wado-ryu karate

Niin. Itse nuorempana, vajaa 10v sitten, treenasin Wadoryu-karatea useita vuosia. Eipä tullut edes harkittua muihin tyylisuuntiin tutustumista. Vaikeahan on silloin muodostaa käsitystä muista tyylisuunnista, jos ei tiedä eikä halua tietää.

Asiantuntijaksikaan ei koskaan tule, niin mitäpä sitä kerskailemaan tiedoillaan, taidoillaan tai tyylisuuntansa paremmuudella. Aina löytyy kehitettävää. Tällaisista seikoista voisi ehkä johtua vastausten vähyys.

Hieno laji.

Enkä googleta! Haeskelen oikeiden ihmisten kommentteja ja kokemuksia. Netin ja kirjojen historiikit ja seurojen käyntikorttimaiset sivustot ei niinkään kiinnosta. Tuo zenshindojo ja Timo Klemola on hyvä!?? Eikös tuo mannekiinipari Korson kaiun oppaassa omaa nykyjään oman seuran jossain? Onko ne päteviä? Taitavat olla sensei Takashi Ogatan oppilaita.

ohtsu kirjoitti:

Enkä googleta! Haeskelen oikeiden ihmisten kommentteja ja kokemuksia. Netin ja kirjojen historiikit ja seurojen käyntikorttimaiset sivustot ei niinkään kiinnosta. Tuo zenshindojo ja Timo Klemola on hyvä!?? Eikös tuo mannekiinipari Korson kaiun oppaassa omaa nykyjään oman seuran jossain? Onko ne päteviä? Taitavat olla sensei Takashi Ogatan oppilaita.

Lue lisää

Olet treenannut wadoa 5 vuotta. Treenaatko edelleen? Miksi?

Minä vain kirjoitti:

Niin. Itse nuorempana, vajaa 10v sitten, treenasin Wadoryu-karatea useita vuosia. Eipä tullut edes harkittua muihin tyylisuuntiin tutustumista. Vaikeahan on silloin muodostaa käsitystä muista tyylisuunnista, jos ei tiedä eikä halua tietää.

Asiantuntijaksikaan ei koskaan tule, niin mitäpä sitä kerskailemaan tiedoillaan, taidoillaan tai tyylisuuntansa paremmuudella. Aina löytyy kehitettävää. Tällaisista seikoista voisi ehkä johtua vastausten vähyys.

Hieno laji.

Lue lisää

Hyvin vastattu, viisas asenne sinulla! Mitä hyötyä tai iloa sinulle oli harrastuksestasi? Kerro jotain opettajastasi/opettajistasi ja treeneistä! Miksi "hieno laji" jäi?

ohtsu kirjoitti:

Hyvin vastattu, viisas asenne sinulla! Mitä hyötyä tai iloa sinulle oli harrastuksestasi? Kerro jotain opettajastasi/opettajistasi ja treeneistä! Miksi "hieno laji" jäi?

Joo tosiaankin murrosiässähän nuo hyvät harratukset tuppaavat jäämään, kun pitää muka keskittyä kouluun :)

Mitä Wadoryu antoi? No ainakin hyvän harrastuksen ja peruskunnon. Sitkeyttä, kärsivällisyyttä, käytöstapoja. Siinähän niitä jo onkin.

Treeneistä olen monesti jälkeen päin miettinyt, että yhteenkuuuluvuuden tunne seurassamme oli jotakin aivan mahtavaa. Ei ollut hankala olla, vaikka olinkin aivan nuorimpia harrastajia monen kymmenen vuoden ikäerolla vanhempiin nähden.

Yes, kiitos kokemustesi jakamisesta! Vielä kiinnostaisi tietää ketäs guruja ja maestroja sitä on tullut kohdattua? Mainitse vaikkapa yksi ja kerro mitä annettavaa Hänellä on ollut Sinulle!

ohtsu kirjoitti:

Yes, kiitos kokemustesi jakamisesta! Vielä kiinnostaisi tietää ketäs guruja ja maestroja sitä on tullut kohdattua? Mainitse vaikkapa yksi ja kerro mitä annettavaa Hänellä on ollut Sinulle!

