Sienien

tunnistus

Miten uusi harrastelija voisi tunnistaa ruokasienet,kun tuntuu sille,että jokaisella syötävällä sienellä on klooni,joka on aivan samannäköinen,mutta ei kelpaa ruokasieneksi?

17

16996

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • luonto ja maa.

      Ostat ensin vaikkapa jonkun sienikirjan, kuten Mauri Korhosen tekemän ja siitä alat tunnistamaan.

      Perusruokasienet ovat aika helppoa tunnistaa, kuten rouskut, tatit, vahverot, haperot yms. Aloitat tunnistamisen tateista->herkkutatti, rouskuista->haaparousku (myös kalvashaaparousku. samanlainen kuin haaparousku mutta vaaleampi päältä), kanttarelli, mustatorvisieni ja suppilovahvero. Haperot ovat kauttaaltaan syötäviä sieniä ja nekin on aika helppo tunnistaa. Tosin maku ei saata olla niin hyvä kuin noissa muissa sienissä.

      Kannattaa varoa lähinnä: tunnistamattomia sieniä, valkoisia sieniä, seitikkejä, puunkantosieniä.

      • marie

        Haperoiden kohdalla kausi taitaa olla tosin tältä vuodelta jo ohi, mutta pikkukorjaus tekstiisi, eli haperot ovat kyllä kaikki myrkyttömiä, mutteivät syötäviä. Tulipuna-, kuusi- ja polttiaishapero saattavat näyttää metsässä syötävien haperoiden näköisiltä, mutta ovat todella kirpeitä/pahoja!

        Eli jos tunnistat sienen haperoksi muttet ole varma mikä hapero on kyseessä, maista sitä hieman lakin reunasta: jos se tuntuu kielenkärjellä kirpeältä, älä poimi sitä.


      • Sienet on hyviä ja terveell...
        marie kirjoitti:

        Haperoiden kohdalla kausi taitaa olla tosin tältä vuodelta jo ohi, mutta pikkukorjaus tekstiisi, eli haperot ovat kyllä kaikki myrkyttömiä, mutteivät syötäviä. Tulipuna-, kuusi- ja polttiaishapero saattavat näyttää metsässä syötävien haperoiden näköisiltä, mutta ovat todella kirpeitä/pahoja!

        Eli jos tunnistat sienen haperoksi muttet ole varma mikä hapero on kyseessä, maista sitä hieman lakin reunasta: jos se tuntuu kielenkärjellä kirpeältä, älä poimi sitä.

        Tosiaan luulin että kaikki haperot kelpaavat ruuaksi ja meinasin kokeilla. Onneksi olen vielä pysynyt sienissä mitä tunnen. siis muissa kuin haperoissa, mitä en ole koskaan edes maistanut. Olisiko ideoita? Mikä on ihan "oikeasti" hyvää!!


      • sienihenkilö
        Sienet on hyviä ja terveell... kirjoitti:

        Tosiaan luulin että kaikki haperot kelpaavat ruuaksi ja meinasin kokeilla. Onneksi olen vielä pysynyt sienissä mitä tunnen. siis muissa kuin haperoissa, mitä en ole koskaan edes maistanut. Olisiko ideoita? Mikä on ihan "oikeasti" hyvää!!

        Haperoissa riskialttiita ovat lähinnä punaiset haperolajit, joihin kuulu myös lievästi myrkyllisiä lajikkeita, kuten tulipunahapero. Kyyhkyhapero (vihertävänharmaa) taas saattaa muistuttaa nuorta kavalakärpässientä. Lähemmin tarkastellen haperot erottaa kyllä muista sienistä.

        Lähinnä siis punaisten lajikkeiden suhteen kannattaa tehdä karsintaa, jos ei tunne niitä paremmin, eikä halua ryhtyä makutestaamaan. Näin sanoisin.


      • 30 v. tätäkin hommaa
        sienihenkilö kirjoitti:

        Haperoissa riskialttiita ovat lähinnä punaiset haperolajit, joihin kuulu myös lievästi myrkyllisiä lajikkeita, kuten tulipunahapero. Kyyhkyhapero (vihertävänharmaa) taas saattaa muistuttaa nuorta kavalakärpässientä. Lähemmin tarkastellen haperot erottaa kyllä muista sienistä.

        Lähinnä siis punaisten lajikkeiden suhteen kannattaa tehdä karsintaa, jos ei tunne niitä paremmin, eikä halua ryhtyä makutestaamaan. Näin sanoisin.

