Muistatteki mikä oli käärmeen ensimmäinen VALHE minkä kertoi ensimmäiselle ihmisparile?
"ette suinkaan kuole. . " Siitä alkoi tulevan ihmiskunnan 7 000 vuotinen kärsimys joka jatkuu vielä. Mutta aika on päättymässä.
Raamattussa kuolemasta
Anonyymi-ap
159
766
Vastaukset
- Anonyymi00001
Raamattu sanoo yhtä, Koraani toista, mutta mitä sitten – ketä se kiinnostaa?
- Anonyymi00002
Ja kaiken lisäksi – mikä pahaa kuolemassa olisi? Moni jo odottaa sitä suurella innolla.
- Anonyymi00003
Anonyymi00002 kirjoitti:
Ja kaiken lisäksi – mikä pahaa kuolemassa olisi? Moni jo odottaa sitä suurella innolla.
Juuri se kuolema, tekee elämästä arvokkaan.
- Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Juuri se kuolema, tekee elämästä arvokkaan.
Käärme sanoi, mutta mitä vuori sanoi? Mitä hevonen sanoi?
- Anonyymi00005
Anonyymi00004 kirjoitti:
Käärme sanoi, mutta mitä vuori sanoi? Mitä hevonen sanoi?
Ajatus siitä, että kuolema ei ole lopullinen tai että siihen liittyy jonkinlainen “harha” tai väärinymmärrys, ei ole ainutlaatuinen Raamattussa. Monissa uskonnoissa ja kansanperinteissä on samantapaisia teemoja, mutta ne tulkitaan eri tavoin — eivätkä kaikki pidä sitä “valheena”, vaan pikemminkin erilaisena näkemyksenä elämästä ja kuolemasta.
- Anonyymi00006
Anonyymi00005 kirjoitti:
Ajatus siitä, että kuolema ei ole lopullinen tai että siihen liittyy jonkinlainen “harha” tai väärinymmärrys, ei ole ainutlaatuinen Raamattussa. Monissa uskonnoissa ja kansanperinteissä on samantapaisia teemoja, mutta ne tulkitaan eri tavoin — eivätkä kaikki pidä sitä “valheena”, vaan pikemminkin erilaisena näkemyksenä elämästä ja kuolemasta.
Tuohon mainitsemaasi Raamattun kertomukseen (1. Mooseksen kirja) liittyy teologinen tulkinta, jossa käärmeen sanat nähdään harhaanjohtavina, koska ne rikkovat Jumalan käskyn ja muuttavat ihmisen suhdetta kuolemaan. Edesn kaikki kristillisetkaan suuntaukset eivät kuitenkaan tulkitse sitä samalla tavalla — osa kirjaimellista, osa ei.
- Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
Tuohon mainitsemaasi Raamattun kertomukseen (1. Mooseksen kirja) liittyy teologinen tulkinta, jossa käärmeen sanat nähdään harhaanjohtavina, koska ne rikkovat Jumalan käskyn ja muuttavat ihmisen suhdetta kuolemaan. Edesn kaikki kristillisetkaan suuntaukset eivät kuitenkaan tulkitse sitä samalla tavalla — osa kirjaimellista, osa ei.
Käärme esiintyy monissa muinaisissa “pakanallisissa” kulttuureissa.
- Anonyymi00008
Anonyymi00007 kirjoitti:
Käärme esiintyy monissa muinaisissa “pakanallisissa” kulttuureissa.
Useimmiten käärme on jotain aivan muuta: viisauden, voiman, uudistumisen tai jopa jumalallisuuden symboli.
- Anonyymi00009
Anonyymi00008 kirjoitti:
Useimmiten käärme on jotain aivan muuta: viisauden, voiman, uudistumisen tai jopa jumalallisuuden symboli.
kreikkalainen mytologiassa käärme liittyy usein viisauteen ja parantamiseen. Esimerkiksi Asklepioksen sauva (lääketieteen symboli) sisältää käärmeen – ei petoksen merkkinä, vaan tiedon ja parantamisen.
muinaisen Egyptin uskontossa käärme voi olla sekä suojeleva että vaarallinen. Esimerkiksi kobra symboloi kuninkaallista voimaa ja suojaa, mutta kaaosta edustava käärme Apophis vastustaa järjestystä. Tässäkään ei ole pääidea “valhe”, vaan kosminen taistelu järjestyksen ja kaaoksen välillä. - Anonyymi00010
Anonyymi00009 kirjoitti:
kreikkalainen mytologiassa käärme liittyy usein viisauteen ja parantamiseen. Esimerkiksi Asklepioksen sauva (lääketieteen symboli) sisältää käärmeen – ei petoksen merkkinä, vaan tiedon ja parantamisen.
muinaisen Egyptin uskontossa käärme voi olla sekä suojeleva että vaarallinen. Esimerkiksi kobra symboloi kuninkaallista voimaa ja suojaa, mutta kaaosta edustava käärme Apophis vastustaa järjestystä. Tässäkään ei ole pääidea “valhe”, vaan kosminen taistelu järjestyksen ja kaaoksen välillä.Monissa alkuperäiskansojen tarinoissa (esim. Amerikan ja Afrikan perinteissä) käärme voi olla luoja, opettaja tai muodonmuutoksen symboli, ei petkuttaja.
- Anonyymi00011
Anonyymi00010 kirjoitti:
Monissa alkuperäiskansojen tarinoissa (esim. Amerikan ja Afrikan perinteissä) käärme voi olla luoja, opettaja tai muodonmuutoksen symboli, ei petkuttaja.
Yhdistelmää “käärme + valhe/huijaus”, sitä löytyy vähemmän.
- Anonyymi00012
Anonyymi00011 kirjoitti:
Yhdistelmää “käärme valhe/huijaus”, sitä löytyy vähemmän.
Joissakin tarinoissa on kyllä huijarihahmoja (trickster), mutta ne ovat usein muita eläimiä (kuten kettu, korppi tai hämähäkki), eivät käärme.
- Anonyymi00013
Anonyymi00012 kirjoitti:
Joissakin tarinoissa on kyllä huijarihahmoja (trickster), mutta ne ovat usein muita eläimiä (kuten kettu, korppi tai hämähäkki), eivät käärme.
- Anonyymi00014
Anonyymi00013 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Missä ovat kristinuskon juuret?
Assyrologian professori (orientalisti) Armas Salonen (1915–1981) esittelee, kirjassaan Sumeri ja sen henkinen perintö, joukon sumerilaisilta juutalaisille siirtyneitä uskontoon liittyviä aihepiirejä: - Anonyymi00015
Anonyymi00014 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Missä ovat kristinuskon juuret?
Assyrologian professori (orientalisti) Armas Salonen (1915–1981) esittelee, kirjassaan Sumeri ja sen henkinen perintö, joukon sumerilaisilta juutalaisille siirtyneitä uskontoon liittyviä aihepiirejä:RISTIINNAULITUT PELASTAJAT
Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.
Säilyneiden fragmentaaristen kertomusten mukaan kaikki nämä sankarit antoivat elämänsä ihmiskunnan palvelukseen ja kuolivat yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta marttyyreina ihmiskunnan edistyksen puolesta. - Anonyymi00016
Anonyymi00015 kirjoitti:
RISTIINNAULITUT PELASTAJAT
Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.
Säilyneiden fragmentaaristen kertomusten mukaan kaikki nämä sankarit antoivat elämänsä ihmiskunnan palvelukseen ja kuolivat yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta marttyyreina ihmiskunnan edistyksen puolesta.ALEKSANDRIAN KADONNEET KIRJASTOT
Ennen kristinuskon aikaa kerättiin kaikkialta antiikin maailmasta seitsemänsataa tuhatta arvokkainta pergamentille, papyrukselle, pergamentille ja vahalle kirjoitettua kirjaa sekä kivi-, terrakotta- ja puutauluja, ja ne sijoitettiin Aleksandriaan, erityisesti tätä tarkoitusta varten valmisteltuihin rakennuksiin. Tämä upea tietovarasto tuhoutui kolmessa tulipalossa. Kristityt tuhosivat noin vuonna 389 jKr. ne osat, jotka välttyivät Cæsarin satamassa olleen laivaston tuhoamiseksi sytyttämältä tulipalolta, tottelemalla Theodosiuksen määräystä, joka oli määrännyt Serapeumin, Serapikselle pyhän rakennuksen, jossa niteitä säilytettiin, tuhoamisesta. Tämän tulipalon oletetaan tuhonneen kirjaston, jonka Marcus Antonius oli lahjoittanut Kleopatralle korvaamaan osittain vuoden 51 tulipalossa palaneen kirjaston. - Anonyymi00017
Anonyymi00016 kirjoitti:
ALEKSANDRIAN KADONNEET KIRJASTOT
Ennen kristinuskon aikaa kerättiin kaikkialta antiikin maailmasta seitsemänsataa tuhatta arvokkainta pergamentille, papyrukselle, pergamentille ja vahalle kirjoitettua kirjaa sekä kivi-, terrakotta- ja puutauluja, ja ne sijoitettiin Aleksandriaan, erityisesti tätä tarkoitusta varten valmisteltuihin rakennuksiin. Tämä upea tietovarasto tuhoutui kolmessa tulipalossa. Kristityt tuhosivat noin vuonna 389 jKr. ne osat, jotka välttyivät Cæsarin satamassa olleen laivaston tuhoamiseksi sytyttämältä tulipalolta, tottelemalla Theodosiuksen määräystä, joka oli määrännyt Serapeumin, Serapikselle pyhän rakennuksen, jossa niteitä säilytettiin, tuhoamisesta. Tämän tulipalon oletetaan tuhonneen kirjaston, jonka Marcus Antonius oli lahjoittanut Kleopatralle korvaamaan osittain vuoden 51 tulipalossa palaneen kirjaston.QUETZALCOATLIN RISTIINNAULITSEMINEN
Yksi merkittävimmistä ristiinnaulituista maailmanpelastajista on Keski-Amerikan tuulen eli auringon jumala Quetzalcoatl, jonka toimintaa Meksikon ja Keski-Amerikan intiaanipapit pitivät hyvin salassa. - Anonyymi00018
Anonyymi00017 kirjoitti:
QUETZALCOATLIN RISTIINNAULITSEMINEN
Yksi merkittävimmistä ristiinnaulituista maailmanpelastajista on Keski-Amerikan tuulen eli auringon jumala Quetzalcoatl, jonka toimintaa Meksikon ja Keski-Amerikan intiaanipapit pitivät hyvin salassa.Quetzalcoatlin rististä tuli mayojen keskuudessa pyhä symboli, ja saatavilla olevien tietojen mukaan maya-intiaanien enkeleillä oli otsaansa maalattu eri pigmenttejä sisältäviä ristejä. Samanlaisia ristejä asetettiin mysteereihin vihittyjen silmien päälle. Kun Cortez saapui Meksikoon, hän toi mukanaan ristin. Tunnistaessaan sen alkuasukkaat uskoivat, että hän oli Quetzalcoatl, joka palasi, sillä Quetzalcoatl oli luvannut palata äärettömässä tulevaisuudessa ja lunastaa kansansa.
Kun Cortez saapui Meksikoon, hän toi mukanaan ristin. Tunnistaessaan sen alkuasukkaat uskoivat, että hän oli Quetzalcoatl, joka palasi, sillä Quetzalcoatl oli luvannut palata äärettömässä tulevaisuudessa ja lunastaa kansansa. - Anonyymi00019
Anonyymi00018 kirjoitti:
Quetzalcoatlin rististä tuli mayojen keskuudessa pyhä symboli, ja saatavilla olevien tietojen mukaan maya-intiaanien enkeleillä oli otsaansa maalattu eri pigmenttejä sisältäviä ristejä. Samanlaisia ristejä asetettiin mysteereihin vihittyjen silmien päälle. Kun Cortez saapui Meksikoon, hän toi mukanaan ristin. Tunnistaessaan sen alkuasukkaat uskoivat, että hän oli Quetzalcoatl, joka palasi, sillä Quetzalcoatl oli luvannut palata äärettömässä tulevaisuudessa ja lunastaa kansansa.
Kun Cortez saapui Meksikoon, hän toi mukanaan ristin. Tunnistaessaan sen alkuasukkaat uskoivat, että hän oli Quetzalcoatl, joka palasi, sillä Quetzalcoatl oli luvannut palata äärettömässä tulevaisuudessa ja lunastaa kansansa.RISTIINNAULITUT PELASTAJAT
Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava. - Anonyymi00020
Anonyymi00019 kirjoitti:
RISTIINNAULITUT PELASTAJAT
Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta. - Anonyymi00021
Anonyymi00020 kirjoitti:
Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.
Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”. - Anonyymi00022
Anonyymi00021 kirjoitti:
Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.
Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:
Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja. - Anonyymi00023
Anonyymi00022 kirjoitti:
T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:
Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja.Kristinuskon eukaristia oli myös muinaisten egyptiläisten käytäntö Osiriksen kuoleman muistoksi. He söivät pyhää kakkua tai vohvelia sen jälkeen, kun pappi oli sen vihkinyt, minkä jälkeen siitä tuli todellista hänen lihaansa. Myös persialaiset maagit antoivat leipää ja viiniä palvellessaan Mithraa. Muinaiset pakanalliset kreikkalaiset viettivät Herran ehtoollisen sakramenttia viinin jumalan Bacchuksen kunniaksi.
- Anonyymi00024
Anonyymi00023 kirjoitti:
Kristinuskon eukaristia oli myös muinaisten egyptiläisten käytäntö Osiriksen kuoleman muistoksi. He söivät pyhää kakkua tai vohvelia sen jälkeen, kun pappi oli sen vihkinyt, minkä jälkeen siitä tuli todellista hänen lihaansa. Myös persialaiset maagit antoivat leipää ja viiniä palvellessaan Mithraa. Muinaiset pakanalliset kreikkalaiset viettivät Herran ehtoollisen sakramenttia viinin jumalan Bacchuksen kunniaksi.
Kun nyt puhutaan kristinuskossa käytetyistä sanoista, jotka ovat peräisin sanskritista, katolinen termi ”Madonna”, toinen nimi Äiti Marialle, tulee sanskritin Mata Nahista, joka tarkoittaa ”Äitimme”. Tämäkin on johdettu suuresta vedalaisesta äitijumalattaresta. Näin ollen Äiti Maria ei viitannut pelkästään Jeesuksen äitiin, vaan se viittasi Jumalattareen, koko ihmiskunnan äitiin. Lisäksi eurooppalainen termi ”Madam” on pehmeä ääntämys hindulaisesta termistä mata tai mataji, joka tarkoittaa myös ”äitiä”.
Muita kristillisiä yhteyksiä sanskritin sanoihin löytyy nimestä Betlehem, joka on englanninkielinen virheellinen ääntäminen sanskritin Vatsaldham-sanasta, joka tarkoittaa ”rakkaan lapsen koti (kaupunki)”. Sanskritinkielinen termi Nandarath on kielellisesti yhteydessä Nasaretiin. Nandarath tarkoittaa Nandan vaunuja, ja kuningas Nanda oli vartija, jonka kylässä hän kasvatti Herra Krishnaa (joskus lausutaan Chrisn, ja myöhemmin joillakin alueilla Kristus). - Anonyymi00025
Anonyymi00024 kirjoitti:
Kun nyt puhutaan kristinuskossa käytetyistä sanoista, jotka ovat peräisin sanskritista, katolinen termi ”Madonna”, toinen nimi Äiti Marialle, tulee sanskritin Mata Nahista, joka tarkoittaa ”Äitimme”. Tämäkin on johdettu suuresta vedalaisesta äitijumalattaresta. Näin ollen Äiti Maria ei viitannut pelkästään Jeesuksen äitiin, vaan se viittasi Jumalattareen, koko ihmiskunnan äitiin. Lisäksi eurooppalainen termi ”Madam” on pehmeä ääntämys hindulaisesta termistä mata tai mataji, joka tarkoittaa myös ”äitiä”.
Muita kristillisiä yhteyksiä sanskritin sanoihin löytyy nimestä Betlehem, joka on englanninkielinen virheellinen ääntäminen sanskritin Vatsaldham-sanasta, joka tarkoittaa ”rakkaan lapsen koti (kaupunki)”. Sanskritinkielinen termi Nandarath on kielellisesti yhteydessä Nasaretiin. Nandarath tarkoittaa Nandan vaunuja, ja kuningas Nanda oli vartija, jonka kylässä hän kasvatti Herra Krishnaa (joskus lausutaan Chrisn, ja myöhemmin joillakin alueilla Kristus).Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.
Kristinuskossa Pyhää Henkeä kutsutaan sanskritiksi Paramatmaksi eli Parakalate. Kreikaksi sana on Parakletos. Tämä on sen hengellisen tiedon Jumala, joka on ilmoitettu tai laskeutunut eli Veda, joka on puhuttu profeettojen (sanskritiksi purohitas) kautta . Veda on hepreaksi Yeda, sana, jota Jumala käyttää Vanhan testamentin 2. Mooseksen kirjassa itsestään ilmoittamisesta. Kreikaksi Veda on Oida ja Aidos, josta englannin sana idea on peräisin. Termiä oida käytetään Jumalan/Kristuksen itseilmoituksesta Uudessa testamentissa. - Anonyymi00026
Anonyymi00025 kirjoitti:
Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.
Kristinuskossa Pyhää Henkeä kutsutaan sanskritiksi Paramatmaksi eli Parakalate. Kreikaksi sana on Parakletos. Tämä on sen hengellisen tiedon Jumala, joka on ilmoitettu tai laskeutunut eli Veda, joka on puhuttu profeettojen (sanskritiksi purohitas) kautta . Veda on hepreaksi Yeda, sana, jota Jumala käyttää Vanhan testamentin 2. Mooseksen kirjassa itsestään ilmoittamisesta. Kreikaksi Veda on Oida ja Aidos, josta englannin sana idea on peräisin. Termiä oida käytetään Jumalan/Kristuksen itseilmoituksesta Uudessa testamentissa.Kristinuskon, juutalaisuuden ja muiden kulttuurien välillä on paljon muitakin yhtäläisyyksiä. Yhden Raamatun ensimmäisten kertomusten alkuperä voidaan jäljittää zarathustralaisuuteen. Zarathustralaisuudessa Herra, Ahura Mazda, luo maailman kuudessa vaiheessa ja luo sitten ensimmäisen miehen ja naisen ja tuo heidät tietoisuuteen elämän henkäyksellä. Pian tämän jälkeen Ahriman, paholainen, suostuttelee miehen ja naisen syömään kiellettyä hedelmää, mikä tuo maailmaan synnin ja kuoleman.
- Anonyymi00027
Anonyymi00026 kirjoitti:
Kristinuskon, juutalaisuuden ja muiden kulttuurien välillä on paljon muitakin yhtäläisyyksiä. Yhden Raamatun ensimmäisten kertomusten alkuperä voidaan jäljittää zarathustralaisuuteen. Zarathustralaisuudessa Herra, Ahura Mazda, luo maailman kuudessa vaiheessa ja luo sitten ensimmäisen miehen ja naisen ja tuo heidät tietoisuuteen elämän henkäyksellä. Pian tämän jälkeen Ahriman, paholainen, suostuttelee miehen ja naisen syömään kiellettyä hedelmää, mikä tuo maailmaan synnin ja kuoleman.
https://tjnk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus - Anonyymi00028
Anonyymi00027 kirjoitti:
https://tjnk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatushttps://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA - Anonyymi00029
Anonyymi00028 kirjoitti:
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSAhttps://www.richardcarrier.info/archives/13890
Dying-and-Rising Gods: It’s Pagan, Guys. Get Over It. - Anonyymi00030
Anonyymi00029 kirjoitti:
https://www.richardcarrier.info/archives/13890
Dying-and-Rising Gods: It’s Pagan, Guys. Get Over It.https://www.rivalnations.org/censored-bible/
Your Bible Has Been Censored - Anonyymi00031
Anonyymi00030 kirjoitti:
https://www.rivalnations.org/censored-bible/
Your Bible Has Been Censoredhttps://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala
https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ
The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
Raamattu ei puhu Jumalasta |
OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.
https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala - Anonyymi00032
Anonyymi00031 kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala
https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ
The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
Raamattu ei puhu Jumalasta |
OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.
https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole JumalaOLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.
- Anonyymi00033
Anonyymi00032 kirjoitti:
OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.
Onko Raamattu uskottavaa?
Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.
Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?
Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa. - Anonyymi00035
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.
Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.
Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin. - Anonyymi00036
Anonyymi00035 kirjoitti:
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.
Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.
Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.Muinaisilla persialaisilla oli myös tapana kastaa lapsensa pian syntymän jälkeen kastamalla vauva. Myös vanhoihin mitralaisiin vihkimisseremonioihin kuului kaste. Egyptiläiset käyttivät kastetta henkisen uudistumisen symbolina ja riittinä. Myös pakanalliset kreikkalaiset, roomalaiset, mayat, inkat ja tietysti eessalaiset ja juutalaiset suorittivat kastetta upottamalla, kauan ennen kuin siitä tuli kristillinen tapa.
Jeesuksen elämässä on myös tapahtumia ja ihmeitä, joiden tiedettiin tapahtuneen muille erityisolennoille, kuten Buddhalle useita satoja vuosia aikaisemmin. Esimerkiksi Jeesuksen väitettiin säteilevän valoa syntymänsä jälkeen. Kuitenkin muitakin persoonallisuuksia, joista myös säteili valoa syntyessään, ovat muun muassa Bacchus, Apollo, ensimmäinen Zarathustra, Mooses.
Lisäksi aivan kuten Jeesus paastosi 40 päivää ja joutui paholaisen kiusaamaksi, myös Buddha paastosi ja joutui paholainen Maran kiusaamaksi ankarammin kuin Jeesus. Ja aivan kuten Jeesus sanoi paholaiselle: "Mene taakseni, Saatana", myös Buddha sanoi Maralle: "Mene pois luotani". Kuitenkin myös muita eri kulttuurien persoonia kiusattiin samalla tavalla, kuten persialaisten Zarathustraa ja muinaisen Meksikon Quetzalcoatlia.
Paavali hyväksyi myös sunnuntain lepopäiväksi mithralaisuudesta eikä heprealaisessa perinteessä esiintyvää seitsemättä päivää, lauantaita. Paavali otti myös pääsiäisen miitralaisuudesta päiväksi, jolloin Jeesus nousi haudasta. Mithran sanotaan kuolleen taistelussa perjantaina ja haudattiin kivihautaan, josta hän kolmen päivän kuluttua nousi ylös kevätpäiväntasauksen juhlapäivänä, jota kutsuttiin nimellä Eastra, joka on latinankielinen sana Astarte-äidille, maan äidille, jumalattarelle. - Anonyymi00037
Anonyymi00036 kirjoitti:
Muinaisilla persialaisilla oli myös tapana kastaa lapsensa pian syntymän jälkeen kastamalla vauva. Myös vanhoihin mitralaisiin vihkimisseremonioihin kuului kaste. Egyptiläiset käyttivät kastetta henkisen uudistumisen symbolina ja riittinä. Myös pakanalliset kreikkalaiset, roomalaiset, mayat, inkat ja tietysti eessalaiset ja juutalaiset suorittivat kastetta upottamalla, kauan ennen kuin siitä tuli kristillinen tapa.
Jeesuksen elämässä on myös tapahtumia ja ihmeitä, joiden tiedettiin tapahtuneen muille erityisolennoille, kuten Buddhalle useita satoja vuosia aikaisemmin. Esimerkiksi Jeesuksen väitettiin säteilevän valoa syntymänsä jälkeen. Kuitenkin muitakin persoonallisuuksia, joista myös säteili valoa syntyessään, ovat muun muassa Bacchus, Apollo, ensimmäinen Zarathustra, Mooses.
Lisäksi aivan kuten Jeesus paastosi 40 päivää ja joutui paholaisen kiusaamaksi, myös Buddha paastosi ja joutui paholainen Maran kiusaamaksi ankarammin kuin Jeesus. Ja aivan kuten Jeesus sanoi paholaiselle: "Mene taakseni, Saatana", myös Buddha sanoi Maralle: "Mene pois luotani". Kuitenkin myös muita eri kulttuurien persoonia kiusattiin samalla tavalla, kuten persialaisten Zarathustraa ja muinaisen Meksikon Quetzalcoatlia.
Paavali hyväksyi myös sunnuntain lepopäiväksi mithralaisuudesta eikä heprealaisessa perinteessä esiintyvää seitsemättä päivää, lauantaita. Paavali otti myös pääsiäisen miitralaisuudesta päiväksi, jolloin Jeesus nousi haudasta. Mithran sanotaan kuolleen taistelussa perjantaina ja haudattiin kivihautaan, josta hän kolmen päivän kuluttua nousi ylös kevätpäiväntasauksen juhlapäivänä, jota kutsuttiin nimellä Eastra, joka on latinankielinen sana Astarte-äidille, maan äidille, jumalattarelle.OM ja Aamen
Omista tai Aumista tuli tiibetiläisten pyhä sana Hum, muslimien Amin ja egyptiläisten, kreikkalaisten, roomalaisten, juutalaisten ja kristittyjen Amen." Tavu on käännetty monille eri kielille, kulttuureille ja uskonnollisille perinteille, mutta äänen luova ja transformatiivinen voima on pysynyt samana. Raamatussa sana Amen.,,
OM=AUM=Aamen - Anonyymi00038
Anonyymi00037 kirjoitti:
OM ja Aamen
Omista tai Aumista tuli tiibetiläisten pyhä sana Hum, muslimien Amin ja egyptiläisten, kreikkalaisten, roomalaisten, juutalaisten ja kristittyjen Amen." Tavu on käännetty monille eri kielille, kulttuureille ja uskonnollisille perinteille, mutta äänen luova ja transformatiivinen voima on pysynyt samana. Raamatussa sana Amen.,,
OM=AUM=AamenAamen mainitaan laajalti Raamatussa. Sitä käytetään jumalanpalveluksen aikana (Ilm. 3:14), valan vahvistamiseen tai moraalilakien noudattamisen vahvistamiseen (5. Moos. 27:15-26), siunauksen ilmaisuna (1. Aikakirja 16.36), Jumalan rakkauden ilmaisemiseen (2. Kor. 1:20) tai kiitoksen merkkinä (1. Kor. 14.16).
Vaikka ei ehkä suoraan, seuraava tunnettu lausuma viittaa myös Aumiin:
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala". Aamen (Aum)" - Raamattu Joh. 1:1.
Joka tapauksessa 'Sana' (tai 'Logos' kreikaksi) tarkoittaa kosmista sykettä tai värähtelyä ja merkitsee täsmälleen samaa kuin Aum tai Om.
Om islamissa - Muutama vuosisata Kristuksen jälkeen Amen omaksuttiin islamiin nimellä Amin tai Alm.
Arabian kirjain "l" lausutaan kuten "u", kun se esiintyy konsonantin edessä, mikä tarkoittaa, että Almista tulee automaattisesti Aum.
Lisäksi, aivan samalla tavalla kuin useimmat perinteiset muinaiset tekstit, Koraani alkaa Aumilla muodossa Alm!
Tässä meillä on poikkeuksellinen rinnakkaisuus islamin ja joogan sekä Intian mystisen ajattelun välillä. Kaikki alkaa Aumilla.
Käyttivätkö keltit Omia? Irlannin kelttien muinaista mystistä kieltä kutsuttiin nimellä Ogham (lausutaan Ohm, Om tai Aum). Onko tämä vain sattumaa? Ogham ei ollut joustava, kehittynyt kieli, vaan pikemminkin joukko hieroglyfisiä sanoja, joilla kuvattiin rajallista määrää asioita, lähinnä druidien kunnioittamia esineitä.
Tämä viittaa mahdollisuuteen, että muinaiset keltit tunsivat ja käyttivät Omia druidipappiensa välityksellä.
Ogham-kielellä on kaukaiset juuret ja että se on saanut inspiraationsa Om-kielestä, joka puolestaan ilmentää sanskritin kieltä ja muinaisen Intian mystistä ajattelua.
Mayat ja Sana - Muinaisessa mayojen kirjoituksessa nimeltä Popal Vuh sanotaan:
Ensimmäiset todelliset ihmiset (tietäjät) saavat elämän ainoastaan Sanan (äänivärähtelyn) voimasta.".
Sama pätee moniin muinaisiin kulttuureihin kaikkialla maailmassa, jotka tunsivat äänen transformatiivisen voiman ja jotka ymmärsivät sen, minkä tiede on vasta hiljattain havainnut: että manifestiuniversumi perustuu energiaan, josta ääni on yksi aspekti.
Aumin ja Aamenin värähtelyerot - Kielitieteen mukaan Amen on kehittynyt Aumista (Om). Jos chanttaat jonkin aikaa Aumia ja sitten Aamenia, huomaat, että värähtelyssä on eroa: Aum on syvemmällä ja resonoi vatsassa ja itse asiassa koko kehossa, kun taas Amen värähtelee päässä ja kurkussa. Siksi Aumin värähtelyillä on taipumus viedä meidät älyllisyyden kahleiden ulkopuolelle, kun taas Aamenilla on taipumus rohkaista "ajattelua" ja älyllisiä prosesseja.
Om englanninkielisissä sanoissa - Onko sattumaa, että monet latinasta johdetut englanninkieliset sanat, joista joillakin on tärkeitä filosofisia merkityksiä, alkavat Omilla? Esimerkiksi Omniscience ja Om-nipotence.
Voiko olla sattumaa, että Om, joka symboloi universaalia äänivärähtelyä, joka sisältää kaikki äänet ja värähtelyt, sisältyy myös sanaan Omnipresent! Huomaa myös sanat Om-nifarious ja Om-en.
Latinankielinen juurisana omni tarkoittaa 'universaalia'. Eikö ole outoa (tai ehkä loogista!), että kreikkalaisten aakkosten viimeinen kirjain on Om-ega? Mahdollisesti Om on vaikuttanut kreikkalaisten ja roomalaisten kautta kulttuuriin enemmän kuin luulemmekaan, erityisesti filosofisella tasolla.
_________________
Raamatun tarinoita ja tekstejä, joiden juuret ovat muinaisessa kirjallisuudessa
Useiden Raamatun kertomusten ja tekstien huomattava samankaltaisuus muiden, usein vanhempien kertomusten kanssa on herättänyt kiistaa tutkijoiden keskuudessa sukupolvien ajan.
Monet raamatulliset kertomukset välitettiin suullisesti sukupolvien ajan ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin. Perinteiset raamatuntutkijat ja apologeetat puolustavat tällaisten raamatunkertomusten alkuperäisyyttä ja historiallista arvoa.
Israelilaiset kirjanoppineet ja papit perustivat usein hahmot, tarinat, rituaalit ja proosan aikaisempiin pakanallisiin myytteihin ja uskomusjärjestelmiin, ovat musertavia. Tämä on erityisen ilmeistä niin sanotuissa sankaritarinoissa, hartauksissa ja virsissä, joita esiintyy raamatullisessa ja pakanallisessa kirjallisuudessa kaikkialla muinaisessa Lähi-idässä. - Anonyymi00039
Anonyymi00038 kirjoitti:
Aamen mainitaan laajalti Raamatussa. Sitä käytetään jumalanpalveluksen aikana (Ilm. 3:14), valan vahvistamiseen tai moraalilakien noudattamisen vahvistamiseen (5. Moos. 27:15-26), siunauksen ilmaisuna (1. Aikakirja 16.36), Jumalan rakkauden ilmaisemiseen (2. Kor. 1:20) tai kiitoksen merkkinä (1. Kor. 14.16).
Vaikka ei ehkä suoraan, seuraava tunnettu lausuma viittaa myös Aumiin:
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala". Aamen (Aum)" - Raamattu Joh. 1:1.
Joka tapauksessa 'Sana' (tai 'Logos' kreikaksi) tarkoittaa kosmista sykettä tai värähtelyä ja merkitsee täsmälleen samaa kuin Aum tai Om.
Om islamissa - Muutama vuosisata Kristuksen jälkeen Amen omaksuttiin islamiin nimellä Amin tai Alm.
Arabian kirjain "l" lausutaan kuten "u", kun se esiintyy konsonantin edessä, mikä tarkoittaa, että Almista tulee automaattisesti Aum.
Lisäksi, aivan samalla tavalla kuin useimmat perinteiset muinaiset tekstit, Koraani alkaa Aumilla muodossa Alm!
Tässä meillä on poikkeuksellinen rinnakkaisuus islamin ja joogan sekä Intian mystisen ajattelun välillä. Kaikki alkaa Aumilla.
Käyttivätkö keltit Omia? Irlannin kelttien muinaista mystistä kieltä kutsuttiin nimellä Ogham (lausutaan Ohm, Om tai Aum). Onko tämä vain sattumaa? Ogham ei ollut joustava, kehittynyt kieli, vaan pikemminkin joukko hieroglyfisiä sanoja, joilla kuvattiin rajallista määrää asioita, lähinnä druidien kunnioittamia esineitä.
Tämä viittaa mahdollisuuteen, että muinaiset keltit tunsivat ja käyttivät Omia druidipappiensa välityksellä.
Ogham-kielellä on kaukaiset juuret ja että se on saanut inspiraationsa Om-kielestä, joka puolestaan ilmentää sanskritin kieltä ja muinaisen Intian mystistä ajattelua.
Mayat ja Sana - Muinaisessa mayojen kirjoituksessa nimeltä Popal Vuh sanotaan:
Ensimmäiset todelliset ihmiset (tietäjät) saavat elämän ainoastaan Sanan (äänivärähtelyn) voimasta.".
Sama pätee moniin muinaisiin kulttuureihin kaikkialla maailmassa, jotka tunsivat äänen transformatiivisen voiman ja jotka ymmärsivät sen, minkä tiede on vasta hiljattain havainnut: että manifestiuniversumi perustuu energiaan, josta ääni on yksi aspekti.
Aumin ja Aamenin värähtelyerot - Kielitieteen mukaan Amen on kehittynyt Aumista (Om). Jos chanttaat jonkin aikaa Aumia ja sitten Aamenia, huomaat, että värähtelyssä on eroa: Aum on syvemmällä ja resonoi vatsassa ja itse asiassa koko kehossa, kun taas Amen värähtelee päässä ja kurkussa. Siksi Aumin värähtelyillä on taipumus viedä meidät älyllisyyden kahleiden ulkopuolelle, kun taas Aamenilla on taipumus rohkaista "ajattelua" ja älyllisiä prosesseja.
