Sadepäivinä luin Siri Hustvedtin kirjan "Haamutarinoita".
Kun Paul Auster kuoli keväälllä 2004 Siri Hustvedt alkoi kirjoittaa siitä,
miltä menettäminen tuntuu 43 vuoden avioliiton jälkeen.
"Sinä, keskustelutoverini. Sinä. Minun sinäni. Minä olin sinun sinäsi.
Tunnustusten, kiistojen, halun kiikkulauta. Minä ja sinä. Sinä ja minä.
Ja nyt hiljaisuus. Ponnistelen raivokkaasti hyväksyäkseni elämän ilman sinua"
https://otava.fi/kirjat/haamutarinoita/
Vaikuttava kirja.
Onko sinulla ollut aikaa lukea kirjoja kesän tultua ?
Anonyymi-ap
102
516
Vastaukset 102
- Anonyymi00001
On ollut aika rauhallista lukurintamalla, mutta kunhan tuo kaihileikkauksen hoito loppuu ja saan uudet silmälasit, on kasa kirjoja odottelemassa.
- Anonyymi00002
Kauanko leikkauksen jälkeen kestää, että lukeminen sujuu ? Minäkin joudun piakkoin kaihileikkaukseen ja lukeminen on minulle tärkeää ja paras ajankulu.
- Anonyymi00019
Anonyymi00002 kirjoitti:
Kauanko leikkauksen jälkeen kestää, että lukeminen sujuu ? Minäkin joudun piakkoin kaihileikkaukseen ja lukeminen on minulle tärkeää ja paras ajankulu.
Viivyttelin silmälasien vaihtoa, kun oli odotettavissa kaihileikkaus ja sitten lääkäri laittoi minut jonoon, jossa olin puoli vuotta, eli viivytystä ja viivytystä. En päässytkään siihen leikkaukseen, mihin oli lähete, vaan sain maksusitomuksen yksityiselle, johon sitten menin niin pian kuin kerkesin. Ensin piti hoidella asioita. Leikkaus meni hyvin ja silmällä rupesi parissa päivässä jo näkemään maailman jo ihan eri valossa. Valkoinen olikin oikeasti valkoistaa, eikä kellanruskehtavaa, niin kuin sillä vanhalla silmällä. Tässä on vielä häiriönä runsas silmätippojen laitto ja kesäkuun lopulla on oman silmälääkärin vastaanotto ja silmälasien hankinta. Nyt uudella silmällä näkee erinomaisesti ilman laseja, mutta ei lukuetäisyydelle.
Jos on aihetta, niin suosittelen toimenpidettä. Pari viikkoa on tällaista tippottelua, mutta se loppuu. Minun tipat: Molempiin silmiin yhdet claugoomatipat (vanha vaiva) ja neljä kertaa päivässä yhdet tipat operoituun silmään + ihden kerran toista tippaa - Anonyymi00020
Anonyymi00019 kirjoitti:
Viivyttelin silmälasien vaihtoa, kun oli odotettavissa kaihileikkaus ja sitten lääkäri laittoi minut jonoon, jossa olin puoli vuotta, eli viivytystä ja viivytystä. En päässytkään siihen leikkaukseen, mihin oli lähete, vaan sain maksusitomuksen yksityiselle, johon sitten menin niin pian kuin kerkesin. Ensin piti hoidella asioita. Leikkaus meni hyvin ja silmällä rupesi parissa päivässä jo näkemään maailman jo ihan eri valossa. Valkoinen olikin oikeasti valkoistaa, eikä kellanruskehtavaa, niin kuin sillä vanhalla silmällä. Tässä on vielä häiriönä runsas silmätippojen laitto ja kesäkuun lopulla on oman silmälääkärin vastaanotto ja silmälasien hankinta. Nyt uudella silmällä näkee erinomaisesti ilman laseja, mutta ei lukuetäisyydelle.
Jos on aihetta, niin suosittelen toimenpidettä. Pari viikkoa on tällaista tippottelua, mutta se loppuu. Minun tipat: Molempiin silmiin yhdet claugoomatipat (vanha vaiva) ja neljä kertaa päivässä yhdet tipat operoituun silmään ihden kerran toista tippaaHyvää tietoa, kiva.
- Anonyymi00003
Kyllä romaanit yms. on jääny sinne nuoruusvuosiin, ei niistä enää löydy sitä taikaa mitä silloin, alkaa vaan kyllästys ja tylsyys, keskittyminen herpaantuu.
- Anonyymi00004
Hienoja syvällisiä romaaneja kirjoitetaan edelleenkin.
- Anonyymi00005
Mulla jäi kesän alussa Wodehousen Jeeves-kirja kesken. Tuossa se muutamien muidenkin kirjojen kanssa odottaa, että jatkan lukemista. Tykkään noista brittiläisistä yläluokan tarinoista. On teoriassa mahdollista, että mulla onkin hyvin kaukaisia juuria mm. länsi- (?) Skotlantiin.
Koska olen niin voimaton, monet, pakolliset kotityöt ottavat aikansa ja sitten vaan makaan sängyllä ja katson telkusta tallennuksiani. - Anonyymi00006
Aina on aikaa kirjoille. En osaisi kuvitella elämää ilman kirjoja.
Hamstrasin kesäksi parikymmentä kirjaa kirjastosta.
Olen alkanut löytää aarteita myös vanhemmista kirjoista,
jotka aikanaan ovat päässeet livahtamaan silmieni ohi.
Luen parastaikaa professori Johannes Salmisen (1925-2015) 30 vuotta sitten julkaistua esseekokoelmaa Sininen kivi – Muistiinmerkintöjä idästä ja lännestä (WSOY 1994). Se on kuin aikamatka kadonneeseen maailmaan.
Salmista kiehtoivat mm. idän ihmeet, kuten islam, Istanbul ja Bysantti.
Kokoelma on kiinnostavaa luettavaa tänäkin päivänä. Salminen tarkastelee monipuolisesti erityisesti Suomen itäisiä ulottuvuuksia.
Sellaisia ei juuri nyt paljon muistella, kun Suomi on päässyt karhun kainalosta
lännen syleilyyn, EU:n ja Naton jäseneksi.
Esseet ovat yleensä kestäneet aikaa hyvin. Poikkeuksiakin löytyy ....
Aina kaikki ei mene niinkuin voisi olettaa.
Kirjan nimestä: Kalevalaisessa runoudessa esiintyy sininen kivi,
jonka Väinämöinen halkaisee sormellaan. Hän surmaa kiven sisällä
piileskelevän käärmeen, jolloin matelijan mustasta verestä kasvaa korkea,
maan ääriin oksansa kurottava tammi.
