että harvoin näkee.
Kopioin sen toisesta ketjusta tähän teille kaikille miettimisen aiheeksi:
"Pari kysymystä "oppi-isälle"
Kirjoittanut: ev-lut-vl 25.10.2005 klo 13.33
Kävin katselemassa luterilaisuus-palstalla mm. tuota ketjua, mistä aloitus oli lainattu. Hämmennyin keskustelun meiningistä. Siellä oli toki monia erittäin asiallisia kirjoittajia, jotka olivat ns. ei-vl:iä mm. Include ja Bruneian. Sitten oli vähemmän asiallisia, mutta erittäin tosissaan olevia kirjoittajia ja sitten oli niitä, joista ei voinut päätellä, olivatko he täysin pelleilylinjalla vai osittain tosissaan. Ne, jotka halusivat leimautua vl:ksi, kuuluivat valitettavasti ennemmin näihin kahteen jälkimmäiseen ryhmään.
Kaikkea en jaksanut lukea, mutta haluan pari sanaa osoittaa Larssille. Ilmeisesti olet sama mies, joka aktiivisesti touhuaa vlfoorumi.tk:ssa ja nyt olet muutaman ketjun aloittanut Luterilaisuus-palstalla. On oikein, että pidät yllä keskustelua raamatusta ja opillisista asioista. On tietyllä tavalla kadehtimisen arvoinen asia, että sinulla näyttää olevan järkähtämätön varmuus uskomisen asioista. Mutta…
Nyt haluan välttää sormella osoittamista ja ylhäältäpäin tapahtuvaa saarnaamista, etten lankeaisi samaan, mistä vähän itse yritän muita varotella. Tällaisten keskustelujen tuoksinassa olisi hyvä itse kunkin lukea ajatuksella läpi raamatusta Jaakobin kirje 3. luku. Ei ole turhaan kirjoitettu, että ”Älkäät, rakkaat veljeni, jokainen pyytäkö opettajana olla, tietäen, että me sitä suuremman tuomion saamme”.
Jumala tekee työtään täällä maan päällä monella tavalla. Hän ilmoittaa itsestään ja tahdostaan esimerkiksi yleisellä ilmoituksella, mutta myös ihan erityisellä tavalla sanassa ja saarnassa. Kutsu parannukseen on juuri tällainen voimakas saarna. Joskus sanoja annetaan niin, että puhumme kuin Ruuneperi. Toisinaan sanat loppuvat ihan kokonaan juuri kun niitä tarvittaisiin. Myöhemmin on käynyt ilmi, että tämä jälkimmäinen on ollut paljon puhuttelevampi saarna. Yritän tällä vähän selittää sitä, että mikä on Jumalan tahto meidän ihmisten elämässä ja osaammeko välittää sitä eteenpäin. Näkisin asian sillä tavalla, että ei ole päätarkoitus, että saamme niin suuren itsevarmuuden, että osaamme tilanteessa kuin tilanteessa laittaa eri mieltä olevalle jauhot suuhun. Jos meistä aina jää sellainen mielikuva, että olemme ylimielistä porukkaa, se tuskin edistää Jumalan sanan eteenpäin viemistä. Kaikkiin uskomisen asioihin liittyvien seikkojen kannanottoihin ei ehkä tarvitse edes pyrkiä, jos meiltä ei sitä henkilökohtaisesti kysytä. Kun vastaamme, tarvitaan hiljaisuutta ja nöyryyttä. Tuo Jaakobin kirjan kohta antaa sellaisen vaikutelman, että Jumalan valtakunnan työ on rauhan rakentamista, ei nyrkit pystyssä heilumista. Rakkaus ja totuus kulkevat rinnakkain, ei vuorotellen.
Uskon niin, että Jumala kyllä antaa mahdollisuuksia henkilökohtaiselle puhuttelemisellekin, kun sen aika tulee. Toisilla on paremmat lahjat tähän työhön kuin toisilla. Lahjoilleen saa olla uskollinen, mutta on syytä muistaa, että ne ovat Jumalan antamia lahjoja ja niitä on käytettävä hänen arvonsa mukaisesti.
Toisinaan voi olla tärkeää se mielikuva, mikä jää jäljelle, kun sanat tulevat ja menevät. Jättävätkö tietyt mielipiteeni kuulijoilleni ja lukijoilleni oikeanlaisen mielikuvan? Puhumisemme ja kirjoittamisemme ei koskaan ole täydellistä, mutta joskus on mahdollisuus hioa pieni hetki lauseita ja sitä kannattaa käyttää hyväksi. Toisella kertaa on mahdollista saada ja antaa palautetta, jolloin ajatuksemme selkeytyvät paremmin myös muille. Aion käyttää tätä mahdollisuutta nyt hyväksi ja kysyä Larssilta kommentteja muutamiin ihmettelyä herättäviin seikkoihin:
Kerrot, että Luterilainen kirkkomme on sinulle rakas. Minulle on vähän vaikea ymmärtää, mitä se käytännössä kohdallasi tarkoittaa, kun seuraavassa viestissä puhut luopiokirkosta ja harkitset siitä eroamista. Luopiokirkosta puhuessasi nostat kaksi asiaa ylitse muiden: homot ja naispapit. Sinulta myös ihan aiheellisesti kysyttiin luterilaisuus-palstalla, että miksi juuri näitä asioita haluat korostaa. Kirkollammehan ei tietääkseni ole varsinaisesti minkäänlaista homo-oppia. Oma kokemukseni on, että se aika vähän näkyy käytännön elämässä. Ollessasi mukana kirkon työssä ja tapahtumissa tuskin kovin helposti törmäät tähän aiheeseen. Meidän ei tarvitse tinkiä omasta vakaumuksestamme tässä asiassa, mutta jokaisen olisi hyvä miettiä omaa suhtautumistamme näihin itsestämme poikkeaviin ihmisiin. Ehkä olisi paikallaan joskus yrittää astua heidän saappaisiinsa. Siis siinä mielessä, että yritämme ajatella sitä pilkan määrää, mitä he voivat kohdata. Korostan nyt sitä, että aiheeseen kovin syvällisesti ei meidän tarvitse perehtyä, eikä hyväksyä Jumalan tahdon vastaista elämänmuotoa, mutta ihmisinä meillä ei ole vara asettaa heitä eriarvoiseen asemaan.
Naispappeudessa on kyse ehkä vähän samasta asiasta. Voimme pitää oman raamattuun pohjautuvan vakaumuksemme. Mutta sen perusteella emme saa jakaa ihmisiä eriarvoisiin ryhmiin. Luterilaisuus-palstalla tätä asiaa myös mielestäni erittäin asiallisesti eräässä kirjoituksessa käsiteltiin, jossa siteerattiin piispa Salmen puhetta. Sydämen kristillisyydestä ja pappeudesta puhuttaessa tärkein on yleinen pappeus, joka ei ole sukupuoleen tai koulutukseen sidottu. Se ei välttämättä kovin voimallisesti näy päällepäin eikä sitä ihmispäätöksillä myönnetä tai kumota. Siitä huolimatta emme halveksi virkapappeuttakaan vaan arvostamme sitä, kun se hoidetaan yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti. Nämä periaatteet on kirkolliskokous hyväksynyt ja niitä mielestäni voimme noudattaa.
Oletko Larssi lukenut SRK:n uusimman vuosikirjan? Jos et vielä ole lukenut, niin otapa esille artikkeli tästä aiheesta. Itse olen jonkin verran ollut naispappien kanssa tekemisissä, enkä ole kokenut sitä millään tavalla negatiiviseksi. Pikemminkin heistä on jäänyt kuva tunnollisina ja pätevinä työntekijöinä.
Oliko se vain huumoria, kun mahdollisena kirkosta eroamisen perusteena yhdessä viestissä käytit sitä, että kun et käy sen tilaisuuksissa, voit hyvin siitä erota? Samassa viestissä kuitenkin luettelet rippijuhlan, kasteen ym. Samaan listaan lisään rippikoulun, häät, hautajaiset, isojen seurojen ehtoollistilaisuudet. Oletko koskaan ollut tekemisissä tällaisten asioiden kanssa? Kaikki nämä ovat luterilaisen kirkon järjestämiä tilaisuuksia. Kirkon työ on niin laajaa, että siitä on vaikea muodostaa kokonaiskäsitystä. Paljon on sellaista hiljaista ja näkymätöntä, mutta erittäin arvokasta työtä. Tärkeintä on kuitenkin mahdollisuus tehdä sen kautta Jumalan valtakunnan työtä.
Kun kerrot, että ”seurakuntani on VL”, se ehkä hiukan särähtää korvaani. Toisaalta
voidaan ajatella, että se selventää kysymystä, mihin joukkoon ihmiset ajattelevat sinun ja minun kuuluvan. Itse haluaisin korostaa sitä, että Jumalan valtakunta ei ole sidottu mihinkään maalliseen organisaatioon. Siihen ei liitytä heittäytymällä mukaan johonkin elämäntapaliikkeeseen, eikä siinä pysytä maksamalla jäsenmaksuja. Monet organisaatiot kuten kirkko ja SRK ovat työkaluja Jumalan valtakunnan työssä.
Kun et ilmeisesti kovin usein käy kirkkomme tavallisissa sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissa, annan sinulle sellaisen vinkin, että käy ihmeessä, jos vain on mahdollista. Mahdollistahan se on aina, kun vain haluaa ajankäytön niin järjestellä. Karista sinne mennessäsi kaikki ennakkoluulot tyypillisestä kirkossakävijästä ja myös siitä, mitä ajattelet muiden ihmisten itsestäsi kuvittelevan. Kirkossa kokoontuu ihan tavallisia ihmisiä, yhteiskunnan suurista vaikuttajista puistojen miehiin. Minulle on ollut hyvin puhuttelevaa se tapa, että kaikkia on osattu kohdella tasa-arvoisesti. Se joka istuu viereesi kirkon penkkiin voi olla ujo ja tuntea itsensä porukkaan kuulumattomaksi aivan kuin sinä tai minäkin. Olisi oman ketjunsa arvoinen asia keskustella siitä, että miten kohtaamme oudon ihmisen. Mutta pidän tärkeänä, että ylipäätään olemme erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Teet suuren palveluksen, jos vaihdat sen kaikkein ujoimman ihmisen kanssa pari sanaa esimerkiksi viime aikojen säästä.
Huumoria taisivat olla myös ne kommentit, joissa nimitellään eri mieltä olevia ruikuttajiksi tai vihjataan onnettomalla lapsuudella. Luulen, että kaikki eivät miellä tätä huumoriksi. Tässä ketjussa taisit mainita, että haluat heti kättelyssä tyrmätä vastustajasi. Jos kaikki keskustelijat olisivat yläasteikäisiä, ymmärtäisin hyvin nuo sanavalinnat. Mutta jos keskustelijat ovat aikuisia, en tiedä, mitä tällaisesta keskustelutyylistä pitäisi ajatella. Olenko pudonnut kärryiltä niin, etten ole sisäistänyt sitä, että sähköisten foorumien keskusteluissa on ihan asiallista unohtaa kaikki normaalit kohteliaisuussäännöt?
Huumoria ei ole se, että joutuu jatkuvasti pilkan ja fyysisen kiusanteon kohteeksi. Nyt taitaa vl-kirjoittelijat olla aika vähissä tällä palstalla, mutta luulen, että aika monelle meille pilkan kohteena oleminen lapsena on ollut tuttua. En suoraan vihjaa, että tämän foorumin keskusteluissa olisi sorruttu päinvastaiseen menettelyyn, mutta on erittäin huono asia, jos sellainen mielikuva jää jollekin ulkopuoliselle, että väheksymme häntä ihmisenä. Kaiken kirjoitetun sanan takana on ihminen omine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Jos menee huonosti, se joskus näkyy näissä valituissa sanoissa. Se ei saisi johtaa siihen, että annamme samalla mitalla takaisin ja vielä vähän päälle. Tulee mieleen viime sunnuntain saarnatekstien teema: anteeksiantaminen. Kun Joosef oli isänsä kuoleman jälkeen pitänyt palaveria veljiensä kanssa, miten hän puhui heille: ystävällisesti."
niin hieno kirjoitus
141
13674
Vastaukset
- itsekin vl
Sitä asiaa, että mikä tekee meikäläisistä niin spesialistisen ryhmän evlut kirkon sisällä, että meidän oppimme on ainoana oikein ja evlut oppi noin yleensä sitten väärää?
