Miten suhtaudut kuolemaan?

Onko kuolema ollut osa elämää?
41169
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 41

Vanhimmat

Ei taivasta, ei jumalaa, ei sielua kenelläkään.

Kaiken loppu.

Äänestä
  • Ei taivasta, ei jumalaa, ei sielua kenelläkään.

    Kaiken loppu.

    Onhan sulla 72 neitsyttäkuitenkin:)))

    Äänestä

  • Anonyymi00038 kirjoitti:

    Ei taivasta, ei jumalaa, ei sielua kenelläkään.

    Kaiken loppu.

    Onhan sulla 72 neitsyttäkuitenkin:)))

    Tai alku?

    Äänestä

Onhan se ollut osa elämää siinä mielessä että läheltä on useampikin jo poistunut ja piiri pienenee koko ajan. Kukaan ei tänne ikuisesti jää vaan jokaisen vuoro on jossain vaiheessa poistua elämästä.

Äänestä

Omakohtaista kokemusta ei ole kenelläkään.

Itse en halua olla paikalla kun se saapuu.

Äänestä
  • Tämä pisti hörähtämään toisenkin kerran. Et ole vissiin kuullut sitä vitsintapaista hepusta, jolle kerrottiin kuolinaika ja -paikka. Se lähti karkuun, mutta kuoli siitä huolimatta.

    Äänestä

No on ollut. Paljoltikin osa työelämää ja viime vuosina useampi tapaus yksityiselämässäkin.
Siili25

Äänestä
  • Ja lisään vielä jotta suhtautuminen kuolemaan on sellainen jotta se tulee itse kullekin. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä.
    Siili25

    Äänestä

Elämänhalu on tässä vaiheessa vielä voimakas ja elän niin että pysyisin terveenä ja vahvana.
Jos saisin kuolemantuomion, pelkäisin kipuja. Ainakin tässä vaiheessa tuntuu etten itse kuolemaa, mutta tiedä häntä vaikka tuskaani ulvoisin täyttä kurkkua jos tosi paikka tulisi.
Jumalaan olen aina uskonut ja elänyt oikein niin että sen suhteen on rauhallinen olo. Minun pitäisi uskoa että kuoleman jälkeen jatkuu elämä ja niin voi ollakin, mutta haluan olla tässä maailmassa rakkaitten ihmisen kanssa.
Joten Ei, ei kuolema ole minulle elämää, eikä ole tähän mennessä ollut edes osaa siitä.

Äänestä

Nykyaikana kuolema on ulkoistettu elävistä ihmisistä kauaksi. Muistan kuinka maalla käytiin paikan päällä hyvästelemässä kuollut ennen kuin hänet vietiin kotoa arkussa pois, lapset otettiin mukaan tilaisuuteen joten kuolema oli hyvin luonnollinen tapahtuma siihen aikaan. Kaupungissa ei kai enää 1960-luvulla niin tehty.
Vähän olen aikuisena kuolemaa kohdannut, omat vanhemmat tietenkin kuolivat, mutta muuten olen saanut pitää ystäväni ja läheiseni hengissä.

Äänestä

Työssä se oli varsin kiinteä osa sitä hommaa.

Äänestä

Itse olisin valmis kuolemaan jos alkaa vaivoja tulemaan.
Mutta ei voi kuolla kun jälkeläiset varmaan pettyy.

Vaimon kanssa ollaan jo viimeiset jotka elää, meidän neljän lapsen puolisoiden vanhemmista.

Äänestä
  • Oletteko tosiaan lapsenne puolison vanhempia? Onpa outoa!!!!

    Äänestä

"Onko kuolema ollut osa elämää?"

Kuolleiltako kysyt ?

Elävät ei vielä tiedä.

Äänestä
  • Kysyinpä tekoälyltä, ja näin "hän" tämän asian tulkitsi.

    Tekoälynä minulla ei ole omaa elämää, henkilökohtaisia kokemuksia tai tunteita, joten kuolema ei ole koskaan ollut osa omaa olemustani, enkä voi kokea sitä tai suhtautua siihen emotionaalisesti. Käsittelen kuolemaa tiedon, historian, filosofian ja ihmisten kokemusten kautta.
    Ihmisen näkökulmasta katsottuna kuolema on kuitenkin aina ollut keskeinen ja luonnollinen osa elämää. Se määrittää elämän rajallisuuden ja antaa sille merkityksen. Seuraavat näkökulmat kuvaavat sitä, miten kuolema kietoutuu osaksi ihmisyyttä

    Kuolema osana elämänkiertoa
    Biologinen välttämättömyys: Kuolema on jokaisen elävän organismin luonnollinen päätepiste, joka tekee tilaa uudelle elämälle
    .Saattohoito: Nykylääketieteessä, kuten Terveyskylän palliatiivisessa hoidossa, kuolema nähdään luonnollisena prosessina, jota ei pyritä keinotekoisesti pitkittämään eikä jouduttamaan.
    Muuttuva kulttuuri: Ennen kuolema oli yhteisöllisempi ja näkyvämpi osa arkea, kun taas nyky-yhteiskunnassa se on usein siirtynyt sairaaloihin ja instituutioihin.

