Ei aina voi ymmärtää, mitä maailma eteen laittaa.
Itsellä kävi huonosti. Olemme 22-vuotias pari. Menimme kesäkuussa naimisiin. Ostimme oman asunnon ja muutimme siihen heinäkuussa. Vähän tämän jälkeen, vaimoni jotenkin vierastui minusta. Ei seksiä, ei läheisyyttä eikä edes puhunut mitään suurempia. Ainoastaan haukkui minua, valitti joka asiasta, ja alkoi puhua erosta. Minä siinä ihmettelin, ja tuin häntä. Yritimme selvittää välejä kaksi kuukautta, mutta tuloksetta. Nyt sitten pari viikkoa sitten vaimoni sanoi haluavansa erota. Sain anopin kanssa hänen pään käännettyä ja tuntui, että asiat selviävät, kun hän puhui jo asioista. Muutaman päivän jälkeen hän sitten tokaisi, että ei tästä tule mitään. Parempi erota. Minä haluaisin jatkaa. Haluaisin selvittää asiat. Vaimo ei halua. Hänen päässään ei muuta pyöri kuin ero.
Nyt viikon olen nukkunut eri huoneessa. Vaimo on silminnähden helpottunut. Käy kahvilla erään miehen kanssa ja puhuu puhelimessä hänen kanssaan tunteja ja suunnittelee illallisia sun muita. Vaimo väittää, että tämä mies on vaan kaveri. Ovat tunteneet muka jo kauan. Minulle ei vaimo kertonut mitään, tästä uudesta kaverista. Vasta viime viikolla sain selville tästä kaverista. Pitkän kyselyn jälkeen vaimo tunnusti, etteivät he ole tunteneetkaan, kuin kaksi kuukautta.
Tämän "kaverin" tultua kuvioihin pari kuukautta sitten vaimon käytös muuttuikin.
Voi että kun voikin tuntua pahalta. En ole kohta viikkon nukkunut, kuin muutaman tunnin. Syöminen on vaikeaa, ja pelkkä hengittäminenkin on niin raskasta. Ei vaan yksinkertaisesti jaksaisi. Ei vaimokaan varmasti tajua, miten paha olla mun on. Vielä sitten kun tämän kaverin kanssa juttelee puhelimessa ja käy kahvilla.
Olen sanonut vaimolle varmaan sata kertaa, miten paha mun on olla. Vastaus on loppupeleissä, että voi kun sä löytäisit itelles kämpän, ni ei tarvis katsoa, miten paha olo sulla on.
Aika pyhä oli tämä avioliitto. Olisi voin nainen miettiä asioita muutamaan kertaan, ennenkuin halusi yhteisen kämpän ja naimisiin.
Itse annoin kaikkeni ja uskoin, että elämme loppu elämämme yhdessä. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että näin kävisi. :(
Avioliittoko pyhä
26
5445
Vastaukset
- Kokenut m66
Oman vaimoni käytös muuttui yhtäkkiä 15 avioliittovuoden jälkeen. Tuli iloisemmaksi jotenkin hehkuvammaksi. En osannut alkuun epäillä mitään. Sitten alkoivat tekstiviestit ja puhelut ystävältä, yhä pidemmät ja pidemmät puhelut. En vieläkään epäillyt mitään. Kerran outo auto ajoi pihaan, vaimoni jäi kyydistä töistä tulossa, työkaverin kyydissä. Uusia vaatteita alkoi ilmaantua, alusvaatteita myöten enemmän ja enemmän. Kerran otin asian puheeksi ja vaimoni kommentti oli että hän on ollut suhteessa jo useamman kuukauden toisen miehen kanssa jota rakastaa, minun olisi pitänyt kuulemma osata asia jo itse nähdä eikä nyt vasta ihmetellä. Yritin keskustella, halusin paikata asian ja liittomme joka omasta mielestä oli ihan hyvä liito. EI, vaimoni sanoi että nyt kerta tiedät niin erotaan ja hän muuttaa uuden miehensä luokse. Olemmeko me miehet tolloja vai naiset julmia....en tiedä mutta minun sydämeni ainakin särkyi.
- että sellasta
näin käyttäytyy myös mies kun rakastuu toiseen vaikka olis ollu vuosikymmeniä aviossa.
- Äiti
että sellasta kirjoitti:
näin käyttäytyy myös mies kun rakastuu toiseen vaikka olis ollu vuosikymmeniä aviossa.
