Itse olen 18-vuotias lukiota käyvä nuori nainen, joka on jo vuoden seurustellut poika-ystävänsä kanssa.Olemme puhuneet perheen perustamisesta ja siihen aiommekin ryhtyä kun olen lukiostani selvinnyt. Tiedän, että vanhemmuus vaatii paljon enemmän kuin osaan kuvitellakaan, mutta koen itseni siihen haasteeseen tarpeeksi kypsäksi, samoin tuntee myös poika-ystäväni. En voi muuta kuin onnitella niitä nuoria äitejä, jotka ovat siinä onnistuneet. Täytyy kyllä myöntää, että 14-vuotiaana en olisi edes harkinnut äidiksi ryhtymistä, tai edes seksiä yleensä. Mutta toivottavasti ala-ikäisillä nuorilla on vanhemmat, jotka voivat auttaa niin rahallisesti, kuin muillakin tavoin, sillä harvat 14-vuotiaat käyvät töissä, että pystyvät elättämään lapsensa. Ja niille, jotka täällä haukkuvat nuoria äitejä: vaikka , ette hyväksyisikään muiden tekoja, niin kunnioittakaa heitä edes sen verran, ettette ala haukkumaan huonoksi ihmiseksi ym.
Nuoret äidit
75
17628
Vastaukset
- Iidan äiti
Enpä ole kuullutkaan 14-vuotiaasta äidistä, joka kävisi kokopäivän töissä...Vuoden seurustelun perusteella en edes sunnittelisi yhteistä perhettä..Vanhemmuus ei ole loppujen lopuksi haaste, mihin voi vastata tai jättää vastaamatta jos huvittaa.Se on elinikäinen vastuu toisesta ihmisestä, joka tarvitsee ruoan lisäksi rakkautta, tasapainoisuutta,hyvän alkulähteen omalle elämälle yms.Ja, en voi millään tavalla kannustaa nuoria teinejä (ei pahalla) hommautumaan raskaaksi. Kukaan ei ole valmis äidiksi ollessaan itse lapsi ilman elämän kokemusta.
- tota
monet teinit voi olla kokenut kaikkea elämänsä varrella. ja ei äitiys ikää kato. ja jos joku 18-20 vuotias on viel lapsi niin kiva tietää sekin... mun mielestä lapsi on kyllä alle 15 vuotias. tietääkseen mun mielest 18-20 vuotiaana ei leikitä enää barbeilla... ja ei sitä kokemustakaan tartte olla.ja mitä meinaat elämällä???ryyppäämistäkö?? ja niinku teinit ei sais muutaku olla ku pullot kädessä joka päivä et niistä tulis vanhempana täyspäiväsiä juoppoja jolloin ei voi enää lasta saada ku pullo on tärkeämpi... itse valitsisin mielummin vauvan ku pullon.
- Teinimamitus
tota kirjoitti:
monet teinit voi olla kokenut kaikkea elämänsä varrella. ja ei äitiys ikää kato. ja jos joku 18-20 vuotias on viel lapsi niin kiva tietää sekin... mun mielestä lapsi on kyllä alle 15 vuotias. tietääkseen mun mielest 18-20 vuotiaana ei leikitä enää barbeilla... ja ei sitä kokemustakaan tartte olla.ja mitä meinaat elämällä???ryyppäämistäkö?? ja niinku teinit ei sais muutaku olla ku pullot kädessä joka päivä et niistä tulis vanhempana täyspäiväsiä juoppoja jolloin ei voi enää lasta saada ku pullo on tärkeämpi... itse valitsisin mielummin vauvan ku pullon.
Mä voin kertoa tässä vähän mun elämästä:
Olen ollut kiusattu 9 vuotta, jolloin mulla ei ollut yhtään ystäviä. Oon oppinut olemaan yksin ja itsenäinen ihminen, tunnen itseni, tiedän mitä tahdon ja siinä se.
Katsoin 11-vuotiaana kun mun perheenjäsen riehui kännilääkehumalassa ja yritti pistää huonetta sileäksi. Sille jouduttiin vetää avari ennen kuin se rauhottu.
Olen neljästi pelastanut jonkun itsemurhasta. Ensimmäinen kerta oli, kun tuo sama perheenjäsen veti ranteensa auki. Löysin hänet sänky veressä ja kamalat haavat molemmilla puolilla käsivarsia. Otin tilanteen kylmäpäisesti haltuuni, soitin vanhemmille ja käärin tiukasti pyyhkeitä hänen ranteidensa ympärille ja painoin niistä.
Kaksi kertaa olen tehnyt saman ystävälleni, joka myös on pelleillyt puukon kanssa.
Neljäs kerta oli, kun lapseni isä veti purkillisen pillereitä ja joutui sairaalaan. Valvoin yhteen asti yöllä hänen vierellään, kunnes maltoin lähteä hänen kämpilleen, jonne minulla oli avain.
Olen sietänyt tuolta samalta mieheltä väkivaltaa: milloin lyöntejä, milloin tönäisyjä. Ekat kännit on koettu, ekat sauhut sauhuteltu, kolmen sänkypartnerin jälkeen olen saanut lapsen: lapseni isä heitti minut rappukäytävään ollessani 4.kuulla raskaana niin että takkini repesi.
Henkilökohtaisilta kiusaajiltani (jotka veivät jatkuvasti rahojani, heittelivät kivillä, sylkivät naamalle ja tönivät ja huutelivat) olen päässyt rauhaan, mutten ole vieläkään toipunut.
Että jos joku luulee että mulla ei ole mitään kokemuksia elämästä, miettikööt uudestaan. - 33-vuotias, elämää nähnyt, ...
tota kirjoitti:
monet teinit voi olla kokenut kaikkea elämänsä varrella. ja ei äitiys ikää kato. ja jos joku 18-20 vuotias on viel lapsi niin kiva tietää sekin... mun mielestä lapsi on kyllä alle 15 vuotias. tietääkseen mun mielest 18-20 vuotiaana ei leikitä enää barbeilla... ja ei sitä kokemustakaan tartte olla.ja mitä meinaat elämällä???ryyppäämistäkö?? ja niinku teinit ei sais muutaku olla ku pullot kädessä joka päivä et niistä tulis vanhempana täyspäiväsiä juoppoja jolloin ei voi enää lasta saada ku pullo on tärkeämpi... itse valitsisin mielummin vauvan ku pullon.
mitä elämänkokemus on, sitten kun saat vähän sitä. Se ei todellakaan tarkoita ryyppäämistä ja rellestämistä... Minä puhuisin ennemminkin elämännäkemyksestä... että on oppinut vaikeuksien, epäonnistumisten ja onnistumisten kautta ymmärtämään elämää, muita ihmisiä ja tietämään mitä itse elämältään haluaa. Selittelemättä ratkaisujaan muille. Teini-ikäisellä luonnollisestikaan ei voi olla paljoa elämänkokemusta, koska hän ei ole elänyt pitkään, varsinkaan "omin siivin". Tosiasia on, että lämänkokemusta/-näkemystä saa vain elämällä.
Tarkoittaa mm. sitä, että kestää kritiikkiä vetämättä herneitä nokkaan... uskaltaa kantaa vastuun omista ratkaisuistaan.
Siksipä en rupea kommentoimaan sitä kuuluuko teini-ikäisten tehdä lapsia vai ei, enkä puolustelemaan omia valintojani. - Juhani Hytösen
Teinimamitus kirjoitti:
Mä voin kertoa tässä vähän mun elämästä:
Olen ollut kiusattu 9 vuotta, jolloin mulla ei ollut yhtään ystäviä. Oon oppinut olemaan yksin ja itsenäinen ihminen, tunnen itseni, tiedän mitä tahdon ja siinä se.
Katsoin 11-vuotiaana kun mun perheenjäsen riehui kännilääkehumalassa ja yritti pistää huonetta sileäksi. Sille jouduttiin vetää avari ennen kuin se rauhottu.
Olen neljästi pelastanut jonkun itsemurhasta. Ensimmäinen kerta oli, kun tuo sama perheenjäsen veti ranteensa auki. Löysin hänet sänky veressä ja kamalat haavat molemmilla puolilla käsivarsia. Otin tilanteen kylmäpäisesti haltuuni, soitin vanhemmille ja käärin tiukasti pyyhkeitä hänen ranteidensa ympärille ja painoin niistä.
Kaksi kertaa olen tehnyt saman ystävälleni, joka myös on pelleillyt puukon kanssa.
Neljäs kerta oli, kun lapseni isä veti purkillisen pillereitä ja joutui sairaalaan. Valvoin yhteen asti yöllä hänen vierellään, kunnes maltoin lähteä hänen kämpilleen, jonne minulla oli avain.
Olen sietänyt tuolta samalta mieheltä väkivaltaa: milloin lyöntejä, milloin tönäisyjä. Ekat kännit on koettu, ekat sauhut sauhuteltu, kolmen sänkypartnerin jälkeen olen saanut lapsen: lapseni isä heitti minut rappukäytävään ollessani 4.kuulla raskaana niin että takkini repesi.
Henkilökohtaisilta kiusaajiltani (jotka veivät jatkuvasti rahojani, heittelivät kivillä, sylkivät naamalle ja tönivät ja huutelivat) olen päässyt rauhaan, mutten ole vieläkään toipunut.
Että jos joku luulee että mulla ei ole mitään kokemuksia elämästä, miettikööt uudestaan.kasvatusoppaassa sanotaan - hyödylliset kokemukset kasvattavat meitä ja niitä voimme hyödyntää, haitalliset kokemukset eivät hyödytä meitä mitenkään, pikemminkin haittaavat uusien kokemusten ja oppimisen omaksumista.
Se että olet kiusattu - se ei edistä MILLÄÄN tavalla sitä että olisit parempi äiti! Se ei ole sitä kokemusta ja elämänkokemusta mitä haetaan. Apua sinä varmasti tarvitsisit että saisit käsiteltyä nuo mielestäsi.
Mutta se että olet kokenut kovia ei auta sinua äitiydessä, eikä ole minkäänlaista hyödyttävää kokemusta lasten suhteen. - kismett
tota kirjoitti:
monet teinit voi olla kokenut kaikkea elämänsä varrella. ja ei äitiys ikää kato. ja jos joku 18-20 vuotias on viel lapsi niin kiva tietää sekin... mun mielestä lapsi on kyllä alle 15 vuotias. tietääkseen mun mielest 18-20 vuotiaana ei leikitä enää barbeilla... ja ei sitä kokemustakaan tartte olla.ja mitä meinaat elämällä???ryyppäämistäkö?? ja niinku teinit ei sais muutaku olla ku pullot kädessä joka päivä et niistä tulis vanhempana täyspäiväsiä juoppoja jolloin ei voi enää lasta saada ku pullo on tärkeämpi... itse valitsisin mielummin vauvan ku pullon.
olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi! itse aloin seurustella kun olin 14vuotias... 16-vuotiaana sain kuulla olevani raskaana.nyt olen 18v poika 1v6kk ja toisen lapsen la:18.4.07! hyvin ollaan pärjätty ilman apuja ja mielummin olen lasteni kanssa kotona kun kylällä pullokädessä yö-myöhään hyppelemässä! ja ihminen on valmis äidiksi/isäksi kun itse tuntee olevan siihen valmis!
- Nimetön
Teinimamitus kirjoitti:
Mä voin kertoa tässä vähän mun elämästä:
Olen ollut kiusattu 9 vuotta, jolloin mulla ei ollut yhtään ystäviä. Oon oppinut olemaan yksin ja itsenäinen ihminen, tunnen itseni, tiedän mitä tahdon ja siinä se.
Katsoin 11-vuotiaana kun mun perheenjäsen riehui kännilääkehumalassa ja yritti pistää huonetta sileäksi. Sille jouduttiin vetää avari ennen kuin se rauhottu.
Olen neljästi pelastanut jonkun itsemurhasta. Ensimmäinen kerta oli, kun tuo sama perheenjäsen veti ranteensa auki. Löysin hänet sänky veressä ja kamalat haavat molemmilla puolilla käsivarsia. Otin tilanteen kylmäpäisesti haltuuni, soitin vanhemmille ja käärin tiukasti pyyhkeitä hänen ranteidensa ympärille ja painoin niistä.
Kaksi kertaa olen tehnyt saman ystävälleni, joka myös on pelleillyt puukon kanssa.
Neljäs kerta oli, kun lapseni isä veti purkillisen pillereitä ja joutui sairaalaan. Valvoin yhteen asti yöllä hänen vierellään, kunnes maltoin lähteä hänen kämpilleen, jonne minulla oli avain.
Olen sietänyt tuolta samalta mieheltä väkivaltaa: milloin lyöntejä, milloin tönäisyjä. Ekat kännit on koettu, ekat sauhut sauhuteltu, kolmen sänkypartnerin jälkeen olen saanut lapsen: lapseni isä heitti minut rappukäytävään ollessani 4.kuulla raskaana niin että takkini repesi.
Henkilökohtaisilta kiusaajiltani (jotka veivät jatkuvasti rahojani, heittelivät kivillä, sylkivät naamalle ja tönivät ja huutelivat) olen päässyt rauhaan, mutten ole vieläkään toipunut.
Että jos joku luulee että mulla ei ole mitään kokemuksia elämästä, miettikööt uudestaan.moi... mäkin olin nuorena/teininä mahoton tapaus. hilluin yömyöhään kylillä pullo/tupakka kädessä! nyt olen 18v ja poka 1v6kk ja toisen laskettuaika on 18.4.07! hyvin on mennyt ja elämä muuttui heti kun aloin seurustelemaan lasteni isän kanssa ja nyt kadun entistä elämääni mutta onneks ne ajat on ohi ja voin elää tätä ihanaa elämää! kaikkea hyvää vaan sinulle! ja ymmärrän sinua tosissaan!
- .................
Teinimamitus kirjoitti:
Mä voin kertoa tässä vähän mun elämästä:
Olen ollut kiusattu 9 vuotta, jolloin mulla ei ollut yhtään ystäviä. Oon oppinut olemaan yksin ja itsenäinen ihminen, tunnen itseni, tiedän mitä tahdon ja siinä se.
Katsoin 11-vuotiaana kun mun perheenjäsen riehui kännilääkehumalassa ja yritti pistää huonetta sileäksi. Sille jouduttiin vetää avari ennen kuin se rauhottu.
Olen neljästi pelastanut jonkun itsemurhasta. Ensimmäinen kerta oli, kun tuo sama perheenjäsen veti ranteensa auki. Löysin hänet sänky veressä ja kamalat haavat molemmilla puolilla käsivarsia. Otin tilanteen kylmäpäisesti haltuuni, soitin vanhemmille ja käärin tiukasti pyyhkeitä hänen ranteidensa ympärille ja painoin niistä.
