Millaista kumppania toivot

Eihän tuo ollut yhtään koskettava?

Anonyymi00002 kirjoitti:

Eihän tuo ollut yhtään koskettava?

Oli se, minäkin itken täällä.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Eihän tuo ollut yhtään koskettava?

Ei ollutkaan, mutta ehkä toi "mies" vaan samaistuu koiriin, sillä toi oli oikein hyvä kuvaus kultaisesta noutajasta.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Ei ollutkaan, mutta ehkä toi "mies" vaan samaistuu koiriin, sillä toi oli oikein hyvä kuvaus kultaisesta noutajasta.

Jokainen voi itse miettiä omat mielipiteensä ja arvonsa. Se oli tämän aloituksen tarkoitus. Osaan ei kolahda nuo asiat vaan jotkut muut, kuten vaikkapa ulkonäkö tai joku yhteinen harrastus tai tiukat erittelyt sun töistä ja mun töistä jne. Jokaisen olisi lähinnä kait tärkeä tiedostaa mitä itse arvostaa ja mitä kykenee antamaan, niin tietää mihin lähtee.

Vttuako naurat?

Anonyymi00008 kirjoitti:

Vttuako naurat?

On niin hauskaa

Anonyymi00009 kirjoitti:

On niin hauskaa

Nauraa toiselle, sepä mukavaa!

Anonyymi00009 kirjoitti:

On niin hauskaa

Nyt minuakin, aloittajaa, rupesi naurattamaan. On niin tehokkaita nämä sananvaihdot. 😁

Anonyymi00010 kirjoitti:

Nauraa toiselle, sepä mukavaa!

On niin mainiot jutut

Anonyymi00011 kirjoitti:

Nyt minuakin, aloittajaa, rupesi naurattamaan. On niin tehokkaita nämä sananvaihdot. 😁

Ilkeää naurua varmaan 😭😭😅😃🤭

Kiitos. Mikä on vanhoillista, eikä nykypäivään sopivaa? Henkisen puolen arvostusko? Itse pidän asennettani ajattomana. Ihmisyyden perustarpeita. Mutta toki saa olla eri mieltä. Perustelut kiinnostaa.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Kiitos. Mikä on vanhoillista, eikä nykypäivään sopivaa? Henkisen puolen arvostusko? Itse pidän asennettani ajattomana. Ihmisyyden perustarpeita. Mutta toki saa olla eri mieltä. Perustelut kiinnostaa.

Lue lisää

Itse siis tunnistan psyykkeen ja henkisen puolen ihmisessä. Tarpeen olla läsnä, kuulla, tukea. Olisin kai sen tuntenut, vaikka olisin syntynyt tuhat vuotta aiemminkin. Ja ajatus, että ei ole tiukkoja raameja sun ja mun töille, on kai sekin ollut aina olemassa joissain kumppanuuksissa -ne tekevät, ketkä pystyvät. Aiemmin ehkä enemmänkin ollut sellaiselle tarvetta, kun ihmisiä on menehtynyt ha sairastunut enemmän, eli niiden on pitänyt tehdä työt kellä oli voimia.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Kiitos. Mikä on vanhoillista, eikä nykypäivään sopivaa? Henkisen puolen arvostusko? Itse pidän asennettani ajattomana. Ihmisyyden perustarpeita. Mutta toki saa olla eri mieltä. Perustelut kiinnostaa.

Lue lisää

Kaikki mitä aloituksessa luettelit ovat käsittääkaeni olleet ns. valtavirtaväestön vähimmäistoiveita parisuhteelle jostain 80-luvulta saakka.

