Tuotanto murroksessa

Jälkeen päin voi ajatella, että teollinen tuotanto Suomessa meni alas, kun perustivat tehtaita Kiinaan näiden professoreiden opeilla. Johtajathan ovat istuneet näiden luennoilla.

Esimerkkejä samanlaisista "teollisuuden ekosysteemeistä" on muuallakin, kuten vaikkapa piilaakso. Suomessa olisi tuskin saatu aikaiseksi sen Nokiavetoisempaa ekosysteemiä kuin mitä täällä oli.

Aikoinaan Suomessa oli myös lupaavaa televisio- tai oikeastaan kuvaputkitekniikan osaamista ja tuotantoa. Tietystikään suomalaiset kuvaputket eivät menneet kaupaksi länsimaissa, niissä riitti kuvaputkia omastakin takaa. Sen sijaan Neuvostoliitto olisi mieluusti ostanut kuvaputkia suomesta omaa televisiotuotantoaan varten. Kuvaputkien ostamiselle annettiin vain ehto, että Suomen olisi pitänyt tuoda Neuvostoliitosta saman verran siellä valmistettuja televisioita, kuin mitä täältä olisi viety kuvaputkia niihin telkkareihin. Tämä "ekologinen vaihtokauppa" olisi luultavasti romuttanut Suomen oman televisiotuotannon, mutta loppuipa se muutoinkin.

Teollisuuden "alueellinen ekologistuminen" vaatii muutakin, kuin vain jonkun osaajan, jonka ympärille lähdetään rakentamaan kokonaisia tuotantoketjuja. Suomessa sellaisia olosuhteita ei ole oikeastaan koskaan ollut.

Onko Kone Oy:n kauppa Kiinassa kannattavaa?

Kiinalaiset eivät ole globalisteja, Suomessa taas globalismi on johtavia teemoja yliopistoissa.

Peking hyödyntää globaalia taloudellista integraatiota edistääkseen kansallista valtaa ja uudistaakseen talouttaan etujensa mukaisesti.

Suomen teollinen rakenne on vanha, vain metalli puolustaa paikkaansa, sähkön teknologiateollisuus meni alas, sen nujersi Nokia!

Globalisaatio ja aasialaisten sopimusvalmistajien, kuten Foxconnin kiristyvä kilpailu painoivat marginaaleja alas koko alalla. Metalli ja metsäteollisuus ei kärsi globalisaatiosta, vaan normaaleista globaaleista sykleistä.