Olen lueskellut tätä palstaa ja sekavalta näyttää, mutta eipä ihme, eletäänhän nyt pimeää Kali-yugan aikaa.
Luin muutama vuosi sitten kirjan Ramana Maharsshin opetukset. (Arthur Osborne: Ramana maharshin opetukset)
Ramana Maharshi 1879-1950 eli Etelä-intiassa Tiruvannamalissa.
Hän oivalsi itsensä vajaa 17 vuotiaana ja pysyi tässä tilassa kuolemaansa asti. Hänen opetuksensa oli itsetutkimuksen tie, tutkimalla ajatusten alkulähdettä, tutkija sulautuu tähän lähteeseen. Hänen opetuksensa on selkeää ja sopiva kaiklle uskonnollisesta taustasta riippumatta. Hänen opetukmuotona oli hiljaisuus.
Hänen oivalluksensa oli sama minkä muinaiset rishit olivat oivaltaneet muinoin, esim. Shankara, hän oli puhtaan advaita vedantan ruumiillistuma.
Itse kävin hänen ashramissaan ja hänen läsnäolonsa tuntuu siellä tänäkin päivänä.
www.ramana-maharshi.org
Olen suunnittelemassa uutta matkaa Ramana Maharshin ashramiin ja voin suositella sitä muillekkin
Ramana Maharshi ja advaita vedanta
31
2154
Vastaukset
- sahajajoogi
Että aidon gurun nimellä ratsastavat ovat yleensä nitä nilkeimpiä?
Ehkä se oma pienuus antaa näkökyvyn tunnistaa suuruus; toki turvallisen etäältä.- advaita vedanta
Ramana Maharshi oli juuri aito Guru! Hänen puoleen pystyi kääntymään jokainen taustastaan riippumatta.
Ei mitään tarvetta muokata yhteiskuntaa yms - sahajajoogi
advaita vedanta kirjoitti:
Ramana Maharshi oli juuri aito Guru! Hänen puoleen pystyi kääntymään jokainen taustastaan riippumatta.
Ei mitään tarvetta muokata yhteiskuntaa ymsVaikka Ramana Maharshi olisi aito pyhimys, ja miten viisas tahasna, jos itse olemme toivottomia?
Tarkoitan, että suhde Jumalaan ei ole sellainen yksipuolinen suhde, että Jumala on kiva, armahtava Täydellisyys, ja sillä mitä me olemme, ei muka olisi mitään väliä; että Jumaluus ei odottaisi tai edellyttäisi henkistä kasvua, tai edistymistä.
Siinä mielessä Jumala ei auta, eikä edes täydellinen guru. - advaita vedanta
sahajajoogi kirjoitti:
Vaikka Ramana Maharshi olisi aito pyhimys, ja miten viisas tahasna, jos itse olemme toivottomia?
Tarkoitan, että suhde Jumalaan ei ole sellainen yksipuolinen suhde, että Jumala on kiva, armahtava Täydellisyys, ja sillä mitä me olemme, ei muka olisi mitään väliä; että Jumaluus ei odottaisi tai edellyttäisi henkistä kasvua, tai edistymistä.
Siinä mielessä Jumala ei auta, eikä edes täydellinen guru.ensinnäkään me emme ole toivottomia. Jokainen olento pn itse, Jumala (= itsen rakkaus, korkein voima jne) millä nimillä nyt itse kukin Puhdasta persoonatonta Tietoisuutta haluaa kutsua. Kaikki on meissä itsessämme, ei ulkopuolella. Ei mitään "kilttiä tai välillä vihaista valkopartaista setää", joka jossain taivaalla katsoo mitä teemme tai emme. Tällä näkrmyksellä ihminen rajallistaa Jumalan itsensä kaltaiseksi, olennoksi jolla on ego.
Halu oivaltaa todellinen tilamme on lähdettävä meistä itsestämme.
Emme voi passiivisina odottaa että löytäisimme itsemme. Se on sama asia kun aurinko paistaa taivaalla mutta et viitsi katsoa siihen suuntaan ja valitat että miksi aurinkoa ei näy.
Todellisuudessa ei ole itseoivallusta, koska olemme todellisessa tilassamme koko ajan. Kehon ja egon ja lukuisissa elämissämme hankittujen taipumusten "harha" on se joka estää meitä tuntemasta todellista tilaamme, kun ihminen tietoisesti aloittaa ponnistelun kysymällä "Kuka minä olen" etsimällä sinnikkäästi "minä"-ajatuksen alkulähdettä, mistä tämä "minä" saa alkunsa, tutkimalla ajatuksiaan ja tajuamalla että ne ovat peräkkäisiä kuten aallot, kun yksi tulee ja menee, toinen tulee ja menee jne.
Eli mieli on vain pelkkä ajatusten kimppu, tätä tutkimalla ja "minä" ajatuksen alkulähdettä tutkimalla, tämä minä vajoaa sinne mistä se on alkunsa saanut.
Kannattaa lukea kirja Arthur Osborne: Ramana Maharshin opetukset
Minä on se jonka kanssa olemme aina ensin tekemisissä, olemassaolon tunne on meilä jokaisella, kun tämä tunne on puhdas olemisen tunne, ilman hiventäkään persoonallisesta minuudesta, niin silloin itseoivalluksen esteet ovat poistuneet, eli tämä on se jota kutsutaan iyseoivalluksesksi.
