun Mahavishnun kehosta lähtee maailmankaikkeuksia, myös henkinen säteily, jota kutsutaan Brahmaniksi, säteilee hänestä. Tämä Brahman on se sama valo, josta yksilölliset sielut ovat lähtöisin, kun ne tulevat aineelliseen maailmaan. Näin sielun perimmäinen luonne nähdään osana tätä kosmista säteilyä.

Lue lisää

Tätä ajatusta verrataan joskus moderniin käsitykseen universumista, kuten “suureen räjähdykseen” (Big Bang). Vedoissa esitetään, että aineellinen todellisuus syntyy yhdestä lähteestä ja laajenee, ja myöhemmin voi taas vetäytyä takaisin. Tämän vuoksi jotkut pitävät yllättävänä sitä, kuinka lähellä nämä muinaiset kuvaukset ovat joitakin modernin kosmologian ideoita.

Anonyymi00164 kirjoitti:

Tätä ajatusta verrataan joskus moderniin käsitykseen universumista, kuten “suureen räjähdykseen” (Big Bang). Vedoissa esitetään, että aineellinen todellisuus syntyy yhdestä lähteestä ja laajenee, ja myöhemmin voi taas vetäytyä takaisin. Tämän vuoksi jotkut pitävät yllättävänä sitä, kuinka lähellä nämä muinaiset kuvaukset ovat joitakin modernin kosmologian ideoita.

Lue lisää

Mahavishnu siis sekä säteilee Brahmania että “synnyttää” aineelliset maailmankaikkeudet niille sieluille, jotka haluavat kokea erillisyyttä ja aineellista olemassaoloa. Tämä antaa mahdollisuuden sieluille toteuttaa vapaan tahtonsa – joko suuntautua kohti henkistä todellisuutta tai kokeilla aineellista maailmaa.

Kun tietyt sielut suuntautuvat aineelliseen kokemukseen, heidän ohjaamiseensa liittyy myös muita kosmisia persoonallisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi Shiva ja Maya. Shiva nähdään eräänä Vishnun aspektina, joka toimii aineellisen maailman rajapinnassa. Maya puolestaan on se voima, joka luo illuusion ja tekee aineellisesta todellisuudesta koettavan ja monimuotoisen.

Shiva ei ole tässä kuvauksessa erillinen Jumalasta, vaan hän toimii osana kosmista järjestystä, sekä henkisen että aineellisen tason rajalla. Hänellä on myös eri tehtäviä eri tasoilla: henkisessä maailmassa hänellä on oma asemansa, mutta aineellisessa maailmassa hän osallistuu kosmisen järjestyksen ylläpitämiseen ja myös niihin prosesseihin, joissa sielut kokevat aineellista olemassaoloa.

Näin koko aineellinen todellisuus nähdään järjestelmänä, jossa ei ole mitään täysin erillistä Jumalasta. Kaikki tapahtuu korkeimman todellisuuden sisällä ja sen kautta. Mahavishnu “hengittää” maailmankaikkeudet esiin ja takaisin, Brahman toimii välitasona, ja yksittäiset sielut liikkuvat näiden tilojen välillä oman tietoisuutensa ja valintojensa mukaan.

Anonyymi00165 kirjoitti:

Mahavishnu siis sekä säteilee Brahmania että “synnyttää” aineelliset maailmankaikkeudet niille sieluille, jotka haluavat kokea erillisyyttä ja aineellista olemassaoloa. Tämä antaa mahdollisuuden sieluille toteuttaa vapaan tahtonsa – joko suuntautua kohti henkistä todellisuutta tai kokeilla aineellista maailmaa.

Kun tietyt sielut suuntautuvat aineelliseen kokemukseen, heidän ohjaamiseensa liittyy myös muita kosmisia persoonallisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi Shiva ja Maya. Shiva nähdään eräänä Vishnun aspektina, joka toimii aineellisen maailman rajapinnassa. Maya puolestaan on se voima, joka luo illuusion ja tekee aineellisesta todellisuudesta koettavan ja monimuotoisen.

Shiva ei ole tässä kuvauksessa erillinen Jumalasta, vaan hän toimii osana kosmista järjestystä, sekä henkisen että aineellisen tason rajalla. Hänellä on myös eri tehtäviä eri tasoilla: henkisessä maailmassa hänellä on oma asemansa, mutta aineellisessa maailmassa hän osallistuu kosmisen järjestyksen ylläpitämiseen ja myös niihin prosesseihin, joissa sielut kokevat aineellista olemassaoloa.

Näin koko aineellinen todellisuus nähdään järjestelmänä, jossa ei ole mitään täysin erillistä Jumalasta. Kaikki tapahtuu korkeimman todellisuuden sisällä ja sen kautta. Mahavishnu “hengittää” maailmankaikkeudet esiin ja takaisin, Brahman toimii välitasona, ja yksittäiset sielut liikkuvat näiden tilojen välillä oman tietoisuutensa ja valintojensa mukaan.

Lue lisää

Kun tietyt sielut suuntautuvat aineelliseen kokemukseen, heidän ohjaamiseensa liittyy myös muita kosmisia persoonallisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi Shiva ja Maya. Shiva nähdään eräänä Vishnun aspektina, joka toimii aineellisen maailman rajapinnassa. Maya puolestaan on se voima, joka luo illuusion ja tekee aineellisesta todellisuudesta koettavan ja monimuotoisen.

Shiva ei ole tässä kuvauksessa erillinen Jumalasta, vaan hän toimii osana kosmista järjestystä, sekä henkisen että aineellisen tason rajalla. Hänellä on myös eri tehtäviä eri tasoilla: henkisessä maailmassa hänellä on oma asemansa, mutta aineellisessa maailmassa hän osallistuu kosmisen järjestyksen ylläpitämiseen ja myös niihin prosesseihin, joissa sielut kokevat aineellista olemassaoloa.

Anonyymi00166 kirjoitti:

Kun tietyt sielut suuntautuvat aineelliseen kokemukseen, heidän ohjaamiseensa liittyy myös muita kosmisia persoonallisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi Shiva ja Maya. Shiva nähdään eräänä Vishnun aspektina, joka toimii aineellisen maailman rajapinnassa. Maya puolestaan on se voima, joka luo illuusion ja tekee aineellisesta todellisuudesta koettavan ja monimuotoisen.

Shiva ei ole tässä kuvauksessa erillinen Jumalasta, vaan hän toimii osana kosmista järjestystä, sekä henkisen että aineellisen tason rajalla. Hänellä on myös eri tehtäviä eri tasoilla: henkisessä maailmassa hänellä on oma asemansa, mutta aineellisessa maailmassa hän osallistuu kosmisen järjestyksen ylläpitämiseen ja myös niihin prosesseihin, joissa sielut kokevat aineellista olemassaoloa.

Lue lisää

...
Mahavishnu, tuo suuri Vishnu, säteilee myös loistoa. Juuri tämän Mahavishnun säteilystä muodostuu Brahman. Toisin sanoen se valo, joka lähtee Mahavishnusta, on itse asiassa se Brahman, josta yksilölliset sielut tietyllä hetkellä “lähtevät” aineelliseen maailmaan.

Tässä mielessä sielumme perimmäinen luonto ja syvin olemus on osa tätä Brahmanin säteilyä, joka on Mahavishnun, suuren Vishnun, ilmentymä. Siksi Vishnu ei ainoastaan säteile Brahmanin valoa ja sielujen valoa, vaan hän myös “hengittää ulos” aineelliset maailmankaikkeudet niille sieluille, jotka tästä Brahmanista suuntautuvat pois kohti aineellista kokemusta – kohti maailmaa, jossa eletään erillisyyden, toiminnan ja karmisen seuraamuksen tasolla, eikä jumalallisen rakkauden ja bhaktin todellisuudessa.

Kun Vishnu havaitsee tiettyjen sielujen halun siirtyä aineelliseen maailmaan, hän suuntaa katseensa tiettyyn Brahmanin alueeseen. Tämän seurauksena ilmestyy toinen kosminen toimija, jota kuvataan nimellä Šiva ja hänen yhteytensä Maya-voimaan. Tämä Šivan aspekti toimii eräänlaisena siirtymävoimana, joka kuljettaa sieluja puhtaan tietoisuuden tilasta aineelliseen syntymän ja kuoleman maailmaan.

Sielu, joka päätyy aineelliseen maailmaan, astuu tilaan, jossa se voi kokea erilaisia rooleja – hallita, toimia, kokea seurauksia – mutta vain väliaikaisesti. Lopulta tämä kierto jatkuu karmisen lain mukaisesti, ja sielu siirtyy jälleen eteenpäin kokemustensa kautta.

Aineellisen maailman ylläpitämisessä keskeisiä toimijoita ovat Šiva ja hänen puolisonsa Maya, joka kuvataan illuusion jumalattarena ja aineellisen maailman hallitsijana. Šiva nähdään Vishnun katseen ilmentymänä aineellisessa todellisuudessa: hänen muotonsa toimii tässä maailmassa, vaikka hänen alkuperäinen asemansa on henkisessä todellisuudessa.

Maya tarkoittaa illuusiota – sitä, mikä saa aineellisen maailman näyttämään todelliselta ja monimuotoiselta, vaikka sen syvempi luonne on ohimenevä ja suhteellinen. Siksi Maya yhdistetään myös käsitteeseen Durga, joka merkitsee sekä “suuri äiti” että “vankilan pitäjä” – voima, joka sitoo sielut aineelliseen kokemukseen.

Šiva puolestaan toimii eri tasoilla: hän on läsnä myös henkisessä todellisuudessa omalla alueellaan, mutta hänellä on myös tehtävä aineellisessa maailmassa, jossa hän osallistuu kosmisen järjestyksen ylläpitoon. Hän toimii myös niiden sielujen suojelijana, jotka eivät halua palvella korkeinta jumalallista todellisuutta.

Näin vedalaisessa kosmologiassa ei ole täysin erillistä pahaa voimaa Jumalasta irrallaan, vaan kaikki nämä ilmentymät – Mahavishnu, Brahman, Šiva ja Maya – toimivat saman kokonaisuuden eri tasoina ja tehtävinä kosmisessa järjestyksessä.

Anonyymi00167 kirjoitti:

...
Mahavishnu, tuo suuri Vishnu, säteilee myös loistoa. Juuri tämän Mahavishnun säteilystä muodostuu Brahman. Toisin sanoen se valo, joka lähtee Mahavishnusta, on itse asiassa se Brahman, josta yksilölliset sielut tietyllä hetkellä “lähtevät” aineelliseen maailmaan.

Tässä mielessä sielumme perimmäinen luonto ja syvin olemus on osa tätä Brahmanin säteilyä, joka on Mahavishnun, suuren Vishnun, ilmentymä. Siksi Vishnu ei ainoastaan säteile Brahmanin valoa ja sielujen valoa, vaan hän myös “hengittää ulos” aineelliset maailmankaikkeudet niille sieluille, jotka tästä Brahmanista suuntautuvat pois kohti aineellista kokemusta – kohti maailmaa, jossa eletään erillisyyden, toiminnan ja karmisen seuraamuksen tasolla, eikä jumalallisen rakkauden ja bhaktin todellisuudessa.

Kun Vishnu havaitsee tiettyjen sielujen halun siirtyä aineelliseen maailmaan, hän suuntaa katseensa tiettyyn Brahmanin alueeseen. Tämän seurauksena ilmestyy toinen kosminen toimija, jota kuvataan nimellä Šiva ja hänen yhteytensä Maya-voimaan. Tämä Šivan aspekti toimii eräänlaisena siirtymävoimana, joka kuljettaa sieluja puhtaan tietoisuuden tilasta aineelliseen syntymän ja kuoleman maailmaan.

Sielu, joka päätyy aineelliseen maailmaan, astuu tilaan, jossa se voi kokea erilaisia rooleja – hallita, toimia, kokea seurauksia – mutta vain väliaikaisesti. Lopulta tämä kierto jatkuu karmisen lain mukaisesti, ja sielu siirtyy jälleen eteenpäin kokemustensa kautta.

Aineellisen maailman ylläpitämisessä keskeisiä toimijoita ovat Šiva ja hänen puolisonsa Maya, joka kuvataan illuusion jumalattarena ja aineellisen maailman hallitsijana. Šiva nähdään Vishnun katseen ilmentymänä aineellisessa todellisuudessa: hänen muotonsa toimii tässä maailmassa, vaikka hänen alkuperäinen asemansa on henkisessä todellisuudessa.

Maya tarkoittaa illuusiota – sitä, mikä saa aineellisen maailman näyttämään todelliselta ja monimuotoiselta, vaikka sen syvempi luonne on ohimenevä ja suhteellinen. Siksi Maya yhdistetään myös käsitteeseen Durga, joka merkitsee sekä “suuri äiti” että “vankilan pitäjä” – voima, joka sitoo sielut aineelliseen kokemukseen.

Šiva puolestaan toimii eri tasoilla: hän on läsnä myös henkisessä todellisuudessa omalla alueellaan, mutta hänellä on myös tehtävä aineellisessa maailmassa, jossa hän osallistuu kosmisen järjestyksen ylläpitoon. Hän toimii myös niiden sielujen suojelijana, jotka eivät halua palvella korkeinta jumalallista todellisuutta.

Näin vedalaisessa kosmologiassa ei ole täysin erillistä pahaa voimaa Jumalasta irrallaan, vaan kaikki nämä ilmentymät – Mahavishnu, Brahman, Šiva ja Maya – toimivat saman kokonaisuuden eri tasoina ja tehtävinä kosmisessa järjestyksessä.

Lue lisää

Kun Vishnu havaitsee tiettyjen sielujen halun siirtyä aineelliseen maailmaan, hän suuntaa katseensa tiettyyn Brahmanin alueeseen. Tämän seurauksena ilmestyy toinen kosminen toimija, jota kuvataan nimellä Šiva ja hänen yhteytensä Maya-voimaan. Tämä Šivan aspekti toimii eräänlaisena siirtymävoimana, joka kuljettaa sieluja puhtaan tietoisuuden tilasta aineelliseen syntymän ja kuoleman maailmaan.

Anonyymi00168 kirjoitti:

Kun Vishnu havaitsee tiettyjen sielujen halun siirtyä aineelliseen maailmaan, hän suuntaa katseensa tiettyyn Brahmanin alueeseen. Tämän seurauksena ilmestyy toinen kosminen toimija, jota kuvataan nimellä Šiva ja hänen yhteytensä Maya-voimaan. Tämä Šivan aspekti toimii eräänlaisena siirtymävoimana, joka kuljettaa sieluja puhtaan tietoisuuden tilasta aineelliseen syntymän ja kuoleman maailmaan.

Lue lisää

Aineellisen maailman ylläpitämisessä keskeisiä toimijoita ovat Šiva ja hänen puolisonsa Maya, joka kuvataan illuusion jumalattarena ja aineellisen maailman hallitsijana. Šiva nähdään Vishnun katseen ilmentymänä aineellisessa todellisuudessa: hänen muotonsa toimii tässä maailmassa, vaikka hänen alkuperäinen asemansa on henkisessä todellisuudessa.

Anonyymi00169 kirjoitti:

Aineellisen maailman ylläpitämisessä keskeisiä toimijoita ovat Šiva ja hänen puolisonsa Maya, joka kuvataan illuusion jumalattarena ja aineellisen maailman hallitsijana. Šiva nähdään Vishnun katseen ilmentymänä aineellisessa todellisuudessa: hänen muotonsa toimii tässä maailmassa, vaikka hänen alkuperäinen asemansa on henkisessä todellisuudessa.

Lue lisää

Maya tarkoittaa illuusiota – sitä, mikä saa aineellisen maailman näyttämään todelliselta ja monimuotoiselta, vaikka sen syvempi luonne on ohimenevä ja suhteellinen. Siksi Maya yhdistetään myös käsitteeseen Durga, joka merkitsee sekä “suuri äiti” että “vankilan pitäjä” – voima, joka sitoo sielut aineelliseen kokemukseen.

Šiva puolestaan toimii eri tasoilla: hän on läsnä myös henkisessä todellisuudessa omalla alueellaan, mutta hänellä on myös tehtävä aineellisessa maailmassa, jossa hän osallistuu kosmisen järjestyksen ylläpitoon. Hän toimii myös niiden sielujen suojelijana, jotka eivät halua palvella korkeinta jumalallista todellisuutta.