        Olen sienestänyt pikkulikasta asti, silti viime sunnuntaina kävi seuraavanlainen tapaus:


        olen kaikenlaisten sienien suhteen opetellut pikkutarkasti tunnistamaan mikä on syötävää, mikä ei.
        Yleensä olen hyvin tarkka ottamistani sienistä, ja punaisten haperoitten kohdalla varsinkin, koska osa niistä on niin polttavia maultaan, että ne pilaavat koko ruoan.
        Raskaan puolukkaretken päätteeksi ajattelin käväistä houkuttelevan sammaleisessa kuusikossa, ja kuinka ollakaan, siellä puiden katveessa, puolihämärässä löytyikin suurenmoinen rinki viinihaperoita: tai ainakin luulin niin.

        Onneksi on mieleen iskostunut sääntö, että maista ensin punaista haperoa, ennenkuin keräät.
        pikkiriikkisen palan otin suuhuni ja ihmettelin kuin kieli puutui.
        Suuhun levisi kieltä ja nielua polttava kirvely,joka sai syleksimään monta minuuttia, ja ihmetellen "viinihaperoiden" karvautta kurkistin paremmassa valossa sientä lähemmin.
        Jalan voimakas karmiininpunainen härme näkyi vasta, kun olin kunnon valossa ja siinähän se lajikin selvisi: kuusihapero, kaunis mutta myrkyllinen, joinain vuosina tavallinen juuri kuusikoissa... ja olisin voinut vaikka vannoa,että olin keräämässä viinihaperoa.

        polttelu jatkui monta tuntia, ja vaikka en mielestäni niellyt sylkeä juurikaan, se ärsytti ruokatorvea vielä illallakin.

        Aika ytyä myrkkyä siinä olikin, otinpa opikseni, enää koriin pääsee vain kangashapero, jonka oranssinpunaiseen väriin ei taida matkijoita löytyä. Jos löydät oranssin, renkaallisen sienen,se on kärpässieni, mutta ilman rengasta kuivassa kangasmetsässä, nopeasti tummuva sieni, joka selvästi haperomainen, lakin kelmu nyljettävissä-maiskis.


      • sienihenkilö
        30 v. tätäkin hommaa kirjoitti:

        Olen sienestänyt pikkulikasta asti, silti viime sunnuntaina kävi seuraavanlainen tapaus:


        olen kaikenlaisten sienien suhteen opetellut pikkutarkasti tunnistamaan mikä on syötävää, mikä ei.
        Yleensä olen hyvin tarkka ottamistani sienistä, ja punaisten haperoitten kohdalla varsinkin, koska osa niistä on niin polttavia maultaan, että ne pilaavat koko ruoan.
        Raskaan puolukkaretken päätteeksi ajattelin käväistä houkuttelevan sammaleisessa kuusikossa, ja kuinka ollakaan, siellä puiden katveessa, puolihämärässä löytyikin suurenmoinen rinki viinihaperoita: tai ainakin luulin niin.

        Onneksi on mieleen iskostunut sääntö, että maista ensin punaista haperoa, ennenkuin keräät.
        pikkiriikkisen palan otin suuhuni ja ihmettelin kuin kieli puutui.
        Suuhun levisi kieltä ja nielua polttava kirvely,joka sai syleksimään monta minuuttia, ja ihmetellen "viinihaperoiden" karvautta kurkistin paremmassa valossa sientä lähemmin.
        Jalan voimakas karmiininpunainen härme näkyi vasta, kun olin kunnon valossa ja siinähän se lajikin selvisi: kuusihapero, kaunis mutta myrkyllinen, joinain vuosina tavallinen juuri kuusikoissa... ja olisin voinut vaikka vannoa,että olin keräämässä viinihaperoa.

        polttelu jatkui monta tuntia, ja vaikka en mielestäni niellyt sylkeä juurikaan, se ärsytti ruokatorvea vielä illallakin.

        Aika ytyä myrkkyä siinä olikin, otinpa opikseni, enää koriin pääsee vain kangashapero, jonka oranssinpunaiseen väriin ei taida matkijoita löytyä. Jos löydät oranssin, renkaallisen sienen,se on kärpässieni, mutta ilman rengasta kuivassa kangasmetsässä, nopeasti tummuva sieni, joka selvästi haperomainen, lakin kelmu nyljettävissä-maiskis.

        Sienen jalka on kyllä olennainen tunnistustekijä. Esimerkiksi juuri viinihapero, jonka jalka on valkoinen, eikä punertava. Huomattava ero siis. Sienikirja, josta puuttuu kokonaan ruokasienten vertailu ns. matkijoihin antaa kyllä helposti turhan autuaan kuvan tietyistä sienilajeista. Joissakin kirjoissa kun esim. haperolajikkeista on esillä ne tutuimmat ruokasienilajikkeet ja metsä on täynnä melkein identtisiä matkijalajikkeita.