Tämän tilan saavuttamiseen on eri teitä:
Antaumuksellisen rakkauden tie (bhakti)
Tiedon tie (jooga)
Itsetutkimus (jossa perätään minä-ajatuksen alkulähdettä
Tosissaan itseoivallusta janoava ei välitä siddheistä, näkykokemuksista, kunniasta, yms koska ne kaikki ovat vain egon levotonta hälähtelyä - sahajajoogi
advaita vedanta kirjoitti:
ensinnäkään me emme ole toivottomia. Jokainen olento pn itse, Jumala (= itsen rakkaus, korkein voima jne) millä nimillä nyt itse kukin Puhdasta persoonatonta Tietoisuutta haluaa kutsua. Kaikki on meissä itsessämme, ei ulkopuolella. Ei mitään "kilttiä tai välillä vihaista valkopartaista setää", joka jossain taivaalla katsoo mitä teemme tai emme. Tällä näkrmyksellä ihminen rajallistaa Jumalan itsensä kaltaiseksi, olennoksi jolla on ego.
Halu oivaltaa todellinen tilamme on lähdettävä meistä itsestämme.
Emme voi passiivisina odottaa että löytäisimme itsemme. Se on sama asia kun aurinko paistaa taivaalla mutta et viitsi katsoa siihen suuntaan ja valitat että miksi aurinkoa ei näy.
Todellisuudessa ei ole itseoivallusta, koska olemme todellisessa tilassamme koko ajan. Kehon ja egon ja lukuisissa elämissämme hankittujen taipumusten "harha" on se joka estää meitä tuntemasta todellista tilaamme, kun ihminen tietoisesti aloittaa ponnistelun kysymällä "Kuka minä olen" etsimällä sinnikkäästi "minä"-ajatuksen alkulähdettä, mistä tämä "minä" saa alkunsa, tutkimalla ajatuksiaan ja tajuamalla että ne ovat peräkkäisiä kuten aallot, kun yksi tulee ja menee, toinen tulee ja menee jne.
Eli mieli on vain pelkkä ajatusten kimppu, tätä tutkimalla ja "minä" ajatuksen alkulähdettä tutkimalla, tämä minä vajoaa sinne mistä se on alkunsa saanut.
Kannattaa lukea kirja Arthur Osborne: Ramana Maharshin opetukset
Minä on se jonka kanssa olemme aina ensin tekemisissä, olemassaolon tunne on meilä jokaisella, kun tämä tunne on puhdas olemisen tunne, ilman hiventäkään persoonallisesta minuudesta, niin silloin itseoivalluksen esteet ovat poistuneet, eli tämä on se jota kutsutaan iyseoivalluksesksi.
Tämän tilan saavuttamiseen on eri teitä:
Antaumuksellisen rakkauden tie (bhakti)
Tiedon tie (jooga)
Itsetutkimus (jossa perätään minä-ajatuksen alkulähdettä
Tosissaan itseoivallusta janoava ei välitä siddheistä, näkykokemuksista, kunniasta, yms koska ne kaikki ovat vain egon levotonta hälähtelyä>> Arthur Osborne: Ramana Maharshin opetukset
Hmm... Olen kyllä perehtynyt tähän kaikkeen; ja lukenut kaiken. Mulla oli hirveä tiedonjano, josta en ole vieläkään vapautunut. - advaita vedanta
sahajajoogi kirjoitti:
>> Arthur Osborne: Ramana Maharshin opetukset
Hmm... Olen kyllä perehtynyt tähän kaikkeen; ja lukenut kaiken. Mulla oli hirveä tiedonjano, josta en ole vieläkään vapautunut.Niin se on ollut minullakin, jo lapsuudessa aloin pohtia totuutta, ensin olin kiinnostunut maailmankaikkeuden synnystä, tieteistä, ufoista jne Mutta sitten se on kääntyi henkiseen etsintään, tiede ei antanut sitä mitä etsin.
Ennen tätä henkistä etsintää alkoi tulla myös spontaaneja tuntemuksia "minuudesta", tuntemus että olen kokemassa juuri nyt tätä, olen olemassa juuri nyt tällä hetkellä, voimakkaampia minuudentuntemuksia kuin normaali minuudentuntemus. Tämän aloin etsiä kirjallisuutta ja keskustelin netissä aiheesta erään samanhenkisen kanssa ja niinpä löysin Paul Bruntonin kirjan ja sittemmin Ramana Maharshin opetukset. Jotenkin siinä tajusin että "itse" "minuuden etsiminen omasta itsestä" on minun juttu.
Tottakai etsiminen vie aikaa, jos se olisi jokin helppo juttu kaikki olisivat oivaltaneita. Kestävä pohja rakennetaan hitaasti, mutta kun on astunut oivalluksen tielle, niin lopputulos on hyvä. Itse tuo etsiminen ja Gurun armon janoaminen on jo itsessään armon ilmenemistä.
Kannattaa vain aina ja joka tilanteessa yrittää keskittyä tähän hetkeen, ajatella että olen olemassa juuri nyt, yrittää keskittyä.
