Olen kuullut sanottavan, että uskovainen sivuuttaa todellista elämää koskevat kysymykset vetäisemällä hallelujaa-naamarin kasvoilleen.
Vastaatko sinä, kun sinulta kysytään: mitä sinulle kuuluu, että "hallelujaa, herra on hyvä"!
(vaikka mielesi tekisi sanoa aivan muuta).
Eikö uskovainen saa puhua todellisista tuntemuksistaan? Pitääkö hallelujaa-naamari laittaa todellisen ilmeen päälle?
Onko sinulla pyhänaamari ja arkinaamari? Uskallatko olla todellinen ihminen? Vai oletko sellainen millaiseksi oletat pyhien sinua haluavan muuttumaan? Mitähän mieltä Jumala asiasta on? Ei Jumalaa kukaan pysty kuitenkaan pettämään, Jumala näkee sydämeen.
Pelätäänkö sitä että kun puhuu ongelmistaan, se monen ihmisen mielestä tarkoittaa, että ongelmasta puhuva ihminen on itse ongelma?
PYHÄNAAMARI
22
568
Vastaukset
- Yksi ihminen
Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisenne tekoineen.
"Olen kuullut sanottavan..."
Minä en... Olen nähnyt tuon todellisuuden.
"..naamari..."
Ne jotka puhuu persoonista, puhuu naamareista...
Kurjinta tässä on se, että Jumalakin personoidaan, ja jaetaan moniin osiin. Eikä se kyllä ole ihmekkään, että ihminen tekee Jumalasta kuvansa kaltaisen vaikka totuus on jotain aivan muuta.
Totuudessa eläminen on totuudessa vaeltamista.
"...puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!"
"Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta kukin lähimmäisensä kanssa"
Sinällään aiheesi on kiinnostava koska siinä on nimenomaan kysymys valheessa elämisestä, josta Kristus tuli meidät vapauttamaan.- sun-glasses
Hmm, "älkää puhuko valhetta toisistanne..."?
Itse kirjoitin lähinnä siitä minkä kuvan itsestään haluaa antaa, en niinkään mitä toisista puhuu. Rehellisyys molemmissa asioissa on kuitenkin yhtä tärkeää.
Toki olen itsekin nähnyt ihmisiä ja tilanteita, joissa on teeskennelty muuta kuin mikä totta on.
En ole siihen ketään kehoittamassa, että pitäisi uskoutua jokaiselle vastaan tulevalle uskovalle joka kysyy mitä kuuluu? Kaikkein arimpia asioita ei kannata puhua kuin vaitiolovelvolliselle henkilölle. Halusin saada ihmiset ajattelemaan näitä asioita. Pitääkö uskovaisen piilottaa todelliset tunteensa ja vaikeutensa ollakseen "hyväksytty kristitty"?
Jumalahan hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Jos ihminen on uskossa, hän rakastaa Jumalaa ja hänen tahtoaan ja haluaa elää Jumalan tahdossa ja johdatuksessa parhaansa mukaan. Tässä me uskovat kuitenkin onnistumme aika eri tavoin, toiset enemmän toiset vähemmän. Tuleeko tästäkin sitten sellainen kilpailumieli, että kuka on paras ja kuka on huonoin? Yhdelle kunniaa ja toiselle häpeää? Sitten ehkä yritetään näyttää ihmisten silmissä vähän paremmalta kuin ollaan.
Kirjoitan näistä asioista yhtä lailla itselleni kuin toisillekin. - jukka.finland
En ymmärtänyt mitä tarkoitit seuraavilla virkkeillä:
>Ne jotka puhuu persoonista, puhuu naamareista...<
ja
>Kurjinta tässä on se, että Jumalakin personoidaan<
Mitähän näillä sanoillasi tarkoitat? - Yksi ihminen
sun-glasses kirjoitti:
Hmm, "älkää puhuko valhetta toisistanne..."?
Itse kirjoitin lähinnä siitä minkä kuvan itsestään haluaa antaa, en niinkään mitä toisista puhuu. Rehellisyys molemmissa asioissa on kuitenkin yhtä tärkeää.
