Tulipa sitten lopulta luettua tuo Kalle Päätalon Iijoki –sarja. Yhteensä 26 osaa, yli 16 000 sivua, maailman pisimmäksi romaaniksi tituleerattu.
Jos meni aikaa lukemiseen, niin on mennyt Kallelta kirjoittamiseenkin. Sarja alkoi 1971 ja viimeinen osa ilmestyi 1998. Alunperin kirjailija tarkoitti 25. osan sarjan viimeiseksi, mutta päättyessään vuoteen 1958 se kyllä olisi jättänyt paljon Päätalon perheen ja ystävien vaiheita selvittämättä. Niinpä luettuani nyt vihoviimeisen osan "Pölhökanto Iijoen törmässä" (1998) huomaan että sitä ilman sarja olisi jäänyt vajaaksi.
Lähenenä kuolema taisi laittaa Päätaloon vauhtia viimeisen kirjansa kanssa, sillä viimeinen viidennes kirjaa on jo aika nopeaa tapahtumain kerrontaa, mikä on vierasta Päätalon verkkaisuudelle. Kun vauhti on yleensä ollut kuvaukselle noin vuosi elämää per kirja, niin viimeisen kirjan loppuosa kaahaa jo supernopeasti vuodet 1964-1998 eli ajan Hermanni-isän kuolemasta eteenpäin.
Ongelmallista Päätalon suosittelemisessa on tuotannon laajuus. Mihin tarttua 16 000-sivuisessa sarjassa?
Ehkä satunnaiselle lukijalle helpoimpia ovat kokonaiset, lyhyemmät tarinat. Iijoki- sarjaan kuuluu mainittujen 26 kirjan lisäksi tavallaan myös erillinen, jo 1967 ilmestynyt kirja "Nälkämäki", jossa päähenkilö (jolla ei ole Kalle Päätalon nimeä) kuvaa kokemuksiaan huoltoaliupseerina Siiranmäen vankileirillä sota-aikana Kannaksella. Itse Iijoki-sarjassa Päätalo hyppäsi tuon ajankohdan ylitse kehottaen tuosta vaiheesta kiinnostuneita lukemaan kirjan "Nälkämäki", jonka päähenkilä on tunnistettavasti Päätalo itse.
"Nälkämäen" lisäksi oma viehätyksensä on Iijoki-sarjan aloitusromaanissa "Huonemiehen poika", sillä siihen sisältyy iso osa kaikkea sitä olennaista, mikä seuraavissa osissa kertautuu. Oma viehätyksensä on sarjan puolivälin sota-ajan muistelmissa. Varsinkin "Tuulessa ja tuiskussa" käy luettavaksi myös itsenäisenä kirjana vaikkei muuta osaa Iijoki-sarjasta jatkaisikaan.
Heräsi mielenkiinto lähteä käymään Taivalkoskella. Onhan nuo niin tarkkaan kuvatut maisemat itse nähtävä.
Tällainen lukusaavutus se siis oli:
Huonemiehen poika 1971
Tammettu virta 1972
Kunnan jauhot 1973
Täysi tuntiraha 1974
Nuoruuden savotat 1975
Loimujen aikaan 1976
Ahdistettu maa 1977
Miinoitettu rauha 1978
Ukkosen ääni 1979
Liekkejä laulumailla 1980
Tuulessa ja tuiskussa 1981
Tammerkosken sillalla 1982
Pohjalta ponnistaen 1983
Nuorikkoa näyttämässä 1984
Nouseva maa 1985
Ratkaisujen aika 1986
Pyynikin rinteessä 1987
Reissutyössä 1988
Omankaton alle 1989
Iijoen kutsu 1990
Muuttunut selkonen 1991
Epätietoisuudentalvi 1992
Iijoelta etelään 1993
Pato murtuu 1994
Hyvästi, Iijoki 1995
Pölhökanto Iijoen törmässä 1998
Kalle Päätalo: Iijoki-sarja
92
24757
Vastaukset
- neptun6
Onnittelut urakkasi suorittamisesta ! Kuinka kauan siihen muuten meni?
Itse luin lähes koko sarjan 90-luvun puolivälissä, ehkä parin kolmen vuoden aikana. Hitaasti, ajatuksen kanssa.
Minulla oli mielikuva kirjoista, että ne ovat kuolettavan tylsiä. Päätin kuitenkin niiden suuren suosion takia lukea koemielessä yhden kappaleen. Valitsin Nuoruuden savotat,mikä oli varmaankin minunlle hyvä valinta: suhteellisen valoisa vaihe nuoren miehen hyvin vaikeassa elämässä.
Sisälle päästyäni, kirja vangitsi mukaansa. Huomasin lukevani aina kun oli pienikin luppoaika.
Kun kirja oli lopussa, aloitin sarjan ensimmäisestä kirjasta ja jatkoin senjälkeen aikajärjestyksessä.
Sarja on loistava historian oppikirja Suomen itsenäisyyden alkuajoista viiskytluvulle, yhden ihmisen näkökulmasta katsottuna. Ihmiskuvaus loistavaa ja tarkkanäköistä, huumorilla ja ymmärtämyksellä höystettyä. Kallen omien ajatustensa ja tekojensa kuvaukset yltiörehellistä. Kaikki on totta, ei keksittyä.Näkökulma on alussa pienen lapsen, lopussa aikuisen miehen.
Voin suositella, tosin tiedän ettei sarja sovi jokaiselle !
Mitkä ovat sinusta "Päätalon ihmeellisten seikkailujen" mielenkiintoisimmat vaiheet?- Iita
Minä olen luultavasti se jokainen, jolle sarja ei sovi.
Testattu on ja tappio myönnetty. Sivistyksessäni on muutenkin niin paljon aukkoja, etten jaksa enää edes syyllistyä. - Päätalo-fani
Sarjan massiivinen pituus ja maine tappavan tylsänä tekstinä piti kauan poissa ajatuksenkin Iijoki-sarjaan tarttumisesta. Lopulta kaupunginosayhdistyksemme kirjallisuuspiiriläiset ottivat "Huonemiehen pojan" luettavakseen ja ruodittavakseen - ja koukku oli viritetty.
Ensin huomiota herätti erittäin pikkutarkka ympäristön kuvaus. Jo ensimmäisessä osassa kerrottiin Taivalkosken ja Iijoen maantieteestä ihan Kallioniemen tienoiden pikkupuroja myöten niin tarkkaan, että heräsi mielenkiinto kyseistä maankolkkaa kohtaan, jonka kirjoittaja niin hyvin näytti tuntevan.
Tavallisesta kotiseuturomaanista sarja poikkesi sitten ihan viimeisessä osassa. Yllättäen Kalle sanoi viettäneensä elämänsä onnellisimmat hetket - kesämökillään Näsijärven rannalla 1970-luvun alkupuolella!
Taivalkoski oli lapsuuden ja nuoruuden maisemaa, aikuisiällä koti tuli perustettua Tampereelle. Molempien paikkojen kuvaajana Päätalo lienee ainakin määrällisesti tuotteliain.
Mielenkiintoisimmat vaiheet lienevät juuri sotavuodet, jolloin Kalle sai hankittua sukupuolitaudin useamman kerran. Kokonaisuutena mieleenjäävä on ollut nimenomaan "Tuulessa ja tuiskussa".
Suomalaisen vankileirin kuvauksena "Nälkämäki" on kerrassaan ohittamaton. "Nuorikkoa näyttämässä" on mainiota sodanjälkeisen ajan ajankuvaa - kelpaa luettavaksi myös itsenäisenä kirjana.
Kallen verkkainen kerrontatyyli vei sillä lailla mukanaan, että moneen muuhun kirjaan Kallen jälkeen tarttuessaan niiden nopea tapahtumatempo tuntuu suorastaan häiritsevältä. - Nimetön
Päätalo-fani kirjoitti:
Sarjan massiivinen pituus ja maine tappavan tylsänä tekstinä piti kauan poissa ajatuksenkin Iijoki-sarjaan tarttumisesta. Lopulta kaupunginosayhdistyksemme kirjallisuuspiiriläiset ottivat "Huonemiehen pojan" luettavakseen ja ruodittavakseen - ja koukku oli viritetty.
Ensin huomiota herätti erittäin pikkutarkka ympäristön kuvaus. Jo ensimmäisessä osassa kerrottiin Taivalkosken ja Iijoen maantieteestä ihan Kallioniemen tienoiden pikkupuroja myöten niin tarkkaan, että heräsi mielenkiinto kyseistä maankolkkaa kohtaan, jonka kirjoittaja niin hyvin näytti tuntevan.
Tavallisesta kotiseuturomaanista sarja poikkesi sitten ihan viimeisessä osassa. Yllättäen Kalle sanoi viettäneensä elämänsä onnellisimmat hetket - kesämökillään Näsijärven rannalla 1970-luvun alkupuolella!
Taivalkoski oli lapsuuden ja nuoruuden maisemaa, aikuisiällä koti tuli perustettua Tampereelle. Molempien paikkojen kuvaajana Päätalo lienee ainakin määrällisesti tuotteliain.
Mielenkiintoisimmat vaiheet lienevät juuri sotavuodet, jolloin Kalle sai hankittua sukupuolitaudin useamman kerran. Kokonaisuutena mieleenjäävä on ollut nimenomaan "Tuulessa ja tuiskussa".
Suomalaisen vankileirin kuvauksena "Nälkämäki" on kerrassaan ohittamaton. "Nuorikkoa näyttämässä" on mainiota sodanjälkeisen ajan ajankuvaa - kelpaa luettavaksi myös itsenäisenä kirjana.
