Suomalaiset arkkitehdit

hnhn

Mistä ihmeestä tulee suomalaisten arkkitehtien pakottava tarve yrittää luoda aina uutta? Se taotaan ilmeisesti jo opiskellessa päähän. Mutta mistä se johtuu?

Valtaosa suomalaisista ei halua asua arkkitehtien mitä erilaisimmissa kulmikkaissa ja nk. moderneissa kokeilutaloissa, vaan jo kymmeniä ja satoja vuosia sitten hyväksihavaituissa perinteikkäissä talomalleissa. Tämänhän kertoo jo sekin, että Kannustalon perinnetalot ovat vuodesta toiseen halutuimpia talomalleja. Ja toisena esimerkkinä on Kartanonkoski Vantaalla, jossa asukkaat ainakin itse viihtyvät.

Suomi on täynnä slummiutuneen ja ränsistyneen näköisiä omakoti- ja kerrostaloalueita, jotka ovat olleet aikansa arkkitehtien moderneja luomuksia. Monessa näissä vallitsee nykyään pysähtyneisyyden tunnelma, joka vie ajatukset vanhaan usein epäonnistuneeseen suunnitteluun näin jälkikäteen ajatellen. Jotenkin suomalaiset arkkitehdit omassa uuden luomisen pakostaan luovat kokoajan arkkitehtuuria, joka ei kestä pitkällä aikavälillä katsomista.

Mitä mieltä muut tästä?

77

12206

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ppps

      "Valtaosa suomalaisista ei halua asua arkkitehtien mitä erilaisimmissa kulmikkaissa ja nk. moderneissa kokeilutaloissa, vaan jo kymmeniä ja satoja vuosia sitten hyväksihavaituissa perinteikkäissä talomalleissa"

      Totta! Miksi melkein kaikki uudet kerrostalot Suomessa ovat valkoisia tai harmaita betonilaatikoita?

      Majakkaranta Turussa:

      http://www.vaso.fi/kohteet/turku/majakkaranta/reelinkikatu5/picture.jpg

      Verrattuna esim. Vantaan Kartanonkoskeen:

      http://www.vantaa.fi/binary.asp?guid=DD0737C2-5C65-473A-A5AE-6A7AD0E8F0CD&field=image

      • myyntisihteerinä

        Onko arvostelijoille tullut mieleen kuinka paljon rakentamista rajoittaa lakipaperi nimeltä asemakaava, ja kuinka paljon kalliimmaksi tulee koristella taloja. Rakennusyhtiöt, grynderit, ainakin tietävät sen, ja ovat varmasti halukkaita rakentamaan sellaisia taloja joille löytyy kysyntää.
        Soittakaa paikalliseen rakennusyhtiöön ja vaatikaa johtajalta mieltymystenne mukaisia taloja ja yrittäkää saada heidät vielä ymmärtämään.

        Jk. kaavoitukseen voi vaikuttaa jokainen teistä.

      • Arto Y.
        myyntisihteerinä kirjoitti:

        Onko arvostelijoille tullut mieleen kuinka paljon rakentamista rajoittaa lakipaperi nimeltä asemakaava, ja kuinka paljon kalliimmaksi tulee koristella taloja. Rakennusyhtiöt, grynderit, ainakin tietävät sen, ja ovat varmasti halukkaita rakentamaan sellaisia taloja joille löytyy kysyntää.
        Soittakaa paikalliseen rakennusyhtiöön ja vaatikaa johtajalta mieltymystenne mukaisia taloja ja yrittäkää saada heidät vielä ymmärtämään.

        Jk. kaavoitukseen voi vaikuttaa jokainen teistä.

        "Onko arvostelijoille tullut mieleen kuinka paljon rakentamista rajoittaa lakipaperi nimeltä asemakaava, ja kuinka paljon kalliimmaksi tulee koristella taloja.
        ...
        Rakennusyhtiöt, grynderit, ainakin tietävät sen, ja ovat varmasti halukkaita rakentamaan sellaisia taloja joille löytyy kysyntää."

        Viitaten Yle TV2:n sunnuntaina esitettyyn Telakka -keskusteluohjelmaan: Vantaan Kartanonkosken alueen talojen rakennuskustannukset ovat 10% tavallisia betonilaatikoita korkeammat. Kysyntä on kuitenkin ollut suurta ja asuntojen hintataso on lyhyessä ajassa noussut puolitoistakertaiseksi alkuperäiseen verrattuna. Modernista poikkeava arkkitehtuuri ei välttämättä ole ainoa syy suureen kysyntään, mutta kyllä rakentajien kannattaisi jo ymmärtää, että viihtyisästä arkkitehtuurista ollaan valmiita myös maksamaan.

    • Pointti myös

      Katsoitteko tänä iltana TV2:lta tullutta telakka ohjelmaa? Siellä oli mielenkiintoinen keskustelu juuri nyky arkkitehtuurin suunnasta, ja keskustelua käytiin myös ihmisten toiveista asua uusvanhoissa taloissa. Pöydässä istuneet arkkitehdit veivät sanani suusta, nyky uusvanha arkkitehtuuri varmasti miellyttää enemmän silmää, mutta tekeekö koristeet ja pinta talosta hyvän ja hyvin suunnitellun. Uusvanhat talot eivät ole aitoja vaan tyylillisesti vanhojen huonoja kopioita.
      Täytyy sanoa, että itse mielummin ylpeilen sillä asialla, että asun yli satavuotiaalla tilalla, jossa esi-isänikin ovat asuneet ja tehneet työtään, joka edustaa aidosti tiettyä tyylisuuntaa ja jonka on suunnitellut arkkitehti ja rakentaminen toteutettu sen aikakauden tekniikalla käsityönä. Kotini on tärkeä osa historiaa ja sillä on paljon tarinoita kerrottavanaan, ennen kaikkea se on aito. Mikään Kannustalo tms. firma ei pystyisi tarjoamaan samaa tunnetta kuin mitä vanha kotitilani minulle antaa. Eräs henkilö kerran sanoi minulle, että saada asua vanhassa aidossa kulttuurimiljöössä, on todellinen lottovoitto. Sillä monissa paikoissa kaikki aito ja vanha on onnistuttu hävittämään hyvin.

      • jonees

        Mutta näinhän se juuri on! ymmärtäisivätpä kaikki muutkin tämän...

      • Rautalankaa

        Oli ihan asiallinen ohjelma. Jotain vastinetta edes lupamaksulle. :-)

        Mutta keskustelussa oli yksi perusvirhe.. tai oikeastaan siis näiden arkkitehtien mielipiteissä.

        Olen samaa mieltä, että "uusvanha" voi olla epäaitoa, eikä mikään tavoiteltava suuntaus. MUTTA: wanhassa arkkitehtuurissa on sellaisia elementtejä, jotka viehättävät ihmisen silmää. Siksi sitä kaivataan.

        Arkkitehdit ovat epäonnistuneet kaivamaan nämä elementit vanhasta rakennuskannasta esille ja viemään sitä uuteen suunnitteluun mukaan. Tätä arkkitehdit eivät suostu tunnustamaan.

        Arkkitehtuurin pitää kehittyä, se on totta. Mutta sen pitäisi olla _jatkumo_ edeltävään aikakauteen, jolloin ihmiset eivät koe sitä liian radikaaliksi ja epämiellyttäväksi.

        Suomessa 60-80 luvuilla ei ollut mitään arkkitehtuuria. Hyppäys 1900-luvun alun arkkitehtuurista tuohon laatikkoarkkitehtuuriin oli järkyttävä virhe.

        Nykyarkkitehdit yrittävät ehkä tehdä jatkumoa noista 60-80 luvun taloista.. sen vuoksi ehkä kaikissa taloissa on tasakatto ja typerän näköiset parvekkeet.

        Huomattavasti parempi lähtökohta olisi, että arkkitehdit unohtaisivat koko kirotun 60-80 luvun ja suunnitelisivat taloja ottaen elementtejä sitä edeltävältä aikakaudelta.

        Ei muuta.

      • ppps

        Täytyy kuitenkin muistaa, että kysymys ei ole yrityksestä kopioida vanhoja taloja niin, että ihmiset luulisivat niiden olevan oikeasti vanhoja. Sen sijaan halutaan luoda sellainen asuinympäristö missä ihmiset viihtyvät. Jos tämä onnistuu erilaisella värimaailmalla tai rakentamalla harjakatto niin mikä siinä on niin kauheaa?

        Esim. kartanonkosken rakennuksista näkee heti, että ne on rakennettu äskettäin. Siihen ei tarvita arkkitehdin koulutusta, eikä edes rakennustyylien tuntemusta.

        http://www.vantaa.fi/binary.asp?path=1;135;137;221;222;11863;11864;11947&field=FileAttachment&version=1

        Kokonaan toinen tilanne olisi se, jos joku alkaisi rakentaa vanhojen talojen kopioita niin, että niitä ei erottaisi ulkoapäin mitenkään.

        Ovatko arkkitehdit sitä mieltä, että Suomessa on rakennettava maailman tappiin asti valkoisenharmaita laatikoita?

      • Arto Y.

        "Uusvanhat talot eivät ole aitoja vaan tyylillisesti vanhojen huonoja kopioita.
        Täytyy sanoa, että itse mielummin ylpeilen sillä asialla, että asun yli satavuotiaalla tilalla, jossa esi-isänikin ovat asuneet ja tehneet työtään, joka edustaa aidosti tiettyä tyylisuuntaa ja jonka on suunnitellut arkkitehti ja rakentaminen toteutettu sen aikakauden tekniikalla käsityönä."

        Nyt on kuitenkin kyse siitä, että uustuotantoakin tarvitaan. Ns. uusvanha talo voi olla tähän parempi ratkaisu kuin ruma ja tyyliltään moderni betoniloota, vaikka se ei olisikaan niin arvostettava talo kuin vaikkapa satavuotias talovanhus.

        Vieroksun kuitenkin hieman tuota termiä uusvanha - ainakin sen käytölle pitäisi olla vankat perusteet. Riittääkö kunnon räystäillä varustettu harjakatto (ylivoimainen rakenteellinen ratkaisu) tai erkkeri siihen, että taloa on nimitettävä uusvanhaksi? Miksi juuri nämä piirteet olisivat pannassa, jotain meidän ajallemme vierasta? Onko nykykerrostalon aina oltava pinnaltaan väritön, valkoinen tai harmaa? Minusta on suorastaan järkyttävää, että tälläisia kysymyksiä täytyy ylipäätään esittää, on kuin puhuisimme fasismista, joka sallii vain yhden totuuden.

        Hyviä rakenneratkaisuja, jotka myös tuovat luonnetta talon ulkonäköön, ei missään nimessä saisi halveksia perusteettomasti.

    • ajatukset hukassa

      Uuden luominen on älytöntä aliarvioimista hyväksi todetun "vanhan"tyylin raiskaamista,joka on laillista arkkitehtivaltaa ratkaista ja kokeilla "uutta"välittämättä,vähättelemällä asukkaitten näkemyksiä,asunnoista ja kokonaisuuksista. Asuntoalueitten julkisivu on unohtunut miltei kokonaan lukuunottamatta Vantaan Kartanokoskea,joka on mielestäni silmää hivelevän kaunis kaupunkilähijö,kokonaisuudessaan vailla vertaa.Huono esim,Viikin peltoalue johon on ympätty kaiken kokoisija erimallisija kivi,puu, WC:n tyylisijä pientaloja.Alue on ristiriitainen kokonaisuus,ala-arvoinen asutoalue,uuden luomisessa. Johonkin on nyt raja vedettävä.

      • pekka buu.

        Taisit olla tukevasti kännissä tuota vääntäessäsi?

      • Arkkitehtien
        pekka buu. kirjoitti:

        Taisit olla tukevasti kännissä tuota vääntäessäsi?

        Hautausmaa.Ei tarvitse ryypätä,kun tämän näkee jo tästä humaltuu.

      • kun se on in
        Arkkitehtien kirjoitti:

        Hautausmaa.Ei tarvitse ryypätä,kun tämän näkee jo tästä humaltuu.

        Mitenkäs sitten, kun asiakas tahtoo tilata "alvarin suunnitteleman" näköisen funkistalon? Sehän on karmeaa, kun matkitaan ja kopioidaan funkistyyliä. Jopa niin hyvin, että sitä saattaisi luulla aidoksi funkikseksi. Ja ajatella, kun halutaan valita nykyaikaisia materiaaleja ja kalusteita ei funkiskauden tuotteita. Sehän on jo raiskaus, kun ulkomuodon tyyli ei jatkukaan tismalleen samana sisätilossa.

        Melkeinpä jokainen suunnittelu on jo jonkinasteista matkimista.

    • Master

      Olen itse tuon asian suhteen tullut siihen lopputulokseen, että ongelma pohjautuu suomalaisten perushuonoon itsetuntoon. Arkkitehdit tekevät "arkkitehtimaisia" ratkaisuja koska pelkäävät mitä heidän kolleegansa ajattelevat. Kaiken pitää olla niin särmikästä ja sliipattua. Pehmeys ja ihmisläheisyys on miltei tabu suomalaisarkkitehtien keskuudessa. Paletista siis puuttuu muutama sävy.

      Esim. Ruotsissa arkkitehdeillä on täysin eri asennoituminen ja lähestymistapa mitä tulee asuinrakentamiseen. Siellä arkkitehdit eivät suunnittele toisilleen, vaan asiakkaalle. Sieltä löytyy lukuisia esimerkkejä onnistuneista asuinympäristöistä jotka pohjautuvat nimenomaan asumisen viihtyvyyteen. Särmikkyys ja tyylikkyys eivät ole ollet lähtökohtana, joskin usein sielläkin tavoitteena.

      • zimba

        Käsittämätöntä, kuinka tää keskustelu aina urautuu tilanteeseen "arkkitehdit vastaan kansan syvät rivit". Arkkitehtina olen itse nähnyt, kuinka rakennusalalla arkkitehdit ja itse kansa ovat yleensä suuri vähemmistö muiden vaikuttajien marginaalissa. Vaikutusmahdollisuudet lähiörakentamiseen ovat varsin rajalliset, kun päätökset kaavoittamisesta ja rakennustavoista tehdään jossain ihan muualla kuin piirustuspöydällä.

        Kun valtaosa kansasta ei juuri tule edes ajatelleeksi, miltä asuntorakentaminen voisi sitten näyttää, paitsi tietysti "kodikkaalta" tai "vanhan hyvän mallin mukaiselta" ja itselle sopivien ratkaisujen etsiminen on työlästä, vaikeaa ja ennen kaikkea askel tutusta ja turvallisesta kohti oman identiteetin tutkiskelua, on selvää että rautakauppojen ja talotehtaiden samasta muotista väännetyt "talot" ovat helppo ratkaisu neliöpulaan. Kerrostalopuolella grynderit tekevät sitä mikä on helppo myydä, eivät sitä mikä ehkä olisi todella vastaus kysymyksiin kuten mitä on nykyaikainen asuminen tai voiko asumista kehittää kohti todellisia tarpeita.
        Arkkitehtien niputtaminen laatikkomaakareiksi on matalaotsaista.
        Ihanaan Ruotsiin referointi on tässä yhteydessä niinikään vanha juttu. Tanskassa ja Ruotsissa on tehty 60-luvulla todella ihmisläheistä, aistillista ja hyvää asuntoarkkitehtuuria, mutta tuolloin Suomi oli vielä kehitysmaa, eikä täällä ollut taloudellisten ristipaineiden puristuksessa samanlaisia taloudellisia mahdollisuuksia. Sittemmin grynderit onnistuivat ostamaan poliitikot oman bisneksensä orjiksi ja tuloksia saamme katsella häpeillen edelleen.

        Kun ottaa huomioon, että Ruotsin kansallisvarallisuus on noin 10-kertainen Suomeen verrattuna ja että suurin osa siitä on sitoutuneena kiinteistöihin ja rakentamiseen, on selvää, että Ruotsista löytyy kiinnostavia esimerkkejä onnistuneesta rakentamisesta.

        Ruotsalainen nykyarkkitehtuuri tunnetaan maailmalla tällä hetkellä käsittääkseni hieman itseensä käpertyneenä, pinnallisia historisoivia muotoja toistelevana ja pysähtyneenä. Postmodernismi tuli ja meni Suomessa, onneksi, ja koristelun sijaan fokukseen on taas saatu rakentamisen todellinen laatu ja sisällön merkitys. Ruotsista en ole aikoihin kuullut tai nähnyt mitään merkittävää.

        Lopettakaa arkkitehtien syyttäminen betonilaatikoista!

      • Arto Y.
        zimba kirjoitti:

        Käsittämätöntä, kuinka tää keskustelu aina urautuu tilanteeseen "arkkitehdit vastaan kansan syvät rivit". Arkkitehtina olen itse nähnyt, kuinka rakennusalalla arkkitehdit ja itse kansa ovat yleensä suuri vähemmistö muiden vaikuttajien marginaalissa. Vaikutusmahdollisuudet lähiörakentamiseen ovat varsin rajalliset, kun päätökset kaavoittamisesta ja rakennustavoista tehdään jossain ihan muualla kuin piirustuspöydällä.

        Kun valtaosa kansasta ei juuri tule edes ajatelleeksi, miltä asuntorakentaminen voisi sitten näyttää, paitsi tietysti "kodikkaalta" tai "vanhan hyvän mallin mukaiselta" ja itselle sopivien ratkaisujen etsiminen on työlästä, vaikeaa ja ennen kaikkea askel tutusta ja turvallisesta kohti oman identiteetin tutkiskelua, on selvää että rautakauppojen ja talotehtaiden samasta muotista väännetyt "talot" ovat helppo ratkaisu neliöpulaan. Kerrostalopuolella grynderit tekevät sitä mikä on helppo myydä, eivät sitä mikä ehkä olisi todella vastaus kysymyksiin kuten mitä on nykyaikainen asuminen tai voiko asumista kehittää kohti todellisia tarpeita.
        Arkkitehtien niputtaminen laatikkomaakareiksi on matalaotsaista.
        Ihanaan Ruotsiin referointi on tässä yhteydessä niinikään vanha juttu. Tanskassa ja Ruotsissa on tehty 60-luvulla todella ihmisläheistä, aistillista ja hyvää asuntoarkkitehtuuria, mutta tuolloin Suomi oli vielä kehitysmaa, eikä täällä ollut taloudellisten ristipaineiden puristuksessa samanlaisia taloudellisia mahdollisuuksia. Sittemmin grynderit onnistuivat ostamaan poliitikot oman bisneksensä orjiksi ja tuloksia saamme katsella häpeillen edelleen.

        Kun ottaa huomioon, että Ruotsin kansallisvarallisuus on noin 10-kertainen Suomeen verrattuna ja että suurin osa siitä on sitoutuneena kiinteistöihin ja rakentamiseen, on selvää, että Ruotsista löytyy kiinnostavia esimerkkejä onnistuneesta rakentamisesta.

        Ruotsalainen nykyarkkitehtuuri tunnetaan maailmalla tällä hetkellä käsittääkseni hieman itseensä käpertyneenä, pinnallisia historisoivia muotoja toistelevana ja pysähtyneenä. Postmodernismi tuli ja meni Suomessa, onneksi, ja koristelun sijaan fokukseen on taas saatu rakentamisen todellinen laatu ja sisällön merkitys. Ruotsista en ole aikoihin kuullut tai nähnyt mitään merkittävää.

        Lopettakaa arkkitehtien syyttäminen betonilaatikoista!

