Ikä ja näkö ja koko ja..

Heips,

Tästä aiheesta käytiin keskustelua viime vuoden loppupuolella tällä foorumilla, esimerkiksi näin:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000012&conference=4500000000000297&posting=22000000005801303

Itse olen sinua vuotta vanhempi (-79 syntynyt), kaksi senttiä lyhyempi ja muutaman kilon kevyempi, sekä samassa elämäntilanteessa kuin sinä. Itse tykkään kans pitää farkkuja ja nuorekkaita vaatteita, jakkupukutyyli ei tunnu omaltani - sitäkin on kokeiltu =) ja menen ihan täydesti vielä itseäni 10 vuotta nuoremmasta. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia sähköpostitse - onko sulla emailia?

Itse olen löytänyt melko hyvän balanssin pukeutumiseeni. En näytä teiniltä (niin, ainakaan omasta mielestäni), mutta en ihan pikkuaikuiseltakaan. Kai se vaan on sitä että olen seurannut omaa vaistoa, ostanut sitä mikä miellyttää, mutta pitäen mielessä sen, että vaatteen täytyy olla siisti, helppo ja ehdottomasti hyvännäköinen. olen 23 ja papereita kysyvät kyllä usein valtionkaupassa siideriä tai viiniä ostaessani (vaikka usein olen jo kerinnyt antaa kassatädin käteen visakortin, jota ei alle 18-v saa, ihan vinkiksi... hmph). Mutta hyvähän tuo on, koska nykyään ei nuorista tiedä; jotkut 16-v kundit näyttävät kaksvitosilta ja vice versa.

Ammattini puolestaan vaatisi jakkupuku-linjaa, mutta vetäisen kyseisen päälleni vain, kun se on ehdoton must. Muuten saa nuorekas, mutta siisti pukeutuminen riittää.

Kun ostat farkut älä osta niitä liian kulutetun näköisiä malleja, vaan hieman siistimmät. yhdistä ne siisteihin kenkiin (ei lenkkarit) esim avokkaat, korkokengät, loaferit tms. Mihin vaan kunhan et "teinikenkiin", siisti neule tai toppi ja jakku (ei välttis bleiseri, etsi nuorekas vaihtoehto), tekee siistin vaikutelman. Siisti laukku (ei rytkykasseja, panosta!) ja korut tekevät paljon. Et näytä teiniltä kun olemuksesi on huoliteltu.

Usko vaan, että minen ookku 153,5cm pitkä, sen kaa eläminen tuntuu kauheelta, kun mittaa ei oo paljoo!! ja sitten ku saan kuulla asiasta koko ajan niin itsetunto hävinnyt sen siliän tien..

Täällä ikää on kertynyt jo 27 vuotta ja pituutta ruhtinaalliset 155 cm. Olen siis pieni ja siro, ja kuten viestin aloittaja, myös minä olen kasvoiltani nuoren näköinen. Pukeudun "nuorisovaatteisiin", sillä sopivammat farkut löydän useimmiten onlysta ja veromodasta, puseroita on sitten muistakin paikoista.

Tämä pienuus ja lapsenkasvoisuus ei ole minua koskaan muuten ärsyttänyt, kuin työhaastatteluissa. Haastattelija odottaa tapaavansa 27-vuotiaan naisen, mutta törmääkin nipin napin täysi-ikäisen näköiseen "nuoreen tyttöön". Ei vakuuta koskaan. Mietin usein, että olen muutaman vuoden päästä 30, ja näytän varmaan silloinkin hyvin nuorelta. En ainakaan usko ulkonäköni radikaalisti muuttuvan muutamassa vuodessa. Saan opintoni tällä menolla päätökseen parin vuoden päästä, ja sen jälkeen minun tulisi todella markkinoida itseäni potentiaalisille työnantajille. Mutta mitenkähän se mahtaa onnistua tällä teiniolemuksella..

Pukeudun yleensä farkkuihin, siisteihin saappaisiin tms., siistiin neuleeseen (esim. v-aukkoiseen), eli pukeutumiseni ei siis ole mitenkään liian teinimäistä, mikä korostaisi nuorta näköäni. Mutta tuo pukeutuminen ei kyllä tee kasvojani yhtään vanhemman näköiseksi. Tuleviin työhaastattelutilanteisiin ajattelin pukeutua suoriin housuihin ja neuleeseen tai kauluspaitaan, riippuen mikä paikka on kyseessä. Toivottavasti sitten tärppää. Nyt sitten pitäisi vielä löytää sopivan pienet suorat housut (kokoa 32.) Onpas ongelmaa kerrakseen.

Hei,
Oli pakko vastata tähän viestiketjuun, tuntui niin tutulta.
Minulla on ikää ehtinyt kertyä jo 39v, mutta lähes poikkeuksetta minua luullaan 10v nuoremmaksi, olen 160/50, eli myös pienikokoinen ja siro.
Koulutukseni on aika tiukkaa asialinjaa vaativa akateeminen, ja takanani on useita työpaikkahaastatteluja, joissa tuntui monesti haastattelijan arvomaailma olevan hukassa. Kysymyksiin: miten ajattelit pärjääväsi miesten kesken töissä, oletko ajatellut leikkauttaa hiuksesi jotta näyttäisit hieman vanhemmalta ja uskottavammalta jne...
Nyt pitkäaikainen työnantajani meni konkurssiin ja olen ollut vajaan 2kk työttömänä.
Ongelmana alkaa olla nyt se, että en pääse edes haastatteluun, koska 40v pidetään "liian vanhana", mutta hastattelussa taas todetaan että "oletpa nuoren näköinen, odotimme jotenkin aikuisempaa"...eli mitä ihmetä ne työnantaja oikein odottavat!
Mutta uskon ja toivon, että työnhaussa vielä tärppää, pitkä koulutus ja vankka työkokemus ei voi olla hukkaan heitettyä.
Tosiaan pukeutuminen: mikä tuntuu omalta, ei liian teinimäistä, mutta nuorekasta ja tilanteen mukaan. Ei lettejä työpaikkahaastatteluun, eikä kuluneita farkkuja, mutta niitä saa pitää vapaasti muuten jos siltä tuntuu.
Hyvät puolet nuoresta ulkomuodosta: miehet tykkää ja saat positiivista huomiota, joskus jopa hassuja ja naurettavia kommelluksia jne;)
Ollaan sinut itsemme kanssa, vaikka emme olisikaan kasvaneet 175 mittaisiksi, pienenäkin on kivaa =)

Hei

Olen 147 senttinen ja 44 kiloinen (70C) 31v kahden lapsen äiti ja vaimo. Vasta ihan viime aikoina on minua alkanut nyppimään tämä pienten alentava kohtelu työmarkkinoilla. Lähestulkoon joka kerta ihmetellään pientä kokoani, sitä että minulla todellakin on kaksi lasta ("ei millään uskoisi olet niin pieni/hentoinen/nuorennäköinen/jne"). Inhottavaa kun joutuu jatkuvasti todistelemaan omaa aikuisuuttaan ja osaamistaan.

Erittäin positiivisena puolena pidän kuitenkin menestymistäni miesmarkkinoilla: flaksi on käynyt hyvin, oman kultani (180cm) löysin aika päiviä sitten ja silti edelleen kanssani flirtataan niin kaupassa kuin kylässäkin. Moni mies on tullut suoraan sanomaan miten tykkää pienistä naisista, meitä kun saa kuulemma hellitellä mielin määrin, vähemmän hauskaa on se kun aika usea lähempää tuttavuutta tehnyt haluaa nostaa syliin (???).

Lohdutukseksi voisin ap:lle kertoa että minä pääsin tuosta papereiden kysymisestä eroon kun täytin 29v, joten toivoa on :o)

Itse löydän myös parhaiten vaatteeni Onlystä ja Espiritiltä. Tällä hetkellä on hakusessa luonnonvalkeat palmikkoneuleet ja jotain muuta klassista toimistovaatetta (olen lähdössä töihin vuoden vaihteen jälkeen). Kenkiä löysin koosta 35 naapurikaupungista (120km) joka oli kyllä kuin lottovoitto. Oli vara valita useasta eri vaihtoehdosta ja ihan oikeita "hengettömiä" korkkareitakin, jotka olivat täydellisen sopivat (kengän koko mulla 34/35).

Kyllä tähän pienuuteen kai tottuu, vaikka välillä vähän kypsyttää. Se on vaan niin kumma juttu kun nuorempana en ajatellut asiaa ollenkaan, mutta ilmeisesti näin vanhemmiten tuo uskottavuusongelma on niin laaja että se pistää sapettamaan ja pahasti.

En voinut olla vastaamatta tähän viestiketjuun, kun luin tämän :)
Itse olen 18v 152/45 ja välillä tulee kyllä alemmuus komplekseja pitempien kavereitteni rinnalla...tuntuu että he näyttävät aina paremmilta ja näyttävimmältä kuin minä :/ Mutta mielummin olen tämmönen pieni ihminen, jolla on lapsen kasvot, kuin mallin mitoissa ja kuljen kaupungilla nokka pystyssä :D
Ja kyllä siihen on törmätty, että monet uskoo etten osaa/pysty tekemään mitään ilman apua! Mutta sitäki voi käyttää hyväksi tietyissä tilanteissa.
Ja pukeutumisella voi tehdä ihmeitä, itse suosin paljon jakkutakkeja ja liituraita housuja tai tämän tyyppisiä, enkä silti tunne itseäni miteenkään hmmm...vanhanaikaiseksi :D
No enpä ole hirveästi työhaastatteluissa käynyt, mutta niihin yleensä laitan siistit housut ja jakkutakin. Lisäksi jotku kivat korkkarit (pituutta tuomaan lisää) ja tietenkin lasit päähän ja hiukset siististi kiinni. Lisäksi kevyt meikki ja poskipunaa (saa ihmeitä aikaan).
Mieluummin olen söpö ja sulonen kuin kaunis ;)

..että olette jaksaneet kirjoitella asiasta! Aina tuntuu hyvältä tietää, että hengenheimolaisia on olemassa! Jos joku haluaa kirjoitella enemmänkin kanssani, laittakaa sähköpostiosoitettanne tähän ketjuun. :)

En tiedä, kiinnostaako ketään, mutta tein tilauksen www.yoox.comista. Tilasin siis kokoa 35 olevat mokkasaappaat ja ne on niiiiiin sopivat! Siis maksu oli luottokortilla (postimaksu Suomeen 12,-, eikä mitään tullijuttuja) ja paketti toimitettiin kotiovelle 5 arkipäivässä! Voin suositella palvelua lämpimästi. Ongelmanani on aina ollut siistien, aikuismaisten kenkien löytäminen.. totta kai käyttäisin kauniita avokkaita, korkkareita ja saappaita, jos sellaisia vain olisi 34/35 -kokoisena tarjolla. Luulen, että seuraavaksi täytyy kokeilla tilata yooxista korkkareita, pelottaa vaan, että tuo 35 on liian iso..

Olin tänään 176 cm pitkän ystäväni kanssa hääkenkäostoksilla. Hänen kengänkokonsa on 40-41 ja siinä hyllyjen välissä pyöriessäni huomasin, että naisille löytyy vino pino kenkiä 42 kokoisenakin! Täytyy sanoa, että vähän järkytti. Miksi juuri niitä 42:sia on tarjolla niiden 34:n sijaan?!

heippa kaikki pienikokoiset. :) oonko aivan liian pieni ikäisekseni..? oon 14wee toki täytän joulukuulla 15wee. mitat: 156cm/45kg/70A??? kiitos jo etukäteen :>>