Miksi ongelmista ei puhuta?

Ummae

Olin itse lyhyen aikaa au pairina vuosia sitten, ja kokemus oli lähinnä traumaattimem. En etukäteen osannut kuvitella, millaiseksi keittiöpiiaksi joutisin (kahdessa eri perheessä sama homma), mitä minulta odotettaisiin ja miten minua kohdeltaisiin.

Olen edelleen todella ihmeissäni tapahtuneesta: siitä miten järjestöt markkinoivat näitä "ohjelmiaan" ja mikä todellisuus paikan päällä sitten odottaakaan. Tässä on todella suuri ristiriita. Käsittämättömintä tilanteesssani kuitenkin oli se, että jälkeenpäin järjestö vain otti palautteeni vastaan, pahoitteli tapahtunutta eikä tehnyt mitään.

Tällaisia tarinoita kuulee paljon, mutta niistä harvoin puhutaan julkisesti. Itse olin aikanaan henkisesti todella heikossa kunnossa koko episodin jälkeen. Silloin löysin kohtalotovereita, kuulin paljon omani kaltaisia tarinoita. Oli jopa ihmisiä, jotka olivat syöneet psyykelääkkeitä tai käyneet terapiassa au pair -ajan jälkeen.

Ei ole mitenkään tavatonta, että au pairilla on teetetty töitä yötä päivää, haukuttu tyhmäksi, jätetty perheen sosiaalisen elämän ulkopuolelle ja riistetty mahdollisuus omaan vapaa-aikaan. Miksi tällaista hyväksytään ja miksi ihmiset suostuvat ovimatoiksi? Miksi ongelmista ei puhuta ääneen, miksi niistä ei edes ilmoiteta järjestölle? Au pair -välittäjien toiminta sinällään on mielestäni todella ala-arvoista touhua, johon jonkun pitäisi puuttua.

26

3809

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • koettu

      Tuollaista tapahtuu myös vaihto-oppilailla, jotka siis yläasteelta tai yleisimmin lukiosta menevät asumaan perheisiin ulkomaille. Ei kailille, mutta joillekin. Kohdellaan huonosti ja pidetään perheen työjuhtana!

      • diidaa

        on totta että vaihtarivuosi voi olla aikas traumaattinen kokemus, mutta se ettei ongelmista puhuta on pötyä ainakin tässä vaihdon muodossa. mulle oli ainakin hyvinkin selvää lähtiessä se, että elo ei ole ihanaa aika ajoin. itse kävin läpi perheen vaihdon joka ei ollut varsin nätti kokemus. aika ajoin puhun järjestöni tilaisuuksissa esimerkkinä "millaista on vaihtaa perhe vuoden aikana", koska halutaan antaa se kuva että sitä tapahtuu yllättävän paljon ja se ei ole mikään tabu. mun vuosi oli hemmetin rankka henkisesti mutta silti äärettömän hyvä kokemus. kaverini on ollut au pairina eikä hänen kokemus ollut lainkaan huono, mutta kun nää on niin kertaluontosia juttuja. mun mielestä jokasen on itse pidettävä huolta etukäteen siitä, minkä järjestön valitsee ja ottaa selvää miten homma toimii paikanpäällä. jos homma kusee niin se kyllä pitäisi näkyä jo suomen päässä. vaihtari -ja au pair vuodet on sellaisia juttuja että ihmisen on mentävä pikkasen itseensä ennen kuin tekee päätöksen lähteä.


      • juuri
        diidaa kirjoitti:

        on totta että vaihtarivuosi voi olla aikas traumaattinen kokemus, mutta se ettei ongelmista puhuta on pötyä ainakin tässä vaihdon muodossa. mulle oli ainakin hyvinkin selvää lähtiessä se, että elo ei ole ihanaa aika ajoin. itse kävin läpi perheen vaihdon joka ei ollut varsin nätti kokemus. aika ajoin puhun järjestöni tilaisuuksissa esimerkkinä "millaista on vaihtaa perhe vuoden aikana", koska halutaan antaa se kuva että sitä tapahtuu yllättävän paljon ja se ei ole mikään tabu. mun vuosi oli hemmetin rankka henkisesti mutta silti äärettömän hyvä kokemus. kaverini on ollut au pairina eikä hänen kokemus ollut lainkaan huono, mutta kun nää on niin kertaluontosia juttuja. mun mielestä jokasen on itse pidettävä huolta etukäteen siitä, minkä järjestön valitsee ja ottaa selvää miten homma toimii paikanpäällä. jos homma kusee niin se kyllä pitäisi näkyä jo suomen päässä. vaihtari -ja au pair vuodet on sellaisia juttuja että ihmisen on mentävä pikkasen itseensä ennen kuin tekee päätöksen lähteä.

