Mitä se on?Unohtamista,asioitten siirtämistä menneisyyteen,täydellistä yli pyyhkimistä,vai mitä?
Pystytkö jatkamaan elämääsi samoin anteeksi annon jälkeen?
Korjaantuuko asia ajan kanssa vai jääkö se vaivaamaan?
Osaatko antaa anteeksi?
roosa
19
1197
Vastaukset
- Giovanni Sutinen
"Anteeksi voi Antaa unohtaa ei"
- Talisker
Naiset antaa anteeksi,mutta eivät unohda.
Miehet ei anna anteeksi,mutta unohtavat. - kiitti
tekstiä ja todella helpotti oloani.
- LEIKKIMIELELLÄ
Talisker kirjoitti:
Naiset antaa anteeksi,mutta eivät unohda.
Miehet ei anna anteeksi,mutta unohtavat.Voihan sen näinkin sanoa.
- unohtaa ei voi aina
tuosta vaan antamaan anteeksi vaikka kuinka hokisin iltaisin.Itselle en voi valehdella muuten se vaivaa.Tähänkin auttaa aika ja kun asian hyväksyy tai toteaa sitä ei voi muuttaa vaikka kuinka vatvoo silloin voin tuntea että se on anteeksiannettu.
- vio-letti
Tämä on mielenkiintoinen aihe ja omakohtaisen kokemuksen perusteella minulla on siitä paljonkin ajatuksia. Anteeksiantaminen on varmasti yksi eniten väärinkäsitetyistä elämäntaidoista. Itsellänikin oli sellaisia edelliseltä polvelta perittyjä väärinkäsityksiä ihan keski-ikään asti ja ne maksoivat minulle paljon tuskaa.
Anteeksianto ei tarkoita sitä että unohtaa ja pyyhkii osan menneisyydestään pois. Ei elämänsä kirjasta voi koskaan sivuja repiä pois, se mikä sinne on kirjoitettu on sinne kirjoitettu ja pysyy siellä ikuisesti. Kukaan ei voi koskaan muuttaa menneisyyttä toiseksi, ei "Itse Jumala" eikä edes "Ukko Perkele". On oman elämänsä halveksumista jos ajattelee että siitä noin vain leikkoo pois kappaleita.
Toinen asia joka on väärinkäsitys on se, että luulee anteeksiantamisella olevan jotain tekemistä sen toisen ihmisen kanssa, sen joka on "rikkonut". Anteeksiantaminen ei merkitse sitä, että täytyisi siitä lähti olla ystävä ja läheinen sen toisen ihmisen kanssa tai hyväksyä hänen tekonsa ja valintansa "oikeina".
Anteeksiannossa on kysymys *omasta henkilökohtaisesta päätöksestä* jolla on tekemistä vain minun itseni kanssa, eikä mitään tekemistä sen toisen ihmisen kanssa. Siinä on kysymys siitä, kenellä on valta siinä omassa elämässä. Siitä, kuka tai mikä saa hallita niitä omia ajatuksia. Siitä, kuka saa ja vie ne voimat, jotka pitäisi käyttää oman elämän elämiseen ja siitä nauttimiseen.
Se on täysin meidän jokaisen omassa vallassamme, miten me itse asioista ajattelemme. Me olemme yksinvaltiaita omien ajatuksiemme vallitsemisessa, omassa maailmassamme.
Jos ajattelee hieman sitä, kuinka paljon ajatusvoimaa joku asia, - ehkä kauan sitten tapahtunut "vääryys" -, vie, niin saattaa tuntea sisällään suunnattoman vihan tunteen. Sen vihan tunteen voiman voi itse kääntää siksi voimaksi, jonka avulla tekee vahvan päätöksen siitä, että tästä hetkestä eteenpäin ei tällä "rikoksella" enää ole valtaa minun ajatuksiini ja elämääni. Siitä hetkestä lähtien ottaa itse takaisin vallan omasta elämästään ja rupeaa "Kapteeniksi" omassa "Elonpurjessaan".
Tätä tarkoitetaan anteeksiantamisella, siis ruodin varteen tarttumista omassa elämässään.
Yhtäkkiä huomaa, että saa tavattomasti voimia. Ne voimat olivat olleet sidottuina siihen "anteeksiantamattomien asioiden" vankikoppiin. Ehkä sellaisia "asioita" on kasaantunut koko joukko elämän varrella. Vankilan oven avain löytyy aina omasta taskusta ja avaamispäätös on omassa vallassa.