        "Lopettakaa arkkitehtien syyttäminen betonilaatikoista!"

        Minä lopetan sen sitten, kun alalla tapahtuu kauan odottamani vallankumous ja arkkitehtuurista tulee vuosikymmenten tauon jälkeen taas rakennustaidetta.

        On selvää, että taiteellisten näkemysten ohella lopputuloksiin vaikuttavat nykypäivänä voimakkaasti myös taloudelliset realiteetit, eikä arkkitehti ole koskaan ainoa toimija asiassa. Tästä huolimatta arkkitehtien asenteissa on paljon mätää. Modernista tyylistä ei yksinkertaisesti haluta eikä kyetä irrottautumaan - tunnutaan ajattelevan, että tällä koruttomalla nykytyylillä mennään hamaan loppuun saakka. Kartanonkosken esimerkki kuitenkin osoittaa, että 10% korkeammilla rakennuskustannuksilla saadaan taloihin myös kauneusarvoja (ja samalla kestäviä rakenteellisia ratkaisuja kuten harjakattoja), josta asukkaat ovat valmiita maksamaan parempaa hintaa. Asuntorakentamisen julkisivujen tason parantamisessa ei siis ole sovittamatonta taloudellista yhtälöä. Toivoisin, ettei sitä olisi julkisessakaan rakentamisessa.

        "Postmodernismi tuli ja meni Suomessa, onneksi, ja koristelun sijaan fokukseen on taas saatu rakentamisen todellinen laatu ja sisällön merkitys."

        Telakka-ohjelmassakin Kartanonkoskea kiertänyt arkkitehti puhui 'turhasta dekoraatiosta'. Kuitenkin tämä 'dekoraatio' on alueen taloissa varsin maltillista. Kysymys kuuluu: miksi se on turhaa, jos sillä saavutetaan kauniimpi talo ruman betonilaatikon sijaan? Minusta arkkitehtuurin tulisi käsitellä taloa kokonaisvaltaisesti, rakentamisen laatu ja sisällön merkitys eivät sulje pois talon ulkokuoreen panostamista.

        Arkkitehtikunta tarvitsee nyt rohkeita kapinallisia, jotka pystyvät murtautumaan ulos alan vuosikymmeniä jatkuneesta henkisestä lamasta, kauneusarvojen polkemisesta ja hyvän taiteen sivuuttamisesta suunnittelussa. Tuskin väität, ettei arkkitehdeilla ole vaikutusvaltaa lainkaan?

      • maallikkorakentaja
        zimba kirjoitti:

        Käsittämätöntä, kuinka tää keskustelu aina urautuu tilanteeseen "arkkitehdit vastaan kansan syvät rivit". Arkkitehtina olen itse nähnyt, kuinka rakennusalalla arkkitehdit ja itse kansa ovat yleensä suuri vähemmistö muiden vaikuttajien marginaalissa. Vaikutusmahdollisuudet lähiörakentamiseen ovat varsin rajalliset, kun päätökset kaavoittamisesta ja rakennustavoista tehdään jossain ihan muualla kuin piirustuspöydällä.

        Kun valtaosa kansasta ei juuri tule edes ajatelleeksi, miltä asuntorakentaminen voisi sitten näyttää, paitsi tietysti "kodikkaalta" tai "vanhan hyvän mallin mukaiselta" ja itselle sopivien ratkaisujen etsiminen on työlästä, vaikeaa ja ennen kaikkea askel tutusta ja turvallisesta kohti oman identiteetin tutkiskelua, on selvää että rautakauppojen ja talotehtaiden samasta muotista väännetyt "talot" ovat helppo ratkaisu neliöpulaan. Kerrostalopuolella grynderit tekevät sitä mikä on helppo myydä, eivät sitä mikä ehkä olisi todella vastaus kysymyksiin kuten mitä on nykyaikainen asuminen tai voiko asumista kehittää kohti todellisia tarpeita.
        Arkkitehtien niputtaminen laatikkomaakareiksi on matalaotsaista.
        Ihanaan Ruotsiin referointi on tässä yhteydessä niinikään vanha juttu. Tanskassa ja Ruotsissa on tehty 60-luvulla todella ihmisläheistä, aistillista ja hyvää asuntoarkkitehtuuria, mutta tuolloin Suomi oli vielä kehitysmaa, eikä täällä ollut taloudellisten ristipaineiden puristuksessa samanlaisia taloudellisia mahdollisuuksia. Sittemmin grynderit onnistuivat ostamaan poliitikot oman bisneksensä orjiksi ja tuloksia saamme katsella häpeillen edelleen.

        Kun ottaa huomioon, että Ruotsin kansallisvarallisuus on noin 10-kertainen Suomeen verrattuna ja että suurin osa siitä on sitoutuneena kiinteistöihin ja rakentamiseen, on selvää, että Ruotsista löytyy kiinnostavia esimerkkejä onnistuneesta rakentamisesta.

        Ruotsalainen nykyarkkitehtuuri tunnetaan maailmalla tällä hetkellä käsittääkseni hieman itseensä käpertyneenä, pinnallisia historisoivia muotoja toistelevana ja pysähtyneenä. Postmodernismi tuli ja meni Suomessa, onneksi, ja koristelun sijaan fokukseen on taas saatu rakentamisen todellinen laatu ja sisällön merkitys. Ruotsista en ole aikoihin kuullut tai nähnyt mitään merkittävää.

        Lopettakaa arkkitehtien syyttäminen betonilaatikoista!

        Kaavoituksiin tulisi saada enemmän vapautta ja joustavuutta.Mutta mitä tulee näihin kommentteihin kauniista ympäristöstä,niin eikö kauneus olekaan enää katsoja silmissä (tämä osoitettu aikaisempiin kommentteihin)?Osalla väestöstä tuntuu olevan hyvinkin selkeä näkemys (myös meidän muiden puolesta),mikä on saliittua ja hyvää ja mikä on kaunista tai rumaa.Eikö tästä jyräämisestä voisi jo päästä pois?Että aina moititaan jonkun toisen huonoa makua ;-)...

      • maallikkorakentaja
        maallikkorakentaja kirjoitti:

        Kaavoituksiin tulisi saada enemmän vapautta ja joustavuutta.Mutta mitä tulee näihin kommentteihin kauniista ympäristöstä,niin eikö kauneus olekaan enää katsoja silmissä (tämä osoitettu aikaisempiin kommentteihin)?Osalla väestöstä tuntuu olevan hyvinkin selkeä näkemys (myös meidän muiden puolesta),mikä on saliittua ja hyvää ja mikä on kaunista tai rumaa.Eikö tästä jyräämisestä voisi jo päästä pois?Että aina moititaan jonkun toisen huonoa makua ;-)...

        vastaukseni hyppäsi ihan väärään väliin!Eli vastaus olis osoitettu toisaalle,sori hämmennys.

    • Arto Y.

      Moni keskusteluun osallistuneista on jo katsonut TV2:n Telakka-ohjelman. Uusintaesitys tulee tänään tiistaina klo 22.55. Ohjelma porautuu ansiokkaasti ongelman ytimeen, joskin muutama tärkeä näkökulma jää käsittelemättä.

      Kartanonkosken alue on erittäin tervetullut vastavoima ja keskustelun herättäjä. Kartanokosken arkkitehtuuria käsiteltiin lähinnä "paluuna vanhaan". Tästä näkökulmasta tarkasteltuna arkkitehtien olisi tullut myöntää, että vanhaan paluuta on harrastettu arkkitehtuurissa jatkuvasti: varsinkin klassismi on turvasatama, johon on aika ajoin palattu ja jota on eri aikoina eri tavoin varioitu. Ja epäilemättä on aina käytetty ajanmukaista rakennustekniikkaa! Miksi se olisi synti?

      Arkkitehtien käsityksissä suuren yleisön arvostuksista korostui kuitenkin ehkä tarpeettomastikin väite nostalgian kaipuusta. Tästäkin lienee osin kyse, mutta vähintään yhtä paljon on varmasti kyse kauneusarvojen kaipuusta. Nykyarkkitehtien "taide" kun hyljeksii kauneusarvoja. Osuva esimerkki nykyarkkitehtien asenteellisuudesta oli arkkitehdin kommentti Kartanokosken sinisen talon "turhasta dekoraatiosta".

      On virhe ajatella, että tyylillisesti modernista poikkeava arkkitehtuuri olisi väistämättä vanhaan palaamista, kertaustyyliä. Onhan absurdia ajatella, että tästä hetkestä hamaan loppuun asti noudatettaisiin tiukkailmeistä modernismia, joka kieltää kauneusarvot tai ainakin kaikkinaisen koristeellisuuden. Uskon vakaasti, että ennemmin tai myöhemmin tullaan kehittämään uutta arkkitehtuuria, joka on tyyliltään ennennäkemätöntä ja joka palauttaa kauneus- ja todelliset taiteelliset arvot arkkitehtuuriin. Silloin arkkitehtuurista voidaan jälleen hyvillä mielin käyttää synonyymiä rakennustaide.

      Esimerkiksi sata vuotta sitten luotiin uusi taiteellinen rakennustyyli, Art Nouveau eli Jugend. Miksei vastaavaan enää koskaan kyettäisi tai haluttaisi ryhtyä? Kokonaan uuden tyylin vaihtoehtona on kertaustyyli mielestäni taiteellisesti vähempiarvoinen ratkaisu, mutta huomattavasti parempi vaihtoehto on sekin kuin loputon modernin, suorastaan epäinhimillisen linjan jatkaminen.

      Tutkija Maarit Kaipiainen rinnasti ns. suuren yleisön mieltymyksen kauniisiin/perinteisiin taloihin saman kansanosan mieltymykseen esittävään kuvataiteeseen. Kaipiaisen esittämän analogian mukaan modernista poikkeavat talot "esittävät mennyttä aikaa". Yksi näkökulma tuokin, mutta ei pidä sivuuttaa kauneusarvojen merkitystä ihmiselle. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

      Kuvataiteeseen rinnastamisessa on myös se ero, että huonolta kuvataiteelta on helppo sulkea silmänsä jättämällä Kiasmassa käyminen väliin (on toki poikkeuksia tähän kärjistykseen Kiasmassakin). Huono arkkitehtuuri sen sijaan hyökkää silmille kaupunkien keskustoissa ja kerrostaloalueilla tarjoamatta kulkijalle pakotietä. Siksi arkkitehtuuri on erityisen tärkeä asia, jonka alennustilan ei soisi jatkuvan enää pitkään.

      Mitä tulee taloudellisiin realiteetteihin, on kyllä nurinkurista väittää, että kustannussyistä olisi pakko rakentaa rumia taloja loputtomiin. Nykyinen rakennustekniikka on tuonut kustannussäästöjä, joista osa olisi ilman muuta ulosmitattavissa julkisivun kohentamiseen, varsinkin kun Kartanonkosken esimerkki osoittaa, että asiakkaat ovat valmiita nuo kustannukset kattamaan, ainakin asuintalojen tapauksessa.

      Moni arkkitehti perustelee linjaansa sillä, että arkkitehdin on toteutettava oman aikansa mukaista arkkitehtuuria. Mahdollinen näkökulma tämäkin, mutta aikakaudet ja tyylisuunnat muuttuvat. Moderni tyyli olisi jo korkea aika julistaa tulleeksi tiensä päähän. Tyylin on aika muuttua. Muutoksen toteuttamiseen tarvitaan rohkeita kapinallisia arkkitehtien joukosta.

    • baader

      "Mistä ihmeestä tulee suomalaisten arkkitehtien pakottava tarve yrittää luoda aina uutta? Se taotaan ilmeisesti jo opiskellessa päähän. Mutta mistä se johtuu? "

      Voi v*****. Johtuisikohan siitä että arkkitehdin työ on luoda uusia rakennuksia.
      Jos kukaan ei olisi luonut uusia taloja asuisit sinäkin satoja vuosia vanhan mallin mukaisessa maalattiaisessa torpassa päretuikun valossa. Tottakai vanhat talot ovat hienoja koska vain parhaat ja kauneimmat ovat säästyneet ja epäonnistuneet on purettu aikaa sitten.
      Ja ne slummiutuneen näköiset tasakattotalot ovat niitä joita te halusitte 70 luvulla. 90 luvulla halusit rakentantaa kahitiilisen kammotuksen.

      Ihan vaan tiedoksi että jos luulet osaavasi luoda automaattisesti aikaa kestävää ja kaunista arkkitehtuuria niin ei muuta kuin hommiin, niitä kyllä piisaa.
      Eiköhän arkkitehdit suunnittele niin hyviä taloja kuin osaavat, tarkoituksella tuskin kukaan paskaa tekee.

      • Suuttunut suunnittelija

        Juuri näin. Kukakohan sieltä kauniista mökistä juosten tuli kerrostaloon 70-luvulla??? Miksiköhän ne tyhjilleen jääneet talot sitten purettiin? Ettei vain olisi ollut teidän perhe? Arkkitehdin syytä taas tietenkin. Nähkää nenäänne pitemmälle, myös taakse päin!

      • Arto Y.
        Suuttunut suunnittelija kirjoitti:

        Juuri näin. Kukakohan sieltä kauniista mökistä juosten tuli kerrostaloon 70-luvulla??? Miksiköhän ne tyhjilleen jääneet talot sitten purettiin? Ettei vain olisi ollut teidän perhe? Arkkitehdin syytä taas tietenkin. Nähkää nenäänne pitemmälle, myös taakse päin!

        "Juuri näin. Kukakohan sieltä kauniista mökistä juosten tuli kerrostaloon 70-luvulla??? Miksiköhän ne tyhjilleen jääneet talot sitten purettiin?"

        En ymmärrä, mikä puolustus yhteiskunnan rakennemuutos on huonolle arkkitehtuurille. Asiahan on niin, että aikoihin ei kerrostaloasumisessa ole tarjottu vaihtoehtoja; on ollut kerrostalo = ruma talo. Jos kerrostalo on muuten henkilölle paras asumismuoto, hän tuskin hylkää sitä pelkästään huonon julkisivuarkkitehtuurin takia.

      • Arto Y.

        Minäkin kannatan uuden luomista arkkitehtuurissa. Uuden luominen ei kuitenkaan tarkoita pelkästään uusien tyylien kehittämistä - uutta voidaan luoda myös jo aiemmin keksittyjä tyylejä soveltaen ja niistä elementtejä poimien. Vertaa esim. maalaustaiteeseen: vielä tänäkin päivänä olisi mahdollista luoda esim. ekspressionistisen maalaustaiteen mestariteoksia, vaikka itse tyylisuunta on keksitty jo aikaa sitten. Toisaalta esim. jugend, vaikka olikin uusi rakennustyyli, poimi toki vaikutteita vanhasta, esim. keskiaikaisten linnojen rakennustyylistä.

        Silloin kun kehitetään uusi tyyli, olisi sitä kuitenkin muistettava tarkastella kriittisesti ja hylättävä epäonnistuneet tyylisuunnat. Nykyinen moderni tyyli tuntuu kuitenkin olevan arkkitehtien keskuudessa kuin pyhimykseksi julistettu. Siitä poikkeaminen on tabu.

        Nykyarkkitehtien tuotoksia on vaikea pitää luovan työn tuloksena sen enempää kuin mitä tahansa insinöörityötä. Taiteellinen osuus jää puuttumaan, tai tuotettu taide on tasoltaan huonoa.

        "Tottakai vanhat talot ovat hienoja koska vain parhaat ja kauneimmat ovat säästyneet ja epäonnistuneet on purettu aikaa sitten."

        Suomessa onkin ollut melkoinen vanhojen talojen purkuvimma, eikä hävitysvimmassa ole juurikaan välitetty kohteen arkkitehtonisista ansioista. Keski-Euroopasta löytyy onneksi runsaasti kaupunkeja, joissa lähestymistapa vanhaan arkkitehtuuriin on ollut kunnioittava.

        "Eiköhän arkkitehdit suunnittele niin hyviä taloja kuin osaavat, tarkoituksella tuskin kukaan paskaa tekee."

        Epäilemättä ongelma lähteekin suurelta osin jo epäonnistuneesta koulutuksesta. Arkkitehdit ovat kaikki kuin aivopesun läpikäyneitä. Ehkä he tekevät niin hyvää kuin osaavat, mutta silloin on todettava arkkitehtien osaamistason romahtaneen menneihin aikoihin verrattuna. Itse uskon, että enemmän on kyse turhassa, luutuneessa pidättäytymisessä vastenmieliseen ja taiteellisesti pääosin epäonnistuneeseen moderniin tyyliin.

      • tavis
        Suuttunut suunnittelija kirjoitti:

        Juuri näin. Kukakohan sieltä kauniista mökistä juosten tuli kerrostaloon 70-luvulla??? Miksiköhän ne tyhjilleen jääneet talot sitten purettiin? Ettei vain olisi ollut teidän perhe? Arkkitehdin syytä taas tietenkin. Nähkää nenäänne pitemmälle, myös taakse päin!

        Huvittavaa on, jos vain "uuden luominen" on arkkitehdille päälähtökohta. Mutta monen ego on niin suuri ja itsetunto pieni? Yleisesti se on se valtava pätemisen tarve, joka ajaa arvostelemaan.

        Kaikkia tyylejä tulisi suvaita. Jos esimerkiksi hyvin tehty "uusvanha" talo herättää mielikuvan vanhasta, entä sitten vaikka se olisikin "kopio?" Niinhän mikä tahansa muukin talo mitä enenevässä määrin on toinen toisensa kopio.
        Myös modernin näköinen talo herättää mielikuvia. Toisille hyvinkin negatiivisia.

        Nostalgian hakeminen tuntuu olevan synti, mutta olipa mikä tahansa moderni tyyli, se suvaitaan kyllä kopioituna. Tätä sopii miettiä, jos puhuu kopioimisesta.

        Toki mainoslehdet pursuavat mitä idyllisemmän näköisiä taloja, joista moni on itsestänikin aika hirveitä, vrt. vaikkapa jotkut tietyt design- talot. Toiset (harvat) taas ovat selkeästi harmonisempia, jopa kauniita. Jostain syystä se puree juuri nyt moniin ihmisiin. 80-luvulla ne olivat kahitiiliunelmia. Yksilöllisyys suunnitelmissa on ehdotonta. En valitsisi "valmista" pakettiratkaisua, koska se ei vastaisi minun toiveitani. Silti talo voi näyttää nostalgiselta, miksi ei.

      • tavis...
        Suuttunut suunnittelija kirjoitti:

        Juuri näin. Kukakohan sieltä kauniista mökistä juosten tuli kerrostaloon 70-luvulla??? Miksiköhän ne tyhjilleen jääneet talot sitten purettiin? Ettei vain olisi ollut teidän perhe? Arkkitehdin syytä taas tietenkin. Nähkää nenäänne pitemmälle, myös taakse päin!

        Huvittavaa on, jos vain "uuden luominen" on arkkitehdille päälähtökohta. Mutta monen ego on niin suuri ja itsetunto pieni? Yleisesti se on se valtava pätemisen tarve, joka ajaa arvostelemaan.

        Kaikkia tyylejä tulisi suvaita. Jos esimerkiksi hyvin tehty "uusvanha" talo herättää mielikuvan vanhasta, entä sitten vaikka se olisikin "kopio?" Niinhän mikä tahansa muukin talo mitä enenevässä määrin on toinen toisensa kopio.
        Myös modernin näköinen talo herättää mielikuvia. Toisille hyvinkin negatiivisia.

        Nostalgian hakeminen tuntuu olevan synti, mutta olipa mikä tahansa moderni tyyli, se suvaitaan kyllä kopioituna. Tätä sopii miettiä, jos puhuu kopioimisesta.

        Toki mainoslehdet pursuavat mitä idyllisemmän näköisiä taloja, joista moni on itsestänikin aika hirveitä, vrt. vaikkapa jotkut tietyt design- talot. Toiset (harvat) taas ovat selkeästi harmonisempia, jopa kauniita. Jostain syystä se puree juuri nyt moniin ihmisiin. 80-luvulla ne olivat kahitiiliunelmia. Yksilöllisyys suunnitelmissa on ehdotonta. En valitsisi "valmista" pakettiratkaisua, koska se ei vastaisi minun toiveitani. Silti talo voi näyttää nostalgiselta, miksi ei.

      • vs. Kartanonkoski
        Arto Y. kirjoitti:

        Minäkin kannatan uuden luomista arkkitehtuurissa. Uuden luominen ei kuitenkaan tarkoita pelkästään uusien tyylien kehittämistä - uutta voidaan luoda myös jo aiemmin keksittyjä tyylejä soveltaen ja niistä elementtejä poimien. Vertaa esim. maalaustaiteeseen: vielä tänäkin päivänä olisi mahdollista luoda esim. ekspressionistisen maalaustaiteen mestariteoksia, vaikka itse tyylisuunta on keksitty jo aikaa sitten. Toisaalta esim. jugend, vaikka olikin uusi rakennustyyli, poimi toki vaikutteita vanhasta, esim. keskiaikaisten linnojen rakennustyylistä.

        Silloin kun kehitetään uusi tyyli, olisi sitä kuitenkin muistettava tarkastella kriittisesti ja hylättävä epäonnistuneet tyylisuunnat. Nykyinen moderni tyyli tuntuu kuitenkin olevan arkkitehtien keskuudessa kuin pyhimykseksi julistettu. Siitä poikkeaminen on tabu.

        Nykyarkkitehtien tuotoksia on vaikea pitää luovan työn tuloksena sen enempää kuin mitä tahansa insinöörityötä. Taiteellinen osuus jää puuttumaan, tai tuotettu taide on tasoltaan huonoa.

        "Tottakai vanhat talot ovat hienoja koska vain parhaat ja kauneimmat ovat säästyneet ja epäonnistuneet on purettu aikaa sitten."

        Suomessa onkin ollut melkoinen vanhojen talojen purkuvimma, eikä hävitysvimmassa ole juurikaan välitetty kohteen arkkitehtonisista ansioista. Keski-Euroopasta löytyy onneksi runsaasti kaupunkeja, joissa lähestymistapa vanhaan arkkitehtuuriin on ollut kunnioittava.

        "Eiköhän arkkitehdit suunnittele niin hyviä taloja kuin osaavat, tarkoituksella tuskin kukaan paskaa tekee."

        Epäilemättä ongelma lähteekin suurelta osin jo epäonnistuneesta koulutuksesta. Arkkitehdit ovat kaikki kuin aivopesun läpikäyneitä. Ehkä he tekevät niin hyvää kuin osaavat, mutta silloin on todettava arkkitehtien osaamistason romahtaneen menneihin aikoihin verrattuna. Itse uskon, että enemmän on kyse turhassa, luutuneessa pidättäytymisessä vastenmieliseen ja taiteellisesti pääosin epäonnistuneeseen moderniin tyyliin.

        Vähän sieppaa, kun tyyli irroitetaan "asiayhteydestään" – asuttavuuden ja viihtyisyyden kannalta esim. valoisat asunnot ja parvekkeet ovat varmaankin monen mielestä aika kivoja, mutta esim. kartanonkoski-tyyppiseen arkkitehtuuriin varsin vaikeasti sovitettavia. Olen käynyt muutamissa kartanonkosken asunnoissa, eivätkä ne kyllä viihtyisyydellä hurmaa – päin vastoin, tiukat julkisivumääräykset ovat johtaneet hankaliin sisätilaratkaisuihin (ennen vanhaan, kun huonekoko oli paljon suurempi, oli helpompi sovittaa huoneet julkisivuun; toisaalta silloin ei ollut myöskään kaiken maailman huoneistosaunoja, ikkunallisia vessoja ym. kodinhoitohuoneita. Ja tosiaan kaikissa asunnoissa ei ole edes parveketta! ja kun pihat ovat parkkipaikkoina ja katuelämä puuttuu, niin sellainen voisi olla ihan kiva…

        Eli onko esim. nykyarkkitehtuuria ts. "modernia tyyliä" edustava Arabianranta kategorisesti aivan hirveä verrattuna uusvanhaan Kartanonkoskeen?

      • Arto Y.
        vs. Kartanonkoski kirjoitti:

        Vähän sieppaa, kun tyyli irroitetaan "asiayhteydestään" – asuttavuuden ja viihtyisyyden kannalta esim. valoisat asunnot ja parvekkeet ovat varmaankin monen mielestä aika kivoja, mutta esim. kartanonkoski-tyyppiseen arkkitehtuuriin varsin vaikeasti sovitettavia. Olen käynyt muutamissa kartanonkosken asunnoissa, eivätkä ne kyllä viihtyisyydellä hurmaa – päin vastoin, tiukat julkisivumääräykset ovat johtaneet hankaliin sisätilaratkaisuihin (ennen vanhaan, kun huonekoko oli paljon suurempi, oli helpompi sovittaa huoneet julkisivuun; toisaalta silloin ei ollut myöskään kaiken maailman huoneistosaunoja, ikkunallisia vessoja ym. kodinhoitohuoneita. Ja tosiaan kaikissa asunnoissa ei ole edes parveketta! ja kun pihat ovat parkkipaikkoina ja katuelämä puuttuu, niin sellainen voisi olla ihan kiva…

        Eli onko esim. nykyarkkitehtuuria ts. "modernia tyyliä" edustava Arabianranta kategorisesti aivan hirveä verrattuna uusvanhaan Kartanonkoskeen?

        "Vähän sieppaa, kun tyyli irroitetaan 'asiayhteydestään' – asuttavuuden ja viihtyisyyden kannalta esim. valoisat asunnot ja parvekkeet ovat varmaankin monen mielestä aika kivoja, mutta esim. kartanonkoski-tyyppiseen arkkitehtuuriin varsin vaikeasti sovitettavia."

        Nämä ovat varmasti juuri sellaisia asioita, joissa nykyarkkitehdeilla olisi annettavaa, ja jotka puoltavat kokonaan uuden tyylin kehittämistä nykyarkkitehtuurin tilalle "uusvanhan" sijasta. Modernista tyylistä voitaisiin ottaa opiksi ne hyvät ratkaisut jota sillä on tarjottavanaan, mutta panostaa silti uudella tavalla myös julkisivujen ulkonäköön. En millään voi uskoa, että tämä olisi mahdottomuus. Rohkaisevia esimerkkejä löytyy jonkin verran esim. moderneista pientaloista.

      • zimba
        vs. Kartanonkoski kirjoitti:

        Vähän sieppaa, kun tyyli irroitetaan "asiayhteydestään" – asuttavuuden ja viihtyisyyden kannalta esim. valoisat asunnot ja parvekkeet ovat varmaankin monen mielestä aika kivoja, mutta esim. kartanonkoski-tyyppiseen arkkitehtuuriin varsin vaikeasti sovitettavia. Olen käynyt muutamissa kartanonkosken asunnoissa, eivätkä ne kyllä viihtyisyydellä hurmaa – päin vastoin, tiukat julkisivumääräykset ovat johtaneet hankaliin sisätilaratkaisuihin (ennen vanhaan, kun huonekoko oli paljon suurempi, oli helpompi sovittaa huoneet julkisivuun; toisaalta silloin ei ollut myöskään kaiken maailman huoneistosaunoja, ikkunallisia vessoja ym. kodinhoitohuoneita. Ja tosiaan kaikissa asunnoissa ei ole edes parveketta! ja kun pihat ovat parkkipaikkoina ja katuelämä puuttuu, niin sellainen voisi olla ihan kiva…

        Eli onko esim. nykyarkkitehtuuria ts. "modernia tyyliä" edustava Arabianranta kategorisesti aivan hirveä verrattuna uusvanhaan Kartanonkoskeen?

        Kun "kivan" näköinen, perinnearkkitehtuurin kliseitä viljelevä kartanonkoski käy kaupaksi hyvin, niin tietenkin rakennusliikkeet sitä tekevät. Markkinointi ja ostopäätökset tapahtuvat usein mielikuvatasolla. Maallikkokansalle näytetään sisuksista pohjapiirrokset, joista useimmat eivät muuta tajua kuin ne maagiset neliömetriluvut.

        Sikahalvalla kasatut, vanhalla hyvällä rakennustavan maineella ratsastavat talot ovat sisältä aivan samaa bulkkia kuin muukin halpisasuntotuotanto. Hintalappuun saadaan vaan roima lisä.

      • Arto Y.
        zimba kirjoitti:

        Kun "kivan" näköinen, perinnearkkitehtuurin kliseitä viljelevä kartanonkoski käy kaupaksi hyvin, niin tietenkin rakennusliikkeet sitä tekevät. Markkinointi ja ostopäätökset tapahtuvat usein mielikuvatasolla. Maallikkokansalle näytetään sisuksista pohjapiirrokset, joista useimmat eivät muuta tajua kuin ne maagiset neliömetriluvut.

        Sikahalvalla kasatut, vanhalla hyvällä rakennustavan maineella ratsastavat talot ovat sisältä aivan samaa bulkkia kuin muukin halpisasuntotuotanto. Hintalappuun saadaan vaan roima lisä.

        "Kun 'kivan' näköinen, perinnearkkitehtuurin kliseitä viljelevä kartanonkoski käy kaupaksi hyvin, niin tietenkin rakennusliikkeet sitä tekevät."

        Käsittääkseni Kartanonkoski on kerrostalojen suhteen Suomessa ensimmäinen lajiaan nykyaikana. 'Tietenkin' on siinä mielessä hyvin outo sanavalinta.

        "Sikahalvalla kasatut, vanhalla hyvällä rakennustavan maineella ratsastavat talot ovat sisältä aivan samaa bulkkia kuin muukin halpisasuntotuotanto. Hintalappuun saadaan vaan roima lisä."

        En tunne Kartanonkosken taloja niin hyvin, että voisin ottaa sisätilojen laatuun kantaa. On kuitenkin huomattava, ettei asukkaiden elinympäristö rajoitu neljän seinän sisään. Juuri siksi talojen ulkonäöllä ja näin luodulla tunnelmalla on ratkaiseva merkitys alueella viihtymisen kannalta! Hyvä funktionaalisuus ja sisäsuunnittelu eivät riitä hyvän rakennetun elinympäristön luomiseen.

        Miten joku voikin ottaa tämän positiivisen valonpilkahduksen vastaan noin kyynisellä asenteella? Bisnes on totta kai aina kyseessä, mutta jos sen kylkiäisenä saadaan viihtyisämpiä ympäristöjä, ei pitäisi olla ongelmaa!

    • Pyhätehti

      Keskustelu näkyy noudattavan vanhoja linjoja, mutta on onneksi vilkasta. Hyvä. Ja katsokaa kaikki se Telakan uusinta, jos ette ensiesitystä ehtineet.

      Pikaisesti pari mielestäni ristiriitaista syytöstä pöydälle:

      1. Arkkitehtia syytetään siitä, että aina tehdään jotain "uutta" ja "erikoista"

      2. Arkkitehtia syytetään, että tehdään aina samanlaisia betonilaatikoita.

      Mielestäni edellisen motiivina on jälkimmäinen ja jälkimmäisen motiivina syytös ensimmäisestä.

      • Arto Y.

        "Pikaisesti pari mielestäni ristiriitaista syytöstä pöydälle:
        1. Arkkitehtia syytetään siitä, että aina tehdään jotain 'uutta' ja 'erikoista'
        2. Arkkitehtia syytetään, että tehdään aina samanlaisia betonilaatikoita.
        "

        Jep, eri ihmiset esittävät näkemyksiensä mukaan jomman kumman väitteen. Mielestäni syytös 2. on aiheellisempi. Minusta arkkitehdit eivät aikoihin ole tehneet uutta ja erikoista, vaan pelkästään varioineet samaa modernia laatikkoa. Muutokset ja mahdolliset erikoisuudet ovat niin hienovaraisia, että karkeasti ottaen toimitaan kuitenkin koko ajan saman tyylisuunnan puitteissa. Ensimmäisen syytöksen esittäjät voivat kuitenkin pohjimmiltaan viitata arkkitehtien kieltäytymiseen perinteisistä muodoista kuten harjakatoista. Moderni koetaan siis vuosikymmentenkin jälkeen "uutena ja erikoisena".

      • Uusinnan katsonut

        Katsoin tosiaan ko. jutun koska olen juuri itsekkin rakentamassa... juu safan kaveri on suunnittelija mutta miksi ihmeessa ohjelmassa kaikkien arkkitehtien ja sen tutkijan mielestä :

        On jumalaton raiskaus ja suuri häpeä jos MUUSSA kuin ulkokuoreltaan hyvin modernissa state of art desing asunnossa on nykyaikainen hyvin moderni sisustus ja tekniikka. Ohjelman täysin älyttömät vertakset olivat aivan älyttömän huonoja vrs vanhojen tansseihen... ha ha haaaaa :D

        Tehdäänhän sitä nykyään uusia hienoja kelloja ja autoja ja jopa niitä vaatteita! jo olleen muodin mukaiseen tyyliin mutta siis nykyaikaisella tekniikalla ja materiaaleilla!

        Eikö se asunto nyt kuitenkin tehdä ensisijaisesti ihmiselle paikaksi asua ja elää (nyt puhun siis omistus asunnoista)

    • kille

      mikä siinä kartanonkoskessa ihmisiä oikein miellyttää?? sehän todella näyttää pelkiltä kuorilta joissa on mansardikatto ja vähän pyöreää ikkunaa siellä täällä.

      kartanonkosken yhteydessä puhutaan paljon viihtyisyyden merkityksestä. ei se viihtyisyys niinkään siitä perinteisestä rakennustyylistä tule vaan ainakin tässä tapauksessa koen viihtyisyyden välittyvän voimakkaiden värien ja intiimin katutilan kautta.

      mikä teitä "taviksia" vaivaa?? ei uutta rakennuskantaa yksinkertaisesti voi luoda tekemällä uutta joka jo valmistuessaan on vanhaa. se on arkkitehtietiikan vastaista. suunnittelevien arkkitehtien tulee luoda uutta kaupunkikuvaa joka vastaa tämän päivän tarpeita ja ihanteita. toisin sanoen tyyli on kulttuurisidonnainen. se, ovatko arkkitehdit onnistuneet tässä, on eri asia. mielestäni ovat ja eivät.

      myös modernin arkkitehtuurin keinoin voidaan luoda viihtyisää elinympäristöä. vrt. esim. pikku-huopalahti. huomattavasti viihtyisämpi kuin kartanonkoski, tosin jo yli 10 vuotta vanha projekti - mutta toimii yhä! viihtyvyyttä saadaan väreillä, erilaisilla näkymillä ja katutilan rajauksella. on hienoa, että autoille ei ole tehty erillisiä parkkipaikkoja vaan ne on pysäköity kadunvarrelle tai autotalleihin. ja katutasossa on palveluita.

      tämän hetken aatteellinen trendi on keskiaikainen katutila jossa on sattumanvaraisuuden tunnelmaa. valitettavasti se ei ole vielä levinnyt käytäntöön kovinkaan laajalle. uskon sen ajan vielä muutaman vuoden päästä tulevan.

      nyt unohtakaa se v***n kartanonkoski ja vaatikaa tähän aikaan ja kulttuuriin sopivaa hyvää arkkitehtuuria selkeine pintoineen ja suurine ikkunoineen. sitä me kaikki kuitenkin loppujen lopuksi haluamme. umpikortteleita ja liiketiloja katutasolle. autoja varten ei enää asfalttikenttiä vaan jokin muu ratkaisu esim. kadunvarsipysäköinti tai maanalainen parkkihalli. ns. perinnetyyliset talopaketit pannaan. harjakattoa voidaan käyttää myös modernissa arkkitehtuurissa. ja erkkereitä.

      • ja rajoittavaa

        No vähän on tylsän kuuloista, jos ei pysty suunnittelemaan kuin sitä yhtä ja ainoaa. Teetkö oikeastaan kaiken vain itseäsi varten? Että sitten kuollessasi sinusta jäisi jotenkin mahtava jälki tälle maapallolle? "ei uutta rakennuskantaa yksinkertaisesti voi luoda tekemällä uutta joka jo valmistuessaan on vanhaa. se on arkkitehtietiikan vastaista." So what? Ei aina arkkitehdin tarvitse luoda "jotakin mullistavaa."
        Jos asiakas haluaa perinnepaketin se hänelle suotakoon. Onhan ihminen arvokkaampi, kuin sinun arkkitehtietiikkasi.

        Kyllä on vaikeaa joillakin elämä.

      • kille
        ja rajoittavaa kirjoitti:

        No vähän on tylsän kuuloista, jos ei pysty suunnittelemaan kuin sitä yhtä ja ainoaa. Teetkö oikeastaan kaiken vain itseäsi varten? Että sitten kuollessasi sinusta jäisi jotenkin mahtava jälki tälle maapallolle? "ei uutta rakennuskantaa yksinkertaisesti voi luoda tekemällä uutta joka jo valmistuessaan on vanhaa. se on arkkitehtietiikan vastaista." So what? Ei aina arkkitehdin tarvitse luoda "jotakin mullistavaa."
        Jos asiakas haluaa perinnepaketin se hänelle suotakoon. Onhan ihminen arvokkaampi, kuin sinun arkkitehtietiikkasi.

        Kyllä on vaikeaa joillakin elämä.

        no se on kyllä totta jos puhutaan pientaloista. jokainen periaatteessa tehköön tontilleen mitä lystää (kaavan puitteissa tosin). mutta asuinalueiden suunnitteluissa ja julkisissa rakennuksissa asia on eri. eikä sitä tehdä itselle vaan se tehdään hyvien opittujen käytäntöjen kautta yhteisölle. on siinä niin monta insinööriä ja muuta suunnittelutahoa mukana että ei se oikein itselle jää tehtäväksi.

        se vanhahan on sitä yhtä ja ainoaa. moderni arkkitehtuuri on rikasta kun voi tehdä muutakin kuin sitä yhtä ja ainoaa. valitettavasti laatikot ovat jäänet elämään, eivät ne mielestäni edusta nykyarkkitehtuuria parhaimillaan. ne on lähempänä sitä 20-luvulta 70-luvulle kestänyttä modernismi- ja bauhaus-aatetta.

        ihminen on arvokkaampi kuin arkkitehtietiikka mutta kun niitä suuria komplekseja katsoo muutkin kuin sinä. kenen makua tässä pitäisi noudattaa? harvemmin se arkkitehti oikeasti saa piirtää mitä haluaa. käytäntö ja totuttu ajattelutapa sekä tietenkin raha ovat vaikutusvaltaisimmat suunnittelijat. ja taas poikkeuksena on pientalot jossa tehdään yhden ihmisen näkökannan mukaan (=asiakas).

      • Rantojen Kruunaamaton Ursus

        Kävin vuosi sitten Nijmegenissä. Asuntojen ikkunat olivat suuria ja olohuoneeseen näki suoraa kapeilta kaduilta. Talot olivat matalia, korkeintaan 3-kerroksisia. Monet talot olivat uusia, mutta kuitenkin hyvin sovitettuja kapeaan keski-aikaiseen katuverkkoon, jossa useat kadut olivat kävelykatuja. Ihan viihtyisältä vaikutti. Suomalaiset eivät ehkä arvostaisi näkymää kadulta suoraan olohuoneeseen, mutta hollantilaisia se ei tuntunut haittaavan.
        Nijmegenin suunnittelu oli sen alueen perinteistä rakennustapaa, jossa ei nähtävästi edes tavoiteltu uuden luomista, vaan vanhan täydentämistä. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen, vaan vanhan varaankin voi perustaa.
        Oulun asuntomessujen piti esitellä suomalaisen arkkitehtuurin voimaa. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi kylmyys ja laitosmaisuus. Ehkä osansa tässä oli asemakaavalla ja talonrakentajien maulla, mutta toisaalta suomalaisia arkkitehteja varmaan vähän hävettää suunnitella "rahvaanomaisemmalla" tyylillä, mistä kertoo Kartanonkosken haukkuminen yhteen ääneen. Sellaisia suunnitelmia ei ehkä juurikaan esitellä asiakkaille. Lentoasemaa muistuttavía taloja nähtävästi pidetään tyylin ylimpänä huippuna.

      • Kokonaisuus ja ympäristö.
        kille kirjoitti:

        no se on kyllä totta jos puhutaan pientaloista. jokainen periaatteessa tehköön tontilleen mitä lystää (kaavan puitteissa tosin). mutta asuinalueiden suunnitteluissa ja julkisissa rakennuksissa asia on eri. eikä sitä tehdä itselle vaan se tehdään hyvien opittujen käytäntöjen kautta yhteisölle. on siinä niin monta insinööriä ja muuta suunnittelutahoa mukana että ei se oikein itselle jää tehtäväksi.

        se vanhahan on sitä yhtä ja ainoaa. moderni arkkitehtuuri on rikasta kun voi tehdä muutakin kuin sitä yhtä ja ainoaa. valitettavasti laatikot ovat jäänet elämään, eivät ne mielestäni edusta nykyarkkitehtuuria parhaimillaan. ne on lähempänä sitä 20-luvulta 70-luvulle kestänyttä modernismi- ja bauhaus-aatetta.

        ihminen on arvokkaampi kuin arkkitehtietiikka mutta kun niitä suuria komplekseja katsoo muutkin kuin sinä. kenen makua tässä pitäisi noudattaa? harvemmin se arkkitehti oikeasti saa piirtää mitä haluaa. käytäntö ja totuttu ajattelutapa sekä tietenkin raha ovat vaikutusvaltaisimmat suunnittelijat. ja taas poikkeuksena on pientalot jossa tehdään yhden ihmisen näkökannan mukaan (=asiakas).

        Arkkitehti joka on saannut suunnitella,ympäristön,kokonaisen korttelialueen on "vastuussa"että asuinalue kestää "ajanhampaan".Kokonaisuus ja visuaalisuus ympäristöön Kartanokoskessa on onnistuttu tosi hyvin ja kun vielä istutukset,puut ja pensaat kasvavat omiin oikeisiin mittoihin,puhutaan Kartanokoskesta Vantaan helmenä.

      • Arto Y.
        Rantojen Kruunaamaton Ursus kirjoitti:

        Kävin vuosi sitten Nijmegenissä. Asuntojen ikkunat olivat suuria ja olohuoneeseen näki suoraa kapeilta kaduilta. Talot olivat matalia, korkeintaan 3-kerroksisia. Monet talot olivat uusia, mutta kuitenkin hyvin sovitettuja kapeaan keski-aikaiseen katuverkkoon, jossa useat kadut olivat kävelykatuja. Ihan viihtyisältä vaikutti. Suomalaiset eivät ehkä arvostaisi näkymää kadulta suoraan olohuoneeseen, mutta hollantilaisia se ei tuntunut haittaavan.
        Nijmegenin suunnittelu oli sen alueen perinteistä rakennustapaa, jossa ei nähtävästi edes tavoiteltu uuden luomista, vaan vanhan täydentämistä. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen, vaan vanhan varaankin voi perustaa.
        Oulun asuntomessujen piti esitellä suomalaisen arkkitehtuurin voimaa. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi kylmyys ja laitosmaisuus. Ehkä osansa tässä oli asemakaavalla ja talonrakentajien maulla, mutta toisaalta suomalaisia arkkitehteja varmaan vähän hävettää suunnitella "rahvaanomaisemmalla" tyylillä, mistä kertoo Kartanonkosken haukkuminen yhteen ääneen. Sellaisia suunnitelmia ei ehkä juurikaan esitellä asiakkaille. Lentoasemaa muistuttavía taloja nähtävästi pidetään tyylin ylimpänä huippuna.

        Monet Oulun asuntomessujen pientalokohteet käyttävät paremminkin julkisiin rakennuksiin soveltuvia ratkaisuja sen sijaan, että pyrkisivät kodinomaisuuteen. Miksi näin?

      • Arto Y.

        "ei se viihtyisyys niinkään siitä perinteisestä rakennustyylistä tule vaan ainakin tässä tapauksessa koen viihtyisyyden välittyvän voimakkaiden värien ja intiimin katutilan kautta."

        Liian harvinaista vain tuo värien käyttö modernissa arkkitehtuurissa. Asiantila, jonka voisi muuttaa. Värien käyttö sopisi Suomeen paljon paremmin kuin tylsät harmaat ja valkoiset sävyt. Mietitäänpä esim. talvea, jolloin maisemakin on valkoinen tai harmaa. Tätä taustaa vasten värit toisivat eloa rakennuksiin.

        "mikä teitä taviksia vaivaa?? ei uutta rakennuskantaa yksinkertaisesti voi luoda tekemällä uutta joka jo valmistuessaan on vanhaa. se on arkkitehtietiikan vastaista."

        Voitko kertoa, milloin ja missä tuollainen yhteinen päätös arkkitehtietiikasta on tehty. Ainakaan tämä sääntö ei ole ollut aina voimassa, koska kertaustyylejä on arkkitehtuurissa harrastettu pitkällä aikajänteellä.

        "tämän hetken aatteellinen trendi on keskiaikainen katutila jossa on sattumanvaraisuuden tunnelmaa."

        Tuo kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta.

        "nyt unohtakaa se v***n kartanonkoski ja vaatikaa tähän aikaan ja kulttuuriin sopivaa hyvää arkkitehtuuria selkeine pintoineen ja suurine ikkunoineen. sitä me kaikki kuitenkin loppujen lopuksi haluamme."

        Miten määritellään, mikä sopii tähän aikaan? Moderni arkkitehtuuri viestii tehoajattelusta ja kiireestä. Ehkä se sinänsä sopii aikaamme, mutta onko meitä pakko muistuttaa näistä ikävistä asioista jopa talojen julkisivuissa? Mielestäni ei. Kannatan kyllä uudenlaista hyvää ja kauneusarvot palauttavaa arkkitehtuuria, jos joku onnistuu sellaista kehittämään. Modernille tylsyydelle ja henkiselle köyhyydelle kuitenkin jyrkkä ei.

      • kille
        Arto Y. kirjoitti:

        "ei se viihtyisyys niinkään siitä perinteisestä rakennustyylistä tule vaan ainakin tässä tapauksessa koen viihtyisyyden välittyvän voimakkaiden värien ja intiimin katutilan kautta."

        Liian harvinaista vain tuo värien käyttö modernissa arkkitehtuurissa. Asiantila, jonka voisi muuttaa. Värien käyttö sopisi Suomeen paljon paremmin kuin tylsät harmaat ja valkoiset sävyt. Mietitäänpä esim. talvea, jolloin maisemakin on valkoinen tai harmaa. Tätä taustaa vasten värit toisivat eloa rakennuksiin.

        "mikä teitä taviksia vaivaa?? ei uutta rakennuskantaa yksinkertaisesti voi luoda tekemällä uutta joka jo valmistuessaan on vanhaa. se on arkkitehtietiikan vastaista."

        Voitko kertoa, milloin ja missä tuollainen yhteinen päätös arkkitehtietiikasta on tehty. Ainakaan tämä sääntö ei ole ollut aina voimassa, koska kertaustyylejä on arkkitehtuurissa harrastettu pitkällä aikajänteellä.

        "tämän hetken aatteellinen trendi on keskiaikainen katutila jossa on sattumanvaraisuuden tunnelmaa."

        Tuo kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta.

        "nyt unohtakaa se v***n kartanonkoski ja vaatikaa tähän aikaan ja kulttuuriin sopivaa hyvää arkkitehtuuria selkeine pintoineen ja suurine ikkunoineen. sitä me kaikki kuitenkin loppujen lopuksi haluamme."

        Miten määritellään, mikä sopii tähän aikaan? Moderni arkkitehtuuri viestii tehoajattelusta ja kiireestä. Ehkä se sinänsä sopii aikaamme, mutta onko meitä pakko muistuttaa näistä ikävistä asioista jopa talojen julkisivuissa? Mielestäni ei. Kannatan kyllä uudenlaista hyvää ja kauneusarvot palauttavaa arkkitehtuuria, jos joku onnistuu sellaista kehittämään. Modernille tylsyydelle ja henkiselle köyhyydelle kuitenkin jyrkkä ei.

        arkkitehtietiikka on sana jonka keksin kirjoittaessani ensimmäistä viestiäni. voisin luonnehtia sitä siten, että arkkitehdin tulee ottaa vastuu suunnitelmien soveliaisuudesta ja käytännöllisyydestä. samalla arkkitehti edistää hyvän maun mukaista arkkitehtuuria.

        ok. nyt sanotaan että makuja on monenlaisia... joo joo joo... kuitenkin unohdetaan että myös arkkitehteja on erilaisia ja täten siis makuja on erilaisia. kuitenkin useimmiten yhteistä arkkitehdeille on jonkinlainen linjaveto ja käsitys siitä mikä on hyvää rakentamista siitä huolimatta vaikka ei itse siitä henk.koht. pidä. usein myös unohdetaan että arkkitehditin ovat ihmisiä ja asuvat taloissaan ja asunnoissaan aivan kuten muutkin.

        minulle kartanonkoski edustaa miellyttävää ympäristöä mutta ei sen parempaa kuin yleensä. se on mielestäni saanut aivan liian huomiota tasoonsa nähden - suomessa on parempiakin asumisympäristöjä. syy tähän huomioon on ihmisten hehkutus siitä kuinka kaiken pitäisi olla tuonlaista rakentamista. mulle loppujen lopuksi on aivan yksi lysti onko kartanonkoskea vai ei. kuitenkaan uuden rakentamisen lähtökohtana ei saa olla vanhan kopiointi tai matkiminen. eikö modernin ja historiallisten tyylien sekoitusta tarpeeksi nähty 80-luvulla?? ei enää palata siihen. pidetään vanha vanhana ja annetaan niille se arvostus mikä niille rakennushistoriallisessa mielessä kuuluukin.

        kun puhuin keskiaikaisen katutilan "ihannoimisesta", tarkoitin sillä sitä nimenomaista katutilan jäsentelyä ja käyttöä ja sattumanmukaisuuden tunnelmaa. jos et ymmärrä mitä tarkoitan, selaapa kaikki asuinalueiden arkkitehtikilpailut muutamalta viime vuodelta niin kotimaassa kuin ulkomailla. uskallan väittää että jokaisessa kilpailussa vähintään yksi palkittu, lunastettu tai kunniamaininnan saanut ehdotus viittaa näihin asioihin.

        selkeät pinnat ja suuret ikkunapinnat tarkoittavat hyvää julkisivusommittelua. usein taloissa on vain ikkunaa aika-ajoin rivissä (joskus se onnistuu näinkin) mutta olisi hauska nähdä välillä muurimaista selvää julkisivua ilman rikkovia pikkuikkunoita. ja kukapa ei niitä suuria lasipintoja haluaisi? pikkuikkunat tuntuvat usein saunassa tai wc:ssä turhilta - meillä on nykyään lähes poikkeuksetta uusissa taloissa koneellinen tulo- ja poistoilma.

        en nyt jaksa miettiä mitä vielä pitäisi selventää...

      • kullan kallis
        Arto Y. kirjoitti:

        Monet Oulun asuntomessujen pientalokohteet käyttävät paremminkin julkisiin rakennuksiin soveltuvia ratkaisuja sen sijaan, että pyrkisivät kodinomaisuuteen. Miksi näin?

        Oma koti kullan kallis. Ei sinun kai niissä tartte asua. Laita vaan se mummon vanha ryijy seinälle ja maalaa ensi kesänä autotalli punamullalla. Ja muuta vaikka Jalasjärvelle!

        Kodinomaisuus on sana joka viittaa pyökkikalusteisiin, ylipehmeisiin nahkasohviin ja punamultaiseen lautapintaan jossa nurkkalaudat valkoiset. Tämä oli in silloin kun oli ulkovessat ja harmaa navetta lehmineen ja sikoineen. Onko vaikea ymmärtää, että maailma muuttuu?

      • Arto Y.
        kullan kallis kirjoitti:

        Oma koti kullan kallis. Ei sinun kai niissä tartte asua. Laita vaan se mummon vanha ryijy seinälle ja maalaa ensi kesänä autotalli punamullalla. Ja muuta vaikka Jalasjärvelle!

        Kodinomaisuus on sana joka viittaa pyökkikalusteisiin, ylipehmeisiin nahkasohviin ja punamultaiseen lautapintaan jossa nurkkalaudat valkoiset. Tämä oli in silloin kun oli ulkovessat ja harmaa navetta lehmineen ja sikoineen. Onko vaikea ymmärtää, että maailma muuttuu?

        En harrasta kuvaamaasi perinnetyyliä paitsi osittain kesämökillä. Kodikkuus tai kodinomaisuus tarkoittaa paljon muutakin.

      • oma koti:lle
        kullan kallis kirjoitti:

        Oma koti kullan kallis. Ei sinun kai niissä tartte asua. Laita vaan se mummon vanha ryijy seinälle ja maalaa ensi kesänä autotalli punamullalla. Ja muuta vaikka Jalasjärvelle!

        Kodinomaisuus on sana joka viittaa pyökkikalusteisiin, ylipehmeisiin nahkasohviin ja punamultaiseen lautapintaan jossa nurkkalaudat valkoiset. Tämä oli in silloin kun oli ulkovessat ja harmaa navetta lehmineen ja sikoineen. Onko vaikea ymmärtää, että maailma muuttuu?

        Olipa harvinaisen typerä ja yksinkertaisen oloinen tuo kommenttisi.

        Kyllä niitä omakotitoiveita saa kukin käyttää kaupungissa kuin kaupungissa. Eikä onneksi ole aina pakko tehdä niin kuin on muka "yleisesti hyväksyttävää" tai "oikein."
        Maailma muuttuu, tottakai ystäväiseni.
        Toivottavasti suvaitsevaisemmaksi.

      • makuja
        kille kirjoitti:

        arkkitehtietiikka on sana jonka keksin kirjoittaessani ensimmäistä viestiäni. voisin luonnehtia sitä siten, että arkkitehdin tulee ottaa vastuu suunnitelmien soveliaisuudesta ja käytännöllisyydestä. samalla arkkitehti edistää hyvän maun mukaista arkkitehtuuria.

        ok. nyt sanotaan että makuja on monenlaisia... joo joo joo... kuitenkin unohdetaan että myös arkkitehteja on erilaisia ja täten siis makuja on erilaisia. kuitenkin useimmiten yhteistä arkkitehdeille on jonkinlainen linjaveto ja käsitys siitä mikä on hyvää rakentamista siitä huolimatta vaikka ei itse siitä henk.koht. pidä. usein myös unohdetaan että arkkitehditin ovat ihmisiä ja asuvat taloissaan ja asunnoissaan aivan kuten muutkin.

        minulle kartanonkoski edustaa miellyttävää ympäristöä mutta ei sen parempaa kuin yleensä. se on mielestäni saanut aivan liian huomiota tasoonsa nähden - suomessa on parempiakin asumisympäristöjä. syy tähän huomioon on ihmisten hehkutus siitä kuinka kaiken pitäisi olla tuonlaista rakentamista. mulle loppujen lopuksi on aivan yksi lysti onko kartanonkoskea vai ei. kuitenkaan uuden rakentamisen lähtökohtana ei saa olla vanhan kopiointi tai matkiminen. eikö modernin ja historiallisten tyylien sekoitusta tarpeeksi nähty 80-luvulla?? ei enää palata siihen. pidetään vanha vanhana ja annetaan niille se arvostus mikä niille rakennushistoriallisessa mielessä kuuluukin.

        kun puhuin keskiaikaisen katutilan "ihannoimisesta", tarkoitin sillä sitä nimenomaista katutilan jäsentelyä ja käyttöä ja sattumanmukaisuuden tunnelmaa. jos et ymmärrä mitä tarkoitan, selaapa kaikki asuinalueiden arkkitehtikilpailut muutamalta viime vuodelta niin kotimaassa kuin ulkomailla. uskallan väittää että jokaisessa kilpailussa vähintään yksi palkittu, lunastettu tai kunniamaininnan saanut ehdotus viittaa näihin asioihin.

        selkeät pinnat ja suuret ikkunapinnat tarkoittavat hyvää julkisivusommittelua. usein taloissa on vain ikkunaa aika-ajoin rivissä (joskus se onnistuu näinkin) mutta olisi hauska nähdä välillä muurimaista selvää julkisivua ilman rikkovia pikkuikkunoita. ja kukapa ei niitä suuria lasipintoja haluaisi? pikkuikkunat tuntuvat usein saunassa tai wc:ssä turhilta - meillä on nykyään lähes poikkeuksetta uusissa taloissa koneellinen tulo- ja poistoilma.

        en nyt jaksa miettiä mitä vielä pitäisi selventää...

        on niin monenlaisia. Koko kirjoituksesi oli turha? Tuollaisista asioista ei vain voi kiistellä. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, kolmas jopa molemmista.
        Itse lukeudun sellaiseen ryhmään, että pidän molemmista ääripäistä. Sekä todella vanhasta että myös modernista pelkistetystä arkkitehtuurista. On ihanaa, että luodaan uutta. Pidän isoista lasipinnoista, valoisuudesta, korkeudesta ja avaruudesta. En myöskään loukkaannu siitä, jos joku haluaa tehdä uuden, mutta vanhannäköisen talon. Olenkohan jotenkin outo?

      • kullan kallis taas
        oma koti:lle kirjoitti:

        Olipa harvinaisen typerä ja yksinkertaisen oloinen tuo kommenttisi.

        Kyllä niitä omakotitoiveita saa kukin käyttää kaupungissa kuin kaupungissa. Eikä onneksi ole aina pakko tehdä niin kuin on muka "yleisesti hyväksyttävää" tai "oikein."
        Maailma muuttuu, tottakai ystäväiseni.
        Toivottavasti suvaitsevaisemmaksi.

        Etpä tainnut ironiaani ymmärtää...

        Niissä asuntomessutaloissa asuu ihmisiä: Oma koti kullan kallis.
        Se kodinomaisuus voi tarkoittaa myös sitä mitä asuntomessuilla esitetään. On mielestäni vähän tyhmää tulla tänne sanomaan, että asuntomessutalot eivät ole kodinomaisia kun samalla ne kuitenkin ovat ihmisten koteja.

        Toivottavasti maailma todella muuttuu suvaitsevaisemmaksi.

      • Arto Y.
        kille kirjoitti:

        arkkitehtietiikka on sana jonka keksin kirjoittaessani ensimmäistä viestiäni. voisin luonnehtia sitä siten, että arkkitehdin tulee ottaa vastuu suunnitelmien soveliaisuudesta ja käytännöllisyydestä. samalla arkkitehti edistää hyvän maun mukaista arkkitehtuuria.

        ok. nyt sanotaan että makuja on monenlaisia... joo joo joo... kuitenkin unohdetaan että myös arkkitehteja on erilaisia ja täten siis makuja on erilaisia. kuitenkin useimmiten yhteistä arkkitehdeille on jonkinlainen linjaveto ja käsitys siitä mikä on hyvää rakentamista siitä huolimatta vaikka ei itse siitä henk.koht. pidä. usein myös unohdetaan että arkkitehditin ovat ihmisiä ja asuvat taloissaan ja asunnoissaan aivan kuten muutkin.

        minulle kartanonkoski edustaa miellyttävää ympäristöä mutta ei sen parempaa kuin yleensä. se on mielestäni saanut aivan liian huomiota tasoonsa nähden - suomessa on parempiakin asumisympäristöjä. syy tähän huomioon on ihmisten hehkutus siitä kuinka kaiken pitäisi olla tuonlaista rakentamista. mulle loppujen lopuksi on aivan yksi lysti onko kartanonkoskea vai ei. kuitenkaan uuden rakentamisen lähtökohtana ei saa olla vanhan kopiointi tai matkiminen. eikö modernin ja historiallisten tyylien sekoitusta tarpeeksi nähty 80-luvulla?? ei enää palata siihen. pidetään vanha vanhana ja annetaan niille se arvostus mikä niille rakennushistoriallisessa mielessä kuuluukin.

        kun puhuin keskiaikaisen katutilan "ihannoimisesta", tarkoitin sillä sitä nimenomaista katutilan jäsentelyä ja käyttöä ja sattumanmukaisuuden tunnelmaa. jos et ymmärrä mitä tarkoitan, selaapa kaikki asuinalueiden arkkitehtikilpailut muutamalta viime vuodelta niin kotimaassa kuin ulkomailla. uskallan väittää että jokaisessa kilpailussa vähintään yksi palkittu, lunastettu tai kunniamaininnan saanut ehdotus viittaa näihin asioihin.

        selkeät pinnat ja suuret ikkunapinnat tarkoittavat hyvää julkisivusommittelua. usein taloissa on vain ikkunaa aika-ajoin rivissä (joskus se onnistuu näinkin) mutta olisi hauska nähdä välillä muurimaista selvää julkisivua ilman rikkovia pikkuikkunoita. ja kukapa ei niitä suuria lasipintoja haluaisi? pikkuikkunat tuntuvat usein saunassa tai wc:ssä turhilta - meillä on nykyään lähes poikkeuksetta uusissa taloissa koneellinen tulo- ja poistoilma.

        en nyt jaksa miettiä mitä vielä pitäisi selventää...

        "kuitenkin unohdetaan että myös arkkitehteja on erilaisia ja täten siis makuja on erilaisia. kuitenkin useimmiten yhteistä arkkitehdeille on jonkinlainen linjaveto ja käsitys siitä mikä on hyvää rakentamista siitä huolimatta vaikka ei itse siitä henk.koht. pidä."

        Tarkoitatko todella, että arkkitehdin on tavallaan pakko noudattaa yleisesti vallalla olevaa linjaa, vaikka omat ihanteet tai toiveet olisivat jotain muuta? Tällaista on vaikea ymmärtää - miten kehitystä voisi tapahtua, jos vain yksi totuus sallitaan?

        Minusta arkkitehtuurin alalla voisi järjestää ikäänkuin taidenäyttelyitä, joissa arkkitehdit esittelisivät hahmotelmia uudesta arkkitehtuurista, ilman taloudellisia ja muita reunaehtoja. Näin arkkitehdit voisivat antaa itselleen luvan vähän irroitella ja jakaa uusia ideoita. Tällaisen toiminnan tuloksena voisi vähitellen kehittyä uutta tyyliä, jota voisi sitten jossain vaiheessa soveltaa käytäntöönkin.

        Toki arkkitehdit käyttävät jo nyt voimavarojaan esim. suunnittelukilpailuihin, mutta toivoisin, että tuollaiseenkin toimintaan riittäisi resursseja. Suunnitelmienhan ei tarvitsisi olla viimeiseen saakka hiottuja, enemmän voitaisiin hakea uusia muotoja ja estetiikkaa, haarukoida värien käyttöä ja niin - jopa niitä mahdollisia uusia koristeaiheita. Keinoja murtautua ulos modernista tylsyydestä, luoda jotain aidosti uutta, samaan aikaan kaunista, taiteellista ja käytännöllistä.

        "minulle kartanonkoski edustaa miellyttävää ympäristöä mutta ei sen parempaa kuin yleensä. se on mielestäni saanut aivan liian huomiota tasoonsa nähden - suomessa on parempiakin asumisympäristöjä."

        Minun on tutustuttava Kartanonkoskeen paremmin. Mutta alueella on erilaisuutensa vuoksi kyllä uutisarvoa, liiasta huomiosta ei minusta voi siksi puhua. Alueella on suuri merkitys myös keskustelun herättäjänä.

        "kuitenkaan uuden rakentamisen lähtökohtana ei saa olla vanhan kopiointi tai matkiminen. eikö modernin ja historiallisten tyylien sekoitusta tarpeeksi nähty 80-luvulla?? ei enää palata siihen."

        Edelleen mietin, mitkä ovat ne "kielletyt elementit", jotka lasketaan vanhan kopioimiseksi. Minusta on varsin teennäisen oloista, että jos arkkitehti esim. myöntyykin tekemään taloon harjakaton, on siitä ainakin jätettävä räystäät pois tms. Eikö tällaista voida pitää itsetarkoituksellisena kikkailuna pelkästään siksi, että erotutaan vanhasta? Tiukan moderni ilme ei kärjistäen salli juuri värejä, ei koristelua eikä muotojakaan. Mitä jää jäljelle? Hyvä sisäsuunnittelu joissain tapauksissa kenties, mutta se ei ainakaan minulle riitä.

      • Arto Y.
        kullan kallis taas kirjoitti:

        Etpä tainnut ironiaani ymmärtää...

        Niissä asuntomessutaloissa asuu ihmisiä: Oma koti kullan kallis.
        Se kodinomaisuus voi tarkoittaa myös sitä mitä asuntomessuilla esitetään. On mielestäni vähän tyhmää tulla tänne sanomaan, että asuntomessutalot eivät ole kodinomaisia kun samalla ne kuitenkin ovat ihmisten koteja.

        Toivottavasti maailma todella muuttuu suvaitsevaisemmaksi.

        "Se kodinomaisuus voi tarkoittaa myös sitä mitä asuntomessuilla esitetään. On mielestäni vähän tyhmää tulla tänne sanomaan, että asuntomessutalot eivät ole kodinomaisia kun samalla ne kuitenkin ovat ihmisten koteja."

        Olet oikeassa siinä, ettei kukaan voi tätä asiaa toisten puolesta ja yksiselitteisesti määritellä. Silti keskustelua on käytävä.

        Paljasta, käsittelemätöntä betonipintaa kymmeniä neliöitä kodin seinissä ja katoissa (Oulun asuntomessualueen Graafinen talo)... Ehkä se jollekin sitten on kodinomaisuutta. Voidaan kuitenkin myös kysyä, kuinka tyytyväisiä työn tilaajat ovat arkkitehdin tuotokseen.

        Heitänpä pureskeltavaksi yhdenlaisen väitteen: usein modernista minimalismista sanovat pitävänsä ne, joilla ei todellisuudessa ole omaa makua tai ainakaan rohkeutta sen julkituomiseen. Henkilöt, jotka ovat taipuvaisia ulkoiseen kontrolliin ja pitävät valtakunnan 'virallista taidesuuntausta' siksi turvallisena vaihtoehtona, jonka suojissa ei tarvitse pelätä syytöksiä huonosta mausta.

      • opettelua?
        kullan kallis taas kirjoitti:

        Etpä tainnut ironiaani ymmärtää...

        Niissä asuntomessutaloissa asuu ihmisiä: Oma koti kullan kallis.
        Se kodinomaisuus voi tarkoittaa myös sitä mitä asuntomessuilla esitetään. On mielestäni vähän tyhmää tulla tänne sanomaan, että asuntomessutalot eivät ole kodinomaisia kun samalla ne kuitenkin ovat ihmisten koteja.

        Toivottavasti maailma todella muuttuu suvaitsevaisemmaksi.

        Ahaa... se olikin ironiaa? No minä en ole haukkunut koskaan asuntomessutaloja, vai olenko?

        Se lukutaito..?

        En myöskään ole väittänyt, ettei messutalo voisi olla koti? Vai olenko? Itseasiassa kun ajattelen tarkemmin, en ole puhunut mitään messutaloista..
        No nytpä sitten puhun :) Hienoja ne ovat, pidän niistä joista näkee jo kauas, että ovat tehty tyylillä ja taidolla sekä ulkoa että sisältäpäin.
        Nautin suunnattomasti käydä messuilla :)

        Suvaitsevaisuudesta..
        niinpä, kuka on suvaitsevainen, kuka ei.

      • ullanlinna
        kille kirjoitti:

        arkkitehtietiikka on sana jonka keksin kirjoittaessani ensimmäistä viestiäni. voisin luonnehtia sitä siten, että arkkitehdin tulee ottaa vastuu suunnitelmien soveliaisuudesta ja käytännöllisyydestä. samalla arkkitehti edistää hyvän maun mukaista arkkitehtuuria.

        ok. nyt sanotaan että makuja on monenlaisia... joo joo joo... kuitenkin unohdetaan että myös arkkitehteja on erilaisia ja täten siis makuja on erilaisia. kuitenkin useimmiten yhteistä arkkitehdeille on jonkinlainen linjaveto ja käsitys siitä mikä on hyvää rakentamista siitä huolimatta vaikka ei itse siitä henk.koht. pidä. usein myös unohdetaan että arkkitehditin ovat ihmisiä ja asuvat taloissaan ja asunnoissaan aivan kuten muutkin.

        minulle kartanonkoski edustaa miellyttävää ympäristöä mutta ei sen parempaa kuin yleensä. se on mielestäni saanut aivan liian huomiota tasoonsa nähden - suomessa on parempiakin asumisympäristöjä. syy tähän huomioon on ihmisten hehkutus siitä kuinka kaiken pitäisi olla tuonlaista rakentamista. mulle loppujen lopuksi on aivan yksi lysti onko kartanonkoskea vai ei. kuitenkaan uuden rakentamisen lähtökohtana ei saa olla vanhan kopiointi tai matkiminen. eikö modernin ja historiallisten tyylien sekoitusta tarpeeksi nähty 80-luvulla?? ei enää palata siihen. pidetään vanha vanhana ja annetaan niille se arvostus mikä niille rakennushistoriallisessa mielessä kuuluukin.

        kun puhuin keskiaikaisen katutilan "ihannoimisesta", tarkoitin sillä sitä nimenomaista katutilan jäsentelyä ja käyttöä ja sattumanmukaisuuden tunnelmaa. jos et ymmärrä mitä tarkoitan, selaapa kaikki asuinalueiden arkkitehtikilpailut muutamalta viime vuodelta niin kotimaassa kuin ulkomailla. uskallan väittää että jokaisessa kilpailussa vähintään yksi palkittu, lunastettu tai kunniamaininnan saanut ehdotus viittaa näihin asioihin.

        selkeät pinnat ja suuret ikkunapinnat tarkoittavat hyvää julkisivusommittelua. usein taloissa on vain ikkunaa aika-ajoin rivissä (joskus se onnistuu näinkin) mutta olisi hauska nähdä välillä muurimaista selvää julkisivua ilman rikkovia pikkuikkunoita. ja kukapa ei niitä suuria lasipintoja haluaisi? pikkuikkunat tuntuvat usein saunassa tai wc:ssä turhilta - meillä on nykyään lähes poikkeuksetta uusissa taloissa koneellinen tulo- ja poistoilma.

        en nyt jaksa miettiä mitä vielä pitäisi selventää...

        Tämähän taipuu mielenkiintoisiin ajatuksiin tämä keskustelu.

        Esitän pari konkreettista esimerkkiä havainnollistamaan tilannetta:

        1) Talossa on pakko olla katto, jotta ei tule taivaalta kissat ja koirat kotiin. Katon on oltava jonkun muotoinen, kun fyysinen esine on pakotettu johonkin muotoon. No niin, toistaiseksi tunnettuja kattomuotoja on aika paljon: harjakatto, tasakatto, pulpettikatto, aumakatto. Ehkä vielä jotain. Nyt kun nämä kaikki ovat kuuluneet johonkin aiempaan "tyyliin", ne ovat varmaan kiellettyjä modernissa arkkitehtuurissa, jossa ei saa hakea vaikutteita tai lainauksia siitä mitä on tehty aiemmin.

        Kuvittelin että 60-luvun virheistä olisi opittu jotain, mutta paskan marjat. Samaa typeryyttä "pitää tehdä omalle ajalle uskollista taloa". Kuinka moni on oikeasti sitä mieltä, että 60-luvun talo keskellä Huvilakatua on hyvä veto?

        2) Oikein vanhoissa taloissa ei ollut ikkunoita. Sitten tehtiin pieniä reikiä seinään. Kun lasi keksittiin, voitiin tehdä isompia reikiä ja paikata ne lasilla. 1900-luvun alussa oli isoja ja pieniä ikkunoita, talon mittakaavasta ja budjetista vähän riippuen. Funkiksesta (?) lähtien muotiin tuli aina vain isommat ikkunat, huipentuen energiakriisiä edeltävään ikkunaseinään ja sen jälkeen lasisiin toimistorakennuksiin. Nyt kun se on nähty, isoja ikkunoita ei kai saa käyttää enää?

        3, 4, 5, 6) Lattiat puuta tai kiveä, keittiö huone vai kytketty, makuuhuone iso vai pieni jne.

        Yhteenveto: kaikki, mitä teemme, on jatkumoa aiemmin tehdylle. Olemme hulluja, jos emme ota opiksemme siitä, mitä aiemmin on tehty hyvin, ja vältä sitä mikä on osoittautunut huonoksi. Jokaisen sukupolven on toki voitava tuottaa oma kontribuutionsa, mutta älkää nyt hyvät arkkitehdit kuvitelko, että teillä olisi jokin valtava vastuu tällaisessa pienessä maassa kymmenen vuoden välein keksiä kaikki rakentamiseen liittyvä uudestaan.

        Ja muuten, minäkin kyllä pidän modernista rakentamisesta, mutta olen myös sitä mieltä, että talo voidaan julistaa hyväksi vasta kun se on täyttänyt sata vuotta. Sitä ennen se vasta hakee paikkaansa.

      • ja toteaamus:
        Arto Y. kirjoitti:

        "ei se viihtyisyys niinkään siitä perinteisestä rakennustyylistä tule vaan ainakin tässä tapauksessa koen viihtyisyyden välittyvän voimakkaiden värien ja intiimin katutilan kautta."

        Liian harvinaista vain tuo värien käyttö modernissa arkkitehtuurissa. Asiantila, jonka voisi muuttaa. Värien käyttö sopisi Suomeen paljon paremmin kuin tylsät harmaat ja valkoiset sävyt. Mietitäänpä esim. talvea, jolloin maisemakin on valkoinen tai harmaa. Tätä taustaa vasten värit toisivat eloa rakennuksiin.

        "mikä teitä taviksia vaivaa?? ei uutta rakennuskantaa yksinkertaisesti voi luoda tekemällä uutta joka jo valmistuessaan on vanhaa. se on arkkitehtietiikan vastaista."

        Voitko kertoa, milloin ja missä tuollainen yhteinen päätös arkkitehtietiikasta on tehty. Ainakaan tämä sääntö ei ole ollut aina voimassa, koska kertaustyylejä on arkkitehtuurissa harrastettu pitkällä aikajänteellä.

        "tämän hetken aatteellinen trendi on keskiaikainen katutila jossa on sattumanvaraisuuden tunnelmaa."

        Tuo kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta.

        "nyt unohtakaa se v***n kartanonkoski ja vaatikaa tähän aikaan ja kulttuuriin sopivaa hyvää arkkitehtuuria selkeine pintoineen ja suurine ikkunoineen. sitä me kaikki kuitenkin loppujen lopuksi haluamme."

        Miten määritellään, mikä sopii tähän aikaan? Moderni arkkitehtuuri viestii tehoajattelusta ja kiireestä. Ehkä se sinänsä sopii aikaamme, mutta onko meitä pakko muistuttaa näistä ikävistä asioista jopa talojen julkisivuissa? Mielestäni ei. Kannatan kyllä uudenlaista hyvää ja kauneusarvot palauttavaa arkkitehtuuria, jos joku onnistuu sellaista kehittämään. Modernille tylsyydelle ja henkiselle köyhyydelle kuitenkin jyrkkä ei.

        valmiit arkkitehdit ovat, joko juoneet maksansa pilalle tai sitten ovat opiaattiriippuvaisia, Kun katselee näitä nykaikaisia "suunittelun" kukkasia. Onko ympyrä tai sen osat, nykyään unohdettu kokonaan ja osataan vaan suoria viivoja vedellä????????????????

      • Arto Y.
        kille kirjoitti:

        no se on kyllä totta jos puhutaan pientaloista. jokainen periaatteessa tehköön tontilleen mitä lystää (kaavan puitteissa tosin). mutta asuinalueiden suunnitteluissa ja julkisissa rakennuksissa asia on eri. eikä sitä tehdä itselle vaan se tehdään hyvien opittujen käytäntöjen kautta yhteisölle. on siinä niin monta insinööriä ja muuta suunnittelutahoa mukana että ei se oikein itselle jää tehtäväksi.

        se vanhahan on sitä yhtä ja ainoaa. moderni arkkitehtuuri on rikasta kun voi tehdä muutakin kuin sitä yhtä ja ainoaa. valitettavasti laatikot ovat jäänet elämään, eivät ne mielestäni edusta nykyarkkitehtuuria parhaimillaan. ne on lähempänä sitä 20-luvulta 70-luvulle kestänyttä modernismi- ja bauhaus-aatetta.

        ihminen on arvokkaampi kuin arkkitehtietiikka mutta kun niitä suuria komplekseja katsoo muutkin kuin sinä. kenen makua tässä pitäisi noudattaa? harvemmin se arkkitehti oikeasti saa piirtää mitä haluaa. käytäntö ja totuttu ajattelutapa sekä tietenkin raha ovat vaikutusvaltaisimmat suunnittelijat. ja taas poikkeuksena on pientalot jossa tehdään yhden ihmisen näkökannan mukaan (=asiakas).

        "se vanhahan on sitä yhtä ja ainoaa. moderni arkkitehtuuri on rikasta kun voi tehdä muutakin kuin sitä yhtä ja ainoaa."

        Pitää nyt vielä tätäkin kommentoida. Mietitäänpä esimerkiksi jugendia. Tyylihän on mitä monimuotoisin, talot ovat todellakin yksilöitä. Tosin myöhemmässä vaiheessa klassismin sotkeminen mukaan teki siitä kaavamaisempaa ja tylsempää. Jugend on mielestäni hyvä esimerkki siitä, ettei uutta luodakseen ole pakko kehittää uutta tyylisuuntaa.

      • Jaska

        Ei umpipihoja tai kortteleita, aurinko ei paista koskaan.
        Normaali kerrostaloasukas toivoo ettei parkkipaikalle ole pitkä matka. Tämä ei toteudu erillisillä halleilla ja muilla vippaskonsteilla. Oma parkkialue pitää olla.
        Kartanonkoskella lienee toteutettu hyvin kadunvarsipysäköinti, mikäli sitten toimii kuten on ajateltu.

      • zimba
        ja toteaamus: kirjoitti:

        valmiit arkkitehdit ovat, joko juoneet maksansa pilalle tai sitten ovat opiaattiriippuvaisia, Kun katselee näitä nykaikaisia "suunittelun" kukkasia. Onko ympyrä tai sen osat, nykyään unohdettu kokonaan ja osataan vaan suoria viivoja vedellä????????????????

        Moni arkkitehti mielellään suunnittelisi vapaamuotoisempia rakennuksia. Tästä on paljonkin näytteitä ulkomailta, sekä välillä myös kotimaasta: vilkaisepa viimeisimpiä arkkitehtuurikilpailuja, mm. heurekan laajennus vantaalle tai kotkan merimuseoskaba.

        Koska leipä tulee useimmille arkkareille sieltä rakennusteollisuudesta eikä esim. taidejulkaisuilta, sitä suoraa viivaa kannattaa piirtää. Mieti huviksesi mitä maksaa kaarevilla seinillä rakennettu kerrostalo. Sellaista ei kukaan suostu ostamaan, vaikka ehkä asujia koemielessä riittäisikin. Kaikki tietävät, miten hankalaa on kalustaa epämääräisen muotoinen huonetila.

        Muistetaanpa nyt kaikki, että alalla on muitakin toimijoita kuin arkkitehdit ja suunnittelun reunaehdot ovat olemassa muuallakin kuin arkkitehdin päässä. Toisaalta, olisihan se vaihteeksi mukavaa suunnitella joku todella kallis luksustalo jollekin sikarikkaalle, joka vieläpä harrastaisi kuvanveistotaiteen keräilyä jne... Plastinen muotoilu on useimpien arkkitehtien sydämessä keskeisellä paikalla, mutta rakentamisen nykyvaatimukset pakottavat sen puhumaan viivoittimin ja harkituin, pelkistetyin linjoin. Katsokaa vaikkapa Eduardo Chillidan veistoksia. Suorinkin (tai melkein) viivoin voidaan saada aikaan jotakin monimuotoista.

      • osittain
        Jaska kirjoitti:

        Ei umpipihoja tai kortteleita, aurinko ei paista koskaan.
        Normaali kerrostaloasukas toivoo ettei parkkipaikalle ole pitkä matka. Tämä ei toteudu erillisillä halleilla ja muilla vippaskonsteilla. Oma parkkialue pitää olla.
        Kartanonkoskella lienee toteutettu hyvin kadunvarsipysäköinti, mikäli sitten toimii kuten on ajateltu.

        No eihän ne kaikki autot sinne kadulle mahdu, suurin osa on pihoilla. Tosi viihtyisää. Suomessa (ruotsalaiset) rakennusliikkeet eivät halua rakentaa talokohtaisia parkkitiloja maan alle (kuten Ruotsissa) – suomalaista asunnonostajaa pistetään halvalla. Myös sisätiloissa.

        – Sinänsä on uskomatonta, että suurimmassa osassa kuntia on mahdotonta kaavoittaa asukaspysäköintiä kadunvarteen, puhtaanapitotahot vastustavat. Sitten joudutaan tekemään parkkipaikkakenttiä. Eikä taloja voida muka rakentaa katuun kiinni. Mikä esim. vanhoissa keskustoissa onnistuu, ei millään muka käy uusilla asuinalueilla. Yritä siinä sitten luoda kivaa katutilaa. (Kun vielä rakennusliikkeet ei halua niitä liike- ja työtilojakaan katutasoon).

      • Kommentti
        Arto Y. kirjoitti:

        "kuitenkin unohdetaan että myös arkkitehteja on erilaisia ja täten siis makuja on erilaisia. kuitenkin useimmiten yhteistä arkkitehdeille on jonkinlainen linjaveto ja käsitys siitä mikä on hyvää rakentamista siitä huolimatta vaikka ei itse siitä henk.koht. pidä."

        Tarkoitatko todella, että arkkitehdin on tavallaan pakko noudattaa yleisesti vallalla olevaa linjaa, vaikka omat ihanteet tai toiveet olisivat jotain muuta? Tällaista on vaikea ymmärtää - miten kehitystä voisi tapahtua, jos vain yksi totuus sallitaan?

        Minusta arkkitehtuurin alalla voisi järjestää ikäänkuin taidenäyttelyitä, joissa arkkitehdit esittelisivät hahmotelmia uudesta arkkitehtuurista, ilman taloudellisia ja muita reunaehtoja. Näin arkkitehdit voisivat antaa itselleen luvan vähän irroitella ja jakaa uusia ideoita. Tällaisen toiminnan tuloksena voisi vähitellen kehittyä uutta tyyliä, jota voisi sitten jossain vaiheessa soveltaa käytäntöönkin.

        Toki arkkitehdit käyttävät jo nyt voimavarojaan esim. suunnittelukilpailuihin, mutta toivoisin, että tuollaiseenkin toimintaan riittäisi resursseja. Suunnitelmienhan ei tarvitsisi olla viimeiseen saakka hiottuja, enemmän voitaisiin hakea uusia muotoja ja estetiikkaa, haarukoida värien käyttöä ja niin - jopa niitä mahdollisia uusia koristeaiheita. Keinoja murtautua ulos modernista tylsyydestä, luoda jotain aidosti uutta, samaan aikaan kaunista, taiteellista ja käytännöllistä.

        "minulle kartanonkoski edustaa miellyttävää ympäristöä mutta ei sen parempaa kuin yleensä. se on mielestäni saanut aivan liian huomiota tasoonsa nähden - suomessa on parempiakin asumisympäristöjä."

        Minun on tutustuttava Kartanonkoskeen paremmin. Mutta alueella on erilaisuutensa vuoksi kyllä uutisarvoa, liiasta huomiosta ei minusta voi siksi puhua. Alueella on suuri merkitys myös keskustelun herättäjänä.

        "kuitenkaan uuden rakentamisen lähtökohtana ei saa olla vanhan kopiointi tai matkiminen. eikö modernin ja historiallisten tyylien sekoitusta tarpeeksi nähty 80-luvulla?? ei enää palata siihen."

        Edelleen mietin, mitkä ovat ne "kielletyt elementit", jotka lasketaan vanhan kopioimiseksi. Minusta on varsin teennäisen oloista, että jos arkkitehti esim. myöntyykin tekemään taloon harjakaton, on siitä ainakin jätettävä räystäät pois tms. Eikö tällaista voida pitää itsetarkoituksellisena kikkailuna pelkästään siksi, että erotutaan vanhasta? Tiukan moderni ilme ei kärjistäen salli juuri värejä, ei koristelua eikä muotojakaan. Mitä jää jäljelle? Hyvä sisäsuunnittelu joissain tapauksissa kenties, mutta se ei ainakaan minulle riitä.

        Muutama kommentti kirjoitukseen:

        Lainaukset edellisestä.
        "Toki arkkitehdit käyttävät jo nyt voimavarojaan esim. suunnittelukilpailuihin, mutta toivoisin, että tuollaiseenkin toimintaan riittäisi resursseja. Suunnitelmienhan ei tarvitsisi olla viimeiseen saakka hiottuja, enemmän voitaisiin hakea uusia muotoja ja estetiikkaa, haarukoida värien käyttöä ja niin - jopa niitä mahdollisia uusia koristeaiheita. Keinoja murtautua ulos modernista tylsyydestä, luoda jotain aidosti uutta, samaan aikaan kaunista, taiteellista ja käytännöllistä."

        Kilpailuissa juuri näin tapahtuu. Arkkitehtuurikilpailuihin osallistuessaan arkkitehdit tai työryhmät tekevät ilmaista työtä, siitä ei kukaan maksa. Vain palkitut saavat rahaa, mutta kilpailuun osallistuu helposti viisikymmentä tai lähemmäs sata työRYHMÄÄ, kukaan ei koskaan pysty laskemaan kaikkia käytettyjä tunteja, vaikka ehdotukset eivät olekaan loppuun asti hiottuja, aivan kuten ehdotat. En siis näe kehitysideassasi mitään uutta ideaa. Arkkitehdit eivät ole taiteilijoita, jotka tekevät työtään apurahoilla. Joskus arkkitehdit todellakin saavat apurahoja, mutta eivät työhönsä, vaan johonkin taiteelliseen tai tutkimusprojektiin, joka yleensä liittyy rakennustaiteeseen.



        "Tiukan moderni ilme ei kärjistäen salli juuri värejä, ei koristelua eikä muotojakaan."

        Ei pidä paikkaansa, viittaat modernismiin, jota rakennettiin ehkä viisi-, kuusi- ja seitsenkymmenluvuilla.

      • Arto Y.
        Kommentti kirjoitti:

        Muutama kommentti kirjoitukseen:

        Lainaukset edellisestä.
        "Toki arkkitehdit käyttävät jo nyt voimavarojaan esim. suunnittelukilpailuihin, mutta toivoisin, että tuollaiseenkin toimintaan riittäisi resursseja. Suunnitelmienhan ei tarvitsisi olla viimeiseen saakka hiottuja, enemmän voitaisiin hakea uusia muotoja ja estetiikkaa, haarukoida värien käyttöä ja niin - jopa niitä mahdollisia uusia koristeaiheita. Keinoja murtautua ulos modernista tylsyydestä, luoda jotain aidosti uutta, samaan aikaan kaunista, taiteellista ja käytännöllistä."

        Kilpailuissa juuri näin tapahtuu. Arkkitehtuurikilpailuihin osallistuessaan arkkitehdit tai työryhmät tekevät ilmaista työtä, siitä ei kukaan maksa. Vain palkitut saavat rahaa, mutta kilpailuun osallistuu helposti viisikymmentä tai lähemmäs sata työRYHMÄÄ, kukaan ei koskaan pysty laskemaan kaikkia käytettyjä tunteja, vaikka ehdotukset eivät olekaan loppuun asti hiottuja, aivan kuten ehdotat. En siis näe kehitysideassasi mitään uutta ideaa. Arkkitehdit eivät ole taiteilijoita, jotka tekevät työtään apurahoilla. Joskus arkkitehdit todellakin saavat apurahoja, mutta eivät työhönsä, vaan johonkin taiteelliseen tai tutkimusprojektiin, joka yleensä liittyy rakennustaiteeseen.



        "Tiukan moderni ilme ei kärjistäen salli juuri värejä, ei koristelua eikä muotojakaan."

        Ei pidä paikkaansa, viittaat modernismiin, jota rakennettiin ehkä viisi-, kuusi- ja seitsenkymmenluvuilla.

        "Kilpailuissa juuri näin tapahtuu. Arkkitehtuurikilpailuihin osallistuessaan arkkitehdit tai työryhmät tekevät ilmaista työtä, siitä ei kukaan maksa.
        ..."

        Ehdotuksessani olisi mm. se ero, ettei arkkitehtien tarvitsisi välittää esim. kustannus- tai menestyspaineista, jolloin luovuutta voisi käyttää vapaammin. Nimenomaan sitä olisin hakemassa. Kyllähän kilpailuissa on pakostakin paljon enemmän arkirealismi mukana.

        "Ei pidä paikkaansa, viittaat modernismiin, jota rakennettiin ehkä viisi-, kuusi- ja seitsenkymmenluvuilla."

        Kaikki on suhteellista. Kyllä minä näen nykytalojen visuaalisen ilmeen aika köyhänä - yleistäen toki.

      • xirtlu

        Jos tämän päivän ihanne on 20-luvun (tai vanhempi) rakennustyyli, eikö sitä pidä silloin varioida nykypäivään?

        Pikku-Huopalahtihan oli edellinen suurempi "uusvanha" alue, tosin tuolloin vallinneen suomalaisen postmodernismin ihanteiden mukainen. Värit ovat Pikku-Huopalahdessa pastelleja ja yksityiskohtia on vähemmän kuin oikeasti vanhoissa taloissa, mutta muotokieli on täysin menneisyydestä ammentava. Ja tämä yhdistelmä tekee mielestäni postmodernistisesta arkkitehtuurista nimenomaan eteenpäin katsovaa: yksi askel taakse ja kaksi eteen. Talot näyttävät kuin vahingossa uudenaikaisemmilta, freeseimmiltä ja jopa futuristisemmilta kuin nykypäivän rationalistiset tyylit, jotka ovat kaikki samanlaisia ikävystyttäviä laatikoita, jotka matkivat 50-70-luvun pahinta rationalismia.

      • ***********

        "nyt unohtakaa se v***n kartanonkoski ja vaatikaa tähän aikaan ja kulttuuriin sopivaa hyvää arkkitehtuuria selkeine pintoineen ja suurine ikkunoineen. sitä me kaikki kuitenkin loppujen lopuksi haluamme."

        "mikä teitä "taviksia" vaivaa?? ei uutta rakennuskantaa yksinkertaisesti voi luoda tekemällä uutta joka jo valmistuessaan on vanhaa. se on arkkitehtietiikan vastaista. suunnittelevien arkkitehtien tulee luoda uutta kaupunkikuvaa joka vastaa tämän päivän tarpeita ja ihanteita. "

        Kartanonkoski edustaa täysin uutta tyyliä nykyarkkitehtuurissa, joten se on kekseliästä ja uutta. Vastaavasti 70-luvun laatikkotalot ovat sitä vanhaa, jota vielä yritetään jatkaa. Arkkitehdit eivät välttämättä ymmärrä, mitä ovat tämän päivän ihanteet arkkitehtuurissa, jos yrittävät kiistää Kartanonkosken arvon. Alue on juuri vastaus niihin huutoihin, joita maksavat asiakkaat ovat esittäneet. Pitäisikö sitten lain ja säädösten turvin alkaa vaatimaan judend-tyyppisiä tai klassistisia rakennuksia, koska arkkitehdit eivät niiden suunnittelemista arvosta. Voitaisiin esimerkiksi määrätä, että puolet rakennuksista olisivat tyyliltään tällaisia rakennuksia. Tällöin arkkitehtikin vapautuisi niistä modernin luomisen paineista ja saisi toteuttaa luvan kanssa toisenlaisia ideoita ottaen jo toimivat mallit käyttöön.

        Suurin osa ihmisistä haluaa asuaa vanhoissa vuosisadan alussa rakennetuissa taloissa, koska ne ovat sekä ulkonäöltään hyvännäköisiä sekä hyvin rakennettuja. Elementtitaloissa on huono äänieristys, toisin on vanhoissa kivitaloissa. Jos voidaan helposti saada ihmisiä ulkonäöllisesti tyydyttäviä rakennuksia, niin miksi ei niitä tehtäisi.

        Maanalaiset parkkihallit ovat kalliita ja siksi niitä tehdään vain kaupunkien keskustoihin. Mieluummin rahat kannattaa laittaa itse rakennukseen kuin autohalleihin. Itse uskon, että Kartanonkosken tyyli on juuri se, mikä tekee alueesta houkuttelevan. On sinänsä sama ovatko talot valkoisia vai värikkäitä, mutta talot ovat kivan näköisiä.

    • mies van

      Jos Te tavikset niin paljon siitä vanhasta tyylistä tykkäätte, niin palatkaa saman tien käyttämään hevoskärryjä ja viskatkaa myös kännykkänne mettään.

      Miettikää, suostuisitteko käyttämään 15 vuotta vanhaa kännykkämuotoilua, tai voisitteko ajaa ennen sotia rakennetulla autolla? Kehtaatteko pukeutua barokkiajan vaatteisiin tai voisitteko käyttää hiihtoreissulla vanhoja kunnon monoja?

      Mikä siinä on että haluatte asua vanhannäköisessä talossa, mutta silti ostatte jatkuvasti viimeisen muodin mukaista vaatetusta ja viskaatte kaiken vähänkin vanhaan viittaavan pois?

      Itse en ainakaan vielä ole nähnyt kenenkään vaativan esim. autotehtailijoita vaihtamaan muotoiluaan vanhaan suuntaan.

      • Arto Y.

        "Jos Te tavikset niin paljon siitä vanhasta tyylistä tykkäätte, niin palatkaa saman tien käyttämään hevoskärryjä ja viskatkaa myös kännykkänne mettään."

        Tuo "tavis" on kyllä hupaisa termi tällä palstalla. Ovatko arkkitehdit kenties jotain rokkistaraan verrattavaa? Eiköhän vanha termi "maallikko" ole parempi.

        "Itse en ainakaan vielä ole nähnyt kenenkään vaativan esim. autotehtailijoita vaihtamaan muotoiluaan vanhaan suuntaan."

        Niin, unohdetaan nyt ne muutamat retromallit. Ilmeisesti teolliset muotoilijat ovat onnistuneet autojen muotoilussa paremmin kuin arkkitehdit talojen suunnittelussa. Tai sitten nämä asiat eivät ole niin vertailukelpoisia, kuin voisi äkkipäätään kuvitella.

        Toistan itseäni, mutta tämä on tärkeä asia: ainoat vaihtoehdot arkkitehtuurissa eivät voi olla vanhan kertaaminen tai moderni rumuus. Täytyy olla mahdollista kehittää uutta kaunista arkkitehtuuria. Siinä teille arkkitehdeille haaste, onko teillä jokin syy olla ottamatta sitä vastaan?

      • kille
        Arto Y. kirjoitti:

        "Jos Te tavikset niin paljon siitä vanhasta tyylistä tykkäätte, niin palatkaa saman tien käyttämään hevoskärryjä ja viskatkaa myös kännykkänne mettään."

        Tuo "tavis" on kyllä hupaisa termi tällä palstalla. Ovatko arkkitehdit kenties jotain rokkistaraan verrattavaa? Eiköhän vanha termi "maallikko" ole parempi.

        "Itse en ainakaan vielä ole nähnyt kenenkään vaativan esim. autotehtailijoita vaihtamaan muotoiluaan vanhaan suuntaan."

        Niin, unohdetaan nyt ne muutamat retromallit. Ilmeisesti teolliset muotoilijat ovat onnistuneet autojen muotoilussa paremmin kuin arkkitehdit talojen suunnittelussa. Tai sitten nämä asiat eivät ole niin vertailukelpoisia, kuin voisi äkkipäätään kuvitella.

        Toistan itseäni, mutta tämä on tärkeä asia: ainoat vaihtoehdot arkkitehtuurissa eivät voi olla vanhan kertaaminen tai moderni rumuus. Täytyy olla mahdollista kehittää uutta kaunista arkkitehtuuria. Siinä teille arkkitehdeille haaste, onko teillä jokin syy olla ottamatta sitä vastaan?

        on paljon esimerkkejä laadukkaasta modernista arkkitehtuurista mutta en nyt niitä tähän jaksa alkaa listaamaan.

        kyllästyttää muutenkin tämä palsta. pitikin kurkata ja pitikin kommentoida...