Ja nyt sinä lyöt ne pöytään herran vuonna 2026 ja sanot että tämmöinen olisi kiva. 🤭

Niin se kuulostaa siltä, että olet eronnut jostain romanisuvun vallasta tai uskonlahkosta, jossa mainitsemiasi ominaisuuksia ei ole arvostettu miehissä vielä tähänkään päivään asti.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Itse siis tunnistan psyykkeen ja henkisen puolen ihmisessä. Tarpeen olla läsnä, kuulla, tukea. Olisin kai sen tuntenut, vaikka olisin syntynyt tuhat vuotta aiemminkin. Ja ajatus, että ei ole tiukkoja raameja sun ja mun töille, on kai sekin ollut aina olemassa joissain kumppanuuksissa -ne tekevät, ketkä pystyvät. Aiemmin ehkä enemmänkin ollut sellaiselle tarvetta, kun ihmisiä on menehtynyt ha sairastunut enemmän, eli niiden on pitänyt tehdä työt kellä oli voimia.

Lue lisää

Koen siis tiukat työnjaot tarpeettomina, lähinnä kulttuurin muomaavina pakkoina. Sitä voisi sanoa uskonnoksi. Tulee ulkopuolelta. Toki jokaisen on hyvä käyttää luontaista potentiaaliaan ja taipumuksiaan. Keskimääräisesti naiset ehkä ovat luontaisempia jossain hoivajutuissa ja miehet teknisissä, mutta noissakin on suurta vaihtelua. Eli miksei kumppanit sopisi kykyjensä mukaan tehtäviä toimia.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Koen siis tiukat työnjaot tarpeettomina, lähinnä kulttuurin muomaavina pakkoina. Sitä voisi sanoa uskonnoksi. Tulee ulkopuolelta. Toki jokaisen on hyvä käyttää luontaista potentiaaliaan ja taipumuksiaan. Keskimääräisesti naiset ehkä ovat luontaisempia jossain hoivajutuissa ja miehet teknisissä, mutta noissakin on suurta vaihtelua. Eli miksei kumppanit sopisi kykyjensä mukaan tehtäviä toimia.

Lue lisää

Minä (nainen) teen meillä useimmat hallinnolliset ja ajattelua vaativat jutut. Mies tekee fyysiset.

Olemme molemmat luonteeltamme hoivaavia.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Kaikki mitä aloituksessa luettelit ovat käsittääkaeni olleet ns. valtavirtaväestön vähimmäistoiveita parisuhteelle jostain 80-luvulta saakka.

Ja nyt sinä lyöt ne pöytään herran vuonna 2026 ja sanot että tämmöinen olisi kiva. 🤭

Niin se kuulostaa siltä, että olet eronnut jostain romanisuvun vallasta tai uskonlahkosta, jossa mainitsemiasi ominaisuuksia ei ole arvostettu miehissä vielä tähänkään päivään asti.

Lue lisää

Voi olla, että ovat suurimmalle osalle selvä vähimmäistoive. Hyvä sitten niin. Olen kyllä itse kohdannut aika paljon muunlaisia toiveita. Ja ystävänikin ovat. Kyllä minulla, ja ainakin muutamilla tuntemillani ihmisillä, on mennyt ihan aikaa jotta nuo asiat ovat kirkastuneet mielessä. Ja noita ongelmia on ollut parisuhteissa.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Voi olla, että ovat suurimmalle osalle selvä vähimmäistoive. Hyvä sitten niin. Olen kyllä itse kohdannut aika paljon muunlaisia toiveita. Ja ystävänikin ovat. Kyllä minulla, ja ainakin muutamilla tuntemillani ihmisillä, on mennyt ihan aikaa jotta nuo asiat ovat kirkastuneet mielessä. Ja noita ongelmia on ollut parisuhteissa.

Lue lisää

No, kuten sanoin: tervetuloa tälle vuosituhannelle! 😄

Ja tämä oli ihan kannustava toivotus. 🤭 Jos nyt olisit oikeasti siellä 1930-luvulla, ette sinä tai ystäväsi sieltä pelkän "sisäisen prosessoinnin" avulla pääsisi nykyisenlaiseen yhteiskuntaan. Nyt pääsette. 😉

Anonyymi00022 kirjoitti:

Voi olla, että ovat suurimmalle osalle selvä vähimmäistoive. Hyvä sitten niin. Olen kyllä itse kohdannut aika paljon muunlaisia toiveita. Ja ystävänikin ovat. Kyllä minulla, ja ainakin muutamilla tuntemillani ihmisillä, on mennyt ihan aikaa jotta nuo asiat ovat kirkastuneet mielessä. Ja noita ongelmia on ollut parisuhteissa.

