Oletko tyytyväinen elämääsi?

Siksi koska ihminen ei pysty kantamaan itseään. Uskominen johonkin ei auta, ei edes uskominen Jumalaan. Pitää elää Jumalan lähellä. Mitä lähempänä ihminen elää Jumalaa, sen palkitsevampaa se on. Miksi?
No otetaanpa esimerkki. Moni ihmettelee, että kuka oikein on? Tai miettii, että mitä muut ajattelevat.
Ihminen yrittää hyvillä teoillaan, paremmilla tuloksillaan tai uusilla vaatteilla, uudella autolla jne. hake hyväksyntää. Jokainen miettii, että miksi olen täällä ja mihin olen menossa? Aivan takuulla. Kukaan ei ole täydellinen ja tästä esim. syntyy yhtälö, että syntyy kipuilevia lapsia.

Ihminen kipuilee omien erehdyksiensä, syyllisyytensä tai sitten sen kanssa, että joku muu on kohdellut huonosti. Näytä minulle ihminen, jolla ei ole ikäviä kokemuksia tai sellaisia asioita joita saattaa jopa pitkäänkin katua. Tätä ihminen yrittää jatkuvasti peittää esittämällä jotain muuta kuin on. Suorittamalla, tekemällä enemmän töitä, olemalla parempi ihminen (siinä onnistumatta ja taas ottaa päähän), ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Kuulostaako tutulle?

No miten Jumala tähän liittyy? Hän lähetti oman Poikansa ihmiseksi maan päälle. Jeesus kävi KAIKKI samat kivut läpi, hän kärsi nälkää, vilua ja kiusauksia.

Isän avulla hän selvisi kaikista. Hän olisi voinut olla MAHTAVA jumala, joka suuressa loistossaan voittaa kansat ja maat (sitä paholainen itseasiassa ehdottikin), mutta ei. Hän liikkui kaikkein eniten kärsivien joukossa, paransi sairaita, jakoi lohtua ja antoi syntejä anteeksi ja ivasi niitä, jotka luulivat olevansa "hyviä ihmisiä". Hän näki heidän läpi.

Suurin teko mitä Hän teki oli se, että syyttömänä meni ristille, kärsi kaiken kauhun (jopa kuoleman pelon), häpeän, kidutuksen ja siinäkin vielä kiusauksen. Hän olisi voinut paeta, pyytää Jumalan apuun ja perua koko homman. Mutta hän ei sitä tehnyt. Miksei? Koska omalla uhrillaan Jumalan Karitsana hän lunasti ei vaan Israelin vaan myös koko maailman ihmisten sen aikaisten ja nykyisten ihmisten synnit. Pahalla ei ole enää muuta valtaa kuin valhe.

Jeesus voitti kuoleman nousemalla ylös. Ja jokainen joka Häneen uskoo ja pyytää Häntä antamaan syntinsä anteeksi, antaa elämänsä Jeesukselle, pelastuu, saa syntinsä anteeksi ja Jumala astuu puikkoihin. Tämän jälkeen ihmiseltä ei puutu mitään mitä hän tarvitsee tullakseen toimeen. Jumala pitää huolen, vaikkei aina siltä tunnu. Ja jos Kristuksen seuraaja kuolee, hän menee kotiin. Varmuus tästä vapauttaa ihmisen elämään huoletonta ja pelotonta elämää.

Kristinusko on niin helppoa, että siitä on tehty liian vaikeata. Meillä on KAIKILLA mahdollisuus saada uusi elämä Kristuksessa. Sen jälkeen ihmiseen ei pysty synti, ei paha, eikä pelko. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa.

Eli kysymykseesi. Kun ihminen on VARMA että maailman kaikkeuden suurin voima kantaa häntä, mitä hän tarvitsisi maailmalta?
"Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." Sen jälkeen eivät ihmisten pilkka, loukkaukset eivätkä edes fyysisen väkivallan pelko kosketa. Tämä seuraa hyvin tiiviistä ja läheisestä luottamussuhteesta Jumalaan. Eikä luottamus synny tyhjästä, vaan ihmisellä pitää olla kokemusta siitä! Kokemus tuo varmuuden.

Esimerkki. Eilen olin kuulemassa kahta ihmistä. Toinen oli nuoruudessaan ollut menestyvä fyysikko ja liikeihminen samalla. Hänen elämänäs jostain syystä meni alamäkeen (avioero, alkoholismi jne.) siihen pisteeseen, että hän joi jo tenua jne. Vankilatkin olivat tuttuja. Hän tapasi juuri, kun oli päättänyt tappaa itsensä uskovan nuorukaisen ja hän tuli uskoon. Nykyään hän opettaa fysiikkaa koulussa, on erään ison järjestön toiminnanjohtaja eikä hänestä usko päällepäin millainen nuoruus on takana. Hänen laskujensa mukaan hän juonut 1000 litraa raakaa alkoholia elämänsä aikana ennen uskoontuloaan. Sen jo luulisi tehneen jotain. Uskoontulosta on 32 vuotta. Mitä hänen olisi käynyt ilman Jumalaa?

Toinen esimerkki. Nuori mies, joka oli käyttänyt huumeita 9 vuotta tuli elokuussa uskoon ja kaikki on jäänyt samantien. Kerta heitolla. Normaalissa päihdehoidossa ei kukaan pääse eroon kuukaudessa aineista. Tiedän työni puolesta mistä puhun.

Ihminen voi siis ajoittain olla onnellinen ilman Jumalaakin, mutta täydellisen varmuuden ja elämän tarkoituksen löytää vasta Kristuksen tuntemisen jälkeen. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä tuopin ääressä....

Moni jää osattomaksi, koska haluaa hakea elämäänsä tarkoitusta asioista, jotka katoavat. Harmi.

Jerusalemiin oli Jeesuksen ristiinnaulitsemista kokoontunut paljon ihmisiä. Jos tämä oli hullu, ketä kiinnosti? Jos hän oli vain puuseppä, ihmeen kiinnostuneita oltiin silti. Ihmeen tärkeäksi muodostui se, että hänet tuomittiin suurella kiihkolla kuolemaan. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään muuta kuin hyvää.

Tätä kuolemantuomiota täälläkin palstalla ahkerasti jaetaan. Ja kumman paljon tuo nasaretilainen puuseppä aiheuttaa täälläkin keskustelua, siitä huolimatta, että hän oli satua....????

Tai kumman paljon hänen elämäänsä on tutkittu, puolesta ja vastaan.
Onneksi itse koen hänen olemassaolonsa todeksi, joka päivä.
Jos ihminen vain uskaltaisi hädän tai vitutuksen hetkellä istua hetken hiljaa ja rukoille" Jeesus, sinä olet luvannut auttaa, auta nyt.", sen sijaan että vetää jotain turpiin tai pään täyteen, maailmassa olisi paljon vähemmän kärsimystä.
Maailmaan uskovat näkevät vain maailman ja sen ratkaisut. Kristukseen uskovat näkevät myös totuuden tämän maailman ulkopuolelle ja sen maailman voi löytää Raamatusta jos osaa lukea.

Apostoli34 kirjoitti:

Siksi koska ihminen ei pysty kantamaan itseään. Uskominen johonkin ei auta, ei edes uskominen Jumalaan. Pitää elää Jumalan lähellä. Mitä lähempänä ihminen elää Jumalaa, sen palkitsevampaa se on. Miksi?
No otetaanpa esimerkki. Moni ihmettelee, että kuka oikein on? Tai miettii, että mitä muut ajattelevat.
Ihminen yrittää hyvillä teoillaan, paremmilla tuloksillaan tai uusilla vaatteilla, uudella autolla jne. hake hyväksyntää. Jokainen miettii, että miksi olen täällä ja mihin olen menossa? Aivan takuulla. Kukaan ei ole täydellinen ja tästä esim. syntyy yhtälö, että syntyy kipuilevia lapsia.

Ihminen kipuilee omien erehdyksiensä, syyllisyytensä tai sitten sen kanssa, että joku muu on kohdellut huonosti. Näytä minulle ihminen, jolla ei ole ikäviä kokemuksia tai sellaisia asioita joita saattaa jopa pitkäänkin katua. Tätä ihminen yrittää jatkuvasti peittää esittämällä jotain muuta kuin on. Suorittamalla, tekemällä enemmän töitä, olemalla parempi ihminen (siinä onnistumatta ja taas ottaa päähän), ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Kuulostaako tutulle?

No miten Jumala tähän liittyy? Hän lähetti oman Poikansa ihmiseksi maan päälle. Jeesus kävi KAIKKI samat kivut läpi, hän kärsi nälkää, vilua ja kiusauksia.

Isän avulla hän selvisi kaikista. Hän olisi voinut olla MAHTAVA jumala, joka suuressa loistossaan voittaa kansat ja maat (sitä paholainen itseasiassa ehdottikin), mutta ei. Hän liikkui kaikkein eniten kärsivien joukossa, paransi sairaita, jakoi lohtua ja antoi syntejä anteeksi ja ivasi niitä, jotka luulivat olevansa "hyviä ihmisiä". Hän näki heidän läpi.

Suurin teko mitä Hän teki oli se, että syyttömänä meni ristille, kärsi kaiken kauhun (jopa kuoleman pelon), häpeän, kidutuksen ja siinäkin vielä kiusauksen. Hän olisi voinut paeta, pyytää Jumalan apuun ja perua koko homman. Mutta hän ei sitä tehnyt. Miksei? Koska omalla uhrillaan Jumalan Karitsana hän lunasti ei vaan Israelin vaan myös koko maailman ihmisten sen aikaisten ja nykyisten ihmisten synnit. Pahalla ei ole enää muuta valtaa kuin valhe.

Jeesus voitti kuoleman nousemalla ylös. Ja jokainen joka Häneen uskoo ja pyytää Häntä antamaan syntinsä anteeksi, antaa elämänsä Jeesukselle, pelastuu, saa syntinsä anteeksi ja Jumala astuu puikkoihin. Tämän jälkeen ihmiseltä ei puutu mitään mitä hän tarvitsee tullakseen toimeen. Jumala pitää huolen, vaikkei aina siltä tunnu. Ja jos Kristuksen seuraaja kuolee, hän menee kotiin. Varmuus tästä vapauttaa ihmisen elämään huoletonta ja pelotonta elämää.

Kristinusko on niin helppoa, että siitä on tehty liian vaikeata. Meillä on KAIKILLA mahdollisuus saada uusi elämä Kristuksessa. Sen jälkeen ihmiseen ei pysty synti, ei paha, eikä pelko. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa.

Eli kysymykseesi. Kun ihminen on VARMA että maailman kaikkeuden suurin voima kantaa häntä, mitä hän tarvitsisi maailmalta?
"Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." Sen jälkeen eivät ihmisten pilkka, loukkaukset eivätkä edes fyysisen väkivallan pelko kosketa. Tämä seuraa hyvin tiiviistä ja läheisestä luottamussuhteesta Jumalaan. Eikä luottamus synny tyhjästä, vaan ihmisellä pitää olla kokemusta siitä! Kokemus tuo varmuuden.

Esimerkki. Eilen olin kuulemassa kahta ihmistä. Toinen oli nuoruudessaan ollut menestyvä fyysikko ja liikeihminen samalla. Hänen elämänäs jostain syystä meni alamäkeen (avioero, alkoholismi jne.) siihen pisteeseen, että hän joi jo tenua jne. Vankilatkin olivat tuttuja. Hän tapasi juuri, kun oli päättänyt tappaa itsensä uskovan nuorukaisen ja hän tuli uskoon. Nykyään hän opettaa fysiikkaa koulussa, on erään ison järjestön toiminnanjohtaja eikä hänestä usko päällepäin millainen nuoruus on takana. Hänen laskujensa mukaan hän juonut 1000 litraa raakaa alkoholia elämänsä aikana ennen uskoontuloaan. Sen jo luulisi tehneen jotain. Uskoontulosta on 32 vuotta. Mitä hänen olisi käynyt ilman Jumalaa?

Toinen esimerkki. Nuori mies, joka oli käyttänyt huumeita 9 vuotta tuli elokuussa uskoon ja kaikki on jäänyt samantien. Kerta heitolla. Normaalissa päihdehoidossa ei kukaan pääse eroon kuukaudessa aineista. Tiedän työni puolesta mistä puhun.

Ihminen voi siis ajoittain olla onnellinen ilman Jumalaakin, mutta täydellisen varmuuden ja elämän tarkoituksen löytää vasta Kristuksen tuntemisen jälkeen. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä tuopin ääressä....

Moni jää osattomaksi, koska haluaa hakea elämäänsä tarkoitusta asioista, jotka katoavat. Harmi.

Jerusalemiin oli Jeesuksen ristiinnaulitsemista kokoontunut paljon ihmisiä. Jos tämä oli hullu, ketä kiinnosti? Jos hän oli vain puuseppä, ihmeen kiinnostuneita oltiin silti. Ihmeen tärkeäksi muodostui se, että hänet tuomittiin suurella kiihkolla kuolemaan. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään muuta kuin hyvää.

Tätä kuolemantuomiota täälläkin palstalla ahkerasti jaetaan. Ja kumman paljon tuo nasaretilainen puuseppä aiheuttaa täälläkin keskustelua, siitä huolimatta, että hän oli satua....????

Tai kumman paljon hänen elämäänsä on tutkittu, puolesta ja vastaan.
Onneksi itse koen hänen olemassaolonsa todeksi, joka päivä.
Jos ihminen vain uskaltaisi hädän tai vitutuksen hetkellä istua hetken hiljaa ja rukoille" Jeesus, sinä olet luvannut auttaa, auta nyt.", sen sijaan että vetää jotain turpiin tai pään täyteen, maailmassa olisi paljon vähemmän kärsimystä.
Maailmaan uskovat näkevät vain maailman ja sen ratkaisut. Kristukseen uskovat näkevät myös totuuden tämän maailman ulkopuolelle ja sen maailman voi löytää Raamatusta jos osaa lukea.

Lue lisää

Pitkä tarina. Tässä taisi olla se oleellinen:

>>Ihminen voi siis ajoittain olla onnellinen ilman Jumalaakin, mutta täydellisen varmuuden ja elämän tarkoituksen löytää vasta Kristuksen tuntemisen jälkeen. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä tuopin ääressä....

Apostoli34 kirjoitti:

Siksi koska ihminen ei pysty kantamaan itseään. Uskominen johonkin ei auta, ei edes uskominen Jumalaan. Pitää elää Jumalan lähellä. Mitä lähempänä ihminen elää Jumalaa, sen palkitsevampaa se on. Miksi?
No otetaanpa esimerkki. Moni ihmettelee, että kuka oikein on? Tai miettii, että mitä muut ajattelevat.
Ihminen yrittää hyvillä teoillaan, paremmilla tuloksillaan tai uusilla vaatteilla, uudella autolla jne. hake hyväksyntää. Jokainen miettii, että miksi olen täällä ja mihin olen menossa? Aivan takuulla. Kukaan ei ole täydellinen ja tästä esim. syntyy yhtälö, että syntyy kipuilevia lapsia.

Ihminen kipuilee omien erehdyksiensä, syyllisyytensä tai sitten sen kanssa, että joku muu on kohdellut huonosti. Näytä minulle ihminen, jolla ei ole ikäviä kokemuksia tai sellaisia asioita joita saattaa jopa pitkäänkin katua. Tätä ihminen yrittää jatkuvasti peittää esittämällä jotain muuta kuin on. Suorittamalla, tekemällä enemmän töitä, olemalla parempi ihminen (siinä onnistumatta ja taas ottaa päähän), ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Kuulostaako tutulle?

No miten Jumala tähän liittyy? Hän lähetti oman Poikansa ihmiseksi maan päälle. Jeesus kävi KAIKKI samat kivut läpi, hän kärsi nälkää, vilua ja kiusauksia.

Isän avulla hän selvisi kaikista. Hän olisi voinut olla MAHTAVA jumala, joka suuressa loistossaan voittaa kansat ja maat (sitä paholainen itseasiassa ehdottikin), mutta ei. Hän liikkui kaikkein eniten kärsivien joukossa, paransi sairaita, jakoi lohtua ja antoi syntejä anteeksi ja ivasi niitä, jotka luulivat olevansa "hyviä ihmisiä". Hän näki heidän läpi.

Suurin teko mitä Hän teki oli se, että syyttömänä meni ristille, kärsi kaiken kauhun (jopa kuoleman pelon), häpeän, kidutuksen ja siinäkin vielä kiusauksen. Hän olisi voinut paeta, pyytää Jumalan apuun ja perua koko homman. Mutta hän ei sitä tehnyt. Miksei? Koska omalla uhrillaan Jumalan Karitsana hän lunasti ei vaan Israelin vaan myös koko maailman ihmisten sen aikaisten ja nykyisten ihmisten synnit. Pahalla ei ole enää muuta valtaa kuin valhe.

Jeesus voitti kuoleman nousemalla ylös. Ja jokainen joka Häneen uskoo ja pyytää Häntä antamaan syntinsä anteeksi, antaa elämänsä Jeesukselle, pelastuu, saa syntinsä anteeksi ja Jumala astuu puikkoihin. Tämän jälkeen ihmiseltä ei puutu mitään mitä hän tarvitsee tullakseen toimeen. Jumala pitää huolen, vaikkei aina siltä tunnu. Ja jos Kristuksen seuraaja kuolee, hän menee kotiin. Varmuus tästä vapauttaa ihmisen elämään huoletonta ja pelotonta elämää.

Kristinusko on niin helppoa, että siitä on tehty liian vaikeata. Meillä on KAIKILLA mahdollisuus saada uusi elämä Kristuksessa. Sen jälkeen ihmiseen ei pysty synti, ei paha, eikä pelko. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa.

Eli kysymykseesi. Kun ihminen on VARMA että maailman kaikkeuden suurin voima kantaa häntä, mitä hän tarvitsisi maailmalta?
"Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." Sen jälkeen eivät ihmisten pilkka, loukkaukset eivätkä edes fyysisen väkivallan pelko kosketa. Tämä seuraa hyvin tiiviistä ja läheisestä luottamussuhteesta Jumalaan. Eikä luottamus synny tyhjästä, vaan ihmisellä pitää olla kokemusta siitä! Kokemus tuo varmuuden.

Esimerkki. Eilen olin kuulemassa kahta ihmistä. Toinen oli nuoruudessaan ollut menestyvä fyysikko ja liikeihminen samalla. Hänen elämänäs jostain syystä meni alamäkeen (avioero, alkoholismi jne.) siihen pisteeseen, että hän joi jo tenua jne. Vankilatkin olivat tuttuja. Hän tapasi juuri, kun oli päättänyt tappaa itsensä uskovan nuorukaisen ja hän tuli uskoon. Nykyään hän opettaa fysiikkaa koulussa, on erään ison järjestön toiminnanjohtaja eikä hänestä usko päällepäin millainen nuoruus on takana. Hänen laskujensa mukaan hän juonut 1000 litraa raakaa alkoholia elämänsä aikana ennen uskoontuloaan. Sen jo luulisi tehneen jotain. Uskoontulosta on 32 vuotta. Mitä hänen olisi käynyt ilman Jumalaa?

Toinen esimerkki. Nuori mies, joka oli käyttänyt huumeita 9 vuotta tuli elokuussa uskoon ja kaikki on jäänyt samantien. Kerta heitolla. Normaalissa päihdehoidossa ei kukaan pääse eroon kuukaudessa aineista. Tiedän työni puolesta mistä puhun.

Ihminen voi siis ajoittain olla onnellinen ilman Jumalaakin, mutta täydellisen varmuuden ja elämän tarkoituksen löytää vasta Kristuksen tuntemisen jälkeen. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä tuopin ääressä....

Moni jää osattomaksi, koska haluaa hakea elämäänsä tarkoitusta asioista, jotka katoavat. Harmi.

Jerusalemiin oli Jeesuksen ristiinnaulitsemista kokoontunut paljon ihmisiä. Jos tämä oli hullu, ketä kiinnosti? Jos hän oli vain puuseppä, ihmeen kiinnostuneita oltiin silti. Ihmeen tärkeäksi muodostui se, että hänet tuomittiin suurella kiihkolla kuolemaan. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään muuta kuin hyvää.

