Kirjoitin tuonne murrosikäisten palstalle tyttöni sijoituksesta perhekotiin, syyt oli monet ja vuosien aikana kasaantuneet.
Hain apua hänelle ja itselleni kaikista mahdollisista ja mahdottomista tahoista ja mikään ei autanut. En ala tässä toistamaan taas kaikkia, mutt minä paloin loppuun, vaikka ei saisi huoli lapsestani ja avuttomuus kaiken edessä sai minut voimaan pahoin, en nukkunut kun pelkäsin ja odotin kotiin, kaikki ystävät omat harrastukset jäi, kun keskityin vain häneen ja hänen vointiinsa.
Olen äärettömän surullinen että hänet sijoitettiin perhekotiin ja samalla myös helpottunut koska nyt hän on turvassa.
Olen ihan tavallinen ihminen en juoppo MTT-ongelmainen ja silti näin kävi.
Ei kaikki vanhemmat ole huonoja vaikka lapsi joutuukin huostaan ei saisi syyllistää.
Kertokaa jos teillä on kokemusta perhekodeista, saadaanko myönteisiä tuloksia aikaan rajattoman nuoren kanssa?
Sijoitus
21
1896
Vastaukset
- hei
Meillä tuttavaperheen lapsi alkoi 15 vuotiaana olla niin mahdoton, ettei mitkään säännöt pitäneet ja alkoi tulla jo hashiksen polttoa ym. Vanhemmat vaativat huostaanottoa ja lapsi meni perhekotiin, hyvin tiukkaan sellaiseen. Vuoden päästä kotiutettiin täysin toinen tyttö. Nyt ikää 17 ja koulu ym velvollisuudet sujuu hyvin. Näyttäisi siltä että on päässyt elämän syrjään kiinni, jota ei olisi ilman tiukkaa prhekotia päässyt. Vanhemmat ovat joskus täysin voimattomia tällaisten lasten kanssa, kun ei tavallisessa perheessä pysty jatkuvaan valvontaan, niinkuin laitoksissa.
Toivotaan että teilläkin lapsi tulisi järkiinsä ja pääsisi rankasta murrosiästä kunnialla ohi. - mutta mutta
se vaatii kodilta sitä että rajoista pidetään kiinni ja eletään sovitusti.
Hyvin harvoin sellaiset vanhemmat kykenevät niitä rajoja antamaan jotka jo aikaisemmin ovat päästäneet asiat siihen pisteeseen että perhekotielämä on edessä.
Kun kerran on päästänyt lasen hyppimään silmilleen,sitä on erittäin vaikea enää korjata.
Perhekodissa käyttäytyvät hyvin kun siellä on selkeät säännöt mutta kun tullaan lomille kotiin niin sama meno jatkuu kuin ennenkin ja vanhemmat levittelee käsiään eivätkä voi mitään.- äiti
Meidän suurin ongelma on se ettei yhteishuoltajuus pelaa, jos minä kiellän jotain tai laitan arestiin en anna rahaa otan kännyn pois jne.
Painutaan isän luo että äiti on ilkee ja siellä saa sitten tahtonsa läpi, koska isän mielestä äiti on ilkeä noita.
Ja näin se sitten jatkuu......ei auta sossun puheet isälle ei mikään.
Sitten kun lapsi on vaikeuksissa niin sanoo vain ettei se hänelle kuulu hän katkaisee välit kokonaan tyttöön.
- reservi
minua ihan pikkasen tökki pyyntösi ettei saa syyllistää...
ei niin, että haluaisinkaan. ymmärrän oikein hyvin mitä on taistella murrosikäisen mielitekoja vastaan, sainhan siitä jo syyt niskaanikin täällä joltakin biolta, jonka mielestä aivan liikaa keskityn murkkuni oikutteluun.
mutta kun itsekin syytät lapsesi isää... hän antaa myöten...ei puheet tehoa.... ja sitten hylkää lapsen...
jopa se juoppo retkukin on tavallinen ihminen. ja tekee tietämättään melkoista pahaa.
eikö siis nykyään saa nostaa peiliä ihmisen eteen? eikö saa osoittaa missä meni pieleen?
minkä oli voinut/voisi jatkossa tehdä toisin?
sillä ei kukaan kai tahallaan ja tietoisesti lastaan vaurioita. ja silti lapset kärsivät.
eikö siitä saa puhua??- alkoholistin lapsi
ja sen takia niin pirun katkera?