Kallen verkkainen kerrontatyyli vei sillä lailla mukanaan, että moneen muuhun kirjaan Kallen jälkeen tarttuessaan niiden nopea tapahtumatempo tuntuu suorastaan häiritsevältä.Kallen monivaiheinen ja yllättävä sotaretki antaa tosiaan varsin tarkan kuvan Suomesta sota-aikaan ja sen jälkeen , paljon monipuolisemman kuin "Tuntematon" , joka toki on oman lajinsa mestariteos.
Samoin 30-luvun pula-ajan kuvaus oli varsin perusteellinen. On se vaan ihme , että niin moni selvisi näistäkin ajoista jotenkin !
Ketkä henkilöistä Kallen ohella sinua eniten kiinnostavat? Minusta Kummun patruuna on aina varsin koominen ja leppoisa hahmo, ja kyllä Hermanni ja Riitu , ja heidän myrskyisä avioliittonsa tulee perusteellisesti ja hauskasti kuvattua.
Minkäs ikäinen "fani" mahtaa olla ? Itse olen 47 (neptun6) - Matias
Nimetön kirjoitti:
Kallen monivaiheinen ja yllättävä sotaretki antaa tosiaan varsin tarkan kuvan Suomesta sota-aikaan ja sen jälkeen , paljon monipuolisemman kuin "Tuntematon" , joka toki on oman lajinsa mestariteos.
Samoin 30-luvun pula-ajan kuvaus oli varsin perusteellinen. On se vaan ihme , että niin moni selvisi näistäkin ajoista jotenkin !
Ketkä henkilöistä Kallen ohella sinua eniten kiinnostavat? Minusta Kummun patruuna on aina varsin koominen ja leppoisa hahmo, ja kyllä Hermanni ja Riitu , ja heidän myrskyisä avioliittonsa tulee perusteellisesti ja hauskasti kuvattua.
Minkäs ikäinen "fani" mahtaa olla ? Itse olen 47 (neptun6)Kyllähän Kummun patruuna ja Kallen vanhemmat ovat mielenkiintoisia, mutta kiinnittäisin huomion siihen, kuinka kauniisti ja hienovaraisesti Kalle kuvaa velivainajaansa Mannea. Tiedän jonkin verran hänen historiastaan. Se oli monella tavalla surullinen. Myös K.A. Nevala on mielenkiintoinen persoona. Hänet ehdin tavata ja jutella hänen kanssaan mm. Kallesta. Viisas ja värikäs mies.Hiltu-Jakki on hyvin kuvattu sen perusteella mitä olen miehestä kuullut.
Kallen maisemissa kannattaa käydä. Jokijärvellä käynti on Kallen kirjojen ystävälle hieno kokemus. Itse olen liikkunut aika paljon Taivalkoskella. Pitäjäläiset eivät ymmäörrä Kallen merkitystä. Vain harvat ovat lukeneet Kallea, ovat jotenkin hänelle kateellisia. Nuori polvi ei tunne lähes ollenkaan. T-kosken opettajat saisivat panna lasten käteen Kallen kirjat. - Päätalo-fani
Nimetön kirjoitti:
Kallen monivaiheinen ja yllättävä sotaretki antaa tosiaan varsin tarkan kuvan Suomesta sota-aikaan ja sen jälkeen , paljon monipuolisemman kuin "Tuntematon" , joka toki on oman lajinsa mestariteos.
Samoin 30-luvun pula-ajan kuvaus oli varsin perusteellinen. On se vaan ihme , että niin moni selvisi näistäkin ajoista jotenkin !
Ketkä henkilöistä Kallen ohella sinua eniten kiinnostavat? Minusta Kummun patruuna on aina varsin koominen ja leppoisa hahmo, ja kyllä Hermanni ja Riitu , ja heidän myrskyisä avioliittonsa tulee perusteellisesti ja hauskasti kuvattua.
Minkäs ikäinen "fani" mahtaa olla ? Itse olen 47 (neptun6)Jaa, tämä lukija on 38, tyypilliseksi Kalle Päätalo -lukijaksi varmaan aika nuori...
Kyllä Iijoki-sarjassa silmiinpistävää on se lämpö, jolla Kalle puhuu äidistään Riitusta. Luonnekuvaus hänen kohdallaan on kaikkein syvällisintä. Tulee toki tutuksi Herkkokin omaperäisenä persoonana, mutta henkilönä häntä ei ole parhaalla tahdollakaan pitää kovin sympaattisena.
Jahkaileva Kummun patruuna, Kallen täyskaima (vaikka ristimänimi oli kuninkaallinen "Karl Gustav" erotuksena kirjailijan Kaarlo Alvarista) on toki tapaus hänkin. Parhaimmillaan sota-aikoja ennen ennusuniensa selittäjänä - näky rautatiestä ja sotilasleiristä Taivalkoskella oli suorastaan pelottavan paikalleen osunut. Kuvaukset Humber Hawk-auton ajelureissuista kehnon kuskinsa käsissä, kylläpä naurattivat nekin.
Raimo Jokisalmen juuri ilmestynyt "Jokijärven rannalta" on aika täydentävä muistelmapläjäys Kallen tiimoilta, ja onnistuu valaisemaan joitakin henkilöhahmoja Kallen kirjoista. Helvi (eli Laina-) vaimon haastattelu on kirjan parasta antia. Juuri kun luulimme Kallen kirjojen kautta tietävämme "Lainan" tarinan ihan tyystin. Toisella entisistä aviopuolisoista kun oli näkemyksilleen satatuhatpäinen kuulijakuntanasa, toisella ei juuri ketään.
Sivuhahmoista Kallen nuoruudenrakkaus Ahoniemen Anni kohtaloineen kuolla keuhkotautiin on myös mieleenpainuva. Ja onhan noita ikimuistettavia sivuhenkilöitä vaikka kuinka. - Päätalo-fani
Matias kirjoitti:
Kyllähän Kummun patruuna ja Kallen vanhemmat ovat mielenkiintoisia, mutta kiinnittäisin huomion siihen, kuinka kauniisti ja hienovaraisesti Kalle kuvaa velivainajaansa Mannea. Tiedän jonkin verran hänen historiastaan. Se oli monella tavalla surullinen. Myös K.A. Nevala on mielenkiintoinen persoona. Hänet ehdin tavata ja jutella hänen kanssaan mm. Kallesta. Viisas ja värikäs mies.Hiltu-Jakki on hyvin kuvattu sen perusteella mitä olen miehestä kuullut.
Kallen maisemissa kannattaa käydä. Jokijärvellä käynti on Kallen kirjojen ystävälle hieno kokemus. Itse olen liikkunut aika paljon Taivalkoskella. Pitäjäläiset eivät ymmäörrä Kallen merkitystä. Vain harvat ovat lukeneet Kallea, ovat jotenkin hänelle kateellisia. Nuori polvi ei tunne lähes ollenkaan. T-kosken opettajat saisivat panna lasten käteen Kallen kirjat.Samansuuntaista viestiä olen saanut Taivalkoskelta. Eivät kaikki siellä arvosta Kallea eivätkä ole lukeneet. Monella perusteena, että "kyllähän minä sen ajan ja elämän tiedän, ei siitä tarvitse lukea kun sitä on itse elänyt".
Harvemmalla Kallen vieroksunta kuten vielä 1950-luvulla juontuu lestadiolaisten kauhisteluista Kallen kielenkäyttöä ja räävittömyksiä kohtaan. Olihan Kallen äitikin Laestadiuksen oppia tunnustava. - Juuret Roineen törmässä
Iita kirjoitti:
Minä olen luultavasti se jokainen, jolle sarja ei sovi.
Testattu on ja tappio myönnetty. Sivistyksessäni on muutenkin niin paljon aukkoja, etten jaksa enää edes syyllistyä.Niinpä. Sen kanssa on vain elettävä. Pää pystyssä. Vaikka sieraimiin sataisi. Valitettavasti. Tosin kirjallisia aukkoja voi kompensoida jonkin muun taiteen syvällä ymmärryksellä tai harrastuneisuudella. Iitahan saattaa olla loistava balleriina, kalligrafintekijä tai teoreettinen mestarikokki, siis keittokirjojen lukija.
- Iita
Juuret Roineen törmässä kirjoitti:
Niinpä. Sen kanssa on vain elettävä. Pää pystyssä. Vaikka sieraimiin sataisi. Valitettavasti. Tosin kirjallisia aukkoja voi kompensoida jonkin muun taiteen syvällä ymmärryksellä tai harrastuneisuudella. Iitahan saattaa olla loistava balleriina, kalligrafintekijä tai teoreettinen mestarikokki, siis keittokirjojen lukija.
Irtoaisivatkos ne juuret sieltä Roineen törmästä ja armaista aalloista, jos tulisin pas de deuxiin kutsumaan?
Muut otaksumasi talentit voisimme tutkia sitten jatkoilla. - Juuret Roineen törmässä
Iita kirjoitti:
Irtoaisivatkos ne juuret sieltä Roineen törmästä ja armaista aalloista, jos tulisin pas de deuxiin kutsumaan?
Muut otaksumasi talentit voisimme tutkia sitten jatkoilla.No varmana lähtis jotta multa pöllyäis ja sora ropisis. Etellyttäen tietennii, jotta oot pukeutunut asianmukaisesti kun tulet repimään maasta. Siihen koomiseen desmontutuun vai mikä se hörhö on. Ittestä ei oo niin väliä juu, pukeutumisen suhteen, mutta jatkot kiinnostaa.