Tätä kuolemantuomiota täälläkin palstalla ahkerasti jaetaan. Ja kumman paljon tuo nasaretilainen puuseppä aiheuttaa täälläkin keskustelua, siitä huolimatta, että hän oli satua....????

Tai kumman paljon hänen elämäänsä on tutkittu, puolesta ja vastaan.
Onneksi itse koen hänen olemassaolonsa todeksi, joka päivä.
Jos ihminen vain uskaltaisi hädän tai vitutuksen hetkellä istua hetken hiljaa ja rukoille" Jeesus, sinä olet luvannut auttaa, auta nyt.", sen sijaan että vetää jotain turpiin tai pään täyteen, maailmassa olisi paljon vähemmän kärsimystä.
Maailmaan uskovat näkevät vain maailman ja sen ratkaisut. Kristukseen uskovat näkevät myös totuuden tämän maailman ulkopuolelle ja sen maailman voi löytää Raamatusta jos osaa lukea.

Lue lisää

"Siksi koska ihminen ei pysty kantamaan itseään."

Oikeastaan, kyllä pystyy. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka rakentavat elämäänsä ja ovat tyytyväisiä, jopa onnellisia, elämänsä laatuun.

"Pitää elää Jumalan lähellä."

Tosin ensin pitää tietää jumalan paikka, ennenkuin pystyy elämään moisen lähistöllä.

"Suorittamalla, tekemällä enemmän töitä, olemalla parempi ihminen (siinä onnistumatta ja taas ottaa päähän), ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Kuulostaako tutulle?"

Kyllä. Olen kuullut tuollaista itsesäälissä rypeviltä ihmisiltä, sekä ihmisiltä, jotka tahallisesti yrittävät demoralisoita ihmisiä väittäen että he ja heidän elämänsä on arvotonta roskaa.

"No miten Jumala tähän liittyy? Hän lähetti oman Poikansa ihmiseksi maan päälle. Jeesus kävi KAIKKI samat kivut läpi, hän kärsi nälkää, vilua ja kiusauksia."

Tästä ei ole mitään todisteita.

"Eli kysymykseesi. Kun ihminen on VARMA että maailman kaikkeuden suurin voima kantaa häntä, mitä hän tarvitsisi maailmalta?
"Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." Sen jälkeen eivät ihmisten pilkka, loukkaukset eivätkä edes fyysisen väkivallan pelko kosketa. Tämä seuraa hyvin tiiviistä ja läheisestä luottamussuhteesta Jumalaan. Eikä luottamus synny tyhjästä, vaan ihmisellä pitää olla kokemusta siitä! Kokemus tuo varmuuden."

Eli ihmisestä tulee passiivinen ja itsekeskeinen paskaläjä, jolla ei ole mitään inspiraatiota tai motivaatiota parantaa yhtikäs mitään. Sehän on todella hyvä vaihtoehto.

"Esimerkki. Eilen olin kuulemassa kahta ihmistä. Toinen oli nuoruudessaan ollut menestyvä fyysikko ja liikeihminen samalla. Hänen elämänäs jostain syystä meni alamäkeen (avioero, alkoholismi jne.) siihen pisteeseen, että hän joi jo tenua jne. Vankilatkin olivat tuttuja. Hän tapasi juuri, kun oli päättänyt tappaa itsensä uskovan nuorukaisen ja hän tuli uskoon. Nykyään hän opettaa fysiikkaa koulussa, on erään ison järjestön toiminnanjohtaja eikä hänestä usko päällepäin millainen nuoruus on takana. Hänen laskujensa mukaan hän juonut 1000 litraa raakaa alkoholia elämänsä aikana ennen uskoontuloaan. Sen jo luulisi tehneen jotain. Uskoontulosta on 32 vuotta. Mitä hänen olisi käynyt ilman Jumalaa?"

Tuo tyyppi hurahti johonkin uskonnolliseen lahkoon, ei tuolla ole mitään tekemistä jumalan kanssa.

"Toinen esimerkki. Nuori mies, joka oli käyttänyt huumeita 9 vuotta tuli elokuussa uskoon ja kaikki on jäänyt samantien. Kerta heitolla. Normaalissa päihdehoidossa ei kukaan pääse eroon kuukaudessa aineista. Tiedän työni puolesta mistä puhun."

Hyvä hänelle. Oliko tässä jutussa jokin ydin, joka osoittaa jumalan olevan olemassa?

"Ihminen voi siis ajoittain olla onnellinen ilman Jumalaakin, mutta täydellisen varmuuden ja elämän tarkoituksen löytää vasta Kristuksen tuntemisen jälkeen."

Ja hevonpaskat. Miksi muuten haluat muiden inhoavan omaa elämäänsä, koska he eivät elä täsmälleen samalla tavalla kuin sinä?

"Moni jää osattomaksi, koska haluaa hakea elämäänsä tarkoitusta asioista, jotka katoavat. Harmi."

Voisitko olla hieman enemmän omahyväisempi?

Sitä paitsi, asiat eivät katoa, vaan ihmisen suhtautuminen näihin asioihin muuttuu. Siinä on vissi ero. Sen takia ihmisiä ei missään nimessä saa vaatia tai opettaa elämään täysin staattista elämää.

"Jerusalemiin oli Jeesuksen ristiinnaulitsemista kokoontunut paljon ihmisiä. Jos tämä oli hullu, ketä kiinnosti? Jos hän oli vain puuseppä, ihmeen kiinnostuneita oltiin silti. Ihmeen tärkeäksi muodostui se, että hänet tuomittiin suurella kiihkolla kuolemaan. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään muuta kuin hyvää."

Mistä sinä sen tiedät? Oletko nähnyt Jeesuksen rikosrekisterin? Olitko paikan päällä? Seurasitko sinä Jessen elämän jokaikista tekoa ja ajatusta?

Väitteesi on täysin perusteeton.

"Tätä kuolemantuomiota täälläkin palstalla ahkerasti jaetaan. Ja kumman paljon tuo nasaretilainen puuseppä aiheuttaa täälläkin keskustelua, siitä huolimatta, että hän oli satua....????"

Ehkä se johtuu siitä, että jotkut idiootit yrittävät vain nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja jakaa tuomiota/vittuilua muille tämän sadun perusteella.

"Tai kumman paljon hänen elämäänsä on tutkittu, puolesta ja vastaan."

Koska nämä samaiset idiootit yrittävät manipuloida yhteiskuntaa ja muiden elämää tämän väitetyn elämän avulla.

"Jos ihminen vain uskaltaisi hädän tai vitutuksen hetkellä istua hetken hiljaa ja rukoille" Jeesus, sinä olet luvannut auttaa, auta nyt.", sen sijaan että vetää jotain turpiin tai pään täyteen, maailmassa olisi paljon vähemmän kärsimystä."

Niin, sen rukouksen ajan. Sitten kun mitään ei tapahdu ja näitä vituttaa entistä enemmän ajanhaaskaaminen moiseen turhuuteen, niin sitten kärsimystä on entistä enemmän.

"Maailmaan uskovat näkevät vain maailman ja sen ratkaisut. Kristukseen uskovat näkevät myös totuuden tämän maailman ulkopuolelle ja sen maailman voi löytää Raamatusta jos osaa lukea."

Taas tätä omahyväisyyttä ja itsensä nostamista/pönkittämistä. Olet säälittävä.

Apostoli34 kirjoitti:

Siksi koska ihminen ei pysty kantamaan itseään. Uskominen johonkin ei auta, ei edes uskominen Jumalaan. Pitää elää Jumalan lähellä. Mitä lähempänä ihminen elää Jumalaa, sen palkitsevampaa se on. Miksi?
No otetaanpa esimerkki. Moni ihmettelee, että kuka oikein on? Tai miettii, että mitä muut ajattelevat.
Ihminen yrittää hyvillä teoillaan, paremmilla tuloksillaan tai uusilla vaatteilla, uudella autolla jne. hake hyväksyntää. Jokainen miettii, että miksi olen täällä ja mihin olen menossa? Aivan takuulla. Kukaan ei ole täydellinen ja tästä esim. syntyy yhtälö, että syntyy kipuilevia lapsia.

Ihminen kipuilee omien erehdyksiensä, syyllisyytensä tai sitten sen kanssa, että joku muu on kohdellut huonosti. Näytä minulle ihminen, jolla ei ole ikäviä kokemuksia tai sellaisia asioita joita saattaa jopa pitkäänkin katua. Tätä ihminen yrittää jatkuvasti peittää esittämällä jotain muuta kuin on. Suorittamalla, tekemällä enemmän töitä, olemalla parempi ihminen (siinä onnistumatta ja taas ottaa päähän), ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Kuulostaako tutulle?

No miten Jumala tähän liittyy? Hän lähetti oman Poikansa ihmiseksi maan päälle. Jeesus kävi KAIKKI samat kivut läpi, hän kärsi nälkää, vilua ja kiusauksia.

Isän avulla hän selvisi kaikista. Hän olisi voinut olla MAHTAVA jumala, joka suuressa loistossaan voittaa kansat ja maat (sitä paholainen itseasiassa ehdottikin), mutta ei. Hän liikkui kaikkein eniten kärsivien joukossa, paransi sairaita, jakoi lohtua ja antoi syntejä anteeksi ja ivasi niitä, jotka luulivat olevansa "hyviä ihmisiä". Hän näki heidän läpi.

Suurin teko mitä Hän teki oli se, että syyttömänä meni ristille, kärsi kaiken kauhun (jopa kuoleman pelon), häpeän, kidutuksen ja siinäkin vielä kiusauksen. Hän olisi voinut paeta, pyytää Jumalan apuun ja perua koko homman. Mutta hän ei sitä tehnyt. Miksei? Koska omalla uhrillaan Jumalan Karitsana hän lunasti ei vaan Israelin vaan myös koko maailman ihmisten sen aikaisten ja nykyisten ihmisten synnit. Pahalla ei ole enää muuta valtaa kuin valhe.

Jeesus voitti kuoleman nousemalla ylös. Ja jokainen joka Häneen uskoo ja pyytää Häntä antamaan syntinsä anteeksi, antaa elämänsä Jeesukselle, pelastuu, saa syntinsä anteeksi ja Jumala astuu puikkoihin. Tämän jälkeen ihmiseltä ei puutu mitään mitä hän tarvitsee tullakseen toimeen. Jumala pitää huolen, vaikkei aina siltä tunnu. Ja jos Kristuksen seuraaja kuolee, hän menee kotiin. Varmuus tästä vapauttaa ihmisen elämään huoletonta ja pelotonta elämää.

Kristinusko on niin helppoa, että siitä on tehty liian vaikeata. Meillä on KAIKILLA mahdollisuus saada uusi elämä Kristuksessa. Sen jälkeen ihmiseen ei pysty synti, ei paha, eikä pelko. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa.

Eli kysymykseesi. Kun ihminen on VARMA että maailman kaikkeuden suurin voima kantaa häntä, mitä hän tarvitsisi maailmalta?
"Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." Sen jälkeen eivät ihmisten pilkka, loukkaukset eivätkä edes fyysisen väkivallan pelko kosketa. Tämä seuraa hyvin tiiviistä ja läheisestä luottamussuhteesta Jumalaan. Eikä luottamus synny tyhjästä, vaan ihmisellä pitää olla kokemusta siitä! Kokemus tuo varmuuden.

Esimerkki. Eilen olin kuulemassa kahta ihmistä. Toinen oli nuoruudessaan ollut menestyvä fyysikko ja liikeihminen samalla. Hänen elämänäs jostain syystä meni alamäkeen (avioero, alkoholismi jne.) siihen pisteeseen, että hän joi jo tenua jne. Vankilatkin olivat tuttuja. Hän tapasi juuri, kun oli päättänyt tappaa itsensä uskovan nuorukaisen ja hän tuli uskoon. Nykyään hän opettaa fysiikkaa koulussa, on erään ison järjestön toiminnanjohtaja eikä hänestä usko päällepäin millainen nuoruus on takana. Hänen laskujensa mukaan hän juonut 1000 litraa raakaa alkoholia elämänsä aikana ennen uskoontuloaan. Sen jo luulisi tehneen jotain. Uskoontulosta on 32 vuotta. Mitä hänen olisi käynyt ilman Jumalaa?

Toinen esimerkki. Nuori mies, joka oli käyttänyt huumeita 9 vuotta tuli elokuussa uskoon ja kaikki on jäänyt samantien. Kerta heitolla. Normaalissa päihdehoidossa ei kukaan pääse eroon kuukaudessa aineista. Tiedän työni puolesta mistä puhun.

Ihminen voi siis ajoittain olla onnellinen ilman Jumalaakin, mutta täydellisen varmuuden ja elämän tarkoituksen löytää vasta Kristuksen tuntemisen jälkeen. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä tuopin ääressä....

Moni jää osattomaksi, koska haluaa hakea elämäänsä tarkoitusta asioista, jotka katoavat. Harmi.

Jerusalemiin oli Jeesuksen ristiinnaulitsemista kokoontunut paljon ihmisiä. Jos tämä oli hullu, ketä kiinnosti? Jos hän oli vain puuseppä, ihmeen kiinnostuneita oltiin silti. Ihmeen tärkeäksi muodostui se, että hänet tuomittiin suurella kiihkolla kuolemaan. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään muuta kuin hyvää.

Tätä kuolemantuomiota täälläkin palstalla ahkerasti jaetaan. Ja kumman paljon tuo nasaretilainen puuseppä aiheuttaa täälläkin keskustelua, siitä huolimatta, että hän oli satua....????

Tai kumman paljon hänen elämäänsä on tutkittu, puolesta ja vastaan.
Onneksi itse koen hänen olemassaolonsa todeksi, joka päivä.
Jos ihminen vain uskaltaisi hädän tai vitutuksen hetkellä istua hetken hiljaa ja rukoille" Jeesus, sinä olet luvannut auttaa, auta nyt.", sen sijaan että vetää jotain turpiin tai pään täyteen, maailmassa olisi paljon vähemmän kärsimystä.
Maailmaan uskovat näkevät vain maailman ja sen ratkaisut. Kristukseen uskovat näkevät myös totuuden tämän maailman ulkopuolelle ja sen maailman voi löytää Raamatusta jos osaa lukea.

Lue lisää

Ymmärrän hyvin minkälaisen turvallisuuden tunteen kiihkouskovaisuus tuo, mutta on harhaa luulla että ilman uskoa ihminen ei voi olla onnellinen. Ihminen voi elää täysipainoista elämää ilman tarkoitusta. Voin jopa väittää että silloin kun jättää elämän tarkoituksen miettimisen taakseen ihan mistä syystä tahansa saa aina yhtäläisen turvallisuuden tunteen. Kiihkouskovaisena sinun voi olla vakea hyväksyä tätä, mutta on ihan oikeasti olemassa paljon ihmisiä jotka ovat onnellisia ilman uskoa.

Antti kirjoitti:

Ymmärrän hyvin minkälaisen turvallisuuden tunteen kiihkouskovaisuus tuo, mutta on harhaa luulla että ilman uskoa ihminen ei voi olla onnellinen. Ihminen voi elää täysipainoista elämää ilman tarkoitusta. Voin jopa väittää että silloin kun jättää elämän tarkoituksen miettimisen taakseen ihan mistä syystä tahansa saa aina yhtäläisen turvallisuuden tunteen. Kiihkouskovaisena sinun voi olla vakea hyväksyä tätä, mutta on ihan oikeasti olemassa paljon ihmisiä jotka ovat onnellisia ilman uskoa.

Lue lisää

"Ihminen voi elää täysipainoista elämää ilman tarkoitusta."

Missä ihmeen pullossa sinä olet kasvanut?

Suurin osa mielenterveysongelmista johtuu tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden tunteista. Siitä on kuule täysipainoinen elämä kaukana. Eikä se katso varallisuutta tai sosiaalista asemaa. Moni varakas, hyvin toimeen tuleva, menestynyt ihminen kärsii hirvittävästä tyhjyyden tunteesta. Kaikkea on mitä ikinä voi toivoa, mutta silti piinaa hirvittävä tyhjyys. Tarkoituksettomuus on yksi tuhoisimmista mielenterveyden ongelmista.

Ilman tarkoitusta elämällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin itsemurha. Ilman tarkoitusta elämä on täysin turha.

Ainoastaan tarkoitus, merkitys ja sisältö antavat syyn elää ja iloita elämästä.

Rakkaus
Agape: Ihminen luo elämään tarkoituksen epäitsekkäällä rakkaudellaan.
Eros: Seksuaalinen halu, rakkaus tuo sukupuolet yhteen.
Storge: Äiti huolehtii lapsistaan; lapsi rakastaa vanhempiaan.
Filia: Ystävyys luo elämään lämpöä; toinen tukee toistaan.
Filadelfia: Veljesrakkauttakin on olemassa; työtoveriakin rakastetaan.
Epithemia: Meillä on halu rakkauteen, ruokaan - haluamme rakastaa ja elää.
Pragma: Ihmiset rakastavat tietoa, joka mahdollistaa hyviä asioita.
Mania: Rakkaus voi olla joskus pakkomielteenomaista haluamista.

Ihmisen elämän tarkoitus on rakastamisessa ja rakastetuksi tulemisessa.

Ihminen joka elää ilman tarkoitusta, elää turhaan, tai oikeastaan..ei elä lainkaan

Tarkoitus on se mikä saa veremme kiertämään voimakkaamin. Se mikä saa meidät hehkumaan ja jopa uhmaamaan kuolemaa. Tarkoitus on se mikä saa meidä ELÄMÄÄN V O I M A K K A A S T I

koska sinä olet olemassa ja sinulla on elämä ja ruumis jolla on sielu.

että kirjoitti:

koska sinä olet olemassa ja sinulla on elämä ja ruumis jolla on sielu.

>>Siksi koska sinä olet olemassa ja sinulla on elämä ja ruumis jolla on sielu.

Apostoli34 kirjoitti:

Siksi koska ihminen ei pysty kantamaan itseään. Uskominen johonkin ei auta, ei edes uskominen Jumalaan. Pitää elää Jumalan lähellä. Mitä lähempänä ihminen elää Jumalaa, sen palkitsevampaa se on. Miksi?
No otetaanpa esimerkki. Moni ihmettelee, että kuka oikein on? Tai miettii, että mitä muut ajattelevat.
Ihminen yrittää hyvillä teoillaan, paremmilla tuloksillaan tai uusilla vaatteilla, uudella autolla jne. hake hyväksyntää. Jokainen miettii, että miksi olen täällä ja mihin olen menossa? Aivan takuulla. Kukaan ei ole täydellinen ja tästä esim. syntyy yhtälö, että syntyy kipuilevia lapsia.

Ihminen kipuilee omien erehdyksiensä, syyllisyytensä tai sitten sen kanssa, että joku muu on kohdellut huonosti. Näytä minulle ihminen, jolla ei ole ikäviä kokemuksia tai sellaisia asioita joita saattaa jopa pitkäänkin katua. Tätä ihminen yrittää jatkuvasti peittää esittämällä jotain muuta kuin on. Suorittamalla, tekemällä enemmän töitä, olemalla parempi ihminen (siinä onnistumatta ja taas ottaa päähän), ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Kuulostaako tutulle?

No miten Jumala tähän liittyy? Hän lähetti oman Poikansa ihmiseksi maan päälle. Jeesus kävi KAIKKI samat kivut läpi, hän kärsi nälkää, vilua ja kiusauksia.

Isän avulla hän selvisi kaikista. Hän olisi voinut olla MAHTAVA jumala, joka suuressa loistossaan voittaa kansat ja maat (sitä paholainen itseasiassa ehdottikin), mutta ei. Hän liikkui kaikkein eniten kärsivien joukossa, paransi sairaita, jakoi lohtua ja antoi syntejä anteeksi ja ivasi niitä, jotka luulivat olevansa "hyviä ihmisiä". Hän näki heidän läpi.

Suurin teko mitä Hän teki oli se, että syyttömänä meni ristille, kärsi kaiken kauhun (jopa kuoleman pelon), häpeän, kidutuksen ja siinäkin vielä kiusauksen. Hän olisi voinut paeta, pyytää Jumalan apuun ja perua koko homman. Mutta hän ei sitä tehnyt. Miksei? Koska omalla uhrillaan Jumalan Karitsana hän lunasti ei vaan Israelin vaan myös koko maailman ihmisten sen aikaisten ja nykyisten ihmisten synnit. Pahalla ei ole enää muuta valtaa kuin valhe.

