Rahankäytöstä

tytär35

Olisin kiinnostunut teidän kuuskyt ja risat ikäisten ihmisten rahankäytöstä ja etenkin teidän, jotka elätte avioliitossa. Kuka maksaa mitäkin? Onko rahat "periaatteessa" yhteisiä vai visusti omia? Voitteko pyytää puolisolta rahaa jos ei omaa oikein ole? Maksatteko takaisin? Entä kodin suuret hankinnat? Kuka maksaa, silloinkin kun vain toinen jotain haluaa?
Mietin vain omaa äitiäni , joka ei kehtaa pyytää mieheltään missään asiassa rahaa, vaikka olisi kyse yhteiseksi hyväksi tehdyistä hankinnoista. Matkat ja kaikki vastaavat maksavat omasta pussista. Ovat sentään olleet 20 vuotta yksissä, joten luulisi kehtaavan rahasta puhua. Äiti on eläkkellä ja mies vielä töissä. Kahden talouttaan elävät ja huollettaviakaan ei ole, joten omaksi ilokseen saisivat "tuhlata". Miten on teidän laitanne?

28

2024

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Reetta

      -Olemme noin kuusikymppisiä,itse sairaseläkkeellä ja mieheni vielä työelämässä.Puolisoni huolehtii asumiskuluista,mikä on menoissamme suurin osuus.Hän maksaa kaikki laskut ja autokulut ja ruokakaupan kassalla usein tarjoutuu maksamaan,vaikka on sovittu,että minä kustannan ruokapuolen.Minulla on pieni eläke ja maksan lääkekuluni ja muutamat omat laskuni sekä huolehdin ruokaostoksista.-Rahat ovat yhteisiä,mutta itselläni on suurempi vapaus tehdä omia hankintoja tarvittaessa ja auttaa aikuisia lapsiani resurssieni mukaan,johon auttamiseen myös nykyinen,ymmärtävä puolisoni auliisti (taloudellisesti) osallistuu.-Olen todella kokenut elämäni hyvin turvatuksi ja rakastetuksi tässä avioliitossa,jota on kestänyt yli viisi vuotta,koska minut on vapautettu raskaista rahahuolista,joiden kanssa jouduin kamppailemaan yli 30 vuotta ensimmäisessä avioliitossani.Maksoin silloin vuokrat,ruoan,laskut,lasten kulut(viisi lasta)ym.Jos joskus perheenä lähdimme autolla liikkeelle,maksatti silloinen mieheni minulla usein bensatkin...jne.Avioerolahjaksi hän jätti vain suuren velan minulle jälkeensä.Jos säästin itselleni lomamatkan,puuttui hän siinäkin rahankäyttööni.(Huom:alkoholi ei kuulunut perheen kuvioihin!)-Koen tämän nykyisen taloudenhoitomme suurena rakkautena iki-ihanan puolisoni taholta,koska voin milloin tahansa halutessani käyttää omia tulojani valitsemiini asioihin,lomamatkoihin,vaatteiden ostoon,virkistykseen ja suuremmista hankinnoista päätämme yhdessä.-Koska minulla ei ole milloinkaan ollut omaa=omistusasuntoa,niin koen suurena asiana sen,että hartaista pyynnöistäni johtuen,puolisoni sitoutui myös asuntolainaan ja yhdessä yritämme siitäkin selviytyä.Autan häntä siinä,missä voin.-Meillä ei ole suuret yhteistulot,mutta rahat ovat riittäneet matkusteluun,kodin kunnostamiseen ja kaikkeen tarpeelliseen sekä ystävien auttamiseen että hengelliseen evankeliumin työhön.Siunaus on ollut mukana.Osallistumme paljon kulttuuritilaisuuksiin,pidämme virkistäviä viikonloppuja,musiikki ja seurakunta on enemmän kuin harrastus,osa elämäämme.-Henkilökohtaisesti koen suurena ilona ja vapautena avioliittomme rahankäytön.Suurin ilo on auttaa muita ahdinkotilanteessaan.

