Tuntuu, että liittomme on täysin jumissa. Meillä on lasten (pojat 2 ja 5) syntymän jälkeen elämä pyörinyt perinteisen kaavan mukaan kaikessa muussa kuin parisuhteessa ja nyt alamme niittää sitä viljaa.
Eroa on harkittu jo puolivakavasti pari vuotta, mutta aina on löytynyt joku (teko)syy jatkaa ja yrittää vielä. Vaimoni mielestä meillä jopa menee keskimääräsitä paremmin (vertailussa tuttuihin). Kuitenkin vaimon käytös on muuttunut viime kuukausina "kylmäksi". Välinpitämättömyyttä, haluttomuutta keskustella meistä, "en tiedä"-vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Kymmenen aviovuoden jälkeen hän ei vaan kuulemma enää jaksa kiinnostua minusta.
Aloin tietysti epäillä toista suhdetta, mutta olin kuulemma aivan turhaan mustasukkainen - sitä ei ole. No sattumalta näin viikko siten ikävän eroottisen tekstarin työkaverin kanssa, mutta kyseessä kuulemma oli "viatonta" flirttailua, joka ei ole johtanut (vielä) mihinkään.
Nyt vastaukset tulevaisuudesta vaimolla on edelleenkin "en tiedä" -tasoa. Minä puolestani olen jo useamman kuukauden panostanut uudelleen suhteeseemme ja haluaisin sen jatkuvan (menettämisen pelostako?), mutta vaimon mielestä parisuhteeseen panostaminen (eli huomioiminen, koskettelu, jne) tuntuu lähinnä kiusalliselta. En siis saa vastakaikua.
Eli jumissa ollaan. En tiedä, onko tämä nyt eron ensimmäinen aste, ja totutellaanko tässä nyt vain tulevaan eroon? Vai onko meillä ehkä toivoa uudelleensytyttää suhteemme ja rakkautemme? Vaimon kommentti vain on, että tunteet ovat hävinneet...kuolleet tai ehkä vain hautautuneet.
Ideoita?
Jumissa!
10
2205
Vastaukset
- Laritsa M
Ei liitosta mitään tule, jos siitä ei tule mitään. On lupa toivoa pikkumiehille kaikkea hyvää.
- tuttua
Sanoisin, että vaimosi on ihastunut työkaveriinsa, tuollainen on olevinaan aina alussa vain "viatonta". Ja sinua kohdellaan niin, että joudut tuntemaan epäilyistäsi huonoa omatuntoa.
Vaimosi halunnee ajatella että tunteet ovat kuolleet jne. Näin hän voi ikäänkuin "oikeuttaa" itselleen touhunsa työkaverinsa kanssa. Onhan se jännittävää, imartelevaa, kutkuttavaa. Siltä ei tutun kumppanin kanssa tunnu.Mutta elämä on 90 % arkea!
Ei kannata kauheasti anella, kysellä, kosketella. Ole oma itsesi, huolehdi lapsista, ole ystävällinen, panosta perheeseen. Lapsenne ovat pieniä, tuossa elämänvaiheessa parisuhde on tärkeä, mutta jää kuitenkin vähän taka-alalle.Ja se on ihan normaalia.Näytä vaimollesi mitä hän voisi menettää.Hänellä voi olla vain ohimenevä kriisi, älä sinä tee siitä lopullista.
Toivoa on aina, ja ne tunteetkin voivat löytyä, mutta pakottaa et vaimoasi voi. Ja sinun täytyy olla tosi vahva nyt- sladomir
Jep tutulta kuulostaa,tilanne just sama täälläkin mutta tekstaria en ole havainnut :D. Alettiin seurusteleen ja muutettiin yhteen niin ettei vaimoni kerennyt asua omillaan ollenkaan.Nyt sitten haluaa kokeilla pärjääkö omillaan.Tuntuu niin helvetin "hyvältä" ku on talo ja piha on saatu sille mallille että ens kesänä ei tarvis enää värkätä niin sitten tulee tämä. Vaimoni seksihalut on olemattomat ainakin mun kanssa, aina on seksi toiminut hyvin ja sekin loppu kuin seinään,kuulemma kiusallista ku koitan kosketella....on tää syvältä!!!. Toista miestä ei ole ja sen uskonkin kun aikaa siihen ei oliskaan. Se vaan ihmetyttää että jos perhe perustetaan niin miksi sen merkitys vähenee ku lapset alkaa oleen lähellä kouluikää,itse en oo missään vaiheessa aatellu eroa millän muotoa,aika huonosti saa mennä ennenkuin ite siihen alkaisin. Mutta jos toinen haluua niin mitäs siinä voi......