Om englanninkielisissä sanoissa - Onko sattumaa, että monet latinasta johdetut englanninkieliset sanat, joista joillakin on tärkeitä filosofisia merkityksiä, alkavat Omilla? Esimerkiksi Omniscience ja Om-nipotence.
Voiko olla sattumaa, että Om, joka symboloi universaalia äänivärähtelyä, joka sisältää kaikki äänet ja värähtelyt, sisältyy myös sanaan Omnipresent! Huomaa myös sanat Om-nifarious ja Om-en.
Latinankielinen juurisana omni tarkoittaa 'universaalia'. Eikö ole outoa (tai ehkä loogista!), että kreikkalaisten aakkosten viimeinen kirjain on Om-ega? Mahdollisesti Om on vaikuttanut kreikkalaisten ja roomalaisten kautta kulttuuriin enemmän kuin luulemmekaan, erityisesti filosofisella tasolla.
_________________
Raamatun tarinoita ja tekstejä, joiden juuret ovat muinaisessa kirjallisuudessa
Useiden Raamatun kertomusten ja tekstien huomattava samankaltaisuus muiden, usein vanhempien kertomusten kanssa on herättänyt kiistaa tutkijoiden keskuudessa sukupolvien ajan.
Monet raamatulliset kertomukset välitettiin suullisesti sukupolvien ajan ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin. Perinteiset raamatuntutkijat ja apologeetat puolustavat tällaisten raamatunkertomusten alkuperäisyyttä ja historiallista arvoa.
Israelilaiset kirjanoppineet ja papit perustivat usein hahmot, tarinat, rituaalit ja proosan aikaisempiin pakanallisiin myytteihin ja uskomusjärjestelmiin, ovat musertavia. Tämä on erityisen ilmeistä niin sanotuissa sankaritarinoissa, hartauksissa ja virsissä, joita esiintyy raamatullisessa ja pakanallisessa kirjallisuudessa kaikkialla muinaisessa Lähi-idässä.Ristiriitaisiin tulkintoihin vaikuttavat muinaisen raamatullisen kirjallisuuden ja muinaisten tekstien kopioiden lisäykset, muokkaukset, muokkaukset ja useat käännökset. Asiaankuuluvien tekstien alkuperä on melko luotettava, mutta kopioitujen raamatunkäsikirjoitusten aikajanat ja alkuperäislähteet ovat usein hämärän peitossa. Kuolleenmeren kääröjen tekstit osoittivat, että ainakin osa Septuagintan (LXX) Raamatun versiosta on peräisin 4. vuosisadalta eaa. alkaen.
Raamatun kertomus Nooasta ja sumerilaiset tarinat Atrahasiksesta, Ziusudrasta ja Utnapishtimista
Monissa muinaisissa kulttuureissa on yliluonnollisia suuria vedenpaisumustarinoita, joissa ihmiskunnan jatkuvuuden takaa yksi vanhurskas sankari. Raamatun tarina kertoo Jumalan turhautumisesta ja vihasta tuhoisaa ja hallitsematonta ihmiskuntaa kohtaan. Jumala päättää sitten tuhota kaiken elämän maan päältä. Yhdelle hyvälle miehelle, Nooalle, kerrotaan tästä ja häntä kehotetaan rakentamaan ja varustamaan suuri alus - arkki. Jumala neuvoo häntä ottamaan mukaan vaimonsa, poikansa, miniänsä ja tarkan määrän kaikkia eläimiä, jotta elämä voitaisiin aloittaa uudelleen sen jälkeen. Sitten maa tuhoutuu ja Nooan jälkeläiset asuttavat sen uudelleen.
Samanlainen tarina kerrotaan myös säilyneissä sumerilaisissa ja vanhan Babylonian kiilakirjoitustauluissa. Jumalat ovat turhautuneita ja raivoissaan ihmisten jatkuvasta metelistä. Nooan vastineen nimi sumerilaisessa legendassa on Ziusudra (n. 2300 eaa.).
Myöhemmässä vanhassa babylonialaisessa versiossa n. 1646 eaa. hänen nimensä on Atrahasis. Vanhan Babylonian valtakunnan puolivälin tienoilla hän ja vedenpaisumuskertomus kudotaan Gilgameš-eepokseen nimellä Utnapishtim (myös Pir-Napishtim). Kaikki nämä tekstit edeltävät heprealaisia pyhiä tekstejä, joista myöhemmin tuli heprealainen Raamattu.
Oppilaat harjoittelivat taitojaan kopioimalla näitä tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Mesopotamiasta on löydetty useita lähes kahden vuosituhannen ajalta peräisin olevia kopioita ja fragmentteja, muun muassa aikoinaan suuren palatsin ja kirjaston rauniot Ninivessä.
Mooses ja Sargon Akkadilainen
Raamatun kertomus Mooseksesta sijoittuu julman faraon aikaan. Faarao määräsi kaikki heprealaiset poikalapset tapettaviksi heti syntyessään, jotta israelilaisten määrä ei lisääntyisi ja heistä ei tulisi uhkaa. Farao pelkäsi, että runsaslukuinen heprealaiskansa voisi johtaa kapinaan ja kapinaan Egyptissä.
Raamatun tarinassa Mooseksen äiti valmistaa pajukorin, jonka hän sinetöi pikeillä tehdäkseen siitä vedenpitävän. Hän panee Mooseksen koriin ja kelluttaa sen Niiliä pitkin, jossa faraon tytär kylpee. Jälkimmäinen pelastaa lapsen ja kasvattaa hänet poikanaan - hänellä on etuoikeutettu ruhtinaallinen koulutus, johon kuuluu tähtitiedettä, uskontoa, matematiikkaa ja kirjoittamista, kuten Egyptin kirjeenvaihto ulkomaisten ruhtinaiden koulutuksesta heidän hovissaan todistaa.
Heprealaiset papit tarkistivat, muokkasivat ja lisäsivät olemassa olevia israelilaisten pyhiä tekstejä Babylonian vankeuden aikana. Raamatun Mooseksen tarina kehitettiin tuolloin muinaisista mesopotamialaisista sankaritarinoista.
Akkadin perustajalla Sargonilla oli samanlainen korimatka jokea pitkin pikkulapsena. Hänen äitinsä oli papitar, joka synnytti hänet salassa. Hän teki myös pajukorin, joka oli sinetöity pikeillä, ja laski pojan kellumaan Eufrat-jokeen. Hänet kuitenkin pelasti ja kasvatti nöyrä talonpoika, kunnes mahtava jumalatar Ishtar (entinen sumerien Inanna) kiinnostui hänestä. Nuorena hänestä tuli Kishin kuninkaan maljan kantaja, jonka hän myöhemmin syrjäytti, ennen kuin hän ryhtyi rakentamaan maailman ensimmäistä imperiumia.
Sargonin historiallisuudesta noin vuonna 2279 eaa. on todisteita useista kiilleliusketauluista, joita on löydetty muun muassa Amarnasta, Ashurista ja Ninivestä, sekä heettiläisistä katkelmista. Hänen syntymälegendansa on tallennettu Babyloniasta peräisin oleviin myöhempiin kopioihin. Raamatuntutkijat väittävät, että hajanaiset tekstit eivät ole ratkaisevia ja että suullisesti välitetyt Raamatun kertomukset ovat Sargonin syntymäkertomusta vanhempia.
Raamatun Job ja Mesopotamian vanhurskas kärsijä
Jobin kirja on kirjoitettu ainutlaatuisella tyylillä. Se eroaa muista Raamatun kirjoista asiayhteyden, tapojen, nimien ja kuvattujen tapahtumien osalta. Tutkijat ovat arvelleet, että se vastaa enemmän arabialaisia kuin israelilaisia kertomuksia. - Anonyymi00040
Anonyymi00039 kirjoitti:
Ristiriitaisiin tulkintoihin vaikuttavat muinaisen raamatullisen kirjallisuuden ja muinaisten tekstien kopioiden lisäykset, muokkaukset, muokkaukset ja useat käännökset. Asiaankuuluvien tekstien alkuperä on melko luotettava, mutta kopioitujen raamatunkäsikirjoitusten aikajanat ja alkuperäislähteet ovat usein hämärän peitossa. Kuolleenmeren kääröjen tekstit osoittivat, että ainakin osa Septuagintan (LXX) Raamatun versiosta on peräisin 4. vuosisadalta eaa. alkaen.
Raamatun kertomus Nooasta ja sumerilaiset tarinat Atrahasiksesta, Ziusudrasta ja Utnapishtimista
Monissa muinaisissa kulttuureissa on yliluonnollisia suuria vedenpaisumustarinoita, joissa ihmiskunnan jatkuvuuden takaa yksi vanhurskas sankari. Raamatun tarina kertoo Jumalan turhautumisesta ja vihasta tuhoisaa ja hallitsematonta ihmiskuntaa kohtaan. Jumala päättää sitten tuhota kaiken elämän maan päältä. Yhdelle hyvälle miehelle, Nooalle, kerrotaan tästä ja häntä kehotetaan rakentamaan ja varustamaan suuri alus - arkki. Jumala neuvoo häntä ottamaan mukaan vaimonsa, poikansa, miniänsä ja tarkan määrän kaikkia eläimiä, jotta elämä voitaisiin aloittaa uudelleen sen jälkeen. Sitten maa tuhoutuu ja Nooan jälkeläiset asuttavat sen uudelleen.
Samanlainen tarina kerrotaan myös säilyneissä sumerilaisissa ja vanhan Babylonian kiilakirjoitustauluissa. Jumalat ovat turhautuneita ja raivoissaan ihmisten jatkuvasta metelistä. Nooan vastineen nimi sumerilaisessa legendassa on Ziusudra (n. 2300 eaa.).
Myöhemmässä vanhassa babylonialaisessa versiossa n. 1646 eaa. hänen nimensä on Atrahasis. Vanhan Babylonian valtakunnan puolivälin tienoilla hän ja vedenpaisumuskertomus kudotaan Gilgameš-eepokseen nimellä Utnapishtim (myös Pir-Napishtim). Kaikki nämä tekstit edeltävät heprealaisia pyhiä tekstejä, joista myöhemmin tuli heprealainen Raamattu.
Oppilaat harjoittelivat taitojaan kopioimalla näitä tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Mesopotamiasta on löydetty useita lähes kahden vuosituhannen ajalta peräisin olevia kopioita ja fragmentteja, muun muassa aikoinaan suuren palatsin ja kirjaston rauniot Ninivessä.
Mooses ja Sargon Akkadilainen
Raamatun kertomus Mooseksesta sijoittuu julman faraon aikaan. Faarao määräsi kaikki heprealaiset poikalapset tapettaviksi heti syntyessään, jotta israelilaisten määrä ei lisääntyisi ja heistä ei tulisi uhkaa. Farao pelkäsi, että runsaslukuinen heprealaiskansa voisi johtaa kapinaan ja kapinaan Egyptissä.
Raamatun tarinassa Mooseksen äiti valmistaa pajukorin, jonka hän sinetöi pikeillä tehdäkseen siitä vedenpitävän. Hän panee Mooseksen koriin ja kelluttaa sen Niiliä pitkin, jossa faraon tytär kylpee. Jälkimmäinen pelastaa lapsen ja kasvattaa hänet poikanaan - hänellä on etuoikeutettu ruhtinaallinen koulutus, johon kuuluu tähtitiedettä, uskontoa, matematiikkaa ja kirjoittamista, kuten Egyptin kirjeenvaihto ulkomaisten ruhtinaiden koulutuksesta heidän hovissaan todistaa.
Heprealaiset papit tarkistivat, muokkasivat ja lisäsivät olemassa olevia israelilaisten pyhiä tekstejä Babylonian vankeuden aikana. Raamatun Mooseksen tarina kehitettiin tuolloin muinaisista mesopotamialaisista sankaritarinoista.
Akkadin perustajalla Sargonilla oli samanlainen korimatka jokea pitkin pikkulapsena. Hänen äitinsä oli papitar, joka synnytti hänet salassa. Hän teki myös pajukorin, joka oli sinetöity pikeillä, ja laski pojan kellumaan Eufrat-jokeen. Hänet kuitenkin pelasti ja kasvatti nöyrä talonpoika, kunnes mahtava jumalatar Ishtar (entinen sumerien Inanna) kiinnostui hänestä. Nuorena hänestä tuli Kishin kuninkaan maljan kantaja, jonka hän myöhemmin syrjäytti, ennen kuin hän ryhtyi rakentamaan maailman ensimmäistä imperiumia.
Sargonin historiallisuudesta noin vuonna 2279 eaa. on todisteita useista kiilleliusketauluista, joita on löydetty muun muassa Amarnasta, Ashurista ja Ninivestä, sekä heettiläisistä katkelmista. Hänen syntymälegendansa on tallennettu Babyloniasta peräisin oleviin myöhempiin kopioihin. Raamatuntutkijat väittävät, että hajanaiset tekstit eivät ole ratkaisevia ja että suullisesti välitetyt Raamatun kertomukset ovat Sargonin syntymäkertomusta vanhempia.
Raamatun Job ja Mesopotamian vanhurskas kärsijä
Jobin kirja on kirjoitettu ainutlaatuisella tyylillä. Se eroaa muista Raamatun kirjoista asiayhteyden, tapojen, nimien ja kuvattujen tapahtumien osalta. Tutkijat ovat arvelleet, että se vastaa enemmän arabialaisia kuin israelilaisia kertomuksia.Prisse-papyrus on 12. tai 13. dynastian aikana tehty kopio, joka on peräisin noin vuodelta 2300 eaa. Nykyään se on Pariisin Biblioteque Nationale -kirjastossa. Tiedämme, että kyseessä on kopio, koska kirjoittaja toteaa lopussa, että nämä ovat täsmälleen samat sanat, jotka hän kopioi sellaisina kuin hän ne löysi.
Amenemopen ohjeen hieraattinen teksti, josta on löydetty useita sanontoja Tukholmasta, Pariisista ja Moskovasta sekä myöhäinen (noin 1000 eaa.) ostrakoni Kairosta, on Amenemopen laatima isän pojalleen antama ohje. Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:
Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:
"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus
On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä
"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."
Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:
"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus
On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä
"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat." - Anonyymi00041
Anonyymi00040 kirjoitti:
Prisse-papyrus on 12. tai 13. dynastian aikana tehty kopio, joka on peräisin noin vuodelta 2300 eaa. Nykyään se on Pariisin Biblioteque Nationale -kirjastossa. Tiedämme, että kyseessä on kopio, koska kirjoittaja toteaa lopussa, että nämä ovat täsmälleen samat sanat, jotka hän kopioi sellaisina kuin hän ne löysi.
Amenemopen ohjeen hieraattinen teksti, josta on löydetty useita sanontoja Tukholmasta, Pariisista ja Moskovasta sekä myöhäinen (noin 1000 eaa.) ostrakoni Kairosta, on Amenemopen laatima isän pojalleen antama ohje. Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:
Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:
"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus
On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä
"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."
Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:
"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus
On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä
"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."Anin opetus Anin papyruksesta, noin 18. dynastian ajalta, sisältää samoja opetuksia kuin edellä mainitut esimerkit. Sebayt (opetukset) käsittelevät samoja aiheita. Niissä korostetaan rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, itsehillintää, rauhalliseen elämään pyrkimisen tärkeyttä ilman riitoja ja ahneutta ja korostetaan jumalten lopullista valtaa. Tämä ja heprealainen Raamattu ovat saaneet tutkijat arvelemaan, että kaikki opetukset saattavat olla peräisin yhdestä ainoasta, vanhemmasta lähteestä. Egyptiläiset viisaudenopettajat juontavat juurensa Imhotepiin, joka oli faarao Djoserin (3. dynastia n. 2686-2636 eaa.) visioitsija, rakennusmestari, lääkäri, tähtitieteilijä ja opettaja.
Raamatun psalmi 104 ja Akhenatenin Aten-hymni.
Psalmin 104 ja farao Atenin virren (1300-luvulta eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta ei voi kiistää.
Psalmin 104 ja faarao Atenin virren (14. vuosisata eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta psalmin 104 ja farao Akenatenin virren (14. vuosisata eaa.) välillä ei voi kiistää.
Muita samankaltaisia kielellisiä ylistys- ja kunnioituskuvioita, jotka liittyvät Atenin palvomiseen Atenin ainoana jumalana, esiintyy Amarnan rajakivien sanamuodoissa.
Niissä on havaittavissa yhtäläisyyksiä Raamatun psalmeihin ja muihin kuvaileviin raamatullisiin kertomuksiin.
Laulujen laulu ja sumerilainen kirjallisuus
Raamatun Laulujen laulussa on yhtäläisyyksiä sumerilaisten temppelihymnien ja akkadilaisten hymnien sekä rakkauslaulujen kanssa.
Se säesti vuosittain vietettävää Dumuzi-Inanna-kultin ja myöhemmän Tammuz-Ishtar-kultin avioliittoliturgiaa sumerien ja akkadien aikakausilla.
Ensimmäinen runoilija, jonka nimen tunnemme, oli akkadilainen ylipapitar, Sargonin tytär Enheduanna. Useat hänen runoistaan ja virsistään ovat säilyneet.
Tietyt Raamatun kertomukset ja käytännöt kasvoivat jo vakiintuneista juurista käsin.
On vain luonnollista, että Raamatun kertomuksia värittävät ympäröivät vaikutteet, jotka ovat vaikuttaneet heidän yhteisöllisen elämänsä ja kehittyvän kulttuurinsa jatkuvasti muuttuviin aikoihin. Meidän tarvitsee vain katsoa, miten israelilaisten uskonnolliset riitit ja rituaalit muuttuivat ja mukautuivat koko Raamatun aikajanan aikana, jotta ymmärrämme, miten maallisia ja vieraita käytäntöjä omaksuttiin.
Useat Tanakhin osat ovat suullisesti periytyneet yhteiskunnan toimesta, joka oli muuttumassa kansakunnaksi ja joka oli toisinaan paimentolaisuutta ja toisinaan eleli muukalaisten parissa maanpaossa. Pyhät tekstit kirjattiin lopulta vuosisatojen kuluessa erillisiin kääröihin, ja eri kirjoittajat, joilla oli erilaiset tavoitteet ja tyylit, pyrkivät tekemään viestinsä selväksi omassa nyky-yhteiskunnassaan.
Voidaan myös kysyä, eivätkö samankaltaisuudet, joissa on kullekin ihmiskunnan kulttuurin vaiheelle ja ajalle ominaisia käänteitä ja kaunistuksia, perustu esi-isiin vaikuttaneisiin historiallisiin tapahtumiin. Ehkä ihmisen syvään juurtuneessa muistissa ja genetiikassa oli tapahtumia ja viisautta, jotka tapahtuivat ennen kuin ihmiset jakautuivat kulttuuriryhmiin.
____________________________
YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.
Yleiset piirteet, jotka useimmiten ovat yhteisiä kaikille näille kulteille, ovat (kun poistamme kaikki niiden erot ja jäljelle jää vain se, mitä yhteistä niillä on):
Ne ovat henkilökohtaisia pelastuskultteja
Ne ovat kultteja, joiden jäseneksi liitytään (toisin kuin avoimet yhteisölliset uskonnot).
Ne takaavat yksilölle hyvän paikan kuolemanjälkeisessä elämässä (huolenaihe, jota ei ollut useimmissa aiemmissa uskonnon muodoissa).
Ne luovat fiktiivisen sukulaisryhmän (jäsenet ovat nyt kaikki veljiä ja sisaria).
Niihin liitytään kasteen kautta (vesikontaktirituaalien käyttäminen vihkimisen toteuttamiseksi).
Niitä ylläpidetään ehtoollisella (säännölliset pyhät ateriat, jotka toteuttavat jumalan läsnäolon).
Niihin liittyy salaisia opetuksia, jotka on varattu vain jäsenille (ja jotkin vain tietyn aseman omaaville jäsenille). - Anonyymi00042
Anonyymi00041 kirjoitti:
Anin opetus Anin papyruksesta, noin 18. dynastian ajalta, sisältää samoja opetuksia kuin edellä mainitut esimerkit. Sebayt (opetukset) käsittelevät samoja aiheita. Niissä korostetaan rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, itsehillintää, rauhalliseen elämään pyrkimisen tärkeyttä ilman riitoja ja ahneutta ja korostetaan jumalten lopullista valtaa. Tämä ja heprealainen Raamattu ovat saaneet tutkijat arvelemaan, että kaikki opetukset saattavat olla peräisin yhdestä ainoasta, vanhemmasta lähteestä. Egyptiläiset viisaudenopettajat juontavat juurensa Imhotepiin, joka oli faarao Djoserin (3. dynastia n. 2686-2636 eaa.) visioitsija, rakennusmestari, lääkäri, tähtitieteilijä ja opettaja.
Raamatun psalmi 104 ja Akhenatenin Aten-hymni.
Psalmin 104 ja farao Atenin virren (1300-luvulta eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta ei voi kiistää.
Psalmin 104 ja faarao Atenin virren (14. vuosisata eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta psalmin 104 ja farao Akenatenin virren (14. vuosisata eaa.) välillä ei voi kiistää.
Muita samankaltaisia kielellisiä ylistys- ja kunnioituskuvioita, jotka liittyvät Atenin palvomiseen Atenin ainoana jumalana, esiintyy Amarnan rajakivien sanamuodoissa.
Niissä on havaittavissa yhtäläisyyksiä Raamatun psalmeihin ja muihin kuvaileviin raamatullisiin kertomuksiin.
Laulujen laulu ja sumerilainen kirjallisuus
Raamatun Laulujen laulussa on yhtäläisyyksiä sumerilaisten temppelihymnien ja akkadilaisten hymnien sekä rakkauslaulujen kanssa.
Se säesti vuosittain vietettävää Dumuzi-Inanna-kultin ja myöhemmän Tammuz-Ishtar-kultin avioliittoliturgiaa sumerien ja akkadien aikakausilla.
Ensimmäinen runoilija, jonka nimen tunnemme, oli akkadilainen ylipapitar, Sargonin tytär Enheduanna. Useat hänen runoistaan ja virsistään ovat säilyneet.
Tietyt Raamatun kertomukset ja käytännöt kasvoivat jo vakiintuneista juurista käsin.
On vain luonnollista, että Raamatun kertomuksia värittävät ympäröivät vaikutteet, jotka ovat vaikuttaneet heidän yhteisöllisen elämänsä ja kehittyvän kulttuurinsa jatkuvasti muuttuviin aikoihin. Meidän tarvitsee vain katsoa, miten israelilaisten uskonnolliset riitit ja rituaalit muuttuivat ja mukautuivat koko Raamatun aikajanan aikana, jotta ymmärrämme, miten maallisia ja vieraita käytäntöjä omaksuttiin.
Useat Tanakhin osat ovat suullisesti periytyneet yhteiskunnan toimesta, joka oli muuttumassa kansakunnaksi ja joka oli toisinaan paimentolaisuutta ja toisinaan eleli muukalaisten parissa maanpaossa. Pyhät tekstit kirjattiin lopulta vuosisatojen kuluessa erillisiin kääröihin, ja eri kirjoittajat, joilla oli erilaiset tavoitteet ja tyylit, pyrkivät tekemään viestinsä selväksi omassa nyky-yhteiskunnassaan.
Voidaan myös kysyä, eivätkö samankaltaisuudet, joissa on kullekin ihmiskunnan kulttuurin vaiheelle ja ajalle ominaisia käänteitä ja kaunistuksia, perustu esi-isiin vaikuttaneisiin historiallisiin tapahtumiin. Ehkä ihmisen syvään juurtuneessa muistissa ja genetiikassa oli tapahtumia ja viisautta, jotka tapahtuivat ennen kuin ihmiset jakautuivat kulttuuriryhmiin.
____________________________
YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.
Yleiset piirteet, jotka useimmiten ovat yhteisiä kaikille näille kulteille, ovat (kun poistamme kaikki niiden erot ja jäljelle jää vain se, mitä yhteistä niillä on):
Ne ovat henkilökohtaisia pelastuskultteja
Ne ovat kultteja, joiden jäseneksi liitytään (toisin kuin avoimet yhteisölliset uskonnot).
Ne takaavat yksilölle hyvän paikan kuolemanjälkeisessä elämässä (huolenaihe, jota ei ollut useimmissa aiemmissa uskonnon muodoissa).
Ne luovat fiktiivisen sukulaisryhmän (jäsenet ovat nyt kaikki veljiä ja sisaria).
Niihin liitytään kasteen kautta (vesikontaktirituaalien käyttäminen vihkimisen toteuttamiseksi).
Niitä ylläpidetään ehtoollisella (säännölliset pyhät ateriat, jotka toteuttavat jumalan läsnäolon).
Niihin liittyy salaisia opetuksia, jotka on varattu vain jäsenille (ja jotkin vain tietyn aseman omaaville jäsenille).He käyttivät yhteistä sanastoa kaikkien näiden käsitteiden ja niiden roolin tunnistamiseen.
Ne ovat synkretistisiä (ne muokkaavat tätä yhteistä ajatuskokonaisuutta käsitteillä, jotka ovat ominaisia omaksuvalle kulttuurille).
Ne ovat mono- tai henoteistisia (ne saarnaavat korkeinta jumalaa, jonka toimesta ja jolle kaikki muut jumaluudet on luotu ja jolle ne ovat alisteisia).
Ne ovat individualistisia (ne liittyvät ensisijaisesti yksilön pelastukseen, eivät yhteisön pelastukseen).
Ja ne ovat kosmopoliittisia (ne ylittävät tarkoituksellisesti rotuun, kulttuuriin, kansakuntaan, varallisuuteen tai jopa sukupuoleen liittyvät sosiaaliset rajat).
Kaikilla näillä muinaisilla pakanallisilla kulteilla oli yhteinen keskeinen pelastajajumala, jolla oli useimmat tai kaikki nämä piirteet:
Ne ovat kaikki ”pelastusjumalia” (kirjaimellisesti niin nimettyjä ja niin kutsuttuja).
He ovat yleensä ylimmän jumalan ”poikia” (tai toisinaan ”tyttäriä”).
He kaikki käyvät läpi ”intohimon” (kärsimyksen tai ”kamppailun”, kirjaimellisesti sama sana kreikaksi, patheôn).
Tuo kärsimys on usein, mutta ei aina, kuolema (jota seuraa ylösnousemus ja voitto).
Tämän ”kärsimyksen” (minkälaisen tahansa) kautta he saavat voiton kuolemasta.
Tämän voiton he sitten jakavat seuraajiensa kanssa (yleensä kasteen ja ehtoollisen kautta).
Heistä kaikista kerrotaan myös tarinoita, jotka sijoittuvat maanpäälliseen ihmiskunnan historiaan.
Tämä kuulostaa entistä enemmän kristinuskolta, eikö vain?
Jotkut jättivät tyhjiä hautoja tai hautapaikkoja; tai heidän ruumiinsa katosivat.Aivan kuten Jeesus.
Jotkut palasivat elämään ”kolmantena päivänä” kuoleman jälkeen. Aivan kuten Jeesus.
Kaikki jatkoivat elämään ja hallitsemaan taivaassa (ei maan päällä). Aivan kuten Jeesus.
Jotkut jopa kävivät maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen pitämässä viestiä opetuslapsille tai seuraajille ennen taivaaseen nousemista. Aivan kuten Jeesus.
Kulttuurinen diffuusio ja synkretismi tuottavat määritelmän mukaan aina eroja alkuperäisten, olemassa olevien uskomusten ja tuloksena syntyvien uusien uskomusten välille.
Ajatukset, jotka ovat todistetusti laajalle levinneitä (monet erilaiset neitseestäsyntymiset; monet erilaiset ylösnousemukset), nähdään kulttuurisesti yhteisinä (”neitseestäsyntyminen”; ”ylösnousemus”), ja tämä yhteisyys mukautetaan sitten tiettyyn uskomusjärjestelmään, jolloin luodaan uusi uskonto.
Prosessiin liittyy aina muutos: erojen luominen.
Nämä erot ovat se, mitä alkuperäinen, omaksuva kulttuuri tuo mukanaan ja mitä sitten lisätään, jotta omaksuttu kulttuuri muuttuisi.
Nämä mukautukset eivät eroa merkittävästi siitä, että Jumala hedelmöitti Marian, jota kutsuttiin Pyhäksi Hengeksi.
Hänet ”löydettiin raskaana Pyhästä Hengestä” ...
Kuten jopa Herran enkeli sanoi Joosefille (Matt. 1:20) tai Marialle (Luuk. 1:35): ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi” ...ja siksi ‘Pyhää, jonka synnytät’, tullaan ‘kutsumaan Jumalan Pojaksi’.
Kaiken kirjaimellisen sukupuoleen liittyvän vihjauksen pakkomielteinen poistaminen on juutalainen lisäys omaksuttuun mytologiaan. Silti silläkin oli edeltäjänsä - Egyptin Raassa, mitä ilmeisimmin Juudean naapurikulttuurissa; mutta jopa Olympiassa... - Anonyymi00043
Anonyymi00042 kirjoitti:
He käyttivät yhteistä sanastoa kaikkien näiden käsitteiden ja niiden roolin tunnistamiseen.
Ne ovat synkretistisiä (ne muokkaavat tätä yhteistä ajatuskokonaisuutta käsitteillä, jotka ovat ominaisia omaksuvalle kulttuurille).
Ne ovat mono- tai henoteistisia (ne saarnaavat korkeinta jumalaa, jonka toimesta ja jolle kaikki muut jumaluudet on luotu ja jolle ne ovat alisteisia).
Ne ovat individualistisia (ne liittyvät ensisijaisesti yksilön pelastukseen, eivät yhteisön pelastukseen).
Ja ne ovat kosmopoliittisia (ne ylittävät tarkoituksellisesti rotuun, kulttuuriin, kansakuntaan, varallisuuteen tai jopa sukupuoleen liittyvät sosiaaliset rajat).
Kaikilla näillä muinaisilla pakanallisilla kulteilla oli yhteinen keskeinen pelastajajumala, jolla oli useimmat tai kaikki nämä piirteet:
Ne ovat kaikki ”pelastusjumalia” (kirjaimellisesti niin nimettyjä ja niin kutsuttuja).
He ovat yleensä ylimmän jumalan ”poikia” (tai toisinaan ”tyttäriä”).
He kaikki käyvät läpi ”intohimon” (kärsimyksen tai ”kamppailun”, kirjaimellisesti sama sana kreikaksi, patheôn).
Tuo kärsimys on usein, mutta ei aina, kuolema (jota seuraa ylösnousemus ja voitto).
Tämän ”kärsimyksen” (minkälaisen tahansa) kautta he saavat voiton kuolemasta.
Tämän voiton he sitten jakavat seuraajiensa kanssa (yleensä kasteen ja ehtoollisen kautta).
Heistä kaikista kerrotaan myös tarinoita, jotka sijoittuvat maanpäälliseen ihmiskunnan historiaan.
Tämä kuulostaa entistä enemmän kristinuskolta, eikö vain?
Jotkut jättivät tyhjiä hautoja tai hautapaikkoja; tai heidän ruumiinsa katosivat.Aivan kuten Jeesus.
Jotkut palasivat elämään ”kolmantena päivänä” kuoleman jälkeen. Aivan kuten Jeesus.
Kaikki jatkoivat elämään ja hallitsemaan taivaassa (ei maan päällä). Aivan kuten Jeesus.
Jotkut jopa kävivät maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen pitämässä viestiä opetuslapsille tai seuraajille ennen taivaaseen nousemista. Aivan kuten Jeesus.
Kulttuurinen diffuusio ja synkretismi tuottavat määritelmän mukaan aina eroja alkuperäisten, olemassa olevien uskomusten ja tuloksena syntyvien uusien uskomusten välille.
Ajatukset, jotka ovat todistetusti laajalle levinneitä (monet erilaiset neitseestäsyntymiset; monet erilaiset ylösnousemukset), nähdään kulttuurisesti yhteisinä (”neitseestäsyntyminen”; ”ylösnousemus”), ja tämä yhteisyys mukautetaan sitten tiettyyn uskomusjärjestelmään, jolloin luodaan uusi uskonto.
Prosessiin liittyy aina muutos: erojen luominen.
Nämä erot ovat se, mitä alkuperäinen, omaksuva kulttuuri tuo mukanaan ja mitä sitten lisätään, jotta omaksuttu kulttuuri muuttuisi.
Nämä mukautukset eivät eroa merkittävästi siitä, että Jumala hedelmöitti Marian, jota kutsuttiin Pyhäksi Hengeksi.
Hänet ”löydettiin raskaana Pyhästä Hengestä” ...
Kuten jopa Herran enkeli sanoi Joosefille (Matt. 1:20) tai Marialle (Luuk. 1:35): ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi” ...ja siksi ‘Pyhää, jonka synnytät’, tullaan ‘kutsumaan Jumalan Pojaksi’.
Kaiken kirjaimellisen sukupuoleen liittyvän vihjauksen pakkomielteinen poistaminen on juutalainen lisäys omaksuttuun mytologiaan. Silti silläkin oli edeltäjänsä - Egyptin Raassa, mitä ilmeisimmin Juudean naapurikulttuurissa; mutta jopa Olympiassa...Kansanomaisessa mytologiassa kuolleista nousseet eivät siis olleet vain jumalia. Ylösnousemuksen tarinoita oli kaikkialla muinaisuudessa.
https://www.richardcarrier.info/archives/13890
Asklepios ei ollut ainoastaan ylösnoussut puolijumala, vaan hän oli itse ”kuolleiden ylösnousemuksen” ykkönen, mikä oli merkittävä syy siihen, että pakanat pitivät häntä niin suuressa arvossa. - Anonyymi00044
Anonyymi00043 kirjoitti:
Kansanomaisessa mytologiassa kuolleista nousseet eivät siis olleet vain jumalia. Ylösnousemuksen tarinoita oli kaikkialla muinaisuudessa.
https://www.richardcarrier.info/archives/13890
Asklepios ei ollut ainoastaan ylösnoussut puolijumala, vaan hän oli itse ”kuolleiden ylösnousemuksen” ykkönen, mikä oli merkittävä syy siihen, että pakanat pitivät häntä niin suuressa arvossa.10 käskyn alkuperä?