Meillä kun on sama katekismus, samat uskontunnustukset, samat sakramentit ja meikäläisiä pappejahan on paljon, paljon evlut kirkossamme työssä.
Mihin perustuu spesialitetetti? Ihmisen kautta saatavaan synninpäästönkö? Ei edes siihen. Jos joku niin evlut kirkkohan julistaa - ihmisten toimesta - synninpäästöä koko ajan eri muodoissaan. Ja evlut kirkossa on myös rippi tarjolla, nimellisiä syntejä varten.
Niin:
Mihin perustuu lestadiolaissuuntauksen erityislaatuisuus verrattuna evlut kirkkomme toimintaan ja julistukseen yleensä
Kertokaa minulle, mutta jättäkää pliis ne naurettavat ihmissäännöt jo roskakoriin, niillä kun ei lisäautuutta saa mikään ryhmä vaikka kuinka yrittää niiden mukaisesti hienosti kilvoitella. - Kicki 112
tavalla...
Ei meillä varmaan ole, ei omia, mutta ei ulkopuolistakaan lupa osoittaa sormmella, että sellainen sinä olet.
Eihän sellainen jaksa nousta ollenkaan jos vaan Jumalan laki vaan luetaan, mutta ei puhuta mitään Jeesuksen rakkaudesta ihmistä kohtaan.
Mutta tämän asian yhteydessä tulee myös mieleen, että olisko tässä ed.mainituissa viesteissä myös jotain kuvaavaa suomalaisen luonteen laadusta.
Kun olen käynyt suomalaisessa chatissa, nimeä mainitsematta. Valitin siellä, että suomalainen ei osaa käyttäytyä.
Eräs muistaakseni puhui minun kanssa yksityisesti ja sanoi, että olen oikeassa. Että muutkin on siitä huomauttanut siis ulkomailta olevia ihmisiä.
Olen myös kuullut, että esim. Suomessa olis kaikista rumimmat kirosanat, tämä myös ulkomailla asuvan mielipide...- Kicki 112
Kun on ollut puhetta rasismista täällä Ruotsissa.
Erään suomalaisen mielipide on, että Suomessa sitä vasta onkin...
Olisko tämä myös hyvä ottaa täällä esille;
Että Jumala on luonut kaikki ihmiset erilaisiksi..Ja tarkoittanut varmaan, että me ihmisinä kohtelemme kaikkia ihmisarvon mukaan ja myös kunnioitamme heitä ihmisinä, vaikka ei oliskaan sama uskonto ja kulttuuri.
- Larssi
Mitä hienoa tossa on?. Jos mä saisin tuon kaverin kanssa jutella nokittain, niin asia selvenisi.
Meillähän opetetaan, että meillä tällätavoin/samallatavoin uskovaisilla on Pyhän Hengen virka. Sitä ei opeta väärätopit, eikä sekaopit. Tästä on kyllin keskusteltu, miksi näin on!
Entä tunnolliset naispapit? Se on Raamatunvastainen virka, olivat ne kuinka tunnollisia tahtoo. Itse olen tottunut näkemään naispapit vain punasine huulineen, enkä tahdo heitä kuulla. Näin yksinkertainen on asia. Tämä on vain sitä miten uskon.- Larssi
Kun uskovainen alkaa toista samanmielistä täällä solvata, niin siinä voi käydä huonosti. Mutta, ei hän olekkaan paljastanut henkilöllisyyttään. On helppo heitellä nurkan takaa.
- vaan että
Larssi kirjoitti:
Kun uskovainen alkaa toista samanmielistä täällä solvata, niin siinä voi käydä huonosti. Mutta, ei hän olekkaan paljastanut henkilöllisyyttään. On helppo heitellä nurkan takaa.
olet sinä hieno mies, kun sinussa ei koskaan ole mitään vikaa. Aina vaan vika on muissa...
me muut palstalaiset emme vielä ole päässeet ihan yhtä pitkälle kilvoituksissa... - Larssi
vaan että kirjoitti:
olet sinä hieno mies, kun sinussa ei koskaan ole mitään vikaa. Aina vaan vika on muissa...
me muut palstalaiset emme vielä ole päässeet ihan yhtä pitkälle kilvoituksissa...Muuten: Opillisesti kirjoitin oikein toisella palstalla, enkä ottaisi mitään pois.
- HmmHmm
Larssi kirjoitti:
Muuten: Opillisesti kirjoitin oikein toisella palstalla, enkä ottaisi mitään pois.
Enhän minä opista mitään puhunutkaan, vai puhuinko? Oletko ihan kykenemätön kohtaamaan minkäänlaista kritiikkiä kommunikointitavoistasi toisia ihmisiä kohtaan kun koko ajan yrität kääntää tätäkin opilliseksi väittelyksi?
- ma_ria
Minusta siinä oli hienoa koko kirjoituksen läpi kulkeva viesti lähimmäisenrakkaudesta ja siitä, miten kohdata lähimmäinen. Onhan niin, että rakkaus on uskovaisen ihmisen tärkein tunnusmerkki, Pyhän Hengen hedelmä.
Ilman sitä olemme vain heliseviä vaskeja ja kiliseviä kulkusia.
Olisi myös hyvä, ettei turhaan hengellistättettäisi pelkkiä ennakkoluuloja joita ihminen luonnostaan tuntee itselleen vieraita asioita kohtaan. Sitäkin kuvattiin ja perusteltiin kirjoituksessa hyvin.
Kirjoittaja ei minun mielestäni ottanut kantaa naispappeuden puolesta. Totesi vaan, ettei hänellä ole ollut ongelmia yhteistyössä naispappien kanssa. - Larssi
ma_ria kirjoitti:
Minusta siinä oli hienoa koko kirjoituksen läpi kulkeva viesti lähimmäisenrakkaudesta ja siitä, miten kohdata lähimmäinen. Onhan niin, että rakkaus on uskovaisen ihmisen tärkein tunnusmerkki, Pyhän Hengen hedelmä.
Ilman sitä olemme vain heliseviä vaskeja ja kiliseviä kulkusia.
Olisi myös hyvä, ettei turhaan hengellistättettäisi pelkkiä ennakkoluuloja joita ihminen luonnostaan tuntee itselleen vieraita asioita kohtaan. Sitäkin kuvattiin ja perusteltiin kirjoituksessa hyvin.
Kirjoittaja ei minun mielestäni ottanut kantaa naispappeuden puolesta. Totesi vaan, ettei hänellä ole ollut ongelmia yhteistyössä naispappien kanssa.minkähänlaisesta yhteistyöstä on kyse?
Onneksi ei tarvitse tehdä yhteistyötä, kun ei oo tekemisissäkään;) - Kicki112
ma_ria kirjoitti:
Minusta siinä oli hienoa koko kirjoituksen läpi kulkeva viesti lähimmäisenrakkaudesta ja siitä, miten kohdata lähimmäinen. Onhan niin, että rakkaus on uskovaisen ihmisen tärkein tunnusmerkki, Pyhän Hengen hedelmä.
Ilman sitä olemme vain heliseviä vaskeja ja kiliseviä kulkusia.
Olisi myös hyvä, ettei turhaan hengellistättettäisi pelkkiä ennakkoluuloja joita ihminen luonnostaan tuntee itselleen vieraita asioita kohtaan. Sitäkin kuvattiin ja perusteltiin kirjoituksessa hyvin.
Kirjoittaja ei minun mielestäni ottanut kantaa naispappeuden puolesta. Totesi vaan, ettei hänellä ole ollut ongelmia yhteistyössä naispappien kanssa.Kaikella rakkaudella. Jumalan lapsi ei varmaankaan ole koskaan niin hyvin onnistunut, etteikö hänellä olis paranatamisen varaa.
Jos neuvotaan, silloin olis hyvä olla kuuliainen. Sillä se on Jumalan lapsen oikea tuntomerkki. Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus sanoo Raamattu.
En sano sitä, etteikö se olisi minustakin vaikeaa, ainakin silloin, jos tunnen että minua väärin on kohdeltu ja sanottu ihan ainakin minun mielestäni sopimattomasti.
Helposti tulee mieleen, että mikä se tuo luulee olevansa ja mikä sanoja se tuo on minulle, näin siis ihmismieli vaikuttaa...
Mutta kun se uskovaisen sydämmen oikea asukas pääsee hallitsemaan, niin sieltä hiljaa nouseekin sellainen ääni, että kyllä minussa sittenkin taisi olla aihetta...Ja se alkaa neuvomaan, että korjaisit asiat, niin laajalti kun pahennusta on aiheuttanut.
Muistako, kun minulle sanottiin palstallasi; että Kickistä ei kukaan tykkkää se joutaa pois. Tämä oli VLjoka näin sanoi...
Niin kyllä halusin lähteä ovet paukkuen sieltä.
Mutta sitten kun olen saanut aikaa ajatella asioita. Se ei enää tunnukaan niin pahalta ja ajattelen, että sanoinkohan minä jotakin ensin, joka olis satuttanut tätä uskonsisarta joka näin sanoi.. - entäpä
Uskotko että oikea oppi on tärkeämpää kuin ne asiat, joista Jeesus puhuu vuorisaarnassaan?
- ma_ria
Larssi kirjoitti:
minkähänlaisesta yhteistyöstä on kyse?
Onneksi ei tarvitse tehdä yhteistyötä, kun ei oo tekemisissäkään;)vanhoillislestadiolaisia pappeja on Suomen luterilaisen kirkon viroissa, samoin ei-vanhoillislestadiolaisia naispappeja. He ovat siis työkavereita samoissa seurakunnissa.
Sellaista yhteistyötä tarkoitettiin.
Vanhoillislestadiolaisethan, vaikkeivät naispappeutta hyväksykään, työskentevät naispappien kanssa yhdessä aivan normaalisti ja mieltään osoittamatta. - Larssi
Kicki112 kirjoitti:
Kaikella rakkaudella. Jumalan lapsi ei varmaankaan ole koskaan niin hyvin onnistunut, etteikö hänellä olis paranatamisen varaa.
Jos neuvotaan, silloin olis hyvä olla kuuliainen. Sillä se on Jumalan lapsen oikea tuntomerkki. Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus sanoo Raamattu.
En sano sitä, etteikö se olisi minustakin vaikeaa, ainakin silloin, jos tunnen että minua väärin on kohdeltu ja sanottu ihan ainakin minun mielestäni sopimattomasti.
Helposti tulee mieleen, että mikä se tuo luulee olevansa ja mikä sanoja se tuo on minulle, näin siis ihmismieli vaikuttaa...
Mutta kun se uskovaisen sydämmen oikea asukas pääsee hallitsemaan, niin sieltä hiljaa nouseekin sellainen ääni, että kyllä minussa sittenkin taisi olla aihetta...Ja se alkaa neuvomaan, että korjaisit asiat, niin laajalti kun pahennusta on aiheuttanut.
Muistako, kun minulle sanottiin palstallasi; että Kickistä ei kukaan tykkkää se joutaa pois. Tämä oli VLjoka näin sanoi...
Niin kyllä halusin lähteä ovet paukkuen sieltä.
Mutta sitten kun olen saanut aikaa ajatella asioita. Se ei enää tunnukaan niin pahalta ja ajattelen, että sanoinkohan minä jotakin ensin, joka olis satuttanut tätä uskonsisarta joka näin sanoi..Kicki, Jumalanlapsi ei kysele hengellisissä asioissa neuvoa epäuskoisilta ts. Ei varmasti kysele eritavoin uskovalta.
- Kicki 112
Larssi kirjoitti:
Kicki, Jumalanlapsi ei kysele hengellisissä asioissa neuvoa epäuskoisilta ts. Ei varmasti kysele eritavoin uskovalta.