Jeesus voitti kuoleman nousemalla ylös. Ja jokainen joka Häneen uskoo ja pyytää Häntä antamaan syntinsä anteeksi, antaa elämänsä Jeesukselle, pelastuu, saa syntinsä anteeksi ja Jumala astuu puikkoihin. Tämän jälkeen ihmiseltä ei puutu mitään mitä hän tarvitsee tullakseen toimeen. Jumala pitää huolen, vaikkei aina siltä tunnu. Ja jos Kristuksen seuraaja kuolee, hän menee kotiin. Varmuus tästä vapauttaa ihmisen elämään huoletonta ja pelotonta elämää.

Kristinusko on niin helppoa, että siitä on tehty liian vaikeata. Meillä on KAIKILLA mahdollisuus saada uusi elämä Kristuksessa. Sen jälkeen ihmiseen ei pysty synti, ei paha, eikä pelko. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa.

Eli kysymykseesi. Kun ihminen on VARMA että maailman kaikkeuden suurin voima kantaa häntä, mitä hän tarvitsisi maailmalta?
"Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." Sen jälkeen eivät ihmisten pilkka, loukkaukset eivätkä edes fyysisen väkivallan pelko kosketa. Tämä seuraa hyvin tiiviistä ja läheisestä luottamussuhteesta Jumalaan. Eikä luottamus synny tyhjästä, vaan ihmisellä pitää olla kokemusta siitä! Kokemus tuo varmuuden.

Esimerkki. Eilen olin kuulemassa kahta ihmistä. Toinen oli nuoruudessaan ollut menestyvä fyysikko ja liikeihminen samalla. Hänen elämänäs jostain syystä meni alamäkeen (avioero, alkoholismi jne.) siihen pisteeseen, että hän joi jo tenua jne. Vankilatkin olivat tuttuja. Hän tapasi juuri, kun oli päättänyt tappaa itsensä uskovan nuorukaisen ja hän tuli uskoon. Nykyään hän opettaa fysiikkaa koulussa, on erään ison järjestön toiminnanjohtaja eikä hänestä usko päällepäin millainen nuoruus on takana. Hänen laskujensa mukaan hän juonut 1000 litraa raakaa alkoholia elämänsä aikana ennen uskoontuloaan. Sen jo luulisi tehneen jotain. Uskoontulosta on 32 vuotta. Mitä hänen olisi käynyt ilman Jumalaa?

Toinen esimerkki. Nuori mies, joka oli käyttänyt huumeita 9 vuotta tuli elokuussa uskoon ja kaikki on jäänyt samantien. Kerta heitolla. Normaalissa päihdehoidossa ei kukaan pääse eroon kuukaudessa aineista. Tiedän työni puolesta mistä puhun.

Ihminen voi siis ajoittain olla onnellinen ilman Jumalaakin, mutta täydellisen varmuuden ja elämän tarkoituksen löytää vasta Kristuksen tuntemisen jälkeen. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä tuopin ääressä....

Moni jää osattomaksi, koska haluaa hakea elämäänsä tarkoitusta asioista, jotka katoavat. Harmi.

Jerusalemiin oli Jeesuksen ristiinnaulitsemista kokoontunut paljon ihmisiä. Jos tämä oli hullu, ketä kiinnosti? Jos hän oli vain puuseppä, ihmeen kiinnostuneita oltiin silti. Ihmeen tärkeäksi muodostui se, että hänet tuomittiin suurella kiihkolla kuolemaan. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään muuta kuin hyvää.

Tätä kuolemantuomiota täälläkin palstalla ahkerasti jaetaan. Ja kumman paljon tuo nasaretilainen puuseppä aiheuttaa täälläkin keskustelua, siitä huolimatta, että hän oli satua....????

Tai kumman paljon hänen elämäänsä on tutkittu, puolesta ja vastaan.
Onneksi itse koen hänen olemassaolonsa todeksi, joka päivä.
Jos ihminen vain uskaltaisi hädän tai vitutuksen hetkellä istua hetken hiljaa ja rukoille" Jeesus, sinä olet luvannut auttaa, auta nyt.", sen sijaan että vetää jotain turpiin tai pään täyteen, maailmassa olisi paljon vähemmän kärsimystä.
Maailmaan uskovat näkevät vain maailman ja sen ratkaisut. Kristukseen uskovat näkevät myös totuuden tämän maailman ulkopuolelle ja sen maailman voi löytää Raamatusta jos osaa lukea.

Lue lisää

omalta kohdaltani, aamen= totisesti, totta jne. Eli noin mä myös uskon ja miks koska omalla kohdalla 27 vuotiaana Jumala lahjoitti mulle uskon Jeesukseen Kristukseen, eikä ole ottanut pois.Siitä on kulunut nyt 24v.

jason_dax kirjoitti:

"Siksi koska ihminen ei pysty kantamaan itseään."

Oikeastaan, kyllä pystyy. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka rakentavat elämäänsä ja ovat tyytyväisiä, jopa onnellisia, elämänsä laatuun.

"Pitää elää Jumalan lähellä."

Tosin ensin pitää tietää jumalan paikka, ennenkuin pystyy elämään moisen lähistöllä.

"Suorittamalla, tekemällä enemmän töitä, olemalla parempi ihminen (siinä onnistumatta ja taas ottaa päähän), ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Kuulostaako tutulle?"

Kyllä. Olen kuullut tuollaista itsesäälissä rypeviltä ihmisiltä, sekä ihmisiltä, jotka tahallisesti yrittävät demoralisoita ihmisiä väittäen että he ja heidän elämänsä on arvotonta roskaa.

"No miten Jumala tähän liittyy? Hän lähetti oman Poikansa ihmiseksi maan päälle. Jeesus kävi KAIKKI samat kivut läpi, hän kärsi nälkää, vilua ja kiusauksia."

Tästä ei ole mitään todisteita.

"Eli kysymykseesi. Kun ihminen on VARMA että maailman kaikkeuden suurin voima kantaa häntä, mitä hän tarvitsisi maailmalta?
"Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." Sen jälkeen eivät ihmisten pilkka, loukkaukset eivätkä edes fyysisen väkivallan pelko kosketa. Tämä seuraa hyvin tiiviistä ja läheisestä luottamussuhteesta Jumalaan. Eikä luottamus synny tyhjästä, vaan ihmisellä pitää olla kokemusta siitä! Kokemus tuo varmuuden."

Eli ihmisestä tulee passiivinen ja itsekeskeinen paskaläjä, jolla ei ole mitään inspiraatiota tai motivaatiota parantaa yhtikäs mitään. Sehän on todella hyvä vaihtoehto.

"Esimerkki. Eilen olin kuulemassa kahta ihmistä. Toinen oli nuoruudessaan ollut menestyvä fyysikko ja liikeihminen samalla. Hänen elämänäs jostain syystä meni alamäkeen (avioero, alkoholismi jne.) siihen pisteeseen, että hän joi jo tenua jne. Vankilatkin olivat tuttuja. Hän tapasi juuri, kun oli päättänyt tappaa itsensä uskovan nuorukaisen ja hän tuli uskoon. Nykyään hän opettaa fysiikkaa koulussa, on erään ison järjestön toiminnanjohtaja eikä hänestä usko päällepäin millainen nuoruus on takana. Hänen laskujensa mukaan hän juonut 1000 litraa raakaa alkoholia elämänsä aikana ennen uskoontuloaan. Sen jo luulisi tehneen jotain. Uskoontulosta on 32 vuotta. Mitä hänen olisi käynyt ilman Jumalaa?"

Tuo tyyppi hurahti johonkin uskonnolliseen lahkoon, ei tuolla ole mitään tekemistä jumalan kanssa.

"Toinen esimerkki. Nuori mies, joka oli käyttänyt huumeita 9 vuotta tuli elokuussa uskoon ja kaikki on jäänyt samantien. Kerta heitolla. Normaalissa päihdehoidossa ei kukaan pääse eroon kuukaudessa aineista. Tiedän työni puolesta mistä puhun."

Hyvä hänelle. Oliko tässä jutussa jokin ydin, joka osoittaa jumalan olevan olemassa?

"Ihminen voi siis ajoittain olla onnellinen ilman Jumalaakin, mutta täydellisen varmuuden ja elämän tarkoituksen löytää vasta Kristuksen tuntemisen jälkeen."

Ja hevonpaskat. Miksi muuten haluat muiden inhoavan omaa elämäänsä, koska he eivät elä täsmälleen samalla tavalla kuin sinä?

"Moni jää osattomaksi, koska haluaa hakea elämäänsä tarkoitusta asioista, jotka katoavat. Harmi."

Voisitko olla hieman enemmän omahyväisempi?

Sitä paitsi, asiat eivät katoa, vaan ihmisen suhtautuminen näihin asioihin muuttuu. Siinä on vissi ero. Sen takia ihmisiä ei missään nimessä saa vaatia tai opettaa elämään täysin staattista elämää.

"Jerusalemiin oli Jeesuksen ristiinnaulitsemista kokoontunut paljon ihmisiä. Jos tämä oli hullu, ketä kiinnosti? Jos hän oli vain puuseppä, ihmeen kiinnostuneita oltiin silti. Ihmeen tärkeäksi muodostui se, että hänet tuomittiin suurella kiihkolla kuolemaan. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään muuta kuin hyvää."

Mistä sinä sen tiedät? Oletko nähnyt Jeesuksen rikosrekisterin? Olitko paikan päällä? Seurasitko sinä Jessen elämän jokaikista tekoa ja ajatusta?

Väitteesi on täysin perusteeton.

"Tätä kuolemantuomiota täälläkin palstalla ahkerasti jaetaan. Ja kumman paljon tuo nasaretilainen puuseppä aiheuttaa täälläkin keskustelua, siitä huolimatta, että hän oli satua....????"

Ehkä se johtuu siitä, että jotkut idiootit yrittävät vain nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja jakaa tuomiota/vittuilua muille tämän sadun perusteella.

"Tai kumman paljon hänen elämäänsä on tutkittu, puolesta ja vastaan."

Koska nämä samaiset idiootit yrittävät manipuloida yhteiskuntaa ja muiden elämää tämän väitetyn elämän avulla.

"Jos ihminen vain uskaltaisi hädän tai vitutuksen hetkellä istua hetken hiljaa ja rukoille" Jeesus, sinä olet luvannut auttaa, auta nyt.", sen sijaan että vetää jotain turpiin tai pään täyteen, maailmassa olisi paljon vähemmän kärsimystä."

Niin, sen rukouksen ajan. Sitten kun mitään ei tapahdu ja näitä vituttaa entistä enemmän ajanhaaskaaminen moiseen turhuuteen, niin sitten kärsimystä on entistä enemmän.

"Maailmaan uskovat näkevät vain maailman ja sen ratkaisut. Kristukseen uskovat näkevät myös totuuden tämän maailman ulkopuolelle ja sen maailman voi löytää Raamatusta jos osaa lukea."

Taas tätä omahyväisyyttä ja itsensä nostamista/pönkittämistä. Olet säälittävä.

Lue lisää

vastausta.Miten voit noin sanoa?Mä ainakin oon saanut niin monta rukousvastausta etten edes muista lukumäärää.Sulla oli monta muutakin perusteetonta väitettä, mutta vain tähän yhteen puutun.Sitten kun haluat listan rukousvastauksista joita olen saanut, saat sen.

rukoukseen saa kirjoitti:

vastausta.Miten voit noin sanoa?Mä ainakin oon saanut niin monta rukousvastausta etten edes muista lukumäärää.Sulla oli monta muutakin perusteetonta väitettä, mutta vain tähän yhteen puutun.Sitten kun haluat listan rukousvastauksista joita olen saanut, saat sen.

Lue lisää

millaisia ne rukoukset ovat olleet, ja muista listata myös ne, jotka eivät ole toteutuneet.

Jos joka ilta rukoilee, että herää aamulla, (eikä koskaan rukoile mitään muuta), saa noille aika hyvän onnistumisprosentin. Muttei se mitään Jumalasta todista.

Tavoitteeton kirjoitti:

Pitkä tarina. Tässä taisi olla se oleellinen:

>>Ihminen voi siis ajoittain olla onnellinen ilman Jumalaakin, mutta täydellisen varmuuden ja elämän tarkoituksen löytää vasta Kristuksen tuntemisen jälkeen. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä tuopin ääressä....

Lue lisää

Buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen, taolaisuuteen jne,jne. Kaikissa pitää suorittaa jotain, jotta saavuttaa jotain. Mutta eipä näitä asioita järjellä selitetä. Ne pitää kokea. Ja nähdä. Olen tutustunut erilaisiin filosofeihin ja harjoittanut (siis yrittänyt) zen-buddhismia, kehittänyt itseäni ratkaisukeskeisillä menetelmillä, pedagogioilla, liikunnalla (juossut mm. maratonin.). Mikään ei antanut samaa vastausta ihmisenä olemiseen. Mutta tämä onkin minun kokemukseni ja minun puolestani jokaisen Totuus tulee itse löytää, minä voi vain kertoa asiaa eteenpäin. Ketään minä en saa ympäripuhuttua, niinkuin ei minuakaan saanut. Kunnes Jumala puuttui asiaan. Minulla on liian paljon kokemuksia rukousvastauksista ja Jumalan teoista elämässäni, jotta luopuisin uskostan ja alkaisin uskomaan, johonkin joka ei kestä.

P.s ja enempää muihin uskontoihin minun ei tarvitse tutustua kun on löytänyt kotiin.

rukoukseen saa kirjoitti:

vastausta.Miten voit noin sanoa?Mä ainakin oon saanut niin monta rukousvastausta etten edes muista lukumäärää.Sulla oli monta muutakin perusteetonta väitettä, mutta vain tähän yhteen puutun.Sitten kun haluat listan rukousvastauksista joita olen saanut, saat sen.

Lue lisää

Pieni rajoitus siihen listaan:
Listaa vain ne, jotka ovat yksiselitteisesti yliluonnollisen tapahtuman aikaansaannoksia.

Samalla voisit osoittaa mikä jumala on ko. rukouksiin vastannut. Eliminaatio-metodia en kaipaa, vaan sen pitää olla myös yksiselitteinen.

Apostoli34 kirjoitti:

Buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen, taolaisuuteen jne,jne. Kaikissa pitää suorittaa jotain, jotta saavuttaa jotain. Mutta eipä näitä asioita järjellä selitetä. Ne pitää kokea. Ja nähdä. Olen tutustunut erilaisiin filosofeihin ja harjoittanut (siis yrittänyt) zen-buddhismia, kehittänyt itseäni ratkaisukeskeisillä menetelmillä, pedagogioilla, liikunnalla (juossut mm. maratonin.). Mikään ei antanut samaa vastausta ihmisenä olemiseen. Mutta tämä onkin minun kokemukseni ja minun puolestani jokaisen Totuus tulee itse löytää, minä voi vain kertoa asiaa eteenpäin. Ketään minä en saa ympäripuhuttua, niinkuin ei minuakaan saanut. Kunnes Jumala puuttui asiaan. Minulla on liian paljon kokemuksia rukousvastauksista ja Jumalan teoista elämässäni, jotta luopuisin uskostan ja alkaisin uskomaan, johonkin joka ei kestä.

P.s ja enempää muihin uskontoihin minun ei tarvitse tutustua kun on löytänyt kotiin.

Lue lisää

... kaikki, jonka on saanut ilmaiseksi, on arvotonta.
Uskonto elämän ja maailmanmenon ymmärtämisen välineenä oli järkevää käytöstä Cro Magnonilta, mutta nyt, 30 000 vuota myöhemmin? Miksi uskoa johonkin jutalaiseen kapinoitsijaan, jonka seuraajat tekivät hänestä jumalan liitämällä häneen useiden lähi-idän kuolleista heränneiden jumalien ominaisuksia.

huoh kirjoitti:

"Ihminen voi elää täysipainoista elämää ilman tarkoitusta."

Missä ihmeen pullossa sinä olet kasvanut?

Suurin osa mielenterveysongelmista johtuu tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden tunteista. Siitä on kuule täysipainoinen elämä kaukana. Eikä se katso varallisuutta tai sosiaalista asemaa. Moni varakas, hyvin toimeen tuleva, menestynyt ihminen kärsii hirvittävästä tyhjyyden tunteesta. Kaikkea on mitä ikinä voi toivoa, mutta silti piinaa hirvittävä tyhjyys. Tarkoituksettomuus on yksi tuhoisimmista mielenterveyden ongelmista.

Ilman tarkoitusta elämällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin itsemurha. Ilman tarkoitusta elämä on täysin turha.

Ainoastaan tarkoitus, merkitys ja sisältö antavat syyn elää ja iloita elämästä.

Rakkaus
Agape: Ihminen luo elämään tarkoituksen epäitsekkäällä rakkaudellaan.
Eros: Seksuaalinen halu, rakkaus tuo sukupuolet yhteen.
Storge: Äiti huolehtii lapsistaan; lapsi rakastaa vanhempiaan.
Filia: Ystävyys luo elämään lämpöä; toinen tukee toistaan.
Filadelfia: Veljesrakkauttakin on olemassa; työtoveriakin rakastetaan.
Epithemia: Meillä on halu rakkauteen, ruokaan - haluamme rakastaa ja elää.
Pragma: Ihmiset rakastavat tietoa, joka mahdollistaa hyviä asioita.
Mania: Rakkaus voi olla joskus pakkomielteenomaista haluamista.

Ihmisen elämän tarkoitus on rakastamisessa ja rakastetuksi tulemisessa.

Ihminen joka elää ilman tarkoitusta, elää turhaan, tai oikeastaan..ei elä lainkaan

Tarkoitus on se mikä saa veremme kiertämään voimakkaamin. Se mikä saa meidät hehkumaan ja jopa uhmaamaan kuolemaa. Tarkoitus on se mikä saa meidä ELÄMÄÄN V O I M A K K A A S T I

Lue lisää

Ehkä ilmaisin itseni epäselvästi, joten tarkennan.

Elämä itsessään on arvokasta - sille ei tarvitse etsiä tarkoitusta uskonnoista tai kulteista. Kiihkouskovaisuus on juuri osoitus siitä ettei ihminen osaa elää elämäänsä itse, ja tarvitsee satuolennon jolle voi elämänsä antaa.

jason_dax kirjoitti:

"Siksi koska ihminen ei pysty kantamaan itseään."

Oikeastaan, kyllä pystyy. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka rakentavat elämäänsä ja ovat tyytyväisiä, jopa onnellisia, elämänsä laatuun.

"Pitää elää Jumalan lähellä."

Tosin ensin pitää tietää jumalan paikka, ennenkuin pystyy elämään moisen lähistöllä.

"Suorittamalla, tekemällä enemmän töitä, olemalla parempi ihminen (siinä onnistumatta ja taas ottaa päähän), ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Kuulostaako tutulle?"

Kyllä. Olen kuullut tuollaista itsesäälissä rypeviltä ihmisiltä, sekä ihmisiltä, jotka tahallisesti yrittävät demoralisoita ihmisiä väittäen että he ja heidän elämänsä on arvotonta roskaa.

"No miten Jumala tähän liittyy? Hän lähetti oman Poikansa ihmiseksi maan päälle. Jeesus kävi KAIKKI samat kivut läpi, hän kärsi nälkää, vilua ja kiusauksia."

Tästä ei ole mitään todisteita.

"Eli kysymykseesi. Kun ihminen on VARMA että maailman kaikkeuden suurin voima kantaa häntä, mitä hän tarvitsisi maailmalta?
"Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." Sen jälkeen eivät ihmisten pilkka, loukkaukset eivätkä edes fyysisen väkivallan pelko kosketa. Tämä seuraa hyvin tiiviistä ja läheisestä luottamussuhteesta Jumalaan. Eikä luottamus synny tyhjästä, vaan ihmisellä pitää olla kokemusta siitä! Kokemus tuo varmuuden."

Eli ihmisestä tulee passiivinen ja itsekeskeinen paskaläjä, jolla ei ole mitään inspiraatiota tai motivaatiota parantaa yhtikäs mitään. Sehän on todella hyvä vaihtoehto.