Lue lisää

Muutama vuosi sitten olin Jiro Ohtsukan leirillä. Tuolloin minua hämmästytti voimakas keskittyminen perustekniikkaan. Olin odottanut jotain vähän monipuolisempaa ja monimutkaisempaa juttua.

Nyttemmin tuntuukin jo itsestäänselvältä, että se syvällisempi totuus löytyy yksinkertaisia asioista. Yleensä lajiin liittyvät oivallukset valkenevat harjoittelun kautta ihan ominpäin. Näihin voi sitten hakea varmistusta leireiltä. Yleensä ei tarvitse edes kysyä, riittää että katsoo edistyneempiensä tekemistä.

Ohtsukan liikkuminen ja tekniikka oli nopeaa, vaivatonta ja tarkoituksenmukaista.

En tiedä oliko Kamppailija tosissaan, mutta taitaa olla ihan oikeassa. Wadon ensisijainen tarkoitus tuskin on tehdä "äärimmilleen viritettyjä taistelukoneita" vaikka ns. kamppailulajista onkin kyse. Postimerkkeily ja perhosten keräily ovat hyviä harrastuksia. Kuten myös wadoryu.

wadoka kirjoitti:

En tiedä oliko Kamppailija tosissaan, mutta taitaa olla ihan oikeassa. Wadon ensisijainen tarkoitus tuskin on tehdä "äärimmilleen viritettyjä taistelukoneita" vaikka ns. kamppailulajista onkin kyse. Postimerkkeily ja perhosten keräily ovat hyviä harrastuksia. Kuten myös wadoryu.

Lue lisää

Hyvin vastattu, näinhän se menee! Oman ripauksensa harrastukseen tuovat myös nämä mainitut "lähteneet kovat kamppailijat", jotka toisinaan pistäytyvät tarkastamassa Wado-rintaman nykymeiningin. Wado-karatessa on kuitenkin mukana myös tietynlainen gladiaattori-elementti, joka esim. kehittyneemmästä budolajista - aikidosta puuttuu. ;)

wadoka kirjoitti:

En tiedä oliko Kamppailija tosissaan, mutta taitaa olla ihan oikeassa. Wadon ensisijainen tarkoitus tuskin on tehdä "äärimmilleen viritettyjä taistelukoneita" vaikka ns. kamppailulajista onkin kyse. Postimerkkeily ja perhosten keräily ovat hyviä harrastuksia. Kuten myös wadoryu.

Lue lisää

Äärimmilleen viritetty taistelukone on melko...outo ajatus.Se mitä tarkoitin on, että Wado-ryu on parhainta ja pahinta "lakanaurheilua" mitä on. Harjoittelu, valmentajat ja tekniikat ovat vain salikäytttöön kehiteltyjä.Opetus maistuu paperilta: Kun teet näin,toinen tekee näin ja sitten taas teet näin. Tekniikoissa noudatetaan dojossa kehitettyjä periaatteita jotka toimivat dojossa. Tämä olisi mielestäni TÄYSIN OK, mikäli lajia ei myös mainostettaisi itsepuolustukseen sopivana...Monet luulevat, että se että hikoilee vähän treeneissä, omistaa karatepuvun ja mytistää kulmia ja huutaa lujaa lyödessä kasvattaa jotain mystistä sisäistä voimaa. Tämä voima korvaa sen ettei koskaan ole "saanut turpiinsa", tai antanut. Eli tehnyt tekniikoita oikean paineen alaisena, sparraten eri tilanteissa ja ympäristöissä mahdollisimman vähillä suojilla, käyttäen tekniikoita jotka perustuvat siihen mikä toimii stressitilanteessa, eikä jonkun vanhan japanilaisen kotidojossaan kehittelemiin esoteerisiin ajatuksiin.

Ja lisäksi on vielä Klemola.........;)

Mutta en missään nimessä halua estää ketään lajia aloittamasta, en todellakaan! Kannattaa kuitenkin tiedostaa että lajissa ei pääse kehittymään yhtä pitkälle kuin sellaisissa, missä ajatusmaailmaa laajennetaan kamppailun suuntaan, siihen mitä tapahtuu kun oikeasti kolisee.