ON "PAKANUUDESSA"
Sumerissa - Sargon Akkadilainen (2250 eKr.) on vanhin tunnettu versio Mooses-hahmosta.
Babyloniassa - Marduk (Belin poika) antoi lait Hammurabille.
Kreetalla - Minos nousi Dikta-vuorelle, jossa Zeus antoi hänelle pyhät lait.
Syyriassa - Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin kirjoitettiin jumalan lait.
Mooses tunnetaan lain antajana, kymmenen käskyn, Mooseksen lain, antajana.
Ajatus siitä, että laki annetaan Jumalalta profeetalle vuorella, on kuitenkin myös hyvin vanha motiivi.
Mooses on vain yksi lainsäätäjä Mytologisen historian Lainsäätäjien PITKÄSSÄ RIVISSÄ.
Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.
Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.
Yleinen käsitys on, että Ramses I oli farao, joka ajoi Mooseksen ja 2 miljoonaa ihmistä pois Egyptistä (yhdessä yössä ... siellä on täytynyt olla melkoinen pakkaaminen käynnissä) on todiste siitä, että tarina on ihmisen keksimä eikä todellinen historiallinen tapahtuma. Raamatun Mooseksen väitetään syntyneen vuonna 1592 eKr. Toisten mukaan hänen syntymäaikansa on 1619 eKr. Myytintekijöiden epäonneksi Ramses I hallitsi vuosina 1295-1291 eaa. ja Ramses II vuosina 1279-1212 eaa. - Anonyymi00045
Anonyymi00044 kirjoitti:
10 käskyn alkuperä?
ON "PAKANUUDESSA"
Sumerissa - Sargon Akkadilainen (2250 eKr.) on vanhin tunnettu versio Mooses-hahmosta.
Babyloniassa - Marduk (Belin poika) antoi lait Hammurabille.
Kreetalla - Minos nousi Dikta-vuorelle, jossa Zeus antoi hänelle pyhät lait.
Syyriassa - Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin kirjoitettiin jumalan lait.
Mooses tunnetaan lain antajana, kymmenen käskyn, Mooseksen lain, antajana.
Ajatus siitä, että laki annetaan Jumalalta profeetalle vuorella, on kuitenkin myös hyvin vanha motiivi.
Mooses on vain yksi lainsäätäjä Mytologisen historian Lainsäätäjien PITKÄSSÄ RIVISSÄ.
Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.
Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.
Yleinen käsitys on, että Ramses I oli farao, joka ajoi Mooseksen ja 2 miljoonaa ihmistä pois Egyptistä (yhdessä yössä ... siellä on täytynyt olla melkoinen pakkaaminen käynnissä) on todiste siitä, että tarina on ihmisen keksimä eikä todellinen historiallinen tapahtuma. Raamatun Mooseksen väitetään syntyneen vuonna 1592 eKr. Toisten mukaan hänen syntymäaikansa on 1619 eKr. Myytintekijöiden epäonneksi Ramses I hallitsi vuosina 1295-1291 eaa. ja Ramses II vuosina 1279-1212 eaa.Perustuuko Jeesus muinaisen Egyptin jumalaan Horukseen?
Tarkastelemme väitettä, jonka mukaan Jeesus on vain muinaisegyptiläisen Horus-jumalan kopio.
Jeesuksen tarina ja Horuksen tarina:
Horus syntyi neitsyt Isiksestä 25. joulukuuta luolassa.
Hänellä oli maallinen isä nimeltä Seb, joka tarkoittaa suomeksi Joosefia.
Hänen syntymänsä ennusti idässä oleva tähti, jota kolme viisasta miestä seurasi nähdäkseen hänet.
Hänet kastoi Anup Kastaja.
Horuksella oli 12 opetuslasta.
Horus teki ihmeitä, kuten herätti El-Osiriksen kuolleista ja käveli vetten päällä.
Hän piti vuorisaarnan.
Heidät molemmat ristiinnaulittiin kahden varkaan välissä ennen kuin heidät haudattiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin.
Molemmat tunnettiin seuraavilla nimillä: Kristus, voideltu, tie, totuus ja valo, messias, ihmisen poika.
Kristinuskon lainaukset Isiksen kultilta
Sisällöltään Isiksen ja Osiriksen kultin kanssa samankaltaisia olivat Syyrian Adoniksen ja Astarten kultti, Vähä-Aasian Cybelen ja Attiksen kultti, Babylonian Tammuzin kultti ja monet muut. Kaikissa näissä kulteissa suuri merkitys oli kuolevan jumalan kärsimyksellä ja hänen ylösnousemuksellaan. Nämä kultit saivat uusia ihailijoita paitsi idässä myös valtakunnan länsiosassa.
Kehittyvä kristillinen uskonto lainasi paljon Isiksen kultista. Tunnetut kuvat Neitsyt Mariasta, jolla on vauva sylissään, ovat itse asiassa kopio paljon vanhemmista vastaavista Isiksen ja Horuksen kuvista. Kuten Isis ja Horus pakenivat aasin selässä Setin vainoja, niin Maria ja Jeesus ”aasin selässä” pakenivat Egyptiin Herodeksen vainoja. Kristillisen kultin Neitsyt on monessa suhteessa Isiksen roolinsa takana. Monet säikeet johtavat myös kuolevasta ja ylösnousseesta Osiriksesta Jeesukseen, jossa kristilliset myytintekijät yhdistivät sekä Osiriksen että Horuksen piirteitä.
Ovatko pakanalliset uskonnot vaikuttaneet Uuteen testamenttiin?
1900-luvun alkupuoliskolla monet liberaalit kirjailijat ja professorit väittivät, että Uuden testamentin opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, neitseestä syntymisestä sekä kristillisistä kasteen ja ehtoollisen sakramenteista olivat lainattu pakanallisista mystisistä uskonnoista. Kaikkein huolestuttavimpia ovat syytökset siitä, että Uuden testamentin opetus pelastuksesta kaikui mystisissä uskonnoissa usein esiintyviä teemoja: pelastajajajumala kuolee raa'an kuoleman niiden vuoksi, jotka hänen on määrä pelastaa, minkä jälkeen hän palaa elämään.
Kristinuskossa on paljon synkretismiä eri uskontojen, niin sanottujen pakanauskontojen kanssa.
Useilla niin sanotuilla pakanallisilla uskonnoilla on paljon yhteistä keskenään, joka myöhemmin ilmeni kristinuskossa. - Anonyymi00046
Anonyymi00045 kirjoitti:
Perustuuko Jeesus muinaisen Egyptin jumalaan Horukseen?
Tarkastelemme väitettä, jonka mukaan Jeesus on vain muinaisegyptiläisen Horus-jumalan kopio.
Jeesuksen tarina ja Horuksen tarina:
Horus syntyi neitsyt Isiksestä 25. joulukuuta luolassa.
Hänellä oli maallinen isä nimeltä Seb, joka tarkoittaa suomeksi Joosefia.
Hänen syntymänsä ennusti idässä oleva tähti, jota kolme viisasta miestä seurasi nähdäkseen hänet.
Hänet kastoi Anup Kastaja.
Horuksella oli 12 opetuslasta.
Horus teki ihmeitä, kuten herätti El-Osiriksen kuolleista ja käveli vetten päällä.
Hän piti vuorisaarnan.
Heidät molemmat ristiinnaulittiin kahden varkaan välissä ennen kuin heidät haudattiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin.
Molemmat tunnettiin seuraavilla nimillä: Kristus, voideltu, tie, totuus ja valo, messias, ihmisen poika.
Kristinuskon lainaukset Isiksen kultilta
Sisällöltään Isiksen ja Osiriksen kultin kanssa samankaltaisia olivat Syyrian Adoniksen ja Astarten kultti, Vähä-Aasian Cybelen ja Attiksen kultti, Babylonian Tammuzin kultti ja monet muut. Kaikissa näissä kulteissa suuri merkitys oli kuolevan jumalan kärsimyksellä ja hänen ylösnousemuksellaan. Nämä kultit saivat uusia ihailijoita paitsi idässä myös valtakunnan länsiosassa.
Kehittyvä kristillinen uskonto lainasi paljon Isiksen kultista. Tunnetut kuvat Neitsyt Mariasta, jolla on vauva sylissään, ovat itse asiassa kopio paljon vanhemmista vastaavista Isiksen ja Horuksen kuvista. Kuten Isis ja Horus pakenivat aasin selässä Setin vainoja, niin Maria ja Jeesus ”aasin selässä” pakenivat Egyptiin Herodeksen vainoja. Kristillisen kultin Neitsyt on monessa suhteessa Isiksen roolinsa takana. Monet säikeet johtavat myös kuolevasta ja ylösnousseesta Osiriksesta Jeesukseen, jossa kristilliset myytintekijät yhdistivät sekä Osiriksen että Horuksen piirteitä.
Ovatko pakanalliset uskonnot vaikuttaneet Uuteen testamenttiin?
1900-luvun alkupuoliskolla monet liberaalit kirjailijat ja professorit väittivät, että Uuden testamentin opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, neitseestä syntymisestä sekä kristillisistä kasteen ja ehtoollisen sakramenteista olivat lainattu pakanallisista mystisistä uskonnoista. Kaikkein huolestuttavimpia ovat syytökset siitä, että Uuden testamentin opetus pelastuksesta kaikui mystisissä uskonnoissa usein esiintyviä teemoja: pelastajajajumala kuolee raa'an kuoleman niiden vuoksi, jotka hänen on määrä pelastaa, minkä jälkeen hän palaa elämään.
Kristinuskossa on paljon synkretismiä eri uskontojen, niin sanottujen pakanauskontojen kanssa.
Useilla niin sanotuilla pakanallisilla uskonnoilla on paljon yhteistä keskenään, joka myöhemmin ilmeni kristinuskossa.Myös muiden "pakanauskontojen" kanssa:
Zarathustra vs. Jeesus
Zarathustra syntyi neitsyestä ja "tahrattomasta hedelmöityksestä jumalallisen järjen säteen vaikutuksesta".
Hänet kastettiin joessa.
Nuoruudessaan hän hämmästytti viisaita miehiä viisaudellaan.
Paholainen kiusasi häntä erämaassa.
Hän aloitti palvelutehtävänsä 30-vuotiaana.
Zarathustra kastoi vedellä, tulella ja "pyhällä tuulella".
Hän ajoi ulos riivaajia ja palautti sokean miehen näön.
Hän opetti taivaasta ja helvetistä ja paljasti salaisuuksia, kuten ylösnousemuksen, tuomion, pelastuksen ja maailmanlopun.
Hänellä oli pyhä malja eli graalin malja.
Hänet surmattiin.
Hänen uskonnollaan oli eukaristia.
Hän oli "lihaksi tullut sana".
Zarathustran seuraajat odottavat "toista tulemista" neitseestä syntyneessä Saoshyantissa eli Vapahtajassa, jonka on määrä tulla vuonna 2341 jKr. ja joka aloittaa palvelutyönsä 30-vuotiaana ja aloittaa kultaisen aikakauden.
Yllättäviä yhtäläisyyksiä kristinuskon ja zarathustralaisuuden välillä
KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.
Mithralainen teksti:
"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)
Kristinuskon teksti:
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit. - Anonyymi00047
Anonyymi00046 kirjoitti:
Myös muiden "pakanauskontojen" kanssa:
Zarathustra vs. Jeesus
Zarathustra syntyi neitsyestä ja "tahrattomasta hedelmöityksestä jumalallisen järjen säteen vaikutuksesta".
Hänet kastettiin joessa.
Nuoruudessaan hän hämmästytti viisaita miehiä viisaudellaan.
Paholainen kiusasi häntä erämaassa.
Hän aloitti palvelutehtävänsä 30-vuotiaana.
Zarathustra kastoi vedellä, tulella ja "pyhällä tuulella".
Hän ajoi ulos riivaajia ja palautti sokean miehen näön.
Hän opetti taivaasta ja helvetistä ja paljasti salaisuuksia, kuten ylösnousemuksen, tuomion, pelastuksen ja maailmanlopun.
Hänellä oli pyhä malja eli graalin malja.
Hänet surmattiin.
Hänen uskonnollaan oli eukaristia.
Hän oli "lihaksi tullut sana".
Zarathustran seuraajat odottavat "toista tulemista" neitseestä syntyneessä Saoshyantissa eli Vapahtajassa, jonka on määrä tulla vuonna 2341 jKr. ja joka aloittaa palvelutyönsä 30-vuotiaana ja aloittaa kultaisen aikakauden.
Yllättäviä yhtäläisyyksiä kristinuskon ja zarathustralaisuuden välillä
KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.
Mithralainen teksti:
"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)
Kristinuskon teksti:
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.Mithralainen teksti:
"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)
Kristinuskon teksti:
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit. - Anonyymi00048
Anonyymi00047 kirjoitti:
Mithralainen teksti:
"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)
Kristinuskon teksti:
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.Mithralainen teksti:
”Joka ei syö minun ruumiistani ja juo minun verestäni, niin että hän tulee yhdeksi minun kanssani ja minä hänen kanssaan, se ei saa tietää pelastusta.” (Mithralainen teksti)
"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)
Kristinuskon teksti:
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit. - Anonyymi00049
Anonyymi00048 kirjoitti:
Mithralainen teksti:
”Joka ei syö minun ruumiistani ja juo minun verestäni, niin että hän tulee yhdeksi minun kanssani ja minä hänen kanssaan, se ei saa tietää pelastusta.” (Mithralainen teksti)
"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)
Kristinuskon teksti:
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.Mithra, samoin kuin Kristus, on välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä. Sekä Kristus että Mithra toteuttavat Isä Jumalan tahtoa, joka lähetti heidät maan päälle, sillä erotuksella, että Kristus on Jahven poika ja Mithra Ahura Mazdan poika.....
Jopa kristinuskon ja mithralaisuuden symboliikka on äärimmäisen lähellä toisiaan - sekä siellä että siellä esiintyy ristin kuva, sillä erotuksella, että mithralaiset kuvasivat ristin ympyrän muotoisena. Risti ympyrässä - vanhin aurinkosymboli, joka löytyy monista perinteistä. Kristinuskossa rististä tuli marttyyrikuoleman ja kärsimyksen symboli, vaikka sen symboliikassa säilyi edelleen jotain aurinkoista - Kristuksen syntymäjuhlaa vietetään talvipäivänseisauksen aikaan 25. joulukuuta. - Anonyymi00050
Anonyymi00049 kirjoitti:
Mithra, samoin kuin Kristus, on välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä. Sekä Kristus että Mithra toteuttavat Isä Jumalan tahtoa, joka lähetti heidät maan päälle, sillä erotuksella, että Kristus on Jahven poika ja Mithra Ahura Mazdan poika.....
Jopa kristinuskon ja mithralaisuuden symboliikka on äärimmäisen lähellä toisiaan - sekä siellä että siellä esiintyy ristin kuva, sillä erotuksella, että mithralaiset kuvasivat ristin ympyrän muotoisena. Risti ympyrässä - vanhin aurinkosymboli, joka löytyy monista perinteistä. Kristinuskossa rististä tuli marttyyrikuoleman ja kärsimyksen symboli, vaikka sen symboliikassa säilyi edelleen jotain aurinkoista - Kristuksen syntymäjuhlaa vietetään talvipäivänseisauksen aikaan 25. joulukuuta.Mithraksen syntymä 25. joulukuuta vuoden pimeimpänä yönä pimeässä luolassa symboloi valon syntymää ja toivon syntymistä luonnon lähestyvään uudelleensyntymiseen symbolisen talvikuoleman jälkeen. Todennäköisesti ensimmäiset kristityt antoivat saman merkityksen Jeesuksen Kristuksen syntymän kosmiselle tapahtumalle.
Aurinkosymboli - risti ympyrän sisällä - on nähtävissä Mithrasin ja auringonjumalan pyhän aterian kohtauksissa. Mithrasin edessä makaava pyöreä rituaalileipä on leikattu neljään osaan, ehkä siksi, että se olisi helpompi murtaa, mutta todennäköisesti siksi, että pyhän aterian teko saisi enemmän pyhää symboliikkaa. Leipä ja makea viini - mithralaisten pyhä ehtoollinen - symboloivat autuutta tulevassa elämässä hyvän Mithrasin valtakunnassa. Kristittyjen ehtoollisen sakramentti toimitetaan Jeesuksen Kristuksen ja apostolien viimeisen ehtoollisen muistoksi. Mithraistien rituaaliateria on myös Mithrasin ja hänen apureidensa pyhän juhlan symbolinen toisinto. - Anonyymi00051
Anonyymi00050 kirjoitti:
Mithraksen syntymä 25. joulukuuta vuoden pimeimpänä yönä pimeässä luolassa symboloi valon syntymää ja toivon syntymistä luonnon lähestyvään uudelleensyntymiseen symbolisen talvikuoleman jälkeen. Todennäköisesti ensimmäiset kristityt antoivat saman merkityksen Jeesuksen Kristuksen syntymän kosmiselle tapahtumalle.
Aurinkosymboli - risti ympyrän sisällä - on nähtävissä Mithrasin ja auringonjumalan pyhän aterian kohtauksissa. Mithrasin edessä makaava pyöreä rituaalileipä on leikattu neljään osaan, ehkä siksi, että se olisi helpompi murtaa, mutta todennäköisesti siksi, että pyhän aterian teko saisi enemmän pyhää symboliikkaa. Leipä ja makea viini - mithralaisten pyhä ehtoollinen - symboloivat autuutta tulevassa elämässä hyvän Mithrasin valtakunnassa. Kristittyjen ehtoollisen sakramentti toimitetaan Jeesuksen Kristuksen ja apostolien viimeisen ehtoollisen muistoksi. Mithraistien rituaaliateria on myös Mithrasin ja hänen apureidensa pyhän juhlan symbolinen toisinto.Kristinuskon ja mithralaisuuden symboliikka ja rituaalit ovat myös lähes täysin samanlaisia. Auringon jumaluuden kannattajilla oli tapana tehdä ristinmerkki, ja kun neofytti vihittiin uskonnon salaisuuksiin, hänen ylleen suoritettiin kaste-omnifikaatio-riitti, joka puhdisti uuden uskovaisen menneistä synneistään.
Kristittyjen tavoin mithralaiset ottivat ehtoollisen leivän ja viinin kera, ja itse ehtoollisen toimituksen tarkoituksena oli jäljitellä Mithran viimeistä ateriaa opetuslastensa kanssa. Sekä kristittyjen että mithraistien papisto käytti jumalanpalveluksen aikana sumutinta, ja itse jumalanpalvelus toimitettiin muinaisella, tavalliselle kansalle tuntemattomalla kielellä.
Mithras sai arvonimen soter (Pelastaja, joka antaa elämän). - Anonyymi00052
Anonyymi00051 kirjoitti:
Kristinuskon ja mithralaisuuden symboliikka ja rituaalit ovat myös lähes täysin samanlaisia. Auringon jumaluuden kannattajilla oli tapana tehdä ristinmerkki, ja kun neofytti vihittiin uskonnon salaisuuksiin, hänen ylleen suoritettiin kaste-omnifikaatio-riitti, joka puhdisti uuden uskovaisen menneistä synneistään.
Kristittyjen tavoin mithralaiset ottivat ehtoollisen leivän ja viinin kera, ja itse ehtoollisen toimituksen tarkoituksena oli jäljitellä Mithran viimeistä ateriaa opetuslastensa kanssa. Sekä kristittyjen että mithraistien papisto käytti jumalanpalveluksen aikana sumutinta, ja itse jumalanpalvelus toimitettiin muinaisella, tavalliselle kansalle tuntemattomalla kielellä.
Mithras sai arvonimen soter (Pelastaja, joka antaa elämän).Mithras sai arvonimen soter (Pelastaja, joka antaa elämän).
Legendan mukaan Mithra koki maallisen inkarnaation ja nousi esiin kalliosta (Jeesus Kristus syntyi luolassa).
Lähistöllä olleet paimenet palvoivat vastasyntynyttä Mithraa (samoin kristinuskossa). - Anonyymi00053
Anonyymi00052 kirjoitti:
Mithras sai arvonimen soter (Pelastaja, joka antaa elämän).
Legendan mukaan Mithra koki maallisen inkarnaation ja nousi esiin kalliosta (Jeesus Kristus syntyi luolassa).
Lähistöllä olleet paimenet palvoivat vastasyntynyttä Mithraa (samoin kristinuskossa).Maallisessa inkarnaatiossaan Mithra pelasti ihmiset monilta katastrofeilta, paransi ja teki ihmeitä, muun muassa auttoi heitä selviytymään suuresta vedenpaisumuksesta (jälleen suora analogia).
Maallisen inkarnaationsa lopussa Mitra järjesti jumalille aterian, jonka jälkeen hän nousi taivaaseen vaunuilla (viimeinen ehtoollinen ja Kristuksen taivaaseenastuminen).
Kun Mitra vihittiin johonkin mitralaisuuden korkeammista vaiheista, pidettiin erityinen ateria, jonka aikana syötiin leipää ja viiniä (salainen ehtoollinen). - Anonyymi00054
Anonyymi00053 kirjoitti:
Maallisessa inkarnaatiossaan Mithra pelasti ihmiset monilta katastrofeilta, paransi ja teki ihmeitä, muun muassa auttoi heitä selviytymään suuresta vedenpaisumuksesta (jälleen suora analogia).
Maallisen inkarnaationsa lopussa Mitra järjesti jumalille aterian, jonka jälkeen hän nousi taivaaseen vaunuilla (viimeinen ehtoollinen ja Kristuksen taivaaseenastuminen).
Kun Mitra vihittiin johonkin mitralaisuuden korkeammista vaiheista, pidettiin erityinen ateria, jonka aikana syötiin leipää ja viiniä (salainen ehtoollinen).Mithraismi ja kristinusko - tarina suureellisesta petoksesta.
Mithraismi, maapallolle elämän antavan auringon luonnollinen palvonta, on korvattu kristinuskolla, kuolleen kuun palvonnalla. Kuulostaa suurelta petokselta, eikö sinustakin? - Anonyymi00055
Anonyymi00054 kirjoitti:
Mithraismi ja kristinusko - tarina suureellisesta petoksesta.
Mithraismi, maapallolle elämän antavan auringon luonnollinen palvonta, on korvattu kristinuskolla, kuolleen kuun palvonnalla. Kuulostaa suurelta petokselta, eikö sinustakin?Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?
Kristinuskon "Kristus" saattoi olla vain yksi taivaanjumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä. Nämä ovat joitakin niistä.
Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Se on talvipäivänseisauksen päivämäärä ja päivä, jonka kirkko on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu, vaikka Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, eli Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).
Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään liikkumisensa; se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se alkaa liikkua pohjoiseen.
Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen 12 opetuslasta symboloivat eläinradan merkkejä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai palvelijoita (joskaan ei aina 12:ta).
Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.
Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.
Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.
Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.
Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen. - Anonyymi00056
Anonyymi00055 kirjoitti:
Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?
Kristinuskon "Kristus" saattoi olla vain yksi taivaanjumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä. Nämä ovat joitakin niistä.
Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Se on talvipäivänseisauksen päivämäärä ja päivä, jonka kirkko on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu, vaikka Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, eli Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).
Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään liikkumisensa; se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se alkaa liikkua pohjoiseen.
Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen 12 opetuslasta symboloivat eläinradan merkkejä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai palvelijoita (joskaan ei aina 12:ta).
Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.
Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.
Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.
Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.
Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.Jumalten syntymäpäivä. Miksi kaikkien muinaisten uskontojen jumalat syntyivät samana päivänä?
Mitä yhteistä on muinaisegyptiläisellä Horuksella, kreikkalaisella Adoniksella, persialaisella Mithrasilla, babylonialaisella Tammuzilla ja Kristuksella? Kävi ilmi, että paljon.
Mithra - Syntyi 25. joulukuuta tahrattoman sikiämisen seurauksena. Aka persialainen auringonjumala, aka Messias, jolla oli 12 opetuslasta. Otti ihmisten synnit itselleen. Hänet tapettiin ja herätettiin sitten henkiin, jolloin hänestä tuli Jumalan ruumiillistuma ja palvonnan kohde. Mithrasin kulttiin kuuluu ehtoollinen, kaste jne.
Adonis - Syntynyt 25. joulukuuta. Kreikkalainen ja foinikialainen hedelmällisyyden jumala, myös Babylonian Tammuz, myös Syyrian Vapahtaja. Tapettiin ja haudattiin, herätettiin henkiin kolme päivää myöhemmin.
Attis - Sama kuin Adonis, mutta fryygialainen. Syntyi neitsyenä. Tapettiin männyn juurella 24. maaliskuuta, haudattiin kallioon ja herätettiin henkiin 25. maaliskuuta. Kultin pakolliset elementit ovat ehtoollinen ja kaste.
Dionysos - Syntyi 25. joulukuuta ylijumala Zeusin itsensä tekemän tahrattoman hedelmöityksen kautta kuningatar Semelelle. Kreikkalainen viininvalmistuksen jumala. Aka Bacchus, eli ihmiskunnan pelastaja ja vapauttaja. Vuosittaisiin bakkanaaleihin liittyi kuvia kuolemasta, helvettiin laskeutumisesta ja Dionysoksen myöhemmästä ylösnousemuksesta. No, tietysti hyvän viinin kanssa.
Osiris - syntyi joulukuun lopussa neitsyelle. Egyptiläinen auringon ja manalan jumala, eli kuolleiden tuomari, eli yksi Egyptin kolminaisuudesta. Kreikkalaiset pitivät häntä Dionysoksena (ks. edellä). Hallitsi kahtatoista kuningasta. Petettiin, tapettiin ja haudattiin. Jäi helvettiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin. Hän ruumiillisti ylösnousemuksen ja ikuisen elämän Ialun paratiisikentillä.
Miksi kaikilla ylösnousseilla jumalilla on syntymäpäivä 25. joulukuuta? Ehkä siksi, että noin tähän aikaan (kolmen tai neljän päivän virheellä, jonka muinaiset tähtitieteilijät voivat antaa anteeksi) on talvipäivänseisaus. Näin ollen heidän tahraton, jumalallinen hedelmöittymisensä tapahtuu maaliskuussa ja osuu kevätpäiväntasauksen päivälle. - Anonyymi00057
Anonyymi00056 kirjoitti:
Jumalten syntymäpäivä. Miksi kaikkien muinaisten uskontojen jumalat syntyivät samana päivänä?
Mitä yhteistä on muinaisegyptiläisellä Horuksella, kreikkalaisella Adoniksella, persialaisella Mithrasilla, babylonialaisella Tammuzilla ja Kristuksella? Kävi ilmi, että paljon.
Mithra - Syntyi 25. joulukuuta tahrattoman sikiämisen seurauksena. Aka persialainen auringonjumala, aka Messias, jolla oli 12 opetuslasta. Otti ihmisten synnit itselleen. Hänet tapettiin ja herätettiin sitten henkiin, jolloin hänestä tuli Jumalan ruumiillistuma ja palvonnan kohde. Mithrasin kulttiin kuuluu ehtoollinen, kaste jne.
Adonis - Syntynyt 25. joulukuuta. Kreikkalainen ja foinikialainen hedelmällisyyden jumala, myös Babylonian Tammuz, myös Syyrian Vapahtaja. Tapettiin ja haudattiin, herätettiin henkiin kolme päivää myöhemmin.
Attis - Sama kuin Adonis, mutta fryygialainen. Syntyi neitsyenä. Tapettiin männyn juurella 24. maaliskuuta, haudattiin kallioon ja herätettiin henkiin 25. maaliskuuta. Kultin pakolliset elementit ovat ehtoollinen ja kaste.
Dionysos - Syntyi 25. joulukuuta ylijumala Zeusin itsensä tekemän tahrattoman hedelmöityksen kautta kuningatar Semelelle. Kreikkalainen viininvalmistuksen jumala. Aka Bacchus, eli ihmiskunnan pelastaja ja vapauttaja. Vuosittaisiin bakkanaaleihin liittyi kuvia kuolemasta, helvettiin laskeutumisesta ja Dionysoksen myöhemmästä ylösnousemuksesta. No, tietysti hyvän viinin kanssa.
Osiris - syntyi joulukuun lopussa neitsyelle. Egyptiläinen auringon ja manalan jumala, eli kuolleiden tuomari, eli yksi Egyptin kolminaisuudesta. Kreikkalaiset pitivät häntä Dionysoksena (ks. edellä). Hallitsi kahtatoista kuningasta. Petettiin, tapettiin ja haudattiin. Jäi helvettiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin. Hän ruumiillisti ylösnousemuksen ja ikuisen elämän Ialun paratiisikentillä.
Miksi kaikilla ylösnousseilla jumalilla on syntymäpäivä 25. joulukuuta? Ehkä siksi, että noin tähän aikaan (kolmen tai neljän päivän virheellä, jonka muinaiset tähtitieteilijät voivat antaa anteeksi) on talvipäivänseisaus. Näin ollen heidän tahraton, jumalallinen hedelmöittymisensä tapahtuu maaliskuussa ja osuu kevätpäiväntasauksen päivälle.https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/
Kristinuskon samankaltaisuudet hindulaisuuden kanssa
Hindulaisuuden vaikutus matematiikkaan ja tähtitieteeseen Euroopassa
Itse asiassa hindulaisuuden permeävä vaikutus tuntuu menevän paljon aikaisemmin kuin kristinusko. Amerikkalainen matemaatikko A. Seindenberg on esimerkiksi osoittanut, että matematiikan muinaiset Vedic-tiede Shulbasutras muodostavat matematiikan lähteen Babylonian antiikissa maailmassa Kreikalle: "Shulbasutras-aritmeettisia yhtälöitä käytettiin havainnoissa Babylonialaisten kolmio ja Egyptin pyramidien rakentaminen, erityisesti hautajaismaali, pyramidin muodossa, joka on tunnettu vedis-maailmassa ".
Myös tähtitieteessä Indus-laakso on jättänyt yleismaailmallisen perinnön, joka määrittää esimerkiksi solstiktien päivämäärät, kuten 18. vuosisadan ranskalainen tähtitieteilijä Jean Sylvain Bailly totesi: "Tähtien liikkuvuus, joka oli Hinduiden laskema 4500 vuotta sitten, ei poikkea edes minuutin kuluttua pöydistä, joita käytämme tänään. " Ja hän päättelee: "Tähtitieteen hindujärjestelmät ovat paljon muinaisempia kuin egyptiläiset, vaikka juutalaisetkin saavat hinduja tietonsa." - Anonyymi00058
Anonyymi00057 kirjoitti:
https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/
Kristinuskon samankaltaisuudet hindulaisuuden kanssa
Hindulaisuuden vaikutus matematiikkaan ja tähtitieteeseen Euroopassa
Itse asiassa hindulaisuuden permeävä vaikutus tuntuu menevän paljon aikaisemmin kuin kristinusko. Amerikkalainen matemaatikko A. Seindenberg on esimerkiksi osoittanut, että matematiikan muinaiset Vedic-tiede Shulbasutras muodostavat matematiikan lähteen Babylonian antiikissa maailmassa Kreikalle: "Shulbasutras-aritmeettisia yhtälöitä käytettiin havainnoissa Babylonialaisten kolmio ja Egyptin pyramidien rakentaminen, erityisesti hautajaismaali, pyramidin muodossa, joka on tunnettu vedis-maailmassa ".
Myös tähtitieteessä Indus-laakso on jättänyt yleismaailmallisen perinnön, joka määrittää esimerkiksi solstiktien päivämäärät, kuten 18. vuosisadan ranskalainen tähtitieteilijä Jean Sylvain Bailly totesi: "Tähtien liikkuvuus, joka oli Hinduiden laskema 4500 vuotta sitten, ei poikkea edes minuutin kuluttua pöydistä, joita käytämme tänään. " Ja hän päättelee: "Tähtitieteen hindujärjestelmät ovat paljon muinaisempia kuin egyptiläiset, vaikka juutalaisetkin saavat hinduja tietonsa."https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/
Kristinuskon samankaltaisuudet hindulaisuuden kanssa
Monet länsimaalaiset ja kristilliset historioitsijat ovat yrittäneet kumota tämän Intian vaikutuksen kristittyihin ja antiikin Kreikkaan sanomalla, että se on länsi kautta arialaisen hyökkäyksen ja myöhemmin Intian suurlähetystön, joka vaikutti Intian tähtitieteeseen, matematiikkaan, arkkitehtuuriin, filosofiaan eikä päinvastoin. Mutta uusia arkeologisia ja kielellisiä löytöjä on osoittanut, ettei koskaan ollut ayaani-hyökkäystä ja että Saraswati-kulttuurin muinaisesta vedis-sivilisaatiosta on jatkuvuus. - Anonyymi00059
Anonyymi00058 kirjoitti:
https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/
Kristinuskon samankaltaisuudet hindulaisuuden kanssa
Monet länsimaalaiset ja kristilliset historioitsijat ovat yrittäneet kumota tämän Intian vaikutuksen kristittyihin ja antiikin Kreikkaan sanomalla, että se on länsi kautta arialaisen hyökkäyksen ja myöhemmin Intian suurlähetystön, joka vaikutti Intian tähtitieteeseen, matematiikkaan, arkkitehtuuriin, filosofiaan eikä päinvastoin. Mutta uusia arkeologisia ja kielellisiä löytöjä on osoittanut, ettei koskaan ollut ayaani-hyökkäystä ja että Saraswati-kulttuurin muinaisesta vedis-sivilisaatiosta on jatkuvuus.Kristinuskossa ei ole mitään uutta, raamatulliset kertomukset on otettu muinaisuskonnoista, "pakanuudesta", synkretismiä. Vedenpaisumuskertomus, kuolleiden henkiin herättämistarinat, ihmeteot jne. kaikki nämä asiat on otettu muualta, vain nimet ja paikannimet on muutettu. Tarinoissa on hämmästyttävää samankaltaisuutta. Tie, totuus ja elämä, ne kaikki olivat olemassa muinaisina aikoina, tuhansia vuosia sitten vanhoissa uskonnoissa, kauan ennen kristinuskoa.
- Anonyymi00060
Anonyymi00059 kirjoitti:
Kristinuskossa ei ole mitään uutta, raamatulliset kertomukset on otettu muinaisuskonnoista, "pakanuudesta", synkretismiä. Vedenpaisumuskertomus, kuolleiden henkiin herättämistarinat, ihmeteot jne. kaikki nämä asiat on otettu muualta, vain nimet ja paikannimet on muutettu. Tarinoissa on hämmästyttävää samankaltaisuutta. Tie, totuus ja elämä, ne kaikki olivat olemassa muinaisina aikoina, tuhansia vuosia sitten vanhoissa uskonnoissa, kauan ennen kristinuskoa.