Toki olen itsekin nähnyt ihmisiä ja tilanteita, joissa on teeskennelty muuta kuin mikä totta on.
En ole siihen ketään kehoittamassa, että pitäisi uskoutua jokaiselle vastaan tulevalle uskovalle joka kysyy mitä kuuluu? Kaikkein arimpia asioita ei kannata puhua kuin vaitiolovelvolliselle henkilölle. Halusin saada ihmiset ajattelemaan näitä asioita. Pitääkö uskovaisen piilottaa todelliset tunteensa ja vaikeutensa ollakseen "hyväksytty kristitty"?
Jumalahan hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Jos ihminen on uskossa, hän rakastaa Jumalaa ja hänen tahtoaan ja haluaa elää Jumalan tahdossa ja johdatuksessa parhaansa mukaan. Tässä me uskovat kuitenkin onnistumme aika eri tavoin, toiset enemmän toiset vähemmän. Tuleeko tästäkin sitten sellainen kilpailumieli, että kuka on paras ja kuka on huonoin? Yhdelle kunniaa ja toiselle häpeää? Sitten ehkä yritetään näyttää ihmisten silmissä vähän paremmalta kuin ollaan.
Kirjoitan näistä asioista yhtä lailla itselleni kuin toisillekin."Hmm, "älkää puhuko valhetta toisistanne..."? "
Olisi hyvä joskus miettiä myös asioiden periaatteita. Tuossa jakeessa "toisistanne" voidaan soveltaa myös itseemme.
"Älkää puhuko valhetta itsestänne." Valheet ovat aina valheita. Sitä minä tarkoitin. Oli valhe puettu millaiseen naamioon tahansa.
"Pitääkö uskovaisen piilottaa todelliset tunteensa ja vaikeutensa ollakseen "hyväksytty kristitty"?"
Mikäli haluaa olla ihmisten suosiossa ja haluaa ihmisten puhuvan itsestään hyvää, niin kannattaa olla epärehellinen teeskentelijä. Olalle taputtellijoita kyllä riittää, jotka toimivat samalla tavalla.
Toinen vaihtoehto on tietenkin vaikeampi. Minua saatetaan alkaa karttelemaan. Ystävillä onkin yhtäkkiä paljon muita kiireitä. Huomaan jääneeni yksin. On niin kurjaa, kun mua ei ymmärretä. Ja mitä vielä? Jumalakin tuntuu kadonneen jonnekkin kaukaisuuksiin näissä sotkuissa...mutta..
"joka turvaa ihmisiin, panee luottamuksensa omaan voimaansa..Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan.
Siunattu on Herraan turvaava mies, jonka turvana on Herra.
Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen. Helteen tuloa se ei pelästy, vaan sen lehvä on vihanta. Poutavuotenakaan sillä ei ole huolta, eikä se lakkaa tekemästä hedelmää.
Parempi on kasvaa siihen, että lakkaa murehtimasta siitä, miten ihmiset meihin reagoivat varsinkin, jos puhumme totta ja olemme rehellisiä. Jos joku minut hylkää sen takia, että olen ollut sitä mitä olen, niin se on parempi, kuin että elän valheessa ja minulla on paljon ystäviä.
Kummallista kyllä.
"Kuka on paras?"
Jokaisen uskovan pitäisi tietää vastaus tuollaiseen kysymykseen.
Eikö olisi viisaampaa heittää kaikki huolensa ja murheensa Jumalalle, kuin ihmisten päälle?
Jumalan suhteen näissä asioissa en ole koskaan pettynyt, mutta ihmisiä on käynyt sääliksi, kun olen heitä vaivannut ongelmillani. - Yksi ihminen
jukka.finland kirjoitti:
En ymmärtänyt mitä tarkoitit seuraavilla virkkeillä:
>Ne jotka puhuu persoonista, puhuu naamareista...<
ja
>Kurjinta tässä on se, että Jumalakin personoidaan<
Mitähän näillä sanoillasi tarkoitat?Alunalkaen sanaa persoona on käytetty siitä naamiosta, joka oli näyttelijän kasvoilla. Se oli ikäänkuin kuva, jostakin sellaisesta mitä se ei todellisuudessa ollut.