Larssi: Kicki, Jumalanlapsi ei kysele hengellisissä asioissa neuvoa epäuskoisilta ts. Ei varmasti kysele eritavoin uskovalta.
Vastaus:
Ei näin tarvitsekaan tehdä, en sitä tarkoittanut.
Mutta kyllä uskovainen pappi joutuu virkansa hoitamaan myös toisten pappien kanssa viran puolesta.
Ja uskovainen joutuu pitämään rauhan kaikkien ihmisten kanssa, mikäli se meistä riippuu. NÄin opettaa Raaamattu.
...me Jumalan lapset olemme rauhanrakentajia. (Ote saarnasta). - tämä asia
Kicki 112 kirjoitti:
Larssi: Kicki, Jumalanlapsi ei kysele hengellisissä asioissa neuvoa epäuskoisilta ts. Ei varmasti kysele eritavoin uskovalta.
Vastaus:
Ei näin tarvitsekaan tehdä, en sitä tarkoittanut.
Mutta kyllä uskovainen pappi joutuu virkansa hoitamaan myös toisten pappien kanssa viran puolesta.
Ja uskovainen joutuu pitämään rauhan kaikkien ihmisten kanssa, mikäli se meistä riippuu. NÄin opettaa Raaamattu.
...me Jumalan lapset olemme rauhanrakentajia. (Ote saarnasta).tulee hyvin esille varsinkin kyseisen nimimerkin kohdalla.Pata kattilaa soimaa,musta kylki kummallakin?
- ev-lut-vl
En Larssi halunnut sinua mitenkään haukkua, loukata, enkä pahoittaa mieltäsi, enkä mitenkään estää sinua esittämästä mielipiteitäsi. Jos sinulle tällainen mielikuva jäi, pyydän sitä anteeksi. Pyydän myös etulahjana anteeksi niitä heikkoja sanoja, joita tässä edelleen kirjoittaessa tulee. Mietin sitä muutaman kerran, että olisin lähettänyt sinulle tuon viestin jotakin kautta yksityisesti. Ei ole kovin mielekästä puida kahdenkeskisiä asioita näillä foorumeilla, mutta noissa keskusteluissa oli muutama sellainen kysymys, joita ulkopuoliset hiukan hämmästelevät, osa ihan asiallisestikin, mutta eivät ehkä saaneet riittävää vastausta. Tarkoitukseni oli, että viestini olisi voinut olla enemmänkin sellainen sarja kysymyksiä, joilla voisi olla yleisempääkin mielenkiintoa.
Minulla ei ole mitään sinua vastaan. Oikeasti ihailen sinua. Olet harvinaisen ahkera ja tuottelias, ainakin näillä foorumeilla. Olet perehtynyt myös hyvin raamattuun ja Lutherin kirjoituksiin. Sinulla on valmiuksia ottaa osaa keskusteluihin. Olet rohkea ja varmasti elät onnellista elämää. Minä olen ujo, epävarma, laiska ja hidas kirjoittamaan. Se kirjoitus oli vain minun mielipiteeni. Siis ”vain minun”, minun, jonka mielipiteillä tuskin on painoarvoa. Kaiken lisäksi oli taitamattomuutta ja kielioppivirheitä. Miksemme voisi joskus kasvotusten kohdata. Mutta josko pyytäisimme moppia ystävällisesti poistamaan nämä puutteelliset ja muutenkin joutavat kirjoitukseni? Olisi tämäkin riesa poissa silmistä.
Meitä on moneksi. Myös tällä foorumilla on monenlaisia lukijoita ja kirjoittelijoita. Osa purkaa pahaa oloaan, toiset yrittävät saada omia erinomaisia ajatuksiaan näkyville ja kuuluvilla ja tuskin piittaavat muiden kirjoituksista mitään. Sitten on niitä maan hiljaisia, jotka eivät pidä itsestään meteliä. Käyvät joskus ehkä lukemassa jonkun viestin ja satunnaisesti kirjoittelevatkin. Ei liene haitaksi, että kaikki me hetken aikaa kulkisimme juuri tällaisen ihmisen saappaissa. Heitä samoja hiljaisia saatamme tavata missä tahansa muuallakin: kadulla tai kirkon penkkiin istuessamme. Tällainen hiljainen voi etsiä elämälleen tarkoitusta, armollinen Jumala saattaa olla hukassa. On kait ihan aiheellinen kysymys, että osaanko minä auttaa tällaista Jumalan tahdon tielle? Osaanko välittää sitä rakkautta ja anteeksiantavaa mieltä, jota itse olen saanut niin paljon kokea? Ei pidä unohtaa myöskään niitä äänekkäämpiä lähimmäisiä. Kova ulkokuori ja aggressiivinen käytös voi olla myös merkki avun tarpeesta. Miten osaamme suhtautua tällaiseen?
Kun nyt ulkona tuuleskelee aika mukavasti, tuli mieleen se vanha tarina tuulesta ja auringosta. En tarkkaan muista sitä, mutta jos sen joku paremmin muistaa, niin laittakoon jatkoksi tähän ketjuun. Se meni jotenkin siihen tapaan, että nämä kumppanukset rupesivat kilpasille siitä, että kumpi saa ohikulkijalta riistettyä takin pois. Tuuli aloitti kylmän viiman puhalluksen ja puhisi lopulta niin, että takki oli revetä liitoksistaan. Ohikulkija ei kuitenkaan luopunut takistaan vaan entistä tiukemmin puristi sitä päälleen. Aurinko aloitti sitten oman yrityksensä. Se lämmitti niin, että ohikulkija tunsi olonsa jo mukavaksi. Se lämmitti vielä lisää niin, että takkikin lähti lopulta pois päältä.
En tiedä, onko asiallista enää yrittää vääntää jotakin uutta naispappeudesta. Mutta heidän kanssaan voi kuka tahansa päästä tekemään yhteistyötä, jos järjestää seurakunnan tiloissa esimerkiksi seuroja tai muita tilaisuuksia. Nämä olisivat muuten meille kaikille erittäin hyviä kokemuksia. Jos vain harvoin raotamme kirkon ovia, on vielä parempi kokemus päästä raottamaan myös niitä kirkon takaovia. Tekisi mieli siteerata niitä keskusteluja, joita olen päässyt käymään kotiseurakuntani sekä mies-, että naispappien kanssa. Mutta niissä on sen verran henkilökohtaista, että en näin julkisesti levittele niitä. Olen kuitenkin oppinut noissa keskusteluissa jotakin uutta elämästä ja Jumalan valtakunnan työstä.
Asiaa voitaneen katsoa myös ihmisenä olemisen kannalta. Kuvitellaan, että kohtaamme papin (mies tai nainen, sukupuolella ei ole merkitystä), jolla on kädet täynnä työtä. On vaikeita seurakuntalaisia, epäasiallisia työkavereita, vaativia yhteistyökumppaneita sekä intressiryhmiä ja kaiken huipuksi media kimpussa. Perhe ei jaksa enää epäsäännöllisiä työaikoja: suhde puolisoon rakoilee ja otetta omista lapsista on yhä vaikeampi saada. Siitä huolimatta hän ilmestyy ajoissa tilaisuuteen, on huolehtinut kaikkien tarvittavien tekijöiden saapumisen, valmistellut oman osuutensa huolellisesti, rauhoittelee ja opastaa muita esiintymään joutuvia esimerkillisesti. Tilaisuuden hän aloittaa täsmällisesti, kohdistaa sanansa niin, että aivan kaikki tuntevat olevansa lämpimästi tervetulleita. Tilaisuus on muutenkin upea. Musiikki on sellaista, joka tukee sitä tilaisuutta ja muutkin yksityiskohdat on mietitty.
Minä nostan hattua tällaiselle papille ja haluan tukea häntä työssään, jos vain mahdollista.
Papin huulten väristä en kovin innostu keskustelemaan, mutta siteeraan SRK:n uusinta vuosikirjaa sivulta 188: ”Vanhoillislestadiolaiset papit pitävät naispappeusratkaisua kirkossamme vääränä, mutta tekevät yhteistyötä naispappien kanssa. Vakaasti harkittu ratkaisu tähän käytäntöön pohjautuu keskeisesti vanhoillislestadiolaisten kirkko- ja esivaltakäsityksiin. Kaikkea ajatellaan evankeliumin työn näkökulmasta. Aikanaan tehty ratkaisu on osoittautunut siunaukseksi. Eri tason keskusteluissa liikkeemme edustajat ovat sanoutuneet toistuvasti irti virkateologisista äärimmäisyyskannoista. Tahdomme ahkeroida toisen ihmisen kunnioittamisessa.”
Laitoit Larssi ihan oman avauksen siitä Jaakobin kirjeen kohdasta. Ei olisi minun takiani tarvinnut, mutta kiitän kuitenkin huomaavaisuudesta. Voin vetää ne sanat pois, ehkä ne eivät siihen sovi, vaikka saattavat toisaalta vähän sopiakin. Ajatus oli lähinnä, että olisi huomioitu nimenomaan ne luvun lopussa olevat sanat, joissa kerrottiin viisaudesta, lempeydestä, sopuisuudesta, armahtavuudesta ja rauhan rakentamisesta.
En tiedä, miten tämän asian muotoilisi, mutta toinen teema, joka tästä luvusta tuli mieleen, liittyy ehkä sellaiseen asiaan, että miten innokkaasti meillä on taipumus laittaa päämme joka paikkaan. Joillakin tuttavillani on ollut sellaisia kokemuksia, että joka paikkaan pyrkiminen Jumalan sanan esillä pitämiseen ei välttämättä ole tuottanut sellaista tulosta, jota he ovat etukäteen ajatelleet. Jumala on ikään kuin osoittanut, että on hyvä tyytyä välillä olemaan ”vain” ovenvartijana. Sekin on niin arvokas tehtävä, että emme inhimilliseltä kannalta katsottuna ole siihen sopivia. Vaikka tekisimme hartiavoimin töitä, se onnistuu vain silloin, kun Jumala avaa mielet vastaanottamaan sanansa. Toisaalta on kuitenkin turvallista huomata, että Jumalan valtakunnan työn eteneminen ei ole minun varassa. Saan olla tietyllä tavalla huoleton, että tapahtuipa ympärilläni mitä tahansa, Jumalan valtakunnan työ menee eteenpäin niin kuin Jumala on sen halunnut menevän. Tärkein asia on valvoa omaa sydäntä. - mihin111111
ev-lut-vl kirjoitti:
En Larssi halunnut sinua mitenkään haukkua, loukata, enkä pahoittaa mieltäsi, enkä mitenkään estää sinua esittämästä mielipiteitäsi. Jos sinulle tällainen mielikuva jäi, pyydän sitä anteeksi. Pyydän myös etulahjana anteeksi niitä heikkoja sanoja, joita tässä edelleen kirjoittaessa tulee. Mietin sitä muutaman kerran, että olisin lähettänyt sinulle tuon viestin jotakin kautta yksityisesti. Ei ole kovin mielekästä puida kahdenkeskisiä asioita näillä foorumeilla, mutta noissa keskusteluissa oli muutama sellainen kysymys, joita ulkopuoliset hiukan hämmästelevät, osa ihan asiallisestikin, mutta eivät ehkä saaneet riittävää vastausta. Tarkoitukseni oli, että viestini olisi voinut olla enemmänkin sellainen sarja kysymyksiä, joilla voisi olla yleisempääkin mielenkiintoa.
Minulla ei ole mitään sinua vastaan. Oikeasti ihailen sinua. Olet harvinaisen ahkera ja tuottelias, ainakin näillä foorumeilla. Olet perehtynyt myös hyvin raamattuun ja Lutherin kirjoituksiin. Sinulla on valmiuksia ottaa osaa keskusteluihin. Olet rohkea ja varmasti elät onnellista elämää. Minä olen ujo, epävarma, laiska ja hidas kirjoittamaan. Se kirjoitus oli vain minun mielipiteeni. Siis ”vain minun”, minun, jonka mielipiteillä tuskin on painoarvoa. Kaiken lisäksi oli taitamattomuutta ja kielioppivirheitä. Miksemme voisi joskus kasvotusten kohdata. Mutta josko pyytäisimme moppia ystävällisesti poistamaan nämä puutteelliset ja muutenkin joutavat kirjoitukseni? Olisi tämäkin riesa poissa silmistä.