"Esimerkki. Eilen olin kuulemassa kahta ihmistä. Toinen oli nuoruudessaan ollut menestyvä fyysikko ja liikeihminen samalla. Hänen elämänäs jostain syystä meni alamäkeen (avioero, alkoholismi jne.) siihen pisteeseen, että hän joi jo tenua jne. Vankilatkin olivat tuttuja. Hän tapasi juuri, kun oli päättänyt tappaa itsensä uskovan nuorukaisen ja hän tuli uskoon. Nykyään hän opettaa fysiikkaa koulussa, on erään ison järjestön toiminnanjohtaja eikä hänestä usko päällepäin millainen nuoruus on takana. Hänen laskujensa mukaan hän juonut 1000 litraa raakaa alkoholia elämänsä aikana ennen uskoontuloaan. Sen jo luulisi tehneen jotain. Uskoontulosta on 32 vuotta. Mitä hänen olisi käynyt ilman Jumalaa?"

Tuo tyyppi hurahti johonkin uskonnolliseen lahkoon, ei tuolla ole mitään tekemistä jumalan kanssa.

"Toinen esimerkki. Nuori mies, joka oli käyttänyt huumeita 9 vuotta tuli elokuussa uskoon ja kaikki on jäänyt samantien. Kerta heitolla. Normaalissa päihdehoidossa ei kukaan pääse eroon kuukaudessa aineista. Tiedän työni puolesta mistä puhun."

Hyvä hänelle. Oliko tässä jutussa jokin ydin, joka osoittaa jumalan olevan olemassa?

"Ihminen voi siis ajoittain olla onnellinen ilman Jumalaakin, mutta täydellisen varmuuden ja elämän tarkoituksen löytää vasta Kristuksen tuntemisen jälkeen."

Ja hevonpaskat. Miksi muuten haluat muiden inhoavan omaa elämäänsä, koska he eivät elä täsmälleen samalla tavalla kuin sinä?

"Moni jää osattomaksi, koska haluaa hakea elämäänsä tarkoitusta asioista, jotka katoavat. Harmi."

Voisitko olla hieman enemmän omahyväisempi?

Sitä paitsi, asiat eivät katoa, vaan ihmisen suhtautuminen näihin asioihin muuttuu. Siinä on vissi ero. Sen takia ihmisiä ei missään nimessä saa vaatia tai opettaa elämään täysin staattista elämää.

"Jerusalemiin oli Jeesuksen ristiinnaulitsemista kokoontunut paljon ihmisiä. Jos tämä oli hullu, ketä kiinnosti? Jos hän oli vain puuseppä, ihmeen kiinnostuneita oltiin silti. Ihmeen tärkeäksi muodostui se, että hänet tuomittiin suurella kiihkolla kuolemaan. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään muuta kuin hyvää."

Mistä sinä sen tiedät? Oletko nähnyt Jeesuksen rikosrekisterin? Olitko paikan päällä? Seurasitko sinä Jessen elämän jokaikista tekoa ja ajatusta?

Väitteesi on täysin perusteeton.

"Tätä kuolemantuomiota täälläkin palstalla ahkerasti jaetaan. Ja kumman paljon tuo nasaretilainen puuseppä aiheuttaa täälläkin keskustelua, siitä huolimatta, että hän oli satua....????"

Ehkä se johtuu siitä, että jotkut idiootit yrittävät vain nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja jakaa tuomiota/vittuilua muille tämän sadun perusteella.

"Tai kumman paljon hänen elämäänsä on tutkittu, puolesta ja vastaan."

Koska nämä samaiset idiootit yrittävät manipuloida yhteiskuntaa ja muiden elämää tämän väitetyn elämän avulla.

"Jos ihminen vain uskaltaisi hädän tai vitutuksen hetkellä istua hetken hiljaa ja rukoille" Jeesus, sinä olet luvannut auttaa, auta nyt.", sen sijaan että vetää jotain turpiin tai pään täyteen, maailmassa olisi paljon vähemmän kärsimystä."

Niin, sen rukouksen ajan. Sitten kun mitään ei tapahdu ja näitä vituttaa entistä enemmän ajanhaaskaaminen moiseen turhuuteen, niin sitten kärsimystä on entistä enemmän.

"Maailmaan uskovat näkevät vain maailman ja sen ratkaisut. Kristukseen uskovat näkevät myös totuuden tämän maailman ulkopuolelle ja sen maailman voi löytää Raamatusta jos osaa lukea."

Taas tätä omahyväisyyttä ja itsensä nostamista/pönkittämistä. Olet säälittävä.

Lue lisää

Sinä et varmaan muista, että olen useaan kertaan tuonut esiin sen, että en ole uskoa saanut äidinmaidossa. Vanhempani eivät ole olleet uskovaisia, osa kavereista kyllä.

Kuulostat olevan täynnä vihaa uskovia ihmisiä kohtaa, haukut idiootiksi ja paskaläjäksi. Kiitos!
Myös itsekeskeiseksi mainitsit. Hmmm... Ihminen joka antaa kaiken kunnian Jumalalle, jos tekee hyvää, ei ota palkkioita välttämättä auttamistyöstään, tekee kaduilla töitä tai kehityskentällä ankeissa olosuhteissa, onkin yht.äkkiä itsekäs? Ok.

Ihminen ei pysty itseään kantamaan, hän tarvitsee muita siihen. Kun sairastut vakavasti tajuat sen viimeistään silloin. Miljardit ihmiset? Maailmassa on n. 5.5 mrd ihmistä. Mistä tiedät mihin he onnellisuutensa perustavat? Kristittyjä on aika iso osa.... Ei uskossa eläminen estä elämän rakentamista (perhettä, opiskelua jne.)...

Ihminen joka elää itsesäälissä, on toivoton. Kovin moni uskova ei ole toivoton, eikä valita elämäänsä. Vaan kiittää myös vastoinkäymisestä. Uskossa elävä nimittäin kiittää myös kärsimykseksestä, eikä jää säälimään itseään.

Mutta jason, olen onnellinen puolestasi, jos tulet toimeen omillasi, olet vahva ja selviytyjä. Kuulostatkin hyvin onnelliselta ja iloiselta ihmiseltä.

Itseasiassa olet oikeassa. Minä en välitä mitä ihmiset sanovat minusta tai mielipiteistäni. Parempi on totella Herraa kuin ihmistä. Jeesusta syytettiin Jumalanpilkasta. Nyt uskovia syytetään ihmisenpilkasta. Mutta ihmiset häviävät. Jumala ei. Ihminen jää aina Jumalalle toiseksi. Ei Luojaansa vastaa kannata pullikoida. Ei saviastiakaan valita tekijälleen. Toki voit valittaa ja epäillä, haukkua uskovia jne. Mutta lopputulos on aina sama. Minä tiedän minne menen, jos kuolen (ellen anna maailman houkutella takaisin), entäs sinä? Minulla ei ole hätää, voin elää jokaisen päivän kiitollisena ja onnellisena. Joka aamu saan kiittää Herraa uudesta päivästä ja kiitän siitäkin, jos Hän kutsuu pois.

"Tuo tyyppi hurahti johonkin uskonnolliseen lahkoon, ei tuolla ole mitään tekemistä jumalan kanssa."

Olitko paikalla? Minä olin, hän seisoi minusta 2 m: n päässä puhumassa.

"Hyvä hänelle. Oliko tässä jutussa jokin ydin, joka osoittaa jumalan olevan olemassa? "

Hän pyysi Jeesukselta syntejään anteeksi ja antoi elämänsä Jumalan käsiin. Siinä on koko kristinuskon ydin. Kun nuo sanat sanoo, kaikki muuttuu. Sitä ei kukaan ihminen voi tehdä. Raamatussa sanotaan:"Joka suullaan todistaa ja sydämessään uskoo Kristukseen, pelastuu." Ei tarvita muuta kuin usko siihen mitä sanoo ja Jeesus hoitaa loput. Ei tarvita mitää vuosikymmenien harjoitteita tai mietiskelyä tai uhraamista tai hyviä tekoja.


Me olemme Jumalan kämmenellä, halusimme tai emme. Siinä mielessä sinun taannoiset "vapaan tahdon" kommentit olivat oikeassa. Mutta mikä on vapaa tahto? Onko sinulla sellainen tahto, johon ei kukaan muu eikä mikään vaikuta?

"Niin, sen rukouksen ajan. Sitten kun mitään ei tapahdu ja näitä vituttaa entistä enemmän ajanhaaskaaminen moiseen turhuuteen, niin sitten kärsimystä on entistä enemmän. "

Oletko kokeillut? Minä olen ja voin kertoa, että tapahtuu. Eli en koe ajanhaaskauksena. Ei kukaan jaksa uskoa, jos mitään ei tapahdu. Ajattele, monet ovat olleet jopa yli 50 vuotta uskossa. Ei sellaista kukaan jaksa, jos suurimman osan ajasta on hiljaista....

Toki on niin, että jos ihminen on 100%: n tyytyväinen elämäänsä ja uskoo pärjäävänsä koko elämänsä onnellisena, ei hän varmaan Jumalaa tarvitse. Haluaisin nähdä sellaisen ihmisen.
"Hän joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven." Kukaan ei heittänyt. Olisitko sinä voinut heittää??? Myös itsesyytös on synti. Alistuminen ja itsensä hylkääminen on synti. Itsensä loppuunajaminen on synti jne.... Jokainen uskovakin on syntinen, eikä tosiaankaan täydellinen.

Passiivinen ja itsekeskeinen ovat toistensa vastakohtia useassakin kohtaa. Passiivinen alistuu, itsekeskeinen tekee mitä vaan, että saa omaa etua....???? Hmmm... Mielenkiintoinen määritelmä ihmisestä.

"Ehkä se johtuu siitä, että jotkut idiootit yrittävät vain nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja jakaa tuomiota/vittuilua muille tämän sadun perusteella."

Joka itsensä ylentää, alennetaan.... Kristus itse pesi jopa opetuslapsiensa jalat. Hän ei tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan.
En minä ole sen parempi ihminen kuin kukaan muukaan. Me olemme kaikki Luojan luomia ja tasa-arvoisia.

Saat pitää raamattua satuna, sinulla on siihen oikeus. Jokaisella on. Sillä tiellä on onneton loppu.

Minä vain haluan kertoa vaihtoehdosta, joka muutti minun ja monen muunkin elämän täysin. Tasapainoisemmaksi.
Miten minä voisin ketään tuomita, jos minut on armahdettu? En mitenkään.

Kristus opetti rakastamaan jopa vihollisia. Ei minulla sellaisia ole, eri mieltä olevia ihmisiä kyllä. Niin pitääkin olla.
Lopuksi. Jeesus maksoi myös sinun velkasi ristillä.

Hän on JO pelastanut kaikki. Sinun ei TARVITSE pelastaa itseäsi tai kantaa itseäsi.
Jeesus rakastaa sinua. Sillä ei ole väliä, vaikka kieltäisit hänen olemassaolonsa. Armoa ei voi ostaa tai ansaita, sen voi vain ottaa vastaan.
Sinutkin on armahdettu. Muista tämä silloin, kun elämän vastoinkäymiset tulevat vastaan. Kaikesta ei tarvitse selvitä hammasta purren. Kokeile edes. Voit kokea ihmeen. Elämäsi muuttuukin. Uskallatko?

Onnellista viikonalkua!

Aurelianus kirjoitti:

... kaikki, jonka on saanut ilmaiseksi, on arvotonta.
Uskonto elämän ja maailmanmenon ymmärtämisen välineenä oli järkevää käytöstä Cro Magnonilta, mutta nyt, 30 000 vuota myöhemmin? Miksi uskoa johonkin jutalaiseen kapinoitsijaan, jonka seuraajat tekivät hänestä jumalan liitämällä häneen useiden lähi-idän kuolleista heränneiden jumalien ominaisuksia.

Lue lisää

Miksi uskoa? En minä uskokaan. Minä elän joka päivä sen todeksi. Kuten miljoonat muutkin (tapakristittyjä lukuunottamatta).

Pitää myös muistaa se, että noi ns. liitetyt ominaisuudet ovat niiden "löytämiä", jotka vastustavat kristinuskoa. Jos Jeesus olisi vain kirjan sivuilla, eikä hän olisi elävä edelleen, niin varmaan olisikin. Mutta kristinusko on selvinnyt kidutuksien, vainojen, materialismin ja ajan saatossa ja leviää kokoajan. Pelkkään tekstiin uskominen ei riitä, se ei kanna. Ihmisen pitää se myös kokea todeksi. Omassa ja muiden elämässä.

Ja kukapa kristinuskoa kaikkien mieluiten yrittää romuttaa?? Se vastapuoli.....;)
Kuinka monta uskovaa muuten tunnet henk.koht.?

Tavoitteeton kirjoitti:

millaisia ne rukoukset ovat olleet, ja muista listata myös ne, jotka eivät ole toteutuneet.

Jos joka ilta rukoilee, että herää aamulla, (eikä koskaan rukoile mitään muuta), saa noille aika hyvän onnistumisprosentin. Muttei se mitään Jumalasta todista.

Lue lisää

Jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia, tai niissä vedotaan Hänen omaan sanaansa toteutuvat. Mutta minun haluni ei ole sama kuin Hänen tahtonsa. Ja vastaus voi tulla vasta vuosienkin päästä.
Ei Jumala kuitenkaan mikään alladinin taikalamppu ole.... Moni uskova saattaa myös niin ajatella.
Mutta...
1) Rukoilin, että lääkärinin olisi uskova eräässä asian takia, jotta hänen kanssaan olisi helpompi jutella. Vastaus: Juuri viime tingassa sain sijaisen ja hän oli uskova.

2) Rukoilin ex-työkaverini puolesta, että hänen elämäntilanteensa kohenisi eron jälkeen. Vastaus:
Hän sai poikeukksellisen nopeasti uuden asunnon ja kiitti minua siitä... Käskin kiittää Jumalaa.

3) Vaimon selkävamman aiheuttama kipu hävisi 2 sekunnissa, kun häneen tuli Pyhä Henki rukouksen seurauksena. Kipu hävisi lopullisesti. Selkää kuntoutetaan.

4) Rukousvastaus on ollut myös monesti sellainen, että on rukoillut jonkun ystävän puolesta (lähinnä siunannut) ja hän on soittanut heti rukouksen jälkeen pitkänkin tauon jälkeen.

Jne.
Jne.

Mutta aina rukouksiin ei vastata ja siihenkin pitää tyytyä. Itseasiassa hiljaisuuuskin on joskus vastaus. Jeesuskin rukoili, että "Isä, Isä miksi minut hylkäsit". Isä ei vastannut mitään...

Toteutumattomat:

Nooo... Niitä on paljon... Myönnän.
Ja miten niin aamulla heräämiseen rukousvastauksen saaminen on osoitus hyvästä onnistumisprosentista? Moni on sänkyyn illalla mennyt,eikä ole aamulla herännyt.... Emme me tiedä milloin kutsu tulee.
Uteliaisuutesi on jo osoitus Jumalasta. Myös Jumalan vastustaminen ja uskovien mollaaminen on sitä. Mitä enemmän minua mollataan, sen vahvemmin uskon. Te palvelette silloin juuri Raamatun sanan toteutumista kokoajan. Kiitos siitä! Aamen.

Antti kirjoitti:

Ymmärrän hyvin minkälaisen turvallisuuden tunteen kiihkouskovaisuus tuo, mutta on harhaa luulla että ilman uskoa ihminen ei voi olla onnellinen. Ihminen voi elää täysipainoista elämää ilman tarkoitusta. Voin jopa väittää että silloin kun jättää elämän tarkoituksen miettimisen taakseen ihan mistä syystä tahansa saa aina yhtäläisen turvallisuuden tunteen. Kiihkouskovaisena sinun voi olla vakea hyväksyä tätä, mutta on ihan oikeasti olemassa paljon ihmisiä jotka ovat onnellisia ilman uskoa.

Lue lisää

Sillä en ole aina uskonut. Eikä usko ole ryppyotsaista. Vaikka siinä olisikin tulta ja tappuraa.

Vastakysymys: Mikä saa sinut tuntemaan itsesi onnelliseksi ja turvalliseksi? Mihin sinä rakennat täysipainoisen elämäsi? Tai siis minkä varaan?
Kuoleman unohtaminen on sen piilottamista. Jokainen miettii viimeistään siinä vaiheessa, kun on käynyt lähellä rajaa tai kokenut sen muuten, että miksi? Miksi pelastuin tai miksi ystäväni kuoli? Miksi se lapsi kuoli tai loukkaantu vakavasti? Koska Jumala on julma? Koska elämä on vain sellaista jne....

Kyllä, olen kiihkouskovainen, mutta en pidä muita ihmisiä huonompina. Minä olen vain innoissani siitä ihanasta pelastuksesta ja armosta, jonka olen saanut.

Olet oikeassa, voi ihminen ollakin onnellinen ilman uskoa. En epäile. Mutta kun tulin uskoon, tajusin, ettei se ollutkaan todellista onnea. Koska kaikki muu katoaa ja jos onni perustuu katoavaan, silloin myös onni katoaa. Jumala ei katoa, sillä hän on ikuinen. Hän on kanssasi silloinkin kaikki ympäsriltäsi katoaa ja varsinkin viimeisellä rajalla Hän on tukena, jos niin haluat. Sinun on valinta. Hän ei tule pyytämättä kenenkään elämään.

Eikö ole ystävällistä? Mutta Hän tulee suorastaan syli avoinna, jos pyydät, jos edes huokaat Hänen suuntansa, Hän kysyy:"Lapseni, mikä hätänä, voinko auttaa?" Tämä apu voi tulla esim. ystävän kannustavana puheluna tms. Muista, että Jumala käyttää ihmisiä työssään. Jokainen positiivinen sana hädässä olevalle, surulliselle tms. on Jumalan tekosia. Jos joku sanoo, että mä oon vaan niin hyvä tyyppi ja teen hyvää.... Huh! Mikään hyvä ei ole ihmisen ansiota, vaan Jumalan.

Lue josku kertomus tuhlaajapojasta. Se kertoo millainen Jumala on Isänä. Eikö olisi hienoa, jos olisi sellainen isä? Jumala on. Mitä suurempi synti, sen suurempi armo. Mitä suurempi pimeys, sitä suurempi Valo. Aamen.

Apostoli34 kirjoitti:

Sinä et varmaan muista, että olen useaan kertaan tuonut esiin sen, että en ole uskoa saanut äidinmaidossa. Vanhempani eivät ole olleet uskovaisia, osa kavereista kyllä.

Kuulostat olevan täynnä vihaa uskovia ihmisiä kohtaa, haukut idiootiksi ja paskaläjäksi. Kiitos!
Myös itsekeskeiseksi mainitsit. Hmmm... Ihminen joka antaa kaiken kunnian Jumalalle, jos tekee hyvää, ei ota palkkioita välttämättä auttamistyöstään, tekee kaduilla töitä tai kehityskentällä ankeissa olosuhteissa, onkin yht.äkkiä itsekäs? Ok.

Ihminen ei pysty itseään kantamaan, hän tarvitsee muita siihen. Kun sairastut vakavasti tajuat sen viimeistään silloin. Miljardit ihmiset? Maailmassa on n. 5.5 mrd ihmistä. Mistä tiedät mihin he onnellisuutensa perustavat? Kristittyjä on aika iso osa.... Ei uskossa eläminen estä elämän rakentamista (perhettä, opiskelua jne.)...

Ihminen joka elää itsesäälissä, on toivoton. Kovin moni uskova ei ole toivoton, eikä valita elämäänsä. Vaan kiittää myös vastoinkäymisestä. Uskossa elävä nimittäin kiittää myös kärsimykseksestä, eikä jää säälimään itseään.

Mutta jason, olen onnellinen puolestasi, jos tulet toimeen omillasi, olet vahva ja selviytyjä. Kuulostatkin hyvin onnelliselta ja iloiselta ihmiseltä.

