koulunsa

lopettanut

Onko teillä käynyt samoin kuin meillä? Nimitäin 16 vuotias poika tuli kesken koulupäivää kotiin ja sanoi ettei enää mene kouluun koska opiskelu ei nyt tällähetkellä kiinosta tippaakaan. On käynyt vasta 3 kuukautta ensimmäistä lukukauttaan ammattikoulussa ja nyt jo lopettamassa. Koulu kestäis 3 vuotta. Poika on tehnyt työtä koulun ohella nyt vuoden verran ja jatkossa haluaa panostaa vain työelämään. Olen yrittänyt puhua ammatin puolesta ja siitä kuinka tärkeetä on ylipäänsä saada ammatti. Olemme nyt kuitenkin ajatelleet että on ehkä sittenkin viisaampaa lopettaa koulu, koska ei kiinosta niin ei varmaankaan käy loppuun asti, jossain vaiheessa kuitenkin lopettaa niin parempi että jo nyt alussa sillä niin vastenmielistä tuntuu olevan koulun käynti tällähetkellä. Onko teillä ollut samoja kokemuksia ja jos on niin onko lapsenne mennyt myöhemmin kouluun esim armeijan jälkeen?

21

1734

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sama

      Ohhoh! Ihan sama ongelma täällä: poika tosin on lukiossa. "En viitsi mennä kouluun" on vastaus. Mitä tehdä?????????????????

      • mayana

        Ja en antanut jäädä kotiin makaamaan oli vaihtoehto töihin tai kouluun. Pääsi kaupungin avustuksella töihin leipomoon aikaiset ylösnousut, mutta hoiti työnsä hyvin, syksyllä jatkoi koulua ja on opiskellut jo useamman ammatin nyt tekussa:)
        yh:na en olisi millään saanut 2metristä kaveria pakolla mihinkään, mutta onneksi työkokeilun jälkeen opiskelu alkoi maittaa ja tuli hänestä hyvä leipomaankin.
        ymmärrän että joskus voi väsyä kouluun se on kuitenkin hirveän monta vuotta 12-15 elämästä, motivaatio voi välillä loppua.


    • tilanne..

      Poika lopetti ammattikoulun jo n. kuukauden jälkeen. Pitkään yritin motivoida kouluun takaisin, muttei onnistunut. Nyt mietin eri vaihtoehtoja: peruskoulun päästötodistuksen korottaminen kansanopistossa ( jos niillä vielä on sellaista ), työharjoittelu jossakin ( missäköhän???), helppo työ jostakin yms. Hankala tilanne.

      • mayanan

        Ja työkkäri auttoi minun poikaani saamaan harjoittelupaikan, tosin itse kävi kysymässä ja haki paikkaa kovasti, kun en antanut jäädä kotiin olemaan, pelkäsin että putoaa kelkasta kokonaan jos ei jotain vastuita/velvotteita ole.
        Jotkut kyllä jäävät kotiin vuodeksi peruskoulun jälkeen ei se niin harvinaista ole, jos sinä aikana löytää sen mitä haluaa opiskella. Meillä olisi varmaan löhöämään sohvalle tv:n eteen valvonut yöt ja nukkunut päivät jos oisin antanut jäädä kotiin, mutta kaikki ei ole samanlaisia.


      • tilanne päällä..
        mayanan kirjoitti:

        Ja työkkäri auttoi minun poikaani saamaan harjoittelupaikan, tosin itse kävi kysymässä ja haki paikkaa kovasti, kun en antanut jäädä kotiin olemaan, pelkäsin että putoaa kelkasta kokonaan jos ei jotain vastuita/velvotteita ole.
        Jotkut kyllä jäävät kotiin vuodeksi peruskoulun jälkeen ei se niin harvinaista ole, jos sinä aikana löytää sen mitä haluaa opiskella. Meillä olisi varmaan löhöämään sohvalle tv:n eteen valvonut yöt ja nukkunut päivät jos oisin antanut jäädä kotiin, mutta kaikki ei ole samanlaisia.

        hienoa kuulla erilaisia selviytymiskeinoja. Olen päässyt pojan kanssa hieman eteenpäin, puhumme rauhallisesti eri vaihtoehdoista. Hienoa, että oman poikasi kanssa kävi hyvin :)


