Tänäänkin aamulenkki suuntautui viereiselle hautausmaalle. Aurinko paistoi alhaalta ja lämmitti aamukasteen verkkaiseksi höyryksi. Hautausmaa on kaunis, mäntykangasta ja vanhaa kuusikkoa, mäen laelta on näkymä pienelle lammelle.
Askel on tiheää ja rytmi kiivasta kun kävelyreitti sivuaa vilkasliikenteistä tietä ja piipittäviä liikennevaloja mutta hautausmaan portin sisäpuolella rytmi vaihtuu. Matka on hidasta ja pysähtelevää. Samanlainen on ollut näiden vainajienkin viimeinen matka tänne.
Ties monennenko kerran katson taas noita kiviä; lasken ihmisten kuolinikiä; ihmettelen unohdettuja uusia hautoja ja hoidettuja vanhoja hautoja. Niin paljon samanlaisia hautakiviä, vain nimi erottaa elämät toisistaan.
Missä ovat kauniit hautapaadet? Missä sarkofagit? Miksi ihmisen elämää ei kerrota loppuun? Poissa silmistä poissa mielestä…
Pidän hautausmaista. Jos mahdollista, alan uuteen paikkaan tutustumisen aina hautausmaalta. Hiljentymällä epäuskonnollisesti ja ’keskustelemalla’ menneiden sukupolvien kanssa ensin.
On olemassa kauniita hautausmaita jotka vetävät miljoonia turisteja vuosittain. Pariisin Pere Lachaisen hautausmaa on tuttu orgioistaan Morrisonin haudalla, vanha juutalainen hautausmaa Prahassa, jossa tilanpuutteen vuoksi vainajia haudattiin jopa kahteentoista kerrokseen. Kreetalla kävin hautausmaalla jossa vainajat oli haudattu maanpäällisiin sarkofageihin, päällä valokuvia vainajista, vainajille läheisiä tavaroita vitriinissä ja mistä erityisesti pidin: kivessä oli kerrottu kuolinaika ja kuolinikä. Kuolinikä on kiinnostava, ei syntymäpäivä.
Monttu ja montun reuna on tällekin palstalle tuttu paikka.
Olen Evääni kanssa viettänyt monet hetket ’haudanpartaalla’ mutta hautaan emme ole päätyneet. On ollut tarve pysähtyä, miettiä elämää ja jatkaa matkaa.
Elämä tuntuu hautausmaalla.
Haudanvakavasti
42
1696
Vastaukset
- Maxelle
Siinä vaiheessa kun alkaa lukea kuolinilmoituksia ja käyskennellä hautausmaalla, on mittarissa vähintään ne eletyt vuodet ja kasan päällä joitakin kymmeniä elämättömiä?
Minäkin selailin viisi vuotta sitten kuolinilmoituksia, ihailin hautausmaita ja kaipasin tuonpuoleiseen, mutta sitten järkiinnyin ja lopetin moisen haikailun. Hautausmaalle minut saa vain omaisten haudoille kukkia viemään, aion vältellä paikkaa siihen saakka, kunnes oikeasti on sen aika.
Miksi ihmisestä pitäisikään jäädä suuria muistoja maan päälle, ihmisen on niiden mielessä, joiden kanssa on ollut eläessään samalla matkalla, ja kuin ne ihmiset kuolevat, niin muisto häviää. Jäähän meistä tänne toistemme hyväksi tehty työ.
Minusta elävät osoittakoot eläville välittämisensä, kuolleet ovat minusta kuolleita, elävät niitä kukkia kaipaavat eivätkä kuolleet.
Jos nyt saa vielä elävänä tällaisen hiukan ilkeänkin ajatuksen sanoa, niin ennemmin minä ottaisin kukat ja muut muistamiset eläessäni, -jos tietäisin jonkun palvovan haudallani ja kantavan minulle sinne kukkia, niin luultavasti tunkisin ne kukat mieluusti sen kantajan kurkkuun. Elävistä täällä pitää välittää, ei kuolleista.- jokinen
Kiitos kirjoituksestasi. Olen paljon samaa mieltä asiasta, liian usein ainoa hyvä työ omaisillemme on kukat haudalla.
En minäkään selaa kuolinilmoituksia lehdestä. Nou. Yritin tuolla kirjoituksella sanoa että usein elämä tuntuu enemmän hautausmailla kuin livessä. Elämä sellaisena oikeassa mittasuhteessa olevalta ihmisen kiertokululta - kivien alla ovat onnistumiset ja epäonnistumiset.