Miksi et aukaise silmiäsi ja korviasi, lue lehtiä ja kirjoja: ei kaikki huostaanotot ole vanhempien päihderiippuvuuden tai mielenterveydellisten syiden takia!
Miksi et huomaa, moni raittiin, ns. "kunnollisen" perheen lapsi sortuu päihteisiin!
Reservi: Mikä sinua vaivaa? - reservi
alkoholistin lapsi kirjoitti:
ja sen takia niin pirun katkera?
Miksi et aukaise silmiäsi ja korviasi, lue lehtiä ja kirjoja: ei kaikki huostaanotot ole vanhempien päihderiippuvuuden tai mielenterveydellisten syiden takia!
Miksi et huomaa, moni raittiin, ns. "kunnollisen" perheen lapsi sortuu päihteisiin!
Reservi: Mikä sinua vaivaa?onko sinulla ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa?
etkö osaa lukea vai kirjoitanko niin epäselvästi, että sinulle on aina väännettävä mielipiteeni rautalangasta?
kysyin vain miksei saa vaatia vanhempaa vastuuseen! miksi on väärin syyllistää aikuista ja kysyä mikä meni pieleen!
jos se sinusta on alkoholistiksi tai mielenterveysongelmaiseksi syyttämistä, niin minusta sinulla on iso ymmärtämisen ongelma. - äiti
reservi kirjoitti:
onko sinulla ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa?
etkö osaa lukea vai kirjoitanko niin epäselvästi, että sinulle on aina väännettävä mielipiteeni rautalangasta?
kysyin vain miksei saa vaatia vanhempaa vastuuseen! miksi on väärin syyllistää aikuista ja kysyä mikä meni pieleen!
jos se sinusta on alkoholistiksi tai mielenterveysongelmaiseksi syyttämistä, niin minusta sinulla on iso ymmärtämisen ongelma.Meni tämäkin keskustelu? Kysyin alussa jotain asiallisesti.
Sain myös asiallisia vastauksia.
Vain lapseni hänen isänsä ja minä tiedämme asioiden oikean laidan ja meistäkin jokainen katsoo sitä omasta vinkkelistä.
Jos lukisit tuonne ketjun loppuun kirjoittamani viestin siellä ilmaisen mitä mieltä olen itsestäni.
Mutta koska jo nyt syytän ihan tarpeeksi itseäni ja varmasti olen tuhat kertaa miettinyt mikä on mennyt pieleen ja en varmasti ole onnistunut äitinä niin silloin kun saa vielä syyllistämistä ja näitä katso peiliin kommenteja niin ei se ainakaan rakentava vastaus ole.
Mieti miltä se tuntuisi omalla kohdallasi?
Jos olet surullinen huolissasi, tunnet olevasi huono ja epäkelpo ihminen ja rakastamasi ihminen voi huonosti, niin siihenkö toivoisit jonkun vielä kaatavan roskiksen niskaasi?
Onko sinun nyt hyvä olla?
Joka tapauksessa kaunista ja aurinkoista syyspäivää sinulle. - Kaikissa sinun
reservi kirjoitti:
onko sinulla ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa?
etkö osaa lukea vai kirjoitanko niin epäselvästi, että sinulle on aina väännettävä mielipiteeni rautalangasta?
kysyin vain miksei saa vaatia vanhempaa vastuuseen! miksi on väärin syyllistää aikuista ja kysyä mikä meni pieleen!
jos se sinusta on alkoholistiksi tai mielenterveysongelmaiseksi syyttämistä, niin minusta sinulla on iso ymmärtämisen ongelma.jutuissasi huokuu aina biovanhempien syyllistäminen. Kuka tahansa tänne kirjoittaa oman tarinansa, niin AINA SINÄ JOLLAIN TAVALLA yrität todistaa, että on joko päihderiippuvainen tai mielenterveysongelmainen.
Tiedätkö: ei ole näiden vanhempien vika sinun äitisi juomiset ja hänen mielenterveytensä heikko tila. Eikä ole näiden vanhempien vika, jos sinua ei huostaan otettu. Mene psykologille tai psykiatrille puhumaan ongelmistasi. Älä syytä sinulle ihan ventovieraita ihmisiä, joiden elämän tilanteesta sinulla ei ole hajuakaan! - riitelyä ole
äiti kirjoitti:
Meni tämäkin keskustelu? Kysyin alussa jotain asiallisesti.
Sain myös asiallisia vastauksia.