Anonyymi00170 kirjoitti:

Maya tarkoittaa illuusiota – sitä, mikä saa aineellisen maailman näyttämään todelliselta ja monimuotoiselta, vaikka sen syvempi luonne on ohimenevä ja suhteellinen. Siksi Maya yhdistetään myös käsitteeseen Durga, joka merkitsee sekä “suuri äiti” että “vankilan pitäjä” – voima, joka sitoo sielut aineelliseen kokemukseen.

Šiva puolestaan toimii eri tasoilla: hän on läsnä myös henkisessä todellisuudessa omalla alueellaan, mutta hänellä on myös tehtävä aineellisessa maailmassa, jossa hän osallistuu kosmisen järjestyksen ylläpitoon. Hän toimii myös niiden sielujen suojelijana, jotka eivät halua palvella korkeinta jumalallista todellisuutta.

Lue lisää

Mayan toinen merkitys on Durgā, joka tarkoittaa “vankia” tai “suurta äitiä”. Jos Maya pääasiassa hallitsee aineellista maailmaa, niin Šiva puolestaan on yksi olento, joka toisaalta on läsnä henkisessä todellisuudessa sen alimmassa sektorissa omalla planeetallaan, ja toisaalta hän toimii välittäjänä, joka mahdollistaa sielujen siirtymisen aineelliseen maailmaan toisessa muodossaan.

Aineellisessa maailmassa Šiva ottaa myös suojelijan roolin niille olennoille, jotka eivät halua palvella Jumalaa ja joilla on niin sanottu “rudra”- eli demoninen luonne. Jos kristillisessä käsityksessä Saatana nähdään täysin Jumalasta erillisenä voimana, niin vedalaisessa näkökulmassa tällaisia erillisiä voimia ei ole olemassa – kaikki on lopulta osa yhtä jumalallista järjestystä.

Siksi voidaan sanoa, että Mahavishnu “hengittää ulos” kaikki aineelliset maailmankaikkeudet. Jokainen maailmankaikkeus on suljettu valtavaan, munanmuotoiseen kuoreen, joka koostuu hienovaraisista aineellisista elementeistä, kuten vesi, maa, eetteri, tuli ja niin edelleen. Näiden kuvataan olevan kultaisen värisiä. Vedalaisissa kirjoituksissa näiden maailmojen mittasuhteista annetaan hyvin suuria lukuja, mutta on ymmärrettävä, että kosmoksen rakenne on monitasoinen ja ulottuvuudet eivät ole suoraan verrattavissa meidän käsitykseemme avaruuden koosta.

Anonyymi00171 kirjoitti:

Mayan toinen merkitys on Durgā, joka tarkoittaa “vankia” tai “suurta äitiä”. Jos Maya pääasiassa hallitsee aineellista maailmaa, niin Šiva puolestaan on yksi olento, joka toisaalta on läsnä henkisessä todellisuudessa sen alimmassa sektorissa omalla planeetallaan, ja toisaalta hän toimii välittäjänä, joka mahdollistaa sielujen siirtymisen aineelliseen maailmaan toisessa muodossaan.

Aineellisessa maailmassa Šiva ottaa myös suojelijan roolin niille olennoille, jotka eivät halua palvella Jumalaa ja joilla on niin sanottu “rudra”- eli demoninen luonne. Jos kristillisessä käsityksessä Saatana nähdään täysin Jumalasta erillisenä voimana, niin vedalaisessa näkökulmassa tällaisia erillisiä voimia ei ole olemassa – kaikki on lopulta osa yhtä jumalallista järjestystä.

Siksi voidaan sanoa, että Mahavishnu “hengittää ulos” kaikki aineelliset maailmankaikkeudet. Jokainen maailmankaikkeus on suljettu valtavaan, munanmuotoiseen kuoreen, joka koostuu hienovaraisista aineellisista elementeistä, kuten vesi, maa, eetteri, tuli ja niin edelleen. Näiden kuvataan olevan kultaisen värisiä. Vedalaisissa kirjoituksissa näiden maailmojen mittasuhteista annetaan hyvin suuria lukuja, mutta on ymmärrettävä, että kosmoksen rakenne on monitasoinen ja ulottuvuudet eivät ole suoraan verrattavissa meidän käsitykseemme avaruuden koosta.

Lue lisää

Mahavishnu säteilee Brahmania – eli sielujen muodostamaa valoa – ja samalla hän “hengittää ulos” näitä munamaisia maailmankaikkeuksia, joita on lukemattomia. Sitten hän kohdistaa katseensa tiettyyn alueeseen Brahmanissa, jolloin hän antaa mahdollisuuden niille sieluille, jotka haluavat astua aineelliseen maailmaan, kokea syntymän ja kuoleman kierron sekä yrittää hallita ja käyttää tätä maailmaa hyväkseen.

Tällä katseella hän käynnistää myös Šivan ja Durgan kaltaisten kosmisten persoonien toiminnan, jotka liittyvät suoraan aineellisen maailman järjestämiseen. Nämä eivät kuitenkaan ole erillisiä itsenäisiä voimia, vaan he ovat heijastuksia korkeammista jumalallisista pareista, kuten Lakshmista ja Narayanasta sekä Radhasta ja Krishnasta.

Lakshmi ja Narayana edustavat jumalallista vaurautta ja ylläpitoa, kun taas Radha ja Krishna edustavat kaikkein intiimeintä, rakkaudellista ja vetovoimaista jumalallista todellisuutta. Näin koko kosminen järjestelmä nähdään erilaisten jumalallisten aspektien heijastuksena, jossa kaikki tasot liittyvät lopulta samaan korkeimpaan todellisuuteen.

Anonyymi00172 kirjoitti:

Mahavishnu säteilee Brahmania – eli sielujen muodostamaa valoa – ja samalla hän “hengittää ulos” näitä munamaisia maailmankaikkeuksia, joita on lukemattomia. Sitten hän kohdistaa katseensa tiettyyn alueeseen Brahmanissa, jolloin hän antaa mahdollisuuden niille sieluille, jotka haluavat astua aineelliseen maailmaan, kokea syntymän ja kuoleman kierron sekä yrittää hallita ja käyttää tätä maailmaa hyväkseen.

Tällä katseella hän käynnistää myös Šivan ja Durgan kaltaisten kosmisten persoonien toiminnan, jotka liittyvät suoraan aineellisen maailman järjestämiseen. Nämä eivät kuitenkaan ole erillisiä itsenäisiä voimia, vaan he ovat heijastuksia korkeammista jumalallisista pareista, kuten Lakshmista ja Narayanasta sekä Radhasta ja Krishnasta.

Lakshmi ja Narayana edustavat jumalallista vaurautta ja ylläpitoa, kun taas Radha ja Krishna edustavat kaikkein intiimeintä, rakkaudellista ja vetovoimaista jumalallista todellisuutta. Näin koko kosminen järjestelmä nähdään erilaisten jumalallisten aspektien heijastuksena, jossa kaikki tasot liittyvät lopulta samaan korkeimpaan todellisuuteen.

Lue lisää

Aineellisessa maailmassa Šiva ottaa myös suojelijan roolin niille olennoille, jotka eivät halua palvella Jumalaa ja joilla on niin sanottu “rudra”- eli demoninen luonne. Jos kristillisessä käsityksessä Saatana nähdään täysin Jumalasta erillisenä voimana, niin vedalaisessa näkökulmassa tällaisia erillisiä voimia ei ole olemassa – kaikki on lopulta osa yhtä jumalallista järjestystä.

Anonyymi00173 kirjoitti:

Aineellisessa maailmassa Šiva ottaa myös suojelijan roolin niille olennoille, jotka eivät halua palvella Jumalaa ja joilla on niin sanottu “rudra”- eli demoninen luonne. Jos kristillisessä käsityksessä Saatana nähdään täysin Jumalasta erillisenä voimana, niin vedalaisessa näkökulmassa tällaisia erillisiä voimia ei ole olemassa – kaikki on lopulta osa yhtä jumalallista järjestystä.

Lue lisää

Durga on illuusion (maya) voima, aineellisen maailman hallitsija. Shiva puolestaan on erityinen rajahenkilö, joka toimii henkisen ja aineellisen maailman välissä. Hän ei ole täysin aineellinen eikä täysin transsendentaalinen, vaan toimii rajapintana näiden kahden todellisuuden välillä.

Shiva voi esiintyä eri tasoilla: hän voi olla yhteydessä henkiseen maailmaan, mutta samalla hänellä on rooli aineellisen maailman ylläpitäjänä ja myös niiden olentojen ohjaajana, jotka eivät halua palvella Jumalaa vaan kulkevat omaa, usein demonista tietään.

Näin ollen Shiva ja Durga eivät ole erillisiä Jumalasta riippumattomia voimia, vaan ne ovat hänen energiansa ja hänen katseensa ilmentymiä aineellisessa todellisuudessa. Samoin kuin Lakshmi ja Narayana sekä Radha ja Krishna muodostavat jumalallisia pariskuntia henkisessä todellisuudessa, Shiva ja Durga toimivat niiden heijastuksina aineellisessa maailmassa.

Shiva on siis rajalla oleva persoona, joka toimii siirtymävyöhykkeen hallitsijana henkisen ja aineellisen välillä. Durga puolestaan hallitsee illuusion maailmaa, jossa kaikki elävät aineellisen olemassaolon puitteissa.

Shivaa verrataan usein jogurttiin ja Vishnua maitoon: ne ovat samaa alkuperää, mutta eri muodoissa. Shiva edustaa rajatietoa ja monia erilaisia henkisiä sekä aineellisia polkuja, mukaan lukien erilaiset joogamuodot ja jopa ne polut, joissa olento pysyy aineellisessa tietoisuudessa tai pyrkii yliluonnollisiin voimiin.

Hän on siten laaja-alainen säätelijä, joka hallitsee kaikkea rajavyöhykkeen toimintaa aineellisen maailman ja henkisen todellisuuden välillä.

Anonyymi00174 kirjoitti:

Durga on illuusion (maya) voima, aineellisen maailman hallitsija. Shiva puolestaan on erityinen rajahenkilö, joka toimii henkisen ja aineellisen maailman välissä. Hän ei ole täysin aineellinen eikä täysin transsendentaalinen, vaan toimii rajapintana näiden kahden todellisuuden välillä.

Shiva voi esiintyä eri tasoilla: hän voi olla yhteydessä henkiseen maailmaan, mutta samalla hänellä on rooli aineellisen maailman ylläpitäjänä ja myös niiden olentojen ohjaajana, jotka eivät halua palvella Jumalaa vaan kulkevat omaa, usein demonista tietään.

Näin ollen Shiva ja Durga eivät ole erillisiä Jumalasta riippumattomia voimia, vaan ne ovat hänen energiansa ja hänen katseensa ilmentymiä aineellisessa todellisuudessa. Samoin kuin Lakshmi ja Narayana sekä Radha ja Krishna muodostavat jumalallisia pariskuntia henkisessä todellisuudessa, Shiva ja Durga toimivat niiden heijastuksina aineellisessa maailmassa.

Shiva on siis rajalla oleva persoona, joka toimii siirtymävyöhykkeen hallitsijana henkisen ja aineellisen välillä. Durga puolestaan hallitsee illuusion maailmaa, jossa kaikki elävät aineellisen olemassaolon puitteissa.

Shivaa verrataan usein jogurttiin ja Vishnua maitoon: ne ovat samaa alkuperää, mutta eri muodoissa. Shiva edustaa rajatietoa ja monia erilaisia henkisiä sekä aineellisia polkuja, mukaan lukien erilaiset joogamuodot ja jopa ne polut, joissa olento pysyy aineellisessa tietoisuudessa tai pyrkii yliluonnollisiin voimiin.

Hän on siten laaja-alainen säätelijä, joka hallitsee kaikkea rajavyöhykkeen toimintaa aineellisen maailman ja henkisen todellisuuden välillä.

Lue lisää

Näin ollen Shiva ja Durga eivät ole erillisiä Jumalasta riippumattomia voimia, vaan ne ovat hänen energiansa ja hänen katseensa ilmentymiä aineellisessa todellisuudessa. Samoin kuin Lakshmi ja Narayana sekä Radha ja Krishna muodostavat jumalallisia pariskuntia henkisessä todellisuudessa, Shiva ja Durga toimivat niiden heijastuksina aineellisessa maailmassa.

Anonyymi00175 kirjoitti:

Näin ollen Shiva ja Durga eivät ole erillisiä Jumalasta riippumattomia voimia, vaan ne ovat hänen energiansa ja hänen katseensa ilmentymiä aineellisessa todellisuudessa. Samoin kuin Lakshmi ja Narayana sekä Radha ja Krishna muodostavat jumalallisia pariskuntia henkisessä todellisuudessa, Shiva ja Durga toimivat niiden heijastuksina aineellisessa maailmassa.

Lue lisää

Shiva ja Durga toimivat Heidän heijastuksina aineellisessa maailmassa.

Anonyymi00176 kirjoitti:

Shiva ja Durga toimivat Heidän heijastuksina aineellisessa maailmassa.

Shiva on siis rajalla oleva persoona, joka toimii siirtymävyöhykkeen hallitsijana henkisen ja aineellisen välillä. Durga puolestaan hallitsee illuusion maailmaa, jossa kaikki elävät aineellisen olemassaolon puitteissa.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Shiva on siis rajalla oleva persoona, joka toimii siirtymävyöhykkeen hallitsijana henkisen ja aineellisen välillä. Durga puolestaan hallitsee illuusion maailmaa, jossa kaikki elävät aineellisen olemassaolon puitteissa.

Lue lisää

jatkuu:

Anonyymi00174 kirjoitti:

Durga on illuusion (maya) voima, aineellisen maailman hallitsija. Shiva puolestaan on erityinen rajahenkilö, joka toimii henkisen ja aineellisen maailman välissä. Hän ei ole täysin aineellinen eikä täysin transsendentaalinen, vaan toimii rajapintana näiden kahden todellisuuden välillä.

Shiva voi esiintyä eri tasoilla: hän voi olla yhteydessä henkiseen maailmaan, mutta samalla hänellä on rooli aineellisen maailman ylläpitäjänä ja myös niiden olentojen ohjaajana, jotka eivät halua palvella Jumalaa vaan kulkevat omaa, usein demonista tietään.

Näin ollen Shiva ja Durga eivät ole erillisiä Jumalasta riippumattomia voimia, vaan ne ovat hänen energiansa ja hänen katseensa ilmentymiä aineellisessa todellisuudessa. Samoin kuin Lakshmi ja Narayana sekä Radha ja Krishna muodostavat jumalallisia pariskuntia henkisessä todellisuudessa, Shiva ja Durga toimivat niiden heijastuksina aineellisessa maailmassa.

Shiva on siis rajalla oleva persoona, joka toimii siirtymävyöhykkeen hallitsijana henkisen ja aineellisen välillä. Durga puolestaan hallitsee illuusion maailmaa, jossa kaikki elävät aineellisen olemassaolon puitteissa.

Shivaa verrataan usein jogurttiin ja Vishnua maitoon: ne ovat samaa alkuperää, mutta eri muodoissa. Shiva edustaa rajatietoa ja monia erilaisia henkisiä sekä aineellisia polkuja, mukaan lukien erilaiset joogamuodot ja jopa ne polut, joissa olento pysyy aineellisessa tietoisuudessa tai pyrkii yliluonnollisiin voimiin.

Hän on siten laaja-alainen säätelijä, joka hallitsee kaikkea rajavyöhykkeen toimintaa aineellisen maailman ja henkisen todellisuuden välillä.

Lue lisää

Jännää.

Anonyymi00178 kirjoitti:

jatkuu:

...
...
.,..
Pimeä säkki on harhan, illuusion ja tietämättömyyden VERTAUSKUVA, ja juuri sitä tämä aineellinen maailma on. Se näyttää kauniilta ja säihkyvältä paikalta, mutta todellisuudessa näemme, että se on pelottava paikka, koska sitä täytyy jatkuvasti valaista jollakin. Henkimaailmassa Kṛṣṇa sanoo Bhagavad-gītāssa, että on olemassa maailma, jossa ei tarvita auringon, kuun eikä tulen valoa, sillä se on itsessään täynnä luonnollista valoa, ja se, joka saavuttaa tuon paikan, ei koskaan palaa tähän katoavaan aineelliseen maailmaan.