Tuolla hautausmaalla on paljon nuorten hautoja. Ne ovat täynnä pieniä muistoesineitä, savesta tehtyjä esineitä, kauniita runoja, valokuvia ja talvisin kymmeniä kynttilöitä yhdellä haudalla. Samase onko se jotain vainajienpalvontaa tai ei, jotain...elämää suurempaa se on. - Maxelle
jokinen kirjoitti:
Kiitos kirjoituksestasi. Olen paljon samaa mieltä asiasta, liian usein ainoa hyvä työ omaisillemme on kukat haudalla.
En minäkään selaa kuolinilmoituksia lehdestä. Nou. Yritin tuolla kirjoituksella sanoa että usein elämä tuntuu enemmän hautausmailla kuin livessä. Elämä sellaisena oikeassa mittasuhteessa olevalta ihmisen kiertokululta - kivien alla ovat onnistumiset ja epäonnistumiset.
Tuolla hautausmaalla on paljon nuorten hautoja. Ne ovat täynnä pieniä muistoesineitä, savesta tehtyjä esineitä, kauniita runoja, valokuvia ja talvisin kymmeniä kynttilöitä yhdellä haudalla. Samase onko se jotain vainajienpalvontaa tai ei, jotain...elämää suurempaa se on.Eiköhän se ole ikävää ja surua, lohdutonta kaipausta?
Enemmän se kertoo jälkeenjääneiden murheesta kun mistään muusta, - nuoren tai lapsen kuollessa suru on pohjatonta, onhan kuolema silloin kaikkein epäoikeudenmukaisin. - JokisenEväs
Maxelle kirjoitti:
Eiköhän se ole ikävää ja surua, lohdutonta kaipausta?
Enemmän se kertoo jälkeenjääneiden murheesta kun mistään muusta, - nuoren tai lapsen kuollessa suru on pohjatonta, onhan kuolema silloin kaikkein epäoikeudenmukaisin.että koettu rakkaus, saa tuon ihmisen olemaan osana jälkeenjääneiden elämää. Nuorta ihmistä tai lasta ei muisteta teoista tai ansioista, vaan rakkaudesta. Ikävä ja kaipuu ovat varmaan yksi tapa muistaa, mutta nuo pienet esineet, kynttilät jne.. ovat myös tapa jakaa niitä hetkiä joita ne, jotka vielä elävät elävät.
Voisi melkein sanoa, että jokainen joka on kokenut rakkautta on kuoltuaan kuin kristus. Elää vaikka olisi kuollut.... - Maxelle
JokisenEväs kirjoitti:
että koettu rakkaus, saa tuon ihmisen olemaan osana jälkeenjääneiden elämää. Nuorta ihmistä tai lasta ei muisteta teoista tai ansioista, vaan rakkaudesta. Ikävä ja kaipuu ovat varmaan yksi tapa muistaa, mutta nuo pienet esineet, kynttilät jne.. ovat myös tapa jakaa niitä hetkiä joita ne, jotka vielä elävät elävät.
Voisi melkein sanoa, että jokainen joka on kokenut rakkautta on kuoltuaan kuin kristus. Elää vaikka olisi kuollut....Mutta silti elävien pitää keskittyä elämään, kuolleiden pitää antaa levätä rauhassa. Kuollut lähiomainen kulkee aina mukana, ainakin minun mukanani ovat kuolleet läheiset ihmiset, muistan heidät ja heidän erikoisuutensa, hyvät ja pahat puolensa. Kuollutta voisi surra loputtomiin, rakastaa loputtomiin, unohtaa oman elämänsä toista muistellen?
Eroissa ja kuolemissa on samaa surua, mutta kaikella on tarkoituksensa ja sen tarkoituksen löytää parhaiten rakkaiden ihmisten keskeltä, vaikkapa lasten silmistä.
Eletään ja rakastetaan, välillä aina tapellaan, onhan sekin elämää. - jokinen
Maxelle kirjoitti:
Mutta silti elävien pitää keskittyä elämään, kuolleiden pitää antaa levätä rauhassa. Kuollut lähiomainen kulkee aina mukana, ainakin minun mukanani ovat kuolleet läheiset ihmiset, muistan heidät ja heidän erikoisuutensa, hyvät ja pahat puolensa. Kuollutta voisi surra loputtomiin, rakastaa loputtomiin, unohtaa oman elämänsä toista muistellen?
Eroissa ja kuolemissa on samaa surua, mutta kaikella on tarkoituksensa ja sen tarkoituksen löytää parhaiten rakkaiden ihmisten keskeltä, vaikkapa lasten silmistä.
Eletään ja rakastetaan, välillä aina tapellaan, onhan sekin elämää.Onhan tämä vähän ankea aihe viikonloppuhurvittelun alla mutta vielä tuli mieleen yks assii.