Meitä on moneksi. Myös tällä foorumilla on monenlaisia lukijoita ja kirjoittelijoita. Osa purkaa pahaa oloaan, toiset yrittävät saada omia erinomaisia ajatuksiaan näkyville ja kuuluvilla ja tuskin piittaavat muiden kirjoituksista mitään. Sitten on niitä maan hiljaisia, jotka eivät pidä itsestään meteliä. Käyvät joskus ehkä lukemassa jonkun viestin ja satunnaisesti kirjoittelevatkin. Ei liene haitaksi, että kaikki me hetken aikaa kulkisimme juuri tällaisen ihmisen saappaissa. Heitä samoja hiljaisia saatamme tavata missä tahansa muuallakin: kadulla tai kirkon penkkiin istuessamme. Tällainen hiljainen voi etsiä elämälleen tarkoitusta, armollinen Jumala saattaa olla hukassa. On kait ihan aiheellinen kysymys, että osaanko minä auttaa tällaista Jumalan tahdon tielle? Osaanko välittää sitä rakkautta ja anteeksiantavaa mieltä, jota itse olen saanut niin paljon kokea? Ei pidä unohtaa myöskään niitä äänekkäämpiä lähimmäisiä. Kova ulkokuori ja aggressiivinen käytös voi olla myös merkki avun tarpeesta. Miten osaamme suhtautua tällaiseen?
Kun nyt ulkona tuuleskelee aika mukavasti, tuli mieleen se vanha tarina tuulesta ja auringosta. En tarkkaan muista sitä, mutta jos sen joku paremmin muistaa, niin laittakoon jatkoksi tähän ketjuun. Se meni jotenkin siihen tapaan, että nämä kumppanukset rupesivat kilpasille siitä, että kumpi saa ohikulkijalta riistettyä takin pois. Tuuli aloitti kylmän viiman puhalluksen ja puhisi lopulta niin, että takki oli revetä liitoksistaan. Ohikulkija ei kuitenkaan luopunut takistaan vaan entistä tiukemmin puristi sitä päälleen. Aurinko aloitti sitten oman yrityksensä. Se lämmitti niin, että ohikulkija tunsi olonsa jo mukavaksi. Se lämmitti vielä lisää niin, että takkikin lähti lopulta pois päältä.
En tiedä, onko asiallista enää yrittää vääntää jotakin uutta naispappeudesta. Mutta heidän kanssaan voi kuka tahansa päästä tekemään yhteistyötä, jos järjestää seurakunnan tiloissa esimerkiksi seuroja tai muita tilaisuuksia. Nämä olisivat muuten meille kaikille erittäin hyviä kokemuksia. Jos vain harvoin raotamme kirkon ovia, on vielä parempi kokemus päästä raottamaan myös niitä kirkon takaovia. Tekisi mieli siteerata niitä keskusteluja, joita olen päässyt käymään kotiseurakuntani sekä mies-, että naispappien kanssa. Mutta niissä on sen verran henkilökohtaista, että en näin julkisesti levittele niitä. Olen kuitenkin oppinut noissa keskusteluissa jotakin uutta elämästä ja Jumalan valtakunnan työstä.
Asiaa voitaneen katsoa myös ihmisenä olemisen kannalta. Kuvitellaan, että kohtaamme papin (mies tai nainen, sukupuolella ei ole merkitystä), jolla on kädet täynnä työtä. On vaikeita seurakuntalaisia, epäasiallisia työkavereita, vaativia yhteistyökumppaneita sekä intressiryhmiä ja kaiken huipuksi media kimpussa. Perhe ei jaksa enää epäsäännöllisiä työaikoja: suhde puolisoon rakoilee ja otetta omista lapsista on yhä vaikeampi saada. Siitä huolimatta hän ilmestyy ajoissa tilaisuuteen, on huolehtinut kaikkien tarvittavien tekijöiden saapumisen, valmistellut oman osuutensa huolellisesti, rauhoittelee ja opastaa muita esiintymään joutuvia esimerkillisesti. Tilaisuuden hän aloittaa täsmällisesti, kohdistaa sanansa niin, että aivan kaikki tuntevat olevansa lämpimästi tervetulleita. Tilaisuus on muutenkin upea. Musiikki on sellaista, joka tukee sitä tilaisuutta ja muutkin yksityiskohdat on mietitty.
Minä nostan hattua tällaiselle papille ja haluan tukea häntä työssään, jos vain mahdollista.
Papin huulten väristä en kovin innostu keskustelemaan, mutta siteeraan SRK:n uusinta vuosikirjaa sivulta 188: ”Vanhoillislestadiolaiset papit pitävät naispappeusratkaisua kirkossamme vääränä, mutta tekevät yhteistyötä naispappien kanssa. Vakaasti harkittu ratkaisu tähän käytäntöön pohjautuu keskeisesti vanhoillislestadiolaisten kirkko- ja esivaltakäsityksiin. Kaikkea ajatellaan evankeliumin työn näkökulmasta. Aikanaan tehty ratkaisu on osoittautunut siunaukseksi. Eri tason keskusteluissa liikkeemme edustajat ovat sanoutuneet toistuvasti irti virkateologisista äärimmäisyyskannoista. Tahdomme ahkeroida toisen ihmisen kunnioittamisessa.”
Laitoit Larssi ihan oman avauksen siitä Jaakobin kirjeen kohdasta. Ei olisi minun takiani tarvinnut, mutta kiitän kuitenkin huomaavaisuudesta. Voin vetää ne sanat pois, ehkä ne eivät siihen sovi, vaikka saattavat toisaalta vähän sopiakin. Ajatus oli lähinnä, että olisi huomioitu nimenomaan ne luvun lopussa olevat sanat, joissa kerrottiin viisaudesta, lempeydestä, sopuisuudesta, armahtavuudesta ja rauhan rakentamisesta.
En tiedä, miten tämän asian muotoilisi, mutta toinen teema, joka tästä luvusta tuli mieleen, liittyy ehkä sellaiseen asiaan, että miten innokkaasti meillä on taipumus laittaa päämme joka paikkaan. Joillakin tuttavillani on ollut sellaisia kokemuksia, että joka paikkaan pyrkiminen Jumalan sanan esillä pitämiseen ei välttämättä ole tuottanut sellaista tulosta, jota he ovat etukäteen ajatelleet. Jumala on ikään kuin osoittanut, että on hyvä tyytyä välillä olemaan ”vain” ovenvartijana. Sekin on niin arvokas tehtävä, että emme inhimilliseltä kannalta katsottuna ole siihen sopivia. Vaikka tekisimme hartiavoimin töitä, se onnistuu vain silloin, kun Jumala avaa mielet vastaanottamaan sanansa. Toisaalta on kuitenkin turvallista huomata, että Jumalan valtakunnan työn eteneminen ei ole minun varassa. Saan olla tietyllä tavalla huoleton, että tapahtuipa ympärilläni mitä tahansa, Jumalan valtakunnan työ menee eteenpäin niin kuin Jumala on sen halunnut menevän. Tärkein asia on valvoa omaa sydäntä.Raamatunkohtaan naispappeuden vastustus perustuu? Missä raamattu kieltää naisen pappeuden?
- si----
Sinulla on suuret luulot itsestäsi: olet saanut kutsumuksen väittelemään ja nokittamaan - sen sijaan, että nöyrtyisit kohtaan ihmisiä kuten Herra heitä kohtaa.
Olen väsähtänyt siihen, että jatkuvasti kirjoittelet omasta erinomaisuudestasi suhteessa toisiin kirjoittajiin. Korotat päivä päivältä enemmän ja enemmän omaa erinomaisuuttasi, vähättelet ja pilkkaat toisia.
Jos sinä kuvittelet Jumalan voiman karsiutuvat pois Sanasta, että sanaa lausuu ihminen, jolla on punaiset huulet,
silloin sinun Jumalasi on punaisten huulten suhteen voimaton. Sellainen Jumala ei ole Jumala, vaan epäjumala.
Larssi, Tunnustuskirjoissakin opetetaan, että Jumala yksin on se, joka sanassa ja sakramenteissa vaikuttaa. Siellä lukee, että on sama onko ihminen uskovainen vai uskosta osaton, joka Sanaa ja sakramentteja jakaa,
sillä Jumala ei ole riippuvainen ihmisten uskosta, koska Hän on Jumala.
Voisit nöyrtyä Jumalan edessä. Sitten vasta opit palvelemaan toisia ihmisiä nöyrästi heitä kunnioittaen ja arvostaen. Nyt et palvele ketään, vaikka Herra kutsui palvelemaan ihmisiä. Nyt sinä vain esität omaa kirjanoppineisuuttasi, väittelet ja nokittelet. Siihen ei Jumala lapsiaan kutsu. - ev-lut-vl
mihin111111 kirjoitti:
Raamatunkohtaan naispappeuden vastustus perustuu? Missä raamattu kieltää naisen pappeuden?
Ilmeisesti tätä aihetta ei ole täällä koskaan ennen käsitelty, vai kuinka? Eiköhän noita raamatunkohtia ole täällä vilahdellut aika ajoin. On syytä muistuttaa yhä uudelleen, että nainen voi toimittaa yleisen pappeuden virkaa aivan yhtä hyvin kuin mieskin.
Toinen asia on, että on sitten kristittyjä, joita kutsutaan puhumaan yli seurakunnan seuroissa, kokouksissa, jumalanpalveluksissa tai miksi kokoontumisia halutaan kutsua. Tätä saarnavirkaa hoidetaan aina lähetettynä ja kutsuttuna. Raamatunkohdista voit lukea vaikkapa Jeesuksen toiminnasta apostoleita valitessaan, esimerkiksi Matt. 3. Toinen kohta on 1.Kor.14, jossa puhutaan myös siitä, että näissä kokoontumisissa on hyvä olla järjestys. 1.Tim. 2:ssa jatketaan samaa teemaa. On siis kyse kokonaisuudesta, jumalanpalvelusten toimittamisesta.
Koko keskusteluhan kulminoituu siihen, miten raamattua on tulkittava. Ovatko nämä Jeesuksen ja Paavalin ohjeet sellaisia, että ajan myötä, maailman tarpeeksi muuttuessa, osa noista ohjeista voidaan heittää romukoppaan ja valita sieltä sellaiset, jotka kolahtavat oman aikansa ihmisiin parhaiten? En osaa mitään teologisia termejä tähän laittaa, mutta voisimmeko miettiä ihan arkista maailman menon hahmottamista. Ajattelen niin, että meille ihmisille on erittäin vaikeaa osata kuvitella maailman menoa yli oman elinaikamme tai ainakin muutama sukupolvi taakse menneisyyteen. Mietitäänpä esimerkiksi niitä alkuseurakunnan aikoja, jolloin apostolit tekivät työtä paljon Juutalaisten keskuudessa tai lähtivät henkensä uhalla lähetysmatkalle Eurooppaan. Noista ajoista on maailma toki muuttunut paljon. Onko sitten ihminen muuttunut miksikään? Jos siinä on tapahtunut mitään muutosta, olemme menneet ja koko ajan menossa itsekkäämpään suuntaan. Vain Jumala tietää sen, mihin suuntaan maailma tulee vielä muuttumaan.
Vaikka yhteiskunnallista kehitystä jonkin verran osaisimme taaksepäin hahmottaa, Jumalan tiet ovat sellaisia, että vain vähän niistä ymmärrämme. Siihen on meille oppaaksi annettu raamattu. Sen arvovalta ei ole mihinkään hävinnyt. Sen opetukset jumalanpalveluksen toimittamisesta kokonaisuutena ovat yhtä päteviä niin tänään, huomenna kuin alkuseurakunnan aikana.