Tämä osoittaa myös, ettemme ole koskaan olleet henkimaailmassa, koska Kṛṣṇa sanoo selvästi, että se, joka sinne pääsee, ei palaa tänne, mikä vahvistaa, että tulemme tähän maailmaan jonkinlaisesta rajatilasta. Alun perin tämä maailma on pimeä tila.

Anonyymi00180 kirjoitti:

...
...
.,..
Pimeä säkki on harhan, illuusion ja tietämättömyyden VERTAUSKUVA, ja juuri sitä tämä aineellinen maailma on. Se näyttää kauniilta ja säihkyvältä paikalta, mutta todellisuudessa näemme, että se on pelottava paikka, koska sitä täytyy jatkuvasti valaista jollakin. Henkimaailmassa Kṛṣṇa sanoo Bhagavad-gītāssa, että on olemassa maailma, jossa ei tarvita auringon, kuun eikä tulen valoa, sillä se on itsessään täynnä luonnollista valoa, ja se, joka saavuttaa tuon paikan, ei koskaan palaa tähän katoavaan aineelliseen maailmaan.



Tämä osoittaa myös, ettemme ole koskaan olleet henkimaailmassa, koska Kṛṣṇa sanoo selvästi, että se, joka sinne pääsee, ei palaa tänne, mikä vahvistaa, että tulemme tähän maailmaan jonkinlaisesta rajatilasta. Alun perin tämä maailma on pimeä tila.

Lue lisää

Tämä osoittaa myös, ettemme ole koskaan olleet henkimaailmassa

Anonyymi00181 kirjoitti:

Tämä osoittaa myös, ettemme ole koskaan olleet henkimaailmassa

Kun Brahmā (u niversumimme luoja, arkkitehti)syntyy, hän ei tiedä, kuka hän on tai missä hän on, sillä hän syntyy täydellisessä pimeydessä jättimäisen......
...
...
...Tämän jälkeen Brahmā alkaa intuitiivisesti meditoida, katsoa sydämeensä ja kääntyä kohti jotakin korkeampaa voimaa. Silloin hän kuulee Kṛṣṇan mystisen huilun äänen, joka muuttuu universaaliksi tavuksi, ääneksi, joka sisältää kaiken henkisen tiedon. Meditaatiossaan hän näkee ensin isänsä Nārāyaṇan nelikätisessä muodossa ja sen jälkeen Kṛṣṇan kaksikätisenä, Jumalan kaikkein sisimpänä muotona. Näin ymmärrettyään totuuden hän saa sydämeensä tiedon siitä, miten maailmankaikkeus luodaan.



Brahmā ei luo maailmaa aineellisilla välineillä, vaan mystisten äänien avulla. Hänellä on neljä päätä, jotka katsovat neljään ilmansuuntaan, ja jokainen niistä lausuu vedisiä mantroja.

Näiden värähtelyjen kautta aineellisen maailmankaikkeuden tasot avautuvat kuin kukat nupusta, ja näin syntyy neljätoista tasoa, korkeimmista viisaiden maailmoista alimpiin ...


... voi vaikuttaa monimutkaiselta, sillä kysymykseen luojasta voidaan vastata eri tavoin: Brahmā on luoja, mutta samalla korkeimpana Jumalana pidetään Mahāviṣṇua, josta universumit saavat alkunsa. Tämän jälkeen ilmenevät muut Viṣṇun muodot, jotka ylläpitävät ja läpäisevät kaiken.


On kolme Viṣṇun aspektia: yksi saa aikaan universumit, toinen astuu jokaiseen universumiin ja kolmas on Paramātmā, Korkein Sielu, joka on läsnä jokaisessa sydämessä ja jokaisessa atomissa ja joka tietää kaiken sekä ohjaa karman toteutumista.

Anonyymi00182 kirjoitti:

Kun Brahmā (u niversumimme luoja, arkkitehti)syntyy, hän ei tiedä, kuka hän on tai missä hän on, sillä hän syntyy täydellisessä pimeydessä jättimäisen......
...
...
...Tämän jälkeen Brahmā alkaa intuitiivisesti meditoida, katsoa sydämeensä ja kääntyä kohti jotakin korkeampaa voimaa. Silloin hän kuulee Kṛṣṇan mystisen huilun äänen, joka muuttuu universaaliksi tavuksi, ääneksi, joka sisältää kaiken henkisen tiedon. Meditaatiossaan hän näkee ensin isänsä Nārāyaṇan nelikätisessä muodossa ja sen jälkeen Kṛṣṇan kaksikätisenä, Jumalan kaikkein sisimpänä muotona. Näin ymmärrettyään totuuden hän saa sydämeensä tiedon siitä, miten maailmankaikkeus luodaan.



Brahmā ei luo maailmaa aineellisilla välineillä, vaan mystisten äänien avulla. Hänellä on neljä päätä, jotka katsovat neljään ilmansuuntaan, ja jokainen niistä lausuu vedisiä mantroja.

Näiden värähtelyjen kautta aineellisen maailmankaikkeuden tasot avautuvat kuin kukat nupusta, ja näin syntyy neljätoista tasoa, korkeimmista viisaiden maailmoista alimpiin ...


... voi vaikuttaa monimutkaiselta, sillä kysymykseen luojasta voidaan vastata eri tavoin: Brahmā on luoja, mutta samalla korkeimpana Jumalana pidetään Mahāviṣṇua, josta universumit saavat alkunsa. Tämän jälkeen ilmenevät muut Viṣṇun muodot, jotka ylläpitävät ja läpäisevät kaiken.


On kolme Viṣṇun aspektia: yksi saa aikaan universumit, toinen astuu jokaiseen universumiin ja kolmas on Paramātmā, Korkein Sielu, joka on läsnä jokaisessa sydämessä ja jokaisessa atomissa ja joka tietää kaiken sekä ohjaa karman toteutumista.

Lue lisää

.. voi vaikuttaa monimutkaiselta, sillä kysymykseen luojasta voidaan vastata eri tavoin: Brahmā on luoja, mutta samalla korkeimpana Jumalana pidetään Mahāviṣṇua, josta universumit saavat alkunsa. Tämän jälkeen ilmenevät muut Viṣṇun muodot, jotka ylläpitävät ja läpäisevät kaiken.

Anonyymi00183 kirjoitti:

.. voi vaikuttaa monimutkaiselta, sillä kysymykseen luojasta voidaan vastata eri tavoin: Brahmā on luoja, mutta samalla korkeimpana Jumalana pidetään Mahāviṣṇua, josta universumit saavat alkunsa. Tämän jälkeen ilmenevät muut Viṣṇun muodot, jotka ylläpitävät ja läpäisevät kaiken.

Lue lisää

Vedat opettavat, että maailmankaikkeudessa on kolme perusprosessia: luominen, ylläpito ja tuhoaminen, jotka vastaavat kolmea gunaa eli olemassaolon perusenergiaa: puhtautta, intohimoa ja tietämättömyyttä.


Luominen on suhteellisen helppoa aloittaa ja tuhoaminen vielä helpompaa, mutta ylläpitäminen on vaikeinta, minkä vuoksi Brahmā vastaa luomisesta, Viṣṇu ylläpidosta ja Śiva tuhoamisesta.

...on seitsemän ylempää ja seitsemän alempaa maailmaa, ja Maa sijaitsee niiden välissä. Ylempien maailmojen alimmalla tasolla ovat puolijumalien maailmat...
...
...
antaa voimaa ja jopa kuolemattomuuden kaltaisia vaikutuksia.


Nämäkin maailmat ovat kuitenkin väliaikaisia, sillä kun olennon hyvien tekojen vaikutus kuluu loppuun, se palaa jälleen maan päälle.


Korkeammilla tasoilla nautinto vähenee ja tilalle tulevat meditaatio, viisaus ja askeesi, ja korkein aineellinen taso on Brahmān maailma.

Anonyymi00184 kirjoitti:

Vedat opettavat, että maailmankaikkeudessa on kolme perusprosessia: luominen, ylläpito ja tuhoaminen, jotka vastaavat kolmea gunaa eli olemassaolon perusenergiaa: puhtautta, intohimoa ja tietämättömyyttä.


Luominen on suhteellisen helppoa aloittaa ja tuhoaminen vielä helpompaa, mutta ylläpitäminen on vaikeinta, minkä vuoksi Brahmā vastaa luomisesta, Viṣṇu ylläpidosta ja Śiva tuhoamisesta.

...on seitsemän ylempää ja seitsemän alempaa maailmaa, ja Maa sijaitsee niiden välissä. Ylempien maailmojen alimmalla tasolla ovat puolijumalien maailmat...
...
...
antaa voimaa ja jopa kuolemattomuuden kaltaisia vaikutuksia.


Nämäkin maailmat ovat kuitenkin väliaikaisia, sillä kun olennon hyvien tekojen vaikutus kuluu loppuun, se palaa jälleen maan päälle.


Korkeammilla tasoilla nautinto vähenee ja tilalle tulevat meditaatio, viisaus ja askeesi, ja korkein aineellinen taso on Brahmān maailma.

Lue lisää

Alemmat maailmat eivät ole pelkästään kärsimyksen paikkoja, vaan niissä elää erilaisia olentoja... sivilisaatioita ja kehittyneitä mutta materialistisia olentoja.



...

Maa on erityinen paikka, koska täällä karma muodostuu, eikä sitä vain koeta, ja täältä käsin voi nousta ylempiin maailmoihin, pudota alempiin tai saavuttaa Jumalan. Siksi ihmisen elämä on ainutlaatuinen mahdollisuus.

Anonyymi00185 kirjoitti:

Alemmat maailmat eivät ole pelkästään kärsimyksen paikkoja, vaan niissä elää erilaisia olentoja... sivilisaatioita ja kehittyneitä mutta materialistisia olentoja.



...

Maa on erityinen paikka, koska täällä karma muodostuu, eikä sitä vain koeta, ja täältä käsin voi nousta ylempiin maailmoihin, pudota alempiin tai saavuttaa Jumalan. Siksi ihmisen elämä on ainutlaatuinen mahdollisuus.

Lue lisää

Aineellinen maailma on kuin Titanic, jossa on eri luokkia, mutta koko alus on matkalla kohti tuhoa. Todellinen tavoite ei ole siirtyä parempaan asemaan tässä maailmassa, vaan poistua koko syntymän ja kuoleman kierrosta. ..
...

Vedinen opetus kehottaa olemaan kiinnittymättä ylempiin tai alempiin maailmoihin...

Anonyymi00186 kirjoitti:

Aineellinen maailma on kuin Titanic, jossa on eri luokkia, mutta koko alus on matkalla kohti tuhoa. Todellinen tavoite ei ole siirtyä parempaan asemaan tässä maailmassa, vaan poistua koko syntymän ja kuoleman kierrosta. ..
...

Vedinen opetus kehottaa olemaan kiinnittymättä ylempiin tai alempiin maailmoihin...

Lue lisää

Aineellinen maailma on kuin Titanic, jossa on eri luokkia, mutta koko alus on matkalla kohti tuhoa.

Anonyymi00187 kirjoitti:

Aineellinen maailma on kuin Titanic, jossa on eri luokkia, mutta koko alus on matkalla kohti tuhoa.

...
Jonkin asian hajottaminen on helppoa, mutta jos todella haluaa hajottaa jonkin projektin tai aloitteen, siihen ei tarvita erityistä lahjakkuutta – se onnistuu itsestään. Vaikeinta on ylläpitäminen. Siksi aineellisen maailman luomisesta vastaa Brahmā, joka on kunkin yksittäisen universumin ja sen tasojen luoja. Itse asiassa sanotaan, että universumit eivät ole varsinaisesti lopullisia kokonaisuuksia, vaan eräänlaisia “aihioita”, jotka ilmenevät Mahāviṣṇusta, kun taas Brahmā luo niiden sisäiset tasot.

Luomisesta vastaa siis Brahmā, ylläpidosta Viṣṇu ja tuhoamisesta korkein Jumala Śiva. Nämä kolme Viṣṇun aspektia ylläpitävät universumia, ja erityisesti Viṣṇu korkeimpana sieluna jokaisessa atomissa huolehtii siitä henkilökohtaisesti, että kaikki pysyy koossa ja karman lait toimivat.

Tuhoamisesta vastaa Śiva Rudra-muodossaan, pelottavana hävittäjänä. Aikojen lopussa hän ilmenee Rudrana ja jakautuu moniin muotoihin, jotka alkavat tanssia kosmista tuhotanssia. Tämän tanssin myötä seuraavat erilaiset ilmiöt, kuten sateet ja kylmyys, ja lopulta koko universumi tuhoutuu.

Näin ollen aineellisen maailman kolmea perusenergiaa vastaavat nämä kolme jumaluutta: Viṣṇu ylläpitää, Brahmā luo ja Śiva tuhoaa. Kun puhutaan Viṣṇusta tarkemmin, voidaan täsmentää, että kyse on hänen kaikkialle läpäisevästä aspektistaan, Paramātmāsta, joka on läsnä jokaisessa atomissa. Lisäksi tällä Viṣṇun muodolla on eräänlainen “henkinen edustusto” aineellisessa maailmassa.

Anonyymi00188 kirjoitti:

...
Jonkin asian hajottaminen on helppoa, mutta jos todella haluaa hajottaa jonkin projektin tai aloitteen, siihen ei tarvita erityistä lahjakkuutta – se onnistuu itsestään. Vaikeinta on ylläpitäminen. Siksi aineellisen maailman luomisesta vastaa Brahmā, joka on kunkin yksittäisen universumin ja sen tasojen luoja. Itse asiassa sanotaan, että universumit eivät ole varsinaisesti lopullisia kokonaisuuksia, vaan eräänlaisia “aihioita”, jotka ilmenevät Mahāviṣṇusta, kun taas Brahmā luo niiden sisäiset tasot.

Luomisesta vastaa siis Brahmā, ylläpidosta Viṣṇu ja tuhoamisesta korkein Jumala Śiva. Nämä kolme Viṣṇun aspektia ylläpitävät universumia, ja erityisesti Viṣṇu korkeimpana sieluna jokaisessa atomissa huolehtii siitä henkilökohtaisesti, että kaikki pysyy koossa ja karman lait toimivat.

Tuhoamisesta vastaa Śiva Rudra-muodossaan, pelottavana hävittäjänä. Aikojen lopussa hän ilmenee Rudrana ja jakautuu moniin muotoihin, jotka alkavat tanssia kosmista tuhotanssia. Tämän tanssin myötä seuraavat erilaiset ilmiöt, kuten sateet ja kylmyys, ja lopulta koko universumi tuhoutuu.

Näin ollen aineellisen maailman kolmea perusenergiaa vastaavat nämä kolme jumaluutta: Viṣṇu ylläpitää, Brahmā luo ja Śiva tuhoaa. Kun puhutaan Viṣṇusta tarkemmin, voidaan täsmentää, että kyse on hänen kaikkialle läpäisevästä aspektistaan, Paramātmāsta, joka on läsnä jokaisessa atomissa. Lisäksi tällä Viṣṇun muodolla on eräänlainen “henkinen edustusto” aineellisessa maailmassa.

Lue lisää

Tuhoamisesta vastaa Śiva Rudra-muodossaan, pelottavana hävittäjänä. Aikojen lopussa hän ilmenee Rudrana ja jakautuu moniin muotoihin, jotka alkavat tanssia kosmista tuhotanssia. Tämän tanssin myötä seuraavat erilaiset ilmiöt, kuten sateet ja kylmyys, ja lopulta koko universumi tuhoutuu.

Anonyymi00189 kirjoitti:

Tuhoamisesta vastaa Śiva Rudra-muodossaan, pelottavana hävittäjänä. Aikojen lopussa hän ilmenee Rudrana ja jakautuu moniin muotoihin, jotka alkavat tanssia kosmista tuhotanssia. Tämän tanssin myötä seuraavat erilaiset ilmiöt, kuten sateet ja kylmyys, ja lopulta koko universumi tuhoutuu.