Kansanrunous, Kalevala ja Karjala on osa kirjaa eikä ole yhtään tylsää,
vaikka saattaisi luulla.- Anonyymi00015
Johannes Salmisella on sukulaissielu Jorge Luis Borges.
Molemmilla on valtava kulttuurihistorian perehtyneisyys
idästä länteen, etelästä pohjoiseen eri aikakausina,
Borges on filosofisempi kirjoituksissaan,
yks yhteen heitä ei voi verrata, mutta molempien kirjat antavat
vastaanottavaiselle lukijalle todella paljon. - Anonyymi00024
Anonyymi00015 kirjoitti:
Johannes Salmisella on sukulaissielu Jorge Luis Borges.
Molemmilla on valtava kulttuurihistorian perehtyneisyys
idästä länteen, etelästä pohjoiseen eri aikakausina,
Borges on filosofisempi kirjoituksissaan,
yks yhteen heitä ei voi verrata, mutta molempien kirjat antavat
vastaanottavaiselle lukijalle todella paljon.Borges inhosi Peronia kun peronistit siirsivät hänet sisätöistä kirjastosta
kanien ja kanojen tarkastajaksi kentätyöhön
https://www.instagram.com/reel/C5x3shwguDz/
- Anonyymi00007
Haluan lukea vain ihan tavallista tarinaa, missä on juoni ja
onnellinen loppu. Onko sellaisia uudemmissa kirjoissa ?- Anonyymi00008
Minä lukisin mielelläni suomalaista kirjallisuutta, jossa olisi arjen tunteita ja
suomalaista sielunmaisemaa, mutta olen tippunut kärryiltä.
Osaako kukaan suositella mitään ? - Anonyymi00010
Anonyymi00008 kirjoitti:
Minä lukisin mielelläni suomalaista kirjallisuutta, jossa olisi arjen tunteita ja
suomalaista sielunmaisemaa, mutta olen tippunut kärryiltä.
Osaako kukaan suositella mitään ?En ole itse lukenut, mutta Enni Mustosen kirjat ovat suosittuja.
Hän on kirjoittanut yli 100 kirjaa.
Enni Mustonen on kirjailija, tutkija, käsikirjoittaja Kirsti Mannisen kirjailijanimi.
Mustosen rakastetut romaanit ovat hurmanneet erityisesti elävän historiallisen kuvauksensa ansiosta.
Mustosen elämänmakuisessa suosikkisarjassa Syrjästäkatsojan tarinoita kurkistetaan kyökin puolelta herrasväen salonkeihin kuin Downton Abbeyssa ikään.
Lukijoilta loistavan vastaanoton saaneissa romaaneissa seurataan sipoolaisen Ida Erikssonin kasvua nuoresta palvelustytöstä itselliseksi naiseksi.
Muita Ennin kirjoittamia sarjoja ovat Rouvankartanon tarinoita, Hovimäki sekä Koskivuori- sarja. Aivan uutena alkaa sarja Kytösavun tarinoita. - Anonyymi00011
Anonyymi00010 kirjoitti:
En ole itse lukenut, mutta Enni Mustosen kirjat ovat suosittuja.
Hän on kirjoittanut yli 100 kirjaa.
Enni Mustonen on kirjailija, tutkija, käsikirjoittaja Kirsti Mannisen kirjailijanimi.
Mustosen rakastetut romaanit ovat hurmanneet erityisesti elävän historiallisen kuvauksensa ansiosta.
Mustosen elämänmakuisessa suosikkisarjassa Syrjästäkatsojan tarinoita kurkistetaan kyökin puolelta herrasväen salonkeihin kuin Downton Abbeyssa ikään.
Lukijoilta loistavan vastaanoton saaneissa romaaneissa seurataan sipoolaisen Ida Erikssonin kasvua nuoresta palvelustytöstä itselliseksi naiseksi.
Muita Ennin kirjoittamia sarjoja ovat Rouvankartanon tarinoita, Hovimäki sekä Koskivuori- sarja. Aivan uutena alkaa sarja Kytösavun tarinoita.Enni Mustonen (oikealta nimeltään Kirsti Manninen) on valtavan taitava ja suosittu historiallisen romaanin kirjoittaja. Hänen teoksensa ovat erityisen tunnettuja tarkasta ajankuvastaan ja mukaansatempaavista tarinoista, joissa yhdistyvät viihde ja vahva kulttuurihistoriallinen taustatyö.
Kehutuin ja luetuin kokonaisuus on hänen kymmenosainen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjansa, joka seuraa kolmen sukupolven naisten elämää 1890-luvulta 1960-luvulle. Sarja on saanut lukijoilta valtavasti kiitosta.
Tämän jälkeen hän on aloittanut myös uuden, 1700-luvulle sijoittuvan sarjan.Jos pidät historiallisista romaaneista, joissa on eläviä henkilöhahmoja ja kiinnostavia historiallisia yksityiskohtia, Mustosen tuotanto on erinomainen valinta. - Anonyymi00013
Vain vanhempien kirjailijoiden kirjoista löytää noin tervehenkistä tarinaa. Itsekin luen vain sellaisia.
- Anonyymi00059
Anonyymi00008 kirjoitti:
Minä lukisin mielelläni suomalaista kirjallisuutta, jossa olisi arjen tunteita ja
suomalaista sielunmaisemaa, mutta olen tippunut kärryiltä.
Osaako kukaan suositella mitään ?Päätaloa alat tankata, siinä sulle riittää moneen hetkeen.
- Anonyymi00084
Anonyymi00059 kirjoitti:
Päätaloa alat tankata, siinä sulle riittää moneen hetkeen.
Paljon on kaadettu metsää Kallen kirjojen takia....!
- Anonyymi00009
Lempikirjailijani kauan sitten oli Victoria Holt ja etsin nyt samankaltaisia…
- Anonyymi00012
Onko uusia "Victoria Holtteja" tullut ? Minäkin olen nauttinut hänen kirjoistaan
nuorempana. - Anonyymi00014
Anonyymi00012 kirjoitti:
Onko uusia "Victoria Holtteja" tullut ? Minäkin olen nauttinut hänen kirjoistaan
nuorempana.Voihan kirjan lukea toiseenkin kertaan! Eiköhän noitakin vielä kirjastoista löydä.
- Anonyymi00016
Suomeksi on julkaistu yhteensä 32 Victoria Holtin (oikealta nimeltään Eleanor Alice Hibbert) kirjoittamaa romaania.
Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu käytännössä kaikki vuoden 1960 jälkeen ilmestyneet teokset.
Onkohn niitä kirjastossa vielä ? Holtin kirjoja voi etsiä ja löytää myös esimerkiksi
lukupalveluista kuten Storytel tai antikvariaateista kuten Antikvaari.
Hänen kirjojaan on kai julkaistu ja suomennettu muillakin salanimillä
kuten Philippa Carr. - Anonyymi00017
Anonyymi00016 kirjoitti:
Suomeksi on julkaistu yhteensä 32 Victoria Holtin (oikealta nimeltään Eleanor Alice Hibbert) kirjoittamaa romaania.
Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu käytännössä kaikki vuoden 1960 jälkeen ilmestyneet teokset.
Onkohn niitä kirjastossa vielä ? Holtin kirjoja voi etsiä ja löytää myös esimerkiksi
lukupalveluista kuten Storytel tai antikvariaateista kuten Antikvaari.
Hänen kirjojaan on kai julkaistu ja suomennettu muillakin salanimillä
kuten Philippa Carr.Victoria Holtin Philippa Carr-nimellä kirjoittamia romaaneja oli suomennettu
vuoteen 2008 mennessä: Musta joutsen, Pyhän Brunon ihme, Petollinen rakastaja, Valloittajan paluu, Sydämen valinta, Kätketty salaisuus, Juhannustulien taika,
Salaisuuksien lampi, Kohtalonyhteys sekä Kerran taas kohdataan.
Sen jälkeen ei löydy tietoa. - Anonyymi00023
Anonyymi00017 kirjoitti:
Victoria Holtin Philippa Carr-nimellä kirjoittamia romaaneja oli suomennettu
vuoteen 2008 mennessä: Musta joutsen, Pyhän Brunon ihme, Petollinen rakastaja, Valloittajan paluu, Sydämen valinta, Kätketty salaisuus, Juhannustulien taika,
Salaisuuksien lampi, Kohtalonyhteys sekä Kerran taas kohdataan.
Sen jälkeen ei löydy tietoa.Mulla näyttää olevan hyllyssäni (lukematta) Victoria Holtin "Kuningattaren tunnustus". Joskus aikoinaan kuuluin kirjakerhoon, silloin tuota kirjallisuutta kasaantui seinille.
- Anonyymi00085
Anonyymi00023 kirjoitti:
Mulla näyttää olevan hyllyssäni (lukematta) Victoria Holtin "Kuningattaren tunnustus". Joskus aikoinaan kuuluin kirjakerhoon, silloin tuota kirjallisuutta kasaantui seinille.
Joo, siitä kerhotouhusta tuli rasite.
- Anonyymi00018
Finlandiakirjassa on kesäale vielä 4 päivää.
Kirjoja aivan älyttömän halvalla, suuri määrä kirjoja esim. 1-5 eurolla.
Melko uusiakin joukossa.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/kesan-outlet-2026?utm_source=Finlandia+Kirja+yhdistetty+lista&utm_campaign=2b634b6658-jouluoutlet2025_COPY_01&utm_medium=email&utm_term=0_658305d63a-2b634b6658-94622719&mc_cid=2b634b6658&mc_eid=0df547f520 - Anonyymi00021
Onko lähelläsi kirjastoa ? Kuinka usein käyt siellä vai ostatko kirjat ?
- Anonyymi00022
Muutaman kerran viikossa, sieltä saa lainata, ostaa, ja vaihtaa kirjoja.
- Anonyymi00025
Anonyymi00022 kirjoitti:
Muutaman kerran viikossa, sieltä saa lainata, ostaa, ja vaihtaa kirjoja.
Kävisin useammin, mutta kirjasto liian kaukana. Tuon kerralla enemmän kirjoja.
- Anonyymi00027
Kirjat on superhieno juttu. En ole oppinut äänikirjoihin.
Niitä saisi netistä kuunneltavaksi menemättä mihinkään.
Rakastan vanhanaikaista kirjaa jo esineenäkin.
Tilaan kirjastosta kirjoja, eräs tuttu hakee ne minulle, jos niitä on paljon.
En jaksa kantaa eikä nivelet kestä sitä.
Kirjat painavat paljon. Painetut ajatukset ovat painavia :)))
- ja paperi.
En lue kesäisin juuri mitään, en varsinkaan mitään syvällisempää.
Ostin hiljakkoin Leena Lehtolaisen Henkivartija-kirjapaketin: viihteellistä, kevyttä ja vähän liian kanssa kaupallista dekkariviihdettä. Luen sängyssä puolisen tuntia max jo alkaa nukuttaa.- Anonyymi00026
En osaa ajatella niin, että kesällä pitäisi lukea jotain "kevyempää",
koska "kevyt" ei kiinnosta eikä viihdytä minua.
Syvällinen ei välttämättä ole raskasta, se on nautinto, joka hivelee
ajatuksia ja tunteita. - Anonyymi00028
Luin aloituksen "Haamutarinoita" vertaistueksi. On se muutenkin lukemisen
arvoinen. Se on aika monipuolinen, erilainen kuin odotin, parempi,
ja onhan se kahden tunnetun kirjailijan elämäntarina, dokumentti,
mutta tavallaan sen voi lukea romaanina.- Anonyymi00029
Paul Austerin kirjojen ystäville se on "valaiseva".
- Anonyymi00030
Luen jatkuvaa soittoa kaikkea laidasta laitaan. Nyt on menossa kirja
mediammaailmasta. Se on fiksusti paljastuskirjatyyppinen,
asiallinen, ei sensaatiohakuinen.
Kirjoittaja Kari Kivelä on media-alalla toiminut yritysjohtaja ja
päätoimittaja.
https://otava.fi/kirjat/punkkari-ja-mediapomo/ - Anonyymi00031
Satun lukemaan "Ajatuksia vuoden jokaiselle päivälle".
Näitä kirjoja on useampi versio.
Tämän päivän ajatus on:
"Viha sitoo ajatuksia kuin rautakahle.
Itsesi tähden
anna anteeksi väärintekijälle.
Vapautat oman elämäsi.
Saat rauhan
ja voimasi takaisin"- Anonyymi00032
Mitä kirjasi sanoo huomiselle ?
- Anonyymi00033
Anonyymi00032 kirjoitti:
Mitä kirjasi sanoo huomiselle ?
Pidä joskus täydellinen lepopäivä.
Älä hyöri,
älä seurustele.
Älä edes kovin paljon ajattele.
Koneetkin tarvitsevat huoltoa.