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Assyrian valtionarkistot versus Vanha testamentti
Assyrian suurvalta-ajan dokumenttien yleinen merkitys Vanhan testamentin ja muinaisen Israelin kannalta ei juuri perusteluja kaipaa. Vallan vaihtuminen assyrialaisilta babylonialaisille ja näiltä edelleen persialaisille ei vähentänyt mesopotamialaista kulttuurihegemoniaa, sillä Persiakin omaksui edeltäjiensä valtaideologian olennaiset piirteet. ”Assyria” vakiintui Vanhassa testamentissa symboliseksi nimeksi, jota varsinkin profeettakirjoissa käytettiin valloittajasta vielä vuosisatoja Assyrian kukistumisen jälkeen. - Anonyymi00061
Anonyymi00060 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Assyrian valtionarkistot versus Vanha testamentti
Assyrian suurvalta-ajan dokumenttien yleinen merkitys Vanhan testamentin ja muinaisen Israelin kannalta ei juuri perusteluja kaipaa. Vallan vaihtuminen assyrialaisilta babylonialaisille ja näiltä edelleen persialaisille ei vähentänyt mesopotamialaista kulttuurihegemoniaa, sillä Persiakin omaksui edeltäjiensä valtaideologian olennaiset piirteet. ”Assyria” vakiintui Vanhassa testamentissa symboliseksi nimeksi, jota varsinkin profeettakirjoissa käytettiin valloittajasta vielä vuosisatoja Assyrian kukistumisen jälkeen.Baabelin torni.
Tämän kertomuksen pohjana olivat sumerilaisten rakentamat temppelitornit, zikkurat, (zikkurratu) jotka sumerilaisten mielestä olivat maan ja taivaan yhdyssiteenä lähentämässä ihmisiä heidän jumaliinsa. Heprealaiset, jätettyään Kaksoisvirranmaan, käsittivät ne ihmisten epävarmuuden tunteiden symboleiksi. Toisaalta ajatus siitä, että kerran ”kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi”, mistä Jumala kuitenkin ihmisiin suuttuneena teki lopun, kuvastuu sumerilaisessa kertomuksessa ”Enmerkar ja Arattan herra”, jossa kuvataan ihmiskunnan ”kultaista aikaa”. (Facta, 10. osa. 1971)
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/ - Anonyymi00062
Anonyymi00061 kirjoitti:
Baabelin torni.
Tämän kertomuksen pohjana olivat sumerilaisten rakentamat temppelitornit, zikkurat, (zikkurratu) jotka sumerilaisten mielestä olivat maan ja taivaan yhdyssiteenä lähentämässä ihmisiä heidän jumaliinsa. Heprealaiset, jätettyään Kaksoisvirranmaan, käsittivät ne ihmisten epävarmuuden tunteiden symboleiksi. Toisaalta ajatus siitä, että kerran ”kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi”, mistä Jumala kuitenkin ihmisiin suuttuneena teki lopun, kuvastuu sumerilaisessa kertomuksessa ”Enmerkar ja Arattan herra”, jossa kuvataan ihmiskunnan ”kultaista aikaa”. (Facta, 10. osa. 1971)
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2768530
Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija
Tuotemuoto: Äänikirja
Saatavuus: Heti ladattavissa
Sähköpostiim tulee lataussivuston linkki. Helppoa, nopea. Hyvää äänikrjan kuuntelemista muillekin.
Ostin sen kirjan "Harhaanjohtajat". Latasin mp3-tiedoston tietokoneelleni. Toimituskuluja ei ole lainkaan. 12,90 euroa. 642 megatavua ja kesto 7 tuntia ja 48 minuuttia. Voitte muutkin ostaa sen mp3-tiedostona. Äänikirjana.
Kirjassa mainitaan muun muassa tilaisuus jossa yritettiin manauksilla ja loitsuilla herättää henkiin ruumis jolle oli jo tehty lääketieteellinen ruumiinavaus. Ja tällaiset yksilöt liikkuvat vapaina keskuudessamme.
Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista. - Anonyymi00063
Anonyymi00062 kirjoitti:
https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2768530
Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija
Tuotemuoto: Äänikirja
Saatavuus: Heti ladattavissa
Sähköpostiim tulee lataussivuston linkki. Helppoa, nopea. Hyvää äänikrjan kuuntelemista muillekin.
Ostin sen kirjan "Harhaanjohtajat". Latasin mp3-tiedoston tietokoneelleni. Toimituskuluja ei ole lainkaan. 12,90 euroa. 642 megatavua ja kesto 7 tuntia ja 48 minuuttia. Voitte muutkin ostaa sen mp3-tiedostona. Äänikirjana.
Kirjassa mainitaan muun muassa tilaisuus jossa yritettiin manauksilla ja loitsuilla herättää henkiin ruumis jolle oli jo tehty lääketieteellinen ruumiinavaus. Ja tällaiset yksilöt liikkuvat vapaina keskuudessamme.
Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.https://www.youtube.com/watch?v=bhpaZm9mDAM&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1
https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1
Sensuroitu, muutettu, paljon poistettu, jotakin lisätty.
10 RAAMATTUUN TEHTYÄ MUUTOSTA
https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&t=513s
MIKÄ PEDON MERKKI ON?
https://www.youtube.com/watch?v=FZTkdtET1oI - Anonyymi00065
Anonyymi00063 kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=bhpaZm9mDAM&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1
https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1
Sensuroitu, muutettu, paljon poistettu, jotakin lisätty.
10 RAAMATTUUN TEHTYÄ MUUTOSTA
https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&t=513s
MIKÄ PEDON MERKKI ON?
https://www.youtube.com/watch?v=FZTkdtET1oIValehtelee toisille ja samalla on valheiden uhri juuri se, joka uskoo kaiken kyseenalaistamatta, tutkimatta, analysoimatta, vertailematta maailman eri kulttuureja, maailman eri uskontoja, eri tieteellisiä tutkimuksia aiheesta, ja historiallisia tosiasioita kyseenalaistamatta.
On tullut aika selvittää, ovatko kaikki ne asiat, joita meille on indoktrinoitu lapsena, myös totta. Aikuisuudessa on kyse rohkeudesta esittää kysymyksiä. - Anonyymi00066
Anonyymi00065 kirjoitti:
Valehtelee toisille ja samalla on valheiden uhri juuri se, joka uskoo kaiken kyseenalaistamatta, tutkimatta, analysoimatta, vertailematta maailman eri kulttuureja, maailman eri uskontoja, eri tieteellisiä tutkimuksia aiheesta, ja historiallisia tosiasioita kyseenalaistamatta.
On tullut aika selvittää, ovatko kaikki ne asiat, joita meille on indoktrinoitu lapsena, myös totta. Aikuisuudessa on kyse rohkeudesta esittää kysymyksiä.On tullut aika selvittää, ovatko kaikki ne asiat, joita meille on indoktrinoitu lapsena, myös totta. Aikuisuudessa on kyse rohkeudesta esittää kysymyksiä.
Vanhemmat voivat myös olla väärässä, erityisesti uskonnolliset dogmaatikot, jotka kasvattavat lapsensa omien uskomustensa mukaisesti, omaan seurakuntaan. On aika kyseenalaistaa ja kyseenalaistaa kaikki mahdollinen, tutkia, analysoida, vertailla ja tehdä johtopäätöksiä. - Anonyymi00068
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Daniel ennustaa menneisyyttä
”Itse asiassa Daniel ”ennustaa” yksityiskohtaisesti kirjoittajan oman lähimenneisyyden tapahtumat, joissa esiintyy keskushenkilönä Syyrian (”Pohjoisen”) kuningas. Lopuksi kirjassa kuitenkin puhutaan tämän kuninkaan kuolemasta tavalla, joka ei enää vastaa historian kulkua (Dan. 11: 40–45). Kun kirjoittaja siirtyy menneisyyden ennustamisesta tapahtumiin, jotka todella olivat vielä edessäpäin, hän osoittautuu yhtä erehtyväiseksi kuin muutkin.” (Räisänen Heikki, Raamattu ja lopunodotus, kirjassa Lehtonen Tuomas M. S., Lopun leikit) - Anonyymi00069
Anonyymi00068 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Daniel ennustaa menneisyyttä
”Itse asiassa Daniel ”ennustaa” yksityiskohtaisesti kirjoittajan oman lähimenneisyyden tapahtumat, joissa esiintyy keskushenkilönä Syyrian (”Pohjoisen”) kuningas. Lopuksi kirjassa kuitenkin puhutaan tämän kuninkaan kuolemasta tavalla, joka ei enää vastaa historian kulkua (Dan. 11: 40–45). Kun kirjoittaja siirtyy menneisyyden ennustamisesta tapahtumiin, jotka todella olivat vielä edessäpäin, hän osoittautuu yhtä erehtyväiseksi kuin muutkin.” (Räisänen Heikki, Raamattu ja lopunodotus, kirjassa Lehtonen Tuomas M. S., Lopun leikit)https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Uuden testamentin ihmekertomuksista
”Joissakin tapauksissa samasta asiasta puhuvien toisintojen vertailu paljastaa, miten kertomus saa myöhemmin ihmeenomaisia piirteitä. Kaikki evankeliumit kertovat, miten Jeesusta vangittaessa muuan hänen seuraajistaan sivaltaa miekalla korvan ylimmäisen papin palvelijalta (näin Mark 14: 47). Matteus (26: 52) lisää Jeesuksen sanat: pistä miekkasi tuppeen jne. Johannes (18: 10) täydentää, että lyöjä oli Pietari, että palvelijan nimi oli Malkus ja että kyseessä oli oikea korva. Mutta vain Luukas (22: 51) kertoo, että Jeesus paransi korvan. Olisi hyvin yllättävää, että varhaisempi traditio olisi jättänyt mainitsematta tällaisen asian, jos siitä oli tietoa. Sen sijaan se on hyvin ymmärrettävissä juuri Luukkaan lisäykseksi, kirjoittajan joka erityisen painokkaasti kuvaa Jeesusta Jumalan miehenä, joka ”kulki ympäriinsä ja teki hyvää” (Apt 10: 38).” (Räisänen 1989)
Koska evankeliumien kertomukset eivät ole ensikäden tietoja, on niiden sisältö usein epätarkkaa ja eri lähteiden ja myös kirjaajien värittämiä. Esimerkkinä tästä on ruokkimisihme, jonka Markus (6. luku) sanoo tapahtuneen myöhään illan suussa. Se oli melkoinen kansanliike iltamyöhällä: viisi tuhatta miestä ja naiset ja lapset autiomaan laidassa! Ruoan jakeleminen niin suurelle joukolle täytyi kestää aika kauan. Sitten tähteet kerättiin talteen.
”Ruokkimisihmeen jälkeen (j. 45) Jeesus ”kohta” lähettää oppilaat veneellä vastarantaa kohti ja ”laskee kansan luotaan” (pilkkopimeässäkö? Jo jakeessa 35 ”aika on myöhäinen”). Jeesus menee vuorelle rukoilemaan (j. 46). Tänä aikana vene ehtii keskelle järveä – ja sitten tulee ilta (j.47)! Mitä kaikkea onkaan mahtunut ”päivän pitkälle kulumisen” ja ”illan tulon” väliin! On kuin evankelista ei yrittäisikään ajatella kertomustaan realistis-konkreettisena kuvauksena.
Tällaiset havainnot eivät tietenkään todista mitään lopullista ruokkimisihmeen todenperäisyydestä. ne todistavat kuitenkin sitovasti, että kyseessä ei ole tarkka silminnäkijäkuvaus; kertomuksen kehykset osoittautuvat teennäisiksi. Tietyn epäilyksen varjon ne heittävät myös ihmeen ylle. Kertomus uhkaa hajota käsiin ennen kuin itse ihmeestä on päästy lainkaan puhumaan!” (Räisänen 1989)
Myrskyn tyynnyttämisen taito oli monilla antiikin jumalilla, kuten Asklepioksella, Sarapiksella, Kastorilla ja Polluksella ja saman kyvyn katsottiin olleen keisareilla ja jumalaisilla miehillä. Talmudissa kerrotaan pojasta, jonka rukous tyynnytti myrskyn.
”Kyky kävellä veden päällä (Mark 6,47–52) oli antiikin käsityksen mukaan ihmemiehillä ja maagikoilla. Lukianos mainitsee ”hyperborealaisesta” miehestä, joka kykeni lentämään ja kulkemaan veden päällä. (…) Vastaavaa kerrotaan Pythagoraasta ja jopa Persian suurkuninkaasta Kserkseestä. Myös Buddhasta ja hänen oppilaistaan tunnetaan vastaavia tarinoita. (…) Meri edusti Vanhassa testamentissa kaaosmahtia, ja sen tallaaminen turvallisuutta, jonka luottamus Jumalaan voi ihmiselle antaa.” (Räisänen 1989)
”Kaanan viini-ihme on mainittu esimerkkinä ilmiöstä, johon historiantutkimuksen tavanomaista analogia-periaatetta ei voisi soveltaa. Puhe olisi ainutlaatuisesta ilmiöstä: se ei vain ole ainutkertainen historiallinen tapahtuma, vaan myös ylittää tavallisen inhimillisen kokemuksen. Tähän on sanottava, että ainakaan kertomus viini-ihmeestä ei ole ainutkertainen. Antiikin maailma tunsi vastaavan sisältöisiä kertomuksia Dionysos-jumalasta. Dionysos-juhlan päivänä pulppusi temppelilähteistä Androksella ja Teoksella veden asemesta viiniä. Eliissä pantiin juhlan aattona temppeliin, jonka ovet sinetöitiin, kolme tyhjää ruukkua ja aamulla ne olivat täynnä viiniä. (…) Jeesuksen viini-ihme on vailla analogioita vain jos a priori päätämme uskoa siihen ja olla uskomatta Dionysoksen ihmeisiin. (…) Dogmaattisen ihmekäsityksen vika on siinä, että tietyt asiat nimetään ainutkertaisiksi ennen niiden kriittistä analyysia.” (Räisänen 1989)
Jeesuksen tekemäksi mainittu viini-ihme esiintyy vain Johanneksen evankeliumissa. Muut evankelistat (synoptikot) eivät sitä tunne.
Kuolleista herättämiset olivat antiikin tarustossa ja perinneteksteissä tunnettuja. ”Myös Apollonios pysäyttää ruumissaaton – kyseessä on häittensä keskellä kuollut ylhäisen perheen tytär – ja lausuu: ”Laskekaa paarinne, sillä minä vapautan teidät kyynelistä tämän tytön tähden.” Apollonios koskettaa tyttöä, sanoo jotakin epäselvää ja herättää tytön näennäisestä kuolemasta. (…) Filostratos suhtautui Apollonioksen ihmeeseen epäluuloisemmin kuin Luukas Jeesuksen ihmeeseen; itse kertomukset sitä vastoin ovat samankaltaisia.” (Räisänen 1989) - Anonyymi00070
Anonyymi00069 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Uuden testamentin ihmekertomuksista
”Joissakin tapauksissa samasta asiasta puhuvien toisintojen vertailu paljastaa, miten kertomus saa myöhemmin ihmeenomaisia piirteitä. Kaikki evankeliumit kertovat, miten Jeesusta vangittaessa muuan hänen seuraajistaan sivaltaa miekalla korvan ylimmäisen papin palvelijalta (näin Mark 14: 47). Matteus (26: 52) lisää Jeesuksen sanat: pistä miekkasi tuppeen jne. Johannes (18: 10) täydentää, että lyöjä oli Pietari, että palvelijan nimi oli Malkus ja että kyseessä oli oikea korva. Mutta vain Luukas (22: 51) kertoo, että Jeesus paransi korvan. Olisi hyvin yllättävää, että varhaisempi traditio olisi jättänyt mainitsematta tällaisen asian, jos siitä oli tietoa. Sen sijaan se on hyvin ymmärrettävissä juuri Luukkaan lisäykseksi, kirjoittajan joka erityisen painokkaasti kuvaa Jeesusta Jumalan miehenä, joka ”kulki ympäriinsä ja teki hyvää” (Apt 10: 38).” (Räisänen 1989)
Koska evankeliumien kertomukset eivät ole ensikäden tietoja, on niiden sisältö usein epätarkkaa ja eri lähteiden ja myös kirjaajien värittämiä. Esimerkkinä tästä on ruokkimisihme, jonka Markus (6. luku) sanoo tapahtuneen myöhään illan suussa. Se oli melkoinen kansanliike iltamyöhällä: viisi tuhatta miestä ja naiset ja lapset autiomaan laidassa! Ruoan jakeleminen niin suurelle joukolle täytyi kestää aika kauan. Sitten tähteet kerättiin talteen.
”Ruokkimisihmeen jälkeen (j. 45) Jeesus ”kohta” lähettää oppilaat veneellä vastarantaa kohti ja ”laskee kansan luotaan” (pilkkopimeässäkö? Jo jakeessa 35 ”aika on myöhäinen”). Jeesus menee vuorelle rukoilemaan (j. 46). Tänä aikana vene ehtii keskelle järveä – ja sitten tulee ilta (j.47)! Mitä kaikkea onkaan mahtunut ”päivän pitkälle kulumisen” ja ”illan tulon” väliin! On kuin evankelista ei yrittäisikään ajatella kertomustaan realistis-konkreettisena kuvauksena.
Tällaiset havainnot eivät tietenkään todista mitään lopullista ruokkimisihmeen todenperäisyydestä. ne todistavat kuitenkin sitovasti, että kyseessä ei ole tarkka silminnäkijäkuvaus; kertomuksen kehykset osoittautuvat teennäisiksi. Tietyn epäilyksen varjon ne heittävät myös ihmeen ylle. Kertomus uhkaa hajota käsiin ennen kuin itse ihmeestä on päästy lainkaan puhumaan!” (Räisänen 1989)
Myrskyn tyynnyttämisen taito oli monilla antiikin jumalilla, kuten Asklepioksella, Sarapiksella, Kastorilla ja Polluksella ja saman kyvyn katsottiin olleen keisareilla ja jumalaisilla miehillä. Talmudissa kerrotaan pojasta, jonka rukous tyynnytti myrskyn.
”Kyky kävellä veden päällä (Mark 6,47–52) oli antiikin käsityksen mukaan ihmemiehillä ja maagikoilla. Lukianos mainitsee ”hyperborealaisesta” miehestä, joka kykeni lentämään ja kulkemaan veden päällä. (…) Vastaavaa kerrotaan Pythagoraasta ja jopa Persian suurkuninkaasta Kserkseestä. Myös Buddhasta ja hänen oppilaistaan tunnetaan vastaavia tarinoita. (…) Meri edusti Vanhassa testamentissa kaaosmahtia, ja sen tallaaminen turvallisuutta, jonka luottamus Jumalaan voi ihmiselle antaa.” (Räisänen 1989)
”Kaanan viini-ihme on mainittu esimerkkinä ilmiöstä, johon historiantutkimuksen tavanomaista analogia-periaatetta ei voisi soveltaa. Puhe olisi ainutlaatuisesta ilmiöstä: se ei vain ole ainutkertainen historiallinen tapahtuma, vaan myös ylittää tavallisen inhimillisen kokemuksen. Tähän on sanottava, että ainakaan kertomus viini-ihmeestä ei ole ainutkertainen. Antiikin maailma tunsi vastaavan sisältöisiä kertomuksia Dionysos-jumalasta. Dionysos-juhlan päivänä pulppusi temppelilähteistä Androksella ja Teoksella veden asemesta viiniä. Eliissä pantiin juhlan aattona temppeliin, jonka ovet sinetöitiin, kolme tyhjää ruukkua ja aamulla ne olivat täynnä viiniä. (…) Jeesuksen viini-ihme on vailla analogioita vain jos a priori päätämme uskoa siihen ja olla uskomatta Dionysoksen ihmeisiin. (…) Dogmaattisen ihmekäsityksen vika on siinä, että tietyt asiat nimetään ainutkertaisiksi ennen niiden kriittistä analyysia.” (Räisänen 1989)
Jeesuksen tekemäksi mainittu viini-ihme esiintyy vain Johanneksen evankeliumissa. Muut evankelistat (synoptikot) eivät sitä tunne.
Kuolleista herättämiset olivat antiikin tarustossa ja perinneteksteissä tunnettuja. ”Myös Apollonios pysäyttää ruumissaaton – kyseessä on häittensä keskellä kuollut ylhäisen perheen tytär – ja lausuu: ”Laskekaa paarinne, sillä minä vapautan teidät kyynelistä tämän tytön tähden.” Apollonios koskettaa tyttöä, sanoo jotakin epäselvää ja herättää tytön näennäisestä kuolemasta. (…) Filostratos suhtautui Apollonioksen ihmeeseen epäluuloisemmin kuin Luukas Jeesuksen ihmeeseen; itse kertomukset sitä vastoin ovat samankaltaisia.” (Räisänen 1989)https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Ehtoollisen peiliteksti löytyy vanhasta Assyriasta
Assyrialaisen liittoteologian kanssa yhteneviä ajatuksia esiintyy jopa Uuden testamentin ehtoollisperikoopeissa, kuten vasallikuninkaille lausutusta Istarin profetiasta hyvin ilmenee: ”Aina kun te juotte tätä vettä, te muistatte minut ja pidätte liiton, jonka minä olen Asarhaddonin puolesta tehnyt.” (SAA 9 3.4:12-15.) Versus: ”… tehkää se minun muistokseni” (Lk 22:19 ym. ja nykyiset ehtoollisen asetussanat). Tässä tuskin on kyse suorasta riippuvuussuhteesta, mutta kylläkin yhteisestä’ pitkän keston symbolijärjestelmästä. (Hakola Raimo ja Merenlahti Petri (toimitt.), Raamatuntutkimuksen uudet tuulet, Yliopistopaino Helsinki University Press, Helsinki 1997)
.
”Luodaan uudet taivaat ja uusi maa…” ja muita analogioita eri lähteiden kesken
”Justinus kirjoittaa, kuinka jo Platon opetti, että Jumala loi maailman; stoalaisten mukaan maailma tuhoutuu tulessa ja seuraa uusi luominen; filosofit ja runoilijat kertoivat ihmisen kuoleman jälkeisen kohtalon määräytyvän sen mukaan, miten he olivat eläneet. Zeuksella oli useita poikia, joista monet kärsivät. Hermestä kutsuttiin Jumalan sanaksi (logos). Perseus syntyi neitseestä; Asklepios teki parannusihmeitä, kuoli ja nousi taivaaseen. samoin taivaaseen nousivat kuoltuaan tai muuten vain maanpäällisen vaelluksensa päätteeksi Dionysos, Herakles, Perseus, Bellerofon, dioskuurit Kastor ja Polydeukes ja Ariadne. Jopa Rooman keisareista kuultiin väitettävän samaa.” (Apologia 20–22). (Lapinkivi 2001)
Otteita maailman johtavan uusassyrialaisen kulttuurin tutkijan, professori Simo Parpolan haastattelusta (Kotimaa 27.5.2005):
”Hyvän paimenen käsite oli mesopotamialaisille tuttu. Ja kuningas oli suuri parantaja, joka myös voideltiin. Pidettiinpä kuningasta jopa Jumalan poikana, joka oli siinnyt pyhästä hengestä.”
Professori Simo Parpola korostaa, että Mesopotamiassakin Jumala oli rakkaus. Mesopotamialaisten jumalakäsitys heijasti samaa Jumalan täydellisyyden kaipuuta kuin myöhemmin kristillinen uskonto.
”Jumala rakasti ihmistä ja halusi hänen pelastuvan. Ihmisessä oli henki, jonka Jumala oli häneen puhaltanut. Tämä kristillistä sielua muistuttava henki oli palautettava alkuperäiseen taivaalliseen puhtauden tilaan. Syntinen ihminen oli vajavainen, mutta hän saattoi pelastua kilvoittelemalla ja kasvamalla kohti Jumalan edustamaa täydellisyyttä. - Anonyymi00071
Anonyymi00070 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Ehtoollisen peiliteksti löytyy vanhasta Assyriasta
Assyrialaisen liittoteologian kanssa yhteneviä ajatuksia esiintyy jopa Uuden testamentin ehtoollisperikoopeissa, kuten vasallikuninkaille lausutusta Istarin profetiasta hyvin ilmenee: ”Aina kun te juotte tätä vettä, te muistatte minut ja pidätte liiton, jonka minä olen Asarhaddonin puolesta tehnyt.” (SAA 9 3.4:12-15.) Versus: ”… tehkää se minun muistokseni” (Lk 22:19 ym. ja nykyiset ehtoollisen asetussanat). Tässä tuskin on kyse suorasta riippuvuussuhteesta, mutta kylläkin yhteisestä’ pitkän keston symbolijärjestelmästä. (Hakola Raimo ja Merenlahti Petri (toimitt.), Raamatuntutkimuksen uudet tuulet, Yliopistopaino Helsinki University Press, Helsinki 1997)
.
”Luodaan uudet taivaat ja uusi maa…” ja muita analogioita eri lähteiden kesken
”Justinus kirjoittaa, kuinka jo Platon opetti, että Jumala loi maailman; stoalaisten mukaan maailma tuhoutuu tulessa ja seuraa uusi luominen; filosofit ja runoilijat kertoivat ihmisen kuoleman jälkeisen kohtalon määräytyvän sen mukaan, miten he olivat eläneet. Zeuksella oli useita poikia, joista monet kärsivät. Hermestä kutsuttiin Jumalan sanaksi (logos). Perseus syntyi neitseestä; Asklepios teki parannusihmeitä, kuoli ja nousi taivaaseen. samoin taivaaseen nousivat kuoltuaan tai muuten vain maanpäällisen vaelluksensa päätteeksi Dionysos, Herakles, Perseus, Bellerofon, dioskuurit Kastor ja Polydeukes ja Ariadne. Jopa Rooman keisareista kuultiin väitettävän samaa.” (Apologia 20–22). (Lapinkivi 2001)
Otteita maailman johtavan uusassyrialaisen kulttuurin tutkijan, professori Simo Parpolan haastattelusta (Kotimaa 27.5.2005):
”Hyvän paimenen käsite oli mesopotamialaisille tuttu. Ja kuningas oli suuri parantaja, joka myös voideltiin. Pidettiinpä kuningasta jopa Jumalan poikana, joka oli siinnyt pyhästä hengestä.”
Professori Simo Parpola korostaa, että Mesopotamiassakin Jumala oli rakkaus. Mesopotamialaisten jumalakäsitys heijasti samaa Jumalan täydellisyyden kaipuuta kuin myöhemmin kristillinen uskonto.
”Jumala rakasti ihmistä ja halusi hänen pelastuvan. Ihmisessä oli henki, jonka Jumala oli häneen puhaltanut. Tämä kristillistä sielua muistuttava henki oli palautettava alkuperäiseen taivaalliseen puhtauden tilaan. Syntinen ihminen oli vajavainen, mutta hän saattoi pelastua kilvoittelemalla ja kasvamalla kohti Jumalan edustamaa täydellisyyttä.https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Ylösnousemuksesta
”Ylösnousemususko ei ollut juutalaisuudessa mikään itsestäänselvyys. Fariseukset ja essealaiset olivat sen kannalla, mutta saddukeusten mielestä ei ollut syytä juosta ”liberaaliteologisten” vaikutteiden perässä, vaikutteiden, jotka alkoivat saada jalansijaa Israelin uskonnossa vasta Babylonian pakkosiirtolaisuuden (586–538 eKr.) jälkeen.
Tuolloin elettiin pari sataa vuotta persialaisvallan alla. Juuri tuona aikana juutalaisuudessakin alettiin puhua ruumiillisesta ylösnousemuksesta, individuaalieskatologisesti viimeisestä tuomiosta tekojen mukaan, universaalieskatologisesti uuden taivaan ja maan luomisesta, pelastushistoriallisesti tästä ja tulevasta ajasta, enkeleistä, saatanaopeista, samoin kuin hyvien ja pahojen voimien välisestä taistelusta. Ovatko nämä korostukset siis tuontitavaraa Persiasta?
Kysymys on oikeutettu, sillä varsin harvat ja joka tapauksessa hyvin myöhäsyntyiset vanhatestamentilliset tekstit viittaavat ylösnousemusajatteluun; selvästi vasta Danielin kirja, muutoin lähinnä Jesajan apokalypsi, Jes. 24–27, sekä Job ja jotkut psalmitekstit. Lisäksi kaikki nämä korostukset ovat peruspiirteitä siinä Persian uskonnossa, jota alun perin kutsuttiin zarathustralaisuudeksi. Pakkosiirtolaisuuden jälkeisen esikristillisten vuosisatojen zarathustralaisuudesta on kuitenkin osuvampaa käyttää nimitystä zoroastrismi. (Uskonnon nykykannattajia kutsutaan parsilaisiksi.)” (Riekkinen 1994)
Riekkinen pohtii aihetta laajemmin kyseisessä artikkelissaan. Siinä on mukana myös mielenkiintoinen näkökulma Qumranin veljeskunnan taustaksi. (Riekkinen, Vartija n:o 2, 1994) Lisää Riekkiseltä aiheesta artikkelissa: Taivaan ja helvetin välissä. Zarathustralaisuuden etiikka ja eskatologia. – Saarinen, R. & Uro, R., Lopun ajat eilen ja tänään. Pieksämäki 1998, s. 7–14. Artikkelin lopussa on useita tätä koskevia kirjallisuusviitteitä.
Ylösnousemuksen ja sitä seuraavan uuden olotilan tehtävänä on toimia eräällä tavalla ”oikeustoimena” ihmisten teoille. Hyvät saavat palkintonsa ja pahat saavat rangaistuksensa. Tämän ajatuskulun johdonmukaisena päätelmänä on syntynyt mm. Dante Alighierin 1300-luvulla kirjoittama Divina commediaa yhdeksänkerroksisine taivaineen, helvetteineen ja kiirastulineen.
Outi Lehtipuu pohtii em. viitetaustaa artikkelissaan Luukkaan evankeliumin näkemyksen kehitystä toisella vuosisadalla: ”Helvetissä on eri osastoja ja erilaisia rangaistuksia pilkkaajille, huorintekijöille, murhaajille, abortintekijöille, naimattomille äideille, vanhurskaiden ilmiantajille, epäjumalanpalvojille, homoseksuaaleille, petollisille kirkon viranhaltijoille jne.” (Outi Lehtipuu, Vartija 2, 1994)
Faktuaalisten todisteiden puute vie harhaan. Kun tosiasiat puuttuvat, loppuu asian käsittely empiirisesti. Näin kenttä jää vapaaksi uskon tuottamille selityksille. Karl-Gustav Sandelin kirjoittaa aiheesta (Vartija 2. 1994): - Anonyymi00073
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Kristinuskoa on hyvä verrata keittoon, sanoo Suomen Akatemian vanhempi tutkija, TT, Martti Nissinen ja jatkaa: ”Kun keitto on kerran valmistettu, sen aineksia ei voi enää palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Eikä koko keittoa synny ilman kokkia, jonka luova panos on ratkaiseva koko valmistusprosessin ja lopputuloksen kannalta ja joka erottaa juuri tämän keiton kaikista muista.
Harhaanjohtava ajattelutapa on raamatunhistorian näkeminen eräänlaisena pyhänä historiana, jonka henkilöt Abrahamista Moosekseen, Jeesukseen ja Paavaliin sekä tapahtumat luomisesta apostolien tekoihin kulkevat omalla myyttisellä ja tarunhohtoisella radallaan ja jota varten tarvitaan oma kartta (”Raamatun maat”) ja historiafilosofia. Raamatun henkilöiden ja tapahtumien historia on kuitenkin samalla maankamaralla kuin muukin historia ja sitä voi tutkia samoilla edellytyksillä.” (Nissinen 2001.)
Kristinuskokaan ei saa kieltää juuriaan ja peittää näkyvistä yleisinhimillistä luonnettaan. Kristinuskoon kohdistuva arvostelu ei suuntaudu vain kristinuskon vanhoja opetuksia vastaan, vaan yleisinhimillisiä tavoitteita ja ihanteita vastaan. (Simo Parpola)
“Koska perinteinen kristinusko on voimakkaasti sidoksissa meille vieraaseen maailmankuvaan, se ei sellaisenaan voi enää kohdata ajattelevaa ihmistä ja saada aikaan julistajien toivomaa tulosta. (…) Niinpä papisto nauttii itse liberaalimman kokonaisnäkemyksen suomasta vapaudesta, mutta rasittaa kuulijakuntaansa maailmankuvalla, johon ei itsekään usko. (…) Nyt koko antiikin ja keskiajan käärimän paketin tarjoilu ei yksinkertaisesti ole kohtuullista, eikä paketti avaudu ilman jonkinasteista älyllistä itsemurhaa.” (Kuula 1993)
”Erityisesti liturgia ja virret raahaavat edelleen mukanaan antiikin ja keskiajan metafysiikkaa, josta olemme jo arkipäivässä vieraantuneet. (…) Mutta uskon haasteen vakavasti ottava, joka avaa koko paketin, löytää sieltä valtavan mielikuvituksellisen maailman, joka on kuin suoraan science-fiction tarinoista repäisty.
Itse asiassa meidän aikanamme kristinuskon haaste on paljon rajumpi ja rujompi kuin syntyhetkillään. Voisi sanoa niinkin, että kristinusko ei vastaa sitä, mitä se on ollut suurimman osan aikaa. Paavali ei haastanut uskomaan mahdottomalta tuntuvia tarinoita, vaan ihan ”järkeenkäypiä” asioita. Voisi myös kysyä, onko reilua vaatia kristinuskon nimessä näin suuriin uskon hyppyihin. Kristinusko ei alussa ollut näin vaikeaa.” (Kuula 1993)
”Seisooko koko kristinusko sen varassa, että Jeesuksen äiti tuli raskaaksi Pyhästä hengestä eikä miehensä Joosefin siemenestä? Seisooko kristinusko sen varassa, että ristillä kuollut Jeesus heräsi yliluonnollisella tavalla haudassaan ja ilmestyi ruumiillisesti monille seuraajilleen noustakseen lopulta taivaaseen? Tällaisiin ihmeisiin uskominen on helppoa, koska ne ovat tapahtuneet tai jääneet tapahtumatta kaukana menneisyydessä, jonne kukaan meistä ei enää pääse kurkistamaan.” (Myllykoski 2005) - Anonyymi00074
Anonyymi00073 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Kristinuskoa on hyvä verrata keittoon, sanoo Suomen Akatemian vanhempi tutkija, TT, Martti Nissinen ja jatkaa: ”Kun keitto on kerran valmistettu, sen aineksia ei voi enää palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Eikä koko keittoa synny ilman kokkia, jonka luova panos on ratkaiseva koko valmistusprosessin ja lopputuloksen kannalta ja joka erottaa juuri tämän keiton kaikista muista.