Anteeksianto tällä tavalla on kuin surutyötä, se ottaa aikansa. Eteen tulee monenlaisia tunteita jotka täytyy kohdata, ehkä suru menetyksestä, pettymys ystävyyden särkymisen vuoksi, totuuden paljastuminen niistä ihmisistä joihin oli luottanut, ja monia muita tunteita. On kasvun aika ja kasvukivut voivat olla kovin tuskallisia. Niin se oli ainakin minulle. Mutta ne kivut ovat lieviä verrattuna siihen tuskaan joka vallitsi ennen anteeksiannon päätöstä. Ja ne kivut menevät aikaa myöten ohi, sillä ne kertovat paranemisesta. Eräänä päivänä ovat vain arvet jäljellä ja ne taas kertovat eletystä elämästä.
Anteeksianto on suuri lahja ja sen oikein ymmärtämisessä on kysymys Itse Elämästä.- renata1
olen anteeksiannon ymmärtänyt.
Toisin sanoen ihminen, joka tahtoo vihata ja kantaa kaunaa on vihansa kohteen vanki, eikä vanki ole koskaan onnellinen, sillä yksi ihmisen perustarve on olla vapaa kaikesta mikä sitoo ja kahlitsee kielteisellä tavalla.
Ajatellaan vaikkapa raskasta vastuullista työtä, josta saamme muutaman viikon loman - kuinka ihanaa onkaan kokea vapauden tunnetta...huomenna voin lähteä matkalle, tai olla vain omissa oloissani olematta sitoutunut siihen jokapäiväiseen arkiseen rutiiniin.
Vapaus, onnellisuuden tunne , tietoisuus, ettei mikään sido ja kahlitse.
Vihaaja on vihattavansa vanki ja enemmänkin, orja, jolla ei ole toivoakaan vapautua kahleistan, ellei tietoisesti tahdo ja päätä, ettei anna alhaisen ja ilkeän ihmisen olla tunteittensa hallitsia ja valtias.
Ystävyyteen ja luottamuksellisiin väleihin vääryyttä tehneen kanssa tuskin pääsee, mutta täydelliseen eroon pääseminen on mahdollista, jopa jonkin asteiseen ymmärtämykseen, ajatuksena, että voi kuinka surkuteltavaa mahtaakaan olla kovan, kylmän ja kieron ihmisen elämä, vaikka päälle päin ei saattaisi elämän "köyhyys" näkyäkään. - vio-letti
renata1 kirjoitti:
olen anteeksiannon ymmärtänyt.
Toisin sanoen ihminen, joka tahtoo vihata ja kantaa kaunaa on vihansa kohteen vanki, eikä vanki ole koskaan onnellinen, sillä yksi ihmisen perustarve on olla vapaa kaikesta mikä sitoo ja kahlitsee kielteisellä tavalla.
Ajatellaan vaikkapa raskasta vastuullista työtä, josta saamme muutaman viikon loman - kuinka ihanaa onkaan kokea vapauden tunnetta...huomenna voin lähteä matkalle, tai olla vain omissa oloissani olematta sitoutunut siihen jokapäiväiseen arkiseen rutiiniin.
Vapaus, onnellisuuden tunne , tietoisuus, ettei mikään sido ja kahlitse.
Vihaaja on vihattavansa vanki ja enemmänkin, orja, jolla ei ole toivoakaan vapautua kahleistan, ellei tietoisesti tahdo ja päätä, ettei anna alhaisen ja ilkeän ihmisen olla tunteittensa hallitsia ja valtias.
Ystävyyteen ja luottamuksellisiin väleihin vääryyttä tehneen kanssa tuskin pääsee, mutta täydelliseen eroon pääseminen on mahdollista, jopa jonkin asteiseen ymmärtämykseen, ajatuksena, että voi kuinka surkuteltavaa mahtaakaan olla kovan, kylmän ja kieron ihmisen elämä, vaikka päälle päin ei saattaisi elämän "köyhyys" näkyäkään."Kaikella on hintansa ja hintansa on joka asialla", ja usein on tosiaankin niin, että sen anteeksiannon hintana on myös tosiasioiden myöntäminen itselleen. Niinkuin esimerkiksi se, että joku entinen ystävä ei enää olekkaan ystävä ja ystävien menettäminen on aina surullista.
Joskus taas tuo elämä eteen hyvinkin vaikeita asiota. Omassa elämässäni oli ehkä vaikein anteeksianto se, että vihdoin, - yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen -, saatoin antaa anteeksi omalle veljelleni.
Tästä on jo yli kolmekymmentä vuotta. Hän oli yrittänyt tappaa meidän yhteisen äitimme juovuspäissään. En ehtinyt tavata häntä tämän tapauksen jälkeen ennen kuin hän kaksi viikkoa sen jälkeen kuoli auto-onnettomuudessa. Koska minulla oli sellainen väärinkäsitys anteeksiantamisesta että se merkitsisi hänen väärintekonsa hyväksymistä, en mitenkään voinut hänelle sitä antaa anteeksi, olkoonkin että hän oli kuollut. Kannoin tätä raskasta taakkaa vuosikaudet.