Miehelläni oli suhde jonka hän kielsi monta vuotta, yritin uskoa että hän puhuu totta mutta epäilys oli aina suuri. Minua haukuttiin myös vainoharhaiseksi, mustasukkaiseksi yms masennuin ja jouduin syömään myös lääkkeitä.Kyllä toinen huomaa kun kiinnostus ja rakkaus toista kohtaan loppuu. Nyt kaikki on tullut ilmi ja yllätys yllätys heillä on myös yhteinen 3 vuotias poika.Meillä on myös yhteisiä lapsia. Ero tulossa. kauheaa katsoa kuinka toinen on rakastunut toiseen naiseen.
- äiti...
olen pahoillani. Halauksia.
- jk35
Sama juttu täällä eli oltu naimisissa 10 v. Yhtäkkiä vaimon käytös muuttui, alkoi viipyä pidempään töissä, käydä ulkona ja vaatekaappi meni uusiksi.
Muutaman kuukauden kuluttua huomasin tekstiviestejä puhelimessa ja tapaus oli selvä. Sillä on uusi mies. Nyt taitaa olla ero edessä koska muutamaan kuukauteen vaimo ei ole osoittanut mitään tunteita minua kohtaa. Kotona minun lisäksi kaksi lasta... - keinuheppa
Tutulta paitsia että olimme olleet viisi vuotta naimisissa ja hänen "kaveri"oli minun paras ystäväni/työkaverini.
Eipä siittä sen enempää en halua alkaa muistelemaan noita raskaita aikoja.
Mutta voimia sinulle kyllä se elämä taas hymyilee vaikka et sitä varmaan vielä uskokkaan. - ukko
Eipä tuohon voi muuta sanoa kuin että otan osaa. Tällaista sattuu. Itse toimisin sananlaskun mukaan että "paree kertarytinä kui aenane kitinä".
Vaikea uskoa että tällaisen alun jälkeen suhteesta löytyy tarvittavaa molemminpuolista kunnioitusta ja toisen huomioonottamista jotta siitä tulisi onnellinen. Vanhat jutut siististi pois päiväjäsjestyksestä, vaikka kipeää tekeekin, ja uusi elämä alkuun kokemusta rikkaampana.
Sivusuhteet ja/tai syrjähypyt eivät sellaisenaan välttämättä kaada parisuhdetta, mutta silloin kun kumppanin arvostaminen putoaa tasolle jossa tietoisesti tuottaa hänelle tuskaa, on mielestäni menty rajan yli - ei ole mitään syytä uskoa että asiat korjaantuisivat tulevaisuudessa.
Moni pitempään liitossa ollut saattaa olla paljon vaikeammassa tilanteessa, on vastuu lapsista yms. ja tehtävilla ratkaisuilla on syvä vaikutus muidenkin kuin omaan elämään.
"jollei se tapa niin se vahvistaa". Katso myös positiivisia puolia. Tuli kokemusta; eikä tuohon tuhlaantunut kuin pieni osa elämää. Opi - mikä meni vikaan? Miten asian olisi voinut välttää? Sitouduitteko ennen kuin tunsitte toisianne riittävän hyvin.. jne - mr.x
Se on katsos tsägästä kiinni.
Yksi nainen voi "leikkiä" kotia pari kuukautta, toinen kakskyt vuotta. Sit kun kemiat ja fibat on kokolailla kohdallaan ja karikoista luovitaan kunnialla läpi, toteutuu sen "elämänne loppuun asti, aamen".
Se vaan on toisille naisille tosi vaikeeta pitää se uskollisuus loppuun asti.
Ja miehenä toteen että kaikki em. pätee meihin ihan samalla tavalla.
Tää nyt vaan sattuu olemaan sitä elämää eikä näille jutuille ole ikinä ollut, eikä ikinä tule olemaan mitään, kun ei voi edes olla, järkevää selitystä.
Tylyä mutta totta, sinulla ei ole vaihtoehtoja tämän tilanteen suhteen.
Tästä tuli ehkä vähän masentava teksti joten loppuun sellaista että.
Olet nuori kundi ja aivan varmasti kun tuosta toivut, löydät seuraavan, ehkä sen oikean naisen, perustat perheen, saatte lapsia ja kaikki menee oikeesti ihan hienosti.
Se on kato tsägästä kiinni.- jätkillä
on asialtaasta säkää!!!
- sinulle-
voimia...olet hyvä mies ja teet varmaan naisen onnelliseksi.jos et tätä naista niin..olethan vielä nuori.
- Kokeilee sua....