Lue lisää

Saattaa olla osin sukupolvia erottava juttu, ja osin varmasti perheiden muutoinkin. No, kaikilla ei ole ollut yhtä hyvät lähtökohdat -osassa perheissä on ollut vanhoillisia ajatus- ja toimintamalleja. Olen sitä vanhempaa polvea, jossa varmaan näkyi vielä monia sellaisia asioita mitkä ovatctoisin yhä useammalla myöhemmin syntyneillä. Kaikki eivät kyllä vieläkään synny kultalusikka suussa, henkisesti kypsään perheeseen. Muutokset vievät joskus aikaa.

Anonyymi00023 kirjoitti:

No, kuten sanoin: tervetuloa tälle vuosituhannelle! 😄

Ja tämä oli ihan kannustava toivotus. 🤭 Jos nyt olisit oikeasti siellä 1930-luvulla, ette sinä tai ystäväsi sieltä pelkän "sisäisen prosessoinnin" avulla pääsisi nykyisenlaiseen yhteiskuntaan. Nyt pääsette. 😉

Lue lisää

Juu, kiitos kannustuksesta. Vaikka en tiefä tarvitsenko sitä varsinaisesti. Olen mielestäni pohtinut nuo asiat, kohdattuani aiemmasta poikkeavia ihmisiä.

Mutta kuten tuossa yritin kertoa, perheillä ja sillä omalla sosiaalisella piirillä, on iso vaikutus. Ne ovat niitä lähikontakteja, joita eletään. Ne asiat lienee ajattomia, ennenkin on ollut yhteisöjä, joissa niitä on tuotettu enemmän, ja tiettyjä oppineita ylisukupolvisia perheitä. Ja yhteisöjä on vaipunut takaisin toisenlaisiin malleihin. Perheitä hajonnut. Eli ei se aina ole niin yksinkertaista kaikille.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Juu, kiitos kannustuksesta. Vaikka en tiefä tarvitsenko sitä varsinaisesti. Olen mielestäni pohtinut nuo asiat, kohdattuani aiemmasta poikkeavia ihmisiä.

Mutta kuten tuossa yritin kertoa, perheillä ja sillä omalla sosiaalisella piirillä, on iso vaikutus. Ne ovat niitä lähikontakteja, joita eletään. Ne asiat lienee ajattomia, ennenkin on ollut yhteisöjä, joissa niitä on tuotettu enemmän, ja tiettyjä oppineita ylisukupolvisia perheitä. Ja yhteisöjä on vaipunut takaisin toisenlaisiin malleihin. Perheitä hajonnut. Eli ei se aina ole niin yksinkertaista kaikille.

Lue lisää

Myös nykypäivänä on paljon ongelmia, masennuslääkkeitä syödään paljon (nuoretkin), on kaikenmoista pahoinvointia, eli ehkä nuo arvot eivät ole kaikille tänä päivänäkään selvä osa heidän elämäänsä. Ehkä hekin ovat kohdanneet ja oppineet toisenlaisia arvoja. Eli kaikilla nykyisillä nuorillakaan perheillä ei mielestäni todellakaan toteudu nuo arvot, ei vaan ole sitä osaamista, ymmärrystä, kokemusta tms.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Myös nykypäivänä on paljon ongelmia, masennuslääkkeitä syödään paljon (nuoretkin), on kaikenmoista pahoinvointia, eli ehkä nuo arvot eivät ole kaikille tänä päivänäkään selvä osa heidän elämäänsä. Ehkä hekin ovat kohdanneet ja oppineet toisenlaisia arvoja. Eli kaikilla nykyisillä nuorillakaan perheillä ei mielestäni todellakaan toteudu nuo arvot, ei vaan ole sitä osaamista, ymmärrystä, kokemusta tms.