Itseasiassa olet oikeassa. Minä en välitä mitä ihmiset sanovat minusta tai mielipiteistäni. Parempi on totella Herraa kuin ihmistä. Jeesusta syytettiin Jumalanpilkasta. Nyt uskovia syytetään ihmisenpilkasta. Mutta ihmiset häviävät. Jumala ei. Ihminen jää aina Jumalalle toiseksi. Ei Luojaansa vastaa kannata pullikoida. Ei saviastiakaan valita tekijälleen. Toki voit valittaa ja epäillä, haukkua uskovia jne. Mutta lopputulos on aina sama. Minä tiedän minne menen, jos kuolen (ellen anna maailman houkutella takaisin), entäs sinä? Minulla ei ole hätää, voin elää jokaisen päivän kiitollisena ja onnellisena. Joka aamu saan kiittää Herraa uudesta päivästä ja kiitän siitäkin, jos Hän kutsuu pois.

"Tuo tyyppi hurahti johonkin uskonnolliseen lahkoon, ei tuolla ole mitään tekemistä jumalan kanssa."

Olitko paikalla? Minä olin, hän seisoi minusta 2 m: n päässä puhumassa.

"Hyvä hänelle. Oliko tässä jutussa jokin ydin, joka osoittaa jumalan olevan olemassa? "

Hän pyysi Jeesukselta syntejään anteeksi ja antoi elämänsä Jumalan käsiin. Siinä on koko kristinuskon ydin. Kun nuo sanat sanoo, kaikki muuttuu. Sitä ei kukaan ihminen voi tehdä. Raamatussa sanotaan:"Joka suullaan todistaa ja sydämessään uskoo Kristukseen, pelastuu." Ei tarvita muuta kuin usko siihen mitä sanoo ja Jeesus hoitaa loput. Ei tarvita mitää vuosikymmenien harjoitteita tai mietiskelyä tai uhraamista tai hyviä tekoja.


Me olemme Jumalan kämmenellä, halusimme tai emme. Siinä mielessä sinun taannoiset "vapaan tahdon" kommentit olivat oikeassa. Mutta mikä on vapaa tahto? Onko sinulla sellainen tahto, johon ei kukaan muu eikä mikään vaikuta?

"Niin, sen rukouksen ajan. Sitten kun mitään ei tapahdu ja näitä vituttaa entistä enemmän ajanhaaskaaminen moiseen turhuuteen, niin sitten kärsimystä on entistä enemmän. "

Oletko kokeillut? Minä olen ja voin kertoa, että tapahtuu. Eli en koe ajanhaaskauksena. Ei kukaan jaksa uskoa, jos mitään ei tapahdu. Ajattele, monet ovat olleet jopa yli 50 vuotta uskossa. Ei sellaista kukaan jaksa, jos suurimman osan ajasta on hiljaista....

Toki on niin, että jos ihminen on 100%: n tyytyväinen elämäänsä ja uskoo pärjäävänsä koko elämänsä onnellisena, ei hän varmaan Jumalaa tarvitse. Haluaisin nähdä sellaisen ihmisen.
"Hän joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven." Kukaan ei heittänyt. Olisitko sinä voinut heittää??? Myös itsesyytös on synti. Alistuminen ja itsensä hylkääminen on synti. Itsensä loppuunajaminen on synti jne.... Jokainen uskovakin on syntinen, eikä tosiaankaan täydellinen.

Passiivinen ja itsekeskeinen ovat toistensa vastakohtia useassakin kohtaa. Passiivinen alistuu, itsekeskeinen tekee mitä vaan, että saa omaa etua....???? Hmmm... Mielenkiintoinen määritelmä ihmisestä.

"Ehkä se johtuu siitä, että jotkut idiootit yrittävät vain nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja jakaa tuomiota/vittuilua muille tämän sadun perusteella."

Joka itsensä ylentää, alennetaan.... Kristus itse pesi jopa opetuslapsiensa jalat. Hän ei tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan.
En minä ole sen parempi ihminen kuin kukaan muukaan. Me olemme kaikki Luojan luomia ja tasa-arvoisia.

Saat pitää raamattua satuna, sinulla on siihen oikeus. Jokaisella on. Sillä tiellä on onneton loppu.

Minä vain haluan kertoa vaihtoehdosta, joka muutti minun ja monen muunkin elämän täysin. Tasapainoisemmaksi.
Miten minä voisin ketään tuomita, jos minut on armahdettu? En mitenkään.

Kristus opetti rakastamaan jopa vihollisia. Ei minulla sellaisia ole, eri mieltä olevia ihmisiä kyllä. Niin pitääkin olla.
Lopuksi. Jeesus maksoi myös sinun velkasi ristillä.

Hän on JO pelastanut kaikki. Sinun ei TARVITSE pelastaa itseäsi tai kantaa itseäsi.
Jeesus rakastaa sinua. Sillä ei ole väliä, vaikka kieltäisit hänen olemassaolonsa. Armoa ei voi ostaa tai ansaita, sen voi vain ottaa vastaan.
Sinutkin on armahdettu. Muista tämä silloin, kun elämän vastoinkäymiset tulevat vastaan. Kaikesta ei tarvitse selvitä hammasta purren. Kokeile edes. Voit kokea ihmeen. Elämäsi muuttuukin. Uskallatko?

Onnellista viikonalkua!

Lue lisää

Todista väitteesi.

Nuo kaksi sanaa muodostava kokonaisuuden, jotka tuhoavat uskon. Jos jokaista uskonnollista liikettä ja organisaatiota pyydettäisiin oikeuttamaan olemassaolonsa päteville todisteille ja argumentaatioille, niin huomisaamuna jokaikisen kirkon, moskeija ja minkälie muun temppelin paikalla olisi puisto tai parkkipaikka.

Tällä hetkellä minä ajattelen ja pohdin sinun kiemurteluasi jos ja kun pyydän sinua todistamaan edes yhdenkin väitteistäsi.

Mutta tehdään tästä mielenkiintoista: minä annan sinulle kaksi(2) vaihtoehtoa.
* Ensimmäinen vaihtoehto on, että minä pyydän sinua antamaan jokaikisen väitteesi tueksi järkevän ja perustellun todisteen.
* Toinen vaihtoehto on, että minä en pyydä sinulta todisteita.
! Tässä on juju: Saat luvan kumminkin perustella valintasi.

Jos nyt rupeat marmattamaan harteillasi makaavasta todistustaakasta, niin älä marmata minulle. Minua ei kiinnosta kuunnella sinun säälittäviä tekosyitä miksi sinun ei tarvitse todistaa sinun tekemiäsi väitteitä. Katsos, on olemassa sääntö: väitteen tekijä todistaa väitteensä. Minä otan tuon säännön hyvin vakavasti. Enkä minä tule antamaan sinulle mitään erityisoikeutta tuosta säännöstä.

Antti kirjoitti:

Ehkä ilmaisin itseni epäselvästi, joten tarkennan.

Elämä itsessään on arvokasta - sille ei tarvitse etsiä tarkoitusta uskonnoista tai kulteista. Kiihkouskovaisuus on juuri osoitus siitä ettei ihminen osaa elää elämäänsä itse, ja tarvitsee satuolennon jolle voi elämänsä antaa.

Lue lisää

Myönnän, etten osannutkaan. Luulin, että elämän tarkoitus on onnistuminen ja elämyksien hakeminen. Onnellisuus muiden ihmisten kautta. Selviytyminen, treenaaminen, luonto ja elämä itse. Mutta sitten heräsi kysymys: "Mitä kun en onnistu? Entäs kun elämykset eivät tuokaan lohtua, pitääkö saada lisää? Ihmiset tulevat ja menevät. Joo, selvitymiskurssikin tuli käytyä, so? Ja maraton juostua. Koulutuksiakin monta? Mikä on kaiken tarkoitus?" Kunnes vaimoni opetti. Tulemalla elämääni. Rakastamalla sellaista repaleista kapakoissakin kulunutta suorittajaa. Rakkaus.

P.s Hulluhan minä olisin, jos antaisin elämäni satuolennolle. Pian olisin työtön, rahaton ja kuollut. Mutta se on vähän niinkuin hyppääminen benjihyppyä. Alussa pelkää, ettei köysi kestä ja riemu onkin mahtava, kun se kestää. Niin myös tämän "satuolennon" opastus ja ohjaus. Yllättäen on asiat hoituneet, kun on LOPETTANUT itse pähkäilemästä ja rukoillut:" Herra, nyt en selviä tästä yksin, auta sinä!"

Voit saada saman vastauksen miljoonilta kristityiltä maailmassa. Aikamoista joukkohysteriaa, joka etenee.
Suomessa kirkot tyhjenevät, mutta jossain vaiheessa arvotyhjiö ja materialismikin saavuttaa huippunsa. Sitten kysellään kovaan ääneen, että mikä meidät pelastaa.... Ellei joku tee sitä ennen jotain esim. syrjäytymisen lisääntymisen ehkäisemiseksi ja heikkojen puolustamiseksi. Jeesus puolusti heikkoja. En ymmärrä miksi niin uskovia ihmisiä pilkataan. Jos ihminen elää Jeesuksen esimerkin mukaan, hän auttaa heikkoja, itseään korottamatta. Mitä pahaa siinä on? Kaiken kunnian hän antaa Jeesukselle, ei itselleen.

jason_dax kirjoitti:

Todista väitteesi.

Nuo kaksi sanaa muodostava kokonaisuuden, jotka tuhoavat uskon. Jos jokaista uskonnollista liikettä ja organisaatiota pyydettäisiin oikeuttamaan olemassaolonsa päteville todisteille ja argumentaatioille, niin huomisaamuna jokaikisen kirkon, moskeija ja minkälie muun temppelin paikalla olisi puisto tai parkkipaikka.

Tällä hetkellä minä ajattelen ja pohdin sinun kiemurteluasi jos ja kun pyydän sinua todistamaan edes yhdenkin väitteistäsi.

Mutta tehdään tästä mielenkiintoista: minä annan sinulle kaksi(2) vaihtoehtoa.
* Ensimmäinen vaihtoehto on, että minä pyydän sinua antamaan jokaikisen väitteesi tueksi järkevän ja perustellun todisteen.
* Toinen vaihtoehto on, että minä en pyydä sinulta todisteita.
! Tässä on juju: Saat luvan kumminkin perustella valintasi.

Jos nyt rupeat marmattamaan harteillasi makaavasta todistustaakasta, niin älä marmata minulle. Minua ei kiinnosta kuunnella sinun säälittäviä tekosyitä miksi sinun ei tarvitse todistaa sinun tekemiäsi väitteitä. Katsos, on olemassa sääntö: väitteen tekijä todistaa väitteensä. Minä otan tuon säännön hyvin vakavasti. Enkä minä tule antamaan sinulle mitään erityisoikeutta tuosta säännöstä.

Lue lisää

Usko on kurottumista jotakin näkymätöntä olemassaolevaa kohti. Eli uskomista siihen, mitä ei näe, mutta kokee todeksi.

Raamatussa sanotaan, että Hengen asioita ei voi todistaa lihallisilla perusteilla eli loogisilla ja järkisyillä uskoa ei voi perustella. Tai siis minä en ainakaan pysty. Raamattu on kirjouitettu Pyhän Hengen vaikutuksessa ja sitä pitää myös siten tulkita. Järjellä sitä ei näe. Sen sanomaa ei näe. Henki on opettaja ja ainoastaan Pyhän Hengen kasteen kautta voi monia asioita nähdä ja ymmärtää.

Jo Jeesuksen ylösnouseminen on järjetön ja siksi en pysty vastaamaan perustelupyyntöösi. Vastaus on hengellinen ja se ei liene looginen? Mutta kun näkee hengellisesti, ymmärtää, että Jumalan ja paholaisen välinen kamppailu ja lainalaisuudet ovat aivan loogisia. Minä olen sillä tiellä vasta alussa. Mutta sen tiedän, että paholainen on jo taistelun hävinyt, ristillä. Viimeiseen asti se toivoi, että Jeesus vaihtaisi puolta ja noudattaisi kiusausta, kuten Aadam teki... Mutta ei. Sen takia Jeesus sanoi" Se on täytetty." Jeesus korjasi sen, minkä Aadam oli rikkonut. Ihmisen ja Jumalan suhteen.

"Jos jokaista uskonnollista liikettä ja organisaatiota pyydettäisiin oikeuttamaan olemassaolonsa päteville todisteille ja argumentaatioille, niin huomisaamuna jokaikisen kirkon, moskeija ja minkälie muun temppelin paikalla olisi puisto tai parkkipaikka."

Hmmm.... Ei Jumala asu rakennuksissa. Senkin Jeesus muutti. Hän on temppeli, joka hajotettiin maan tasalle ja Hän sen korjasi kolmessa päivässä. Ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Eli siitä vaan, hajottakaa vain kirkot ym.

Ei usko Jeesukseen Kristukseen vaadi rakennuksia tai organisaatioita. Ne ovat itseasassa haitaksi.
Kyseessä on ihmisen ja Jumalan suhteesta, joka on mahdollista rukouksen kautta. Mikään rakennus ei ole pyhä.

Mitä enemmän herjaat tai pilkaat, sen enemmän toteutat raamatun kirjoituksia. Mitä kovempi on vastus, sen kovempi on usko.

"Todista väitteesi"
Nuo kaksi sanaa eivät tuhoa uskoa, vaan syventävät sitä. Jumala on todistajani. Jokainen uskoon tullut on todiste. Halusit tai et. Voin rukoilla Jumalaa todistamaan kaiken sinulle, mutta varo, Hän saattaa yllättää juuri silloin kuin vähiten odotat. Niin kävi eräälle ateisti äidille, jonka tytär meni ripille. Äiti meni tyttärensä kanssa alttarille (kun kaikki muutkin menivät) ja Jumala jysäytti lekalla päähän. Hän on nykyään uskossa.

Jo raamatussa sanottiin:" Jos tämä liike on ihmisestä, se kuolee pois. Mutta jos se on Jumalasta, taistelette itseään Jumalaa vastaan."
Hyvinhän tuo on voinut jo 2000 vuotta, eikä sitä ole saatu tuhottua, vaikka tuhansia kristittyjä on tapettu ja kidutettu kautta aikojen, jopa kirkon toimesta.

Kristinusko on niin yksinkertainen, että siitä on tehty vaikea ymmärtää. Mutta koko homma perustuu yksinkertaiseen ajatukseen. "Saat sen mistä luovut."
Kun annat elämäsi Kristukselle saat myös kaiken muunkin minkä tarvitset. Ei tarvita kirkkoja, organisaatioita, sääntöjä, pyhiinvaellusmatkoja, oppeja, rituaaleja, traditioita jne.

Riittää kun rukoilee:" Jeesus, minä olen tässä. Anna syntini anteeksi ja ole Vapahtajani." Bingo! Se on siinä. Muu seuraa perässä. Jumala tekee sen minkä lupaa. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä.

Vastaukseni ei varmaan tyydytä sinua, mutta kerron lisää mielelläni Jeesuksesta, jos sinua kiinnostaa.

" Rakas Taivaallinen Isä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä, avaa myös tämän nuoren miehen silmät näkemään rakkaus ja se, että hän on rakastettu sellaisena kuin hän on. Omine murheineen ja iloineen. Herra, sinä tunnet tämän miehen. Lohduta häntä, kun hänellä on murheita tai vastoinkäymisiä. Kannusta kun hänellä menee hyvin.

Herra, sinä olet luvannut auttaa jokaista joka nimeäsi huutaa tai sinulta Poikasi nimessä pyytää. Herra, auta tätä miestä niissä asioissa, jotka sinä näet hyväksi auttaa. Olivat ne mitä tahansa.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen."

Apostoli34 kirjoitti:

Myönnän, etten osannutkaan. Luulin, että elämän tarkoitus on onnistuminen ja elämyksien hakeminen. Onnellisuus muiden ihmisten kautta. Selviytyminen, treenaaminen, luonto ja elämä itse. Mutta sitten heräsi kysymys: "Mitä kun en onnistu? Entäs kun elämykset eivät tuokaan lohtua, pitääkö saada lisää? Ihmiset tulevat ja menevät. Joo, selvitymiskurssikin tuli käytyä, so? Ja maraton juostua. Koulutuksiakin monta? Mikä on kaiken tarkoitus?" Kunnes vaimoni opetti. Tulemalla elämääni. Rakastamalla sellaista repaleista kapakoissakin kulunutta suorittajaa. Rakkaus.

P.s Hulluhan minä olisin, jos antaisin elämäni satuolennolle. Pian olisin työtön, rahaton ja kuollut. Mutta se on vähän niinkuin hyppääminen benjihyppyä. Alussa pelkää, ettei köysi kestä ja riemu onkin mahtava, kun se kestää. Niin myös tämän "satuolennon" opastus ja ohjaus. Yllättäen on asiat hoituneet, kun on LOPETTANUT itse pähkäilemästä ja rukoillut:" Herra, nyt en selviä tästä yksin, auta sinä!"

Voit saada saman vastauksen miljoonilta kristityiltä maailmassa. Aikamoista joukkohysteriaa, joka etenee.
Suomessa kirkot tyhjenevät, mutta jossain vaiheessa arvotyhjiö ja materialismikin saavuttaa huippunsa. Sitten kysellään kovaan ääneen, että mikä meidät pelastaa.... Ellei joku tee sitä ennen jotain esim. syrjäytymisen lisääntymisen ehkäisemiseksi ja heikkojen puolustamiseksi. Jeesus puolusti heikkoja. En ymmärrä miksi niin uskovia ihmisiä pilkataan. Jos ihminen elää Jeesuksen esimerkin mukaan, hän auttaa heikkoja, itseään korottamatta. Mitä pahaa siinä on? Kaiken kunnian hän antaa Jeesukselle, ei itselleen.

Lue lisää

Puhut aikasta paljon...Ja paljon tekstissäsi olisi kohtia,joista tekisi mieli kysellä,mutta siihen menisi kirjoitustaidoillani viikko..joten otetaan vaa yksi askel.

sanoit:"Yllättäen on asiat hoituneet, kun on LOPETTANUT itse pähkäilemästä ja rukoillut:" Herra, nyt en selviä tästä yksin, auta sinä!"

Tosta lauseesta rupesin itteäni miettimään...Kukakohan mun asioita on hoidellu silloin kun tilanne on tuntunut mahdottomalta,mutta jostain kumman syystä tilanne on siltikki hoitunut,vaikka en ole yläkerrasta apua pyytänytkään?Onkohan mua auttanut asenne ja suhtautuminen ongelmaan?

Kaikilla meillä joskus elämä päähän potkii...sillon tarvitaan uskoa.Se "mistä" uskoaan ongelman ratkaisemiseksi vahvistaa..on aivan sama.Eli jos sulla on joku ongelma,mikä vetää miehen maihin,niin todennäkösesti haet apua yläkerrasta.Vastaavasti mä en hae sieltä,vaan esim.urheilusta (tärkein),duunista..joskus jopa sängyn pohjalta ja peilistä.Tosin tota sängyn pohjaa ei kannata kauaa kuluttaa..peiliä taas useammin.

Nyt tuleekin sulle kysymys..Eli kun me kumpikin tahoiltamme psyykkausta haemme ja sitä ainaki tähän asti olemme saaneet,niin voitko laittaa kumpaakaa tapaa toisen edelle?

Oletko muuten koskaan miettinyt kuka sut jokakerta ylös nostaa kun jalat pettää...haet apua mistä vaa.

seppo kirjoitti:

Puhut aikasta paljon...Ja paljon tekstissäsi olisi kohtia,joista tekisi mieli kysellä,mutta siihen menisi kirjoitustaidoillani viikko..joten otetaan vaa yksi askel.

sanoit:"Yllättäen on asiat hoituneet, kun on LOPETTANUT itse pähkäilemästä ja rukoillut:" Herra, nyt en selviä tästä yksin, auta sinä!"

Tosta lauseesta rupesin itteäni miettimään...Kukakohan mun asioita on hoidellu silloin kun tilanne on tuntunut mahdottomalta,mutta jostain kumman syystä tilanne on siltikki hoitunut,vaikka en ole yläkerrasta apua pyytänytkään?Onkohan mua auttanut asenne ja suhtautuminen ongelmaan?

Kaikilla meillä joskus elämä päähän potkii...sillon tarvitaan uskoa.Se "mistä" uskoaan ongelman ratkaisemiseksi vahvistaa..on aivan sama.Eli jos sulla on joku ongelma,mikä vetää miehen maihin,niin todennäkösesti haet apua yläkerrasta.Vastaavasti mä en hae sieltä,vaan esim.urheilusta (tärkein),duunista..joskus jopa sängyn pohjalta ja peilistä.Tosin tota sängyn pohjaa ei kannata kauaa kuluttaa..peiliä taas useammin.

