Onko ketään alkanut kaduttaa pian häiden jälkeen, että mitä tulikaan tehtyä? Vai oletteko katuneet päätstänne jo vähän ennen häitä, mutta laittaneet sen häästressin piikkiin (mutta huomanneetkin häiden jälkeen, ettei se sitä ollutkaan)?
Minulle kävi näin.
Hääpäivämme oli ihana, täydellinen. Haluaisin elää sen vielä monta kertaa uudestaan... Mutta silti mietin, kannattiko mennä naimisiin. Elämä ei avioliitossa ole sen kummempaa kuin avoliitossakaan. Mikään ei ole muuttunut muuta kuin sukunimi.
Mieheni on kyllä minulle rakas ja tärkeä ja kaikin puolin ihanteellinen vävykin vanhemmilleni... Mutta silti pelkään, ettei hän enää jossain vaiheessa riitä minulle. Että haluankin enemmän... Tai sitten vain yksinkertaisesti alan ärsyyntymään liikaa kaikista niistä pikkuasioista, joita olen tähän asti yrittänyt sietää...
Ei tämä elämä ainakaan sen onnellisempaa ole kuin ennen naimisiin menoa... jos ei iahn päinvastoin jopa... Ainakin sänkykamaripuuhat ovat jääneet vähemmälle (eikö sitten miestäkään kiinnosta VAIMO, tyttöystävä oli eri juttu).
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Onko tämä tunne joka menee ohi? Vai meneekö meillä oikeasti huonosti? Olemme ulkopuolisten silmissä varmaan mitä ihanteellisin pariskunta. Lastakin on jo suunniteltu... muuttaisikohan se tilanteen... ja mihin suuntaan..?
Kaduttaako?
16
3693
Vastaukset
- ent. eelia- 76
Ehkä menit hätäisesti naimisiin. Mistäs sen tietää. Minä elän tässä hetkessä, jos menee perseelleen, menee. En ole muuten niin hassua kuullutkaan, että häät olisi jotenkin varsinaisesti muuttanut elämää joksikin.. Päinvastoin, siitähän se arjen harmaus vasta alkaa, mitä sitten.. jos olet jotakuta niin paljon rakastanut ja kunnioittanut että olet naimisiin asti mennyt, todennäköisest et koe arkea ongelmaksi.
- Kikkaratukka
Yleinen harhaluulo on, että elämä naimisiin menon myötä jotenkin muuttuisi. Herätkää! Samaa elämää se on kuin ennenkin!
- annabelle
Kikkaratukka kirjoitti:
Yleinen harhaluulo on, että elämä naimisiin menon myötä jotenkin muuttuisi. Herätkää! Samaa elämää se on kuin ennenkin!
Olen seurustellut 3 vuotta mieheni kanssa ja nyt olemme menossa naimisiin.Alussa hän siivosi kotiani ja laittaa ruokaa edelleen, mutta jotenkin hänen kiinnostuksensa ei enää tunnu yhtä ihanalta kuin ennen.Kun seksin hurmio on jo koettu niin mietin vain että mitä hän mulle oikeesti antaa sellaista, minkä voimilla jaksamme eteenpäin.mulla lapsia edell.liitosta ja myös hänellä.hän on ihana mies ja hellä ja huomioi mua paljon , ja siihen olen tyytyväinen.jotenkin vaan tuntuu että kaipaisin jotain enemmän.emme keskustele kovin syvällisesti.hän puhuu urheilusta paljon ja olen kohteliaisuuttani kiinnostunut.välillä voisin heittää telkun parvekkeelta alas kun tympäisee niin se riippuvuus siitä.aina sitä urheilua.mut toisaalta vois se istua kapakassakin ja lipittää kaljaa.mut sitä ei tee.on rauhallinen ja turvallinen ihminen.häät jännittää ja kyllä se pistää miettimään mitä tästä oikein tulee..vaikka eniten just arvostan sitä et arki sujuu.sitä tässä eniten kuitenkin eletään.ainahan sitä voi yrittää kantaa kortta kekoon ja keksiä jotain uutta ja hauskaa.jotenski vaan pelottaa että sitä jämähtää paikalleen.samaa tylsää rataa...
- Monna
annabelle kirjoitti:
Olen seurustellut 3 vuotta mieheni kanssa ja nyt olemme menossa naimisiin.Alussa hän siivosi kotiani ja laittaa ruokaa edelleen, mutta jotenkin hänen kiinnostuksensa ei enää tunnu yhtä ihanalta kuin ennen.Kun seksin hurmio on jo koettu niin mietin vain että mitä hän mulle oikeesti antaa sellaista, minkä voimilla jaksamme eteenpäin.mulla lapsia edell.liitosta ja myös hänellä.hän on ihana mies ja hellä ja huomioi mua paljon , ja siihen olen tyytyväinen.jotenkin vaan tuntuu että kaipaisin jotain enemmän.emme keskustele kovin syvällisesti.hän puhuu urheilusta paljon ja olen kohteliaisuuttani kiinnostunut.välillä voisin heittää telkun parvekkeelta alas kun tympäisee niin se riippuvuus siitä.aina sitä urheilua.mut toisaalta vois se istua kapakassakin ja lipittää kaljaa.mut sitä ei tee.on rauhallinen ja turvallinen ihminen.häät jännittää ja kyllä se pistää miettimään mitä tästä oikein tulee..vaikka eniten just arvostan sitä et arki sujuu.sitä tässä eniten kuitenkin eletään.ainahan sitä voi yrittää kantaa kortta kekoon ja keksiä jotain uutta ja hauskaa.jotenski vaan pelottaa että sitä jämähtää paikalleen.samaa tylsää rataa...