Mitä kirkolliskokous on virkakysymyksestä päättänyt, siihen minä tyydyn. Vaikka tästä asiasta halutaan pitää vieläkin meteliä tietyissä piireissä kirkon sisällä, en minä eivätkä tuskin muutkaan vanhoillislestadiolaiset halua tuota ampiaispesää sohia. Oikeasti arvostan niitä tuntemiani naispuolisia pappeja hyvinä tyyppeinä ja ahkerina työntekijöinä. Toisaalta tietyllä tavalla arvostan heitäkin, jotka haluavat pitäytyä perinteisessä virkakäsityksessä omantunnon syistä. Ei ole haitaksi ollenkaan kaikille meille kristityiksi itseään pitäville miettiä suhtautumista raamattuun ja sen sanoman vaikutukseen nykypäivänä elämässämme. Mutta tuossa suhtautumisessa tulee olla nöyrä, mitä tulee vaatimuksiin muiden ihmisten toiminnasta oman ajatusmaailmamme mallin mukaan. Kukaan meistä ei osaa kuitenkaan toimia täydellisesti - Jolla on korvat se..
Larssi kirjoitti:
Kicki, Jumalanlapsi ei kysele hengellisissä asioissa neuvoa epäuskoisilta ts. Ei varmasti kysele eritavoin uskovalta.
sinä se et tosiaan kuulisi Jumalan puhetta, vaikka Hän puhuisi sinulle maan kivien kautta.
sanoisit kiville: minä en teitä kuuntele, koska te olette kiviä, ettekä uskovaisia vanhoillislestadiolaisia.
Siksipä on sinulla jäänyt paljon Jumalan puhetta kuulematta. Ja vastaisuudessakin jää. - Kicki 112
ev-lut-vl kirjoitti:
En Larssi halunnut sinua mitenkään haukkua, loukata, enkä pahoittaa mieltäsi, enkä mitenkään estää sinua esittämästä mielipiteitäsi. Jos sinulle tällainen mielikuva jäi, pyydän sitä anteeksi. Pyydän myös etulahjana anteeksi niitä heikkoja sanoja, joita tässä edelleen kirjoittaessa tulee. Mietin sitä muutaman kerran, että olisin lähettänyt sinulle tuon viestin jotakin kautta yksityisesti. Ei ole kovin mielekästä puida kahdenkeskisiä asioita näillä foorumeilla, mutta noissa keskusteluissa oli muutama sellainen kysymys, joita ulkopuoliset hiukan hämmästelevät, osa ihan asiallisestikin, mutta eivät ehkä saaneet riittävää vastausta. Tarkoitukseni oli, että viestini olisi voinut olla enemmänkin sellainen sarja kysymyksiä, joilla voisi olla yleisempääkin mielenkiintoa.
Minulla ei ole mitään sinua vastaan. Oikeasti ihailen sinua. Olet harvinaisen ahkera ja tuottelias, ainakin näillä foorumeilla. Olet perehtynyt myös hyvin raamattuun ja Lutherin kirjoituksiin. Sinulla on valmiuksia ottaa osaa keskusteluihin. Olet rohkea ja varmasti elät onnellista elämää. Minä olen ujo, epävarma, laiska ja hidas kirjoittamaan. Se kirjoitus oli vain minun mielipiteeni. Siis ”vain minun”, minun, jonka mielipiteillä tuskin on painoarvoa. Kaiken lisäksi oli taitamattomuutta ja kielioppivirheitä. Miksemme voisi joskus kasvotusten kohdata. Mutta josko pyytäisimme moppia ystävällisesti poistamaan nämä puutteelliset ja muutenkin joutavat kirjoitukseni? Olisi tämäkin riesa poissa silmistä.
Meitä on moneksi. Myös tällä foorumilla on monenlaisia lukijoita ja kirjoittelijoita. Osa purkaa pahaa oloaan, toiset yrittävät saada omia erinomaisia ajatuksiaan näkyville ja kuuluvilla ja tuskin piittaavat muiden kirjoituksista mitään. Sitten on niitä maan hiljaisia, jotka eivät pidä itsestään meteliä. Käyvät joskus ehkä lukemassa jonkun viestin ja satunnaisesti kirjoittelevatkin. Ei liene haitaksi, että kaikki me hetken aikaa kulkisimme juuri tällaisen ihmisen saappaissa. Heitä samoja hiljaisia saatamme tavata missä tahansa muuallakin: kadulla tai kirkon penkkiin istuessamme. Tällainen hiljainen voi etsiä elämälleen tarkoitusta, armollinen Jumala saattaa olla hukassa. On kait ihan aiheellinen kysymys, että osaanko minä auttaa tällaista Jumalan tahdon tielle? Osaanko välittää sitä rakkautta ja anteeksiantavaa mieltä, jota itse olen saanut niin paljon kokea? Ei pidä unohtaa myöskään niitä äänekkäämpiä lähimmäisiä. Kova ulkokuori ja aggressiivinen käytös voi olla myös merkki avun tarpeesta. Miten osaamme suhtautua tällaiseen?
Kun nyt ulkona tuuleskelee aika mukavasti, tuli mieleen se vanha tarina tuulesta ja auringosta. En tarkkaan muista sitä, mutta jos sen joku paremmin muistaa, niin laittakoon jatkoksi tähän ketjuun. Se meni jotenkin siihen tapaan, että nämä kumppanukset rupesivat kilpasille siitä, että kumpi saa ohikulkijalta riistettyä takin pois. Tuuli aloitti kylmän viiman puhalluksen ja puhisi lopulta niin, että takki oli revetä liitoksistaan. Ohikulkija ei kuitenkaan luopunut takistaan vaan entistä tiukemmin puristi sitä päälleen. Aurinko aloitti sitten oman yrityksensä. Se lämmitti niin, että ohikulkija tunsi olonsa jo mukavaksi. Se lämmitti vielä lisää niin, että takkikin lähti lopulta pois päältä.
En tiedä, onko asiallista enää yrittää vääntää jotakin uutta naispappeudesta. Mutta heidän kanssaan voi kuka tahansa päästä tekemään yhteistyötä, jos järjestää seurakunnan tiloissa esimerkiksi seuroja tai muita tilaisuuksia. Nämä olisivat muuten meille kaikille erittäin hyviä kokemuksia. Jos vain harvoin raotamme kirkon ovia, on vielä parempi kokemus päästä raottamaan myös niitä kirkon takaovia. Tekisi mieli siteerata niitä keskusteluja, joita olen päässyt käymään kotiseurakuntani sekä mies-, että naispappien kanssa. Mutta niissä on sen verran henkilökohtaista, että en näin julkisesti levittele niitä. Olen kuitenkin oppinut noissa keskusteluissa jotakin uutta elämästä ja Jumalan valtakunnan työstä.
Asiaa voitaneen katsoa myös ihmisenä olemisen kannalta. Kuvitellaan, että kohtaamme papin (mies tai nainen, sukupuolella ei ole merkitystä), jolla on kädet täynnä työtä. On vaikeita seurakuntalaisia, epäasiallisia työkavereita, vaativia yhteistyökumppaneita sekä intressiryhmiä ja kaiken huipuksi media kimpussa. Perhe ei jaksa enää epäsäännöllisiä työaikoja: suhde puolisoon rakoilee ja otetta omista lapsista on yhä vaikeampi saada. Siitä huolimatta hän ilmestyy ajoissa tilaisuuteen, on huolehtinut kaikkien tarvittavien tekijöiden saapumisen, valmistellut oman osuutensa huolellisesti, rauhoittelee ja opastaa muita esiintymään joutuvia esimerkillisesti. Tilaisuuden hän aloittaa täsmällisesti, kohdistaa sanansa niin, että aivan kaikki tuntevat olevansa lämpimästi tervetulleita. Tilaisuus on muutenkin upea. Musiikki on sellaista, joka tukee sitä tilaisuutta ja muutkin yksityiskohdat on mietitty.
Minä nostan hattua tällaiselle papille ja haluan tukea häntä työssään, jos vain mahdollista.
Papin huulten väristä en kovin innostu keskustelemaan, mutta siteeraan SRK:n uusinta vuosikirjaa sivulta 188: ”Vanhoillislestadiolaiset papit pitävät naispappeusratkaisua kirkossamme vääränä, mutta tekevät yhteistyötä naispappien kanssa. Vakaasti harkittu ratkaisu tähän käytäntöön pohjautuu keskeisesti vanhoillislestadiolaisten kirkko- ja esivaltakäsityksiin. Kaikkea ajatellaan evankeliumin työn näkökulmasta. Aikanaan tehty ratkaisu on osoittautunut siunaukseksi. Eri tason keskusteluissa liikkeemme edustajat ovat sanoutuneet toistuvasti irti virkateologisista äärimmäisyyskannoista. Tahdomme ahkeroida toisen ihmisen kunnioittamisessa.”
Laitoit Larssi ihan oman avauksen siitä Jaakobin kirjeen kohdasta. Ei olisi minun takiani tarvinnut, mutta kiitän kuitenkin huomaavaisuudesta. Voin vetää ne sanat pois, ehkä ne eivät siihen sovi, vaikka saattavat toisaalta vähän sopiakin. Ajatus oli lähinnä, että olisi huomioitu nimenomaan ne luvun lopussa olevat sanat, joissa kerrottiin viisaudesta, lempeydestä, sopuisuudesta, armahtavuudesta ja rauhan rakentamisesta.
En tiedä, miten tämän asian muotoilisi, mutta toinen teema, joka tästä luvusta tuli mieleen, liittyy ehkä sellaiseen asiaan, että miten innokkaasti meillä on taipumus laittaa päämme joka paikkaan. Joillakin tuttavillani on ollut sellaisia kokemuksia, että joka paikkaan pyrkiminen Jumalan sanan esillä pitämiseen ei välttämättä ole tuottanut sellaista tulosta, jota he ovat etukäteen ajatelleet. Jumala on ikään kuin osoittanut, että on hyvä tyytyä välillä olemaan ”vain” ovenvartijana. Sekin on niin arvokas tehtävä, että emme inhimilliseltä kannalta katsottuna ole siihen sopivia. Vaikka tekisimme hartiavoimin töitä, se onnistuu vain silloin, kun Jumala avaa mielet vastaanottamaan sanansa. Toisaalta on kuitenkin turvallista huomata, että Jumalan valtakunnan työn eteneminen ei ole minun varassa. Saan olla tietyllä tavalla huoleton, että tapahtuipa ympärilläni mitä tahansa, Jumalan valtakunnan työ menee eteenpäin niin kuin Jumala on sen halunnut menevän. Tärkein asia on valvoa omaa sydäntä.Sanotaan, että sydämmen kyllyydestä suu puhuu...
Etkö voisi ja osaa ajatella näitä asioita sitä taustaa vasten, että jotka on joutunut koko elämän olemaan esim. eriseurassa tai Jumalan valtakunnan ulkopuolella ja sitten kun löytävät sen mitä on hakenut. Siis Raamatun mukaisen uskon, että he nyt voivat prukaa sydäntään, sekä se että he haluavat tästä asiasta muillekin puhua.
Onhan se Jumala muistaaakseni aasinkin kautta puhunut.
Ja heille voi olla tosi raskasta näin vaikeisiin asioihin enää joutua, jotka tuottaa ristiriitaa eri hengellisyyksiä koskien ja he voivat kokea myös tämän naispappeuden raskaana, erilailla kuin ehkä sinä koet.
Ja he ehkä tarvitsevat ihan muuta kuin joka on lapsuuden uskossa saaanut turvalliseti olla aina.
(Muistelen, että olisin ruotsalaisista lehdistä lukenut, että niitä on myös muitakin, jotka ei hyväksy naispappeutta): 100% varma en ole asiasta, että muistanko väärin vai oikein).
Mutta minusta se on ymmärrettävä asia, koska se on niin mullistava asia ja siinä ei ole minusta mistään pienestä asiasta kysymys.
He jotka tulevat ulkopuolelta Jumalan valtakuntaan, tarvitsevat kuulla tätä puhdasta evankeliumia ja tarvitsevat tukea. He kaikki eivät jaksa näin vaikeita asioita yksinkertaisesti kuin naispappeus. Ja siihen heillä on varmaan vapaus. Eikä se varmaan ole uskomisen este.
