Mitä teidän mielestänne mummoilu on?
Kuinka paljon tahdotte tavata lastenlapsianne?
Mitä kaikkea tahdotte heidän kanssaan touhuta?
Riittääkö, että lapsenlapset vanhempineen käyvät teillä silloin tällöin vai tahdotteko nimenomaan hoitaa lapsenlapsianne yksin?
Kuinka moni mummo täällä on ensimmäistä kertaa mummo?
Kuinka suhtauduitte ensimmäiseen lapsenlapseenne?
Mitkä olivat odotuksenne?
Jos on tullut lisää lapsenlapsia, onko suhtautumisenne mummousasiaan muuttunut?
Suoria kysymyksiä ja mielellään suoria asiallisia vastauksia kiitos! Kiinnostaa todella (ja siis hyvässä ja rakentavassa mielessä).
MUMMOT!
29
2964
Vastaukset
- mummo
Mummoilu minun kohdallani tarkoittaa sitä, että minulla on kaksi rakasta lastenlasta. Mummona oleminen on rennompaa, kun vertaa äitinä olemiseen. Toisaalta, kun vanhenee, tulee joissakin asioissa lasten suhteen myös ylivarovaiseksi. Huomaan lasten kanssa ollessani toistavani papukaijan tavoin, että "nyt alas sieltä puusta, ei saa juosta noin kovaa ...etc.
Tapaamme n. kaksi kertaa viikossa, loma-aikoina useimminkin, koska asun lähellä. Touhutaan kaikenlaista. Tehdään pieniä luontoretkiä lähimetsään. Leikin heidän kanssaan ja luen kirjoja. Joskus askarrellaan tai piirretään. Opetan heille mielelläni lauluja, jotka olivat minulle lapsena läheisiä. Muussakin tekemisessä olen huomannut toistavani omaa lapsuuttani.En pidä sitä pahana. Yksi syy on se, että mielestäni on tärkeää siirtää perinteitä uusille sukupolville ja toinen syy se, että nykylasten elämä on kovasti televisiokeskeistä ja tahdon näyttää, että on muutakin kivaa.
Lapsenlapseni (2v. ja 5 v.) tulevat n. kaksi kertaa kuussa viikonloppuna luokseni yökylään. Nautin siitä kovasti, mutta myös väsyn. Minusta on hauskaa, kun he tulevat luokseni niin mielellään ja samalla vanhemmat saavat hiukan kahdenkeskistä aikaa. Toivon salaa, että he kaksistaan ollessaan hoitavat parisuhdettaan. Olen vanhetessani huomannut, että pidän avioeroa pienten lasten kannalta katsottuna kamalana onnettomuutena, tämäkin tietysti riippuu tapauksista. Nuorempana suhtauduin eroon ihan toisella tavalla. Itsekin erosin silloin.
Odotukset ensimmäisen lapsenlapsen suhteen kohdistuivat lähinnä lapsen terveyteen ja toivoin tyttärelle helppoa synnytystä. Pelkäsin hänen synnytystään paljon enemmän kuin omiani aikoinaan.
Toinen lapsenlapsi ei muuttanut mummoutta mihinkään, mutta sen olen huomannut (vähän häveten), että ensimmäisellä on erityisasema sydämessäni ja niin kai tulee olemaan jatkossakin.
Toki tämä pikku kakkonen on myös oikein rakas. Voisin kai sanoa, että suhde lapsenlapsiini on elämäni tärkein suhde.- suuri jatkumo
elämän suurta matkaa siis, on aika olla nuori nainen, aika olla aikuinen nainen ja äiti,
ja aika olla mummo...Silloin on ikäänkuin aitiopaikalla näkemässä paitsi oman elämänsä mennyttä kulkua ja tämän hetken touhua matkalla tulevaisuuteen... Siinä ollaan ikäänkuin suuremman näkymän edessä, jossa parhaimmillaan huomataan mikä on ollut turhaa ja mikä tärkeää. Lapsenlapset ovat todella tärkeällä sijalla sydämessä, ikäänkuin ylimääräisiä rikkauksia. Ei se niinkään kuinka usein heitä tapaa kuin se että tietää ja kuulee että kaikki menee suunnilleen ok, on hyvä... ja mielellään olisi se, jolta neuvoa kysytään, jos tarvitaan, sillä vastauksen antajalla on parhaassa tapauksessa paitsi tietoa niin rakkautta, mikä taas ihan oikeasti ei ole ostettavissa onneksi. - myös toiset isovanhemmat?
Mihin tuohon mahtuvat enää toiset isovanhemmat, jos nämä ovat sinullakin jo kaksi kertaa kuussa yökylässä?
Minulla ei ole oikeutta tuomita kenenkään toimintatapoja, mutta olen kova availemaan suutani. toivottavasti et loukkaannu, koska sitä en tarkoita, vaan haluan hiukan herätellä keskustelua.