Nyt tuleekin sulle kysymys..Eli kun me kumpikin tahoiltamme psyykkausta haemme ja sitä ainaki tähän asti olemme saaneet,niin voitko laittaa kumpaakaa tapaa toisen edelle?

Oletko muuten koskaan miettinyt kuka sut jokakerta ylös nostaa kun jalat pettää...haet apua mistä vaa.

Lue lisää

Olen miettinyt ja mietin jo ennen uskoon tuloani. Aivan samoja keinoja minullakin oli. Hyviä ovatkin:)
Vastaan aluksi lainauksella:"Vain yksi huokaus riittää ja Jumala kuulee sen." Eli huokaus on myös rukous ja vastaus voi olla juuri se, että ongelma hoituu ikäänkuin "yllättäen." Uskon, ettei mikään hoidu yllättäen (Jumala tosin voi yllättää, juuri silloin kun vähiten odotat.), vaan kaikki on Jumalan suunnitelmaa saada ihminen kääntymään hänen puoleensa. Jumala tekee mitä vaan, jotta ihminen pelastuisi. Tie voi olla pitkä. Jopa kuolemaan asti. Kuolema on kuitenkin se viimeinen hetki, silloin ihminen miettii, että (jos ehtii...) mitä nyt ja miksi? Siksi Jumala sallii kuoleman ja kärsimyksen. Jos ihminen ei muuten herää, Jumala sallii ihmisen toikkaroida itsensä rajalle tavalla tai toisella. Huomatakseen, että omat voimat eivät riitäkään. Silloin ihminen kysyy."Hei mitä nyt?"

Usein ihminen tarvitsee muistutuksen, mutta se voi olla myös positiivinen asia. Joku todella uskomaton "mäihä" ja niitä paljon. Varsinkin jos ihminen on perusluonteeltaan nöyrä ja uhrautuva jo muutenkin. Ei Jumala sellaista nöyryytä lisää. Ihminen alkaa miettimään, että mites mä tällaisen onnen olen saanut? Ja Jumala vastaa:"Minä annoin sinulle, koska olet ansainnut parempaa kuin mitä ihmiset sinulle ovat antaneet."

Näin minä olen asian ajatellut.
Viimeisen kysymykseen. Minä itse nostan itseni sängystä ylös. Aina ihminen joutuu itse lopullisen teon tekemään.
Niinhän Jeesus sanoi miehelle, joka oli ollut 38 vuotta rampa. "Haluatko todella parantua?" Kun mies sanoi, että joo, Jeesus sanoi vain:"Ota mattosi ja kävele." Tämä oli aika vapaa lainaus. Ei Jeesus sanounut, että voi kun sulla on ollut vaikeata jne. Hän sanoi vain, että haluatko todella parantua?

Monessa muussakin asiassa tämä tulee ihmisen elämässä. Ihminen saattaa jatkuvasti valittaa elämäänsä juuri sen takia, että onpahan jotain mitä syyttää. Jumala kysyykin meiltä, että haluatko todella valittaa vai elää täysipainoisesti? Eli kyllä asenteesi on ratkaiseva tässäkin.

Tapasi kuulostaa hyvin samalle kuin minulla oli. Minä jopa juoksin maratonin osoittaakseni itselle, että se pelastaa peloilta ja antaa varmuutta. Kyllä joku saakin liikunnasta pysyvän turvan ja lohdun, ei siinä mitään. Mutta mitäs sitten kun sairastuu tai jalat hajoaa? Usko Jumalaan antaa sen, että kaikkea tuota mitä sanoit voi edelleen tehdä ja ne ovat tärkeitä. Mutta kun ne ontuvat, Jumala tukee silloinkin. Kun asenne ei riitä-Jumala auttaa. Kun ei voikaan urheilla, Jumala auttaa kestämään sen. Kun ei olekaan äkkiä töitä. Usko auttaa senkin yli, eikä katkeroidu. Voi siis elää varmana siitä, että jos Jumala ei tuhoa, Hän pelastaa. Ja tuhohan tarkoittaa kuolemaa tms. Eli voiko uskovalle koskaan käydä huonosti?

Jos kuolema on pahin mitä ihmiselle voi tapahtua ja sekin on kutsu kotiin, mikä voi ihmistä masentaa tai lannistaa?

Tämä on ehkä se monen uskovan rauhallisuuden ja tyyneyden salaisuus monissa kriisitilanteissa. Se ei tarkoita lamaantumista vaan toimimista. Silloinkin kun rohekus meinaa pettää. Silloin voi rukoilla:"Isä, jos tarkoitukseni on kuolla nyt, tulenkin jo mielelläni kotiin. Mutta jos tarkoitukseni on täällä vielä sinua kirkastaa, auta minua." Ja usein on käynyt niin, että apu on tullut. Moni on toki kuollutkin. Ainoastaan ruumis kuolee. Miksi siis pelätä ja surra? Jokainen kuolee, mutta kysymys onkin, että miten olet elämäsi elänyt? Itseäsi varten? Sitä varten, joka joskus lakkaa olemasta? Saat sen mistä luovut...

Tällainen uskonvarmuus vaikuttaa ihmisen sisäiseen varmuuteen. Ei pelkää pahaa, koska Jumala on rinnalla aina. Eli kävi miten kävi aina käy hyvin!
Siksi on sanonta:"Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!" Jos ihminen kykenee elämään tuolla asenteella, hän ei koskaan syytä ketään (ei edes itseään), ei katkeroidu ja kiittää ainoastaan. No, miten se on mahdollista? Ei mitenkään. Omin voimin. Ei kukaan ole niin täydellinen. Mutta onneksi Jumala on. Aina voi kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää apua, kun horjuu. Eli taas, Jumalan avulla se on mahdollista. Ilman Jumalaa ei. Joka väittää muuta, valehtelee. Miten niin? No, jo mielenterveyspalveluiden tarpeen lisääminen on todiste siitä.

Suurimmat syyt ovat masentuneisuus, ahdistus, elämän tyhjyys, omien voimavarojen loppuminen, työuupumus, lapsuuden traumat jne.

Kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle, hän SAA kaiken anteeksi. Huom! Kaiken. Siis Jumalalta. Tämä varmuus voi aiheuttaa sen, että ihminen sopii myös kaikki riitansa ja hyvittää esim. rikkomuksensa.

Samalla häviävät kaikki painolastit, väärydet, kiusaamiset jne. Jeesus ottaa kaikki kantaakseen. Tämä on tosi. Prosessi voi jonkin aikaa kestää, mutta se onkin ihmisen omaa jarruttelua. Armoa on vaikea ottaa vastaan. Jotkut muuttuvat parissa sekunnissa, kun Armo ja Rakkaus laskeutuu heidän sydämeensä. Kyyneleet valuvat ja muuttuvat nauruksi, sellaiseksi iloksi, jota he eivät ole koskaan kokeneet jne. Olen nähnyt. Ja itse kokenut.

Lopuksi. Pidän edelleen urheilusta ja työstäni. Pidän myös sängyn pohjalla olemisesta ja lueskelusta. Mutta minä en enää rakenna elämääni niitten varaan. Muu perusta on kalliolla ja nuo ovat siinä kallion päällä tuomassa elämään lisämakua.

Kiitos kysymyksistäsi!
Ja liikunnan iloa sinulle!

Jos sinulla on joku uskova tuttu, kysele rohkeasti. Pitää nimittäin kuitenkin muistaa, ettei tarkoitus ole kahlita vaan vapauttaa ihminen niistä kahleista, joita maailma kokoajan tarjoaa.
Ihmisten keskellä usein pitää olla JOTAIN, mutta Jumala kyllä tietää mitä olet. Arvokas juuri sellaisena kuin olet. Se on ehdoton rakkauden osoitus.

Apostoli34 kirjoitti:

Olen miettinyt ja mietin jo ennen uskoon tuloani. Aivan samoja keinoja minullakin oli. Hyviä ovatkin:)
Vastaan aluksi lainauksella:"Vain yksi huokaus riittää ja Jumala kuulee sen." Eli huokaus on myös rukous ja vastaus voi olla juuri se, että ongelma hoituu ikäänkuin "yllättäen." Uskon, ettei mikään hoidu yllättäen (Jumala tosin voi yllättää, juuri silloin kun vähiten odotat.), vaan kaikki on Jumalan suunnitelmaa saada ihminen kääntymään hänen puoleensa. Jumala tekee mitä vaan, jotta ihminen pelastuisi. Tie voi olla pitkä. Jopa kuolemaan asti. Kuolema on kuitenkin se viimeinen hetki, silloin ihminen miettii, että (jos ehtii...) mitä nyt ja miksi? Siksi Jumala sallii kuoleman ja kärsimyksen. Jos ihminen ei muuten herää, Jumala sallii ihmisen toikkaroida itsensä rajalle tavalla tai toisella. Huomatakseen, että omat voimat eivät riitäkään. Silloin ihminen kysyy."Hei mitä nyt?"

Usein ihminen tarvitsee muistutuksen, mutta se voi olla myös positiivinen asia. Joku todella uskomaton "mäihä" ja niitä paljon. Varsinkin jos ihminen on perusluonteeltaan nöyrä ja uhrautuva jo muutenkin. Ei Jumala sellaista nöyryytä lisää. Ihminen alkaa miettimään, että mites mä tällaisen onnen olen saanut? Ja Jumala vastaa:"Minä annoin sinulle, koska olet ansainnut parempaa kuin mitä ihmiset sinulle ovat antaneet."

Näin minä olen asian ajatellut.
Viimeisen kysymykseen. Minä itse nostan itseni sängystä ylös. Aina ihminen joutuu itse lopullisen teon tekemään.
Niinhän Jeesus sanoi miehelle, joka oli ollut 38 vuotta rampa. "Haluatko todella parantua?" Kun mies sanoi, että joo, Jeesus sanoi vain:"Ota mattosi ja kävele." Tämä oli aika vapaa lainaus. Ei Jeesus sanounut, että voi kun sulla on ollut vaikeata jne. Hän sanoi vain, että haluatko todella parantua?

Monessa muussakin asiassa tämä tulee ihmisen elämässä. Ihminen saattaa jatkuvasti valittaa elämäänsä juuri sen takia, että onpahan jotain mitä syyttää. Jumala kysyykin meiltä, että haluatko todella valittaa vai elää täysipainoisesti? Eli kyllä asenteesi on ratkaiseva tässäkin.

Tapasi kuulostaa hyvin samalle kuin minulla oli. Minä jopa juoksin maratonin osoittaakseni itselle, että se pelastaa peloilta ja antaa varmuutta. Kyllä joku saakin liikunnasta pysyvän turvan ja lohdun, ei siinä mitään. Mutta mitäs sitten kun sairastuu tai jalat hajoaa? Usko Jumalaan antaa sen, että kaikkea tuota mitä sanoit voi edelleen tehdä ja ne ovat tärkeitä. Mutta kun ne ontuvat, Jumala tukee silloinkin. Kun asenne ei riitä-Jumala auttaa. Kun ei voikaan urheilla, Jumala auttaa kestämään sen. Kun ei olekaan äkkiä töitä. Usko auttaa senkin yli, eikä katkeroidu. Voi siis elää varmana siitä, että jos Jumala ei tuhoa, Hän pelastaa. Ja tuhohan tarkoittaa kuolemaa tms. Eli voiko uskovalle koskaan käydä huonosti?

Jos kuolema on pahin mitä ihmiselle voi tapahtua ja sekin on kutsu kotiin, mikä voi ihmistä masentaa tai lannistaa?

Tämä on ehkä se monen uskovan rauhallisuuden ja tyyneyden salaisuus monissa kriisitilanteissa. Se ei tarkoita lamaantumista vaan toimimista. Silloinkin kun rohekus meinaa pettää. Silloin voi rukoilla:"Isä, jos tarkoitukseni on kuolla nyt, tulenkin jo mielelläni kotiin. Mutta jos tarkoitukseni on täällä vielä sinua kirkastaa, auta minua." Ja usein on käynyt niin, että apu on tullut. Moni on toki kuollutkin. Ainoastaan ruumis kuolee. Miksi siis pelätä ja surra? Jokainen kuolee, mutta kysymys onkin, että miten olet elämäsi elänyt? Itseäsi varten? Sitä varten, joka joskus lakkaa olemasta? Saat sen mistä luovut...

Tällainen uskonvarmuus vaikuttaa ihmisen sisäiseen varmuuteen. Ei pelkää pahaa, koska Jumala on rinnalla aina. Eli kävi miten kävi aina käy hyvin!
Siksi on sanonta:"Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!" Jos ihminen kykenee elämään tuolla asenteella, hän ei koskaan syytä ketään (ei edes itseään), ei katkeroidu ja kiittää ainoastaan. No, miten se on mahdollista? Ei mitenkään. Omin voimin. Ei kukaan ole niin täydellinen. Mutta onneksi Jumala on. Aina voi kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää apua, kun horjuu. Eli taas, Jumalan avulla se on mahdollista. Ilman Jumalaa ei. Joka väittää muuta, valehtelee. Miten niin? No, jo mielenterveyspalveluiden tarpeen lisääminen on todiste siitä.

Suurimmat syyt ovat masentuneisuus, ahdistus, elämän tyhjyys, omien voimavarojen loppuminen, työuupumus, lapsuuden traumat jne.

Kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle, hän SAA kaiken anteeksi. Huom! Kaiken. Siis Jumalalta. Tämä varmuus voi aiheuttaa sen, että ihminen sopii myös kaikki riitansa ja hyvittää esim. rikkomuksensa.

Samalla häviävät kaikki painolastit, väärydet, kiusaamiset jne. Jeesus ottaa kaikki kantaakseen. Tämä on tosi. Prosessi voi jonkin aikaa kestää, mutta se onkin ihmisen omaa jarruttelua. Armoa on vaikea ottaa vastaan. Jotkut muuttuvat parissa sekunnissa, kun Armo ja Rakkaus laskeutuu heidän sydämeensä. Kyyneleet valuvat ja muuttuvat nauruksi, sellaiseksi iloksi, jota he eivät ole koskaan kokeneet jne. Olen nähnyt. Ja itse kokenut.

Lopuksi. Pidän edelleen urheilusta ja työstäni. Pidän myös sängyn pohjalla olemisesta ja lueskelusta. Mutta minä en enää rakenna elämääni niitten varaan. Muu perusta on kalliolla ja nuo ovat siinä kallion päällä tuomassa elämään lisämakua.

Kiitos kysymyksistäsi!
Ja liikunnan iloa sinulle!

Jos sinulla on joku uskova tuttu, kysele rohkeasti. Pitää nimittäin kuitenkin muistaa, ettei tarkoitus ole kahlita vaan vapauttaa ihminen niistä kahleista, joita maailma kokoajan tarjoaa.
Ihmisten keskellä usein pitää olla JOTAIN, mutta Jumala kyllä tietää mitä olet. Arvokas juuri sellaisena kuin olet. Se on ehdoton rakkauden osoitus.

Lue lisää

Tekstisi oli aikalailla sitä mitä osasin odottaa...joten jankutan nyt tuota yhtä kohtaa.

sanoit:"Usko Jumalaan antaa sen, että kaikkea tuota mitä sanoit voi edelleen tehdä ja ne ovat tärkeitä. Mutta kun ne ontuvat, Jumala tukee silloinkin. Kun asenne ei riitä-Jumala auttaa. Kun ei voikaan urheilla, Jumala auttaa kestämään sen. Kun ei olekaan äkkiä töitä. Usko auttaa senkin yli, eikä katkeroidu."

Ymmärrän täysin pointtisi..Mutta itse haen psyykkausta konkreettisista asioista..en suostu myöntämään olevani niin heikko,että en psyykkausta muualta saisi kuin uskosta johonkin taruolentoon...Jos joskus käy niin,että paukut loppuu,niin kuka tietää...sen verran myönnän että jostain psyykkeeni välillä potkua vaatii.Mutta tällä hetkellä olen sen verran voimissani,että psyykkaan itseni vaikka valkoisesta seinästä jos on tarvis,mutta..ei koskaan tiedä..sitten jos paukut loppuu..loppuuko ne..onki eri juttu.

Niinkauan kun paukkuja riittää..luotan peilin tarjoamaa kuvaan.

seppo kirjoitti:

Tekstisi oli aikalailla sitä mitä osasin odottaa...joten jankutan nyt tuota yhtä kohtaa.

sanoit:"Usko Jumalaan antaa sen, että kaikkea tuota mitä sanoit voi edelleen tehdä ja ne ovat tärkeitä. Mutta kun ne ontuvat, Jumala tukee silloinkin. Kun asenne ei riitä-Jumala auttaa. Kun ei voikaan urheilla, Jumala auttaa kestämään sen. Kun ei olekaan äkkiä töitä. Usko auttaa senkin yli, eikä katkeroidu."

Ymmärrän täysin pointtisi..Mutta itse haen psyykkausta konkreettisista asioista..en suostu myöntämään olevani niin heikko,että en psyykkausta muualta saisi kuin uskosta johonkin taruolentoon...Jos joskus käy niin,että paukut loppuu,niin kuka tietää...sen verran myönnän että jostain psyykkeeni välillä potkua vaatii.Mutta tällä hetkellä olen sen verran voimissani,että psyykkaan itseni vaikka valkoisesta seinästä jos on tarvis,mutta..ei koskaan tiedä..sitten jos paukut loppuu..loppuuko ne..onki eri juttu.

Niinkauan kun paukkuja riittää..luotan peilin tarjoamaa kuvaan.

Lue lisää

..sanotaan näin..mä vihaan helppoutta..*naur*

Apostoli34 kirjoitti:

Usko on kurottumista jotakin näkymätöntä olemassaolevaa kohti. Eli uskomista siihen, mitä ei näe, mutta kokee todeksi.

Raamatussa sanotaan, että Hengen asioita ei voi todistaa lihallisilla perusteilla eli loogisilla ja järkisyillä uskoa ei voi perustella. Tai siis minä en ainakaan pysty. Raamattu on kirjouitettu Pyhän Hengen vaikutuksessa ja sitä pitää myös siten tulkita. Järjellä sitä ei näe. Sen sanomaa ei näe. Henki on opettaja ja ainoastaan Pyhän Hengen kasteen kautta voi monia asioita nähdä ja ymmärtää.

Jo Jeesuksen ylösnouseminen on järjetön ja siksi en pysty vastaamaan perustelupyyntöösi. Vastaus on hengellinen ja se ei liene looginen? Mutta kun näkee hengellisesti, ymmärtää, että Jumalan ja paholaisen välinen kamppailu ja lainalaisuudet ovat aivan loogisia. Minä olen sillä tiellä vasta alussa. Mutta sen tiedän, että paholainen on jo taistelun hävinyt, ristillä. Viimeiseen asti se toivoi, että Jeesus vaihtaisi puolta ja noudattaisi kiusausta, kuten Aadam teki... Mutta ei. Sen takia Jeesus sanoi" Se on täytetty." Jeesus korjasi sen, minkä Aadam oli rikkonut. Ihmisen ja Jumalan suhteen.

"Jos jokaista uskonnollista liikettä ja organisaatiota pyydettäisiin oikeuttamaan olemassaolonsa päteville todisteille ja argumentaatioille, niin huomisaamuna jokaikisen kirkon, moskeija ja minkälie muun temppelin paikalla olisi puisto tai parkkipaikka."

Hmmm.... Ei Jumala asu rakennuksissa. Senkin Jeesus muutti. Hän on temppeli, joka hajotettiin maan tasalle ja Hän sen korjasi kolmessa päivässä. Ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Eli siitä vaan, hajottakaa vain kirkot ym.

Ei usko Jeesukseen Kristukseen vaadi rakennuksia tai organisaatioita. Ne ovat itseasassa haitaksi.
Kyseessä on ihmisen ja Jumalan suhteesta, joka on mahdollista rukouksen kautta. Mikään rakennus ei ole pyhä.

Mitä enemmän herjaat tai pilkaat, sen enemmän toteutat raamatun kirjoituksia. Mitä kovempi on vastus, sen kovempi on usko.