      • Reetta

        Asun yksin ja olen kirjoittanut 60 ja 70 palstoille tällä nikillä pitkään.

        Mieheni eläessä sovimme asiat, kumpi maksaa mitäkin, ei siinä sen kummempaa ollut. Asiaa edesauttaa jos huushollissa pelaa avoin puheyhteys.


      • nimimerkki
        Reetta kirjoitti:

        Asun yksin ja olen kirjoittanut 60 ja 70 palstoille tällä nikillä pitkään.

        Mieheni eläessä sovimme asiat, kumpi maksaa mitäkin, ei siinä sen kummempaa ollut. Asiaa edesauttaa jos huushollissa pelaa avoin puheyhteys.

        -Anteeksi Reetta,jos olen käyttänyt nimimerkkiäsi!-Olen aika tottumaton näillä palstoilla,enkä aktiivisesti seuraa,ketkä tänne kirjoittelevat.-Yöllä eivät ajatukset oikein juosseet ja tuo Reetta vain juolahti äkkiä mieleeni.-Tuli valvottua,kun olimme ystäväpariskunnan kanssa syömässä thaimaalaisessa ravintolassa muistellen samalla Thaimaassa asuvia kummilapsiamme.-Pitää vielä tuohon keskusteluaiheeseen liittyen lisätä rahankäytöstä avioliitossamme se,että mieheni on aina antamassa,jos "omat" rahani loppuvat ja tahtoo aina "miehekkäästi" maksaa lähes joka tilanteessa.Kun edellinen liittoni oli täysin vastakohta,niin KYLLÄ TÄMÄ TUNTUU RUHTINAALLISELTA!!-Omaisuuskin on meillä yhteistä ja puolisoni toivoo,että MINULLA OLISI HYVÄ JA TURVATTU OLO.


      • nimimerkitönkö
        Reetta kirjoitti:

        Asun yksin ja olen kirjoittanut 60 ja 70 palstoille tällä nikillä pitkään.

        Mieheni eläessä sovimme asiat, kumpi maksaa mitäkin, ei siinä sen kummempaa ollut. Asiaa edesauttaa jos huushollissa pelaa avoin puheyhteys.

        Kannattaa rekistöridä nikkinsä. Silloin ei tule epäselvyyksiä kukak kukin on. Muussa tapauksessa kuka tahansa on oikeutettu samaan nikkiin.


      • kaxinen
        nimimerkitönkö kirjoitti:

        Kannattaa rekistöridä nikkinsä. Silloin ei tule epäselvyyksiä kukak kukin on. Muussa tapauksessa kuka tahansa on oikeutettu samaan nikkiin.

        Aloittelijana tein ja teen edelleen vastaavia kömmähdyksiä, koska käyn useammalla keskustelupalstalla. Kirjanpitoakin kokeilin, sekaisin meni. Moneen paikkaan sopivaa nimimerkkiä ei ole helppo keksiä ja joskus haluttaa vain kommentoida tunnistamattomana.

        Rahankäyttö parisuhteessa on itselleni helpoin eripuran aihe. Nykyinen 28 vuotta kestänyt on oikea malliesimerkki elämän pyörityksestä, arvomaailmojen erilaisuudesta ja lähentymisestä vuosien kuluessa.


    • Olle Karlsson

      Olemme olleet yli 40 vuotta naimisissa ja molemmat vanhuuseläkkeellä.

      Meillä on rahaa tileillä, joihin molemmilla on käyttöoikeus. Sitten meillä on yhteinen käyttelytili, johon molemmilla on pankkikortti.

      Vaimon eläkkeet menevät hänen tililleen, johon minullakin on siis oikeus. Oma eläkkeeni menee yhteiselle käyttelytilille. Eläkkeeni riittää elämiseen, kun velkoja ei enää ole.