Kaksi kertaa olen tehnyt saman ystävälleni, joka myös on pelleillyt puukon kanssa.
Neljäs kerta oli, kun lapseni isä veti purkillisen pillereitä ja joutui sairaalaan. Valvoin yhteen asti yöllä hänen vierellään, kunnes maltoin lähteä hänen kämpilleen, jonne minulla oli avain.
Olen sietänyt tuolta samalta mieheltä väkivaltaa: milloin lyöntejä, milloin tönäisyjä. Ekat kännit on koettu, ekat sauhut sauhuteltu, kolmen sänkypartnerin jälkeen olen saanut lapsen: lapseni isä heitti minut rappukäytävään ollessani 4.kuulla raskaana niin että takkini repesi.
Henkilökohtaisilta kiusaajiltani (jotka veivät jatkuvasti rahojani, heittelivät kivillä, sylkivät naamalle ja tönivät ja huutelivat) olen päässyt rauhaan, mutten ole vieläkään toipunut.
Että jos joku luulee että mulla ei ole mitään kokemuksia elämästä, miettikööt uudestaan."Että jos joku luulee että mulla ei ole mitään kokemuksia elämästä, miettikööt uudestaan. "
Olen sitä mieltä, ettei sulla ole elämänkokemusta, jos nuo mistä puhuit on mielestäsi vanhemmuudessa auttavia elämänkokemuksia? Vai tekevätkö ne susta aikuisen vai mikä tää juttu nyt oli?! Myös itse olen elänyt väkivallan keskellä, niin lapsuudenperheessäni kuin myöhemmin seurustelusuhteessa muutaman vuoden.. Kuitenkin pääsin kaikesta siitä eroon, aloin elää itsenäisesti ja opetella millaista elämän tosissaan pitäisi olla: ei sellaista kuin mm.me kaksi on koettu.. Jos sun lapsen isä on ollut samanlainen kuin elämäsi läheiset muutoinkin (pillerit ja ulosheitto), niin sulla ei ole ollut tarpeeksi elämänkokemusta edes päästä itse pois tuollaisista ympyröistä.. Toivottavasti pääsit ennen lapsesi syntymää, ettei joudu hänkin kärsimään isänsä käytöksen vuoksi! Jos tosissaan haluat lapsellesi hyvää, aloitat oman elämäsi erossa kaikesta väkivallasta jms (ei tarkoita ilman lapsen isää, jos hän on kykenevä muuttumaan ja saatte homman pelittämään). Sun täytyy osata pitää huolta itsestäsi OIKEASTI ennen kuin voit pitää huolta toisesta. - ,
................. kirjoitti:
"Että jos joku luulee että mulla ei ole mitään kokemuksia elämästä, miettikööt uudestaan. "
Olen sitä mieltä, ettei sulla ole elämänkokemusta, jos nuo mistä puhuit on mielestäsi vanhemmuudessa auttavia elämänkokemuksia? Vai tekevätkö ne susta aikuisen vai mikä tää juttu nyt oli?! Myös itse olen elänyt väkivallan keskellä, niin lapsuudenperheessäni kuin myöhemmin seurustelusuhteessa muutaman vuoden.. Kuitenkin pääsin kaikesta siitä eroon, aloin elää itsenäisesti ja opetella millaista elämän tosissaan pitäisi olla: ei sellaista kuin mm.me kaksi on koettu.. Jos sun lapsen isä on ollut samanlainen kuin elämäsi läheiset muutoinkin (pillerit ja ulosheitto), niin sulla ei ole ollut tarpeeksi elämänkokemusta edes päästä itse pois tuollaisista ympyröistä.. Toivottavasti pääsit ennen lapsesi syntymää, ettei joudu hänkin kärsimään isänsä käytöksen vuoksi! Jos tosissaan haluat lapsellesi hyvää, aloitat oman elämäsi erossa kaikesta väkivallasta jms (ei tarkoita ilman lapsen isää, jos hän on kykenevä muuttumaan ja saatte homman pelittämään). Sun täytyy osata pitää huolta itsestäsi OIKEASTI ennen kuin voit pitää huolta toisesta.Tuskin tulet ikinä vastausta saamaan.. Kirjoittaja on kirjoittanut vuonna 2005.. Itse tulet tänne pätemään hänelle, mutta kannattaisi sinunkin vähän katsoa ensin mihin vastaat..
- ivkolla 23
Nimetön kirjoitti:
moi... mäkin olin nuorena/teininä mahoton tapaus. hilluin yömyöhään kylillä pullo/tupakka kädessä! nyt olen 18v ja poka 1v6kk ja toisen laskettuaika on 18.4.07! hyvin on mennyt ja elämä muuttui heti kun aloin seurustelemaan lasteni isän kanssa ja nyt kadun entistä elämääni mutta onneks ne ajat on ohi ja voin elää tätä ihanaa elämää! kaikkea hyvää vaan sinulle! ja ymmärrän sinua tosissaan!
Itse olen kanssa nyt 18 ja syksyllä tulee esikoinen.
Itse olin kanssa ennen ku tapasin lapseni isän, niin täys hullu juoppo, koulutkin oli keskeytymässä. Ja elämä oli täysin merkitsemätön. Olen lapsuudessani ja nuoruudessani kokenut vaikka millaista vääryyttä ja se on varmaan osasyy miksi pää piti saada sekaisin. Että kyllä niillä negatiivisillakin kokemuksilla voi kasvaa ihan normaaliksi ihmiseksi ja vanhemmaksi. Jokaisen elämä on erilainen ja silti kaikilla on sama oikeus tulla vanhemmaksi!
Mieheni ei itse asiassa saanut minua lopettamaan juomista vaan tajusin itse että juuri tällaista olen hakenut elämääni. Mies jonka kanssa kokea kaikkea ihanaa ja selvinpäin. Ihania muistoja syntyy kun on selvinpäin! :) Juomista en tarvinnut siihen, että olisi hauskaa. Niin sitten lopetin ja rakkaus mieheen vahvistui. Ennen kun tulin raskaaksi, juteltiin vähän ja meille molemmille sopi että vauva saa saada alkunsa jos on saadakseen. :D Nyt olen puolessä välissä raskautta ja mies on kestänyt mielialan vaihtelut ja kaikki niin hyvin, että oon ihan helvetin onnellinen että mulla on niin ihana mies joka hellii minua. Käy ostamassa suklaatakin, jos pyydän. Ansaitsenko näin ihanaa miestä? :D - 20v
Juhani Hytösen kirjoitti:
kasvatusoppaassa sanotaan - hyödylliset kokemukset kasvattavat meitä ja niitä voimme hyödyntää, haitalliset kokemukset eivät hyödytä meitä mitenkään, pikemminkin haittaavat uusien kokemusten ja oppimisen omaksumista.
Se että olet kiusattu - se ei edistä MILLÄÄN tavalla sitä että olisit parempi äiti! Se ei ole sitä kokemusta ja elämänkokemusta mitä haetaan. Apua sinä varmasti tarvitsisit että saisit käsiteltyä nuo mielestäsi.
Mutta se että olet kokenut kovia ei auta sinua äitiydessä, eikä ole minkäänlaista hyödyttävää kokemusta lasten suhteen.Huomaa, että tässä puhuu ihminen, joka lukee haitallisista kokemuksista pelkästään oppaista, eikä puhu kokemuksen rintaäänellä. Samanlaisia kokemuksia on myös itselläni (20 v.): koulukiusaamista, 14-vuotiaana jouduin raiskatuksi, kaveireita/ystäviä on menetetty itsemurhan, kolarin tai sairauden vuoksi. Toisia kuitenkin aina autettu, kun hätä on ollut ja itsemurhan partaalta toinen pelastettu. Eihän kaikilla tämmöisiä kokemuksia ole, mutta voin kyllä sanoa, että tätä juuri se elämänkoulu on.
Tietenkin tapahtumat aina aiheuttivat tunnemyrskyjä, joita sai setviä oman aikansa. Mutta jokainen näistä kokemuksista on kasvattanut minua ihmisenä enemmän kuin osaan kuvitellakaan. Vaikka ei omia lapsia ole, olen saanut hoitaa muiden lapsukaisia. Ja ovat sanoneet, että kovin kypsästi osaan asioita käsitellä, vaikkei omia taaperoita olekaan.
Toisekseen, kyllä esim. tämmöiset kokemukset valmentavat vanhemmuuteen. Omasta kokemuksestaan on aina hyvä opastaa lastaan ja antaa neuvoja. Jos samankaltainen onnettomuus kohtaa omaa lastaan, niin vanhempi tietää tarkalleen mitä lapsi käy läpi. Ja tarjota (kenties ammattiauttajan lisäksi) parasta mahdollista tukea ja erityisesti ymmärrystä.
Joten ihmettelen vain, miten voit tosissasi väittää, ettei haitallisista kokemuksista voi mitään oppia eikä se auta vanhemmuudessa? Jos elämäntaidot opittaisiin pelkästään näistä "hyödyllisistä" kokemuksista, olisi tämän maapallon asukkaat aikamoisia ummikkoja, sinisilmäisiä ja naiiveja. Kannattaa tutustua oikean elämän kokemuksiin kasvatusoppaiden sijaan. Tai tutustua siihen, kuka niitä oppaita kirjottaa. (Haitalliset kokemukset voi tietenkin haitata kokemusten ja oppimisen omaksumista. Mutta vain siinä tilanteessa, jos kyseisiä asioita tai traumoja ei ole käsitelty läpi ja jäävät kummittelemaan.)
- Pumpuli86
Älä välitä noista ilkeistä kommenteista. Mä olin seurustellu mun poikaystävän kanssa vähän yli puol vuotta,kun sain tietää odottavani. Mietimme pitkään eri vaihtoehtoja,mutta lopulta päätimme pitää lapsen. Sain tietää raskaudesta maanantai päivänä ja sosiaali-ja terveys alan opintoni sain päätökseen saman viikon perjantaina. Poikaystävällä on vakituinen työpaikka ja mulla on jo korkeakoulu paikka odottamassa. Olen nyt viikolla 18 ja voin sanoa,että ei se ikä ja kokemus aina tarkoita sitä, että on parempi äiti/isä, kuin nuori!!! Oma isäni ei ole tähän päivään mennessä isän velvollisuuttaan hoitanut, ryyppääminen on kivempaa! Hän on sentään jo yli 45v. Joten haluan toivottaa paljon onnea teille! Teistä tulee varmasti hyviä vanhempia! Tämähän on sitäpaitsi teineille ja nuorille vanhemmille suunnattu palsta.. On se aika surullista, että jotkut yli 30 vuotiaat tuntevat itsensä vielä teineiksi ja käyvät täällä...!!!!!!
- fox
Kiitos kommentistasi.Oli ihan kiva vaihteeks kuulla kannustaviakin kommentteja. Onnea teille myös ja eiköhän näytetä noille vanhemmille ihmisille, että kyllä meidänkin ikäiset osaa huolehtia asioistaan ja ottaa vastuuta. Ei muuta ku onnea elämääs, uskon että lapsi tuokin sen suurimman onnen, miehesi lisäksi tietysti:)
- istu mättäälle
Onkohan viisasta perustaa vielä perhe, kun olette tunteneet vasta vuoden ajan. Ilmeisesti ette edes asu yhdessä. Jos rupeatte suunnittelemaan perheen perustamista jo ennen kuin muutatte yhteen, niin kuinkas käy sitten jos yhteiselämä saman katon alla ei onnistu. Kannattaa tutustua ensin toiseen ihmiseen kunnolla ja totuttautua hänen tapoihinsa. Taas jäisi yksi lapsi ilman ehjää perhettä jos vanhemmat ei tulekaan toimeen keskenään.
Ja muistathan, että pelkällä lukion käymisellä ei saa töitä. Ja lapsen kasvattamiseen ja elämiseen tarvitsee rakkauden lisäksi myös sitä rahaa. Nuoret vanhemmat liian usein ajattelee, että lapsen voi elättää pelkän rakkauden avulla. Mutta valitettavasti pelkkä rakkaus ei riitä ja perheeseen syntyy usein riitoja ja ongelmia rahan puutteen takia. Kovin nuorten maailmankuva ei vielä ole ihan realistinen, vaan eletään liikaa pilvilinnoissa.- tämä
sinun viimeinen lause pitäisi vääntää rautalangasta näille teineille.
Erityisesti teini tytöillä on hyvin siniset silmät elämän suhteen.
Minusta se on osaksi huonon kotikasvatuksen tulos, jos lapsi saa lapsena lapsia. - Teinimamitus
Mun isä ja äiti oli seurustelleet jotain vuoden verran ennen kuin menivät naimisiin. He saivat siskoni kaksi vuotta häiden jälkeen, veljeni kaksi vuotta siskoni jälkeen ja viimeisenä minut, kaksi vuotta veljeni jälkeen. He olivat naimisissa vuodet 1981-2004, jolloin päättivät erota ystävinä ja he ovat parhaita ystäviä ja pystyvät milloin vain tekemään toimintasuunnitelman, jos meillä lapsilla on jokin hätänä.
Että kyllä se voi kestää vaikka olisi vähänkin aikaa tuntenut :). Se on itsestä kiinni, luovuttaako yhdestä asiasta vai kestääkö sen lasten takia. Ja nyt en puhu väkivallasta ja päihteistä. - Teinimamitus
Mä olen tällä hetkellä yhäri 2-kuiselle tyttövauvalle ja saan tukia tasan tämän verran: äitiyspäiväraha 326 eroa kuussa, elatustuki 118,15 e kuussa ja lapsilisä yh-korotuksineen 136,60 kuussa. Miten sitä silti pärjää?
Jos ei käytä rahoja siihen IHANAAN DVD-laitteeseen vaan säästää kiltisti (kuten minä teen nyt saadakseni Ikeasta kalusteita kun muutan omaan kämppään - äiti ja isä ilmoittivat jo etukäteen etteivät he aio maksaa siitä paljoa mitään ja se oli minullekin itsestään selvyys) niin kyllä sitä tulee toimeen. JOs elää niukasti, omiin ja vauvan ruokiin menee 250e kuussa. Vauvan tarpeista ei tietenkään tingitä :). - ...
Teinimamitus kirjoitti:
Mä olen tällä hetkellä yhäri 2-kuiselle tyttövauvalle ja saan tukia tasan tämän verran: äitiyspäiväraha 326 eroa kuussa, elatustuki 118,15 e kuussa ja lapsilisä yh-korotuksineen 136,60 kuussa. Miten sitä silti pärjää?