Jos lapset ovat joka toinen viikonloppu vanhemmilta "poissa silmistä" (ja mahdollisesti jopa useammin, jos tosiaan on toisetkin isovanhemmat?) niin kyllä minusta nykyään halutaan hiukan liikaa sitä "omaa aikaa". Ainakin jos nämä vanhemmat käyvät myös töissä, toinen juttu jos ovat lapsiensa kanssa kotona.
En olisi aikoinaan jättänyt omia lapsiani enkä ymmärtäisi, jos poikani lapset nyt tuotaisiin minulle joka toinen viikonloppu yökylään. Haluan myös olla paljon lastenlasten kanssa tekemisissä, mutta eiköhän lapsille sittenkin ole tärkeintä turvalliset ja vakaat suhteet omiin vanhempiinsa? lapsille voi helposti tulla tunne, että heidät halutaan pois jaloista.
Muutoin toimin paljolti laillasi, toistetaan oman lapsuuden juttuja ja nautitaan yhdessäolosta. - mummo
myös toiset isovanhemmat? kirjoitti:
Mihin tuohon mahtuvat enää toiset isovanhemmat, jos nämä ovat sinullakin jo kaksi kertaa kuussa yökylässä?
Minulla ei ole oikeutta tuomita kenenkään toimintatapoja, mutta olen kova availemaan suutani. toivottavasti et loukkaannu, koska sitä en tarkoita, vaan haluan hiukan herätellä keskustelua.
Jos lapset ovat joka toinen viikonloppu vanhemmilta "poissa silmistä" (ja mahdollisesti jopa useammin, jos tosiaan on toisetkin isovanhemmat?) niin kyllä minusta nykyään halutaan hiukan liikaa sitä "omaa aikaa". Ainakin jos nämä vanhemmat käyvät myös töissä, toinen juttu jos ovat lapsiensa kanssa kotona.
En olisi aikoinaan jättänyt omia lapsiani enkä ymmärtäisi, jos poikani lapset nyt tuotaisiin minulle joka toinen viikonloppu yökylään. Haluan myös olla paljon lastenlasten kanssa tekemisissä, mutta eiköhän lapsille sittenkin ole tärkeintä turvalliset ja vakaat suhteet omiin vanhempiinsa? lapsille voi helposti tulla tunne, että heidät halutaan pois jaloista.
Muutoin toimin paljolti laillasi, toistetaan oman lapsuuden juttuja ja nautitaan yhdessäolosta.asuu Englannissa. Nuorempi ei ole häntä vielä tavannutkaan. Vanhempi puhuu silloin tällöin hänen kanssaan puhelimessa. Hän lähettelee paketteja aika usein. Hän on suunnitellut tulevansa Suomessa käymään, mutta potee pahaksi onneksi lentopelkoa ja on kaksi kertaa perunut matkansa. Vaari on kuollut.
- mummo
mummo kirjoitti:
asuu Englannissa. Nuorempi ei ole häntä vielä tavannutkaan. Vanhempi puhuu silloin tällöin hänen kanssaan puhelimessa. Hän lähettelee paketteja aika usein. Hän on suunnitellut tulevansa Suomessa käymään, mutta potee pahaksi onneksi lentopelkoa ja on kaksi kertaa perunut matkansa. Vaari on kuollut.
Unohdin mainita, että lastenlasteni äiti on lasten kanssa kotona, isä käy töissä. Aikoinaan, kun omat lapseni olivat pieniä, oma äitini oli heidän kanssaan myös paljon, niinpä lapsillani, jotka kaikki ovat nyt jo aikuisia, on edelleenkin läheiset välit äitini kanssa. Toinen tyttäristä käy hänen luonaan monta kertaa viikossa, kun hän nyt ikääntyneenä
(87 v.)tarvitsee monenlaista apua. Emme osaa jouluakaan oikein viettää ilman isomummua, vaikka kaipa se luonnonlakien mukaisesti on lähivuosina edessä. - Ihmettelevä äiti
Vai että 2-ja 5-vuotiaat lapset viedään mummolaan 2 kertaa/kk yökylään? Saanko kysyä, että mitäköhän nämä lapsen vanhemmat sitten viikonloppuisin tekevät? Ovatko lapsen vanhemmat laiskoja, uusavuttomia, teinivanhempia vai käyvätkö vaan juhlimassa rankasti? Kyllä on lapsilla laiska äiti ja isä.
Näin pienet lapset eivät tarvitse yökyläilyjä mihinkään. Miksi mummoloissa ei voi kyläillä pienten lasten kanssa päiväsaikaan? Pienen lapsen paikka on omassa kotona ja omien vanhempien hoidossa, ei mummoloissa. Ikävöivätkö nämä lapset ollenkaan vanhempiaan? Vai pitävätkö mummoa jo äitinäänkin?