Kun siirtyy lakanajumpasta kontaktiin ja hallittuun agressiivisuuden kehittämiseen, yhdistettynä suoraviivaisten ja jopa brutaalien tekniikoiden OIKEAAN harjoitteluun, huomaa mistä on jäänyt paitsi. Tuntuu että todella hallitsee jotain, jolla pystyy suojelemaan itseään tai toisia. Ja jonka käytössä saa olla pirun tarkka. Siinä tulee niitä "henkisiä" kokemuksiakin tietyllä tasolla enemmän kuin jumpassa.Ei aikidon harrastajien väkivallattomuutta pidä ihailla. Samalla voisi ihailla impotenttia miestä siitä, ettei ole koskaan raiskannut ketään... Itseluottamus, ja se "jokin" kehittyy...karatessa henkinen kehittyminen on itsepetosta ja endorfiineja.Sen saa kuntosalilta..;)

Kamppailija kirjoitti:

Äärimmilleen viritetty taistelukone on melko...outo ajatus.Se mitä tarkoitin on, että Wado-ryu on parhainta ja pahinta "lakanaurheilua" mitä on. Harjoittelu, valmentajat ja tekniikat ovat vain salikäytttöön kehiteltyjä.Opetus maistuu paperilta: Kun teet näin,toinen tekee näin ja sitten taas teet näin. Tekniikoissa noudatetaan dojossa kehitettyjä periaatteita jotka toimivat dojossa. Tämä olisi mielestäni TÄYSIN OK, mikäli lajia ei myös mainostettaisi itsepuolustukseen sopivana...Monet luulevat, että se että hikoilee vähän treeneissä, omistaa karatepuvun ja mytistää kulmia ja huutaa lujaa lyödessä kasvattaa jotain mystistä sisäistä voimaa. Tämä voima korvaa sen ettei koskaan ole "saanut turpiinsa", tai antanut. Eli tehnyt tekniikoita oikean paineen alaisena, sparraten eri tilanteissa ja ympäristöissä mahdollisimman vähillä suojilla, käyttäen tekniikoita jotka perustuvat siihen mikä toimii stressitilanteessa, eikä jonkun vanhan japanilaisen kotidojossaan kehittelemiin esoteerisiin ajatuksiin.

Ja lisäksi on vielä Klemola.........;)

Mutta en missään nimessä halua estää ketään lajia aloittamasta, en todellakaan! Kannattaa kuitenkin tiedostaa että lajissa ei pääse kehittymään yhtä pitkälle kuin sellaisissa, missä ajatusmaailmaa laajennetaan kamppailun suuntaan, siihen mitä tapahtuu kun oikeasti kolisee.

Kun siirtyy lakanajumpasta kontaktiin ja hallittuun agressiivisuuden kehittämiseen, yhdistettynä suoraviivaisten ja jopa brutaalien tekniikoiden OIKEAAN harjoitteluun, huomaa mistä on jäänyt paitsi. Tuntuu että todella hallitsee jotain, jolla pystyy suojelemaan itseään tai toisia. Ja jonka käytössä saa olla pirun tarkka. Siinä tulee niitä "henkisiä" kokemuksiakin tietyllä tasolla enemmän kuin jumpassa.Ei aikidon harrastajien väkivallattomuutta pidä ihailla. Samalla voisi ihailla impotenttia miestä siitä, ettei ole koskaan raiskannut ketään... Itseluottamus, ja se "jokin" kehittyy...karatessa henkinen kehittyminen on itsepetosta ja endorfiineja.Sen saa kuntosalilta..;)

Lue lisää

Ensinnäkään se ei taida olla niinkään tyylisuunnan "vika", vaan koko muodollisen karateharjoittelun tulos. On kai noita wadoryu- miehiä aika hyvin pärjännyt ihan kisoissakin.

Mutta, mutta. Pikkuisen vain ajattelin sinua toppuutella, että ei kai asia ihan noin huonosti ole. Tottahan se on, että seuroissa on vuosia harrastaneita ja ihan korkeita vöitäkin jotka saisivat iloisesti turpaan tavallisessa katutappelussa, koska ei IKINÄ kunnolla testata tekniikoiden toimivuutta. Siitä kun voi tulla mustelmia. Toisaalta on yksilöitä jotka pärjäisivät erittäin hyvin, monesti toki juuri niitä, jotka ovat muutakin harrastaneet kun trad karatea.

Mielestäni on kuitenkin ihan hyvä asia, että karatesta on tullut joillekkin myös ihan vaan liikuntaharrastus, eikä liian totinen könsikkäiden salaseura, jossa harjoittelu tekee aina kipeää.

