se kaikki ihanuus parisuhteesta? Olen tässä viime aikoina pohtinut kaiken tarkoitusta, elämän syntyjä syviä, parisuhteen syvää olotilaa. En tiedä enää, mitä ajatella, mitä tehdä ja mihin uskoa.
Suhteemme piti alunalkujaan olla "vain kaveruutta", mutta homma luisui käsistä ja sen seurauksena muuttui kaveruudesta aivan muuksi... Eli, olemme olleet pian 10v yhdessä, josta 3v naimisissa, lapset ovat kouluikäiset, eli nopealla tempolla mentiin eteenpäin.
Kyllä minä miestäni rakastan, jossain tasolla. Mutta nyt on alkanut tuntumaan, että kaikki on vain mennyt omalla painollaan eteenpäin, lapset ja avioliitto. Nyt vaan tuntuu, että kaikki mitä tunnen miestäni kohtaan, on jossain taka-alalla kadoksissa. Asumme samaa taloutta, hoidamme lapset, mutta suhteesta on kadonnut kaikki "yhteinen", kuljemme vain toistemme ohi. En enää osaa kuin ajatella negatiivisesti kaikesta, kaikki hänessä ärsyttää. Haluaisin koko ajan vain hänen olevan jotain muuta mitä hän on. Kaiken pitäisi olla hyvin, meillä pitäisi olla "malli-avioliitto" ja muiden silmissä varmaan onkin: hän siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa pyykit, saman mitä itsekin teen. Eli, miksi valitan? Minullahan on niiiin hyvä mies!?
Nykyisin vaan tuntuu, että kosketustakin yritän kaikin keinoin välttää, se kun ei vaan tunnu hyvältä. Mistään ei pysty keskustelemaan, mies sulkeutuu omaan kuoreensa. Kun asioista ei keskustella, kaikki on hyvin, mitään ongelmaa ei ole - tämä tuntuu olevan miehen järjenjuoksu. Ja kun seksi sujuu, kaikki sujuu. Mutta kun minun mielestäni kaikki muu pitää sujua, jotta seksi sujuu? Tässä on meidän iso ristiriitamme... Seksi meillä on kohtalaista, suht´koht ok, mutta kestää vaan niin vähän aikaa... Kieltämättä olen tätä joskus kommentoinut "puoli-leikillä", ihan kuten hänkin puoli-leikillä kommentoi asiaa jos toistakin minun suhteen. Aktin kesto vaan taitaa olla liikaa miehisyydelle ja siitä syystä noidankehä valmis ja kesto entistä lyhyempi?! Kyllähän hän silti minut tyydytettyä saa ;-)
No, nyt olen ihastunut itseäni nuorempaan mieheen, en saa häntä mielestäni ja tunne on molemminpuolinen. Hän tietää tilanteeni varsin hyvin. Tekstiviestit kulkevat, taukoamaton toisen ajatteleminen pistää pään sekaisin ja salaiset tapaamiset varjostavat "arki-elämää". Emme (vielä) ole edenneet asiassa pidemmälle, mutta tuntuu, että se on vain ajan kysymys, halu on kova, molemmilla. Tämä toinen tuntuu olevan niin samalla aaltopituudella, kaikin puolin ajatusten ja huumorin suhteen. Mutta tiedän, ettei meillä olisi mahdollisuutta yhteiseen tulevaisuuteen. Mutta kun on niin ihana tuntea edes jonkun keskustelevan jostain, kommentoivan tunteitaan, kysyvän minunkin tunteistani ja mikä minua kiinnostaa ja miellyttää. On niin ihana tuntea itsensä halutuksi ja itsekin haluta, tuntea se intohimo suudelmissa, kun sanoja ei tarvita.
En kaipaa moralisointia, tiedän tekeväni miestäni kohtaan väärin niin ajatuksissa kuin käytännössäkin. Mutta mitä ajatuksia itse kullekin herää? Onko kohtalotovereita? Ja minkälaisia kohtaloita?
Mihin katoaa...
10
1163
Vastaukset
- sfdewf4
Älä vaan petä. Jätä mies ensin.