- PIoo
läpi tuon kyseisen Ii-jokisarjan-Aikaa otti noin 10kk -1v.
Niin olihan siinä juttua,armeijan ja sota-ajan kuvauksia,köyhyydestä,mutta yksi pointti oli Riitu-äidin rakastava suhde poikaansa,se ei lakannut milloinkaan sykkimästä.
Lainan ja Kallen elämää Tampereella,oman talon rakentaminen, Asuminen Taivalkoskella,Kallen opiskelu Pyykin rinteessäja monia muita herkkäkin kohtia.Paikka paikoin oli kyllä melkoista sepustusta,kun tarina ei liikkunut juurikaan etenpäin
Minulla oli ilo tavata itse kirjailija Kalle Päätalo Tampereen kesäteatterissa v 2000 ,missä esitettiin Pohjalta ponnisten esitys. - kapä
Päätalo-fani kirjoitti:
Jaa, tämä lukija on 38, tyypilliseksi Kalle Päätalo -lukijaksi varmaan aika nuori...
Kyllä Iijoki-sarjassa silmiinpistävää on se lämpö, jolla Kalle puhuu äidistään Riitusta. Luonnekuvaus hänen kohdallaan on kaikkein syvällisintä. Tulee toki tutuksi Herkkokin omaperäisenä persoonana, mutta henkilönä häntä ei ole parhaalla tahdollakaan pitää kovin sympaattisena.
Jahkaileva Kummun patruuna, Kallen täyskaima (vaikka ristimänimi oli kuninkaallinen "Karl Gustav" erotuksena kirjailijan Kaarlo Alvarista) on toki tapaus hänkin. Parhaimmillaan sota-aikoja ennen ennusuniensa selittäjänä - näky rautatiestä ja sotilasleiristä Taivalkoskella oli suorastaan pelottavan paikalleen osunut. Kuvaukset Humber Hawk-auton ajelureissuista kehnon kuskinsa käsissä, kylläpä naurattivat nekin.
Raimo Jokisalmen juuri ilmestynyt "Jokijärven rannalta" on aika täydentävä muistelmapläjäys Kallen tiimoilta, ja onnistuu valaisemaan joitakin henkilöhahmoja Kallen kirjoista. Helvi (eli Laina-) vaimon haastattelu on kirjan parasta antia. Juuri kun luulimme Kallen kirjojen kautta tietävämme "Lainan" tarinan ihan tyystin. Toisella entisistä aviopuolisoista kun oli näkemyksilleen satatuhatpäinen kuulijakuntanasa, toisella ei juuri ketään.
Sivuhahmoista Kallen nuoruudenrakkaus Ahoniemen Anni kohtaloineen kuolla keuhkotautiin on myös mieleenpainuva. Ja onhan noita ikimuistettavia sivuhenkilöitä vaikka kuinka.no laitetaanpas paremmaksi olen vähän vaille 15 vuotta ja olen lukenu nytten 5 kirjaa ja koukussa ollaan. Lukeminen alkoi lähes väkisin kun piti koulua varten lukea suomenkielinen aikuisten kirja. Nyt taas joutuu vähän väliä käymään kirjahyllyllä ettimässä seuraavaa osaa.
- Intolukija
Olen 66 v, ja lukenut 60-luvun alusta lähtien koko KP:n tuotannon. Aloitin Koillismaa-sarjasta, mutta palasin mielenkiintoni myötä esikoisteokseen Ihmisiä telineillä. Siitä olen jatkanut vuosittain kronologisesti aina kirjailijan kuolemaan saakka. Olin hänen kanssaan jopa lyhyessä kirjeenvaihdossa suorittaessani kotimaisen ja pohjoismaisen kirjallisuuden yliopistollista arvosanaa. Arvostan KP:n tuotantoa, vaikka olen urbaani kaupunkilainen lukija. Eniten minua on koskettanut fiktiivinen Viimeinen savotta, jossa käydään läpi metsätyömies Vikke Nilon (Nikke Vilon) koko 65 vuotinen elämä vauvasta kuoloon asti. VS on KP:n täydellisin varsinainen romaani lajimäärittelyn mukaan. Moni lukija, itse mukaan lukien, on saanut kirjasta lohtua vaikeina aikoinaan. Vikke Nilo on toiminut terapeuttina. Vikke Nilo-jatkokirja Kairankävijä ei yllä taiteellisuudessaan perusteoksen tasolle, mutta on sujuvaa kerrontaa. Olen itselleen KP:lle ennustanut Viimeisen savotan nousevan aikanaan sosiaalipolitiikan kurssituksen oheislukemistoksi. KP ei väittänyt vastaan, kirjoitti siihen ehken menevän satakunta vuotta hänen jälkeensä. Nähdään.
- Myöskin lukenut
Itse kahlasin vajaassa puolessatoissa vuodessa Ii-jokisarjan, saaden sen loppuun elokuussa. Kunhan aluksi pääsin Kallen kirjoitustyyliin sisälle niin teksti vei mennessään. Seuraavaksi tarkoitus olisi perehtyä Koillismaa -sarjaan.
Viime kesänä tuli lapinreissun yhteydessä piipahdettua Jokijärvellä ja kokemus oli hyvinkin antoisa. Tuntui jännältä nähdä omin silmin paikat joista olin kirjoissa lukenut ja minut yllätti se, ettei Romppasensalmi niin leveä ollut kuin olin mielessä kuvitellut. =)- Päätalo-fani
Itsellä on vielä Jokijärvi ja Taivalkoski näkemättä. Tosin "Pölhökanto Iijoen törmällä" -teoksessa Kalle itse kertoo maiseman siellä jo paljon muuttuneen. Kallioniemi museoitiin ja se on kunnan hallussa. Kallio-Herkon lapset jakoivat laajan maa-alan keskenään kesämökkitonteikseen. Paljon on naapuritaloja hävinnyt purkamisen kautta.
Taivalkosken kunta pitää netissä aika hyvä karttaa kunnan Päätalo-paikoista.
http://www.infokartta.fi/taivalkoski/ - neptun6
Päätalo-fani kirjoitti:
Itsellä on vielä Jokijärvi ja Taivalkoski näkemättä. Tosin "Pölhökanto Iijoen törmällä" -teoksessa Kalle itse kertoo maiseman siellä jo paljon muuttuneen. Kallioniemi museoitiin ja se on kunnan hallussa. Kallio-Herkon lapset jakoivat laajan maa-alan keskenään kesämökkitonteikseen. Paljon on naapuritaloja hävinnyt purkamisen kautta.
Taivalkosken kunta pitää netissä aika hyvä karttaa kunnan Päätalo-paikoista.
http://www.infokartta.fi/taivalkoski/...joskus kymmenkunta vuotta sitten Kallioniemessä.
Jäi erityisesti mieleen tämän seikkailujen keskipisteen pienuus ja ahtaus, ei asuttu todellakaan leveästi tähän aikaan. Legendaariseen saunaankin mennessä sai kumartua tosissaan.
Kannattaa ehdottomasti käydä sielläpäin lähiaikoina, kun sarja on sinulla vielä tuoreessa muistissa.
- lukulukumaa
Olen nyt kolmatta kertaa kahlaamassa Iijoki-sarjaa, Tammerkosken sillalla on menossa. Välillä olen sarjasta suorastaan riippuvainen, välillä taas tulee sellainen vaihe, etten halua mölläreitä nähdäkään. Nyt taas tökkäs vähäksi aikaa ja luen muita kirjoja. Mutta hyvän työn on tehnyt Kalle. Suomen lähihistoriasta olen saanut paremman ja kiinnostavamman opin kuin koulun kuivilta historian tunneilta aikoinaan. Päätalo-päivilläkin tuli kerran käytyä.
- Ploo
on tämä sarja luettava ,ainaskin mun kohdalla.
- lukulukumaa
Ploo kirjoitti:
on tämä sarja luettava ,ainaskin mun kohdalla.
Yhtä jaksoon minäkin luin kaksi eka kertaa, mut niiden välissä oli pitkä tauko. Nyt kolmatta kertaa lukiessa tuli toppi kesken sarjan, mutta kirjanmerkki on paikallaan. Kirppareilta olen hankkinut möllärit omaksi, ne ei karkaa, vaikka välillä lukee muutakin.
- thelle
Luitko kaikki peräjälkeen? Vai luitko muuta kirjallisuutta välissä?
- Alvari Raappavaara
Vinkkiä vaativille:
Viimmepyhän (23. 10. 2005 ) Hesarissa iso juttu Päätalosta kohta väittelevästä psykohistoroitsija J Janatuisesta. Kantsii etsii, lukea ja pistää jemmaan uusintaa varten. Avvaapi näkökulmia joitei itte olis tullu aatelleeksi. - qummamuzzi
Huomasin nyt vasta pääsivulta jo poistuneen Päätalo-keskustelun.
Itse aloin lukea Iijoki-sarjaa jo pitkästi toistakymmentä vuotta sitten ja olen lukenut sen ensimmäisen kerran Juice-tyyliin eli pääsääntöisesti lopusta alkuun. Kiinnostukseni herätti, että viimeiset kirjat kuvailevat sellaista Tamperetta, jonka muistan hämärästi lapsuudestai, jolloin vaniljajäätelö vielä tuoksui ja maistui vaniljalta jnep. Liekehtivää maata (muistanko nimen oikein?)aikaisempia en ole viitsinyt lukea, koska todennäköisesti sarjan loppuosa kertaa ne lumessarämpimiset ja kunnan jauhosäkkikuviot moneen kertaan.