Ne jotka sitä haluavat valitsevat seuransa ja harjoittelukaverinsa sen mukaan.

Klemolasta ei sen enempää, herra on oman tiensä kulkija...

Henkinen kasvaminen tarkoittaa monille niin eri asioita, etten usko sinun olevan kykenevä noin kategorisesti teilaamaan kenenkään kykyä kasvaa myös karaten kautta henkisesti.
Jos turpiin antamisella ja saamisella ainoastaan henkisesti kasvaisi, niin vankilat olisivat pullollaan tasapainoisia ja rauhallisia ihmisiä. Miksiköhän näin ei ole ?

Ymmärrän kyllä, että olet turhautunut entinen wadomies, jolle ei enää riittänyt pelkkä muoto, vaan kaipasit realismia ja sisältöä tekniikoihin. Se on hienoa ja sopii sinulle. Joillekkin se lakanaharrastus taas on kaikkein sopivin. Joten se alkuperäinen kirjoittaja, mene vaan sinne harkkareihin reippaasti, kyllä ne asiat siellä selkenevät aika nopeasti, onko se sinun lajisi vai ei.

ohjaaja k kirjoitti:

Ensinnäkään se ei taida olla niinkään tyylisuunnan "vika", vaan koko muodollisen karateharjoittelun tulos. On kai noita wadoryu- miehiä aika hyvin pärjännyt ihan kisoissakin.

Mutta, mutta. Pikkuisen vain ajattelin sinua toppuutella, että ei kai asia ihan noin huonosti ole. Tottahan se on, että seuroissa on vuosia harrastaneita ja ihan korkeita vöitäkin jotka saisivat iloisesti turpaan tavallisessa katutappelussa, koska ei IKINÄ kunnolla testata tekniikoiden toimivuutta. Siitä kun voi tulla mustelmia. Toisaalta on yksilöitä jotka pärjäisivät erittäin hyvin, monesti toki juuri niitä, jotka ovat muutakin harrastaneet kun trad karatea.

Mielestäni on kuitenkin ihan hyvä asia, että karatesta on tullut joillekkin myös ihan vaan liikuntaharrastus, eikä liian totinen könsikkäiden salaseura, jossa harjoittelu tekee aina kipeää.

Ne jotka sitä haluavat valitsevat seuransa ja harjoittelukaverinsa sen mukaan.

Klemolasta ei sen enempää, herra on oman tiensä kulkija...

Henkinen kasvaminen tarkoittaa monille niin eri asioita, etten usko sinun olevan kykenevä noin kategorisesti teilaamaan kenenkään kykyä kasvaa myös karaten kautta henkisesti.
Jos turpiin antamisella ja saamisella ainoastaan henkisesti kasvaisi, niin vankilat olisivat pullollaan tasapainoisia ja rauhallisia ihmisiä. Miksiköhän näin ei ole ?

Ymmärrän kyllä, että olet turhautunut entinen wadomies, jolle ei enää riittänyt pelkkä muoto, vaan kaipasit realismia ja sisältöä tekniikoihin. Se on hienoa ja sopii sinulle. Joillekkin se lakanaharrastus taas on kaikkein sopivin. Joten se alkuperäinen kirjoittaja, mene vaan sinne harkkareihin reippaasti, kyllä ne asiat siellä selkenevät aika nopeasti, onko se sinun lajisi vai ei.

Lue lisää

Ja kai nuo Kosken lakanamiehetkin jotain osaavat ihan käytännössäkin, eikä pelkästään salilla hiippailua, ja wado-tausta taitaa olla suurimmalla osalla. Sitä en sitten tiedä ovatko kovin henkisesti valaistuneita.

ohjaaja k kirjoitti:

Ensinnäkään se ei taida olla niinkään tyylisuunnan "vika", vaan koko muodollisen karateharjoittelun tulos. On kai noita wadoryu- miehiä aika hyvin pärjännyt ihan kisoissakin.