Onko lapsilla toisetkin isovanhemmat ja ovatko lapset sielläkin yökylässä 2 kertaa/kk? Siis asuvatko 2- ja 5-vuotiaat lapset kaikki viikonloput mummoloissa? Sairasta touhua. Ihmettelen todella, miksi tämmöiset äidit ja isät haluavat lapsia, kun eivät heitä itse hoida.
Koetko mummona itsesi lasten varaäidiksi, ilmaishoitajaksi vai isoäidiksi?
- mummoilusta
Olen neljän alle viisivuotiaan lapsen mummo.
Toinen poika perheineen asuu samalla paikkakunnalla ja tapaamme usein, joten välit ovat lapsiin ja vanhempiin lämpimät.
Toisen perhe asuu 500 km päässä ja molempien mummut ja papat täällä lähekkäin.
Lomilla täällä ollessa vain äidin mummola on hyvä.
Meillä käydään vai kehumassa tätä toista mummolaa, kuinka ihania isovanhempia ne äiti ja isä ovatkaan.
Myönnän, niin ovatkin, mutta kyllä mekin haluaisimme olla, jos siihen lupa annettisiin.- sellainen tuntuma
omasta kokemuksestani aiemmin pienten lasten äitinä ja nyt neljän lapsen mummona, että paljon on kiinni siitä miniästä, miten niitä lapsenlapsia sinne miehen kotiin viedään (olen kolmen aikuisen pojan äiti) ja paljossa samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
- pienten lasten
sellainen tuntuma kirjoitti:
omasta kokemuksestani aiemmin pienten lasten äitinä ja nyt neljän lapsen mummona, että paljon on kiinni siitä miniästä, miten niitä lapsenlapsia sinne miehen kotiin viedään (olen kolmen aikuisen pojan äiti) ja paljossa samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
äitinä voin sanoa, että meillä anoppi on sellainen ruikuttaja ja vaatija, että sinne on pakko mennä. Eikä se enää tunu kivalta kenestäkään. Minun vanhempieni luona emme käy läheskään niin usein, vaikka he asuvat lähempänä! Ja anoppi ei ikinä käy meillä vaan vaatii aina heille menemistä. joulutkin pitää viettää vain heillä ja itkee ja parkuu jos emme vietä. Että hankkikaa tekin "hyvät suhteet" miniäänne toimimalla samalla tavalla...
- sääliksi käy
pienten lasten kirjoitti:
äitinä voin sanoa, että meillä anoppi on sellainen ruikuttaja ja vaatija, että sinne on pakko mennä. Eikä se enää tunu kivalta kenestäkään. Minun vanhempieni luona emme käy läheskään niin usein, vaikka he asuvat lähempänä! Ja anoppi ei ikinä käy meillä vaan vaatii aina heille menemistä. joulutkin pitää viettää vain heillä ja itkee ja parkuu jos emme vietä. Että hankkikaa tekin "hyvät suhteet" miniäänne toimimalla samalla tavalla...
sitten vaan sinua, koetappa kestää!
- jouluanoppi
pienten lasten kirjoitti:
äitinä voin sanoa, että meillä anoppi on sellainen ruikuttaja ja vaatija, että sinne on pakko mennä. Eikä se enää tunu kivalta kenestäkään. Minun vanhempieni luona emme käy läheskään niin usein, vaikka he asuvat lähempänä! Ja anoppi ei ikinä käy meillä vaan vaatii aina heille menemistä. joulutkin pitää viettää vain heillä ja itkee ja parkuu jos emme vietä. Että hankkikaa tekin "hyvät suhteet" miniäänne toimimalla samalla tavalla...
Pittääkö jouluna mennä ihan valmiin pöydän ääreen?
Kyllä olis minustakin kamalaa, jos miniä kokkaisi joulusapuskat minulle ja olis pakko mennä syömään. Ihan itku ja parku tulisi! - joista et tiedä
jouluanoppi kirjoitti:
Pittääkö jouluna mennä ihan valmiin pöydän ääreen?
Kyllä olis minustakin kamalaa, jos miniä kokkaisi joulusapuskat minulle ja olis pakko mennä syömään. Ihan itku ja parku tulisi!Olen kutsunut anopin ja apen meille jouluksi. Ei kelpaa. Emme myöskään saa mennä minun vanhempieni luokse, koska anoppi itkee ja parkuu. Että kuule olisin tosi mielelläni ilman anopin joulupöytää, osaan ihan itsekin laittaa hyvää ruokaa.
- haluatte tavata
lapsenlapsianne ja haluatteko tavata koko perheen miniöineen päivineen vai pitääkö teidän aina saada lapsenlapset vain teille? Tähän haluaisin myös minä vastauksen, mummot?