Sinä olet luonut oman olemassaolosi, koet kaiken itsesi kautta. "Maailma" on vain aistiesi kapea luomus, aivan kuin tehtaan anturit aistivat tehtaan prosessin tilan sillä asteikolla millä mittarit on kalibroitu näyttämään. Samoin ihmisten "aistiantureiden" kanssa. Mutta tämä "minä olen olemassa" tunne kumpuaa Puhtaasta Tietoisuudesta, vaikka on sekoittuneena tähän fyysiseen kehoon ja mieleen, niin kuitenkin se on Todellisuus - EskoH
advaita vedanta kirjoitti:
Niin se on ollut minullakin, jo lapsuudessa aloin pohtia totuutta, ensin olin kiinnostunut maailmankaikkeuden synnystä, tieteistä, ufoista jne Mutta sitten se on kääntyi henkiseen etsintään, tiede ei antanut sitä mitä etsin.
Ennen tätä henkistä etsintää alkoi tulla myös spontaaneja tuntemuksia "minuudesta", tuntemus että olen kokemassa juuri nyt tätä, olen olemassa juuri nyt tällä hetkellä, voimakkaampia minuudentuntemuksia kuin normaali minuudentuntemus. Tämän aloin etsiä kirjallisuutta ja keskustelin netissä aiheesta erään samanhenkisen kanssa ja niinpä löysin Paul Bruntonin kirjan ja sittemmin Ramana Maharshin opetukset. Jotenkin siinä tajusin että "itse" "minuuden etsiminen omasta itsestä" on minun juttu.
Tottakai etsiminen vie aikaa, jos se olisi jokin helppo juttu kaikki olisivat oivaltaneita. Kestävä pohja rakennetaan hitaasti, mutta kun on astunut oivalluksen tielle, niin lopputulos on hyvä. Itse tuo etsiminen ja Gurun armon janoaminen on jo itsessään armon ilmenemistä.
Kannattaa vain aina ja joka tilanteessa yrittää keskittyä tähän hetkeen, ajatella että olen olemassa juuri nyt, yrittää keskittyä.
Sinä olet luonut oman olemassaolosi, koet kaiken itsesi kautta. "Maailma" on vain aistiesi kapea luomus, aivan kuin tehtaan anturit aistivat tehtaan prosessin tilan sillä asteikolla millä mittarit on kalibroitu näyttämään. Samoin ihmisten "aistiantureiden" kanssa. Mutta tämä "minä olen olemassa" tunne kumpuaa Puhtaasta Tietoisuudesta, vaikka on sekoittuneena tähän fyysiseen kehoon ja mieleen, niin kuitenkin se on TodellisuusKirjoituksesi ovat pelkkää Ramana Maharshin puheiden toistelua. Et puhu omasta kokemuksesta. Sovitaanko, että pidät suusi kiinni siihen asti, kunnes sinulla on asiasta jotakin kokemusta.
P.S. Eikä se totuus löydy vaikka matkustaisit sata kertaa Tiruvannamalaihin - sahajajoogi
advaita vedanta kirjoitti:
Niin se on ollut minullakin, jo lapsuudessa aloin pohtia totuutta, ensin olin kiinnostunut maailmankaikkeuden synnystä, tieteistä, ufoista jne Mutta sitten se on kääntyi henkiseen etsintään, tiede ei antanut sitä mitä etsin.
Ennen tätä henkistä etsintää alkoi tulla myös spontaaneja tuntemuksia "minuudesta", tuntemus että olen kokemassa juuri nyt tätä, olen olemassa juuri nyt tällä hetkellä, voimakkaampia minuudentuntemuksia kuin normaali minuudentuntemus. Tämän aloin etsiä kirjallisuutta ja keskustelin netissä aiheesta erään samanhenkisen kanssa ja niinpä löysin Paul Bruntonin kirjan ja sittemmin Ramana Maharshin opetukset. Jotenkin siinä tajusin että "itse" "minuuden etsiminen omasta itsestä" on minun juttu.
Tottakai etsiminen vie aikaa, jos se olisi jokin helppo juttu kaikki olisivat oivaltaneita. Kestävä pohja rakennetaan hitaasti, mutta kun on astunut oivalluksen tielle, niin lopputulos on hyvä. Itse tuo etsiminen ja Gurun armon janoaminen on jo itsessään armon ilmenemistä.
Kannattaa vain aina ja joka tilanteessa yrittää keskittyä tähän hetkeen, ajatella että olen olemassa juuri nyt, yrittää keskittyä.
Sinä olet luonut oman olemassaolosi, koet kaiken itsesi kautta. "Maailma" on vain aistiesi kapea luomus, aivan kuin tehtaan anturit aistivat tehtaan prosessin tilan sillä asteikolla millä mittarit on kalibroitu näyttämään. Samoin ihmisten "aistiantureiden" kanssa. Mutta tämä "minä olen olemassa" tunne kumpuaa Puhtaasta Tietoisuudesta, vaikka on sekoittuneena tähän fyysiseen kehoon ja mieleen, niin kuitenkin se on Todellisuus>> Sinä olet luonut oman olemassaolosi, koet kaiken itsesi kautta. "Maailma" on vain aistiesi kapea luomus, aivan kuin tehtaan anturit aistivat tehtaan prosessin tilan sillä asteikolla millä mittarit on kalibroitu näyttämään.