Vain lapseni hänen isänsä ja minä tiedämme asioiden oikean laidan ja meistäkin jokainen katsoo sitä omasta vinkkelistä.
Jos lukisit tuonne ketjun loppuun kirjoittamani viestin siellä ilmaisen mitä mieltä olen itsestäni.
Mutta koska jo nyt syytän ihan tarpeeksi itseäni ja varmasti olen tuhat kertaa miettinyt mikä on mennyt pieleen ja en varmasti ole onnistunut äitinä niin silloin kun saa vielä syyllistämistä ja näitä katso peiliin kommenteja niin ei se ainakaan rakentava vastaus ole.
Mieti miltä se tuntuisi omalla kohdallasi?
Jos olet surullinen huolissasi, tunnet olevasi huono ja epäkelpo ihminen ja rakastamasi ihminen voi huonosti, niin siihenkö toivoisit jonkun vielä kaatavan roskiksen niskaasi?
Onko sinun nyt hyvä olla?
Joka tapauksessa kaunista ja aurinkoista syyspäivää sinulle.et vaan ota vastaan sitä oikeanlaista arvostelua joka on myös "reserviltä" sinulle elämän tärkeä ohje.
Asiallisiksi vastauksiksi näet ne jotka sivuavat omaa vaikeyttasi, niinkö sen tulkitset?
Ainahan voi syyttää itseään oli se mikä kömmähdys tahansa.
Lapsen kasvatus on sellaista joka lähtee heti käyntiin kun lapsi on vielä kohdussa.
Lapsen kasvatus on johdonmukaista, vaativaa joskus jopa ankaraakin kuten sinulla nyt on kohdallasi elämänvaihe jossa ei toivotut asiat eri syistä saanut ne kasautumaan harteillesi ja ilman ymmärtämystä.
Myös on pidettävä huoli että se mitä kielletään, sovitaan ym. niin myös toteutetaan. Kun esim. kiellät keksipurkin tyhjentämisen syömällä niitä juuri ennen ruokailua niin se on myös sinun velvollisuus valvoa että näin ei tapahdu. Tämä pieni viaton esimerkki josta sitten kasvaa ne suuret ja vaikeat esimerkuit joita perheessäsi on.
On siis aihetta katsoa peiliin ja miettiä mitä olet sanoillasi saanut aikaan joista on tullut tekoja sinun roskikseen jotka sitten saat niskaasi.
Miksi sitten me lasten "ryöstäjät" onnistumme palauttamaan takaisin koteihin niitä uudelleen syntyneitä lapsia/nuoria. Mieti hiukan mikä siinä piilee voimana jolla lapsi saa sen ymmärtämyksen jota ei omassa kotona ole saanut.
Aina ei onnistuta mutta aika hyvin kuitenkin.
Sinä olet onnistunut äitinä mutta asiat ovat menneet jostakin syystä pieleen jonka sanot itsekkin että te tiedätte asioiden oikean laidan.
Myös että olemme yksilöitä sitä et voi kieltää ja näinollen asit myös vaikuttavat yksilöllisesti.
Ota vielä kerran asioita pohdittavaksi ja ratkaiskaa ne tulevaisuutta ajatellen niin että myös sinulla on hyvä olla. Kun voit hyvin niin lapsi/nuorikin voi hyvin ne tunteet kulkevat käsikädessä. - äiti
riitelyä ole kirjoitti:
et vaan ota vastaan sitä oikeanlaista arvostelua joka on myös "reserviltä" sinulle elämän tärkeä ohje.
Asiallisiksi vastauksiksi näet ne jotka sivuavat omaa vaikeyttasi, niinkö sen tulkitset?
Ainahan voi syyttää itseään oli se mikä kömmähdys tahansa.
Lapsen kasvatus on sellaista joka lähtee heti käyntiin kun lapsi on vielä kohdussa.
Lapsen kasvatus on johdonmukaista, vaativaa joskus jopa ankaraakin kuten sinulla nyt on kohdallasi elämänvaihe jossa ei toivotut asiat eri syistä saanut ne kasautumaan harteillesi ja ilman ymmärtämystä.
Myös on pidettävä huoli että se mitä kielletään, sovitaan ym. niin myös toteutetaan. Kun esim. kiellät keksipurkin tyhjentämisen syömällä niitä juuri ennen ruokailua niin se on myös sinun velvollisuus valvoa että näin ei tapahdu. Tämä pieni viaton esimerkki josta sitten kasvaa ne suuret ja vaikeat esimerkuit joita perheessäsi on.