      Vakimenoja ovat vuokra, sähkö- ja puhelinlaskut, vakuutusmaksut, TV-lupamaksut, laajakaistavuokrat, terveyskeskuksen ja apteekkilasku, Hesari ja Apu sekä ruoka- ja viina.

      Onhan noita.

    • Laiskis

      1969 avioon. Nyt 61 / 57 vuotiaita. Minä työttömyyseläkkeellä, vaimo sairaseläkkeellä.
      Tulomme ovat aina jakautuneet hyvin epätasaisesti.
      Vaimo oli 7 vuotta lasten kanssa kotona saamatta mistään penniäkään.
      Senkin jälkeen marketin kassalla iltatöissä.
      Itselläni kohtalaiset tulot.
      Meillä on aina ollut yhteinen tili ja rinnakkaiset luottokortit emmekä koskaan ole jakaneet kustannuksia sinun-minun!
      Vuosikaudet vaimo hoiti käytännön syistä kaiken rahaliikenteen.

      Rakentamisen jälkeen 1976 p:se oli auki kuin tuuran putki mutta parin vuoden jälkeen ja siitä lähtien, järkevä taloudenhoito on taannut kohtuullisen liikkumavaran raha-asioissa.

      Keskustelemme kaikista asioista. Muistaaksemme kumpikaan ei ole koskaan suoraan pyytänyt toiselta mitään. Suorimmillaan se voi olla esim. eikö sinun mielesi ole koskaan tehnyt Irlantiin. Joo, katso joku sopiva, vaikka kiertomatka ja mennään.

      Suuremmat hankinnat, asunnot, auto, ateljeeminkkiturkki ym. keskustellaan ja päätetään yhdessä.
      Matkat, n. 14 - 16 vkoa/vuosi, vaimo valmistelee, keskustellaan, päätetään.

      Vaimon rahankäytöstä minä en tiedä muuta kuin, että se on järkevää.
      En tiedä seuraako hän minun rahankäyttöäni. Ainakin mapittaa Nordean ja DB:n tiliotteet mutta ei ole kiinnostunut taloutemme pörssitoimeksiannoista, informoin kyllä häntä.

      Joten, taloudellisen ahdingon ja paremman tilanteen vallitessa olemme eläneet samalla periaatteella.
      Raha-asioista eikä lassten kasvatuksesta ole koskaan tullut sanomista!
      Sattuu olemaan myös totta. Näillä palstoilla ei hevin hyväksytä mitään, ihmisen itsensä myönteiseksi kokemaa.

      • Hintriika

        Tuo Laiskiksen kertoma kuulostaa minun korvaani tutulle. Samallalailla oli meillä. Yhteistä taloutta ehti olla noin 35 vuotta. Oltiin koko ajan molemmat yhtä rikkaita tai yhtä köyhiä. Molemmilla oli oma pankkitili, mutta laskut jaettiin tilanteen mukaan samoin kuin käteinen. Ei meillä koskaan ollut minun rahoja ja sinun rahoja.

        Silmät ymmyrkäisinä olen katsonut pareja, jotka räknäävät joka sentin "minun rahoihin", "sinun rahoihin" tai "talouskukkaroon". Tietenkin kukin taaplaa tyylillään, mutta vanhan avioparin kohdalla tulee mieleen luottamuksen puute. Kenties epäilykseni on väärä, mutta haluaisinpa tietää, mistä siinä on kysymys ellei juuri siitä.


      • siinä on kyse
        Hintriika kirjoitti:

        Tuo Laiskiksen kertoma kuulostaa minun korvaani tutulle. Samallalailla oli meillä. Yhteistä taloutta ehti olla noin 35 vuotta. Oltiin koko ajan molemmat yhtä rikkaita tai yhtä köyhiä. Molemmilla oli oma pankkitili, mutta laskut jaettiin tilanteen mukaan samoin kuin käteinen. Ei meillä koskaan ollut minun rahoja ja sinun rahoja.