Mutta Kundalini on kaunis. - advaita vedanta
EskoH kirjoitti:
Kirjoituksesi ovat pelkkää Ramana Maharshin puheiden toistelua. Et puhu omasta kokemuksesta. Sovitaanko, että pidät suusi kiinni siihen asti, kunnes sinulla on asiasta jotakin kokemusta.
P.S. Eikä se totuus löydy vaikka matkustaisit sata kertaa TiruvannamalaihinMiksei löytyisi, et voi sanoa mitään ellet ole itse käynyt siellä.
Arunachala sivan hiljainen armo ja Ramana maharshin läsnäölo puhdistavat mieltä.
Mikään ei tapahdu yhdessä yössä, kun vierailin siellä koin tuon näkymättömän läsnäolon. Senjälkeen Arunachala on ollut mielessäni koko ajan. Ihmiset ovat erilaisia, joku asia sopii toiselle, joku toinen asia taas toiselle, se riippuu ihmisen omasta pyrkimyksestä ja luontaisista taipumuksista.
Minulle on aivan sama mistä itse kukin on kiinnostunut, jokainen taaplaa tyylillään, miksi alkaa väittelemään, mollaamaan toisten mielipiteitä, toivoisin vain että täällä olisi joku toinenkin joka olisi kiinnostunut advaita vedantasta ja Ramana Maharshin opetuksista. Olisi mukava jutella aiheesta ihan suomen kielelläkin, kun tähän asti olen tehnyt sitä englanninkielisillä keskusteluryhmussä.
Mutta ehkäpä tämä palsta on väärä.
Suvaitsevuutta hyvät ystävät,
jokainen tulee autuaaksi omalla polullaan, - Lukenut
advaita vedanta kirjoitti:
Miksei löytyisi, et voi sanoa mitään ellet ole itse käynyt siellä.
Arunachala sivan hiljainen armo ja Ramana maharshin läsnäölo puhdistavat mieltä.
Mikään ei tapahdu yhdessä yössä, kun vierailin siellä koin tuon näkymättömän läsnäolon. Senjälkeen Arunachala on ollut mielessäni koko ajan. Ihmiset ovat erilaisia, joku asia sopii toiselle, joku toinen asia taas toiselle, se riippuu ihmisen omasta pyrkimyksestä ja luontaisista taipumuksista.
Minulle on aivan sama mistä itse kukin on kiinnostunut, jokainen taaplaa tyylillään, miksi alkaa väittelemään, mollaamaan toisten mielipiteitä, toivoisin vain että täällä olisi joku toinenkin joka olisi kiinnostunut advaita vedantasta ja Ramana Maharshin opetuksista. Olisi mukava jutella aiheesta ihan suomen kielelläkin, kun tähän asti olen tehnyt sitä englanninkielisillä keskusteluryhmussä.
Mutta ehkäpä tämä palsta on väärä.
Suvaitsevuutta hyvät ystävät,
jokainen tulee autuaaksi omalla polullaan,"Toivoisin vain että täällä olisi joku toinenkin joka olisi kiinnostunut advaita vedantasta ja Ramana Maharshin"
Kiinnostusta löytyy. - EskoH
advaita vedanta kirjoitti:
Miksei löytyisi, et voi sanoa mitään ellet ole itse käynyt siellä.
Arunachala sivan hiljainen armo ja Ramana maharshin läsnäölo puhdistavat mieltä.
Mikään ei tapahdu yhdessä yössä, kun vierailin siellä koin tuon näkymättömän läsnäolon. Senjälkeen Arunachala on ollut mielessäni koko ajan. Ihmiset ovat erilaisia, joku asia sopii toiselle, joku toinen asia taas toiselle, se riippuu ihmisen omasta pyrkimyksestä ja luontaisista taipumuksista.
Minulle on aivan sama mistä itse kukin on kiinnostunut, jokainen taaplaa tyylillään, miksi alkaa väittelemään, mollaamaan toisten mielipiteitä, toivoisin vain että täällä olisi joku toinenkin joka olisi kiinnostunut advaita vedantasta ja Ramana Maharshin opetuksista. Olisi mukava jutella aiheesta ihan suomen kielelläkin, kun tähän asti olen tehnyt sitä englanninkielisillä keskusteluryhmussä.
Mutta ehkäpä tämä palsta on väärä.
Suvaitsevuutta hyvät ystävät,
jokainen tulee autuaaksi omalla polullaan,"Hänen opetuksensa on selkeää ja sopiva kaiklle uskonnollisesta taustasta riippumatta."
"Ihmiset ovat erilaisia, joku asia sopii toiselle, joku toinen asia taas toiselle"
"Minulle on aivan sama mistä itse kukin on kiinnostunut"
- tosielämästä
lue kirja; gurun kuolema,kirjoittanut:Rabindranath R.Maharaj/Dave Hunt.
- sahajajoogi
Samaa asiaa voi toistaa ehkä n. 5-10 kertaa ja sen saa anteeksi; tosin jotkut alakavat ajatella että olet dementoitunut.
Mutta jos toistaa sata kertaa: "gurun kuolema,kirjoittanut:Rabindranath R.Maharaj/Dave Hunt", niin en minä enää pysty ottamaan asiaa vakavasti.