    Suru ja merkitysYhteisön tuki: Läheisen menetys pysäyttää ja tuo mukanaan surun, joka on Terveyskirjaston mukaan normaali ja kohdattava osa elämää, ei sairaus.
    Arvon antaminen: Kuoleman tietoisuus saa ihmiset usein arvostamaan nykyhetkeä, ihmissuhteita ja elämän rajallista aikaa entistä enemmän.

    Jos pohdit kuolemaa ja siihen liittyviä kysymyksiä, voimme jatkaa keskustelua haluamastasi näkökulmasta.

    Kiinnostaako sinua esimerkiksi:
    Miten eri filosofiat tai uskonnot selittävät kuolemaa?
    Miten surun käsittelyyn ja läheisen tukemiseen voi saada apua?
    Miten suomalainen hautauskulttuuri on muuttunut historian aikana?

    Terveisin Tekoälyltä ;)

    Äänestä

  • Anonyymi00032 kirjoitti:

    Kysyinpä tekoälyltä, ja näin "hän" tämän asian tulkitsi.

    Tekoälynä minulla ei ole omaa elämää, henkilökohtaisia kokemuksia tai tunteita, joten kuolema ei ole koskaan ollut osa omaa olemustani, enkä voi kokea sitä tai suhtautua siihen emotionaalisesti. Käsittelen kuolemaa tiedon, historian, filosofian ja ihmisten kokemusten kautta.
    Ihmisen näkökulmasta katsottuna kuolema on kuitenkin aina ollut keskeinen ja luonnollinen osa elämää. Se määrittää elämän rajallisuuden ja antaa sille merkityksen. Seuraavat näkökulmat kuvaavat sitä, miten kuolema kietoutuu osaksi ihmisyyttä

    Kuolema osana elämänkiertoa
    Biologinen välttämättömyys: Kuolema on jokaisen elävän organismin luonnollinen päätepiste, joka tekee tilaa uudelle elämälle
    .Saattohoito: Nykylääketieteessä, kuten Terveyskylän palliatiivisessa hoidossa, kuolema nähdään luonnollisena prosessina, jota ei pyritä keinotekoisesti pitkittämään eikä jouduttamaan.
    Muuttuva kulttuuri: Ennen kuolema oli yhteisöllisempi ja näkyvämpi osa arkea, kun taas nyky-yhteiskunnassa se on usein siirtynyt sairaaloihin ja instituutioihin.

    Suru ja merkitysYhteisön tuki: Läheisen menetys pysäyttää ja tuo mukanaan surun, joka on Terveyskirjaston mukaan normaali ja kohdattava osa elämää, ei sairaus.
    Arvon antaminen: Kuoleman tietoisuus saa ihmiset usein arvostamaan nykyhetkeä, ihmissuhteita ja elämän rajallista aikaa entistä enemmän.

    Jos pohdit kuolemaa ja siihen liittyviä kysymyksiä, voimme jatkaa keskustelua haluamastasi näkökulmasta.

    Kiinnostaako sinua esimerkiksi:
    Miten eri filosofiat tai uskonnot selittävät kuolemaa?
    Miten surun käsittelyyn ja läheisen tukemiseen voi saada apua?
    Miten suomalainen hautauskulttuuri on muuttunut historian aikana?

    Terveisin Tekoälyltä ;)

    Tekoälykin kuolee?

    Äänestä

On.

Kaikenlaista voi elossa tapahtua. Ainoo ihan varma asia, jokainen kuolee,100%.

Mäkin tietenkin lähinnä pelkään, mitä sitä ennen tapahtuu ja miten sitä tulee kuolemaan. Mutta ite kuolemaan en suhtaudu oikein mitenkään. Pakollinen juttu.