        Silmät ymmyrkäisinä olen katsonut pareja, jotka räknäävät joka sentin "minun rahoihin", "sinun rahoihin" tai "talouskukkaroon". Tietenkin kukin taaplaa tyylillään, mutta vanhan avioparin kohdalla tulee mieleen luottamuksen puute. Kenties epäilykseni on väärä, mutta haluaisinpa tietää, mistä siinä on kysymys ellei juuri siitä.

        Kukin tulkoon toimeen omillaan, näin olen opettanut tyttärillenikin! Toisen siivellä eläminen ei ainakaan nykyaikana ole reilua. Usein naiset haluavat elää miestensä rahoilla, eli siis "maksullisina" vaimoina, kauniimmin sanottuna.


      • Laiskis
        Hintriika kirjoitti:

        Tuo Laiskiksen kertoma kuulostaa minun korvaani tutulle. Samallalailla oli meillä. Yhteistä taloutta ehti olla noin 35 vuotta. Oltiin koko ajan molemmat yhtä rikkaita tai yhtä köyhiä. Molemmilla oli oma pankkitili, mutta laskut jaettiin tilanteen mukaan samoin kuin käteinen. Ei meillä koskaan ollut minun rahoja ja sinun rahoja.

        Silmät ymmyrkäisinä olen katsonut pareja, jotka räknäävät joka sentin "minun rahoihin", "sinun rahoihin" tai "talouskukkaroon". Tietenkin kukin taaplaa tyylillään, mutta vanhan avioparin kohdalla tulee mieleen luottamuksen puute. Kenties epäilykseni on väärä, mutta haluaisinpa tietää, mistä siinä on kysymys ellei juuri siitä.

        Emme me mitään laskuja tai käteistä ole jakaneet!
        Kumpikin on käyttänyt korttia tarpeensa mukaan ja tarvittaessa ottanut käteistä automaatista.
        Kaikki laskut hoidetaan samasta potista erittelemättä niitä.
        Kaikki mahdollinen (melkein kaikki) maksetaan luottokortilla, jos ei käy ( R-kioski, lotto ), niin pankkikortilla.
        Laskut kilkuttelen nettiin.


      • Hintriika
        siinä on kyse kirjoitti:

        Kukin tulkoon toimeen omillaan, näin olen opettanut tyttärillenikin! Toisen siivellä eläminen ei ainakaan nykyaikana ole reilua. Usein naiset haluavat elää miestensä rahoilla, eli siis "maksullisina" vaimoina, kauniimmin sanottuna.

        Eiköhän se siipeily ole vähän eri asia. Minä en olisi pystynyt mieheni siivellä elää siitäkään syystä, että enimmän ajan yhteisestä taipaleestamme minun palkkani oli hivenen suurempi. Mutta kun rahat laskettiin yhteen ja laskettiin menot sen mukaan, ei asia ollut ongelma toiselle eikä toiselle.


      • Laiskis
        siinä on kyse kirjoitti:

        Kukin tulkoon toimeen omillaan, näin olen opettanut tyttärillenikin! Toisen siivellä eläminen ei ainakaan nykyaikana ole reilua. Usein naiset haluavat elää miestensä rahoilla, eli siis "maksullisina" vaimoina, kauniimmin sanottuna.

        Taloudellisen riippumattomuuden ylikorostus on mielestäni heikon itsetunnon merkki.
        vakiintuneessa parisuhteessahan on kyse perheestä yhteiskunnallisena yksikkönä.
        Silloin kun talouskohtaisesta yhteisverotuksesta siirryttiin yksilöverotukseen, otettiin ensimmäinen askel pakolla tasapäistämisen suuntaan.

        Tällä hetkellä eläketulomme jakautuvat suhteissa 70 / 30,( laskin juuri ) eikä kumpikaan tee siitä numeroa.