Meillä anoppi näkee lähes joka viikko pojanpoikaansa joko parin tunnin kyläilyn tai sitten koko päivän hoidon merkeissä. Anoppi saa hoitaa poikaa ainakin yhtenä kokonaisena päivänä joka toinen viikko (minulla on sellainen työ, että osuu pitempi kokouspäivä aina joka toiseen viikkoon). Anopin mielestä tämä on kuitenkin liian vähän??? Meillä on kuitenkin myös oma elämä ja kaiken lisäksi minullakin omat vanhemmat, joita haluaisimme joskus nähdä. En siis halua viettää anoppilassa kaikkia viikonloppujani. Ja viikonloppuhoitoon lasta emme anna minnekään lainkaan, koska olemme kumpikin mieheni kanssa mielestämme liian vähän muutenkin hänen kanssaan.
Minkä siis pitäisi kaiken kohtuuden merkeissä riittää? Onhan monella sellainen tilanne, ettei näe lapsenlapsiaan viikkoihin tai jopa kuukausiin pitkien matkojen yms. takia. Miten nämä mummot sitten "tuntevat itseään mummoiksi" lainkaan tai pärjäävät ollenkaan, jos kerran tämä meidänkin systeemi on liian vähän?- mummonen
On varmaan aika yksilöllistä, kuinka usein mummo haluaa hoitaa.
Eihän me mummelit olla mikään yhtenäinen harmaa, ainotossu ryhmä.
Itse olen saanut hoitaa lapsenlastani noin kerran-pari vuodessa.
Tietysti itse haluaisin useammin, mutta mikä sitten on kylliksi, siihen ei kai yksiselittesitä vastausta.
Töissäkäyvät mummit eivät jaksa kovin usein ottaa hoitaakseen.
Voisi kysyä niinkin päin, kuinka usein lapsi tarvitsee mummon seuraa?
Ja mitä lapsi saa mummon seuranpidosta ja hoivasta?
Mummihan EI ole äiti, vaan isoäiti. Roolin täytyy painottua eri tavalla. Ehkä jotkut isoäidit unohtavat sen, ja kaappaavat äidiltä vastuun. - mummokki
mummonen kirjoitti:
On varmaan aika yksilöllistä, kuinka usein mummo haluaa hoitaa.
Eihän me mummelit olla mikään yhtenäinen harmaa, ainotossu ryhmä.
Itse olen saanut hoitaa lapsenlastani noin kerran-pari vuodessa.
Tietysti itse haluaisin useammin, mutta mikä sitten on kylliksi, siihen ei kai yksiselittesitä vastausta.
Töissäkäyvät mummit eivät jaksa kovin usein ottaa hoitaakseen.
Voisi kysyä niinkin päin, kuinka usein lapsi tarvitsee mummon seuraa?
Ja mitä lapsi saa mummon seuranpidosta ja hoivasta?
Mummihan EI ole äiti, vaan isoäiti. Roolin täytyy painottua eri tavalla. Ehkä jotkut isoäidit unohtavat sen, ja kaappaavat äidiltä vastuun.ovat kuitenkin viimekädessä ihmissuhteita siinä missä muutkin suhteet. Ei kai monikaan ajattele, kun pyytää vaikka ystäväänsä kylään, että mahtaako hän tarvita minun seuraani ja kuinka usein. Halutaan tavata, koska ystävät pitävät toisistaan. Sama pätenee näihin mummo-lastenlapsisuhteisiin.
- Masis
mummonen kirjoitti:
On varmaan aika yksilöllistä, kuinka usein mummo haluaa hoitaa.
Eihän me mummelit olla mikään yhtenäinen harmaa, ainotossu ryhmä.
Itse olen saanut hoitaa lapsenlastani noin kerran-pari vuodessa.
Tietysti itse haluaisin useammin, mutta mikä sitten on kylliksi, siihen ei kai yksiselittesitä vastausta.
Töissäkäyvät mummit eivät jaksa kovin usein ottaa hoitaakseen.
Voisi kysyä niinkin päin, kuinka usein lapsi tarvitsee mummon seuraa?
Ja mitä lapsi saa mummon seuranpidosta ja hoivasta?
Mummihan EI ole äiti, vaan isoäiti. Roolin täytyy painottua eri tavalla. Ehkä jotkut isoäidit unohtavat sen, ja kaappaavat äidiltä vastuun.ongelma. Ainakin meillä. Anoppini olisi varmasti ihan hyvä isoäiti - jos ymmärtäisi olevansa isoäiti. Jos jokin ääni hänen sisällään heräisi ja sanoisi: en ole näiden lasten äiti, mutta saan olla heille isoäiti, upeaa.