    • Tellervo

      Poika inttää ja on varma että kannattaa ammattikoulu lopettaa ja panostaa työelämään. No 16 v työelämä ei voi olla kovin kummottista sillä sen ikäisiä ei vielä työelämässä noteerata kuin vain kesä- ja harjoittelijapalkoilla. Ei siinä mene kuin vuosi tai kaksi niin hän alkaa opinnot uudestaan. Sitten hän on ehtinyt kypsyä ja harkita ja huomata asiat itse. Hänen on vain ilmeisesti mentävä kantapään kautta läpi. Hyvin pian hän huomaa että ilman koulutusta häntä tullaan työelämässä käyttämään vain aputyövoimana, lyhyissä työtehtävissä, ja kaiken huonoimmissa ja vähiten palkatuissa tehtävissä. Ja ettei se niin herkkua olekkaan. Toiset alkavat uudelleenopinnot vasta 25-30 v kun heitä on ensin heiluteltu työelämässä ilman papereita sinne tänne.

      • lopettanut

        Pojan isä on onneksi se, joka saa "herran pelkoa" aikaan. Ehdot olivat nämä. Joko vakituinen työ tai takaisin kouluun, pätkätöillä ei kouluja lopeteta. No kuinkas tuonikäinen poika nyt heti vakkaripaikkaa vois saada, vaikka on ollut tykätty työntekijä samassa firmassa jo vuoden verran. Sanoivat ettei ole ylimääräisille työntekijöille nyt antaa vakituista työtä, mutta aina kuitenkin on töitä tarjolla muuten vaan... eli niitä hanttihommia. Ei auttanut pojan kun reppu selkään ja takaisin kouluun. Onneksi työpaikallakin kannustivat takaisin kouluun, sanoivat että kyllä aika nopeasti menee ja koulutus on tärkee asia elämässä:)Toivottavasti poika nyt todella yrittää tsempata ja käydä loppuun asti, työssä käy edelleen koulun ohella samassa paikassa muutaman kerran viikossa, että saa omaa käyttörahaa.


      • koulun ilmapiiri
        lopettanut kirjoitti:

        Pojan isä on onneksi se, joka saa "herran pelkoa" aikaan. Ehdot olivat nämä. Joko vakituinen työ tai takaisin kouluun, pätkätöillä ei kouluja lopeteta. No kuinkas tuonikäinen poika nyt heti vakkaripaikkaa vois saada, vaikka on ollut tykätty työntekijä samassa firmassa jo vuoden verran. Sanoivat ettei ole ylimääräisille työntekijöille nyt antaa vakituista työtä, mutta aina kuitenkin on töitä tarjolla muuten vaan... eli niitä hanttihommia. Ei auttanut pojan kun reppu selkään ja takaisin kouluun. Onneksi työpaikallakin kannustivat takaisin kouluun, sanoivat että kyllä aika nopeasti menee ja koulutus on tärkee asia elämässä:)Toivottavasti poika nyt todella yrittää tsempata ja käydä loppuun asti, työssä käy edelleen koulun ohella samassa paikassa muutaman kerran viikossa, että saa omaa käyttörahaa.

        Jos lapsi jäättää koulun kesken, on syytä aidosti ja vakavasti miettiä, onko syy koulun päässä. Joittenkin koulujen opetustapa ja ilmapiiri on niin huono, että lapsi ei kerta kaikkiaan viihdy siellä. On kauhea kärsimys lapselle jos häntä painostetaan sellaiseen, minkä tuntee ei omaksi. Aikuinen voi vaihtaa työpaikkaa jos joutuu kiusattavaksi, lapsi parka ei saisi sitä tehdä.

        Ammattikoululainen on vielä alaikäinen lapsi, koulu pitää häntä jo aikuisena, ei anna tarpeeksi tukea, ei ohjaa tarpeeksi. Tuntee olevansa ikäänkuin tuuliajolla. Ei ihme, että päihteet tulevat helposti kuvioon mukaan.

        Lisäksi toisen asteen useissa kouluissa opettajat vaihtuvat useaan kertaan vuodessa. Juuri kun oppivat koulun tavat lähtevät, ja uusi tilalle. Kuvitelkaa, millaista opetus voi tällaissa koulussa olla pahimmillaan.