      • Arto Y.
        kille kirjoitti:

        on paljon esimerkkejä laadukkaasta modernista arkkitehtuurista mutta en nyt niitä tähän jaksa alkaa listaamaan.

        kyllästyttää muutenkin tämä palsta. pitikin kurkata ja pitikin kommentoida...

        "on paljon esimerkkejä laadukkaasta modernista arkkitehtuurista mutta en nyt niitä tähän jaksa alkaa listaamaan."

        En kiistä, mutta valitettavasti huomattavasti enemmän esimerkkejä on päinvastaisesta (subjektiivinen mielipiteeni, totta kai). Tarkistaisin kuitenkin: kuuluvatko myös kauneusarvot laatukriteereihisi?

        "kyllästyttää muutenkin tämä palsta. pitikin kurkata ja pitikin kommentoida..."

        Minusta tämä on sen laatuinen keskustelunaihe, ettei tätä olisi syytä paeta, joskin anonyyminä kirjoittaminen tahtoo aina aiheuttaa nettikeskusteluihin turhan kärjistetyn sävyn. Oma kirjoitusryöppyni (jonka linjan pyrin pitämään asiallisena) tähän ketjuun kumpuaa vuosien turhautumisesta nykyisen ja viime vuosikymmenten kapunkiarkkitehtuurin menoa ja tuloksia sivusta seuratessa. Paljon hukattuja mahdollisuuksia ja suoranaista elinympäristön pilaamista, myös vanhaa purkamalla.

        Harrastan myös kuvataidetta. Minusta ilmapiiri arkkitehtuurissa ja nykytaiteessa on merkillisellä tavalla samanlainen, yhteisenä piirteenä mm. kauneusarvojen hylkiminen, todellisen luovuuden puute ja tietynlainen kylmyys. Taiteesta saadaan kuin ihmeen kaupalla matematiikkaakin tylsempää (no eihän se matikka niin tylsää ole, mutta tulee jotenkin vertailukohtana mieleen). Molemmissa on myös se sama ongelma, ettei laatu ole helposti mitattavissa. Arkkitehtien tuotoksissa on tosin se hyvä puoli, että niillä on funktio, toisin kuin huonolla kuvataiteella. Taide on arkkitehtuurissa vain yksi osa-alue muiden joukossa, mutta se on juuri se osa-alue, joka vaikuttaa kaupungilla tallustelevan kansalaisen elinympäristöön ja sitä kautta henkiseen hyvinvointiin.

      • kille
        Arto Y. kirjoitti:

        "on paljon esimerkkejä laadukkaasta modernista arkkitehtuurista mutta en nyt niitä tähän jaksa alkaa listaamaan."

        En kiistä, mutta valitettavasti huomattavasti enemmän esimerkkejä on päinvastaisesta (subjektiivinen mielipiteeni, totta kai). Tarkistaisin kuitenkin: kuuluvatko myös kauneusarvot laatukriteereihisi?

        "kyllästyttää muutenkin tämä palsta. pitikin kurkata ja pitikin kommentoida..."

        Minusta tämä on sen laatuinen keskustelunaihe, ettei tätä olisi syytä paeta, joskin anonyyminä kirjoittaminen tahtoo aina aiheuttaa nettikeskusteluihin turhan kärjistetyn sävyn. Oma kirjoitusryöppyni (jonka linjan pyrin pitämään asiallisena) tähän ketjuun kumpuaa vuosien turhautumisesta nykyisen ja viime vuosikymmenten kapunkiarkkitehtuurin menoa ja tuloksia sivusta seuratessa. Paljon hukattuja mahdollisuuksia ja suoranaista elinympäristön pilaamista, myös vanhaa purkamalla.

        Harrastan myös kuvataidetta. Minusta ilmapiiri arkkitehtuurissa ja nykytaiteessa on merkillisellä tavalla samanlainen, yhteisenä piirteenä mm. kauneusarvojen hylkiminen, todellisen luovuuden puute ja tietynlainen kylmyys. Taiteesta saadaan kuin ihmeen kaupalla matematiikkaakin tylsempää (no eihän se matikka niin tylsää ole, mutta tulee jotenkin vertailukohtana mieleen). Molemmissa on myös se sama ongelma, ettei laatu ole helposti mitattavissa. Arkkitehtien tuotoksissa on tosin se hyvä puoli, että niillä on funktio, toisin kuin huonolla kuvataiteella. Taide on arkkitehtuurissa vain yksi osa-alue muiden joukossa, mutta se on juuri se osa-alue, joka vaikuttaa kaupungilla tallustelevan kansalaisen elinympäristöön ja sitä kautta henkiseen hyvinvointiin.

        no hitto. kai tähänkin sitten on jotain vielä vastattava kun tulin tänne vielä keskustelua seuraamaan.

        ei minua oikeastaan mikään muu tässä keskustelussa riso kuin se, että arkkitehdeistä tehdään syntipukkeja epämiellyttävän ympäristön luomisesta. joissakin tilanteissa saattaa olla niinkin mutta todellisessa elämässä arkkitehti usein on vain se pelle joka joutuu muiden tahdon mukaan elämään. tarkoitan tällä lähinnä julkista rakentamista: jos on julkisivumateriaaliksi määrätty jotain niin sanotaan että liian kallista -> tehdään halvemmasta -> pieleen meni. tai jos kerrostalon parvekkeille on määrätty lasikaide, rahoittaja saattaa sanoa että ne rahat juotiin harjannostajaisissa -> laitetaan peltiä. pientaloissa en usko että kukaan arkkitehti haraa vastaan asiakkaan toiveiden täyttymisessä. kysymys on vain siitä kuinka ne toiveet täytetään, eli siis soveltamisesta kyseiseen taloon. kuten jo aiemmin sanottua, arkkitehdin toimenkuvaan kuuluu hyvän maun edistäminen.

        "Tarkistaisin kuitenkin: kuuluvatko myös kauneusarvot laatukriteereihisi?"

        -tietenkin! parhaissa modernistisissa töissä kauneus ja harmonisuus on toteutuu huomattavasti selkeämmin kuin esim. barokissa tai uusrenessanssissa jne. tyylillisesti mielestäni vain puhdas renessanssi ja empire yltävät kauneudessaan samalle tasolle modernismin kanssa. tästä täytyy tietenkin poistaa modernin arkkitehtuurin epäonnistuneet tuotokset. mutta ne parhaat työt ovatkin juuri sitä mihin arkkitehtien ainakin tulisi tähdätä. tosin harva arkkitehti nauttii samanlaista luottamusta kuten esim. renzo piano, tadao ando, stephen holl, toyo ito, frank gehry, zaha hadid jne jne jne joten idean läpivieminen kaikkien byrokratian porrasaskelmien ohi saattaa olla vaikeaa. ja kuten sanottua, valitettavasti enemmän esimerkkejä on epäonnistuneesta modernista arkkitehtuurista. se ei kuitenkaan tee ko. tyylisuunnasta huonoa ja rumaa. modernia arkkitehtuuria on vaikeaa tehdä ja sen tarkastelu vaatii asiantuntijalta ja maallikolta enemmän. kuka on valmis tutkimaan rakennuksia kaupunkikuvassa?

        "Minusta ilmapiiri arkkitehtuurissa ja nykytaiteessa on merkillisellä tavalla samanlainen, yhteisenä piirteenä mm. kauneusarvojen hylkiminen, todellisen luovuuden puute ja tietynlainen kylmyys."
        -en ymmärrä. luultavasti harrastat huonoa taidetta etkä jaksa keskittyä rakennusten tarkasteluun. käypäs nyt ihan ensi alkuun vaikka helsingin temppeliaukion kirkossa ja vertaa sen tilallista hartautta ihan mihin tahansa yli sata vuotta vanhaan kirkkoon, esim. helsingin tai turun tuomiokirkkoihin.

        ok. taas tuli pitkä viesti. lopetan nyt tähän

      • Arto Y.
        kille kirjoitti:

        no hitto. kai tähänkin sitten on jotain vielä vastattava kun tulin tänne vielä keskustelua seuraamaan.

        ei minua oikeastaan mikään muu tässä keskustelussa riso kuin se, että arkkitehdeistä tehdään syntipukkeja epämiellyttävän ympäristön luomisesta. joissakin tilanteissa saattaa olla niinkin mutta todellisessa elämässä arkkitehti usein on vain se pelle joka joutuu muiden tahdon mukaan elämään. tarkoitan tällä lähinnä julkista rakentamista: jos on julkisivumateriaaliksi määrätty jotain niin sanotaan että liian kallista -> tehdään halvemmasta -> pieleen meni. tai jos kerrostalon parvekkeille on määrätty lasikaide, rahoittaja saattaa sanoa että ne rahat juotiin harjannostajaisissa -> laitetaan peltiä. pientaloissa en usko että kukaan arkkitehti haraa vastaan asiakkaan toiveiden täyttymisessä. kysymys on vain siitä kuinka ne toiveet täytetään, eli siis soveltamisesta kyseiseen taloon. kuten jo aiemmin sanottua, arkkitehdin toimenkuvaan kuuluu hyvän maun edistäminen.

        "Tarkistaisin kuitenkin: kuuluvatko myös kauneusarvot laatukriteereihisi?"

        -tietenkin! parhaissa modernistisissa töissä kauneus ja harmonisuus on toteutuu huomattavasti selkeämmin kuin esim. barokissa tai uusrenessanssissa jne. tyylillisesti mielestäni vain puhdas renessanssi ja empire yltävät kauneudessaan samalle tasolle modernismin kanssa. tästä täytyy tietenkin poistaa modernin arkkitehtuurin epäonnistuneet tuotokset. mutta ne parhaat työt ovatkin juuri sitä mihin arkkitehtien ainakin tulisi tähdätä. tosin harva arkkitehti nauttii samanlaista luottamusta kuten esim. renzo piano, tadao ando, stephen holl, toyo ito, frank gehry, zaha hadid jne jne jne joten idean läpivieminen kaikkien byrokratian porrasaskelmien ohi saattaa olla vaikeaa. ja kuten sanottua, valitettavasti enemmän esimerkkejä on epäonnistuneesta modernista arkkitehtuurista. se ei kuitenkaan tee ko. tyylisuunnasta huonoa ja rumaa. modernia arkkitehtuuria on vaikeaa tehdä ja sen tarkastelu vaatii asiantuntijalta ja maallikolta enemmän. kuka on valmis tutkimaan rakennuksia kaupunkikuvassa?

        "Minusta ilmapiiri arkkitehtuurissa ja nykytaiteessa on merkillisellä tavalla samanlainen, yhteisenä piirteenä mm. kauneusarvojen hylkiminen, todellisen luovuuden puute ja tietynlainen kylmyys."
        -en ymmärrä. luultavasti harrastat huonoa taidetta etkä jaksa keskittyä rakennusten tarkasteluun. käypäs nyt ihan ensi alkuun vaikka helsingin temppeliaukion kirkossa ja vertaa sen tilallista hartautta ihan mihin tahansa yli sata vuotta vanhaan kirkkoon, esim. helsingin tai turun tuomiokirkkoihin.

        ok. taas tuli pitkä viesti. lopetan nyt tähän

        "ei minua oikeastaan mikään muu tässä keskustelussa riso kuin se, että arkkitehdeistä tehdään syntipukkeja epämiellyttävän ympäristön luomisesta."

        Olet varmasti oikeassa siinä, että alalla toimimattoman on vaikea nähdä, mikä vastuu ja toimivalta milläkin toimijalla näissä prosesseissa on. Mutta tuovatko arkkitehdit yleensä selvästi julki tyytymättömyytensä silloin, kun lopputulos on epätyydyttävä jonkun toisen toimijan takia? Julkisuuteen asti ei moisia älähdyksiä juuri kuulu, mielestäni.

        "kuten jo aiemmin sanottua, arkkitehdin toimenkuvaan kuuluu hyvän maun edistäminen."

        Tämä on ongelmallinen asia, ja varsinkin makukäsitysten ahdasmielisyys. Jälleen sama ongelma on myös kuvataiteessa. Monipuolisuutta kaivattaisiin! Minusta minimalismi on sitä paitsi aivan liian helppo laji (tähän arkkitehti varmaan sanoo, että helppous on vain näennäistä). Minimalismissa ei ikäänkuin oteta mitään riskejä, mutta eipä sitten juuri mitään saavutetakaan.

        "parhaissa modernistisissa töissä kauneus ja harmonisuus on toteutuu huomattavasti selkeämmin kuin esim. barokissa tai uusrenessanssissa jne."

        Totta on, että ainakin nykyihmisen näkövinkkelistä esim. joitain uusrenessanssin luomuksia on vaikea sulattaa. Myös suosikkityylistäni jugendista löytyy paljon myös epäonnistuneita rakennuksia. Minunkaan näkemykseni ei toki ole niin yksioikoinen, että mitä enemmän kermaa kakun päällä, sen parempi.

        "luultavasti harrastat huonoa taidetta etkä jaksa keskittyä rakennusten tarkasteluun."

        Tämän väitteen kiistän jyrkästi. Toisaalta olen sitä mieltä, että kapunkirakennuksen kauneus ei saa olla niin "piilossa", että sen löytäminen vaatii liiaksi keskittymistä ja asiantuntemusta - ainakaan rumuus ei saisi olla ensimmäisenä vaikutelmana. Silloin se ei valtaosalle kaupungin katujen tallaajista toimi, vaan kyse on vääränlaisesta elitismistä. Arkkitehtuurin tulee olla kaunista yksinkertaisellekin ihmiselle, vaikka sen taiteelliset ansiot ja nyanssit ymmärtäisi kunnolla vain aiheeseen perehtynyt.

        "käypäs nyt ihan ensi alkuun vaikka helsingin temppeliaukion kirkossa ja vertaa sen tilallista hartautta ihan mihin tahansa yli sata vuotta vanhaan kirkkoon, esim. helsingin tai turun tuomiokirkkoihin."

        Muistetaan kuitenkin, että kritiikkini on kohdistunut nimenomaan modernin arkkitehtuurin julkisivuihin.

      • mies vanille

        Miksi pitäisi olla niin mustavalkoinen ajatuksiltaan ja toimintatavoiltaan?
        Get real!

      • zimba
        Arto Y. kirjoitti:

        "Jos Te tavikset niin paljon siitä vanhasta tyylistä tykkäätte, niin palatkaa saman tien käyttämään hevoskärryjä ja viskatkaa myös kännykkänne mettään."

        Tuo "tavis" on kyllä hupaisa termi tällä palstalla. Ovatko arkkitehdit kenties jotain rokkistaraan verrattavaa? Eiköhän vanha termi "maallikko" ole parempi.

        "Itse en ainakaan vielä ole nähnyt kenenkään vaativan esim. autotehtailijoita vaihtamaan muotoiluaan vanhaan suuntaan."

        Niin, unohdetaan nyt ne muutamat retromallit. Ilmeisesti teolliset muotoilijat ovat onnistuneet autojen muotoilussa paremmin kuin arkkitehdit talojen suunnittelussa. Tai sitten nämä asiat eivät ole niin vertailukelpoisia, kuin voisi äkkipäätään kuvitella.

        Toistan itseäni, mutta tämä on tärkeä asia: ainoat vaihtoehdot arkkitehtuurissa eivät voi olla vanhan kertaaminen tai moderni rumuus. Täytyy olla mahdollista kehittää uutta kaunista arkkitehtuuria. Siinä teille arkkitehdeille haaste, onko teillä jokin syy olla ottamatta sitä vastaan?

        "...ainoat vaihtoehdot arkkitehtuurissa eivät voi olla vanhan kertaaminen tai moderni rumuus."

        Arto Y., tiedät tietysti itsekin, että olet tässä oikeassa: on myös modernia kauneutta.
        MODERNIN käsite alkaa mielestäni kaivata pientä tarkennusta. Keskusteluissa täällä sekoittuvat toisiinsa usein Alvarin ja kumppaneiden funkismodernismi, heidän ja seuraajiensa rationalistinen modernismi sekä esimerkiksi 2000-luvulla suunniteltu minimalistinen modernismi.

        Puristinen funkis (ei pop-funkis joka näkyy olevan paikoitellen nykyäänkin suosittu tyylikeino) on mielestäni jo aika kaukana nykypäivän modernista suunnittelusta.

        Funkis etääntyi jo 40-luvulla alkuperäisistä ideaaleistaan suunnitteluideologian levitessä laajemmalle ja muotoaiheiden ja teemojen pinnallisen viljelyn yleistyessä. Voi oikeastaan sanoa, että suunnittelufilosofia tuhoutuu, kun se saavuttaa suosiota. Sisältö unohtuu, formaalit yksityiskohdat kopioidaan ja päälle lyödään jonkin tyylin leima.

        Arkkitehdit usein vierastavat tyyli-sanan käyttämistä, ja syystäkin: tyyli on jotakin, joka on jo vesittynyt, "muotoutunut tyyliksi". Michelangelo oli historiankijojen mukaan renessanssin tyylin mestari, mutta arkkitehdit ja taidetta tuntevat tietävät, että hän "veti överit", loi oman tyylinsä, manierismin, jota voisi verrata postmodernin 80-luvun kipeimpiin suorituksiin.

        Pidetään MODERNI MODERNINA eli nykyaikana suunniteltuna ja Alvari ja Jacobsenit ja Mies van der Rohet modernistisena. Paitsi että jotenkin tämä lokerointi aina vaan jää kaduttamaan. Jotenkinhan näitä asioita on silti puettava sanoiksi...

      • Arto Y.
        zimba kirjoitti:

        "...ainoat vaihtoehdot arkkitehtuurissa eivät voi olla vanhan kertaaminen tai moderni rumuus."

        Arto Y., tiedät tietysti itsekin, että olet tässä oikeassa: on myös modernia kauneutta.
        MODERNIN käsite alkaa mielestäni kaivata pientä tarkennusta. Keskusteluissa täällä sekoittuvat toisiinsa usein Alvarin ja kumppaneiden funkismodernismi, heidän ja seuraajiensa rationalistinen modernismi sekä esimerkiksi 2000-luvulla suunniteltu minimalistinen modernismi.

        Puristinen funkis (ei pop-funkis joka näkyy olevan paikoitellen nykyäänkin suosittu tyylikeino) on mielestäni jo aika kaukana nykypäivän modernista suunnittelusta.

        Funkis etääntyi jo 40-luvulla alkuperäisistä ideaaleistaan suunnitteluideologian levitessä laajemmalle ja muotoaiheiden ja teemojen pinnallisen viljelyn yleistyessä. Voi oikeastaan sanoa, että suunnittelufilosofia tuhoutuu, kun se saavuttaa suosiota. Sisältö unohtuu, formaalit yksityiskohdat kopioidaan ja päälle lyödään jonkin tyylin leima.

        Arkkitehdit usein vierastavat tyyli-sanan käyttämistä, ja syystäkin: tyyli on jotakin, joka on jo vesittynyt, "muotoutunut tyyliksi". Michelangelo oli historiankijojen mukaan renessanssin tyylin mestari, mutta arkkitehdit ja taidetta tuntevat tietävät, että hän "veti överit", loi oman tyylinsä, manierismin, jota voisi verrata postmodernin 80-luvun kipeimpiin suorituksiin.

        Pidetään MODERNI MODERNINA eli nykyaikana suunniteltuna ja Alvari ja Jacobsenit ja Mies van der Rohet modernistisena. Paitsi että jotenkin tämä lokerointi aina vaan jää kaduttamaan. Jotenkinhan näitä asioita on silti puettava sanoiksi...

        Ihan hyvä tarkennus.