On siis aihetta katsoa peiliin ja miettiä mitä olet sanoillasi saanut aikaan joista on tullut tekoja sinun roskikseen jotka sitten saat niskaasi.
Miksi sitten me lasten "ryöstäjät" onnistumme palauttamaan takaisin koteihin niitä uudelleen syntyneitä lapsia/nuoria. Mieti hiukan mikä siinä piilee voimana jolla lapsi saa sen ymmärtämyksen jota ei omassa kotona ole saanut.
Aina ei onnistuta mutta aika hyvin kuitenkin.
Sinä olet onnistunut äitinä mutta asiat ovat menneet jostakin syystä pieleen jonka sanot itsekkin että te tiedätte asioiden oikean laidan.
Myös että olemme yksilöitä sitä et voi kieltää ja näinollen asit myös vaikuttavat yksilöllisesti.
Ota vielä kerran asioita pohdittavaksi ja ratkaiskaa ne tulevaisuutta ajatellen niin että myös sinulla on hyvä olla. Kun voit hyvin niin lapsi/nuorikin voi hyvin ne tunteet kulkevat käsikädessä.teitä osaavia ihmisiä riittää, kiitos kannustuksesta.
Ajatella että minäkin olen kolmen lapsen äiti ja kaksi heistä on ihan hyvin menestyneitä elämässään ja niin tulee tämä kolmaskin pärjäämään.
ihana kun on noin ymmärtäväisiä ihmisiä joiden kanssa voi keskustella aivan kuin olisi toiselta planeetalta voisi verrata aaltopituutta.
- ellu4024
Samanlaista taistelua minullakin oli toisen lapseni kanssa ja lopulta päädyttiin siihen, että hän siirtyy asumaan perhekotiin. Meillä kaikki on mennyt yli odotusten. Olin aivan loppuun palanut tämän lapsen kanssa, ei minullakaan ollut mitään harrastuksia. Tuntuu tietysti kauhealta kun on joutunut tekemään tällaisen ratkaisun, mutta joskus elämä riepottaa näin. Ei minullakaan ole ollut koskaan ongelmia alkoholin tai huumeiden kanssa. Olen ihan tavallinen työssäkäyvä äiti, jolla on yksi lapsi kotona. Ex-mies eli lapsien isä ei paljoa ota kantaa lasten asioihin ja hyvä niin. Parempi kun pysyy omien ongelmiensa kaukana meistä.
Tähän asti perhekodissa on mennyt todella hyvin. Myös kotilomat sujut hyvin. Eli kyllä näyttää siltä, että lapsi on sisäistänyt jotakin. En ole häntä hylännyt, hän on omalla tavalla mukana jokapäiväisessä elämässäni.- äiti
tietenkin kun lyhyesti kirjoitta ongelmasta niin siinä on vain jäävuoren huippu. Enkä min aio koko elämän kirjoa tähän selvittämään tai miksi syytän lapsen isää.
Mutta joka ainoan palaverin, lääkärit nuorisopsykiatrisen, sosiaalin jne oeln hakenut apua!!!
Missä se isä on silloin ollut? Missä se oli kun lapsi makasi sairaalassa alkoholimyrkytyksessä, miksi se ei tullut vaikka soitin?
Ei rakkaus ole vain rahan antamista ja lupa tehdä mitä päähän juolahtaa.
Olen kyllä katsonut peiliin ja voin jokaiselle tunnustaa että olen epäonnistunut kasvattaja, huono äiti epäkelpo yksilö ihan mitä vaan hullu jne...mutta tein ja teen parhaani lapseni eteen ja rakasta, välitän hänestä enkä ole hylännyt, sijoitus on vapaaehtoinen ja väliaikainen.
Isä voi olla vaikka pyhimys sen tähden että minä morkkaan häntä lukijoiden mielestä.
Minä kirjoitin tänne jotta kuulisin kokemuksia niiiltä jotka toimivat sijaisperhein tai joiden lapsi on sijoitettuna.
KIITOS ELLU SINULLE!!!
tämä vastaus oli ketjuun yleensä. - Ent.sioitettu myös
äiti kirjoitti:
tietenkin kun lyhyesti kirjoitta ongelmasta niin siinä on vain jäävuoren huippu. Enkä min aio koko elämän kirjoa tähän selvittämään tai miksi syytän lapsen isää.
