en hyväksy 17-vuotiaan kakaramme touhuja enää ollenkaan. Hän käyttää häikäilemättömästi hyväkseen minua, yh-äitiä, omaisuuttani, tulee ja menee milloin huvittaa, samoin koulun suhteen, soittaa stereoitaan lujalla huoneessaan, makaa ja juo, polttaa, tinkaa taskurahaa joka päivä ja kuskatuttaa kaljan hakuun milloin ketäkin, pelaa yötä päivää netissä, enkä jaksa tätä listaa jatkaa. Hän käyttää kaiken haluamansa kotonamme loppuun niin kuin omistaisi kaiken. Auto mukaan luettuna, nytkin kavereiden kanssa jossakin minun autollani, piti "vain viedä kaveri kotiin" toisen kaverin kanssa, kello on jo yksi yöllä. Pahempiakin asioita on sattunut ja olen joutunut maksumieheksikin tilanteisiin, joihin hän on syyllinen.
Haluan vain päästä hänestä eroon, hän on oikeasti riippakivi minulle ja koko elämälleni sekä perheellemme, suoranainen haitta. En vihaa häntä, mutta mielenterveyteni vuoksi en enempää jaksa tuota tolloa, hän vie minua yksinkertaisesti perikatoon eikä häntä saa ymmärtämään vastuun rajoja. Miten toimin? Mihin 64 € kuukaudessa opintorahaa saava juoppokuhnuri pannaan pois silmistä kiusaamasta?
mitä tehdä jos haluaa..
21
2600
Vastaukset
- annat
Mitäs annat sen pomottaa!!
Älä anna autoa, älä anna rahaa, lopeta ruuankin tuonti kotiin, jos on tarvis. Vie tietokoneet ja stereot kaniin.
Helvetti - ole perheen aikuinen äläkä pelle!
Älä makaa kynnysmattona, jos et halua kalossinjälkiä naamaasi.- nipoäiti
annoitko pienenä jo kaikki periksi? Turha on nyt enää muuttaa tapojaan.
Etuudet pois, ei ruokaa, juomaa, ei autoa, ei mitään. Otat yhteyttä lastenvalvojaan ja järkkäät sille hoitopaikan.
Hellyyttä ja huomiota hyvässä se kaipaa, nyt hakee huomiota pahassa.
- äitee4
tämä "juoppokuhnuri" on oma lapsesi.Minullakin on 17-vuotias poika.Polttaa ja todennäköisesti juokin mutta en ole koskaan nähnyt humalassa, pyytää rahaa koska ei saa opintorahaa.Onkohan sinulla "hermot " mennyt jo aikaisemmin, ehkä siinä vaiheessa kun pojan murrosikä on alkanut. Tiedän ettei aina töiden jälkeen jaksa olla kiinnostunut lasten jutuista, vaikka ne ovat heille tärkeitä.Poika ei todennäköisesti ole saanut tarpeksi huomiota silloin kun on sitä tarvinnut, nyt saa huomiota kun on mennyt äärirajoille.Onkohan se pojan vika että olet yh-äiti.Minkälainen äiti haluaa päästä lapsestaan eroon, varsinkin kun on kasvattanut lapsesta sellaisen "riippakiven". Onko sinulla niin monta lasta ettet ehdi kiinnostua jokaisen asioista? Tässä sinulle kysymyksiä, katso peiliin ja kysy nämä itseltäsi.Tiedäthän että kaljan ja tupakan haku alaikäiselle on rikos,ethän vaan sinä niitä hae.
- huh huh
ootpas metka äiti..eikö suomessa pidä olla 18v ja ajokortti jotta voit ajaa autoa???
miten voit luovuttaa alaikäiselle autosi??
laitappa lapsesi kuriin,hinnalla millä hyvällä..soita sossuun,kyllä ne alaikäiselle keinot keksii!!!- päästä eroon
metkaa kun se yksi pojan kaverikin osaa ajaa ja sillä on se ajokortti.sossu ei pysty auttamaan, he tietää tapauksen mutta eivät voi mitään tehdä, koska tämä ei itse halua heidän kanssaan edes keskustella. näin meillä kotomaassa.