Se voi olla myös ehkä myös jonkinlaista puolustautumista. Joka puhuu näin naispappeudesta, emmekä me voi ketään pakottaa omaksumaan sellaista asiaa. Siis voi haluta olla syrjässä kokonaan näin "vaiskeista" asioista Eihän se ole synti.
Olen itse kasvanut lapsuuden epäuskoisessa kodissa. Äitini oli ollut nuorena pelastusarmejalainen ja isä oli kieltänyt uskonsa, siis tämän vl-uskon, epäuskoisen tytön vuoksi, siis äitini vuoksi jo nuorena.
Mutta sitä en tiennyt, ennen kuin tein parannuksen että isä on ollut vl. Sain sen tietää paljon paljon myöhäemmin.
Mutta isästä henki välillä sellaista, lapsena ollessa jo,jota kaipasin, vaikka hän yrittikin vl:iä mustamaalata. Silti hänestä aina joskus löytyi jotakin, mikä kertoi muusta.
Mutta vanhemmilleni oli turha yrittää puhua ja lähestyä heitä, ennen kuin Jumalan aika tuli.
Enkä myös itse edes ymmärtänyt kaikkea, ennen kuin uskovaisilta kuulin, mistä ulkopuolisen käytös johtuu...
Myöhemmin olen ajatellut, että oliskohan isä ollut etsivällä sieluntilalla, ja eikä ollut hyvällä omalla tunnolla jättänytkään Jumalan valtakuntaa, koska välillä tyttönä kuulin hänen lauleskelevan hengellisiä lauluja.
Ja että jospa se kova kuori oli vaan pakko pitää tämän maailman silmien edessä.
Mutta sellainen tunne minulla on, että jos isälläni olis ollut omilla voimilla mahdollisuus palata tähän Jumalan valtakuntaan takasin. Hän olis varmaan sen maailman ilon vaihtanut paljon ennemmin ja tullut takasin. Mutta Jumalan aika ei ollut vielä silloin tullut.
Vanhempani kyllä tekivät n. 1-2 vuoden jälkeen parannuksen, sen jälkeen kun itsekin löysin Jumalan valtakunnan.
Kun siis nuorena tein parannuksen, minulla ei ollut VL.iä kohtaan minkäänlaisia ennakkoluuloja. Mutta halusin tietää mikä on totuus?
Nyt kun tällaisia raskaita asioita on ollut jo lapsena ja olen jo tyttönä ollessa etsinyt vastauksia Raamattuun perustuen, minusta on aika raskasta nyt ja epämiellyttävää joutua kovin vaikeiden asioiden kanssa tekemisiin., siis mikä koskee ristiriitaa eri hengellisyyksien kanssa.
Mielummin pidän sen mitä olen saanut ja haluan niin yksinketaisesti uskoa, että tältä tieltä ei tyhmäkään eksy.
Ja toisen kerran parannuksen armon Jumalan valtkuntaan saaneena; En todella jaksa kovin risitriitaisten asioiden kanssa olla tekemisissä, mikä koskee eri hengellisyyksiä.
Enkä minä varmaan jaksa mennä jonkun ulkopuolisen viereen mennä istumaan ja alkaa keskustelemaan. Koska siitäkin on joskus ollut huonoja kokemuksia, seuroissakin... On saattanut kuulla, että eikö sitä saa täälläkään olla rauhassa.
Minulla on sellainen näkemys jo lapsesta asti, että ulkopuolisiin ei voi vaikuttaa ihmisenä. Tai että 1 ihminen voi vähän. Jos Jumala ei sydämmen muutosta vaikuta.
"Jos Herra siunausta ei anna työllesi, on turhaa ponnistusta, sun kaikki rientosi". ihminen tekee tyhjää työtä siis, jos Jumalan siunausta ei ole asialla.
Nuorena tyttönä näin jo, että sielunvihollisen pauloihin joutuneelle ei voi ihminen mitään. Omat vanhemmatovat hyviä esimerkkejä siitä.
Ja itsekin, kun etsin oikeaa uskoa, sen jälkeen kun olin herätyksen saanut. Niin se oikea usko ei vaan auennut, ennen kuin oli Jumalan aika.
Rukoilin joka ilta kuukausia tuskissani, radion kautta herätyksen saaneena; että "Jumala jos näiden monien uskojen joukossa on juuri se oikea usko jolla pääsee taivaaseen, sinä johdata minut siihen, anna oikea ymmärrys. Sillä tunsin olevani vaanlammas eksynyt."
Kyllä moni ymmärtää varmaan naispapin jonkilaisena uhkana, eikä se minusta väärin ole.
Ja kyllä sitä sydämmessä siitä huolimatta väillä pelkää,vaikka seuroissa kehotetaan välillä olemaan turvallisella mielellä; että miksi tämä maailma vielä muuttuu. Kun näkee että Raamattu täytyy; Ja vääryys saa vallan...
Anteeksi jos loukkasin kirjoituksellani, se ei kuitenkaan ollut tarkoitukseni, vaan se että halusi valottaa asioiden toista puolta.
Mitallillahan on aina vähintään 2puolta. Ja se monesti riippuu myös siit miten ihminen kokee asiat, eikä se tarvitse silti olla ristiriidassa uskon kanssa, vaikka ajttelemmekin erilailla. Mehän olemme kuitenkin ihmisenä erilaiset, vaikka usko on sama. Vai olenko ihan väärässä? - Kicki 112
Larssi kirjoitti:
Kun uskovainen alkaa toista samanmielistä täällä solvata, niin siinä voi käydä huonosti. Mutta, ei hän olekkaan paljastanut henkilöllisyyttään. On helppo heitellä nurkan takaa.
"Kun uskovainen alkaa toista samanmielistä täällä solvata, niin siinä voi käydä huonosti. Mutta, ei hän olekkaan paljastanut henkilöllisyyttään. On helppo heitellä nurkan takaa."
Vastaus:
Jos joku yrittää kovin nolata meitä, ei muuta kun MOPILLE viesti, ja pahimmassa tapauksessa ylläpidolle, että tämän henkilön IP-nurmero otetaan selville, ja pannaan palsta kiinni pahimmassa tapauksesssa.
Ei tuollainen kyllä minustakaan ole reilua peliä. Kirjoituksista päätellen, siellä on sellainen kaikki tietävä henkilö joka arvostelee aina.
Minulla on omat aavistukset asiasta. - jo uhkailun
Kicki 112 kirjoitti:
"Kun uskovainen alkaa toista samanmielistä täällä solvata, niin siinä voi käydä huonosti. Mutta, ei hän olekkaan paljastanut henkilöllisyyttään. On helppo heitellä nurkan takaa."
Vastaus:
Jos joku yrittää kovin nolata meitä, ei muuta kun MOPILLE viesti, ja pahimmassa tapauksessa ylläpidolle, että tämän henkilön IP-nurmero otetaan selville, ja pannaan palsta kiinni pahimmassa tapauksesssa.
Ei tuollainen kyllä minustakaan ole reilua peliä. Kirjoituksista päätellen, siellä on sellainen kaikki tietävä henkilö joka arvostelee aina.
Minulla on omat aavistukset asiasta.tasolle? vähän näyttää siltä, mutta luule sinä luulosi,Larssin asiat ovat kyllä varmaan hyvällä tolalla,hänellä on kuitenkin halu elää ja vaeltaa sen opin mukaan,minkä hän näkee ja tuntee oikeaksi.
Et sinä nyt kuitenkaan ole "maailman napa" että kaikkien tarvitsisi sinun pillisi mukaan juosta.
Älä saata tätä palstaa riitelypalstaksesi, koska ei anna sinusta hyvää todistusta. Tosiasiat ovat tosiasioita,jotka eivät pala tulessakaan. - ne asiat
jo uhkailun kirjoitti:
tasolle? vähän näyttää siltä, mutta luule sinä luulosi,Larssin asiat ovat kyllä varmaan hyvällä tolalla,hänellä on kuitenkin halu elää ja vaeltaa sen opin mukaan,minkä hän näkee ja tuntee oikeaksi.
Et sinä nyt kuitenkaan ole "maailman napa" että kaikkien tarvitsisi sinun pillisi mukaan juosta.
Älä saata tätä palstaa riitelypalstaksesi, koska ei anna sinusta hyvää todistusta. Tosiasiat ovat tosiasioita,jotka eivät pala tulessakaan.Nehän ei kuulu tänne.
- ne asiat
jo uhkailun kirjoitti:
tasolle? vähän näyttää siltä, mutta luule sinä luulosi,Larssin asiat ovat kyllä varmaan hyvällä tolalla,hänellä on kuitenkin halu elää ja vaeltaa sen opin mukaan,minkä hän näkee ja tuntee oikeaksi.
Et sinä nyt kuitenkaan ole "maailman napa" että kaikkien tarvitsisi sinun pillisi mukaan juosta.
Älä saata tätä palstaa riitelypalstaksesi, koska ei anna sinusta hyvää todistusta. Tosiasiat ovat tosiasioita,jotka eivät pala tulessakaan.Nehän ei kuulu tänne. Etkä kaivele vanhoja asioita jotka on sovittu.
- tunnetaan
jo uhkailun kirjoitti:
tasolle? vähän näyttää siltä, mutta luule sinä luulosi,Larssin asiat ovat kyllä varmaan hyvällä tolalla,hänellä on kuitenkin halu elää ja vaeltaa sen opin mukaan,minkä hän näkee ja tuntee oikeaksi.
Et sinä nyt kuitenkaan ole "maailman napa" että kaikkien tarvitsisi sinun pillisi mukaan juosta.
Älä saata tätä palstaa riitelypalstaksesi, koska ei anna sinusta hyvää todistusta. Tosiasiat ovat tosiasioita,jotka eivät pala tulessakaan.Siellä missä Lrassi kulkee kirjoittamassa, siellä alkaa vallita epäsovun ja riitelyn henki. Sitä Larssi kylvää ja jokainen uskovainen sen näkee. Hedelmistään puu tunnetaan: Larssi kylvää eripuraa, vihaa, vihamielisyyttä, epäystävällisyyttä jne.
ne eivät ole hengen Hedelmiä, mitä Lrassi kylvää. Vieraan hengen vallassa hän on.
- Kicki 112
Mitllin toinen puoli:
Olisko myös niin, että me olemme ihmisinä erilaisia...
Mutta myös minusta olis hyvä muistaa, jos on vasta parannuksen tehnyt, että hoitaa häntä "äidinmaidolla". Kuten vl-saarnasta olen oppinut. Että se vastasyntynyt lapsi ei kuolisi.
Sitä voi uskovainenkin joutua siinä vikaan, että on liian innokas puhuttelija eikä malta odottaa Jumalan aikaa.
Jumalan aika ei ole sama kuin ihmisen aika, vaan Jumala on pitkämielinen.
Ihmninen voi turhan pian "ihmisenä" olla asialla ja hoitaa sellaista mikä kuuluis Jumalalle.
Minusta se on huono asia, jos ihminen heti tormaa ja alkaa puhuttelemaan toista uskovaista jos "omasta mielestä" näkee, että hän on viassa. Koska on sellainenkin mahdollisuus, että tämä puhuttelijakin voi itse ehkä nähdä väärin.
Eikä sitä heti pidä olla asialla ja puhuttelemassa, näin olen oppinut vl-saarnaajan kautta.
Ja sopivasti arkuutta sais tuntea myös tällaissa asioissa ja olla itsekin nöyrän paikalla. Että ei vaan nolaa toista ja astu toisen varpaille.
Jos sitä tarpeeksi asisoita ymmärtää, ehkä ne monet puhuttelut jäis tekemättä ja antais ne sellaisten tehdä jotka "lähetetään" seurakunnasta.
Minä ajattelen, että parempi varmaan, että antaa uskovaisen ihmisen itse huomata ja monesti hän saarnan alla itse huomaakin monia asioita... (Oma kokemus). Niin, Että kyllä ne ajallaan hoituu tällaiset asiat.