Kun ihminen kuolee ja hänen ruumiinsa siirtyy osaksi luonnon ravintoketjua niin samalla jotain hänestä siirtyy samalla oman sielumme ravinnoksi (kuulostaa jo siunaavan papin puheelta). Noin olen kokenut aina. Kuoltuaan, osa tästä ihmisestä tulee hyvin lähelle ja vasta silloin näen hänen elämänsä.
Harmi että vasta silloin mutta minkäs teet kun näin on. - Maxelle
jokinen kirjoitti:
Onhan tämä vähän ankea aihe viikonloppuhurvittelun alla mutta vielä tuli mieleen yks assii.
Kun ihminen kuolee ja hänen ruumiinsa siirtyy osaksi luonnon ravintoketjua niin samalla jotain hänestä siirtyy samalla oman sielumme ravinnoksi (kuulostaa jo siunaavan papin puheelta). Noin olen kokenut aina. Kuoltuaan, osa tästä ihmisestä tulee hyvin lähelle ja vasta silloin näen hänen elämänsä.
Harmi että vasta silloin mutta minkäs teet kun näin on.Täytyy myöntää, että aiheesi on aika synkkä eikä ilmakaan ole juuri kauniimpi.
Niin, saman olen huomannut, että elämän jälkeen jää vain muista, muisto ihmisestä ja hänen elämästään.
Ravinnosta puheen ollen taidan mennä kalaa savustamaan, jääkaapissa odottaa suolautunut lohi :D.
Olen enemmän tällaisen käytännöllisen ravinnon kannattaja. - taikis
Maxelle kirjoitti:
Mutta silti elävien pitää keskittyä elämään, kuolleiden pitää antaa levätä rauhassa. Kuollut lähiomainen kulkee aina mukana, ainakin minun mukanani ovat kuolleet läheiset ihmiset, muistan heidät ja heidän erikoisuutensa, hyvät ja pahat puolensa. Kuollutta voisi surra loputtomiin, rakastaa loputtomiin, unohtaa oman elämänsä toista muistellen?
Eroissa ja kuolemissa on samaa surua, mutta kaikella on tarkoituksensa ja sen tarkoituksen löytää parhaiten rakkaiden ihmisten keskeltä, vaikkapa lasten silmistä.
Eletään ja rakastetaan, välillä aina tapellaan, onhan sekin elämää.aika lailla samoin ajattelen, kuollut kulkee sydämessä muistona, mutta ei taida sen elävämmäksi muuttua vaikka surulle uhraisi oman itsensä.
Käyn hautausmaalla harvakseen, siellä on niin harras ja hiljainen tunnelma. Hautakiviä tulee lueskeltua toisinaan ja kuviteltua jonkun nimen elämää iän kuolinajan ja muistosäkeen perusteella. Mitään himoa hautausmaalla käynteihin ei ole, paremminkin käyn kohteliaisuudesta, eihän se kuollut mitään tiedä vaikka itkisin kummullaan kuinka.
joku laulukin on tästä aiheesta..hmmm.. kun muistaisi. jotenkin: älä kukkia haudallein kanna, tuo ne jo eläissäni... - JokisenEväs
taikis kirjoitti:
aika lailla samoin ajattelen, kuollut kulkee sydämessä muistona, mutta ei taida sen elävämmäksi muuttua vaikka surulle uhraisi oman itsensä.
Käyn hautausmaalla harvakseen, siellä on niin harras ja hiljainen tunnelma. Hautakiviä tulee lueskeltua toisinaan ja kuviteltua jonkun nimen elämää iän kuolinajan ja muistosäkeen perusteella. Mitään himoa hautausmaalla käynteihin ei ole, paremminkin käyn kohteliaisuudesta, eihän se kuollut mitään tiedä vaikka itkisin kummullaan kuinka.
joku laulukin on tästä aiheesta..hmmm.. kun muistaisi. jotenkin: älä kukkia haudallein kanna, tuo ne jo eläissäni...miten eri lailla asiat, hautuumaatkin, voivat ihmiset kokea. Ei hautuumaalla käynnit ole minulle, kuten ei jokisellekaan, surun tai vainajan palvontaa, vaan enneminkin elämän!
En ole koskaan ajatellut siten, että hautausmaat olisivat kuolleita varten. Ennemminkin meitä eläviä... Jos jossain niin hautausmaalla sitä ainakin tiedostaa olevansa ELOSSA ;)) - taikis
JokisenEväs kirjoitti:
miten eri lailla asiat, hautuumaatkin, voivat ihmiset kokea. Ei hautuumaalla käynnit ole minulle, kuten ei jokisellekaan, surun tai vainajan palvontaa, vaan enneminkin elämän!
