Muutamat viimeiset vuodet olen vain lyönyt päätäni eri tavoin puuhun ja nyt huomaan, että olen ihan hukassa. En viihdy yksin, en halua olla kenenkään kanssa, kun olen yksin ajatukset tulee ja valtaa mielen, kun olen seurassa, en pysty keskittymään kuin suruun ja tuskaan, joka riipii sydäntäni, tai sitä onttoa kohtaa jossa joskus oli sydämenkaltainen lihas.
Mikään elämässä ei kiinnosta pätkän vertaa, ei työ, ei vapaa-aika, ei mikään.
Olen edennyt urallani hyvin, mutta silti olen valinnut elämässäni asiat aika lailla väärin, osaa niistä kadun, osaa en. Muut samanikäiset ovat perheinensä tällä hetkellä ja viettävät suht tasapainoista elämää. Minä se vain elän menneessä ja ruikutan sieltä käsin miten mikään ei ole mitään....
En tiedä millä keinoilla voisin päästä menneistä yli ja katsella maailmaa ilman tuskaa ja pettymystä. Aikaa se vaatii, sen tiedän, mutta voiko ihminen muuttaa asennoitumistaan siihen, ettei eläisi menneessä koko ajan???
Kertokaa onko teillä muilla samoja kokemuksia ollut, miten selvisitte siitä. Miten pääsitte elämään tasapainoisesti siten, ettette tarvitse ketään rinnalle tai sitten löytämään sen kumppanin kenen kanssa voisi kuvitella elävänsä suurin piirtein lopun elämäänsä?
Omat rajut kokemukset ja menetykset vaan tuntuvat painavan, että kokee, ettei mikään enää auta....
Mikään ei tunnu miltään enää...
9
1384
Vastaukset
- Julian
kuin aikaa se vaatii.. toisille enemmän, toisille vähemmän.
Kyllä täällä jokainen jonkun löytää kun pitää silmänsä auki ja on myös valmis tekemään sen eteen jotain..
Tsemiä.. ei vaivuta epätoivoon vielä:) - sinua...
Samanlaisia tuntemuksia minullakin on. Vaikka on aina parhaansa esim.ihmissuhteessa yrttänyt- ei ole ollut epäluotettava, nalkuttava, on huolehtinut toisen hyvinvoinnista, hieronut ja rapsutellut, tehnyt valintoja molempien näkökulmasta - aina on tullut tilanteeseen, jossa voi vain todeta "miten tähän oikein päädyttiin?" Yli kahdenkymmenen aikuisen ikävuoteni kolme ihmissuhdetta on päättyneet kaikki samalla tavalla, minun luottamukseni on petetty tavalla tai toisella, mutta selvästi ja pidemmän aikaa, yleensä tietysti salassa. Olen aika korkeasti koulutettu(sillä kun tuntuu olleen merkitystä ainakin kumppaneilleni, ei niinkään minulle itselleni..sehän on vain työhöni pääsemisen edellytys), tavallisessa päivätyössä käyvä ihminen,normaalin näköinen,ihan huumorintajuinen ja mukava(ainakin omasta mielestäni:),terveen itsetunnon omistava ihminen, eikä minulla omista taustoistanikaan johtuen ole koskaan ollut tarvetta pönkittää itsetuntoani suhteilemalla toisen selän takana tai käyttää kyynärpäätaktiikkaa tavoitteitteni saavuttamiseksi. En todellakaan ole pyhimys, vaan tavallinen suomalainen naisihminen. Äiti kyllä olen yhdelle lapselle, jos sitä sitten "synniksi" voi sanoa..minä olen siitä iloinen ja ylpeä.