Lue lisää

On olemassa erityinen paikka ...jonne puolijumalat kokoontuvat silloin, kun maan päällä ilmenee demoneja ja tilanne käy kestämättömäksi. He lausuvat erityisiä rukouksia, kuten Puruṣa-sūktaa, ja suurten vaikeuksien aikana, kun he eivät itse kykene ratkaisemaan tilannetta, Brahmā ja muut jumaluudet lähestyvät tätä henkimaailman “edustustoa” ja vetoavat Viṣṇuun. Tällöin Viṣṇu vastaa, että hän joko itse ilmestyy, lähettää avatāran tai jonkun edustajansa.

Näin toiminta tapahtuu.

Tässä vaiheessa olemme tulleet kohtaan, jossa aineellisen universumin eri tasot avautuvat. Monissa henkisissä perinteissä ja uskonnoissa puhutaan eri tasoista; esimerkiksi kristinuskossa tunnetaan enkelihierarkioita, kuten serafit ja kerubit. Samalla tavoin vedinen ...selittää, että on seitsemän ylempää ja seitsemän alempaa maailmaa, ja Maa sijaitsee niiden välissä.

Nämä käsitykset seitsemästä ylemmästä ja seitsemästä alemmasta maailmasta esiintyivät monien indoeurooppalaisten kansojen perinteissä, ja ajatus seitsemästä taivaasta löytyy esimerkiksi Aristotelesta. Vielä nykyäänkin sanotaan “olla seitsemännessä taivaassa”.

Kun puhumme näistä maailmoista, syntyy kuitenkin usein sekaannus käsitteiden “paratiisi” ja “henkimaailma” välillä. Vedisen näkemyksen mukaan nämä eivät ole sama asia. Universumin luoja ja Jumala eivät ole täysin sama käsite: universumien alkuperäinen lähde on Mahāviṣṇu, yksittäisen universumin järjestäjä on Brahmā, kaiken perimmäinen lähde on Kṛṣṇa, ja Jumalana tunnetuin on usein Viṣṇu.

Siksi vedinen maailmankuva ei täysin vastaa arkikielen käsitteitä, jotka ovat peräisin esimerkiksi juutalaisesta, kristillisestä tai islamilaisesta perinteestä. Tästä syystä myös “paratiisi” tarkoittaa eri asioita eri traditioissa: kristinuskossa se nähdään Jumalan ikuisena valtakuntana, kun taas vedisessä perinteessä paratiisi (svarga) on vain yksi ylempien maailmojen taso, eikä lopullinen todellisuus.

Anonyymi00190 kirjoitti:

On olemassa erityinen paikka ...jonne puolijumalat kokoontuvat silloin, kun maan päällä ilmenee demoneja ja tilanne käy kestämättömäksi. He lausuvat erityisiä rukouksia, kuten Puruṣa-sūktaa, ja suurten vaikeuksien aikana, kun he eivät itse kykene ratkaisemaan tilannetta, Brahmā ja muut jumaluudet lähestyvät tätä henkimaailman “edustustoa” ja vetoavat Viṣṇuun. Tällöin Viṣṇu vastaa, että hän joko itse ilmestyy, lähettää avatāran tai jonkun edustajansa.

Näin toiminta tapahtuu.

Tässä vaiheessa olemme tulleet kohtaan, jossa aineellisen universumin eri tasot avautuvat. Monissa henkisissä perinteissä ja uskonnoissa puhutaan eri tasoista; esimerkiksi kristinuskossa tunnetaan enkelihierarkioita, kuten serafit ja kerubit. Samalla tavoin vedinen ...selittää, että on seitsemän ylempää ja seitsemän alempaa maailmaa, ja Maa sijaitsee niiden välissä.

Nämä käsitykset seitsemästä ylemmästä ja seitsemästä alemmasta maailmasta esiintyivät monien indoeurooppalaisten kansojen perinteissä, ja ajatus seitsemästä taivaasta löytyy esimerkiksi Aristotelesta. Vielä nykyäänkin sanotaan “olla seitsemännessä taivaassa”.

Kun puhumme näistä maailmoista, syntyy kuitenkin usein sekaannus käsitteiden “paratiisi” ja “henkimaailma” välillä. Vedisen näkemyksen mukaan nämä eivät ole sama asia. Universumin luoja ja Jumala eivät ole täysin sama käsite: universumien alkuperäinen lähde on Mahāviṣṇu, yksittäisen universumin järjestäjä on Brahmā, kaiken perimmäinen lähde on Kṛṣṇa, ja Jumalana tunnetuin on usein Viṣṇu.

Siksi vedinen maailmankuva ei täysin vastaa arkikielen käsitteitä, jotka ovat peräisin esimerkiksi juutalaisesta, kristillisestä tai islamilaisesta perinteestä. Tästä syystä myös “paratiisi” tarkoittaa eri asioita eri traditioissa: kristinuskossa se nähdään Jumalan ikuisena valtakuntana, kun taas vedisessä perinteessä paratiisi (svarga) on vain yksi ylempien maailmojen taso, eikä lopullinen todellisuus.

Lue lisää

Tässä vaiheessa olemme tulleet kohtaan, jossa aineellisen universumin eri tasot avautuvat. Monissa henkisissä perinteissä ja uskonnoissa puhutaan eri tasoista; esimerkiksi kristinuskossa tunnetaan enkelihierarkioita, kuten serafit ja kerubit. Samalla tavoin vedinen ...selittää, että on seitsemän ylempää ja seitsemän alempaa maailmaa, ja Maa sijaitsee niiden välissä.

Anonyymi00190 kirjoitti:

On olemassa erityinen paikka ...jonne puolijumalat kokoontuvat silloin, kun maan päällä ilmenee demoneja ja tilanne käy kestämättömäksi. He lausuvat erityisiä rukouksia, kuten Puruṣa-sūktaa, ja suurten vaikeuksien aikana, kun he eivät itse kykene ratkaisemaan tilannetta, Brahmā ja muut jumaluudet lähestyvät tätä henkimaailman “edustustoa” ja vetoavat Viṣṇuun. Tällöin Viṣṇu vastaa, että hän joko itse ilmestyy, lähettää avatāran tai jonkun edustajansa.

Näin toiminta tapahtuu.

Tässä vaiheessa olemme tulleet kohtaan, jossa aineellisen universumin eri tasot avautuvat. Monissa henkisissä perinteissä ja uskonnoissa puhutaan eri tasoista; esimerkiksi kristinuskossa tunnetaan enkelihierarkioita, kuten serafit ja kerubit. Samalla tavoin vedinen ...selittää, että on seitsemän ylempää ja seitsemän alempaa maailmaa, ja Maa sijaitsee niiden välissä.

Nämä käsitykset seitsemästä ylemmästä ja seitsemästä alemmasta maailmasta esiintyivät monien indoeurooppalaisten kansojen perinteissä, ja ajatus seitsemästä taivaasta löytyy esimerkiksi Aristotelesta. Vielä nykyäänkin sanotaan “olla seitsemännessä taivaassa”.

Kun puhumme näistä maailmoista, syntyy kuitenkin usein sekaannus käsitteiden “paratiisi” ja “henkimaailma” välillä. Vedisen näkemyksen mukaan nämä eivät ole sama asia. Universumin luoja ja Jumala eivät ole täysin sama käsite: universumien alkuperäinen lähde on Mahāviṣṇu, yksittäisen universumin järjestäjä on Brahmā, kaiken perimmäinen lähde on Kṛṣṇa, ja Jumalana tunnetuin on usein Viṣṇu.

Siksi vedinen maailmankuva ei täysin vastaa arkikielen käsitteitä, jotka ovat peräisin esimerkiksi juutalaisesta, kristillisestä tai islamilaisesta perinteestä. Tästä syystä myös “paratiisi” tarkoittaa eri asioita eri traditioissa: kristinuskossa se nähdään Jumalan ikuisena valtakuntana, kun taas vedisessä perinteessä paratiisi (svarga) on vain yksi ylempien maailmojen taso, eikä lopullinen todellisuus.

Lue lisää

Kun puhumme näistä maailmoista, syntyy kuitenkin usein sekaannus käsitteiden “paratiisi” ja “henkimaailma” välillä. Vedisen näkemyksen mukaan nämä eivät ole sama asia. Universumin luoja ja Jumala eivät ole täysin sama käsite: universumien alkuperäinen lähde on Mahāviṣṇu, yksittäisen universumin järjestäjä on Brahmā, kaiken perimmäinen lähde on Kṛṣṇa, ja Jumalana tunnetuin on usein Viṣṇu.

Anonyymi00192 kirjoitti:

Kun puhumme näistä maailmoista, syntyy kuitenkin usein sekaannus käsitteiden “paratiisi” ja “henkimaailma” välillä. Vedisen näkemyksen mukaan nämä eivät ole sama asia. Universumin luoja ja Jumala eivät ole täysin sama käsite: universumien alkuperäinen lähde on Mahāviṣṇu, yksittäisen universumin järjestäjä on Brahmā, kaiken perimmäinen lähde on Kṛṣṇa, ja Jumalana tunnetuin on usein Viṣṇu.

Lue lisää

Krishna ja Vishnu ovat sama Henkilö, mutta eri ilmenemuodoissa.

...
Siksi tarkastelemme nyt, mitä ylemmät maailmat ovat vedisestä näkökulmasta. Ne eivät ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan jakautuvat eri tasoihin.


...
...

Tässä tarkastelussa olemme kuitenkin lähestyneet tiettyä rajaa: olemme jo käsitelleet, miten aineellinen universumi syntyy, kuinka kolme Viṣṇun aspektia toimivat ja mikä on aineellisten universumien olemassaolon tarkoitus – antaa sielulle mahdollisuus käyttää vapaata tahtoaan ja elää erillään Jumalasta.

Anonyymi00195 kirjoitti:

...
Siksi tarkastelemme nyt, mitä ylemmät maailmat ovat vedisestä näkökulmasta. Ne eivät ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan jakautuvat eri tasoihin.


...
...

Tässä tarkastelussa olemme kuitenkin lähestyneet tiettyä rajaa: olemme jo käsitelleet, miten aineellinen universumi syntyy, kuinka kolme Viṣṇun aspektia toimivat ja mikä on aineellisten universumien olemassaolon tarkoitus – antaa sielulle mahdollisuus käyttää vapaata tahtoaan ja elää erillään Jumalasta.

Lue lisää

Olemme myös todenneet, että jokainen aineellinen universumi koostuu neljästätoista tasosta, ylemmistä ja alemmista maailmoista. Tätä rakennetta käsittelemme nyt tarkemmin. ...

Anonyymi00196 kirjoitti:

Olemme myös todenneet, että jokainen aineellinen universumi koostuu neljästätoista tasosta, ylemmistä ja alemmista maailmoista. Tätä rakennetta käsittelemme nyt tarkemmin. ...

Lue lisää

...
Nykyisen tieteen mukaan universumi on valtava, suunnattoman laaja, se ulottuu miljardeihin ja biljooniin kilometreihin. Mutta minne tahansa laskeutuisimme – Kuuhun, Marsiin – tai minne tahansa lähettäisimme luotaimia tai suuntaisimme teleskooppeja, emme löydä elämää. Siksi modernin tieteen näkökulmasta universumi on valtava mutta täysin kuollut ja eloton. Tässä äärettömässä, kylmässä ja tyhjässä kosmoksessa, jossa on helppo kuvitella avaruusolioista kertovia elokuvia, on vain yksi pieni elävä piste – pieni planeetta valtavassa tähtien universumissa. Tämä helmi on meidän sininen planeettamme, Maa.

Anonyymi00197 kirjoitti:

...
Nykyisen tieteen mukaan universumi on valtava, suunnattoman laaja, se ulottuu miljardeihin ja biljooniin kilometreihin. Mutta minne tahansa laskeutuisimme – Kuuhun, Marsiin – tai minne tahansa lähettäisimme luotaimia tai suuntaisimme teleskooppeja, emme löydä elämää. Siksi modernin tieteen näkökulmasta universumi on valtava mutta täysin kuollut ja eloton. Tässä äärettömässä, kylmässä ja tyhjässä kosmoksessa, jossa on helppo kuvitella avaruusolioista kertovia elokuvia, on vain yksi pieni elävä piste – pieni planeetta valtavassa tähtien universumissa. Tämä helmi on meidän sininen planeettamme, Maa.

Lue lisää

Vedisen näkemyksen mukaan universumi taas, mystikon havainnon mukaan toisessa ulottuvuudessa, on hyvin pieni ja kompakti, mutta samalla kauttaaltaan täynnä elämää. Kaikki on asuttua. Miksi emme siis näe muiden maailmojen asukkaita? Siksi, että havaitsemme muut maailmat vain omassa ulottuvuudessamme – aurinkona, kuuna ja planeettoina – kun taas niiden varsinainen elämä tapahtuu toisessa ulottuvuudessa.

Ulottuvuus tarkoittaa tässä yhteydessä ajan kulun mittaa. Eri ulottuvuuksissa ja eri planeettajärjestelmissä aika virtaa eri tavoin. Jos joku matkustaisi puolijumalten maailmaan, kuten nykyäänkin suhteellisuusteoria osoittaa, hän voisi palata yhtä nuorena, vaikka maan päällä olisi kulunut ...
...

Anonyymi00198 kirjoitti:

Vedisen näkemyksen mukaan universumi taas, mystikon havainnon mukaan toisessa ulottuvuudessa, on hyvin pieni ja kompakti, mutta samalla kauttaaltaan täynnä elämää. Kaikki on asuttua. Miksi emme siis näe muiden maailmojen asukkaita? Siksi, että havaitsemme muut maailmat vain omassa ulottuvuudessamme – aurinkona, kuuna ja planeettoina – kun taas niiden varsinainen elämä tapahtuu toisessa ulottuvuudessa.

Ulottuvuus tarkoittaa tässä yhteydessä ajan kulun mittaa. Eri ulottuvuuksissa ja eri planeettajärjestelmissä aika virtaa eri tavoin. Jos joku matkustaisi puolijumalten maailmaan, kuten nykyäänkin suhteellisuusteoria osoittaa, hän voisi palata yhtä nuorena, vaikka maan päällä olisi kulunut ...
...

Lue lisää

Miksi emme siis näe muiden maailmojen asukkaita? Siksi, että havaitsemme muut maailmat vain omassa ulottuvuudessamme – aurinkona, kuuna ja planeettoina – kun taas niiden varsinainen elämä tapahtuu toisessa ulottuvuudessa.

Anonyymi00199 kirjoitti:

Miksi emme siis näe muiden maailmojen asukkaita? Siksi, että havaitsemme muut maailmat vain omassa ulottuvuudessamme – aurinkona, kuuna ja planeettoina – kun taas niiden varsinainen elämä tapahtuu toisessa ulottuvuudessa.

Lue lisää

Näin näemme jälleen yhtäläisyyden modernin tieteen ja vedisten käsitysten välillä: aika kulkee eri tavoin eri tasoilla.

...
...
...
Siksi jos lähetämme luotaimen tai kulkijan avaruuteen omassa ulottuvuudessamme, se havaitsee vain meidän ulottuvuutemme eikä näe elämää. Muinaiset joogit ja kehittyneet mystikot sen sijaan kykenivät havaitsemaan muita ulottuvuuksia, joissa on erilaisia maailmoja ja runsaasti elämää.

Anonyymi00200 kirjoitti:

Näin näemme jälleen yhtäläisyyden modernin tieteen ja vedisten käsitysten välillä: aika kulkee eri tavoin eri tasoilla.

...
...
...
Siksi jos lähetämme luotaimen tai kulkijan avaruuteen omassa ulottuvuudessamme, se havaitsee vain meidän ulottuvuutemme eikä näe elämää. Muinaiset joogit ja kehittyneet mystikot sen sijaan kykenivät havaitsemaan muita ulottuvuuksia, joissa on erilaisia maailmoja ja runsaasti elämää.

Lue lisää

Näin vedinen universumi on toisaalta pienempi, mutta toisaalta täynnä elämää. Tästä siirrymme korkeampiin maailmoihin. ...
...
...

Näissä puolijumalten maailmoissa kaikki se, mikä maan päällä liittyy riskeihin tai seurauksiin, on vapaata haitallisista vaikutuksista....
...
...
.