Minun anoppini on, anteeksi vaan kaikki jotka tästä hermostuvat, neuroottinen hormoonihirviö, joka aikoinaan laittoi omat lapsensa anopilleen joka viikonloppu hoitoon ja on nyt ymmärtänyt, mitä silloin menetti. Nainen, joka kuvittelee nyt vajaa 60-vuotiaana saaneensa uuden mahdollisuuden elää pikkulapsiaikaa. Nainen, joka kuvittelee nyt saaneensa kaksi uutta lasta joiden kanssa korvata se, mitä ei oikeasti enää voi korvata. Jos hän tyytisi olemaan isoäiti ja kunnioittamaan näiden lasten vanhempia, hän saisi paljonkin. Nyt hän vain kaivaa alleen yhä syvempää kuoppaa, mihin lankeaa kohta kokonaan... - miniä
meillä anoppi ei halua poikaa hoitoon, vaan mieluumpaa on baarissa olo. Enkä kyllä mielelläni poikaa sinne vie jos appiukkopuolikas ei ole kotona. Sitten vielä ihmettelee kun emme käy niin usein, kun on koko ajan kännissä tai krapulassa tai muuten vaan hirvee tärinä päällä. yrittää antaa pojalle mehua mukista, niin kaikki menee paidalle tärinän takia. inhottaavaa!
- Nuorimummo
ainakaan jaksaisi hoitaa lapsenlapsiani joka toinen viikonloppu niin kuin joku kirjoitti, sillä olen työssä käyvä alaikäisten äiti vielä itsekkin. Lisäksi haluan itsekkäästi käydä harrastuksissani viikonloppuisin, koska se ei ole arkena mahdollista. Olen varmaan huono ja itsekäs mummo. Mutta rakastan kyllä lapsiani ja lapsenlapsiani todella paljon.
- mummokki
isoäiti. Mummoilla niinkuin muillakin ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Ei rakkautta mitata pelkästään, jos ollenkaan, hoitamisen määrällä. Itse vietän paljon aikaa lastenlasten kanssa. Luulisin, että omassa tilanteessani vaikuttaa tosi paljon se, että olen eronnut eikä ole miesystävääkään, joten iltani ja viikonloppuni ovat usein vapaita. Uskoisin, että jos kuvioissa olisi vaari tai joku muu mies, olisin vähemmän vapaa tekemään oman mieleni mukaan. Ei kaikki jaksa pikkulapsia joka viikonloppu tai joka toinenkaan.
En tajua, miten näitä viestejä luen, kun minusta koko ajan tuntuu, että naiset, niin miniät, anopit, tyttäret kuin mummotkin ovat hirveän herkkänahkaisia ja kokevat muiden naisten omista poikkeavat tavat syyllistämisenä. Vai kuvittelenko vain? - Omat hoidettu
Ei tulisi mieleenikään ottaa lapsia joka toinen viikonloppu! Ei minun omianikaan hoitanut kukaan muu kuin minä itse. Koko katras oli otettava mukaan joka paikkaan. Joskus olivat puistotädillä.
Isovanhempia ei edes ollut mailla halmeilla, sisaruksilla on 4 kersaa itsellään ja työpaikat päälle.
En todellakaan koskaan ole ajatellut, että olen huono mummu, kun en palluta lapsenlapsia tuolla tavoin. Käyvät perheenä, minä heillä, ovat joskus illat, ehkä tiukassa paikassa yötä, mutta en todellakaan ole koskaan ollut mikään lapsenhoitoautomaatti.
Mitä tulee lastenlasten vanhempiin, niin eivät he edes halua olla lapsistaan erossa. Kun he joskus jonnekin lähtevät, on ihan kurjaa katsoa, kuinka vaikeata nuoren äidin on erota pallerostaan, vaikka vannon kautta kiven ja kannon, että osaan hoitaa lapsen ihan varmasti. - Ymmärsin, että
Omat hoidettu kirjoitti:
Ei tulisi mieleenikään ottaa lapsia joka toinen viikonloppu! Ei minun omianikaan hoitanut kukaan muu kuin minä itse. Koko katras oli otettava mukaan joka paikkaan. Joskus olivat puistotädillä.
Isovanhempia ei edes ollut mailla halmeilla, sisaruksilla on 4 kersaa itsellään ja työpaikat päälle.
En todellakaan koskaan ole ajatellut, että olen huono mummu, kun en palluta lapsenlapsia tuolla tavoin. Käyvät perheenä, minä heillä, ovat joskus illat, ehkä tiukassa paikassa yötä, mutta en todellakaan ole koskaan ollut mikään lapsenhoitoautomaatti.
Mitä tulee lastenlasten vanhempiin, niin eivät he edes halua olla lapsistaan erossa. Kun he joskus jonnekin lähtevät, on ihan kurjaa katsoa, kuinka vaikeata nuoren äidin on erota pallerostaan, vaikka vannon kautta kiven ja kannon, että osaan hoitaa lapsen ihan varmasti.autat kun pyydetään, mutta et vaadi hoitoon ja öiksi. Ja kaikenlisäksi ymmärrät, että he ovat perhe ja haluavat yhdessä perheenä tehdä asioita ja vierailla teillä? Ihanaa. Minä haluaisin juuri kaltaisesi anopin. Minun anopissani ei muuten ole mitään vikaa, hän on kaikkien mielestä mukava ja ystävällinen ihminen. Mutta vaatia hän osaa ja ilmoittaa, että hänellä on OIKEUS lapsenlapsiinsa ja ottaa heidät koska haluaa, koska he ovat HÄNEN lapsenlapsiaan. Ei ymmärrä lainkaan, että me haluamme tehdä asioita PERHEENÄ.