    • meilläkin

      ja kaksi kertaa. ensimmäisellä kerralla eka päivän jälkeen sanoi, ettei enää mene (amm.koulu), linja ei ollut mieluinen, haluamaansa ei päässyt. Seuraavana syksynä aloitti toisella haluamallaan linjalla ja kävi puoleen väliin syksyä ja lopetti. lähti kotoa, kun olin sanonut, että joko koulu tai ulos. on nyt 19v eikä ole koulua käynyt, tyttöystävän kanssa asuu, rahaa ei minulta saa, eikä sossusta. on vain suhtauduttava joihinkin asioihin niin, ettei niille voi mitään. toiveikkaana odottelen, että halu tehdä jotain heräisi....kommentteja olisi mielenkiintoista lukea!

    • meillä

      Tyttö kävi lukiota, ei riittänyt rahat kurssimaksuihin ja kirjoihin, ruokaan ja vaatteisiin ja kun ruotsin ja englannin sanojen pänttääminen kaiken kurjuuden keskellä tuntui ylivoimaiselta, niin jätti lukion kesken 17 vuotiaana. Pääsi työkkärin kautta joillekin maksuttomille kursseille, jotta jotain edes tekisi. Siinä vierähti pari vuotta, mutta sai murrosiän ohittumaan. Vasta 19 vuotiaana meni ammattikouluun.

      • meilläkin

        olen jotenkin ymmärtänyt, että työkkäristä ei saa apua, kun on jättänyt koulun itse kesken. ei kai voi riippua paikkakunnasta? oli kuitenkin kiva lukea viestisi, jospa meidänkin pojalla se halu tehdä jotain kohta heräisi....ikää nyt tuo 19v.


    • 16 vuotiaalle

      jos lopettaa koulunsa. Meidän poika käy ammattikoulun ensimmäistä luokkaa. Pääsi haluamalleen linjalle mutta nyt lintsaa jatkuvasti. Mietin vain että jos lopettaa koulun kokonaan, mistä voi tuon ikäinen löytää töitä vai voiko ollenkaan??

      • tilanne päällä..

        Kirjoittelin tuolla ylempänä tuolla nimimerkillä..Töitä on ehkä vaikea saada, tosin oma poikani ei ole sitä aktiivisesti hakenut. Poikasi käy kuitenkin vielä koulua, olisikohan jotain vielä tehtävissä? Ehkäpä olette opettajan kanssa pohtineet miten voisitte motivoida poikaa. Huonosti käyty koulu on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin mahdollinen työttömyys.

        Huokaus..Kesällä kirjoittelin täällä parin äidin kanssa; iloitsimme siitä, että nuoremme ovat päässeet opiskelemaan, kaikki oli hetken aikaa niin hyvin.. Toivottavasti pojallasi olisi vain ohimenevä vaihe, työntekohan (jos työpaikan saisi) on rankempaa ja töihin on mentävä ajoissa.


      • olla minä
        tilanne päällä.. kirjoitti:

        Kirjoittelin tuolla ylempänä tuolla nimimerkillä..Töitä on ehkä vaikea saada, tosin oma poikani ei ole sitä aktiivisesti hakenut. Poikasi käy kuitenkin vielä koulua, olisikohan jotain vielä tehtävissä? Ehkäpä olette opettajan kanssa pohtineet miten voisitte motivoida poikaa. Huonosti käyty koulu on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin mahdollinen työttömyys.

        Huokaus..Kesällä kirjoittelin täällä parin äidin kanssa; iloitsimme siitä, että nuoremme ovat päässeet opiskelemaan, kaikki oli hetken aikaa niin hyvin.. Toivottavasti pojallasi olisi vain ohimenevä vaihe, työntekohan (jos työpaikan saisi) on rankempaa ja töihin on mentävä ajoissa.

        kenen kanssa kirjoittelit:) siis tuon edellisen viestin kirjoittaja olen. Hetken tosiaan asiat näytti valoisalta ja ensimmäinen jaksokin koulussa meni hyvin, mutta nyt alkoi taas se lintsaaminen sitten. Voimaton olen enkä tiedä mitä tekisin, pojalle olen yrittänyt puhua järkeä päähän mutta ei tunnu menevän perille. Voimaton olo kun mitään en osaa asialle enempää tehdä, mutta luovuttaakaan ei pysty. Oma lapsi kuitenkin vaikka jo iso onkin.