Mutta joka ainoan palaverin, lääkärit nuorisopsykiatrisen, sosiaalin jne oeln hakenut apua!!!
Missä se isä on silloin ollut? Missä se oli kun lapsi makasi sairaalassa alkoholimyrkytyksessä, miksi se ei tullut vaikka soitin?
Ei rakkaus ole vain rahan antamista ja lupa tehdä mitä päähän juolahtaa.
Olen kyllä katsonut peiliin ja voin jokaiselle tunnustaa että olen epäonnistunut kasvattaja, huono äiti epäkelpo yksilö ihan mitä vaan hullu jne...mutta tein ja teen parhaani lapseni eteen ja rakasta, välitän hänestä enkä ole hylännyt, sijoitus on vapaaehtoinen ja väliaikainen.
Isä voi olla vaikka pyhimys sen tähden että minä morkkaan häntä lukijoiden mielestä.
Minä kirjoitin tänne jotta kuulisin kokemuksia niiiltä jotka toimivat sijaisperhein tai joiden lapsi on sijoitettuna.
KIITOS ELLU SINULLE!!!
tämä vastaus oli ketjuun yleensä.Oma veljeni kasvoi teinivuodet perhekodissa ja hyvin meni. Veljeni tosin sortui huumeisiin ja ajautui vääränlaiseen kaveripiiriin, mutta hänet saatiin irrotettua siitä ja turvaan.
Ymmärrän tuon, että aina vanhemmat eivät tee kaikkeansa lapsen eteen...menevät sieltä mistä aita on matalain...haluavat olla kavereita ja ottamatta aikuisen vastuuta (mitä ilmeisesti lapsesi isä tekee?). Näin oli meilläkin, koskien molmpaa veljeäni. Sen siaan, että ongelmiin olisi puututtu, niitä hyssyteltiin ja tuettiin!
Tosin omat vanhempani ovat alkoholisteja...joten en tiedä...
Tarkoitukseni oli vain sanoa, että perhekodista voi kyllä tulla takaisin muuttunut nuori. Tosin, se riippuu myös paljon nuoresta itsestään...mitä hän päättää elämällään tehdä.
- Pirjo Pietilä
Uskon, että teit aivan oikein lapsesi eteen.
Kerron sinulle hieman tarinaani. Minä väsyin vuonna -97 ja lapseni, silloin 9 ja 10-vuotiaat, otettiin huostaan. En väsynyt lapsiini, vaan taloudellinen tilanteeni oli ollut vuosia heikko, opiskelin ja kuljetin lapsiani harrastuksissa.
Kun lapseni otetiin huostaan, opiskeluni loppui, minä masennuin täysin ja syrjäydyin.
Lasteni sijoituspaikka oli todella huono ja kaukana luotani. Sieltä nuorimmainen tyttöni täytettyään 12-vuotta, otti sosiaalitoimistoon yhteyttä ja pääsi toiseen, koulukaverinsa, perheeseen. Toinen tyttöni pääsi seuraavana vuotena siskolleni ja alkoi voida paremmin kuin tässä ensimmäisessä sijoituksessa. Samoihin aikoihin aloin odottaa pahnan pohjimmaista, ja nuorempi tyttöni tuli myös Espooseen, ensin nuorisokotiin ja sieltä luoksemme. Minulla oli siis vauva, hänen isänsä, ei mikään helppo tapaus, alkoholisti, ja sitten 13-vuotias tyttöni, itse ihan rikki ja taloudelliset huolet valtavat.
Joten täytettyään 15-vuotta, hän tapasi kaverin, jolla oli oma asunto ja koulunkäynti sai jäädä. Kaikkea muuta "mukavaa" sattui hänen kohdalleen. Tytölläni oli aivan ihanat opettajat ja nyt meillä oli todella ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä, joten pystyimme yhteistyöllä saamaan tytön huostaan ja nuorisokotiin. Hän on ollut siellä nyt 2 vuotta ja on aivan ihana tyttö. Seurustelu on loppunut, koska tyttöni katsoi, ettei sillä voi olla tulevaisuutta.
Mutta et arvaa, kuinka surullinen olin sillon, kun tyttöni otettiin uudelleen huostaan. Mutta mitään muuta ratkaisua ei ollut. Samaan aikaan oli eroprosessi nuorimman lapseni isän kanssa käynnissä.