- Nuorimummo
Omat hoidettu kirjoitti:
Ei tulisi mieleenikään ottaa lapsia joka toinen viikonloppu! Ei minun omianikaan hoitanut kukaan muu kuin minä itse. Koko katras oli otettava mukaan joka paikkaan. Joskus olivat puistotädillä.
Isovanhempia ei edes ollut mailla halmeilla, sisaruksilla on 4 kersaa itsellään ja työpaikat päälle.
En todellakaan koskaan ole ajatellut, että olen huono mummu, kun en palluta lapsenlapsia tuolla tavoin. Käyvät perheenä, minä heillä, ovat joskus illat, ehkä tiukassa paikassa yötä, mutta en todellakaan ole koskaan ollut mikään lapsenhoitoautomaatti.
Mitä tulee lastenlasten vanhempiin, niin eivät he edes halua olla lapsistaan erossa. Kun he joskus jonnekin lähtevät, on ihan kurjaa katsoa, kuinka vaikeata nuoren äidin on erota pallerostaan, vaikka vannon kautta kiven ja kannon, että osaan hoitaa lapsen ihan varmasti.kirjoituksestasi! Ihana huomata, että onhan teitä muitakin samankaltaisia kuin minä... :)
- ja koen sen ilona en
rasitteena. En kuvittele joutuvani tai pääseväni lapsenvahdiksi kovin usein ja tapaamiset ainakin alkuun menevät täysin nuorenparin toiveiden mukaan. En tule olemaan perinteinen mummo pullantuoksuisen kodin kanssa. Harrastan koiria, on pari kissaa, pienempiä omia lapsia jne. Tulokas on uusi lisä perhepiiriin, mutta hän on täysin nuorenparin vastuulla ja ilona. Otan vastaan, mitä saan ja toivottavasti suhde lapseen kehittyy lämpimäksi ja läheiseksi.
Tässä on pääasiassa kysymys nuoren perheen tarpeista ja elämästä ja mummu on sellainen sivutuote, joka toivottavasti myös tuottaa iloa ja tukea tarvittaessa.- isovanhempien lellikkin
mun mummo ja vaari ottivat mut hoitoon jopa kaikkina viikonloppuina kesällä saatoin olla viikonkin hoidossa, kun vanhemmat tarvi lomaa tai pikkuveli kadesisko vapautta vaari pelleili ja mummo hoitti mummola on vieläkin 25 sena kuin turva paikka kodin pahuuksilta. olen tekemässä eräänlaista omaa muisto kirjaa mummolasta vaikka mummo ja vaari ovat vieläkin hengissä.
- sitten toivottavasti joskus
kun se ihanuus kohdalleni osuu, tekeväni täysin selväksi nuorelleparille, etten ole mikään uhrautuva mumma. Autan tarvittaessa, mutta mitään koko aikaista lapsenlikkaa minusta ei tekemälläkään saa. Olen omani hoitanut ja omaan elämään saattanut, joten alusta sitä ruljanssia en ala.
Toisaalta mahtaakohan mikään asia maailmassa olla ihanampaa kuin lapsenlapsi, en ainakaan keksi muuta.
Jos itse saisin päättää haluaisin jokaikinen viikko yhden päivän lapsenlapseni kanssa. Tekisimme kaikkea kivaa ja hassua. Menisimme juna ajelulle, kaupungille, joskus myöhempänä huvipuistoon, lasten konsertteihin, lasten teatteriin jne.
Hui olenpa vaativainen. Yö kyläänkin haluaisin mikäli vain annetaan. - jenni
En ole mummo, mutta vastaan äitini puolesta. Hän tuli mummoksi ensimmäisen kerran 39-vuotiaana ja toisen 41-vuotiaana. Molemmat lapseni ovat ajoittain ollet pitkiäkin aikoja mummolla hoidossa. Muutama vuosi sitten kesällä olivat kuukauden, tulivat viikonlopuiksi kotiin, kun haluttiin antaa lapsille hieman kesälomaa. Ettei koko kesä olisi mennyt hoitopaikassa.
Kuten tästä on tullut ilmi, vanhempani hoitavat paljon lapsiani, mutta koskaan en ole automaattisesti olettanut heidän olevan valmiita ammaksi.