Miksi musta tuntuu, etä nykyaikana naiset odottaa miehensä olevan koko elämän, arjen keskelläkin, jokin yliluonnollisen hieno olento, joka aina tekee juuri meille mieliksi! Emme me naisetkaan ole todellakaan mitään kaikkein ihanimpia ja varmasti mieli tekee miehenkin vaihtaa, kun ei jaksais kuunnella marinoita. Mä ainakin yritän ymmärtää mun miekkosta samanlaisena tavallisena ihmisenä kuin minäkin olen!
- annabelle
Monna kirjoitti:
Miksi musta tuntuu, etä nykyaikana naiset odottaa miehensä olevan koko elämän, arjen keskelläkin, jokin yliluonnollisen hieno olento, joka aina tekee juuri meille mieliksi! Emme me naisetkaan ole todellakaan mitään kaikkein ihanimpia ja varmasti mieli tekee miehenkin vaihtaa, kun ei jaksais kuunnella marinoita. Mä ainakin yritän ymmärtää mun miekkosta samanlaisena tavallisena ihmisenä kuin minäkin olen!
niinkuin sanoin valitsin juuri siksi että arki toimii.työt jaetaan ja tehdään myös yhdessä ja viihdytään yhdessä ja erikseen.luottamusta on molemmin puolin ja rakkautta ja hellyyttä voiko sitä enempää toivoa.toisaalta elämä on täynnä arvoituksia ja yllätyksiä.Rakastan hänessä sitä miehistä karheutta..parransänkeä ja nallekarhumaista olemusta.siihen kainaloon on niin turvallista käpertyä.täytyyhän sitä jotain jättää ihan arvoituksenkin varaan, sitä vain tahtois aina tietää etukäteen kaikki jutut, haluaa varautua pahan päivän varalle.kai mä oon vähän neuroottinen kaikessa, varmistelen asioita etukäteen ja takakäteen.naimisiin meno on vähän niinku hyppy tuntemattomaan ja kuitenkaan se ei meidän arkea hetkauta puoleen eikä toiseen.tulipahan filosofoitua tästäkin aiheesta.kiitos kuitenkin että otit kantaa.
- Annalise
Monna kirjoitti:
Miksi musta tuntuu, etä nykyaikana naiset odottaa miehensä olevan koko elämän, arjen keskelläkin, jokin yliluonnollisen hieno olento, joka aina tekee juuri meille mieliksi! Emme me naisetkaan ole todellakaan mitään kaikkein ihanimpia ja varmasti mieli tekee miehenkin vaihtaa, kun ei jaksais kuunnella marinoita. Mä ainakin yritän ymmärtää mun miekkosta samanlaisena tavallisena ihmisenä kuin minäkin olen!
Ihanasti sanottu! Ja musta toi on on fiksu jalat-maassa-asenne. Tolla asenteella varmasti osaa tavallista elämää arvostaa.