Nuorisokoti, missä tyttöni on, sijaitsee kahden tunnin junamatkan takana. Tyttöni käy joka viikonloppu luonani, soittelee päivittäin ja meidän yhteydenpitoa tuetaan. Ja siellä nuorisokodissa on todella hyvä ja ammattitaitoinen henkilökunta.
Voimia sinulle!- äiti
Kiitos kun uskalsit kertoa kokemuksistasi tällä palstalla ja jakaa ne kanssani. Ei sitä kukaan voi ennustaa kuinka elämä menee, ylensä jokainen meistä pyrkii tekemään parhaansa sillä kokemuspohjalla, tiedoilla mitkä on käytettävissä, jälkiviisaus ei auta on vain katsottava eteenpäin ja tehtävä parhaansa.
Niin sinäkin olet tehnyt ja nyt kaikki on kohdallanne paremmin. Uskon että mekin selvitään.
Hyvää jatkoa sinulle ja voimia.
Kiitos tosi paljon tiedän ettemme ole yksin.
- 14 v:n äiti myös
Tässäpä tämä juttu tännekkin:
Minun piti vastata sinulle jo ajat sitten, mutta vasta nyt sain aikaa.
Meillä tytär kävi myös karkureisulla, ikää oli vajaa 14. Ensimmäiseltä löydettiin ajoissa, noin viikossa, kotiin ihan oman salapoliisityön tuloksena, oli n. 600 kilometrin päässä kotoansa. Oli aika outoon seuraan joutunut. Kaveri hänellä jäi aikaisemmin reissusta pois, mutta tämä meidän neiti sen sijaan jatkoi matkaa.
Puoli vuotta tämän ensimmäisen reissun jälkeen tyttö lähti toiselle reissulle, mutta pysyikin kotikaupungissa koko ajan. Kaupunki on kuitenkin aika suuri ja täynnä lähiöitä mihin piiloutua. Viikon reissun jälkeen saimme kiinni ja toimme kotiin, mutta lähti samantien uudestaan. Sitten tehtiinkin jo kiireellinen huostaanottopäätös. Ajatuksena oli, että se tehostaisi poliisin toimintaa, mutta todellisuudessa sillä ei ollut poliisin toimintaan mitään tehoa. Itse sitten saimme taas viikon päästä tytön kiinni. Toimitimme päivystäville sosiaaliviranomaisille poliisilaitokselle. Kävin hakemassa tytölle vaattteita ja koulukirjat kotoa mukaan ja tyttö haettiin nk. perhekotiin. Meni varmaan pari viikkoa ennen kuin näimme tytön taas. Puheluitakaan ei soitettu kuin kaksi tuona aikana. Perhekodissa oli aika tiukat säännöt. Kiireellistä jatkettiin muutamalla viikolla ja tyttö viettikin aikaa perhekodissa noin kuukauden ajan.
Heti perhekodista tultuaan olisi ollut taas lähdössä karkureissulle uudestaan, mutta oman tyhmyytensä takia jäi jostakin kiinni ja toimitettiin kotiin, poliisin toimesta. Seurana taas sellaisia nuoria, jotka olin jo aiemmin luokitellut epäluotettavaksi. Sen jälkeen laitoimme nuoren junalla sukulaisille, missä hän olikin sitten noin kuukauden ajan. Paria viikkoa ennen koulun alkua, hoksasi sitten, ettei ole koko kesänä ollut kotona juuri lainkaan ja alkoikin jo pyytämäään josko voisi kotiin tulla. Vielä sattui niin, että tyttö pieksettin ja ilmeisesti häpesi kasvojansa niin pahasti, että meni taas karkuun. Kohtalo puuttui peliin ja poliisit toivat kotiin puoli tuntia sen jälkeen, kun itse olin etsinnät lopettanut. Laitoimme pahoinpitelyn poliisille ja tytön taas maaseudulle vähäksi aikaa. Keskusteltiin, siitä ettei voi koko elämäänsä juosta karkuun ikäviä asioita. Niitä tulee aina eteen ja ne on pakko vain oppia kohtaamaan, olivat sitten kuinka ikäviä. Tuon jälkeen onkin ollut aika rauhallista, muutaman kerran on jäänyt kiinni alkoholista, pari kertaa ollut luvalla yötä pois kotoa ja koulussakäyntikin sujuu tai siis ainakin on koulussa läsnä. Numerot ei vielä päätä huimaa, mutta mennään askel kerrallaan eteenpäin.