- Äiti minäkin
Nuori tarvitsee läheisen, omaisen. Jos ei muuta ole niin viranOMAISEN. Tuon negatiivisen käyttäytymisen avulla hän sen saa. Ikävä kyllä. Ei varmasti ole helppoa, en sitä sano. Mutta hae apua ja tukea sekä itsellesi, että lapsellesi. Tukea kasvatustehtävään. Älä luovuta.
- Liina
Onpas hankalaksi päässyt elämänvaihe teillä. Poikasi hakee huomiota. Hän tietää näköjään,että tekee hän mitä tahansa niin sinä et voi hänelle mitään. Eihän se asia näin saa olla!! Sinäpä otat yhteyttä sossuun lastensuojeluun.Jos alaikäinen ottaa auton käyttöönsä sinä soitat poliisit perään.Ja rahaa sulla ei enää ole antaa ollenkaan. Mutta TOIMI Soita sinne sossuun,voi kuulostaa yllättävältä,mutta sieltä on moni löytänyt tukea. Yksin et tätä vyyhtiä saa selviämään. Apua on saatavissa. Voimia Sulle.
- kasva aikuiseksi
Taas joku teininä lapsensa saanut pikkumutsi tilittää kun ei saa lastaan kuriin... Mitä jos yrittäisit olla sille ÄITI kaverin sijaan??
- äiti myös
ja kirjoitit viestin viime yönä, luultavasti vihaisena, turhautuneena ja epätietoisena. Ainakin yöllä sinulla oli tunne, että haluat eroon pojastasi.
Yh-äitinä nuoren kasvattaminen on kaksinverroin haastellisempaa, ainakin näin itse koen. Muttamutta..kaikki tunteet ovat sallittuja: se ei tee sinusta huonoa äitiä, että olet väsynyt poikaasi ja haluat "hänestä eroon". Ehkäpä tänään on erilainen olo? Eipä tuo poikasikaan kuvauksestasi päätellen vaikuta aivan toivottomalta: murkkuikä vielä jyllää, on itsekäs kuten niin moni nuori ja passauttaisi itseään niin paljon kuin vain mahdollista. Musiikki on hyvä asia, mutta voisi käyttää kuulokkeita. Käy kuitenkin koulua -hyvä.
Onko sinulla ystäviä joiden kanssa voit jakaa vanhemmuutta? Tiedät varmasti, että on paljon erilaisia paikkoja, joissa voit käydä keskustelemassa joko nuoren kanssa tai yksin -puhuminen helpottaa kummasti. Olet varmasti aivan hyvä äiti, nyt vaan hyvin väsynyt. - NUORTEN KOTIIN/Sijaisperhee...
ja äkkiä!!! Tuollaista ei todellakaan tarvitse sietää...Lapsesi voi oppia siellä käyttäytymään vielä jotenkuten ennen kuin täyttää 18 jolloin on itse vastuussa itsestään ja silloin häntä tuskin pidättelee enää mikään...Kannattaa tilata aika psykiatrille ja neuvotella hänen kanssaan miten asiat menee eteenpäin tms..
- päästä eroon
Jotkut on kyllä melkoisia ruudinkeksijöitä täällä netissä, joiden mielestä mm. lapsen synnyttäjä on syynä kaikkiin pentunsa tapoihin ja käyttäytymiseen ja siihen, mitä hänestä aikuisuuden kynnyksellä tulee - ja vielä sekin "oikeutettu käsitys" että kaikkien vanhempien pitää pystyä olemaan alati täysiä vääpeleitä jälkikasvulleen luottamatta tämän omaan päättely- ja ratkaisukykyyn laisinkaan ja kuuntelematta tätä. Varmaan jokainen syyttelijä toimii itsekin vääpelinä ja juuri siksi heidän omat pennut tottelevat joka hetki kiltisti.. epäilen. On vaan parempi tuuri ehkä sattunut käymään elämässä ja lasten suhteen..?? Ja sellaisten "supervanhempien" lapset osaavat monesti salata taitavasti vanhemmiltaan käytöksensä tai ongelmansa.. Olen nähnyt niitä nuoria paljon, joiden vanhemmat ovat siinä luulossa ettei mitään tapahdu heidän selkänsä takana heidän tietämättään. Vaikka jälkikasvu ryyppää ja rällästää muualla, sekoilee jopa huumeiden kanssa...koska niin tekevät kaikki nuoret (jossain vaiheessa), sanoisi moni nuori itse.