Harhaanjohtava ajattelutapa on raamatunhistorian näkeminen eräänlaisena pyhänä historiana, jonka henkilöt Abrahamista Moosekseen, Jeesukseen ja Paavaliin sekä tapahtumat luomisesta apostolien tekoihin kulkevat omalla myyttisellä ja tarunhohtoisella radallaan ja jota varten tarvitaan oma kartta (”Raamatun maat”) ja historiafilosofia. Raamatun henkilöiden ja tapahtumien historia on kuitenkin samalla maankamaralla kuin muukin historia ja sitä voi tutkia samoilla edellytyksillä.” (Nissinen 2001.)
Kristinuskokaan ei saa kieltää juuriaan ja peittää näkyvistä yleisinhimillistä luonnettaan. Kristinuskoon kohdistuva arvostelu ei suuntaudu vain kristinuskon vanhoja opetuksia vastaan, vaan yleisinhimillisiä tavoitteita ja ihanteita vastaan. (Simo Parpola)
“Koska perinteinen kristinusko on voimakkaasti sidoksissa meille vieraaseen maailmankuvaan, se ei sellaisenaan voi enää kohdata ajattelevaa ihmistä ja saada aikaan julistajien toivomaa tulosta. (…) Niinpä papisto nauttii itse liberaalimman kokonaisnäkemyksen suomasta vapaudesta, mutta rasittaa kuulijakuntaansa maailmankuvalla, johon ei itsekään usko. (…) Nyt koko antiikin ja keskiajan käärimän paketin tarjoilu ei yksinkertaisesti ole kohtuullista, eikä paketti avaudu ilman jonkinasteista älyllistä itsemurhaa.” (Kuula 1993)
”Erityisesti liturgia ja virret raahaavat edelleen mukanaan antiikin ja keskiajan metafysiikkaa, josta olemme jo arkipäivässä vieraantuneet. (…) Mutta uskon haasteen vakavasti ottava, joka avaa koko paketin, löytää sieltä valtavan mielikuvituksellisen maailman, joka on kuin suoraan science-fiction tarinoista repäisty.
Itse asiassa meidän aikanamme kristinuskon haaste on paljon rajumpi ja rujompi kuin syntyhetkillään. Voisi sanoa niinkin, että kristinusko ei vastaa sitä, mitä se on ollut suurimman osan aikaa. Paavali ei haastanut uskomaan mahdottomalta tuntuvia tarinoita, vaan ihan ”järkeenkäypiä” asioita. Voisi myös kysyä, onko reilua vaatia kristinuskon nimessä näin suuriin uskon hyppyihin. Kristinusko ei alussa ollut näin vaikeaa.” (Kuula 1993)
”Seisooko koko kristinusko sen varassa, että Jeesuksen äiti tuli raskaaksi Pyhästä hengestä eikä miehensä Joosefin siemenestä? Seisooko kristinusko sen varassa, että ristillä kuollut Jeesus heräsi yliluonnollisella tavalla haudassaan ja ilmestyi ruumiillisesti monille seuraajilleen noustakseen lopulta taivaaseen? Tällaisiin ihmeisiin uskominen on helppoa, koska ne ovat tapahtuneet tai jääneet tapahtumatta kaukana menneisyydessä, jonne kukaan meistä ei enää pääse kurkistamaan.” (Myllykoski 2005)Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta. - Anonyymi00075
Anonyymi00074 kirjoitti:
Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
- Anonyymi00076
Anonyymi00075 kirjoitti:
Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Neitseestäsyntyminen
”Varhaisimmat kristilliset kirjoitukset eivät tiedä Jeesuksen neitseellisestä syntymästä mitään. Vuoden 70 vaiheilla kirjoitettu Markuksen evankeliumi aloittaa kertomuksensa Jeesuksen kasteesta ja puhuu Jeesuksen vanhemmista täysin luonnollisesti. Apostoli Paavali, jonka kirjeet ovat tätäkin varhaisempia, ei tiedä, että Jeesus olisi syntynyt neitseestä. Hänelle Jeesus on Jumalan Poika, joka tuli maailmaan syntymällä naisesta (Gal. 4:4). Evankelista Johannekselle Jeesus oli Jumalan Sana, joka tuli ihmiseksi ja jota galilealaisen alkuperänsä vuoksi ei pidetty kirjoituksissa luvattuna Messiaana (Joh. 7:40–52). Hänkään ei todista Jeesuksen syntyneen neitseestä. Todistus onkin yksin omaan Matteuksen ja Luukkaan lapsuuskertomusten varassa, mutta kertomukset poikkeavat toisistaan jyrkästi. Matteuksen mukaan Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ilmoitettiin Joosefille, kun taas Luukas esittää, että enkeli julisti asian Marialle. Yhteistä Matteukselle ja Luukkaalle on kuitenkin syntymän sijoittaminen Betlehemiin – vastoin Markuksen ja Johanneksen kuvauksia, joissa Jeesus on täysin galilealainen hahmo.
Jeesuksen syntymän kuvauksissa Matteus ja Luukas kulkevat aivan eri polkuja. Matteus puhuu tietäjistä, tähdestä, Herodeksesta ja viattomien lasten surmaamisesta, Luukas sitä vastoin kertoo verollepanosta, seimestä, enkeleistä ja paimenista. Molempien tekstien voidaan osoittaa syntyneen tuon ajan kristittyjen raamatuntulkinnasta ja pyrkimyksestä selittää Jumalan Pojan tuleminen maailmaan. Historioitsijan johtopäätös on selvä. Jeesus ei syntynyt neitseestä Betlehemissä, vaan Joosefin ja Marian lapsena Galilean Nasaretissa.” (Myllykoski)
Monissa juutalaisia ympäröivissä kulttuureissa oli kirjoituksissa mainittu eri hallitsijoiden ja sankareiden syntyneen neitseestä. Tämä ymmärrettiin oikean hallitsijan tunnusmerkiksi. Kreikkalaisessa tarustossa oli myös esillä tämä piirre.
”Näiden yhtäläisyyksien perusteella (marttyyri) Justinus saattoi sanoa, että kristittyjen julistus ei periaatteessa ollut ennenkuulumatonta eikä järjetöntä.” Tähän Justinus viittasikin, ettei kristittyjen oppi ollut niinkään ennenkuulumatonta. Hän osoitti kreikkalais-roomalaisen mytologian sisältävän analogioita Kristuksen neitseestäsyntymiselle, Jumalan pojan kuolemalle ja ylösnousemukselle, viimeiselle tuomiolle ja kuoleman jälkeiselle rangaistukselle. (Lapinkivi 2001)
Sumerilaisten kirjoituskokoelmat (2100–600 eKr.) sisältävät useita jumalan suorittaman siittämisen kuvauksia. Siinneestä on sitten syntynyt ihmisen kaltainen hallitsija maan päälle. (Lapinkivi 2001)
”Jumalan poika, jumalan siittämä, ihmisen synnyttämä; ihminen, mutta jumala – näillä attribuuteilla kuvataan usein Jeesus Kristusta, mutta niillä voidaan viitata myös faraoon, muinaisen Egyptin jumalkuninkaaseen. Kristityt laskevat, että Kristus syntyi 2000 vuotta sitten, mutta uskonnollinen ajatus jumalan pojasta ihmisten hallitsijana on Lähi-idän alueella paljon vanhempi. Egyptissä sen jäljet voidaan johtaa 3000-luvulle eKr.” (Rikala 2001.)
.
Arvoitukselliset itämaan tietäjät
”Olivatko itämaan tietäjät persialaisia? Näin väittää Bolognan yliopiston professori Antonio Panaino Archeo-lehdessä. Vanhin itämaan tietäjiä esittävä kuva on ajalta [jo] 250–260 eKr. ja sijaitsee Priscillan katakombeissa Roomassa: maalauksessa tietäjillä on yllään persialaisasut, kuten myös Ravennassa sijaitsevan St. Apollinaire Nuovo -kirkon mosaiikissa.
Olivatpa tietäjät todellisia tai mielikuvitusta, Matteus oli ainoa evankelista, joka kirjoitti heistä. Hän ei maininnut heidän nimiään tai lukumääräänsä, puhui vain tietäjistä jotka tulivat Itäisiltä mailta (Matteus 2:1–2). Todellisuudessa Matteuksen sanoihin kätkeytyi tarkka poliittinen viesti, koska noina aikoina roomalaisten pahimmat viholliset olivat persialaisia. - Anonyymi00077
Anonyymi00076 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Neitseestäsyntyminen
”Varhaisimmat kristilliset kirjoitukset eivät tiedä Jeesuksen neitseellisestä syntymästä mitään. Vuoden 70 vaiheilla kirjoitettu Markuksen evankeliumi aloittaa kertomuksensa Jeesuksen kasteesta ja puhuu Jeesuksen vanhemmista täysin luonnollisesti. Apostoli Paavali, jonka kirjeet ovat tätäkin varhaisempia, ei tiedä, että Jeesus olisi syntynyt neitseestä. Hänelle Jeesus on Jumalan Poika, joka tuli maailmaan syntymällä naisesta (Gal. 4:4). Evankelista Johannekselle Jeesus oli Jumalan Sana, joka tuli ihmiseksi ja jota galilealaisen alkuperänsä vuoksi ei pidetty kirjoituksissa luvattuna Messiaana (Joh. 7:40–52). Hänkään ei todista Jeesuksen syntyneen neitseestä. Todistus onkin yksin omaan Matteuksen ja Luukkaan lapsuuskertomusten varassa, mutta kertomukset poikkeavat toisistaan jyrkästi. Matteuksen mukaan Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ilmoitettiin Joosefille, kun taas Luukas esittää, että enkeli julisti asian Marialle. Yhteistä Matteukselle ja Luukkaalle on kuitenkin syntymän sijoittaminen Betlehemiin – vastoin Markuksen ja Johanneksen kuvauksia, joissa Jeesus on täysin galilealainen hahmo.
Jeesuksen syntymän kuvauksissa Matteus ja Luukas kulkevat aivan eri polkuja. Matteus puhuu tietäjistä, tähdestä, Herodeksesta ja viattomien lasten surmaamisesta, Luukas sitä vastoin kertoo verollepanosta, seimestä, enkeleistä ja paimenista. Molempien tekstien voidaan osoittaa syntyneen tuon ajan kristittyjen raamatuntulkinnasta ja pyrkimyksestä selittää Jumalan Pojan tuleminen maailmaan. Historioitsijan johtopäätös on selvä. Jeesus ei syntynyt neitseestä Betlehemissä, vaan Joosefin ja Marian lapsena Galilean Nasaretissa.” (Myllykoski)
Monissa juutalaisia ympäröivissä kulttuureissa oli kirjoituksissa mainittu eri hallitsijoiden ja sankareiden syntyneen neitseestä. Tämä ymmärrettiin oikean hallitsijan tunnusmerkiksi. Kreikkalaisessa tarustossa oli myös esillä tämä piirre.
”Näiden yhtäläisyyksien perusteella (marttyyri) Justinus saattoi sanoa, että kristittyjen julistus ei periaatteessa ollut ennenkuulumatonta eikä järjetöntä.” Tähän Justinus viittasikin, ettei kristittyjen oppi ollut niinkään ennenkuulumatonta. Hän osoitti kreikkalais-roomalaisen mytologian sisältävän analogioita Kristuksen neitseestäsyntymiselle, Jumalan pojan kuolemalle ja ylösnousemukselle, viimeiselle tuomiolle ja kuoleman jälkeiselle rangaistukselle. (Lapinkivi 2001)
Sumerilaisten kirjoituskokoelmat (2100–600 eKr.) sisältävät useita jumalan suorittaman siittämisen kuvauksia. Siinneestä on sitten syntynyt ihmisen kaltainen hallitsija maan päälle. (Lapinkivi 2001)
”Jumalan poika, jumalan siittämä, ihmisen synnyttämä; ihminen, mutta jumala – näillä attribuuteilla kuvataan usein Jeesus Kristusta, mutta niillä voidaan viitata myös faraoon, muinaisen Egyptin jumalkuninkaaseen. Kristityt laskevat, että Kristus syntyi 2000 vuotta sitten, mutta uskonnollinen ajatus jumalan pojasta ihmisten hallitsijana on Lähi-idän alueella paljon vanhempi. Egyptissä sen jäljet voidaan johtaa 3000-luvulle eKr.” (Rikala 2001.)
.
Arvoitukselliset itämaan tietäjät
”Olivatko itämaan tietäjät persialaisia? Näin väittää Bolognan yliopiston professori Antonio Panaino Archeo-lehdessä. Vanhin itämaan tietäjiä esittävä kuva on ajalta [jo] 250–260 eKr. ja sijaitsee Priscillan katakombeissa Roomassa: maalauksessa tietäjillä on yllään persialaisasut, kuten myös Ravennassa sijaitsevan St. Apollinaire Nuovo -kirkon mosaiikissa.
Olivatpa tietäjät todellisia tai mielikuvitusta, Matteus oli ainoa evankelista, joka kirjoitti heistä. Hän ei maininnut heidän nimiään tai lukumääräänsä, puhui vain tietäjistä jotka tulivat Itäisiltä mailta (Matteus 2:1–2). Todellisuudessa Matteuksen sanoihin kätkeytyi tarkka poliittinen viesti, koska noina aikoina roomalaisten pahimmat viholliset olivat persialaisia.https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Apokalyptiset tekstit
”Suurinta kannatusta koko kreikkalais-orinetaalisessa maailmassa sai myytti maailmanpalosta. Näyttää varsin todennäköiseltä, että myytti maailman loppumisesta tulipaloon, josta hyvät pelastuvat vahingoittumattomina, on alkuperältään iranilainen (ks. esimerkiksi Bubdahisn XXX, 18). Siinä muodossa sen tunsivat ainakin ”tietäjät”, joiden mukana se levisi länteen, kuten Cumont on osoittanut. Stoalaisuus, Sibyllan oraakkelit (esimerkiksi II, 253) ja juutalais-kristillinen kirjallisuus tekivät tästä myytistä apokalypsiensä ja eskatologiansa perustan. Vaikka ajatus voi tuntua merkilliseltä, maailmanpalon myytti antoi lohdutusta.”
Maailmanpaloa edeltävät vaikeat ihmiskunnan vaiheet ovat samansuuntaisia vanhojen kulttuurien kirjoituksissa ja kristittyjen apokalypseissa (ks. emt. ss. 108–111). Ilmiöitä ovat mm. yleinen laittomuus ja moraalittomuus, maanjäristykset, auringon pimeneminen jne.
”Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että niin iranilaisille kuin juutalaisille ja kristityille ”historian” osuus maailmankaikkeudessa on rajallinen ja että maailmanlopussa synnintekijät hävitetään, kuolleet nousevat ylös ja ikuisuus voittaa ajan.”(Eliade Mircea 1993)
.
Daniel ennustaa menneisyyttä - Anonyymi00078
Anonyymi00077 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Apokalyptiset tekstit
”Suurinta kannatusta koko kreikkalais-orinetaalisessa maailmassa sai myytti maailmanpalosta. Näyttää varsin todennäköiseltä, että myytti maailman loppumisesta tulipaloon, josta hyvät pelastuvat vahingoittumattomina, on alkuperältään iranilainen (ks. esimerkiksi Bubdahisn XXX, 18). Siinä muodossa sen tunsivat ainakin ”tietäjät”, joiden mukana se levisi länteen, kuten Cumont on osoittanut. Stoalaisuus, Sibyllan oraakkelit (esimerkiksi II, 253) ja juutalais-kristillinen kirjallisuus tekivät tästä myytistä apokalypsiensä ja eskatologiansa perustan. Vaikka ajatus voi tuntua merkilliseltä, maailmanpalon myytti antoi lohdutusta.”
Maailmanpaloa edeltävät vaikeat ihmiskunnan vaiheet ovat samansuuntaisia vanhojen kulttuurien kirjoituksissa ja kristittyjen apokalypseissa (ks. emt. ss. 108–111). Ilmiöitä ovat mm. yleinen laittomuus ja moraalittomuus, maanjäristykset, auringon pimeneminen jne.
”Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että niin iranilaisille kuin juutalaisille ja kristityille ”historian” osuus maailmankaikkeudessa on rajallinen ja että maailmanlopussa synnintekijät hävitetään, kuolleet nousevat ylös ja ikuisuus voittaa ajan.”(Eliade Mircea 1993)
.
Daniel ennustaa menneisyyttähttps://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Hesekielin näyt
Vaikka Hesekielin ilmestys (Hesekiel 1:2–25) voi tänä päivänä kuulostaa eksoottiselta kuvaukselta ilmiöstä, joka ei ole tästä maailmasta, Hesekielin aikalaiset olisivat ymmärtäneet sen helposti. Hesekiel näki merkillisiä kärryn pyöriä, joissa oli kuin silmiä (vanha käännös). Silloisissa sotavaunuissa oli silmännäköinen akselikiinnitys (ks. esim. Skepsis 2/2005 s. 15). Hesekielen näyn enkeleillä oli neljä siipeä. Sen lähteenä todennäköisesti on ollut muinaisen Lähi-idän piirretyt yliluonnolliset hahmot, joille piirrettiin neljä siipeä (ks. esim. Skepsis 2/2005 s. 17). Näyn erikoiset ihmisen ja eläimen yhdistelmiltä vaikuttavat hahmot olivat kuin muinaisen Lähi-idän kerubit, jotka olivat ihmiskasvoisia, siivekkäitä ja niillä oli eläimen ruumis. Tämän taustana ovat Lähi-idän kansojen kerubikuvat ja patsaat. (Callahan Tim, Skepsis 2/2005.)
Eräiden tutkijoiden taholla on arveltu Hesekielen näkyjen sopivan avaruusolioiden vierailun kuvaukseksi. Kuitenkin kaikki yliluonnollisentuntuiset ilmiöt ja hahmot olivat silloisen ajan ihmisille tuttuja erilaisten kuvien ja patsaiden kuvista. (Callahan Tim, Skepsis 2/2005.) - Anonyymi00079
Anonyymi00078 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Hesekielin näyt
Vaikka Hesekielin ilmestys (Hesekiel 1:2–25) voi tänä päivänä kuulostaa eksoottiselta kuvaukselta ilmiöstä, joka ei ole tästä maailmasta, Hesekielin aikalaiset olisivat ymmärtäneet sen helposti. Hesekiel näki merkillisiä kärryn pyöriä, joissa oli kuin silmiä (vanha käännös). Silloisissa sotavaunuissa oli silmännäköinen akselikiinnitys (ks. esim. Skepsis 2/2005 s. 15). Hesekielen näyn enkeleillä oli neljä siipeä. Sen lähteenä todennäköisesti on ollut muinaisen Lähi-idän piirretyt yliluonnolliset hahmot, joille piirrettiin neljä siipeä (ks. esim. Skepsis 2/2005 s. 17). Näyn erikoiset ihmisen ja eläimen yhdistelmiltä vaikuttavat hahmot olivat kuin muinaisen Lähi-idän kerubit, jotka olivat ihmiskasvoisia, siivekkäitä ja niillä oli eläimen ruumis. Tämän taustana ovat Lähi-idän kansojen kerubikuvat ja patsaat. (Callahan Tim, Skepsis 2/2005.)
Eräiden tutkijoiden taholla on arveltu Hesekielen näkyjen sopivan avaruusolioiden vierailun kuvaukseksi. Kuitenkin kaikki yliluonnollisentuntuiset ilmiöt ja hahmot olivat silloisen ajan ihmisille tuttuja erilaisten kuvien ja patsaiden kuvista. (Callahan Tim, Skepsis 2/2005.)1. Maailman luominen.
Sekä sumerilaiset että heprealaiset uskoivat, että ennen maailman luomista oli olemassa alkumeri. Sumerilaisten mukaan alkumerestä syntyi yhtynyt taivas ja maa, jotka ilman Jumala Enlil – todennäköisesti sama kuin Genesis-kirjassa (I Mooseksen kirja) esiintyvä rûah elôhim ”Jumalan henki” – erotti toisistaan.
2. Ihmisen luominen.
Sekä sumerilaisten että heprealaisten mukaan ihminen luotiin savesta, johon ”elämän henki” puhallettiin. Ihminen luotiin palvelemaan jumalia – heprealaisten mukaan Jahve-jumalaa. Miehen kylkiluusta luotu vaimo -teema on, Raamatun kanssa samansisältöisenä, kotoisin sumerilaisista paratiisimyyteistä.
3. Luomistapa.
Sekä Vanhan testamentin kertojat että sumerilaiset oppineet selittivät, että luominen tapahtui kahdella tavalla: jumalallisella käskyllä (sanalla) ja ”tekemällä”.
4. Paratiisi.
Sumerilaisia paratiisi-kertomuksen aiheita oli monia. Paratiisin käärme oli saanut lähtökohtansa sumerilaisista teksteistä. Hyvän ja pahan tiedon puu ja sen hedelmän syöminen löytyivät myös sumerilaisten paratiisimytologiasta. Elämään puu oli Mesopotamian uskonnon tärkein symboli. Paratiisista karkottamisen yhteydessä määrättiin synnyttäjälle kivut (aikaisemmin synnytys olisi ollut kivutonta!), tämäkin aihe löytyi aikaisemmin sumereilta. Paratiisin portteja vartioimaan asetettiin kerubi-enkelit. (Katso liite 1)
”Enkeleitä esiintyy jo kulttuurimme vanhimman tunnetun symbolin, elämänpuun, yhteydessä vartijoina. Alkujaan Indus-kulttuurissa syntynyt elämänpuu siirtyi myöhemmin Vanhaan testamenttiin, jossa se otti hyvän ja pahan tiedon puun muodon. Myös Paratiisia vartioi enkelilaji, kerubit, joiden johtaja Gabriel on paratiisin kuvernööri. Gabriel on sama enkeli, joka ilmestyi Marialle ilmoittamaan syntyvästä poikalapsesta.”
”Pari tuhatta vuotta sitten enkeleitä koskeva ajattelua siirtyi kristilliseen mystiikkaan. Sen piirissä oppia muotoili erityisesti Dionysios Areiopagita. Dionysios oli platonisti: hän ajatteli että kaikki oleva on muodostanut ketjun kaltaisen kokonaisuudeksi. Olevaisen suuressa ketjussa enemmän olevaa omaavat oliot ovat ylempänä kuin ne, joilla on vähemmän olevaa. Taivaallisten henkiolentojen Dionysios uskoi jakaantuvan yhdeksään hierarkiseen tasoon eli enkelikuoroon, joita ovat serafit, kerubit, valtaistuimet, herruudet, voimat, vallat, hallitukset, ylienkelit sekä enkelit.” (Järveläinen Petri, Savon Sanomissa 2006)
5. Vedenpaisumus.
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/ - Anonyymi00080
Anonyymi00079 kirjoitti:
1. Maailman luominen.
Sekä sumerilaiset että heprealaiset uskoivat, että ennen maailman luomista oli olemassa alkumeri. Sumerilaisten mukaan alkumerestä syntyi yhtynyt taivas ja maa, jotka ilman Jumala Enlil – todennäköisesti sama kuin Genesis-kirjassa (I Mooseksen kirja) esiintyvä rûah elôhim ”Jumalan henki” – erotti toisistaan.
2. Ihmisen luominen.
Sekä sumerilaisten että heprealaisten mukaan ihminen luotiin savesta, johon ”elämän henki” puhallettiin. Ihminen luotiin palvelemaan jumalia – heprealaisten mukaan Jahve-jumalaa. Miehen kylkiluusta luotu vaimo -teema on, Raamatun kanssa samansisältöisenä, kotoisin sumerilaisista paratiisimyyteistä.
3. Luomistapa.
Sekä Vanhan testamentin kertojat että sumerilaiset oppineet selittivät, että luominen tapahtui kahdella tavalla: jumalallisella käskyllä (sanalla) ja ”tekemällä”.
4. Paratiisi.
Sumerilaisia paratiisi-kertomuksen aiheita oli monia. Paratiisin käärme oli saanut lähtökohtansa sumerilaisista teksteistä. Hyvän ja pahan tiedon puu ja sen hedelmän syöminen löytyivät myös sumerilaisten paratiisimytologiasta. Elämään puu oli Mesopotamian uskonnon tärkein symboli. Paratiisista karkottamisen yhteydessä määrättiin synnyttäjälle kivut (aikaisemmin synnytys olisi ollut kivutonta!), tämäkin aihe löytyi aikaisemmin sumereilta. Paratiisin portteja vartioimaan asetettiin kerubi-enkelit. (Katso liite 1)
”Enkeleitä esiintyy jo kulttuurimme vanhimman tunnetun symbolin, elämänpuun, yhteydessä vartijoina. Alkujaan Indus-kulttuurissa syntynyt elämänpuu siirtyi myöhemmin Vanhaan testamenttiin, jossa se otti hyvän ja pahan tiedon puun muodon. Myös Paratiisia vartioi enkelilaji, kerubit, joiden johtaja Gabriel on paratiisin kuvernööri. Gabriel on sama enkeli, joka ilmestyi Marialle ilmoittamaan syntyvästä poikalapsesta.”
”Pari tuhatta vuotta sitten enkeleitä koskeva ajattelua siirtyi kristilliseen mystiikkaan. Sen piirissä oppia muotoili erityisesti Dionysios Areiopagita. Dionysios oli platonisti: hän ajatteli että kaikki oleva on muodostanut ketjun kaltaisen kokonaisuudeksi. Olevaisen suuressa ketjussa enemmän olevaa omaavat oliot ovat ylempänä kuin ne, joilla on vähemmän olevaa. Taivaallisten henkiolentojen Dionysios uskoi jakaantuvan yhdeksään hierarkiseen tasoon eli enkelikuoroon, joita ovat serafit, kerubit, valtaistuimet, herruudet, voimat, vallat, hallitukset, ylienkelit sekä enkelit.” (Järveläinen Petri, Savon Sanomissa 2006)
5. Vedenpaisumus.
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
12. Jumalan kosto ja kansallinen katastrofi.
Vanhassa testamentissa puhutaan usein Jahven kostosta. Jahve on koston Jumala, joka kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Kansallinen katastrofi tuli tavallisesti naapurikansan hyökkäyksenä. Jahve oli valinnut tämän vihamiehen ruoskakseen, jolla hän kuritti tottelemattomia heprealaisia. Aivan sama jumalan kosto ja kansallinen katastrofi kuvattiin esimerkiksi sumerilaisessa ”Agaden kirouksessa”, jossa ylijumala Enlil kostaa Agade kaupungin (Raamatussa Akkad) hallitsijalle tämän tottelemattomuuden tuomalla naapurimaan vuorilta julman guti-kansan, joka tuhoaa Agaden ja hävittää melkein koko Sumerin.
13. Vitsaus-motiivi.
Sumerilaisessa myytissä ”Inanna ja sukallituda” oli selvästi sama ”verivitsaus” (vesi muuttui vereksi 2. Moos. 4:9, 7:20,21) kuin israelilaisilla Egyptissä.
14. Kuolema ja manala.
Vanhan testamentin tuonela (hepr. se’ol), ja kreikkalaisten Haadesta, vastaa täysin sumerilaisten Kur, kuolleiden pimeä ja kauhistuttava olinpaikka, jossa muinaiset kuninkaat ja prinssit asuvat. Siellä on muun muassa jumala Dumuzi, Vanhan testamentin Tammus, jota Jerusalemin naiset itkivät vielä profeetta Hesekielin aikoina. (Tammus oli maan kasvun antava sumerilais-babylonialainen hedelmällisyydenjumala, joka kuivaksi vuodenajaksi kuoli.)
15. Uhrit.
Eläinuhrien polttamisella lepytettiin ja lähestyttiin jumalia, juutalaiset jumalaa, jumalanpalvelusmenoissa niin juutalaisten kuin sumerilaisten keskuudessa.
Merkittävää oli maahan vuotaneen uhrieläimen veren ja nousevan savun merkitys rukouksessa ja rukouksena. Karja oli omaisuuden ja toimeentulon keskeinen osa, siksi se oli sopivan arvokasta jumalille, jumalalle, uhrattavaksi.
16. Palvontatavat.
Sumerilaisten suuren jumala-patsaan edessä paloi ”ikuinen” tuli. Tapa jatkuu vielä tänään katolisissa kirkoissa kynttilä- ja tuikkutulina patsaiden ja kuvien edessä. Sumerilaisten jumalanpalveluksiin kuuluivat kultilliset peseytymiset, öljyvoitelut, erilaiset uhritoimitukset, pyhävaatteisiin pukeutumiset, rukoukset ja määrättyinä aikoina myös dieetti.
17. Ylösnousemus. - Anonyymi00081
Anonyymi00080 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
12. Jumalan kosto ja kansallinen katastrofi.
Vanhassa testamentissa puhutaan usein Jahven kostosta. Jahve on koston Jumala, joka kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Kansallinen katastrofi tuli tavallisesti naapurikansan hyökkäyksenä. Jahve oli valinnut tämän vihamiehen ruoskakseen, jolla hän kuritti tottelemattomia heprealaisia. Aivan sama jumalan kosto ja kansallinen katastrofi kuvattiin esimerkiksi sumerilaisessa ”Agaden kirouksessa”, jossa ylijumala Enlil kostaa Agade kaupungin (Raamatussa Akkad) hallitsijalle tämän tottelemattomuuden tuomalla naapurimaan vuorilta julman guti-kansan, joka tuhoaa Agaden ja hävittää melkein koko Sumerin.
13. Vitsaus-motiivi.
Sumerilaisessa myytissä ”Inanna ja sukallituda” oli selvästi sama ”verivitsaus” (vesi muuttui vereksi 2. Moos. 4:9, 7:20,21) kuin israelilaisilla Egyptissä.
14. Kuolema ja manala.
Vanhan testamentin tuonela (hepr. se’ol), ja kreikkalaisten Haadesta, vastaa täysin sumerilaisten Kur, kuolleiden pimeä ja kauhistuttava olinpaikka, jossa muinaiset kuninkaat ja prinssit asuvat. Siellä on muun muassa jumala Dumuzi, Vanhan testamentin Tammus, jota Jerusalemin naiset itkivät vielä profeetta Hesekielin aikoina. (Tammus oli maan kasvun antava sumerilais-babylonialainen hedelmällisyydenjumala, joka kuivaksi vuodenajaksi kuoli.)
15. Uhrit.
Eläinuhrien polttamisella lepytettiin ja lähestyttiin jumalia, juutalaiset jumalaa, jumalanpalvelusmenoissa niin juutalaisten kuin sumerilaisten keskuudessa.
Merkittävää oli maahan vuotaneen uhrieläimen veren ja nousevan savun merkitys rukouksessa ja rukouksena. Karja oli omaisuuden ja toimeentulon keskeinen osa, siksi se oli sopivan arvokasta jumalille, jumalalle, uhrattavaksi.
16. Palvontatavat.
Sumerilaisten suuren jumala-patsaan edessä paloi ”ikuinen” tuli. Tapa jatkuu vielä tänään katolisissa kirkoissa kynttilä- ja tuikkutulina patsaiden ja kuvien edessä. Sumerilaisten jumalanpalveluksiin kuuluivat kultilliset peseytymiset, öljyvoitelut, erilaiset uhritoimitukset, pyhävaatteisiin pukeutumiset, rukoukset ja määrättyinä aikoina myös dieetti.
17. Ylösnousemus.18. Sijaiskärsijä.
”Sumerilaisten teologien mukaan Dumuzista tuli sijaiskärsijä. Innan oli noussut kuolleista, mutta Dumuzi sai astua hänen tilalleen. Vuohien, lampaitten ja karitsainpaimen, joka oli valmis panemaan henkensä alttiiksi laumansa edestä, sai kärsiä elämän ruhtinattaren puolesta, jotta elämä jatkuisi maan päällä. (…) Kur-nu-gi-an portit avautuivat siis vain kerran päästääkseen tuonelaan astuneen palaamaan maan päälle. Elämän, synnytyksen ja hedelmällisyyden jumalatar, jota ilman ei voi elämä jatkua, sai nousta kuolleista oltuaan kolme päivää tuonelassa seivästettynä (versus ristiinnaulittuna). Hän voitti kuoleman vallan, mutta voiton hintana oli hänen oma puolisonsa.”
”Tämä hieros gamos(toim. huom.: kreikasta suomennettuna: hieros gamos:pyhä avioliitto, jota alkuaan käytettiin kuvaamaan Zeuksen ja Heran välistä liittoa, versus: kristittyjen pyhä ylkä, joka on Kristus) toi ihmisten mieleen elämän ja kuoleman, elämän jatkuvuuden ja kuolleista ylösnousemuksen, ihmiskunnan ikuisesti pohtimat asiat, jotka juutalaisella ja hellenistisellä maaperällä ratkaistiin ikivanhalta sumerilaiselta pohjalta lähtien kaikkien kristittyjen tuntemalla tavalla: ’Hän astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista…’ ”
19. Löytölapsi virrassa.
Mooses-lapsi -motiivi on perua sumerilaisten vastaavasta kertomuksesta, jossa tuleva kansanjohtaja on virrasta korissa nostettu löytölapsi.
20. Kärsimyksen ongelma.
Vanhan testamentin Job-kertomukset nojaavat sumerilaisten runsaaseen vastaavaan materiaaliin (ks. Salonen ss. 158–165). Yhteydet tähän lähteeseen ovat kiistattomat.
21. Hyvin vanhat patriarkat.
Vanhan testamentin pitkäikäisten patriarkkojen historia tarkentuu lukemalla sumerien tekstejä sikäläisistä pitkäikäisistä patriarkoista. Patriarkat saivat lisää arvostusta kunnioitettavasta iästään.