On ihmisiä, joita elämä tuntuu potkivan aina päähän ja kohtelevan niin epäoikeudenmukaisesti. Minäkin tunnen kuuluvani niihin. Olen toivonut rinnalleni miestä, ihmissuhdetta.En ole etsinyt lapselleni isää(hänellä on jo mainio sellainen), en laskujeni maksajaa, en itselleni viihdykettä, vaan miestä, joka tahtoisi jakaa arkea kanssani. Olen jo neljänkymmenen, eli en haaveile mielestäni mahdottomia ja osaan antaa arvoa arkipäivälle ja sen mielekkääksi saamiselle. Silti olen usein huomannut ajattelevani - olisipa elämä muutakin, kuin pelkästään siedettävää.Samassa hävettää - sanoihan neurologian professori, Jorma Palo, erässä haastattelussa:"Jos ihminen ei oikein meinaa löytää elämälleen tarkoitusta, kannattaa sairastua syöpään." Pian kuulemma huomaa, mitkä asiat ovat todella tärkeitä ja millaisia asioita tahtoo elämässään olevan ja mihin suuntaan sitä lähtee viemään.
Mikä on kenenkin elämä tarkoitus? Pääasia on minulle aina ollut, että saisin toteutua "kokonaisena" ihmisenä. Lapseni ja työni ovat minulle elämäni kantavimmat ja tärkeimmät asiat. Mutta kun ihmisellä terveyden lisäksi on näin paljon, alkaakin haluta enemmän - tahtoisin toteutua myös naisena, miehen rinnalla.Tuntuu, että elämästä aina puuttuu jotain oleellista, kun sitä ei aikuisen ihmisen kanssa voi jakaa.Kun tämäkin puoli elämästä joskus on toteutunut, olen tuntenut itseni kokonaisemmaksi (kireisemmäksi, tosin;), mutta tyytyväisemmäksi.Aikuinen suhde on tuonut peilin, vastavuoroiduuden, elämääni ja olen toisen ihmisen lähellä tutustunut paremmin puutteisiini, tarpeisiini, eli itseeni.
Luulen, ettet sinä ole valinnut sen enemmän väärin, kuin kukaan meistä. Jokaisessa tilanteessa on tienristeys - yksi tie vie tuohon suuntaan, toinen tähän. Kuka sanoo, että ne ovat väärin?Kulloisessa tilanteessa, omilla taustoillaan, ihminen tiensä on valinnut ja uskon, että juuri sillä hetkellä ne ovat olleet ihan oikeita valintoja.
Sinä olet oman elämäsi paras tuntija. Sinä tiedät ja tunnet itsesi jo hyvin ja tiedät, millaisia ajatuksia ja toiveita sinulla päivittäin ja viikottain päässäsi liikkuu. Minä ainakin tahdon luottaa elämässä johonkin muuhunkin, kuin vain siihen mihin minun voimani ja jaksamiseni riittää. tahdon ajatella, että kun ihminen tunnistaa riittävän tarkoin sen, mitä juuri hänen elämästään "puuttuu", hän ainakin alitajuntaisesti vie asiaa eteenpäin, eli pyrkii kohden parempaa olotilaa itselleen. On myös annettava itselle lupa - lupa rakastaa itseä, lupa tehdä ratkaisuja, lupa toivoa mahdottomia, lupa luottaa siihen, että elämä jostain syystä aina kantaa ja asteittain asiat kehittyvät hyvään suuntaan, kun vain muistaa tehdä toiveidensa eteen jotain. Pimeys ja suru taittuvat aina, suurimmassakin hädässä ja surussa.
Sinä jaksat, ihan varmasti, sinä osaat ja sinä kykenet. Ota huomenna jo yksi askel, mihin vaan, mikä tuottaa sinulle iloa, pientäkin. Pidä itsestäsi huolta!
T. kohtalotoveri - Musta haamu vain...
Kiitos kommenteista, etenkin Sinulle, joka jaksoit pohtia asiaa eri näkökulmista!
Jäin miettimään siinä sitä, että itse tiedän parhaiten, miten asiat menevät tai sitä että mikään päätös ei ole huono vaan itse teen ne niillä voimilla mitä kulloinkin minulla on.
Mutta vaikka tekisinkin niin, ei se pyyhi ajatustani siitä, että eläisin menneessä. Mietin edelleen joka päivä kaikkea mennyttä, koettuja asioita, hyviä ja huonoja. Tulevaisutta en osaa rakentaa muuhun kuin uralleni: minulla on selvä suunnitelma siitä, missä olen 50-vuotiaana... mutta miksei sitä samaa tulevaisuuteen näkemistä voisi olla henkilökohtaisessa elämässä, mikä kuitenkin on kaikkein tärkeintä elämässä, koska viime kädessä kun vanhenee, ei pomot ole vieressä tukemassa, lapset ja puoliso siinä pitää olla!