Lue lisää

Kaikki eivät synny perheeseen, jossa ollaan rakastavia ja välittäviä. Tai ainakaan kaikilta osin. Ja osalla sosiaalinen piirikin voi olla pieni, ja ongelmainen. He joutuvat niin sanotusti repäisemään itseään ylös, tekemään erittäin paljon psyykkistä työtä muuttaakseen niitä malleja, joihin ovat kasvaneet. Usein mennään niin sanotusti pohjan kautta. Ikävä kyllä, jos ei ole muuta ohjaavaa kättä siinä oikeassa elintilassa.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Kaikki eivät synny perheeseen, jossa ollaan rakastavia ja välittäviä. Tai ainakaan kaikilta osin. Ja osalla sosiaalinen piirikin voi olla pieni, ja ongelmainen. He joutuvat niin sanotusti repäisemään itseään ylös, tekemään erittäin paljon psyykkistä työtä muuttaakseen niitä malleja, joihin ovat kasvaneet. Usein mennään niin sanotusti pohjan kautta. Ikävä kyllä, jos ei ole muuta ohjaavaa kättä siinä oikeassa elintilassa.

Lue lisää

Niinhän se menee. Mutta sukupolvien ketjussa on aina hyviä oppimisen paikkoja.

Itse satuin syntymään poikkeuksellisen ehjään perheeseen sen vuoksi, että äitini lapsuudenperheessä oli epäasiallista käytöstä. Äitini päätti, että hän haluaa tietynlaisen miehen, jossa ei ole sellaisia piirteitä, että hänen lapsuutensa kaava toistuisi. Se oli mielestäni poikkeuksellisen kypsä havainto, päätös ja toimintatapa silloiselta parikymppiseltä äidiltäni. Sen päätöksen kautta kehittyneeseen perheeseen oli mukava syntyä. ☺️ Äidin puolen edesmennyttä isoäitiä käy kyllä välillä sääliksi. 🙁

Ja tietysti oppimisen tilanteita syntyy horisontaalisestikin. Itse olen pitänyt mm. erilaisten akateemisten ympäristöjen vaikutuksista itseeni. ☺️

Anonyymi00029 kirjoitti:

Niinhän se menee. Mutta sukupolvien ketjussa on aina hyviä oppimisen paikkoja.

Itse satuin syntymään poikkeuksellisen ehjään perheeseen sen vuoksi, että äitini lapsuudenperheessä oli epäasiallista käytöstä. Äitini päätti, että hän haluaa tietynlaisen miehen, jossa ei ole sellaisia piirteitä, että hänen lapsuutensa kaava toistuisi. Se oli mielestäni poikkeuksellisen kypsä havainto, päätös ja toimintatapa silloiselta parikymppiseltä äidiltäni. Sen päätöksen kautta kehittyneeseen perheeseen oli mukava syntyä. ☺️ Äidin puolen edesmennyttä isoäitiä käy kyllä välillä sääliksi. 🙁

Ja tietysti oppimisen tilanteita syntyy horisontaalisestikin. Itse olen pitänyt mm. erilaisten akateemisten ympäristöjen vaikutuksista itseeni. ☺️