Anonyymi00201 kirjoitti:

Näin vedinen universumi on toisaalta pienempi, mutta toisaalta täynnä elämää. Tästä siirrymme korkeampiin maailmoihin. ...
...
...

Näissä puolijumalten maailmoissa kaikki se, mikä maan päällä liittyy riskeihin tai seurauksiin, on vapaata haitallisista vaikutuksista....
...
...
.

Lue lisää

...
Nämä taivaalliset olennot eivät sairastu, mutta kun heidän aikansa päättyy, he alkavat huomata merkkejä siitä, että heidän oleskelunsa ylemmissä maailmoissa on päättymässä. On kiinnostavaa, että tällaisia kuvauksia esiintyy myös muissa kulttuureissa, esimerkiksi japanilaisessa perinteessä. Vedisissä teksteissä kerrotaan yksityiskohtaisesti merkeistä, jotka ennakoivat tämän vaiheen lähestymistä: olento huomaa muutoksia itsessään ja ymmärtää, että hänen aikansa on päättymässä, minkä jälkeen hän syntyy uudelleen maan päälle kuolevaisten maailmaan.

Anonyymi00202 kirjoitti:

...
Nämä taivaalliset olennot eivät sairastu, mutta kun heidän aikansa päättyy, he alkavat huomata merkkejä siitä, että heidän oleskelunsa ylemmissä maailmoissa on päättymässä. On kiinnostavaa, että tällaisia kuvauksia esiintyy myös muissa kulttuureissa, esimerkiksi japanilaisessa perinteessä. Vedisissä teksteissä kerrotaan yksityiskohtaisesti merkeistä, jotka ennakoivat tämän vaiheen lähestymistä: olento huomaa muutoksia itsessään ja ymmärtää, että hänen aikansa on päättymässä, minkä jälkeen hän syntyy uudelleen maan päälle kuolevaisten maailmaan.

Lue lisää

...
Vedat kuvaavat myös erityisiä merkkejä, joista taivaalliset olennot tunnistavat, että heidän aikansa on päättymässä. ...
...
...

ikään kuin todellisuus vääristyisi. Hänen kehonsa alkaa värähdellä ja välkkyä, aivan kuin liukeneva hahmo. ...
...
...
Näiden merkkien perusteella he ymmärtävät, että heidän aikansa näissä maailmoissa on päättynyt.

Anonyymi00203 kirjoitti:

...
Vedat kuvaavat myös erityisiä merkkejä, joista taivaalliset olennot tunnistavat, että heidän aikansa on päättymässä. ...
...
...

ikään kuin todellisuus vääristyisi. Hänen kehonsa alkaa värähdellä ja välkkyä, aivan kuin liukeneva hahmo. ...
...
...
Näiden merkkien perusteella he ymmärtävät, että heidän aikansa näissä maailmoissa on päättynyt.

Lue lisää

Tämän jälkeen he (puolijumalat) syntyvät uudelleen maan päälle, koska heidän hurskaan karmansa varasto, jonka he ovat kerryttäneet suorittamalla rituaaleja ja seuraamalla kolmea vedaa – Ṛgveda, Yajurveda ja Sāmaveda – on kulunut loppuun. Siksi Bhagavad-gītā opettaa, että ne, jotka palvovat jumalia kuten Indra tai Sūrya ja suorittavat rituaaleja päästäkseen taivaallisiin maailmoihin, ovat lyhytnäköisiä, koska tällaisen palvonnan tulokset ovat väliaikaisia.

Anonyymi00204 kirjoitti:

Tämän jälkeen he (puolijumalat) syntyvät uudelleen maan päälle, koska heidän hurskaan karmansa varasto, jonka he ovat kerryttäneet suorittamalla rituaaleja ja seuraamalla kolmea vedaa – Ṛgveda, Yajurveda ja Sāmaveda – on kulunut loppuun. Siksi Bhagavad-gītā opettaa, että ne, jotka palvovat jumalia kuten Indra tai Sūrya ja suorittavat rituaaleja päästäkseen taivaallisiin maailmoihin, ovat lyhytnäköisiä, koska tällaisen palvonnan tulokset ovat väliaikaisia.

Lue lisää

On tärkeää ymmärtää, että vaikka henkimaailma on ikuinen, aineellinen universumi – jopa puolijumalten maailmat – on ajan ja kuoleman lakien alainen. Siksi vedisen ...keskeinen ajatus on, että kaikki nämä maailmat, sekä ylemmät että alemmat, ja jopa puolijumalat itse, ovat kuolevaisia. Vedisestä näkökulmasta puolijumalat ovat kuolevaisia olentoja, vaikka he ovatkin kehittyneempiä kuin ihmiset – he ovat vain korkeammalla tasolla olevia, mutta silti kuolevaisia olentoja...ä.

Anonyymi00205 kirjoitti:

On tärkeää ymmärtää, että vaikka henkimaailma on ikuinen, aineellinen universumi – jopa puolijumalten maailmat – on ajan ja kuoleman lakien alainen. Siksi vedisen ...keskeinen ajatus on, että kaikki nämä maailmat, sekä ylemmät että alemmat, ja jopa puolijumalat itse, ovat kuolevaisia. Vedisestä näkökulmasta puolijumalat ovat kuolevaisia olentoja, vaikka he ovatkin kehittyneempiä kuin ihmiset – he ovat vain korkeammalla tasolla olevia, mutta silti kuolevaisia olentoja...ä.

Lue lisää

...
...
Puolijumalilla on käytössään yliluonnollisia voimia, joiden ansiosta he voivat liikkua vapaasti ilmassa tai maailmojen välillä pelkän ajatuksen voimalla.

Siksi heidän niin sanotut kulkuneuvonsa, vahanat, eivät ole pelkkiä käytännöllisiä välineitä, vaan symboleja...
...
...

...
mutta nämä ovat ennen kaikkea kuvallisia ja merkityksellisiä esityksiä, ei teknisiä kulkuvälineitä, vaikka vedalaisissa teksteissä mainitaankin myös lentäviä vimanoita.

Anonyymi00206 kirjoitti:

...
...
Puolijumalilla on käytössään yliluonnollisia voimia, joiden ansiosta he voivat liikkua vapaasti ilmassa tai maailmojen välillä pelkän ajatuksen voimalla.

Siksi heidän niin sanotut kulkuneuvonsa, vahanat, eivät ole pelkkiä käytännöllisiä välineitä, vaan symboleja...
...
...

...
mutta nämä ovat ennen kaikkea kuvallisia ja merkityksellisiä esityksiä, ei teknisiä kulkuvälineitä, vaikka vedalaisissa teksteissä mainitaankin myös lentäviä vimanoita.

Lue lisää

mutta nämä ovat ennen kaikkea kuvallisia ja merkityksellisiä esityksiä, ei teknisiä kulkuvälineitä, vaikka vedalaisissa teksteissä mainitaankin myös lentäviä vimanoita.

Anonyymi00207 kirjoitti:

mutta nämä ovat ennen kaikkea kuvallisia ja merkityksellisiä esityksiä, ei teknisiä kulkuvälineitä, vaikka vedalaisissa teksteissä mainitaankin myös lentäviä vimanoita.

Näissä kosmisissa rakenteissa on sekä puolijumalien että demonien armeijoita, ja ne asuttavat korkeampien maailmojen alempia tasoja.
...
...


Ajatus etenee lopulta siihen, että vaikka tällaiset nautinnot ja taistelut täyttävät nämä alemmat taivaalliset maailmat, ne eivät ole lopullinen päämäärä. Aistilliset kokemukset jäävät taakse, ja niiden yläpuolella on vielä korkeampia olemassaolon tasoja, joissa todellisuus ei enää perustu nautintoon tai vastakkainasetteluun.

Anonyymi00208 kirjoitti:

Näissä kosmisissa rakenteissa on sekä puolijumalien että demonien armeijoita, ja ne asuttavat korkeampien maailmojen alempia tasoja.
...
...


Ajatus etenee lopulta siihen, että vaikka tällaiset nautinnot ja taistelut täyttävät nämä alemmat taivaalliset maailmat, ne eivät ole lopullinen päämäärä. Aistilliset kokemukset jäävät taakse, ja niiden yläpuolella on vielä korkeampia olemassaolon tasoja, joissa todellisuus ei enää perustu nautintoon tai vastakkainasetteluun.

Lue lisää

(huom,

tähän väliin on sanottavaa: demoni tarkoittaa elävää olentoa, jolla on demonisia luonteenpiirteitä, ominaisuuksia.

Demoni ei välttämättä ole lainkaan ateisti, joskus jopa uskova ihminen.

Lisäksi oman uskonnon pakottaminen muille väkisin ja uhkailulla on demoninen piirre ihmisessä.

Anonyymi00209 kirjoitti:

(huom,

tähän väliin on sanottavaa: demoni tarkoittaa elävää olentoa, jolla on demonisia luonteenpiirteitä, ominaisuuksia.

Demoni ei välttämättä ole lainkaan ateisti, joskus jopa uskova ihminen.

Lisäksi oman uskonnon pakottaminen muille väkisin ja uhkailulla on demoninen piirre ihmisessä.

Lue lisää

Demoni ei ole olento, jolla on välttämättä sarvet ja häntä. Demoni voi olla hyvinkin kaunis, karismaattinen ja jopa pukeutua merkkivaatteisiin.

Anonyymi00208 kirjoitti:

Näissä kosmisissa rakenteissa on sekä puolijumalien että demonien armeijoita, ja ne asuttavat korkeampien maailmojen alempia tasoja.
...
...


Ajatus etenee lopulta siihen, että vaikka tällaiset nautinnot ja taistelut täyttävät nämä alemmat taivaalliset maailmat, ne eivät ole lopullinen päämäärä. Aistilliset kokemukset jäävät taakse, ja niiden yläpuolella on vielä korkeampia olemassaolon tasoja, joissa todellisuus ei enää perustu nautintoon tai vastakkainasetteluun.

Lue lisää

...
...

Tästä näkökulmasta jopa moderni, materialistinen ja ateistinen ajattelu voidaan nähdä lähellä tällaista alempaa tietoisuuden tilaa, jos se sulkee pois kaiken korkeammasta merkityksestä.

Anonyymi00211 kirjoitti:

...
...

Tästä näkökulmasta jopa moderni, materialistinen ja ateistinen ajattelu voidaan nähdä lähellä tällaista alempaa tietoisuuden tilaa, jos se sulkee pois kaiken korkeammasta merkityksestä.

Lue lisää

Tekstissä pohditaan myös sitä, kuinka erilaiset ilmiöt, kuten uskonnolliset kertomukset tai jopa salaliittoteoriat, voivat selittyä ihmisen tietoisuuden ja halujen suunnalla: vaikutus ei tule ulkopuolelta, ellei ihminen itse ole sille avoin. Siksi alempien maailmojen “demoniikka” ei tarkoita pelkästään ulkoisia hirviöitä, vaan myös elämäntapaa, jossa keskitytään vain omiin haluihin ilman yhteyttä korkeampaan todellisuuteen.

Lopuksi todetaan, että maa on erityinen paikka, eräänlainen risteyskohta, jossa olennot voivat liikkua eri olemassaolon tasojen välillä karmansa mukaan. Taivaallisissa ja alemmissa maailmoissa olennot lähinnä kuluttavat aiemman karmansa seurauksia, mutta juuri ihmisen maailmassa muodostuu uusi karma ja mahdollisuus suunnan muuttamiseen. Siksi ihmishahmo nähdään ainutlaatuisena tilaisuutena ymmärtää olemassaolon luonne ja vapautua koko syntymän ja kuoleman kierrosta.

Tässä näkemyksessä koko aineellinen todellisuus rinnastetaan matkustamiseen kohti väistämätöntä päätepistettä, ja todellinen tavoite ei ole parantaa asemaansa sen sisällä, vaan ylittää koko järjestelmä ja saavuttaa ...

Anonyymi00212 kirjoitti:

Tekstissä pohditaan myös sitä, kuinka erilaiset ilmiöt, kuten uskonnolliset kertomukset tai jopa salaliittoteoriat, voivat selittyä ihmisen tietoisuuden ja halujen suunnalla: vaikutus ei tule ulkopuolelta, ellei ihminen itse ole sille avoin. Siksi alempien maailmojen “demoniikka” ei tarkoita pelkästään ulkoisia hirviöitä, vaan myös elämäntapaa, jossa keskitytään vain omiin haluihin ilman yhteyttä korkeampaan todellisuuteen.

Lopuksi todetaan, että maa on erityinen paikka, eräänlainen risteyskohta, jossa olennot voivat liikkua eri olemassaolon tasojen välillä karmansa mukaan. Taivaallisissa ja alemmissa maailmoissa olennot lähinnä kuluttavat aiemman karmansa seurauksia, mutta juuri ihmisen maailmassa muodostuu uusi karma ja mahdollisuus suunnan muuttamiseen. Siksi ihmishahmo nähdään ainutlaatuisena tilaisuutena ymmärtää olemassaolon luonne ja vapautua koko syntymän ja kuoleman kierrosta.

Tässä näkemyksessä koko aineellinen todellisuus rinnastetaan matkustamiseen kohti väistämätöntä päätepistettä, ja todellinen tavoite ei ole parantaa asemaansa sen sisällä, vaan ylittää koko järjestelmä ja saavuttaa ...

Lue lisää

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

Käännösvirheet suomen kielellä:

Vimāna on myös melko tunnettu aihe. On olemassa vedinen teksti nimeltä Vimānika-śāstra, eli lentolaitteiden rakentamisen periaatteet, ja sen erityispiirre on se, että se on kirjoitettu teknisellä sanskritilla. Esimerkiksi...
... sanakirja ulkomaalaisille, mutta jos ottaisimme tällaisen ...kielen sanakirjan, emme koskaan pystyisi kääntämään vaikkapa monimutkaista teknistä tekstiä. Tätä varten käytetään erityistä sanakirjaa, joka sisältää teknisten termien kuvaukset, koska jokin sana, kuten esimerkiksi “alusta”, tarkoittaa kustannusalalla yhtä asiaa, mutta mikroelektroniikassa aivan toista.

Samoin Vimānika-śāstra herättää ihmisissä tiettyjä mielleyhtymiä, mutta heti kun alkoi ilmestyä kuvauksia lentävistä kohteista, kävi ilmi, että monet näistä kuvauksista vastaavat Vimānika-śāstran kuvauksia. Vimānika sanoo, että jos pilotti tekee tietyn yhdistelmän, vimāna peittyy säteilevään suojaavaan kartioon; jos tehdään jokin toinen yhdistelmä, ilmestyy kuva siitä, mitä maan pinnalla on nähtävissä, ja niin edelleen. Eräs ISKCON-liikkeen opettajista syntetisoi tätä tietoa: hän otti muinaisia āyurvedisia tekstejä — āyurveda on vedinen lääketiede — ja koska āyurvedan osana ovat kemialliset kaavat, hän sovelsi näitä kemiallisia kaavoja Vimānika-śāstraan, ja hän onnistui…

Anonyymi00214 kirjoitti:

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

Käännösvirheet suomen kielellä:

Vimāna on myös melko tunnettu aihe. On olemassa vedinen teksti nimeltä Vimānika-śāstra, eli lentolaitteiden rakentamisen periaatteet, ja sen erityispiirre on se, että se on kirjoitettu teknisellä sanskritilla. Esimerkiksi...
... sanakirja ulkomaalaisille, mutta jos ottaisimme tällaisen ...kielen sanakirjan, emme koskaan pystyisi kääntämään vaikkapa monimutkaista teknistä tekstiä. Tätä varten käytetään erityistä sanakirjaa, joka sisältää teknisten termien kuvaukset, koska jokin sana, kuten esimerkiksi “alusta”, tarkoittaa kustannusalalla yhtä asiaa, mutta mikroelektroniikassa aivan toista.

Samoin Vimānika-śāstra herättää ihmisissä tiettyjä mielleyhtymiä, mutta heti kun alkoi ilmestyä kuvauksia lentävistä kohteista, kävi ilmi, että monet näistä kuvauksista vastaavat Vimānika-śāstran kuvauksia. Vimānika sanoo, että jos pilotti tekee tietyn yhdistelmän, vimāna peittyy säteilevään suojaavaan kartioon; jos tehdään jokin toinen yhdistelmä, ilmestyy kuva siitä, mitä maan pinnalla on nähtävissä, ja niin edelleen. Eräs ISKCON-liikkeen opettajista syntetisoi tätä tietoa: hän otti muinaisia āyurvedisia tekstejä — āyurveda on vedinen lääketiede — ja koska āyurvedan osana ovat kemialliset kaavat, hän sovelsi näitä kemiallisia kaavoja Vimānika-śāstraan, ja hän onnistui…

Lue lisää

Hän onnistui syntetisoimaan ilmailulasia, ilmailumuovia sekä tietyn metalliseoksen, joka näytti lyijyltä, mutta samalla se absorboi lasersäteilyä. Ja kun hän luki sen kohdan Vimānika-śāstrassa, jossa tätä metalliseosta tulee käyttää, siellä kuvataan, että sen tulee absorboida auringonvaloa. Siksi on tavallaan hyvä, että meidän aikakaudellamme tätä kaikkea ei ole kokonaan käännetty, koska voimme kuvitella, mitä kaikkea “hauskaa” meille vielä lisääntyisi, jos se olisi käännetty.

Lisäksi sanotaan, että neljä aikakautta ovat syklisiä, ja muinainen teksti Bhāgavata Purāṇa kertoo, että eräässä menneessä aikakaudessa, eräässä menneessä kalpassa, Buddha ilmestyy ja pysäyttää tähtienväliset sodat, koska tässä aikakaudessa hän ei avatārana laskeudu antamaan opetusta myötätunnosta ja väkivallattomuudesta, mutta jossakin aikaisemmista sykleistä tällaiset “tähtien sodat” riehuivat.

Kaikki nämä vimānojen kuvaukset sisältyvät sellaisiin viattomiin, paksuihin kirjoihin, joita pidetään intialaisena mytologiana ja uskontona, eikä niihin siksi juuri kiinnitetä huomiota, vaikka niissä on jopa kuvia suihkukoneista. Kirjoitukset sanovat, että vimānoja oli kolmea tyyppiä. Kapota-tyyppi tarkoittaa “ilmankyyhkyä”. Perussa on löydetty tällaisia esineitä: kun pidin luentoa muinaisista sivilisaatioista, näytin valokuvan niistä. Kun niistä rakennettiin malleja ja niihin kiinnitettiin suihkumoottorit — koska potkurilla ne eivät lennä — ne todella alkoivat lentää. Tästä on olemassa laaja ja mielenkiintoinen elokuva. Näin ollen ensimmäinen vimānatyyppi vastaa tällaisia lentokoneita, kun taas toinen ja kolmas liittyvät liikkumiseen maailmojen välillä, mukaan lukien metalliset alukset.

Anonyymi00215 kirjoitti:

Hän onnistui syntetisoimaan ilmailulasia, ilmailumuovia sekä tietyn metalliseoksen, joka näytti lyijyltä, mutta samalla se absorboi lasersäteilyä. Ja kun hän luki sen kohdan Vimānika-śāstrassa, jossa tätä metalliseosta tulee käyttää, siellä kuvataan, että sen tulee absorboida auringonvaloa. Siksi on tavallaan hyvä, että meidän aikakaudellamme tätä kaikkea ei ole kokonaan käännetty, koska voimme kuvitella, mitä kaikkea “hauskaa” meille vielä lisääntyisi, jos se olisi käännetty.

Lisäksi sanotaan, että neljä aikakautta ovat syklisiä, ja muinainen teksti Bhāgavata Purāṇa kertoo, että eräässä menneessä aikakaudessa, eräässä menneessä kalpassa, Buddha ilmestyy ja pysäyttää tähtienväliset sodat, koska tässä aikakaudessa hän ei avatārana laskeudu antamaan opetusta myötätunnosta ja väkivallattomuudesta, mutta jossakin aikaisemmista sykleistä tällaiset “tähtien sodat” riehuivat.

Kaikki nämä vimānojen kuvaukset sisältyvät sellaisiin viattomiin, paksuihin kirjoihin, joita pidetään intialaisena mytologiana ja uskontona, eikä niihin siksi juuri kiinnitetä huomiota, vaikka niissä on jopa kuvia suihkukoneista. Kirjoitukset sanovat, että vimānoja oli kolmea tyyppiä. Kapota-tyyppi tarkoittaa “ilmankyyhkyä”. Perussa on löydetty tällaisia esineitä: kun pidin luentoa muinaisista sivilisaatioista, näytin valokuvan niistä. Kun niistä rakennettiin malleja ja niihin kiinnitettiin suihkumoottorit — koska potkurilla ne eivät lennä — ne todella alkoivat lentää. Tästä on olemassa laaja ja mielenkiintoinen elokuva. Näin ollen ensimmäinen vimānatyyppi vastaa tällaisia lentokoneita, kun taas toinen ja kolmas liittyvät liikkumiseen maailmojen välillä, mukaan lukien metalliset alukset.

Lue lisää

Mutta kaikkein värikkäimpiä ovat esimerkiksi sellaiset vimānat, joita ohjataan mystisillä mantroilla: ikään kuin henkilö sitoo neilikoista kimpun langalla, lausuu loitsun ja lentää pois lomalle — kokonaisuutena varsin romanttinen ajatus. Tämä oli kokonainen kulttuuri, joka oli olemassa, ja siinä oli omat järjestelmänsä ja jaottelunsa. Meille tämä ei kuitenkaan ole ajankohtaista, joten emme tiedä siitä mitään. Nyt meillä on Boeing 747, ja pidämme sitä sivilisaatiomme huippusaavutuksena.

Tällä tavoin he saattoivat liikkua maailmojen välillä näillä niin sanotuilla vimānoilla. Lisäksi sanotaan, että jotkut elävät olennot voivat liikkua itsekin, mutta meidän aikakaudellamme ne ilmestyvät tänne — onneksi — vain lyhyeksi aikaa: ilmestyvät ja katoavat. Esimerkiksi alempien järjestelmien asukkaita kutsutaan...
...
...

Anonyymi00216 kirjoitti:

Mutta kaikkein värikkäimpiä ovat esimerkiksi sellaiset vimānat, joita ohjataan mystisillä mantroilla: ikään kuin henkilö sitoo neilikoista kimpun langalla, lausuu loitsun ja lentää pois lomalle — kokonaisuutena varsin romanttinen ajatus. Tämä oli kokonainen kulttuuri, joka oli olemassa, ja siinä oli omat järjestelmänsä ja jaottelunsa. Meille tämä ei kuitenkaan ole ajankohtaista, joten emme tiedä siitä mitään. Nyt meillä on Boeing 747, ja pidämme sitä sivilisaatiomme huippusaavutuksena.

Tällä tavoin he saattoivat liikkua maailmojen välillä näillä niin sanotuilla vimānoilla. Lisäksi sanotaan, että jotkut elävät olennot voivat liikkua itsekin, mutta meidän aikakaudellamme ne ilmestyvät tänne — onneksi — vain lyhyeksi aikaa: ilmestyvät ja katoavat. Esimerkiksi alempien järjestelmien asukkaita kutsutaan...
...
...

Lue lisää

...
...
Folklorissa on esimerkiksi blinejä ja kertomuksia sankareista, mutta on myös sellainen lajityyppi, jota kutsutaan byličkiksi. Bylički tarkoittaa kertomuksia, joissa silminnäkijä itse sanoo: “tämä tapahtui minulle”….
Professori Košeljev, joka kiersi kylissä, sanoi, että käytännössä jokaisessa kylässä jollakulla oli tällainen kokemus — eräänlainen visionäärinen kohtaaminen ei-tavallisten olentojen kanssa: ellei tässä kylässä, niin jossakin toisessa. …

Seuraavaksi kuvataan tietty periaate yhteyksistä eri maailmoihin eri aikakausina. Selitetään, että menneessä aikakaudessa ihmiset olivat pääasiassa yhteydessä (puoli)jumaliin, korkeampiin olentoihin, mutta meidän aikakaudellamme suurin osa yhteyksistä toisiin maailmoihin ja muihin ulottuvuuksiin on yhteyksiä henkiin ja aaveisiin tai teknogeeniseen älyyn. Tällaisilla kontakteilla on hyvin usein kielteinen luonne.
…
…
että jotkut muut olennot vierailevat maapallolla, aluksi vallitsi euforia: “korkeampi äly on ottanut yhteyttä, nyt se kertoo minulle koko totuuden, pian se saapuu”. Mutta myöhemmin esimerkiksi eräs järjestö totesi, että suurin osa UFO-kontakteista on luonteeltaan kielteisiä ja vaarallisia: ne valehtelevat ihmisille, tekevät outoja kokeita, vahingoittavat terveyttä ja ovat yleisesti ottaen negatiivisia.
Jotkut kertovat myös, että näillä olennoilla on todellisuudessa geneettisiä ongelmia, ja siksi jotkut niistä tulevat näistä maailmoista ja kantavat alkioitaan maapallon naisten kehoissa, minkä jälkeen ne ottavat ne hiljaa pois, koska kaikista teknologisista ja jopa mystisistä kyvyistään huolimatta niillä on ongelmia genetiikan kanssa, ja niin edelleen. …
….
mutta sanotaan, että siellä missä ihmiset harjoittavat henkistä elämää, siellä missä lausutaan Jumalan nimiä, siellä missä ihmisiä ohjaavat korkeammat ihanteet, siellä missä on henkisyyttä, mikään tällainen “korkeampi äly” ei tule. ...

Anonyymi00217 kirjoitti:

...
...
Folklorissa on esimerkiksi blinejä ja kertomuksia sankareista, mutta on myös sellainen lajityyppi, jota kutsutaan byličkiksi. Bylički tarkoittaa kertomuksia, joissa silminnäkijä itse sanoo: “tämä tapahtui minulle”….
Professori Košeljev, joka kiersi kylissä, sanoi, että käytännössä jokaisessa kylässä jollakulla oli tällainen kokemus — eräänlainen visionäärinen kohtaaminen ei-tavallisten olentojen kanssa: ellei tässä kylässä, niin jossakin toisessa. …

Seuraavaksi kuvataan tietty periaate yhteyksistä eri maailmoihin eri aikakausina. Selitetään, että menneessä aikakaudessa ihmiset olivat pääasiassa yhteydessä (puoli)jumaliin, korkeampiin olentoihin, mutta meidän aikakaudellamme suurin osa yhteyksistä toisiin maailmoihin ja muihin ulottuvuuksiin on yhteyksiä henkiin ja aaveisiin tai teknogeeniseen älyyn. Tällaisilla kontakteilla on hyvin usein kielteinen luonne.
…
…
että jotkut muut olennot vierailevat maapallolla, aluksi vallitsi euforia: “korkeampi äly on ottanut yhteyttä, nyt se kertoo minulle koko totuuden, pian se saapuu”. Mutta myöhemmin esimerkiksi eräs järjestö totesi, että suurin osa UFO-kontakteista on luonteeltaan kielteisiä ja vaarallisia: ne valehtelevat ihmisille, tekevät outoja kokeita, vahingoittavat terveyttä ja ovat yleisesti ottaen negatiivisia.
Jotkut kertovat myös, että näillä olennoilla on todellisuudessa geneettisiä ongelmia, ja siksi jotkut niistä tulevat näistä maailmoista ja kantavat alkioitaan maapallon naisten kehoissa, minkä jälkeen ne ottavat ne hiljaa pois, koska kaikista teknologisista ja jopa mystisistä kyvyistään huolimatta niillä on ongelmia genetiikan kanssa, ja niin edelleen. …
….
mutta sanotaan, että siellä missä ihmiset harjoittavat henkistä elämää, siellä missä lausutaan Jumalan nimiä, siellä missä ihmisiä ohjaavat korkeammat ihanteet, siellä missä on henkisyyttä, mikään tällainen “korkeampi äly” ei tule. ...

Lue lisää

Mantrat - kaikki ei ole niin yksinkertaista

Anonyymi00218 kirjoitti:

Mantrat - kaikki ei ole niin yksinkertaista

Mantrat - kaikki ei ole niin yksinkertaista


Sana mantra on johdettu kahdesta sanskritin sanasta: manas ja trāṇa, eli mielen vapauttaminen. Tällöin herää kysymys: miksi mieltä pitäisi vapauttaa, mitä mieli oikeastaan on, ja niin edelleen. Näemme, että eri kulttuureissa ihmiset ovat kokeneet tämän: haluamme tehdä jotakin, mutta lopputulos on aina toisenlainen.

Esimerkiksi kristillisessä kulttuurissa on sanottu, että ihminen on enkelin ja demonin välissä — että jokin “paholainen” yllyttää ja työntää ihmistä johonkin suuntaan. Tai joissakin muissa metafyysisissä järjestelmissä, kuten Carlos Castanedan opetuksissa, esitetään ajatus, että toisesta ulottuvuudesta on tullut eräänlaisia valloittajia, jotka ovat ottaneet haltuunsa vapaan tahtomme, jossa tahto ja päätös ovat yhtä ja samaa. Ja nyt käy niin, että haluamme yhtä, teemme toista ja saamme kolmannen tuloksen, ja niin edelleen.

Ihmiset ovat jatkuvasti kokeneet, että meissä on jokin toinen voima sen lisäksi, mitä pidämme omana itsenämme, ja että sillä on usein erilainen näkökulma ja se yllyttää meitä huonoihin tekoihin.


Vedat selittävät, että tämä “toinen” ei ole mikään Saatana tai demoni eikä mikään ulottuvuuksien välinen valloittaja, vaan osa meitä itseämme — kesyttämätön osa, jota kutsutaan mieleksi. Sanskritiksi mieli on manas, ja äly tai järki on buddhi. Manas on kokonaisuus…

Anonyymi00219 kirjoitti:

Mantrat - kaikki ei ole niin yksinkertaista


Sana mantra on johdettu kahdesta sanskritin sanasta: manas ja trāṇa, eli mielen vapauttaminen. Tällöin herää kysymys: miksi mieltä pitäisi vapauttaa, mitä mieli oikeastaan on, ja niin edelleen. Näemme, että eri kulttuureissa ihmiset ovat kokeneet tämän: haluamme tehdä jotakin, mutta lopputulos on aina toisenlainen.

Esimerkiksi kristillisessä kulttuurissa on sanottu, että ihminen on enkelin ja demonin välissä — että jokin “paholainen” yllyttää ja työntää ihmistä johonkin suuntaan. Tai joissakin muissa metafyysisissä järjestelmissä, kuten Carlos Castanedan opetuksissa, esitetään ajatus, että toisesta ulottuvuudesta on tullut eräänlaisia valloittajia, jotka ovat ottaneet haltuunsa vapaan tahtomme, jossa tahto ja päätös ovat yhtä ja samaa. Ja nyt käy niin, että haluamme yhtä, teemme toista ja saamme kolmannen tuloksen, ja niin edelleen.

Ihmiset ovat jatkuvasti kokeneet, että meissä on jokin toinen voima sen lisäksi, mitä pidämme omana itsenämme, ja että sillä on usein erilainen näkökulma ja se yllyttää meitä huonoihin tekoihin.


Vedat selittävät, että tämä “toinen” ei ole mikään Saatana tai demoni eikä mikään ulottuvuuksien välinen valloittaja, vaan osa meitä itseämme — kesyttämätön osa, jota kutsutaan mieleksi. Sanskritiksi mieli on manas, ja äly tai järki on buddhi. Manas on kokonaisuus…

Lue lisää

Vedat selittävät, että tämä “toinen” ei ole mikään Saatana tai demoni eikä mikään ulottuvuuksien välinen valloittaja, vaan osa meitä itseämme — kesyttämätön osa, jota kutsutaan mieleksi. Sanskritiksi mieli on manas, ja äly tai järki on buddhi. Manas on kokonaisuus…

Anonyymi00220 kirjoitti:

Vedat selittävät, että tämä “toinen” ei ole mikään Saatana tai demoni eikä mikään ulottuvuuksien välinen valloittaja, vaan osa meitä itseämme — kesyttämätön osa, jota kutsutaan mieleksi. Sanskritiksi mieli on manas, ja äly tai järki on buddhi. Manas on kokonaisuus…

Lue lisää

Niin sanotusti kaikkien aistien johdannaisena se vastaa siitä, mitä halutaan ja mitä ei haluta, ja järki taas ajattelee jo sitä, että se, mitä haluan, onko se hyödyllistä vai voiko se hieman vahingoittaa. Siksi eräs sanskritin sana toteaa, että yksi erilaisten henkisten harjoitusten määritelmistä on mielen hillitseminen ja vapauttaminen tai jonkin tilan saavuttaminen.