Jumala itse sanoo, ettei hän katso meidän persoonaamme. Vaan Hän näkee sen mitä me todella olemme; naamiomme läpi. Persoona kuvaa minulle ja monelle muulle sitä epätodellista kuvaa, jonka me olemme itse itsestämme tehneet ja vieläpä Jumalastakin. Tätä minä tarkoitin.
Ihminen joka katsoo Jumalaa persoonansa kautta katsoo himmeään peiliin, joka vääristää kaiken. Mutta, joka katsoo Jumalaa Kristuksen kautta näkee valon. - sun-glasses
Yksi ihminen kirjoitti:
"Hmm, "älkää puhuko valhetta toisistanne..."? "
Olisi hyvä joskus miettiä myös asioiden periaatteita. Tuossa jakeessa "toisistanne" voidaan soveltaa myös itseemme.
"Älkää puhuko valhetta itsestänne." Valheet ovat aina valheita. Sitä minä tarkoitin. Oli valhe puettu millaiseen naamioon tahansa.
"Pitääkö uskovaisen piilottaa todelliset tunteensa ja vaikeutensa ollakseen "hyväksytty kristitty"?"
Mikäli haluaa olla ihmisten suosiossa ja haluaa ihmisten puhuvan itsestään hyvää, niin kannattaa olla epärehellinen teeskentelijä. Olalle taputtellijoita kyllä riittää, jotka toimivat samalla tavalla.
Toinen vaihtoehto on tietenkin vaikeampi. Minua saatetaan alkaa karttelemaan. Ystävillä onkin yhtäkkiä paljon muita kiireitä. Huomaan jääneeni yksin. On niin kurjaa, kun mua ei ymmärretä. Ja mitä vielä? Jumalakin tuntuu kadonneen jonnekkin kaukaisuuksiin näissä sotkuissa...mutta..
"joka turvaa ihmisiin, panee luottamuksensa omaan voimaansa..Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan.
Siunattu on Herraan turvaava mies, jonka turvana on Herra.
Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen. Helteen tuloa se ei pelästy, vaan sen lehvä on vihanta. Poutavuotenakaan sillä ei ole huolta, eikä se lakkaa tekemästä hedelmää.
Parempi on kasvaa siihen, että lakkaa murehtimasta siitä, miten ihmiset meihin reagoivat varsinkin, jos puhumme totta ja olemme rehellisiä. Jos joku minut hylkää sen takia, että olen ollut sitä mitä olen, niin se on parempi, kuin että elän valheessa ja minulla on paljon ystäviä.
Kummallista kyllä.
"Kuka on paras?"
Jokaisen uskovan pitäisi tietää vastaus tuollaiseen kysymykseen.
Eikö olisi viisaampaa heittää kaikki huolensa ja murheensa Jumalalle, kuin ihmisten päälle?
Jumalan suhteen näissä asioissa en ole koskaan pettynyt, mutta ihmisiä on käynyt sääliksi, kun olen heitä vaivannut ongelmillani.Tiedän kyllä kuka on paras: Jeesus, mutta joskus on vähän vaikea keksiä, minkä otsikon laittaisi vastaukselleen. En henkilökohtaisesti pidä kilpailemisesta ja pyrin sellaista välttämään.
En hirveästi ajattele sitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. En varmasti edes osaa teeskennellä jotakin muuta, joten en yritäkään.
Kyllä tuo on ihan koettua, että kun sanoo totuuden jostakin asiasta, niin jotkut eivät tykkää ja voivat alkaa kartella ja tekemään monenlaista kiusaa. Kun aikoinaan olin opiskelemassa, huomasin ettei ollut hyvä ajatus ilmaista kantaansa Suomen EU:hun liittymisestä, sillä monet opiskelutoverit eivät jakaneet samaa näkemystä.
Aina ei voi tietää johonkin asiaan ryhtyessään, miten kaikki tulee päättymään. Elämä tuo usein mukanaan yllätyksiä ja asiat voivat mennä perin monimutkaisiksi.