Lue lisää

Niin kirjoitinkin. Jotkut pystyvät repäisemään itsensä ylös. Mutta moni ei kuitenkaan pysty, ainakaan ilman toisten apua. Moni elää vieläkin, ainakin osittaisesti ei niin kannustavassa, turvallisessa ja välittävässä suhteessa. Ja itsestäänkin niiden virheellisten uskomusten ja tottumusten muuttaminen on harvoin napsvaan, vaikka tiedostaisikin omia virheitäään. Minua surettaa tämä vähättelevä tapa suhtautua toisten pahoinvointiin. Jokaisen pahoinvointi on oma tragediansa, olkoonkin vaikka miten upean yhteiskunnan ja tiedon keskellä. Toki vanhat kaavat ovat monesta kohtaa muuttuneet, jopa me 70-luvun lapset tunnistamme niitä ihan tuollaisena sulupolvisena juttuna. Ja yksilöt ponnistelevat joskus ylös (joskus vasta nähtyään aikamoisen pohjan tavallataivtoisella), jotkut toisten tuella. Onneksi on onnistumisia. Mutta ei se niin yksinkertaista ole, vaan usein sellaisten elämään liittyy vaihteleva määrä kipua ja tuskaa, jonka työstäminen paremmille urille on oma kallisarvoinen työnsä. Ja jokaiselle tuota työtä läpikäyvälle, tai vielä käymättömälle, toivon voimia ja jaksamista. Jollain tapaa tiedostamisesta, ja ehkä myös rakastamisestahan, se lähtee. Mutta pitää usein tulla joku silmät avaava kokemus…

Anonyymi00039 kirjoitti:

Niin kirjoitinkin. Jotkut pystyvät repäisemään itsensä ylös. Mutta moni ei kuitenkaan pysty, ainakaan ilman toisten apua. Moni elää vieläkin, ainakin osittaisesti ei niin kannustavassa, turvallisessa ja välittävässä suhteessa. Ja itsestäänkin niiden virheellisten uskomusten ja tottumusten muuttaminen on harvoin napsvaan, vaikka tiedostaisikin omia virheitäään. Minua surettaa tämä vähättelevä tapa suhtautua toisten pahoinvointiin. Jokaisen pahoinvointi on oma tragediansa, olkoonkin vaikka miten upean yhteiskunnan ja tiedon keskellä. Toki vanhat kaavat ovat monesta kohtaa muuttuneet, jopa me 70-luvun lapset tunnistamme niitä ihan tuollaisena sulupolvisena juttuna. Ja yksilöt ponnistelevat joskus ylös (joskus vasta nähtyään aikamoisen pohjan tavallataivtoisella), jotkut toisten tuella. Onneksi on onnistumisia. Mutta ei se niin yksinkertaista ole, vaan usein sellaisten elämään liittyy vaihteleva määrä kipua ja tuskaa, jonka työstäminen paremmille urille on oma kallisarvoinen työnsä. Ja jokaiselle tuota työtä läpikäyvälle, tai vielä käymättömälle, toivon voimia ja jaksamista. Jollain tapaa tiedostamisesta, ja ehkä myös rakastamisestahan, se lähtee. Mutta pitää usein tulla joku silmät avaava kokemus…

Lue lisää

Ja vaikka jonkun ihmisen kanssa ei olisikaan nuo arvot ihan kohdillaan, ja sen jopa molemmat tiedostaa, voi suhde muodostua ja kestää joko hetken tai vaikka lopun elämää. Rakkaus on vahva voima ihmisessä, ja se toivoo hyvää. Antaa usein mahdollisuuksia ja tukea muutokseen. Joskus joillekin tuleekin se käänne ja tuleekin muutos toimintaan, asenteeseen, psyykkeeseen, hengen osaan. Joillekin osittain, aaltoillen, joillekin ei niinkään. Eli nämä asiat eivät ole niin mustavalkoisia vaan kaikkea muuta.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Niin kirjoitinkin. Jotkut pystyvät repäisemään itsensä ylös. Mutta moni ei kuitenkaan pysty, ainakaan ilman toisten apua. Moni elää vieläkin, ainakin osittaisesti ei niin kannustavassa, turvallisessa ja välittävässä suhteessa. Ja itsestäänkin niiden virheellisten uskomusten ja tottumusten muuttaminen on harvoin napsvaan, vaikka tiedostaisikin omia virheitäään. Minua surettaa tämä vähättelevä tapa suhtautua toisten pahoinvointiin. Jokaisen pahoinvointi on oma tragediansa, olkoonkin vaikka miten upean yhteiskunnan ja tiedon keskellä. Toki vanhat kaavat ovat monesta kohtaa muuttuneet, jopa me 70-luvun lapset tunnistamme niitä ihan tuollaisena sulupolvisena juttuna. Ja yksilöt ponnistelevat joskus ylös (joskus vasta nähtyään aikamoisen pohjan tavallataivtoisella), jotkut toisten tuella. Onneksi on onnistumisia. Mutta ei se niin yksinkertaista ole, vaan usein sellaisten elämään liittyy vaihteleva määrä kipua ja tuskaa, jonka työstäminen paremmille urille on oma kallisarvoinen työnsä. Ja jokaiselle tuota työtä läpikäyvälle, tai vielä käymättömälle, toivon voimia ja jaksamista. Jollain tapaa tiedostamisesta, ja ehkä myös rakastamisestahan, se lähtee. Mutta pitää usein tulla joku silmät avaava kokemus…