Mutta, mutta. Pikkuisen vain ajattelin sinua toppuutella, että ei kai asia ihan noin huonosti ole. Tottahan se on, että seuroissa on vuosia harrastaneita ja ihan korkeita vöitäkin jotka saisivat iloisesti turpaan tavallisessa katutappelussa, koska ei IKINÄ kunnolla testata tekniikoiden toimivuutta. Siitä kun voi tulla mustelmia. Toisaalta on yksilöitä jotka pärjäisivät erittäin hyvin, monesti toki juuri niitä, jotka ovat muutakin harrastaneet kun trad karatea.

Mielestäni on kuitenkin ihan hyvä asia, että karatesta on tullut joillekkin myös ihan vaan liikuntaharrastus, eikä liian totinen könsikkäiden salaseura, jossa harjoittelu tekee aina kipeää.

Ne jotka sitä haluavat valitsevat seuransa ja harjoittelukaverinsa sen mukaan.

Klemolasta ei sen enempää, herra on oman tiensä kulkija...

Henkinen kasvaminen tarkoittaa monille niin eri asioita, etten usko sinun olevan kykenevä noin kategorisesti teilaamaan kenenkään kykyä kasvaa myös karaten kautta henkisesti.
Jos turpiin antamisella ja saamisella ainoastaan henkisesti kasvaisi, niin vankilat olisivat pullollaan tasapainoisia ja rauhallisia ihmisiä. Miksiköhän näin ei ole ?

Ymmärrän kyllä, että olet turhautunut entinen wadomies, jolle ei enää riittänyt pelkkä muoto, vaan kaipasit realismia ja sisältöä tekniikoihin. Se on hienoa ja sopii sinulle. Joillekkin se lakanaharrastus taas on kaikkein sopivin. Joten se alkuperäinen kirjoittaja, mene vaan sinne harkkareihin reippaasti, kyllä ne asiat siellä selkenevät aika nopeasti, onko se sinun lajisi vai ei.

Lue lisää

Joo, tarkoitinkin että alkuperäisen kirjoittajan, ja kaikkien ketkä tätä lukevat, kannattaisi pitää mielessä että Wado-ryu ei ole kaikkein kamppailullisin laji mitä on olemassa..ja että ei tarvitse olla mikään rustopääkönttiääliö että pystyy/uskaltaa/haluaa harjoitella realistisemmin.

Ja KYLLÄ, ongelma ei ole pelkästään wadoryussa. Se on siellä kuitenkin hyvin vahvana, shorinji-ryu on jo ihan eri maailmasta kuin wadon hippatekniikat ja tietynlainen..löysäily. Shorinjikin on ihan turhaa yksinään, vaan vaatii sitä trad. ihmisten kirosanaa eli vapaaottelutyyppistä harjoittelua... Sen henkisen asenteen kehittäminen, että minä menen vaikka seinästä läpi ja teen KAIKEN tarvittavan mikäli minua uhataan...se kehittyy kuitenkin pikkasen paremmin monissa muissa lakanalajeissakin.

Wado on kovin rajoittunutta, ja vaikka sen lukkotekniikota aina mainostetaankin, niin niitä ei harjoitella dynaamisesti, sparrimaisesti vaan seisaaltaan vuorotellen. Satunnainen ip-harjoittelu missä toinen ottaa otteita ja niistä vapaudutaan lukoilla antaa väärän turvallisuuden tunteen kadulle.Kuten koko lajiTämä on valitettavaa, koska yllättävän usein ihmiset tulevat juuri ip:tä hakemaan. Myönsivät sen tai eivät...

Ja en tarkoittanut, että turpiin antamisella kasvaisi henkisesti.Toivottavasti tarkoituksella provoilit...KOVA harjoittelu (varsinkin jonkun...eri lajin harrastamisen jälkeen)tuo ihan erilaisia tuntemuksia, ja....no. Se jokin, kamppailuvaistot, ymmärrys itsestään, myös niistä tunteista jotka yleensä pidetään piilossa ja ennenkaikkea todellinen sisäinen voima kehittyy harjoiteltaessa kamppailulajeja, tarkoituksena oppia taistelemaan. Kontaktisparri on vain osa sitä. Tilanteiden visualisoiminen yms.tekee kummia. Kata ei oikein siihen riitä...

Mutta mutta. Ihan hyvä harrastus.Voittaa kioskin kulmilla räkimisen.......