Nössöiletkö vai nussit, sitä se akka mittaa!!!
- sama
Itselläni melkein vastaava juttu. Muutama kuukausi avioelämää ja sen jälkeen rakas vaimoni ilmoitti löytäneensä sen oikean ja laittoi eropaperit vetämään. Niin, että se siitä tahtomisesta rakastaa.
Olo tuntuu petetyltä ja jätetyltä. Voiko elämässä enää pahemmin epäonnistua. Nukkuminen ja syöminen tahtoo olla toisinaan vaikeaa. Tilannetta vaikeuttaa vielä yhteinen lapsi, joka kärsii ja tulee kärsimään tilanteesta.
Mutta eikait tässä auta kuin porskuttaa eteenpäin ja toivoa, että aika parantaa haavat. Helppoa se ei kyllä ole.- Toinen äiti
Minulla sama tilanne. Mitä teit? Tietävätkö lapsesi? Miten selvisit?
- oli tarkoitettu
Toinen äiti kirjoitti:
Minulla sama tilanne. Mitä teit? Tietävätkö lapsesi? Miten selvisit?
pyhäksi ja koskemattomaksi (siis kahden ihmisen), mutta kuinhan moni tytönhempukka sitä ajattelee sen kaiken kermakakkukrääsä-häähuuma hömpötyksen viedessä ajatukset vaan omaan itseen ja haluun näyttää olla "kaunis morsian".
On ikävää että sua on petetty kun uskoit avioliittoon ja sydämes särjettiin. Toivon, että selviät kaikesta ja elämä tuo eteesi valoisampaa tulevaisuutta...
- Miiru
Ensimmäinen hääpäivä ja sain mieheni kiinni suhteesta. Itse olin vielä avioliitoni huumassa ja suunnittelin tulevaisuuttamme, katselin eläämää vaaleanpunaisten lasien läpi. Ja niin se aurinko pimeni ja loppui haaveilut. Nyt päivä päivältä kerään elämäni rippeitä ja nousen jaloilleni yhdessä pienen poika vauvani kanssa.
- vain
Pääsit siitä kotkasta eroon ennekuin teitte lapsia. Alle 25 vuotiailta pitäisi kieltää naimisiinmeneminen, sen verran lapsellista se homma on, puhun omasta kokemuksesta nyt nelikymppisenä.
Se sattuu aikansa kunnes huomaat että elämää on muuallakin. Nyt hoidat raha-asiat erilleen ennekuin akka putsaa sut ja jatkat elämää entiseen tapaan. Takaan että löydät paremman.- ei naimisiin liian aikaisin...
kerran ei tajuta todellisuutta, halutaan jotain raameja yms. On kauheaa, että sitten vaan sydämet särkyy, jos toinen oli tosissaan ja toinen vaan leikki...
- minäminä
Alle 25-vuotiaat ovat hirveän epäkypsiä naimisiin. Pitäisi tuntea sekä itsensä ja mitä itse haluaa. Näiden pitäisi olla keskenään sopusoinnussa. Esim. kotikissan ei kannata hankkia bileihmistä, vaikka se tuntuisikin aluksi tosi hyvältä. Mökki-ihmisen ei kannata hankkia täysin urbaania ihmistä tai pelkästään veneilystä pitävää ihmistä. Ongelma on vielä se, että ihmiset muuttuvat ajan kanssa ja jos aina luulee esim. että se luokan kaunein tyttö on 50-vuotiaana kaunein tyttö ja se on ollut hyvin tärkeää, niin voi tulla ongelmia, koska ihmiset vanhenevat ja rumentuvat. Pitäisi hyväksyä normaalit asiat elämässä.
Senkään jälkeen ei pitäisi edes suunnitella naimisiin menoa alle vuoden seurustelulla, että tietää, minkälainen toinen on, kun suuttuu jne.
Noin vuodenhan se rakastumisen tunne kestää ja sen jälkeen suhde joko loppuu, kun ei ole enää mitään yhteistä tai jatkuu eli opitaan rakastamaan toista. Kun ei ole enää sitä ensimmäistä rakastumisen tunnetta päällä, niin elämä on ihan erilaista. Siksi ei pitäisi suunnitella naimisiin menoa liian aikaisin. Olisi myös hyvä tietää, mitä naimisiin meno toiselle merkitsee. Onko se ikuinen asia vai aikooko toinen erota ja vaihtaa paria aina tietyin väliajoin elämässä. Tällaisia tietyn ajoin avioparia vaihtajia on vaikka kuinka paljon. Halutaan vain itsekkäästi jotain omaa onnea tai seikkailuja koko elämän.