Jos ei käytä rahoja siihen IHANAAN DVD-laitteeseen vaan säästää kiltisti (kuten minä teen nyt saadakseni Ikeasta kalusteita kun muutan omaan kämppään - äiti ja isä ilmoittivat jo etukäteen etteivät he aio maksaa siitä paljoa mitään ja se oli minullekin itsestään selvyys) niin kyllä sitä tulee toimeen. JOs elää niukasti, omiin ja vauvan ruokiin menee 250e kuussa. Vauvan tarpeista ei tietenkään tingitä :)....teettää sitten huonekalunsa lapsityövoimalla, muista se, kun lapsen mukavuudesta ei tingitä.
- Miranda_
Teinimamitus kirjoitti:
Mä olen tällä hetkellä yhäri 2-kuiselle tyttövauvalle ja saan tukia tasan tämän verran: äitiyspäiväraha 326 eroa kuussa, elatustuki 118,15 e kuussa ja lapsilisä yh-korotuksineen 136,60 kuussa. Miten sitä silti pärjää?
Jos ei käytä rahoja siihen IHANAAN DVD-laitteeseen vaan säästää kiltisti (kuten minä teen nyt saadakseni Ikeasta kalusteita kun muutan omaan kämppään - äiti ja isä ilmoittivat jo etukäteen etteivät he aio maksaa siitä paljoa mitään ja se oli minullekin itsestään selvyys) niin kyllä sitä tulee toimeen. JOs elää niukasti, omiin ja vauvan ruokiin menee 250e kuussa. Vauvan tarpeista ei tietenkään tingitä :).Moi kaikille nuorille äideille! oon tällä hetkellä 30.v äippä sain ekani Angelan 21.v ja 2 vuotta myöhemmin tuli Marissa ja vuosi siin meni kun tuli Caroline ja 3 vuotta kun tuli Sabrina ja kolme vuotta kun tuli kuopuksemme Bianca ja perheen isän kanssa ollaan onnelisesti naimisissa ja meil pyyhkii tosi hyvin terveitä lapsia on kaikki oon kotiäiti ja onnellinen Angela on 9.v ja Marissa 7.v ja Caroline 6.v ja 3.v Sabrina ja Bianca on 7kk ja 2-4 vuoden päästä meidän perheeseen voi tulla tyttö tai poika vauva riipuu sen hetken elämän tilanteesta :)
T:Miranda - -kismet
tämä kirjoitti:
sinun viimeinen lause pitäisi vääntää rautalangasta näille teineille.
Erityisesti teini tytöillä on hyvin siniset silmät elämän suhteen.
Minusta se on osaksi huonon kotikasvatuksen tulos, jos lapsi saa lapsena lapsia.ai että sustako muka tarkoittaa että vanhemmat ois kasvattanu lapsesa huonosti jos lapsi tulee nuorena raskaaksi??? joopa joo... itse sain kuulla raskaudestani kun olin 16 ja täytyy sanoa että kyllä mun äiti on mut hyvin hoitanu ei ole ollu mitää sanomista! raatanu töissä mun takia että saanu ruokaa pöytään! että elkää saatana alkako meiä vanhempia haukkumaa joos me nuoret niin sanotut "TEINIT" tullaan raskaaksi! eiköhä se oo meiä oma päätös eikä meiä vanhempie! ottakaa toiki omalle kohalle mistä teki voitte saatana tietää jos teiän niin sanotut "lellikki pennut" tulis raskaaks 14-17v! menkää oma ikästenne palstoille ruikuttaa!
- Nimetön
Teinimamitus kirjoitti:
Mä olen tällä hetkellä yhäri 2-kuiselle tyttövauvalle ja saan tukia tasan tämän verran: äitiyspäiväraha 326 eroa kuussa, elatustuki 118,15 e kuussa ja lapsilisä yh-korotuksineen 136,60 kuussa. Miten sitä silti pärjää?
Jos ei käytä rahoja siihen IHANAAN DVD-laitteeseen vaan säästää kiltisti (kuten minä teen nyt saadakseni Ikeasta kalusteita kun muutan omaan kämppään - äiti ja isä ilmoittivat jo etukäteen etteivät he aio maksaa siitä paljoa mitään ja se oli minullekin itsestään selvyys) niin kyllä sitä tulee toimeen. JOs elää niukasti, omiin ja vauvan ruokiin menee 250e kuussa. Vauvan tarpeista ei tietenkään tingitä :).minulla on 1v6kk poika ja toinen tulossa!mekin ollaan ihan hyvin pärjätty noilla rahoilla mitä nyt pojasta saan ja siihen lisätään myös asumistuki! kyllä minä olen saanut ainakin ostettua vaipat ruoat ja vaatteet yms... pojalleni ilman kenenkään apua enkä ole sossun luukuilla joutunu käymään! nuo vanhemmat ihmiset nii luulee et me nuoremmat oltas nii huonoja ja et meitä kiinnostais vaa ryyppäys ja bailaus...mulla se ikä menny ohi aikaa sitte!
- Pinna86
Mikäs siinä.
Oli itsellänikin mielessä jo vuosi sitten, tapasin mieheni 2002 syksyllä ja viime kesänä muutimme yhteen. Olimme siis viime kesänä seurustelleet n puolitoista vuottam tuolloin menimme myös naimisiin.
Päätimme kuitenkin lykätä lapsen saamista kunnes valmistun ammattikoulusta. Heinäkuussa jätin ehkäsiyn pois ja nyt olen rv4 4. Ei kovinkaan pitkällä mutta raskaana kuitenkin.
Kovasti toivon että kaikki mene ehyvin loppuun asti. Olen sentään valmistunut, minulla on vakituinen työpaikkakin. Miksei nyt kun nyt tuntuu hyvältä.
Niin joo, ikää mulla siis nyt on 19-vuotta, tosin kun beibi syntyy olen jo 20 eli en taida enää päästä "teiniäitien" joukkoon....;)
Tsemppiä kaikille suunnitteluun, harjoitteluun ja odotukseen;) - Joku joka ei osaa
edes alkeellisimpia oikeinkirjoitussääntöjä, haaveilee vauvasta?`Hei nyt äkkiä takas kouluun eikä mitään vauvoja!
Nämä kirjoitetaan ilman viivaa yhteen!
poikaystävä
alaikäinen
On kyllä aika karmeaa jos edes tuollaisia alkeellisia ala-asteella opittuja sääntöjä ei osaa.- soi88
oikeinkirjoitustaito ei liity mitenkään äitiyteen!!! jopa neljäkymppisillä voi olla teksteissään virheitä eikä niitä silti tuomita...epäreilua!!! oon 18 v äiti ja mun tekstissä on varmasti kirjoitus virheitä, mut silti oon hyvä äiti! toi oli tyhmintä mitä oon kuullu perusteluiks huonosta äitiydestä!!! ajattelisit vähän!
- Nimetön
soi88 kirjoitti:
oikeinkirjoitustaito ei liity mitenkään äitiyteen!!! jopa neljäkymppisillä voi olla teksteissään virheitä eikä niitä silti tuomita...epäreilua!!! oon 18 v äiti ja mun tekstissä on varmasti kirjoitus virheitä, mut silti oon hyvä äiti! toi oli tyhmintä mitä oon kuullu perusteluiks huonosta äitiydestä!!! ajattelisit vähän!
elä välitä noitte niin sanottuje aikuiste kommenteista! mitä vittua se niille kuuluu millo me saadaan lapsia ja kuinka monta! se on aivan meidän oma asia eikä niiden! ei ne oo meiä äitejä/isijä! ne oon vaa nii kateellisia ku niitte nuoruus on ollu erillaista! ovat ollu varmaa jotai lukion 10 oppilaita jotka nyhjöttäny vaa kotonaan! antaa niitte vittu puhua mitä puhuu ei ne voi tietää kuinka hyviä vanhempia me ollaan!? vaikka oltais parempia ku ne! kaikkea hyvää sulle ja vaaville!
- soi88
hei olen 18 vuotias ja sain juuri esikoiseni. vauva oli suunniteltu ja hyvin on mennyt:) raskaus aika kului hyvin vaikka hieman hitaasti ja synnytys oli helppo! en kaipaa takaisin entiseen elämään ilman vauvaa, olen onnellisempi kun koskaan aikaisemmin!isi ja vauva ovat myös tyytyväisiä. vauva nukkuu 13 tunnin yö unia ja on muutenkin rauhallinen!halusin vain sanoa että jos susta tuntuu että olet valmis perheen perustamiseen niin eikun yrittämään! ikä ei kerro tuleeko sinusta hyvä äiti vai ei!!!onhan niitä vanhoja äitejäkin jotka eivät pidä vauvoistansa huolta!! muistat vain että takaisin teiniyteen ja hurveltamisee ei ole paluuta mutta muutenkin voi olla mukavaa:) onnea yritykseen!ps. samaa mieltä että iän takia EI SAA HAUKKUA!
- Opettele yhdyssanojen kirjo...
Poikaystävä on yhdyssana ja kirjoitetaan ilman tavuviivaa!
- ahsley
Että, kun sä oot niin tyhmä ja valitat jostain yhdyssanoista. mä oon tosi huono kirjoittaa suomea, silti must tulee mahtavaa äiti.
kaveri teki aborti 8vuotta sitten ja katuu siitä ikuisesti, ku on nyt vitun vaikeuksia saada yhtäkään lasta vaikka kuinka yrittää.
sain itse tietää reilu 2kk sitten odottavani lasta ja ikä vasta 17v, ei tullut mieleenkää heittää tota lasta vittuun, niin mä päätin pitää lastani, nyt olen 4kk ja laspi syntyy kesällä.. olen iloisempi kuin koskaan ja se ei todellakaan sitä tarkoita et mun vanhemmat ovat mua huonosti kasvattaneet. äiti sain esikoisensa 16vuotiaana ja yllätys yllätys se on ollut isäni kanssa nyt 33v naimisissa ja meitä on 6lasta. asun vahnemilla ja aion kotona viel vuoden asua, äiti auttaa lapsenkaa ja muutan omilleen sit kun lapsi on puolivuotta vanha. Tiedän että tulen todella hyvin pärjää, sill meitä oli paljon kotona sain paljon kokemusta lapseista isosiskonin kautta joka sain eka lapsensa 18vuotiaana ja toisen 22v ja sisko on nyt 26v, se ei lakkaa kertomasta sitä: että mikä ei ole niin parasta kun olla NUORI ÄITI ja sen mä oon huomannu. mä pidän oman ja seuraavan tos 2vuoden päästä =)
- sara
itse olen katsonut monen ystäväni tulevan nuorena raskaaksi ja pitänyt lapsen.Kun ensimmäin hyvä ystäväni sanoi minulle 5 vuotta sitten,että olen raskaana.Ystäväni oli sillon 17v. Sanoin hänelle,että oletpa tyhmä,etkai aio pitää sitä lasta,olethan noin nuori.Hän piti.Ja on onnistunut lapsen kasvatuksessa oikein hienosti ja ovat miehensä kanssa edelleen onnellisesti yhdessä.Olin väärässä,etteikö 17vuotias olisi valmis raskauteen.On tietysti asioita mitä hän on sanonut jälkeenpäin,että olinsin tuon peukalon imemisen voinut kyllä opettaa heti pois,muttta olin niin nuori:)peukalon imeminen...hmmm..onpa siinä nyt epäonnistunut lapsi...ehei,olette väärässä jos niin ajattelette.Itse olen 21v ja tehnyt yhden kerran abortin.Siihen on hyvät syynsä,mutta ihmisestä riippuen voit olla hyvä nuori äiti.
- nimetönnimetön
itse Olen 15 vuotias ja sain kuulla että olen raskaana.. mulle on ihan sama vaikka ootte kaikki sitä mieltä et oon vielä itekki lapsi enkä pysty lapsesta, mutta itse tiedän olevani siihen valvis ja siitä pystyväni huolehtimaan! mielestäni lapset kannattaa hankkia silloin kun siihen itse on valmis eikä välttämättä vasta joskus yli 30 vuotiaana.
itse ainakin haluan lapset mieluummin nuorena kuin liian vanhana, koska esim jos saat 30v lapsen et välttämättä ehdi esim isomummoksi tulemaan..
en tietenkään tarkoita myöskään sitä että yli 30 vuotias olisi liian vanha äidiksi, koska 30v.hän on vielä nuorehko.
Jos mielestäsi olisit jo valmis äidiksi ja opinnot siihen malliin, niin ei muutakun hankkimaan niitä lapsia! =)- Juusto
Just näin.
- tulossa äidiksi
Lapsia pitää hommata sillon kun siltä tuntuu. Itse olen myös sitä mieltä että ei ikä kerro sitä tuleeko sinusta hyvä vai huono äiti.
Eikä se ole maailmanloppu jos opinnot jää kesken!! Nuorella ihmisellä on vielä koko elämänsä aikaa opiskella ja tehdä töitä! Kyllä niillä tuillakin elää. Työttömyys ei todellakaan ole mikään este lasten hommaamiselle.
Minusta on kypsää jos ihminen tuntee olevansa valmis vanhemmuuteen! Raskaudesta kannattaa etsiä niitä positiivisiä puolia, ei negatiivisiä;)- Winterheart89
Ei se mikään maailmanloppu ole jos opinnot jää kesken, eheeei..
Unohtui vain se, että vuosikin sivussa opiskelusta eikä takaisin enään huvita mennä.
Plus sitoutuminen noin nuorena tulee rajaamaan sun omat päätökset kylmästi sivuun, aina on ajateltava miestä ja lasta. Sitten jää opiskelut etkä koskaan ammattiakaan hanki.
Entäpä jos sen lapsen synnyttyä parin kuukauden jälkeen ajatuksesi muuttuvatkin? Ja siinä vaiheessa on lapsi hoidettavana ja töissä käytävä ja kämppä maksettavana. Ikävä kyllä nuorena aikuiseksi hankkiutuminen on minusta yksi tehokkaimmista tavoista ajaa itsensä köyden jatkoksi.
Jos äitisi vähääkään välittää niin hän taatusti varoittelee sinua näistä.
Ja leukojen ja niskojen nakkelu vanhemmille ei kannata, koska tulet tarvitsemaan heidän apuaan.
Ja perheesi tuskin on aina kovin riemuissaan ottamassa lastasi hoidettavaksi jos päätätkin jatkaa kouluja jossain välissä. Lapsenlapsi sitoo myös heitä ja 40-50 vuotiaalle työssäkäyminen ( omien lasten huolto) ja lapsenlapsen hoitaminen ei ole helppoa.