Liekehtivästä maasta Pölhökantoon olen lukenut pariin kertaan. Tämä jo kertookin, että en pidä Päätaloa mitenkään leimallisen tylsänä kertojana. Hyllyssäni on Iijoki neljä viimeistä kirjaa, joten koska tapanani on lukea oman kotikirjaston kirjoja uudelleen ja uudelleen, olen lukenut nekin neljään-viiteen kertaan.
En tiedä, oliko tuossa äskettäin käydyssä keskustelussa puututtu Päätalon kirjalliseen tai ns. taiteelliseen antiin ja kokonaisuuteen, koska en kahlannut läpi kaikkia puheenvuoroja.
Kirjallinen, taiteellinen kunnianhimottomuus onkin mielestäni kovasti kirjalijaksi halunneen ja yrittäneen miehen heikoin puoli. Repliikkien kirjaus ja paikallisseutukuvaus ovat hänen vahvoja puoliaan. Mutta... joka ikinen kirja on kaukana ehjästä kokonaisuudesta: ne alkavat töksähtämällä ja ne loppuvat töksähtämällä. Kulloiseenkin aikaan liittyvät lyhyet selostukset maailmantilanteesta ovat tökerösti muuhun tekstiin ympättyjä. Kuten Kalle itsekin tunnustaa, ymmärtää hän rajoitetusti muita kaunotaiteita. Musiikista häntä miellyttää iskelmämusiikki, kuvataiteista toritaide. Vaikka hän nuorena lueskeli enemmän kuin lähimmäisensä, ilmeisesti kirjojen urakointi ei antanut tilaa varsinaisen kirjallisen sivistyksen hankkimiseen. Hänelle kirjallisen tuotannon mittari oli ilmeisesti sen sivumäärä.
Joskus oikein harmittaa ja sormia syyhyttää, kun kaiken lisäksi kirjat on huolimattomasti kustannustoimitettu, ts. niissä on runsaasi virheitä, jotka kustannustoimittajan olisi kuulunut niistä karsia. Esimerkkinä viimeksi lukemani Oman katon alle, joka on kaiken lisäksi ns. asian vierestä kirjoitettu. Sen sijaan, että se olisi keskittynyt Päätalojen omaan rakennusprojektiin, sen fokuksessa on Kallen senhetkinen ansiotyöprojekti.
Tämä happama kommenttini ei tarkoita, ettenkö tietyllä tavalla jopa ihalisi Päätalon saavutuksia. En vain pidä hänen teoksiaan suomalaisen kaunokirjallisuuden parhaimmistoon kuuluvina, eikä niitä tulisi siinä yhteydessä arvottaakaan.- xzdgn
Taisi kuitenkin Leo Tolstoi olla parempi möllärien tekijä kuin Päätalo,Dostojewskistä puhumattakaan.Päätalohan vain kirjasi elämäänsä,mielikuvitusta ei ollut.
- Etsii vaan ei löydä
Olen lukenut miltei kaikki Päätalon kirjat, jotkut jopa kahteen kertaan. Toistaiseksi on nyt tauko.
Kirja, mikä kiinnostaisi lukea uudelleen on Nälkämäki. Olen lukenut sen aikanaan kirjastokirjana, mutta nyt en löydä mistään, en kirppareilta, en divareista. Yllättävää on se, että ei edes kustantaja ole ottanut siitä uusintapainosta, vaikka Kalle siihen viittasikin Iijoki-sarjassa. Onkohan aihe vielä liian arka ?- nikke vilo
oon aikasemmin lukennu tuon iijokisarjan läpi, no nyt kuitenkin alotin uudestaan....nyt ku joku muistuttais missä välissä "nälkämäki" piti lukea, että menee ns järjestyksessä, muistaakseni jossain kirjassa mainittiin tyyliin "tässä välissä pitäs lukea nälkämäki jne." ,mutta missä välissä se nyt oli?????
- logror
Joku mainitsi pitävänsä erityisesti 'Tuulessa ja tuiskussa' -osasta. Itse kun luin sen silloin tuoreeltaan en erityisemmin innostunut: muistan että tuohon aikaan lemppariosiani olivat 'Täysi tuntiraha' ja 'Miinoitettu rauha'. Olin tuolloin aika nuori kaupunkilainen ja Päätalon maailma oli minulle virkistävän erilainen, kuin toiselta planeetalta. Nautin selkosen eläjien kielestä, joka helsinkiläiseen korvaani kuulosti tosi rikkaalta. Itselläni oli rankka lapsuus, luin ylipäänsä paljon ja samaistuin Kallen lapsuuden kärsimyksiin. Toisin kuin täällä aikaisemmin ilmaistussa mielipiteessä, koen myös Kallen isän oikeastaan positiivisena ihmisenä. Hän tuntuu pohjimmaltaan ihmisistä välittävältä (näkyy hyvin suhtautumisessa lapsiin) ja älykkäältä ja sanavalmiilta ihmiseltä - sairausaika on asia erikseen, mutta sillehän hän ei itse paljon voinut. Lapsuudessa usein toivoin, että oma isänikin puhuisi yhtä värikkäästi...
Nyt olen pitkästä aikaa lukemassa sarjaa uudestaan. 'Huonemiehen poika' tuntui edelleen hyvältä (useinhan aikuisena pettyy lapsuuden ihastuksiinsa). Saa nähdä, onko 'tuntiraha' edelleen se varhaispään kovin juttu. Mitkä osat ovat kolahtaneet muille? Arvatenkin alkupään osat saavat eniten kannatusta, mutta toivoisin että niistäkin osataan poimia ne parhaimmiksi koetut tai ainakin jotakin järjestystä mieltymyksiin esittää, niin yhtenäinen saaga kuin sarja onkin. - logror
logror kirjoitti:
Joku mainitsi pitävänsä erityisesti 'Tuulessa ja tuiskussa' -osasta. Itse kun luin sen silloin tuoreeltaan en erityisemmin innostunut: muistan että tuohon aikaan lemppariosiani olivat 'Täysi tuntiraha' ja 'Miinoitettu rauha'. Olin tuolloin aika nuori kaupunkilainen ja Päätalon maailma oli minulle virkistävän erilainen, kuin toiselta planeetalta. Nautin selkosen eläjien kielestä, joka helsinkiläiseen korvaani kuulosti tosi rikkaalta. Itselläni oli rankka lapsuus, luin ylipäänsä paljon ja samaistuin Kallen lapsuuden kärsimyksiin. Toisin kuin täällä aikaisemmin ilmaistussa mielipiteessä, koen myös Kallen isän oikeastaan positiivisena ihmisenä. Hän tuntuu pohjimmaltaan ihmisistä välittävältä (näkyy hyvin suhtautumisessa lapsiin) ja älykkäältä ja sanavalmiilta ihmiseltä - sairausaika on asia erikseen, mutta sillehän hän ei itse paljon voinut. Lapsuudessa usein toivoin, että oma isänikin puhuisi yhtä värikkäästi...
Nyt olen pitkästä aikaa lukemassa sarjaa uudestaan. 'Huonemiehen poika' tuntui edelleen hyvältä (useinhan aikuisena pettyy lapsuuden ihastuksiinsa). Saa nähdä, onko 'tuntiraha' edelleen se varhaispään kovin juttu. Mitkä osat ovat kolahtaneet muille? Arvatenkin alkupään osat saavat eniten kannatusta, mutta toivoisin että niistäkin osataan poimia ne parhaimmiksi koetut tai ainakin jotakin järjestystä mieltymyksiin esittää, niin yhtenäinen saaga kuin sarja onkin.... ja nyt olen neljä ensimmäistä lukenut. Kirjojen objektiiviset tasoerot tai subjektiiviset vaikutuserot olivat pienemmät kuin muistin. Kaikki olivat ok, Huonemiehen poika oli nyt parempi kuin ekalukemalla; tuntiraha piirun verran vaikuttavampi paria edeltäjäänsä. Monet kritisoivat Päätalon pikkutarkkaa kerrontaa. Minua se ei ainakaan tässä sarjan alkupäässä haittaa, vaan tekee lukemisesta hypnoottisen kokemuksen. Zen-mäisesti lukijan elämän rytmi hiljenee Päätalon kuvaaman arjen pulssiin. Toisenlainen kerrontatapa ei olisi Päätalo-way. Enemmän hikoilin aikoinaan Sotaa ja Rauhaa lukiessani.
Muistin väärin tuon 'Tuulessa ja tuiskussa' kirjan, sekoitin sen -79 tai -80 opukseen. Taisi tosiaan olla, että itsekin pidin tästä vuoden -81 osasta paria edeltäjäänsä enemmän.
Aina sanotaan Iijoki-sarjan sisältävän 26 osaa, mutta sisällöllisestihän Kalle kirjoitti 27 osaa: Nälkämäen voisi kustannustoimittajan pienen editoinnin (päähenkilö kalleksi yms.) jälkeen lisätä sarjaan oikealle paikalleen.
- i
Pitäisi lukea tuo mainoi sarja joskus uudestaan, mutta kun aikaa ei tahdo löytyä.
Päällimmäisenä siitä on jäänyt mieleen ne kaikki rankat kokemukset joista Päätalo kirjoittaa hämmästyttävän rehellisen tuntuisesti ja mitään peittelemättä mutta kuitenkin hiljaisella huumorilla.
