Kun on tunteet ...

jotka kuulostivat niin tutuilta.
Minä myös katson olevani liiankin rehellinen ja
laukaisen mielipiteeni kuin pyssyn suusta, ajatte-
lematta, että asian olisi voinut pehmeämminkin
sanoa.
Viestien kirjoittamista olen rajoittanut.

Useimmiten tuntuu aika turhauttavalta sanoa mitään.
En osaa makeilla täällä, enkä ylistysvirsiä
veisata.
Ystäviä minulla kyllä on, he tuntevat minut ja
minä heidät, joten kanssakäyminen sujuu.

Minulla on kolme lasta ja mielestäni kaikki luon-
teeltaan erillaisia. Mielestäni erillaisuus on
rikkautta ja on ollut mielenkiintoista seurata
heidän elämäänsä. Onneksi minulla on erinomaiset
välit heidän kaikkien kanssa. Ei ole ollut kos-
kaan minkäänlaisia soraääniä.

Aina on mahdollista tulla petetyksi. Ja vaikka moni väittää muuta, voi itsestäkin tulla pettäjä jos olosuhteet ovat asialle suotuisat,ja hyöty on merkittävä.
On se kumma, vaikka tulisi kuinka usein petetyksi niin aina sitä loukkaantuu.
Tuleehan sitä epäluuloiseksi ja kyyniseksi jos pettyy liian monesti.
Mutta sekin haittaa elämää jos ei luota kehenkään.
Olisiko mahdollista suhtautua niin vapaasti että ottaa huomioon mahdollisuuden tulla petetyksi, eikä juuri välitä jos niin käy.
Mutta elää kuitenkin niinkuin uskoisi kaiken menevän hyvin.

Voi, miten usein sitä katuukaan, mitä on tullut sanottua ja tehtyäkin voimakkaan vihanpuuskan aikana?

Vaikka se kymmeneen tai kahteenkymmeneen laskeminen ehkä olisi auttanut, tai ainakin yön yli nukkuminen?

Voiko asian korjata? Oliko se peruuttamatonta, ja jos oli, niin voiko sen saa anteeksi?

Minulla oli kerran aivan ihana työtoveri joskus jossain, joka räjähteli niin että tavarat, joita käteen sattui, lentelivät ympäri huonetta seiniin, jäljet todistivat.

Seuraava päivä hänellä meni siihen, että hän kulki ympäri katumassa ja pyytelemässä anteeksi. Kyllä hänelle annettiin, oli hän loppujen lopuksi vilpitön ja rehevän hauska ihminen, jonka räjähtävä nauru sai kattohirretkin hypähtämään hivenen ylöspäin.

Kysymys kuuluu, että luonteelleen ja tunteilleen ihminen ei voi mitään, mutta voiko tuollaisia puuskia opetella hillitsemään millään keinoa? Millä saisi vettä äkkiä palamaan syttyneen päreen päälle?

beataBarbara kirjoitti:

Voi, miten usein sitä katuukaan, mitä on tullut sanottua ja tehtyäkin voimakkaan vihanpuuskan aikana?

Vaikka se kymmeneen tai kahteenkymmeneen laskeminen ehkä olisi auttanut, tai ainakin yön yli nukkuminen?

Voiko asian korjata? Oliko se peruuttamatonta, ja jos oli, niin voiko sen saa anteeksi?

Minulla oli kerran aivan ihana työtoveri joskus jossain, joka räjähteli niin että tavarat, joita käteen sattui, lentelivät ympäri huonetta seiniin, jäljet todistivat.

Seuraava päivä hänellä meni siihen, että hän kulki ympäri katumassa ja pyytelemässä anteeksi. Kyllä hänelle annettiin, oli hän loppujen lopuksi vilpitön ja rehevän hauska ihminen, jonka räjähtävä nauru sai kattohirretkin hypähtämään hivenen ylöspäin.

Kysymys kuuluu, että luonteelleen ja tunteilleen ihminen ei voi mitään, mutta voiko tuollaisia puuskia opetella hillitsemään millään keinoa? Millä saisi vettä äkkiä palamaan syttyneen päreen päälle?

Lue lisää

On tapauksia, jolloin kaksi ihmistä tuntee toisiaan kohtaan niin suurta vihaa, että he karttavat toisiaan eivätkä suostu edes keskustelemaan keskenään.

On varmasti tekoja, joiden kohteeksi joutunut tuntee niin suurta vastenmielisyyttä toista kohtaan, ettei siitä helpolla pääse yli.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että suurin osa näistä riidoista perustuu johonkin väärinkäsitykseen tms. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan ylpeyttään tai muuten ota yhteyttä asian sopimiseksi.

Mitä mieltä olette, voisiko kolmas osapuoli tässä toimia välittäjänä ja sovittelijana.

saara.dma kirjoitti:

On tapauksia, jolloin kaksi ihmistä tuntee toisiaan kohtaan niin suurta vihaa, että he karttavat toisiaan eivätkä suostu edes keskustelemaan keskenään.