En ole koskaan ajatellut siten, että hautausmaat olisivat kuolleita varten. Ennemminkin meitä eläviä... Jos jossain niin hautausmaalla sitä ainakin tiedostaa olevansa ELOSSA ;))noita teidän juttujanne ja huomasin että koen täysin toisin hautausmaalla käymisen, siitä tuli mieleeni juttelumme syksy ja kevätihmisen eroista... niillä täytyy olla jotain yhteyttä keskenään.:))
Totta tietysti että hautausmaalla kulkiessaan on elävämpi kuin moni muu siellä...mutta mulle tulee surullinen olo siellä liikkuessani. - Maxelle
JokisenEväs kirjoitti:
miten eri lailla asiat, hautuumaatkin, voivat ihmiset kokea. Ei hautuumaalla käynnit ole minulle, kuten ei jokisellekaan, surun tai vainajan palvontaa, vaan enneminkin elämän!
En ole koskaan ajatellut siten, että hautausmaat olisivat kuolleita varten. Ennemminkin meitä eläviä... Jos jossain niin hautausmaalla sitä ainakin tiedostaa olevansa ELOSSA ;))Että missäkö tuntisin olevani vahvasti elossa? Ihan jossain muualla kuin hautausmaalla.
Hautausmaat saavat minut vain surumieliseksi ja kaihoisaksi, mutteivät saa minua tuntemaan itseäni erityisen eläväksi.
Eniten tunnen olevani elossa pieninä hetkinä jolloin taivas on lähellä ja tähdetkin melkein kädellä.
- Ellenix
Missä ei ole riitaa,
on
rauhallinen hautausmaa.
(*;*)
™cuccuu™- jokinen
Sellainen henkireikä.
- Ellenix
jokinen kirjoitti:
Sellainen henkireikä.
täydellisen rauhan
Sen aistii siellä kulkiessaan.
Jos osaa kuunnella, katsella ja miettiä.
Miettiä miettimästä päästyään,
miten vähän meistä jääkään
kaiken tämän maallisen jälkeen
Hautapaikka ja Muistot
- wain elämää, ei sen enempää -
- on kaikki tää, koeta ymmärtää -
- JokisenEväs
haudan partaalle, niin olemme matkaa taittaneet jo useita vuosia. Alkuaikoina haastoimme, montun reunalla, toisiamme hyppäämään tai uhkasimme itse hypätä ja pelkäsimme putoavamme. Jokainen noista kokemuksista opetti meille sen, että yhdessä meissä on jotain elämää suurempaa.
Sille, että olimme sen verran jääräpäitä kumpainenkin, että emme oppineet yhdestä tai kahdesta haudan vierellä jaetusta kokemuksesta, olen jälkeenpäin usein hymyillyt. Jokaiselle koetulle haudalle on tullut erityinen arvokas merkitys. Kokemukset ovat rakentaneet perustan jonka varaan on nyt turvallista ja upeaa rakentaa.
Kuoleman läsnäolo, tiedostaminen olemassaolevana, ei sinällään uhkaavana asiana, kirkastaa oman elämän sävyt ja kontrastit. Se auttaa erottamaan oleellista epäoleellisesta siten, että asiat joita muuten pitäisimme ehkä mitättöminä saavat niille kuuluvan arvon. Olen siis kanssasi samaa mieltä siitä, että hautojen seassa valetaminen tuoe elämän lähemmäs.
Jaamme siis Jokisen kanssa viehtymyksen hautausmaihin. Jopa pieni hylätty lemmikkieläinten hautausmaa on yhteisillä matkoillamme saanut erityisiä merkityssisältöjä. Sen henkimä tunnelma on saanut sielun soimaan.
Ajatelkaapa vanhoja sammalen peittämiä hautakiviä joissa lukee Rekku ja syntymä ja kuolinajat ovat niin vanhoja, että mielessään voi kuvitella omistajankin jo kuolleen.
Niin se on, hautuumaissa on koko ihmisen elämä, ei vain kuolema! - max-life
Äsken juuri naputtelin tekstin tuonne ja näemmä samaa teemaa käsittelimme..=)
Hautausmaissa on ilman muuta jotain erityistä. Hautakiviä on vaikeaa sivuuttaa ilman että laskisi elinaikoja. Oikein vanhoilla hautausmailla näkee kiviä, joihin on lyhyesti kirjoitettu elämänkaari. Naimisiin menot, ammatit jne nakutettu kiveen ns ikuisiksi ajoiksi. Siinä sitä jotain.
Minulle hautausmaa on, kuten itsekin loppuun kirjoitit, ennen kaikkea merkki elämästä. Joku ketjussa kommentoi kukkien viemisestä, että ne pitäisi eläville viedä, mutta eihän niitä kukkia vainajan tähden viedäkään. Viejän itsensä takia ne sinne kiikutetaan tai sitten merkiksi muille, että tätä vainajaa muistetaan.