Vaikka sarja onkin pikkutarkkaa kerrontaa pienistäkin asioista ei se kuitenkaan pitkästyttänyt.Se antaa myös hyvän kuvan maaseudun elämästä pula-aikana ja sodasta sekä kaupunkilais-elämästä sodan jälkeen.
Kerronta on elävää ja vie mukanaan.- hdutr
Mitä näitä lukemaan uudestaan.Päätalohan oli tosi hankala ja vittumainen tyyppi,jolle vittu nousi päähän.Laskelmoiva oman edun tavoittelija.Ja kiitosten kerjääjä.Ja omasta mielestään marttyyri,kun ei osannut tanssia.Miksei opetellut.Sitä jaksoi jauhaa 16000 sivua.Ja aina kun oli tilaisuus niin avioliitostaan huolimatta oli uskoton.Peluri,joka manipuloi ja hyväksikäytti ihmisiä.Itsekeskeisyyden mestari.
- ----
hdutr kirjoitti:
Mitä näitä lukemaan uudestaan.Päätalohan oli tosi hankala ja vittumainen tyyppi,jolle vittu nousi päähän.Laskelmoiva oman edun tavoittelija.Ja kiitosten kerjääjä.Ja omasta mielestään marttyyri,kun ei osannut tanssia.Miksei opetellut.Sitä jaksoi jauhaa 16000 sivua.Ja aina kun oli tilaisuus niin avioliitostaan huolimatta oli uskoton.Peluri,joka manipuloi ja hyväksikäytti ihmisiä.Itsekeskeisyyden mestari.
omat huonot ja myös hyvät puolensa (niitäkin oli ) tarkkaan ja oli terävä havainnoitsija myös muiden ihmisten luonteenominaisuuksien tarkkailussa.
Mitä kaikkea paljastuisikaan jos jokainen kirjoittaisi elämästään yhtä tyhjentävästi? - rakennusinsinööri
---- kirjoitti:
omat huonot ja myös hyvät puolensa (niitäkin oli ) tarkkaan ja oli terävä havainnoitsija myös muiden ihmisten luonteenominaisuuksien tarkkailussa.
Mitä kaikkea paljastuisikaan jos jokainen kirjoittaisi elämästään yhtä tyhjentävästi?Päätalohan olikin vain teknikkotason mies,joten kun ei kauhalla ole annettu,niin ei paljoakaan voi odottaa.Mitä ne hyvät puolet olivat?Pitkävihaisuusko,vai älytön mustasukkaisuus.Se ahkeruutensakin oli vain kehujen kerjäämistä.
- Kallefani
rakennusinsinööri kirjoitti:
Päätalohan olikin vain teknikkotason mies,joten kun ei kauhalla ole annettu,niin ei paljoakaan voi odottaa.Mitä ne hyvät puolet olivat?Pitkävihaisuusko,vai älytön mustasukkaisuus.Se ahkeruutensakin oli vain kehujen kerjäämistä.
Teknikkotason mies.... Nytpä työtön (?), ja kateellinen rakennusinsinööri kai mollaa...
Kallehan veti projekteja, josta tämä rakennusinsinööri voi vain haaveilla.
Kallen kirjat ovat aihehistoriaallisuudeeltaan ykkösiä!
Lueskelinpa valikoiden Iijokisarjaa uudemman kerran. Sain vinkin ja varasin kirjan "Jokijärven Rannalta".
Ihan siksi, että Lainan= Helvin haastattelun näkisin.
Kylläpä sitten oikeastaan silmät aukeni. Kylläkin sana sanaa vastaan puhuvat.
Ei kait se Laina ihan semmoinen ollut, kun Kalle kirjoissaan väittää.
Mutta tuskinpa Sonni -Moilasen oli tosissaan tarkoitus yönsä hotellissa viettää?
Tiedä heitä? - skkt
Kallefani kirjoitti:
Teknikkotason mies.... Nytpä työtön (?), ja kateellinen rakennusinsinööri kai mollaa...
Kallehan veti projekteja, josta tämä rakennusinsinööri voi vain haaveilla.
Kallen kirjat ovat aihehistoriaallisuudeeltaan ykkösiä!
Lueskelinpa valikoiden Iijokisarjaa uudemman kerran. Sain vinkin ja varasin kirjan "Jokijärven Rannalta".
Ihan siksi, että Lainan= Helvin haastattelun näkisin.
Kylläpä sitten oikeastaan silmät aukeni. Kylläkin sana sanaa vastaan puhuvat.
Ei kait se Laina ihan semmoinen ollut, kun Kalle kirjoissaan väittää.
Mutta tuskinpa Sonni -Moilasen oli tosissaan tarkoitus yönsä hotellissa viettää?
Tiedä heitä?Jotkut moittivat Päätaloa siitä, että hän vain kertoi elämästään eikä käyttänyt mielikuvitusta. Toiset taas paheksuvat häntä siitä, että hän ei pitäytynyt totuudessa, vaan keksi liikaa tapahtumia omasta päästään. Aika ristiriitaista...
- kpkpkpkpkpkp
Kalle päätalo 11.11.1919-20.11.2000
http://www.youtube.com/watch?v=NqK4vr5lQmY - pkpkpkpkpkpkpk
http://www.youtube.com/watch?v=wNZ7Lnbl4TA
Kalle Päätalo. Kirvestie 22. www.viihde.foorumi.eu - lukutoukka69
Luettu on koko sarja
- Kuusirinne
On tullut luetttua koko Iijoki-sarja ja myös muita Päätalon kirjoja. Ostimme äitimme kanssa isälle lahjaksi sarjan kirjoja, joita sitten luimme. Myöhemmin sain näitä kirjoja joululahjoiksi itsekin.
En pidä Päätaloa lainkaan parhaana suomalaisena kirjoittajana, mutta ajankuvauksena ne ovat hyviä. Olen itse syntynyt vuonna -55, joten minua kiinnosti se Suomi, jossa vanhempani ovat eläneet.
Aika ennen sotia, sota-aika ja jälleenrakennuksen aika ovat kaikki olleet hienosti esillä Päätalon kirjoissa. Olen teknikko, joten kuvaus Tampereen teollisuuskoulusta kiinnosti suuresti, vaikka minun alani on maanmittaus.
Kainuu ei ole kaukana täältä Lapista, joten yhtäläisyyksiä on ja Taivalkoskella olen ollut töissä. - Vimppari
Olen lukenu Iijokisarjan useampaan kertaan. Nälkämäki on ihan hyvä kirja sekin. Kalle on vielä nuori kirjailija, joten itse ei ole niin keskeisessä asemassa. Olen tullu siihen tulokseen, että Kallen piti kirjoitta tuo sarja terapiakseen itselle ja samalla tuli terapioineen puoli Suomen kansaa. Olisi voinut olla armeliaampi itseä kohtaan. Erittäin tarkka dialogien kuvaaja, mikä tekee lukemisesta perin nautittavan kun ihmisgalleria on riittävän laaja, kuten esim. rakennuksilla ja armeijassa. Sodan kuvaajana erittäin hyvä ja luultavasti hyvin totuudenmukainen. Olen sotarkistosta tarkistellu muutamien ihmisten tietoja ja verrranu kirjan tietoihin ja tottatosiaan löytyy myös täysnimikaima, mutta toinen nimi on Aadam. Koriallahan tuli sekaannuksia kun kirjeet meinasi mennä väärälle Kallelle.
- päätaloa..
Itsekin olen lukenut luultavasti kaksi kolmasosaa koko sarjasta, mutta ongelma on kun olen lukenut niitä kirjoja vähän sieltä täältä niin ei enää ole ihan varma minkä on lukenutkaan. Lisäksi tuossa alkaa olemaan jo hieman saatavuus ongelmaa, näitä kirjojahan ei taideta enää painaa ja ainakaan kaikkia ei ilmeisesti uutena enää ole myynnissä? Kirjastoissa onneksi yleensä on aika kattavasti Päätaloa, mutta harvemmin silti ihan koko sarjaa sattuu ainakaan esillä olemaan. Noh täytyy varmaan alkaa noita jostain haalimaan ja järjestelmällisesti yrittää lukea alusta loppuun tuo sarja niin siitä saa varmaan vielä enemmän irti.
- etelän mies
Olen lukenut viime keväästä lähtien noin puolet Iijoki-sarjasta ja pari muuta Päätalon teosta.
Yhden olen ostanut kirjakaupasta ja muut kirpputorilta, suurimman osan hintaan 3 €.
Minusta on tullut Päätalo-fani ja ensi kesänä aion matkustaa Taivalkoskelle Päätalo-päiville.Minustakin on tullut Päätalo-fani. Mielenkiintoisinta, mitä olen eläissäni lukenut! Kalle osaa kuvata hienosti. Lisäksi minuun uppoaa kuin veitsi voihin kaikki tietous mitä näistä kirjoista saa. Mitä kokemuksia vielä onkaan edessä, juuri sain lukemiseni siihen vaiheeseen, kun Kalle sai rakennusmestarin paperit...
Ilman mielikuvitusta ei tällaista romaanimäärää kirjoitettaisi - eikä kuka tahansa löytäisi elämästään sitä kirjoitettavaa, se on selvä. Ei osaisi panna sitä paperille.
Ihme muuten, että Kalevi Sorsa, jolla oli hyvin pitkälle samantapaiset elämänvaiheet, ei ymmärtänyt aikoinaan Kallen arvoa kirjailijana! Peittyikö se jonkin ulkonaisen kirjoitusasun, kieliopllisten kysymysten yms. alle? Ja näkikö K. Sorsa asian liian läheltä?