Käsitukseni anteeksiantamisesta muutui kun joskus 80-luvun keskivaiheilla kiinnostuin Buddhan opetuksista. Sittemmin olen lukenut paljon muutakin ja miettinyt asioita monelta kannalta, mutta tämä anteeksiannon tarkoituksen syvästi ymmärtäminen on ollut suunnaton vapautus.
Ehkä se on niin että kun oppilas on valmis, on opettaja siinä ihan vieressä.. Niin ja ne vankilan oven avaimet on siellä omassa taskussa.. :))) - kaxinen
Elämän vääryydet ja kaltoin kohtelut kulkee reppuna selässä, ellei niitä pysty anteeksiantamaan. En sano sitä uskovaisten asiana, vaan vaikeasta masennuksesta toipuneena. Luin artikkelin lehdestä ja anteeksianto tuli toisen kerran asiantuntija-mielipiteenä kohdalle. Mimiä en valitettavasti muista, suomalainen kuitenkin. Reppuni on keventynyt, ei yksin psykoterapiaan kuluneista mummonmarkoista.
- roosa
Kuinka hyvin osasitkaan kirjoittaa!!!
Aivan kuin minun ajatuksia,olemuksia ja elämän muotoa.
Ompa ihanaa kun on samoin ajattelevia ihmisiä,itse sain valtavasti voimaa anteeksiannosta ja huomasin kuinka hedelmällistä se on ollut! - ellix
roosa kirjoitti:
Kuinka hyvin osasitkaan kirjoittaa!!!
Aivan kuin minun ajatuksia,olemuksia ja elämän muotoa.
Ompa ihanaa kun on samoin ajattelevia ihmisiä,itse sain valtavasti voimaa anteeksiannosta ja huomasin kuinka hedelmällistä se on ollut!roosa! Vai sanoisinko roosasieppo?
Miksi vaihtelet nikkiäsi? - roosa
ellix kirjoitti:
roosa! Vai sanoisinko roosasieppo?
Miksi vaihtelet nikkiäsi?En ole mikään sieppo ikinä ollut enkä siepannut mitään,joskus kyllä vaihdan hetken mielijohteesta jonkun toisen nikin,ihan vain huvin vuoksi.
Olen niin harvoin täällä esillä,lueskelen kyllä ja välillä pikkuisen huvittaa nää "aikuisten" jutut!
Olis paljonkin sanomista,mut muut pitää siitä huolen ja tapella en halua livenä enkä virtuaalissa kenenkään kanssa.Kelpaako??
Anteeksianto on mielestäni useimmiten ihan helppoa, jos kyseessä on keskustelemalla selvitettävissä oleva asia. Kun asia on selvitetty keskustelemalla, se unohtuu mielestäni joskus hämmästyttävän helpostikin.
Toinen asia ovat ihmiset, jotka toistuvasti toimivat todella alhaisesti ja epärehellisesti, eivätkä anteeksipyynnöistään huolimatta muuta tapojaan. Vain kolme sellaista ihmistä on elämän varrella osunut kohdalleni. Heidät unohdan, heillä ei ole mitään roolia elämässäni, vaikka olisivat joskus olleet läheisiäkin. En kanna heille kaunaa, mutta en myöskään halua oma-aloitteisesti olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Jos satunnaisesti joudun heitä kohtaamaan, teen sen kohteliaasti ja suhtaudun heihin kuten keneen tahansa täysin vieraaseen ihmiseen. Surullisinta mielestäni on se, etten enää kykene suhtautumaan heihin empaattisesti, vaan heistä on todellakin tullut minulle täysin yhdentekeviä ihmisiä. - Siinä asiassa ei kumpikaan ole voittanut. Surullista.
Anteeksipyytäminen voi monille olla anteeksiantamista paljon vaikeampaa.
Olen monesti huvittuneena seurannut joidenkin sellaisten ihmisten käyttäytymistä, joille anteeksi pyytäminen on ihan mahdoton ajatus.
Minulla on vuosien varrella ollut ainakin pari sellaista kollegaa. Anteeksipyytämisen sijasta miehet saattoivat pitkäänkin kiemurrella ja tehdä monenlaisia temppuja yrittäen hyvittää tekemäänsä vääryyttä tai loukkausta.