Jos sekaantuu toisen ihmisen asioihin, siinäkin on valvominen, että siinä ei itse joudu syntiin ja ole itse väärällä asialla. Eiköhän se sielunvihollinenkin osaa valkeuden enkelinä tehdä tällaista työtä. Epäilen..
Ja aiheuta pahennusta ja asiasta ei tulekaan "Jumalan työ". Ja että se ei väärin hoidettuna aiheuta paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
Minä olen itsekin erehtyväinen ihminen ja varmaan tehnyt väärinkin monesti en sitä sano.
Mutta nämä asiat joista mainitsit Larsille, en sitä pitänyt oikeana, että näin yleisellä näitä tänne kirjoittelit.
Tällainen voi tehdä saman vaikutuksen kuin, että heittää kylmää vettä kuumalle saunan kiukaalle.
Ne on sentään arkaluontosia asioita kun toista puhuttelee ja Larssia tulis myös hoitaa ihmisarvon mukaisesti, eikä täällä palstalla näyttää että sellainen sinä olet. Ja noin viallinen.
Ja siinäkin voi uskovainen mennä vikaan, että tulee väärällä tavalla valvottua toisten asioissa ja omat asiat jää hoitamatta. Ja takana on vaan pätemisen tarve.
Siitä asiasta eräs vanha puhuja kerran saaransi, että ne kiikarit voi kääntyä väärin päin. Ja huomaa vaan naapurin viat ja virheet.
Jos joku ei ole henkisesti/hengellisesti samalla tasolla ja hänelle pakkosyötetään asioita; Tällä vastasyntyneellä lapsella voi tulla uskossa kuivuminen ja kuolema.
Niin ja kuka sen sanoo, että tämä puhuttelija on aina oikealla asialla.
Kyllä minusta tässä asiassa sais monet, panna käden sydämmelle.
Ei liian monilla sanoilla eikä turhan pitkiä saarnoja vastasyntyneelle lapselle, se on minun mielipide.
Kyllä se Jumalan seurakunta toimii Vaasassa ja näkee siellä mitä uskovaiset siellä tarvitsee...
Ja Larssin palstallahan on uskovaisia myös. Ja siltä palstalta on myös täällä ihmisiä. Ja on Larssin palstalla on myös eräs puhujaveli. Niin, että ei hän yksin sitä palstaa pidä, eikä ole yksin.
Ja me saisimme Jumalallekin jättää varmaan jotakin...
Anteeksi pyydän jos loukkasin, mutta tuntuu pahalta, että yksityisiä ihmisiä yeleisellä "puhutellaan."
Jumala todella antaa vastasyntyneelle ihmiselle paljon voimaa, että jaksaa. Älkäämme me uskovaiset menkö Jumlan tahdon edelle niin että oltais joka asiasta sanomassa. Eihän me itsekään olla virheettömiä. Ja kyllä se vastasyntynyt ajan kanssa itsekin oppii näitä asioita.
Asiaon kyllä oikea naispappeudesta, sithän joutuu virkansa puolesta uskovaiset tekemään...
Niin, mutta on eri asia, että kannattaako joka asiasta sanoa. Jos joku toinen ymmärtää asian uhkana, eihän sekään väärin ole.
Ja jos puhuttelis, varmaan se yleensä olis hyvä, että sellainen sanois jota ao. kuuntelis ja johon tällä ao. olis luottamus ja nöyrällä ja hiljaisella mielellä tulis olla myös tämän puhuttelijan. Sanon tämän myö itselle..
Ja olis hyvä olla oikeaa nöyryyttä ja pyytää myös tällaisissa tapauksissa Jumalalta oikeaa ymmärrystä.
Ja enkä pidä oikeana tällaisia asioia ottaa täällä yleisellä, että kaikki näkee. Ei se ole oikein...
Jos ajattelet asiaa, eikö olis aika kiusallinen tilanne jos itselle sattuis tällainen. Emme me voi asoita hoitaa miten tahansa. Vaan Jumalalla ja Jumalan seurakunnalla on oma järjestys näihina asoihin. Ja yksityisenä ihmisenä emme voi mennä tällaisten asioiden edelle.
Vaikka tiedän, että olen itsekin vaan syntinen ihminen ja monessa viallinen. Mutta anteeksi pyydän jos loukkasin. Tuntuu, että en oikein löydä oikeita sanoja minäkään, miten näistä asioista puhuis.
Koska varmaan itsekin teen virheitä, niin sen vuoksi oli vaikea kirjoittaa tätä kirjettä...
Mutta tästä näiden palstojen vaaarallisuus näkyy mielestäni, että täällä voi mennä toisesta äärimmäisyydestä toiseen, itse kukin, myös itsekin.- ma_ria
Kiitos aiheellisesta ja rakentavasta kommentistasi! Asiaa kirjoitat, etkä loukkaa lainkaan. Näitä ei tule koskaan liian paljon miettineeksi.
Sen verran kuitenkin puolustaudun, että en suinkaan kopioinut tuota kirjoitusta viestiäkseni Larssille jotakin (en tunne koko miestä) vaan siksi, että se oli minusta niin kaunis ja itseäni puhutteleva kirjoitus suhtautumisesta lähimmäiseen.
Tuon näkökulman on syytä olla esillä myös täällä palstalla, missä niin helposti sorrumme toistemme arvosteluun, opastamiseen ja ennakkoluuloiseen asenteellisuuteen. Minäkin.
Jos Larssi käsitit, että tarkoitukseni oli jotenkin korostaa Sinun virheitäsi, niin pyydän anteeksi. Se ei ollut tarkoitus. Kirjoituksen sanoma sopi yhtä lailla opetukseksi minulle itselleni kuin kenelle tahansa muullekin. - Kicki 112
ma_ria kirjoitti:
Kiitos aiheellisesta ja rakentavasta kommentistasi! Asiaa kirjoitat, etkä loukkaa lainkaan. Näitä ei tule koskaan liian paljon miettineeksi.
Sen verran kuitenkin puolustaudun, että en suinkaan kopioinut tuota kirjoitusta viestiäkseni Larssille jotakin (en tunne koko miestä) vaan siksi, että se oli minusta niin kaunis ja itseäni puhutteleva kirjoitus suhtautumisesta lähimmäiseen.
Tuon näkökulman on syytä olla esillä myös täällä palstalla, missä niin helposti sorrumme toistemme arvosteluun, opastamiseen ja ennakkoluuloiseen asenteellisuuteen. Minäkin.
Jos Larssi käsitit, että tarkoitukseni oli jotenkin korostaa Sinun virheitäsi, niin pyydän anteeksi. Se ei ollut tarkoitus. Kirjoituksen sanoma sopi yhtä lailla opetukseksi minulle itselleni kuin kenelle tahansa muullekin.Jotenkin tähän tapaan mainittiin kerran jommalla kummalla palstalla ja se vastasi ainakin minun sydämmeeni oikealta; että olis varmaan hyvä puhua aisoista eikä ihmisistä.
- ja ihmisistä
Kicki 112 kirjoitti:
Jotenkin tähän tapaan mainittiin kerran jommalla kummalla palstalla ja se vastasi ainakin minun sydämmeeni oikealta; että olis varmaan hyvä puhua aisoista eikä ihmisistä.
Totta kai tulee mahdollisimman paljon pitäytyä siinä, että ei lähde arvioimaan toisia kirjoittajia. On vaan aika hankalaa joskus olla puhumatta itse kirjoittajasta, jos kyseessä on esim. hyökkäävä tai toisia tuomitseva tyyli. Itselläni nousee karvat pystyyn aina, kun näen nimimerkki Larssin kirjoittaneen jotain uutta. Ei välttämättä sen takia, mitä hän sanoo (joten ei tarvitse puhua siitä, että Jumalan sana voisi pahentaa), vaan sen takia, että hänen viesteistään en ole löytänyt sitä rakkautta ja armoa, joka uskovaisen kirjoittamiin teksteihin mielestäni kuuluisi.
Lisäksi ainakaan Larssille ei ole tuottanut vaikeuksia leimata hänen kirjoitustapaansa arvostelleita uskovaisia feikeiksi. Samalla hän kuitenkin itse ruikuttaa siitä, että "uskovaiset eivät julkisesti epäuskoisten keskellä nuhtele toisiaan". Mitä hän itse sitten tekee - kieltää toisen kirjoittajan uskomisen epäuskoisten keskellä! Tämä on mielestäni paljon pahempaa kuin se, että toinen uskovainen kehottaa täällä hieman miettimään sanavalintojaan. - sinunkin syytä..
olla pois näiltä palstoilta, koska sinun ja Larssin kirjoitukset yleensä saavat aikaan sen,että nousee niskavillat pystyyn.
Teillä kummallakin on se vika,että puhutte (kirjoitatte) paljon mutta ei taidon jälkeen.
Sama asia toisella tyylillä kirjoitettuna saisi ehkä vastaanottavaiset korvat, mutta teidän molempien tyyli on repivää ja jos samalla tavalla vastaa joku, niin ette kestä arvostelua.
Kiikareita voisit vain nyt kääntää niin,että näkisit mitä itse olet aikaan saanut.
Sinun kirjoituksiasi kun lukee viime vuosilta,tulee auttamattomasti sellainen tunne,että sinulta itseltäsi on pimennossa sellaisia asioita,kuin miten uskovainen ihminen tulisi kirjoittaa nöyrällä mielellä ,tai sitten ei kirjoittaa ollenkaan jos on kiivautta mielessä. Nämä asiat täällä ovat kaikkien luettavissa,siksi on hyvä säilyttää mielenmalttinsa, koska se mitä jätämme taaksemme,löytyy usein edestämme!
Myös luulen,että Larssi ei tarvitse puolesta puhujaa itselleen, hän osaa hyvin kyllä puhua omasta puolestaan aivan riittävästi.
Nöyryyttä teille molemmille toivon,ja keskustelkaa henkilökohtaisesti asianne,eikä täällä kaiken kansan nähtävillä! - ma_ria
sinunkin syytä.. kirjoitti:
olla pois näiltä palstoilta, koska sinun ja Larssin kirjoitukset yleensä saavat aikaan sen,että nousee niskavillat pystyyn.
Teillä kummallakin on se vika,että puhutte (kirjoitatte) paljon mutta ei taidon jälkeen.
Sama asia toisella tyylillä kirjoitettuna saisi ehkä vastaanottavaiset korvat, mutta teidän molempien tyyli on repivää ja jos samalla tavalla vastaa joku, niin ette kestä arvostelua.
Kiikareita voisit vain nyt kääntää niin,että näkisit mitä itse olet aikaan saanut.
Sinun kirjoituksiasi kun lukee viime vuosilta,tulee auttamattomasti sellainen tunne,että sinulta itseltäsi on pimennossa sellaisia asioita,kuin miten uskovainen ihminen tulisi kirjoittaa nöyrällä mielellä ,tai sitten ei kirjoittaa ollenkaan jos on kiivautta mielessä. Nämä asiat täällä ovat kaikkien luettavissa,siksi on hyvä säilyttää mielenmalttinsa, koska se mitä jätämme taaksemme,löytyy usein edestämme!
Myös luulen,että Larssi ei tarvitse puolesta puhujaa itselleen, hän osaa hyvin kyllä puhua omasta puolestaan aivan riittävästi.
Nöyryyttä teille molemmille toivon,ja keskustelkaa henkilökohtaisesti asianne,eikä täällä kaiken kansan nähtävillä!Oletkohan käsittänyt väärin, että tämä avaus olisi ollut minun kirjoittamani? Minä vain kopioin sen tuolta toisesta ketjusta.
Vai osoititko edes sanojasi minulle?
Jos lukaiset läpi mitä tässä on kirjoitettu, niin huomaat, että me Larssin kanssa emme ole mitään "asioitamme selvittäneet". En ole ottanut kantaa Larssin kirjoitteluun eikä Larssi liioin minun. Emme ole törmänneet missään muussakaan ketjussa.
Eikä myöskään avauksen kirjoittaja hyökännyt Larssia vastaan. Minusta hän kirjoitti rakentavasti ja kauniisti asioista, joilla on täysi yleistettävyys.