        Ei kyse ole siitä, että naiset eläisivät miesten rahoilla vaan siitä, että siinä taloudessa on kaksi aikuista ihmistä yhteisin toivein ja tavoittein.


    • Mormor ***

      Olemme olleet naimisissa 48v. ja alusta saakka on ollut yhteiset rahat ja pankkitilit. Kuulostaa tämä nykymeininki hassulta kun "minä maksan vuokran ja sinä ruuat". Aivan kuin kolhoosissa, jokainen kattoo vaan ittensä perään. Eikö avioliitto tarkoita yhteistä elämää, myöskin kaikki muu on yhteistä, jopa rahat. Tietenkin molemmilla puolisoilla pitää olla "tolkku päässä" ei mene nyt aivan jonnen joutavaan rahoja hassaamaan, suuremmista ostoista neuvotellaan, lapsille voi jo lahjoitella hieman pikku perintöjä, ei verokarhu pääse niistä osille. Vanhuuseläke riittää ruokiin ja pikkumenoihin. Hyvin pärjäillään vaikka ei mitään Roope Ankkoja ollakkaan.

      • SkillaN

        toimi hyvin tai siis rahaasiat näinkin.
        Molemmilla oli tilit, ei kyselty mitä siellä kummallakin oli,(tiedettiin useimmin, ei juuri mitään, kun aina oli lainan maksuja)mieheni hoiti suurempi tuloisena yleensä lainat,ruokapuolen ja suurimmat laskut, minä yhtiövastikkeen ja perheen lahjat ym. yllättävät.
        Keskustelua yllä pidettiin ja kyseltiin onko asiat hoidettu, tai että nyt en pystykkään hoitamaan,voitko sinä.
        Riitaa ei tullut 44 vuotta yhdessä ehdittiin ja kerran tuli karhu sähkölaskusta,olin unohtanut.

        Olen aina ollut sitä mieltä että talaoudellinen tasaarvo on oltava, eli naisellakin oikeus rahankäyttöön ilman lupaa.
        Meillä pelasi.
        Nyt sitten onkin jo vaikeampaa, kun yksin joudun liki samat maksut hoitamaan, mutta eiköhän tässä mennä päivä kerrallaan.


      • laiskis
        SkillaN kirjoitti:

        toimi hyvin tai siis rahaasiat näinkin.
        Molemmilla oli tilit, ei kyselty mitä siellä kummallakin oli,(tiedettiin useimmin, ei juuri mitään, kun aina oli lainan maksuja)mieheni hoiti suurempi tuloisena yleensä lainat,ruokapuolen ja suurimmat laskut, minä yhtiövastikkeen ja perheen lahjat ym. yllättävät.
        Keskustelua yllä pidettiin ja kyseltiin onko asiat hoidettu, tai että nyt en pystykkään hoitamaan,voitko sinä.
        Riitaa ei tullut 44 vuotta yhdessä ehdittiin ja kerran tuli karhu sähkölaskusta,olin unohtanut.

        Olen aina ollut sitä mieltä että talaoudellinen tasaarvo on oltava, eli naisellakin oikeus rahankäyttöön ilman lupaa.
        Meillä pelasi.
        Nyt sitten onkin jo vaikeampaa, kun yksin joudun liki samat maksut hoitamaan, mutta eiköhän tässä mennä päivä kerrallaan.

        Eikös se ole tasa-arvoa, että on yhteinen tili ja rinnakkaiset luottokortit.
        Ei vaimo tarvitse kenenkään lupaa pankki- tai luottokortin käyttöön! Eikä ole tilivelvollinen. Järki täytyy tietenkin olla puolin ja toisin.