Haistakkee ite, sanoa on pakko. Jos en välittäisi mistään mitään, tuskin edes kirjoittaisin tänne päin vaan vetelisin päätäni itsekin sekaisin jossain sillä hetkellä, kun poika kulkee kavereiden kanssa kylillä yöllä.
Jos lapsellisella syyttelyllä aloitetaan murehtivan neuvominen, niin pahempi se isä tässä on, joka ei ole ollut kasvatuksessa millään tavalla läsnä koko lapsensa elämän aikana. Matonpesu- ja halonhakkuuapu mökille on kyllä joskus kelvannut, nyt ei poikaa kiinnosta sellainen komentelun keralla enää edesmenneen hulttioisän uusioperheen kanssa.
Paras neuvo on vielä saamatta, kalastelen helmiä, en paskaa. Lohdun sanatkin on parempi kuin iänikuinen syyttävä narina, joka näivettää eikä kukaan ole tyytyväinen.
Lapseni on tosi hyvä tyyppi ja luotettava parhaimmillaan, rauhallinen. Haluan itsekin elää rauhallista elämää edelleen myös viikonloppuisin, mutta se ei onnistu, kun tämä haluaa irrotella.
Mutta täällä netissä vasta riittää tätä pahansuopaa, käsittämätöntä mustavalkoporukkaa kyllästymiseen asti. Taitaa olla oma elämä liian tapahtumakäyhää ja suojattua kaikelta elämältä. Laput silmillä mennään aamusta ehtooseen, kyllä, minä tunnistan sellaisen ihmistyypin helposti: edes naapuria ei katsota koskaan silmiin eikä tervehditä ystävällisesti, varsinkin jos tämä on vähänkään erikoisen oloinen. Apua ei heru hädässä, ennemmin paetaan paikalta ja leikitään välinpitämätöntä: eihän asia kuulu mulle. Kitsastelu ja oman edun tavoittelu kaikessa vie voiton. Tapellaan ennemmin siitä, että ketä pitää rangaista mistäkin ja kuinka paljon, kuin yhtä hyvin voisi edistää kaikkien hyvää oloa olemalla itsekin jalo ja antelias. Elämä kulkee ohi ja juna menee mennessään. Katsokaa itse peileihinne!- päästä eroon
On varmasti vaikea miettiä neuvoja mitkä auttaisi tässä tilanteessa, kuin olen koettanut itsekin jo kaikkea vähän ja puhumista paljon. Mukula vain ottaa itseensä kaiket syyttelyt ja komentelut, neutraalia äänensävyä harvoin kuunnellaan - ja pyytää rahaa ja palveluksia keneltä tahansa omiin kotkotuksiinsa. Osaa siis puhua ympäri muutkin kuin äitinsä. Ja nerokkaita ovat keksimään syitä autonkin käyttöön: milloin viedään huonolla säällä kaveri parin kilsan päähän, milloin on toisen äidiltä jalka poikki jne. Kuinka moni vanhempi sitten osaisi kieltäytyä näin viattomasti esitetystä pyynnöstä sitten ihan joka kerta kun ihan kirkkain silmin tullaan puhumaan? Kun kuitenkin niin arkena järkevän (tosin flegmaattisenkin) tuntuiselle pojalle ajattelee sitä sossutädin puhuttelua, niin sekin tuntuu ihan kaistapäiseltä ajatukselta ja ennenkaikkea turhalta. Ei mene mitään jakoon. Kaikki jatkuu aina vaan, jos ei ole mitään konkreettisia asioita jotka vaikuttavat. Siksi olen hädänalaisuudessani harkinnut auton myymistä pois. Tosin autoa ilman en ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen, joten sekin ajatus hirvittää. Pitää odottaa vuosi, että "lapseni" on täysi-ikäinen ja muuttaa pois..sekin aika tuntuu liian pitkältä niinä iltoina, kun tämä juo ja mellastaa stereoillaan ja jättisuppareillaan tai tuo kotiimme kavereitaan keskellä yötä.