Hautaaminen ja hautominen ovat sanoina kovin lähellä toisiaan. Toinen tehdään alussa, toinen lopussa. Vaan elämää kaikki tyynni.- tähtitoimittaja ejk
on sellainen vanha hautausmaa, tai oikeastaan vanha ja uusi puoli. Kerran eksyin sinne kuljeskelemaan ja aikaa kului huomaamatta pari tuntia kun lueskelin hautakiviä. Oli ammatteja työmiehestä patruunaan, ja tosiaan parin lauseen selostus heidän elämänkulustaan. Se oli uskomattoman kiehtovaa!
Ensin tuli ajatus että eriarvoisuus jatkuu kuolemassakin, mutta siellähän he lepäsivät rinnakkain, duunari ja johtaja, ihan hiljaa ja sovussa. - JokisenEväs
tähtitoimittaja ejk kirjoitti:
on sellainen vanha hautausmaa, tai oikeastaan vanha ja uusi puoli. Kerran eksyin sinne kuljeskelemaan ja aikaa kului huomaamatta pari tuntia kun lueskelin hautakiviä. Oli ammatteja työmiehestä patruunaan, ja tosiaan parin lauseen selostus heidän elämänkulustaan. Se oli uskomattoman kiehtovaa!
Ensin tuli ajatus että eriarvoisuus jatkuu kuolemassakin, mutta siellähän he lepäsivät rinnakkain, duunari ja johtaja, ihan hiljaa ja sovussa.kirjan Spoonriver antologia...
...muistan sen aina kun kuljen hautausmailla;)) - Ellenix
itselleni tärkeiden asioiden vuoksi.
Haudanhoitopuuhat on taasen asia erikseen.
Sekin on hoidettava, tottakai.
Hautausmaa on paikkana puhdistava minulle
~~~~~~~~~~~~~~~~
niin kovin rakkaat ihmiset
niin lähellä siinä,
mutta niin kaukana.~
sinne menossa minäkin,
jonakin päivänä.~
~~~~~~~~~~~~~~~~ - max-life
tähtitoimittaja ejk kirjoitti:
on sellainen vanha hautausmaa, tai oikeastaan vanha ja uusi puoli. Kerran eksyin sinne kuljeskelemaan ja aikaa kului huomaamatta pari tuntia kun lueskelin hautakiviä. Oli ammatteja työmiehestä patruunaan, ja tosiaan parin lauseen selostus heidän elämänkulustaan. Se oli uskomattoman kiehtovaa!
Ensin tuli ajatus että eriarvoisuus jatkuu kuolemassakin, mutta siellähän he lepäsivät rinnakkain, duunari ja johtaja, ihan hiljaa ja sovussa.Sauna ja hauta, noissa paikoissa ei juuri luokkaeroja näe.
Niinpä, tuon vanhan perinteen, että parilla lauseella elämää kuvattu, soisi tosiaan tulevan uudelleen käytäntöön. Hmm, sitähän voisi testamentissaan vaatia, että kiveen naputeltava jotakin tuollaista.
Pitäisiköhän teksti miettiä etukäteen itse vai luottaa jälkeenjääneiden (siis edelleen elävien toim.huom.) kykyihin? =) - max-life
Ellenix kirjoitti:
itselleni tärkeiden asioiden vuoksi.
Haudanhoitopuuhat on taasen asia erikseen.
Sekin on hoidettava, tottakai.
Hautausmaa on paikkana puhdistava minulle
~~~~~~~~~~~~~~~~
niin kovin rakkaat ihmiset
niin lähellä siinä,
mutta niin kaukana.~
sinne menossa minäkin,
jonakin päivänä.~
~~~~~~~~~~~~~~~~Minulla ei vielä sellaista hautaa, jossa hyvin läheinen lepäisi.
Mutta runosi tunnelma varmasti hyvin lähillä omia tunnelmiani, kun minullekin koittaa aika katsella hyvin läheisen kiveä. - tähtitoimittaja ejk
JokisenEväs kirjoitti:
kirjan Spoonriver antologia...
...muistan sen aina kun kuljen hautausmailla;))muutaman säkeen olen ottanut talteen, kun en tuota kirjaa omista.
"Missä ovat Ella, Kate, Mag, Lizzie ja Edith, lempeäsydäminen, yksinkertainen sielu, meluava, ylpeä ja hän, onnellinen tyttö?
Hän kuoli häpeälliseen lapsivuoteeseen,
hän rakkauden pettymykseen,
hän erään pedon käsissä bordellissa,
hän ylpeytensä murruttua sydämensä unelmaa takaa ajaessaan,
hänet tuotiin kaukaisessa Lontoossa ja Pariisissa vietetyn elämän jälkeen tänne vähäiseen hautaansa Ellan, Katen ja Magin viereen - kaikki, kaikki nukkuvat, nukkuvat, nukkuvat kummun alla." - JokisenEväs
max-life kirjoitti:
Sauna ja hauta, noissa paikoissa ei juuri luokkaeroja näe.