Ja vaikka miten ajattelisin niin, että teen jotain mukavaa elämässäni, se ei auta menneen pohtimiseen. Olen myös miettinyt, että olen vuosia ollut yhdessä risteyksessä pohtimassa suuntaani, mutta voiko olla, että olen jäänyt siihen ristykseen tapaamaan ihmisiä vailla suuntaa? Haluanko edes sieltä pois??? Kuulostaa hullulta...
Tuohon Julianin kommenttiin että aikaa se vaatii, miten pitkä aika on riittävä, kun 14 vuotta ei riitä tähän muutokseen, mielestäni sen jo pitäisi riittää!
Lopputuloksena en voi nyt sanoa kuin että umpikujassa olen, olen yrittänyt puhua sitä tukijoukoillenikin, mutta kaikki luulee vaan että kyllä se siitä... mutta ajatukseni esim. itsemurhasta ovat huomattavasti lisääntyneet tässä viime viikkojen aikana, vaikken uskallakaan sitä tehdä, tiedän sen, mutta se ei ole hyvä asenne lainkaan!!- Nai-neN
.. jos olet edes ajatellut itsemurhaa, sinun pitäisi hakea apua. Oletko miettinyt terapiaa?
Jos elämä tuntuu suossa tarpomiselta, sinulta on ehkä jäänyt tärkeitä asioita käsittelemättä ja kannat niitä nyt (tiedostaen/tiedostamatta) mukanasi. Kulku on kevyempää ilman ylimääräistä painolastia.
Voimia ja tsemppiä!
- sadsaa
Mitäs siinä itket, jos et halua edes mitään etkä ketään?!
- Mustaa vain...
Tämä on vapaa kanava tuoda ajatuksiaan esille. Kiitos kommentistasi, se oli todella rakentava! =)
- sadsaa
Mustaa vain... kirjoitti:
Tämä on vapaa kanava tuoda ajatuksiaan esille. Kiitos kommentistasi, se oli todella rakentava! =)
No niin kauan kuin roikut siinä menneisyydessä, niin et saa mitään aikaiseksi. Yritä nyt vaan kovasti irrottautua siitä, ei se niin vaikeaa voi olla. Mutta jos ei onnistu, niin ole sitten yksin ja kärsi.
- Lucas_L_Adams
Älä vertaa itseäsi muihin! Kaikki ihmiset eivät perusta perheitä. Kaikki aikanaan.
Olet tärkeä ihminen juuri sellaisena kuin olet, pelkällä olemassaolollasi.
Itse pääsin mukavasti eteenpäin tekemällä erilaisia muita asioita (ajatuksien siirtäminen muuhun vähäksi aikaa) ja lukemalla aiheesta (Schopenhauer on särkyneiden sydänten filosofi ;) sekä kirjoittamalla fiiliksiäni ylös. Pidä vaikka päiväkirjaa....
..Lucas - Ulla
Joillekin vain jäävät menneet asiat elämään ajatuksiin. Ne pystyy tiputtamaan kyydistä pala kerrallaan. Käymällä läpi tapahtumat miljoona kertaa, puhumalla omat fiilikset silloin ja nyt, käymällä siinä paikassa jossa kaikki tapahtui. Lopulta huomaat ettet enää halua elää sitä päivää, haluat elää nyt.
Älä katso mitä muut tekevät. Jokainen elää omaa elämäänsä, ei kaikkia ole tarkoitettu elämään samalla kaavalla. Tärkeintä olisi selvittää mitä itse haluat eikä mitä muut olettavat sinun haluavan.
Omia tekemisiään ei kannata katua. Jos olet tehnyt virheitä ja ottanut niistä oppia, asia on pelkästään positiivinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762066Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361728Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101402Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291200Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591198Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161041- 60959
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58957