- Jepu
Kiitos paljon niistä hyvistä ja rakentavista vastauksista!
Eiköhän tästä saa palaset kerättyä kasaan, ja jatkettua elämää. Koville ottaa, mutta eiköhän se siitä. Vielä kun nuoria ollaan.
Yhtä raskasta kokemusta, jota en tosissaan olisi koskaan toivonut, enkä uskonut kokevani, rikkaampana jatketaan elämää. - Mara_vaan
Olen 30-vuotias poikamies ja olen tullut kyyniseksi avioliiton suhteen joten olen ajatellut jäädä poikamieheksi--). Olen itse seurustellut muutamia kertoja mutta ei niistä ole sen vakavampaa kehittynyt.
Useat ikätoverini mm. koulukaverini ovat jo eronneet avioliitosta melko lyhyen liiton jälkeen. Olen huomannut eron aiheuttaman valtavan henkisen tuskan ja ahdistuksen joten en haluaisi itse kokea samaa -varsinkin jos avioeroprosessissa on lapsia mukana. Mitä mieltä olette tästä asiasta? - Naapurin Reiska
Kokenut lähestulkoon saman...kahdesti. Otan osaa.
Kaikki samanlaiset tapaukset jotka leikkii ihmisillä kaasukammioon sukupuolesta riippumatta. Sen jälkeen uunit lämpeämään niin saadaan halpaa kaukolämpöä. Samalla vähenis vitutus ja viinankäyttö eikä olis vaaraa että törmää samanlaisiin ihmisiin uudelleen... Jos ei kerran tiedä mitä elämässä haluaa niin mitä sitä lupaa sitte mitään...- Jepu
Kiitos osanotosta. Kyllä jokainen päivä tuntuu niin pirun vaikealta. Ei yhtään helpota se, että vaimo on tämän "kaverin" kanssa neljään asti yöhön jossain menossa ja valehtelee vieläkin. Sanoo menevänsä työkaverinsa luo, mutta yllätys yllätys näkyy olevanki huoltoasemalla tämän jätkän kanssa kahvilla.
"Jos ei kerran tiedä mitä elämässä haluaa niin mitä sitä lupaa sitte mitään..."
Totta! Ajattelis muitakin joskus.
Alkaa pääkin olee hiukan sekaisin, kun en ole kahteen viikkoon nukkunut montaakaan tuntia yössä. Jotenkin kummasti ei oikein meinaa uni tulla silmään iltaisin. Ei meinaa edes uskoa, että tämä kaikki on itselle tapahtunut. Ihan ku seurais jonku muun todella paskaa elämää.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen ollut aivan liian sinisilmäinen tämän naisen suhteen. Luotin häneen ja uskoin mitä hän sanoi. Ei välttämättä haluaisi edes kuulla, mitä kaikkea vaimo on tehny koko meidän suhteen aikana. - pikkusta
Jepu kirjoitti:
Kiitos osanotosta. Kyllä jokainen päivä tuntuu niin pirun vaikealta. Ei yhtään helpota se, että vaimo on tämän "kaverin" kanssa neljään asti yöhön jossain menossa ja valehtelee vieläkin. Sanoo menevänsä työkaverinsa luo, mutta yllätys yllätys näkyy olevanki huoltoasemalla tämän jätkän kanssa kahvilla.
"Jos ei kerran tiedä mitä elämässä haluaa niin mitä sitä lupaa sitte mitään..."
Totta! Ajattelis muitakin joskus.
Alkaa pääkin olee hiukan sekaisin, kun en ole kahteen viikkoon nukkunut montaakaan tuntia yössä. Jotenkin kummasti ei oikein meinaa uni tulla silmään iltaisin. Ei meinaa edes uskoa, että tämä kaikki on itselle tapahtunut. Ihan ku seurais jonku muun todella paskaa elämää.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen ollut aivan liian sinisilmäinen tämän naisen suhteen. Luotin häneen ja uskoin mitä hän sanoi. Ei välttämättä haluaisi edes kuulla, mitä kaikkea vaimo on tehny koko meidän suhteen aikana.Kyllä maailmassa riittää sikoja ihmisiä mutta älä tuhlaa elämääsi yhtään enempää sen naisen kanssa. Se ei ole sun arvoinen. Tiedän että sua ei lohduta yhtään tämä lause muttaehdit tavata vielä sen oikeankin,anna tämän hutsun mennä menojaan. Olen samaa mieltä avioliiton pyhyydestä mutta se vaan ei merkitse samaa kaikille, mulle merkitsi myös mutta ei miehelle.