Niinpä, tuon vanhan perinteen, että parilla lauseella elämää kuvattu, soisi tosiaan tulevan uudelleen käytäntöön. Hmm, sitähän voisi testamentissaan vaatia, että kiveen naputeltava jotakin tuollaista.
Pitäisiköhän teksti miettiä etukäteen itse vai luottaa jälkeenjääneiden (siis edelleen elävien toim.huom.) kykyihin? =)tämä mitä nyt kirjoitan, mutta myöskin totta;))
Jokiselle olen joskus heittänyt... että minut on sitten haudattava pystysuoraan... äiti maan uumeniin. (mielikuvittelee mielessään avoimen haudan havuineen...glups..) Olisihan se suuri kokemus, viimeisillä metreillä, päästä eroon ikuisesti riivaavasta peniskateudesta;))))
... kunhan eivät sitten kaivertaisi kiveen, että koko ikänsä hän oli, yksi suuri mulkku;))))) - Ellenix
max-life kirjoitti:
Minulla ei vielä sellaista hautaa, jossa hyvin läheinen lepäisi.
Mutta runosi tunnelma varmasti hyvin lähillä omia tunnelmiani, kun minullekin koittaa aika katsella hyvin läheisen kiveä.ihmistä haudassa.
Maximus, ei se ollut ihan runoksi tarkoitettu;/
mutta olkoon nyt sitt niin :D
Muuten, kuolema on joskus iloinenkin asia.
Etenkin jos on jo aika mennä pois, esim. vanhuuden vuoksi.
Isovanhempani elivät kummatkin yli 95-vuotiaiksi; heidät saattelin nöyränä yhteiseen hautaan, elämää pitää osata kunnioittaa. Kuolema on vain päätös tälle. Sinne kaikki ollaan menossa.
Hyvää Viikonloppua Sinulle Maximus :D :D
*hymy*
- Suhmuran Santra
Kerran kuukaudessa hautuumaalla kuljeksimassa ja joka päivä luen sanomalehdestä kuolinilmoitukset. Santra on tulossa vanhaksi.:(
- Ellenix
Se on kiinnostusta elämään.
Hyvin mielenkiintoista ajankulua :D - JokisenEväs
...keräsin niitä lapsivainajien enkeliristi-ilmoituksia ja liimailin vihkoon.
Sen jälkeen, kun eräs nuori jonka sairastumista seurasin läheltä teki itsemurhan hyppäämällä pää edellä katuun siten, että aivoainens roiskahti jaloilleni ja vanhemmat laittoivat kuolinilmoitukseen tekstin: 'lensi pois taivaan iloon* .... lakkasin lukemasta.
Usko siihen, että kuoleman äärellä kirjoitetut sanat olisivat aidompia kuin mitkään muut, karisi kerta heitolla...
että ei se lukeminen välttämättä vanhaksi tee, ennemminkin elämä itse;)) - taikis
JokisenEväs kirjoitti:
...keräsin niitä lapsivainajien enkeliristi-ilmoituksia ja liimailin vihkoon.
Sen jälkeen, kun eräs nuori jonka sairastumista seurasin läheltä teki itsemurhan hyppäämällä pää edellä katuun siten, että aivoainens roiskahti jaloilleni ja vanhemmat laittoivat kuolinilmoitukseen tekstin: 'lensi pois taivaan iloon* .... lakkasin lukemasta.
Usko siihen, että kuoleman äärellä kirjoitetut sanat olisivat aidompia kuin mitkään muut, karisi kerta heitolla...
että ei se lukeminen välttämättä vanhaksi tee, ennemminkin elämä itse;))tämä kaveri hyppäsi?
- JokisenEväs
taikis kirjoitti:
tämä kaveri hyppäsi?
kuusitoistavuotiaana psykiatrisen sairaalan katolta.
- Suhmuran Santra
Ellenix kirjoitti:
Se on kiinnostusta elämään.
Hyvin mielenkiintoista ajankulua :DJoku sanoi joskus mun lukevan avoimia työpaikkoja. Mulkaisin pahasti.
- aikaani
kovin paljon hautuumailla viettänyt, vielähän tuota ehtii jos ei ennen käry käy krematoriossa.
- koltis
Viime aikoina pikku pakolla joutunut hautajaisiin ja kokenut kuinka ikävästä tilaisuudesta tekemällä tehdään vieläkin ikävämpi. Pappi puhuu paatoksella käsittämättömiä ja itkettää mummoja. Olen jo alustavasti lähimpieni kanssa suunnitellut raamit omalle tilaisuudelleni, kun sen aika koittaa. Siellä viini kohtuudella virratkoon ja Bach huilulla- ja Mozart pianolla soikoon. Tunnelma olkoon iloinen. Jos joku muistopuheen pitää sen on oltava täysin ymmärrettävää joka sana.