"Todista väitteesi"
Nuo kaksi sanaa eivät tuhoa uskoa, vaan syventävät sitä. Jumala on todistajani. Jokainen uskoon tullut on todiste. Halusit tai et. Voin rukoilla Jumalaa todistamaan kaiken sinulle, mutta varo, Hän saattaa yllättää juuri silloin kuin vähiten odotat. Niin kävi eräälle ateisti äidille, jonka tytär meni ripille. Äiti meni tyttärensä kanssa alttarille (kun kaikki muutkin menivät) ja Jumala jysäytti lekalla päähän. Hän on nykyään uskossa.

Jo raamatussa sanottiin:" Jos tämä liike on ihmisestä, se kuolee pois. Mutta jos se on Jumalasta, taistelette itseään Jumalaa vastaan."
Hyvinhän tuo on voinut jo 2000 vuotta, eikä sitä ole saatu tuhottua, vaikka tuhansia kristittyjä on tapettu ja kidutettu kautta aikojen, jopa kirkon toimesta.

Kristinusko on niin yksinkertainen, että siitä on tehty vaikea ymmärtää. Mutta koko homma perustuu yksinkertaiseen ajatukseen. "Saat sen mistä luovut."
Kun annat elämäsi Kristukselle saat myös kaiken muunkin minkä tarvitset. Ei tarvita kirkkoja, organisaatioita, sääntöjä, pyhiinvaellusmatkoja, oppeja, rituaaleja, traditioita jne.

Riittää kun rukoilee:" Jeesus, minä olen tässä. Anna syntini anteeksi ja ole Vapahtajani." Bingo! Se on siinä. Muu seuraa perässä. Jumala tekee sen minkä lupaa. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä.

Vastaukseni ei varmaan tyydytä sinua, mutta kerron lisää mielelläni Jeesuksesta, jos sinua kiinnostaa.

" Rakas Taivaallinen Isä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä, avaa myös tämän nuoren miehen silmät näkemään rakkaus ja se, että hän on rakastettu sellaisena kuin hän on. Omine murheineen ja iloineen. Herra, sinä tunnet tämän miehen. Lohduta häntä, kun hänellä on murheita tai vastoinkäymisiä. Kannusta kun hänellä menee hyvin.

Herra, sinä olet luvannut auttaa jokaista joka nimeäsi huutaa tai sinulta Poikasi nimessä pyytää. Herra, auta tätä miestä niissä asioissa, jotka sinä näet hyväksi auttaa. Olivat ne mitä tahansa.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen."

Lue lisää

Yrität pyristellä harteillasi makaavaa todistustaakkaa pois. Pieni vihje: todistustaakan voi vain ja ainoastaan todistaa pois.

Sinä puhut viestissäsi pelkkää paskaa...tosin sinähän olet sitä täynnä.

jason_dax kirjoitti:

Yrität pyristellä harteillasi makaavaa todistustaakkaa pois. Pieni vihje: todistustaakan voi vain ja ainoastaan todistaa pois.

Sinä puhut viestissäsi pelkkää paskaa...tosin sinähän olet sitä täynnä.

Lue lisää

Annan sinun pysyä siinä käsityksessä.
Mukavaa, että nimittelet ja luot minulle haastetta uskovana. Kiitos! Tämä vahvistaa vain enemmän uskoani. Sinä olet todiste siitä, että Jumala on olemassa. Kun et enää kykene muuhun kuin nimittelemään. Minun hartioillani ei ole enää muuta taakkaa kuin maailman pahuus. Itsekkyys.

Ihminen, joka on aivan rikki sisältä ei kestä valoa (en tarkoita itseäni valona, vaan Jeesusta ja Hänestä lähtevää hyvyyttä), koska hän hajoaa sen edessä. Nuorten parissa olen törmännyt vastaavaan kommenttiin kymmenen vuoden aikana. Kun ei enää muuta pysty. Kun itku kaihertaa sisällä ja tekisi mieli antaa periksi, mutta ei. Silloin olisi heikko. Parempi vaikka lyödä tai ainakin haistatella. Moni on hakeutunut aikuisen syliin.

Eli minäkin tiesin sinun vastauksesi jo etukäteen.
Se kuulostaa pimeyden, kauhun ja epätoivon aiheuttamalta vastaukselta.

Tyhjyyden, surun ja rakkaudettomuuden aiheuttamalta vastaukselta.

Väkivallan, alkoholismin, hylätyksi tulemisen ja yksinäisyyden tunne aiheuttaa yleensä tuollaisia vastauksia. En tarkoita, että sinulla olisi ne, mutta usein niin on. Voin olla väärässäkin.

Jos olisit vastannut noin Jeesukselle, hän olisi katsonut sinua lempeillä silmillään ja lohduttanut, ajanut surun, tuskan ja pahan olon pois. Ja antanut anteeksi.

Täällä on muutama nimimerkki, joka on niin täynnä vihaa ja katkeruutta, jonka he purkavat kaikkiin toisin ajattelijoihin. Nimittelemällä ja haukkumalla. Sekö on ihanaa elämää? Katkeruus ja viha? Suorastaan raivo, joka voisi aiheuttaa lyönnin, jos kohdalle sattuisi?

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, ei hauku ketään. Huom, ei ketään.
Toivottavasti nämä nimimerkit löytävät rakkauden. Jostakin. Itsekin sorrun piikittelemään, antakaa anteeksi se. Ihminen olen mä.

Hmm...jos olen täynnä ulostetta, pitää käydä vessassa useammin. Taitanee johtua pikaruuasta?
Ilmankos kärpäsiä on niin paljon asunnossamme.

Apostoli34 kirjoitti:

Annan sinun pysyä siinä käsityksessä.
Mukavaa, että nimittelet ja luot minulle haastetta uskovana. Kiitos! Tämä vahvistaa vain enemmän uskoani. Sinä olet todiste siitä, että Jumala on olemassa. Kun et enää kykene muuhun kuin nimittelemään. Minun hartioillani ei ole enää muuta taakkaa kuin maailman pahuus. Itsekkyys.

Ihminen, joka on aivan rikki sisältä ei kestä valoa (en tarkoita itseäni valona, vaan Jeesusta ja Hänestä lähtevää hyvyyttä), koska hän hajoaa sen edessä. Nuorten parissa olen törmännyt vastaavaan kommenttiin kymmenen vuoden aikana. Kun ei enää muuta pysty. Kun itku kaihertaa sisällä ja tekisi mieli antaa periksi, mutta ei. Silloin olisi heikko. Parempi vaikka lyödä tai ainakin haistatella. Moni on hakeutunut aikuisen syliin.

Eli minäkin tiesin sinun vastauksesi jo etukäteen.
Se kuulostaa pimeyden, kauhun ja epätoivon aiheuttamalta vastaukselta.

Tyhjyyden, surun ja rakkaudettomuuden aiheuttamalta vastaukselta.

Väkivallan, alkoholismin, hylätyksi tulemisen ja yksinäisyyden tunne aiheuttaa yleensä tuollaisia vastauksia. En tarkoita, että sinulla olisi ne, mutta usein niin on. Voin olla väärässäkin.

Jos olisit vastannut noin Jeesukselle, hän olisi katsonut sinua lempeillä silmillään ja lohduttanut, ajanut surun, tuskan ja pahan olon pois. Ja antanut anteeksi.

Täällä on muutama nimimerkki, joka on niin täynnä vihaa ja katkeruutta, jonka he purkavat kaikkiin toisin ajattelijoihin. Nimittelemällä ja haukkumalla. Sekö on ihanaa elämää? Katkeruus ja viha? Suorastaan raivo, joka voisi aiheuttaa lyönnin, jos kohdalle sattuisi?

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, ei hauku ketään. Huom, ei ketään.
Toivottavasti nämä nimimerkit löytävät rakkauden. Jostakin. Itsekin sorrun piikittelemään, antakaa anteeksi se. Ihminen olen mä.

Hmm...jos olen täynnä ulostetta, pitää käydä vessassa useammin. Taitanee johtua pikaruuasta?
Ilmankos kärpäsiä on niin paljon asunnossamme.

Lue lisää

sanoit:"Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, ei hauku ketään. Huom, ei ketään.
Toivottavasti nämä nimimerkit löytävät rakkauden. Jostakin. Itsekin sorrun piikittelemään, antakaa anteeksi se. Ihminen olen mä."

Mun mielipide..haukkuminen ei ole rakkauden puutetta..se on sanojen puutetta.Voit ajatella jopa näin että ei paatuneimmankaan ihmisen,joka ei rakkautta tunne mihinkää,tarvitse ketään haukkua..miksi hän niin tekisi..varsinkaa jos ei vois vähempää kiinnostaa.

Melkein voisin myöntää molemmat kokeneeni..mutten taida.

seppo kirjoitti:

Tekstisi oli aikalailla sitä mitä osasin odottaa...joten jankutan nyt tuota yhtä kohtaa.

sanoit:"Usko Jumalaan antaa sen, että kaikkea tuota mitä sanoit voi edelleen tehdä ja ne ovat tärkeitä. Mutta kun ne ontuvat, Jumala tukee silloinkin. Kun asenne ei riitä-Jumala auttaa. Kun ei voikaan urheilla, Jumala auttaa kestämään sen. Kun ei olekaan äkkiä töitä. Usko auttaa senkin yli, eikä katkeroidu."

Ymmärrän täysin pointtisi..Mutta itse haen psyykkausta konkreettisista asioista..en suostu myöntämään olevani niin heikko,että en psyykkausta muualta saisi kuin uskosta johonkin taruolentoon...Jos joskus käy niin,että paukut loppuu,niin kuka tietää...sen verran myönnän että jostain psyykkeeni välillä potkua vaatii.Mutta tällä hetkellä olen sen verran voimissani,että psyykkaan itseni vaikka valkoisesta seinästä jos on tarvis,mutta..ei koskaan tiedä..sitten jos paukut loppuu..loppuuko ne..onki eri juttu.

Niinkauan kun paukkuja riittää..luotan peilin tarjoamaa kuvaan.

Lue lisää

Onkin varmaan niin, että uusien uskovien määrä on suurimmillaan juuri kriisissä. Esim. kolmen kympin kriisi tai avioero, sairastuminen jne. Ne ovat kuitenkin konkreettisia asioita. Kukaan ei voi niitä välttää, muuten ihminen olisi kuolematon. Raamattu on sekä kuvaus ihmisen kaikesta kipuilusta ja inhimmillisyydestä että Jumalan sanasta. Jos lukee raamatun, näkee ettei ihminen ole paljoa muuttunut.

Jumala voi olla julma ja jopa verenhimoinen VT:ssä, mutta kaikella on tarkoitus. Myönnän, etten ihmisenä aina ymmärrä julmuuksia. Mutta ne saavatkin ihmisen kysymään, että miksi? Ja se on tarkoituskin. Näkisin myös, että koko raamattu on myös kuvaus ihmisestä yksilönä. Egyptistä pako tuntemattomaan uskovan ihmisen kasvu kohti tuntematonta jne. Kun raamattua lukee avoimin mielin, sieltä löytyy kokoajan uutta. Keskeinen ajatus on kuitenkin se, että Jumala on suuri ja ihminen pieni. Me voimme kuitenkin rukouksillamme vaikuttaa Jumalan toimintaan. Vähän niinkuin lapsi voi pyytää isältä. Lapsi on kuitenkin täysin riippuvainen isästään, eikö? Halusi tai ei. No äitiä unohtamatta...;)

Psyykkauksesta. Moni mies onkin mennyt mieluummin hirteen kuin hakenut apua. Edes toisilta ihmisiltä. Tai sortunut pulloon. Terapia ja muu psykologinen apu on tärkeätä kyllä, mutta nekin ovat ihmisen kehittämiä tulkintoja. Luotu (vaikkakin koulutettu) tulkitsee toista luotua. Hyvä, jos ihmiset saavat apua heiltä, minäkin teen vastaavaa työtä. Mutta mikä voima onkaan Hänellä, joka on ihmisen luonut? Kaiken elollisen? Kuka voisi ihmistä paremmin ymmärtää? Kun tuli jopa ihmiseksi?

Raamatussa Israelin kansa vaeltaa 40 vuotta autiomaassa matkaa johon olisi mennyt 11 päivää? Miksi? Koska he eivät uskoneet Jumalan auttavan, vaan halusivat itse yrittää. Ja Jumala sallii sen. Olkaa sitten 40 vuotta ja kärsikää. Julmaa? Ehkä.
Niin on minullakin ollut. Hain onnea ja psyykkausta juuri samoista asioista yli 30 vuotta ja lopulta työskentely huumenuorten ja erityisnuorten parissa herätti. Mitä jos ihminen ei jaksakaan, eikä kukaan muukaan auta? Ei edes terapia? Ei edes katkaisuhoito?

No, tämä ei voinut olla vaikuttamatta omiin ajatuksiin ja kun "sattumalta" törmäsin nykyiseen vaimooni, joka on uskossa ja oli jo ennen tapaamistamme, aloin tosissani ihmettelemään. Hän ei mitenkään tyrkyttänyt mitään, hän vain oli ja minä ihmettelin, että mistä tuo rauha tulee.
Toki epäuskoakin on ollut ja kipuilua. Mutta se menee ohi aina kun ne antaa Jumalalle tiedoksi.

Lisäyskommenttiisi viitaten. Lue Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut". Ei ole kovin kristillinen, enemmänkin psykologinen. Heikkoudessa on vahvuus....;) Kun pystyy olemaan heikko, tulee vahvaksi, koska totuus vapauttaa.
Jokainen on heikko, ei kai kukaan muuten pyrkisi vahvistamaan itseään? Ettei kukaan huomaa. Siksi heikkoutta vihataan. Koska sitä ei itsessä siedetä.

Toki minäkin haen hyvää oloa luonnosta, kiipeilystä ja liikunnasta. Lukemisesta, syömisestä ja tietenkin avioliitosta. Mutta usko on sitä, että tietää noiden kaikkien voivan myös hävitä elämästä. Kun on niistä "luopunut", saa ne takaisin. Jopa moninkertaisena hyvänä. Koska maailman suurin tirehtööri pitää huolta.
Jos Jumala on puolellamme, kuka/mikä voi olla vastaan? Mutta ylpeäksi se ei tee, sillä Jumalan edessä tulee nöyräksi. Kaikki on lahjaa! Eli se tekee enemmänkin kiitolliseksi, eikä silti tarvitse pelätä, että Jumala kostaa ja viekin kaiken pois. Toki perhe voi kuolla, mutta kun uskoo Jumalaan ja taivaaseen, silloin uskoo muiden menevän kotiin. Lohdullista! Elämä ei ole meidän käsissämme. Ei syntymä eikä kuolema (ellei tee itsaria). Jokainen kuolee. Se on äärimmäinen heikkous. Jokainen on niin heikko, että kuolee ja Joku vielä päättää ajankohdan, eikä kerro meille!
Sekin tekee aika nöyräksi. Uskova näkee sen mikä on tahdosta riippumatta kokoajan ympärillämme ja kaikkialla. Joillekin Jumala todella antaa Hengessä tai unessa ilmestyksiä, parantamisen lahjoja jne. Sellainen ihminen, joka on moisia kokenut, ei voi olla enää ei-uskova. Tietää ns. liikaa. Näkee verhon taakse. Sekä hyvässä että pahassa.

Siksi moni uskova on niin hädissään niiden puolesta, jotka eivät usko. Se saa helposti juuri tuomiopäivän julistusta aikaan. Faktat ovat kyllä selkeät. Jos et usko... Ja jos uskot... Mutta on eri asia, miten asian esittää. Usko on mahdollisuus. Vähän niinkuin liikunta. Ennen peloteltiin sydänsairauksilla jne. Nyt puhutaan liikunnan ilosta! Ja sitä usko puhtaimmillaan onkin. Iloa siitä, että selviää kuoleman jälkeenkin ja jo tässä maailmassa saa osakseen sellaista huolenpitoa, jota kukaan ihminen ei voi antaa. Saa uuden elämän! Esim. sinä pääsisit heikkouden kammostasi pois. Jumala ei halveksi heikkoja. Hän ei halveksi ketään, mutta ylpeitä ja itsekeskeisiä, valehtelijoita, riistäjiä, ym. Hän ei voi sietää. Mutta heilläkin kaikilla on mahdollisuus. Tuunustaa syntinsä (virheensä) ja pyytää Jumalaa antamaan anteeksi.

Jumala antaa loppuun asti mahdollisuuden ihmiselle. Hän ei pakota. Vaikka voi kyllä hieman painostaa...;) On sanottu, että niitä Jumala kurittaa, joita Hän rakastaa. Eli jos Jumalalla on käyttöä jollekin erityisesti, eikä tämä usko, Jumala saattaa nöyryyttää kunnolla. Tiedän yhden miehen, jolta meni oikeasti kaikki, melkein henkikin ja Jumala lähetti lopulta hänen luokseen nuoren miehen, joka kysyi, että annatko Jumalalle valtakirjan elämästäsi. Juuri kun mies oli päättänyt tappaa itsensä.

No, eipä ollut vaihtoehtoja. 1000 litraa raakaa alkoholia oli jo kulkenut miehen läpi, vankilatuomioita monta. Firma ja perhe mennyt jne. Hän pelastui, eikä hänestä uskoisi nykyään niitä kovia kokemuksia... Jobilla oli vähän sama kohtalo raamatussa.

Well, se siitä saarnasta. Kuten sanoit, jos paukut loppuu. Toivotaan, ettei lopu. Minä rukoilen sitä.
Vaikutat kuitenkin hieman pohtivan elämääsi, koska kommenttini herättivät kysymyksiä. Jumala puhuu usein myös näin. Itseasiassa minä uskon, että Jumalan tarkoitus onkin aiheuttaa keskustelua. Täällä palstallakin. Niinhän Jeesuskin väitteli fariseuksien ym. kanssa.

Ei häntäkään kaikki uskoneet edes hänen elinaikanaan. Sama keskustelu jatkuu hieman eri muodossa. Silti ihmisiä tulee uskoon ilman seurakuntiakin. Ihan vaan lukemalla raamattua ja rukoilemalla. Tosin usein silloin tulee vahva tarve hakeutua jonkin seurakunnan tilaisuuteen, kun tulle sellainen olo, että on pakko mennä...:)

Mutta ihmisen usko on alkanut kasvaa ennen sitä. Koska jostain syystä on kaivanut raamatun esiin. Kysymyksellä: Oiskohan täällä vastaus sittenkin? Moni ei uskalla edes avata koko kirjaa, koska pelkää tulevansa uskoon. Minulla oli joskus niin.

Jep, kiitos taas tästäkin ajatuksen vaihdosta. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Kanssasi on mukava vaihtaa ajatuksia, koska olet asiallinen kommenteissasi. Arvostan sitä. Ymmärrän myös, että "hihhulointi" suututtaa monia. Olen pahoillani.

Mietelause:"Ihmisen alkuperäinen tarkoitus ei ollut elää erossa Luojastaan. Nyt Jumalasta on tullut vaihtoehto.

Ihmisen ei myöskään ole tarkoitus juoda itseään jatkuvasti humalaan, tai käyttää huumeita.
Nyt selvistä viikonlopuista puhutaan vaihtoehtoviikonloppuina ja puhutaan nenänvalkaisukuukaudesta jne.

Mikä on ihmisen todellinen vaihtoehto"

seppo kirjoitti:

sanoit:"Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, ei hauku ketään. Huom, ei ketään.
Toivottavasti nämä nimimerkit löytävät rakkauden. Jostakin. Itsekin sorrun piikittelemään, antakaa anteeksi se. Ihminen olen mä."

Mun mielipide..haukkuminen ei ole rakkauden puutetta..se on sanojen puutetta.Voit ajatella jopa näin että ei paatuneimmankaan ihmisen,joka ei rakkautta tunne mihinkää,tarvitse ketään haukkua..miksi hän niin tekisi..varsinkaa jos ei vois vähempää kiinnostaa.

Melkein voisin myöntää molemmat kokeneeni..mutten taida.

Lue lisää

Viisaasti sanottu! Töissä olen tosin huomannut, että aggressiivinen käytös ei ole rakkauden puutetta vaan sen kaipuuta. Todellisessa rakkaudessa ei ole pelkoa, eikä vihaa. Siis mitään joka loukkaa toisen persoonaa. Mutta voit olla oikeassa. Kun varsinkaan ei tiedä sitä ajatusta tai tunnetta, joka saa sanat syntymään.:) Eli eipä pidä tuomita, joo.