      • uzma
        SkillaN kirjoitti:

        toimi hyvin tai siis rahaasiat näinkin.
        Molemmilla oli tilit, ei kyselty mitä siellä kummallakin oli,(tiedettiin useimmin, ei juuri mitään, kun aina oli lainan maksuja)mieheni hoiti suurempi tuloisena yleensä lainat,ruokapuolen ja suurimmat laskut, minä yhtiövastikkeen ja perheen lahjat ym. yllättävät.
        Keskustelua yllä pidettiin ja kyseltiin onko asiat hoidettu, tai että nyt en pystykkään hoitamaan,voitko sinä.
        Riitaa ei tullut 44 vuotta yhdessä ehdittiin ja kerran tuli karhu sähkölaskusta,olin unohtanut.

        Olen aina ollut sitä mieltä että talaoudellinen tasaarvo on oltava, eli naisellakin oikeus rahankäyttöön ilman lupaa.
        Meillä pelasi.
        Nyt sitten onkin jo vaikeampaa, kun yksin joudun liki samat maksut hoitamaan, mutta eiköhän tässä mennä päivä kerrallaan.

        miehen kuuluu pitaa huolen perheestaan ja jos naisella on omaisuutta se on hanen omansa ja jos han on tyo elamassa hanen ei tarvii antaa rahaa kotiin vaan saa pitaa palkkansa itse jos nain haluaa.
        Meilla on aina ollut yhteista kaikki muu muttei uskonto.Yhteiset pankki tilit,menoista keskusteliin,toisinaan oltiin erimiela menon tarkeydesta,ei meilla ole koskaan ollut sinun rahasi ja minun rahani,talommekin maksoimme tiili tiililta yhdessa ts, miehen tienasi paremmin ja laittoi enemman yhteiseen kekoon ja mina kykyjeni mukaan.
        Lapsetkin koulutettiin yliopistoissa ilman avustuksia,vyo vaan kireammalle ja oli aikoja meilla ei ollut autoakaan, mina pyorailin tyohoni ihmisten ihmetellessa,taalla eivat naiset pyoraile.
        Nyt lapset auttelevat, meilla molemmilla pieni elake.Taalla on pojan velvollisuus huolehtia vanhemmistaan,asumme yhdessa, mutta raha asiat hoidellaan erikseen,hyvin on mennyt tahan asti.


      • SkillaN
        laiskis kirjoitti:

        Eikös se ole tasa-arvoa, että on yhteinen tili ja rinnakkaiset luottokortit.
        Ei vaimo tarvitse kenenkään lupaa pankki- tai luottokortin käyttöön! Eikä ole tilivelvollinen. Järki täytyy tietenkin olla puolin ja toisin.

        silloin kun se toimii ja nainenkaan ei tarvitse "pyytää" rahaa.

        Tasaarvosta puhuminen juontaa juurensa vanhempieni yhteiselosta, missä äiti pyysi rahaa ja isä avasi "lompsan" kun katsoi oliko asia sen arvoinen.
        Tiedän vieläkin perheitä, missä vaimo kysyy mieheltä voiko jotakin ostaa.

        Kaikki käytännöt ovat hyviä, jos ne toimii, kumpaakaan alistamatta.


      • kaxinen
        laiskis kirjoitti:

        Eikös se ole tasa-arvoa, että on yhteinen tili ja rinnakkaiset luottokortit.
        Ei vaimo tarvitse kenenkään lupaa pankki- tai luottokortin käyttöön! Eikä ole tilivelvollinen. Järki täytyy tietenkin olla puolin ja toisin.

        Kun jäin sairaseläkkeelle, myimme velkaisen omakotitalon, päätimme luottaa toisiimme rahankäytössä. Meillä on nyt yhteiset tilit, joihin molemmilla nosto-oikeus. Velkaa ei ole ja luottokortteja tai osamaksua ei ole harrastettu. Lapsille rahan antamisesta toraillaan edelleen.