Tämä minuukin suivaannuttaa!
Pappi tulee sinne itkettämään muutenkin surullista tapahtumaa.
Kirkon tarkoitushakuisuus näkyy mieliala manipulointina.
Aivan oikein koltis! Vapaaehtoistahan tämä on.
Itse voi määrätä omasta hautajaisjärjestelystään.
Tilaan seurakunnalta osakkeen, koska lafkasta eronneellekin
se on nyt mahdollista.
Potutti vaan veljen hautajaisissa papin kaava/elvistely.- koltis
capt.cöpenick kirjoitti:
Tämä minuukin suivaannuttaa!
Pappi tulee sinne itkettämään muutenkin surullista tapahtumaa.
Kirkon tarkoitushakuisuus näkyy mieliala manipulointina.
Aivan oikein koltis! Vapaaehtoistahan tämä on.
Itse voi määrätä omasta hautajaisjärjestelystään.
Tilaan seurakunnalta osakkeen, koska lafkasta eronneellekin
se on nyt mahdollista.
Potutti vaan veljen hautajaisissa papin kaava/elvistely.Pakko osallistua aivan läheisen ihmisen muistotilaisuuteen muiden, edesmenneen tuttujen kanssa. Haluaisin hoitaa jäähyväiset omalla tavallani, enkä vollottaa yleisön joukossa.
Hautausmaalla käydessäni mietin jo omaakin hautapaikkaa. Omaisiltani olen pyytänyt tuhkaamista. Tuohon hautamonttuun joutuminen ei pelota. Toisaalta on vielä niin paljon asioita kesken etten nyt välttämättä ihan pian sinne haluaisi :).
Haudoilla käydessäni tulee surullinen olo. Se herkistää ja sitä alkaa miettiä kuinka paljon surua kenenkin omaisilla on ollut. Ja millälailla tuo läheisen poismeno on tapahtunut.- Räks
En pidä hautausmaista sinänsä (koska niillä ei ole merkitystä minulle) ja tuo hapanimelä yhtymäkohta jälleen kerran Evääsi sitä mukamas liikauttamatta pilasi jutun totaalisesti.
Tuskin maltan odottaa, että evääsi liikauttamatta pääset tarinasi loppuun muita ärsyttämättä.
Jos totta kirjoitan, niin ainoa säväyttävä ajatuksenjuoksusi/tarinassasi vai oliko se edes sitä, oli siinä tiheässä askeleessa ja hektisessä elämässä kontra hautausmaa. Sen jälkeen lässähti tosiaan pliisuksi. Järkyttävin toteamus oli se, että vain nimi erottaa elämät toisistaan ja havainto kuolinajoista. Huh huh. Tuon toteamiseen tarvitaan todellakin syvällisempää ymmärrystä mitä minä omaan.
Elämä tuntuu hautausmaalta oli kuin Juicen 13. yö, paitsi että vertaus Juiceen tuntuu todella pahalta tässä yhteydessä.
Loppuhuipennus elämän tuntumisesta hautausmaalta oli varmaan filosofinen toteamus, mutta ei mitenkään koskettava.
Tukekaa vapaasti toisianne ja etenkin virtuaalisesti, Eväät ja Sinä, mutta ei enää näitä tarinoita. Kiitos.
Eväitä olis parempaankin ;-)- Räksfani
siis mahtava lataus tossa sun jutussas.Susta varmaan oikeesti tuntuu tolta.Mä pystyn ihan aistimaan sun angstis.Sun täytyy ehdottomasti tehä oma avaus jos sul kerran on evitä vielä parempaaki.
- avauksen kirjallisia
Räksfani kirjoitti:
siis mahtava lataus tossa sun jutussas.Susta varmaan oikeesti tuntuu tolta.Mä pystyn ihan aistimaan sun angstis.Sun täytyy ehdottomasti tehä oma avaus jos sul kerran on evitä vielä parempaaki.
ansioita, olen samaa mieltä kuin Räks. Mutta ei kai tämä ole mikään novellikilpailu joten ei kannata turhautua vaan joko ottaa onkeensa tai ohittaa, kuten muukin kritiikki.
- naureskellen
ihan tosissaan että tänne kirjotetaan tarinoita arvosteltavaksi?
Täähän on keskustelupalsta! Keskustelupalstat on tarkotettu ajatustenvaihtoon ja kokemusten jakamiseen. Laskeuduhan sieltä puunlatvasta arvostelemasta ja leikkimästä virtuaalikriitikkoa. - Räks
naureskellen kirjoitti:
ihan tosissaan että tänne kirjotetaan tarinoita arvosteltavaksi?