Otsikossasi kysyt, kehen voi luottaa? Jumalaan voi aina luottaa, joskus ihmisiinkin. Ihmisiin kuitenkin usein joutuu pettymään, siihen saa varautua. Valehtelemaan en ketään yllytä, mutta avoin ja rehellinen ihminenkin voi harkita, kenelle hän salaisimmat asiansa kertoo. Ei ole valehtelemista se, että ei puhu kaikille kaikkea. Liioin ei pidä väittää että kaikki on hyvin, jos niin ei ole. Sanomisistamme ja sanomatta jättämisistämme me itsekukin vastaamme aikanaan Jumalan edessä. - jukka.finland
Yksi ihminen kirjoitti:
Alunalkaen sanaa persoona on käytetty siitä naamiosta, joka oli näyttelijän kasvoilla. Se oli ikäänkuin kuva, jostakin sellaisesta mitä se ei todellisuudessa ollut.
Jumala itse sanoo, ettei hän katso meidän persoonaamme. Vaan Hän näkee sen mitä me todella olemme; naamiomme läpi. Persoona kuvaa minulle ja monelle muulle sitä epätodellista kuvaa, jonka me olemme itse itsestämme tehneet ja vieläpä Jumalastakin. Tätä minä tarkoitin.
Ihminen joka katsoo Jumalaa persoonansa kautta katsoo himmeään peiliin, joka vääristää kaiken. Mutta, joka katsoo Jumalaa Kristuksen kautta näkee valon.Kiitän vastauksestasi. Minun täytyy ajatella ja tutkiskella sanomaasi, onko se niin kuin kirjoitit. Lähestyt ihmisen persoonaa eli henkilöä minulle jollakin tavoin vieraasta näkökulmasta. Se ei merkitse sitä, että olisit väärässä. Eikä sitä, että olisit oikeassa.
Hyvää sunnuntaipäivää Sinulle yksi ihminen. - Yksi ihminen
jukka.finland kirjoitti:
Kiitän vastauksestasi. Minun täytyy ajatella ja tutkiskella sanomaasi, onko se niin kuin kirjoitit. Lähestyt ihmisen persoonaa eli henkilöä minulle jollakin tavoin vieraasta näkökulmasta. Se ei merkitse sitä, että olisit väärässä. Eikä sitä, että olisit oikeassa.
Hyvää sunnuntaipäivää Sinulle yksi ihminen.Näkökulmista tuli mieleeni juuri eräs kirjoituksesi, jossa puhuit omasta minästä, minä itse ja vanha minä. Tuokin on yksi tapa yrittää kertoa jotain sellaista, joka ei ole oikein hahmotettavissa. Sanat ovat joskus kovin puutteellisiä yrittää ilmaista sellaista, joka ei ole silmin nähtävää.
Sinä sanoit, että minä itse on meidän vihollisemme. Minä yritän sanoa, että meidän persoonamme on meidän vihollisemme. Joku kolmas yrittää selittää samaa asiaa käyttäen sanaa meidän egomme.
Minä uskon, että meidän persoonamme on meidän itsemme rakentama jumalan kuva itsestämme, joka sotii todellista Jumalan kuvaa vastaan - Kristusta Jeesusta meissä ja me hänessä. Sanotaanhan Jeesuksesta, että hän on "Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva." Meidän on riisuttava "vanha ihmisemme" "persoonamme" pois ja pukeuduttava uuteen "persoonaan" ;"Sillä kaikki te Kristukseen kastetut olette Kristukseen pukeutuneita."
Te Jumalan valitut, pyhät ja rakkaat, pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen,
ystävällisyyteen,
nöyryyteen,
sävyisyyteen ja
kärsivällisyyteen.
Kärsikää toisianne rakkaudessa ja
antakaa toisillenne anteeksi, milloin jollakin on moitetta toista vastaan.
Kuten Herra on antanut teille anteeksi, niin tekin antakaa.
Yli kaiken tämän pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side.
Minä itse ei tuohon kykene, tai persoonamme tai egomme, käytettiin sitten mitä sanaa tahansa. Jokatapauksessa nuo kaikki sanat merkitsevät minulle vihollisuutta Jumalaa vastaan.
