Armeija vai siviilipalvelus ?

Raamatun mukaista olisi toimia kuten jehovat. Mutta kristityt tulkitsevat raamattua miten kulloinkin sopii tiettyjä asioita korostaen ja toisia poissulkien omat tarkoitusperät etusijalla pitäen.

sitä miettimään ja tekemään päätöksen armeijaan lähdöstä..

Koska armeijassa voi palvella maataan muullakin tavoin, kuin ampumalla vihollisia. Esim.lääkintäjoukoissa ja keittiössä jne jne. Päätin lähteä armeijaan. Tosi tilanteessa todennäköisesti puolustaisin perhettäni ja maatani kaikin tavoin. Ampuahan voi niin, että ei tapa, mutta haavoittaa esim jalkaan tai käteen vihollista. Mutta hartaasti rukoilen ja pyydän Jumalalta, että tälläistä tilannetta ei tulisi koskaan. Uskon, että jos olisi sotatila maassamme, niin Jumala kyllä johdattaa silloinkin omiaan.

Oma ukkini oli sodassa mukana uskovaisena miehenä ja hänellä oli pelkästään puukko mukana rintamalla ainoana aseena. ja hän selvisi hengissä eikä hänen tarvinnut ketään tappaakaan..

VÄÄRIN ! Oltiin sodassa tai ei ?

tietaakseni koskaan suositellut 'ammatinvaihtoa'.
ja kenellekkas uskottiin Hanen kuolemansa jalkeen olla ensimmainen 'todistaja',taisi olla sadanpaamies
totisesti Han oli Jumalan Poika..sanoi sotilas..

Olin itse juuri aloittelemassa keskustelua samasta aiheesta :)

Olin juuri kutsunnoissa, ja olen joutunut miettimään näitä asioita. En kuitenkaan missään vaiheessa ole tosissani miettinyt sivariin menoa. Koen, että velvollisuuteni isänmaata kohtaan on puolustaa sitä, ehkä jopa asein. Olen pyytänyt Jumalan johdatusta, enkä ole mitään selkeää vastausta saanut. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että on Jumalan mielen mukaista puolustaa rauhaa, vapautta, omaa perhettä sekä isänmaata.

Mietin asiaa siltä kantilta, miltä nyt tuntuisi, jos sodan käynyt sukupolvi olisi kieltäytynyt aseiden käytöstä. Meillä ei todennäköisesti olisi vapaata Suomen valtiota tänä päivänä. Siksi kunnioitankin heitä, ja arvostan sitä että he laittoivat oman henkensä alttiiksi perheensä, maansa ja jälkisukupolvien (MEIDÄN) vuoksi.

Tällä hetkellä olen menossa armeijaan, ja suoritan ihan tavallisen aseellisen palveluksen. Rukoilen edelleen johdatusta, ja jos olen menossa väärään suuntaan, tiedän, että Jumalani johdattaa minua oikeaan suuntaan.

Vielä näin teologiselta kannalta; alkukielessä "älä tapa" on muodossa "älä murhaa". Siksi maansa ja kansansa puolustaminen asein oli sallittua israelilaisillekin. Sodan keskellä toisen ihmisen tappaminen ei ole murhaamista, vaan se on tappo. En kuitenkaan pidä tällaisesta sanoilla leikittelystä... mutta onpahan selitys tuokin.

Siunausta kaikille

>Kumpaa kannatatte?
Sitä kumpi itselle sopii. Jokaisen tulisi pystyä tekemään oma valinta OMAN omantunnon ja ajatuksen mukaan, eikä uskonnollisen yhteisön tai muiden ihmisten mielipiteiden mukaisia valintoja. Ja seisomaan valintojensa takana. Sitä kutsutaan rehellisyydeksi ja suoraselkäisyydeksi.

>Oletteko käyneet/kävisittekö intin uskovaisina ihmisinä ?
Palvelin Suomen armeijassa 11 kuukautta ja olen alikersantti.

>Miten toimisitte oikeassa sotatilanteessa ?
>Puolustaisitteko maata ja perheitänne ?

Kyllä puolustaisin molempia päättäväisesti, mutta vilpittömästi. Tarvittaessa asein ja väkivaltaa käyttäen käskyn käydessä. Toivon, että tälläinen tilanne ei toteudu elinaikanani.