Minä uskon, että sijoitus auttaa kunhan vain tyttöä ei pidetä laitoksessa liian kauan aikaa. Kotona on kuitenkin loppujen lopuksi aika kiva olla verrattuna laitoksiin.
Totuus tuollaisissa on se, että kauheallehan se tuntuu, mutta jos et kerran muuta pysty enää tekemään, niin se on se viimeinen oljenkorsi mihin tarttua.
Voimia sinulle tyttösi kanssa. Vuoden päästä neiti on varmasti jo ihan toinen ihminen. - Äiti 4:lle
Poika 14 v on ollut sijoitettuna 3 kuukautta pienryhmäkotiin. Muuta vaihtoehtoa ei enää ollut, kun kalja ja huonot kaverit veivät mukanaan. Olen hakenut apua kaikista mahdollisista paikoista. Merkit on oleet näkyvissä jo pitkään, mutta viime kesänä sitten repesi. Meillä vain ei ollut mitään hankaluuksia pojan kanssa kotona. Käyttäytyi aina fiksusti, mutta kaveripiiri olikin sitten eriasia. Kaikki mahdollinen tehtiin, mitä joku vaan keksi ehdottaa.
Apua sain poliisilaitoksen sosiaalityöntekijältä, joka heti ymmärsi hätäni ja huoleni. En olisi jaksanut yhtään enempää valvottua yötä lisää.
Pojan isälle olen soittanut vuosien aikana varmaan sata puhelua, ja kertonut pojan ongelmista. Joka kerta yhtä hämmästynyt: mitäs nyt on? Ei koskaan uskonut puheitani todeksi, vaikka olikin useissa keskusteluissa mukana (koulupsykologi, koulukuraattori, poliisi). JOten kehtasi vielä huostaanotto-tilaisuudessa sanoa, että tämä kaikki tuli hänelle yllätyksenä. Arvaa v***tiko?
Kun poikaa lähdettiin viemään sijoituspaikkaan, jäin parkkipaikalle juttelemaan isän kanssa, ja sanoin, että olen varmaan tehnyt paljonkin virheitä, mutta muullatavoin en olisi osannut kasvattaa. Ja olen mielestäni hakenut aina apua kun on tarvittu. Tähän isä vastasi, että ei hänkään olisi voinut muuta tehdä, onhan poika aina saanut tulla hänen luokseen jos on halunut. Eli hänellä ei isänä ole muuta velvoitetta kuin avata ovi pojalle, jos tämä haluaa tulla käymään. Ei montaa kertaa käynyt kesällä, vaikka samassa kaupungissa asutaan. Koskaan ei jutellut tai tehnyt pojan kanssa mitään. Minulle apu olisi sieltäkin päin kelvannut.
Nyt tuntuu elämä rauhoittuneen pojankin kohdalla, ja hän on myös ymmärtänyt, ettei entiseen malliin olisi voinut jatkaa.
Jännitän vain kovasti ensimmäistä lomaa.... pysyykö paskaporukoista kaukana, vai meneekö mukaan.- sijoitus
Miten ihmeesä se oikein tapahtuu, se pieni suloinen nyytti jonka saa lahjaksi joka kasvaa ihanaksi pikku ihmiseksi jolle äiti ja isä ovat maailman viisaimmat ja parhaat olennot. Sitten ekaluokkalainen joka reppu selässä kulkee koulutiellä ja ope on paljon viisaampi kuin äiti tai isä, istut katsomassa joulunäytelmiä, kevätjuhlia urheilukilpailuja kannustat ja jännität lapsesi puolesta ja samalla tunnet sen ihanan tuo on minun pikkuiseni.
Missä kohtaa se kaikki heittää häränpyllyä? Toisten murrosiät tulee ja menee on kapinointia irtiottoja, mutta miksi minun lapseni joka oli myös suloinen vauva ihana eskarilainen, reipas koululainen, ei selvinnytkään murkkuiästä vaan hukkui sinne jonnekin huonoon kaveriseuraan itsetuhoisuuteen, vihaan ja rajattomuuteen.
