Tuleeko kenellekään koskaan murreongelma, kun kirjoittaa jotakin tarinaa?
Minulle tulee usein. Jotenkin se tulee auttomaattisesti, enkä edes huomaa sitä. Se on aina ollut suuri ongelma, kun olen kirjoittanut kirjoja. Välillä tulee sellanen sairas tarve kirjoittaa murteella, että sitä on ihan pakko edes vähän kirjottaa.
Ja sitä paitsi; olen hirveän ylpeä lounaismurteestani. Ihan vaan malliksi seuraavat lauseet murteellani. Miltäs kuulostaa?
"Lopuks mun omat miälipitteet, jotka tiätyst on kaikkein tärkeemmät.(kirjotan murteel, kosk murre o syräme asia.)
Ny ku tulee noit uussii kirjoi, ni kyl niit saa orottaa. Kirjotukset etennee nii hittaast ny, ku o nii mont projektii täs päälekkäi, mut kyl mää kiiret yritä pittää.
Kyl kirjottamiine on mun miälest se paras juttu mun elämäs. Toivoisi vaa, et joku viäl viitis lukkee niit, ni en turhaa täs touhuu.
Kiitti ny sulle iha kauhian paljo!"
Kopioin tuon tekstin minun omilta sivuiltani. Tällästä "prookoo" kun kirjoittaisin tarinoihini, niin kyllä olisi lukijat vähissä. Siis miten saan pidettyä murretta yllä, mutta en kirjoissani? Siinä ongelma numero yksi. Vai pitäisikö minun todella unohtaa koko elämästäni murteet. Mielipiteitä pliis!!!
MURREONGELMA, apua
11
896
Vastaukset 11
- Murteista pitävä
Voi hyvänen aika, on sulla ongelma. Miks et kirjoita murteella jos hyvältä tuntuu. On hienoa että nuori tyttönen yleensäkin osaa jotain murretta, eikä yritä mokeltaa jotain kirjakielen- ja jonkun muun sekoituksia. Onhan esim. tämä lounaismurteella kirjoittava runoilija Helikin pärjännyt tosihyvin.
Tsemppiä kirjoitusinnollesi !!
Mieluimmin murteella, kuin huonolla suomella. - Murre-koira
Vähän samaa ongelmaa täällä. Minulle sanotaan usein, että tekstistäni paistaa murteeni, vaikka näennäisesti en murretta käytäkään. Murre on kuitenkin sanajärjestyksissä, sanavalinnoissa, myös asenteissa... ei omaa murrettaan pääse pakoon, eikä mielestäni sitä tulisikaan paeta. Itse pidän murretta omana tapanani ilmaista, se on vahvuus. Murretta tosin täytyy opetella käyttämään siten, ettei lukija revi peliverkkareitaan.
Tai sitten kannattaa unohtaa lukijat ja kirjoittaa niin kuin kirjoittaa. Kirjoita niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Se on sinua. Älä murehdi murretta, se ei oikeasti ole sinun ongelmasi vaan lukijan, jos se ei sitä kestä. Murre on rikkautta, eikä sitä ainakaan unohtaa kannata.- paakki
Murre rikastuttaa tekstiä, vaikkakin sitä saattaa olla työläämpää lukea kuin kirja- tai yleiskieltä.
Mun ekassa juuri kustantajalle menneessä romaanissa kaikki vuoropuhelut käydään kymenlaaksolaismurteella. Sinä ja minä = siä ja miä; punainen ja valkoinen = punain ja valkoin; Virtanen ja Lahtinen = Virtain ja Lahtiin. Kuunnelkaa esim. Sami Hyypiän haastatteluja, niin pääsette kärryille.
-miä oon paakki iitist-
Oon kyllä tosi yllättynyt, miten positiivisesti otitte asian vastaan. Se oli kiva kuulla, mutta minusta se on ongelma. Kun kirjoitan murteella, kukaan ei ole edes kiinnostunut lukemaan niitä. Korjailen tekstejä aina moneen kertaan, ja otan melkein kaikki murresanat pois. Tosin joitakin mä ja sä sanoja jätän, mutta en muita. En itsekää tykkää lukea kirjoja, joissa on jotain muuta murretta kuin omaani, sillä ne ovat niin vaikeatajuisia. Ja täytynee vielä sanoa sekin, että lounaismurrettapuhuvat ovat laiskoja lukemaan, joten heille ei kirjoja kannata suunnata. Haluan, että koko Suomi jaksaa kuunnella minua (=siis lukea tarinoitani).