Voihan sinulle käydä hyvinkin. Tämä on taas sellainen aihe että siitä ei voi kirjaa kirjoittaa tai antaa opetusta, loppujenlopuksi kaikki on itestään kiinni.
Terveisin kaksikymppinen, joka ei aio lapsia hankkia.
- KAIKISTA paras
veto... JO VUODEN... Kuule, vuos on pikku aika! Voisi sanoa, ettette edes tunne toisianne vielä kokonaan!
- .....................
Tunne kokonaan? Oma mielipiteeni on, että ihminen muuttuu jatkuvasti ja aina siitä toisesta löytyy uusia hyviä ja huonoja piirteitä. Ei sitä toista tunne kokonaan koskaan ;)
- H-86
Hei!
Mielestäni äitiys ei kysy niinkään paljon ikää, kuin kypsyyttä ja valmiutta luopua niistä asioista jotka saattaisivat olla haitaksi jälkikasvulle. Itse olen 22, marraskuussa 23 vuotta täyttävä tuleva äiti, ja voin vain sanoa että kaikesta innosta huolimatta pelottaa tulevaisuus ja se miten pystyn lapseni elättämään. Olen valmistunut juuri kanditaatiksi yliopistosta, ja olen osa-aikaisissa töissä melko pienellä kuukausipalkalla. Lapsen isä on jo kerran valmistunut, mutta laman takia lähtee teknilliseen yliopistoon vielä pariksi vuodeksi, niin työmahdollisuudet ainakin tulevaisuudessa moninkertaistuu. Muuta tulonlähdettä ei siis luultavasti tule olemaan kun mitä tukia sitä nyt mahdollisesti tippuu, jollen halua olla töissä ja jättää pientä vauvaa hoitajalle, johon ei luultavasti edes olisi varaa. Henkilökohtaisesti tulen luopumaan kaikesta ylimääräisestä, ja kaikista hienouksista enkä varmasti tule sitä katumaan. Lapsi tulee olemaan aina pääasia, parisuhteen lisäksi tietenkin. Tiedän etten lukeudu teiniäiteihin, mutta koen olevani jollain tasolla samassa tilanteessa, ainakin elatusvalmiuden suhteen. Anteeksi nyt että ammensin tätä pelkoani tänne, jossa pitäisi varmaan rohkaista muita samassa tilanteessa olevia. Mutta jos puhun miehelleni niin tulee vain sitä "Kaikki menee hyvin, älä huoli"-mantraa, koska hän on tilanteesta todella innoissaan.- Jussintupa
Hei kaikki nuoret äidit!
Mikkelin Lähemäellä alkaa 28.4.2009 Nuppu -ryhmä alle 20-vuotiaille äideille lapsineen. Ryhmä kokoontuu tiistaisin klo 9-12 Lähemäki-talolla, Jussin tuvassa. Kerrottehan ryhmästä kaikille tutuille. Ohjaajina ryhmässä toimivat Mikkelin kaupungin perhetyöntekijät.
Lisätietoja ja ilmoittautumiset:
Heli Hänninen 044-794 5166
merja Tolvanen 044-794 5163 - tuulatuulispää
Sain ensimmäisen lapseni 19v toinen tuli vuoden päästä sitten meni 12vuotta kun syntyi 3 lapsi 3vuoden päästä oli kaksoset olen 21v 20v 8v 5v kaksosten äiti
- huonoksi!
Ja kunnioitus on ansaittava. Eikä sitä komentamalla saa.
- awöfkljh
Vuoden seurustelu on varsin lyhyt aika. Suosittelen kovasti että koittaisitte edes muutaman kuukauden yhteiseloa ennen ku rupeette tositoimilla perheen perustamiseen. Tunnustelkaa rauhassa, miltä yhteinen arki tuntuu, se ei nimittäin aina ole välttämättä ruusuilla tanssimista.
- juu..
viisas aikuinen kirjoittanut taasen tänne arvosellakseen muiden ihmisten elämäntyyliä, elämää, kasvamista ja oppimista.
"Kukaan ei ole valmis äidiksi ollessaan itse lapsi ilman elämän kokemusta. "
Itse olen 19-vuotias, pian puolessa välissä raskautta JA haluan lapsen, haluan kasvattaa lapseni (toisenlaisella ajatusmaailmalla kuin sinun), haluan nähdä miten hän kasvaa ja oppii.
Saanen kysyä vielä, minkä ikäinen nainen on sinun mielestäsi valmis tulemaan äidiksi? 30-40? Nykypäivänä on suositeltavaa, että lapsia tehtäisiin nuoremmalla (en tarkoita 15 vuotiaita) iällä, kuin vanhemmalla. Vähemmän mahd. komplikaatioita jne.
Huoh.. Kaikennäköisiä tallaajia täälläkin Suomessa asuu, ahdasmielistä kansaa. - Ilmeisesti ikivanha
juu.. kirjoitti:
viisas aikuinen kirjoittanut taasen tänne arvosellakseen muiden ihmisten elämäntyyliä, elämää, kasvamista ja oppimista.
"Kukaan ei ole valmis äidiksi ollessaan itse lapsi ilman elämän kokemusta. "
Itse olen 19-vuotias, pian puolessa välissä raskautta JA haluan lapsen, haluan kasvattaa lapseni (toisenlaisella ajatusmaailmalla kuin sinun), haluan nähdä miten hän kasvaa ja oppii.
Saanen kysyä vielä, minkä ikäinen nainen on sinun mielestäsi valmis tulemaan äidiksi? 30-40? Nykypäivänä on suositeltavaa, että lapsia tehtäisiin nuoremmalla (en tarkoita 15 vuotiaita) iällä, kuin vanhemmalla. Vähemmän mahd. komplikaatioita jne.
Huoh.. Kaikennäköisiä tallaajia täälläkin Suomessa asuu, ahdasmielistä kansaa.Missähän tämänkin ketjun aloittaneet nyt ovat?
Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, ovatko he edelleenkin samaa mieltä kuin vuosia sitten.
Äiti on liian nuori äidiksi jos hän joutuu perustelemaan ikäänsä useille muille ihmisille. Äidiksi ei pitäisi kenenkään "ryhtyä", ellei elämänkokemusta ja ymmärrystä siitä, että kaikki voi mennä pieleenkin ole. Rakkausasiat ovat suhteen alussa aina ihanasti. Toista ei tunne ja toisen ärsyttäviä piirteitä ei joko näe tai halua nähdä. Vuosi tyai kaksi ei kenenkään tapauksessa ole pitkä aika. Ennen perheen perustamista olisi erittäin järkevää asua toisen kanssa yhdessä ja opetella toisen huomioimista. Kun arkielämää alkaa elämään toisen kanssa ja samaan palapeliin tulee pieni vaiva uutena tekijänä, voi vaikeuksia olla luvassa hyvinkin pian; varsinkin jos sitä toista "aikuista" ei edes kunnolla tunne.
Jokaisen pitäisi pyrkiä tarjoamaan lapselleen parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Yksinhuoltajuus ei ole paha asia, mutta yhdenkään vanhemman ei pitäisi kuvitella sitäkään, että se jotenkin hyväkään asia automaattisesti lapsen kannalta olisi.
Realiteetit teiniäitien suhteen tulevat surullisesti esille niissä tapauksissa, joissa aikuisten kommentteihin ja asiallisiin pohdiskeluihin ja epäilyihin vastataan haukuilla ja suuttumuksella. Sekö on nyt sitten sitä, että on "valmis äidiksi"? Se, että joku haluaa lapsen ei tee häntä missään tapauksessa välttämättä valmiiksi! Koko maailma on täynnä ihmisiä, jotka haluavat kuka mitäkin. Lapsen hankkimista pitäisi pohtia monista eri näkökulmista ja alle 18-vuotias ei tähän kykenevä ole. Vaikka takana olisi mitä kokemuksia, elämänkokemusta EI ole.
- kypäksi
Miksi sinulla ei ole töhin pyrkiminen vaan heti tehdä kakaroita? Jostain miehen reppanasta kakaroiden teon jälkeen eroat ja elät elatusmaksuilla. Harva onnistuu noin nuorena.
Ihmettelen ihmisiä joilla ei ole ensin tarvetta käydä työssä kuin tarve tehdä lapsia. miksi nuoria onnitella kun onnitelisi kuuskuýmppisiä ihmisiä jotka ovat vastoinkäymisistään edelleenkin yhdessä?
Ihmisten elinikä on pidentynyt ja miksi tehdä kakaroita kakaroina?- lauraa.
Itse olen 16 ja la toukokuussa 2010. Iästäni huolimatta tunnen olevani valmis äidiksi, tästä lapsesta tulee kunnon aikuinen sukulaisten ja ystävien tuella. Vaavin omaa isää ei tuntunut kiinnostavan, joten päätin kasvattaa lapsen yksinäni, en ollut valmis aborttiin, tappamaan pikkuistani. Joten kunnioitusta meille teiniäideillekin, kiitos. =)
- Jeeei
lauraa. kirjoitti:
Itse olen 16 ja la toukokuussa 2010. Iästäni huolimatta tunnen olevani valmis äidiksi, tästä lapsesta tulee kunnon aikuinen sukulaisten ja ystävien tuella. Vaavin omaa isää ei tuntunut kiinnostavan, joten päätin kasvattaa lapsen yksinäni, en ollut valmis aborttiin, tappamaan pikkuistani. Joten kunnioitusta meille teiniäideillekin, kiitos. =)
Olen 17v, täytän syyskuussa 18. Lakettuaika on 16.kesäkuuta 2010. Kun tulin raskaaksi tiesin heti etten aborttia tee, kerroin poikaystävälleni asiasta jonka kanssa seurustelin n.2 vuotta mutta samana iltana kun kerroin hänelle raskaudestani niin hän lähti. Päätin silti että pidän tämän lapsen. Rankkaa se tulee olemaan alaikäinen muutaman ensimmäisen kuukauden yksinhuoltaja, opinnot kesken. Mutta minulla on sen verran hyviä ystäviä, vanhemmat ja sukulaiset jotka kyllä auttavat minua. IHMETTELEN vain suuresti miksi teiniäitejä haukutaan aina joka palstalla, KYLLÄ minunkaan raskauteni ei ollut suunniteltu. KYLLÄ minulla on vähemmän telämänkatsomusta kuin 30v äidillä. Mutta sanoi kuka tahansa mitä tahansa minä en siitä välitä, minä uskon että pystyn tämän lapsen kasvattamaan samalla tavalla kuin omat vanhempani ovat minut kasvattanut ja heidänkin kasvatukseen olen hyvin tyytyväinen. Joten lakatkaa niin sanotut "hyvän ikäiset" 30v äidit valittamasta että nuoret äidit on huonoja äitejä ja ajatelkaa vaan sitä omaa perhettänne. JA ONNEA KAIKILLE TEINIÄIDEILLE jotka saavat lapsen 2010 :D ja sen jälkeenkin =)
- Missä vika?
Jeeei kirjoitti:
Olen 17v, täytän syyskuussa 18. Lakettuaika on 16.kesäkuuta 2010. Kun tulin raskaaksi tiesin heti etten aborttia tee, kerroin poikaystävälleni asiasta jonka kanssa seurustelin n.2 vuotta mutta samana iltana kun kerroin hänelle raskaudestani niin hän lähti. Päätin silti että pidän tämän lapsen. Rankkaa se tulee olemaan alaikäinen muutaman ensimmäisen kuukauden yksinhuoltaja, opinnot kesken. Mutta minulla on sen verran hyviä ystäviä, vanhemmat ja sukulaiset jotka kyllä auttavat minua. IHMETTELEN vain suuresti miksi teiniäitejä haukutaan aina joka palstalla, KYLLÄ minunkaan raskauteni ei ollut suunniteltu. KYLLÄ minulla on vähemmän telämänkatsomusta kuin 30v äidillä. Mutta sanoi kuka tahansa mitä tahansa minä en siitä välitä, minä uskon että pystyn tämän lapsen kasvattamaan samalla tavalla kuin omat vanhempani ovat minut kasvattanut ja heidänkin kasvatukseen olen hyvin tyytyväinen. Joten lakatkaa niin sanotut "hyvän ikäiset" 30v äidit valittamasta että nuoret äidit on huonoja äitejä ja ajatelkaa vaan sitä omaa perhettänne. JA ONNEA KAIKILLE TEINIÄIDEILLE jotka saavat lapsen 2010 :D ja sen jälkeenkin =)
Tässä rupesin miettimään, mitä tämä käytännössä tarkoittaa : " Lapsen hankkimista pitäisi pohtia monista eri näkökulmista ja alle 18-vuotias ei tähän kykenevä ole. Vaikka takana olisi mitä kokemuksia, elämänkokemusta EI ole."? Onko se elämän kokemus sitä, että asuu omillaan, maksaa omat laskut, käy itse kaupassa, jaksaa harrastaa liikuntaa, tavata ystäviä, siivoilla asuntoa, opiskella/käydä töissä ja muuta tälläistä? Pullon kanssakaan ei ole tullut rieuhuttua kylillä.
Ajattelin vaan, olen 16-vuotiaasta asunut OMILLAAN ILMAN VANHEMPIA sain opintotukea ja opintotuen asumislisää ja näillä laskut ja vuokran hoitanut ja vieläpä elänyt. kesäsin käynyt töissä ja sillä vuokran maksanut muut menot (esim.festarit). Avokki tosiaan on ollut minulla 16-vuotiaasta asti ja nyt takana puolitoista vuotta yhteiseloa. Avokki on tasan 6kk vanhempi. Sitä ennen ollaan seurusteltu melkeen parivuotta ja sitä ennen tunnettu toisemme ja olleet kavereita.
Plussasin uudenvuoden jälkeen ja ikää oli (ja on edelleen toukokuuhun saakka) 17. Lapsi ei ollut suunniteltu, mutta pienen pohdinnan jälkeen, erittäin toivottu. Laskettu aika on 30.9. ja tuleville isovanhemmille kerrottu, jotka uutisen todella hyvin ja ovat jopa mielissään. Avokki on nyt jo 18, autokin on ostettu omilla rahoilla ja kaikki muutkin kulut itse katettu. Auton vakuutuismaksuissa on kyllä tultu vähän vastaan hänen porukoidensa puolelta.
En nää mitään syytä, miksi emme pärjäisi tulevan lapsen kanssa, tai miksemme osaisi kasvattaa häntä isovanhempien, isoisovanhempien, muiden sukulaisten ja ystävien tuella. Meillä asiat kotona ei ole aina ollut niin hyvin, avokin kotona on. Hyviä ja huonoja kokemuksia on avokin kanssa ollut, muttei koskaan mitään suurempaa, aina ollaan selvitty. - ...............