- N24
Älä tee mitään mitä voit tulla katumaan. Se, että olet tylsistynyt juuri nyt ja kaipaat jännitystä elämääsi, on ihan ymmärrettävää, mutta sinä olet vakavassa ihmissuhteessa, sinä olet äiti, ja nämä asiat tuovat mukanaan vastuuta ja velvollisuuksia. Sorry vaan.
Jos puhuminen ei auta (kerro että olet oikeasti yrittänyt etkä vain "puoli-leikkinyt"? Lapset leikkivät, aikuiset puhuvat), suosittelisin sinua näyttämään miehellesi kirjoituksesi. Juuri sellaisena kuin olet sen tänne kirjoittanut. Ethän ole tehnyt mitään väärää, mutta avautumisesi tänne saattaa herättää hänet tajuamaan millaisessa tienristeyksessä olette. Kunhan et tee mitään typerää kuten ajat itsesi tilanteeseen jossa et voi enää perääntyä - tai missä ainakin yrität selittää itsellesi ettet voinut. Lapsillesi et sitä nimittäin pysty ainakaan selittämään. - vaan
vaikeaa yksiselitteistä neuvoa antaa..oletteko tehneet jotain kahdestaan matka tai jotain?? Koita saada se miehesi "hereille" että huomaa sinut ja vaadi huomiota sano että nyt tarttee tehdä jotain suhteen hyväksi kyllä se siinä kohtaa alkaa huomaamaan kun pelkää menettävänsä sut jos sua rakastaa . Todennäköisesti jos petät ja lähdet nuoremman kelkkaan niin vuoden päästä kaipaat entistä sillä harvoin se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella loppujen lopuksi on kun sentään kohtelee sua kunnolla
- ///
Turha onkaan moralisoida, tiedat jo itsekkin etta olet taysin vaarassa haikaillessasi vieraan miehen peraan.
Tiedatko, ei aina tarvitse pukea sanoiksi etta rakastaa toista. Se tulee esille niin monissa pienissa, arkipaivaisissa asioissa. Tiedat etta sinulla on hyva mies, hyva isa lapsillenne. Tuo on jo niin arvokas etu etta monet naiset olisivat valmiit taistelemaan tuollaisesta miehesta!
Suuntaappa ajatuksesi pieniin asioihin joita voitte tehda yhdessa. Vain sina ja miehesi.Vaikka vain puolituntia kerrallaan lasten nukkumaan menon jalkeen. Kayda korttelinymparyslenkilla tai tehda ristisanatehtavaa tai vain jutella tai sitten olla ihan hiljaa yhdessa.
Sinulla on niin hirvean paljon perheessasi kiinni etta jo velvollisuutesi lapsia ja miestasi kohtaan vaatii extra energiaa ja kekseliaisyytta saada yhteiselonne toimimaan rauhallisesti sinunkin puolelta.
Vaatii pikkuisen itsekuria muuttaa ajatukset negatiivisesta positiiviseksi. Voit kokeilla tata: negatiivisen ajatuksen pulpahtaessa, ajattelekkin enta jos voisinkin tehda ....(positiivista) sen nain ja sitten kokeile, siis tuumasta toimeen,
Hanen sulkeutuessa omaan kuoreensa, vain hellasti halaat. Ilman mitaan sanoja,(ei kovin kauaa ettei han saikahda) jne.. - mies
Viimeisen vuoden/parin aikana lähipiirissäni ovat eronneet kaksi avoparia ja kolme avioparia. Kaikki liitot ovat olleet pitkäaikaisia. Oma pitkäaikainen avoliitto alkaa olla siinä rajoilla.
Toisten erojen todellisiin syihin en voi tietenkään ottaa kantaa, mutta omaan suhteeseeni kyllä. Meillä alkoi vaikeudet vähän samalla tavalla kun kirjoituksessasi. Pitkän suhteen vuoksi elämä oli aika rutinoitunutta. Itse olin kuitenkin onnellinen ja täysin sitoutunut suhteeseen, vaikkakin se olikin jo hiipunut parhaista vuosista (=ensimmäiset).
Puolisonipa olikin täysin tyytymätön ja sitoutuminen suhteeseenkin alkoi rakoilla. Puolisoni alkoi viettää enemmän aikaa ystäviensä ja tuntemattomienkin kanssa ja yhdessä ei oikeastaan tehty enää muuta kuin nukuttiin.