On idän uskonnoista kirjoitettu tuhansittain parempiakin kirjoja, kuin tämä köykäisesti hutaistu tendenssipamfletti. - tosielämästä
sahajajoogi kirjoitti:
Samaa asiaa voi toistaa ehkä n. 5-10 kertaa ja sen saa anteeksi; tosin jotkut alakavat ajatella että olet dementoitunut.
Mutta jos toistaa sata kertaa: "gurun kuolema,kirjoittanut:Rabindranath R.Maharaj/Dave Hunt", niin en minä enää pysty ottamaan asiaa vakavasti.
On idän uskonnoista kirjoitettu tuhansittain parempiakin kirjoja, kuin tämä köykäisesti hutaistu tendenssipamfletti.se on elämänkerta, ei tekaistu.
Jh 9:41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy". - ettei samaa toistettaisi
tosielämästä kirjoitti:
se on elämänkerta, ei tekaistu.
Jh 9:41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".2. Provstgaard Ingerlise: "Kauko-ohjattu", Kustannuskeskus Päivä Oy, 1988
3. Baer Randall N.: "Päättymätön painajainen", Kuva ja Sana, 1992
4. Brooke Tal: "Lord of the Air", Hervest House, Eugene, OR.
5. Szandorowska Barbara: "Escape from the Guru", Monarch Publications, Eastbourne, England 1991
6. Irvin Doreen: "Freed from Witchcraft", Thomas Nelson, Nashville, TN., 1973
7. Gasson Raphael: "The Challenging Counterfeit", Logos, Plainfield, NJ., 1970
8. Michaelsen Johanna: "The Beautiful Side of Evil", Harvest House, OR.
9. Ernest Victor H.: "I Talked With Spirits", Tyndale, Wheaton, L., 1971
10. Alexander Ben: "Out from Darkness: The True Story of a Medium Who Escapes the Occult", College Press Publishing, Joplin, MO., 1986
11. Warnke Mike: "The Satan Seller", Logos, Plainfield, NJ., 1972 - Juntti
Olen lukenut tämän Rabindranathin kirjan. Aika mielenkiintoinen kuvaus siitä, millaista hindulainen kansanusko voi pahimmillaan olla.
Mutta jos joku päättelee kirjan luettuaan, että tietää jotakin hindulaisuudesta, niin on kyllä lievästi sanottuna vähän tyhmä.
Pelottavaa on, että Rabindranath pitää itseään jonkinlaisena hindulaisuuden asiantuntijana. Mies on yksi pahimmista fanaatikoista, mitä olen kohdannut. Jos helvetti olisi olemassa, niin Rabindranath olisi siellä ensimmäisten joukossa. - sahajajoogi
ettei samaa toistettaisi kirjoitti:
2. Provstgaard Ingerlise: "Kauko-ohjattu", Kustannuskeskus Päivä Oy, 1988
3. Baer Randall N.: "Päättymätön painajainen", Kuva ja Sana, 1992
4. Brooke Tal: "Lord of the Air", Hervest House, Eugene, OR.
5. Szandorowska Barbara: "Escape from the Guru", Monarch Publications, Eastbourne, England 1991
6. Irvin Doreen: "Freed from Witchcraft", Thomas Nelson, Nashville, TN., 1973
7. Gasson Raphael: "The Challenging Counterfeit", Logos, Plainfield, NJ., 1970
8. Michaelsen Johanna: "The Beautiful Side of Evil", Harvest House, OR.
9. Ernest Victor H.: "I Talked With Spirits", Tyndale, Wheaton, L., 1971
10. Alexander Ben: "Out from Darkness: The True Story of a Medium Who Escapes the Occult", College Press Publishing, Joplin, MO., 1986
11. Warnke Mike: "The Satan Seller", Logos, Plainfield, NJ., 1972Miksi tulet tänne idän uskonnot palstalle tyrkyttämään herätyskristillistä propagandaa. Se ei kiinnosta.
- tuoda oman näkökulmani..
sahajajoogi kirjoitti:
Miksi tulet tänne idän uskonnot palstalle tyrkyttämään herätyskristillistä propagandaa. Se ei kiinnosta.
tiettäväksi,kun nyt satuin lukemaan ed. mainitun kirjan ja se oli minusta varsin valaiseva.
Käsiteltiinhän siinä joogeja ja itämaista uskontoa toisesta vinkkelistä.
22 Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten - sahajajoogi
tuoda oman näkökulmani.. kirjoitti:
tiettäväksi,kun nyt satuin lukemaan ed. mainitun kirjan ja se oli minusta varsin valaiseva.
Käsiteltiinhän siinä joogeja ja itämaista uskontoa toisesta vinkkelistä.
22 Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmatenJa Voitto Viro ovat kristittyinä käsitelleet idän uskontoja asiallisemmasta perspektiivistä.
Ajit Mookerjeen kirja "Ritual Art in India" on minusta hyvä, ei vaadi paljoakaan spekulatiivista ajattelua, vaan lähestyy hinduismia estetiikan kautta(paljon kuvia):
Ajit Mookerjee:
Ritual Art in India
Kali – The Feminine Force
http://www.amazon.com/gp/reader/0892812125/ref=sib_dp_pt/102-7590130-9140962#reader-link
- ta jotain
Onko tästä miehestä tietoa? Opettiko hän ketään? Ramieh oli kai läheinen Ramana maharshille..