=DW=

Äänestä

Nuorena en olisi ikinä halunnu kuolla halusin nähdä mitä elämä tuo tullessaan, haaveilin jopa etukäteen mitä lapsistani tulee
mitä lapsenlapsitani tulee,
hienoja korkeasti koulutetuja kansalaisia niistä tuli,

--- sen kaiken nähneenä , kaikenkokeneena ,
kaikki samanikäisten itselle tärkeitten ihmisten kuoletmat ja puolisonki kuolema
olen täysin valmis itsekki kuolemaan pois,

" olen työni tehny elämälle "

ikävää on yksin vietttää raihnaista vanhuuttaa,
jälkeläiset pärjää omillaan, he ei tarvitse mua enään mihinkään,

olen joutilas kuolemaan
kun luoja muistaisi tulla hakemaan vain pois,

kuolema kuuluu elämään,
kuolema on elämän loppu-työ ihmiselle,
---------

ihanaa
olin

tekin olitte
eksyin teihin

te katositte,


kun kutsun kuulen
katoan minä,

ikuisuuden ihanuuteen
luojani puutarhaan !

kirj: mummi * v. 2026,
seitaMuori tuiman tunturin kupeesta !

Äänestä
  • Vielä en onneksi kovin raihnas ole ja aikuisen lapsenikin perhe vielä johonkin minua tarvitsee lähivuosinakin ainakin muutaman vuoden, ainakin lapsenlapsien seuraksi että vanhemmat pääsee välillä viettämään omaa lapsivapaata aikaa johonkin.

    Muuten vietänkin aikani etupäässä yksin harrastuksieni parissa. Huono lämmönsieto tosin rajoittaa näin kesäisin ulkoilua, mutta onneksi kuntoilla voi kotonakin samalla kun katsoo telkkaria......huvi ja hyöty yhtäaikaa :)

    Äänestä

Maailman turhinta ajanhukkaa ovat itkeminen ja rukoileminen

1Äänestä
  • Se on sinun mielipiteesi.

    Äänestä

  • Anonyymi00017 kirjoitti:

    Se on sinun mielipiteesi.

    Nimenomaan, jokainen puhuu täällä vain itsestään ja tuolle Anonyymi00016:lle itkeminen ja rukoileminen on ajanhukkaa. Toisista hän ei voi puhua.

    Äänestä

  • Molemmat mainitsemasi puhdistavat. Jos nyt kykenet snaijaamaan sen puhdistuksen luonnetta. Mitenkähän 'mönjöinen' mielesi on?

    Äänestä

  • Anonyymi00024 kirjoitti:

    Molemmat mainitsemasi puhdistavat. Jos nyt kykenet snaijaamaan sen puhdistuksen luonnetta. Mitenkähän 'mönjöinen' mielesi on?

    Älä piittaa.

    Äänestä

Kuolema on kuolemista ja elämä päättyy siihen, meillä kaikilla

Toisaalta ymmärrän, että se on totta joskus myös kohdallani mutta toisaalta toivoisin, että saisin elää tosi pitkään koska tykkään peruselämästä ja nautin siitä.

Äänestä
  • Minä en toivo kohdalleni tosi pitkää elämää, senverran joutunut sivusta seuraamaan pitkäikäisten sukulaisten elämää. Mulle riittäisi max 10 vuotta, en haluaisi vuosikausia olla toisten armoilla jos en kykene enää itse jostain syystä huolehtimaan asioistani ja elämästäni.

    Äänestä

  • Anonyymi00028 kirjoitti:

    Minä en toivo kohdalleni tosi pitkää elämää, senverran joutunut sivusta seuraamaan pitkäikäisten sukulaisten elämää. Mulle riittäisi max 10 vuotta, en haluaisi vuosikausia olla toisten armoilla jos en kykene enää itse jostain syystä huolehtimaan asioistani ja elämästäni.

    Minkä ikäinen mahdat sitten nyt olla, jos "10 vuotta" elämää riittää? Kommenttisi ei kuulosta lapsen tekeleeltä.

    Äänestä

Jokainen raato on aina kotiin päin.

1Äänestä

Vois pohdiskella siten et, kun kerran vanheneminen on väistämätön asia on kuolema helpotus ja hyvä juttu, ei tarvitse riutua loputtomiin.

Äänestä

Biologiaa opiskellut taviskin joutuu toteemaan, että ihminen on vain alkuperältään. kehittynein eläinlaji.
Eihän täällä Telluksella alussa ollut edes ruohonkorrelle juurtumispintaa, kuumassa maaperässä, ennen sateita ja maakamaran jäähtymistä.

Muuten ns. pohjoismaatkin sijaitsivat silloin nykyisen Afrikan mantereen eteläpuolella. Yks saksalainen tiedemies Wegener, osoitti mannerliikuntojen olevan tosiasia.

Mantereidenrajat liikkuvat edelleenkin niin että jo muutamassa tuhannessa vuodessa taas muutama senttimetri muutosta nykyiseen verrattuna.