Edellä lueteltujen jälkeen Salonen toteaa: ”Tässä on siis vain muutamia tärkeimmistä yhtäläisyyksistä sumerilaisten kirjallisuuden ja Vanhan testamentin tekstien välillä. Luetteloa voisi jatkaa pitkälle ja uusia yhtäläisyyksiä löytyy koko ajan, kun sumerilaisen kirjallisuuden tutkimus edistyy.” (Salonen 1962.)
Juutalais-kristillinen uskonto jätti omasta uskontulkinnastaan pois sumerilaisten uskontoon olennaisesti liittyneen avoimen eroottisuuden. Olemmekin saaneet kärsiä koko kristikunnan historian ajan eroottisuuden vastaisesta ilmapiiristä, johon on liittynyt syyllistämistä ja vaikenemista. (emt. esim. s. 65–66, 69–70, 76.)
Seksuaalikielteisyyden seurauksena on ollut syntikäsitteen yksipuolistuminen kun seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat olleet analogiana synnille (kansansanonta: ”tehdä syntiä”, vertaa synnintunnustuksen sanat: ”… synnistä syntynyt”). - Anonyymi00082
Anonyymi00081 kirjoitti:
18. Sijaiskärsijä.
”Sumerilaisten teologien mukaan Dumuzista tuli sijaiskärsijä. Innan oli noussut kuolleista, mutta Dumuzi sai astua hänen tilalleen. Vuohien, lampaitten ja karitsainpaimen, joka oli valmis panemaan henkensä alttiiksi laumansa edestä, sai kärsiä elämän ruhtinattaren puolesta, jotta elämä jatkuisi maan päällä. (…) Kur-nu-gi-an portit avautuivat siis vain kerran päästääkseen tuonelaan astuneen palaamaan maan päälle. Elämän, synnytyksen ja hedelmällisyyden jumalatar, jota ilman ei voi elämä jatkua, sai nousta kuolleista oltuaan kolme päivää tuonelassa seivästettynä (versus ristiinnaulittuna). Hän voitti kuoleman vallan, mutta voiton hintana oli hänen oma puolisonsa.”
”Tämä hieros gamos(toim. huom.: kreikasta suomennettuna: hieros gamos:pyhä avioliitto, jota alkuaan käytettiin kuvaamaan Zeuksen ja Heran välistä liittoa, versus: kristittyjen pyhä ylkä, joka on Kristus) toi ihmisten mieleen elämän ja kuoleman, elämän jatkuvuuden ja kuolleista ylösnousemuksen, ihmiskunnan ikuisesti pohtimat asiat, jotka juutalaisella ja hellenistisellä maaperällä ratkaistiin ikivanhalta sumerilaiselta pohjalta lähtien kaikkien kristittyjen tuntemalla tavalla: ’Hän astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista…’ ”
19. Löytölapsi virrassa.
Mooses-lapsi -motiivi on perua sumerilaisten vastaavasta kertomuksesta, jossa tuleva kansanjohtaja on virrasta korissa nostettu löytölapsi.
20. Kärsimyksen ongelma.
Vanhan testamentin Job-kertomukset nojaavat sumerilaisten runsaaseen vastaavaan materiaaliin (ks. Salonen ss. 158–165). Yhteydet tähän lähteeseen ovat kiistattomat.
21. Hyvin vanhat patriarkat.
Vanhan testamentin pitkäikäisten patriarkkojen historia tarkentuu lukemalla sumerien tekstejä sikäläisistä pitkäikäisistä patriarkoista. Patriarkat saivat lisää arvostusta kunnioitettavasta iästään.
Edellä lueteltujen jälkeen Salonen toteaa: ”Tässä on siis vain muutamia tärkeimmistä yhtäläisyyksistä sumerilaisten kirjallisuuden ja Vanhan testamentin tekstien välillä. Luetteloa voisi jatkaa pitkälle ja uusia yhtäläisyyksiä löytyy koko ajan, kun sumerilaisen kirjallisuuden tutkimus edistyy.” (Salonen 1962.)
Juutalais-kristillinen uskonto jätti omasta uskontulkinnastaan pois sumerilaisten uskontoon olennaisesti liittyneen avoimen eroottisuuden. Olemmekin saaneet kärsiä koko kristikunnan historian ajan eroottisuuden vastaisesta ilmapiiristä, johon on liittynyt syyllistämistä ja vaikenemista. (emt. esim. s. 65–66, 69–70, 76.)
Seksuaalikielteisyyden seurauksena on ollut syntikäsitteen yksipuolistuminen kun seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat olleet analogiana synnille (kansansanonta: ”tehdä syntiä”, vertaa synnintunnustuksen sanat: ”… synnistä syntynyt”).Sumerilaisilla oli lähes välitön vaikutus Vanhan testamentin teksteihin
”… on otettava huomioon, että heprealaiset oppineet eivät saaneet vaikutteita sumerilaisilta vain kanaanilaisten, hurrilaisten, heettiläisten ja akkadilaisten välityksellä, vaan heillä on ollut myös ikivanha suoraan sumerilaisilta periytyvä traditio, joka on peräisin aina Abrahamin ajoilta! Vaikka koko Abraham-kertomus, sellaisena kuin se Vanhassa testamentissa esitetään, onkin heprealaisen historian esityksen tyylin mukaisesti kiedottu mitä suurimmassa määrin legendain verhoon, siinä pohjimmiltaan on aivan selvästi, kuten muut lähteet ovat osoittaneet. historiallisen totuuden juuria.” (Salonen 1962)
Vanhan testamentin mukaan Aabraham syntyi Kaldean Uurissa. Nykyisen tutkimuksen käsitys on se, että Aabraham-heimo eli Uurissa (Aabraham-niminen heimo esiintyy kirjoituksissa), siis eteläisessä Sumerissa noin 1700 vaiheilla eKr. Uur oli koko Sumerin maan tärkeimpiä kaupunkeja. Se oli jopa kolme eri kertaa koko maan pääkaupunkina. Uurissa toimi hyvin kuuluisa ”akatemia”, e-duba (sitä muuten vastannee heprean beet-sepher ”kirjan talo”), jonka taulukokoelmia (nuolenpääkirjoituksia, toim. huom.) englantilaiset ja amerikkalaiset retkikunnat ovat kaivaneet esiin. Aabraham-heimon jäsenet ovat hyvinkin voineet tutustua juuri tämän ”akatemian” kokoelmien sisältöön lukutaitoisten miesten kertomana ja sitten kuljettaneet sumerilaisten traditioita mukanaan siirtyessään Uurista Harranin kautta Palestiinaan, missä heidän välittämänsä sumerilainen traditio on kulkeutunut isältä pojalle niissä oppineissa piireissä, joiden joukosta nousivat Vanhan testamentin kirjojen laatijat. (Salonen 1962) - Anonyymi00083
Anonyymi00082 kirjoitti:
Sumerilaisilla oli lähes välitön vaikutus Vanhan testamentin teksteihin
”… on otettava huomioon, että heprealaiset oppineet eivät saaneet vaikutteita sumerilaisilta vain kanaanilaisten, hurrilaisten, heettiläisten ja akkadilaisten välityksellä, vaan heillä on ollut myös ikivanha suoraan sumerilaisilta periytyvä traditio, joka on peräisin aina Abrahamin ajoilta! Vaikka koko Abraham-kertomus, sellaisena kuin se Vanhassa testamentissa esitetään, onkin heprealaisen historian esityksen tyylin mukaisesti kiedottu mitä suurimmassa määrin legendain verhoon, siinä pohjimmiltaan on aivan selvästi, kuten muut lähteet ovat osoittaneet. historiallisen totuuden juuria.” (Salonen 1962)
Vanhan testamentin mukaan Aabraham syntyi Kaldean Uurissa. Nykyisen tutkimuksen käsitys on se, että Aabraham-heimo eli Uurissa (Aabraham-niminen heimo esiintyy kirjoituksissa), siis eteläisessä Sumerissa noin 1700 vaiheilla eKr. Uur oli koko Sumerin maan tärkeimpiä kaupunkeja. Se oli jopa kolme eri kertaa koko maan pääkaupunkina. Uurissa toimi hyvin kuuluisa ”akatemia”, e-duba (sitä muuten vastannee heprean beet-sepher ”kirjan talo”), jonka taulukokoelmia (nuolenpääkirjoituksia, toim. huom.) englantilaiset ja amerikkalaiset retkikunnat ovat kaivaneet esiin. Aabraham-heimon jäsenet ovat hyvinkin voineet tutustua juuri tämän ”akatemian” kokoelmien sisältöön lukutaitoisten miesten kertomana ja sitten kuljettaneet sumerilaisten traditioita mukanaan siirtyessään Uurista Harranin kautta Palestiinaan, missä heidän välittämänsä sumerilainen traditio on kulkeutunut isältä pojalle niissä oppineissa piireissä, joiden joukosta nousivat Vanhan testamentin kirjojen laatijat. (Salonen 1962)https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Assyrialaisten merkittävistä teoksista löytyy samoja aiheita kuin Vanhasta testamentista
Myyttejä:
Elämän katoavaisuudesta kertova sumerilainen sankaritaru on Gilgames, Ken kaiken näki (12 taulua); maailmankaikkeudesta, maailman luomisesta ja Mardukin noususta ylijumalaksi kertova teos on Kun ylhäällä (7 taulua); Altrahasis on myytti vedenpaisumuksesta ja ihmisen luomisesta (3 taulua).
Viisauskirjallisuutta:
Jobin kirjan babylonialainen vastine on Ylistän viisauden herraa (4 taulua); Saarnaajan babylonialainen vastine on Oi viisas, tahdoin kertoa sinulle (297 säettä). (Otavan Suuri Ensyklopedia 2-osa s. 396)
Assyrian valtionarkistot versus Vanha testamentti
Assyrian suurvalta-ajan dokumenttien yleinen merkitys Vanhan testamentin ja muinaisen Israelin kannalta ei juuri perusteluja kaipaa. Vallan vaihtuminen assyrialaisilta babylonialaisille ja näiltä edelleen persialaisille ei vähentänyt mesopotamialaista kulttuurihegemoniaa, sillä Persiakin omaksui edeltäjiensä valtaideologian olennaiset piirteet. ”Assyria” vakiintui Vanhassa testamentissa symboliseksi nimeksi, jota varsinkin profeettakirjoissa käytettiin valloittajasta vielä vuosisatoja Assyrian kukistumisen jälkeen.
Uskontoon liittyvää akkulturaatiota (kulttuurisiirrosta) edisti se, että muinaisen Lähi-idän kulttuurit eivät olleet erillisiä, toisiinsa jyrkästi rajautuvia saarekkeita, vaan niillä oli jo valmiiksi paljon yhteistä kulttuuriperimää, mikä teki valloittajan ideologisen kielen – sekä verbaalisen että kuvallisen – ymmärrettäväksi.
Assyrialaisten arkistotekstien ja Raamatun tekstien vertailu ei ole ensi sijassa ”täsmätekstien” metsästämistä – niitä on edelleen jokseenkin niukasti – vaan laajempien kulttuuriyhteyksien ja rinnakkaisilmiöiden kartoittamista.
Assyrialaisten (valtio)sopimusten rakenteen on jo aikoja sitten havaittu heijastuvan 5. Mooseksen kirjassa eli Deuteronomiussa, jonka perusrakenne on vaivatta löydettävissä. Valtiosopimusten ja Deuteronomiun välinen yhtäläisyys ei kuitenkaan rajoitu rakenteellisiin samankaltaisuuksiin, vaan se ulottuu myös yksittäisiin pykäliin:
Deuteronomiumin ja assyrialaisten tekstien analogioita:
Teidän täytyy rakastaa herraanne Assurbanipalia, suurta kruununprinssiä, Asarhaddonin poikaa, kuin itseänne (SAA 2 6 § 24).
Versus:
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi (5. Moos. 6:5).
Teidän täytyy puhua tästä sopimuksesta, jonka Asarhaddon on solminut ja vahvistanut… pojillenne ja pojanpojillenne, jälkeläisillenne ja heidän jälkeläisilleen, jotka tulevaisuudessa syntyvät, ja käskeä heitä näin: ”Pitäkää tämä sopimus. Älkää rikkoko sitä vastaan ja siten tuhotko itseänne, saattako maatanne raunioiksi ja sen asukkaita pakkosiirtolaisuuteen… Assurbanipalin, suuren kruununprinssin herruus ja yli maan ja kansan olkoon turvattu. Älkää asettako ketään muuta kuninkaaksenne ja herraksenne.” (SAA 2 6 § 25.)
Versus:
Poikasi kysyy sinulta aikanaan: ”Mitä tarkoittavat nämä määräykset, käskyt ja säädökset, jotka Herra, meidän Jumalamme on antanut teille?” Sano silloin pojallesi: ”Me olimme faraon orjia Egyptissä… mutta meidät hän vei sieltä pois johdattaakseen meidät tänne ja antaakseen meille tämän maan. (…) Herra, meidän Jumalamme, käski meidän noudattaa näitä käskyjä ja pelätä häntä, että me aina menestyisimme ja että hän edelleenkin antaisi meidän elää.” (5. Moos. 6:20–24.)
Täyttäköön Ninurta kentän teidän verellänne ja syöttäköön lihanne kotkille ja haaskalinnuille (SAA 2 6 § 41).
Versus:
Teidän ruumiinne joutuvat haaskalintujen ruoaksi (5. Moos. 28:26). Nälkäänne te syötte veljienne. poikienne ja tyttärienne lihaa (SAA 2 6 § 69).
Versus: - Anonyymi00084
Anonyymi00083 kirjoitti:
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Assyrialaisten merkittävistä teoksista löytyy samoja aiheita kuin Vanhasta testamentista
Myyttejä:
Elämän katoavaisuudesta kertova sumerilainen sankaritaru on Gilgames, Ken kaiken näki (12 taulua); maailmankaikkeudesta, maailman luomisesta ja Mardukin noususta ylijumalaksi kertova teos on Kun ylhäällä (7 taulua); Altrahasis on myytti vedenpaisumuksesta ja ihmisen luomisesta (3 taulua).
Viisauskirjallisuutta:
Jobin kirjan babylonialainen vastine on Ylistän viisauden herraa (4 taulua); Saarnaajan babylonialainen vastine on Oi viisas, tahdoin kertoa sinulle (297 säettä). (Otavan Suuri Ensyklopedia 2-osa s. 396)
Assyrian valtionarkistot versus Vanha testamentti
Assyrian suurvalta-ajan dokumenttien yleinen merkitys Vanhan testamentin ja muinaisen Israelin kannalta ei juuri perusteluja kaipaa. Vallan vaihtuminen assyrialaisilta babylonialaisille ja näiltä edelleen persialaisille ei vähentänyt mesopotamialaista kulttuurihegemoniaa, sillä Persiakin omaksui edeltäjiensä valtaideologian olennaiset piirteet. ”Assyria” vakiintui Vanhassa testamentissa symboliseksi nimeksi, jota varsinkin profeettakirjoissa käytettiin valloittajasta vielä vuosisatoja Assyrian kukistumisen jälkeen.
Uskontoon liittyvää akkulturaatiota (kulttuurisiirrosta) edisti se, että muinaisen Lähi-idän kulttuurit eivät olleet erillisiä, toisiinsa jyrkästi rajautuvia saarekkeita, vaan niillä oli jo valmiiksi paljon yhteistä kulttuuriperimää, mikä teki valloittajan ideologisen kielen – sekä verbaalisen että kuvallisen – ymmärrettäväksi.
Assyrialaisten arkistotekstien ja Raamatun tekstien vertailu ei ole ensi sijassa ”täsmätekstien” metsästämistä – niitä on edelleen jokseenkin niukasti – vaan laajempien kulttuuriyhteyksien ja rinnakkaisilmiöiden kartoittamista.
Assyrialaisten (valtio)sopimusten rakenteen on jo aikoja sitten havaittu heijastuvan 5. Mooseksen kirjassa eli Deuteronomiussa, jonka perusrakenne on vaivatta löydettävissä. Valtiosopimusten ja Deuteronomiun välinen yhtäläisyys ei kuitenkaan rajoitu rakenteellisiin samankaltaisuuksiin, vaan se ulottuu myös yksittäisiin pykäliin:
Deuteronomiumin ja assyrialaisten tekstien analogioita:
Teidän täytyy rakastaa herraanne Assurbanipalia, suurta kruununprinssiä, Asarhaddonin poikaa, kuin itseänne (SAA 2 6 § 24).
Versus:
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi (5. Moos. 6:5).
Teidän täytyy puhua tästä sopimuksesta, jonka Asarhaddon on solminut ja vahvistanut… pojillenne ja pojanpojillenne, jälkeläisillenne ja heidän jälkeläisilleen, jotka tulevaisuudessa syntyvät, ja käskeä heitä näin: ”Pitäkää tämä sopimus. Älkää rikkoko sitä vastaan ja siten tuhotko itseänne, saattako maatanne raunioiksi ja sen asukkaita pakkosiirtolaisuuteen… Assurbanipalin, suuren kruununprinssin herruus ja yli maan ja kansan olkoon turvattu. Älkää asettako ketään muuta kuninkaaksenne ja herraksenne.” (SAA 2 6 § 25.)
Versus:
Poikasi kysyy sinulta aikanaan: ”Mitä tarkoittavat nämä määräykset, käskyt ja säädökset, jotka Herra, meidän Jumalamme on antanut teille?” Sano silloin pojallesi: ”Me olimme faraon orjia Egyptissä… mutta meidät hän vei sieltä pois johdattaakseen meidät tänne ja antaakseen meille tämän maan. (…) Herra, meidän Jumalamme, käski meidän noudattaa näitä käskyjä ja pelätä häntä, että me aina menestyisimme ja että hän edelleenkin antaisi meidän elää.” (5. Moos. 6:20–24.)
Täyttäköön Ninurta kentän teidän verellänne ja syöttäköön lihanne kotkille ja haaskalinnuille (SAA 2 6 § 41).
Versus:
Teidän ruumiinne joutuvat haaskalintujen ruoaksi (5. Moos. 28:26). Nälkäänne te syötte veljienne. poikienne ja tyttärienne lihaa (SAA 2 6 § 69).
Versus:Versus:
Nälkänne ahdistamina syötte omia lapsianne, poikianne ja tyttäriänne (5 Moos. 28:53).
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, ettei profetia ilmiönä rajoitu vain Israeliin ja Vanhaan testamenttiin. Tähän saakka laajin ja parhaiten tunnettu profeettatekstien korpus on sisältynyt muinaisbabylonialaiselta kaudelta (1700-luvulta eKr.) peräisin oleviin Marin teksteihin, joiden joukossa on kolmisenkymmentä profeettaoraakkelin sisältävää kirjettä. Profeetat olivat Assyriassa osa suurta ammattilaisten joukkoa, joka oli erikoistunut jumalien tahdon tulkintaan ja ilmoittamiseen eli divinaatioon. Profeetat puolestaan eivät tehneet havaintoja, vaan välittivät suoria jumalallisia viestejä. Tähän he olivat harjaantunet luultavasti transsitekniikan avulla.
”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi!” (Jes 41:10, 43:5.)
Versus:
”Älä pelkää, Bel Nabü ja Mullissu ovat sinun kanssasi.” (CT 53 17 r.14f.)
Taustalla on mitä ilmeisimmin kuningasprofetian traditio, jota Deuterojesajan teksteissä sovelletaan kollektiivisesti koko kansaan.
(Hakola Raimo ja Merenlahti Petri (toimitt.), Raamatuntutkimuksen uudet tuulet, Yliopistopaino Helsinki University Press, Helsinki 1997. Edellä oleva suora lainaus emt:sta Martti Nissisen kirjoittamasta luvusta: Assyrian valtionarkistot ja Vanha testamentti, ss. 110–111)
.https://mixontotta.wordpress.com/juuret/ - Anonyymi00085
Anonyymi00084 kirjoitti:
Versus:
Nälkänne ahdistamina syötte omia lapsianne, poikianne ja tyttäriänne (5 Moos. 28:53).
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, ettei profetia ilmiönä rajoitu vain Israeliin ja Vanhaan testamenttiin. Tähän saakka laajin ja parhaiten tunnettu profeettatekstien korpus on sisältynyt muinaisbabylonialaiselta kaudelta (1700-luvulta eKr.) peräisin oleviin Marin teksteihin, joiden joukossa on kolmisenkymmentä profeettaoraakkelin sisältävää kirjettä. Profeetat olivat Assyriassa osa suurta ammattilaisten joukkoa, joka oli erikoistunut jumalien tahdon tulkintaan ja ilmoittamiseen eli divinaatioon. Profeetat puolestaan eivät tehneet havaintoja, vaan välittivät suoria jumalallisia viestejä. Tähän he olivat harjaantunet luultavasti transsitekniikan avulla.
”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi!” (Jes 41:10, 43:5.)
Versus:
”Älä pelkää, Bel Nabü ja Mullissu ovat sinun kanssasi.” (CT 53 17 r.14f.)
Taustalla on mitä ilmeisimmin kuningasprofetian traditio, jota Deuterojesajan teksteissä sovelletaan kollektiivisesti koko kansaan.
(Hakola Raimo ja Merenlahti Petri (toimitt.), Raamatuntutkimuksen uudet tuulet, Yliopistopaino Helsinki University Press, Helsinki 1997. Edellä oleva suora lainaus emt:sta Martti Nissisen kirjoittamasta luvusta: Assyrian valtionarkistot ja Vanha testamentti, ss. 110–111)
.https://mixontotta.wordpress.com/juuret/ - Anonyymi00086
Anonyymi00085 kirjoitti:
https://www.richardcarrier.info/archives/13890
The Savior-God Mytheme
Not in ancient Asia. Or anywhere else. Only the West, from Mesopotamia to North Africa and Europe. There was a very common and popular mytheme that had arisen in the Hellenistic period—from at least the death of Alexander the Great in the 300s B.C. through the Roman period, until at least Constantine in the 300s A.D. Nearly every culture created and popularized one: the Egyptians had one, the Thracians had one, the Syrians had one, the Persians had one, and so on. The Jews were actually late to the party in building one of their own, in the form of Jesus Christ. It just didn’t become popular among the Jews, and thus ended up a Gentile religion. But if any erudite religious scholar in 1 B.C. had been asked “If the Jews invented one of these gods, what would it look like?” they would have described the entire Christian religion to a T. Before it even existed. That can’t be a coincidence.
The general features most often shared by all these cults are (when we eliminate all their differences and what remains is only what they share in common):
They are personal salvation cults (often evolved from prior agricultural cults).
They guarantee the individual a good place in the afterlife (a concern not present in most prior forms of religion).
They are cults you join membership with (as opposed to just being open communal religions).
They enact a fictive kin group (members are now all brothers and sisters).
They are joined through baptism (the use of water-contact rituals to effect an initiation).
They are maintained through communion (regular sacred meals enacting the presence of the god).
They involved secret teachings reserved only to members (and some only to members of certain rank).
They used a common vocabulary to identify all these concepts and their role.
They are syncretistic (they modify this common package of ideas with concepts distinctive of the adopting culture).
They are mono- or henotheistic (they preach a supreme god by whom and to whom all other divinities are created and subordinate).
They are individualistic (they relate primarily to salvation of the individual, not the community).
And they are cosmopolitan (they intentionally cross social borders of race, culture, nation, wealth, or even gender). - Anonyymi00087
Anonyymi00086 kirjoitti:
https://www.richardcarrier.info/archives/13890
The Savior-God Mytheme
Not in ancient Asia. Or anywhere else. Only the West, from Mesopotamia to North Africa and Europe. There was a very common and popular mytheme that had arisen in the Hellenistic period—from at least the death of Alexander the Great in the 300s B.C. through the Roman period, until at least Constantine in the 300s A.D. Nearly every culture created and popularized one: the Egyptians had one, the Thracians had one, the Syrians had one, the Persians had one, and so on. The Jews were actually late to the party in building one of their own, in the form of Jesus Christ. It just didn’t become popular among the Jews, and thus ended up a Gentile religion. But if any erudite religious scholar in 1 B.C. had been asked “If the Jews invented one of these gods, what would it look like?” they would have described the entire Christian religion to a T. Before it even existed. That can’t be a coincidence.
The general features most often shared by all these cults are (when we eliminate all their differences and what remains is only what they share in common):
They are personal salvation cults (often evolved from prior agricultural cults).
They guarantee the individual a good place in the afterlife (a concern not present in most prior forms of religion).
They are cults you join membership with (as opposed to just being open communal religions).
They enact a fictive kin group (members are now all brothers and sisters).
They are joined through baptism (the use of water-contact rituals to effect an initiation).
They are maintained through communion (regular sacred meals enacting the presence of the god).
They involved secret teachings reserved only to members (and some only to members of certain rank).
They used a common vocabulary to identify all these concepts and their role.
They are syncretistic (they modify this common package of ideas with concepts distinctive of the adopting culture).
They are mono- or henotheistic (they preach a supreme god by whom and to whom all other divinities are created and subordinate).
They are individualistic (they relate primarily to salvation of the individual, not the community).
And they are cosmopolitan (they intentionally cross social borders of race, culture, nation, wealth, or even gender).Raamatun kertomuksen mukaan hän kuuli Jeesus Kristus syntymästä ja pelkäsi menettävänsä vallan. Siksi hän määräsi surmattavaksi kaikki Betlehemin pikkulapset, yrittäen varmistaa ettei “uusi kuningas” jäisi eloon.
Tätä kertomusta kutsutaan “viattomien lasten surmaksi”, ja se löytyy Matteuksen evankeliumi.
Historiallisesti tästä tapahtumasta ei ole vahvaa riippumatonta näyttöä, mutta se on tärkeä osa kristillistä perinnettä Jeesuksen syntymäkertomuksessa. Raamatun sanalla ole mitään tekemistä koraanin kanssa, pakajumalan kirja koraanai sitä maaima kuuntelee.
- Anonyymi00096
Anonyymi00087 kirjoitti:
Raamatun kertomuksen mukaan hän kuuli Jeesus Kristus syntymästä ja pelkäsi menettävänsä vallan. Siksi hän määräsi surmattavaksi kaikki Betlehemin pikkulapset, yrittäen varmistaa ettei “uusi kuningas” jäisi eloon.
Tätä kertomusta kutsutaan “viattomien lasten surmaksi”, ja se löytyy Matteuksen evankeliumi.
Historiallisesti tästä tapahtumasta ei ole vahvaa riippumatonta näyttöä, mutta se on tärkeä osa kristillistä perinnettä Jeesuksen syntymäkertomuksessa.Muinaisissa teksteissä on useita kertomuksia, joissa hallitsija yrittää tappaa mahdollisen tulevan kilpailijan, usein lapsena.
- Anonyymi00097
Anonyymi00096 kirjoitti:
Muinaisissa teksteissä on useita kertomuksia, joissa hallitsija yrittää tappaa mahdollisen tulevan kilpailijan, usein lapsena.
Kamsa kuulee ennustuksen, että hänen sisarensa Devakin lapsi surmaa hänet.
Hän vangitsee sisarensa ja alkaa tappaa tämän lapsia heti syntymän jälkeen. - Anonyymi00098
Anonyymi00097 kirjoitti:
Kamsa kuulee ennustuksen, että hänen sisarensa Devakin lapsi surmaa hänet.
Hän vangitsee sisarensa ja alkaa tappaa tämän lapsia heti syntymän jälkeen.Jeesus, Herodes, samoja tarinoita monia muinaisuudessa.
- Anonyymi00112
kävelijä1 kirjoitti:
Raamatun sanalla ole mitään tekemistä koraanin kanssa, pakajumalan kirja koraanai sitä maaima kuuntelee.
Samaa väittä Koraani Raamatusta.
- Anonyymi00064
Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!
- Anonyymi00088
Ilmiötä voi verrata arkipäiväiseen esimerkkiin: halvoilla kiinalaismarkkinoilla käy usein enemmän ihmisiä kuin timanttikaupoissa. Tämä ei tarkoita, että halvat tuotteet olisivat laadukkaampia – vaan sitä, että ihmiset hakeutuvat usein sinne, mikä on helposti saatavilla, edullista ja houkuttelevaa.
Samalla tavalla monet ihmiset hakeutuvat karismaattisten opettajien pariin, koska heidän sanomansa on helposti lähestyttävää tai miellyttävää. Siksi on tärkeää käyttää omaa ajattelua, tarkastella opetuksia kriittisesti ja etsiä itse sitä, mikä tuntuu aidosti merkitykselliseltä ja todenmukaiselta. - Anonyymi00089
Anonyymi00088 kirjoitti:
Ilmiötä voi verrata arkipäiväiseen esimerkkiin: halvoilla kiinalaismarkkinoilla käy usein enemmän ihmisiä kuin timanttikaupoissa. Tämä ei tarkoita, että halvat tuotteet olisivat laadukkaampia – vaan sitä, että ihmiset hakeutuvat usein sinne, mikä on helposti saatavilla, edullista ja houkuttelevaa.
Samalla tavalla monet ihmiset hakeutuvat karismaattisten opettajien pariin, koska heidän sanomansa on helposti lähestyttävää tai miellyttävää. Siksi on tärkeää käyttää omaa ajattelua, tarkastella opetuksia kriittisesti ja etsiä itse sitä, mikä tuntuu aidosti merkitykselliseltä ja todenmukaiselta.Aitoja “timantteja” on vähän – niin opetuksissa kuin opettajien joukossakin. Aidosti syvällisiä ja rehellisiä opettajia on hyvin harvassa, ehkä koko maailmassa vain pieni määrä kerrallaan. Siksi on tärkeää olla tarkkana ja erottaa, mikä on pinnallista ja mikä todella kestää aikaa ja tarkastelua.
Tämä korostaa entisestään omaa vastuuta: kuunnella, tutkia ja arvioida itse, eikä seurata sokeasti suuria joukkoja. - Anonyymi00090
Anonyymi00089 kirjoitti:
Aitoja “timantteja” on vähän – niin opetuksissa kuin opettajien joukossakin. Aidosti syvällisiä ja rehellisiä opettajia on hyvin harvassa, ehkä koko maailmassa vain pieni määrä kerrallaan. Siksi on tärkeää olla tarkkana ja erottaa, mikä on pinnallista ja mikä todella kestää aikaa ja tarkastelua.
Tämä korostaa entisestään omaa vastuuta: kuunnella, tutkia ja arvioida itse, eikä seurata sokeasti suuria joukkoja.Harvat ihmiset ovat päivät pitkät kirjastoissa etsimässä uutta tietoa, kun taas suuri osa on toreilla ja massatapahtumissa.
- Anonyymi00091
Anonyymi00090 kirjoitti:
Harvat ihmiset ovat päivät pitkät kirjastoissa etsimässä uutta tietoa, kun taas suuri osa on toreilla ja massatapahtumissa.
Ihmisten virrat kulkevat sinne, missä on villia. Rockkonsertit täyttyvät massoista, toreilla kuhisee elämä, tapahtumat paisuvat ihmisistä, jotka etsivät yhteistä alhaista kokemusta.
Samaan aikaan hiljaiset kirjastot jäävät harvojen turvapaikoiksi, paikoiksi, joissa joku viipyy päivästä toiseen etsimässä uutta tietoa, jotakin syvempää ja vaikeammin tavoitettavaa. - Anonyymi00092
Anonyymi00091 kirjoitti:
Ihmisten virrat kulkevat sinne, missä on villia. Rockkonsertit täyttyvät massoista, toreilla kuhisee elämä, tapahtumat paisuvat ihmisistä, jotka etsivät yhteistä alhaista kokemusta.
Samaan aikaan hiljaiset kirjastot jäävät harvojen turvapaikoiksi, paikoiksi, joissa joku viipyy päivästä toiseen etsimässä uutta tietoa, jotakin syvempää ja vaikeammin tavoitettavaa.Yksinkertainen primitiivisuus - sitä haetaan, kun taas monimutkaisempi ja hienovaraisempi vaatii aikaa, keskittymistä ja halua pysähtyä. Silti jokaisella on oikeus valita oma polkunsa. Ja ehkä, monien elämien kuluessa, jotkut kääntyvätkin kohti toisenlaista maisemaa, alkavat tavoitella jotakin syvempää, ja lopulta ne pysäyttävät katsomaan tarkemmin, näkemään kerroksia, joita ei ensi silmäyksellä huomaa.
- Anonyymi00093
Anonyymi00092 kirjoitti:
Yksinkertainen primitiivisuus - sitä haetaan, kun taas monimutkaisempi ja hienovaraisempi vaatii aikaa, keskittymistä ja halua pysähtyä. Silti jokaisella on oikeus valita oma polkunsa. Ja ehkä, monien elämien kuluessa, jotkut kääntyvätkin kohti toisenlaista maisemaa, alkavat tavoitella jotakin syvempää, ja lopulta ne pysäyttävät katsomaan tarkemmin, näkemään kerroksia, joita ei ensi silmäyksellä huomaa.
Näin maailma rakentuu – ei yhdestä suunnasta, vaan monista, rinnakkain virtaavista tavoista olla ja kokea.
- Anonyymi00094
Anonyymi00093 kirjoitti:
Näin maailma rakentuu – ei yhdestä suunnasta, vaan monista, rinnakkain virtaavista tavoista olla ja kokea.
Missä on enemmän väkeä-kirpputoreilla tai timanttikaupassa, aivan oikein, timanttikaupassa.
- Anonyymi00095
Anonyymi00094 kirjoitti:
Missä on enemmän väkeä-kirpputoreilla tai timanttikaupassa, aivan oikein, timanttikaupassa.
Ilmiön laaja-alaisuus ei kertoo sen uskottavuudesta.
- Anonyymi00100
Anonyymi00095 kirjoitti:
Ilmiön laaja-alaisuus ei kertoo sen uskottavuudesta.
Hiljaisissa kirjastoissa viipyvät ne harvat, jotka etsivät sanojen takaa jotakin pysyvämpää. Siellä ei ole torien hälinää eikä massojen liikettä, vaan keskittynyttä etsimistä, jossa jokainen sivu avautuu kuin hitaasti paljastuva ajatus.
- Anonyymi00101
Anonyymi00100 kirjoitti:
Hiljaisissa kirjastoissa viipyvät ne harvat, jotka etsivät sanojen takaa jotakin pysyvämpää. Siellä ei ole torien hälinää eikä massojen liikettä, vaan keskittynyttä etsimistä, jossa jokainen sivu avautuu kuin hitaasti paljastuva ajatus.