> Antaako Jumala anteeksi tappamisen pakon edessä ?
Itse uskon niin, mutta se mitä tänne kukakin vastailee on yhdentekevää, asian tietää loppupelissä yksin Jumala. Omalta osaltani jättäisin tälläisessä tilanteessa asian hänen päätettäväkseen.

pidetään yleensä ankarina, mutta hänen kautta annetut "sotalait" ovat hyvin inhimillisiä ja perusteltuja sotimaan lähteviä kohtaan,

5. Ms.20 luku:

5. "Ja päällysmiehet puhukoot kansalle ja sanokoot: 'Joka on rakentanut uuden talon, mutta ei vielä ole sitä vihkinyt, menköön ja palatkoon kotiinsa, ettei hän kaatuisi taistelussa ja joku toinen vihkisi sitä.
6. Joka on istuttanut viinitarhan, mutta ei vielä ole korjannut sen ensi hedelmää, menköön ja palatkoon kotiinsa, ettei hän kaatuisi taistelussa ja joku toinen korjaisi sen ensi hedelmää.
7. Joka on kihlannut naisen, mutta ei vielä ole ottanut häntä vaimoksensa, menköön ja palatkoon kotiinsa, ettei hän kaatuisi taistelussa ja joku toinen ottaisi hänen morsiantaan vaimoksensa.'
8. Vielä puhukoot päällysmiehet kansalle ja sanokoot: 'Joka pelkää ja arkailee, menköön ja palatkoon kotiinsa, etteivät hänen veljensäkin menettäisi rohkeuttaan niinkuin hän'."

Tai voitte lukea Raamatustanne koko luvun!

mitäs mieltä olette siitä ? entäs sinä kopuli ?

on menossa armeijaan, vaikka olenkin kovasti yrittänyt agiteerata häntä olla menemättä. vaan minkäpä tuolle mahtaa..
jos olisin mies ja tässä järjenjuoksussani valinnan paikalla, en missään tapauksessa lähtisi. voisin alkaa vaikka totaalikieltäytyjäksi.

Jeesuksen näkökulma oli ehdottoman pasifistinen ja jos kansakunnat (myös kristityt) noudattaisivat hänen oppejaan, sodan mahdollisuus olisi tyystin poissuljettu. tälläkin palstalla olisi rauha. kukaan ei nimittelisi toista sekasikiöksi tai lahkolaiseksi tai tai kyykäärmeensikiöksi tai tuomionpasuunaksi...

Luuk.7:9 Jeesus sanoo en ole Israelilaisessakaan löytänyt näin suurta uskoa.

Hei Kopuli!

Mieheni oli sivarina 11 kk kotimaamme käytännön mukaan. Jos nyt sota tulisi, niin tottahan hänkin sitten palvelukseen lähtisi, vaikka armeijassa ei ollutkaan. Tosin saattaisi hoitsuna joutua (tai päästä, ihan miten vaan) alansa hommiin.

Minä ehkä olen hieman jäävi mitään sanomaan, koska asun maassa, jonka kansalainen en ole, mutta jos sota syttyisi, niin tekisin oman osani. Siis todennäköisesti myös alani hommissa.

Anne

:-D

Suoritan tällä hetkellä siviilipalvelusta.

Aika monet hellarit suomessa tuntuvat valitsemaan siviilipalveluksen. Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa jopa mainittiin, että historian saatossa jehovan todistajat ja helluntailaiset ovat aikoinaan olleetu suurimmat ryhmät sivareina. Seurakunnassani on myös kourallinen armeijaintoilijoita ja toiset käyvät armeijan.

"Älä tapa" käsky kymmenessä käskyssä on kuulemma alkuperäiskielessä muotoa "Älä tee henkirikosta", jolla tarkoitetaan jotain muuta tappamista kuin sodassa tapahtuvaa.VT:n mukaanhan Jumala kehoitti kansaansa surmaamaan usein sodassa.

Uskon, että kysymys on pohjimmiltaan uskon määrästä tämän asian suhteen. Jos pahat pojat kiduttaisivat poikasi kuoliaaksi, mitä tekisit? Jumala ei tehnyt mitään. Hän ei halunnut sotia pahiksia vastaan, jotta poikansa kuolemalla voisi johdattaa heidät kääntymykseen ja pyhitykseen. Jeesus myös sanoo vuorisaarnassaan, että "olkaa täydellisiä niinkuin taivaallinen Isännekin on täydellinen". Hänen esimerkkinsä mukaan minunkin tulee elää.

Jeesus ei kuitenkaan puhu väkivallasta mitään. (Poskelle lyöminen merkitsee juutalaisessa kulttuurissa kuulemma loukkausta, eikä niinkään fyysistä vahingoittamiseen pyrkivää lyöntiä.) Näin uskon, että Jumala teoillaan on asettanut meille standardin, mutta koska hän on armahtava ja me vähäuskoisia, hän ei sitä suoraan vaadi.

Siis jos henkilö X haluaa suojella maataan menemällä armeijaan, hän voi hyvin toimia Pyhän Hengen innoittamana, koska haluaa suojella muita. Suurempi usko eli luottamus Jumalaan näyttäisi asiat väkivallattomammassa valossa.