Mutta nyt kun tuli tällaisia palautteita, voin taas mielihyvin jatkaa eteenpäin. Olen saanut tätä ennen murteestani vain negatiivisiä palautteita.
Joku mainitsi muuten Helin. Se on minun suosikkirunoilija, kosk murre o syräme asia, ja hyvöt sonetit tullee sielt. heh =)- toukka
Olen käynyt luovan kirjoittamisen kurssia, jonka vetäjä nimeä mainitsematta on kolmannen polven kirjailijasukua ja kannustaa, rohkaisee ja vaatii meitä kirjoittamaan omalla murteella.
Älä siis missään tapauksessa pidättele murretekstiä, kerää pikemminkin murteellesi ominaisia sanoja, nimityksiä joita muu-suomalaiset eivät lainkaan tunnista.
- >>>
Joo, kieltämättä sama kiusaus minulla, vaikkakin tiedän miten rasittavaa se voi pidemmän päälle olla itsellekin oikolukuvaiheessa... Se on raskasta luettavaa (ainakin itselleni). Tästä syystä yritänkin pakottaa itseni pidättäytymään kirjakielessä, ellei murteelle ja muulle puhekielelle ole jokin tietty pointti - esim. nuoren henkilön repliikit ovat vakuuttavampia kun ne kirjoitetaan heidän omalla kielellään. Jos kyseessä on tarinan sivuhenkilö, joka vain piipahtaa mukana, saatan panna tällaisen puhumaan murteella ihan vain rikastuttaakseni tekstiä - tai sitten ihan vaan piruuttani, heh!
Esimerkkinä yhdessä tooosi pitkässä ja laajassa fantasia-jatkokertomuksessani on eräs tooosi vanha munkki, jolle päätin lahjoittaa pienen puhevian murteen lisäksi. Siitä tulikin kyllä hauska! Panin hänet puhumaan niin, että hän ääntää t-kirjaimet d:nä. Siis tähän tapaan: "Dervedulloo, dervedulloo! Oonki jo oodellu deiddii! Käykeehän peremmälle, ysdäväiseni"
Samaisessa tarinassa on eräs peikko, joka puhuu runollisin lausein, siis sekoittaen sanajärjestyksen, tyyliin: "Oi, tänään kaunis päivä on! Algot uimaan mennä tahtoo!"
Mutta siis, yleisesti ottaen ja pidemmän päälle tuota kyllä kannattaa välttää.- >>>
erikseen sinulle, Rikkakasvi, jos satut piipahtamaan täällä...
Löysin pari uutta foorumia, joissa voit esitellä teoksiasi ja saada niistä palautetta. Palautteen laadusta en osaa sanoa mitään. Paitsi että siellä virhe.comissa saa hui-hai-kommenttien lisäksi ihan hyvää ja kehittävääkin arvostelua. Useimmiten "vieras"-nimimerkeillä heitellään mitä sattuu, joten suodatinta kannattaa pitää yllä =)
1) www.toukokuu.com
2) www.ajatus.org
3) www.virhe.org (jonka jo aiemmin kerroin)
En ehtinyt tarkistaa näitä mutta vilkaisin nopeasti "toukokuun" ja "ajatuksen", joista ainakin ensin mainittu vaikutti ihan hyvältä. Eipä tuo mittään maksa, jos kokkeilee!
- paakki
Siskoni luki ensi kertaa kirjoittamaani romaania, ja oikein pysähtyi miettimään murresanoja. Lausutaanko ne todella näin, tuumasi sisko ja totesi: joo-oh, näin ne sanotaan. Esimerkkinä sana "pöydässä", joka meillä kymenlaaksossa sanotaan "pöyäs".
Eli murteen lukeminen on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on sen oikeinkirjoittaminen. Kaikesta huolimatta olen murteiden käyttämisen kannalla, mutta kannattaa silti varautua muureasiassa negatiiviseen palautteeseen.Hmmm... Tässä olikin hyviä esimerkkejä, vaikka tota yhtä en kyl ymmärtäny, että puhevikoja lahjoitetaan. Ei se oo kirjailijan lahjotus, se on enemmänki kirjailijan rangaistus alamaistaan kohtaan... heh
Kun kirjottaa luonnekkkaasti murretta, ei siitä kyllä tule noin hauska kuin täällä sanottiin. Siitä tulee pelkästään hassunkurinen.
Ja jotkut murresanat ovat sellaisia, mitään kukaan ei ymmärrä. Esim. minun pahin kirjoitusvirheeni on opein, mietein, tuumein... jne. Ne eivät ole hauskoja murresanoja, sillä ne on väärinkirjoituksia, joita kukaan ei ymmärrä? Mikä ihmeen ee? Ja sitten kun itse arvioin tekstiä, ja korjeilen sitä, niin en edes huomaa mokomia. Olen vain tottunut kirjoittamaan imperfektit väärin.
Mutta. Rikastuttaahan murre oikein käytettynä. Täytyy vaan osata sijoittaa oikeat sanat oikeiden henkilöiden suuhun, ja ottaa pois varsinaisesta tekstistä.
nyy ku kerra saa luva kirjottaa murret nii teenpä seen tähä loppuu. Vaik kylhä mää ooon oikeestaa päättänyki, et alotan suomenkieleopinno, nii ossaa arvostaa murretki tekstis. Tai ehk mää vaa e huomaa omaa murrattain. Mut miks sit huomaan ja ihannoin helii, joka kirjottoo samal murteel? En ymmär, mut mitäkäs pienist, harjottelemal opitaa!- >>>
rikkakasvi kirjoitti:
Hmmm... Tässä olikin hyviä esimerkkejä, vaikka tota yhtä en kyl ymmärtäny, että puhevikoja lahjoitetaan. Ei se oo kirjailijan lahjotus, se on enemmänki kirjailijan rangaistus alamaistaan kohtaan... heh
Kun kirjottaa luonnekkkaasti murretta, ei siitä kyllä tule noin hauska kuin täällä sanottiin. Siitä tulee pelkästään hassunkurinen.
Ja jotkut murresanat ovat sellaisia, mitään kukaan ei ymmärrä. Esim. minun pahin kirjoitusvirheeni on opein, mietein, tuumein... jne. Ne eivät ole hauskoja murresanoja, sillä ne on väärinkirjoituksia, joita kukaan ei ymmärrä? Mikä ihmeen ee? Ja sitten kun itse arvioin tekstiä, ja korjeilen sitä, niin en edes huomaa mokomia. Olen vain tottunut kirjoittamaan imperfektit väärin.
Mutta. Rikastuttaahan murre oikein käytettynä. Täytyy vaan osata sijoittaa oikeat sanat oikeiden henkilöiden suuhun, ja ottaa pois varsinaisesta tekstistä.
nyy ku kerra saa luva kirjottaa murret nii teenpä seen tähä loppuu. Vaik kylhä mää ooon oikeestaa päättänyki, et alotan suomenkieleopinno, nii ossaa arvostaa murretki tekstis. Tai ehk mää vaa e huomaa omaa murrattain. Mut miks sit huomaan ja ihannoin helii, joka kirjottoo samal murteel? En ymmär, mut mitäkäs pienist, harjottelemal opitaa!"..., vaikka tota yhtä en kyl ymmärtäny, että puhevikoja lahjoitetaan. Ei se oo kirjailijan lahjotus, se on enemmänki kirjailijan rangaistus alamaistaan kohtaan..."
No, joo... tunnustan! Tässä nimenomaisessa esimerkissäni sattui vaan olemaan niin, että taisin olla tuota hahmoa luodessani tavallista "railakkaammalla" tuulella (=pirullinen). Mutta toisaalta myöhemmin tajusin onnistuneeni siinä mielessä, että tuo kyseisen esimerkkini munkki oli todella iäkäs, eikä hänellä siis ollut enää kaikkia hampaita suussaan, joten... Kyllähän sinä itsekin varmaan olet kuullut miten sellainen vaikuttaa ääntämykseen.
Ja tokihan minulla on tuo "jumalallinen" oikeus tarinankertojana ja heidän Ainoana Herranaan tehdä luomilleni täysin puolustuskyvyttömille henkilöhahmoilleni mitä haluan: katkoa jalkoja -KRÄKS...!, puhkoa silmiä -SLUTS...!, tai vaikkapa (hyvänä päivänä ainoastaan) nostattaa sellaisen äkillisen puhurin, joka ainoastaan lennättää hahmoni kaljunsa peitoksi kampaamansa sivutukan huit hiiteen! Kjäh-häh-hää...! Hmmm... Olisikohan tässä minun kieroutuneessa ja toisinaan ilkeässä mielessäni eräänlaista kostomentaliteettia...?
No, joka tapauksessa parempi kai kostaa "omilleen" kuin yöaikaan hiiviskellä tuolla metroissa, asemalaitureilla ja puistikoissa retkikirves poplarin liepeen alla... - etpäs tie kuka oon...
>>> kirjoitti:
"..., vaikka tota yhtä en kyl ymmärtäny, että puhevikoja lahjoitetaan. Ei se oo kirjailijan lahjotus, se on enemmänki kirjailijan rangaistus alamaistaan kohtaan..."
No, joo... tunnustan! Tässä nimenomaisessa esimerkissäni sattui vaan olemaan niin, että taisin olla tuota hahmoa luodessani tavallista "railakkaammalla" tuulella (=pirullinen). Mutta toisaalta myöhemmin tajusin onnistuneeni siinä mielessä, että tuo kyseisen esimerkkini munkki oli todella iäkäs, eikä hänellä siis ollut enää kaikkia hampaita suussaan, joten... Kyllähän sinä itsekin varmaan olet kuullut miten sellainen vaikuttaa ääntämykseen.
Ja tokihan minulla on tuo "jumalallinen" oikeus tarinankertojana ja heidän Ainoana Herranaan tehdä luomilleni täysin puolustuskyvyttömille henkilöhahmoilleni mitä haluan: katkoa jalkoja -KRÄKS...!, puhkoa silmiä -SLUTS...!, tai vaikkapa (hyvänä päivänä ainoastaan) nostattaa sellaisen äkillisen puhurin, joka ainoastaan lennättää hahmoni kaljunsa peitoksi kampaamansa sivutukan huit hiiteen! Kjäh-häh-hää...! Hmmm... Olisikohan tässä minun kieroutuneessa ja toisinaan ilkeässä mielessäni eräänlaista kostomentaliteettia...?
No, joka tapauksessa parempi kai kostaa "omilleen" kuin yöaikaan hiiviskellä tuolla metroissa, asemalaitureilla ja puistikoissa retkikirves poplarin liepeen alla...Niin. Huumorilla huumorilla. Se jäi vain silmiini, kun luin sitä tekstiä, ja siksi oli pakko huomauttaa.
Kirjoittaminen tosiaan on hienoa, kun saa alistaa valtaansa ns. "hahmohenkilöitä" ja tehdä niille mitä kohtalokkaamman tien. Mutta eipä ole ennen tullut mieleeni, että voisin lahjoitella joitakin puhevikoja kenellekään... kaikilla henkilöilläni on yleensä tämä minun oma "kauhea" paikallismurteeni (siis se ei ole lounaismurretta, vaan hyvin suppeaa säkyläläismurretta).
Nyt kun suunnittelen ensimmäistä fantasiatarinaani, niin sain idean, että annan niille just jonkun tälläsen puheominaisuuden, niin lukija ymmärtää heti, että ei ole kyse ihmisestä (joita tarina myös sisältää paljon, koska se kertoo ihmissuvun lopusta) vaan Dillyy-hahmosta, joka valloittaa maapallon vuonna horna.
Koetan muutenkin perehtyä perusteellisesti tähän luomukseeni, sillä haluan tehdä onnistuneen fantasian (vaikka se jäisikin viimeiseksi koetokseksi). Siis harkitsen huolella kieliasun, murteet, juonen, hahmojen yksilöllisyyden, mielenkiinnon... ja niin edelleen. Tällä hetkellä olen niin innostunut, että jos sen joskus saan valmiiksi, tuon sen virheorgiin palautteen haku reissulle!
No vielä asiaan. Olen niin hellävarainen, että tuskin uskallan katkaista jalan -hups haps- tai repiä silmämunan irti -ou nou- tai jotain muuta tällaista. Minun kirjahenkilöni saavat huokaista siinä kohden helpotuksesta. Oikeus voittakoon!!! heh
No oikeastaan, raakuus ja julmuus on kivaa, kun se tapahtuu fiktiomaailmassa - saa mukavasti pelon väreet heräilemään -, ja siksipä ihmismaailma saakoon nyt kauhistuttavan lopun! jes ja voi... =) )=
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi yritti murhata mopopojan
Nyt menee kissalan poikien touhu liian pitkälle! https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012193221.html Karu video mopomiiti7081905Mopomiitti!
Menikös öoliisilta yli tuo mppedinkans kisaaminen tais olla melkoinen riski vahigoittaa tarpeettomasti jopa kuolla tuoss3301033- 67897
Poliisi kiilasi mopoilijan
Ylellä leviää video jossa poliisi pysäyttää rajusti kiilamalla mopo pojan. Toivottavasti poliisi ottaa tuosta mallia myö140790- 32601
Käviskö tällainen suhde
Tutustutaan, fyysistä kontaktia, mutta ensijaisesti tarkoituksena ei ole aloittaa mitään virallista tai rikkoa mitään? E64585- 88577
- 45577
- 32560
- 37530