    • tytär35

      Onpa täällä käynyt kuhina päivän mittaan. Kiitos kaikille mielipiteensä jättäneille.
      Oli mukava huomata, että useimmilla pariskunnilla rahankäyttö oli tyyliin: yhteiseksi hyväksi. Tätä samaa ajattelutapaa noudatamme myös minun perheessäni. Lapsiperheessä kun raha on muutenkin tiukalla, niin se maksaa kummalla sitä kulloinkin sattuu riittävästi olemaan. Sitä miksi kyseinen yhteiseksi hyväksi-tapa ei toimi äitini liitossa, johtuu ilmeisesti heidän kykenemättömyydestä puhua asioista ja etenkin rahasta. No ehkä se joskus vielä sujuu, kenties.

      • Laiskis

        En ymmärrä! Puhutaan yhteisistä tileistä ja rahoista.
        Kuitenkin, sinäkin sanot, että se maksaa kummalla sattuu riittävästi olemaan = kummallakin omat rahat?


      • tytär35
        Laiskis kirjoitti:

        En ymmärrä! Puhutaan yhteisistä tileistä ja rahoista.
        Kuitenkin, sinäkin sanot, että se maksaa kummalla sattuu riittävästi olemaan = kummallakin omat rahat?

        Nyt tuntuu menevän saivarteluksi. Niin perimmäinen asia ei aloituksessani ollut kuinka monella on yhteinen tili vaan se, että kuinka niitä molempien tuomia rahoja käytetään perheen hyväksi, kuului siihen perheeseen sitten kuinka paljon väkeä tahansa. Jos yhteiseksi hyväksi menee, niin silloin ei liene kuitenkaan väliä meneekö se eri tileiltä tai yhteiseltä.


      • muistaa

        sen vanhan sanonnan, että on kahdenlaisia naisia; on kotihuoria ja katuhuoria. Ei siis kehtaa pyytää rahaa tämän perusteella.


      • Malviina
        muistaa kirjoitti:

        sen vanhan sanonnan, että on kahdenlaisia naisia; on kotihuoria ja katuhuoria. Ei siis kehtaa pyytää rahaa tämän perusteella.

        tarkoita, että perheenäiti ja emäntä olisi ollut se mainitsemasi kotihuora?
        Meidän ikäistemme äidit tekivät raskasta kotityötä ja pitkää päivää, hoitaen koko talouden - ruoan laiton, lastenhoidon, pyykit, tiskit ja maaseudun naisihmiset karjatalouden, sekä osallistuivat miestenkin töihin. Eikä nk. mukavuuksia ollut, eli vedet kannettiin sisään sekä likavedet ulos ja talot olivat puulämmitteisiä, elikä kannettiin puut, joilla lämmitettiin talo.
        Naiset nämä hommat yleensä tekivät.
        Mielestäni on äärettömän rumaa puhua kotihuorista, vai mitä tai ketä sinä tuolla nimitykselläsi tarkoitit?


      • Hintriika
        Malviina kirjoitti:

        tarkoita, että perheenäiti ja emäntä olisi ollut se mainitsemasi kotihuora?
        Meidän ikäistemme äidit tekivät raskasta kotityötä ja pitkää päivää, hoitaen koko talouden - ruoan laiton, lastenhoidon, pyykit, tiskit ja maaseudun naisihmiset karjatalouden, sekä osallistuivat miestenkin töihin. Eikä nk. mukavuuksia ollut, eli vedet kannettiin sisään sekä likavedet ulos ja talot olivat puulämmitteisiä, elikä kannettiin puut, joilla lämmitettiin talo.
        Naiset nämä hommat yleensä tekivät.
        Mielestäni on äärettömän rumaa puhua kotihuorista, vai mitä tai ketä sinä tuolla nimitykselläsi tarkoitit?