- advaita vedanta
Lainaa kirja Arthur Osborne: Ramana Maharshin opetukset
Toinen kirja, jossa Paul Brunton kertoo tapaamisestan Ramanan kanssa on nimeltään.
Paul Brunton: Salaista intiaa etsimässä, löytyy kirjastosta
Englanninkielisiä ilmaisia ladattavia kirjoja löytyy osoitteesta:
www.ramana-maharshi.org
Jooogi Ramiah oli hänen läheisimpiä oppilaitaan.
Ramana Maharshin läsnäolo jatkuu yhä. Sen ilmapiirin koin vieraillessani Ramana maharshin ashramissa
Tunnelma oli rauhallinen, ihmiset mukavia, olin siellä pari kuukautta ja tarkoitus on käydä uudelleen. Siellä on vuori nimeltä Arunachala, vuori on Sivan ilmentymä. Kun näin vuoren ensi kertaa, tunne oli mykistävä, tuntui kuin olisin ollut siellä ennenkin.
Nykyään on sekavuutta eri oppisuuntien kesken ja tässä sekamelskassa Sri Ramana maharshin opetukset ovat selkeitä ja yksinkertaisia.
- proPAGANda
Minäkin aikoinani nuorena miehenä lueskelin Paul Bruntonin kirjat läpi.
Tuon Osbornen kirjan vois lukastakkin. Ramana Maharshi on varmaankin ollut ihan vaikuttava persoona. Itse hän ei tietääkseni kirjoitellut juuri mitään: Sanathan raiskaavat totuuden.
Suurin osahan kaikista *pyhistä* kirjoituksista on nuorten sielujen kirjottamia. Jos nyt pitää pari esimerkkiä mainita nuorista sieluista niin Paavali ja Hitler olivat tyypillisiä nuoressa sieluniässä olleita inkarnaatioita.
Vanhat sielut tietävät kuinka turhia sanat ovat kuvailemaan *totuutta*.
Itseäni lähinnä huvittaa ihmisten halu valaistua. Eihän sen narsistisempaa ja egoistisempaa halua voi ihmisessä enää olla. Sahiksen kanssa näitä asioita olemme käsitelleetkin täällä aikaisemmin.
Kun lueskelin tätä keskustelu-ketjua, niin tuntui siltä, että taidatte olla kaverit aika nuoria henkilöitä vielä.
Sahiksesta tiedän sen olevan lähes nelikymppinen ja itse olen sitä pari vuotta nuorempi.
Olen ihan sitä mielipuolta, että kovin nuorena ei voi itseään oivaltaa. Otetaan esim. Buddha ja Jeesus. Hehän olivat jo aika miehiä ennenkuin oivalsivat itsensä täydellisesti.
Tämä sama pätee myös sielunikään. Ainoastaan monen monituisen inkarnaation jälkeen on mahdollista itseoivaltaa itsensä täydellisellä tavalla eli valaistua. Tämä on raaka totuus. Suurimmalla osalla ihmisistä ei siis ole mitään mahdollisuutta valaistua vielä pitkään aikaan. Tottakai on kaikenlaisia *valokokemuksia* nuoremmilakin sieluilla mutta silloin kyseessä on harha, tosin suloinen sellainen.
Kaikissa uskonnoissa on ollut mystikkoja, jotka ovat kulkeneet saman itseoivalluksen tien. En suosittele kenellekkään sitoutumista mihinkään oppiin tai guruun. Tottakai *yksinäisen* tien kulkijan osa on raskas mutta luulitteko, että valaistumisen voi saavuttaa helpolla?
Katsokaa Jeesusta, katsokaa ketä tahansa suurta valaistunutta mestaria. Ei heillä ollut gurua. He olivat vanhoja sieluja ja oppineet kaiken ihmisenä olemisesta. Heillä oli tunne, tieto, ymmärrys, kokemus ja viisaus itsessään, ei missään ulkopuolella.
Suomessa olemme siinä mielessä jännässä tilanteessa, että täällä on paljon vanhoja sieluja. Täällä valaistumiskokemuksetkin ovat siksi yleisempiä kuin muualla.
Tottakai ihmiset sanovat että Kali-Yuga sitä ja kali-yuga tätä, mutta silloin kuin ulkopuolella on pimeintä niin sisäinen valo loistaa kirkkaimmin. Itse koen vaikeat ajat vaan valtavana mahdollisuutena. Ehkä juuri siksi korkeimmat inkarnoituvat maanpäälle juuri silloin kun ajat ovat pahimmat: Hekin oivaltavat silloin asioita joita eivät muuten voisi oivaltaa.
Itse kun olen mystikko, niin näen asiat tietyllä tavalla kiihkottomasti. Synnyin kristittyyn maahan:Johonkin maaperäänhän sen kasvinkin on juurruttava. Tunnen syvää yhteyttä kaikkien eri uskontojen mystikkojen kanssa. Ehkä juuri siitä syystä uskon reinkarnaatio-oppiin: Tunnen eläneeni lukuisia elämiä muissa kulttuureissa ja eri uskonnoissa.