- loput jää lukematta
kirja-arvostelusi Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta sai minut lukemaan sarjaa.Muutamat ensimmäiset olivat hauskoja ja mielenkiintoisia. Mitä pitemmälle sarja eteni ja mitä kauemmas kotoaan lähti,menetin mielenkiintoa.Viimeistään,kun hän asuu ja elää Lainan kanssa Messukylässä,on lähinnä inhottanut lukea.Mikä pukki,itserakas sovinisti, täysin tollo junttieinari!!!!!!Aivan sama onko vastaan tuleva nainen nuori vai vanha,aina kelpaa!!!Ja koskaan ei ole itsessä syy, useimmin " kotikylän ylypiät tyttäret, jotka ei ottaneet saatille" ovat syyllisiä vielä kymmenen vuoden jälkeenkin.Oli kyllä "surkia raukka",jos eläisi tänäpäivänä, olisi yleinen mielipide täysin vastaan.
- Teinipoikatää
Turhaa läpätystä koko tuotanto! En jaksa montakaan sivua.
- Analysoiva lukijatar
Mutta mitä olivat ne juustojutut, joita vatvottiin tässä takavuosina? Oliko juustoilla jokin motiivi- tai symbolimerkitys koko tuotantoon? Käytiin pikkutarkkaa polemiikkia eri levitejustojen merkeistä ja määräistä ja millä tieneisteillä niitä oli hankittu ja miten niitä veistettiin ja millä työkalulla ja kuinka syötiin ja miten paljon. Tätä juttua kesti jahnaamiseen asti, toiset tosissaan ja muutama(t) piruuksissaan. Ehken nuo jälkimmäiset halusivat pilkunviilauksellaan ylenkatsoa ja halveerata Päätalon pikkutarkkaa kerrontaa, mene tiedä, vai miksi muuten? En ole nyt aikoihin lukenut tuota turhaa taivastelua, enkä haluakaan enää. Siksi vain otin esiin asian, kun liian usein mitätöidään koko nerokas tuotanto ja seoaan puolukanvarpuihin, vaikka aina pitäisi nähdä ja kokoe kokonaisuuksia. Aamen. Lopetan enkä palaa.
- En ole kaikkitietvvä
Vastaukseksi etelliseen: Sitä kähnättii jotta oliko se ensi tilistä Kallen omin rahoin hankittu juusto ostettu mistä ja olko se Koskenlaskijaa, Olumpijjaa vae Violoo ja missä sitä syötii elikkä olko Haapovoarasa vai muuvala ja jo nii missä sekä millä vehkeelä Kalle justova lohni elikkä olko mikä veihti vae puukonnysä ja vielä olko juustova yks vae kaks pakettii eli rasijaa ja olko se juoksevaa vae kankieta kute on Koskenlaskija. Niistä seikosta olj kyse.
- kyllä hävettää
Jatkoin kuitenkin lukemista.Ja nyt vasta yökköttää!!Tämähän on p......nuolija,valehtelija,itsensä korottaja. kehujen anoja!Mutta, yhtä ällöttävä on Laina.Opei,älkää tulkaa(Lainan äiti) ja pahin, kun Tessua "kormuutti".Ärsyttävä " isi suukki" lässy.Olipahan pari löytänyt toisensa: yhtä ärsyttäviäMutta" kärsin Päätaloni " ja luen loppuun.
- pakko-pulla
Itse tykkäsin alkupään kirjoista(Iijoki).Mutta,kun päästään Kallen aikuisikään, ei olekaan yhtä mukavaa.Kaikki hienot persoonat( kummun kalle, hiltu-jakki ja monet muut) jäivät Kallen elämästä pois.Tilalle tulee yksityiskohtainen takon rakennus.Ketä kiinnostaa!Ja ärsyttävä pariskunta:Kalle ja Laina.
- KPt-fani
pakko-pulla kirjoitti:
Itse tykkäsin alkupään kirjoista(Iijoki).Mutta,kun päästään Kallen aikuisikään, ei olekaan yhtä mukavaa.Kaikki hienot persoonat( kummun kalle, hiltu-jakki ja monet muut) jäivät Kallen elämästä pois.Tilalle tulee yksityiskohtainen takon rakennus.Ketä kiinnostaa!Ja ärsyttävä pariskunta:Kalle ja Laina.
Kalle P ä ä t a l o on paras ja merkittävin suomalainen kirjailija kautta aikojen.
Hän olisi ansainnut kirkkaasti kirjallisuuden Nobel-palkinnon! - alvari.raappavaara
KPt-fani kirjoitti:
Kalle P ä ä t a l o on paras ja merkittävin suomalainen kirjailija kautta aikojen.
Hän olisi ansainnut kirkkaasti kirjallisuuden Nobel-palkinnon!Jos kansaperinteen tallentamisesta jaettaisiin noobeli, niin Kalle.vainaa olisi jonon kärjessä. Kirjallisuus on hieman eri juttu.
- JK
KPt-fani kirjoitti:
Kalle P ä ä t a l o on paras ja merkittävin suomalainen kirjailija kautta aikojen.
Hän olisi ansainnut kirkkaasti kirjallisuuden Nobel-palkinnon!Nimenomaan..Kalle Päätalo olisi ansainnut kirjallisuuden Nobelin. Ei kukaan ole kuvannut suomaliasta historiaa 1920-luvulta aina 1960-luvulle asti noin ansiokkasti. Eikä kukaan tule sitä enää kuvaamaan.
- Turun murteesta ym.
Vaikka Päätalo osasi kirjoittaa sujuvasti eri asioista, muiden murteita hän ei osannut tallentaa. Turkulaisena olen kiinnittänyt huomiota juuri tuohon tapaan, kuinka hän yritti matkia Turusta kotoisin olevaa anoppiaan tai Kyrössä (Karinaisissa) syntynyttä vaimoaan. Murre ei kerta kaikkiaan ole sellaista kuin täällä puhutaan. Esimerkiksi täällä ei sanota "älkää kaatakaa", vaan "älkä kaataka". Tai tuo "älkä" voi kuulostaa jopa sanalta "älkkä". Ja jos loppuhenkoset haluaa kirjoittaa näkyviin, muoto olisi "älkkäk kaataka". Jos anoppi ihan oikeasti sanoi "älkää kaatakaa", hän ei ollut syntyperäinen turkulainen eikä kyröläinen.
Tietysti kirjan kannalta tärkeintä oli tuoda se esille, kuinka Kalle koki ja eli minkäkin tilanteen. Jos häntä joku sanonta tai ihminen ärsytti, hän jankkasi sitä kirjoissaan niin korostetusti, että se taatusti alkoi ärsyttää myös lukijaa. Ei vain myötätunnon vuoksi, vaan ihan aidosti. Ja varmasti juuri tätä tarkoitetaan, kun Kallesta usein sanotaan, että hän oli kerronnan mestari. Hän osasi kertoa niin elävästi, että hänen kokemansa tunteet siirtyivät sellaisenaan lukijoille. Tai ainakin minulle siirtyi. En ole ikinä käynyt Taivalkoskella, mutta silmissäni pystyn kuvittelemaan, minkälaisia ovat siellä olleet ihmiset, talot ja maisemat. Sen sijaan kävin joskus "Mesukylässä" ja vaikka paikka oli varmasti muuttunut kymmenien vuosien saatossa, silti pystyin hyvin kuvittelemaan ne paikat ja ihmiset, joita Kalle aikoinaan siellä oli nähnyt.
Niin, sain koko kirjasarjan joskus 40v-synttärilahjakseni. En siihen koskenutkaan muutamaan vuoteen, seisoipa vain kirjahyllyssäni. Sitten julkaistiin Kahakorven Päätalo-elokuva. Se jotenkin herätteli minussa kiinnostuksen. Luin sarjan ensimmäisen osan. Se oli äärettömän kuiva, mutta jatkoin jostain syystä toiseenkin osaan. Siinä alkoi vähän enemmän herätä kiinnostus ja mitä pidemmälle mentiin, sitä paremmin uppouduin sarjaan. Siinä vaiheessa, kun ruvettiin isä-Herkon mielisairautta kuvaamaan, minua suorastaan ahdisti. Tuli jopa olo, että voinkohan minäkin joskus muuttua yhtä hulluksi. Varsinkin, kun pian kyseisen kohdan lukemisen jälkeen sairastuin keuhkokuumeeseen. Niin kauan kuin sairautta kesti, olin lähes hulluuden partaalla. Pelkäsin, että minusta tulee samanlainen hullu, mustasukkainen kaheli. No, niin ei onneksi käynyt, ja mitä kauemmas kirjan tapahtumat jäivät, sitä enemmän laimeni kammoni...
- Kata2012
olen aloittanut iijoki-sarjan lukemisen ja olen nyt menossa Loimujen aikaan-teoksessa. Miten minulta on mennyt "sonnien yö" ohi? Joku kirjastosta lainaamani kirja oli sekaisin sivunumeroiltaan eli numerot hyppivät ihme järjestyksessä ja lukemisesta ei meinannut tulla mitään. Missä kirjassa tämä"sonnien yö oli". On tainnut pudota ne sivut pois kirjasta, kun ei sattunut silmään.... outoa.
- Tietämätön tytteli
Mikä on tää iijokisarja? Mistä se kertoo? Siitä joestako? Missä se on? Kuka on se Kallu?
- etelän mies
Iijoki-sarja on kirjailijaprofessori Kalle P ä ä t a l o n omaelämäkerrallinen teoskokonaisuus, mikä käsittää 26 osaa, jossa on noin 16 000 sivua mielenkiintoista elämäkertaa lapsuudesta (n. 5-vuotiaasta) alkaen ja päättyen päähenkilön ollessa 79-vuotias.