- annabelle
kuuluu että morsiamen halut vie hääkakku.Nooh eikai sentään.Tuleehan se arki makuhuoneeseenkin.Mutta sitä voi piristää monilla tavoilla.Mäkin menen viikon päästä naimisiin ja nauroin jo työkavereilleni että olen joka toinen päivä onnesta pilvessä ja joka toinen päivä mietin että mitä hullua olenkaan tekemässä.Pappi ei kysy että rakastatko sitä myötä ja vastamäessä, vaan tahdotkos rakastaa.me voidaan hehkuttaa sitä tahtomistamme ja rakkauttamme vaikka kuinka.ja rakkautta kun oikein tuhlailee puolisoonsa niin sen hedelmä on vastarakkaus.myös uskollisuus herättää vastarakkautta.Muistan eka liitostani että lapsenteko rakastelu oli ihan erilaista fiilikseltään.siinä oli jotain suorastaan pyhää.kaikki tunteet kuuluu elämään, ne pitää vain osata eritellä ja käsitellä.samassa ihmisessä voi olla ihania ja ärsyttäviä piirteitä.ajattele aina että myös sinussa on mahdollisesti ikäviä piirteitä joita miehesi ei ehkä hienotunteisuuttaan sano edes ääneen, koska ei halua pahoittaa sun mieltäsi.kova arvostelu on varma konsti tappaa rakkaus ja herkät seksihalut.olen itse joutunut ihan opettelemaan itsehillintää sanomisissani,suorasuu kun olen.kun olen ihan hehkutellut miehelleni hänen suloisuuttaan ja ihanuuttaan on hänkin vastannut kiihkeydellään sängyssä.niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.en tiedä kuinka paljon kadun myöhemmin tätä suhdetta.tiedän nytkin erään paljon paremman miehen vapaana, mutta hän ei ole mulle rakas , vaikka arvostankin häntä ihmisenä ja miehenä tosi paljon.mulle on kaksi varattua miestä tunnustanut rakkauttaan, mutta en voi koskea toisen omaan.avioliitto on mulle pyhä asia.ja pyhänä sen haluan myös pitää.suojele liittoasi kaikin tavoin ettei ulkopuoliset pääse sitä tuhoamaan.jos kotona ei rakkautta löydy niin kyliltä löytyy.aina on ottajia.pidä huolta miehestäsi ja hemmottele häntä vaikka jalkakylvyllä ja lämpimillä voileivillä.se rakkaus palaa takaisin sulle moninverroin.rakkaus on tekoja.molempien hyväksi.Jos se suhde osoittautuu vääräksi niin kyllä se ajan mittaan ilmenee.mutta älä sinä pilaa sitä.Mun mies on hiljainen mutta saan juttukavereita töissä.on asioita joita saa puolisolta ja asioita joita voi saada ystäviltä.ei kukaan ole täydellinen, mutta moni voi olla silti onnellinen.kaikkea hyvää sulle.
- Kate
Minkä olisit sitten halunnut muuttuvan?
Naimisiin ei kannata mennä ainakaan siksi, että suhde ja itse tulisi onnellisemmaksi. Pitäisi kysyä itseltään, että jos on tarve muuttaa suhteessa jotakin. Ei ole tarpeeksi onnellinen toisen kanssa tms. niin kannattaako mennä naimisiin. (jotkut kyllä sanovat, että on tullut varmempi olo tms.)
Ehkä ihmisillä on liikaa (romanttisia) odotuksia. Ja he pettyvät kun kaikki onkin samanlaista tai lähes samanlaista kuin ennen. Avoliitto on lähes kuin avioliitto. Avioliitto ei mielestäni muuta mitään vaan symbolisoi sitä rakkautta (ja virallistaa yms.) mitä parilla muutoinkin on jo olemassa. Ja jotkut kovasti puuhaavat häitä ja niiden odottaminen on hienoa aikaa jne. mutta sitten ne häät ovat pian eli muutamassa tunnissa ohi. Ja häämatkakin menee nopeasti. Ja tulee arki. Ehkä tulee vähän tyhjä olo, että tässäkö tämä nyt oli. Tai ei tunnu, että olisi enää mitään odotettavaa. Ehkä sinulle vain iski jokin stressi ja pelko, että kestääkö tämä jne. Jospa se menee ohi. Lasta ei kannata tehdä ainakaan suhdetta parantamaan. Kannattaa yrittää sitä ennen saada asiat kuntoon. Muistakaa vaalia liittoanne. Järjestäkää jotain romanttisia kahdenkeskisiä hetkiä. Ja nauttikaa myös arjesta. - Vaimo
Juu, kuule...
Ei ole ongelmia :) Järjestimme pienet häät. Häiden järjestäminen oli ihanaa! Muistoihin jäi monia onnenhetkiä.. Ja vihdoin koitti se suuri päivä. Hääpäivämme oli rauhallinen ja kampaukseni hirveä ;D Kadun sitä todella paljon jälkeenpäin ja harmittaa. Onneksi edes yksi hääkuva onnistui! Vihkitilaisuus oli herkkä ja muistan siitä lähes kaiken! Nautin olostani alttarilla. Hääjuhla ei kyllä täyttänyt aivan odotuksiani, häävieraat olivat laiskoja juhlimaan ja lähtivät jo aikaisin kotiin, liekö juhlamme olleet tylsät... Hääyöstä maksettiin maltaita ja yö oli aika vaisu, kaikenkaikkiaan! Sama vaikka olisi nukkunut kotona! Mutta mikä tärkeintä, olen naimisissa rakastamani miehen kanssa ja siitä todella kiitollisena jatkan elämää hänen kanssaan. Varsinkin morsiamet asettavat suuria odotuksia hääpäivälle ja kyllä tulee varmasti pettymyksiä ja myös yllätyksiä! Hääpäivästä kannattaa nauttia jo etukäteen, eli järjestää mukavia hetkiä häitä edeltävänä aikana. Hääjärjestely on osa suurta juhlaa! Elikä suurin pettymys minulle oli päin persiitä mennyt "kampaus", siis niin idioottityhmältä kuin se kuulostaakaan.... KAMPAUS, pentele! Nyt jo vähän naurattaa...... - Unna
..sen naimisiinmenon pitäisi muuttaakkaan mitään.. Jos niin kävisi niin silloinhan sitä olisi jotakin ollut pielessä. Seurustelu vain muuttunut avioliitoksi. Mitä sen pitäisi muuttaa suhteessa.. ihmettelen suuresti.
