Akateeminen syvällisyys

James22:n lopputekstistä aloinkin pohtia, tosin hieman aiheeseen liittyenkin että kenestä voidaan ajatella olevan syvällinen? Onko oikeastaan suurikaan virhe keskustelutilanteissa kysyä toisen mielipidettä. Itse olen päälle parikymppinen ja lähipiirin mukaan olen liiaksi keskittynyt ajattelemaan toisia. Toisin sanoen, oma ajattelu on unohtunut ja olen kysellyt toisilta. Onko se nyt suurikaan virhe? Toki liika on liikaa, mutta ei se kai nyt rikoskaan ole kysyä toisen mielipidettä aiheeseen. Oman ajattelun kehitys onkin sitten hauska juttu, sitä pyörittelee abstrakteja käsitteitä ja kuten yllä mainittiin, leikittelee näillä käsitteillä.
Mutta mutta, jos oma ajattelu on unohtunut, leimaako se suoraan syvällisyyden mitättömyydeksi, sitä ei ollutkaan?

Aikoinaan kun kuulin kehuja älykkäästä keskustelutaidoistani kun olin ollut syvällinen ja hyvä keskusteluja, mutta sitten kun jouduin kohtamaan tämän kritiikin, sitä alkoi miettiä, että jos pohjana on tämä oma ajattelu ja siitä seuraavat skaalassa keskustelu taidot ja syvällisyys, niin onko se kuin WTC tornit, kun kone törmää, hajoaa myös huippu. Eli toisin sanoen, jos on unohtanut ajatella itse, siinä menettää myös sen syvällisyyden, mihin asti se on jo kehittynyt, samoin keskustelutaidot?

Saataisiinko tästä aiheesta uusi keskustelu vaikkapa? :)

Pohdiskelija. kirjoitti:

James22:n lopputekstistä aloinkin pohtia, tosin hieman aiheeseen liittyenkin että kenestä voidaan ajatella olevan syvällinen? Onko oikeastaan suurikaan virhe keskustelutilanteissa kysyä toisen mielipidettä. Itse olen päälle parikymppinen ja lähipiirin mukaan olen liiaksi keskittynyt ajattelemaan toisia. Toisin sanoen, oma ajattelu on unohtunut ja olen kysellyt toisilta. Onko se nyt suurikaan virhe? Toki liika on liikaa, mutta ei se kai nyt rikoskaan ole kysyä toisen mielipidettä aiheeseen. Oman ajattelun kehitys onkin sitten hauska juttu, sitä pyörittelee abstrakteja käsitteitä ja kuten yllä mainittiin, leikittelee näillä käsitteillä.
Mutta mutta, jos oma ajattelu on unohtunut, leimaako se suoraan syvällisyyden mitättömyydeksi, sitä ei ollutkaan?

Aikoinaan kun kuulin kehuja älykkäästä keskustelutaidoistani kun olin ollut syvällinen ja hyvä keskusteluja, mutta sitten kun jouduin kohtamaan tämän kritiikin, sitä alkoi miettiä, että jos pohjana on tämä oma ajattelu ja siitä seuraavat skaalassa keskustelu taidot ja syvällisyys, niin onko se kuin WTC tornit, kun kone törmää, hajoaa myös huippu. Eli toisin sanoen, jos on unohtanut ajatella itse, siinä menettää myös sen syvällisyyden, mihin asti se on jo kehittynyt, samoin keskustelutaidot?

Saataisiinko tästä aiheesta uusi keskustelu vaikkapa? :)

Lue lisää

Lisään vielä täsmennystä, että kun seuraavan kerran keskustelee, sitä tuntuu että näkeekö toiset minussa enää mitään syvällisyyttä kun kävi ilmi että olen liian vähän miettinyt itse ja nyt he keskittyvät siihen osaanko olla kyselemättä liikaa toisilta. Sitten sitä itse miettii että ajatteleeko nyt toiset että ei tuolla syvällisyyttä enää ole, kun ei itse ole ajatellut asioita. Eli, ei omia ajatuksia= ei enää syvällisyyttä. Olisiko tuo nyt niin suhteellista. Sanoisin kyllä että ei, sitä voi syventyä pohtimaan asioita syvällisesti, mutta ei välttämättä tuo niitä keskustelutilanteissa esiin. Esimerkiksi jos luonne on enemmän pohdiskelija kuin niiden pohdintojensa esille tuoja, niin sitä voi sisimmässään olla syvällinen, mutta tämän pohdiskelija-luonteen takia ei sitten keskusteluissa osaakaan tuoda esille sitä syvällisyyttään, kun on "pitänyt sen itsellään" eli, pohtiessaan päässyt kiinni syvällisyyteen, mutta keskustellessa ei pääsekään.