Jännittäminen koulussa

abcdefghijklmn

Mikähän minussa on vialla. Kotona ja vapaa-ajalla olen aivan normaali oma itseni. Koulun ovesta kun astun sisään muutun aikalailla. Tuntuu että kokoajan on sellainen pieni jännitys päällä. Luennoilla istuessa en aina voi täysin keskittyä luennoitsijan puheeseen, vaan alan miettimään esim. että mitä takanani istuvat ajattelevat minusta. En siis osaa olla rento oma itseni. Koulun käytävillä itsekseen käveleminen on myös yksi hankala tilanne. Tuntuu että ei oikein tiedä mihin katsoa, hankala selittää.
Kertokaa omia kokemuksia/näkökulmia/vinkkejä, kiitos!

12

3010

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • E-Gemini

      Tutulta kuulostaa, eli muutun itsekin lähes täysin eri ihmiseksi kouluun astuessani, tavallisesti kun olen kotosalla todella puhelias ja koulussa en puhu oikein kenellekään, paitsi kaverilleni (olen siis ammattikoulussa).

      Varsinkin luokan edessä esiintymiset ovat yhtä tuskaa. Ketään ei naura, mutta tuntuu silti siltä että nauraisi, tai pelkään että alkaa nauraa ja lehahdan ihan punaiseksi, en tiedä mihin suuntaan katsoisin ja miten pitäisin käsiäni, myös puhe alkaa takertelemaan tai sitten en saa mitään sanotuksi.

      Jos istun luokan edessä, tuntuu siltä kuin takana olevat nauraisivat minulle, vaikka heillä saattaa hyvinkin olla ihan omat juttunsa. Käytävän halki, jossa on paljon ihmisiä, on myös kamala kävellä, kaikki tuijottavat ja tunnen itseni todella noloksi.

      Ymmärrän sinua hyvin =)

    • yliopiston jäykkis

      Mulla ihan sama. Uskon, että koulussa (ja usein muutenkin ihmisten seassa) verenpainekin on paljon korkeampi kuin tavallisesti, jännitän ja joskus pitkän päivän jälkeen on niskatkin ihan kipeänä. Luennoilla ei oikein tiedä miten päin pitäisi istua kun on juuri siellä ihmisjoukon keskellä, on melko hiljaista ja ainoastaan luennoitsija kertoo jotain. Tuntuu, että jokainen liikeeni huomataan ja että olen jotenkin "erilainen" kuin muut. Siitä kai se pahin jännitys lähtee. Monesti saatan lähteä kesken luennon pois kun en vain jaksa sitä jännittämistä. Käytävälläkään ei tiedä, miten pitäisi kävellä ettei erotu joukosta tai ei uskalla puhua normaalilla äänellä kun pelkää että joku ulkopuolinen kuulee ja ihmettelee tms. järjetöntä. Tiedän todella hyvin tuon tilanteesi, tosi kurjalta tuntuu :(

      Mulla se jännittäminen on ollut mukana kuvioissa jo monta vuotta, enkä enää kestä tätä. Nyt kun elämäntilanne on mennyt muutenkin stressaavammaksi, olen alkanut masentua. Olen varannut lääkäriajan, koska haluan selvitellä tätä ammattilaisen kanssa. Ehkä lekuri päätyy johonkin lievän depression diagnoosiin tai ahdistuneisuushäiriöön, että saan lääkkeet tai psykologilta helppiä. Uskon tosiaan, että syy voi olla biologinenkin. Murrosiän jälkeen tämä kaikki alkoi, mikä on aika tyypillistä juuri mielenterveyden ongelmillekin (jos tätä nyt sellaiseksi voi kutsua?) kun aivojen välittäjäaineet heittää häränpyllyä ja tällaisia ongelmia tulee. No, en ole lääkäri enkä osaa vielä sanoa. Kuitenkin helpottaa kun pääsen lääkärin kanssa keskustelemaan asiasta. En halua ainakaan vakavammin masentua tämän takia. Toivon, että sinäkin selviät jännittämisesi kanssa. Uskon, että kun tutustuu itseensä hyvin ja miettii toimintansa syitä ja seurauksia, on jo askeleen lähempänä parantumista. Järki sanoo, ettei tarvitse jännittää mutta tunteet on eri mieltä...

      • ...

        juuri vastaavanlaisia ongelmia. Taitaa olla kumminkin suht yleistä, sitä vain itse luulee että on ainoa luennolla joka kärsii tästä. Eihän sitä itsekkään muista ajattele mitään kun luennolla istuu, miksi sitten muut ajattelisivat / seuraisivat sinun toimintaa. On tämä ihmismieli välillä vähän naurettava :)


    • Nalle

      Olen nyt lukion ensimmäisellä ja minäkin jännitän yleensä koulussa tosi paljon. En oikeastaan jännitä mitään muuta, kuin että joutuukohan tänään esiintymään/puhumaan ääneen tms. Ja jos joutuu, ääni värisee, kädet tärisee, hikoilee ym. (Nykyään otan aina pillererin, kun tiedän että esitelmä on tulossa, mutta tuollaisia tilanteita saattaa tulla yllättäenkin. Ja olisi mahtavaa päästä niistä pillereistä eroon) Se on tosi inhottavaa ja se häiritsee keskittymistä pahasti. Välillä kotonakin (Tälläkin hetkellä) jännittää valmiiksi sitä. =/

      Miksiköhän esiintyminen jännittää niin paljon...? Kun onhan sitä muutenkin koko ajan esillä, ihmiset näkevät ja kuulevat sinua koko ajan, miksi sitten jännittää? Pelkää että sanoo jotain tyhmää tai nolaa itsensä jollain tavalla. Olisi mahtavaa saada itseluottamusta, sillä tuo häiritsee pahasti koulunkäyntiä. :(

      • ålle

        Sanos muuta. Otan itsekin napin ennen esiinytmisiä mutta se on niin kamalan ristiriitaista kun toisaalta ketään luokkatoveria en pelkää ja tiedän osaavani asiani mutten pysty kontrolloimaan jännitystäni.Kaikki huomioni keskittyy aina käsiini ja niiden tärinään sekä ääneni kuuluvuuteen eikä itse opettajan esittämien kysymysten vastaamiseen. Miksi jännitystä ylipäätään pitää peitellä?kai se on se että pelkää tulla naurunalaiseksi tai hyljätyksi oman herkkyytensä takia..