- tss
... vaikka itsekin suunnittelin innolla häitämme. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että häät ovat vain etappi, avioliitto ja siinä eläminen päämäärä.
Kauniit häämuistot ovat ihania, omien häidne muistelu tuo hymyn huulille. Silti monesti tuntuu että morsiamet ajattelevat vain häitä ja laskeutuminen arkeen on vaikeaa, kun ei ole enää valmistautumista sureen päivään ja juhlintaa ja elämä onkin arkista.
Rakkaus on todella tahtoasia, välillä rakkaus on syvempää, välillä laimeampaa, mutta heti ensimmäisestä arkisuuden merkistä ei kannata antaa periksi. Toisen pienelläkin huomioon ottamisella voi saada ihmeitä aikaiseksi suhteessa.
Luin jostain, että joka päivä pitäisi mennä ovelle vastaa (jos suinkin vain voi) kun puoliso tulee kotiin, se viestii arvostusta toista kohtaan ja vahvistaa liittoa. Kuulostaa hassulta ja typerältäkin, mutta meillä kotona oleva tulee ovelle vastaan myöhemmin tulevaa ja teemme siitä jopa hauskan pikku ohjelmanumeron sisäpiirivitsien höystämänä ja se todella tehoaa. =n mukava tulla kotiin, kun toinen tulee heti vastaan, kysyy miten päivä on mennyt ja halaa. Pienet asiat piristävät arkea!- aviorealisti
Mitä tulee niihin sänkykamaripuuhien vähenemiseen vihkimisen jälkeen, niin etkö tiennyt, että se vaimon vihkisormuksen kaiverrus on miehelle aina se "parasta ennen"-päiväys ?
- ljhvljhv
Ongelma on just siinä, että aina odotetaan, että mitäs jos vastaan tulee jotain vielä parempaa. Ikinä ei voi etukäteen tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mun mielestä avioliitto on vähän niinku lasten hankkiminen tai asunnon ostaminen. Ei oo mikään pieni juttu, ja aina takaraivossa ajatus että mitäs jos alkaakin kaduttaa. Mä ite olin etenki ennen varmanpäälle eläjä. Mieheni kans yhteen muuttaminen oli alkuun musta huono idea, ajattelin että mitäs jos siitä ei mitään tuukaan. Sit mä jossain vaiheessa aloin ymmärtämään, että mistä mä voin tietää jos se moka tapahtuukin siinä mitä mä en tee sen sijaan kun siinä mitä mä teen. Ei elämää voi elää istumalla yksin himassa tekemättä mitään.
Mutta ei kannata myöskään tehä isoissa asioissa hätäsiä valintoja. Mä uskoisin että on ihan normaalia jos toisinaan tulee mieleen ajatus, että oiskohan pitäny tehä toisin. Etenki sillon kun tulee ongelmia. Mut sillon täytyy vaan tulla sen hetkisen tilanteen kanssa toimeen. - avovaimo
onko se ruoho vihreämpää jossain muualla? Tämä kovin tavallinen ihmisen miete on! varmasti monet muutkin miettivät samaa kuin sinäkin vaikkevat ehkä naimisiin menneet.
Kuitenkin noita mahdollisia miehiä, joiden kanssa voisit olla onnellinen löytyy paljonkin. samoin miehellesi naisia jotka olisivat sopivia hänelle. kyse on vain siitä että tahtoo ja haluaa ja päättää sitoutua tähän ihmiseen ja tähän suhteeseen!
hyvän parisuhteen resepti (naimisissa tai ei) on yksinkertainen. sekä sinun että puolisosi tarpeet ja halut täyttyvät. kompromisseja joutuu tekemään mutta molempien tulee "voittaa".
NÄköjään sinun kaikki tarpeesi eivät täyty tällä hetkellä! kun sinun tarpeesi täyttyvät ja puolisosi on helpompi elää toisianne ärsyttävien puolien kanssa ja jopa olla niistä välittämättä. ne eivät ole enää niin tärkeitä kun saat sen mitä haluat! jos et saa mitä haluat niin sitten tartut niihin "ärsyttäviin" piirteisiin, sekä omiin että toisenkin.