- 38v aviossa
sladomir kirjoitti:
Jep tutulta kuulostaa,tilanne just sama täälläkin mutta tekstaria en ole havainnut :D. Alettiin seurusteleen ja muutettiin yhteen niin ettei vaimoni kerennyt asua omillaan ollenkaan.Nyt sitten haluaa kokeilla pärjääkö omillaan.Tuntuu niin helvetin "hyvältä" ku on talo ja piha on saatu sille mallille että ens kesänä ei tarvis enää värkätä niin sitten tulee tämä. Vaimoni seksihalut on olemattomat ainakin mun kanssa, aina on seksi toiminut hyvin ja sekin loppu kuin seinään,kuulemma kiusallista ku koitan kosketella....on tää syvältä!!!. Toista miestä ei ole ja sen uskonkin kun aikaa siihen ei oliskaan. Se vaan ihmetyttää että jos perhe perustetaan niin miksi sen merkitys vähenee ku lapset alkaa oleen lähellä kouluikää,itse en oo missään vaiheessa aatellu eroa millän muotoa,aika huonosti saa mennä ennenkuin ite siihen alkaisin. Mutta jos toinen haluua niin mitäs siinä voi......
Tämä nykyinen yhteiskunta kun suorastaan ilkamoi ihmisten, varsinkin jätetyn tunteilla. Erot on helppo toteuttaa, kun jaksaa käydä valehtelemasa sosiaalitantoille paskaa. Sieltä saa tukea ja monelta muultakin luukulta ja rahaakin irtoaa turhan helposti. On suorastaan sairasta perustaa perhe ja ensi mäen tullessa onkin muka kyllästynyt, ei rakasta. Eipä oikeasti tainnut koskaan rakastaakkaan kunhan leikki. Tähänkö me kasvatamme lapsemme? Ellei kotona vaadita huolehtimista mistään, edes oman huoneen siivoamisesta,ei sitä perheessäkään osaa huolta kantaa eikä nimenomaan viitsi yrittääkkään.
Suorastaan oksettaa nämä hyväksikäyttäjät. Ensin avio/avopuoliso, sitten yhteiskunta. Äiti sadessaan lapset voi elellä ihan mukavasti yhteiskunnan tuilla ja isä jätetään vaille oikeuksia, jos äiti sattuu sille päälle, ei edes tapaamisia saada valvottua toteutumaan.
Viime yö oli asunnottomien yö. Moniko isä siellä "ringissä" istuikaan avioeron seuraamuksien jälkeen. On merkillistä, että moneen asiaan tarvitaan harjoittelua ja oppimääriä, mutta perheen perustamiseen ei. No, siinähän kärsii useimmiten vain lapset, kun liitto vinksahtaa raiteiltaan. Olis sosiaalitantoilla ja ministereillä ideoinnin paikka, että edes kokeiltaisi "esikoulua" avioliittoon. Ei näytä edes vuosien yhdessä asuminenkaan auttavan, kun "kasvetaan erilleen" heti ensimmäisen ylämäen.
Paatosta, no niin on. Valvoin viikonloppuna 2v kanssa, kun hoitelin naapurin erolasta ja äiti unohtui kauppareissulta viihteelle. Isä jäänyt eri paikkakunnalle työpaikkaansa. Pakosta näkee liikaakin, kun pitkään talossa asuneena tulee uusi asukas ja lapsen kanssa (osaketalo ja aika paljon yhteistä puuhaa esim. talkoita ja kukkapenkkien laittoa). Ei osaa kulkea ohi kuuntelematta lapsen iloista juttelua päivän tapahtumista.
- petetty
Nostan hattua sinulle joka haluat yrittää. Mielestäni liian helposti hakeudutaan vieraisiin kun ei edes yritetä ongelmista puhua tai niille mitään tehdä. Oma avioliittoni katosi toiseen naiseen, mies ei kertonut olleensa tyytymätön ja minä en sitä tyhmyyksissäni huomannut.
Mutta yksin et voi yrittää, kyllä vaimon pitää myös haluta yrittää. Juuri oikeilla keinoilla olet halunnut mielestäni yrittää (huomioiminen koskettelu jne). Vaimosi kommentit tuntuvat tylyiltä ja vievät halua yrittää :( - vaihtoehdot?
Kiitos kommenteista. Aivan kuten "tuttua" sanoi nyt pitäisi olla vahva, huolehtia arjesta ja näyttää parhaat puolet.
MUTTA itsestäni tämä tuntuu paitsi vaikealta niin myös täysin vieraalta. Miltä minä näytän ulospäin jos teen niin? Haluaisko ja arvostaisiko vaimoni sellaista nössöä, joka on olevinaan sitä parempi puoliso mitä enemmän vaimo satuttaa?
Eniten mieleni tekisi riuhtaista itseni ulos tilanteesta ja jättää vaimoni kokemaan yh-arkea. Toisaalta taas haluan tukea häntä tässä kriisissä ja huolehtia perheestä. En tiedä, täysin skitso tilanne!