Suhteemme murrospiste oli se, kun ilmaisin oman tyytymättömyyteni puolisoni jatkuvista menemisistä ja minun jättämisestä tapahtumien ulkopuolelle. Tällöin kuulin ne kuuluisat sanat kyllästymisestä suhteeseen.
Olen ilmoittanut selkeästi ja asiallisesti, että kenenkään ei tarvitse olla suhteessa, jossa ei halua olla tai jossa ei ole onnellinen. Puolisoni on kuitenkin vakuuttanut haluavansa jatkaa kanssani. Sen sijaan itse alan olla epävarma.
Tiedän, että suhteessa tulee vielä monta kertaa tunne rutiininomaisuudesta ja suhde saattaa kyllästyttää. Lähteekö puolisoni joka kerta katselemaan, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Ei hän toki ole ainakaan myöntänyt pettäneensä, mutta mielestäni tässäkin tapauksessa se oli vähintäänkin vaan ajan kysymys, kuten sinullakin.
Luottamukseni puolisoni sitoutumisesta suhteeseen niin vasta- kuin myötämäessä alkaa olla mennyttä. Myös lähipiirissäni viimeaikoina tapahtuneet erot vaikuttavat siihen, että en oikein enää usko ikuiseen rakkauteen ja yhdessäoloon. Tuntuu siltä, että olisi ehkä parasta lopettaa suosiolla jo nyt, kun ollaan vielä suhteellisen nuoria.
Monet meistä miehistä on aika yksinkertaisia, mitä tulee parisuhteeseen. Me ollaan tyytyväisiä aika vähään, eikä oikein ymmärretä mitä naisen päässä liikkuu tai mitä nainen ajattelee. Vielä vähemmän ymmärretään, mitä kaikkea nainen onkaan valmis tekemään ja miten helposti. Siis tarkoitan, että heti kun on vaikeaa, nainen alkaa "lämpenemään" toisista miehistä.- Mamma
Ihanaa huomata, että mies huomaa näitä samoja asioita kuitenkin! Ja vielä osaa/uskaltaa myöntää! Pisteet Sinulle ;-)
Onko se fakta kuitenkin, että "suomalainen mies ei puhu eikä pussaa"?! Ja kuten itse toteat, miehet helposti tuudittautuvat siihen arkeen ja että kaikki on hyvin. Kun pinnan alla kuitenkin kytee... - mies
Mamma kirjoitti:
Ihanaa huomata, että mies huomaa näitä samoja asioita kuitenkin! Ja vielä osaa/uskaltaa myöntää! Pisteet Sinulle ;-)
Onko se fakta kuitenkin, että "suomalainen mies ei puhu eikä pussaa"?! Ja kuten itse toteat, miehet helposti tuudittautuvat siihen arkeen ja että kaikki on hyvin. Kun pinnan alla kuitenkin kytee...Enpä tiedä. Onko miehet fiksumpia, realistisempia, uskollisempia tms. Kyllä kai jokaisen pitäisi ymmärtää, että ne tunteet jotka liittyvät ihastumiseen ja rakastumiseen, laimenevat ajan myötä pitkässä suhteessa. Pitäisi myös tietää, että jos aletaan haaveilemaan perhe-elämästä, saa unohtaa jatkuvan hauskanpidon ja toisten kanssa "pelehtimisen".
Naisilla tuntuu olevan jokin pakonomainen tarve saada jatkuvasti huomiota osakseen. Vaikka oma mies sitä antaisi, niin silti nainen innostuu myös jokaisesta toisten miesten osoittamasta kiinnostuksesta. Toki itsekin tunnen tyytyväisyyttä naisten osoittamasta mielenkiinnosta, mutta kun olen varattu enkä hae seuraa, niin teen sen kaikille heti selväksi. Mihinkään ihastumisasteelle en päästä asiaa etenemään, eli numeroita/sähköpostiosoitteita ei vaihdella.
Tiedän kokemuksesta, että naisilla tilanne menee helposti toisin. Eli aletaan pitämään yhteyttä sähköpostilla/tekstareilla, vakuutellaan toisille ja itsellekin, että eihän siinä ole mitään pahaa. Kuitenkin huomataan, että onpas se ihana ja ihastutaan kunnolla. Toinen alkaa olla koko ajan mielessä. Sitten ollan jo lähellä tapaamista, joko sovittua tai sattumalta. Sitten taas ollaan jo lähellä suutelua jne.