Lue lisää

Millaiseen perheeseen synnyit? Miten hahmotit "normaalin" parisuhteen, ennen kuin aloit aikuisempana kyseenalaistaa sitä? Jos sinulla on lapsia, mitä haluat heidän oppivan parisuhteista?

Missä sinä puolestasi olet kasvanut? 😄

Eivätkö nuokin ole ihan peruslähtökohtia suhteelle?

Anonyymi00030 kirjoitti:

Missä sinä puolestasi olet kasvanut? 😄

Eivätkö nuokin ole ihan peruslähtökohtia suhteelle?

"Eivätkö nuokin ole ihan peruslähtökohtia suhteelle?"

Sitä voi olla helppo ajatella noin, vaan kun katselee vähän ympärilleen, niin eiväthän ne ole.

Anonyymi00032 kirjoitti:

"Eivätkö nuokin ole ihan peruslähtökohtia suhteelle?"

Sitä voi olla helppo ajatella noin, vaan kun katselee vähän ympärilleen, niin eiväthän ne ole.

Älä katsele sellaisia suhteita.

Katsele mieluummin niitä, jotka toimivat, ja pyri samaan.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Älä katsele sellaisia suhteita.

Katsele mieluummin niitä, jotka toimivat, ja pyri samaan.

Tässä maailmassa ei sitten montaa parisuhdetta jää, jonka osapuolten kanssa voisi olla tekemisissä.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Älä katsele sellaisia suhteita.

Katsele mieluummin niitä, jotka toimivat, ja pyri samaan.

Ja siis toimivuuden kanssahan tuolla asialla ei ole mitään tekemistä. Parisuhde voi toimia erinomaisesti, vaikkei se millään tasolla täyttäisi minun kriteerejäni.

Hyvä tietää tuo, niin sitten on sen ystävän etsiminen helpompaa.

En etsi. Ainakin toistaiseksi pystyn elättämään itseni ja perheeni. Toimimaan kotihommissa. On omat harrastukset ja ystävät. On ajatuksia ja tunteita. Mutta kaipaan välittävää kumppanuutta. Jossa ollaan valmiita kuulemaan toista, hänen tarpeissaan vaikka ne poikkeavatkin omista. Sellaista turvallista suhdetta, ja vähän muitakin toiveita.

Anonyymi00045 kirjoitti:

En etsi. Ainakin toistaiseksi pystyn elättämään itseni ja perheeni. Toimimaan kotihommissa. On omat harrastukset ja ystävät. On ajatuksia ja tunteita. Mutta kaipaan välittävää kumppanuutta. Jossa ollaan valmiita kuulemaan toista, hänen tarpeissaan vaikka ne poikkeavatkin omista. Sellaista turvallista suhdetta, ja vähän muitakin toiveita.

Lue lisää

Ja tarpeen mukaan elätän myös kumppanini, jos sellainen tilanne tulee eteen.