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Totuus on juuri siellä missä ihmisjoukot liikkuvat, tai että massojen kokoaminen itsessään todistaa oikean suunnan, siinä ei enää puhuta totuuden etsimisestä vaan vallasta puheen muodossa.
Se on ajatus, jossa ääni korvaa perustelun ja määrä alkaa esittää laadun roolia. “Katso, täällä on ihmiset” muuttuu argumentiksi, vaikka se ei vielä kerro mitään siitä, onko sanottu totta tai eettisesti kestävää. Ihmismassa ei ole todiste, vaan ilmiö — ja sitä voi käyttää yhtä hyvin oikean kuin vääränkin perustelemiseen.
Siksi väkisin käännyttämisen ydinongelma ei ole vain siinä mitä sanotaan, vaan siinä miten toisen oma ajattelu yritetään ohittaa. Kun totuus sidotaan joukkoon eikä perusteluun, lopputulos ei ole kirkkaampi ymmärrys vaan paine, jossa kysyminen alkaa tuntua väärältä. - Anonyymi00102
Anonyymi00101 kirjoitti:
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Totuus on juuri siellä missä ihmisjoukot liikkuvat, tai että massojen kokoaminen itsessään todistaa oikean suunnan, siinä ei enää puhuta totuuden etsimisestä vaan vallasta puheen muodossa.
Se on ajatus, jossa ääni korvaa perustelun ja määrä alkaa esittää laadun roolia. “Katso, täällä on ihmiset” muuttuu argumentiksi, vaikka se ei vielä kerro mitään siitä, onko sanottu totta tai eettisesti kestävää. Ihmismassa ei ole todiste, vaan ilmiö — ja sitä voi käyttää yhtä hyvin oikean kuin vääränkin perustelemiseen.
Siksi väkisin käännyttämisen ydinongelma ei ole vain siinä mitä sanotaan, vaan siinä miten toisen oma ajattelu yritetään ohittaa. Kun totuus sidotaan joukkoon eikä perusteluun, lopputulos ei ole kirkkaampi ymmärrys vaan paine, jossa kysyminen alkaa tuntua väärältä."Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon, siitä tulee helposti pelkkä kaiku. Ei enää kysymys siitä, mikä kestää tarkastelua, vaan siitä, mikä saa eniten päät nyökkäämään samassa rytmissä. Silloin ääni alkaa korvata perustelun, ja määrä alkaa näytellä laatua, vaikka ne eivät ole sama asia.
“Katso, täällä on ihmiset” ei ole argumentti, se on näky. Se voi yhtä hyvin kertoa tottumuksesta, ajautumisesta, auktoriteetista tai vain siitä, että joku ensimmäisenä ehti huutaa tarpeeksi kovaa. Ihmismassa ei todista totuutta, se todistaa liikettä — ja liike voi kulkea moneen suuntaan, myös sellaiseen, joka näyttää oikealta vain kaukaa.
Ja juuri siksi väkisin käännyttämisen ydin ei ole pelkkä sanojen sisältö. Se on yritys siirtää painopiste pois ajattelusta ja perustelusta kohti hyväksyntää ja osallistumista. Kun totuus asetetaan riippuvaiseksi joukosta, kysyminen alkaa näyttää epäilyltä, ja epäily alkaa näyttää virheeltä.
Lopulta siinä ei enää etsitä sitä, mikä on totta, vaan sitä, kuka uskaltaa jäädä seisomaan sivuun ja olla nyökkäämättä samaan aikaan muiden kanssa. - Anonyymi00103
Anonyymi00102 kirjoitti:
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon, siitä tulee helposti pelkkä kaiku. Ei enää kysymys siitä, mikä kestää tarkastelua, vaan siitä, mikä saa eniten päät nyökkäämään samassa rytmissä. Silloin ääni alkaa korvata perustelun, ja määrä alkaa näytellä laatua, vaikka ne eivät ole sama asia.
“Katso, täällä on ihmiset” ei ole argumentti, se on näky. Se voi yhtä hyvin kertoa tottumuksesta, ajautumisesta, auktoriteetista tai vain siitä, että joku ensimmäisenä ehti huutaa tarpeeksi kovaa. Ihmismassa ei todista totuutta, se todistaa liikettä — ja liike voi kulkea moneen suuntaan, myös sellaiseen, joka näyttää oikealta vain kaukaa.
Ja juuri siksi väkisin käännyttämisen ydin ei ole pelkkä sanojen sisältö. Se on yritys siirtää painopiste pois ajattelusta ja perustelusta kohti hyväksyntää ja osallistumista. Kun totuus asetetaan riippuvaiseksi joukosta, kysyminen alkaa näyttää epäilyltä, ja epäily alkaa näyttää virheeltä.
Lopulta siinä ei enää etsitä sitä, mikä on totta, vaan sitä, kuka uskaltaa jäädä seisomaan sivuun ja olla nyökkäämättä samaan aikaan muiden kanssa."Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.
Ihmistieteissä on hyvin tunnettu ilmiö, jota kutsutaan sosiaalisen todisteen heuristiikaksi (social proof). Ihmiset käyttävät muiden ihmisten käyttäytymistä vihjeenä siitä, mikä on “oikea” tai turvallinen valinta. Tämä on evolutiivisesti järkevää: jos et tiedä mitä tehdä, on usein tehokasta seurata enemmistöä. Se säästää energiaa, vähentää riskiä ja nopeuttaa päätöksentekoa.
Mutta juuri tässä syntyy jännite.
Sama mekanismi, joka auttaa yksilöä selviytymään arjessa, ei ole luotettava totuuden mittari. Kognitiotiede ja sosiaalipsykologia osoittavat toistuvasti, että ryhmät voivat ajautua systemaattisiin virheisiin: ryhmäajattelu (groupthink), informaatio-kaskadit ja vahvistusharha (confirmation bias) voivat kaikki johtaa tilanteeseen, jossa suuri enemmistö uskoo jotakin, joka ei kestä ulkopuolista tarkastelua.
Silloin “joukko” ei ole totuuden mittari vaan prosessi, jossa uskomus vahvistuu pelkän toiston ja näkyvyyden kautta. Se, mikä on äänekkäintä tai näkyvintä, alkaa näyttää oikeimmalta — ei siksi että se olisi analysoitu paremmin, vaan siksi että se on helpoimmin havaittavissa.
Tässä mielessä väite “katso, siellä on ihmiset, siis siellä on totuus” on loogisesti virheellinen. Se sekoittaa deskriptiivisen faktan (ihmiset kokoontuvat johonkin) ja normatiivisen johtopäätöksen (siksi se on totta). Tiede erottaa nämä jyrkästi toisistaan.
Ja väkisin käännyttämisen kontekstissa tämä muuttuu vielä tarkemmaksi ilmiöksi: silloin ei ainoastaan vedota joukkoon, vaan pyritään muuttamaan yksilön episteminen asema — siirtämään hänet tilanteeseen, jossa hän ei enää arvioi väitteitä itse, vaan luovuttaa arvioinnin sosiaaliselle paineelle. Tämä liittyy tutkimuksessa auktoriteetti- ja konformiteettikokeisiin (esim. klassiset Aschin konformiteettitutkimukset), joissa yksilön havaitaan mukautuvan ryhmän näkemykseen jopa silloin, kun se on selvästi ristiriidassa oman havainnon kanssa.
Siksi “joukko” ei ole tieteellisessä mielessä totuuden lähde, vaan yksi muuttuja ihmisen päätöksenteossa — usein hyödyllinen, mutta yhtä usein harhaanjohtava.
Toisin sanoen: totuus ei sijaitse siellä missä ihmiset ovat, vaan siellä missä väitteet kestävät tarkistamisen riippumatta siitä, kuinka moni on paikalla tai kuinka äänekkäästi he puhuvat. - Anonyymi00104
Anonyymi00103 kirjoitti:
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.
Ihmistieteissä on hyvin tunnettu ilmiö, jota kutsutaan sosiaalisen todisteen heuristiikaksi (social proof). Ihmiset käyttävät muiden ihmisten käyttäytymistä vihjeenä siitä, mikä on “oikea” tai turvallinen valinta. Tämä on evolutiivisesti järkevää: jos et tiedä mitä tehdä, on usein tehokasta seurata enemmistöä. Se säästää energiaa, vähentää riskiä ja nopeuttaa päätöksentekoa.
Mutta juuri tässä syntyy jännite.
Sama mekanismi, joka auttaa yksilöä selviytymään arjessa, ei ole luotettava totuuden mittari. Kognitiotiede ja sosiaalipsykologia osoittavat toistuvasti, että ryhmät voivat ajautua systemaattisiin virheisiin: ryhmäajattelu (groupthink), informaatio-kaskadit ja vahvistusharha (confirmation bias) voivat kaikki johtaa tilanteeseen, jossa suuri enemmistö uskoo jotakin, joka ei kestä ulkopuolista tarkastelua.
Silloin “joukko” ei ole totuuden mittari vaan prosessi, jossa uskomus vahvistuu pelkän toiston ja näkyvyyden kautta. Se, mikä on äänekkäintä tai näkyvintä, alkaa näyttää oikeimmalta — ei siksi että se olisi analysoitu paremmin, vaan siksi että se on helpoimmin havaittavissa.
Tässä mielessä väite “katso, siellä on ihmiset, siis siellä on totuus” on loogisesti virheellinen. Se sekoittaa deskriptiivisen faktan (ihmiset kokoontuvat johonkin) ja normatiivisen johtopäätöksen (siksi se on totta). Tiede erottaa nämä jyrkästi toisistaan.
Ja väkisin käännyttämisen kontekstissa tämä muuttuu vielä tarkemmaksi ilmiöksi: silloin ei ainoastaan vedota joukkoon, vaan pyritään muuttamaan yksilön episteminen asema — siirtämään hänet tilanteeseen, jossa hän ei enää arvioi väitteitä itse, vaan luovuttaa arvioinnin sosiaaliselle paineelle. Tämä liittyy tutkimuksessa auktoriteetti- ja konformiteettikokeisiin (esim. klassiset Aschin konformiteettitutkimukset), joissa yksilön havaitaan mukautuvan ryhmän näkemykseen jopa silloin, kun se on selvästi ristiriidassa oman havainnon kanssa.
Siksi “joukko” ei ole tieteellisessä mielessä totuuden lähde, vaan yksi muuttuja ihmisen päätöksenteossa — usein hyödyllinen, mutta yhtä usein harhaanjohtava.
Toisin sanoen: totuus ei sijaitse siellä missä ihmiset ovat, vaan siellä missä väitteet kestävät tarkistamisen riippumatta siitä, kuinka moni on paikalla tai kuinka äänekkäästi he puhuvat."Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.
Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa. - Anonyymi00105
Anonyymi00104 kirjoitti:
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.
Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa."Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.
Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.
"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta - Anonyymi00106
Anonyymi00105 kirjoitti:
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.
Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.
"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.
Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.
"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
Totuus ei kävele ihmisjoukon mukana, vaikka joukko kuinka huutaisi sen nimeä. Se ei muutu painavammaksi siksi, että ääniä on paljon, eikä kevyemmäksi siksi, että niitä on vähän. Ihmismassa on liike, ei mitta. Se on virta, ei vaakakuppi.
On helppo langeta siihen harhaan, että siellä missä on eniten liikettä, olisi myös eniten totuutta. Mutta liike ei ole todiste — se on vain merkki siitä, että jokin leviää. Myös virhe voi levitä nopeasti, joskus nopeammin kuin mikään tarkistettu tieto, koska se ei kysy lupaa, ei odota perusteluja, ei pysähdy epäilemään itseään.
Siksi torit täyttyvät: ei vain ihmisistä, vaan hetkistä, joissa yksilö sulautuu virtaan. Ja siksi kirjastot hiljenevät: ei siksi että niissä olisi vähemmän totuutta, vaan siksi että siellä totuus ei huuda takaisin. Se odottaa, että joku jaksaa katsoa sitä tarpeeksi kauan ilman, että ympäristö vie huomion. - Anonyymi00107
Anonyymi00106 kirjoitti:
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.
Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.
"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
Totuus ei kävele ihmisjoukon mukana, vaikka joukko kuinka huutaisi sen nimeä. Se ei muutu painavammaksi siksi, että ääniä on paljon, eikä kevyemmäksi siksi, että niitä on vähän. Ihmismassa on liike, ei mitta. Se on virta, ei vaakakuppi.
On helppo langeta siihen harhaan, että siellä missä on eniten liikettä, olisi myös eniten totuutta. Mutta liike ei ole todiste — se on vain merkki siitä, että jokin leviää. Myös virhe voi levitä nopeasti, joskus nopeammin kuin mikään tarkistettu tieto, koska se ei kysy lupaa, ei odota perusteluja, ei pysähdy epäilemään itseään.
Siksi torit täyttyvät: ei vain ihmisistä, vaan hetkistä, joissa yksilö sulautuu virtaan. Ja siksi kirjastot hiljenevät: ei siksi että niissä olisi vähemmän totuutta, vaan siksi että siellä totuus ei huuda takaisin. Se odottaa, että joku jaksaa katsoa sitä tarpeeksi kauan ilman, että ympäristö vie huomion."Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.
Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.
Mutta missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Kirpputorilla tietenkin. Silti se ei kerro mitään siitä, missä on enemmän arvoa, vaan vain siitä, missä ihmiset liikkuvat helpommin, missä he viihtyvät, mihin heillä on varaa ja mihin heidät on tottumuksen voimalla ohjattu.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta. Se on vain kuva liikkeestä, ei kuva totuudesta.
Kirkot kohoavat kuin muistomerkit ihmisen pelolle, ja satojen miljoonien äänet toistavat samoja sanoja, kunnes ne alkavat kuulostaa luonnonlaeilta. Mutta toisto ei tee väitteestä totta. Se tekee siitä tutun.
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Massojen usko ei muuta ihmettä todelliseksi, se vain tekee siitä äänekkäämmän. Ja mitä enemmän samaa ajatusta toistetaan, sitä vähemmän sitä tarvitsee enää perustella.
Kristinusko näyttäytyy järjestelmänä, joka rakentaa taivaan niille, jotka suostuvat polvistumaan. Sen voima ei aina tule todistettavuudesta, vaan siitä, että se tarjoaa yhteisen kielen pelolle ja toivolle, ja pitää ihmiset sen kielen sisällä. - Anonyymi00108
Anonyymi00107 kirjoitti:
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
Minulle riittää vain yksi lukija.
Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.
Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.
Mutta missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Kirpputorilla tietenkin. Silti se ei kerro mitään siitä, missä on enemmän arvoa, vaan vain siitä, missä ihmiset liikkuvat helpommin, missä he viihtyvät, mihin heillä on varaa ja mihin heidät on tottumuksen voimalla ohjattu.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta. Se on vain kuva liikkeestä, ei kuva totuudesta.
Kirkot kohoavat kuin muistomerkit ihmisen pelolle, ja satojen miljoonien äänet toistavat samoja sanoja, kunnes ne alkavat kuulostaa luonnonlaeilta. Mutta toisto ei tee väitteestä totta. Se tekee siitä tutun.
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Massojen usko ei muuta ihmettä todelliseksi, se vain tekee siitä äänekkäämmän. Ja mitä enemmän samaa ajatusta toistetaan, sitä vähemmän sitä tarvitsee enää perustella.
Kristinusko näyttäytyy järjestelmänä, joka rakentaa taivaan niille, jotka suostuvat polvistumaan. Sen voima ei aina tule todistettavuudesta, vaan siitä, että se tarjoaa yhteisen kielen pelolle ja toivolle, ja pitää ihmiset sen kielen sisällä."Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän. - Anonyymi00109
Anonyymi00108 kirjoitti:
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän."Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Kristinusko näyttäytyy järjestelmänä, joka rakentaa taivaan niille, jotka suostuvat polvistumaan. Sen voima ei aina tule todistettavuudesta, vaan siitä, että se tarjoaa yhteisen kielen pelolle ja toivolle, ja pitää ihmiset sen kielen sisällä.
Mutta totuus ei tarvitse liturgiaa, ei seuraajia, ei kruunua. Se ei kasva suuremmaksi siitä, että sitä huudetaan yhteen ääneen. Se vain on, ja joskus se on hiljaisempi kuin yksikin ihminen, joka uskaltaa epäillä.
Totta kai miljoonat eivät voi olla väärässä — niin sanotaan usein. Ja silti miljoonat ovat olleet väärässä ennenkin, eri aikoina, eri asioissa, yhtä vakuuttuneina kuin nyt.
Kirkonkellot soivat, mutta metallin värähtely ei kerro mitään siitä, mikä on totta. Se kertoo vain siitä, että jotkut ovat päättäneet kokoontua, ja että aika kulkee eteenpäin.
Kaikki ristit ja rukoukset muodostavat suuren toiston, jossa sisältö usein katoaa muodon alle. “Usko meihin, kaikki muutkin uskovat”, sanotaan, vaikka totuus ei koskaan tarvitse mainosta.
Jumala rakastaa sinua, mutta jos et rakasta takaisin, sinua odottaa ikuinen rangaistus. Se on erikoinen rakkauden muoto, mutta sekin hyväksytään, kun se on ollut olemassa tarpeeksi kauan.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus. Se on äänenvoimakkuutta, ei perustelua. Ja mitä kovempaa ääni kasvaa, sitä helpompi on olla kysymättä, mitä sen takana oikeastaan on.
He laulavat kädet ristissä, kuin lapset jotka pelkäävät pimeää ja yrittävät pitää maailman kasassa sanoilla, jotka on opeteltu ulkoa. Sanoja toistetaan, jotta epävarmuus pysyisi kurissa.
Jumala on kuin näkymätön ystävä, johon ei koskaan kasva täysin irti, ei siksi että se olisi varmuus, vaan siksi että yksin oleminen on vaikeampaa kuin uskominen.
“Usko kuin lapsi”, he sanovat, ja niin he sulkevat silmänsä ja kutsuvat sitä luottamukseksi, vaikka se joskus näyttää enemmänkin luopumiselta kysymisestä.
Heidän taivaansa on lupaus, joka siirtyy aina kuoleman taakse, kuin vastaus, jota ei koskaan tarkisteta.
He väittävät, että Jumala on rakkaus, mutta rakkaus, joka vaatii pelkoa ja uhreja, alkaa muistuttaa enemmän järjestystä kuin vapautta.
He ovat varmoja, koska heitä on paljon. Mutta niin ovat olleet myös ne, jotka ovat olleet väärässä historian jokaisella aikakaudella, yhtä yksimielisinä kuin nykyhetken ihmiset omassa ajassaan.
Sokeus ei muutu näöksi, vaikka silmiä olisi miljoonia.
Ja niin he marssivat eteenpäin, ristejä heiluttaen, varmoina siitä, että kuuluvat totuuteen — kunnes joku uskaltaa kysyä, perustuuko varmuus siihen, mikä on totta, vai siihen, kuinka moni uskoo sen olevan totta. - Anonyymi00110
Anonyymi00109 kirjoitti:
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Kristinusko näyttäytyy järjestelmänä, joka rakentaa taivaan niille, jotka suostuvat polvistumaan. Sen voima ei aina tule todistettavuudesta, vaan siitä, että se tarjoaa yhteisen kielen pelolle ja toivolle, ja pitää ihmiset sen kielen sisällä.
Mutta totuus ei tarvitse liturgiaa, ei seuraajia, ei kruunua. Se ei kasva suuremmaksi siitä, että sitä huudetaan yhteen ääneen. Se vain on, ja joskus se on hiljaisempi kuin yksikin ihminen, joka uskaltaa epäillä.
Totta kai miljoonat eivät voi olla väärässä — niin sanotaan usein. Ja silti miljoonat ovat olleet väärässä ennenkin, eri aikoina, eri asioissa, yhtä vakuuttuneina kuin nyt.
Kirkonkellot soivat, mutta metallin värähtely ei kerro mitään siitä, mikä on totta. Se kertoo vain siitä, että jotkut ovat päättäneet kokoontua, ja että aika kulkee eteenpäin.
Kaikki ristit ja rukoukset muodostavat suuren toiston, jossa sisältö usein katoaa muodon alle. “Usko meihin, kaikki muutkin uskovat”, sanotaan, vaikka totuus ei koskaan tarvitse mainosta.
Jumala rakastaa sinua, mutta jos et rakasta takaisin, sinua odottaa ikuinen rangaistus. Se on erikoinen rakkauden muoto, mutta sekin hyväksytään, kun se on ollut olemassa tarpeeksi kauan.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus. Se on äänenvoimakkuutta, ei perustelua. Ja mitä kovempaa ääni kasvaa, sitä helpompi on olla kysymättä, mitä sen takana oikeastaan on.
He laulavat kädet ristissä, kuin lapset jotka pelkäävät pimeää ja yrittävät pitää maailman kasassa sanoilla, jotka on opeteltu ulkoa. Sanoja toistetaan, jotta epävarmuus pysyisi kurissa.
Jumala on kuin näkymätön ystävä, johon ei koskaan kasva täysin irti, ei siksi että se olisi varmuus, vaan siksi että yksin oleminen on vaikeampaa kuin uskominen.
“Usko kuin lapsi”, he sanovat, ja niin he sulkevat silmänsä ja kutsuvat sitä luottamukseksi, vaikka se joskus näyttää enemmänkin luopumiselta kysymisestä.
Heidän taivaansa on lupaus, joka siirtyy aina kuoleman taakse, kuin vastaus, jota ei koskaan tarkisteta.
He väittävät, että Jumala on rakkaus, mutta rakkaus, joka vaatii pelkoa ja uhreja, alkaa muistuttaa enemmän järjestystä kuin vapautta.
He ovat varmoja, koska heitä on paljon. Mutta niin ovat olleet myös ne, jotka ovat olleet väärässä historian jokaisella aikakaudella, yhtä yksimielisinä kuin nykyhetken ihmiset omassa ajassaan.
Sokeus ei muutu näöksi, vaikka silmiä olisi miljoonia.
Ja niin he marssivat eteenpäin, ristejä heiluttaen, varmoina siitä, että kuuluvat totuuteen — kunnes joku uskaltaa kysyä, perustuuko varmuus siihen, mikä on totta, vai siihen, kuinka moni uskoo sen olevan totta."Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Ilmiön ytimessä ei ole pelkkä uskonto, eikä edes pelkkä joukko, vaan ihmisen tapa muuttaa epävarmuus varmuudeksi silloin kun maailma tuntuu liian suurelta yksin kannettavaksi.
Kun tarpeeksi moni alkaa uskoa samaa, syntyy erikoinen psykologinen rakenne: ei enää vain yksittäisiä uskomuksia, vaan todellisuuden kokemus, joka on jaettu. Tällöin väite ei elä enää vain perusteluissa, vaan myös rytmissä, toistossa, tunteessa ja yhteisössä. Se alkaa tuntua “todelta” ennen kuin sitä on edes tarkistettu.
Tässä kohtaa tapahtuu hienovarainen siirtymä, jota kognitiotiede ja sosiaalipsykologia kuvaavat eri nimillä: ihminen ei enää arvioi väitettä vain sen sisällön perusteella, vaan sen perusteella, kuinka vaikeaa olisi olla eri mieltä muiden kanssa. Tätä kutsutaan konformiteettipaineeksi, ja se toimii usein täysin hiljaa.
Silloin “monet uskovat” ei enää ole neutraali havainto, vaan psykologinen paino. Ei argumentti, vaan ympäristö.
Ja juuri tästä syntyy se outo vääristymä, jossa laaja-alaisuus alkaa näyttää uskottavuudelta. Ei siksi, että ihmiset olisivat tyhmiä, vaan siksi että aivot käyttävät sosiaalista todistetta oikotienä: jos muut toimivat näin, se on todennäköisesti turvallista.
Mutta turvallisuus ja totuus eivät ole sama asia.
Historia on täynnä tilanteita, joissa suuri enemmistö on ollut täysin varma jostakin, mikä myöhemmin osoittautuu virheelliseksi. Ei vain yksittäisiä ihmisiä, vaan kokonaisia järjestelmiä, instituutioita ja aikakausia. Tämä ei ole poikkeus, vaan normaali seuraus siitä, että tieto ei synny enemmistöäänestyksellä vaan tarkistettavuudella.
Siksi “miljoonat uskovat” on epistemisesti heikko väite. Se kertoo vain, että idea on saavuttanut sosiaalisen kyllästymispisteen, ei sitä että se olisi läpäissyt todellisuustestin.
Ja mitä enemmän järjestelmä rakentuu tämän ympärille, sitä enemmän syntyy sisäinen kierto: usko vahvistaa yhteisöä, ja yhteisö vahvistaa uskoa. Tällöin totuus ei enää ole ulkoinen mittari, vaan sisäinen vakauden tunne.
Tämä on se kohta, jossa kriittinen ajattelu alkaa tuntua “vastakkaiselta hengelle”. Ei siksi että se olisi vaarallista, vaan siksi että se rikkoo rytmin. Se tuo takaisin kysymyksen, jota järjestelmä yrittää pitää poissa: mistä tiedämme tämän olevan totta?
Ja tuo kysymys on epämukava juuri siksi, että se ei kunnioita määrää, perinnettä tai toistoa. Se kohdistuu vain yhteen asiaan: kestääkö väite tarkastelun ilman, että sen tarvitsee nojata siihen kuinka moni sen hyväksyy.
Siksi ilmiön syvin taso ei ole “uskonto vs. kritiikki”, vaan ihmisen tarve vaihtaa epävarmuus kuuluvuuteen. Totuus taas ei tarjoa kuuluvuutta. Se tarjoaa vain sen, mikä kestää, kun kaikki muu riisutaan pois — myös enemmistön varmuus. - Anonyymi00111
Anonyymi00110 kirjoitti:
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Ilmiön ytimessä ei ole pelkkä uskonto, eikä edes pelkkä joukko, vaan ihmisen tapa muuttaa epävarmuus varmuudeksi silloin kun maailma tuntuu liian suurelta yksin kannettavaksi.
Kun tarpeeksi moni alkaa uskoa samaa, syntyy erikoinen psykologinen rakenne: ei enää vain yksittäisiä uskomuksia, vaan todellisuuden kokemus, joka on jaettu. Tällöin väite ei elä enää vain perusteluissa, vaan myös rytmissä, toistossa, tunteessa ja yhteisössä. Se alkaa tuntua “todelta” ennen kuin sitä on edes tarkistettu.
Tässä kohtaa tapahtuu hienovarainen siirtymä, jota kognitiotiede ja sosiaalipsykologia kuvaavat eri nimillä: ihminen ei enää arvioi väitettä vain sen sisällön perusteella, vaan sen perusteella, kuinka vaikeaa olisi olla eri mieltä muiden kanssa. Tätä kutsutaan konformiteettipaineeksi, ja se toimii usein täysin hiljaa.
Silloin “monet uskovat” ei enää ole neutraali havainto, vaan psykologinen paino. Ei argumentti, vaan ympäristö.
Ja juuri tästä syntyy se outo vääristymä, jossa laaja-alaisuus alkaa näyttää uskottavuudelta. Ei siksi, että ihmiset olisivat tyhmiä, vaan siksi että aivot käyttävät sosiaalista todistetta oikotienä: jos muut toimivat näin, se on todennäköisesti turvallista.
Mutta turvallisuus ja totuus eivät ole sama asia.
Historia on täynnä tilanteita, joissa suuri enemmistö on ollut täysin varma jostakin, mikä myöhemmin osoittautuu virheelliseksi. Ei vain yksittäisiä ihmisiä, vaan kokonaisia järjestelmiä, instituutioita ja aikakausia. Tämä ei ole poikkeus, vaan normaali seuraus siitä, että tieto ei synny enemmistöäänestyksellä vaan tarkistettavuudella.
Siksi “miljoonat uskovat” on epistemisesti heikko väite. Se kertoo vain, että idea on saavuttanut sosiaalisen kyllästymispisteen, ei sitä että se olisi läpäissyt todellisuustestin.
Ja mitä enemmän järjestelmä rakentuu tämän ympärille, sitä enemmän syntyy sisäinen kierto: usko vahvistaa yhteisöä, ja yhteisö vahvistaa uskoa. Tällöin totuus ei enää ole ulkoinen mittari, vaan sisäinen vakauden tunne.
Tämä on se kohta, jossa kriittinen ajattelu alkaa tuntua “vastakkaiselta hengelle”. Ei siksi että se olisi vaarallista, vaan siksi että se rikkoo rytmin. Se tuo takaisin kysymyksen, jota järjestelmä yrittää pitää poissa: mistä tiedämme tämän olevan totta?
Ja tuo kysymys on epämukava juuri siksi, että se ei kunnioita määrää, perinnettä tai toistoa. Se kohdistuu vain yhteen asiaan: kestääkö väite tarkastelun ilman, että sen tarvitsee nojata siihen kuinka moni sen hyväksyy.
Siksi ilmiön syvin taso ei ole “uskonto vs. kritiikki”, vaan ihmisen tarve vaihtaa epävarmuus kuuluvuuteen. Totuus taas ei tarjoa kuuluvuutta. Se tarjoaa vain sen, mikä kestää, kun kaikki muu riisutaan pois — myös enemmistön varmuus."Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Ilmiön ytimessä ei ole pelkkä uskonto, eikä edes pelkkä joukko, vaan ihmisen tapa muuttaa epävarmuus varmuudeksi silloin kun maailma tuntuu liian suurelta yksin kannettavaksi.
Ihmismieli ei alun perin ole rakennettu totuuden etsijäksi siinä kylmässä ja tarkassa mielessä, jossa totuutta mitataan todisteilla. Se on rakennettu selviytymään, ja selviytymiseen kuuluu yksi ratkaiseva oikotie: katso mitä muut tekevät, ja toimi samalla tavalla.
Siksi joukko ei tunnu vain joukolta. Se tuntuu helposti “oikealta suunnalta”, vaikka mikään ei sitä loogisesti takaisi. Kun tarpeeksi moni sanoo saman asian, aivot alkavat siirtää kysymyksen pois “onko tämä totta?” ja vaihtaa sen kysymykseen “voinko minä jäädä tämän ulkopuolelle?”. Tässä siirtymässä totuus ei enää ole ensisijainen mittari. Ensisijainen mittari on kuuluminen.
Ja juuri siinä kohtaa syntyy kaikenlaisten varmuuksien pohja.
Uskonto, ideologia, jopa arkinen “näin asiat ovat” -puhe eivät usein ala todisteista, vaan sosiaalisesta kyllästymisestä. Ajatus toistetaan riittävän monta kertaa, riittävän monessa ympäristössä, kunnes se lakkaa tuntumasta väitteeltä ja alkaa tuntua taustailmalta. Ei enää “uskomukselta”, vaan todellisuuden oletukselta.
Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että ihmiset olisivat tietoisesti harhaisia. Päinvastoin: mekanismi on juuri siksi tehokas, että se näyttää järkevältä. Se käyttää samoja kognitiivisia työkaluja, joilla ihminen muutenkin säästää energiaa: jos kaikki ympärillä toimivat näin, miksi minun pitäisi epäillä?
Mutta tieteellisessä mielessä tämä on juuri se kohta, jossa ajattelu alkaa lipsua pois totuudesta ja siirtyy kohti sosiaalista vakautta. Se mikä “pitää ryhmän kasassa”, alkaa korvata sen, mikä kestää tarkastelun.
Ja kun tämä järjestelmä vahvistuu tarpeeksi, se alkaa suojella itseään. Kysymys ei enää ole vain siitä, onko jokin väite totta, vaan siitä, onko hyväksyttävää edes kysyä sitä. Epäily ei ole enää osa ajattelua, vaan poikkeama, joka uhkaa yhteistä rytmiä.
Silloin “ilmiön laaja-alaisuus” muuttuu psykologisesti petolliseksi argumentiksi. Ei siksi, että ihmiset käyttäisivät sitä väärin tietoisesti, vaan siksi että se tuntuu helpolta: jos näin moni ajattelee näin, minun ei tarvitse kantaa koko tarkistamisen taakkaa itse.
Mutta juuri tämä on se kohta, jossa totuus ja määrä erkanevat lopullisesti toisistaan.
Totuus ei ole koskaan tarvinnut enemmistöä. Se ei ole edes kiinnostunut siitä, kuinka monta ihmistä on paikalla sen syntyessä. Se kiinnostuu vain yhdestä asiasta: kestääkö väite ristiriidan, tarkastelun ja ajan ilman että se tarvitsee sosiaalista suojaa.
Ja siksi purevin havainto ei ole se, että “massat voivat erehtyä”. Se on paljon kylmempi: massat eivät yleensä edes toimi totuuden kielellä, vaan varmuuden kielellä. Ja varmuus on usein vain hyvin organisoitua epävarmuuden unohtamista.
Kuolema tuotuli ihmiakuntaan,valehtelun seurausena, ukoin luulivat saavansa ymmärystä,tulu pettymys pois ajo eedenistä, tie sulkeutui ihmiseltä.
Jeesuspa avasisen tien hän kauttaan, on pääsyt kaikille jota uskovat häneen ei muilla.- Anonyymi00099
Mitä pahaa kuolemassa on? Ei mitään.
- Anonyymi00114
Anonyymi00099 kirjoitti:
Mitä pahaa kuolemassa on? Ei mitään.
No eihän kuolemassa nyt mitään pahaa sitä on vain lakannut olemasta täysin ja kuolemassa ei todellakaan ole yhtään mitään. Mutta eikö ihmisella ole ikuisen elämän halua? Tällainen halu laitettiin ihmiseen ja normaalisti ihminen haluaa elää ikuisesi, mutta tämä maailma missä elämme on sellainen ettei moni varmasti haluaisi elää ikuisesti.
Mutta entä jos saisi elää sellaisessa ennallistetussa paratiisissa jollaisen Jumala sen alunperin meille loi. Maailma ilman, sairauksia, vanhenemista, kuolemaa, pahuutta, rikollisuutta yms. ? Onko Jumala luvannu raamatussa sellaista maailmaa? Kyllä muuten on. - Anonyymi00115
Anonyymi00114 kirjoitti:
No eihän kuolemassa nyt mitään pahaa sitä on vain lakannut olemasta täysin ja kuolemassa ei todellakaan ole yhtään mitään. Mutta eikö ihmisella ole ikuisen elämän halua? Tällainen halu laitettiin ihmiseen ja normaalisti ihminen haluaa elää ikuisesi, mutta tämä maailma missä elämme on sellainen ettei moni varmasti haluaisi elää ikuisesti.