    • Liliy4

      Mitään mutta en osaa kuin neuvoa, että HAE APUA!

      Itse en hakenut, joten kärsin tästä yli puolet kouluvuosistani. Nuoruteeni valui hukkaan ja olen katkera, että yläaste- ja lukioaikani kuluivat yksin kotona nyhjäämällä. Takaisin en niitä aikoja saa, joten olen menettänyt jotain korvaamatonta.
      Nyt olen masentunut ja ahdistunut jännittämisen lisäsksi.

      PElkäsin koulussa lukea ääneen, vastata kysymyksiin jne. Jäin ilman kavereita koko yläasteen ja lukion ajaksi. Olin koulukiusattu. Tunneilla pelkäsin ja pelkään muutenkin sosiaalisia tilanteita.

      HAE SIIS APUA!! Tätä kohtaloa en soisi kenellekään. En tiedä, onko ongelmasi paha vai lievä, juuri alkanut vai pitkään kestänyt, mutta varaa aika lääkäriin ja hae apua. Mitä aikaisemmin ongelmallesi voidaan antaa nimi ja sinulle oikea hoito, sitä "helpompaa" se on. VAikka aina on vaikeaa, mutta mitä nopeammin saa avun, niin luulisin, että sitä vähemmän tulee näitä kaikkia liitännäisoireita kuten masennus, päihteiden liikakäyttö, pahenevat ongelmat, täydellinen sosiaalinen eristäytyminen, koulun keskeytys jne.

    • RAASTINRAUTA

      Minulla myös juuri niitä oireita, kuin teillä kaikilla.
      Olin koulukiusattu. En kuitenkaan erityisemmin jännittänyt mitään. Olin luonut minäkuvani sellaiseksi, että olin höntti, jota kiusataan. Minun ei siis tarvinnut pelätä maineeni tahraantuvan. A
      jattelin jatkuvasti että minulle nauretaan. Jos näin muita nuoria, niin ajattelin että he nauravat minulle, vaikka en edes tuntenut heitä..
      Lukiossa sain paljon ystäviä, eikä kukaan tiennyt kiusaamis menneisyydestäni. Jouduin rakentamaan minäkuvani uudellee. Hetken se oli hienoa, mutta sitten alkoivat nämä jännitysoireet.

      Tuntui että kaikki tarkkailivat minua ja tilanteet, joissa punastelu olisi saattanut aiheuttaa väärinkäsityksiä, esimerkiksi jos opettaja puhui seksuaalisista vähemmistöistä, uskonnollisista vähemmistöistä, huumeista ja sen sellaisista, niin minäpä helotin punaisena.

      Jos pystyisin unohtamaan, että olen punastellut, niin en ehkä enäää punastelisi. Suurin punastelun aiheuttaja minulla on punastumisen pelko.

      Olen aika hyvin päässyt oireistani eroon. Aina joskus ne aiheuttavat ongelmia.

      Koulukiusaamisen aiheuttamat arvet henkisessä kehityksessä ovat varmaankin monille "meistä" yhteinen tekijä.

    • TarvitsenApuaHeti!!

      Mulla on sama :(
      Apuja?

      • kannattaaa

        Rentoudu. Jotenkin. Sitä pitää opetella, ja se on opeteltavissa kuitenkin. :)


    • jännnnnnittäääää

      Mulla ei oo kyllä ihan noin pahasti mutta monesti koulissa miettii miten istuisi tai seisoisi tai missä pitäisi käsiä. Tyyliin: näytänkö tyhmältä tässä asennossa? Onko outoa jos istun kokoajan samassa asennossa? Onko outoa jos vaihtelen asentoa? Ja mietin usein että jos huomaan jonkun istuvan samanlailla niin luuleeko se että matkin sitä? Ihan outoja mietteitä!

    • sepi877

      Ei sinussa ole mitäään vikana. Sinua vain jännittää. Osalla on taipumus ahdistua sosiaalisissa tilanteissa, se on osittain geneettinen taipumus, osin opittua elämänkokemusten kautta.

      Jännittämiseen voi oppia suhtautumaan realistisesti, ettei se välttämättä koskaan lähde kokonaan pois, mutta voi vähentyä. Jännittäminen koulussa on aika tavallista, erityisesti esiintymistilanteissa. Jos kuitenkin jännittäminen haittaa kovasti elämä, suosittelen hakemaan apua. Nykyään on ihan hyviä lääkkeitä, joilla voi saada jännityksen vähenemään. Samoin juttelu ammatti-ihmisen kanssa voi auttaa. Jos ei muuta, niin puhu vanhemmille tai mene juttelemaan kouluterveydenhoitajalle.

      Jännitys voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Sosiaalisten tilanteiden pelko luokitellaan sairaudeksi, kun sosiaalinen ahdistuneisuus on haitallista eikä rajoita vain tiettyihin tilanteisiin. Sitäkin voidaan hoitaa, vaikkei siitä koskaan välttämättä "parane".

      • karpanenkatossa

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2115
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1744
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1461
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      1240
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      60
      1223
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1067
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      980
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      973
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      102
      670
    Aihe