Apostoli34 kirjoitti:

Annan sinun pysyä siinä käsityksessä.
Mukavaa, että nimittelet ja luot minulle haastetta uskovana. Kiitos! Tämä vahvistaa vain enemmän uskoani. Sinä olet todiste siitä, että Jumala on olemassa. Kun et enää kykene muuhun kuin nimittelemään. Minun hartioillani ei ole enää muuta taakkaa kuin maailman pahuus. Itsekkyys.

Ihminen, joka on aivan rikki sisältä ei kestä valoa (en tarkoita itseäni valona, vaan Jeesusta ja Hänestä lähtevää hyvyyttä), koska hän hajoaa sen edessä. Nuorten parissa olen törmännyt vastaavaan kommenttiin kymmenen vuoden aikana. Kun ei enää muuta pysty. Kun itku kaihertaa sisällä ja tekisi mieli antaa periksi, mutta ei. Silloin olisi heikko. Parempi vaikka lyödä tai ainakin haistatella. Moni on hakeutunut aikuisen syliin.

Eli minäkin tiesin sinun vastauksesi jo etukäteen.
Se kuulostaa pimeyden, kauhun ja epätoivon aiheuttamalta vastaukselta.

Tyhjyyden, surun ja rakkaudettomuuden aiheuttamalta vastaukselta.

Väkivallan, alkoholismin, hylätyksi tulemisen ja yksinäisyyden tunne aiheuttaa yleensä tuollaisia vastauksia. En tarkoita, että sinulla olisi ne, mutta usein niin on. Voin olla väärässäkin.

Jos olisit vastannut noin Jeesukselle, hän olisi katsonut sinua lempeillä silmillään ja lohduttanut, ajanut surun, tuskan ja pahan olon pois. Ja antanut anteeksi.

Täällä on muutama nimimerkki, joka on niin täynnä vihaa ja katkeruutta, jonka he purkavat kaikkiin toisin ajattelijoihin. Nimittelemällä ja haukkumalla. Sekö on ihanaa elämää? Katkeruus ja viha? Suorastaan raivo, joka voisi aiheuttaa lyönnin, jos kohdalle sattuisi?

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, ei hauku ketään. Huom, ei ketään.
Toivottavasti nämä nimimerkit löytävät rakkauden. Jostakin. Itsekin sorrun piikittelemään, antakaa anteeksi se. Ihminen olen mä.

Hmm...jos olen täynnä ulostetta, pitää käydä vessassa useammin. Taitanee johtua pikaruuasta?
Ilmankos kärpäsiä on niin paljon asunnossamme.

Lue lisää

...en kestä sinun omahyväisyyttäsi.

jason_dax kirjoitti:

...en kestä sinun omahyväisyyttäsi.

jos sellaisen kuvan olen antanut. Mikään ei ole omaa ansiotani. Armo on lahja. Mutta se "tieto" ja "näkeminen" on vähän sama kuin se, että kertoo käyneensä jossain paikassa missä toinen ei ole käynyt ja kertoo, millaista siellä on. Tarkoitukseni ei ole kehua itseäni. Tai olla omahyväinen.

Minä olen ainoastaan iloinen siitä, mitä olen saanut ja haluan jakaa sitä muille, myös teoissa, auttamalla muita. Konkreettisesti, eikä vain puheen tai kirjoituksen tasolla.
En voi mitään, jos pidät minua omahyväisenä.
Mukavaa illan jatkoa, minä lähden sateeseen nauttimaan Luojan luomasta luonnosta!

Toivon sinulle kaikkea hyvää, vaikka et koskaan uskoisi Jumalaan. Hän uskoo sinuun.

Uskoni ei rakoile, vaan kerron ateisteille Jumalasta. (ateistit väittävät etteivät usko Jumalaan)

kristitty kirjoitti:

Uskoni ei rakoile, vaan kerron ateisteille Jumalasta. (ateistit väittävät etteivät usko Jumalaan)

>>kerron ateisteille Jumalasta. (ateistit väittävät etteivät usko Jumalaan)

Tavoitteeton kirjoitti:

>>kerron ateisteille Jumalasta. (ateistit väittävät etteivät usko Jumalaan)

Erittäin kiinnostunut. Itseasiassa kumpaakin on muuten tehty, mutta kun kerroin, että Jeesus karkoitti ne pikku-ukot parilla sanalla ja Hänen Isänsä ei vaadi mitään päivittäistä rukousmäärää, ei kä pyhiinvaellusmatkaa ja vieläpä käskee rakastamaan vihollistaan, sekä muslimi että pikku-ukkoja näkevä kiinnostuivat... Ei vaan, vähän väritin. Kirkko on himmentänyt ja hämännyt ihmisiä vuosisatoja ja ihmisten katse on kääntynyt Kristuksesta oppiin.
Kun katse kääntyy Kristukseen, alkaa ymmärtämään mistä on kyse ja miksi muut uskonnot eivät samaan yllä. Kristinsusko ei tarvitse kirkkoa, ei oppeja, ei rakennuksia, ei pappeja. Riittää kun uskoo Kristuksen ristinkuolemaan ja antaa sille sen arvon, joka sille kuuluu.

Toki myös Kristuksen maanpäällinen aika on erittäin tärkeä. Jos sitä tutkii tarkkaan, aika monelta kirkolta ja seurakunnalta voisi kysyä, että miten tämä liittyy raamattuun...?
Siksi on tärkeämpää puhua Jeesuksen rakkaudesta kuin tuomiopäivästä. Lue joskus ajatuksella Johanneksen evankeliumi ja Johanneksen kirjeet. Tällä tyypillä on muuten aika paljon tekstitilaa Uudessa testamentissa, koska Johanneksen ilmestys on samaa sarjaa...

Yksi keskeinen ero esim. buddhalaisuudessa ja kristinuskossa on se, että buddhalaisuus korostaa yksilön omaa pyrkimystä valaistumiseen meditaation ja kirjoitusten avulla. Kristinuskossa ei pyritä mihinkään, siinä saadaan armosta.

Buddhalaisuudessa hyväksytään ihminen sellaisena kuin hän on, pyritään empatiaan, joka aiheuttaa hyviä tekoja ja kunnioitusta kaikkea elollista kohtaan.Kristinuskossa korostetaan rakkautta ja sitä, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja kehoittaa jopa rakastamaan vihollista.

Buddhalaisuudessa Valastutaan, kun taas kristitty Pelastuu...

No joo, mutta tällaista. Ovat lähellä toisiaan ja arvostan buddhalaisuutta filosofiana. Ne ovat kuitenkin valovuosien päässä silti. Kristitty voi saada Pelastumisen kahdella sanalla:"Jeesus auta!"
Buddhalainen voi käyttää itsensä kehitämiseen koko elämänsä ja kuolla valaistumatta, koska ei sanut elämän halua sammumaan mietiskelystä huolimatta....

Kristuksen seuraaminen on niin yksinkertaista, että siitä on tehty vaikeata. Turhaan. Ei tarvitse muuta kuin tunnustaa omat pahat tekonsa (niitä on kaikilla) ja pyytää että Jeesus antaa ne anteeksi. Sen jälkeen ihmisen elämä muuttuu, hän saa armon ja rakkauden. Ehkäpä tuomiopäivän julistajat unohtavat tämän. Minä ainakin unohdan päivittäin...;)
Hyvää yötä!

"Minua ympäröiviä kusipäitä voisi tosin harventaa."

Tuo lauseesi paljastaa että juuri sinä itse olet se kusipää, joka pitäisi ensimmäisenä harventaa.

h2O kirjoitti:

"Minua ympäröiviä kusipäitä voisi tosin harventaa."

Tuo lauseesi paljastaa että juuri sinä itse olet se kusipää, joka pitäisi ensimmäisenä harventaa.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

jason_dax kirjoitti:

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

"Kun osoitat toista ihmistä syyttävästi sormellasi, neljä sormeasi osoittaa sinua kohti"

h2O kirjoitti:

"Minua ympäröiviä kusipäitä voisi tosin harventaa."

Tuo lauseesi paljastaa että juuri sinä itse olet se kusipää, joka pitäisi ensimmäisenä harventaa.

sitä samaako mitä keski-euroopan luterilaiset ja katolilaiset harrastivat 30-ja 40-luvulla kun harvensivat juutalaisia ja muita "kusipäitä".

usk m t n hlö kirjoitti:

sitä samaako mitä keski-euroopan luterilaiset ja katolilaiset harrastivat 30-ja 40-luvulla kun harvensivat juutalaisia ja muita "kusipäitä".

...että kyseisten yksilöiden tiheyden vähentämistä minun välittömässä ympäristössä.

En ehdota mitään väkivaltaan viittaavaa, koska kyseiset kusipäät ovat teknisesti ottaen ihmisiä...tai ainakin nisäkkäitä.

täytyy sanoa, että asia on juuri noin. Tätä elämää voi varmasti elää onnellisena ilman uskoakin, mutta mitäs sitten kun tämä lyhyt elämä on ohitse?

Pikku pakana kirjoitti:

"Olen elämääni tyytyväinen ateisti. Olen siis onnellinen ilman jumalaa. Käykö järkeen? Jos teoriasi pitäisi paikkaansa, pitäisi uskoa jumalaan, että voisi olla onnellinen. Mutta ei se pidä paikkaansa."

En minä sitä tarkoittanut. Tarkoitin, että jos elämä maistuu, niin eikö silloin ole syytä uskoa, että sen on joku sinulle antanut. Vai saitko hyvän elämän sattumalta?

että kirjoitti:

täytyy sanoa, että asia on juuri noin. Tätä elämää voi varmasti elää onnellisena ilman uskoakin, mutta mitäs sitten kun tämä lyhyt elämä on ohitse?

>>Tätä elämää voi varmasti elää onnellisena ilman uskoakin, mutta mitäs sitten kun tämä lyhyt elämä on ohitse?

kristitty kirjoitti:

Pikku pakana kirjoitti:

"Olen elämääni tyytyväinen ateisti. Olen siis onnellinen ilman jumalaa. Käykö järkeen? Jos teoriasi pitäisi paikkaansa, pitäisi uskoa jumalaan, että voisi olla onnellinen. Mutta ei se pidä paikkaansa."

En minä sitä tarkoittanut. Tarkoitin, että jos elämä maistuu, niin eikö silloin ole syytä uskoa, että sen on joku sinulle antanut. Vai saitko hyvän elämän sattumalta?

Lue lisää

Tuosta voisi sitten päätellä, että maailmassa on jokunen miljardi ihmistä, joilta jumala on ottanut hyvän elämän pois tai ei ole alun perinkään sitä antanut. Näinkö se menee?

Jatkokysymys onkin sitten "miksi", mutta vastaa nyt alkajaisiksi tuohon yhteen.

NIIIN! kirjoitti:

Tuosta voisi sitten päätellä, että maailmassa on jokunen miljardi ihmistä, joilta jumala on ottanut hyvän elämän pois tai ei ole alun perinkään sitä antanut. Näinkö se menee?

Jatkokysymys onkin sitten "miksi", mutta vastaa nyt alkajaisiksi tuohon yhteen.

Lue lisää

NIIN kirjoitti:

"Tuosta voisi sitten päätellä, että maailmassa on jokunen miljardi ihmistä, joilta jumala on ottanut hyvän elämän pois tai ei ole alun perinkään sitä antanut."

Ihmisen onnellisuus ei ole materiasta tai rikkaudesta kiinni. On tutkittu että juuri köyhät afrikkalaiset ovat onnellisimpia ihmisiä maailmassa. Rikkaat potevat masennusta.

kristitty kirjoitti:

NIIN kirjoitti:

"Tuosta voisi sitten päätellä, että maailmassa on jokunen miljardi ihmistä, joilta jumala on ottanut hyvän elämän pois tai ei ole alun perinkään sitä antanut."

Ihmisen onnellisuus ei ole materiasta tai rikkaudesta kiinni. On tutkittu että juuri köyhät afrikkalaiset ovat onnellisimpia ihmisiä maailmassa. Rikkaat potevat masennusta.

Lue lisää

Mitäköhän uskontokuntaa ne edustaa?

seppo kirjoitti:

Mitäköhän uskontokuntaa ne edustaa?

Siis tarkoitin että mitäköhän uskontokuntaa ne onnelliset edustavat..Eli kenenköhän jumala tekee "lapsistaan" onnellisimpia?

kristitty kirjoitti:

Pikku pakana kirjoitti:

"Olen elämääni tyytyväinen ateisti. Olen siis onnellinen ilman jumalaa. Käykö järkeen? Jos teoriasi pitäisi paikkaansa, pitäisi uskoa jumalaan, että voisi olla onnellinen. Mutta ei se pidä paikkaansa."

En minä sitä tarkoittanut. Tarkoitin, että jos elämä maistuu, niin eikö silloin ole syytä uskoa, että sen on joku sinulle antanut. Vai saitko hyvän elämän sattumalta?

Lue lisää

Miksi elämäni on sellaista kuin on? Koska satuin syntymään tarpeeksi hyvin toimeentulevaan perheeseen, jossa ei ole ollut suurempia ongelmia, ja jotka antoivat lapsilleen hyvän kasvatuksen ja tilaa olla luova. Suomeen, maahan, jossa tasa-arvo on kohtuullisen hyvä, maahan, jossa lapset eivät ole vanhempien omaisuutta, maahan, jossa omasta elämästään on oikeus päättää, maahan, jossa kaikilla on ilmainen peruskoulutus.
Nyt sinä sanoisit, että niin, jumala sen sinulle antoi. Mutta entä niille, jotka ovat syntyneet perheeseen, jossa on ongelmia? Maahan, jossa lapset kuolevat nälkään tai johonkin kulkutautiin? Maahan, jossa vanhemmat myyvät lapsensa orjiksi saadakseen itselleen toimeentuloa? Maahan, jossa pitäisi mennä kouluun parantaakseen elämänlaatuaan, mutta koulutusta on tarjolla vain niille, joilla on varaa maksaa? Jumalako heillekin on antanut heidän elämänsä?
Sanotte, että Jeesuksen vastaanottamalla pelastuu. Mutta entä ne, jotka eivät koskaan saa mahdollisuutta kuulla hänestä? Tuomitaanko heidät sen perusteella, mihin he eivät voi itse vaikuttaa? Onpas oikeudenmukainen jumala, tosiaan.
Minun elämäni pohja on hyvä, ja nautin elämästä, koska osaan olla positiivinen, vaikkei kaikki aina sujuisikaan hyvin. Sitten pääsin eräälle tietylle leirille, jonka jälkeen olen ollut entistäkin positiivisempi. "Aikuistumisleirille", joka todella antoi valmiuksia elämään, paljon uusia ystäviä ja läheisyyttä. Leirille, jolla ei millään jumalalla ole osaa eikä arpaa, eikä sen puoleen jumalattomuudella, vaikka suurin osa olikin ateisteja. Arvaatko jo, mistä puhun?

seppo kirjoitti:

Siis tarkoitin että mitäköhän uskontokuntaa ne onnelliset edustavat..Eli kenenköhän jumala tekee "lapsistaan" onnellisimpia?

Onnelliset on kristittyjä, joiden Herra on Jeesus Kristus!

kristitty kirjoitti:

Onnelliset on kristittyjä, joiden Herra on Jeesus Kristus!

samalla tavalla kuin ateisti, agnostikko, muslimi, juutalainen, hindu, sikhi tai zarathustralainenkin voi olla...

kristyttyna.haluaisin osoittaa Kristusta paremmin..
kun tyokaverini ei tullutkaan aamulla toihin .vaan sanottiin hanen kuolleen yolla akisti-- kysymykseni
Jumalalle onkin miksi sallit minun elaa,enhan ole yhtaan parempi ihminen kuin tama oli?
kiitos kuitenkin...

itsareita. Saatananpalvojat ovat pieni vähemmistö ja aika uusi ilmiö. Sen sijaan kristittyjä täällä on ollut jo satoja vuosia, kuten itsemurhiakin.

Olet oikeassa. Ja väärässä. Synkkyyteen vaipunut ateisti on varmaan enemmän vaaravyöhykkeessä itsemurhalle kuin iloinen uskovainen.

Tiukkapipoisissa uskonnollisissa yhteisöissä tiedän myös tapahtuneen ja tapahtuvan itsemurhia, kun ihminen tuntee itsensä muita huonommaksi ja jumalallekin kelvottomaksi suuressa syntisyydessään kun seurakuntakin häntä vääräoppisuutensa ja syntiensä tähden hyljeksii tai on sulkenut ulkopuolelle maksamattomien jäsenmaksujen takia.

Otetaan esimerkiksi "menestyksen teologia", jonka mukaan vaurastuminen ja aineellinen menestys tässä maailmassa on merkki Jumalan suosiosta. Epäonnistuminen taas on merkki siitä, että epäonnistuja on synneillään herättänyt Herran vihan eikä enää kelpaa Hänelle.

Saatananpalvojista en tiedä - heidät luen uskovaisista uskovaisimmiksi, jotka lopulta palaavat sinne minne olivat koko ajan matkalla: kristillisen uskon lämpimään syliin. Sitten vanhoilla päivillään pääsevät kirjoittamaan muistelmiaan "Olin Saatanan palvoja".

Atte Ateisti kirjoitti:

Olet oikeassa. Ja väärässä. Synkkyyteen vaipunut ateisti on varmaan enemmän vaaravyöhykkeessä itsemurhalle kuin iloinen uskovainen.

Tiukkapipoisissa uskonnollisissa yhteisöissä tiedän myös tapahtuneen ja tapahtuvan itsemurhia, kun ihminen tuntee itsensä muita huonommaksi ja jumalallekin kelvottomaksi suuressa syntisyydessään kun seurakuntakin häntä vääräoppisuutensa ja syntiensä tähden hyljeksii tai on sulkenut ulkopuolelle maksamattomien jäsenmaksujen takia.

Otetaan esimerkiksi "menestyksen teologia", jonka mukaan vaurastuminen ja aineellinen menestys tässä maailmassa on merkki Jumalan suosiosta. Epäonnistuminen taas on merkki siitä, että epäonnistuja on synneillään herättänyt Herran vihan eikä enää kelpaa Hänelle.

Saatananpalvojista en tiedä - heidät luen uskovaisista uskovaisimmiksi, jotka lopulta palaavat sinne minne olivat koko ajan matkalla: kristillisen uskon lämpimään syliin. Sitten vanhoilla päivillään pääsevät kirjoittamaan muistelmiaan "Olin Saatanan palvoja".

Lue lisää

Kaikissa kohdissa. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Me olemme ihmisiä kaikki ja heikkoja myöskin.
Jeesuksen opetus "Etkö näe hirttä silmässäsi ja olet poistamassa rikkaa lähimmäisesi silmätä, sinä epäpyhä!" pätee aina edelleen. Menestysteologiassa on toki pointtia lähinnä siinä mielessä, että mitä se menestys on... Jos se on paljon uskovia seurakunnassa, silloin varmaan ollaan oikeilla jäljillä (eikä jäsenmäärää olla lisätty, esim. jollain kivoilla sirkushuveilla), mutta jos menestys on yksinomaan taloudellista, minä ainakin vierastan sitä. Kyllähän pitää paikkansa, että hedelmistään puu tunnetaan, mutta se ei ehkä tarkoita itselle saatua taloudellista hyötyä...;)

Näkisin, että mitä suurempi on armon ja rakkauden, auttamisen ja rinnallakulkemisen määrä, sen enemmän ihmiset oikeasti kiinnostuvat seurakunnan toiminnasta.

Tiukkapipoiset uskonnolliset yhteisöt-sana jo kertoo, ettei niissä ole armoa, eikä rakkautta. Eipä Jeesuskaan ketään syntistä hylkinyt, päinvastoin. Nuo yhteisöt palvelevat ainoastaan vastapuolta... Vaatii tietenkin seurakuntalaiselta paljon rohkeutta sanoa se ääneen ja jopa lähteä sinne, missä sitä armoa on. Kukaan ei ole toista parempi, eikä siis huonompi.

Kiitos hyvästä kirjoituksesta!