Siksi mielen “rakentaminen” (manas) tarkoittaa sitä, että mieli vapautetaan, ja kun ihminen lausuu mantroja, hän käyttää ääntä. Mutta mitä ääni on? Ääni on tavallaan hienovarainen elementti, ja vedisessä ... kuvataan eri elementtejä: esimerkiksi tuli liittyy näköaistiin, vesi makuaistiin, maa tuntoaistiin, ja ääni sekä kuulo liittyvät kaikkein hienovaraisimpaan aineelliseen elementtiin, jota kutsutaan eetteriksi. Ääni liittyy siis eetteriin.

Siksi mantra on aktiivinen värähtely, joka johdattaa meidät olemassaolon hienovaraisimpiin tasoihin. Henkisen äänen kulttuuri on nykyään suosittua, koska ihmiset pitävät siitä, että he voivat irtautua arkitodellisuudesta ja “värähdellä”. Joissakin kirjoissa sanotaankin suoraan: “harjoittakaa mantroja, värähdelkää”. On olemassa erilaisia mantrojen tietosanakirjoja ja käsikirjoja.

Nykymaailmassa ajatellaan, että mantroja pitäisi olla hyvin paljon eri tilanteisiin:...
...


Tämä kuitenkin eroaa hieman muinaisesta kulttuurista, jossa ajateltiin, että aivan kuten voi opiskella useissa yliopistoissa mutta valmistua kunnolla vain yhdestä, tai erikoistua yhteen alaan, samalla tavalla ei ole tärkeää vain se, minkä muodon mantra ottaa, vaan myös se, kuinka hyvin ihminen kykenee resonoimaan sen kanssa.

Vedat selittävät, että kaikki tässä maailmassa on persoonallista. ...
...
...
Samalla tavalla mantrat ovat tietynlaisia eläviä olentoja. Siksi, kun annetaan initiaatio johonkin mantraan, syntyy henkilökohtainen yhteys, ja se, missä määrin mantra voi “paljastaa itsensä”, riippuu siitä, kuinka valmis ihminen on muuttumaan.

Siksi idässä selitetään, että usein yksinkertaisten mantrojen toteuttaminen, kuten sellaisten, joilla saavutetaan joitakin terveydellisiä tai muita vaikutuksia, voi kestää vuoden tai jonkin ajan, mutta ne mantrat, joiden tarkoitus on avata…

Anonyymi00221 kirjoitti:

Niin sanotusti kaikkien aistien johdannaisena se vastaa siitä, mitä halutaan ja mitä ei haluta, ja järki taas ajattelee jo sitä, että se, mitä haluan, onko se hyödyllistä vai voiko se hieman vahingoittaa. Siksi eräs sanskritin sana toteaa, että yksi erilaisten henkisten harjoitusten määritelmistä on mielen hillitseminen ja vapauttaminen tai jonkin tilan saavuttaminen.

Siksi mielen “rakentaminen” (manas) tarkoittaa sitä, että mieli vapautetaan, ja kun ihminen lausuu mantroja, hän käyttää ääntä. Mutta mitä ääni on? Ääni on tavallaan hienovarainen elementti, ja vedisessä ... kuvataan eri elementtejä: esimerkiksi tuli liittyy näköaistiin, vesi makuaistiin, maa tuntoaistiin, ja ääni sekä kuulo liittyvät kaikkein hienovaraisimpaan aineelliseen elementtiin, jota kutsutaan eetteriksi. Ääni liittyy siis eetteriin.

Siksi mantra on aktiivinen värähtely, joka johdattaa meidät olemassaolon hienovaraisimpiin tasoihin. Henkisen äänen kulttuuri on nykyään suosittua, koska ihmiset pitävät siitä, että he voivat irtautua arkitodellisuudesta ja “värähdellä”. Joissakin kirjoissa sanotaankin suoraan: “harjoittakaa mantroja, värähdelkää”. On olemassa erilaisia mantrojen tietosanakirjoja ja käsikirjoja.

Nykymaailmassa ajatellaan, että mantroja pitäisi olla hyvin paljon eri tilanteisiin:...
...


Tämä kuitenkin eroaa hieman muinaisesta kulttuurista, jossa ajateltiin, että aivan kuten voi opiskella useissa yliopistoissa mutta valmistua kunnolla vain yhdestä, tai erikoistua yhteen alaan, samalla tavalla ei ole tärkeää vain se, minkä muodon mantra ottaa, vaan myös se, kuinka hyvin ihminen kykenee resonoimaan sen kanssa.

Vedat selittävät, että kaikki tässä maailmassa on persoonallista. ...
...
...
Samalla tavalla mantrat ovat tietynlaisia eläviä olentoja. Siksi, kun annetaan initiaatio johonkin mantraan, syntyy henkilökohtainen yhteys, ja se, missä määrin mantra voi “paljastaa itsensä”, riippuu siitä, kuinka valmis ihminen on muuttumaan.

Siksi idässä selitetään, että usein yksinkertaisten mantrojen toteuttaminen, kuten sellaisten, joilla saavutetaan joitakin terveydellisiä tai muita vaikutuksia, voi kestää vuoden tai jonkin ajan, mutta ne mantrat, joiden tarkoitus on avata…

Lue lisää

Tällaiset vaikutukset tai muut vastaavat voidaan saavuttaa ehkä vuoden aikana tai jossakin ajassa, mutta ne mantrat, joiden on tarkoitus avata ihmiselle muita olemassaolon tasoja tai muuttaa häntä, ilmenevät vain silloin, kun ihminen käy läpi tietynlaista syvää sisäistä työskentelyä.

Siksi pidettiin, että ihminen voi saada jonkin mantran gurulta, mutta sen mukaan kuinka valmis hän siihen on, siinä määrin se myös avautuu hänelle. Lisäksi mantrojen toistaminen kirjoista ei sinänsä ole fyysinen menetelmä, koska selitetään, että mantra pitäisi saada henkilöltä, joka on saavuttanut mantra-siddhin, eli joka on toteuttanut kyseisen mantran käytännössä.

Tällainen henkilö ei anna pelkästään äänen muotoa, vaan ikään kuin istuttaa siemenen ihmisen sydämeen, joka alkaa kasvaa ja kehittyä, ja siten tuo mantra kypsyy ja täydellistyy ihmisen sisällä.

Siksi voidaan nähdä, että nykyään mantroja on paljon ja ne ovat suosittuja, mutta niiden taso riippuu siitä, ratkaisevatko ne vain tämän maailman tavoitteita vai suuntautuvatko ne tämän maailman tuolle puolen. Kaikkein salaisimmat henkiset mantrat ovat niitä, jotka ohjaavat ihmisen tietoisuuden kohti kuolemattomuuden ja ikuisuuden maailmaa.

Toisaalta on olemassa mantroja, joita käytetään erilaisten aineellisen maailman puolijumaluuksien palvontaan ja jotka tuottavat aineellisia tuloksia; näitä pidetään väliaikaisina ja katoavina.

Siksi vaikka mantroja on paljon ja ne ovat suosittuja, havaitaan yksinkertainen ...: aivan kuten fysiikassa tai missä tahansa tieteessä on vain pieni määrä merkittäviä tutkijoita, ja aivan kuten maalaustaiteessa on vain harvoja suuria taiteilijoita, samalla tavalla myös ne, jotka todella ovat päässeet resonanssiin jonkin mantran kanssa, ovat hyvin harvinaisia.

Siksi käytännön näkökulmasta voidaan sanoa, että mantra ei ole mikään “laastari” tai yleinen väline, joka ratkaisee kaiken, ikään kuin “yksi mantra joka taloon”. Käytännössä edes yhteen mantran virittyminen on hyvin vaikeaa.

Siksi opettajat neuvovat, että tulisi määritellä omat tavoitteet ja valita pieni määrä mantroja, tai mieluiten vain yksi mantra, ja pyrkiä koko elämän ajan jossakin määrin toteuttamaan sitä.

Esimerkiksi kamppailulajien historiassa, kuten kiinalaisessa Shaolin-perinteessä, on täysin normaalia, että ensimmäisten neljän vuoden aikana harjoitellaan yksinkertaisia asioita, ...
...
...
...


Siksi fysikaalisesta näkökulmasta koko maailma koostuu aalloista, värähtelyistä ja taajuuksista. Samalla tavalla mantrat eivät ole vain sanoja, vaan meidän oman värähtelymme täytyy päästä resonanssiin niiden kanssa, ja tämä ei ole lainkaan helppoa.

Siksi vedisen viisauden opettajien neuvo on: valitse pieni määrä mantroja, jotka todella kiinnostavat sinua, saa niihin vihkimys aidolta opettajalta ja älä kerää mantrojen kokoelmaa tai vihkimysten kokoelmaa, vaan pyri saavuttamaan edes osittainen yhteys yhteen ainoaan mantraan, johon voit virittäytyä vuosien ajan.

Selitetään, että on olemassa siemenmantra (bīja-mantra), on olemassa täydellisyyden mantra (mantra-siddhi), ja jotta siemen kasvaisi puuksi, tarvitaan paljon vakavaa ponnistelua — omaa “puutarhaa” täytyy kastella ja hoitaa.

Näin voidaan sanoa mantroista ja myös prasādasta.

Anonyymi00222 kirjoitti:

Tällaiset vaikutukset tai muut vastaavat voidaan saavuttaa ehkä vuoden aikana tai jossakin ajassa, mutta ne mantrat, joiden on tarkoitus avata ihmiselle muita olemassaolon tasoja tai muuttaa häntä, ilmenevät vain silloin, kun ihminen käy läpi tietynlaista syvää sisäistä työskentelyä.

Siksi pidettiin, että ihminen voi saada jonkin mantran gurulta, mutta sen mukaan kuinka valmis hän siihen on, siinä määrin se myös avautuu hänelle. Lisäksi mantrojen toistaminen kirjoista ei sinänsä ole fyysinen menetelmä, koska selitetään, että mantra pitäisi saada henkilöltä, joka on saavuttanut mantra-siddhin, eli joka on toteuttanut kyseisen mantran käytännössä.

Tällainen henkilö ei anna pelkästään äänen muotoa, vaan ikään kuin istuttaa siemenen ihmisen sydämeen, joka alkaa kasvaa ja kehittyä, ja siten tuo mantra kypsyy ja täydellistyy ihmisen sisällä.

Siksi voidaan nähdä, että nykyään mantroja on paljon ja ne ovat suosittuja, mutta niiden taso riippuu siitä, ratkaisevatko ne vain tämän maailman tavoitteita vai suuntautuvatko ne tämän maailman tuolle puolen. Kaikkein salaisimmat henkiset mantrat ovat niitä, jotka ohjaavat ihmisen tietoisuuden kohti kuolemattomuuden ja ikuisuuden maailmaa.

Toisaalta on olemassa mantroja, joita käytetään erilaisten aineellisen maailman puolijumaluuksien palvontaan ja jotka tuottavat aineellisia tuloksia; näitä pidetään väliaikaisina ja katoavina.

Siksi vaikka mantroja on paljon ja ne ovat suosittuja, havaitaan yksinkertainen ...: aivan kuten fysiikassa tai missä tahansa tieteessä on vain pieni määrä merkittäviä tutkijoita, ja aivan kuten maalaustaiteessa on vain harvoja suuria taiteilijoita, samalla tavalla myös ne, jotka todella ovat päässeet resonanssiin jonkin mantran kanssa, ovat hyvin harvinaisia.

Siksi käytännön näkökulmasta voidaan sanoa, että mantra ei ole mikään “laastari” tai yleinen väline, joka ratkaisee kaiken, ikään kuin “yksi mantra joka taloon”. Käytännössä edes yhteen mantran virittyminen on hyvin vaikeaa.

Siksi opettajat neuvovat, että tulisi määritellä omat tavoitteet ja valita pieni määrä mantroja, tai mieluiten vain yksi mantra, ja pyrkiä koko elämän ajan jossakin määrin toteuttamaan sitä.

Esimerkiksi kamppailulajien historiassa, kuten kiinalaisessa Shaolin-perinteessä, on täysin normaalia, että ensimmäisten neljän vuoden aikana harjoitellaan yksinkertaisia asioita, ...
...
...
...


Siksi fysikaalisesta näkökulmasta koko maailma koostuu aalloista, värähtelyistä ja taajuuksista. Samalla tavalla mantrat eivät ole vain sanoja, vaan meidän oman värähtelymme täytyy päästä resonanssiin niiden kanssa, ja tämä ei ole lainkaan helppoa.

Siksi vedisen viisauden opettajien neuvo on: valitse pieni määrä mantroja, jotka todella kiinnostavat sinua, saa niihin vihkimys aidolta opettajalta ja älä kerää mantrojen kokoelmaa tai vihkimysten kokoelmaa, vaan pyri saavuttamaan edes osittainen yhteys yhteen ainoaan mantraan, johon voit virittäytyä vuosien ajan.

Selitetään, että on olemassa siemenmantra (bīja-mantra), on olemassa täydellisyyden mantra (mantra-siddhi), ja jotta siemen kasvaisi puuksi, tarvitaan paljon vakavaa ponnistelua — omaa “puutarhaa” täytyy kastella ja hoitaa.

Näin voidaan sanoa mantroista ja myös prasādasta.

Lue lisää

Siksi pidettiin, että ihminen voi saada jonkin mantran gurulta, mutta sen mukaan kuinka valmis hän siihen on, siinä määrin se myös avautuu hänelle. Lisäksi mantrojen toistaminen kirjoista ei sinänsä ole fyysinen menetelmä, koska selitetään, että mantra pitäisi saada henkilöltä, joka on saavuttanut mantra-siddhin, eli joka on toteuttanut kyseisen mantran käytännössä.

Tällainen henkilö ei anna pelkästään äänen muotoa, vaan ikään kuin istuttaa siemenen ihmisen sydämeen, joka alkaa kasvaa ja kehittyä, ja siten tuo mantra kypsyy ja täydellistyy ihmisen sisällä.

Anonyymi00223 kirjoitti:

Siksi pidettiin, että ihminen voi saada jonkin mantran gurulta, mutta sen mukaan kuinka valmis hän siihen on, siinä määrin se myös avautuu hänelle. Lisäksi mantrojen toistaminen kirjoista ei sinänsä ole fyysinen menetelmä, koska selitetään, että mantra pitäisi saada henkilöltä, joka on saavuttanut mantra-siddhin, eli joka on toteuttanut kyseisen mantran käytännössä.

Tällainen henkilö ei anna pelkästään äänen muotoa, vaan ikään kuin istuttaa siemenen ihmisen sydämeen, joka alkaa kasvaa ja kehittyä, ja siten tuo mantra kypsyy ja täydellistyy ihmisen sisällä.

Lue lisää

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

Käännösvirheet suomen kielellä:
---------------------------

Pystyvätkö kaikki ihmiset pakenemaan matriisista?

...saavuttavat, luonne on väliaikainen, ja vietettyään jonkin aikaa näissä maailmoissa he palaavat jälleen tänne maan päälle. Mutta se, joka kulkee henkistä tietä, suuntautuu toiseen suuntaan: hän pyrkii lopullisesti poistumaan syntymän ja kuoleman maailmasta.

Toisin sanoen koko tätä aineellista maailmaa voidaan verrata vankilaan tai psykiatriseen sairaalaan, jossa egoismin vuoksi sairastuneet sielut ovat pukeutuneet pakkopaitoihin, joita kutsutaan fyysiseksi kehoksi. Käytännössä tämä on eräänlainen “kosminen sairaala”, jossa on sekä tavallisia huoneita, levottomille tarkoitettuja huoneita, hyvien potilaiden huoneita että myös valvojien tiloja.

Mutta todellinen vapautuminen ja todellinen etsintä, johon Bhagavad Gita ja kaikki vedakirjat viittaavat, on pyrkimys poistua tästä “matriisista”, palata kotiin ja vapautua halusta ja himosta, eli jättää kokonaan syntymän ja kuoleman maailma.