Meidän on kuoltava itsellemme, jotta Kristus voi meissä olla ja vaikuttaa. Itseemme mielestäni kuuluu käyttämäsi ajatus omasta minästä tai minun käyttämäni persoona tai kuka haluaa sanoa sen mitenkin. Jumalan lapsilla ei ole mitään "omaa" vaan me kaikki kuulumme Kristukselle.
"Jos elämme, Herralle me elämme, ja jos kuolemme, Herralle me kuolemme. Elimmepä siis tai kuolimme, me olemme Herran omia."
- jukka.finland
On ihmisiä, jotka todellakin vastaavat (kysymykseen mitä kuuluu) kuvaamallasi tavalla, että Herra on hyvä tms.
Olen tavannut sanoa heille, että minäkin tiedän, että Herra on hyvä, mutta "itse asiassa kysyin mitä sinulle kuuluu"?
Ikävä kyllä meillä uskovaisilla(kin) ihmisillä on usein tapana vastata jotain perinteistä ja opittu kohteliaisuus, jolla ohitamme varsinaisen kysymyksen ja selviämme vastaamasta.
Kun minulta "kuin ohimennen" kysäistään tuo kysymys "mitä kuuluu" on tavakseni tullut vastata:"Jos sinulla on muutama minuutti aikaa niin kerron sinulle."
Kun kysyn tapaamiltani ihmisiltä kuulumisia niin lähes kaikille kuuluu hyvää ja menee hyvin. Tämän perusteella voisimme päätellä, että suomalaisilla pyhkii hyvin. Todellisuus on tietenkin vallan muuta, mutta siitä ei rohjeta puhua aina uskovaistenkaan kesken, vaikka olemme saman perheen jäseniä.
Mutta mitä minulle kuuluu tänään? Vatsa on kipeä, vammautunutta jalkaa pakottaa, kannan huolta nuorista joille olen tukihenkilö, autossa on joku ylimääräinen kolina mutta ei ole rahaa viedä sitä korjaamolle. Sitten tämä ikävä; janoan tuntea Herran, kuinka odotankaan Häntä!
Tällaista nyt tauolla kirjoittelin. Muistakaamme toisiamme rukouksissamme ja riisukaamme naamarimme. Joku sanoi osuvasti:
Mitä olet, ole kokonaan,
ei osittain, tai puoliks´ vaan.- sun-glasses
Kiitos rehellisyydestäsi. Kyllä minä tunnustan itsekin sanoneeni joskus vain nopeasti että hyvää kuuluu kun on kysytty kuulumisia. Ei se ole ihan valhettakaan ollut, koska rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että monta hyvää asiaa usein on jäädä unohduksiin, kun niin monta huolta voi olla päällimmäisenä mielessä.
Niin, mitä minulle kuuluu: pölyimuri odottaa minua siivoamaan ja pölykoirat haukkuvat. Vietän vapaata viikonloppua, mikä on ihana asia. Joskus oli tilanne se, että ylitöitä piti paiskia viikonloppuisinkin. Työ on hyvä asia, kunhan sitä ei ole liikaa.
Nyt tuli ihan ongelma, että mitähän huonoa minulle kuuluu, etten nyt sortuisi tuohon kiitos hyvää-fraasiin. Tilipäivä oli äskettäin ja koska minulla ja "vanhalla aatulla" on yhteinen pankkitili, niin rahaa on kulunut luvattoman paljon. Hammaslääkäriin täytyy tilata aika kun hammasta vihloo. Toivoisin että välit vanhempiini olisivat paremmat kuin mitä ne ovat. - frihet
Vaan eiköhän ole joskus niinkin,että asioista ei edes puhuta kotona aviopuolisoidenkaan kesken,eli ei ole aina niin helppoa olla oma itsensä ja kertoa asiat kuten tuntee.
Syitä voi olla satoja,ei siinä tarvitse syntiä olla jos jotain asiaa ei ehkä kykene toiselle selventämään,taikka salausta.