On varmasti tekoja, joiden kohteeksi joutunut tuntee niin suurta vastenmielisyyttä toista kohtaan, ettei siitä helpolla pääse yli.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että suurin osa näistä riidoista perustuu johonkin väärinkäsitykseen tms. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan ylpeyttään tai muuten ota yhteyttä asian sopimiseksi.

Mitä mieltä olette, voisiko kolmas osapuoli tässä toimia välittäjänä ja sovittelijana.

Lue lisää

Ainahan Valtakunnan sovittelijaa tarvitaan!

saara.dma kirjoitti:

On tapauksia, jolloin kaksi ihmistä tuntee toisiaan kohtaan niin suurta vihaa, että he karttavat toisiaan eivätkä suostu edes keskustelemaan keskenään.

On varmasti tekoja, joiden kohteeksi joutunut tuntee niin suurta vastenmielisyyttä toista kohtaan, ettei siitä helpolla pääse yli.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että suurin osa näistä riidoista perustuu johonkin väärinkäsitykseen tms. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan ylpeyttään tai muuten ota yhteyttä asian sopimiseksi.

Mitä mieltä olette, voisiko kolmas osapuoli tässä toimia välittäjänä ja sovittelijana.

Lue lisää

Sopuko halpa?

Ajattelen, että elämä on liian lyhyt vihan pitoon.

Mutta jos sukset jonkun kanssa ovat niin pahasti ristissä, ettei sopua voi syntyä, niin silloin on parempi yrittää tehdä radikaali ero, jos suinkin mahdollista.

Tai ainakin yrittää välttää hankalaa ihmistä niin paljon kuin voi.

beataBarbara kirjoitti:

Voi, miten usein sitä katuukaan, mitä on tullut sanottua ja tehtyäkin voimakkaan vihanpuuskan aikana?

Vaikka se kymmeneen tai kahteenkymmeneen laskeminen ehkä olisi auttanut, tai ainakin yön yli nukkuminen?

Voiko asian korjata? Oliko se peruuttamatonta, ja jos oli, niin voiko sen saa anteeksi?

Minulla oli kerran aivan ihana työtoveri joskus jossain, joka räjähteli niin että tavarat, joita käteen sattui, lentelivät ympäri huonetta seiniin, jäljet todistivat.

Seuraava päivä hänellä meni siihen, että hän kulki ympäri katumassa ja pyytelemässä anteeksi. Kyllä hänelle annettiin, oli hän loppujen lopuksi vilpitön ja rehevän hauska ihminen, jonka räjähtävä nauru sai kattohirretkin hypähtämään hivenen ylöspäin.

Kysymys kuuluu, että luonteelleen ja tunteilleen ihminen ei voi mitään, mutta voiko tuollaisia puuskia opetella hillitsemään millään keinoa? Millä saisi vettä äkkiä palamaan syttyneen päreen päälle?

Lue lisää

...tulistuvat nopeasti ja lauhtuvat nopeasti ja unohtavat nopeasti. Usein he unohtavat myös sen, että vastapuoli voi olla sellainen, joka ei itse menetä helposti malttiaan ja ottaa kaiken vakavissaan. Vaikka temperamenttinen lauhtuu nopeasti ja unohtaa, mitä tuli sanotuksi, niin ympärilläolijat saattavat muistaa asiat hyvinkin kauan.

Muistan lukeneeni lehdestä jutun, jossa toimittaja kertoi, millaisia eufemismeja käytetään julkkiksista. Mm. "temperamentikas" oli hänen mukaansa suomeksi "riivinrauta" tai "itsekeskeinen, kamala ämmä".

Sorry! Ei mitään henklökohtaista, tulipa vain mieleen :)

miettivät aina mikä on sopivaa ja korrektia ja tulkitsevat tunteiden näkymisen, sanoissakin, heikkoudeksi. Sinä olet aina sen oivaltanut, että vahvuuttahan tunteminen on...oman pienuutensa kautta vahvaksi tulemista...

Lämmin kiitos, monista täällä kirjoittamistasi, viisaista sanoista ja -heippa. Minun kun on aika lentää omille teilleni. Halusin vain, jättää Sinulle, sielunveli, jäähyväiset.

nyt nimetön kirjoitti:

miettivät aina mikä on sopivaa ja korrektia ja tulkitsevat tunteiden näkymisen, sanoissakin, heikkoudeksi. Sinä olet aina sen oivaltanut, että vahvuuttahan tunteminen on...oman pienuutensa kautta vahvaksi tulemista...

Lämmin kiitos, monista täällä kirjoittamistasi, viisaista sanoista ja -heippa. Minun kun on aika lentää omille teilleni. Halusin vain, jättää Sinulle, sielunveli, jäähyväiset.