Muista pitää huolta itsestäsi,tiedän mitä on kun ruoka yrityksistä huolimatta ei mene alas vaan tulee ylös ja vain siitä syystä kun on niin paha olla.
Kyllä se aurinko vielä nousee ja paljon, paljon kirkkaampana.
Älä näytä itkeväsi sen naisen perään, vaan hammasta purren sano, mene vaan, vaikka tekis mieli sanoa, älä jätä mua.
Kyllä sä selviät, usko suhun itseesi!
Ja hae hyvä ystävä itsellesi apua tohon nukkumiseen lääkäriltä. Ei jaksa kauan muutaman tunnin yöunilla. Ajattele, mulla on sun tilanteen lisäksi lapset, joille pitää selittää, miksi isä käyttäytyy noin. - Jepu
pikkusta kirjoitti:
Kyllä maailmassa riittää sikoja ihmisiä mutta älä tuhlaa elämääsi yhtään enempää sen naisen kanssa. Se ei ole sun arvoinen. Tiedän että sua ei lohduta yhtään tämä lause muttaehdit tavata vielä sen oikeankin,anna tämän hutsun mennä menojaan. Olen samaa mieltä avioliiton pyhyydestä mutta se vaan ei merkitse samaa kaikille, mulle merkitsi myös mutta ei miehelle.
Muista pitää huolta itsestäsi,tiedän mitä on kun ruoka yrityksistä huolimatta ei mene alas vaan tulee ylös ja vain siitä syystä kun on niin paha olla.
Kyllä se aurinko vielä nousee ja paljon, paljon kirkkaampana.
Älä näytä itkeväsi sen naisen perään, vaan hammasta purren sano, mene vaan, vaikka tekis mieli sanoa, älä jätä mua.
Kyllä sä selviät, usko suhun itseesi!
Ja hae hyvä ystävä itsellesi apua tohon nukkumiseen lääkäriltä. Ei jaksa kauan muutaman tunnin yöunilla. Ajattele, mulla on sun tilanteen lisäksi lapset, joille pitää selittää, miksi isä käyttäytyy noin.Kiitos paljon tuesta!
Sinä jos joku tiedät, miltä musta tuntuu. Ja kun näin pahalta tuntuu, niin ei voi edes kuvitella, miten vaikeaa on pitää itsensä koossa vielä lasten kanssa. Ei voi muuta sanoa, kuin että oot kyllä vahva ihminen. Eiköhän se unikin tästä tule, kun omaan kämppään muuttaa. Ei tarvi enää olla todistamassa niiden kahden juttua. Sen kylläkin tein selväksi, että se "kaveri" saa kyllä samantien selkään, jos tähän kämppään jalallaan astuu, jos vielä täällä asustelen. - pistämätön lääke
Jepu kirjoitti:
Kiitos paljon tuesta!
Sinä jos joku tiedät, miltä musta tuntuu. Ja kun näin pahalta tuntuu, niin ei voi edes kuvitella, miten vaikeaa on pitää itsensä koossa vielä lasten kanssa. Ei voi muuta sanoa, kuin että oot kyllä vahva ihminen. Eiköhän se unikin tästä tule, kun omaan kämppään muuttaa. Ei tarvi enää olla todistamassa niiden kahden juttua. Sen kylläkin tein selväksi, että se "kaveri" saa kyllä samantien selkään, jos tähän kämppään jalallaan astuu, jos vielä täällä asustelen.mene kylmään järveen tai mereen uimaan, (avanto-uinti paikkoja paljon ainakin H.gin seudulla saunoineen). Taatusti nukahdat illalla suloisesti kuin pikkulapsi...
- eläkeläinen1
Ei uutta aurinkonalla! Tunnen veljekset joilla sattui surkeemmin ensimmäisen avioliiton suhteen. Avioliiton kestot molemmilla veljeksillä oli vain pari kuukautta ja siihen aikaan ei näin helposti eroja saanut! Nyt kummallakin on pitkään kestäneet avioliitot lapsen lapsineen ( 40 vuotta avioo ja 48 vuotta avioo). Siis uusi suhde ja pitkä onnen aika! Toivon parempaa tulevaisuutta sulle ja uskoo itseesi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762087Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361737Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101426Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291219Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591209Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161055- 60966
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58965