Mieti siis mitä sinä tarvitset ja haluat puolisoltasi! mieti tarkaaan! aina ei ole helppo määritellä omia tarpeitaan. ja voi tuntua tyhmältäkin pukea ne sanoiksi! mutta niin täytyy tehdä jotta toinen ymmärtää mitä tarvitset! ei kukaan lue ajatuksiasi. ei sinun mies, eikä kukaan muukaan mies!
miehelle tulee sanoa konkreettisesti (minusta tuntuu siltä että välität minusta todella kun teet puolestani jotain vain siksi että haluat minusta huolehtia esim. viet roskat, koska minua inhottaa mennä roskiksille) mitä tarvitset ja toivot häneltä! vain siten hän voi oppia! ja mies tarvitsee kiitosta ja arvostusta!
ja muistutan vielä, vaikka mies olisikin kiinnostunut ja halukas oppimaan naisen ajatusmaailmaa, niin silti miestä tulee muistuttaa aina uudelleen omista tarpeista. Miehenä mies ei koskaan täysin ymmärrä sitä miten paljon me naiset tarvitsemme sitä henkistä puolta ja esim. kuulla rakastan sinua, ja näytät kauniilta tai mitä kukin nainen nyt haluaa kuulla. mies voi kuvitella, että kun sen kerran sanoo niin asia on sillä selvä!
miehelle ei ole luontaista sellainen jatkuva tarve läheisyydelle tai rakkauden tunnustamiselle kuten naiselle on! ja mies osoittaa rakkautta teoilla! sitä tulisi naisen opetella tulkitsemaan ja arvostamaan! itse olen oppinut näkemään mieheni teot rakastavina. kun hän selvästikin tekee minun takiani paljon asioita. siinä silloin vähän vähenee myös oma tarpeeni kuulla niitä tunnustuksia rakkaudesta. ja tavallaan siinä sitten lähennytään toisiamme kun molemmat tulevat vastaan ja opettelevat toisen tapaa osoittaa välittämistä.
siltikin kyllä vaikka teen kuten sinulle ehdotin edellä.. välillä menen mieheni luokse ja vaan sanon että kehu nyt minua, nyt olisi hyvä tilaisuus. se toimii meillä. silla tavalla muistutan hänelle että miten paljon nainen (siis tämä nainen)sitä huomiota tarvitsee häneltä. ja mieheni on imarreltu siitä kun minä haluan häneltä huomiota.
ja sinun tulee myös vastaavasti mieheltä kysyä hänen tarpeensa! ja vaatia miestä miettimään ne. koska, jos vain toisen tarpeisiin keskitytään niin eihän se ole mikään parisuhde sitten!
naisena itselläni ainakin on suuri tarve saada yhteys mieheen niin henkinen kuin fyysinenkin! eli naisella on ensin se henkinen yhteys jota fyysinen täydentää. ja mies taas tarfitsee fyysistä yhteyttä, puhumme siis seksistä, jotta voisi päästä käsiksi omiin tunteisiinsa.
mielstäni, kun tietää mitä itse haluaa ja kun tietää mitä toinen haluaa ja sitten on halua täyttää nämä toiveet, niin suhde pysyy hyvänä! ainahan halutkin saattavat muuttua, kun ihminen kasvaa joka päivä! eli kommunikaatio yhteys on pidettävä aina joka päivä, jotta pysyisi mukana näissä muutoksissa! ei tarvitse sitten todeta, että olet ihan eri ihminen kun silloin kun sinuun rakastuin... no daaaa! tietysti ihmiset muuttuvat! sitä se kasvaminen on! jotkin perusluonteenpiirteet pysyvät mutta..muutoksia tulee kuitenkin! ja se on vain hyvä asia, muuten mikään ei kehittyisi!
Pidän ystävyyttä tärkeänä, sitä että pitää toisesta ihmisestä ja viihtyy tämän kanssa!
Ehkä me elämme haaveissa menneessä ja tulevassa liikaa ja siksi murehdimme ja käytämme energiaa siihen. Yritä opetella elämään nykyhetkessä enemmän, se on ainakin minua auttanut. olen kiitollinen jokaisesta päivästä minkä saan viettää mieheni kanssa.
teillä näyttää olevan tekstisi pohjalta suhde. En voi sanoa eikä kukaan muukaan onko se huono vai hyvä. se vain on! ei tarvitse arvostella. jos sinä et ole tyytyväinen se vain tarkoittaa sitä että tällä hetkellä sinulta puuttu jotain jota toivoisit mieheltä! ehkä miehelläkin on vastaava tunne, josko ei ole kiinnostunut sänkypuuhista? se sinun puuttuu jotain tunne kyllä heijastuu mieheen ja miehstä sinuun hänen tarpeitten täyttämättömyys!
teitä tyydyttävä suhde vaatii kovasti työtä! tai jos ei kovasti niin sitten jatkuvasti ainakin! toivottavasti löydät sen mitä sinä kaipaat suhteessasi ja voitte miehesi kanssa siitä keskustella.
tässä varoitus!
Jos suhde ei ole kunnossa, niin ei siihen väliin kyllä kannata lasta hankkia kärsimään! Lapsihan aiheuttaa kuintekin suuren elämänmuutoksen ja tuo stressiä elämään vaikka onkin ihana asia! Ensin teidän tulee pärjätä kahdestaan! Kaikella on aikansa! jos hätäilit naimisiin menossa niin älä hätäile lasten teossa!- Annie
Moi kaikille-
ihana lukea näitä teidän juttujanne. Täällä on todella paljon viisaita ajatuksia ja neuvonsanoja.