Miksi tällaiseen peliin on lähdettävä mukaan?
"Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa", jokin aivan yhtä typerä klisee voidaan sanoa suomalaisesta naisestakin. Jos suomalainen mies ei kiinnosta, kannattaa suunnata ulkomaille ja lopettaa turhanpäiväinen valitus. Naiset voisivat huomata, että kun monet naiset ihailevat ulkomaalaisia, niin samoin tekevät myös monet miehet. Se tahtoo olla niin, että kaikki tavallisesta/totutusta poikkeava kiinnostaa.
"...miehet helposti tuudittautuvat siihen arkeen ja että kaikki on hyvin. Kun pinnan alla kuitenkin kytee..." Kuten sanoin, mies voi olla aivan hyvin onnellinen, vaikkakin tietää että suurin huuma on jo mennyttä. Sen sijaan mies ei välttämättä tiedä mistään "pinnan alla kytemisestä". Naisilla varmasti kyteekin aika ajoin, mutta minkäs sille mahtaa.
Ja miehiähän kaikesta kuitenkin syytetään! - Mamma
mies kirjoitti:
Enpä tiedä. Onko miehet fiksumpia, realistisempia, uskollisempia tms. Kyllä kai jokaisen pitäisi ymmärtää, että ne tunteet jotka liittyvät ihastumiseen ja rakastumiseen, laimenevat ajan myötä pitkässä suhteessa. Pitäisi myös tietää, että jos aletaan haaveilemaan perhe-elämästä, saa unohtaa jatkuvan hauskanpidon ja toisten kanssa "pelehtimisen".
Naisilla tuntuu olevan jokin pakonomainen tarve saada jatkuvasti huomiota osakseen. Vaikka oma mies sitä antaisi, niin silti nainen innostuu myös jokaisesta toisten miesten osoittamasta kiinnostuksesta. Toki itsekin tunnen tyytyväisyyttä naisten osoittamasta mielenkiinnosta, mutta kun olen varattu enkä hae seuraa, niin teen sen kaikille heti selväksi. Mihinkään ihastumisasteelle en päästä asiaa etenemään, eli numeroita/sähköpostiosoitteita ei vaihdella.
Tiedän kokemuksesta, että naisilla tilanne menee helposti toisin. Eli aletaan pitämään yhteyttä sähköpostilla/tekstareilla, vakuutellaan toisille ja itsellekin, että eihän siinä ole mitään pahaa. Kuitenkin huomataan, että onpas se ihana ja ihastutaan kunnolla. Toinen alkaa olla koko ajan mielessä. Sitten ollan jo lähellä tapaamista, joko sovittua tai sattumalta. Sitten taas ollaan jo lähellä suutelua jne.
Miksi tällaiseen peliin on lähdettävä mukaan?
"Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa", jokin aivan yhtä typerä klisee voidaan sanoa suomalaisesta naisestakin. Jos suomalainen mies ei kiinnosta, kannattaa suunnata ulkomaille ja lopettaa turhanpäiväinen valitus. Naiset voisivat huomata, että kun monet naiset ihailevat ulkomaalaisia, niin samoin tekevät myös monet miehet. Se tahtoo olla niin, että kaikki tavallisesta/totutusta poikkeava kiinnostaa.
"...miehet helposti tuudittautuvat siihen arkeen ja että kaikki on hyvin. Kun pinnan alla kuitenkin kytee..." Kuten sanoin, mies voi olla aivan hyvin onnellinen, vaikkakin tietää että suurin huuma on jo mennyttä. Sen sijaan mies ei välttämättä tiedä mistään "pinnan alla kytemisestä". Naisilla varmasti kyteekin aika ajoin, mutta minkäs sille mahtaa.
Ja miehiähän kaikesta kuitenkin syytetään!Fiksumpia, realistisempia, uskollisempia: miehet? Enpä tiedä, aina löytyy tyyppiä jos toistakin, sukupuoleen katsomatta. Totta kai jokainen pidemmässä suhteessa ollut tietää, että alussa kaikki on niiiin ihanaa ja intohimoa täynnä, mutta että kun arki painaa päälle, tilanne muuttuu. Laimeneeko tunteet vai onko se vain sitä arjen pyöritystä, ettei muulle tunnu jäävän aikaa, ellei sitä aikaa "väkisin" jostain ota?
