yksi suuri unelma

Ensinnäkin ota huomioon se, että täällä sataa helposti sontaa niskaan tuollaisesta näkemyksestä! Naamalle syljetään, maahan tallotaan ja yli kävellään. Tämän alan ihmisten piirissä on vallalla useimmiten äärimmäisen typerä käsitys elämästä ja toinen ihminen haukutaan kyllä oikein mielellään. Olen miettinyt että mistä tämä johtuu, enkä kunnon syitä ole löytänytkään. En vain käsitä sitä, miksi ihmisiin pitäisi suhtautua suurin piirtein samalla tavalla kuin teuraskarjaan??


Neuvon kuitenkin ottamaan yhteyttä luomutiloihin, etenkin kasvinviljely-sellaisiin, ja menemään tilalle töihin ja asumaan joksikin aikaa. Näissä paikoissa, - huolimatta siitä, että tosiaan tehdään työtä - , on yhteishenki oman kokemukseni mukaan valtava. Voit myös sitten verrata, jos joskus joudut perusmaatilalle töihin...

Googleta ja käy vaikka kaupassa tai luontaistuotekaupassa katomassa tuotteiden pakkauksista tilojen yhteystietoja, jos ei muuten tunnu löytyvän!

Maalla muuten ei kannata pitää yhteyttä kuin harvoihin ja valittuihin ihmisiin!

Olen aika varma siitä, että olet provosoimassa, joku elämäänsäpettynyt maanviljelijä. Ole vain, laitan tämän vastauksen siitä huolimatta.

kyllä tänne mahtuu ja monenlaista voi tehdä, jos on rahaa ja yrittämisen halua...ja kyllä pienelläkin voi tulla toimeen. tai niin minä toivoisin. Mutta tämä varsinainen maanviljelyn harjoittaminen on tehty niin hankalaksi, että monilta isänniltä palaa hermo ja monet ovat väsyneitä, siis loppuunpalaneita, ja siksi kai tännekin tulee niin ärhäköitä kirjoituksia.
Luomua pitää olla ja siitä pitää voida keskustella, niin kuin kaikesta muustakin.

ei nyt niin hirveästi eroa kaupungissa asumisesta,
mutta maasta itsensä elättäminen on todella kovaa työtä! Et voi noudattaa mitään 7-16 työaikoja, et voi liiemmin pyhittää viikonloppuja... Ei se mitään niin kiehtovaa elämää ole.

Jos olet tosissasi - etkä trolli - niin olet ainakin kovin sinisilmäinen.

Mutta jos kokeilla haluat, niin kokeile aluksi vaikkapa piikomista jossain maalaistalossa... Äläkä ole liian nirso: paras olisi nähdä "julma" todellisuus jossain tehotuottavassa taloudessa.

Sen jälkeen punnitse itsesi uudelleen. Ja jos yhä uskot mahdollisuuksiisi (ja unelmaasi) maalla, niin hakeudu johonkin sopivaksi katsomaasi oppilaitokseen ja kouluttaudu ammattiin.

Tärkein oli unohtua! - Mistä ajattelit tempaista rahat maalle muuttoon ja tarvittaviin investointeihin (asunto, maa, tuotantorakennukset,
mahdolliset laitteet ja koneet, siemenviljat sun muut...)?

Moi sulle vaan! Olen itse 20 v. maalais tyttö. Valitettavasti mun on taas talveks muutettava Helsinkiin opiskelemaan. Onneks pääsen välillä tuuletuu maalle. Itse en ole mikää luomu tms aktivisti ja minua kiinnostaa myös eläinten kasvatus. Kotonani on pieni sikala ja lähitulevaisuudessa on suunnitelmissa sukupolven vaihdos ja minusta varmaan tulee siis oikea viljeliä. Olen kuitenkin varma että tänne mahtuu monenlaista asukasta. Esim jokin vihannesten viljely sopis sulle varmaan hyvin. Hanki koulutusta jostain maatalousoppilaitoksesta ja kysy neuvoa vaikka TE-keskuksesta. Koska sulla ei vielä ole iän puolesta mitään kiirettä kannattaa miettiä ja suunnitella tarkaan. Lisäks on huomioitava että maanviljelys aina vaatii suuria investointeja joten on oltava varma mitä haluaa. Suuret investoinnit(maatilan osto) nimittäin sitovat sinut pitkäksi aikaan tietyyn paikkaan. Mut toivttavasti sun unelmat ainakin osaks toteutuu.
Ps. ei kantsi säikähtää mitä osa oli vastannu sulle. On täällä mukavia ja ymmärtäväisiäkin isäntiä ja emäntiä jotka pitävät siitä että maalle muuttaa uusia yrittäjiä.

maalla on, jos satut löytään vielä vapaan poikamiesisännän (omillaan elävän )ilman vanhuksien määräyksiä, niin ota kiinni ja tutustu,siitä se vois alkaa.
Onnea jatkoon.

..mutta olkoon. Itse lähdin maalta nälkää pakoon.
Vaikka olisi ollut isännänvirkaa parissakin paikassa. Aikuinen vielä elää marjoilla ja sienillä - tienaa taskurahat käpyjä keräämällä.

Mutta lapset - ja niiden koulutus ?
Toisaalta kukapa nyt lapsia hankkiikaan nykymaailmaan - nykynaikkosten kanssa.

Vaikka en menekään metsään puita halailemaan niin kyllä viihdyn telttaillen metsässä ja tunturissa kaikkina vuodenaikoina. Pari kahden viikon reissua vuodessa kyllä hoitaa sielun kun tietää pääsevänsä hiertymiä ja kropan kolhuja paikaileen sisähommiin.