Lue lisää

Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan paljon tunneälystä. Mitä se on?
Lyhyesti sanonttuna "tunneäly on kyky kohdata omat tunteet". Näin sanoo psykologi ja aivotutkija Anne Lehtokoski.
Hän jatkaa "Tunneäly on kyky tunnistaa omat tunteensa ja toimia niiden mukaisesti. Se on myös kykyä ja uskallusta näyttää omia tunteitaan ja hallita niitä".
Hyvä esimerkki tunneälystä on se, kun mies itkee ilman, että jotenkin häpeilee se takia.

Sinikynä kirjoitti:

Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan paljon tunneälystä. Mitä se on?
Lyhyesti sanonttuna "tunneäly on kyky kohdata omat tunteet". Näin sanoo psykologi ja aivotutkija Anne Lehtokoski.
Hän jatkaa "Tunneäly on kyky tunnistaa omat tunteensa ja toimia niiden mukaisesti. Se on myös kykyä ja uskallusta näyttää omia tunteitaan ja hallita niitä".
Hyvä esimerkki tunneälystä on se, kun mies itkee ilman, että jotenkin häpeilee se takia.

Lue lisää

tunneäly onkin paljon enemmän kuin empatiaa.
Se on juuri omien tunteidensa tunnistamista, eli älyämistä, että minä tunnen tämän asian näin ja toimin järkevästi antaen tilaa myöskin tunteilleni, myönteisille.
Tunteiden hallinnassa on älyllä tehtävänsä. Mitä älyttömämpi ihminen, sitä enemmän primitiivireaktioita.
Kyky ja uskallus näyttää omia tunteitaan ja hallita niitä, taitaa tarkoittaa, että itkemme kun on itkun aika nauramme kun olemme iloisia, mutta tilanteet eivät riistäydy kokonaan tunnemyrskyn vietäviksi - silloin astuu mukaan äly, joka luo tilaa itsekontrollille.
Olen joskus pohtinut mitä tunneäly on ja päätellyt sen olevan tuollaista niinkuin sanoin ja vielä enemmänkin, kykyä pystyä tajuamaan ymäristönsä ja lähimmäistensä toiveet, olemaan avulias hienotunteisuutta osoittaen. Miten vaikeaa maallikon onkaan tuo käsite, tunneäly määritellä.Tiede ja aivotutkimuskaan ei voi antaa asialle enempää kuin viitekehykset.

ellumari kirjoitti:

tunneäly onkin paljon enemmän kuin empatiaa.
Se on juuri omien tunteidensa tunnistamista, eli älyämistä, että minä tunnen tämän asian näin ja toimin järkevästi antaen tilaa myöskin tunteilleni, myönteisille.
Tunteiden hallinnassa on älyllä tehtävänsä. Mitä älyttömämpi ihminen, sitä enemmän primitiivireaktioita.
Kyky ja uskallus näyttää omia tunteitaan ja hallita niitä, taitaa tarkoittaa, että itkemme kun on itkun aika nauramme kun olemme iloisia, mutta tilanteet eivät riistäydy kokonaan tunnemyrskyn vietäviksi - silloin astuu mukaan äly, joka luo tilaa itsekontrollille.
Olen joskus pohtinut mitä tunneäly on ja päätellyt sen olevan tuollaista niinkuin sanoin ja vielä enemmänkin, kykyä pystyä tajuamaan ymäristönsä ja lähimmäistensä toiveet, olemaan avulias hienotunteisuutta osoittaen. Miten vaikeaa maallikon onkaan tuo käsite, tunneäly määritellä.Tiede ja aivotutkimuskaan ei voi antaa asialle enempää kuin viitekehykset.

Lue lisää

Ellumarille kiitos erinomaisesta tunneälyn analyysistä
Tunneäly on tämän päivän vastaus moniin, varsinkin työelämän, ihmissuhdehaasteisiin. Tunneäly on myös haaste ikäihmisille ja koulunuorisolle.
Kun opimme "käsittelemään" omia tunteitamme ottamalla työkaluksi älymme, olemme paljon valmiimpia hyväksymään kanssaihmistemme tunteita, kielteisiäkin.
Seurauksena on kypsemmät ihmissuhteet, sympatiaa, empatiaa ja lähimmäisenrakkautta.

- vie mun turmioon. - lauloi joku?

Ei tietenkään tunteissa ole mitään vikaa. Olisihan se aivan kauheata ja hirveätä, jos olisi aivan tunteeton, kylmä, siis kuollut.

Rakastunut voi olla ”hullun” lailla, hällä väli.
Se on ihana tunne, mutta kun se tunne laantuu, eikä aivan entisen lailla enää ”roihua”, tulee siitä tahdon asia.
Ilmankos kysytään, että tahdotko rakastaa.
Joku sanoi jotensakin näin että: ” rakastuminen on sitä, että on kiire kotiin.”