En missään nimessä tarkoita, että olisin itse koko ajan "haku päällä", ei. Päinvastoin, olen aina ollut sitä mieltä, että yksi yhdellä kertaa ja naimisiin mennessäni täysin tähän sitoutunut. Mielessä ei edes ole käynyt, että "entä jos... mitä muuta olisikaan tarjolla..." jne. Kysyt, miksi tällaiseen "pelehtimiseen" on kuitenkin lähdettävä mukaan... Omalta kohdaltani allekirjoitan juuri tuon, mitä kirjoitit: en koe siinä mitään sellaista pahaa vaan ainoastaan "pientä kivaa" arjen keskellä ja that´s it. EN ole tällaista (tekstarit jne.) harrastanut muutoin, ei kuulu normi-elämänrytmiini, mutta nyt on näin ja tilanne "riistäytynyt" ja todellakin, tämä mies pyörii mielessä, enkä voi sille mitään.
Uskoisin, että on sitten mies tai nainen, ei ne huomionosoitukset ei-tervetulleita liene. Eiköhän mieskin ole tyytyväinen, jos/kun huomataan? Toki meillä jokaisella on erilainen tarve huomioimiseen ja erilaiset käsitykset toisen huomioimisesta ja aina löytyy myös niitä, jotka ("opeteltuna" tai ei) osaavat vetää oikeasta narusta oikealla hetkellä?
Miesten tuudittautumisesta arjen onnellisuuteen ja tasapaksuisuuteen en tarkoittanut yleistää vaikka monikossa kirjoitinkin; kirjoituksessani enemmänkin tarkoitin omaa elämäntilannettani ja omaa miestäni. Kun ihan oikeasti mieheni on juuri sen tyyppinen, että kaikki on hyvin - kunnes toisin todistetaan... Toisaalta, hän varmasti on ihan onnellinenkin, arjesta ja ensihuuman kadotuksesta huolimatta, en tiedä, koska näistähän meillä ei keskustella, niinkuin keskustella mistään muustakaan ylipäätään! Hän on kuitenkin onnellinen, kun säännöllisesti seksi luistaa ja tästä päästäänkin taas siihen aasinsiltaan asioiden luistamisesta ja muusta "hyvinvoinnista"... Ikävä kyllä. - mies
Mamma kirjoitti:
Fiksumpia, realistisempia, uskollisempia: miehet? Enpä tiedä, aina löytyy tyyppiä jos toistakin, sukupuoleen katsomatta. Totta kai jokainen pidemmässä suhteessa ollut tietää, että alussa kaikki on niiiin ihanaa ja intohimoa täynnä, mutta että kun arki painaa päälle, tilanne muuttuu. Laimeneeko tunteet vai onko se vain sitä arjen pyöritystä, ettei muulle tunnu jäävän aikaa, ellei sitä aikaa "väkisin" jostain ota?
En missään nimessä tarkoita, että olisin itse koko ajan "haku päällä", ei. Päinvastoin, olen aina ollut sitä mieltä, että yksi yhdellä kertaa ja naimisiin mennessäni täysin tähän sitoutunut. Mielessä ei edes ole käynyt, että "entä jos... mitä muuta olisikaan tarjolla..." jne. Kysyt, miksi tällaiseen "pelehtimiseen" on kuitenkin lähdettävä mukaan... Omalta kohdaltani allekirjoitan juuri tuon, mitä kirjoitit: en koe siinä mitään sellaista pahaa vaan ainoastaan "pientä kivaa" arjen keskellä ja that´s it. EN ole tällaista (tekstarit jne.) harrastanut muutoin, ei kuulu normi-elämänrytmiini, mutta nyt on näin ja tilanne "riistäytynyt" ja todellakin, tämä mies pyörii mielessä, enkä voi sille mitään.
Uskoisin, että on sitten mies tai nainen, ei ne huomionosoitukset ei-tervetulleita liene. Eiköhän mieskin ole tyytyväinen, jos/kun huomataan? Toki meillä jokaisella on erilainen tarve huomioimiseen ja erilaiset käsitykset toisen huomioimisesta ja aina löytyy myös niitä, jotka ("opeteltuna" tai ei) osaavat vetää oikeasta narusta oikealla hetkellä?