Kalle P ä ä t a l o (11.11.1919-20.11.2000) on merkittävin kirjailija maailmassa pariin sataan vuoteen. Hänen ilmiömäinen muistinsa tallensi kaikki hänen kuulemansa keskustelut, tunteet ja tapahtumat lähes 80 vuoden ajalta! Joka ei pidä P ä ä t a l o a aikamme nerokkainpana kirjailijana, on joko kateellinen tai ei ymmärrä mitään hyvästä kirjallisuudesta.- sampo
Elä höpötä. Kallen kirjat olivat sepitteitä joissa oli sekaisin totta ja tarua kuin liikemiehen veroilmoituksessa. Taivalkoskelaiset eivät tunnista Kallen kertomista puoliakaan. Hänen omat kasvukumppaninsa Kurtti Reinon johdolla ovat naureskelleet Kallen kertomia kuvitteellisia tapahtumia.
Laina Päätalo, Kallen ex kertoi, ettei Tampereellakaan sellaisia väriläiskiä kuten Kuusiset, roustot, ym. ole olemassakaan muuta kuin Kallen mielikuvituksessa.
Herkon sanassa "puhasta novellia" ja sellaisena se on luettava.
Aikalaiskuvaajana Kalle on hyvä. Elämän arki ja kovuus heijastuu kirjoissa. On vahinko, etteihän päässyt koskaan lapsellisesta "nyyrikki" tyylistään joka pesiytyi häneen rakkauskertomuksia "lorulehtiin" väsätessään.
Jaakko Syrjällä oli valtava työ kasata kirja Kallen möhkäleistä, ja karsia pahimmat lapsellisuudet pois. Kalle oli Novel, ei Nobel kirjailija. - Moikku
sampo kirjoitti:
Elä höpötä. Kallen kirjat olivat sepitteitä joissa oli sekaisin totta ja tarua kuin liikemiehen veroilmoituksessa. Taivalkoskelaiset eivät tunnista Kallen kertomista puoliakaan. Hänen omat kasvukumppaninsa Kurtti Reinon johdolla ovat naureskelleet Kallen kertomia kuvitteellisia tapahtumia.
Laina Päätalo, Kallen ex kertoi, ettei Tampereellakaan sellaisia väriläiskiä kuten Kuusiset, roustot, ym. ole olemassakaan muuta kuin Kallen mielikuvituksessa.
Herkon sanassa "puhasta novellia" ja sellaisena se on luettava.
Aikalaiskuvaajana Kalle on hyvä. Elämän arki ja kovuus heijastuu kirjoissa. On vahinko, etteihän päässyt koskaan lapsellisesta "nyyrikki" tyylistään joka pesiytyi häneen rakkauskertomuksia "lorulehtiin" väsätessään.
Jaakko Syrjällä oli valtava työ kasata kirja Kallen möhkäleistä, ja karsia pahimmat lapsellisuudet pois. Kalle oli Novel, ei Nobel kirjailija.Mielenkiintoinen näkökanta.
Missä määrin Kalle Päätalo laittoi omiaan? Siinä olisi hyvä aihe kirjallisuuden tutkijalle.
Muistan mm. lukeneeni, että Kalle nosti toipumislomalla juovuspäissään miehen ilmaan. Oliko hän oikeassa elämässä mitenkään muista parempi fyysisiltä voimiltaan. Samoin hän lapsena tuli suojeluskunnan hiihtokiltailussa toiseksi, vaikka oli laittanut kaulaliinan "ilmalukoksi" rintansa ympärille ja tahi sen kanssa ladulla pitkän tovin.
Toisaalta rintamalle hän ei joutunut toista kertaa, vaikka olikin "miehistä parhaita", vaan touhuili kevyessä talousaliupseerin tehtävissä.
Myös Jaakko Syrjän osuus Kalle Päätalon teoksien synnyttäjänä olisi mielenkiintoista selvittää.
- sampo
Niin, totta on, että Kallen lapsuus ja sen aikaisten mökkiläisten elämä ei herkkua ollut. Isän sairaus lisäsi elämän ankeutta. Totta on myös sota-ajan piina, ja sodanjälkeisen jälleenrakentamisen ponnistelut. Kaikki muu on puhtaasti novellia.
Fyysisiltä ominaisuuksiltaan Kalle ei miestä kummempi ollut. Metsätyömiehenä hän tietysti oli tottunut kovaan työhön. Tykinpyörien nostot, haavoittuneena riehumiset ovat tietysti sepitettä. Ilman muuta hän myös liioitteli haavoittumisvaivojaan päästäkseen rintamalta. Niin kuin kaikki muutkin olisivat tehneet hänen tilallaan.
Käsistään hän ei ollut kummoinen ja kehumiset parissa vuodessa kehittymisestä ensirivin kirvesmieheksi voi jättää omaan arvoonsa. Niin muodoin en usko Suomessa ihan niin typerää rakennusmestaria tellingille nousseen, jollaiseksi hän itse itseänsä näennäisessä rehellisyydessään kuvaa. Huippuna on juoppo ”simenttimies” joka pilaa Kallen talon sokkelin. Sokkeli voi olla pilalla, tekijä juoppo, mutta loppu on novellia.
Kaikki kirjoissa olevat dialogit ovat tietysti täysin sepitteellisiä. Eihän kukaan voi muistaa jonkun sanomaa vuosien takaista repliikkiä. Varsinkin kun tarina alkaa Kallen ollessa muutaman vuoden ikäinen.
Paljoudessaanhan Kallen kirjojen suosio perustuukin juuri osuviin sanontoihin, repliikkeihin joita hän istuttaa milloin Herkon, Hiltu-Jakin, Kuusiskan tai Ukin suuhun. Kansankielen ilmaisujen keksijänä Kalle on mestari. Paljon hän tietysti teki taustatyötä kesäisin koillismaalla kulkiessaan. Kurtti taisi joskus mainitakin jotain sinnepäin "että minä selvitän ja sinä kerrot ja otat rahat"
Kalle itse sanoo kirjoittaneensa jokaisen kirjan kolmeen neljään kertaan. Eli kustantajan toimesta ohjailtiin häntä kaiken aikaa. Kun lisäksi Jaakko ja Juhani Syrjä editoivat kaiken Kallen kirjoittaman materiaalin poistaen osia, kirjoittaen ja muokaten tekstiä sujuvampaan muotoon, en varmasti ole ainoa jonka haluaisi päästä lukemaan Kallen raakatekstiä.
Varsinkin hänen ensimmäistä romaania Ihmisiä Telineillä lukiessa tulee tunne kuin joku toinen olisi kirjoittanut sinne pitkiä pätkiä. Vaikka varsinaisesta haamukirjoittajasta ei kysymys olekaan, tunne on vahva kun vertaa sitä hänen myöhempään tuotantoon.
Iijoki-sarjan jälkeen Kallen kaksi viimeistä romaania ovat jo niin heikkoja, ettei minkäänlaisella editoinnilla niistä saa lukukelpoista. Kesken jää, ei niin suurta Kalle fania olekaan.- Koillismaalainen
Kovaa tekstiä ja suoranaista panetteleua ed. viestissä Päätalosta. Ettei vaan taustalla olisi kateus Suomen menestyvintä kirjailijaa kohtaan? Villi veikkaus, että "sampo" on aloitteleva kirjailija, joka ei ole vielä saanut julkaistuksi ensimmäistäkään teosta?
Päätalon kirjoja on myyty lähes 4 miljoonaa kappaletta, ymmärrätkö n e l j ä m i l j o o n a a.
Se on valtava määrä, eiköhän kirjojen myyntimäärät puhu puolestaan.
Kalle avasi koko syvimmän sisimpänsä kirjoissaan, paljasti kaikkein häpeimmätkin salaisuutensa lukijoille ja sinä kehtaat väittää häntä valehtelijaksi. Häpeä.
Vanha kansa sanoi, että ne on eri miehet, jotka tekee ja ne jotka puhuu. Jokainen näkee kumpaan ryhmään ed. kirjoittaja kuuluu
- sampo
Taas on joku Lestadiolais-saarnaajien Kallen sanassa, joomies, vetänyt herneen nenään, kun kaikki kritiikki ei ole yksin ylistyslaulua Ei auta vaikka Kallen omat kasvinkumppanitkin väliin sanoivat "että höpötykseksi on mennyt"
Kirjailija ottaa vapauksia kirjoittaessaan kaunokirjallista tekstiä Lisää ja poistaa tarinaansa kohtauksia. Kyse on elävöittämisestä eikä kaunokirjallinen teos ole Raamatunsanaa kuten koillismaan joomies kirjoja lukee.
Iijoki-sarjan alku oli hyvää luettavaa. Varusmies ajalta taso romahti vaivoin luettavan tasolle. Vain jälkeenjäänyt joomies päästelee selkäkeikka nauruja lukiessaan aliupseereista jotka komentavat joukkojaan kyrvät-komennolla tai seuraa henkeään pidätellen miten hernesoppa kypsyy. Sontaa.
Erillisteos Nälkämäki olisi riittänyt yksinään kertomaan kaiken oleellisen.
Mieleen painuvin siitäkin on kummallinen omakehu vankien lihottamisesta ja varusteiden hamstraamisesta urotyönä. Miehet rintamalla näkivät nälkää, palelivat ja takaportaiden jehut söivät omia annoksiaan enemmän. Joivat kiljua, elivät liki siviiliolosuhteissa. Kukapa sellaisista oloista rintamalle olisi halunnut. Ei sen kummemmin vangit kuin vartijat.