        Olen samaa mieltä siitä, että lähtöä on todella harkittava tosissaan. Monet lähtevät aupairiksi kun eivät opiskelupaikkaa saa - vähän niin kuin ajan kuluksi kakkosvaihtoehtona. Joskus saattaa silloin harkinta jäädä vähemmälle.

        Kun ottaa vuoden tosissaan jo etukäteen, miettii tulevia asioita yms. on helpompaa pinnistellä myöhemmin vaikeuksien yli. Pitää tietää että tätä oikeasti haluaa tehdä.


    • Tosser

      "Käsittämättömintä tilanteesssani kuitenkin oli se, että jälkeenpäin järjestö vain otti palautteeni vastaan, pahoitteli tapahtunutta eikä tehnyt mitään. "

      Mutta niillahan on aluevalvojat ja kaikki...vai onko. Itse olen mennyt kahdesti yksityisesti ja nappiin on mennyt. En uskaltaisi edes menna jarjeston kautta jonkin tuntemattomaan perheeseen. Kuten sanottu, au pair sopimus on laissa maaritelty ja jarjestoilla taas ei ole mitaan lain voimaa.

      • Ummae

        Niinhän se valitettavasti on. Nyt olen siinä tilanteessa, että olen itse muuttanut ulkomaille, saanut lapsen ja harkitsen au pairin ottamista. Millekään järjestölle en kyllä rahojani antaisi vaan etsisin sopinut tytön/pojan muuta kautta. Ja pitäisi huolen, että hänellä ei ole liikaa töitä :)


    • kautta?

      Jos menet jarjeston kautta, sulla ei voida teettaa toita yota paivaa. Sulla on myos aluevalvoja henkisena tukena, ja itse olen kuullut todella paljon positiivista palautetta jarjestoista yms (itse usassa jarjeston kautta) ja moni on sanonut etta au pair vuosi oli elaman paras vuosi. Itse myos rakastan perhettani, ja kaikilla au pair kavereillani on aivan ihanat perheet. Joten en lahtis yleistamaan, ja jos noita ongelmia tulee niin perheen vaihto jarjeston kautta onnistuu melko nopeasti!! Uskoisin etta suurimmat ongelmat perheiden kanssa on jos lahtee yksityisesti!! Silloin perheita ei oo tutkittu eika heista oo suosituksia tai mitaan.

      • Ummae

        Juuri tällaista ylitsevuotavan onnellista tekstiä minäkin olen kuullut niin ennen au pair -aikaani kuin sen jälkeenkin. Anteeksi nyt, mutta Sinulla on ilmeisesti käynyt hyvä tuuri: olet saanut hyvän perheen, joka pitää säännöistä kiinni. Minua ei onni potkinut yhtä hyvin.

        Aluevalvoja? Mikä se on? Maan pääkaupungissa istui toimistossa joku Madame, jonka kautta perheet asioitaan hoitelivat. Ensimmäisesssä perheessä minulla ei ollut vapaapäiviä. Kun vaihdoin perhettä, raportoin tälle tädille kokemuksistani. Mm. kysyin, eikös sääntöihin kuulu, että on yksi vapaapäivä viikossa. Siihen täti vastasi: "Kyllä, mutta se ei aina voi olla sunnuntai." Minä kerroin, että minulla niitä ei ollut lainkaan enkä perheen mielestä niitä tarvinnut. Täti vastasi, että perheen kaikki muut au pairit ovat olleet tyytyväisiä... Hänen mielestään minä en viihtynyt, koska ikävöin poikaystävääni.

        Tämä on juuri sitä, että ongelmista ei puhuta, mikä oli kirjoitukseni ydin. Aina on niitä, joilla on mennyt hyvin, ja he hehkuttavat hyviä muistojaan. Sitä, että kaikilla ei mene hyvin, ei saisi sanoa ääneen. Minäkin lähtiessäni luulin, että järjestö pitäisi puoliani ja että perheet noudattaisivat niitä sääntöjä, mutta käytännössä se ei toteudu. Vielä Suomeen palatessani luulin, että saisin jotain hyvitystä suomalaisen toimiston kautta, mutta heitä asia ei tainnut yhtään sen enempää kiinnostaa.

        Edelleen siis: Miksi kukaan ei puhu ongelmista ääneen?


      • Ei jarjeston palkkalistoill...

        "Jos menet jarjeston kautta, sulla ei voida teettaa toita yota paivaa."

        Viikon vitsi.

        "Sulla on myos aluevalvoja henkisena tukena"

        Jatketaan ilmeisesti huumorilinjalla...

        "Uskoisin etta suurimmat ongelmat perheiden kanssa on jos lahtee yksityisesti!!"

        Miss Besserwiser, en lahtis paljon yleistamaan kun suurin osa valittajista on mennyt juuri jarjeston kautta.


      • emiiliie
        Ei jarjeston palkkalistoill... kirjoitti:

        "Jos menet jarjeston kautta, sulla ei voida teettaa toita yota paivaa."

        Viikon vitsi.

        "Sulla on myos aluevalvoja henkisena tukena"

        Jatketaan ilmeisesti huumorilinjalla...

        "Uskoisin etta suurimmat ongelmat perheiden kanssa on jos lahtee yksityisesti!!"

        Miss Besserwiser, en lahtis paljon yleistamaan kun suurin osa valittajista on mennyt juuri jarjeston kautta.

        Nyt oli kyllä pakko kommentoida. Ensinnäkin mielestä tälläiset au pair- ja vaihtarijärjestöt ovat kaikki ihan perseestä. Jokainen näistä (ainakin minun tuntemista) haluaa vain ja ainoastaan rahaa. olin nimittäin vaihtarina järjestön kautta. Minulla oli aluevalvoja (tai siis itseasiassa ainakin 3, kun jokainen sai potkut) Eikä nämä kyseiset aluevalvojat mitenkään kyselleet miten minulla meni. olin neljässä eri perheessä, eikä minua kuunneltu yhtään. Minuun otettiin yhteyttä ainoastaan silloin kun yhden perheen äiti oli valittanut minusta aluevalvojalle (ja sitten otettiin yhteyttä ihan Suomesta asti, ja uhkailtiin takaisin kotiin lähettämiselle, koska "äitini" oli jotain pahaa minusta kertoillut, tai siis keksinyt perättömiä juttuja)
        Nyt olen au pairina yksityisesti. ihan itse etsin perheeni. ja olen tyytyväinen. en ole kertaakaan edes harkinnut kotiin lähtemista tai perheen vaihtoa. Mutta jos jotain kävisi, olen varma että löytäisin uuden perheen tai toisen työpaikan täältä ilman mitään järjestöjä. en luota tuollaisiin järjestöihin yhtään.


    • kysymykseen

      minä olen vaiennut kokemuksistani, koska monet ihmiset eivät ole uskoneet minua. ihmiset eivät usko, miten hirveä kokemus au pair vuosi voi olla, ja miten hirveitä asioita perheet voivat teettäät au paireilla.

      minä keräsin yhdessä vaiheessa voimani ja lähdin perheestä, minkä vuoksi minut leimattiin erittäin pahaksi ihmiseksi ja minusta leviteltiin hirveitä juoruja. ihmiset ihmettelivät, miten ihmeessä voin jättää perheen pulaan ja vain lähteä (annoin kylläkin kunnon varoitusajan).

      olen myös yrittänyt varoitella muita aina sillon tällöin että ei se kaikki ole niin ruusuilla tanssimista, mutta yleensä saan vastaukseksi että olen luovuttaja, eikä minun juttuja kannata kuunnella. suomalaisilla on joku ihmeen päähän pinttymä, että luovuttaa ei saa, vaikka mikä ois. luovuttajat on luusereita...

      vaikka kärsit millaisesta henkisestä väkivallasta ja orjuuttamisesta, niin luovuttaa ei saa. MIKSI? mitä pahaa siinä on jos ei halua päätyä itsemurha kandidaatiksi?

      ja yleensä tyttöset, jotka lähtöä miettivät ovat niin innoissaan etteivät halua kuunnella. he eivät usko että se voi tapahtua myös heille, koska he ovat vahvoja maailman kansalaisia, aina valmiina seikkailuun. pahat jutut tapahtuu vaan naapurin marjalle...