En ole erityisemmin kiinnostunut valaistumisista sun muista ihmisegon tempuista. Yksi lempi lausahduksistani onkin:
"Ennen valaistumista teimme töitä, lepäsimme, söimme ja joimme, valaistumisen jälkeen teimme töitä, lepäsimme, söimme ja joimme"
Todellinen valaistunut henkilö elää rauhallisena tässä hetkessä, nauttien elämän pienistä asioista antamatta pelon ohjailla mitenkään itseään. Jos ihminen etsii jotain suuria ekstaaseja niin silloin on ihan väärin etsiä niitä valaistumisen avulla. Jos ihminen haluaa elää jatkuvassa *huumassa* niin valaistumisen tie on täysin väärä silloin: Ekstaaseja saavutetaan harjoittamalla meditaatiota, rukoilemalla tai jollain muulla vastaavalla tavalla. Ekstaasin kokemiseen ei tarvitse olla vanha sielu, kun valaistumiseen se on välttämätöntä.
Se, että valaistuneen ympärillä sitten tapahtuu kaikenlaista on mysteeri. Edes valaistunut ei itsekkään tiedä milloin mitäkin tapahtuu vaan kaikki tulee hänellekkin yllätyksenä: Jeesuksenkin ympärillä tapahtui asioita, jotka tulivat hänelle täysin yllätyksenä. Ei Jeesus ollut Jumala vaan vanha sielu. Ihmiset tekivät hänestä JUmalan vaikka hän yritti esimerkillään opettaa ihmisten olevan Jumalan lapsia.
Jos tunnet, että et voi elää yksinäisenä etsijänä vaan kaipaat muita hengellisesti ja henkisesti suuntautuvia ihmisiä ympärillesi, niin voit toki mennä muiden mukana. Et ehkä ole vielä valmis yksinäiseen etsintään. Siinä ei ole mitään pahaa tai väärää, että nauttii sielunsa nuoruudesta. Eihän kukaan täällä maan päälläkään nuorena ollessaan ole kateellinen itseään huomattavasti vanhemmille ihmisille. Kaikki tietävät kuitenkin, että vanhuus on jokaisella väistämättä edessään. Miksi siis haikailla sellaisen asian perään joka tulee kyllä tapahtumaan kun aika on siihen kypsä?
Matkalla olo on mielestäni parasta koko matkassa, ei niinkään matkanpään saavuttaminen. Joku on sanonut, että egomme pitää viimeiseen asti kiinni juuri kaikesta saavuttamastamme henkisestä *menestyksestämme* ja kaiken olisikin siksi vain annettava mennä omaan unohdukseensa. Näinhän tapahtuu juuri silloin kun jätämme yhden maallisen elämämme taakse ja aloitamme seuraavan: Emme todellakaan enää muista seuraavassa elämässämme mitä tarkalleen ottaen edellisissä teimme mutta silti olemme viisaampia ja vanhempia sieluja.
Ihmiset jotka kertovat valaistuneensa niin ja niin monta kertaa ja kaikenlaista muuta egonsa tuottamaa harhaa saavat itseni hymyilemään. En tuomitse valaistumista mutta jotain suhteellisuuden tajua pitää olla tässäkin asiassa: Ego on mestari käyttämään ihmisen turhamaisuutta hyväkseen. Tulee mieleen tarina itämailta jossa eräs mikä lie fakiiri harjoitteli kymmenen vuotta oppiakseen levitoimaan läheisen joen rannalta vastarannalle. Eräänä päivänä ohi kulki tunnettu mestari jolle tämä fakiiri sitten ylpeänä esitteli taitonsa. Mestari otti rannassa olleen veneen ja souti joen toiselle puolelle ja totesi fakiirille että sinulta meni kymmenen vuotta samaan mihin minulta meni kymmenen minuuttia.
Tämä tarina saattoi muuten olla Paul Bruntonin kirjassa. En muista aivan varmasti. ;-)- velivoo
...tai ainakin niin haluaa ajatella ja itelleen vakuuttaa. Eli että on "kivempi olla matkalla kuin saavutetussa päämäärässä" jos ja kun ei vielä Sitä olé.
- ez-al
niin...
Ne jotka puhuvat eivät tiedä, ne jotka tietävät eivät puhu. - proPAGANda
ez-al kirjoitti:
niin...
Ne jotka puhuvat eivät tiedä, ne jotka tietävät eivät puhu.Tyhmäkin on viisas jos tajuaa pitää suunsa kiinni ja mykät perivät maan. ;-)
Ei kai gurun kannata mitään kirjottaa tuleville polville, siksi etteivät nämä nauraisi jälkeenpäin tämän jutuille tyyliin: "Katos miten sekasin tuokin guru oli ja piti itseään yhtä aikaa Jeesuksen, buddhann, Krishnan ja vaikka kenen reinkarnaationa. Ihan oli jätkä/ämmä kuutamolla! HAH" Guru ei siis siksi kirjoita mitään ettei hänen tietämättömyytensä tulisi esiin.
Kyllä sanoillakin voi tehdä vaikka miten ihmeellisiä asioita jos vaan vastaanottavalla taholla on tarpeeksi ymmärrystä.
Tulee mieleen juttu Buddhasta jossa kesken hänen puheensa eräs kuulija rupesi nauramaan hysteerisesti ja Buddha vaan totesi, että sinähän ymmärsit puheeni.