- sen verran
päästä eroon kirjoitti:
On varmasti vaikea miettiä neuvoja mitkä auttaisi tässä tilanteessa, kuin olen koettanut itsekin jo kaikkea vähän ja puhumista paljon. Mukula vain ottaa itseensä kaiket syyttelyt ja komentelut, neutraalia äänensävyä harvoin kuunnellaan - ja pyytää rahaa ja palveluksia keneltä tahansa omiin kotkotuksiinsa. Osaa siis puhua ympäri muutkin kuin äitinsä. Ja nerokkaita ovat keksimään syitä autonkin käyttöön: milloin viedään huonolla säällä kaveri parin kilsan päähän, milloin on toisen äidiltä jalka poikki jne. Kuinka moni vanhempi sitten osaisi kieltäytyä näin viattomasti esitetystä pyynnöstä sitten ihan joka kerta kun ihan kirkkain silmin tullaan puhumaan? Kun kuitenkin niin arkena järkevän (tosin flegmaattisenkin) tuntuiselle pojalle ajattelee sitä sossutädin puhuttelua, niin sekin tuntuu ihan kaistapäiseltä ajatukselta ja ennenkaikkea turhalta. Ei mene mitään jakoon. Kaikki jatkuu aina vaan, jos ei ole mitään konkreettisia asioita jotka vaikuttavat. Siksi olen hädänalaisuudessani harkinnut auton myymistä pois. Tosin autoa ilman en ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen, joten sekin ajatus hirvittää. Pitää odottaa vuosi, että "lapseni" on täysi-ikäinen ja muuttaa pois..sekin aika tuntuu liian pitkältä niinä iltoina, kun tämä juo ja mellastaa stereoillaan ja jättisuppareillaan tai tuo kotiimme kavereitaan keskellä yötä.
itsenäinen ja omatoiminen, että pärjäisi omillaan? Eihän se mikään pakko ole välttämättä odottaa 18-vuoden ikää. Kunnilla on nuorille ns. tukiasuntoja, joihin on mahdollista sijoittaa asumaan nuorisokotiin liian vanhat, mutta omaan asuntoon liian nuoret. Tarkkoja yksityiskohtia asiasta en tiedä, mutta serkkuni asui 16-18 vuotiaana tukiasunnossa. Siinä saa asua muistaakseni 19 vuotiaaksi asti, jotta ehtii löytää uuden asunnon. Asunnoissa käy säännöllisesti nuorisopuolen sosiaalityöntekijä moikkaamassa ja juttelemassa, tarkastamassa että kaikki on. Ei kuitenkaan ns. kyttää koko ajan. Monet asunnoista ainakin täällä oulussa ovat "kimppakämppiä", mutta yksiöitäkin on.
En edes yritä antaa mitään neuvoja, vinkkejä, miten toimia, että hän muuttaisi käytöstään, tuon ikäisen kanssa se on jo ihan turhaa, ei siihen auta muu kuin aika ja se, että nuori oppii sen, että raha ei kasva puussa tai asiat ilmesty ja järjesty itsestään. Siihen kyllä on oiva lääke se omillaan asuminen. (Ainakin useimmille, uskoisin.)