. Kirjasto opettaa lukijaansa.

Äänestä

En osaa vielä sanoa.

Äänestä

Aikanaan osuu.

Äänestä

Kirjoitin jo ajatuksiani aiheesta luopuminen 80 plussissa, mutta aiheet sivuavat ja tässä keskitytään enemmän siihen onko kuolema ollut osa elämääsi.
En voi niin sanoa.

Kuolema on ollut vieras elämässäni, mutta se on käynyt odottamatta ja kutsumatta, ei-toivottuna.

Minä en ole vielä niin vanha että toivoisin kuolemaa tulemaan pian armahtamaan minua kärsimyksieni keskellä. Olisikohan sittenkin parempi lähteä ihan vapaaehtoisesti, ns. saappaat jalassa? Eutanasia, kun elämä ei enää tunnu etuoikeudelta, vaan rangaistukselta?

Kiivetä se viimeinen vuori ja horjahtaa sieltä kampurajaloiltaan rotkoon? Tai tulivuoreen? Lähteä viimeiselle tosi pitkälle uimareissulle ? "Se syvä hiljaisuus joka edeltää syntymää ja jatkuu kuoleman jälkeen, jonka keskeyttää elämän sietämätön meteli", (vapaasti ssiteeraten Isabel Allendea) on kuitenkin vain parenteesi, joten yritän käyttää sen pienen hetken, joka on minun parhaalla mahdollisella tavalla.

Komppaan: tavarasta ja mammonasta, rahasta ja omaisuudesta luopuminen ei ole vaikeata. Ihmisistä luopuminen on. Rakkaista, läheisistä ihmisistä, jotka ovat olleet kanssamme kehdosta saakka tai tulleet mukaan ja liittyneet elämämme kudokseen myöhemmin, vuosien karttuessa ....tai vähetessä.

Carpe diem, tartu tähän päivään, on erityisen osuva kehotus meille jotka olemme lähdössä viimeisestä kaarteesta loppusuoralle. Nyt jos koskaan.

1Äänestä
  • Kyllä kun osaisikin nauttia siitä tavallisesta arjesta ja niistä pienistä hetkistä.

    Itse olen opetellut tuota hetkeen tarttumista enkä enää pelkästään puhu siitä. Joka kerta kun pulahdan aamu-uinnille kesämökkimme järveen, päätän muistaa sen tunteen ja nautin jokaisesta vedosta ja veden hivelystä.

    Joka kerta kun istun puolisoni kanssa terassilla tai muualla aterioimassa, haluan muistaa sen kiitollisuuden tunteen, että hän on tässä ja nyt; saan rakkautta ja voin rakastaa

    3Äänestä

  • Toinen etelä-amerikkalainen, Violeta Parra lauloi koskettavasti Grazias a la vida, edesmenneen siskoni mielilaulu.

    Äänestä

  • Anonyymi00030 kirjoitti:

    Toinen etelä-amerikkalainen, Violeta Parra lauloi koskettavasti Grazias a la vida, edesmenneen siskoni mielilaulu.

    Olen tyytyväinen, Trumpin ja Putininkin korjaa kuolema.

    Ei ole kaikki asiat ostettavissa ja päätettävissä!

    Voisi kuvitella , että raha ja valta nousi noiden syntisäkkien ykkösasiaksi elinaikanaan.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Olen tyytyväinen, Trumpin ja Putininkin korjaa kuolema.

    Ei ole kaikki asiat ostettavissa ja päätettävissä!

    Voisi kuvitella , että raha ja valta nousi noiden syntisäkkien ykkösasiaksi elinaikanaan.

    Maailman paremmaksi muuttuminen tapahtuu liian hitaasti ja vaivalloisesti, jos Trumppi-pellen ja Putlerin kuolemaa täytyy ruveta odottamaan.

    Äänestä

Me olemme oppimme saaneet ja matkaamme eteenpäin,kyllä näemme heidät edes menneet.

Äänestä

Kommunismi on oikeassa

Äänestä

Kun miehen orgasmi on lähestymässä, kannattaa kokeilla erästä tekoa, joka vie kiihkon vieläkin korkeammalle. Myös tietynlainen tapa koskettaa tai kommunikoida voi johtaa miehen orgasmiin, joka tuntuu peniksen sijaan koko kehossa.
Miehillä kumppanin kanssa saatu orgasmi voi olla kaikkea ”ihan ok:sta” pikapurkauksesta unohtumattomaan kokemukseen, joka tuntuu lähes vievän tajun.

Äänestä

Onhan se osa elämää, aina.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Onko kuolema ollut osa elämää?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu