Miksi niin avioliitot epäonnistuu, avioliitto on yhteiskunnan perusta
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000012355645.html
Onko ihminen tyytyväinen yjsin.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000012355645.html
Onko ihminen tyytyväinen yjsin.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
En pääse lukemaan, kun on maksumuuri.
Yhteiskunnan perusta on ihminen ja hänen suhtautumisensa yhteiskuntaan. Haluaako omalta osaltaan tukea sitä vai onko saajan asemassa. Toiset toki sairauden takia tai muusta ymmärrettävästä syystä, kuten tämän hetkisestiä työttömyystilanteesta. Mutta toiset lisää vaatimassa ja tukea hakemassa, kaikki entisen työelämän tulot kädestäsuuhunelämällä, vaikka töihinkin pystyisivät.
Perheen tarvitsee että lapset saa kasvamaan. Jos avioliitto ei toimi, kannattaa erota. Näin olen tehnyt mutta yhteiskunnalliset perustustukseni eivät eivät ole millään lailla eron takin muuttuneet. Olen just sellainen mallikansalainen aikanaan työssä käyvänä perheenäitinä ja myöhemmin työssäkäyvänä yksinasujana ja nyt eläkeläisenä työvuosista vähän pankkoon säästäneenä että pärjää sittenkin, vaikka yhteiskunnassa on pakko leikata.
Avaa linkki klikkaamalla sitä. Ei siinä ole mitään maksumuuria.
Ei tule kun en hyväksy mainoksia ja evästeitä. Ei siis anna mitään, on vain edessä teksti: maksa ja summa ?? jos et halua evästeitä. En halua enkä maksa.
Luu letko,
että joku puolestasi viitsii lukea linkkiä ja ana lyseerata?
Pää syy on tietty että ei asuta maatalossa jossa ei voi erota koska perheen on tehtävä yhdessä lehmien lypsäys ja heinät
Maajussille on siksi vaikea saada morsianta
Nykyisin voi elää ilman perheen piinaa tietyin edellytyksin jotrn lapset ja vanhemmat voivat lähteä kävelemään
T. Ana Letko
En lukenut linkkiä, kun en ole evästetyyppi. Mutta voin vatsata omaan käsityskykyyni perustuen.
Avioliitto on varmasti paras "perusta" lapsille kasvaa ja kehittyä, mutta parisuhteen aikuisille se ei ole paras vaihtoehto elää ja olla olemassa. Liikaa vallan väärinkäyttöä, alistamista ja epäoikeudenmukaista kohtelua, väkivaltaa ... yms., mikä ei kestä päivänvaloa.
Ennen liittoihin ryhtymistä pitäisi ehdottomasti olla joku parisuhdekoulu tai -kurssi. Jospa se kasvattaisi osapuolet lopultakin aikuiseen mittaan, jotta pystyy pitämään puolisoa muuna kuin välttämättömänä pahana, kynnysmattona, sylkykuppina tms. huonompana ihmisenä kuin itse on.
Liitot ja parisuhteet ovat vankiloita, jotka estävät toista, tai molempia, elämästä omaa elämäänsä. Aikuinen ihminen ei tarvitse lupaa mihinkään.
Siksi kun ei jakseta odottaa sitä oikeaa, se oikean kyllä huomaa aivan heti.
Viimeistään seuraavana päivänä.
Ei kannata yrittää yhteiselämää.
Mitä hlvt:n höpinää? Siis "ei kannata yrittää yhteiselämää", kun on jaksettu odottaa sitä oikeaa. Vai mitä hemmettiä.
Minkälaisten pölhöjen kanssa (pölhöt?) ihmiset menee naimisiin ?
Oma liittoni oli koko ajan erittäin hyvä ja onnellinen.
Oli suuri onni jakaa elämänsä älykkään, fiksun ja sydämellisen
ihmisen kanssa.
Koskaan ei tullut mistään riitaa.
Riiteleminen on henkisesti alamittaisia ihmisiä varten.
Onnittelut sulle.
Kyllä meillä on riidelty, mutta aina samaan sänkyyn on illalla menty ja usein ilman vaatteita.
Suurin riidan syy oli kun älykkäämpi puoliso ei antanut minkäänlaisia vastauksia heti vaan halusi miettiä viikon. Aina hän ratkaisi hyvin, mutta olisin halunnut väliaikatietoja.