        Korostettakoon
        siis sienen kokonaisvaltaista tarkastelua. Esim. Kehnäsienen ja Valkovillaseitikin (kork. lievästi myrkyllinen) erottaa viimeistään alapuolisessa tarkastelussa. Pitäisi löytyä seittiä ja tuoksuukin erilaiselta. Helposti erottaa, kun kerrankin kokeilee vertailua.


    • nainen

      Opettele tunnistamaan ne sienet, mitä ei saa/voi syödä/poimia ja jätät ne koskemattomina metsään.

      Punahaperon ja Tulihaperon ulkoinen ero on häilyvän pieni, mutta Tulihaperon lakissa ei ole "etanan haukkuja". Maista, kyllä se kielen kärki tunnistaa kirpeyden, jos epäilet silmiäsi.

      Sama koskee tatteja; Herkkutatti ja Sappitatti. Molemmissa tanakka jalka, joskin tunnistat Sappitatin tummasta verkosta jalan ympärillä. Ja Sappitatin maku on poikkeuksellisen sapekas, joten palakin sitä pilaa tattimuhennoksen. Siis rohkeasti maistamaan.

      Rouskut (keitettävät, suolasieniksi n. 5 min.) Ainoa ongelma on Pulkkosieni, joka saattaa erehdyttävästi muistuttaa Mustarouskua, mutta Mustarouskunhan jätät metsään, koska se tunnetusti kerää kaikki saasteet.

      Googlesta löytyy hyviä kuvia katseltavaksi ja sieniä tunnistettavaksi.

      Aloita muutamalla helposti tunnistettavalla sienellä. Esim. Haapa-/Leppä-/Karvarouskut ja Suppilovahverot/Kanttarellit ja iki ihanat herkulliset tatit.

      Ja ota joku ystäväsi mukaan metsään, jolla on kokemusta sienestämisestä. Mikä on sen mukavampaa, kun tutkia löytöjä yhdessä ja nauttia päiväkahvit ja muutama voileipä rauhallisessa metsässä :)

      • Sieniruokailija

        Ovatko kaikki tatit syötäviä tai sanoisinko että sen makuisia että niitä kannattaa syödä? Itse olen syönyt herkkutatteja (jotka ovat tosi hyviä) sekä jotain punikkitatteja mitkä myös maistuivat hyvälle. jälkeenpäin vaan olen kuullut arvostelua niistä, että kannattaako niitä syödä ja miltä ne maistuvat, kun onhan niitäkin kuusen- ja männyn- ja tiesmitä punikkitatteja. Sen tiedän että sappitattia ei kannata syödä. Mutta syöttekö Punikkitatteja? Ja mitä niistä?


      • Sieniruokailija kirjoitti:

        Ovatko kaikki tatit syötäviä tai sanoisinko että sen makuisia että niitä kannattaa syödä? Itse olen syönyt herkkutatteja (jotka ovat tosi hyviä) sekä jotain punikkitatteja mitkä myös maistuivat hyvälle. jälkeenpäin vaan olen kuullut arvostelua niistä, että kannattaako niitä syödä ja miltä ne maistuvat, kun onhan niitäkin kuusen- ja männyn- ja tiesmitä punikkitatteja. Sen tiedän että sappitattia ei kannata syödä. Mutta syöttekö Punikkitatteja? Ja mitä niistä?

        ...on ihan hyvä ruokasieni (männyn- koivun- ym. alalajeja ei mausta erota), MUTTA se on aina kunnolla kypsennettävä, muuten se pistää mahan sekaisin. Keittäminen on tarpeetonta, se suolisto-oireita aiheuttava myrkky hajoaa heti kun sieni pannulla mustuu ja pehmenee.

        Suomessa ei ole yhtään varsinaisesti myrkyllistä tattilajia (paitsi ehkä äärimmäisen harvinainen Lounais-Suomen tammivyöhykkeeltä tavattu piruntatti, sekin hyvin helposti tunnistettava, sellaisesta havainnosta kannattaisi ilmoittaa vähintään radion Luontoiltaan).
        Sappitatti ja äikätatti eivät ole varsinaisesti myrkyllisiä (kuten joissakin vanhoissa kirjoissa väitettiin) mutta kelvottoman kitkeriä. Sappitatin maku tarttuu jo sormiin, kun sitä kerran pitelee ja sormea nuolaisee.


      • sienifriikki

        Mustarouskun tunnistaa valkeasta maidosta kun pintaa haavoittaa, pulkkosieni on huomattavasti vaaleampi eikä eritä maitoa.