Missä vika? kirjoitti:
Tässä rupesin miettimään, mitä tämä käytännössä tarkoittaa : " Lapsen hankkimista pitäisi pohtia monista eri näkökulmista ja alle 18-vuotias ei tähän kykenevä ole. Vaikka takana olisi mitä kokemuksia, elämänkokemusta EI ole."? Onko se elämän kokemus sitä, että asuu omillaan, maksaa omat laskut, käy itse kaupassa, jaksaa harrastaa liikuntaa, tavata ystäviä, siivoilla asuntoa, opiskella/käydä töissä ja muuta tälläistä? Pullon kanssakaan ei ole tullut rieuhuttua kylillä.
Ajattelin vaan, olen 16-vuotiaasta asunut OMILLAAN ILMAN VANHEMPIA sain opintotukea ja opintotuen asumislisää ja näillä laskut ja vuokran hoitanut ja vieläpä elänyt. kesäsin käynyt töissä ja sillä vuokran maksanut muut menot (esim.festarit). Avokki tosiaan on ollut minulla 16-vuotiaasta asti ja nyt takana puolitoista vuotta yhteiseloa. Avokki on tasan 6kk vanhempi. Sitä ennen ollaan seurusteltu melkeen parivuotta ja sitä ennen tunnettu toisemme ja olleet kavereita.
Plussasin uudenvuoden jälkeen ja ikää oli (ja on edelleen toukokuuhun saakka) 17. Lapsi ei ollut suunniteltu, mutta pienen pohdinnan jälkeen, erittäin toivottu. Laskettu aika on 30.9. ja tuleville isovanhemmille kerrottu, jotka uutisen todella hyvin ja ovat jopa mielissään. Avokki on nyt jo 18, autokin on ostettu omilla rahoilla ja kaikki muutkin kulut itse katettu. Auton vakuutuismaksuissa on kyllä tultu vähän vastaan hänen porukoidensa puolelta.
En nää mitään syytä, miksi emme pärjäisi tulevan lapsen kanssa, tai miksemme osaisi kasvattaa häntä isovanhempien, isoisovanhempien, muiden sukulaisten ja ystävien tuella. Meillä asiat kotona ei ole aina ollut niin hyvin, avokin kotona on. Hyviä ja huonoja kokemuksia on avokin kanssa ollut, muttei koskaan mitään suurempaa, aina ollaan selvitty.siinä yksi esimerkki siitä, kuinka osa nuorista pystyy ottamaan itseään niskasta kii ja pitämään huolta omista asioistaan! Olen itsekin asunut omillani lapsen isän kanssa ennen eroamme ja tiedän hyvin mitä se on. Nyt lapsen kanssa asia tietysti eri mutta olemme pärjänneet hyvin! Itse olen tosin jo 20 v, mutta joidenkin mielestä siltikin liian nuori. Mutta en ymmärrä miksi ihmiset ajattelevat niin? Olen kykeneväinen huolehtimaan itsestäni ja omista raha asioistani. Itse olen myös auton ostanut, tosin lainaa siihen otin. Mutta kuitenkin.. Tuskin ihminen, joka ei pysty omia asioitaan hoitamaan saisi edes lainaa otettua.. Yleistäminen on pahasta, luulisi että muutkin sen jo tajuaisi.
- Munkkiniemi
Missä vika? kirjoitti:
Tässä rupesin miettimään, mitä tämä käytännössä tarkoittaa : " Lapsen hankkimista pitäisi pohtia monista eri näkökulmista ja alle 18-vuotias ei tähän kykenevä ole. Vaikka takana olisi mitä kokemuksia, elämänkokemusta EI ole."? Onko se elämän kokemus sitä, että asuu omillaan, maksaa omat laskut, käy itse kaupassa, jaksaa harrastaa liikuntaa, tavata ystäviä, siivoilla asuntoa, opiskella/käydä töissä ja muuta tälläistä? Pullon kanssakaan ei ole tullut rieuhuttua kylillä.
Ajattelin vaan, olen 16-vuotiaasta asunut OMILLAAN ILMAN VANHEMPIA sain opintotukea ja opintotuen asumislisää ja näillä laskut ja vuokran hoitanut ja vieläpä elänyt. kesäsin käynyt töissä ja sillä vuokran maksanut muut menot (esim.festarit). Avokki tosiaan on ollut minulla 16-vuotiaasta asti ja nyt takana puolitoista vuotta yhteiseloa. Avokki on tasan 6kk vanhempi. Sitä ennen ollaan seurusteltu melkeen parivuotta ja sitä ennen tunnettu toisemme ja olleet kavereita.
Plussasin uudenvuoden jälkeen ja ikää oli (ja on edelleen toukokuuhun saakka) 17. Lapsi ei ollut suunniteltu, mutta pienen pohdinnan jälkeen, erittäin toivottu. Laskettu aika on 30.9. ja tuleville isovanhemmille kerrottu, jotka uutisen todella hyvin ja ovat jopa mielissään. Avokki on nyt jo 18, autokin on ostettu omilla rahoilla ja kaikki muutkin kulut itse katettu. Auton vakuutuismaksuissa on kyllä tultu vähän vastaan hänen porukoidensa puolelta.
En nää mitään syytä, miksi emme pärjäisi tulevan lapsen kanssa, tai miksemme osaisi kasvattaa häntä isovanhempien, isoisovanhempien, muiden sukulaisten ja ystävien tuella. Meillä asiat kotona ei ole aina ollut niin hyvin, avokin kotona on. Hyviä ja huonoja kokemuksia on avokin kanssa ollut, muttei koskaan mitään suurempaa, aina ollaan selvitty.Sitä oikeaa elämää nyt vain ei mitata yhdellä' tai kahdella vuodella.
Sitä elämänKOKEMUSTA on juuri se, että on olemassa KOKEMUSTA asioista ja siitä, miten pulmatilanteita hoidetaan. Ja sitä KOKEMUSTA on juuri se, että on osoittanut pitemmällä tähtäimellä olevansa KYKENEVÄ huolehtimaan asioistaan itse ja kustantamaan elämänsä OMILLA tuloillaan.
Opiskelijaelämä on vain opiskelijaelämää. Itsekin muistelen sitä yhtenä elämäni helpoimmista ajoista; rahaakin tuntui olevan kaikkiin mitä monipuolisimpiin asioihin tyystin toisin kuin nykyisin, vaikka keskituloinen ihminen olenkin. Niin. Perhe-elämä ei todellisuudessa ilmaista ole. Arki on aivan toisenlaista sitten, kun siitä toimeentulosta OIKEASTI on huolehdittava ilman niitä asumistukia ja sukulaisten sponsorointia. Osa vanhemmista tosin näyttää nykyisin olevan halukkaita siloittelemaan lastensa tieltä kaikki esteet. Sillä tavallahan sitä elämää oppii...
Onhan näitä asioita täällä kuitenkin vatvottu ja turhaa tässä on vaahdota ihmisile, jotka ovat jo raskaana. Valistus pitäisi kohdistaa muihin, jotka vielä kykenevät ehkä asioitaan jotenkin muuttamaankin.
Pääsääntöisesti elämä opettaa. Kaikki eivät tosin tunnu ikinä mistään mitään oppivan. Missään elämänvaiheessa ihminen ei ole niin varma omista kyvyistään kuin alle parikymppisenä. - niinhän se menee.
Munkkiniemi kirjoitti:
Sitä oikeaa elämää nyt vain ei mitata yhdellä' tai kahdella vuodella.
Sitä elämänKOKEMUSTA on juuri se, että on olemassa KOKEMUSTA asioista ja siitä, miten pulmatilanteita hoidetaan. Ja sitä KOKEMUSTA on juuri se, että on osoittanut pitemmällä tähtäimellä olevansa KYKENEVÄ huolehtimaan asioistaan itse ja kustantamaan elämänsä OMILLA tuloillaan.
Opiskelijaelämä on vain opiskelijaelämää. Itsekin muistelen sitä yhtenä elämäni helpoimmista ajoista; rahaakin tuntui olevan kaikkiin mitä monipuolisimpiin asioihin tyystin toisin kuin nykyisin, vaikka keskituloinen ihminen olenkin. Niin. Perhe-elämä ei todellisuudessa ilmaista ole. Arki on aivan toisenlaista sitten, kun siitä toimeentulosta OIKEASTI on huolehdittava ilman niitä asumistukia ja sukulaisten sponsorointia. Osa vanhemmista tosin näyttää nykyisin olevan halukkaita siloittelemaan lastensa tieltä kaikki esteet. Sillä tavallahan sitä elämää oppii...
Onhan näitä asioita täällä kuitenkin vatvottu ja turhaa tässä on vaahdota ihmisile, jotka ovat jo raskaana. Valistus pitäisi kohdistaa muihin, jotka vielä kykenevät ehkä asioitaan jotenkin muuttamaankin.
Pääsääntöisesti elämä opettaa. Kaikki eivät tosin tunnu ikinä mistään mitään oppivan. Missään elämänvaiheessa ihminen ei ole niin varma omista kyvyistään kuin alle parikymppisenä.Ensin vaahdotaan kun ei ole kokemusta mistään ollenkaan ja että luullaan että kaikki on vaan ruusuilla tanssimista ja sitten jos on jotain kokemusta, niin sanotaan että ei noin vähällä pärjää?
Vanhemmat ei ole kuule sponsoroineet joka välissä, me ollaan ostettu omat huonekalutkin. Minun vanhemmat ei ole poistaneet mitään esteitä, aina on sanottu, että "maksa itse omat laskusi ja hoida omat raha-asiasi" ja niin olen tehnyt.
Voisin vielä melkein lisätä, että olisi hauska tietää minkä ikäiset täti-ihmiset täällä on aloittaneet tämän nuorien ns. sortamisen. Ja muut täti-ihmiset jotka täällä vaahtoavat nuorille siitä että "kuinka he eivät pärjää ja heistä tulee alkoholisoituneita yksinhuoltajia ja lopulta lapset pusketaan isovanhemmille tai lastenkotiin", ovat olleet tyhmiä itse nuorina, tai sitten eivät enään muista enään miltä tuntuu olla nuori. Tai ovat muuten vain katkeria. Onhan näitä syitä, olisi vaan hauska tietää että mikä se mahtaa olla.
Tämä asiahan ei päivittelemällä parane. Välillä kyllä näkee todella fiksuja ns. AIKUISIA ihmisiä, jotka tukevat ja ymmärtävät. Kaikki ihmiset eivät suinkaan ole samanlaisia, vaan tuntevia ja ajattelevia yksilöitä. Jos joku muu käyttäytyy tyhmästi nuorena tai tekee virheitä, se ei tarkoita että kaikki muutkin tekevät samat virheet tai että virheistä ei voi oppia.
Ai niin, vielä tuosta opiskeliaelämästä, meillä on kyllä molemmilla työ. - Munkkiniemi
niinhän se menee. kirjoitti:
Ensin vaahdotaan kun ei ole kokemusta mistään ollenkaan ja että luullaan että kaikki on vaan ruusuilla tanssimista ja sitten jos on jotain kokemusta, niin sanotaan että ei noin vähällä pärjää?
Vanhemmat ei ole kuule sponsoroineet joka välissä, me ollaan ostettu omat huonekalutkin. Minun vanhemmat ei ole poistaneet mitään esteitä, aina on sanottu, että "maksa itse omat laskusi ja hoida omat raha-asiasi" ja niin olen tehnyt.
Voisin vielä melkein lisätä, että olisi hauska tietää minkä ikäiset täti-ihmiset täällä on aloittaneet tämän nuorien ns. sortamisen. Ja muut täti-ihmiset jotka täällä vaahtoavat nuorille siitä että "kuinka he eivät pärjää ja heistä tulee alkoholisoituneita yksinhuoltajia ja lopulta lapset pusketaan isovanhemmille tai lastenkotiin", ovat olleet tyhmiä itse nuorina, tai sitten eivät enään muista enään miltä tuntuu olla nuori. Tai ovat muuten vain katkeria. Onhan näitä syitä, olisi vaan hauska tietää että mikä se mahtaa olla.
Tämä asiahan ei päivittelemällä parane. Välillä kyllä näkee todella fiksuja ns. AIKUISIA ihmisiä, jotka tukevat ja ymmärtävät. Kaikki ihmiset eivät suinkaan ole samanlaisia, vaan tuntevia ja ajattelevia yksilöitä. Jos joku muu käyttäytyy tyhmästi nuorena tai tekee virheitä, se ei tarkoita että kaikki muutkin tekevät samat virheet tai että virheistä ei voi oppia.
Ai niin, vielä tuosta opiskeliaelämästä, meillä on kyllä molemmilla työ.Vaikeaa tietää, kuka mitäkin kirjoittaa kun ei käytetä samaa nimimerkkiä edes kahta kertaa peräkkäin.
Jos ihmisellä on työ - mieluiten pysyvä - hän on luultavasti kykenevä huolehtimaan itsestään ja ehkä jopa lapsistakin. Tyypillinen varsinainen "teini"äiti ei työelämässä ole. - Pohdiskelija 1984
niinhän se menee. kirjoitti:
Ensin vaahdotaan kun ei ole kokemusta mistään ollenkaan ja että luullaan että kaikki on vaan ruusuilla tanssimista ja sitten jos on jotain kokemusta, niin sanotaan että ei noin vähällä pärjää?
Vanhemmat ei ole kuule sponsoroineet joka välissä, me ollaan ostettu omat huonekalutkin. Minun vanhemmat ei ole poistaneet mitään esteitä, aina on sanottu, että "maksa itse omat laskusi ja hoida omat raha-asiasi" ja niin olen tehnyt.
Voisin vielä melkein lisätä, että olisi hauska tietää minkä ikäiset täti-ihmiset täällä on aloittaneet tämän nuorien ns. sortamisen. Ja muut täti-ihmiset jotka täällä vaahtoavat nuorille siitä että "kuinka he eivät pärjää ja heistä tulee alkoholisoituneita yksinhuoltajia ja lopulta lapset pusketaan isovanhemmille tai lastenkotiin", ovat olleet tyhmiä itse nuorina, tai sitten eivät enään muista enään miltä tuntuu olla nuori. Tai ovat muuten vain katkeria. Onhan näitä syitä, olisi vaan hauska tietää että mikä se mahtaa olla.