Kamppailija kirjoitti:

Joo, tarkoitinkin että alkuperäisen kirjoittajan, ja kaikkien ketkä tätä lukevat, kannattaisi pitää mielessä että Wado-ryu ei ole kaikkein kamppailullisin laji mitä on olemassa..ja että ei tarvitse olla mikään rustopääkönttiääliö että pystyy/uskaltaa/haluaa harjoitella realistisemmin.

Ja KYLLÄ, ongelma ei ole pelkästään wadoryussa. Se on siellä kuitenkin hyvin vahvana, shorinji-ryu on jo ihan eri maailmasta kuin wadon hippatekniikat ja tietynlainen..löysäily. Shorinjikin on ihan turhaa yksinään, vaan vaatii sitä trad. ihmisten kirosanaa eli vapaaottelutyyppistä harjoittelua... Sen henkisen asenteen kehittäminen, että minä menen vaikka seinästä läpi ja teen KAIKEN tarvittavan mikäli minua uhataan...se kehittyy kuitenkin pikkasen paremmin monissa muissa lakanalajeissakin.

Wado on kovin rajoittunutta, ja vaikka sen lukkotekniikota aina mainostetaankin, niin niitä ei harjoitella dynaamisesti, sparrimaisesti vaan seisaaltaan vuorotellen. Satunnainen ip-harjoittelu missä toinen ottaa otteita ja niistä vapaudutaan lukoilla antaa väärän turvallisuuden tunteen kadulle.Kuten koko lajiTämä on valitettavaa, koska yllättävän usein ihmiset tulevat juuri ip:tä hakemaan. Myönsivät sen tai eivät...

Ja en tarkoittanut, että turpiin antamisella kasvaisi henkisesti.Toivottavasti tarkoituksella provoilit...KOVA harjoittelu (varsinkin jonkun...eri lajin harrastamisen jälkeen)tuo ihan erilaisia tuntemuksia, ja....no. Se jokin, kamppailuvaistot, ymmärrys itsestään, myös niistä tunteista jotka yleensä pidetään piilossa ja ennenkaikkea todellinen sisäinen voima kehittyy harjoiteltaessa kamppailulajeja, tarkoituksena oppia taistelemaan. Kontaktisparri on vain osa sitä. Tilanteiden visualisoiminen yms.tekee kummia. Kata ei oikein siihen riitä...

Mutta mutta. Ihan hyvä harrastus.Voittaa kioskin kulmilla räkimisen.......

Lue lisää

No kyllä minä vähän provoilin. Olen itse asiassa aika pitkälti samaa mieltä asioista kun sinä. Halusin vain painottaa, että kaikki eivät hae harrastuksesta samoja asioita kun sinä.

Olen samaa mieltä, että ip-tilanteiden/lukkojen kaavamainen "kihon"-tyyppinen harjoittelu ei anna muuta kuin tuon väärän turvallisuuden tunteen, joka kyllä yleensä karisee aika äkkiä kun pääsee/joutuu esim. leirillä pariksi harrastajan kanssa, joka hakee sitä ihteään, eli realismia eikä vyökoemuotoa.

Mielestäni usean eri lajin harrastaminen antaa perspektiiviä itse kullekkin, ainakin pääsee siitä kapeakatseiseta ajattelusta, että oma tyylisuunta/laji olisi se ainoa autuaaksi tekevä asia.
No kyllä se salilla "turpiin" saantikin tietysti jonkin verran kasvattaa, antaapa ainakin motivaatiota lisäharjoitteluun.

Ja kyllähän tuossa hippakaratessakin silmä kehittyy paremmin kuin siellä assalla räkiessä, sehän oli tietysti juuri se pääpointtini.

Kamppailija kirjoitti:

Äärimmilleen viritetty taistelukone on melko...outo ajatus.Se mitä tarkoitin on, että Wado-ryu on parhainta ja pahinta "lakanaurheilua" mitä on. Harjoittelu, valmentajat ja tekniikat ovat vain salikäytttöön kehiteltyjä.Opetus maistuu paperilta: Kun teet näin,toinen tekee näin ja sitten taas teet näin. Tekniikoissa noudatetaan dojossa kehitettyjä periaatteita jotka toimivat dojossa. Tämä olisi mielestäni TÄYSIN OK, mikäli lajia ei myös mainostettaisi itsepuolustukseen sopivana...Monet luulevat, että se että hikoilee vähän treeneissä, omistaa karatepuvun ja mytistää kulmia ja huutaa lujaa lyödessä kasvattaa jotain mystistä sisäistä voimaa. Tämä voima korvaa sen ettei koskaan ole "saanut turpiinsa", tai antanut. Eli tehnyt tekniikoita oikean paineen alaisena, sparraten eri tilanteissa ja ympäristöissä mahdollisimman vähillä suojilla, käyttäen tekniikoita jotka perustuvat siihen mikä toimii stressitilanteessa, eikä jonkun vanhan japanilaisen kotidojossaan kehittelemiin esoteerisiin ajatuksiin.