Ex-mieheni käy sitten "omalla" ajallaan lasten kanssa kotonaan. Mikä on hyvä asia, minä en sinne ollut enää eron jälkeen tervetullut, mutta hyvä että lapsilla säilyy suhde myös heihin.- xxxx
Silmät pyöreänä olen lukenut täällä näitä kirjoituksia, joissa aika useissa on esitetty seuraavaa: Äiti ei antaisi lastaan kellekään (isoäidille) muulle koskaan hoitoon / lapsi muka tuntee, että hänet halutaan pois jaloista, jos annetaan mennä oman mummon luo yöksi / lapsen ei anneta mennä isovanhempien luokse hoitoon edes lyhyeksi ajaksi, koska se aika on pois perheen yhteisestä ajasta. Haloota! Tässä ei tarvitse mennä kovinkaan montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun vanhemmat ja nuoremmat asuivat saman katon alla ja elivät aivan luontevasti kanssakäymisessä toistensa kanssa. Kasvatuskysymyksiin perehtyneet ovat aivan yleisesti sitä mieltä, että niin isovanhemmat kuin muutkin sukulaiset ovat rikkaus lasten elämässä ja kanssakäyminen suositeltavaa. Kirjoittaako tänne kaikki perheumpioon ja äitiyteensä käpertyneet? Itsekin olen isoäiti, pidän suhteita yllä lastenlapsiini. Kun he tulevat luokseni, en pidä sitä hoitamisena vaan tapaamisena. Mukavana sellaisena. Mitä lastenlasteni äitiin eli omaan tyttäreeni tulee, toivon todella, että hän ymmärtää, että hän on paitsi äiti, myös miehensä vaimo ja edelleenkin melko nuori nainen. Toivon ja uskon, että hänellä on myös mielenkiintoa kodin ulkopuoliseen elämään. Tällä tarkoitan, että hän harrastaisi, tapaisi ystäviään ja pitäisi huolta myös ulkoisesta olemuksestaan. Ei äidiksi tuleminen tarkoita sitä, että kaikki muu kuin äitiys suljetaan elämästä pois!
- asiaa väärinkin
xxxx kirjoitti:
Silmät pyöreänä olen lukenut täällä näitä kirjoituksia, joissa aika useissa on esitetty seuraavaa: Äiti ei antaisi lastaan kellekään (isoäidille) muulle koskaan hoitoon / lapsi muka tuntee, että hänet halutaan pois jaloista, jos annetaan mennä oman mummon luo yöksi / lapsen ei anneta mennä isovanhempien luokse hoitoon edes lyhyeksi ajaksi, koska se aika on pois perheen yhteisestä ajasta. Haloota! Tässä ei tarvitse mennä kovinkaan montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun vanhemmat ja nuoremmat asuivat saman katon alla ja elivät aivan luontevasti kanssakäymisessä toistensa kanssa. Kasvatuskysymyksiin perehtyneet ovat aivan yleisesti sitä mieltä, että niin isovanhemmat kuin muutkin sukulaiset ovat rikkaus lasten elämässä ja kanssakäyminen suositeltavaa. Kirjoittaako tänne kaikki perheumpioon ja äitiyteensä käpertyneet? Itsekin olen isoäiti, pidän suhteita yllä lastenlapsiini. Kun he tulevat luokseni, en pidä sitä hoitamisena vaan tapaamisena. Mukavana sellaisena. Mitä lastenlasteni äitiin eli omaan tyttäreeni tulee, toivon todella, että hän ymmärtää, että hän on paitsi äiti, myös miehensä vaimo ja edelleenkin melko nuori nainen. Toivon ja uskon, että hänellä on myös mielenkiintoa kodin ulkopuoliseen elämään. Tällä tarkoitan, että hän harrastaisi, tapaisi ystäviään ja pitäisi huolta myös ulkoisesta olemuksestaan. Ei äidiksi tuleminen tarkoita sitä, että kaikki muu kuin äitiys suljetaan elämästä pois!
Lainaus: "Äiti ei antaisi lastaan kellekään (isoäidille) muulle koskaan hoitoon / lapsi muka tuntee, että hänet halutaan pois jaloista, jos annetaan mennä oman mummon luo yöksi / lapsen ei anneta mennä isovanhempien luokse hoitoon edes lyhyeksi ajaksi, koska se aika on pois perheen yhteisestä ajasta. Haloota! Tässä ei tarvitse mennä kovinkaan montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun vanhemmat ja nuoremmat asuivat saman katon alla "
a) äiti ja isä päättävät lapsiensa hoidosta. Siinä saa niin isovanhemmat kuin psykologitkin (heh, vai ovat hekin jo sitä mieltä että isovanhemmat päättävät) sanoa mitä tahansa, vanhemmilla on oikeus ja VELVOLLISUUS päättää siitä, kuka ja miten lapsia hoidetaan. Jos äiti ei ole vielä valmis luovuttamaan lastaan, niin siihen ei kyllä isovanhemmilla ole kirjaimenkaan sanomista.