Eikö sitten ihminen ! - Anonyymi00034
Anonyymi00033 kirjoitti:
Pidä joskus täydellinen lepopäivä.
Älä hyöri,
älä seurustele.
Älä edes kovin paljon ajattele.
Koneetkin tarvitsevat huoltoa.
Eikö sitten ihminen !Minulle olisi virkistystä jos saisin seurustella.
- Anonyymi00035
Anonyymi00034 kirjoitti:
Minulle olisi virkistystä jos saisin seurustella.
Niin olisi minullekin, mutta seurustelen pääasiassa kirjojen kanssa.
- Anonyymi00036
Nyt vasta onkin aikaa lukea, kun valoisat päivät ja illat pitävät
paremmin hereillä. Muutakin ehtii. - Anonyymi00037
Käytän kaiken aikani joka on joutilasta, parempaan tekemiseen kuin lukeminen.
Kehollinen vireystaso sen kun laskee, löhötessä kirjat kädessä.
Täällä valitetn, kun eu jaksa, heittäkää kirjat hiiteen!
Menkää ulos, vaikka metri ovelta, sekin on jo liikettä omaksi hyödyksi.
Yksikään romaani ei hoida minun kuntoani.
Eikä mielikuvituskaan kasva! Valmiita ajatuksia! Outoja, Ajattelen ihan omilla aivoillani!- Anonyymi00039
Lukevat ovat älykkäitä. He sekä lukevat että hoitavat kuntoaan.
- Anonyymi00040
Kehittääköhän mikään ihmistä niin paljon henkisesti kuin lukeminen ?
- Anonyymi00041
Juuri lukeminen kehittää mielikuvitusta. Se laajentaa ajattelua ja antaa uusia
näkökulmia. - Anonyymi00042
Anonyymi00041 kirjoitti:
Juuri lukeminen kehittää mielikuvitusta. Se laajentaa ajattelua ja antaa uusia
näkökulmia.Lukeminen pitää yllä henkistä vireystasoa ja kehittää ajattelua.
- Anonyymi00047
Anonyymi00042 kirjoitti:
Lukeminen pitää yllä henkistä vireystasoa ja kehittää ajattelua.
Niin, ja edellisten lisäksi kaunokirjallisuus opettaa myös tuntemaan empatiaa. Ei vähäistä sekään..))
- Anonyymi00055
Lukeva ajattelee monipuolisesti, sekä mielen että kehon kuntoa ja paaaaljon
paaaaljon muuta.
Onko mitään ihmistä kehittävämpää ja sivistävämpää kuin lukeminen ?
- Anonyymi00038
Luin Juha Vuorisen Panopäiväkirjan mutta minun kappaleeni oli jostain syystä tyhjä vaadin rahat takas
Luin myös Jallu ja Kallu-lehtien tarinoita, vahva suositus! - Anonyymi00043
Siis kuka lukee kirjoja nykyään? Ymmärsin kun aikoinaan ei ollut iltaisin mitään tekemistä,niin luettiin kirjoja
- Anonyymi00044
Sinun olisi kannattanut lukea koko elämäsi ajan niin ymmärryksesi olisi kehittynyt.
- Anonyymi00045
Sain käsiini mielenkiintoisen kirjan politiikasta. Siinä toimittaja kertoo mm.
Vanhasesta ja Sipilästä totuuksia, joista kaikki ei ole aikaisemmin julkisuudessa
kirjoitettu. Kepulainen pettää ja huijaa aina,- Anonyymi00046
Siitä ei mihinkään pääse, mutta PS on pahempi. Kepulainen pettää etupäässä
vain toisen kepulaisen, mutta PS petti koko äänestäjäkuntansa. - Anonyymi00048
Onko se tämä kirja ?
https://otava.fi/kirjat/punkkari-ja-mediapomo/
Se oli hyvä kirja. Asiallinen, mutta ei raskas, kevyt luettava pikemminkin,
vaikka täyttä asiaa. Leppoisa ja mielenkiintoinen kirja.
- Anonyymi00049
80+ vuotiaalla on aina aikaa lukea kirjoja , jos kiinnostaa ja jaksaa.
- Anonyymi00050
Jos jaksaa ja näkee. Ystävälleni tuli glaukooma, ei auta enää rillitkään.
- Anonyymi00054
Anonyymi00050 kirjoitti:
Jos jaksaa ja näkee. Ystävälleni tuli glaukooma, ei auta enää rillitkään.
Luen kirjoja tabletiltani. Se kepottaa vatsani päällä, kun lekottelen sohvalla. Ekaksi sohvatyyny passun päälle, sitten tabletti siihen ryhdikkäillä kansilla. Tabletilla saat kirjan tekstit sipasemalla suureksi ja valovoima on erinomainen.
Kun oikein haluan rentoutua kuuntelen äänikirjoja.
- Anonyymi00051
Rakastettu kirjailija Eeva Kilpi on poistunut keskuudestamme.
Tuli tyhjä ja surullinen tunne ihan kuin olisi tuntenut häntä vähän
ja kirjojen ja haastattelujen kautta tietysti tunsikin vähän häntä
ja hänen ajatuksiaan.
Aivan kuin yksi aikakausi olisi loppunut.
Oman ikäpolven kirjailijoita ei juuri enää ole.
En ole tosin läheskään hänen ikäisensä, mutta tunnen kuuluvani
hänen ikäpolveensa, olenhan lukenut hänen kirjojaan jo nuorena,
kun hänkin oli nuori.- Anonyymi00052
Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa 30 vuotiaana. Olin silloin 20 v.
- Anonyymi00053
Anonyymi00052 kirjoitti:
Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa 30 vuotiaana. Olin silloin 20 v.
Eeva Kilven esikoisteos on novellikokoelma Noidanlukko (alkujaan myös muodossa Neidonlukko), joka ilmestyi vuonna 1959. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa on puolestaan vuonna 1972 julkaistu Laulu rakkaudesta ja muita runoja.
- Anonyymi00056
Minullekin tuli surumielinen tunne.
Anonyymi00056 kirjoitti:
Minullekin tuli surumielinen tunne.
Eeva Kilpi oli minunkin lempikirjailijani. Nätisti kirjoitit hänestä, Ano 00051.
Tuo Anna-Riikka Carlsonin kirja: Rakas Eeva Kilpi, taisi olla kirjailijan hyvästijättö meille lukijoille ja oli tietysti etuoikeus saada olla mukana siinäkin vaiheessa.
Tuntui että Eeva Kilven lempeys ystävällisyys oli hänessä läsnä loppuun saakka.
"Ihminen kuolee niin kuin on elänytkin" sanottiin ennen.
Ymmärsin, että Anna-Riikka Carlson työstää vielä ennen julkaisematon materiaalia
Eeva Kilven elämästä joten varmasti kuulemme hänestä vielä.
- Anonyymi00057
Muistatteko Juhani Mäkelää, "Satunnaista matkailijaa" ?
Hänellä on kivoja pieniä humoristisia kirjoja.
Luin viikolla hänen "aforismejaan", joista yksi on:
"Puu ei tiedä tuleeko siitä kirja vai vessapaperia"Muistan Juhani Mäkelän, taitaa minulla olla jokunen kirjakin häneltä. Eikös hän muuttanut Ranskaan ja kuollut aika nuorena ?
- Anonyymi00063
demeter1 kirjoitti:
Muistan Juhani Mäkelän, taitaa minulla olla jokunen kirjakin häneltä. Eikös hän muuttanut Ranskaan ja kuollut aika nuorena ?
Niin taisi käydä, että hän kuoli vähän ennenaikojaan, Ranskassa asuminen
oli haave, jota ei kauan kestänyt.
- Anonyymi00058
Nämä "älykköjen" suosikkiirjatb eivät ole mieleeni.
Luen mitä luen, mutta sitä ei tilastoida.
Tuttavam´ni sanoi juui eilen, että häntä ei saada kirja kädessä istuman nyt, eik äikinä, Hän vaikka puree kuýnsiään sen ajan, jos ei ole parempaatekemistä kuin joku kirja!
Harvoimpa minullakaan on kirja, kun kirjoitan joka päivä omaa tekstiä.
Lika lukeminen häiritsee omaa kirjallista tuotantoa, siis en lue edes kesällä.Minun ystäväni taas sanoo, että mieluummin hän kaivaa ojaa kuin lukee kirjoja..))
Kyllä hän lehtiä lukee ja on laaja-alaisesti kiinnostunut elämästä, mitä välii siis..?
Aika moni kirjoittaja/kirjailija sanoo samaa: kun kirjoittaa itse, ei kannata lukea muiden tekstiä.
Itse taas katson, että kun luen muiden tekstiä, ei kannata kirjoittaa itse..))
"Kaikki on jo niin puitu" (Eeva Kilpi)
On kyllä (minulla aikaa lukea kirjoja kesän tultua).
Muutamia mainitsen. Anna-Leena Härkönen: Mykkien pöytä.
En tiedä mitä odotin, jotakin "uutta" ehkä. Pidän kyllä Anna-Leena Härkösestä, mutta olisko hän kuitenkin vähän "kulunut" kun julkaisee paljon ja kirjoittaa myös kolumneja lehtiin. Moderni, itsenäinen nainen on hänen kuvailemansa kohde - sopivasti rikki,
että syntyy jännitettä ja imua tekstiin. Ajankuva on kyllä tarkka mutta ei ehkä enää löydä tartuntapintaa kahdeksankymppisessä naisessa..))
Tässä tarinassa päähenkilön, 56-vuotiaan, työttömäksi jääneen, viinaan menevän naisen koettavaksi tuli "räjähtävä rakkaus" . Ehkä ei kannata paljastaa juonta enempää, ettei tarina arkistu liikaa.
Härkönen on minusta hyvä dialogin taitaja, mutta tässä tuntui kuin siitä olisi tullut lähes itsetarkoitus - ei älykästä dialogiakaan loputtomiin jaksa seurata..))
Kelpo teos kirja tietysti oli, ei sitä moittia voi ja Härkösen pitkä kirjailijan urakin on jo mainitsemisen arvoinen ja miksei myös laadun tae..
Riemastuttava löytö sensijaan oli Ian Mc Ewanin Pähkinänkuori: "Vaikuttavan nerokas" luvatiin kirjan kannessa ja sitä se tosiaan oli - synkästä aiheesta huolimatta.
Kirjan päähenkilö oli Trudyn ja hänen miehensä Johnin syntymätön, äitinsä kohdussa eläva poika. Trydyllä oli suhde miehensä veljeen, Claudeen ja yhdessä he suunnittelivat Johnin murhaamista, mitä poika tietysi vastusti ja yritti kaikin tavoin estää murhan toteutumista...
Ei voinut kuin nauraa pojan neuvokkuutta ja "ilmaisua": milloin hän valitti asumisolosuhteitaan - ahdasta oli..)), milloin taas häiriintyi Calauden "vierailuista", mikä vuoksi hänen reviirilleen tultiin ja saatettiin hänen elintilansa entistä ahtaammaksi.
Trudyn, Johnin ja Clauden henkilöistä piirtyi oivallinen kuva jo pojan havaintojen vuoksi ja kyllä se tarkentui tietysti myös neutraalin kertojan kuvauksista.
Jännitys säilyi viime metreille saakka ja kerronnan keveys teki sen, että kirjasta jäi kaikenkaikkiaan huojentunut olo.
Olen lukenut Ian Mc Ewanilta muutakin ja kyllä hän kertojana on mestariluokkaa, palkittu ja arvostettu sekä kotimaassaan Britaniassa että varmasti myös muualla,
teoksia on käännetty 30 kielelle.
Olen myös kevään/kesän aikana tutustunut vanhus/vanhenemiskirjallisuuteen ja siitä ei totisesti ole pulaa: Marja Jylhä, Marja Saarenheimo, Timo Airaksinen, Antti Eskola, Kai Vakkuri, Hilkka Niemelä ja tietysti täällä jo mainitut Eeva Kilpi ja Merete Mazzarella. Varmasti löytyy vielä muitakin.
Marja Jylhä ja Marja Saarenheimo ovat tehneet työuransa vanhusten parissa ja siksi kai molemmat lähestyvät aihetta tutkimusta ja tiedettä painottaen, mutta osaavat kyllä kirjoittaa sanottavansa selkokielellä. Saarenheimon kirja esiteltiinkin täällä.
Näitä Eeva Kilven "värikirjoja" ajattelin kyllä saada käsiini. Punainen muistikirja minulla onkin...- Anonyymi00064
Kiinnitin huomiota mm. Kai Vakkuriin. En tunne häntä kirjailijana ollenkaan,
enkä muutenkaan ... hehe ...
mutta nimi toi mieleeni Juha Vakkurin, jonka Afrikka-trilogia on maistuvaa
luettavaa, oikein mielenkiintoista, erilaista.
Hän kuoli 2019 sairastettuaan vuoden syöpää. ei elänyt kovinkaan vanhaksi
jos oikein muistan. Olen jo muuten monta vuotta ihmetellyt miten itse olen vielä elossa,
kun melko nuoria ihmisiä menehtyy tämän tästä.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/afrikan-poikki/ Anonyymi00064 kirjoitti:
Kiinnitin huomiota mm. Kai Vakkuriin. En tunne häntä kirjailijana ollenkaan,
enkä muutenkaan ... hehe ...
mutta nimi toi mieleeni Juha Vakkurin, jonka Afrikka-trilogia on maistuvaa
luettavaa, oikein mielenkiintoista, erilaista.
Hän kuoli 2019 sairastettuaan vuoden syöpää. ei elänyt kovinkaan vanhaksi
jos oikein muistan. Olen jo muuten monta vuotta ihmetellyt miten itse olen vielä elossa,
kun melko nuoria ihmisiä menehtyy tämän tästä.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/afrikan-poikki/Kai Vakkuri oli minullekin tuntematon, Ano 00064, hänen kirjansa "Vanhenemisen myönteinen voima" taisi tulla minulle jonkin kirjaston poistohyllyltä.
Kirja oli Opintotoiminnan Keskusliiton julkaisema, julkaisuvuosi 1996, joten ilmeisesti sille oli tilaus silloin. kun vanhuus ei ollut vielä yhtä ajankohtaista kuin nyt..))
Vakkuri syntyi 1934 ja kuoli 2025, oli kirjailija ja kouluttaja, ehkä Juha Vakkuri on sukua - nimi on kuitenkin aika harvinainen.
Afrikka-kirjat vaikuttavat kiinnostavilta ja ainahan ne ajankohtaisia ovat...- Anonyymi00072
demeter1 kirjoitti:
Kai Vakkuri oli minullekin tuntematon, Ano 00064, hänen kirjansa "Vanhenemisen myönteinen voima" taisi tulla minulle jonkin kirjaston poistohyllyltä.
Kirja oli Opintotoiminnan Keskusliiton julkaisema, julkaisuvuosi 1996, joten ilmeisesti sille oli tilaus silloin. kun vanhuus ei ollut vielä yhtä ajankohtaista kuin nyt..))
Vakkuri syntyi 1934 ja kuoli 2025, oli kirjailija ja kouluttaja, ehkä Juha Vakkuri on sukua - nimi on kuitenkin aika harvinainen.
Afrikka-kirjat vaikuttavat kiinnostavilta ja ainahan ne ajankohtaisia ovat...Kirjailija Juha Vakkuri (1946–2019) tunnetaan erityisesti suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon perustajana. Keskus sijaitsee rannikkokylä Grand-Popossa, Beninissä. Vakkuri toimi elämänsä aikana myös Beninin kunniakonsulina.
Afrikka-kirjat ovat todella kiinnostavia, koska ne ovat itse koettuja tarinoita
siitä minkälaista Afrikassa on olla, matkustaa ja elää. - Anonyymi00076
Anonyymi00072 kirjoitti:
Kirjailija Juha Vakkuri (1946–2019) tunnetaan erityisesti suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon perustajana. Keskus sijaitsee rannikkokylä Grand-Popossa, Beninissä. Vakkuri toimi elämänsä aikana myös Beninin kunniakonsulina.
Afrikka-kirjat ovat todella kiinnostavia, koska ne ovat itse koettuja tarinoita
siitä minkälaista Afrikassa on olla, matkustaa ja elää.TVssä sunnuntaisin veti omaa ohjelmaa myös Vakkuri, ei tosin tainnut olla sama mies.
- Anonyymi00060
Anti Eskolan kirjat ovat sympaattisia - kuten hänen on itsekin täytynyt olla.
Antti Eskola kirjoitti myös kirjan omista uskonnallisista pohdinnoistaan "Yksinkertainen usko"- nimellä ja kulki sen tiimoilta kirkoissa luennoimassa - silloin pääsin häntä kuulemaan.
- Anonyymi00061
Eskolan lisäksi myös Klaus Anderssonin kirjat ovat kivoja luettavia.
- Anonyymi00062
Niin ovat, tarkoitat varmaan Claes Anderssonia ?
Minäkin tykkään hänenkin kirjoistaan.
Tykkään elämää ja ihmisiä ymmärtävien ihmisten kirjoista.
Kirjat saavat mielellään olla filosofisen pohdiskelevia.
Äskettäin edesmennyt Eeva Kilpi on yksi vahva suosikkini ja Merete Mazzarella.
Minulla on jatkuvasti lainassa pari Merete Mazzarellan kirjaa.
Luen niitä, kun ajatukseni kaipaavat rauhallista pohdiskelua.
Parhaillaan luen (uudestaan) hänen kirjaansa "Elämän tarkoitus".
Merete Mazzarella on pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita, jonka
teokset ovat ilahduttaneet henkevän luettavan ystäviä jo vuosikausia.
Minulle Mazzarellan tuotannon rakkaimmat kirjat ovat käsitelleet elämää,
kuolemaa, luopumista ja ikääntymistä.
Vaikka tämä hänen kirjansa "Elämän tarkoitus" puhuukin ei sen vähemmästä kuin elämän tarkoituksesta, sivuaa sekin ikääntymisen teemaa.
"Aivan alkusivuilla Mazzarella toteaa, että on helpompi puhua elämän tarkoituksettomuudesta kuin sen tarkoituksesta, jonka pohtimisessa tuntuu olevan jotain noloa ja puberteettista, mutta tulleensa itse jo siihen ikään, etteivät tällaiset luokittelut enää koske häntä."
Elämän tarkoitus -kirja on johdannon jälkeen jaoteltu kahdeksaan osaan, joissa kirjoittaja kertoo muiden muassa pahuudesta, surusta, anteeksiannosta ja hyvästä elämästä.
"Mazzarellan teksti on henkevää, henkistä, ajattelemaan haastavaa. Hän ei todellakaan ole raflaava revittelijä vaan hillitty ja tyylikäs, vaikka käsiteltävät asiat ovat vaikeita."
"Elämän tarkoitus on hieno ja syvällinen kirja, eikä sen sanoma välttämättä aukea kokonaan yhdellä lukukerralla."
Sitaatit ovat kriitikkojen arvioita,
he osaavat paremmin kiteyttää sen,
minkä minä haluaisin sanoa, mutten osaa. Olen tainnut lukea vain yhden kirjan Claes Anderssonilta, olisiko ollut tuo Oton elämästä ?
Pitkään häntä kyllä "seurailin", olihan hän näkyvä persoona, esillä monessa yhteydessä...- Anonyymi00073
demeter1 kirjoitti:
Olen tainnut lukea vain yhden kirjan Claes Anderssonilta, olisiko ollut tuo Oton elämästä ?
Pitkään häntä kyllä "seurailin", olihan hän näkyvä persoona, esillä monessa yhteydessä...Otto on hänen alter egonsa.
Anonyymi00062 kirjoitti:
Niin ovat, tarkoitat varmaan Claes Anderssonia ?
Minäkin tykkään hänenkin kirjoistaan.
Tykkään elämää ja ihmisiä ymmärtävien ihmisten kirjoista.
Kirjat saavat mielellään olla filosofisen pohdiskelevia.
Äskettäin edesmennyt Eeva Kilpi on yksi vahva suosikkini ja Merete Mazzarella.
Minulla on jatkuvasti lainassa pari Merete Mazzarellan kirjaa.
Luen niitä, kun ajatukseni kaipaavat rauhallista pohdiskelua.
Parhaillaan luen (uudestaan) hänen kirjaansa "Elämän tarkoitus".
Merete Mazzarella on pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita, jonka
teokset ovat ilahduttaneet henkevän luettavan ystäviä jo vuosikausia.
Minulle Mazzarellan tuotannon rakkaimmat kirjat ovat käsitelleet elämää,
kuolemaa, luopumista ja ikääntymistä.
Vaikka tämä hänen kirjansa "Elämän tarkoitus" puhuukin ei sen vähemmästä kuin elämän tarkoituksesta, sivuaa sekin ikääntymisen teemaa.
"Aivan alkusivuilla Mazzarella toteaa, että on helpompi puhua elämän tarkoituksettomuudesta kuin sen tarkoituksesta, jonka pohtimisessa tuntuu olevan jotain noloa ja puberteettista, mutta tulleensa itse jo siihen ikään, etteivät tällaiset luokittelut enää koske häntä."
Elämän tarkoitus -kirja on johdannon jälkeen jaoteltu kahdeksaan osaan, joissa kirjoittaja kertoo muiden muassa pahuudesta, surusta, anteeksiannosta ja hyvästä elämästä.
"Mazzarellan teksti on henkevää, henkistä, ajattelemaan haastavaa. Hän ei todellakaan ole raflaava revittelijä vaan hillitty ja tyylikäs, vaikka käsiteltävät asiat ovat vaikeita."
"Elämän tarkoitus on hieno ja syvällinen kirja, eikä sen sanoma välttämättä aukea kokonaan yhdellä lukukerralla."
Sitaatit ovat kriitikkojen arvioita,
he osaavat paremmin kiteyttää sen,
minkä minä haluaisin sanoa, mutten osaa.Hienosti kiteytit Mazzarellan tuotantoa, Ano 00062.
Kyllä hän taitaa olla monen lukijan kestosuosikki. Minulla on parhaillaan meneillään
"Aurinkokissan vuosi"vuodelta 2015. Siinä on kerrontaa hänen kolmannesta ja nykyisestä avioliitostaan. Aika intiimiäkin, mutta Mazzarellalla on taito siirtyä sulavasti yksityisestä yleiseen. Perpektiivi avartuu, eikä lukija koe itseään tirkistelijäksi..))
Uskomattoman tuottelias kirjailija hän on ja kun yleissivistys on tuota luokkaa sanottavaa riittää - hänen seurassaan ei väsy..))- Anonyymi00079
demeter1 kirjoitti:
Hienosti kiteytit Mazzarellan tuotantoa, Ano 00062.
Kyllä hän taitaa olla monen lukijan kestosuosikki. Minulla on parhaillaan meneillään
"Aurinkokissan vuosi"vuodelta 2015. Siinä on kerrontaa hänen kolmannesta ja nykyisestä avioliitostaan. Aika intiimiäkin, mutta Mazzarellalla on taito siirtyä sulavasti yksityisestä yleiseen. Perpektiivi avartuu, eikä lukija koe itseään tirkistelijäksi..))
Uskomattoman tuottelias kirjailija hän on ja kun yleissivistys on tuota luokkaa sanottavaa riittää - hänen seurassaan ei väsy..))Hänessä on sekin mukavaa, että hän ei tuputa mitään lukijalle.
- Anonyymi00081
demeter1 kirjoitti:
Hienosti kiteytit Mazzarellan tuotantoa, Ano 00062.
Kyllä hän taitaa olla monen lukijan kestosuosikki. Minulla on parhaillaan meneillään
"Aurinkokissan vuosi"vuodelta 2015. Siinä on kerrontaa hänen kolmannesta ja nykyisestä avioliitostaan. Aika intiimiäkin, mutta Mazzarellalla on taito siirtyä sulavasti yksityisestä yleiseen. Perpektiivi avartuu, eikä lukija koe itseään tirkistelijäksi..))
Uskomattoman tuottelias kirjailija hän on ja kun yleissivistys on tuota luokkaa sanottavaa riittää - hänen seurassaan ei väsy..))Kirja kirjalta hänen elämänsä avautuu hiukan kerrallaan.
Koskettavin kirja oli se, missä hän kertoi veljensä kuolemasta
Tanskassa koronan aikaan.
- Anonyymi00065
Joka päivä luen, syödessä ruokapöydällä on kirja, vessassa on toinen kirja pytyn vieressä.
- Anonyymi00066
Luen kirjoja ja uutisten seuraamiseenkin menee aika paljon aikaa.
Ne ovat niin mielenkiintoisia.- Anonyymi00067
Lukeminen on hyvä konsti pysyä vireänä.
- Anonyymi00068
Anonyymi00067 kirjoitti:
Lukeminen on hyvä konsti pysyä vireänä.
Niin on, pysyy ajassa mukana, kun aivot pysyvät vireänä - vaikka ei ne niin vireät
enää ole kuin alle 50 vuotiaana.
- Anonyymi00069
Mitenköhän huono muisti ja vireys olisi jos ei lukisi ?
- Anonyymi00070
Niinpä, kauheaa jos osaisi vain yhtä asiaa, esim. haukkua Suomen hallitusta....
- Anonyymi00074
Anonyymi00070 kirjoitti:
Niinpä, kauheaa jos osaisi vain yhtä asiaa, esim. haukkua Suomen hallitusta....
Ei tyhmä ja tietämätön pysty mitään "haukkumaan" eikä kritiikki muuten ole
haukkumista, mutta lue persu enemmän, luulet vähemmän ! - Anonyymi00075
Anonyymi00074 kirjoitti:
Ei tyhmä ja tietämätön pysty mitään "haukkumaan" eikä kritiikki muuten ole
haukkumista, mutta lue persu enemmän, luulet vähemmän !Osuiko noin pahasti? No, voi voi...heh.