Edellisessä työpaikassani yksi tällainen sankari saattoi pikaistuksissaan sanoa jotain todella ajattelematonta ja loukkaavaa tai esittää kummallisia syytöksiä. Ne perustuivat yleensä omituisiin väärinkäsityksiin tai pitkälle vedettyihin omaperäisiin johtopäätöksiin. Loukattuaan toista hän kantoi kaunaa aikansa eikä puhunut muuta kuin välttämättömissä asioissa. Aikansa mökötettyään hän ilmeisesti huomasi olleensa väärässä ja ryhtyi tosissaan tekemään itseään tykö. Tämä ystävällisyys sai joskus kummallisia muotoja ja koskettaminen oli yksi hänen tavoistaan yrittää "hieroa sovintoa". Piruilin joskus läheisimmälle kollegalleni, että sitten kun joskus kyllästyn ko. sankarin temppuiluun, syytän häntä seksuaalisesta häirinnästä. ;)- renata1
meikäläisiltä, suomalaisilta miehiltä usein.
Minulle kyllä kelpaa "eleellinenkin" anteksipyyntö, vaikkapa kosketus, tai joku hellyttävä pieni palvelus, sillä tarkoitushan on tärkeämpi kuin toteuttamistapa.
Tarkoitan tietenkin näitä arkisia törmäyksiä, kun ollaan jouduttu sanasotasille aviomiehen kanssa, tai mies on saanut minut muuten suuttumaan.
Eikö sitä sanotakin, että meikäläiset miehet eivät puhu ja pussaa, vaikka kyllä minun tekee kumpaakin. Tuo anteksipyytäminen muodostaa tosin poikkeuksen ja olen ajatellutkin, että mitä turhaa yrittääkään panna ukkoa "nöyrtymään" ja esittämään suusanallista anteeksipyyntöä. Aivan yhtä hyvin (vähintäänkin) kelpaa kukkakimppu, joka "oli tarjouksesa ja kukat piristävät näin sadesäällä" - Tai jotain vastaavaa ;D
Eri asiahan on tietenkin vakava vääryyden tai pahan teko, kuin nämä kotoiset perhepiiriin melkein sääntönä, enemmän kuin poikkeuksena kuuluvat pikku riidat. Ensin mainittujen kanssa joutuu todellakin työskentelemään ja se onkin usein vuosien projekti.
- aviossa
vaille kuusi vuotta kun mieheni hakkasi minut humalapäissään sairaalakuntoon, kylkiluitani meni poikki ja ruhjeita oli ympäri ruumistani - melkein..
Olen antanut anteeksi ja "unohtanut" sen, ja vain oman itseni takia, muuten en olisi pystynyt enää elämään tässä liitossa.- Söpöstiina
Meikäläinen olisi sanonut tuossa tilanteesta ensin pahasti ja sitten hyvästi, lopullisesti...
On asioita, joita en pysty koskaan antamaan anteeksi ja tuollainen teko on eräs niistä.
Kunnioitan ihmisiä, jotka pystyvät anteeksiantoon vakavissakin asioissa. Tällä en tarkoita tapauksia, jotka läheisriippuvuuden tai muun syyn nojalla ovat alistuneet nyrkkeilysäkeiksi... - kunnoitukseni
Söpöstiina kirjoitti:
Meikäläinen olisi sanonut tuossa tilanteesta ensin pahasti ja sitten hyvästi, lopullisesti...
On asioita, joita en pysty koskaan antamaan anteeksi ja tuollainen teko on eräs niistä.
Kunnioitan ihmisiä, jotka pystyvät anteeksiantoon vakavissakin asioissa. Tällä en tarkoita tapauksia, jotka läheisriippuvuuden tai muun syyn nojalla ovat alistuneet nyrkkeilysäkeiksi...hän menetti, hän oli sen jälkeen vain lasteni isä.
Pelkäsin häntä aina, ja kun hän otti vähänkin viinaa..olin valmiina pakenemaan, auton avaimet käteni ulottuvilla, en pystynyt luottamaan häneen kymmeneen vuoteen.. tai pitempäänkin.
Nyt en enää pelkää häntä. - 3333333333
kunnoitukseni kirjoitti:
hän menetti, hän oli sen jälkeen vain lasteni isä.
Pelkäsin häntä aina, ja kun hän otti vähänkin viinaa..olin valmiina pakenemaan, auton avaimet käteni ulottuvilla, en pystynyt luottamaan häneen kymmeneen vuoteen.. tai pitempäänkin.
Nyt en enää pelkää häntä.anna anteeksi sitä,että jouduin lapsena olemaan monta vuotta pedofiilin kourissa.Mies joka tämän teki pääsi ehdollisella,vaikka oli monta uhria.
- Pirre*
3333333333 kirjoitti:
anna anteeksi sitä,että jouduin lapsena olemaan monta vuotta pedofiilin kourissa.Mies joka tämän teki pääsi ehdollisella,vaikka oli monta uhria.
tarvitsekaan antaa anteeksi, ihan itsensä takia...
Pääasia, jos saa unohdettua..jotenkin.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1831536
No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall1961367Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä431119Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad43823- 14720
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä30701Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21700- 36681
Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .20640Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46617