Mies uransa huipulla... Hah!

ajatellut noita menestys tarinoita lukiessani, että meille tavallisille duunareille pitää kertoa satuja, ettei tämä elämä tuntuisi niin hmm...tavikselta..:/

Minä koen olevani urani huipulla juuri nyt, kun olen työssä jota ei työajan ulkopuolella tarvitse juuri stressata, ei tarvitse valvoa yökausia deadlinen lähestyessä, ei pelätä burn-outia ja katsoa työkaverien tipahtelevan ympäriltä.

Toki palkka on sitten sen mukainen eli pieni - mutta elämän laadussa olen reilusti voiton puolella verrattuna aikaisempaan helvetilliseen "uraputkeen".

Ne elämän oleelliset asiat kun ovat ihan muualla kuin työpaikalla.

toi lehtijuttu taitaa suurelta osin olla totta, MUTTA, ei mua ainakaan haittaa missä ammatissa mies/nainen on. jos ihmiseen vaikuttaa (toisille se tuntuu olevan tärkeintä) niin suuresti mitä toinen työkseen tekee, niin eiks se kerro aika paljon jo siitä ihmisestä. mä en haluais ainakaan olla sellaisen tyypin kanssa jonka ainoa mittari on '''johtaja. valitettavasti kaveriporukkaani kuuluu muutama tälläinenkin mies että nais sukupuolen edustaja. mitä mä oon niistä huomannut, niin on se, että ei ne oo kaikesta siitä isommasta rahamäärästä (palkasta) huolimatta yhtään sen onnellisempia kuin "duunaritkaan". päinvastoin. niillä on suurempi vastuu siitä, et firma saa enemmän rahaa ja osakkaat isompia osinkoja. jos homma ei suju, niin kenkää tulee. sen takia ainakin mun kamut tekee töitä suunnilleen 24 tuntia vuorokaudessa ja on "hermoromahduksen" partaalla. puhumattakaan muista fyysisistä oireista. (nää mun tutut on muuten miehiä). kaiken huipuks vaimot ei oo tytväisiä, koska ukko on paljon töissä ja kaiken maailman kokouksissa tai "kokous matkoilla". tosin eukot odottaa/vaatii et rahaa pitää tulla joka raosta, et ne voi ostella isompia timantteja kuin toisilla. ihan uskomatonta touhua. näkisittepä ne yhteisissä tilaisuuksissa. hyvä et ne ei oo toistensa tukas kii, kun pitää kehua kilpaa kenellä on isompi se ja se tavara ja kenen mies on ylennetty siksi tai täksi johtajaksi.
ykskin niistä aikoinaan sanoi (mies???) et ei mee naimisiin kuin lääkärin kanssa. (tää todistaa et kyllä ne jotkut miehetkin on kana-aivoja) (mun mielestä). no, joka tapauksessa lääkärin kanssa se meni naimisiin, mutta ne on eronneet jo aikoja sitten.

P.S sanon taas kerran, et häntä pystyyn. ei "duunarit" oo mitenkään huonompia kuin johtajat. tuntuu et se on toisinpäin.

t. "esimiehen" vaimo

Mutta en malta olla kehumatta, että nyt, työttömyyseläkkeellä, koen olevani urani huipulla.
Päätän itse ajankäytöstäni ja menemisistäni rikoslain ja muijan sietokyvyn puitteissa.
En voi kuvitella enää parempaa!

aika lailla samaa mieltä olen journalistien kanssa. Minusta duunarikin on uransa huipulla keski-ikäisenä, on työkokemusta ja sen kautta ammattiylpeyttä. Jaksaa vielä seurata uusia tuulia, mutta pärjää tarpeen vaatiessa ilman sitä viimeisintä digitaalia :) Lainat kohta maksettu, ellei välillä ole ollut avioero :/

Minusta hiukan aliarvioit perinteisiä ammatteja. Esim. metallimies voi aloittaa uransa apupoikana ja lopetta sitä aarporaajana, metalliväen kermana ;) Tai levyseppähitsaaja, ensin prötäämässä pelkkiä suojapeltejä, uransa lopulla ehkä kaasuputkihitsaajana (vaativuusluokka kova).

Onhan niitä epäonnistuneita yksilöitä, kaikissa ammateissa.