Jälleenrakentamista kuvatessaan Kallen ote jälleen terhakoituu. Tiivistää silti olisi voinut neljännekseen jättämällä "höpöt" pois. Kustantaja ei kuitenkaan enää halunnut kuulla puhuttavankaan sellaisesta. Se oli huomannut raha-sammon joka poiki joka Isänpäivä liki satatuhatta onnellista, joiden ei enää tarvinnut vaivata päätään lahja-idealla. Riippumatta siitä lukiko perheenpää vai ei uusin Päätalo kirjahyllyyn ilmestyi.
Koillismaa-sarja on lapsellisella "nyyrikki" tyylillä kirjoitettu musta-valkea söperrys eikä ole ihme, että Kalle halusi omaelämänkerrallisena korjata sen suurimmat puutteet.
Päätalon parhaaksi nouseekin reissumies Vikke Nilon tarina. Huutolaispojasta, vähätöiseksi kulkuriksi varttuva, vaivaistaloon lopulta sortuva ikä-jätkä. Upea tarina, jossa kaikki oleellinen kerrotaan kahdessa kirjassa. - Kirjamaisteri N
Totta: Viimeinen savotta oli Kallen paras kirja ja taiteellinen romaanikokonaisuus. Jo sillä teoksella hän olisi jäänyt Suomen kirjallisuushistoriaan pysyvästi. Kaikki muu on ekstraa massalukijoiden viihdykkeeksi ja iloksi.
- unra
pari kertaa vuodessa lukenu ton iijoki-sarjan... ihan mukavaa tekstiä
- Unna Ankka
Minä luen koko sarjan pari kertaa viikossa.
Olen tehnyt niin jo vuodesta 1925.
- Päätalofani
Kiitos linkistä. Pääsinpä edes näin käymään Päätalon lapsuudenkodin pihapiirissä, kun suunnittelemani retki sinne Päätaloviikon aikaan peruuntui.
No ensi heinäkuussa sitten kyllä pidän huolen, etten muiden kiireiden takia jää tuota ensivierailua paitsi!
- Manne Päätalo
http://www.youtube.com/watch?v=eqTitfrQVkY Kalle Päätalo Tyräjoki Simosenpolku.
- Kisi 1996
Kuka on tää Kalle Päätalo ku siitä aina tääl kirjotetaa? Muistan sellasen bändin ku Pääkallo, ei varmaan oo sama tai rinnastus? Oliks sen etunimi Jimi vai mikä, en tiedä ku olin niin nuori sillon.
- OPi perusasiat
Tunnetun Universumina ykkös kirjailija on hän.
ps Kalle on Aku Ankassakin, salanimellä Paperino Casagrande
- polliokaika
http://www.youtube.com/watch?v=EaQN-1s7V_w
Tuolla kannattaa käydä! - pekka pensas
http://kallepaatalo.blogspot.fi/ Tuolla sivustolla Päätaloasiaa aika laajasti, kuvia,videoita jne...
- Kalle Päätalo
Suomen paras Päätalosivusto >>> http://viihtyy.com/arkisto/kalle-paatalo/
- huntti raino
Kurtti Reinon siskonpoika- Päätalopäivät 2013 Kalle Päätalo
https://www.youtube.com/watch?v=3xEEXxH_T4I - päälato
Lisää Päätaloa
http://www.youtube.com/watch?v=KKYABIO33Gs - Vikke Nilo
Suomen ehdottomasti paras ja kattavin Päätalo-sivusto on kylläkin Kalle Päätalo Facebook! Ohessa linkki: https://www.facebook.com/pages/Kalle-Päätalo/255241334488409
- päätalon kalle
Uusin ja parempi sivusto löytyy >>>>> http://viihdefoorumi.eu/viewforum.php?f=38
- päätalon kalle
http://viihdefoorumi.eu/viewtopic.php?f=38&t=140
Kalle Päätalo: Vanhat mustavalkoiset valokuvat - Tarkkaan katselin
päätalon kalle kirjoitti:
http://viihdefoorumi.eu/viewtopic.php?f=38&t=140
Kalle Päätalo: Vanhat mustavalkoiset valokuvatTosi hyvä kuvasarja. Kiitos!
- kallu
http://viihdefoorumi.eu/viewtopic.php?f=38&t=195 Kalle Päätalo aiheiset videot.
- savonsantra
Olihan asiaa http://viihdefoorumi.eu/viewforum.php?f=38
- keisari2
Viimeinen savotta on mielestäni Kallen huonoimpia kirjoja , omituisen sekavaa tarinaa. Koko Iijoki-sarja jota pidän aivan huippuna soljui tajuntani läpi helpommin kuin tuo ensinmainittu kirja. Iijoen ensimmäinen lukukerta on hienoin, toinen kertakin vielä menee, vähän tökkien jossain pyynikin rinteen kohdalla. Kolmas kerta menee helposti armeija aikaan saakka, sitten alkaa tökkiä, ja Juicen kerrotaan lukeneen sarjan seitsemään kertaan !!! Eka kerta hänellä meni kyllä helposti aina julkaisu järjestyksessä. Nämä Taivalkosken aikaiset alkupään kirjat ovat mielestäni parhaita Iijoki-sarjassa, paljon on helmiä myöhemmissäkin mutta ei enää niin tiheässä. Minusta Kalle kertoo rehellisesti itsestään, niin paljon huonoja luonteenpiirteitä hän tuo esiin. Ja kehuu itseään kun on sen aika. Näinhän sen pitäisi mennä meillä muillakin. Noin suurinpiirtein ;)
- Vikke Nilon tarina
Eri mieltä olen Viimeisestä savotasta. Pidän sitä Kallen parhaana kirjana juuri siksi että se on kuvitteellinen, fiktio. Rakenne on hyvä, juoni tosin poimuilee, mutta kieli on soljuvaa ja etenee.
- Prof. emeritus Bori
Mutta se tärkein tuotannossa, elikkä miten se se juustojuttu, tai jutut, elikkä ostiko Kallu ensi tilistään mitä juustoa, Koskenlaskijaa, Olympiaa tai Violaa, ja kuinka paljon, missä sitä tarkkaan ottaen söi, on mainittu Haapovaara, ja millä söi, puukollako, vai haukkasiko suoraan paketista? Ja entä sitten se juustokeittojuttu, mitä keitettiin karstoittuneella kenttäkeittiöllä, olko se Saana, Pompeiji, Hekka, Tekla, Vesuvius tai pelkkä Tulivuori? Mitä juustoa oli siinä raaka-aineena? Oliko maitoa lisänä? Entä mausteet? Paljon on selvitettävää kirjallisuudentutkijoilla.
- Tosentti emerita
Se oli Etna. Alakaa vituttaaa tämmönen jauhamine asiallisella sivulla. Vai prof?
- Emerita prof. Bori
Ei ole titteliä tosentti! P.o. dosentti, eli yliopiston opettajistoon kuuluva tiedemies. Ei siis myöskään dosetti, joka on lääkekasetti.
- Tuli vuori se olj
Ton roffan kyselyyn vastaan et se juusto oli ollu sitä tavallista Koskenlaskijaa ja kun ei siihe aikaa muuta ollukkaa ja Kallu hankki sitä ensi tilillä kaupasta yhten paketin ja sitä söi puukko junkilla leikaten Haapovaaran rinteessä se on totistettu. Mitää juusto keittova ei pioneeri porukassa koskaa keitetty, se on lekentaa. Sen kenttä keittiön irvi nimi oli Tulisuori kun se oli nii karstasa et siin piti keittää monta tuntii mitä tahaan. Ei oo syytä jauhaa pelkkää baskaa muuta.
- Mikä on oekeen?
Toiset väittävät että Kallu haukkasi sitä juustova suoraan paketista kun oli repinnä pahvit ja tina paperit hui hittoo eikä käyttännä puukkova siinä vaan hotki paketin het kokonaa.
- Kirjootettu on niin
Puukkojunkillä jyysti paloja siittä juustosta! Ei piä viärestellä.
- Pikku.Kalle
Ei mutta ihan toennii.
Pitääköhän sitä vetää hurrauspusero päälle ja lähteä katsomaan kaupungille, onko siellä sananalaista naista? Venyttäis reikää väärinpäin soikeaksi. - piälato
Uusimmat Kalle Päätalo videot ovat ilmestyneet. http://viihdefoorumi.eu/viewtopic.php?f=57&t=195&start=20
https://www.youtube.com/watch?v=NE7RwgNMQL8 - herkkoooo
Tuolla sivustolla kävin. http://viihdefoorumi.eu/viewforum.php?f=57 Ihan toenni mahtavvaa materriaalia.
- cakel
Satuset pyykkää uunin päin vittua ja selvittäää vaan novellia, aika mahoton äijä
- ORR
cakel kirjoitti:
Satuset pyykkää uunin päin vittua ja selvittäää vaan novellia, aika mahoton äijä
Paras Päätalo? Vaikuttavin lukukokemus Iijoki-sarjasta on mielestäni Täysi tuntiraha (-74). Muut palkintosijat: Huonemiehen poika (-71) sisältää herkkää lapsuuden maailman kuvausta. Miinoitettu rauha (-78) on hypnoottisen eheää kuvausta nuorukaisen siirtymisestä aikuisuuden maailmaan.
Ketjusta on poistettu 33 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781785Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181679- 161494
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12117450+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191173Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv51161hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121126Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291121Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61099Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71094