Missä on se kohta milloin kaikki alkoi suistua raiteilta ja se milloin en enää kyennyt suojelemaan ja saamaan otetta lapsestani..... - otteen lapsestasi!
sijoitus kirjoitti:
Miten ihmeesä se oikein tapahtuu, se pieni suloinen nyytti jonka saa lahjaksi joka kasvaa ihanaksi pikku ihmiseksi jolle äiti ja isä ovat maailman viisaimmat ja parhaat olennot. Sitten ekaluokkalainen joka reppu selässä kulkee koulutiellä ja ope on paljon viisaampi kuin äiti tai isä, istut katsomassa joulunäytelmiä, kevätjuhlia urheilukilpailuja kannustat ja jännität lapsesi puolesta ja samalla tunnet sen ihanan tuo on minun pikkuiseni.
Missä kohtaa se kaikki heittää häränpyllyä? Toisten murrosiät tulee ja menee on kapinointia irtiottoja, mutta miksi minun lapseni joka oli myös suloinen vauva ihana eskarilainen, reipas koululainen, ei selvinnytkään murkkuiästä vaan hukkui sinne jonnekin huonoon kaveriseuraan itsetuhoisuuteen, vihaan ja rajattomuuteen.
Missä on se kohta milloin kaikki alkoi suistua raiteilta ja se milloin en enää kyennyt suojelemaan ja saamaan otetta lapsestani.....Hän kokee, että sinä välität ja järjestit hänet turvaan. Tyttösi rakastaa sinua!
- Äiti 4:lle
sijoitus kirjoitti:
Miten ihmeesä se oikein tapahtuu, se pieni suloinen nyytti jonka saa lahjaksi joka kasvaa ihanaksi pikku ihmiseksi jolle äiti ja isä ovat maailman viisaimmat ja parhaat olennot. Sitten ekaluokkalainen joka reppu selässä kulkee koulutiellä ja ope on paljon viisaampi kuin äiti tai isä, istut katsomassa joulunäytelmiä, kevätjuhlia urheilukilpailuja kannustat ja jännität lapsesi puolesta ja samalla tunnet sen ihanan tuo on minun pikkuiseni.
Missä kohtaa se kaikki heittää häränpyllyä? Toisten murrosiät tulee ja menee on kapinointia irtiottoja, mutta miksi minun lapseni joka oli myös suloinen vauva ihana eskarilainen, reipas koululainen, ei selvinnytkään murkkuiästä vaan hukkui sinne jonnekin huonoon kaveriseuraan itsetuhoisuuteen, vihaan ja rajattomuuteen.
Missä on se kohta milloin kaikki alkoi suistua raiteilta ja se milloin en enää kyennyt suojelemaan ja saamaan otetta lapsestani.....se, että ei tiedä mikä kuuluu normaaliin murrosikään ja mikä taas ei. Ja ainahan sitä haluaa uskoa kaiken kääntyvän hyväksi, kun vielä vähän aikaa kestää.
Mutta kaikki mitä olemme tehneet lapsillemme, sijoituksista lähtien, olemme tehneet rakkaudesta häneen. Äitinä en olisi voinut antaa asioiden enää jatkua. Nyt ainakin toivon voivani nähdä poikani kunnollisena ja onnellisena aikuisena. Tämän enempää hänen eteensä en voi tehdä, toivottavasti se riittää. - "äiti"
Äiti 4:lle kirjoitti:
se, että ei tiedä mikä kuuluu normaaliin murrosikään ja mikä taas ei. Ja ainahan sitä haluaa uskoa kaiken kääntyvän hyväksi, kun vielä vähän aikaa kestää.
Mutta kaikki mitä olemme tehneet lapsillemme, sijoituksista lähtien, olemme tehneet rakkaudesta häneen. Äitinä en olisi voinut antaa asioiden enää jatkua. Nyt ainakin toivon voivani nähdä poikani kunnollisena ja onnellisena aikuisena. Tämän enempää hänen eteensä en voi tehdä, toivottavasti se riittää.Ihan varmasti olet tehnyt mikä on ollut vallassasi tehdä, se on totta että toivo paremmasta saa jatkamaan ehkä pitemmälle kuin pitäisi.
Minä uskon vahvasti siihen että lähes jokainen ihminen pyrkii tekemään parhaansa sillä tiedolla ja kokemuspohjalla mikä on, jälkiviisas on helppo olla.
emme me voi muuta kuin edelleen tehdä parhaamme ja sen mihin kykenemme, menettämättä kuitenkaan itseämme ja palamatta loppuun. kaikki kun ei ole meidän vallassa nuoren täytyy myös ottaa itse vastuu omista valinnoista.
Ei muuta kun päivä kerralla eteenpäin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 724657
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h714449Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1112977Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv732873Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p222186Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.582008Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151699- 321513
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1121389- 1851298