b) lapsen "annetaan mennä" isovanhemmille yöksi = tarkoittaa, että lapsi on niin iso että itse haluaa mennä. Ymmärtääkseni täällä ei KUKAAN ole kritisoinut sitä. Sitä kylläkin, että pienetkin lapset laitetaan joka toinen, parhaimmillaan joka viikonloppu isovanhemmille. Kyllä se on, vaikka ihan mitä selitäisitte, lapsen pois jaloista laittamista!
c) Lyhyen ajan hoitoa ei myöskään kukaan ole kritisoinut, en nyt ainakaan muista sellaista kirjoitusta. MUTTA tosiasia on, että jos isoäiti haluaa saada lapsen joka viikko vaikka vain päiväksi, niin laskepas tätä: isoäiti saa lauantain, toinen isoäiti saa sunnuntain ja ... niin, mikä aika jää isoisälle (ovat eronneet)? Ja VIELÄ TÄRKEÄMPI KYSYMYS: mikä aika jää vanhemmille? Ai niin, mutta vanhemmathan asuvat lastensa kanssa, voivat sitten työpäivän jälkeen viettää kaksi tuntia laatuaikaa lasten kanssa ja katsella heitä vaikka öisin, eikö?
d) asuttiin samoissa nurkissa kyllä. Silloinhan olikin luonnollista, että nähtiin paljon. Yhteiskunta vaan on nyt erilainen, minä en asu, enkä voisi asua appivanhempieni nurkissa, mutta ei kyllä oikein ole sekään, että sen takia meidän perheellä ei saisi olla omaa elämää ja menoja vaan meidän ( tai anopin mielestä vain lapsien) pitäisi luuhata anoppilassa joka viikonloppu. Ai niin ja tosiaan, kun niitä isovanhempia on kahdessa paikassa, joillan perheillä erojen seurauksena jopa neljässä eri paikassa. Aikataulutetaan lapsien elämä niin, että isovanhemmat ei vaan menetä hetkeäkään, eikö?
Läheiset ja lämpimät suhteet isovanhempiin on hyvästä. Mutta tärkeintä on, juuri muuten tuli todella mielenkiintoinen keskustelu tv:stä aiheesta, tasapainoiset ja lämpimät suhteet lapsen omiin vanhempiin. Nykylapset voivat huonosti, koska heidän vanhemmillaan ei ole aikaa heille, eivät sen takia, että eivät tapaisi isovanhempiaan tarpeeksi. Se on fakta.
PS. Kummallista: omat lapseni rakastavat minun vanhempiani tasan tarkkaan yhtä paljon kuin mieheni vanhempia. Omat vanhempani eivät ole ikinä vaatineet mitään, eivät puuttuneet elämäämme, eivät tupanneet ja aina noudattaneet jokaista sääntöämme ja ohjettamme. Lapset veivät ole heillä hoidossa kuin maks. pari tuntia ja ovat sanoneet, että kun itse haluavat tulla esim. yökylään, saavat tulla, mutta silloinkin pari kertaa vuodessa riittänee. Vanhempani mielellään haluavat koko meidän perheen kylään. Anoppi sen sijaan on alusta asti valittanut, miten mikään ei riitä, vaatinut ja ottanut, tupannut ja puuttunut. Haluaa vain lapsen lapset, esim. on suoraan sanonut, että minua ei heillä tarvita koska hän pystyy tekemään kaiken sen minkä minäkin lapsien eteen. Anoppi ostaa lapsille joka viikko leluja ja tarpeettomia tavaroita, syöttää mahat kipeiksi herkkuja (onko tosiaan tarpeen syöttää 2-vuotiaalle yhden päivän aikana kääretorttua, kuivakakkua, jäätelöä ja lettuja hilloa???). Anoppi siis vaatii ja lahjoo, eikä silti ole yhtään penniäkään sen tärkeämpi lapsillemme kuin toiset isovanhemmat. Oliko tässä jokin oppi? Sen läheisyyden ja rakkauden voi saada ottamalla muutkin kuin oman napansa huomioon... - Ihmettelevä äiti
Kyllä on omituiset mielipiteet lastenhoidosta sulla. "Molemmat lapseni ovat ajoittain ollet pitkiäkin aikoja mummolla hoidossa. Muutama vuosi sitten kesällä olivat kuukauden, tulivat viikonlopuiksi kotiin, kun haluttiin antaa lapsille hieman kesälomaa." En voi muuta sanoa, kun HUH - HUH!
Miksi laitat lapsesi mummolaan kuukaudeksi hoitoon? Ovatko äitisi ja isäsi Teidän palkattomia lastenhoitajia? Koetko äitinä edes syyllisyyttä, kun et itse hoida lapsiasi?
Eikö Teidän lapsille ole päivähoitopaikkaa kesällä, että lapsenne saisivat asua kotona? Ihmettelen asennettasi ja säälin todella lapsiasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1761976Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361702Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81326Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241150Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591145Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151017- 60931
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57914