Älä sitä poikaasi minnekkään sossun juttusille raahaa, ainakaan vielä. Käy itse juttelemassa, nimenomaan nuorisopuolella, ota selvää asioista. Pyydä esitteitä ja mustaa valkoisella erilaisista vaihtoehdoista. Näytä myös nuorellesi ne ja kerro, että harkitset sellaista, koska et jaksa enää. Siitä hän näkee, että olet tosissasi, etkä pelkästään uhkaile. - murkku joskus-74
päästä eroon kirjoitti:
On varmasti vaikea miettiä neuvoja mitkä auttaisi tässä tilanteessa, kuin olen koettanut itsekin jo kaikkea vähän ja puhumista paljon. Mukula vain ottaa itseensä kaiket syyttelyt ja komentelut, neutraalia äänensävyä harvoin kuunnellaan - ja pyytää rahaa ja palveluksia keneltä tahansa omiin kotkotuksiinsa. Osaa siis puhua ympäri muutkin kuin äitinsä. Ja nerokkaita ovat keksimään syitä autonkin käyttöön: milloin viedään huonolla säällä kaveri parin kilsan päähän, milloin on toisen äidiltä jalka poikki jne. Kuinka moni vanhempi sitten osaisi kieltäytyä näin viattomasti esitetystä pyynnöstä sitten ihan joka kerta kun ihan kirkkain silmin tullaan puhumaan? Kun kuitenkin niin arkena järkevän (tosin flegmaattisenkin) tuntuiselle pojalle ajattelee sitä sossutädin puhuttelua, niin sekin tuntuu ihan kaistapäiseltä ajatukselta ja ennenkaikkea turhalta. Ei mene mitään jakoon. Kaikki jatkuu aina vaan, jos ei ole mitään konkreettisia asioita jotka vaikuttavat. Siksi olen hädänalaisuudessani harkinnut auton myymistä pois. Tosin autoa ilman en ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen, joten sekin ajatus hirvittää. Pitää odottaa vuosi, että "lapseni" on täysi-ikäinen ja muuttaa pois..sekin aika tuntuu liian pitkältä niinä iltoina, kun tämä juo ja mellastaa stereoillaan ja jättisuppareillaan tai tuo kotiimme kavereitaan keskellä yötä.
Hmm.. Poikasi meno kuulostaa samalta kuin oma menoni saman ikäisenä. Ei siinä mikään auttanut, kuin pois muuttaminen. Äitiä syyllistettiin turhaan, hän joutui kärsimään minun hormonieni ja huonojen hermojeni takia ja yhä edelleen se ottaa minua päähän, sillä rakastan äitiäni yli kaiken, eikä hän olisi mitään voinut tehdä toisin minun jäytökseni muuttaakseen.
Muutin siis pois (ensin homehduin psykiatrin juttusilla melkein vuoden joka viikko ja raivostuin siitä vain enemmän ja enemmän) ja ongelmat oli kuin kerralla pois pyyhkäisty. Tarvitsin tilaa ja PAKKOA oppia vastuuta. Yhtäkkiä omassa kämpässä 17- vuotiaana ei enää thenyt mieli "huudattaa sterkkoja" ja pitää bileitä, koska kysymys olikin omasta asunnosta ja omasta omalla vastuulla olevasta elämästä. Äidin luona alkoi olla mukava käydä ja hankin itselleni työpaikankin. Raakstuin, opettelin elämää seurustellen (aiemmin olin vain nussinut ympäsriinsä) ja kävin koulun oma- aloitteisesti loppuun.
Nykyään olen kolmekymppinen, menossa kahden viikon kuluttua naimisiin ihanan mieheni kanssa. Olemme vakavaraisia, emme suorastaan rikkaita. Järjestin asiani hyvin aslkuvuosina yksin ollessani ja olen jo saanut asuntolainan maksettua pois. Haaveilemme jossain vaiheessa omasta lapsesta. Äitini asuu naapurissamme ja on edelleen meidän molempien läheisin ihminen. Vuosien saatossa olen pyytänyt häneltä miljoona kertaa anteeksi murkku aikaisia touhujani.
Nyt aikuisena koen, että minulla oli "vain" aivan helvetillinen murrosikä, ei mitään sen kummempaa. Turhaan käytiin psykiatrit ja turhaan kaikki itketti vanhempiani. Murrosikä nyt vain on semmoinen pahimmillaan, eikä sen kanssa selviämiseen ole olemassakaan "hvyiä neuvoja". Luotat vain huomiseen.