Täähän on keskustelupalsta! Keskustelupalstat on tarkotettu ajatustenvaihtoon ja kokemusten jakamiseen. Laskeuduhan sieltä puunlatvasta arvostelemasta ja leikkimästä virtuaalikriitikkoa.että avauksen tekijää voisi ilahduttaa tai kiinnostaa muunlainenkin palaute kuin miellyttämishaluinen silittely tai naiivi kannustus. Ja jos ei kiinnosta, niin ei sitten.
Käsityksesi ajatuksenvaihdosta ja kokemusten jakamisesta poikkeaa mitä ilmeisimmin omastani.
Angstia ei kommentissani ollut mukana nimeksikään.
- Angiina
Olen oppinut pitämään hautausmaista, sillä olen ollut pitkään naimisissa erään suomalais-ugrilaisen heimokunnan vannoutuneimman hautausmaaintoilijan kanssa. Siippani muistoissa kaunein kesälomamme oli se, kun ajoimme puolitoista viikkoa putkeen Länsi-Suomen rannikkoa pysähtyen jokaikisen vastaantulevan kalmiston kohdalla. Hänen silmänsä loistavat kilpaa tähtien kanssa, kun hän suunnittelee hankkivansa kotipitäjänsä kirkkomaalta meille viimeisen leposijan Hertta-tädin ja Frans-sedän jäännösten välittömästä läheisyydestä. Meitsi saattaa joskus väsyä niihin ruosteisiin risteihin ja tuhruisiin kivipaasiin, mutta hän ei koskaan. Eräs raastavimmista riidoistamme sai alkunsa siitä, kun julkesin esittää haluni tulla haudatuksi valkoisen (maatuvan!) puuristin alle. Ajatus oli mieheni mielestä julkea, elämälle vieras, suorastaan epäinhimillinen. Kuinka minä voin edes kuvitella, että riistäisin lapsenlapsenlapsenlapsiltamme mahdollisuuden rämpiä lumihangessa, raaputtaa kohmeisilla sormillaan juuri ja juuri näkyvät nimemme esiin kallistuneista graniittimöhkäleistä.
- JokisenEväs
Angiina ihan siltä ...kun miehesi olisi syntyjään pohojalainen.
Pohojalainen kosiikin kysymällä jotta ...jaetaanko armas hautapaikka ;)))
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Me työeläkeläiset äänestämme SDP:tä
SDP on luonut koko työeläkejärjestelmän, jonka hedelmistä saamme nyt nauttia. Kansaneläkelaitos on Maalaisliiton tekele,1504877Eikö tunnukin kamalalta, kun en
anna periksi vaikka parhaasi olet tehnyt antaaksesi täystyrmäyksen? Ja kyllähän minä monta iskua olen saanut ja maannut813556SDP on selvästi paras valinta äänestyskopissa
Puolueella on arvomaailma kohdallaan, sillä on hyvä CV itsenäisen Suomen historiassa vastuunkantajana ja hyvinvointivalt312553SDP:n selitykset ontuu pahasti - "On käsitelty heti, mutta kukaan ei tiedä"
Kokoomuslaiset pistää taas demareita nippuun. Tuppuraisen mukaan mukaan SDP:n useat ahdistelutapaukset on käsitelty het402223Kenen juontajan pitäisi voittaa tänään Kultainen Venla? Ehdolla Pimiä, Holma ja Vaaherkumpu
Kultainen Venla gaalassa jaetaan tänään tv-alan palkintoja. Yksi suosituimmista kategorioista on Juontaja. Vappu Pimiä722073Antti Lindtman: "Ainahan kaikenlaisia huhuja liikkuu"
Näin hän siis vastaa SDP:n häirintäkohuun, väistelee vastuutaan Juttuhan on niin, että Lindtman ja Tuppurainen on tasan632013Mitä saa sanoa?
Palstalla tänään sanottua: ” Kaikki riippuu siitä, miten asian esittää,” Onko siis niin, että saa muita pomottaa ja851983Oletko nainen turhautunut, kun en tule juttelemaan siellä?
Haluaisin tottakai tulla. Älä käsitä väärin. Ehkä ensi kerralla?231981Onko olemassa miehiä, jotka haluavat yhteydenpitoa?
Silloin tällöin viestiä, puntarointeja arkielämästä, ikäänkuin pientä viihdettä ilman sen kummallisempaa. Tällaista miet191458Mitä Trump itse pitäisi siitä, jos häntä solvattaisiin
Kuten hän solvasi muita mm. Macronia? Kyllä ei huumori enää kukkisi. White house on nykyään pelkkä vitsi vain, ei mitään991262