Veljeni oli ehkä ihmeellinen tapaus ,kuten me monet muutkin,hän ei kertonut vaimollaan tuskistaan ja sairauksista,koska halusi ,että vaimolle ei tulisi turhia murheita.
Eli onhan näitä kummajaisia ja eihän taas moni omia seksuaalisia asioita juokse kylille kertomaan,mitä vaimonsa kanssa touhuaa.
En tiedä kuinka avointa Suomessa on kertoa psyyken heikkouksista,se on helppoa jos jalkansa nyrjäyttää tai on vilustunut,vaan kun nupista heittää niin johan suukku supistuu. - frihet
sun-glasses kirjoitti:
Kiitos rehellisyydestäsi. Kyllä minä tunnustan itsekin sanoneeni joskus vain nopeasti että hyvää kuuluu kun on kysytty kuulumisia. Ei se ole ihan valhettakaan ollut, koska rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että monta hyvää asiaa usein on jäädä unohduksiin, kun niin monta huolta voi olla päällimmäisenä mielessä.
Niin, mitä minulle kuuluu: pölyimuri odottaa minua siivoamaan ja pölykoirat haukkuvat. Vietän vapaata viikonloppua, mikä on ihana asia. Joskus oli tilanne se, että ylitöitä piti paiskia viikonloppuisinkin. Työ on hyvä asia, kunhan sitä ei ole liikaa.
Nyt tuli ihan ongelma, että mitähän huonoa minulle kuuluu, etten nyt sortuisi tuohon kiitos hyvää-fraasiin. Tilipäivä oli äskettäin ja koska minulla ja "vanhalla aatulla" on yhteinen pankkitili, niin rahaa on kulunut luvattoman paljon. Hammaslääkäriin täytyy tilata aika kun hammasta vihloo. Toivoisin että välit vanhempiini olisivat paremmat kuin mitä ne ovat.Sitä Raamattukin opeta ,että viedään kiitoksen kanssa nuo vaikeat asiatkin Herralle tiettäväksi.
Harmillista olis jos sellanen miinusmerkkinen mielikin saadaan,"että eilen oli houno päivä,vaan tänään on vielä pahempi,mutta voimme luhduttautua kyllä huominen tuo vielä moninkertaisen tuskan".
Katsos jotkut ovat sellaisenkin kristillisyyden oppineet,että tuntuu kaamokselta alati ja mitään hyvää ei löydetä.
Syy ei aina ole sairaus,voi olla luonteen laatukin. - sun-glasses
frihet kirjoitti:
Sitä Raamattukin opeta ,että viedään kiitoksen kanssa nuo vaikeat asiatkin Herralle tiettäväksi.
Harmillista olis jos sellanen miinusmerkkinen mielikin saadaan,"että eilen oli houno päivä,vaan tänään on vielä pahempi,mutta voimme luhduttautua kyllä huominen tuo vielä moninkertaisen tuskan".
Katsos jotkut ovat sellaisenkin kristillisyyden oppineet,että tuntuu kaamokselta alati ja mitään hyvää ei löydetä.
Syy ei aina ole sairaus,voi olla luonteen laatukin.Mä vaivainen mato ja matkamies maan... näinkö?
Parempi se on viedä ne vaikeat asiat Herralle tiettäväksi kuin julistaa ne jollekin juoruseuralle, ellei satu omistamaan ketään luotettavaa lähimmäistä. Sielunhoitajia on seurakunnassa sitä varten, että voi keskustella ja rukoilla ja vaitiolovelvollisuuskin heillä on.
Enhän minä vastaan ole, jos jollakin menee hyvin niin ei sitä tarvitse ruveta väen vängällä murheita ja huolia keksimään. Aikansa kutakin. - frihet
sun-glasses kirjoitti:
Mä vaivainen mato ja matkamies maan... näinkö?
Parempi se on viedä ne vaikeat asiat Herralle tiettäväksi kuin julistaa ne jollekin juoruseuralle, ellei satu omistamaan ketään luotettavaa lähimmäistä. Sielunhoitajia on seurakunnassa sitä varten, että voi keskustella ja rukoilla ja vaitiolovelvollisuuskin heillä on.