Hyvää jatkoa:)
- kauhistelet
ja sitten kaunistelet...koita jo päättää...Ensin olet sitämieltä että et pärjää ollenkaan ja yhtäkkiä yks kaks tuntuu ettei asiat ookkaan niin pahasti, tai ainakin siltä vaikuttaa...Älä kaunistele yhtään asioita...Sitä paitsi, jos et saa pojallesi tolkkua kotona, miten luulet että hänen käy 18-vuotiaana jos hän muuttaa pois kotoa? Luuletko että hän muuttaa tapojaan ja sinun ei enää tarvitse huolehtia hänestä, maksaa hänen velkojaan ym...Tuollainen lapsi ei tule koskaan saavuttamaan menestystä eikä muutakaan..Varmasti elää sossunrahoilla koko loppuelämänsä jossakin juoppokommuunissa ja kiitos kasvatuksen...
- ...
OLisiko kannattanut miettiä, millaisia teinit voivat olla ennenkuin hankkii lapsen/lapsia?
- haist
..ja koskahan yli 21-vuotiaat ihmiset on alkaneet OLLA KAKAROITA???? mikähän mummu itse olet? syyllistävä vanhus? jäkä jäkäjää?
- Keijukainen<3
vastuutonta antaa 17-vuotiaalle auto..vaikka se kuinka haluais sitä,niin et saisi antaa...kuulostat vastuuttomalta aikuiselta! jos edes olet aikuinen...kakara sä vielä oot...
- saatanan saatana
tylsämielisten sakki, kuten teikäläinen, painu suolle jos et osaa lukea.
- rasittavaa?
saatanan saatana kirjoitti:
tylsämielisten sakki, kuten teikäläinen, painu suolle jos et osaa lukea.
Joskus tuntuu, että tekis mieli mennä ja hakata halolla järkeä näiden joidenkin besserwisser vitipäiden kalloon. Mut ei kai ne loppujenlopuksi ole muuta kuin omaa itsetuntoaan pönkittäviä surkimuksia, jotka saavat hetken tuntea olonsa paremmaksi kun pääsevät lyömään lyötyä.
Mutta sä vaikutat hyvältä tyypiltä, toivottavasti saat asiasi mallilleen ja jaksat jotenkuten. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä ennemmin tai myöhemmin.
- kokenut
paskaa tuutin täydeltä, joka kerta on joku joka purkaa omaa vitutustaan toisille.
Itse ottaisin yhteyttä sossuun ei pojan ole pakko sitä hyväksyä tai tulla mukaan, vaadi heitä hankkimaan pojalle tukiasunto. Pistä pihalle jos osaa pomottaa ja ottaa vallan sinulta niin silloin saa luvan myös osata huolehtia itsestään. Tyttöni muutti 17v oman asuntoon koska halusi ei ollut mitään ongelmia, mutta hyväksyin sen ja ihan tuo on pärjännyt. Eräs ystäväni ei jaksanut yh-äiti 14v huomattavasti itseään kookkaampaa tyttöä joka uhkaili ja kiristi rahaa, lasta ei huostaanotettu (mitä en käsitä) äiti muutti toisten lasten kanssa 30km päähän ja tämä lapsi poikakaverin kans 25v yhteen asumaan, sai 17v lapsen jonka kanssa jäi yksin mies löysi toisen nyt lapsi 5v äiti on töissä ja elää kunnon elämää.
Ei kaiken aina tarvitse päättyä huonosti ja sinä olet äitinä varmasti tehnyt parhaasi omien kykyjesi ja taitojesi mukaan, nyt poika on lähes aikuinen ja sinä voit ilman tunnontuskia irroittaa hänestä.
Pidä huolta itsestäsi että jaksat toisten lasten kanssa.
Ja pistä terroristi maailmalle.
minä kamppailen murkkutyttöni kanssa ja vanhempi lapseni sanoi jokin aika sitten että siinä on väärä äiti väärälle lapselle, minun kun on vaikea pitää rajoja ja kovaa kuria ja tämä lapsi vaatii sitä on voimakas tahtoinen. En minä itseäni syytä etten pysty natsikuria pitämään, uskon että kyllä tuostakin paksupäästä vielä ihminen tulee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762134Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361756Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi111479Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2341253Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu611234Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161072Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv59993- 60975
Wau mikä kroppa Sofialla
Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja103675