Tämä asiahan ei päivittelemällä parane. Välillä kyllä näkee todella fiksuja ns. AIKUISIA ihmisiä, jotka tukevat ja ymmärtävät. Kaikki ihmiset eivät suinkaan ole samanlaisia, vaan tuntevia ja ajattelevia yksilöitä. Jos joku muu käyttäytyy tyhmästi nuorena tai tekee virheitä, se ei tarkoita että kaikki muutkin tekevät samat virheet tai että virheistä ei voi oppia.
Ai niin, vielä tuosta opiskeliaelämästä, meillä on kyllä molemmilla työ.Tuntuu kyllä siltä, kun tätäkin palstaa lukee, että mitään kritiikkiä mistään ei teinivanhemmille saisi sanoa, pitäisi vain taputtaa päähän oli tilanne mikä tahansa. Yksi eräänlaisen aikuisuuden merkki on se että osaa ottaa myös kritiikkiä vastaan. Ja mielestäni ihminen, joka ei tähän kykene, ei ole myöskään valmis kasvattamaan lasta. Ja huomioikaa että lapsen elättäminen ja kasvattaminen ovat aivan eri asioita. Voin kyllä myöntää että olen tavannut huonoja vanhempia kaikissa ikäryhmissä, en vain teini-ikäisissä. Ei vanhemmuus ikää katso, mutta tietynlainen kypsyys pitäisi olla. Jotkut tähänkin ketjuun vastanneet ovat vaikuttaneet ihan asiallisilta, mutta sitten nämä: "v*ttuux se kellekään kuuluu montax lasta mä teen.on mun oma asia!"... eivät todellakaan voi olla kypsiä vanhemmiksi. Eivät kaikki ns. aikuisetkaan ole. Totta kai se on vaikea myöntää että omat valinnat eivät ole olleet kaikkein parhaimpia, mutta niistä on silti kannettava vastuu. Itse en ole teinivanhempia vastaan. Olen sitä ajatusta vastaan, että kypsymätön ihminen hankkii lapsia. Tämä koskee ihan kaikkia ihmisiä, ei siis vain teinejä. Kirjoitusvirheistä ei mielestäni kannata liikaa nipottaa, mutta kyllä ihmisen joka aikoo tulevan koululaisen kasvattaa pitäisi osata edes ala-asteen kirjoitussäännöt. Jokaisella meillä on pilkkuja välillä väärässä paikassa tai kirjaimet menee sekaisin, mutta jos tekstistä on tuskaa saada selvää, niin se kyllä kertoo jotain. Sillä on ihan oikeasti jotain väliä miten kirjoittaa. Ei kukaan halua ottaa vaikkapa töihin ihmistä, jos kirjoittaa: "joo.mä sopisn tooosi hyyvin tähä työhö,on niiin palajo kokemst kaikkest!". Ihan aikuisten oikeasti. Ei näin.
Yritin tässä vähän selventää omaa kantaani teinivanhemmuuteen. Omalla kohdallani se ei siis ole ikä, vaan se kypsyys (tai sen puute), mikä saa niskavillat pystyyn. Totta kai jokainen päättää itse hankkiiko lapsia ja minkä ikäisenä. Muutenkin jokainen päättää miten elää. MUTTA täytyy myös ymmärtää että jokaisella saa olla omat mielipiteet asioista. Jos joku on teinivanhempia vastaan ja ilmaisee sen myös ja vastauksena tulee: "v*ttuux se sul kuuluu,mite monta vauvaa mä hnakin" jne, niin se ei paljoa vakuuta, että teinistä todella on vanhemmaksi. Jos vastattaisiin kypsästi ja asiallisesti, niin asia voisi olla toinen. Myönnän, että kaikki "aikuiset" jotka täällä totuuksiaan laukoo, eivät ole itsekkään asiallisia. Jotkut varmasti ovat täällä vain haukkumassa ja pätemässä, mutta osalla on ihan oikeasti järkevääkin sanottavaa ja he ehkä haluavat antaa ajattelemisen aihetta sellaisille nuorille, jotka haaveilevat vauvasta aivan väärin perustein. Itse olen lukenut tätä palstaa siksi, että ymmärtäisin paremmin nuoria vanhempia ja jotta ennakkoluuloni heitä kohtaan hälvenisivät. Ennen olin todella ehdottomasti teinivanhemmuutta vastaan. Ajattelin, että raskaaksi tulleelle teinille pitäisi antaa kaksi vaihtoehtoa: abortti tai adoptio. Onneksi en enää ole tätä mieltä!:) - Munkkiniemi
Pohdiskelija 1984 kirjoitti:
Tuntuu kyllä siltä, kun tätäkin palstaa lukee, että mitään kritiikkiä mistään ei teinivanhemmille saisi sanoa, pitäisi vain taputtaa päähän oli tilanne mikä tahansa. Yksi eräänlaisen aikuisuuden merkki on se että osaa ottaa myös kritiikkiä vastaan. Ja mielestäni ihminen, joka ei tähän kykene, ei ole myöskään valmis kasvattamaan lasta. Ja huomioikaa että lapsen elättäminen ja kasvattaminen ovat aivan eri asioita. Voin kyllä myöntää että olen tavannut huonoja vanhempia kaikissa ikäryhmissä, en vain teini-ikäisissä. Ei vanhemmuus ikää katso, mutta tietynlainen kypsyys pitäisi olla. Jotkut tähänkin ketjuun vastanneet ovat vaikuttaneet ihan asiallisilta, mutta sitten nämä: "v*ttuux se kellekään kuuluu montax lasta mä teen.on mun oma asia!"... eivät todellakaan voi olla kypsiä vanhemmiksi. Eivät kaikki ns. aikuisetkaan ole. Totta kai se on vaikea myöntää että omat valinnat eivät ole olleet kaikkein parhaimpia, mutta niistä on silti kannettava vastuu. Itse en ole teinivanhempia vastaan. Olen sitä ajatusta vastaan, että kypsymätön ihminen hankkii lapsia. Tämä koskee ihan kaikkia ihmisiä, ei siis vain teinejä. Kirjoitusvirheistä ei mielestäni kannata liikaa nipottaa, mutta kyllä ihmisen joka aikoo tulevan koululaisen kasvattaa pitäisi osata edes ala-asteen kirjoitussäännöt. Jokaisella meillä on pilkkuja välillä väärässä paikassa tai kirjaimet menee sekaisin, mutta jos tekstistä on tuskaa saada selvää, niin se kyllä kertoo jotain. Sillä on ihan oikeasti jotain väliä miten kirjoittaa. Ei kukaan halua ottaa vaikkapa töihin ihmistä, jos kirjoittaa: "joo.mä sopisn tooosi hyyvin tähä työhö,on niiin palajo kokemst kaikkest!". Ihan aikuisten oikeasti. Ei näin.
Yritin tässä vähän selventää omaa kantaani teinivanhemmuuteen. Omalla kohdallani se ei siis ole ikä, vaan se kypsyys (tai sen puute), mikä saa niskavillat pystyyn. Totta kai jokainen päättää itse hankkiiko lapsia ja minkä ikäisenä. Muutenkin jokainen päättää miten elää. MUTTA täytyy myös ymmärtää että jokaisella saa olla omat mielipiteet asioista. Jos joku on teinivanhempia vastaan ja ilmaisee sen myös ja vastauksena tulee: "v*ttuux se sul kuuluu,mite monta vauvaa mä hnakin" jne, niin se ei paljoa vakuuta, että teinistä todella on vanhemmaksi. Jos vastattaisiin kypsästi ja asiallisesti, niin asia voisi olla toinen. Myönnän, että kaikki "aikuiset" jotka täällä totuuksiaan laukoo, eivät ole itsekkään asiallisia. Jotkut varmasti ovat täällä vain haukkumassa ja pätemässä, mutta osalla on ihan oikeasti järkevääkin sanottavaa ja he ehkä haluavat antaa ajattelemisen aihetta sellaisille nuorille, jotka haaveilevat vauvasta aivan väärin perustein. Itse olen lukenut tätä palstaa siksi, että ymmärtäisin paremmin nuoria vanhempia ja jotta ennakkoluuloni heitä kohtaan hälvenisivät. Ennen olin todella ehdottomasti teinivanhemmuutta vastaan. Ajattelin, että raskaaksi tulleelle teinille pitäisi antaa kaksi vaihtoehtoa: abortti tai adoptio. Onneksi en enää ole tätä mieltä!:)Asiallinen kirjoitus.
Jos ihminen on TÄYSIN VARMA valintojensa oikeellisuudesta tilanteessa kuin tilanteessa, jossakin on vikaa. Kyse on tavallaan itsepetoksesta.
Paljon järkevämpää olise esim. sanoa. "Kyllä. Ymmärrän, että minulla luultavasti on vaikeuksia. Tiedän, etten ole vielä valmis. Tajuan myös ne syyt, miksi vanhemmuuttani epäillään. Aion kuitenkin tehdä parhaani."
LAPSELLISET haukut kohdistettuina nyt vaikkapa sitten yli 30-vuotiaisiin äiteihin ovat vain sitä itseään: lapsellisuutta.
Samaa lapsellisuutta ovat kuvitelmat siitä, että se 16- tai 17-vuotias oikeasti käsittäisi jotakin maailman monimuotoisuudesta ja niistä asioista, joita elämä ja vanhemmuus ja parisuhde eteen tuovat. Asiat oppii vain kokemuksen kautta. Kokemus on muutakin kuin sitä, että on vaikkapa nyt sitten asunut yksin vuoden tai pari. Kokemus vaatii aikaa.
Ajatus siitä, että millään palstalla keskustelu pysyisi vain yleväsävyisenä keskinäisenä kehumisena, on huvittava.
Teini-ikäinen ei tietenkään kritiikkiä kestä. Varsinkin tämän päivän teini on kasvanut maailmassa, jossa omia monia ei kuulu myöntää. Jos virheen onkin tehnyt, näille KaikkiMulleHetiNyt- ihmisille on luontevampaa aloittaa vastahyökkäys ja haukkua kaikki hekin, jotka asiallisesti jotakin asiaa kommentoivat. - katso vaikka
Munkkiniemi kirjoitti:
Asiallinen kirjoitus.
Jos ihminen on TÄYSIN VARMA valintojensa oikeellisuudesta tilanteessa kuin tilanteessa, jossakin on vikaa. Kyse on tavallaan itsepetoksesta.
Paljon järkevämpää olise esim. sanoa. "Kyllä. Ymmärrän, että minulla luultavasti on vaikeuksia. Tiedän, etten ole vielä valmis. Tajuan myös ne syyt, miksi vanhemmuuttani epäillään. Aion kuitenkin tehdä parhaani."
LAPSELLISET haukut kohdistettuina nyt vaikkapa sitten yli 30-vuotiaisiin äiteihin ovat vain sitä itseään: lapsellisuutta.
Samaa lapsellisuutta ovat kuvitelmat siitä, että se 16- tai 17-vuotias oikeasti käsittäisi jotakin maailman monimuotoisuudesta ja niistä asioista, joita elämä ja vanhemmuus ja parisuhde eteen tuovat. Asiat oppii vain kokemuksen kautta. Kokemus on muutakin kuin sitä, että on vaikkapa nyt sitten asunut yksin vuoden tai pari. Kokemus vaatii aikaa.
Ajatus siitä, että millään palstalla keskustelu pysyisi vain yleväsävyisenä keskinäisenä kehumisena, on huvittava.
Teini-ikäinen ei tietenkään kritiikkiä kestä. Varsinkin tämän päivän teini on kasvanut maailmassa, jossa omia monia ei kuulu myöntää. Jos virheen onkin tehnyt, näille KaikkiMulleHetiNyt- ihmisille on luontevampaa aloittaa vastahyökkäys ja haukkua kaikki hekin, jotka asiallisesti jotakin asiaa kommentoivat.lapsellisuuteen :)
- MinäVaanTäällä
Munkkiniemi kirjoitti:
Asiallinen kirjoitus.
Jos ihminen on TÄYSIN VARMA valintojensa oikeellisuudesta tilanteessa kuin tilanteessa, jossakin on vikaa. Kyse on tavallaan itsepetoksesta.
Paljon järkevämpää olise esim. sanoa. "Kyllä. Ymmärrän, että minulla luultavasti on vaikeuksia. Tiedän, etten ole vielä valmis. Tajuan myös ne syyt, miksi vanhemmuuttani epäillään. Aion kuitenkin tehdä parhaani."
LAPSELLISET haukut kohdistettuina nyt vaikkapa sitten yli 30-vuotiaisiin äiteihin ovat vain sitä itseään: lapsellisuutta.
Samaa lapsellisuutta ovat kuvitelmat siitä, että se 16- tai 17-vuotias oikeasti käsittäisi jotakin maailman monimuotoisuudesta ja niistä asioista, joita elämä ja vanhemmuus ja parisuhde eteen tuovat. Asiat oppii vain kokemuksen kautta. Kokemus on muutakin kuin sitä, että on vaikkapa nyt sitten asunut yksin vuoden tai pari. Kokemus vaatii aikaa.
Ajatus siitä, että millään palstalla keskustelu pysyisi vain yleväsävyisenä keskinäisenä kehumisena, on huvittava.
Teini-ikäinen ei tietenkään kritiikkiä kestä. Varsinkin tämän päivän teini on kasvanut maailmassa, jossa omia monia ei kuulu myöntää. Jos virheen onkin tehnyt, näille KaikkiMulleHetiNyt- ihmisille on luontevampaa aloittaa vastahyökkäys ja haukkua kaikki hekin, jotka asiallisesti jotakin asiaa kommentoivat.Oliko sinulla asiallinen kommentti?
Ja "omia monia" xD Anteeksi, oli ihan pakko. Kirjoitusvirheistähän tässäkin keskustelussa oli jossakin välissä juttua. - Munkkiniemi
MinäVaanTäällä kirjoitti:
Oliko sinulla asiallinen kommentti?
Ja "omia monia" xD Anteeksi, oli ihan pakko. Kirjoitusvirheistähän tässäkin keskustelussa oli jossakin välissä juttua.Virheitä tulee. Sille ei mitään voi. En ole käsittääkseni liiemmäti kirjoitusvirheistä huomautellut?
- niimpä niin
Munkkiniemi kirjoitti:
Virheitä tulee. Sille ei mitään voi. En ole käsittääkseni liiemmäti kirjoitusvirheistä huomautellut?