Nyt vaimolleni on ehkä tullut huono omatunto tekemisistään, ja jollain tavalla yrittää hyvittää sitä minulle (sääliä ehkä?). - Hätäinen
Meillä oli tilanne samanlainen. Nuorena tavattiin ja tehtiin lapset. Talon rakennus ja kummankin ura. Yhteinen aika oli loppu. Vaimo muuttui kylmäksi. Sama "en tiädä" vastaukset. Yritin kyllä kans "lämmintä linjaa" mutta ei minkään moista vastakaikua. Muutin kokeeksi pois. Asiat vain huononi. Ei pystytty puhumaan edes sitä vähää mitä ennemmin.
En koskaan ole ollut mustasukkainen, mutta kysyin kuitenkin, oliko muita. Vastaukseksi sain että olisi voinut olla. Vaimolla oli minun nimissä puhelin ja tilasin laskun erittelyn. Puheluita ja tekstiviestejä oli useita päivittäin. Kuulema oli vain tuttu joka auttoi vaikeana aikana. Olen aika suoraviivainen ja kysyin suoraan yritetäänkö vielä. Vaimon vastaus oli tyly ei.
Nyt on avioero selvä. Kummallakin on omat asunnot. Lapset asuvat exällä, mutta ovat minun kanssa kolmisen päivää viikossa. Lapset ovat ottaneet eron suhteelisen hyvin. Ero oli loppujen lopuksi helppo prosessi. Omaisuus jaettiin hyvässä hengessä ja olemme nyt hyvissä puheväleissä.
Kuitenkin nyt kaduttää etten tehnyt asioiden eteen enempää. Exällä ei ole uutta eikä vissin koskaan kummempaa ollutkaan. Koin kuitenkin että en rupee pyyteleen rakkautta. Nyt olen sitä mieltä että olis pitäny pysyä kotona eikä muutta edes kokeeksi pois. Pyrkiä vaan olemaan enemmän läsnä ja antaa exälle aikaa selvittää ajatuksensa. En tiädä olisiko se johtanut uudellen toistemme löytämiseen mutta nyt tuntuu että hosuimme.
Neuvoni on että annat vaimollesi aikaa miettiä omia tunteitansa ja pyri olemaan oma itsesi. Älä lähde riitelemään. Pyri pitämään maltti keskusteluissa ja anna vaimon puhua. Älä vänkää vastaan vaan kuuntele ja anna purkaa pahaa oloa. - terapeutille
perheterapeutille! Alkaa ainakin asiat selviämään ja ratkaisuja löytymään.
- ???
Valitettavasti terapeutit ei siinä auta jos vaimosi rakkaus on kuollut
- vaimo
surkealta tuntuu, tiedän sen. Ja avuttomalta. Mutta. Se, mitä voit tehdä, on tehdä itsestäsi haluttavampi, huomioida vaimosi kekseliäästi ja ennenkaikkea olla äärimmäisen hyvä ja lempeä isä lapsille. Niitä vaimosi ei voi olla huomaamatta ja pistää kyllä ajattelemaan.
Haluttavampi- satsaa ulkonäköön. Käy hyvällä parturilla. Hanki laadukkaat ja itsellesi sopivat vaatteet ammattitaitoisen myyjän opastuksella. Kiinnitä huomiota henkilökohtaiseen hygieniaan. Käyttäydy hyvin, ja aikuisen miehen tavoin, mutta älä liioittele. Ole oma itsesi.
Huomioi vaimosi kekseliäästi- Lasi viiniä illan televisiokatselun aikana, kuumaa kaakaota, kysy saako hieroa jalkoja (Ja muista pysyä jaloissa!), hanki lastenhoitaja illaksi ja tilaa hyvästä ravintolasta pöytä ja menette kahdestaan syömään, vuokraa hyvä komedia (nauru on suhteelle balsamia), hanki vaimollesi aika kasvohoitoon, manikyyriin tai kampaajalle, kokoa retkikori ja sano, että menette nyt metsään retkelle ja haluaako hän kenties tulla mukaan? Hyvät eväät ja nuotio.. Kekseliäisyyttä peliin! Tiedät itse, mitä vaimosi voisi arvostaa.
Ole hyvä isä - lue lapsille, ota mukaan kauppaan, älä riitele, älä huuda kohtuuttomasti, ota muksut mukaan puistoon ja anna vaimolle omaa aikaa kotona yksin, juttele lasten kanssa.
Avioliittoon kuuluu hyviä ja huonoja aikoja, joten älä vaivu epätoivoon. Eron ottamisen kynnys on useimmille hyvin korkea. Tee sinä parhaasi, että vaimosi alkaa nähdä sinun hyvät puolesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762051Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361718Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101389Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591187Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2251180Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161030- 60955
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58951