Tunteet heittelevät toisilla laidasta laitaan. Toiset taas ovat tasapainoisempia tunteiltaan, ei niin voimakkaita reaktioita suuntaan tai toiseen.

Hyvä ja vaikea sana tuo ”tunneäly”, jonka Sinikynä tuossa mainitsi ja ellumari selitti. Olen aina miettinyt mitä se mahtaa tarkoittaa. Kunpa oppisikin käsittelemään ja hallitsemaan tunteitansa ja toimimaan niiden mukaan oikein!

ellumari kirjoitti:

tunneäly onkin paljon enemmän kuin empatiaa.
Se on juuri omien tunteidensa tunnistamista, eli älyämistä, että minä tunnen tämän asian näin ja toimin järkevästi antaen tilaa myöskin tunteilleni, myönteisille.
Tunteiden hallinnassa on älyllä tehtävänsä. Mitä älyttömämpi ihminen, sitä enemmän primitiivireaktioita.
Kyky ja uskallus näyttää omia tunteitaan ja hallita niitä, taitaa tarkoittaa, että itkemme kun on itkun aika nauramme kun olemme iloisia, mutta tilanteet eivät riistäydy kokonaan tunnemyrskyn vietäviksi - silloin astuu mukaan äly, joka luo tilaa itsekontrollille.
Olen joskus pohtinut mitä tunneäly on ja päätellyt sen olevan tuollaista niinkuin sanoin ja vielä enemmänkin, kykyä pystyä tajuamaan ymäristönsä ja lähimmäistensä toiveet, olemaan avulias hienotunteisuutta osoittaen. Miten vaikeaa maallikon onkaan tuo käsite, tunneäly määritellä.Tiede ja aivotutkimuskaan ei voi antaa asialle enempää kuin viitekehykset.

Lue lisää

Tv:ssähän A-talkissa oli taannoin keskustelu tunneälyn opetuksen viemisestä peruskouluun oppiaineena. Ajatuksia herättävä keskustelu oli.
Kai sitä voi opettaa ja oppiakin. Mutta näyttää siltä, että toisilla ihmisillä sitä on luonnostaan enemmän kuin toisilla. Vaihteleehan se tavanomaisen älykkyyden määräkin. Voiko älykkyyttä sitten opettaa. Tunneälyä kai voi. Se on sitä ihmisen henkisen puolen kehittämistä.
Kuinka paljon tunnetilat vaikuttavatkaan käyttäytymiseemme. Jos primitiivireaktioita vielä aikuisena selvin päin tapahtuu, niin voi tapahtua kauheitakin asioita.
Että oppii tuntemaan itsensä, niin seuraava aste on kai oppia ymmärtämään myös muita. Siinä vaikeutta onkin. Miltä toisesta tuntuu ja miksi hän noin sanoo ja käyttäytyy.
Ihmistä joka tulee toimeen muiden kanssa sanotaan sosiaaliseksi. Oisko hänellä luonnostaan sitä tunneälyä?

beataBarbara kirjoitti:

- vie mun turmioon. - lauloi joku?

Ei tietenkään tunteissa ole mitään vikaa. Olisihan se aivan kauheata ja hirveätä, jos olisi aivan tunteeton, kylmä, siis kuollut.

Rakastunut voi olla ”hullun” lailla, hällä väli.
Se on ihana tunne, mutta kun se tunne laantuu, eikä aivan entisen lailla enää ”roihua”, tulee siitä tahdon asia.
Ilmankos kysytään, että tahdotko rakastaa.
Joku sanoi jotensakin näin että: ” rakastuminen on sitä, että on kiire kotiin.”

Tunteet heittelevät toisilla laidasta laitaan. Toiset taas ovat tasapainoisempia tunteiltaan, ei niin voimakkaita reaktioita suuntaan tai toiseen.

Hyvä ja vaikea sana tuo ”tunneäly”, jonka Sinikynä tuossa mainitsi ja ellumari selitti. Olen aina miettinyt mitä se mahtaa tarkoittaa. Kunpa oppisikin käsittelemään ja hallitsemaan tunteitansa ja toimimaan niiden mukaan oikein!

Lue lisää

aihe on kovin vaikea "ilmineerata"
Minä tunnen vahvasti,tunnen säälin tunteen,se herättää tunteen ,halun auttaa.
Tunnen myötätuntoa,suren surevan kanssa,itkuun asti.
Tunnen rakkauden tunteen,se vie mukanaan,ei ole mitään mikä ei siihen tunteeseen mahtuisi.
Tunnen ikävän,se tunne kalvaa,kuluttaa.
Tunnen ärtymystä,ohi menevä tunne.
Inhon tunne, huh,inhoan käärmeitä,likaisuutta,kieroutta,valheellisuutta,,,Vihan tunne,on vahva tunne,sitä pitää miettiä,vihaan ihmisiä jotka tahallaan tekevät ihmisten elämän vaikeaksi,epäoikeuden luojia,jne.
Tämän tunteen myötä kulkee kumminkin tunne,halu etsiä syitä,miksi niin tehdään,,,ymmärtääkin.

Näillä esittämilläni tuskin on mitään tekemistä älyn kanssa,ainakaan minun tapauksessa,sillä olenhan täälläkin kuullut monet kerran älyni olevan kyseenalainen.(tullut usein samalta taholta)
Pitihän nyt vain osallistua,,minunkin.

Sinikynä kirjoitti:

Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan paljon tunneälystä. Mitä se on?
Lyhyesti sanonttuna "tunneäly on kyky kohdata omat tunteet". Näin sanoo psykologi ja aivotutkija Anne Lehtokoski.
Hän jatkaa "Tunneäly on kyky tunnistaa omat tunteensa ja toimia niiden mukaisesti. Se on myös kykyä ja uskallusta näyttää omia tunteitaan ja hallita niitä".
Hyvä esimerkki tunneälystä on se, kun mies itkee ilman, että jotenkin häpeilee se takia.

Lue lisää

"Joku voi esim. pelätä tai olla rohkea tai himoita tai vihastua...liian paljon tai liian vähän, mikä ei ole hyvä. Mutta tuntea oikein nainä oikeina aikoina, oikeissa tilanteissa, oikeita henkilöitä kohtaan, oikeasta syystä ja oikealla tavalla....on tyypillistä hyveelle."
Arstoteles
Nikomakhoksen etiikka
Lähde:Daniel Coleman: tunneäly-
lahjakkuuden koko kuva.
(Käsitän sanan; hyve, tarkoittavan samaa kuin tunneäly.)

olisiko tunneäly henkilön persoonallisuuden eheyttä? Asian sisäistäminen tuo minulle aina vain vaikeutta, oivaltaa tunneälyn kokonaisuus, miten ajatuksen, tunteet ja tahdon voi oivaltaa niin että ne toimivat kaikki samanaikaisesti käsitellessä jotakin kohdetta - asiaa.
Olen niin sähäkkä luonne, pian, pian ja nopeaan, pitkiin pohdintoihin en ehdi syventyä kovinkaan usein.

Oma aamun miete:
Sanovat on elo aikaa oloneuvokselle
ylen onnellista,
persoona voi silloin jatkaa kasvamista....???

SkillaN kirjoitti:

aihe on kovin vaikea "ilmineerata"
Minä tunnen vahvasti,tunnen säälin tunteen,se herättää tunteen ,halun auttaa.
Tunnen myötätuntoa,suren surevan kanssa,itkuun asti.
Tunnen rakkauden tunteen,se vie mukanaan,ei ole mitään mikä ei siihen tunteeseen mahtuisi.
Tunnen ikävän,se tunne kalvaa,kuluttaa.
Tunnen ärtymystä,ohi menevä tunne.
Inhon tunne, huh,inhoan käärmeitä,likaisuutta,kieroutta,valheellisuutta,,,Vihan tunne,on vahva tunne,sitä pitää miettiä,vihaan ihmisiä jotka tahallaan tekevät ihmisten elämän vaikeaksi,epäoikeuden luojia,jne.
Tämän tunteen myötä kulkee kumminkin tunne,halu etsiä syitä,miksi niin tehdään,,,ymmärtääkin.

Näillä esittämilläni tuskin on mitään tekemistä älyn kanssa,ainakaan minun tapauksessa,sillä olenhan täälläkin kuullut monet kerran älyni olevan kyseenalainen.(tullut usein samalta taholta)
Pitihän nyt vain osallistua,,minunkin.

Lue lisää

Tässä keskusteluketjussa on mielestäni aika kivasti käsitelty tunneälyä, so. tunteita ja älyä.
Tämä tunneäly on terminä ja käsitteenä varrattain uusi "keksintö". Se on kehitetty ymmärtääkseni helpottamaan tunteiden hallintaa.
Ennen vanhaan sanottiin, että "ota järki käteen". Tässä on kyse tavallaan samasta asiata.
Jos toimimme yksinomaan tunteidemme varassa, syntyy epäilemättä "pahaa jälkeä". Näyttöä on esim. näillä keskustelupalstoilla.
Eräs tunneälyn "apostoli" on aikaisemmin mainitsemani psykologi ja aivotutkija Anne Lehtokoski.
Hän sanoo eräässä melko laajassa asiaa käsittelevässä artikkelissaan mm. seuraavaa:
"Tunneäly on kyky tunnistaa omat tunteensa ja toimia niiden mukaisesti. Se on myös kykyä ja uskallusta näyttää omia tunteitaan ja hallita niitä"

Olen katsonut Opinportin linkin tunneälystä, pohjautuu etupäässä Colem´in kirjoittamaan kirjaan. On selventävä linkki tunneälystä.

Näin sitä asiat etenevät psykologiassakin jonkun oivalluksen pohjalta. v -98 kun hankin Coleman´in kirjan Tunneälystä tenttiäkseni jotakin siitä, aihe oli melko uusi. Nyt 10v myöhemmin sana "tunneäly" on miltei jokaisen huulilla.

Asiat muuttuvat ja me asioiden mukana uudistutaan ja pöllytetään aivolokerikkoja kritisoimaan omaksua vai ei asia sellaisenaan vai osioita siitä. Valinta on jokaisella itsellään millaisena ja mitkä asiat hyväksymme.

Magda kirjoitti:

Olen katsonut Opinportin linkin tunneälystä, pohjautuu etupäässä Colem´in kirjoittamaan kirjaan. On selventävä linkki tunneälystä.

Näin sitä asiat etenevät psykologiassakin jonkun oivalluksen pohjalta. v -98 kun hankin Coleman´in kirjan Tunneälystä tenttiäkseni jotakin siitä, aihe oli melko uusi. Nyt 10v myöhemmin sana "tunneäly" on miltei jokaisen huulilla.

Asiat muuttuvat ja me asioiden mukana uudistutaan ja pöllytetään aivolokerikkoja kritisoimaan omaksua vai ei asia sellaisenaan vai osioita siitä. Valinta on jokaisella itsellään millaisena ja mitkä asiat hyväksymme.

Lue lisää

pikkuisen enneagrammiin.
Onko kenellekään tuttu sana?
Siitä on kirjoja,jotka opastavat itsetuntemukseen ja sitä kautta luovat välineitä ymmärtää ja hyväksyä myöskin lähimmäisiämme.
Suomen kielellä on julkaistu pastoripariskunta Leila ja Olli Valtosen kirjoittama kirja.
Siinä tyypitellään ihmiset persoonallisten piirteittensä mukaan kahdeksaan eri luonnetyyppiin kuuluviksi ja alussa kirjaa lukiessaan löytää itsensä kaikista noista tyypeistä. Kuitenkin perusteellisemmin tutkittuaan oma persoonallisuus ja sen vahvuudet sekä heikkoudet selkiytyvät ja on helpottavaa tietää, että minä olen tälläinen ja minun tapani suhtautua asioihin on juuri persoonallisuustyypilleni ominainen. Kuitenkin kirjan pääasiallisin tarkoitus on auttaa ihmistä henkiseen kasvuun ja kehitykseen.Hyväksymään itsensä, sekä kanssaihmisensä, mutta itsetuntemuksen kautta, antaen tunneälylleen tilaa, hioa särmiään ja antaa erilaisten persoonallisuustyyppien myöskin hioa niitä. "Kivi kiveä hioo - ihminen toistaan hioo" - sanotaan muistaakseni Sananlaskujen kirjassa Raamatussakin.

ellumari kirjoitti:

pikkuisen enneagrammiin.
Onko kenellekään tuttu sana?
Siitä on kirjoja,jotka opastavat itsetuntemukseen ja sitä kautta luovat välineitä ymmärtää ja hyväksyä myöskin lähimmäisiämme.
Suomen kielellä on julkaistu pastoripariskunta Leila ja Olli Valtosen kirjoittama kirja.
Siinä tyypitellään ihmiset persoonallisten piirteittensä mukaan kahdeksaan eri luonnetyyppiin kuuluviksi ja alussa kirjaa lukiessaan löytää itsensä kaikista noista tyypeistä. Kuitenkin perusteellisemmin tutkittuaan oma persoonallisuus ja sen vahvuudet sekä heikkoudet selkiytyvät ja on helpottavaa tietää, että minä olen tälläinen ja minun tapani suhtautua asioihin on juuri persoonallisuustyypilleni ominainen. Kuitenkin kirjan pääasiallisin tarkoitus on auttaa ihmistä henkiseen kasvuun ja kehitykseen.Hyväksymään itsensä, sekä kanssaihmisensä, mutta itsetuntemuksen kautta, antaen tunneälylleen tilaa, hioa särmiään ja antaa erilaisten persoonallisuustyyppien myöskin hioa niitä. "Kivi kiveä hioo - ihminen toistaan hioo" - sanotaan muistaakseni Sananlaskujen kirjassa Raamatussakin.

Lue lisää

Enneagrammi jakaa ihmiset yhdeksään eri persoonallisuusyuyyppiin - ei kahdeksaan, niinkuin olin vahingossa kirjoittanut.

Magda kirjoitti:

Olen katsonut Opinportin linkin tunneälystä, pohjautuu etupäässä Colem´in kirjoittamaan kirjaan. On selventävä linkki tunneälystä.

Näin sitä asiat etenevät psykologiassakin jonkun oivalluksen pohjalta. v -98 kun hankin Coleman´in kirjan Tunneälystä tenttiäkseni jotakin siitä, aihe oli melko uusi. Nyt 10v myöhemmin sana "tunneäly" on miltei jokaisen huulilla.

Asiat muuttuvat ja me asioiden mukana uudistutaan ja pöllytetään aivolokerikkoja kritisoimaan omaksua vai ei asia sellaisenaan vai osioita siitä. Valinta on jokaisella itsellään millaisena ja mitkä asiat hyväksymme.

Lue lisää

Aiheesta käytiin kiivastakin keskustelua sekä TV;ssä että lehtien palstoilla, jo keväällä ja kesällä.

Eräs linkki tähänkin, kiivaita mielipiteitä ja kannanottoja aiheesta.

Avoimuus, empatia ja rehellisyys... sekä paljon muuta.
http://www.sensitiva.fi/index.html

ellumari kirjoitti:

Enneagrammi jakaa ihmiset yhdeksään eri persoonallisuusyuyyppiin - ei kahdeksaan, niinkuin olin vahingossa kirjoittanut.

Mitä mieltä yleensä olette, voiko enää näillä vuosilla ja kuinka paljon muuttaa itseään - perusluonnettaan. Käyttäytymismalleja uskon voi muuttaa ja muuntaa.

Jos vimmalla alamme muuttaa käyttäytymistämme, onko mahdollista tulla kärttyisiä vanhoja ukkeleita ja mummeleista kun luudalla lenteleviä noita-akkamaisia ilkiöitä.

Magda kirjoitti:

Mitä mieltä yleensä olette, voiko enää näillä vuosilla ja kuinka paljon muuttaa itseään - perusluonnettaan. Käyttäytymismalleja uskon voi muuttaa ja muuntaa.

Jos vimmalla alamme muuttaa käyttäytymistämme, onko mahdollista tulla kärttyisiä vanhoja ukkeleita ja mummeleista kun luudalla lenteleviä noita-akkamaisia ilkiöitä.

Lue lisää

Yleisesti ottaen ajattelen näillä vuosilla enemmän kuin koskaan, kuinka olla, kuinka elää. Sitä tuntee itsessään yhä useammin jotakin napsahtavan ikäänkuin ajastimessa. Koneisto, henkinen ja fyysinen haurastuu, kuinka kauan kykenee hallitsemaan tunneälyään senkään vertaa kuin tänne asti?

Kysyt Magda "voiko enää näillä vuosilla ja kuinka paljon muuttaa itseään - perusluonnettaan." Minä ajattelen toisin päin, siis että kuinka kauan voi pitää itseään muuttumattomana kasassa.

Jos nyt jotakin pelkäisi, niin sitä, että mihin tämä haurastuminen johtaa, millä tavalla se muuttaa perusluonnettani?

Maalaismies* kirjoitti:

Yleisesti ottaen ajattelen näillä vuosilla enemmän kuin koskaan, kuinka olla, kuinka elää. Sitä tuntee itsessään yhä useammin jotakin napsahtavan ikäänkuin ajastimessa. Koneisto, henkinen ja fyysinen haurastuu, kuinka kauan kykenee hallitsemaan tunneälyään senkään vertaa kuin tänne asti?

Kysyt Magda "voiko enää näillä vuosilla ja kuinka paljon muuttaa itseään - perusluonnettaan." Minä ajattelen toisin päin, siis että kuinka kauan voi pitää itseään muuttumattomana kasassa.

Jos nyt jotakin pelkäisi, niin sitä, että mihin tämä haurastuminen johtaa, millä tavalla se muuttaa perusluonnettani?

Lue lisää

Koko elämä aukeni, niin valoit toivoa päiviini.
Sulka hattuusi.
Yritän pitää itseäni "muuttumattomana" kasassa, paitsi hmmm kilot ehkä voisivat karista vähemmäksi!
Annan käsieni heilua askelten tahdissa edestakas reilusti, koska suorina sivuilla tököttävät kädet juoruavat alkavasta dem...... Ei päivää ettei toivoa.

" Tärkeää ei ole rakkaustarina vaan se, että kykenee rakastamaan. Rakastaminen on kenties ainoa ikuisuuden välähdys, joka meidän sallitaan nähdä." - Helen Keller -

Kautta aikojen rakkautta on pidetty suurimpana, tärkeimpänä tunteena.
Uskontoon liittyvän isän rakkauden, sen ainutkertaisuuden ja uhrauksen me tunnemme opetuksen kautta.

Tunnetiloista rakkaus ja viha ovat vahvimmat.
Niiden vallassa ihminen voi toimia harkitsemattomasti, tehdä tekoja joita ei kykene aina harkitsemaan. Mustasukkaisuus liittyy rakkauteen, omistamisen halu, liian monen tuomittavan teon motiivi, kuten vihakin.

Rakkaus on ihana tunne, sen hallitseminen osoittaa ihmisen voimavarat.

Ajattelenpa ihmisen kiintymistä lemmikkiinsä.
Moni vanha ja sairas eläin suorastaan kituu viimeiset aikansa kun ihminen ei luovu "rakkaastaan", ei ajattele lemmikkinsä parasta vaan rakastaa oman itsekkyytensä hinnalla.

Vanhemmat voivat "rakastaa" lapsensa elämän suljetuksi kammioksi, suojella lasta liikaa muka rakkaudesta lasta kohtaan. Lopulta lapsi "rakastaa" esim. alkoholisoituneita vanhempiansa ja huolehtii heistä, vaikka osien piti olla toisin. Onko se rakkautta vai opittua velvollisuutta, ei kuitenkaan sellaista kuin heidän välisensä rakkauden pitäisi luonnollisena olla.
Läheisriippuvuus oli toisaalla puheena ja siinäkin joku on rakkauden vanki.

Rakkauden tunne omassa elämää, avioliitossa, lasten syntymässä, arkeen kuuluvana toisten huomioimisena ja lämpönä, eipä sitä mikään voi korvata, eikä millään sanoilla selittää.

Rakastuminen antaa sinulle siivet lentääksesi onnen ja unelmien lähteelle yhdessä rakkaasi kanssa, mutta se voi myöskin sitoa painot jalkoihisi ja pitää vankinaan.
Rakkaus on aidointa silloin kun se kuvastuu molempien silmistä, olipa rakkauden kohde kuka tai mikä tahansa, se on molemminpuolista iloa yhteisistä hetkistä joita ei haluaisi menettää.
Olen kokenut rakkauden ja onnen, olen rikas tunteistani.

kirj.... kirjoitti:

" Tärkeää ei ole rakkaustarina vaan se, että kykenee rakastamaan. Rakastaminen on kenties ainoa ikuisuuden välähdys, joka meidän sallitaan nähdä." - Helen Keller -

Kautta aikojen rakkautta on pidetty suurimpana, tärkeimpänä tunteena.
Uskontoon liittyvän isän rakkauden, sen ainutkertaisuuden ja uhrauksen me tunnemme opetuksen kautta.

Tunnetiloista rakkaus ja viha ovat vahvimmat.
Niiden vallassa ihminen voi toimia harkitsemattomasti, tehdä tekoja joita ei kykene aina harkitsemaan. Mustasukkaisuus liittyy rakkauteen, omistamisen halu, liian monen tuomittavan teon motiivi, kuten vihakin.

Rakkaus on ihana tunne, sen hallitseminen osoittaa ihmisen voimavarat.

Ajattelenpa ihmisen kiintymistä lemmikkiinsä.
Moni vanha ja sairas eläin suorastaan kituu viimeiset aikansa kun ihminen ei luovu "rakkaastaan", ei ajattele lemmikkinsä parasta vaan rakastaa oman itsekkyytensä hinnalla.

Vanhemmat voivat "rakastaa" lapsensa elämän suljetuksi kammioksi, suojella lasta liikaa muka rakkaudesta lasta kohtaan. Lopulta lapsi "rakastaa" esim. alkoholisoituneita vanhempiansa ja huolehtii heistä, vaikka osien piti olla toisin. Onko se rakkautta vai opittua velvollisuutta, ei kuitenkaan sellaista kuin heidän välisensä rakkauden pitäisi luonnollisena olla.
Läheisriippuvuus oli toisaalla puheena ja siinäkin joku on rakkauden vanki.

Rakkauden tunne omassa elämää, avioliitossa, lasten syntymässä, arkeen kuuluvana toisten huomioimisena ja lämpönä, eipä sitä mikään voi korvata, eikä millään sanoilla selittää.

Rakastuminen antaa sinulle siivet lentääksesi onnen ja unelmien lähteelle yhdessä rakkaasi kanssa, mutta se voi myöskin sitoa painot jalkoihisi ja pitää vankinaan.
Rakkaus on aidointa silloin kun se kuvastuu molempien silmistä, olipa rakkauden kohde kuka tai mikä tahansa, se on molemminpuolista iloa yhteisistä hetkistä joita ei haluaisi menettää.
Olen kokenut rakkauden ja onnen, olen rikas tunteistani.

Lue lisää

seuraa myös se koli-koli-alastulo. Valitettavasti.

sitten aina kirjoitti:

seuraa myös se koli-koli-alastulo. Valitettavasti.

Mies kahlasi vedessä ja yht'äkkiä vesi nousi vyötärön tasalle.
Mies huusi;" Nyt meni kyllä järkeni yläpuolelle!"

Kenellä se on milläkin tasolla, se järki.
Siitä riippuu kuinka korkealta putoaa.