Ja lisäksi on vielä Klemola.........;)

Mutta en missään nimessä halua estää ketään lajia aloittamasta, en todellakaan! Kannattaa kuitenkin tiedostaa että lajissa ei pääse kehittymään yhtä pitkälle kuin sellaisissa, missä ajatusmaailmaa laajennetaan kamppailun suuntaan, siihen mitä tapahtuu kun oikeasti kolisee.

Kun siirtyy lakanajumpasta kontaktiin ja hallittuun agressiivisuuden kehittämiseen, yhdistettynä suoraviivaisten ja jopa brutaalien tekniikoiden OIKEAAN harjoitteluun, huomaa mistä on jäänyt paitsi. Tuntuu että todella hallitsee jotain, jolla pystyy suojelemaan itseään tai toisia. Ja jonka käytössä saa olla pirun tarkka. Siinä tulee niitä "henkisiä" kokemuksiakin tietyllä tasolla enemmän kuin jumpassa.Ei aikidon harrastajien väkivallattomuutta pidä ihailla. Samalla voisi ihailla impotenttia miestä siitä, ettei ole koskaan raiskannut ketään... Itseluottamus, ja se "jokin" kehittyy...karatessa henkinen kehittyminen on itsepetosta ja endorfiineja.Sen saa kuntosalilta..;)

Lue lisää

Ihanteita on monenlaisia!

Sinä haet "ajatusmaailman laajentamista kamppailun suuntaan". Minä taas haluan LAAJENTAA omaa ajatusmaailmaani KAMPPAILUSTA ULOSPÄIN. Kamppailu lienee tärkeä arvo (ja itsetunnon jatke tai ehkä suorastaan itsetunnon perusta;) elämässäsi!??

Väkivallatonta aikidokaa vertaat impotenttiin mieheen, joka (kyvyttömyyttään) ei ole raiskannut ketään. Minä mielummin vertaisin häntä mieheen, joka kykenee toteuttamaan seksuaalisuuttaan ilman, että moiset raiskausajatukset edes juolahtaisivat hänen mieleensä.

"Wado-aiheisten" kannanottojesi taustalta paistaa huoli siitä, ettei vaan nyt kukaan luulisi, että Wado-karate on kova itsepuolustuslaji!

Minun mielestäni Wado-karate on HYVÄ ITSEPUOLUSTUSLAJI (kuten aikido;), vaikkei se olekaan kaikkein KOVIN KAMPPAILULAJI!

Ennen Shiomitsun leiriä voi mennä tsekkaamaan Suomen karateliiton Wado-kollegion tarjonnan Mikkelissä 24.-25.9.2005:

http://www.karateliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/12559/file/WADO.doc

Seurastahan se on kiinni. Meillä harrastetaan aika vapaata wadoa vaikka vyökoetekniikoissa noudatetaankin melko tarkasti liiton sääntöjä.

Wadossa oma ajattelu ja tekniikoiden soveltaminen on itsearvo. Toisinsanoen järkeä saa ja pitääkin käyttää.

Rivitekniikoita harjoitellaan kohtuullisesti, mutta niissä ei puututa epäolennaisuuksiin. Jos potku on nopea ja voimakas, ei sen tarvitse olla pilkulleen oikeanlainen.
Katoista sen verran että tylsiähän ne ovat, mutta kun se "juttu" aukeaa niin niistä saa paljon irti. Itse saanut ehkä eniten voimankäyttöä ja nopeutta sitä kautta muuhun treeniin.
erikseen ovat vielä ylempien treenit joissa harjoitellaan kaikkea mahdollista kamppailua täyskontaktilla.

seurasta ja itsestä se on kiinni minkälaiseksi kehitytään.