Enhän minä vastaan ole, jos jollakin menee hyvin niin ei sitä tarvitse ruveta väen vängällä murheita ja huolia keksimään. Aikansa kutakin.Kumpaakin sortia on.
Ehkä juuri noita "hyvää kuuluu,Herra on hyvä..." ja niin edespäin on suurin osa,vaan kyllä sekin puoli on joskus liioiteltua,kun elämä ei muka valoista päivää näytä.
Eli siis toisilla on aina valitus,kun tervehdit niin ei paljon kyynelistä puutu,kun vaikeudet on aina.
Meidän pastori on positiivinen ihminen,vaikka vois valittaa nuoresta iästään huolimatta koko ajan,kun on niin sairas että eläkkeenkin sais ja onkin ehdotettu ja monet kerrat tuolla kuoleman rajalla on käyny,vaan tuskin valituksen sanaa kuulee.
Toisilta saa udella jos hänen tuskistaan haluaa tietoja.
Eli meitä on joka junaan.
- yhteisistä
ongelmista.
Kauan aikaa sitten olin jopa kriisissä tuon esittämäsi asian suhteen.
Silloin oli vielä silmiinpistävämpää se naamaritouhu ja teennäisyys.
Nyttemmin annan ihmisten olla rauhassa teennäisiä, ja kätkeä itsensä naamarin taakse, koska heillä on siihen oikeus. Avoimuus vaatii rohkeutta, ja sisäisen ihmisen tervettä vahvuutta. Sitä ei kaikilla ole.
Muistan aikoinani aitoudesta puhuessani saaneeni kriittisen kommentin: " Et halua rakentua Kristuksessa vaan haluat rakentua yhteisistä ongelmista".
Minusta ongelmien jakaminen ja niiden avoin käsittely ei ole ristiriidassa Kristuksen opin kanssa vaan pikemminkin päinvastoin.- sun-glasses
Varmaan se on siitäkin kiinni, missä vaiheessa ongelmiaan ihminen on. Jos on parhaillaan kriisin keskellä, voi olla todella vaikea myöntää asiaa. Jos on vaikkapa pieniäkin ongelmia monta yhdellä kertaa ahdistamassa, olo voi olla painajaismainen.
On totta mitä sanot, että avoimmuus vaatii rohkeutta. Muistan joskus kun olin helluntaiseurakunnassa ja vasta kasteella käynyt todisti avoimesti entisestä elämästään. Itse vähän olin kauhuissani tämän nuoren uskovan puolesta, sillä monilla ihmisillä on tarve leimata ihminen vaikka tapahtuneet asiat olisivat jo menneisyyttäkin. Onko syynä sitten se, että katsotaan että joku tietty synti on sen ja sen ihmisen helmasynti ja siihen se sitten aina uudelleen lankeaa? Taisin mennä hiukan sivuun aiheesta...
Kyllä näistä yhteisistä ongelmista voi rakentuakin. Voi rukoilla yhdessä ja tukea toinen toistaan. Usein samanlaisia vaikeuksia kokeneet ihmiset, niistä selvittyään voivat parhaiten tukea näissä ongelmissa kipuilevia lähimmäisiään. Hyvä tahto toista kohtaan on tärkeää.
Jos joku tarvitsee naamaria, niin sitten täytyy sitä pitää jos siitä jotakin turvaa saa. Uskovinakin olemme vain rakenteilla, kukaan ei ole täydellinen ennen kuin taivaassa.
- J & D
Minä sanon ainakin suoraan mikä on homman nimi, vaikka tuohan on tapa ihan kaikkien eikä pelkästään uskovien piireissä että kuuluu aina hyvää.
- sun-glasses
Onhan se tietysti ihan tapakin sanoa että kuuluu hyvää. Mutta pitipähän tästäkin aiheesta jotakin vätystellä. Minä toivonkin että mahdollisimman monelle kuuluu hyvää.