      siis tässä muutamia syitä miksi en puhu paljon enää kokemuksistani. uskon todellakin että au pair vuosi voi olla yksi parhaista vuosista elämässäsi ja au pairiksi lähtö on mahtava tapa oppia uusia kieliä, kulttuureja jne.

      niin paljon kuin puhutaan hyvistä puolista jne. on myös tärkeä puhua pahoistakin, niinkuin keskustelun aloittaja sanoi. on tärkeää jakaa erilaisia kokemuksia, että tulevaisuuden au pairit osaisivat valmistautua kaikkeen ja päästä ulos ongelma tilanteista, jos niitä ilmenee.

      • Ummae

        Kiitos, että täällä sentään avauduit. Sanoit paljon tärkeitä asioita.


      • joo
        Ummae kirjoitti:

        Kiitos, että täällä sentään avauduit. Sanoit paljon tärkeitä asioita.

        Itsella sitten on kaynyt aivan ihana tuuri, kun aluevalvojani on perheeni tuttu ja aivan ihana ihminen. Huolehtii alueen au paireista todella hyvin, itse en olisi parjannyt ilman jarjeston tukea. Luultavasti valitsit vaaran jarjeston.

        Jos ongelmia on noin paljon, niin ratkaisu on etta lahdet kotiin. Tiesit varmastin hyvin ennen vuotta ettei se tule olemaan unelmaa, ja kuulostaa aika ylitseampuvalta etta sen takia jouduit kaymaan terapiassa. Hohhoijaa. Asut perheessa ja saat vahan ylitoita, niin heti soitellaan aitille ja isille kotiin etta taalla on kamalaa ja sit pistetaan sut terapiaan ja annetaan masennuslaakkeita.

        Totuus on, etta kaikilla ei ole unelmatyo. Itse olen todella onnellinen etta olen perheenjasen ja teen toita 15 tuntia vahemman kun saisi. Mutta olin myos varautunut, etta minua kohdellaan tyontekijana. Onneksi ei kuitenkaan kaynyt niin.

        Tuo asenne vaan on niin lapsellinen. Ongelmia tulee ja ongelmia menee, ja niista taytyy puhua perheen kanssa. Mutta olet vissiin ennen au pairiksi lahtoa ajatellut etta paaset elamaan rikkaaseen amerikkalaiseen unelmaperheeseen?? Ja huomaan ettei sulla paljon elamankokemusta ole jos oikeasti kayt terapiassa sen takia, etta sulla on teetetty paljon toita. Jos tyoaika on kamalaa, mikset sitten nauti vapaa-ajastasti ystavien kanssa?


      • Ummae
        joo kirjoitti:

        Itsella sitten on kaynyt aivan ihana tuuri, kun aluevalvojani on perheeni tuttu ja aivan ihana ihminen. Huolehtii alueen au paireista todella hyvin, itse en olisi parjannyt ilman jarjeston tukea. Luultavasti valitsit vaaran jarjeston.

        Jos ongelmia on noin paljon, niin ratkaisu on etta lahdet kotiin. Tiesit varmastin hyvin ennen vuotta ettei se tule olemaan unelmaa, ja kuulostaa aika ylitseampuvalta etta sen takia jouduit kaymaan terapiassa. Hohhoijaa. Asut perheessa ja saat vahan ylitoita, niin heti soitellaan aitille ja isille kotiin etta taalla on kamalaa ja sit pistetaan sut terapiaan ja annetaan masennuslaakkeita.

        Totuus on, etta kaikilla ei ole unelmatyo. Itse olen todella onnellinen etta olen perheenjasen ja teen toita 15 tuntia vahemman kun saisi. Mutta olin myos varautunut, etta minua kohdellaan tyontekijana. Onneksi ei kuitenkaan kaynyt niin.

        Tuo asenne vaan on niin lapsellinen. Ongelmia tulee ja ongelmia menee, ja niista taytyy puhua perheen kanssa. Mutta olet vissiin ennen au pairiksi lahtoa ajatellut etta paaset elamaan rikkaaseen amerikkalaiseen unelmaperheeseen?? Ja huomaan ettei sulla paljon elamankokemusta ole jos oikeasti kayt terapiassa sen takia, etta sulla on teetetty paljon toita. Jos tyoaika on kamalaa, mikset sitten nauti vapaa-ajastasti ystavien kanssa?

        Kenties en ole kertonut kaikkia yksityiskohtia, mitä minulle au pairina ollessani tapahtui - ei niitä näin lyhyesti kerrottaisikaan. Pyrin tiivistämään olennaisimman omistani ja monien muiden kokemuksista, mutta Sinulle olisi ilmeisesti pitänyt rautalangasta vääntää.

        Ensinnäkin: en ollut Amerikassa (luulit kai kaikkien au pairien olevan siellä?). En elätellyt toiveita "unelmaperheestä" - tai ehkä elättelinkin, sillä toiveeni oli, että olisin perheessä kuin perheenjäsen, tekisin töitä ja ehtisin vähä tutustua maahankin. Minua ei kohdeltu kuin työntekijää, se toki olisi minulle hyvin kelvannutkin. Minua kohdeltiin kuin orjaa. Eikä riittänyt, että nöyrästi yritin täyttää heidän toiveensa: silti haukuttiin tyhmäksi ja laiskaksi, purettiin minuun pahaa oloa. Toisessa perheistäni äidillä oli lääkitystä vaativia psyykkisiä oneglmia, ja olin päivittäin hänen raivareittensa kohteena.

        Sinunlaisesi juuri tekevät mahdottomaksi ongelmista puhumisen. Kun jollain menee hyvin, toki kaikilla muillakin on asiat hyvin. Ja nämä, joilla on mennyt hyvin, yleensä myös uskovat, että tarvittaessa kestäisivät mitä vain. On mahdoton käsittää, että vastoinkäymiset voivat olla isompiakin kuin "pari tuntia ylitöitä". Itse olisin jokaisen epäkohden ja sääntörikkomuksen yksittäisenä asiana vielä kestänyt, mutta kun sitä p***aa vaan kasaantuu ja kasaantuu, ei kaikkea yhdessä enää jaksa.

        Kaikkea hyvää Sinulle, joka teet lyhyttä viikkoa ja olet kuin perheenjäsen. Ehkä jonain päivänä huomaat, että maailmassa tapahtuu muutakin.


      • tuota...
        joo kirjoitti:

        Itsella sitten on kaynyt aivan ihana tuuri, kun aluevalvojani on perheeni tuttu ja aivan ihana ihminen. Huolehtii alueen au paireista todella hyvin, itse en olisi parjannyt ilman jarjeston tukea. Luultavasti valitsit vaaran jarjeston.

        Jos ongelmia on noin paljon, niin ratkaisu on etta lahdet kotiin. Tiesit varmastin hyvin ennen vuotta ettei se tule olemaan unelmaa, ja kuulostaa aika ylitseampuvalta etta sen takia jouduit kaymaan terapiassa. Hohhoijaa. Asut perheessa ja saat vahan ylitoita, niin heti soitellaan aitille ja isille kotiin etta taalla on kamalaa ja sit pistetaan sut terapiaan ja annetaan masennuslaakkeita.

        Totuus on, etta kaikilla ei ole unelmatyo. Itse olen todella onnellinen etta olen perheenjasen ja teen toita 15 tuntia vahemman kun saisi. Mutta olin myos varautunut, etta minua kohdellaan tyontekijana. Onneksi ei kuitenkaan kaynyt niin.

        Tuo asenne vaan on niin lapsellinen. Ongelmia tulee ja ongelmia menee, ja niista taytyy puhua perheen kanssa. Mutta olet vissiin ennen au pairiksi lahtoa ajatellut etta paaset elamaan rikkaaseen amerikkalaiseen unelmaperheeseen?? Ja huomaan ettei sulla paljon elamankokemusta ole jos oikeasti kayt terapiassa sen takia, etta sulla on teetetty paljon toita. Jos tyoaika on kamalaa, mikset sitten nauti vapaa-ajastasti ystavien kanssa?

        "Jos tyoaika on kamalaa, mikset sitten nauti vapaa-ajastasti ystävien kanssa?"

        Kaikille ei edes siunaannu mahdollisuutta sellaiseen vapaa-aikaan, että voisi olla erossa perheestä ja saada ystäviä. Sellaiset asiat riippuvat myös perheestä.

        Au paireja on joutunut perheissä väkivallan ja seksuaalisen häirinnän kohteiksi, jopa raiskatuiksi. Ei kannata vähätellä toisten ongelmia jos ei tiedä mitä on tapahtunut.


      • joopa joo
        Ummae kirjoitti:

        Kenties en ole kertonut kaikkia yksityiskohtia, mitä minulle au pairina ollessani tapahtui - ei niitä näin lyhyesti kerrottaisikaan. Pyrin tiivistämään olennaisimman omistani ja monien muiden kokemuksista, mutta Sinulle olisi ilmeisesti pitänyt rautalangasta vääntää.

        Ensinnäkin: en ollut Amerikassa (luulit kai kaikkien au pairien olevan siellä?). En elätellyt toiveita "unelmaperheestä" - tai ehkä elättelinkin, sillä toiveeni oli, että olisin perheessä kuin perheenjäsen, tekisin töitä ja ehtisin vähä tutustua maahankin. Minua ei kohdeltu kuin työntekijää, se toki olisi minulle hyvin kelvannutkin. Minua kohdeltiin kuin orjaa. Eikä riittänyt, että nöyrästi yritin täyttää heidän toiveensa: silti haukuttiin tyhmäksi ja laiskaksi, purettiin minuun pahaa oloa. Toisessa perheistäni äidillä oli lääkitystä vaativia psyykkisiä oneglmia, ja olin päivittäin hänen raivareittensa kohteena.

        Sinunlaisesi juuri tekevät mahdottomaksi ongelmista puhumisen. Kun jollain menee hyvin, toki kaikilla muillakin on asiat hyvin. Ja nämä, joilla on mennyt hyvin, yleensä myös uskovat, että tarvittaessa kestäisivät mitä vain. On mahdoton käsittää, että vastoinkäymiset voivat olla isompiakin kuin "pari tuntia ylitöitä". Itse olisin jokaisen epäkohden ja sääntörikkomuksen yksittäisenä asiana vielä kestänyt, mutta kun sitä p***aa vaan kasaantuu ja kasaantuu, ei kaikkea yhdessä enää jaksa.

        Kaikkea hyvää Sinulle, joka teet lyhyttä viikkoa ja olet kuin perheenjäsen. Ehkä jonain päivänä huomaat, että maailmassa tapahtuu muutakin.

        silloin pitaa lahtea menemaan tai vaihtaa perhetta ettei sita paskaa kerkea keraantymaan niin paljon. pitaa ihan itse kerata kamppeensa ja pitaa omia puoliaan.

        nain se homma menee sujuvasti. asioista pitaa puhua, mutta ei jurputtaa.


    • Jill

      En voi vilpittömästi suositella au pairiksi lähtöä kenellekään.Koskaan ei voi tietää minkälainen perhe siellä perillä odottaa.Tunsin itseni lähinnä orjaksi ja kun lähdin vuoden jälkeen takaisin kotiin olin henkisesti aivan loppu. Jos luonteeni olisi antanut periksi, olisin pakannut laukkuni ja lähtenyt kotiin kesken kaiken. Herättelin kuitenkin toiveita, että ajan myötä kohtelu paranisi kun perhe huomaa kuinka ahkerasti teen töitä. Ulkomaille pääsee muutoinkin kuin menemällä au pairiksi. Se on edullista tiedän sen, mutta laitat siinä likoon paljon muutakin kuin työpanoksesi...

      • Tosser

        "En voi vilpittömästi suositella au pairiksi lähtöä kenellekään.Koskaan ei voi tietää minkälainen perhe siellä perillä odottaa."

        Tuo patee ihan kaikkeen. Menit sitten toihin tai lomalle. Oikein huonosti kay niin takaisin on tultava.

        Hyvin jos kay niin se muuttaa koko elaman. Mutta jos ei mitaan kokeile niin elama saattaa olla aika koyhaa.


      • oliko

        sit pakko olla samas perhees koko vuosi jos kerta niin kauheeta oli? Tai sit jos ei perheen vaihtaminen auta niin olisit tullu takas suomeen, mitä sitä pitää itseänsä kiduttaa ja sit valittaa kuinka hirveetä on.


    • Jill

      Noh noh Tosser:) "Kaikessa riskinsä", oletpa sinä suuri ajattelija. Varmaan kaikki ovat tästä tietoisia ja tottakai myös elämässä pitää ottaa riskejä. Monille au pair vuosi voi olla aivan ihana kokemus, mutta mielestäni on tärkeää, että nuoret ottavat huomioon myös mahdollisen varjopuolen. Au pairina oloa hehkutetaan aivan liikaa, niin paljon että todellisuus voi unohtua. Pointtina vain oli, että au pairiksi lähdöllä on myös vaihtoehtoja. Nyt ei ollut kyse siitä kuka uskaltaa ottaa riskejä ja kuka ei. Silti, kuten sanoin au pairiksi lähtö voi olla myös ihana kokemus ja muuttaa elämän suunnan aivan täysin. En ole mitenkään sotajalalla tämän asian suhteen, sanoinpahan vain oman mielipiteeni:)

      • Tosser

        "Noh noh Tosser:) "Kaikessa riskinsä", oletpa sinä suuri ajattelija. Varmaan kaikki ovat tästä tietoisia ja tottakai myös elämässä pitää ottaa riskejä."

        En tieda, jotkut tuntuvat luulevan etta kun menee jarjeston kautta niin aluevalvojat takaavat etta elama on pelkkaa hymya.

        Suurin osa valittajista on mennyt jarjeston kautta joten yksi vaihtoehto on se etta jarjeston kautta menevat ne joilla on:

        1) (Liian) suuret odotukset odotukset
        2) Vahemman valoisa elamanasenne
        3) Heikommat evaat selviytya kovissa oloissa
        4) Yksityisesti menneet keskustelevat perheiden kanssa enemman asioista ennen aloitusta

        Ei ole tarkoitus mollata jarjeston kautta menneita, mutta ihmetyttaa tuo ero.


    • tenula

      "aluevalvojaa" mutta perhettä sai vaihtaa kunnes löysi sopivan.
      Tietysti se vaati hieman omaa yritystä mutta niin kai koko aupairiksi meno.

      Useat ovat shokissa koti-ikävän takia,eivät minkään muun.
      Muistakaa,että vaikka töitä on kuin "orjalla",ette ole orjia vaan vapaita lähtemään.

      Suurista odotuksista ei ole haittaa jos pystyy olemaan sopeutuvainen.

      • ei puhuta?

        Itse kylla olin varautunut siihen, etta perhe voi kohdella minua tyontekijana eika perheenjasenena. Mun mielesta totuus ei kylla ole se, etta au pair -aikaa hehkutetaan liikaa, vaan painvastoin. Toki jarjestot hehkuttavat mutta se nyt vaan on mainostustapa ja kyllahan suurin osa siita pitaa paikkansa. Mielestani siita puhutaan todella paljon, etta millaisia perheita au paireilla on ja etta miten ne kohtelevat au paireja yms. Kun ilmoitin lahtevani au pairiksi, kaikki varottelivat ja toivottivat etta mun perhe ois mukava. Kyllahan kaikki tietavat, etta on vaikea loytaa oikeasti hyva perhe. Etta en sanoisi ettei ongelmista puhuta.


      • Tosser
        ei puhuta? kirjoitti:

        Itse kylla olin varautunut siihen, etta perhe voi kohdella minua tyontekijana eika perheenjasenena. Mun mielesta totuus ei kylla ole se, etta au pair -aikaa hehkutetaan liikaa, vaan painvastoin. Toki jarjestot hehkuttavat mutta se nyt vaan on mainostustapa ja kyllahan suurin osa siita pitaa paikkansa. Mielestani siita puhutaan todella paljon, etta millaisia perheita au paireilla on ja etta miten ne kohtelevat au paireja yms. Kun ilmoitin lahtevani au pairiksi, kaikki varottelivat ja toivottivat etta mun perhe ois mukava. Kyllahan kaikki tietavat, etta on vaikea loytaa oikeasti hyva perhe. Etta en sanoisi ettei ongelmista puhuta.

        Minusta homma ei toimi ollenkaan jos au pair on tyontekijana. Asuminen saman katon alla on PALJON helpompaa perheenjasenien kesken, eika niin etta yhdessa huoneessa on etainen tyontekija.

        Kaikki eivat ole yhta sosiaalisia jolloin en suosittele au pairiksi lahtoa. Itse en olis voinut kuvitellakaan 18 vuotiaana menemista kun etoi koko ajatus asua muiden nurkissa. Nykyaan kiertelen maailmaa ja asun iloisesti muiden taloissa. Sita se ika ja kokemus tekee, kai. Vai lieneko hitaasti kypsynyt.


      • ymmärsi väärin
        Tosser kirjoitti:

        Minusta homma ei toimi ollenkaan jos au pair on tyontekijana. Asuminen saman katon alla on PALJON helpompaa perheenjasenien kesken, eika niin etta yhdessa huoneessa on etainen tyontekija.

        Kaikki eivat ole yhta sosiaalisia jolloin en suosittele au pairiksi lahtoa. Itse en olis voinut kuvitellakaan 18 vuotiaana menemista kun etoi koko ajatus asua muiden nurkissa. Nykyaan kiertelen maailmaa ja asun iloisesti muiden taloissa. Sita se ika ja kokemus tekee, kai. Vai lieneko hitaasti kypsynyt.

        Moni täällä puhuu siitä, kertooko järjestö etukäteen mahdollisista konflikteista jne. Sekin on tärkeää,m utta mielestäni alkuperäisen pointti oli se, miksi siitä ei puhuta, kun järjestö ei auta, kun perheenvaihto johtaa aina vain pahempaan, kun kaikki oikeasti kaatuu niskaan. Siis miksi ihmiset eivät kerro niistä kaikkein traumaattisimmista tapauksista jälkikäteen.

        Kyllähän järjestöt etukäteen puhuvat siitä, millaista on vaihtaa perhettä, mutta ei se riitä. Usein perhettä vaihtanut au pair saa jonkilaisen epäonnistujan leiman. Juuri järjestöä käyttävät perheet ovat usein kamalia siksi, että järjestö on heille joku työnvälittäjä, joka järjestää uuden piian, jos vanha ei kelpaa. Siksi niitä ongelmiakin tulee enemmän. Suomalaiset naiivista kuvittelevat, että järjestö olisi joku vaihto-ohjelmaa ylläpitävä organisaatio. Valitettavasti Keski-Euroopassa ollaan perin tottuneita palvelijakulttuuriin.


      • haluaa tienata rahaa,
        ymmärsi väärin kirjoitti:

        Moni täällä puhuu siitä, kertooko järjestö etukäteen mahdollisista konflikteista jne. Sekin on tärkeää,m utta mielestäni alkuperäisen pointti oli se, miksi siitä ei puhuta, kun järjestö ei auta, kun perheenvaihto johtaa aina vain pahempaan, kun kaikki oikeasti kaatuu niskaan. Siis miksi ihmiset eivät kerro niistä kaikkein traumaattisimmista tapauksista jälkikäteen.

        Kyllähän järjestöt etukäteen puhuvat siitä, millaista on vaihtaa perhettä, mutta ei se riitä. Usein perhettä vaihtanut au pair saa jonkilaisen epäonnistujan leiman. Juuri järjestöä käyttävät perheet ovat usein kamalia siksi, että järjestö on heille joku työnvälittäjä, joka järjestää uuden piian, jos vanha ei kelpaa. Siksi niitä ongelmiakin tulee enemmän. Suomalaiset naiivista kuvittelevat, että järjestö olisi joku vaihto-ohjelmaa ylläpitävä organisaatio. Valitettavasti Keski-Euroopassa ollaan perin tottuneita palvelijakulttuuriin.

        ei kai ne nyt mitään kauhujuttuja rupee levittämään! Ja onhan joillakin hyviäkin kokemuksia järjästöistä.


      • aupair äiti
        haluaa tienata rahaa, kirjoitti:

        ei kai ne nyt mitään kauhujuttuja rupee levittämään! Ja onhan joillakin hyviäkin kokemuksia järjästöistä.

        tosiaan tytöille voisi samaa sanoa, että miksi ongelmista ei puhuta?
        itse otin ns ongelma asian esille, josta sitten tyttö kielsi kaiken suurilla silmillä ja sama kuitenkin jatkuu. Näen että koti-ikävä kova ja ei lainkaan hermoja ja energiaa pienten lasten kanssa ja silti sitten kielletään kun asioista keskustellaan.
        miksi niin monelle on vaikea rehellisesti myöskin itse ottaa asia esille jos ei ole hyvä olla?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2074
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1733
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1412
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      1213
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1203
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1048
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      962
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      961
    Aihe