Eikös tämä palsta ollu nimellä nuoret äidit? miksi sitten tänne pitää niitten niin hirmusen aikusmaisten 'aikuisten' tuppautua esittelemään halveksivia mielipiteitään? sitte valitetaa että ku nykyajan nuoriso sitä ja tätä.. mitäpä ne aikuiset ja vanhukset tekee? painaa turpaa maaha ja hyppii niskan päällä. ei hyvä.
ikä on pelkkiä numeroita. kukaan ei voi tietää milloin joku toinen on valmis äidiksi ja kantamaan sen vastuun siitä lapsesta, että itsestään. oli se ihminen sitten sen 16v tai 35v, voi olla että se nuorukainen on paljon parempi äitinä, kuin se 35v.. mä henkilökohtaisesti ihailen nuoria äitejä, jotka oikeesti pärjää lapsen kanssa! niillä on sitä energiaa ja tahtoa lapsen suhteen. ja ei kenenkään tarvitse yksin jaksaa. apu on ihan luvallista ja suositeltavaa ottaa vastaan lapsen hoidossa!!
itse olen 16 vuotias tyttö. ja väitän olevani aikuisempi kun ykskään 'aikuinen' tässä keskustelussa. paljon on koettu, ikävä kyllä niitä ikäviä asioita enemmän. mulla ei oo vanhempia, iskä alotti juomisen ku olin vauva, äiti kuoli muutama vuosi sitten. mutta häneltä ehdin oppia paljon. Nyt olen asunut siskoni luona muutaman vuoden. Hänellä on kaksi lasta ja valehtelematta olen ollut heidän kanssaan enemmän kuin heidän äitinsä. Ja itse tiedän olevani valmis äidiksi. En aio välittää menneisyyden luurangoista siellä kaapissa, vaan aion rakentaa tasapainoisen elämän itselleni, sekä tulevalle perheelleni. Jos hyvin käy, siunaantuu meillekkin kohta semmonen äitin pikku rinssi, tai rinsessa. sitä odotellessa.
opetellaanhan aikuiset antamaan sitä asiallista palautetta. ei myökään tulla haukkumaan teitä perheenne takia. onko menny joku vikaan omassa kasvatuksessa, kun ei voi rakentavaa palautetta antaa? - Miesope
niimpä niin kirjoitti:
Eikös tämä palsta ollu nimellä nuoret äidit? miksi sitten tänne pitää niitten niin hirmusen aikusmaisten 'aikuisten' tuppautua esittelemään halveksivia mielipiteitään? sitte valitetaa että ku nykyajan nuoriso sitä ja tätä.. mitäpä ne aikuiset ja vanhukset tekee? painaa turpaa maaha ja hyppii niskan päällä. ei hyvä.
ikä on pelkkiä numeroita. kukaan ei voi tietää milloin joku toinen on valmis äidiksi ja kantamaan sen vastuun siitä lapsesta, että itsestään. oli se ihminen sitten sen 16v tai 35v, voi olla että se nuorukainen on paljon parempi äitinä, kuin se 35v.. mä henkilökohtaisesti ihailen nuoria äitejä, jotka oikeesti pärjää lapsen kanssa! niillä on sitä energiaa ja tahtoa lapsen suhteen. ja ei kenenkään tarvitse yksin jaksaa. apu on ihan luvallista ja suositeltavaa ottaa vastaan lapsen hoidossa!!
itse olen 16 vuotias tyttö. ja väitän olevani aikuisempi kun ykskään 'aikuinen' tässä keskustelussa. paljon on koettu, ikävä kyllä niitä ikäviä asioita enemmän. mulla ei oo vanhempia, iskä alotti juomisen ku olin vauva, äiti kuoli muutama vuosi sitten. mutta häneltä ehdin oppia paljon. Nyt olen asunut siskoni luona muutaman vuoden. Hänellä on kaksi lasta ja valehtelematta olen ollut heidän kanssaan enemmän kuin heidän äitinsä. Ja itse tiedän olevani valmis äidiksi. En aio välittää menneisyyden luurangoista siellä kaapissa, vaan aion rakentaa tasapainoisen elämän itselleni, sekä tulevalle perheelleni. Jos hyvin käy, siunaantuu meillekkin kohta semmonen äitin pikku rinssi, tai rinsessa. sitä odotellessa.
opetellaanhan aikuiset antamaan sitä asiallista palautetta. ei myökään tulla haukkumaan teitä perheenne takia. onko menny joku vikaan omassa kasvatuksessa, kun ei voi rakentavaa palautetta antaa?Vain 16-vuotiaalla todellakin voi olla tuollaisia kuvitelmia elämänkokemuksestaan.
Tässö työssä jatkuvasti saa nähdä sitä "energiaa ja tahtoa", joka valitettavasti on todellav monilta enemmänkin hukassa kuin esillä.
Teini-ikäisten maailmankuva on outo. Jos tosiasiat tuo esille, perusteini tulkitsee sen haukkumiseksi ja arvosteluksi.
Jos siskosi on lastensa kanssa vähemmän kuin sinä, jossakin on ISO ONGELMA. Vastuu lapsista ei kuitenkaan ole sinulla vaan biologisilla vanhemmilla. Kai he nyt lapsensa sentään elättävät? - anaaa94
Miesope kirjoitti:
Vain 16-vuotiaalla todellakin voi olla tuollaisia kuvitelmia elämänkokemuksestaan.
Tässö työssä jatkuvasti saa nähdä sitä "energiaa ja tahtoa", joka valitettavasti on todellav monilta enemmänkin hukassa kuin esillä.
Teini-ikäisten maailmankuva on outo. Jos tosiasiat tuo esille, perusteini tulkitsee sen haukkumiseksi ja arvosteluksi.
Jos siskosi on lastensa kanssa vähemmän kuin sinä, jossakin on ISO ONGELMA. Vastuu lapsista ei kuitenkaan ole sinulla vaan biologisilla vanhemmilla. Kai he nyt lapsensa sentään elättävät?Minä oon hyvä esimerkki kai sitten siitä huonosta kotikasvatuksesta. Olin vielä 13 ku synnytytin tyttäreni, täytin 14 pari kk jälkeen.
Nyt olen joulukuussa 17vuotias ja sain juuri kolmannen lapseni tässä kuussa. -94 syntynyt siis.
Kyllä, lapsi sai lapsen ja nuoruus, lapsuus, kaikki jäi. Mutta valitsin tämän tien.
Mies istuu linnassa, lähti kun tyttö täytti vuoden ja pääsee nyt syksyllä vihdoin pois!
Meillä on kotona ollut kova kasvatus, vanhempia on kunnioitettu ja kunnioitetaan, olen siis kaaleita, ja kohta tulee että "noniiin mustalaisilla toi on normaalia" yms. Mutta voin sanoa että kotona ei hyvällä tätä katsottu. Häpeää tuotin ja jouduin karkailemaan, kannoin kuitenkin vastuun kun teininä päätin äidiksi ryhtyä ja äiti isolla Ä:llä olenkin. Kaksi vanhempaa on tarhassa 3pv vkosta ja pienin nyt tietysti kotona.
Onnekas olen että suku tuli vastaan ja on apuna ja tukena, tunnetusti romaneilla vielä on iso suku, luojan lykky minun suhteeni.
Mutta, kyllä mä kannatan että kaksi kertaa miettikää, helppoa ei se ole, nuoria olemme vaan kerran, aikuisia ehtii olemaan. On päiviä kun kaduttaaa, ei toiset mun ikäset ymmärrä mistä puhun eikä meillä ole mtn yhteistä ja entä kun palaan koulumaailmaan? 18-vuotias kolmen lapsen teiniäiti, ei ihan tuttua.
Mutta onneks mulla on ystäviä ja läheisiä jotka ymmärtävät ja varmasti tuo tuleva kouluun paluukin sitten helpottuu:)
tsemppiä kaikille!
ps.mut voi lisätä fb:ssä kaveriks kohtalontoverit. Anastacia Nyman nimellä:) - noora^^
anaaa94 kirjoitti:
Minä oon hyvä esimerkki kai sitten siitä huonosta kotikasvatuksesta. Olin vielä 13 ku synnytytin tyttäreni, täytin 14 pari kk jälkeen.
Nyt olen joulukuussa 17vuotias ja sain juuri kolmannen lapseni tässä kuussa. -94 syntynyt siis.
Kyllä, lapsi sai lapsen ja nuoruus, lapsuus, kaikki jäi. Mutta valitsin tämän tien.
Mies istuu linnassa, lähti kun tyttö täytti vuoden ja pääsee nyt syksyllä vihdoin pois!
Meillä on kotona ollut kova kasvatus, vanhempia on kunnioitettu ja kunnioitetaan, olen siis kaaleita, ja kohta tulee että "noniiin mustalaisilla toi on normaalia" yms. Mutta voin sanoa että kotona ei hyvällä tätä katsottu. Häpeää tuotin ja jouduin karkailemaan, kannoin kuitenkin vastuun kun teininä päätin äidiksi ryhtyä ja äiti isolla Ä:llä olenkin. Kaksi vanhempaa on tarhassa 3pv vkosta ja pienin nyt tietysti kotona.
Onnekas olen että suku tuli vastaan ja on apuna ja tukena, tunnetusti romaneilla vielä on iso suku, luojan lykky minun suhteeni.
Mutta, kyllä mä kannatan että kaksi kertaa miettikää, helppoa ei se ole, nuoria olemme vaan kerran, aikuisia ehtii olemaan. On päiviä kun kaduttaaa, ei toiset mun ikäset ymmärrä mistä puhun eikä meillä ole mtn yhteistä ja entä kun palaan koulumaailmaan? 18-vuotias kolmen lapsen teiniäiti, ei ihan tuttua.
Mutta onneks mulla on ystäviä ja läheisiä jotka ymmärtävät ja varmasti tuo tuleva kouluun paluukin sitten helpottuu:)
tsemppiä kaikille!
ps.mut voi lisätä fb:ssä kaveriks kohtalontoverit. Anastacia Nyman nimellä:)itse sain ekan lapsen just ku täytin 17v, ja nyt olen 18v ja toinen lapsi on tulossa, välillä kadun sitä että päätin ryhtyä tähän, kun kaverit on menossa ja ite olen koti äitinä, avo mieheni on 20v ja on osannut hyvin auttaa minua lapsen kanssa, nimittäin itse pääsin lastenkodista just ku pamahin paksuksi
- erittäin harvinaista
anaaa94 kirjoitti:
Minä oon hyvä esimerkki kai sitten siitä huonosta kotikasvatuksesta. Olin vielä 13 ku synnytytin tyttäreni, täytin 14 pari kk jälkeen.
Nyt olen joulukuussa 17vuotias ja sain juuri kolmannen lapseni tässä kuussa. -94 syntynyt siis.
Kyllä, lapsi sai lapsen ja nuoruus, lapsuus, kaikki jäi. Mutta valitsin tämän tien.
Mies istuu linnassa, lähti kun tyttö täytti vuoden ja pääsee nyt syksyllä vihdoin pois!
Meillä on kotona ollut kova kasvatus, vanhempia on kunnioitettu ja kunnioitetaan, olen siis kaaleita, ja kohta tulee että "noniiin mustalaisilla toi on normaalia" yms. Mutta voin sanoa että kotona ei hyvällä tätä katsottu. Häpeää tuotin ja jouduin karkailemaan, kannoin kuitenkin vastuun kun teininä päätin äidiksi ryhtyä ja äiti isolla Ä:llä olenkin. Kaksi vanhempaa on tarhassa 3pv vkosta ja pienin nyt tietysti kotona.
Onnekas olen että suku tuli vastaan ja on apuna ja tukena, tunnetusti romaneilla vielä on iso suku, luojan lykky minun suhteeni.
Mutta, kyllä mä kannatan että kaksi kertaa miettikää, helppoa ei se ole, nuoria olemme vaan kerran, aikuisia ehtii olemaan. On päiviä kun kaduttaaa, ei toiset mun ikäset ymmärrä mistä puhun eikä meillä ole mtn yhteistä ja entä kun palaan koulumaailmaan? 18-vuotias kolmen lapsen teiniäiti, ei ihan tuttua.
Mutta onneks mulla on ystäviä ja läheisiä jotka ymmärtävät ja varmasti tuo tuleva kouluun paluukin sitten helpottuu:)
tsemppiä kaikille!
ps.mut voi lisätä fb:ssä kaveriks kohtalontoverit. Anastacia Nyman nimellä:)"18-vuotias kolmen lapsen teiniäiti, ei ihan tuttua."
Ei todellakaan. Olet lähestulkoon ainutlaatuinen Suomen mittakaavassa. Missä on ne 3 muuta 3 lapsen teiniäitiä?
Tämän tilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2009 kaikkiaan 4 sellaista 15-19 vuotiasta naista, joilla oli 3 lasta.
http://www.tilastokeskus.fi/til/vaerak/2009/01/vaerak_2009_01_2010-09-30_tau_003_fi.html - onasiaa
lauraa. kirjoitti:
Itse olen 16 ja la toukokuussa 2010. Iästäni huolimatta tunnen olevani valmis äidiksi, tästä lapsesta tulee kunnon aikuinen sukulaisten ja ystävien tuella. Vaavin omaa isää ei tuntunut kiinnostavan, joten päätin kasvattaa lapsen yksinäni, en ollut valmis aborttiin, tappamaan pikkuistani. Joten kunnioitusta meille teiniäideillekin, kiitos. =)
=)
- Veronmaksaja1000
Tässä erilainen mielipide. Pelkällä ylioppilashatulla ja lukion päättötodistuksella et saa töitä. Entä jos isä ja sinä eroatte tai isä menettää työnsä ja vanhemmat eivät maksa kaikesta (en siis tiedä tukevatko vanhemmat sinua vai eivät, mutta toivottavasti kyllä.). Jos sinulla ei ole mitään suunnitelma jonka varaan voit laskea niin asiat voivat mennä nopeasti pieleen. Tämän seurauksena veronmaksajat joutuvat maksamaan taas yhdestä lapsesta. :/
Tiedän kyllä, että nämä voivat vaikuttaa kaukaisilta asioilta nyt mutta ne ovat aivan mahdollisia. Lapsen voit hankkia sen jälkeen kun olet opiskellut ja turvannut tulevaisuutesi.