- tero-tapio_timonen
Yleensä ihminen puhuu kaikkea muuta,kuin sitä mitä pitäisi ja tulisi puhua, jotka taas on: hyvää ja totista, ja sitä mikä on oikeamielistä ja vanhurskasta, Jumalan tahdon mukaista, henkeä ja sielua virkistävää, totuutta, kaikessa pyhyydessä, koska Jumalan lapsia olemme Kristuksessa.
Monet monet ulkokullatut, valkeaksi kalkitut haudat, kuten Mestari on julki tuonut; ovat kyllä ulkoisesti, ihmisten silmille ja korville kuin Herran pyhät, mutta salassa kaikkea vääryyttä harjoittavia, vaikka ei ole niin salaista, että Herra ei sitä näkisi ja kuulisi; vaan nämä ihmiset, pyrkivät miellyttämään ihmisiä, eivätkä Herraa, jonka mieltä tulisi miellyttää parhaansa mukaan ja hänen tahdossaan vaeltaa, kaikessa totuudessa ja vanhurskaudessa.- sun-glasses
Valitettavasti se on aivan kuten sanot. Paljon paljon puhutaan täysin tarpeetonta. Maailma on täynnä sanoja ja kaikenlaisia puhujia.
Jaak.3:2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös ruumiinsa.
Tuossa sanotaan että me kaikki hairahdumme. En tarkoita sitä, että saa puhua ja kirjoittaa mitä tahansa sen nojalla, mitä tuossa Raamatunjakeessa lukee, mutta vaikka parhaamme teemme näissä sanomisissa, niin täydellisyyteen emme yllä.
Kiitos tästä mielipiteestäsi ja siitä, että sait sanottavasi tiivistettyä melko lyhyesti.
Siunausta.
- karpalo*
kyllä minulla ainakin piti olla naamari.näyttelin uskovaista jotta olisin kelvannut edes sillä tavoin helluntailaiselle äidilleni? mutta en saanut olla olemassa olimpa minkälainen tahansa.teimpä mitä tahansa,tai jätinpä sitten tekemättä mitä tahansa.koskaan ei ollut hyvä.
en siis ole kelvannut uskovaisille olipa naamari kasvoillani tai ei.oli vain oltava muodon vuoksi,ja minusta tuli hyvä näyttelijä..
kyllä lapsi kaikkeen tottuu ja oppii selviytymään edes jollakin tavalla elämässään vaikka oma äiti ei koskaan voinut sietää minua-tytärtään-syvä inho oli läsnä kaikkialla.olin hänelle sama kuin inho-taakka-yäk-vaiva-minua piiloteltiin ja hävettiin.yritettiin tehdä minusta vajaa-mielistä mutta luoja päätti toisin.selvisin monen vuoden rankan terapian jälkeen-vammoistani jotak äitini minuun pani-uskonnon varjolla--pitäsikö kiittää tuskastani-kärsimyksistäni--mitä mieltä olette-hellarit???
nimim.hellariallergia- sun-glasses
Todella järkyttävää ja surullista kuultavaa. Ei uskovaisuuteen ainakaan kuulu tuollainen inho omaa lasta tai ketään muutakaan kohtaan. Olikohan äitisi jotenkin sairas mieleltään tai hyvin katkera. En yhtään ihmettele jos olet näytellyt tuollaisen kohtelun välttääksesi.
Hyvä että olet hakeutunut terapiaan. Tuollainen lapsuuskokemus vie aikaa, ehkä koko loppuelämäsi muistelet noita ajatuksia. Toivon kuitenkin että et katkeroituisi, koska silloin vahingoitat enemmänkin itseäsi. Kysyt hellareilta, pitäisikö sinun kiittää näistä kokemuksistasi. En ole hellari, mutta sanon että en käske sellaiseen. Anna aikaa itsellesi toipua kokemuksistasi. Jos jossain vaiheessa elämääsi pystyt näistä kiittämään, niin tee se sitten jos näin asian koet.
Kaltaisiasi huonosti kohdeltuja ihmisiä on varmasti muitakin. Joskus kun olet saanut parantua haavoistasi, voit olla tukemassa ja rinnalla kulkijana tällaisille ihmisille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762087Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361737Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101426Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291219Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591209Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161055- 60966
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58965