Minun ongelmani on erikoisen vaikea. en tiedä, olenko yksin ongelmani kanssa, mutta kerron nyt tämän kaiken teille ja kaipaan kipeästi neuvoja.
Olemme olleet poikaystäväni, kihlattuni kanssa yhdessä jo 4 vuotta. kihloihin menimme viime talvena, ja laitamme kovasti häitä, joita tanssimme tammikuussa. Tekemistä riittää, minä olen jo aika väsynyt kaikkeen stressiin (ottaen huomioon, että työ ja opiskelu vievät myös mielettömästi aikaa). Ja tilannetta ei ainakaan helpota se, että tapasin mielettömän ihmisen, siis sanon että unohtumattoman. ja tämä ihminen sattuu olemaan mies, joka herättää minussa lämpimiäkin tunteita. Olen tuntenut hänet nyt vajaan vuoden, ja koko sen ajan hän on enemmän ja vähemmän asunut ajatuksissani.
Olemme siis seurustelleet kihlattuni kanssa jo useita vuosia. Meillä menee ihan hyvin, vakiintunut suhde ja olemme kasvaneet jo toisiimme kiinni. Avioliitto oli luonnollinen jatke kihlaukselle, toki me molemmat siitä olemme haaveilleet ja nyt tämä unelma siis toteutuu tammikuun puolessa välissä. Suhteemme on turvallinen, meillä on hauskaa yhdessä ja pidämme samoista asioista. Täydennämme toisiamme hyvin - olemme erilaiset mutta silti niin samanlaiset. Arki sujuu oikein hyvin, rakkauttakin riittää.
En tiedä, onko suhteessamme silti jokin vialla, kun vieras mies voi näin kiinnostaa. Vai onko tämä vain sitä, että suhde on muuttunut arkiseksi, niin kuin suhteen kuuluukin, mutta minä en vain ole sitä hyväksynyt? Onko tämä vain houkutus, koettelemus, josta minun on kieltäydyttävä? Etenkin kun tiedän, että tämän vieraan miehen kanssa elämästä ei tulisi ehkä mitään, liian erilaiset elämäntavat ja periaatteet. Mutta tiedän myös sen, että hän on erittäin mukava, meillä on täydellisen samanlainen huumorintaju, hänen ulkonäkönsä on erittäin vetoava.
Olen tosin kuullut, että ennen naimisiin menoa, joka on valtavan iso päätös ja lupaus, on luonnollista, jos ihminen alkaa epäröidä. Ja onko sekin siis luonnollista, että tässä vaiheessa ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella?
On vaan surullista, että kun askartelen hääkoristeita ja mietin kaikkia järjestelyjä, tuntuu ettei se kaikki hössötys tule sydämestä. Teen vain, kun häät lähestyy, mutta ajatuksiin meinaa hiipiä joku toinen. En halua pettää millään tasolla, en hyväksy sitä yhtään, mutta olenko itse jo pettäjä? Kihlattuni tietää, että olen tämän miehen kanssa hyvä kaveri, mutta mitään muuta hän ei ikinä edes voisi varmaan kuvitella.
Mitä ihmettä minun on tehtävä. Tiedän, että jos kerron kaikki ajatukseni kihlatulleni, hän antaa ne anteeksi ja saattaa jopa tämän stressin keskellä tällaiset sekavat tunteet hyväksyäkin. Mutta silti, en pysty tehdä sitä. Ja häihin on aikaa enää 3 kuukautta.
Antakaa neuvoja. kaipaan niitä erittäin kipeästi. Tilannetta on ehkä hieman hankala kuvata, mutta jospa tämä sekava selitykseni kuitenkin on ymmärrettävää! - avovaimo
Annie kirjoitti:
Moi kaikille-
ihana lukea näitä teidän juttujanne. Täällä on todella paljon viisaita ajatuksia ja neuvonsanoja.
Minun ongelmani on erikoisen vaikea. en tiedä, olenko yksin ongelmani kanssa, mutta kerron nyt tämän kaiken teille ja kaipaan kipeästi neuvoja.
Olemme olleet poikaystäväni, kihlattuni kanssa yhdessä jo 4 vuotta. kihloihin menimme viime talvena, ja laitamme kovasti häitä, joita tanssimme tammikuussa. Tekemistä riittää, minä olen jo aika väsynyt kaikkeen stressiin (ottaen huomioon, että työ ja opiskelu vievät myös mielettömästi aikaa). Ja tilannetta ei ainakaan helpota se, että tapasin mielettömän ihmisen, siis sanon että unohtumattoman. ja tämä ihminen sattuu olemaan mies, joka herättää minussa lämpimiäkin tunteita. Olen tuntenut hänet nyt vajaan vuoden, ja koko sen ajan hän on enemmän ja vähemmän asunut ajatuksissani.
Olemme siis seurustelleet kihlattuni kanssa jo useita vuosia. Meillä menee ihan hyvin, vakiintunut suhde ja olemme kasvaneet jo toisiimme kiinni. Avioliitto oli luonnollinen jatke kihlaukselle, toki me molemmat siitä olemme haaveilleet ja nyt tämä unelma siis toteutuu tammikuun puolessa välissä. Suhteemme on turvallinen, meillä on hauskaa yhdessä ja pidämme samoista asioista. Täydennämme toisiamme hyvin - olemme erilaiset mutta silti niin samanlaiset. Arki sujuu oikein hyvin, rakkauttakin riittää.
En tiedä, onko suhteessamme silti jokin vialla, kun vieras mies voi näin kiinnostaa. Vai onko tämä vain sitä, että suhde on muuttunut arkiseksi, niin kuin suhteen kuuluukin, mutta minä en vain ole sitä hyväksynyt? Onko tämä vain houkutus, koettelemus, josta minun on kieltäydyttävä? Etenkin kun tiedän, että tämän vieraan miehen kanssa elämästä ei tulisi ehkä mitään, liian erilaiset elämäntavat ja periaatteet. Mutta tiedän myös sen, että hän on erittäin mukava, meillä on täydellisen samanlainen huumorintaju, hänen ulkonäkönsä on erittäin vetoava.
Olen tosin kuullut, että ennen naimisiin menoa, joka on valtavan iso päätös ja lupaus, on luonnollista, jos ihminen alkaa epäröidä. Ja onko sekin siis luonnollista, että tässä vaiheessa ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella?
On vaan surullista, että kun askartelen hääkoristeita ja mietin kaikkia järjestelyjä, tuntuu ettei se kaikki hössötys tule sydämestä. Teen vain, kun häät lähestyy, mutta ajatuksiin meinaa hiipiä joku toinen. En halua pettää millään tasolla, en hyväksy sitä yhtään, mutta olenko itse jo pettäjä? Kihlattuni tietää, että olen tämän miehen kanssa hyvä kaveri, mutta mitään muuta hän ei ikinä edes voisi varmaan kuvitella.
Mitä ihmettä minun on tehtävä. Tiedän, että jos kerron kaikki ajatukseni kihlatulleni, hän antaa ne anteeksi ja saattaa jopa tämän stressin keskellä tällaiset sekavat tunteet hyväksyäkin. Mutta silti, en pysty tehdä sitä. Ja häihin on aikaa enää 3 kuukautta.
Antakaa neuvoja. kaipaan niitä erittäin kipeästi. Tilannetta on ehkä hieman hankala kuvata, mutta jospa tämä sekava selitykseni kuitenkin on ymmärrettävää!Oletko miettinyt mikä tässä toisessa miehessä sinua viehättää?
Löytyisikö hänestä niitä piirteitä, jotka viehättivät sinua sulhasessasi, silloin, kun olit vasta rakastunut? Josko tämä toinen mies on vain ilmentymä siitä, että kaipaat ehkä niitä tuntemuksia mitä silloin suhteenne alussa oli?
jos näin on niin voisit, vaikka muistella vlokuva kansion ääressä niitä aikoja ja käyä läpi suhteenne hyviä hetkiä, vaikka sulhasenkin kanssa!
minusta parisuhteessa on hyvä välillä muistella alkuaikoja ja nähdä miten suhde on kehittynyt ja rakkaus syventynyt. ehkä sitten sitä näkee kokonaisuuden paremmin ja tajuaa olla ottamatta suhdetta itsestään selvyytenä. ehkä sitä tajuaa miten paljon on toisen kanssa jakanut, ehkä käynyt kriisejä ym. josta on yhdessä selvitty. se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.
vai onko tässä miehessä jotain aivan muuta, mitä et ehkä ole kokenut? ehkä siinä on sellainen pelko taustalla, että menetät jotakin, kun valitset avioliiton? onko sinulla jotakin kokematta mitä haluat kokea?
silloin, kun on väsynyt eivät aivot toimi ja sitä saatta ajautua itsestään erilleen! alkaa ajatella ehkä liikaa.. ajatukset pyörivät smaoiaa uomissa ja siitä seuraa vain sotkua.
yritä levätä ja vähentää stressiäsi jotenkin! voisitko jotain jättää kokonaan pois tai antaa muiden vastuulle häävalmisteluissa? onko siinä mitään mieltä, että uuvutat itsesi täysin yhden päivän takia?