Sanotaan, että on olemassa erilaisia planeettajärjestelmien tasoja. Näillä järjestelmillä, meidän lisäksemme, ihmisinä, on olemassa muita elämänmuotoja, jotka elävät eri kehoissa, eri ajassa ja eri tiloissa. Monia tällaisia elollisia olentoja on ollut olemassa muinaisista ajoista lähtien, ja he ovat eläneet maapallon ulkopuolella tai sen rinnalla.

Henkiset, jumalatietoisuuteen suuntautuneet olennot kutsutaan deva-olennoiksi, eli “puolijumaliksi”, kun taas materialistiset ja itsekkäät, eivät korkeinta todellisuutta tunnistavat, mutta silti hyvin kehittyneet olennot, tunnetaan asuroina eli demoneina.

Meidän näkökulmastamme demoni on usein pieni sarvipäinen hahmo, jonkinlainen perinteinen “piru”, mutta vedisen näkemyksen mukaan demoni voi olla täysin ihmisen kaltainen, jopa hyvin kaunis humanoidi. Heidän luonteensa kuitenkin on se, että he pitävät itseään maailmankaikkeuden ylimpänä periaatteena ja uskovat voimakkaasti omaan itseensä sekä teknis-tieteelliseen kehitykseen absoluuttisena päämääränä.

Tässä mielessä nykyinen sivilisaatio, sellaisena kuin me sen tunnemme, edustaa tiettyä tällaista kehityksen polkua.

Anonyymi00224 kirjoitti:

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

Käännösvirheet suomen kielellä:
---------------------------

Pystyvätkö kaikki ihmiset pakenemaan matriisista?

...saavuttavat, luonne on väliaikainen, ja vietettyään jonkin aikaa näissä maailmoissa he palaavat jälleen tänne maan päälle. Mutta se, joka kulkee henkistä tietä, suuntautuu toiseen suuntaan: hän pyrkii lopullisesti poistumaan syntymän ja kuoleman maailmasta.

Toisin sanoen koko tätä aineellista maailmaa voidaan verrata vankilaan tai psykiatriseen sairaalaan, jossa egoismin vuoksi sairastuneet sielut ovat pukeutuneet pakkopaitoihin, joita kutsutaan fyysiseksi kehoksi. Käytännössä tämä on eräänlainen “kosminen sairaala”, jossa on sekä tavallisia huoneita, levottomille tarkoitettuja huoneita, hyvien potilaiden huoneita että myös valvojien tiloja.

Mutta todellinen vapautuminen ja todellinen etsintä, johon Bhagavad Gita ja kaikki vedakirjat viittaavat, on pyrkimys poistua tästä “matriisista”, palata kotiin ja vapautua halusta ja himosta, eli jättää kokonaan syntymän ja kuoleman maailma.

Sanotaan, että on olemassa erilaisia planeettajärjestelmien tasoja. Näillä järjestelmillä, meidän lisäksemme, ihmisinä, on olemassa muita elämänmuotoja, jotka elävät eri kehoissa, eri ajassa ja eri tiloissa. Monia tällaisia elollisia olentoja on ollut olemassa muinaisista ajoista lähtien, ja he ovat eläneet maapallon ulkopuolella tai sen rinnalla.

Henkiset, jumalatietoisuuteen suuntautuneet olennot kutsutaan deva-olennoiksi, eli “puolijumaliksi”, kun taas materialistiset ja itsekkäät, eivät korkeinta todellisuutta tunnistavat, mutta silti hyvin kehittyneet olennot, tunnetaan asuroina eli demoneina.

Meidän näkökulmastamme demoni on usein pieni sarvipäinen hahmo, jonkinlainen perinteinen “piru”, mutta vedisen näkemyksen mukaan demoni voi olla täysin ihmisen kaltainen, jopa hyvin kaunis humanoidi. Heidän luonteensa kuitenkin on se, että he pitävät itseään maailmankaikkeuden ylimpänä periaatteena ja uskovat voimakkaasti omaan itseensä sekä teknis-tieteelliseen kehitykseen absoluuttisena päämääränä.

Tässä mielessä nykyinen sivilisaatio, sellaisena kuin me sen tunnemme, edustaa tiettyä tällaista kehityksen polkua.

Lue lisää

Meidän näkökulmastamme demoni on usein pieni sarvipäinen hahmo, jonkinlainen perinteinen “piru”, mutta vedisen näkemyksen mukaan demoni voi olla täysin ihmisen kaltainen, jopa hyvin kaunis humanoidi.

Anonyymi00223 kirjoitti:

Siksi pidettiin, että ihminen voi saada jonkin mantran gurulta, mutta sen mukaan kuinka valmis hän siihen on, siinä määrin se myös avautuu hänelle. Lisäksi mantrojen toistaminen kirjoista ei sinänsä ole fyysinen menetelmä, koska selitetään, että mantra pitäisi saada henkilöltä, joka on saavuttanut mantra-siddhin, eli joka on toteuttanut kyseisen mantran käytännössä.

Tällainen henkilö ei anna pelkästään äänen muotoa, vaan ikään kuin istuttaa siemenen ihmisen sydämeen, joka alkaa kasvaa ja kehittyä, ja siten tuo mantra kypsyy ja täydellistyy ihmisen sisällä.

Lue lisää

Yleisesti ottaen teknologia tarkoittaa sitä, että me otamme luonnolta kaiken väkisin. Emme pyri elämään sen kanssa sopusoinnussa, vaan otamme jotakin voimalla — juuri tämä on demonisten maailmojen tie.

Siksi ne elolliset olennot, joista tulevaisuudessa tulee demoneja, ja ne, joista tulee jumalallisia olentoja, elävät kaikki yhdessä maan päällä. Vedat kuvaavat niitä ominaisuuksia, jotka johtavat syntymään demonisissa kehoissa, sekä niitä ominaisuuksia, jotka johtavat syntymään jumalten maailmoissa.

Jos näemme myötätuntoisia, hienovaraisia, jaloja, empaattisia ja syvällisiä ihmisiä, heillä on jumalallisia ominaisuuksia. Jos taas näemme tekopyhiä, egoistisia ja epärehellisiä ihmisiä, he ovat ehdokkaita alempiin maailmoihin.


Vedat eivät kuitenkaan sano, että jos olet “paha”, sinut välittömästi lähetetään johonkin paikkaan. Pikemminkin sanotaan, että jos olet sellainen, sinut sijoitetaan ympäristöön, jossa voit ilmaista tätä luonnettasi. Siksi tällaiset sielut, oltuaan jonkin aikaa maan päällä, alkavat kehittyä kohti demonisia maailmoja, kun taas henkisesti suuntautuneet sielut kehittyvät kohti jumalallisia maailmoja.

Mutta tietyssä vaiheessa jotkut alkavat tehdä yhä enemmän syntisiä tekoja, he alkavat aiheuttaa häiriötä maailmankaikkeuden järjestyksessä ja he taistelevat jumalia vastaan. Tällöin demoninen kehitys etenee ikään kuin “13 askelta ylöspäin ja yksi suuri askel alaspäin”: he kehittyvät ja saavat voimaa, mutta samalla keräävät karmallista seurausta.

Jonkin aikaa he “nauttivat” tästä kehityksestä, mutta lopulta kun heidän karmansa, joka pitää heidät ihmismäisissä kehoissa, loppuu, tällainen sielu — joka ihmisen kehon aikana halusi hallita, uhkailla ja alistaa — saa hetkellisesti erityisen kehon toteuttaakseen nämä halunsa. Mutta lopulta myös tämä energia loppuu, ja silloin kaikki teon seuraukset palaavat hänelle.

Herää kysymys: miksi Jumala sallii tällaisten demonien kiduttaa muita elollisia olentoja jopa voimakkaasti?

Vastaus on hyvin yksinkertainen: ne, joita tällaiset demonit vahingoittavat, ovat itse olleet aiemmissa elämissään demoneja.


Satunnaisia uhreja ei tässä maailmassa ole olemassa. On olemassa karman laki, eräänlainen energian säilymisen laki. Yleinen kuva on se, että maa on eräänlainen portti, ja sielu voi jo täällä maan päällä valita joko demonisten ominaisuuksien vahvistamisen ja “kehittämisen” tien tai jumalallisten ominaisuuksien kehittämisen tien.

Ne, jotka meditoivat ja viljelevät viisautta, suuntautuvat korkeampiin maailmoihin. Jumalten maailmoissa elävät viisaat, jotka ovat pettyneet aineelliseen maailmaan ja jotka ovat jatkuvasti syventyneet henkiseen harjoitukseen, erilaisiin meditaation muotoihin tai henkisten kirjoitusten opiskeluun.

Todennäköisesti se, mitä eri perinteiden — kuten buddhalaisuuden, kristinuskon tai islamin — askeetit kuvaavat kokemuksina enkelien kohtaamisesta, henkisten olentojen kohtaamisesta tai henkisen maailman vierailuista, ovat juuri näiden viisaiden maailmojen kokemuksia.

Nämä ovat maailmoja, jotka ovat todella läpäistyjä jumalatietoisuudella. Kun kohtaat tällaisen olennon, näet hänet omien sisäisten taipumustesi mukaisesti: kristitty näkee hänet enkelinä, koska kyse on hienovaraisesta psyykkisestä todellisuudesta; muslimi voi nähdä hänet islamilaisena pyhimyksenä. Todellisuus on tässä mielessä joustava.

Mutta tällaiset visioiden kokemukset ja mystiset kohtaamiset eri perinteiden pyhimysten kuvaamina eivät useinkaan ole varsinaisesti “henkinen maailma” sellaisenaan, vaan pikemminkin näiden korkeampien maailmojen, viisaiden ja valaistuneiden olentojen tasojen ilmentymiä.

Tämä on hyvin laaja olemassaolon alue, jossa kuoleman jälkeen voivat oleskella eri uskontojen harjoittajat, koska tämä todellisuus on joustava ja muotoutuu tietoisuuden kautta, mielen ja ajatuksen voimalla.

On jopa kerrottu anekdootteja siitä, kuinka hindut ja buddhalaiset päätyvät “taivaaseen” ja näkevät siellä suuren muurin. He ihmettelevät: “Mikä tämä muuri on?” ja eri perinteiden edustajat selittävät, että se on kristityille, jotta he eivät loukkaantuisi — ikään kuin heille olisi annettu “palkinnoksi” muuri.

Anonyymi00226 kirjoitti:

Yleisesti ottaen teknologia tarkoittaa sitä, että me otamme luonnolta kaiken väkisin. Emme pyri elämään sen kanssa sopusoinnussa, vaan otamme jotakin voimalla — juuri tämä on demonisten maailmojen tie.

Siksi ne elolliset olennot, joista tulevaisuudessa tulee demoneja, ja ne, joista tulee jumalallisia olentoja, elävät kaikki yhdessä maan päällä. Vedat kuvaavat niitä ominaisuuksia, jotka johtavat syntymään demonisissa kehoissa, sekä niitä ominaisuuksia, jotka johtavat syntymään jumalten maailmoissa.

Jos näemme myötätuntoisia, hienovaraisia, jaloja, empaattisia ja syvällisiä ihmisiä, heillä on jumalallisia ominaisuuksia. Jos taas näemme tekopyhiä, egoistisia ja epärehellisiä ihmisiä, he ovat ehdokkaita alempiin maailmoihin.


Vedat eivät kuitenkaan sano, että jos olet “paha”, sinut välittömästi lähetetään johonkin paikkaan. Pikemminkin sanotaan, että jos olet sellainen, sinut sijoitetaan ympäristöön, jossa voit ilmaista tätä luonnettasi. Siksi tällaiset sielut, oltuaan jonkin aikaa maan päällä, alkavat kehittyä kohti demonisia maailmoja, kun taas henkisesti suuntautuneet sielut kehittyvät kohti jumalallisia maailmoja.

Mutta tietyssä vaiheessa jotkut alkavat tehdä yhä enemmän syntisiä tekoja, he alkavat aiheuttaa häiriötä maailmankaikkeuden järjestyksessä ja he taistelevat jumalia vastaan. Tällöin demoninen kehitys etenee ikään kuin “13 askelta ylöspäin ja yksi suuri askel alaspäin”: he kehittyvät ja saavat voimaa, mutta samalla keräävät karmallista seurausta.

Jonkin aikaa he “nauttivat” tästä kehityksestä, mutta lopulta kun heidän karmansa, joka pitää heidät ihmismäisissä kehoissa, loppuu, tällainen sielu — joka ihmisen kehon aikana halusi hallita, uhkailla ja alistaa — saa hetkellisesti erityisen kehon toteuttaakseen nämä halunsa. Mutta lopulta myös tämä energia loppuu, ja silloin kaikki teon seuraukset palaavat hänelle.

Herää kysymys: miksi Jumala sallii tällaisten demonien kiduttaa muita elollisia olentoja jopa voimakkaasti?

Vastaus on hyvin yksinkertainen: ne, joita tällaiset demonit vahingoittavat, ovat itse olleet aiemmissa elämissään demoneja.


Satunnaisia uhreja ei tässä maailmassa ole olemassa. On olemassa karman laki, eräänlainen energian säilymisen laki. Yleinen kuva on se, että maa on eräänlainen portti, ja sielu voi jo täällä maan päällä valita joko demonisten ominaisuuksien vahvistamisen ja “kehittämisen” tien tai jumalallisten ominaisuuksien kehittämisen tien.

Ne, jotka meditoivat ja viljelevät viisautta, suuntautuvat korkeampiin maailmoihin. Jumalten maailmoissa elävät viisaat, jotka ovat pettyneet aineelliseen maailmaan ja jotka ovat jatkuvasti syventyneet henkiseen harjoitukseen, erilaisiin meditaation muotoihin tai henkisten kirjoitusten opiskeluun.

Todennäköisesti se, mitä eri perinteiden — kuten buddhalaisuuden, kristinuskon tai islamin — askeetit kuvaavat kokemuksina enkelien kohtaamisesta, henkisten olentojen kohtaamisesta tai henkisen maailman vierailuista, ovat juuri näiden viisaiden maailmojen kokemuksia.

Nämä ovat maailmoja, jotka ovat todella läpäistyjä jumalatietoisuudella. Kun kohtaat tällaisen olennon, näet hänet omien sisäisten taipumustesi mukaisesti: kristitty näkee hänet enkelinä, koska kyse on hienovaraisesta psyykkisestä todellisuudesta; muslimi voi nähdä hänet islamilaisena pyhimyksenä. Todellisuus on tässä mielessä joustava.

Mutta tällaiset visioiden kokemukset ja mystiset kohtaamiset eri perinteiden pyhimysten kuvaamina eivät useinkaan ole varsinaisesti “henkinen maailma” sellaisenaan, vaan pikemminkin näiden korkeampien maailmojen, viisaiden ja valaistuneiden olentojen tasojen ilmentymiä.

Tämä on hyvin laaja olemassaolon alue, jossa kuoleman jälkeen voivat oleskella eri uskontojen harjoittajat, koska tämä todellisuus on joustava ja muotoutuu tietoisuuden kautta, mielen ja ajatuksen voimalla.

On jopa kerrottu anekdootteja siitä, kuinka hindut ja buddhalaiset päätyvät “taivaaseen” ja näkevät siellä suuren muurin. He ihmettelevät: “Mikä tämä muuri on?” ja eri perinteiden edustajat selittävät, että se on kristityille, jotta he eivät loukkaantuisi — ikään kuin heille olisi annettu “palkinnoksi” muuri.

Lue lisää

On jopa kerrottu anekdootteja siitä, kuinka hindut ja buddhalaiset päätyvät “taivaaseen” ja näkevät siellä suuren muurin. He ihmettelevät: “Mikä tämä muuri on?” ja eri perinteiden edustajat selittävät, että se on kristityille, jotta he eivät loukkaantuisi — ikään kuin heille olisi annettu “palkinnoksi” muuri.

------------------------
Se siis tarkoittaa, että "taivaassa" on vain kristittyjä, ei muita.

Se ajatus rauhoittaa kristittyjä, koska heidän oppinsa on uskonto, jonka mukaan muut eivät "pelastu".