      • vielä...
        olla minä kirjoitti:

        kenen kanssa kirjoittelit:) siis tuon edellisen viestin kirjoittaja olen. Hetken tosiaan asiat näytti valoisalta ja ensimmäinen jaksokin koulussa meni hyvin, mutta nyt alkoi taas se lintsaaminen sitten. Voimaton olen enkä tiedä mitä tekisin, pojalle olen yrittänyt puhua järkeä päähän mutta ei tunnu menevän perille. Voimaton olo kun mitään en osaa asialle enempää tehdä, mutta luovuttaakaan ei pysty. Oma lapsi kuitenkin vaikka jo iso onkin.

        olitko sinä se, jonka poika oli myös menossa kaksoistutkintolinjalle? Lopettiko hän koulunsa vai mikä teidän tilenne on? en löytänyt kirjoitustasi tuolta ylempää...


      • lopettanut
        olla minä kirjoitti:

        kenen kanssa kirjoittelit:) siis tuon edellisen viestin kirjoittaja olen. Hetken tosiaan asiat näytti valoisalta ja ensimmäinen jaksokin koulussa meni hyvin, mutta nyt alkoi taas se lintsaaminen sitten. Voimaton olen enkä tiedä mitä tekisin, pojalle olen yrittänyt puhua järkeä päähän mutta ei tunnu menevän perille. Voimaton olo kun mitään en osaa asialle enempää tehdä, mutta luovuttaakaan ei pysty. Oma lapsi kuitenkin vaikka jo iso onkin.

        kyllä minä ajattelin, että kaikille asioille ei vain voi mitään. poika täytti 18v ja sai itse päättää asioista. eli jätti toistamiseen koulun kesken. nyt ei siis tee mitään. isältä en saanut tukea, olemme eronneet, isä oikeastaan oli pojan puolella tai ei ainakaan minun puolellani (olin ehdottomasti sitä mieltä että koulu tai lähdet ja poika lähti.....isälleen). ei auta kuin toivoa, että asiat jossain kohtaa kolahtaisivat kohdalleen....aina on toivoa!


      • minä.. :)
        vielä... kirjoitti:

        olitko sinä se, jonka poika oli myös menossa kaksoistutkintolinjalle? Lopettiko hän koulunsa vai mikä teidän tilenne on? en löytänyt kirjoitustasi tuolta ylempää...

        Täällähän taas siis törmättiin :), mutta kovin erilaisissa tunnelmissa kuin kesällä jolloin olimme toiveikkaita tulevan suhteen. Poikani siis lopetti koulunsa ensimmäisten viikkojen jälkeen, kesti aikansa ennenkuin asia selvisi minulle..Olin erittäin pettynyt ( ehkäpä poikakin ), emmekä pystyneet kunnolla keskustelemaan asiasta. Luulen, että lopettamiseen vaikutti sopeutuminen uuteen ryhmään, eikä kavereita heti löytynyt ( näitähän mietimme poikiemme kohdalla ).

        Harmi, että teilläkin alkoi lintsaus. Et kai muuta voi kuin taistella, patistaa ja toivoa. Hienoa olisi jos poikasi lähtisi kanssasi keskustelemaan koulukuraattorin tms.n kanssa, mutta muistelen, että sinunkin poikasi on sitä tyyppiä, joka ei juuri lähde keskustelemaan?


      • voisi

        yrittää järjestää oppisopimustyöpaikan.


      • lopettanut
        voisi kirjoitti:

        yrittää järjestää oppisopimustyöpaikan.

        tarjottu sitäkin, muttei kiinnosta..


      • joo....
        minä.. :) kirjoitti:

        Täällähän taas siis törmättiin :), mutta kovin erilaisissa tunnelmissa kuin kesällä jolloin olimme toiveikkaita tulevan suhteen. Poikani siis lopetti koulunsa ensimmäisten viikkojen jälkeen, kesti aikansa ennenkuin asia selvisi minulle..Olin erittäin pettynyt ( ehkäpä poikakin ), emmekä pystyneet kunnolla keskustelemaan asiasta. Luulen, että lopettamiseen vaikutti sopeutuminen uuteen ryhmään, eikä kavereita heti löytynyt ( näitähän mietimme poikiemme kohdalla ).