        Funktionalismi on modernistisesta arkkitehtuurista minulle se ristiriitaisin tapaus: talot ovat usein jopa karun tyylikkäitä, mutta toisaalta funkkis on ideologialtaan tavallaan "kaiken pahan alku ja juuri" suhteessa omiin ihanteisiini. Vaikka tavoitteissa onkin paljon hyvää.

        "Arkkitehdit usein vierastavat tyyli-sanan käyttämistä, ja syystäkin: tyyli on jotakin, joka on jo vesittynyt, 'muotoutunut tyyliksi'"

        Jaa-a, siinäpä pohdittavaa viikonlopuksi, poistun nyt toistaiseksi taajuudelta.

      • arxitehti
        Arto Y. kirjoitti:

        "ei minua oikeastaan mikään muu tässä keskustelussa riso kuin se, että arkkitehdeistä tehdään syntipukkeja epämiellyttävän ympäristön luomisesta."

        Olet varmasti oikeassa siinä, että alalla toimimattoman on vaikea nähdä, mikä vastuu ja toimivalta milläkin toimijalla näissä prosesseissa on. Mutta tuovatko arkkitehdit yleensä selvästi julki tyytymättömyytensä silloin, kun lopputulos on epätyydyttävä jonkun toisen toimijan takia? Julkisuuteen asti ei moisia älähdyksiä juuri kuulu, mielestäni.

        "kuten jo aiemmin sanottua, arkkitehdin toimenkuvaan kuuluu hyvän maun edistäminen."

        Tämä on ongelmallinen asia, ja varsinkin makukäsitysten ahdasmielisyys. Jälleen sama ongelma on myös kuvataiteessa. Monipuolisuutta kaivattaisiin! Minusta minimalismi on sitä paitsi aivan liian helppo laji (tähän arkkitehti varmaan sanoo, että helppous on vain näennäistä). Minimalismissa ei ikäänkuin oteta mitään riskejä, mutta eipä sitten juuri mitään saavutetakaan.

        "parhaissa modernistisissa töissä kauneus ja harmonisuus on toteutuu huomattavasti selkeämmin kuin esim. barokissa tai uusrenessanssissa jne."

        Totta on, että ainakin nykyihmisen näkövinkkelistä esim. joitain uusrenessanssin luomuksia on vaikea sulattaa. Myös suosikkityylistäni jugendista löytyy paljon myös epäonnistuneita rakennuksia. Minunkaan näkemykseni ei toki ole niin yksioikoinen, että mitä enemmän kermaa kakun päällä, sen parempi.

        "luultavasti harrastat huonoa taidetta etkä jaksa keskittyä rakennusten tarkasteluun."

        Tämän väitteen kiistän jyrkästi. Toisaalta olen sitä mieltä, että kapunkirakennuksen kauneus ei saa olla niin "piilossa", että sen löytäminen vaatii liiaksi keskittymistä ja asiantuntemusta - ainakaan rumuus ei saisi olla ensimmäisenä vaikutelmana. Silloin se ei valtaosalle kaupungin katujen tallaajista toimi, vaan kyse on vääränlaisesta elitismistä. Arkkitehtuurin tulee olla kaunista yksinkertaisellekin ihmiselle, vaikka sen taiteelliset ansiot ja nyanssit ymmärtäisi kunnolla vain aiheeseen perehtynyt.

        "käypäs nyt ihan ensi alkuun vaikka helsingin temppeliaukion kirkossa ja vertaa sen tilallista hartautta ihan mihin tahansa yli sata vuotta vanhaan kirkkoon, esim. helsingin tai turun tuomiokirkkoihin."

        Muistetaan kuitenkin, että kritiikkini on kohdistunut nimenomaan modernin arkkitehtuurin julkisivuihin.

        "Tämä on ongelmallinen asia, ja varsinkin makukäsitysten ahdasmielisyys. Jälleen sama ongelma on myös kuvataiteessa. Monipuolisuutta kaivattaisiin! Minusta minimalismi on sitä paitsi aivan liian helppo laji (tähän arkkitehti varmaan sanoo, että helppous on vain näennäistä). Minimalismissa ei ikäänkuin oteta mitään riskejä, mutta eipä sitten juuri mitään saavutetakaan."

        Minimalismi on kaikkein vaikein arkkitehtuurin laji. Siis jos puhutaan Minimalismista eikä sosialistisesta realismista tai modernismista.

        Kas kun minimalistisessa talossa ei voi tehdä yhtään virhettä. Ei ole mitään paikkaa, johon virheitä voisi kätkeä. Toisin kuin uusvanhassa talossa, jossa on runsaasti krumeluuria ja muuta listaa ja pahvikulissia johon kaikki piuhat, pistorasiat, putket ja rotankolot voi jemmata.

    • V-Pack

      kouluttamattomia ja pienipalkkaisia jotka ihannoivat sitä "menneen", paremman ajan "henkeä" jolloin kaikki oli paljon paremmin. Elämä oli rauhallista ja voi vain istua pellon reunalla korsi suussa ja tuijottaa taivaalle. Ei tullut vesi-, sähkö-, tms laskuja. Voitiin iloisesti polskutella järvissä ja katsella kun tukin uitto oli käynnissä ja vilkutella tukkimiehille. Valitettavasti tuo henki ei välity niiden uusvanhojen talojen mukana, muuta kuin myyntiesitteissä.

      • rokkaa

        "Elämä oli rauhallista ja voi vain istua pellon reunalla korsi suussa ja tuijottaa taivaalle.
        Valitettavasti tuo henki ei välity niiden uusvanhojen talojen mukana, muuta kuin myyntiesitteissä."

        ..ja valitettavasti tuo oli vain sinun mielipiteesi.

        Ärsyttävää, kun kaikki täytyy lokeroida johonkin tiettyyn muottiin. Jos pidät siitä ja siitä, olet TIETYSTI tällainen. Emme me ihmiset ole niin ennalta arvattavissa.. mutta voihan joku kuvitella näin.

        Vähän sama asia, jos minä sanoisin:
        "Valtaosa" ns. rikkaistahan asuu moderneissa öky-taloissa koska heidän mielikuviensa mukaan elämässään materialistisesti menestyneet, hyvinkoulutetut ja rikkaat asuvat sellaisissa. He ihannoivat kaikkea, mikä kuuluu moderniin yhteiskuntaan, myös sen varjopuolia, kuten huumeet väkivalta ja pettäminen. Useimmat ovat lapsettomia, koska eivät halua pilata elämäänsä, vapauttansa ja naiset kauneuttansa niin vanhakantaisilla asioilla. Eihän silloin olisi enää aikaa pitää "sivistyneitä" huumeorgioita tai seurustella taiteesta muiden kultturellien ihmisten kanssa...

      • V-Pack
        rokkaa kirjoitti:

        "Elämä oli rauhallista ja voi vain istua pellon reunalla korsi suussa ja tuijottaa taivaalle.
        Valitettavasti tuo henki ei välity niiden uusvanhojen talojen mukana, muuta kuin myyntiesitteissä."

        ..ja valitettavasti tuo oli vain sinun mielipiteesi.

        Ärsyttävää, kun kaikki täytyy lokeroida johonkin tiettyyn muottiin. Jos pidät siitä ja siitä, olet TIETYSTI tällainen. Emme me ihmiset ole niin ennalta arvattavissa.. mutta voihan joku kuvitella näin.

        Vähän sama asia, jos minä sanoisin:
        "Valtaosa" ns. rikkaistahan asuu moderneissa öky-taloissa koska heidän mielikuviensa mukaan elämässään materialistisesti menestyneet, hyvinkoulutetut ja rikkaat asuvat sellaisissa. He ihannoivat kaikkea, mikä kuuluu moderniin yhteiskuntaan, myös sen varjopuolia, kuten huumeet väkivalta ja pettäminen. Useimmat ovat lapsettomia, koska eivät halua pilata elämäänsä, vapauttansa ja naiset kauneuttansa niin vanhakantaisilla asioilla. Eihän silloin olisi enää aikaa pitää "sivistyneitä" huumeorgioita tai seurustella taiteesta muiden kultturellien ihmisten kanssa...

        Miten olikaan mahdollista että kirjoittaisin muiden mielipiteitä. Ja perustuu MINUN kokemuksiini ja MINUN tulkintaani asiasta.

      • xxx

        Olen samaa mieltä kanssasi V-Pack. Oman asuinalueeni kehittymistä läheltä seuranneena olen huomannut, että uusvanhoja pientaloja rakentaneet perheet edustavat suurimmaksi osaksi pienipalkkaisia tai kouluttamattomia. Tiedän, että kaikki heistä ovat muuttaneet joko rivitalosta tai kerrostalosta. Useimmilla ei ole aikaisempaa kokemusta maaseudusta, luonnosta, tilantunteesta ja maan omistamisesta. Rakentamalla uusvanhan talon ristikkoikkunoineen, erkkereineen ja muine koristuksineen vaikkakin vain pienelle tontille, saavutetaan se unelma omasta "kartanosta". Se, että uudisrakentamisessa haetaan vaikutteita juuri kartano, maatila ja huvila-arkkitehtuurista kuvastaa selvästi ihmisten toiveita olla jotakin muuta kuin mitä he todellisuudessa ovat ja mikä heidän todellinen alkuperänsä on. Ei kai siinä sitten mitään pahaa ole, mutta aitoa tästä vallalla olevasta talopakettikulttuurista ei millään saa.

      • yleistys
        xxx kirjoitti:

        Olen samaa mieltä kanssasi V-Pack. Oman asuinalueeni kehittymistä läheltä seuranneena olen huomannut, että uusvanhoja pientaloja rakentaneet perheet edustavat suurimmaksi osaksi pienipalkkaisia tai kouluttamattomia. Tiedän, että kaikki heistä ovat muuttaneet joko rivitalosta tai kerrostalosta. Useimmilla ei ole aikaisempaa kokemusta maaseudusta, luonnosta, tilantunteesta ja maan omistamisesta. Rakentamalla uusvanhan talon ristikkoikkunoineen, erkkereineen ja muine koristuksineen vaikkakin vain pienelle tontille, saavutetaan se unelma omasta "kartanosta". Se, että uudisrakentamisessa haetaan vaikutteita juuri kartano, maatila ja huvila-arkkitehtuurista kuvastaa selvästi ihmisten toiveita olla jotakin muuta kuin mitä he todellisuudessa ovat ja mikä heidän todellinen alkuperänsä on. Ei kai siinä sitten mitään pahaa ole, mutta aitoa tästä vallalla olevasta talopakettikulttuurista ei millään saa.

        Minä en ole samaa mieltä tuosta "kouluttamattomuudesta" perinnetalojen omistajina. Omalla seudullani koulutustaustat jakaantuvat kyllä 50-50, riippumatta talon tyylistä. Mm. johtajalla on komein perinne "kartano" ja työtön asuu modernissa kivitalossa. Kerrottakoon vielä, että kartanon omistaja on asunut aiemminkin omakotitalossa. Ei siis ole muuttanut suoraan kerrostalosta tai rivitalosta.
        Ja lisäksi uskon, että nuo ihmiset ovat ihan samoja, joita olivat ennen "kartanonsa" rakentamista. Eivät yritä olla, eivätkä ole muuttuneet miksikään.
        Jos saan vielä lisätä.. kovin köyhät eivät pystyisi ostamaan esim. perinteisen näköistä kannustaloa. Ovat aika kalliita.

        Että se siitäkin typerästä yleistyksestä.

    • ok-asuja

      "Valtaosa suomalaisista ei halua asua arkkitehtien mitä erilaisimmissa kulmikkaissa ja nk. moderneissa kokeilutaloissa, vaan jo kymmeniä ja satoja vuosia sitten hyväksihavaituissa perinteikkäissä talomalleissa. Tämänhän kertoo jo sekin, että Kannustalon perinnetalot ovat vuodesta toiseen halutuimpia talomalleja."

      Minä henkilökohtaisesti pidän sekä moderneista Alvar Aallon kodin tapaisista omakotitaloista tai sitten perinnetalojen tyyppisista, nostalgisista vaihtoehdoista. Omaksi ok-talon suunnittelun lähtökohdaksi en kuitenkaan ottanut Alvar Aalto -tyyliä, koska se sopii miljönäärien kukkarolle mutta ei tavallisen tallaajan budjettiin. Kukapa ei pitäisi kaarevista, isoista pinnoista ja uniikista ulkonäöstä, mutta tyyli on yksinkertaisesti liian kallis toteutettavaksi. Kuutiomallinen, terasseilla ja parvekkeilla koristeltu malli on huomattavasti halvempi tapa ja mahdollista toteuttaa myös silloin, jos tekeminen pohjautuu myös omaan työhön.

      Näiden evästyksien pohjalta arkkitehtimme piirsi meille suhteellisen yksinkertaisen muodon omaavan kivitalon, jossa on kuitenkin "koristeena" terassi ja parveke. Ulkonäkö viittaa enemmän huvilaan kuin moderniin taloon. Se on juuri sellainen kuin halusimme (ei kylmä ja torjuva, vaan kutsuva, viihtyisä ja kodikas). Sitä paitsi se pohja on myös käytännöllinen, kun pinta-alaa ei hukkaannu korkeisiin olohuoneisiin. Joku puhdasta modernia arkkitehtuuria arvostava varmaan pitäisi taloamme "kertaustyylisenä", mutta meille se edustaa pakoa tylsästä modernismista.
      ps. olen itse lapsuuteni elänyt 70-luvun elementtitalossa, enkä halunnut omille lapsilleni samanlaista kohtaloa.

      • arxitehti

        "Minä henkilökohtaisesti pidän sekä moderneista Alvar Aallon kodin tapaisista omakotitaloista tai sitten perinnetalojen tyyppisista, nostalgisista vaihtoehdoista. Omaksi ok-talon suunnittelun lähtökohdaksi en kuitenkaan ottanut Alvar Aalto -tyyliä, koska se sopii miljönäärien kukkarolle mutta ei tavallisen tallaajan budjettiin."

        Arvokkainta arkkitehtuuria on niukoilla resursseilla toteutettu vaatimaton, harkittu rakentaminen. Aalto suunnitteli oman mallinsa mm. rintamamiestalosta. http://www.mfa.fi/files/mfa/tiedotemateriaalit/jalleenrakennus.pdf

    • hnhn

      Aloitukseni herätti odottamattoman paljon vastauksia ja mielipiteitä.

      Laitan tässä vielä muutamia ajatuksia, jotka heräsivät luettuani ketjua.

      Tuossa ylempänä oli baaderin kommentti, jonka mukaan rakentaisimme edelleen tasakattoja ja kahitiilisiä kammotuksia, jos tekisimme vanhaa. Ehei sinne päinkään! Nämäkin kuuluvat oman aikansa arkkitehtien kokeiluihin, jotka eivät ole enää silmälle kivoja katsoa.

      Ylipäätänsä modernin ja ns. aikaansa seuraavan arkkitehtuurin ongelma on se, että se ei kestä aikaa ja katsomista myöhemmin. Näitä esimerkkejä on Suomi pullollaan.

      Yksi mielipide oli se, että asuisimme edelleen hirsimökeissä, jos arkkitehdit eivät olisi luoneet uutta. Tässäkin ajatuksessa mennään mielestäni hieman metsään. Rakennusten ulkonäkö ja rakennustekniikka ovat eri asia. Kyllä rakennusteknisesti laadukkaasti ja edistyksellisesti voidaan toteuttaa talomalleja, jotka kestävät aikaa.

      Minua lisäksi kiusaa ajatus siitä, että joku vertasi talonrakennusta ja rakennustyylejä autoihin ja kännyköihin. Eihän kukaan aja normaalisti 20-30 vuotta vanhalla autolla tai puhu 10 vuotta vanhalla kännykällä. Mutta useimmat talot ovat ilonamme katukuvassa 50-100 vuotta tai pidempäänkin. Hieman eri juttu, autot ja kännykät täytyykin muotoilla viimeisen trendin mukaan. Taloja taas ei pureta kun ne eivät miellytä tai vastaa seuraavaa trendiä.

      Sen verran otan takaisin alkuperäisestä kirjoituksesta, että en ihan täysin itsekään allekirjoita Kartanonkosken ratkaisuja. Osa matalammista rivitaloista on kamalia puuhökkeleitä. Yhtä taloa ei ole voitu maalata samalla värillä, vaan on täytynyt vaihtaa ulkoväriä joka huoneiston kohdalla. Ja on muutakin mistä en pidä...

      Toinen asia, missä mielstäni kaavoitus ja rkkitehtien työ monesti epäonnistuvat on ilmansuuntien huomioiminen. Tämä ei ilmeisesti kuulu kaavoituksen ja arkkitehtien ensiprioriteetteihin? Lähes kaikilla uusilla alueilla, esim. Tammisto ja Kartanonkoski Vantaalla ei kaavaa eikä rivitaloja suunnitellessa ole huomioitu sitä, että terassit voisivat olla kaakkoon, etelään tai lounaaseen päin, jotta aurinko paistaisi niihin. Nyt osalla terassit siten, että sinne ei paista aurinko koskaan. Mitä sellaisella terassilla tekee? Tässäkin kun hakee esimerkkejä ulkomailta, niin löytyy parempaa. Esim. välimeren rannalla talot ovat rinteissä merelle päin, eikä suinkaan sisämaahan päin avautuvia terassien ja muiden toimintojen osalta.

    • No voi

      Veljet! Ottaapa siitä nyt sitten jokaisen mielipide huomioon ja suunnitella täydellistä arkkitehtuuria! :D Itse aion alalle ja parhaani tehdä, mutta turha siis olettaa että "kritiikittä" selviää. Onnekseni nykyisen ammattini varjossa osanen huomioida sen rakentavan kaiken muun mielipiteen joukosta.

    • Vielä sellasta, että

      Eteenpäin mennään, se on varma jos mikä. Kokoajan saadaan uusia jänniä materiaaleja ja teknologiaa, eihän niitä voi jättää kokeilematta. Tätä keskustelua hieman lukiessani itselleni tulikin hyvä mieli siitä näkökulmasta, että suuri osa toivoo erilaisuutta ja kehitystä. Arkkitehdit ovat eräänlaisia taiteilijoita, jotka suotavimmassa tilanteessa voivat mahdollisimman laajassa määrin myös taiteellista näkemystään toteuttaa. Tällöin heillä (meillä) on oltava myös suuri vastuu siitä, että taiteellinen tuotos kestää aikaa ja miellyttää monenlaisia näkökantoja. (Ja niitähän tietty on yhtä monta kuin on katselijaakin.) Toinen lähtökohta on tiukoissa rajoissa suunnittelu, mikä toisella tavalla on aivan yhtä haastavaa. Lopputulos ei ehkä ole luovuuden huipentuma, mutta onnistuessaan lähtökohtiin suhtautettuna yhtä mielenkiintoinen.

      Älkää hyvät katselijat olko niin putkinäköisiä. Varmasti löydätte mistä tahansa rakennuksesta pidempään katseltuanne myös niitä puolia, joita ihasteleva ja ihmettelevä löysi välittömästi.

      Suunta arkkitehtuurissa olkoon kuitenkin asiakaslähtöisyys sekä kehitys aikaisemman arkkitehtuurin hyviksi todettuja ominaisuuksia arvostaen!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      201
      3338

    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      24
      2161

    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      2071

    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      90
      1935

    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      70
      1598

    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      24
      1361

    7. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      8
      1251

    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      36
      1247

    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1207

    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1198
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt