Maailman syntyminen - Kansalliseeppos Kalevalassa

Aikojen alussa oli vain vettä ja ilmaa. Maailma ei ollut vielä muotoutunut. Ainoa elävä olento oli Ilmatar, ilman impi. Hän ikävystyi yksinäiseen elämäänsä ja laskeutui alkumereen uiskentelemaan. Ilmatar tuli raskaaksi meren tuulesta, mutta kun lapsi ei vielä yhdeksän vuoden jälkeenkään ottanut syntyäkseen, Ilmatar tuli surulliseksi ja nousi itkemään. Silloin sotka lensi hänen polvelleen ja teki siihen pesänsä. Sitten lintu muni siihen kuusi kulta- ja yhden rautamunan. Ilmatar liikautti polveaan ja munat vierähtivät veteen ja rikkoutuivat. Palasista syntyi maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet. Aika kului, ja vieläkin lapsi pysyi Ilmattaren mahassa. Lopulta lapsi päätti tulla sieltä omin avuin ulos. Näin oli vihdoin syntynyt Väinämöinen, tietäjä ja mahtimies. Hän osasi jo syntyessään loitsia ja laulaa. Väinämöinen nousi merestä puuttomalle saarelle, jolle hän asettui asumaan.