- Anonyymi00078
Anonyymi00074 kirjoitti:
Ei tyhmä ja tietämätön pysty mitään "haukkumaan" eikä kritiikki muuten ole
haukkumista, mutta lue persu enemmän, luulet vähemmän !Totta. Persuna ihminen on tyhmimmillään.
- Anonyymi00071
Juha Vuorinen: Painopäiväkija osat I ja II laajennettu painos
- Anonyymi00077
Kevyttä kesäviihdettä.
- Anonyymi00080
Anonyymi00077 kirjoitti:
Kevyttä kesäviihdettä.
Enpä sanoisi. Yhtä Vuorisen kirjaa aloitin kokeeksi. Kesken jäi.
- Anonyymi00083
Anonyymi00080 kirjoitti:
Enpä sanoisi. Yhtä Vuorisen kirjaa aloitin kokeeksi. Kesken jäi.
Sitä meinaankin, pitää lukea asenteella.
- Anonyymi00086
Anonyymi00083 kirjoitti:
Sitä meinaankin, pitää lukea asenteella.
Minkälainen asenne pitää ottaa jos moskaa lukee ?
- Anonyymi00090
Anonyymi00086 kirjoitti:
Minkälainen asenne pitää ottaa jos moskaa lukee ?
Älä kysy, jos et ymmärrä.
Eläkkeelle jäätyäni lukeminen on lisääntynyt. Kiitos taas kirjavinkeistä, laitoin kirjastosovellukseen jonoon.
- Anonyymi00087
Jos saa pitkään elää noin joka kolmannelle tulee muistisairaus.
83 vuotta täyttäneistä joka kolmannella on alkanut muistisairaus tai jo diagnosoitu.
Luen oikein hyvää kirjaa muistisairaiden ongelmista ja oikeuksista
ja koskee se yleensäkin iäkkäitä.
Kirjassa on runsaasti esimerkkejä elävästä elämästä.
Kanteluja ja valituksia ja ratkaisuja.
"Hyvinvointivaltion varjoissa" on kirjan nimi
https://www.gaudeamus.fi/teos/hyvinvointivaltion-varjoissa/- Anonyymi00088
"Hyvinvointivaltion varjoissa"-kirjan sisällöstä hiukan tietoa, mitä se muun muassa sisältää:
Hoidon laiminlyöntejä, edunvalvonnan ongelmia, haasteita palveluiden saamisessa sekä pulmia pankkiasioiden hoitamisessa – muistisairaat ihmiset kohtaavat arjessaan monenlaisia epäkohtia, joita ei usein osata mieltää oikeudellisiksi ongelmiksi tai puutteiksi heidän oikeuksiensa toteutumisessa.
Hyvinvointivaltion varjoissa lähestyy muistisairaita ihmisiä, heidän hyvinvointiaan, ongelmiaan ja oikeuksiensa toteutumista monitieteisesti sekä avaa myös sitä, miten ja millaisin menetelmin näitä kysymyksiä voidaan tutkia. Mukana on niin oikeustieteen, lääketieteen kuin useiden eri yhteiskuntatieteiden ammattilaisia. - Anonyymi00089
Anonyymi00088 kirjoitti:
"Hyvinvointivaltion varjoissa"-kirjan sisällöstä hiukan tietoa, mitä se muun muassa sisältää:
Hoidon laiminlyöntejä, edunvalvonnan ongelmia, haasteita palveluiden saamisessa sekä pulmia pankkiasioiden hoitamisessa – muistisairaat ihmiset kohtaavat arjessaan monenlaisia epäkohtia, joita ei usein osata mieltää oikeudellisiksi ongelmiksi tai puutteiksi heidän oikeuksiensa toteutumisessa.
Hyvinvointivaltion varjoissa lähestyy muistisairaita ihmisiä, heidän hyvinvointiaan, ongelmiaan ja oikeuksiensa toteutumista monitieteisesti sekä avaa myös sitä, miten ja millaisin menetelmin näitä kysymyksiä voidaan tutkia. Mukana on niin oikeustieteen, lääketieteen kuin useiden eri yhteiskuntatieteiden ammattilaisia.Tuo kirja pitäisi luetuttaa sillä henkilöllä, joka pitää huolta
vanhuksen oikeuksista, kun hän ei itse enää kykene.
- Anonyymi00091
Montako kirjaa olet lukenut näistä kirjoista, jotka "jokaisen pitäisi lukea
ainakin kerran elämässään" ?
https://kotiliesi.fi/ihmiset/kulttuuri/kirjat-jotka-pitaisi-lukea-ainakin-kerran-elamassa/?src=pianotoplist&sid=8e906251-a5ee-fd5e-7f86-bda34c54df0e&srcPathName=/viihde/julkkikset/pirkko-mannola-torjui-goranin-treffipyynnon-50-luvulla/&srcHost=seura.fi- Anonyymi00092
Katsoin läpi myös seuraavat 30 kirjaa ja yllättävän monta olen lukenut.
Brinkin "Valkoinen kuiva kausi", Jane Austenin "tietysti", Toni Morrisonin
jonku muun kirjan kuin listalla olevat, Monte Criston kreivin,
Ferranteja en, 7 veljesstä, Okalinnut, Kalevala, Brontẽ, Dostojevski,
Steinbeck, Tiitiäisen satupuu, Sinuhe, Coelho (pettymys) ja Linnan kirjat.
Kirjavinkkejäkin sain, se oli kiva.
En ole ihan varma ovatko kaikki kirjat niitä, jotka jokaisen pitäisi lukea,
niitä on paljon muitakin, joita "jokaisen pitäisi lukea".
On vaikea vetää rajaa, mitkä kaikki kirjat niihin kuuluisivat.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo pelästyi, kun asiat tulivat ilmi ? Hallitus ei enää tuekaan Garden hanketta
Pääministerinä Orpo on vastuussa hallituksensa päätöksenteosta. Hallitus päätti avokätisestä tuesta hankkeelle, joka ei3661358Martinan tyttärestä hieno haastattelu IL
Martina on kasvattanut fiksun tyttären.4071197- 102925
- 82847
- 78842
- 91826
- 112808
- 54805
- 50695
Mä olen tosi
Ylpeä sinusta 🫂 Ajatuksissani pyydän sulle paljon suojelusta ja varjelusta. Sinua rakastettaan ja susta välitetään. Mui39690