        Harmi, että teilläkin alkoi lintsaus. Et kai muuta voi kuin taistella, patistaa ja toivoa. Hienoa olisi jos poikasi lähtisi kanssasi keskustelemaan koulukuraattorin tms.n kanssa, mutta muistelen, että sinunkin poikasi on sitä tyyppiä, joka ei juuri lähde keskustelemaan?

        eikä kovin iloisissa merkeissä. Täytyy kai kuitenkin yrittää jaksaa edelleen vaan patistella, vaikka ei millään jaksaisi. Mitään tukea en tähän tilanteeseen saa, pojan isä kun on kuollut. Mutta ei sitä kuitenkaan luovuttaakaan voi. En oikein tiedä onko minunkaan poikani mitään kavereita sieltä koulusta saanut, mutta en kyllä oikeastaan sitä edes odota... eikä kai poikakaan. Tuota kuraattoria täytyy kyllä vakavasti harkita, jos tilanne ei helpota.

        Harmi että poikasi ei sitten jakasnut sitä koulua käydä, toivottavasti keksii jotakin muuta, ettei mene ihan kotona lorvailuksi.
        Kun ei noita melkein kaksi metrisiä jässiköitä voi mihinkään enää pakottaakkaan, sen tekemisen halun pitäisi löytyä nuoresta itsestään.
        Minä muuten otan nykyään töihin mukaan tietokoneen ja pleikkarin piuhat... että jos kotona lintsaa niin eipä ole ainakaan ajankulua pojalla :)


      • .......
        joo.... kirjoitti:

        eikä kovin iloisissa merkeissä. Täytyy kai kuitenkin yrittää jaksaa edelleen vaan patistella, vaikka ei millään jaksaisi. Mitään tukea en tähän tilanteeseen saa, pojan isä kun on kuollut. Mutta ei sitä kuitenkaan luovuttaakaan voi. En oikein tiedä onko minunkaan poikani mitään kavereita sieltä koulusta saanut, mutta en kyllä oikeastaan sitä edes odota... eikä kai poikakaan. Tuota kuraattoria täytyy kyllä vakavasti harkita, jos tilanne ei helpota.

        Harmi että poikasi ei sitten jakasnut sitä koulua käydä, toivottavasti keksii jotakin muuta, ettei mene ihan kotona lorvailuksi.
        Kun ei noita melkein kaksi metrisiä jässiköitä voi mihinkään enää pakottaakkaan, sen tekemisen halun pitäisi löytyä nuoresta itsestään.
        Minä muuten otan nykyään töihin mukaan tietokoneen ja pleikkarin piuhat... että jos kotona lintsaa niin eipä ole ainakaan ajankulua pojalla :)

        Vaikea on nuorten kouluunmenoa valvoa, etenkin jos toinen on päättänyt salaa lintsata. Hyvä, että otat piuhat mukaan töihisi, toivottavasti auttaa asiaa hieman. Poikani lopettaessa opintonsa olin pariin otteeseen opettajaan yhteydessä; hän oli halukas keskustelemaan kanssamme (itsekin isä)ja miettimään mitä tilanteelle voisi tehdä. Oiskohan sinunkin poikasi opettaja yhtä mukava: hänellähän voisi olla kokemusta lintsareista ja ehkäpä osaisi joitain vinkkejä antaa..

        Niin. Rankkaahan tämä on meille vanhemmillekin, itsekin elän kahden poikani kanssa. Olen miettinyt paljon yksin asioita ja välillä ollut hiema "ylihuolissani". Tilanteemme on kuitenkin parempi kuin olisin uskonut: poika lorvailee välillä kotona, mutta on myös löytänyt uuden harrastuksen ja sen myötä lisää elämäniloisuutta ja intoa. Toivon, että vuodenvaihteen jälkeen pojalle löytyisi jonkinlainen opiskelu ( yläasteen aineiden korotusta) tai jotain muuta mielekästä. Itseasiassa, alkupettymyksen ja masennuksen jälkeen, olen toiveikas tulevan suhteen.

        Tuo teidänkin tilanteenne on rankka: patistusta, välillä lintsausta, toivoa ja välillä epätoivoakin :\..aikamoista sietämistäkin. Ehkäpä poikamme joskus, vuosien päästä, arvostavat työtä mitä heidän eteen tehdään.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2025
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1709
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1358
    4. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1171
    5. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1169
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1024
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      945
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      934
    Aihe