Miesten tuudittautumisesta arjen onnellisuuteen ja tasapaksuisuuteen en tarkoittanut yleistää vaikka monikossa kirjoitinkin; kirjoituksessani enemmänkin tarkoitin omaa elämäntilannettani ja omaa miestäni. Kun ihan oikeasti mieheni on juuri sen tyyppinen, että kaikki on hyvin - kunnes toisin todistetaan... Toisaalta, hän varmasti on ihan onnellinenkin, arjesta ja ensihuuman kadotuksesta huolimatta, en tiedä, koska näistähän meillä ei keskustella, niinkuin keskustella mistään muustakaan ylipäätään! Hän on kuitenkin onnellinen, kun säännöllisesti seksi luistaa ja tästä päästäänkin taas siihen aasinsiltaan asioiden luistamisesta ja muusta "hyvinvoinnista"... Ikävä kyllä."en koe siinä mitään sellaista pahaa vaan ainoastaan "pientä kivaa" arjen keskellä ja that´s it."
"...ja tilanne "riistäytynyt" ja todellakin, tämä mies pyörii mielessä, enkä voi sille mitään."
Eli miten se oli? Et koe siinä mitään pahaa, mutta kuitenkin tilanne on riistäytynyt käsistä ja toinen mies pyörii mielessä. Kyllä minusta siinä jotakin pahaa on, miestäsi kohtaan siis.
Onko naiset todellakin niin yksinkertaisia, että ne pystyvät vakuuttelemaan itselleen ja muille, että tekstari/sähköpostikaverissa ei ole mitään pahaa? En oikein usko, että kaksi toisilleen tuntematonta vastakkaisen sukupuolen edustajaa alkavat kirjoittelemaan toisilleen ilman mitään taka-ajatuksia. Siis uskon, että ainakin jommalla kummalla on selkeästi jokin syy kirjoittelun aloittamiseen ja jatkamiseen.
Ei se kirjoittelu suinkaan tee vieraiden miesten kanssa keskustelusta yhtään "viattomampaa" kuin mitä kasvotusten käytävä keskustelu. Päinvastoin, kirjoittaminen on usein paljon "syvällisempää" kuin kasvotusten käytävä lyhyt keskustelu. Sen lisäksi kirjoittelu on pitkäaikaista kanssakäymistä, jossa oppii todella tuntemaan toisen osapuolen.
Ajatellaanpa näin. Nainen keskustelee vieraan miehen kanssa joka päivä puolen vuoden ajan. Keskustelu on avointa, syvällistä, hauskaa. Molemmat osapuolet nauttivat siitä ja ajattelevat toisiaan koko ajan. Onko tilanne hyväksyttävää, jos keskustelut on käyty kasvotusten? Mielestäni ei. Onko tilanne hyväksyttävää, jos keskustelut on käyty tekstareilla/sähköpostilla? Mielestäni edelleenkään ei.
- ...
Kun asiat ovat huonosti, vaikka sitten vain hiljaisesti huonot ja pienistä asioista vuosien ylitse kasautuneet...niin silloin joku ulkopuolinen tietysti tuntuu houkuttelevalta, ja paremmalta kuin vanha, tylsä elämä.
Itse koin tuollaisen pitkässä suhteessa, ja ihastuin kovaa erääseen toiseen naiseen. Tuo sai minut tajuamaan että tunteeni suhdettani kohtaan olivat vähentymässä, joten pyrin keskustelemaan siitä mikä suhteessa häiritsi minua (mainitsematta toista tyttöä), ja annoin suhteelle (mielessäni) muutaman kuukauden parantua.
Kolme kuukautta myöhemmin, asiat olivat muuttuneet, ja ensi-ihastuminen oli mennyt ylitse joten en haikaillut uuden tytön perään niin paljon. Olen kaikin puolin tyytyväisempi että pysyin tässä, ja sain aikaan muutoksia jotka tekevät minusta tyytyväisemmän, kuin että lähdin jonkun uuden matkaan josta en tiennyt ollenkaan mitä ongelmia siinä olisi ollut.
Yritä parantaa asioita ennen kuin tuhoat ne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762051Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361718Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101389Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591187Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2251180Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161030- 60955
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58951