Mutta entä jos saisi elää sellaisessa ennallistetussa paratiisissa jollaisen Jumala sen alunperin meille loi. Maailma ilman, sairauksia, vanhenemista, kuolemaa, pahuutta, rikollisuutta yms. ? Onko Jumala luvannu raamatussa sellaista maailmaa? Kyllä muuten on.>> Mutta eikö ihmisella ole ikuisen elämän halua? >>
Kovin monelle riittää tämä yksi elämä, kovin monelle. - Anonyymi00116
Anonyymi00115 kirjoitti:
>> Mutta eikö ihmisella ole ikuisen elämän halua? >>
Kovin monelle riittää tämä yksi elämä, kovin monelle.>>Onko Jumala luvannu raamatussa sellaista maailmaa? Kyllä muuten on.>>
Se on melkein kaikissa maailman uskonnoissa, joissa sellaista luvataan, mutta monet ei haluaa, ei kiinnosta, yksi elämä riittää, ei enää. - Anonyymi00117
Anonyymi00116 kirjoitti:
>>Onko Jumala luvannu raamatussa sellaista maailmaa? Kyllä muuten on.>>
Se on melkein kaikissa maailman uskonnoissa, joissa sellaista luvataan, mutta monet ei haluaa, ei kiinnosta, yksi elämä riittää, ei enää.>> Mutta eikö ihmisella ole ikuisen elämän halua?>>
Ei ole. - Anonyymi00118
Anonyymi00117 kirjoitti:
>> Mutta eikö ihmisella ole ikuisen elämän halua?>>
Ei ole.>>Tällainen halu laitettiin ihmiseen>>
Mielenhallintaako? Ohjelmioinnin avulla? - Anonyymi00119
Anonyymi00118 kirjoitti:
>>Tällainen halu laitettiin ihmiseen>>
Mielenhallintaako? Ohjelmioinnin avulla?Kauhea meteli jostakin kuolemasta. Naiivia.
- Anonyymi00120
Anonyymi00119 kirjoitti:
Kauhea meteli jostakin kuolemasta. Naiivia.
"ette suinkaan kuole. . "
Olis kamalaa, jos niin olisi. - Anonyymi00121
Anonyymi00119 kirjoitti:
Kauhea meteli jostakin kuolemasta. Naiivia.
Ihmettelen samaa. Jos joku itse halua elää ikuisesti, turha kuvitellaa, että kaikki muutkin niin haluavat. Ei, kiitos!
Anonyymi00121 kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Jos joku itse halua elää ikuisesti, turha kuvitellaa, että kaikki muutkin niin haluavat. Ei, kiitos!
Uskovat jeesuksessa elävät eikä kosaan näe kuolemaan, ne jota menvät kadotukseen ikuiseen vaivaan, kärsivät siellä.
Anonyymi00117 kirjoitti:
>> Mutta eikö ihmisella ole ikuisen elämän halua?>>
Ei ole.Jeesuksen kanssa on ikunnen elämä, saa vapaasti syödä elämään puusta, ylistää pelastukseta. Jonka jeesus hankki risitinkuolemallaan, muutte se olis joka ikissen edessä kuolla mennä kadotukseen.
- Anonyymi00122
kävelijä1 kirjoitti:
Jeesuksen kanssa on ikunnen elämä, saa vapaasti syödä elämään puusta, ylistää pelastukseta. Jonka jeesus hankki risitinkuolemallaan, muutte se olis joka ikissen edessä kuolla mennä kadotukseen.
Selväksi tuli, elä sitten ikuisesti, muut eivät haluaa ikuista elämää, se olisi kamalaa.
- Anonyymi00123
Anonyymi00116 kirjoitti:
>>Onko Jumala luvannu raamatussa sellaista maailmaa? Kyllä muuten on.>>
Se on melkein kaikissa maailman uskonnoissa, joissa sellaista luvataan, mutta monet ei haluaa, ei kiinnosta, yksi elämä riittää, ei enää.Elämä tällaisenä miten me sitä tällaisessa maailmassa eletään ei kyllä anna halua ikuiseen elämään, mutta entä jos saisi elää ikuisesti täydellisessä maailmassa ja jossa ihmisetkin olisivat täydellisiä, kyllä silloin mieli muuttuisi.
Ero tämän maailman ja tulevan paratiisin välillä on niin suuri ettei sitä moni kykene edes kuvitteleen. - Anonyymi00124
Anonyymi00123 kirjoitti:
Elämä tällaisenä miten me sitä tällaisessa maailmassa eletään ei kyllä anna halua ikuiseen elämään, mutta entä jos saisi elää ikuisesti täydellisessä maailmassa ja jossa ihmisetkin olisivat täydellisiä, kyllä silloin mieli muuttuisi.
Ero tämän maailman ja tulevan paratiisin välillä on niin suuri ettei sitä moni kykene edes kuvitteleen.>>olisivat täydellisiä, kyllä silloin mieli muuttuisi.>>
Ei koskaan enää. - Anonyymi00125
Anonyymi00124 kirjoitti:
>>olisivat täydellisiä, kyllä silloin mieli muuttuisi.>>
Ei koskaan enää.Se vaan tuntuu nyt koska olet luultavasti tässä masilmassa kokenut niin pahoja ja vaikeita asioita, ehkä vakavaa sairautta, läheisten kuolemaa, kiusaamista, väkivaltaa, alemmuudentunnetta, masennusta, mielekkään tekemisen puutetta, tylsyyttä, väsymystä kaikkeen niin eihän tuo ihme ettei enempää jaksaisi elää.
Mutta kun siellä uudessa maailmassa kakki nuo edellä mainitut on unohdettu ja pyyhitty pois niin kyllä ikuinen elämä täysin terveenä ja tarmoa täynnä olevana varmasti maistuisi. Mieli on uudistunut ja tietenki fyysisesti täysin terve. Kukaan, ei ihmiset eikä eläimet eikä luonto enää aiheuta mitään uhkaa eikä vaaraa. Voi alka tekeen kaikkea mielekästä. - Anonyymi00126
Anonyymi00125 kirjoitti:
Se vaan tuntuu nyt koska olet luultavasti tässä masilmassa kokenut niin pahoja ja vaikeita asioita, ehkä vakavaa sairautta, läheisten kuolemaa, kiusaamista, väkivaltaa, alemmuudentunnetta, masennusta, mielekkään tekemisen puutetta, tylsyyttä, väsymystä kaikkeen niin eihän tuo ihme ettei enempää jaksaisi elää.
Mutta kun siellä uudessa maailmassa kakki nuo edellä mainitut on unohdettu ja pyyhitty pois niin kyllä ikuinen elämä täysin terveenä ja tarmoa täynnä olevana varmasti maistuisi. Mieli on uudistunut ja tietenki fyysisesti täysin terve. Kukaan, ei ihmiset eikä eläimet eikä luonto enää aiheuta mitään uhkaa eikä vaaraa. Voi alka tekeen kaikkea mielekästä.Ei enää ikinä. Riittää.
Anonyymi00126 kirjoitti:
Ei enää ikinä. Riittää.
Mikä ei ikinä riitä, Armo riittä täälläkulkeissa kuoleman jäkee ei ole enään armoa. Ihminen on valintansa tehnyt enne kuolemaansa.
- Anonyymi00127
kävelijä1 kirjoitti:
Mikä ei ikinä riitä, Armo riittä täälläkulkeissa kuoleman jäkee ei ole enään armoa. Ihminen on valintansa tehnyt enne kuolemaansa.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.
Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia. - Anonyymi00128
Anonyymi00127 kirjoitti:
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.
Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.
Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.
Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon. - Anonyymi00129
Anonyymi00128 kirjoitti:
Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.
Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.
Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.
Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.
Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.
Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.
Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.
Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.
Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.
Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia. - Anonyymi00130
Anonyymi00129 kirjoitti:
Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.
Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.
Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.
Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.
Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.
Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.
Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.
Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.
Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.
Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.
JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.
Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.
Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.
Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä. - Anonyymi00131
Anonyymi00130 kirjoitti:
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.
Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.
Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.
JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.
Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.
Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.
Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.
Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.
Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.
Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.
Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.
Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?
Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.
Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.
Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi. - Anonyymi00132
Anonyymi00131 kirjoitti:
Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.
Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.
Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.
Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.
Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.
Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?
Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.
Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.
Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.
Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.
Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.
Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa
Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.
Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.
Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.
Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.
Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria. - Anonyymi00133
Anonyymi00132 kirjoitti:
Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.
Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.
Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.
Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa
Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.
Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.
Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.
Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.
Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.
Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta
Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa". - Anonyymi00134
Anonyymi00133 kirjoitti:
Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.
Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta
Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".
”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”
Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388
...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta. - Anonyymi00135
Anonyymi00126 kirjoitti:
Ei enää ikinä. Riittää.
Outoa ettei ole elämänhalua sulla. Oisko se vaan kumminki niin että olet tässä maailmassa vaan nii kyllääntynyt ja väsynyt kaikkeen, ehkä kärsinyt kovasti jotku ihmiset aiheuttaneet valtavaa kärsimystä tms? Jokin sairaus? Silloinhan tuo on ymmärrettävää että elämänhalu mennyt.
Mutta uudessa maailmassa saat kaiken yltäkylläisenä takas ei ole edes taloudellisia huolia voit rakentaa itsellesi kauniin omakotitalon, asua missä vaan jne. kasvattaa oman ruoan eikä kukaan uhkaa viedä sulta mitään ja saada kaikkea mitä haluat jopa menehtyneet rakkaasi saada ylösnousemuksessa takaisin. Vaikeaahan tuollaista elämää on kuvitellakaan, mutta kaikki tuo tulee olemaan mahdollista. - Anonyymi00136
Anonyymi00135 kirjoitti:
Outoa ettei ole elämänhalua sulla. Oisko se vaan kumminki niin että olet tässä maailmassa vaan nii kyllääntynyt ja väsynyt kaikkeen, ehkä kärsinyt kovasti jotku ihmiset aiheuttaneet valtavaa kärsimystä tms? Jokin sairaus? Silloinhan tuo on ymmärrettävää että elämänhalu mennyt.
Mutta uudessa maailmassa saat kaiken yltäkylläisenä takas ei ole edes taloudellisia huolia voit rakentaa itsellesi kauniin omakotitalon, asua missä vaan jne. kasvattaa oman ruoan eikä kukaan uhkaa viedä sulta mitään ja saada kaikkea mitä haluat jopa menehtyneet rakkaasi saada ylösnousemuksessa takaisin. Vaikeaahan tuollaista elämää on kuvitellakaan, mutta kaikki tuo tulee olemaan mahdollista.Ei.
Anonyymi00135 kirjoitti:
Outoa ettei ole elämänhalua sulla. Oisko se vaan kumminki niin että olet tässä maailmassa vaan nii kyllääntynyt ja väsynyt kaikkeen, ehkä kärsinyt kovasti jotku ihmiset aiheuttaneet valtavaa kärsimystä tms? Jokin sairaus? Silloinhan tuo on ymmärrettävää että elämänhalu mennyt.
Mutta uudessa maailmassa saat kaiken yltäkylläisenä takas ei ole edes taloudellisia huolia voit rakentaa itsellesi kauniin omakotitalon, asua missä vaan jne. kasvattaa oman ruoan eikä kukaan uhkaa viedä sulta mitään ja saada kaikkea mitä haluat jopa menehtyneet rakkaasi saada ylösnousemuksessa takaisin. Vaikeaahan tuollaista elämää on kuvitellakaan, mutta kaikki tuo tulee olemaan mahdollista.Ettaida tunetea laisinkaan uuttamaailmaa, siellä ei ole mitään muistoja tästä maaimasta, ei kipua eikä mtää sairausia, on vain kiitollinen mieli jeesusa kohta kun sai pelastaa kuoleman vallasta.
- Anonyymi00137
Anonyymi00136 kirjoitti:
Ei.
Moni muukin on kyllästynyt kaikkeen.
- Anonyymi00138
Anonyymi00137 kirjoitti:
Moni muukin on kyllästynyt kaikkeen.
Jumalakin kyllästyi jo 2370 eaa ja hukutti lähes kaikki vedenpaisumuksessa, mutta taas lähettiin ja nyt on jo n. 8 miljardia ihmistä joista lähes kaikki ovat Jumalan silmissä sellaisia jotka saavat mennä pian lähestyvässä Harmgedinissa. Onneksi nyt säilyy silti elossa tällä kertaa jonkinverran uskollisia Jumalalle olevia ihmisiä ja nämä ja isohko joukko ylosnousseita saavat sitten sen ikuisen elämän aikanaan täydellisenä täydellisessä paratiisissa.
- Anonyymi00139
Anonyymi00138 kirjoitti:
Jumalakin kyllästyi jo 2370 eaa ja hukutti lähes kaikki vedenpaisumuksessa, mutta taas lähettiin ja nyt on jo n. 8 miljardia ihmistä joista lähes kaikki ovat Jumalan silmissä sellaisia jotka saavat mennä pian lähestyvässä Harmgedinissa. Onneksi nyt säilyy silti elossa tällä kertaa jonkinverran uskollisia Jumalalle olevia ihmisiä ja nämä ja isohko joukko ylosnousseita saavat sitten sen ikuisen elämän aikanaan täydellisenä täydellisessä paratiisissa.
Mazel tov, jätä nyt ihmiset rauhaan, onnea "paratiisiin".
- Anonyymi00140
Anonyymi00139 kirjoitti:
Mazel tov, jätä nyt ihmiset rauhaan, onnea "paratiisiin".
No tämä 'paratiisi" on ihan yksinkertaisesti mainittu raamatussa selkeästi, eri asia sitten uskooko raamattuun.
Anonyymi00140 kirjoitti:
No tämä 'paratiisi" on ihan yksinkertaisesti mainittu raamatussa selkeästi, eri asia sitten uskooko raamattuun.
Evnan keljumi on asia joka johtaa kristuksen tuntemiseen, pelastus on ainoastaa jeesusen kautta.
- Anonyymi00141
kävelijä1 kirjoitti:
Evnan keljumi on asia joka johtaa kristuksen tuntemiseen, pelastus on ainoastaa jeesusen kautta.
Kun olet siellä paratiisissa, voit välillä heiluttaa kättäsi meille sinne alas helvettiin tervehdykseksi.
- Anonyymi00142
Anonyymi00141 kirjoitti:
Kun olet siellä paratiisissa, voit välillä heiluttaa kättäsi meille sinne alas helvettiin tervehdykseksi.
Kun olet siellä paratiisissa, muista välillä vilkuttaa meille tänne alas helvettiin – ettei unohdu, mistä ponnistit.
https://cdn.create.vista.com/api/media/small/790238206/stock-video-guy-smiling-waving-hello-showcasing-positive-emotions-conveys-warmth-friendliness?videoStaticPreview=true&token= - Anonyymi00143
Anonyymi00142 kirjoitti:
Kun olet siellä paratiisissa, muista välillä vilkuttaa meille tänne alas helvettiin – ettei unohdu, mistä ponnistit.
https://cdn.create.vista.com/api/media/small/790238206/stock-video-guy-smiling-waving-hello-showcasing-positive-emotions-conveys-warmth-friendliness?videoStaticPreview=true&token=Paratiisista käsin voit varmaan silloin tällöin muistaa meitä täällä helvetissä – pelkkä kädenheilautus riittää.
Heitä siis välillä pieni vilkutus helvetin suuntaan – me pidetään täällä lämpö päällä!
https://media.istockphoto.com/id/480156316/fi/valokuva/rento-mies-vilkuttaa.jpg?s=1024x1024&w=is&k=20&c=cjxwDCBdNl1YuUIPJtUsG0QI4gg7aOMQJPnZvMffIE0= - Anonyymi00144
Anonyymi00143 kirjoitti:
Paratiisista käsin voit varmaan silloin tällöin muistaa meitä täällä helvetissä – pelkkä kädenheilautus riittää.
Heitä siis välillä pieni vilkutus helvetin suuntaan – me pidetään täällä lämpö päällä!
https://media.istockphoto.com/id/480156316/fi/valokuva/rento-mies-vilkuttaa.jpg?s=1024x1024&w=is&k=20&c=cjxwDCBdNl1YuUIPJtUsG0QI4gg7aOMQJPnZvMffIE0=https://c8.alamy.com/comp/RAJ4GW/an-angel-in-heaven3d-illustration-RAJ4GW.jpg
- Anonyymi00146
Anonyymi00143 kirjoitti:
Paratiisista käsin voit varmaan silloin tällöin muistaa meitä täällä helvetissä – pelkkä kädenheilautus riittää.
Heitä siis välillä pieni vilkutus helvetin suuntaan – me pidetään täällä lämpö päällä!
https://media.istockphoto.com/id/480156316/fi/valokuva/rento-mies-vilkuttaa.jpg?s=1024x1024&w=is&k=20&c=cjxwDCBdNl1YuUIPJtUsG0QI4gg7aOMQJPnZvMffIE0=Unohda koko helvetti, ei sellaista kirjaimellista paikkaa ole olemassakaan, helvetti tarkoittaa kuvaannollisesti paikkaa josta ei ole ole mahdollista palata elävien kirjoihin eli pelkästään se on vain ikuinen kuolma. Mitään kirjaimellista paikkaa jossain helvetin tulessa kidutetaan ihmisiä ikuisesti ei ole olemassakaan. Sen sijaan ikuinen elämä paratiisissa ja osalla taivaallisessa hallinnossa on ja tulee olemaan.
- Anonyymi00147
Anonyymi00146 kirjoitti:
Unohda koko helvetti, ei sellaista kirjaimellista paikkaa ole olemassakaan, helvetti tarkoittaa kuvaannollisesti paikkaa josta ei ole ole mahdollista palata elävien kirjoihin eli pelkästään se on vain ikuinen kuolma. Mitään kirjaimellista paikkaa jossain helvetin tulessa kidutetaan ihmisiä ikuisesti ei ole olemassakaan. Sen sijaan ikuinen elämä paratiisissa ja osalla taivaallisessa hallinnossa on ja tulee olemaan.
Olet joko seitsemännen päivän adventisti tai Jehovan todistaja.
- Anonyymi00148
Anonyymi00147 kirjoitti:
Olet joko seitsemännen päivän adventisti tai Jehovan todistaja.
Konditionaalinen kuolemattomuus.
- Anonyymi00149
Kertovat kääremeen uudestisyntyneen Päivi Räsäsenä?
- Anonyymi00150
Kuka kertoo?
- Anonyymi00151
Anonyymi00150 kirjoitti:
Kuka kertoo?
"No tämä 'paratiisi" on ihan yksinkertaisesti mainittu raamatussa selkeästi, eri asia sitten uskooko raamattuun."
Mazel tov paratiisin matkanjärjestäjä. On vaikuttavaa, miten varmana esittelet tuon paratiisipaketin – all inclusive, ikuinen oleskelu ja ilmeisesti ei peruutusoikeutta. Minä taas olen tällainen hankala asiakas: kyselen liikaa pienellä präntillä kirjoitetuista ehdoista, kuten siitä, kuka määrittelee paratiisin ja miksi vaihtoehtona on aina se kuuluisa ikuinen helvetti.
Mutta ei huolta, en kaipaa lisäesitteitä. Jätetään toisemme rauhaan: sinä voit jatkaa markkinointikampanjaasi niille, jotka sitä tilaavat, ja minä pysyn täällä 'riskialueella' nauttimassa elämästä ilman pakkomyyntiä. Onnea matkaan – toivottavasti paratiisissa on hyvä asiakaspalvelu. - Anonyymi00152
Anonyymi00151 kirjoitti:
"No tämä 'paratiisi" on ihan yksinkertaisesti mainittu raamatussa selkeästi, eri asia sitten uskooko raamattuun."
Mazel tov paratiisin matkanjärjestäjä. On vaikuttavaa, miten varmana esittelet tuon paratiisipaketin – all inclusive, ikuinen oleskelu ja ilmeisesti ei peruutusoikeutta. Minä taas olen tällainen hankala asiakas: kyselen liikaa pienellä präntillä kirjoitetuista ehdoista, kuten siitä, kuka määrittelee paratiisin ja miksi vaihtoehtona on aina se kuuluisa ikuinen helvetti.
Mutta ei huolta, en kaipaa lisäesitteitä. Jätetään toisemme rauhaan: sinä voit jatkaa markkinointikampanjaasi niille, jotka sitä tilaavat, ja minä pysyn täällä 'riskialueella' nauttimassa elämästä ilman pakkomyyntiä. Onnea matkaan – toivottavasti paratiisissa on hyvä asiakaspalvelu."No tämä 'paratiisi" on ihan yksinkertaisesti mainittu raamatussa selkeästi, eri asia sitten uskooko raamattuun."
Mazel tov, todella. On aina yhtä hämmentävää kohdata ihminen, joka puhuu äärettömyydestä kuin se olisi viikonloppumatka Ruotsiin – aikataulut kunnossa, kohde varma ja kaikki epäilijät vain vähän eksyksissä. Ihailen sitä varmuutta: paratiisi on kirkkaana mielessä, helvetti huolellisesti brändätty pelotteeksi, ja koko universumi tuntuu asettuvan siististi kahteen lokeroon kuin hyvin järjestetty arkistokaappi.
Minä taas olen tällainen vaikea tapaus. Kun minulle myydään ikuisuutta, alan väistämättä miettiä takuuehtoja, käyttöohjeita ja sitä, miksi tarjous kuulostaa aina siltä, ettei siitä voi kieltäytyä ilman seuraamuksia. Ehkä olen vain tottunut siihen, että hyvät asiat eivät tarvitse rinnalleen uhkakuvia toimiakseen.
Ja silti – vilpitön onnea sinulle valitsemallasi polulla. Toivon, että se paratiisi on juuri niin kuin lupaat, eikä vain hyvin harjoiteltu myyntipuhe, joka alkaa kaikua tyhjyyttään, kun kysymyksiä kertyy liikaa. Minä jään tänne maanpäälliseen epätäydellisyyteen, jossa mikään ei ole täysin varmaa, mutta sentään keskustelu ei ala eikä lopu yhdellä ainoalla oikealla vastauksella.
Joten jatka ihmeessä lähetystyötäsi, mutta ehkä suosi niitä, jotka ovat pyytäneet esitteen. Kaikki eivät kaipaa ovelta ovelle -ikuisuutta. Ja jos joskus käy niin, että paratiisin portilla kysytään suosituksia, voit mainita: kohtasin yhden asiakkaan, joka ei ostanut – mutta toivotti silti hyvää matkaa.
Paratiisista käsin sinulla on varmasti hyvä näkymä tänne alas – toivottavasti maisema on tarpeeksi kiinnostava, ettei käy tylsäksi ikuisuuden mittaan. Voit sitten silloin tällöin muistaa meitä täällä helvetissä; ei tarvitse vaivautua mihinkään suurempaan eleeseen, pelkkä hajamielinen kädenheilautus pilven reunalta riittää. Me osaamme arvostaa pieniä asioita.
Täällä me nimittäin pidetään arki lämpimänä – kirjaimellisesti, kuten olet ehkä kuullut. Tunnelma on vapaa, keskustelu rönsyää, eikä kukaan tarkista sisäänpääsylistoja tai oikeaoppisuuden tasoa. Voi olla, että se ei täytä paratiisin laatustandardeja, mutta toisaalta meillä ei olekaan tarvetta esittää täydellistä.
Mutta älä huoli meistä liikaa. Keskity sinä siihen kirkkauteen, varmuuteen ja siihen, ettei mikään koskaan muutu. Me kyllä pärjätään täällä epätäydellisyydessä – se pitää mielen virkeänä. Ja jos joskus ikuisuus alkaa tuntua pitkältä, muista: tänne päin vilkuttaminen on aina sallittua. Me pidetään kyllä valot… ja lämpö… päällä. - Anonyymi00153
Anonyymi00152 kirjoitti:
"No tämä 'paratiisi" on ihan yksinkertaisesti mainittu raamatussa selkeästi, eri asia sitten uskooko raamattuun."
Mazel tov, todella. On aina yhtä hämmentävää kohdata ihminen, joka puhuu äärettömyydestä kuin se olisi viikonloppumatka Ruotsiin – aikataulut kunnossa, kohde varma ja kaikki epäilijät vain vähän eksyksissä. Ihailen sitä varmuutta: paratiisi on kirkkaana mielessä, helvetti huolellisesti brändätty pelotteeksi, ja koko universumi tuntuu asettuvan siististi kahteen lokeroon kuin hyvin järjestetty arkistokaappi.
Minä taas olen tällainen vaikea tapaus. Kun minulle myydään ikuisuutta, alan väistämättä miettiä takuuehtoja, käyttöohjeita ja sitä, miksi tarjous kuulostaa aina siltä, ettei siitä voi kieltäytyä ilman seuraamuksia. Ehkä olen vain tottunut siihen, että hyvät asiat eivät tarvitse rinnalleen uhkakuvia toimiakseen.
Ja silti – vilpitön onnea sinulle valitsemallasi polulla. Toivon, että se paratiisi on juuri niin kuin lupaat, eikä vain hyvin harjoiteltu myyntipuhe, joka alkaa kaikua tyhjyyttään, kun kysymyksiä kertyy liikaa. Minä jään tänne maanpäälliseen epätäydellisyyteen, jossa mikään ei ole täysin varmaa, mutta sentään keskustelu ei ala eikä lopu yhdellä ainoalla oikealla vastauksella.
Joten jatka ihmeessä lähetystyötäsi, mutta ehkä suosi niitä, jotka ovat pyytäneet esitteen. Kaikki eivät kaipaa ovelta ovelle -ikuisuutta. Ja jos joskus käy niin, että paratiisin portilla kysytään suosituksia, voit mainita: kohtasin yhden asiakkaan, joka ei ostanut – mutta toivotti silti hyvää matkaa.
Paratiisista käsin sinulla on varmasti hyvä näkymä tänne alas – toivottavasti maisema on tarpeeksi kiinnostava, ettei käy tylsäksi ikuisuuden mittaan. Voit sitten silloin tällöin muistaa meitä täällä helvetissä; ei tarvitse vaivautua mihinkään suurempaan eleeseen, pelkkä hajamielinen kädenheilautus pilven reunalta riittää. Me osaamme arvostaa pieniä asioita.
Täällä me nimittäin pidetään arki lämpimänä – kirjaimellisesti, kuten olet ehkä kuullut. Tunnelma on vapaa, keskustelu rönsyää, eikä kukaan tarkista sisäänpääsylistoja tai oikeaoppisuuden tasoa. Voi olla, että se ei täytä paratiisin laatustandardeja, mutta toisaalta meillä ei olekaan tarvetta esittää täydellistä.
Mutta älä huoli meistä liikaa. Keskity sinä siihen kirkkauteen, varmuuteen ja siihen, ettei mikään koskaan muutu. Me kyllä pärjätään täällä epätäydellisyydessä – se pitää mielen virkeänä. Ja jos joskus ikuisuus alkaa tuntua pitkältä, muista: tänne päin vilkuttaminen on aina sallittua. Me pidetään kyllä valot… ja lämpö… päällä.Paratiisista käsin sinulla on varmaan erinomainen näköala tänne alas – toivottavasti se sisältyy pakettiin, ettei käy niin, että ikuisuus kuluu pelkkää täydellisyyttä tuijottaessa. Voithan sitten joskus vilkaista tänne helvettiin päin, ihan vaikka muistutuksena siitä, miten hyvin valitsit. Pelkkä huoleton kädenheilautus pilven reunalta riittää; emme odota liikoja.
Me täällä pidetään kyllä lämpö päällä, kuten ohjelmaan kuuluu. Ei ehkä ihan yhtä viimeisteltyä kuin siellä ylhäällä, mutta toisaalta – meillä ei olekaan sitä ikuista auditointia käynnissä. Keskustelu on vähän sotkuista, ihmiset eri mieltä keskenään ja kukaan ei tunnu tietävän absoluuttista totuutta, mikä varmasti kuulostaa rasittavalta sinun näkökulmastasi.
Mutta hienoa, että olet löytänyt paikan, jossa kaikki on ratkaistu lopullisesti. Se on varmasti helpottavaa – ei enää epäilyksiä, ei kysymyksiä, ei harmaita alueita. Me taas jatkamme täällä tätä kaoottista kokeilua nimeltä ajattelu.
Vilkuttele siis silloin tällöin. Se tuo mukavaa jatkuvuuden tunnetta: joku tuolla ylhäällä tietää varmasti, ja me täällä alhaalla voimme rauhassa olla tietämättä – ja silti pärjätä yllättävän hyvin. Ja jos ikuisuus joskus alkaa tuntua… pitkältä, niin lohduttaudu sillä, että täällä alhaalla aika sentään liikkuu eteenpäin. - Anonyymi00154
Anonyymi00153 kirjoitti:
Paratiisista käsin sinulla on varmaan erinomainen näköala tänne alas – toivottavasti se sisältyy pakettiin, ettei käy niin, että ikuisuus kuluu pelkkää täydellisyyttä tuijottaessa. Voithan sitten joskus vilkaista tänne helvettiin päin, ihan vaikka muistutuksena siitä, miten hyvin valitsit. Pelkkä huoleton kädenheilautus pilven reunalta riittää; emme odota liikoja.
Me täällä pidetään kyllä lämpö päällä, kuten ohjelmaan kuuluu. Ei ehkä ihan yhtä viimeisteltyä kuin siellä ylhäällä, mutta toisaalta – meillä ei olekaan sitä ikuista auditointia käynnissä. Keskustelu on vähän sotkuista, ihmiset eri mieltä keskenään ja kukaan ei tunnu tietävän absoluuttista totuutta, mikä varmasti kuulostaa rasittavalta sinun näkökulmastasi.
Mutta hienoa, että olet löytänyt paikan, jossa kaikki on ratkaistu lopullisesti. Se on varmasti helpottavaa – ei enää epäilyksiä, ei kysymyksiä, ei harmaita alueita. Me taas jatkamme täällä tätä kaoottista kokeilua nimeltä ajattelu.
Vilkuttele siis silloin tällöin. Se tuo mukavaa jatkuvuuden tunnetta: joku tuolla ylhäällä tietää varmasti, ja me täällä alhaalla voimme rauhassa olla tietämättä – ja silti pärjätä yllättävän hyvin. Ja jos ikuisuus joskus alkaa tuntua… pitkältä, niin lohduttaudu sillä, että täällä alhaalla aika sentään liikkuu eteenpäin.Kyllä siellä ikuisessa täydellisessä paratiisissa kakki muuttuu jatkuvasti ja aina parempaan päin. Siellä on iluisuus aikaa suunnitella kaikkea UUTTAKIN rajattomasti kaikkea mahdollisuuksia kun ihminen on täydellinen. Miksi kaivata jotain mennyttä ja hunompaa kun voi olla aina parempaa ja toimivampaa?
- Anonyymi00155
Anonyymi00154 kirjoitti:
Kyllä siellä ikuisessa täydellisessä paratiisissa kakki muuttuu jatkuvasti ja aina parempaan päin. Siellä on iluisuus aikaa suunnitella kaikkea UUTTAKIN rajattomasti kaikkea mahdollisuuksia kun ihminen on täydellinen. Miksi kaivata jotain mennyttä ja hunompaa kun voi olla aina parempaa ja toimivampaa?
On toki kiehtova ajatusrakennelma, tämä kuvaamasi jatkuvan parantumisen ontologia: eräänlainen teleologinen kehityskaari, jossa täydellisyys ei ole staattinen tila vaan loputtomasti itseään ylittävä prosessi. Siinä mielessä “valmis” ei koskaan ole valmis, vaan pikemminkin ääretön sarja yhä optimoidumpia versioita itsestään. Ajatus on lähes insinöörimäisen elegantti — kuin kosminen päivitysjärjestelmä, jossa mikään ei vanhene, koska kaikki korvautuu välittömästi paremmalla.
- Anonyymi00156
Anonyymi00155 kirjoitti:
On toki kiehtova ajatusrakennelma, tämä kuvaamasi jatkuvan parantumisen ontologia: eräänlainen teleologinen kehityskaari, jossa täydellisyys ei ole staattinen tila vaan loputtomasti itseään ylittävä prosessi. Siinä mielessä “valmis” ei koskaan ole valmis, vaan pikemminkin ääretön sarja yhä optimoidumpia versioita itsestään. Ajatus on lähes insinöörimäisen elegantti — kuin kosminen päivitysjärjestelmä, jossa mikään ei vanhene, koska kaikki korvautuu välittömästi paremmalla.
Ja myönnettäköön — ajatus rajattomasta ajasta ja ehtymättömistä mahdollisuuksista kuulostaa paperilla vakuuttavalta. Se on eräänlainen metafyysinen “roadmap”, jossa kaikki tuleva on lähtökohtaisesti parempaa kuin mikään aiempi. Silti pieni skeptikko minussa jää pohtimaan, onko kyse lopulta utopiasta vai vain äärimmilleen viedystä versioinnista: paratiisi, joka ei koskaan valmistu, koska se on aina seuraavan päivityksen päässä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin
Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee693090Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki
"Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."251950Miten kestätte tyhmiä?
Miten usein turhaudutte tai suututte ihmisiin, joilla on matala älykkyys? Minulla tätä tapahtuu useita kertoja viikossa2721543Eläkeläiset siirrettävä muuttotappioalueille
Joutoväki pois ruuhkauttamasta elättäjien arkea. Samalla putoaa jokaisen asumiskulut ja rahaa jää enemmän kuluttamiseen.991515Miksi naisen pitäisi maksaa 50/50
Vuokrasta miehelle? Eikö se ole miehelle lahja, ja aarre, jos nainen suostuu muuttamaan kanssasi asumaan?2601186Minkä arvosanan 4-10 annat Susanna Laineelle Farmi-juontajana?
Susanna Laine vetää Farmi Suomi -realityä. Minkä arvosanan 4-10 annat Suskille juontohommista? Suosikkijuontaja teki261078Lahkojen uudestikasteille ei pitä mennä
Sananl. 22:3 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.1201054Onko se liikaa pyydetty
Voisitko sinä mies kerätä rohkeutta ja ottaa yhteyttä? Minä en jaksa tätä enää. On niin ikävä sinua. Minä niin haluaisin791036En kerro nimeäsi nainen
Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin711030- 981003