Meillä ehkä kaiken pelasti kun ensimmäisinä päivinä puhuttiin talousasiat ja mahdolliset perinnöt. Kun lapset meni kouluu ja harrasti, ei riittänyt meidän tulo , piti joka kk ottaa pankista yli yhden aikuisen palkkaa lisää. Ja joskus vähän enemmänkin kun ostettiin perheelle ja myöhemmin kaikilla lapsille kun 18 täytti uusi auto jolla lähtivät opiskelemaan.
Onnittelut myös sinulle. Minäkin tiedän muutamia hyviä avioliittoja, jotka ovat kestäneet vuosikymmenet ja kiistämättä puolisokset vaikuttavat onnellisilta yhdessä.
Minulle ei sama onni tullut, mutta elän silti ihan riittävän hyvin. Pokasin mukavan tuoreen lesken joten yksin ole ole vaikka asun yksin.
Lasten perheet ovat korvanneet oman puuttuvan perheeni parikymmentä vuotta, erosin siis 30 avioliittovuoden jälkeen josta 25 oli onnellista. Sitten ei. Niin että kokemusta on ottaa kantaa onnettomaan ja onnelliseen liittoon.
Oletko nyt aivan varma, ettei teillä riidelty sen takia, ettei toinen - tai molemmat - saaneet aukaista suutaan ja sanoa, puhua niin kuin aivan aikuisten oikeasti ja rehellisesti olivat mieltä.
Jos kerrot muuta, en usko. Olen katsellut ja kuunnellut riittävän montaa liittoa. Tiedän. Ja riitely on rakentavaa, jos sen osaa tehdä oikein.
Avioliitto on tahdon asia ,
alussa silmitöntä rakkautta,
myös yhteinen yritys,
kaikki tietää että elämä ei ole helppoa
rakkauden kohteet pitkän elämän aikana ylleensä muuttuu,
mutta jos on papille sanononu
myötä ja vastoinkäymisessä tahdon
niin se on myös järki-avioliitto,
pelkän silmittömän rakkauden varaan ei pitäisi avioliittoa perustaa,
avioliitto pitää perustaa tunteen ja järjen yhdistelmänä,
siis elämässä pitää kestää myös kärsimystä määrätyyn rajaan asti,
väittäisin se oikea rakkaus on aina siellä taustalla alitajunnassa vaikuttamassa,
vaikka aina ei sitä huomata ,
mielestäni on suurta tyhmyyttä vaihtaa puolisoa kuin
liaista rättiä, heh, pestäänhän aina pyykkiäki perheissä hah hah haaa,
avioliitto kasvattaa ihmistä ihmisenä myötä ja vastoin käymisissä,,,
kaiken kokenu hyvät ja huonot puolet,
lähes kuuskytv, kunnes kuolema erotti,
Yritys pitää avioliiton kurssissa ja pelot loi tolla selviää kyllä
Moni on saanut kodista kulttuurin että vaihtaa, kuin sukkia.
Toiset ovat asuneet kokeeksi niin monen kanssa että eroamisesta on tullut aivan normaalia elämää.
Parin eron jälkeen voin vakuuttaa että vanhemmillani ja kodillani ei ole mitään tekemistä erojeni kanssa. Olivat yhdessä naimisissa 70 vuotta. Ja muutenkin oli hyvä koti, hyväsyvä, rakastava ja kannustava. Kaikki lasten eteen ja se on minulla jatkunut. Myös lasten isällä vaikka ei yhdessä sitä jatkettukaan.
En yhtään valehtele että muuttuivat minulle liian huonoiksi, toinen rupesi ryyppäämään neljän vuoden kuluttua, mutta lasten isä oli vastuuntuntoinen tapaus. Hän muuttui erilaiseksi 50 villityksessä pitkän liiton jälkeen, enkä jäänyt katsomaan, parantuuko.
Avioliittoa ei ylläpidä lapset ja pelot vaan eläimet
ja pellot https://keskustelu.suomi24.fi/t/19618478/avioliitto-onnen-satama#comment-145366220
On se hieno yksi elämän kokemus monen muun kanssa. Vieläkin muistelen niitä ihania vuosia -70 luvulla.
Samanlainen kokemus kun viedä lapsia koripalloharkkoihin, soittotunneille, ratsastukseen. Jos ei ole vienyt useita vuosia harrastuksiin, ei voi kuin arvailla asioita.
Avioliitto yhteiskunnan perusyksikkönä on parhaimmillaan toimiva konsepti ja sitähän meille on tarjoiltu jo vuosisatojen aikana sekä maallisten että kirkollisten johtajien toimesta.
Avioliitto on yhteiskunnallinen sopimus johon kuuluu vahvasti suvun lisääntyminen turvallisissa olosuhteissa ja siinä suhteessa se toimii perusyksikkönä.