        Minä kyllä ymmärsin niin, että ennen vanhaan ei naisen ollut soveliasta pyytää rahaa mieheltä. Eli sellainen nainen leimattiin (täysin järjettömästi) huonoksi naiseksi, vaikka olisi ollut oma vaimo ja tarvinnut rahaa yhteisen perheen hyväksi. Eihän naisilla omia tuloja edes ollut. Sen leiman pelossa nainen sitten joutui vain odottelemaan "armopaloja", josko talon isäntä sattuisi löysäämään kukkaronsa nyörejä.


    • Serafiina

      Meidän perheessä on minun rahat, Sinun rahat ja yhteiset rahat. Yhteisistä rahoista maksamme laskut. Minun ja Sinun rahoja käytämme kumpikin mielemme mukaan. Avioliittomme on kestänyt 37 vuotta. Ostamme molemmat "omilla" rahoillamme ruokaa ja itsellemme mieleiset jutut. Toinen polttaa tupakkaa, toinen ei, siksi se toinen käyttää saman summan itseensä, ts. omaan hyvinvointiinsa. Toisen käytössä on netto 1800 € ja toisen 1300 €. Kyllä sillä joten kuten porskuttaa. On oma asunto ja molemmilla omat autot, joiden kulut maksetaan itse. Mutta mutta, se enemmän saava ei ole koskaan tyytyväinen saamaansa, pitäisi vaan enemmän saada, missä vika? Ihmettelee se vähemmän ansaitseva.

    • Lyydia Amanda

      Olen pienempipalkkaisena ja nyt pienempää eläkettä saavana aina huolehtinut ns. talousmenoista, mieheni on huolehtinut suuremmista kuluista asuntovelka, matkustelu, autonvaihto yms. hän kun saa edelleen sykleittäin esim. autonvaihtokohtauksia! Mitä vanhemmaksi tulemme sitä suurempi auto pitää olla.

      Mun eläkkeelläni ei oikeastaan osteta edes uutta polkupyörää, mutta ei tilanne varsinaisesti vaivaa mieltäni. Jos katson tarvitsevani jotain kalliimpaa, kuten iso hammasremontti, niin ilmoitan miehelleni lainaavani rahat pankista. Hänen mielestään se on turhaa maksaa korkoa ja hän ikäänkuin lainaa rahat mulle ja mä ikäänkuin maksan lainaa takaisin miten nyt jaksan. -

      Avioliitossa olemme olleet 30v. ja risat ja varamme ovat, kuten sanoit "periaatteessa" yhteisiä.

    • Mormor***

      Tiedän pariskunnan joka erosi oltuaan 40v avioliitossa, ei ollut avioehtoa, kaikki meni puoliksi huolimatta "minun tileistä ja sinun tileistä".

    • catzu

      mitä tehdä, kun:
      avoparilla lapsi.
      isä ei juurikaan anna ruoka ja pojan hoitomenoihin rahaa.
      ei myöskään osta itse mitään tarpeellista kotiin.
      maksaa kyllä sähkö ja omat menonsa.
      selvittää asian vain, että pojalla on katto päänpäällä ja se riittää...?
      ongelmissa ei halua puhua, selittää asian, että
      turhia asioita on jo tullu puhuttua tarpeeksi paljo, ei jaksa enää kiinnostaa.. ?
      olen katsonut oman asunnon kyllä ja se on avopuolisonikin tiedossa.
      on tavallaan siirtänyt oman velvollisuutensa äidilleen!!!! joka ostaa tarpeellisen.
      ei ole aikaa pojalle ja jos haluaa viikoksi/viikonlopuksi pojan, vie hänet heti äidilleen.... :/
      itse olen ymmärtänyt asian niin, että jos haluaa nähdä ja olla poikansa kanssa, ei sitä heti äidille lähdetä kiikuttamaan vaan vietetään aikaa yhdessä ja tehdään asioita.
      vai olenko väärässä???
      auttakaa!
      t. huolestunut äiti

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2005
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1706
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1345
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1164
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1161
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1020
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      940
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      926
    Aihe