Mitä haluat suhteelta? Mieto mitä todella haluat suhteelta, jossa voisit elää pitkään! kuitenkaan ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan! onnettomuuksia voi tapahtua ja hetkessä toinen ihminen on poissa. vaikka sitoutuisit lopuksi elämääsi yhteen ihmiseen niin mistään ei ole koskaan varmuutta! et voi koskaan tietää mitä tapahtuu! siksi tätä "elä päivä kerrallaan" reseptiä suosittelisin sinullekin!
pitkässä parisuhteessa saattaa ihastua muihinkin ihmisiin! mutta se ei välttämättä tarkoita sitä että suhteessanne on vikaa tai ettet rakasta tarpeeksi. monesti pelkkä rakkaus ei riitäkään edes! suhteeseen tarvitaan myös halua jatkuvasti kehittää suhdetta tai pysyä ainakin muutoksissa mukana.
ehkä se on vain niin ettei sinun tarpeesi täyty sillä hetkellä? tai olet väsynyt ja haluaisit "helpon tien". toisinaan sitä ajattelee, että haluaisi jätttää kaiken ja.. se on sitä todellisuuspakoisuutta. ehkä sinulla on sitäkin tässä? ehkä vain olet niin väsynyt, että haluaisit levätä? ehkä tämä sinun "ihastumisesi" on haaveilua siitä, että stressisi heltiäisi?! pääsisit vain eroon kaikesta! ehkä tämä stressi on tehnyt sinut haluttomaksi mennä naimisiin!
ainakin, kun luen tekstiäsi saan sellaisen käsityksen miehestäsi ja sinusta, että pidätte toisistanne ja viihdytte yhdessä. minusta se on tärkeää kumppanuudessa!
ja vielä jos voisit kuvitella kertovasi miehellesi tästä ja kuvitella hänen mahdolisesti ymmärtävän! lue oma tekstisi! mitä se kertoo miehestäsi! sinulla on mahtava mies! mutta, vaikka mies on kuinka mahtava, vain sinä voit sen sanoa ja tietää onko hän se, jonka kanssa haluat avioon.
sain sellaisen käsityksen, että miehesi on tavallisen näköinen ja tämä toinen mies on komea. ehkä sekin sinua imartelee? ehkä olemme niin visuaalisia ja media on sekoittanut päämme, että pidämme komeutta ja kauneutta niin tärkeinä asioin ? kuitenkin kukaan ei jaksa pelkkää kuórta katsoa, vaikka voihan kauniin/komean kuoren alta paljastuakin sopiva ihminen.
yritä hyväksyä nämä tuntemuksesi tätä toista miestä kohtaan. sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiin. tunteet kertovat sinulle jotain itsestäsi!
älä kuitenkaan lietso niitä tunteita ja ajatuksia toisesta miehestä, anna niiden vain olla. jos alat haaveilemaan oikein ja kuvittelemaan kaikkea.., hänestä niin kyllä sitten olet hukassa. jos annat vain tunteiden olla ne hyväksyen, ehkä pääset käsiksi siihen mitä yrität näillä tunteilla viestittää itsellesi!
se että vielä stressaat näistä tunteista ja kaikesta saa kyllä pään sekaisin! ota vaikka taukoa häävalmisteluista viikko! voit ajatella että et pysty kun pitää sitä ja tätä ja tuota! mutta mieti mikä on tärkeämppää täydelliset häät vai sinä itse! voisit viikon aikana vähän irtautua koko touhusta ja viettää aikaa sulhasesi kanssa. ehkä voisitte pitää jonkun romanttisen illan ym. tehdä yhdessä. ehkä se auttaisi sinua ymmärtämään mistä on kysymys?
kolmekuukautta on pitkä aika, kun jaat sen päiviin tai tunteihin! ja jos todella tuntuu siltä, ettet ole valmis naimisiin niin lykkää häitä! turha on mennä avioon sellaisiissa mietteissä ja tunteissa, ettei ole varma! mutta sinullao nkuitenkin vielä aikaa!
ehkä myös sulhasesi mielessä on käynyt epäilyjä? saattaa olla ramppi kuumetta? tai ehkä se on sinulle konkreettisempaa, kun sitä niitä häätouhuja järjestelet, eikä sulhasesi ehkä vielä tajua naimisiin menon lähestyvän niin kuin sinä?
eli käytännön neuvoni on ensi hätään se, että pidät taukoa niistä valmisteluista kokonaan! lepää!
sinä voit itse määrittää sen mitä on pettää toista ihmistä. minusta ajattelu ei ole pettämistä. kyllähän meillä ihmisillä liikkuu päässä ties mitä ajatuksia! teot ovat eriasia sitten! käsittelet näillä ajautksillasi vain kenties tätä naimisiinmenoa ja elämääsi ym. se voi olla ettei se tarkoita yhtään sen enempää kuin tätä käsittelyn prosessia! ehkä tämä toinen mies vain todella ilmentää asioita, mutta todellisuudessa tämä toinen mies ei ehkä ollenkaan liity edes sinuun mitenkään, se vain on ilmentymä/ väline käsitellä ratkaisujasi.
toivottavasti tästä on jotain apua sinulle! uskon ettet ole ainoa näine ajatuksinesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)755674Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu242506- 261987
- 601738
- 121601
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51398- 91307
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa131295"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71239- 141193