Mutta ei ainoastaan, koska nykyisessä yhteiskunnassamme pystymme lisääntymään ja huolehtimaan lapsistamme ilman avioliittoa ja tämä on perusyy, miksi patrriarkaatin (miehen hegemonia ja määräysvalta) on murtumassa.
Naisten emansipaation ja tasa-arvon tullessa yhteiskunna normiksi avioliiton asema yhteiskunnan perustana horjuu myäs ja tulee monimuotoisemmaksi.
Se ei ole ole välttämättä huono asia.
Elaf Alin olen nähnyt televisiossa "Maahanmuuttajaa ruotsalaisille" viihdeohjelmassa, jossa kantaruotsalaisia kilpailutetaan maahanmuuttajatietoisuudessa ja terminologiassa.
Avioliitot epäonnistuvat, koska ne voidaan purkaa ja eivät välttämättä ole paras ratkaisu, etenkään naisen kanssalta, kuten Ali toteaa kirjassaan.
Se taas on ihan positiivinen asia, että ne voivat epäonnistua ja ne voi purkaa ja että naisen paikka ei olekkaan hellan ja nyrkin välissä, tai tukasta retuuteltavana vaan naisen paikka on se minkä hän ITSE valitsee ja missä hän ITSE viihtyy ja voi hyvin.
Aivan. On hyvä tietää kehitysmaalaisista nyt
Myssyt (sosdemit) tarjoavat hallitusehdotuksessaan maahanmuuttajille - ei suomalaisille ruosuille, jotka on alkuperäiskansa - niin paljon lisäetuja, että Ruotsin Kepu on kauhuissaan ja on vetäytynyt salaiseen vartioituun paikkaan, jossa osallistujilta on kerätty kännykät yms. pois
Kumman valitsevat, mytyt vai hassut?
https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/BrR0y9/c-ledaren-i-mote-med-partidistrikten-styrkeforhallanden-ska-matas
Under dagen kommer även riksdagsgruppen och partistyrelsen att träffas, enligt Aftonbladets källor. Mötet sker fysiskt på hemlig plats, mobiltelefoner är förbjudna på mötet
Onko tukasta retuutettu, jos käyttää peruukkia?
Peruukki on usein aitoa tukkaa.
Mutta toisen päästä otettua.
Onko se retuutusta?
Avioliitto toimii kun se solmitaan vanhempana.
Menin avioon 49-vuotiaana.
Silloin on kaikki faktat jo tiedossa.
Ei eletä enää mitään hattaraelämää.
Näistä vanhempana solmituista liitoista ei erota kuin kuoleman kautta.
Nyt elän yksin leskenä ja tulen kohtuullisesti toimeen.
Älä höpise, kyllä nuoruudenkin liitot voi kestää, varsinkin kun on yhteisiä lapsia ja yhteistä omaisuutta.
Menin 18-vuotiaana ensimmäisen kerran avioliittoon, vanhempieni luvalla.
Liitosta ei ole lapsia, eikä se kestänyt 4 vuotta kauempaa
Meillä on avioliitto toiminut hyvin, vaikka se solmittiin kovin nuorina.
Hetinmiten kun nuorikkoni täytti 18.
49 vuoden iässä ollessani viimeisin lapsukaisistamme levitteli siipiään lähteäkseen liitoon kotopesästä.
Miksi avioliitto toimisi paremmin vanhemmalla iällä solmittuna kuin nuorella iällä solmittuna?
Käsitykseni mukaan, vanhemmalla iällä solmitut avioliitot ovat petettyjen pettäjien jätettyjen ja jättäjien kesken solmittuja liittoja.
Eihän nyt kukaan voi elää 49 vuotiaaksi ilman parisuhdetta.
Enkä tee eroa avio- ja avoliiton suhteen.
Ei 18-vuotias mitään vanhempien lupaa tarvitse. HöH.
53 vuotta sitten tarvitsisi
Elimme avoliitossa 11 vuotta ennen vihkimistä.
Olin alle 50 vuotias ja mies alle 65 vuotias kun meidät maistraatissa vihittiin.
Kuoleman kohdatessa, jos on ollut 5 vuotta avioliitossa, toinen saa yksin jäädessään leskeneläkkeen.
Matematiikkaa parhaimmillaan ja lakisääteistä.
Köyhillä pitää olla sos sumatematiikan apropaatturi tai vastaavat taidot
Leskeneläke ei koske työtävieroksuvia luusereita.
Se porukka kuittaa kelasta säälitoimeentulotukea.
Tasa-arvo hömpötys on suurin syy eroamiseen.
Nainen haluaa sanoa joka asiaan ratkaisun ja ellei saa tahtoaan läpi niin tuntee pettymystä.
Aikoinaan päätettävät asiat olivat selkeästi eroteltu avioliitossa. Nainen päätti omalla alueellaan ja miehen ei saanut sekaantua hänen päätöksiinsä.
Miehen alue oli myös tarkasti rajattu.
Eli täydennettiin thteiseloa.
Eivät kaikki naiset ja miehet ole samanlaisia.
Tasa-arvo eri ole hömpötystä, mutta se ei myöskään tarkoita sitä
mitä monet luulevat. Se tarkoittaa mm. sitä, että arvostaa toista
ja huomioi hänet. Se tapahtuu ihan luonnollisesti jos on henkisesti
kehittyneet ihmiset yhdessä. Sellaisessa liitossa ei kummankaan
tarvitse taistella oikeuksistaan.
Äläpä muuta mutise. Tasa-arvo on asia, joka ymmärretään totaalisesti väärin. Tahallaan tai tahattomasti, mutta mikään eriarvoistava juttu se ei ole, kuten yleensä mieähet ajattelevat. Joskus kai naisetkin.
En huomannut elämässäni mitään muutosta avioiduttuani, mutta en myöskään melkein kolmenkymmenen vuoden avioliittovuoden jälkeen erottuani. Turhaa hommaa koko touhu. En ole mikään parisuhdeihminen. Helpompi elää itsekseen.
Tiedätkö että isä sanoi minulle jo kun olin parikymppinen: Elä yksin, sinä pärjäät sillä lailla kaikkein parhaiten. Parin avioliiton jälkeen, nyt kun vain deittailen yksin eläen, koen että isä oli oikeassa.
Aika sääli, että isäsi sanat määrittelivät elämäsi ja parisuhteesi.
Kyllä se oli vuoristorataa koko lähes kuusikymmentä vuotta,
kunnes kuolema erotti, heh , hassusanonta " erotti "
- jälkeläiset on ihania niitä ei voi mistään moittia,
loisto yksilöitä jokainen,
kaikki korkeakoutattutuneita, huippu yksilöitä,
vaikka minut ovatki unohtaneet ,
heillä on oma vuoristorata elettävänään ,
kiitos luojalle kaikesta ,
"paska reissu mutt tulipa tehtyä "
liäsys,,, se oli se nuoruuden raakuas,,,,,,,,,,,
jolloin ei tienny yhtikäs mitään
mitä elämä tuo tullessaan,,,,,,,,,,,,,,,
piiiiiitkän kärsimysnäytelän ,,,,
iloineen ja suruineen ,,,,,,,
Korkeakoulutetut huippuyksilöt eivät sitten inhimillisinä ihmisinä niin huippuja olekaan. Jotta ...
Yksin kun on, niin ei taritse kuunnella toisen tsäkätystä ja valittamista.
Ihminen ei onneensa avioliittoja tarvitse. tarkaan ottaen avioliitto monesti tuo ihmisen elämään rasitetta ja onnettomuutta kun junnataan ja pitkästytään yhdessä vaikka ei viihdytä kun ei ole kanttia ja erotakaan ja kulissit on pidettävä maksoi mitä maksoi.
Joo-o. Sain jo lapsuuskodissani kauhun avioliittoa kohtaan.
Sorruin kuitenkin kerran moiseen yritelmään ja sehän oli jo alusta asti tuomittu yritys. Samoin kyllä monet muutkin parisuhde-yritelmät.
Ei tullu mitään. Miksi? En enää jaksanut olla se jatkuvasti mitätöity ja sorrettu osapuoli, joka kuitenkin oli se kaikkea yhteiselämää ylläpitänyt voima.
Lopulta tajusin sen tosiasian, että naisena pärjään parhaiten yksin eläen. En ole enää 20 vuoteen, vapaasta tahdostani, päästänyt keitään ihmisiä lähelleni elämääni sotkemaan. Ja hyvin menee, joskin alle toimeentulorajan, mutta parisuhteessa menisi vieläkin huonommin.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Yksin olo on parempaa, mutta yksinäinen ei tarvitse olla.
Olen sanonut jo kauan sitten, että "seuraavassa elämässä" otan 3 bernin paimenkoiraa ja asun saaressa.
Miehet eivät ole minun juttuni, en ole koskaan ymmärtänyt miehen logiikkaa.