Tsemppiä elämään!- marika19jouni23
Veronmaksaja1000 kyllä se on kuule niin että ei siihen työn saamiseen tarvi edes ylioppilaslakkia tai lukion
päättötodistusta! mä oon menny suoraan peruskoulusta töihin ! oon ollut neljässä eri paikassa ja missään ei kysytty mitään lakkeja tai muuta paskaa! ottivat töihin ja töissä pysyin kun ahkera olin. olen nyt 19 ja tällä hetkellä poissa työelämästä koska jouduin lopettamaan työt kun sairastuin vakavasti. Nyt kuitenkin olen parantunut ja olen ostamassa omaa asuntoa, omilla tienaamillani rahoilla! minua ei ole äiti ''avustanut'' koska en itse halua ! päätin jo kun peruskoulu loppui että pärjään omillani niin olen pärjännyt, ja todella paljon paremmin kuin jotkut vanhemmat ihmiset! Nyt suunnittelemme mieheni kanssa lasta ja vaikka mies opiskelee niin minun ei tarvitse mennä töihin koska raha asiat ovat sen verran hyvin ! - GFHGHGFH
marika19jouni23 kirjoitti:
Veronmaksaja1000 kyllä se on kuule niin että ei siihen työn saamiseen tarvi edes ylioppilaslakkia tai lukion
päättötodistusta! mä oon menny suoraan peruskoulusta töihin ! oon ollut neljässä eri paikassa ja missään ei kysytty mitään lakkeja tai muuta paskaa! ottivat töihin ja töissä pysyin kun ahkera olin. olen nyt 19 ja tällä hetkellä poissa työelämästä koska jouduin lopettamaan työt kun sairastuin vakavasti. Nyt kuitenkin olen parantunut ja olen ostamassa omaa asuntoa, omilla tienaamillani rahoilla! minua ei ole äiti ''avustanut'' koska en itse halua ! päätin jo kun peruskoulu loppui että pärjään omillani niin olen pärjännyt, ja todella paljon paremmin kuin jotkut vanhemmat ihmiset! Nyt suunnittelemme mieheni kanssa lasta ja vaikka mies opiskelee niin minun ei tarvitse mennä töihin koska raha asiat ovat sen verran hyvin !Ja tuo tarinahan on takuulla totta.
Suomessahan on niin kova palkkataso VARSINKIN kouluttamattomille suunnatuissa hanttihommissa, että palkalla elää useammankin vuoden. Heh heh... - marika19jouni23
GFHGHGFH kirjoitti:
Ja tuo tarinahan on takuulla totta.
Suomessahan on niin kova palkkataso VARSINKIN kouluttamattomille suunnatuissa hanttihommissa, että palkalla elää useammankin vuoden. Heh heh...totta kuin paska suolessas
- peruspalkkalainen
lukion päättötodistusta ei tarvita työn tekoon. Moneen asiakaspalveluammattiin/käsityöammatiin pääsee varmasti pelkän työkokemuksen avulla, jolloin lukionpäättötodistuksella voi pyyhkiä peetä!
16 vuotiaana olen muuttanut pois kotoa ja lukion kävin. En ottanut opintolainaa kun töissä kävin koulun ohella. Lukion paperit ovat turhia!! Oppisopimuskoulutus on nuorten äitien koulu!
Nyt 20 vuotiaana vasta ensimmäinen lapsi tulossa tosin ja poikaystävän kanssa jo 5 vuotta seurusteltu, mutta ilman ehkäisyä oltiin 2 vuotta, tunsin olevani ihan yhtä valmis äidiksi silloinkin.
Haluan sen verran vaan ottaa kantaa keskusteluun, että nuorten parisuhteet voivat kestää ja nuoret voivat elättää itsensä (ja lapsensa) oikein hyvin. 17 vuotias voi olla hyvinkin kypsä vanhemmaksi!! - Minä kysyn
peruspalkkalainen kirjoitti:
lukion päättötodistusta ei tarvita työn tekoon. Moneen asiakaspalveluammattiin/käsityöammatiin pääsee varmasti pelkän työkokemuksen avulla, jolloin lukionpäättötodistuksella voi pyyhkiä peetä!
16 vuotiaana olen muuttanut pois kotoa ja lukion kävin. En ottanut opintolainaa kun töissä kävin koulun ohella. Lukion paperit ovat turhia!! Oppisopimuskoulutus on nuorten äitien koulu!
Nyt 20 vuotiaana vasta ensimmäinen lapsi tulossa tosin ja poikaystävän kanssa jo 5 vuotta seurusteltu, mutta ilman ehkäisyä oltiin 2 vuotta, tunsin olevani ihan yhtä valmis äidiksi silloinkin.
Haluan sen verran vaan ottaa kantaa keskusteluun, että nuorten parisuhteet voivat kestää ja nuoret voivat elättää itsensä (ja lapsensa) oikein hyvin. 17 vuotias voi olla hyvinkin kypsä vanhemmaksi!!Voitko sen viiden vuoden perusteella jo väittää olleesi kovinkiin PITKÄÄN parisuhteessa ja tiedätkö nyt, kun lasta ei vielä edes ole, että suhteenne silti kestää? Oletko ennustaja?
- ei pidä paikkaansa
marika19jouni23 kirjoitti:
totta kuin paska suolessas
Pelkällä peruskoulun todistuksella ei pääse juuri minkäänäköisiin töihin nykypäivänä. Miten sinä luulet työnhakijoiden suhtautuvan ihmiseen, jolla ei ole minkäänlaista ammattiin vaadittavaa koulutusta alla vaan pelkkä peruskoulu, jonka jokainen jannu ja junnu on käynyt? Jos ei ole minkäänlaista ammattiin vaadittavaa koulutusta alla, niin ei hakijalla ole silloin mihinkään ammattiin tarvittavia valmiuksia, pätevyyksiä ja edelletyksiä, niin tuskinpa työnantajatkaan sellaista palkkaavat, jotka eivät mitään sellaista osaa, mitä työssä kuuluisi tehdä.
- onasiaa
miksi ihmeessä kaikki yli20v ihmiset alkaa arvostella 15-19v äitejä ! eikö ole ihan oma asia milloin sen lapsen hommaa. te jotka haukutte täälä nuoria äitejä olette itse TODELLA LAPSELLISIA ! ei voi säälittävämpää olla kuin haukkua jotai ihmistä jota ette edes tunne ! se ihminen voi ollla todella vahva persoona ja on valmis äidiksi jo nuorena. eikä halua heittää elämäänsä juopottelulle yms.. Minusta on ihan normaalia että on nuori äiti. Oma lapseni sai lapsen kun täytti 16v onko siinä jotain vikaa ? jos on haluan kuulla ! Kiitos !
- tilastot kertovat
Ei teinivanhemmuus ole kyllä tilastojen mukaan kovinkaan normaalia, koska alle 1% teinitytöistä on teinivanhempia.
http://www.tilastokeskus.fi/til/vaerak/2009/01/vaerak_2009_01_2010-09-30_tau_003_fi.html
- Pian 20v.
Jotkut ovat nuorempina kypsempiä kuin jotkut vanhemmat. itse sain lapseni 17 vuotiaana ja yh. "teineistä ei ole äideiksi" on typerä ajatus jopa joidenkin periaate. moni "oikean ikäinen äiti" joita tiedän jA tunnen, on otettu lapsia huostaan ja kasvatettu miten sattuu ilman rajoja. Kunhan lapsi on onnellinen ja rakastettu ja on turvallinen ja huolehtiva ympäristö. Se on tärkeää ja moni joka ryhtyy äidiksi kyllä tietää sen oli nuori tai vanhempi. Jos joitakin häiritsee se teineys niin tutustukaa nuoriin äiteihin ja kommentoikaa vasta sitten.
- mari9234
Hei kaikki ! Täällä 18-vuotias raskaana oleva kirjoittelee. Lokakuussa on laskettuaika, ja yhteiseloa miehen kanssa saman katon alla parin kuukauden päästä tasan kolme vuotta. Minulla jää ammattiopinnoistani 1 vuosi jäljelle koulua, jota jatkan sitten 2013 tammikuussa. Täytän marraskuussa 19-vuotta, joten taidan kuulua tänne teiniäiteihin( teini sanahan tulee siitä eighteen, nineteen)jutusta, joten jos olisin tehnyt mieheni kanssa 20-vuotiaana lapsen en olisi teiniäiti?
Kumminkin, voin kertoa, että kukaan ei voi sanoa kenestä on äidiksi ja kenestä ei. Tietenkin elämäntilanteet vaikuttaa hirveästi päätökseen ja myös se oliko lapsi haluttu vaiko ei. Täällä lapsi on ollut haluttu ja onnellisesti rv 18 4. Olen miettinyt monesti sitä, että miksi sanotaan " muista se että ryyppäämistä ei voi sitten kun on äiti " suurinpiirtein noin. Voin kertoa, että kun aloin seurustelemaan niin juominen on ollut hillittyä, olen juonut puolen vuoden sisällä 2-3 kertaa, tekeekö se minusta huonon äidin? EI, koska monet äidit (ikää katsomatta) juovat joka viikonloppu, mikä ei ole taaskaan lapselle ihana kasvuympäristö, lapsihan voi ottaa vaikkapa mallia äidistään. Voin kertoa myös sen, että jos elämässäni olisi tärkeintä juominen, niin en varmasti olisi vakinaisessa parisuhteessa ollut kolmea vuotta tai edes ajatellut lapsen hankkimista. - cdfae
Yhä edelleen tämän keskustelun aloituksen päivämäärä on 26.8.2005...
- tiituska
Ja silti ihmiset tänne kirjottelee, onhan tässä muidenkin tarinoita välissä tullut. ;)
Itse en täysin tiedä, kuinka laaja käsite tämä Nuoret äidit-keskustelupalsta on, mutta itse saan sellaisen käsityksen, että täällä nuoret äidit saisivat keskenään keskustella odotusajasta, raskaudesta yleensäkin, vaihtaa kokemuksiaan ja parhaimmassa tapauksessa saada tukea ja tietoa toisiltaan.
Ja lukiessani tätä ketjua, huomasin kuinka jotkut kiinnittivät huomiota kirjoitusvirheisiin, jotka eivät mielestäni millään tapaa mittaa kenenkään ihmisen kypsyyttä. Ja sitten tämä, että tullaan esittämään omia jyrkkiä mielipiteitään, jos todella ollaan raivostumiseen asti sitä mieltä, ettei nuoren ihmisen tule hankkia lapsia, niin ehkä sitten kumminkin kannattaa pitää se kiukku sisällään ja suu supussa, mennä vaikka lenkille purkaan hermojaan. Tottahan tietynlaista "rakentavaa" kritiikkiä saa ja pitääkin tulla, mutta eikö ennenkaikkea näitä nuoria teiniäitejä kuitenkin pitäisi tukea ja ymmärtää, eikä sättiä loputtomasti?
Itse en ole teiniäiteyttä vastaan, eikä mielestäni tarvitse välttämättä olla niin paljoa sitä ns. elämänkokemusta. Mielestäni riittää se, että tietää/ottaa selvää ja ymmärtää asiat, jotka tulevat muuttumaan äidiksi tullessa, esim. että rahaa ei tipu taivaalta, laskut pitää maksaa, ruokaa hankkia pöytään, lapselle mitä lapsi tarvitsee ja sitten se asia, että aina ei kaikki mene ruusuisesti, voi tulla myös odottamattomia rahanmenoja, kuten vakavat sairastumiset jne. Ja myös täytyy olla 110% varma että kumppanikin on yhtälailla valmis ja ymmärtää samat asiat. :)
En silti myöskään kiljuen kannusta esim. 14-vuotiaita perustamaan perhettä, mutta mielestäni se on jokaisen oma asia, koska sen tahtoo tehdä/koska on siihen valmis, ei sitä oikein voi noin yleisesti sanoa, jokainen ihminen on oma yksilönsä ja toinen kypsyy nopeammin kuin toinen. Ei se välttämättä ikää katso. :) Yhtälailla vanhemmatkin äidit ja isät tekevät virheitä, joten ei kannata osoittaa syyttävää sormeensa pelkästään nuoria kohti.
Mutta, kaikenkaikkiaan, tsemppiä ja onnea nuorille äideille, ja muistakaa myös vaalia parisuhteitanne! :) - nuorin
Hei. Nyt tiedän olevani nuorin täällä ja tästä tulee sanomista ja sättimistä. Mutta toivon että täällä olisi joku joka ymmärtäisi edes murto-osaa syistä pitää lapsi. Tosiaan tällä hetlellä olen nuori 15 vuotias. Odotan esikoista. Mutta ensin haluan kertoa vähän taustojani. Varhaislapsuuteni oli normaalia. Mutta noin 5 vuotiaana vanhempani erosi (isän mielestä väkivalta ja viina oli elämän napa). Isälle jäin asumaan nuoremman siskoni kanssa oikeastaan siinä vaiheessa jouduin täysin hoitamaan syömiseni, peseytymiseni ja siskoni hoidon. 7vuotta näin elin. Kunnes sitten äidille muutin ja aloin saaman tukea ja opettelemaan olemaan "lapsi". No sitä taitoa en sitten koskaan ole oppinut koska teoriassa joutuisin kaventamaan ajatusmaailmaa, ja laskemaan osaamis kapasiteettia. Nuorena/lapsena sitten opittiin juomaan raaka pullon suusta ja tupakan poltto kanssa kuvioihin. Tätä siis duunasin yksikseni salaa, jossain vaiheessa vaihdoin itseäni vanhempaan porukkaan (17-21vuotiaisiin) rellestämään. Tästä noin muutama vuosi aikaa. Peruuttamattomia asioita tapahtui, neitsyyden menetin raiskauden yhteydessä. Syvällä piti käydä että tajusi että elämä voi olla jotain muutakin. Nyt 2vuotta selvinpäin, siitä porukasta erossa, yhä käyn terapiassa lapsuuden traumojen ja omien sössimisten takia. Löysin n. 1vuosi sitten nykyisen poika ystäväni. Ehkäisyn hankin raiskauksen jälkeen. Mutta se pääsi pettämään. Monia vaihtoehtoja olen harkinnut. Poikaystäväni tukee minua mitä ikinä olisin valinnut. Tiedän että elämässä olen tehnyt virheitä, mutta suurin kaikista on luopua omasta lapsesta. Tiedän että minulla on ihana äiti joka tukee minua, isovanhemmat jotka tekevät kaikkensa vauvan ja minun hyvinvoinnin kannalta. Ja minulla on poikaystävä joka sitoutuu kanssani elinikäiseen "projektiin". En sano että että elätän lapseni vain rakkaudella. Perse ruvella teen kaikkeni että ruokaa, vaippoja ja puhtaat vaatteet on aina tarjolla. Nyt raskauteni on neljännellä kuulla optimistisesti katse eteen päin mutta tavoitteet ja riskit on realiteetin valossa. Kiitos ja kumarrus! Tsemppiä ja respectiä muille nuorille äideille ja kovia kokeneille
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta802015Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181763- 161634
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211430Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu631355hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo181298Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61282En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264- 711241
Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101231