        Mustarousku ei kerää haitallisia aineita niin paljon, että siitä olisi kohtuusyönnillä ihmiselle haittaa.

        Kyllä ne muutkin sienet keräävät yhtä ja toista mm. säteilyä...

        Kun etsit sienikuvia netistä, kannattaa virustorjuntaohjelmat pitää ajantasalla. Viime vuonna sattui silleen, että yhteen sienikuvaan oli virus jemmattuna.

        Muuten sun kirjotus oli ihan ok.


      • Nimetön
        sienifriikki kirjoitti:

        Mustarouskun tunnistaa valkeasta maidosta kun pintaa haavoittaa, pulkkosieni on huomattavasti vaaleampi eikä eritä maitoa.

        Mustarousku ei kerää haitallisia aineita niin paljon, että siitä olisi kohtuusyönnillä ihmiselle haittaa.

        Kyllä ne muutkin sienet keräävät yhtä ja toista mm. säteilyä...

        Kun etsit sienikuvia netistä, kannattaa virustorjuntaohjelmat pitää ajantasalla. Viime vuonna sattui silleen, että yhteen sienikuvaan oli virus jemmattuna.

        Muuten sun kirjotus oli ihan ok.

        Mene marttojen kurssille ja sieniretkille. Saat hyvät neuvot ja samalla ruokaohjeet. Kursseilla olen ollut ja kivaa oli.


      • sienihenkilö

        Pulkkosienen alapintaan (helttoihin) tulee hetkessä tumma läikkä, kun sitä painaa sormella. Siinä siis yksi pulkkosienen erikoisuus mustarouskuun verrattuna. Mustarouskun ruokasienevyys onkin sitten oma lukunsa...


      • Nimetön
        sienihenkilö kirjoitti:

        Pulkkosienen alapintaan (helttoihin) tulee hetkessä tumma läikkä, kun sitä painaa sormella. Siinä siis yksi pulkkosienen erikoisuus mustarouskuun verrattuna. Mustarouskun ruokasienevyys onkin sitten oma lukunsa...

        Pulkkosienen lakki on kippurainen eikä maitoa heru.Eikä yksikään elukka siinä viihdy.Ihan varma tuntomerkki.Yleensä ihmisille syötävä sieni on aina matoja tai etanoita täynnä.Poikkeuksia toki löytyy,kanttarelli ja suppilovahvero..ym...


    • Nimetön

      epäilen vahvasti,että kyseessä on suomumustesieni.Sen lakki on korkea,sylinterimäinen,valkoinen,suomumainen.Nuorena vaaleat heltat, mutta vanhempana terästään rupeavat muuttuvat kuin musteeksi.Miedon makuinen ja herkullinen sieni,mutta EI saa käyttää musteisena.Kiva kun sun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.Jos ne nyt niitä olivat,I hope so.

      • sakari62

        Halauisin vähän tietoo sekasienien hinnoista. esim karvalaukku/Haaparousku....Palonko on kilo/€


      • Nimetön
        sakari62 kirjoitti:

        Halauisin vähän tietoo sekasienien hinnoista. esim karvalaukku/Haaparousku....Palonko on kilo/€

        Tattien Italiaan viejä Dalla Valle maksaa herkkutateista tuoreena, lehtitietojen mukaan 3-4 e/kg. Ravintolat n. 9e/kg.
        Tässä muutamia nettiosoitteita joita kannattaa katsoa www.maajakotitalousnaiset.fi, www.martat.fi,www.4h.fi/top.www.arktisetaromi.fi
        esim.Martoilla on oikeus kirjoittaa sientenkerääjäkortteja jolloin kauppa sienet pitää tuntea. Joten kursseille vaan kun sellaisia järjestetään.


    • petrraraaa`

      Hei, Minusta sun kannattaa vaan opetella tunnistamaan sienet, kysy joltain asiantuntijalta apua, tai pyydä jotain tuttuasi, joka tietäisi sienistä. Menkää yhdessä vaikka sienestämään, niin hpön kertoisi sinulle sienistä:) itse opettelen sienet ulkoa. tai sitten ottaa sienireissulle mukaan sienikirjan, niin siitä läytyy perus-sienet, tai kyllä esim herkkutatin tai kanttarellin jokaikinen tunnistaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      140
      7895
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      41
      2039
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      25
      1980
    4. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      91
      1663
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      180
      1595
    6. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      107
      1050
    7. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      5
      989
    8. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      50
      955
    9. Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme

      Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri
      Ikävä
      28
      840
    10. Muistatko hänen

      Tuoksunsa? Saako se sinut syttymään? ❤️‍🔥
      Ikävä
      34
      822
    Aihe