Sehän on pelkkää kateellisen, luomiskyvyttömän tosikon propagandaa, jos väittää että sanat ovat turhia. Ei tätäkään asiaa pidä ottaa kirjaimellisesti. Se, että joku guru opettaa hiljaisuuden kautta on vain hänen tapansa opettaa. - sahajajoogi
proPAGANda kirjoitti:
Tyhmäkin on viisas jos tajuaa pitää suunsa kiinni ja mykät perivät maan. ;-)
Ei kai gurun kannata mitään kirjottaa tuleville polville, siksi etteivät nämä nauraisi jälkeenpäin tämän jutuille tyyliin: "Katos miten sekasin tuokin guru oli ja piti itseään yhtä aikaa Jeesuksen, buddhann, Krishnan ja vaikka kenen reinkarnaationa. Ihan oli jätkä/ämmä kuutamolla! HAH" Guru ei siis siksi kirjoita mitään ettei hänen tietämättömyytensä tulisi esiin.
Kyllä sanoillakin voi tehdä vaikka miten ihmeellisiä asioita jos vaan vastaanottavalla taholla on tarpeeksi ymmärrystä.
Tulee mieleen juttu Buddhasta jossa kesken hänen puheensa eräs kuulija rupesi nauramaan hysteerisesti ja Buddha vaan totesi, että sinähän ymmärsit puheeni.
Sehän on pelkkää kateellisen, luomiskyvyttömän tosikon propagandaa, jos väittää että sanat ovat turhia. Ei tätäkään asiaa pidä ottaa kirjaimellisesti. Se, että joku guru opettaa hiljaisuuden kautta on vain hänen tapansa opettaa.>> Tulee mieleen juttu Buddhasta jossa kesken hänen puheensa eräs kuulija rupesi nauramaan hysteerisesti ja Buddha vaan totesi, että sinähän ymmärsit puheeni.
Ganda, olet ymmärtänyt todellisuuden perimmäisen luonteen. Siellä ei enää ole eroja; ei vastakohtia. Tekipä niin, tai näin, tekee aina oikein; sen tilan nimi on avadhuta; ja myös tyrya - ajattomuus. Siinä ei enää kysellä että ollako vai eikö olla, vaan ollaan vaan. - proPAGANda
velivoo kirjoitti:
...tai ainakin niin haluaa ajatella ja itelleen vakuuttaa. Eli että on "kivempi olla matkalla kuin saavutetussa päämäärässä" jos ja kun ei vielä Sitä olé.
Kyseessä ei olekkaan ihan mikä tahansa matka...
:-) - proPAGANda
sahajajoogi kirjoitti:
>> Tulee mieleen juttu Buddhasta jossa kesken hänen puheensa eräs kuulija rupesi nauramaan hysteerisesti ja Buddha vaan totesi, että sinähän ymmärsit puheeni.
Ganda, olet ymmärtänyt todellisuuden perimmäisen luonteen. Siellä ei enää ole eroja; ei vastakohtia. Tekipä niin, tai näin, tekee aina oikein; sen tilan nimi on avadhuta; ja myös tyrya - ajattomuus. Siinä ei enää kysellä että ollako vai eikö olla, vaan ollaan vaan.Arvoisa Joogi
>>Ganda, olet ymmärtänyt todellisuuden perimmäisen luonteen. Siellä ei enää ole eroja; ei vastakohtia. Tekipä niin, tai näin, tekee aina oikein; sen tilan nimi on avadhuta; ja myös tyrya - ajattomuus. Siinä ei enää kysellä että ollako vai eikö olla, vaan ollaan vaan. - sahajajoogi
proPAGANda kirjoitti:
Arvoisa Joogi
>>Ganda, olet ymmärtänyt todellisuuden perimmäisen luonteen. Siellä ei enää ole eroja; ei vastakohtia. Tekipä niin, tai näin, tekee aina oikein; sen tilan nimi on avadhuta; ja myös tyrya - ajattomuus. Siinä ei enää kysellä että ollako vai eikö olla, vaan ollaan vaan.>> No, KRHÖM! Itse en olisi paremmin voinut asiaintilaani ilmaista: Veit jalat suustani. Semmottii jä tämmöttii tämä mystikon elämä on...
- ez-al
sahajajoogi kirjoitti:
>> No, KRHÖM! Itse en olisi paremmin voinut asiaintilaani ilmaista: Veit jalat suustani. Semmottii jä tämmöttii tämä mystikon elämä on...
Ei Jumala välitä siitä kuka sinä olet mihin sinä uskot tai mitä olet tehnyt ja mitä teet.
Se on se todellinen kristillisyydenkin rajat ylittävä "Armo".
Uskonto on sosiaalipolitiikkaa ja ihmisen ongelma. Ei Jumalan. - Sahaajayoga
ez-al kirjoitti:
Ei Jumala välitä siitä kuka sinä olet mihin sinä uskot tai mitä olet tehnyt ja mitä teet.
Se on se todellinen kristillisyydenkin rajat ylittävä "Armo".
Uskonto on sosiaalipolitiikkaa ja ihmisen ongelma. Ei Jumalan.mieltä!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän261346Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71282- 51196
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21194Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11173Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11171Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421167Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21154Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31139Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21130