En sitä sano, etteivätkö ojennuksen sanasi voisi minullekin sopia, mutta voisitko kuitenkin tarkentaa mitä tarkoitat? - Kirjoitukseni sinulle
ma_ria kirjoitti:
Oletkohan käsittänyt väärin, että tämä avaus olisi ollut minun kirjoittamani? Minä vain kopioin sen tuolta toisesta ketjusta.
Vai osoititko edes sanojasi minulle?
Jos lukaiset läpi mitä tässä on kirjoitettu, niin huomaat, että me Larssin kanssa emme ole mitään "asioitamme selvittäneet". En ole ottanut kantaa Larssin kirjoitteluun eikä Larssi liioin minun. Emme ole törmänneet missään muussakaan ketjussa.
Eikä myöskään avauksen kirjoittaja hyökännyt Larssia vastaan. Minusta hän kirjoitti rakentavasti ja kauniisti asioista, joilla on täysi yleistettävyys.
En sitä sano, etteivätkö ojennuksen sanasi voisi minullekin sopia, mutta voisitko kuitenkin tarkentaa mitä tarkoitat?vaan kahdelle tunnetulle palstakirjoittajalle, ne ovat usein yhdessä Larssi ja Kicki.
- kyssäriä
Kicki 112 kirjoitti:
Jotenkin tähän tapaan mainittiin kerran jommalla kummalla palstalla ja se vastasi ainakin minun sydämmeeni oikealta; että olis varmaan hyvä puhua aisoista eikä ihmisistä.
Eikö vasemmalta yhtään vastannut?
- helinää kuuluu
Silloinhan sitä on vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, jos ja kun puuttuu tärkein pyhän hengen hedelmä eli rakkaus
Kyllä myös pitkämielisyys ja kärsivällisyyskin ilmiselvästi puuttuvat, mutta kun jo tärkeinkin puuttuu eli rakkaus
Milloinkahan vanhoilliset muuten lakkaavat pitämästä "hengen hedelminä" televisiottomuutta tai absolutismia yms asioita, kun raamatussa ne hedelmät on ihan selvällä suomenkielellä lueteltu, ja ne ovat rakkaus, kärsivällisyys, pitkämielisyys....
Etsikööt niitä itsestään ja huolestukoot jos ei löydy - Kciki112
Larssihan on käynyr läpi teologisia tutkintoja ja hän on myös uskovainen, että kyllä kai hän jotakin asioista ymmärtää. Vaikkakin viallisen ihmisen kautta vaikuttaa Jumala....
Ja kyllä Larssin seurakunta-äiti hoitaa, jos on jotain väärää...
Helinää voi kuulua myös jos oikein puhutaan ja pahentuu Jumalan Sanaan.
Kaikkia asioita voi käyttä väärin.- Resc.119
Eipä ole Larssin kohdalla opinnoista ollut apua.
Ei ole Jumalan tuntemusta Larssille tullut. Jumalan tuntemisen sijaan hänellä on kirjanoppineisuutta ja kyekenemättömyyttä kuunnella Jumalaa ja ihmisiä. - Resc119
Resc.119 kirjoitti:
Eipä ole Larssin kohdalla opinnoista ollut apua.
Ei ole Jumalan tuntemusta Larssille tullut. Jumalan tuntemisen sijaan hänellä on kirjanoppineisuutta ja kyekenemättömyyttä kuunnella Jumalaa ja ihmisiä.Niin, olen kyllä sitä mieltä minäkin, että aina ei tarvitse sanoja. Sellainen voi joskus puhutella ihmistä paljon enemmän...
Mutta jokin tarkoitus täytyy varmaan olla, että Larssilla on se oma palsta.
Ja jospa se on niin, että ne samanlaiset ihmiset löytävät näissäkin asioissa toisensa. Ja sehän ei voi olla väärin, että meitä on monenlaisia näissäkin asioissa. - Kicki 112
Resc119 kirjoitti:
Niin, olen kyllä sitä mieltä minäkin, että aina ei tarvitse sanoja. Sellainen voi joskus puhutella ihmistä paljon enemmän...
Mutta jokin tarkoitus täytyy varmaan olla, että Larssilla on se oma palsta.
Ja jospa se on niin, että ne samanlaiset ihmiset löytävät näissäkin asioissa toisensa. Ja sehän ei voi olla väärin, että meitä on monenlaisia näissäkin asioissa.Anteeksi, ensin meni sinun ja oma nikki väärään paikkaan, juuri päinvastoin kuin olis pitänyt.
Niin, olen kyllä sitä mieltä minäkin, että aina ei tarvitse sanoja. Sellainen voi joskus puhutella ihmistä paljon enemmän...
Mutta jokin tarkoitus täytyy varmaan olla, että Larssilla on se oma palsta. Ja siellä on myös ihmisiä jotka viihtyvät siellä.
Jospa se on niin, että ne samanlaiset ihmiset löytävät näissäkin asioissa toisensa. Ja sehän ei voi olla väärin, että me ihmisinä olemme erilaisia. - Edelliseen tietoon
Kicki 112 kirjoitti:
Anteeksi, ensin meni sinun ja oma nikki väärään paikkaan, juuri päinvastoin kuin olis pitänyt.
Niin, olen kyllä sitä mieltä minäkin, että aina ei tarvitse sanoja. Sellainen voi joskus puhutella ihmistä paljon enemmän...
Mutta jokin tarkoitus täytyy varmaan olla, että Larssilla on se oma palsta. Ja siellä on myös ihmisiä jotka viihtyvät siellä.
Jospa se on niin, että ne samanlaiset ihmiset löytävät näissäkin asioissa toisensa. Ja sehän ei voi olla väärin, että me ihmisinä olemme erilaisia.Larssilla ei ole omaa palstaa, vaan se on palsta jossa keskustellaan vanhoillisletadiolaisuudesta.
Siellä on monia kirjoittajia, Larssi mukaan luettuna. - jahas
Edelliseen tietoon kirjoitti:
Larssilla ei ole omaa palstaa, vaan se on palsta jossa keskustellaan vanhoillisletadiolaisuudesta.
Siellä on monia kirjoittajia, Larssi mukaan luettuna.Et sano sitä oletko VL vai et. Niin kauan kuin sieltä nimettömänä kirjoittelet, ei kukaan varmaan osaa ottaa vakavasti viestiäsi.
Ne puhuttelut ruukataan käydä aivan eri menetelmin, eikä täällä yleisellä ruukata nimistä puhua vaan asiasta.
Ei sinunknaan sinunkaan viestissä rakkautta tunnu olevan, eikä taitoa, arvostelevaa mieltä kylläkin, sitäkin enemmän.
Jos jotain vaatii muilta, se oli hyvä ensin löytyä itseltä. Olisko aihetta panna käsi omalle sydämmelle. Ja katsoa mitä sieltä löytyy...
Joka on syytön heittäköön kivellä. - Olisit kirjoittanut
jahas kirjoitti:
Et sano sitä oletko VL vai et. Niin kauan kuin sieltä nimettömänä kirjoittelet, ei kukaan varmaan osaa ottaa vakavasti viestiäsi.
Ne puhuttelut ruukataan käydä aivan eri menetelmin, eikä täällä yleisellä ruukata nimistä puhua vaan asiasta.
Ei sinunknaan sinunkaan viestissä rakkautta tunnu olevan, eikä taitoa, arvostelevaa mieltä kylläkin, sitäkin enemmän.
Jos jotain vaatii muilta, se oli hyvä ensin löytyä itseltä. Olisko aihetta panna käsi omalle sydämmelle. Ja katsoa mitä sieltä löytyy...
Joka on syytön heittäköön kivellä.itsellesi Kicki, otahan nyt joskus ne omat neuvosi itsellesi, sinulle voi vastata vl tai kuka vaan koska itse kirjoitat hyvin ikävässä omahyväisyydessä täällä yleisellä palstalla. Ruukataan mitä ruukataan, mutta ei solvata muita ihmisiä,kun et kuitenkaan tunne ja tiedä kenelle kirjoitat.
Katso nyt sinne omaan napaasi vihdoinkin ja mieti,miksi sinun kirjoituksiisi vastataan aina samalla tavalla.
Rakkaus ei sinun kirjoituksissasi liiemmin vaikuta, vaan oma Kicki siellä sivaltelee,erehtymattömällä mielellä.
Opettele ensin antaa arvostusta muille kirjoittajille,ja tule sitten vaatimuksinesi sanomaan miten meidän pitää kirjoittaa.
Meilläpäin ruukataan kohdella ihmisiä ystävällisesti,eikä ylpeällä omahyväisyydellä. Pistäpä tämä nyt mieleesi,kun tulet vaatimaan täällä toisilta arvostusta ja ystävällisyyttä. Sitä mitä kylvää sitä myös niittää - Kicki 112
Olisit kirjoittanut kirjoitti:
itsellesi Kicki, otahan nyt joskus ne omat neuvosi itsellesi, sinulle voi vastata vl tai kuka vaan koska itse kirjoitat hyvin ikävässä omahyväisyydessä täällä yleisellä palstalla. Ruukataan mitä ruukataan, mutta ei solvata muita ihmisiä,kun et kuitenkaan tunne ja tiedä kenelle kirjoitat.
Katso nyt sinne omaan napaasi vihdoinkin ja mieti,miksi sinun kirjoituksiisi vastataan aina samalla tavalla.
Rakkaus ei sinun kirjoituksissasi liiemmin vaikuta, vaan oma Kicki siellä sivaltelee,erehtymattömällä mielellä.
Opettele ensin antaa arvostusta muille kirjoittajille,ja tule sitten vaatimuksinesi sanomaan miten meidän pitää kirjoittaa.
Meilläpäin ruukataan kohdella ihmisiä ystävällisesti,eikä ylpeällä omahyväisyydellä. Pistäpä tämä nyt mieleesi,kun tulet vaatimaan täällä toisilta arvostusta ja ystävällisyyttä. Sitä mitä kylvää sitä myös niittääainakin viimeieisiä viestejä. Voisit samalla katsoa IP;numeron, sillä se on ilmeisesti sama, joka minulle jatkuvasti kirjoittelee tuolla tavalla.
Ja oliskohan aika tehdä jotakin,vaikka panna vähäksi aikaa palsta kiinni tuollaslta kirjoittajalta. Tämä uskohan ei ole toisten syyttelyä. - Miten sinä nyt noin
Kicki 112 kirjoitti:
ainakin viimeieisiä viestejä. Voisit samalla katsoa IP;numeron, sillä se on ilmeisesti sama, joka minulle jatkuvasti kirjoittelee tuolla tavalla.
Ja oliskohan aika tehdä jotakin,vaikka panna vähäksi aikaa palsta kiinni tuollaslta kirjoittajalta. Tämä uskohan ei ole toisten syyttelyä.Miten sinä nyt tuolla lailla, onko sinulla yksinoikeus kirjoitella niinkuin kirjoitat,ja sitten kun saat palautetta huudat moppia apuun.
Kestä nyt vain urhoollisesti. Tallella ne näkyy sinunkin kirjoituksesi olevan vuosien saatossa, eikä ne kovin mairittelevia kaikki ole. Käyppä vähän lueskelemassa vaikka vain vuodenkin ajalta. Rauhaisaa iltaa sinulle, ja itsetutkistelua! - Resc.119
Resc119 kirjoitti:
Niin, olen kyllä sitä mieltä minäkin, että aina ei tarvitse sanoja. Sellainen voi joskus puhutella ihmistä paljon enemmän...
Mutta jokin tarkoitus täytyy varmaan olla, että Larssilla on se oma palsta.
Ja jospa se on niin, että ne samanlaiset ihmiset löytävät näissäkin asioissa toisensa. Ja sehän ei voi olla väärin, että meitä on monenlaisia näissäkin asioissa.Aha.
Miksi käytät minun (edellinen kirjoittaja) nikkiä?
Olisit keksinyt itsellesi oman nikin, ettei tarvitse minun nikkiäni käyttää - Resc.119
Kicki 112 kirjoitti:
Anteeksi, ensin meni sinun ja oma nikki väärään paikkaan, juuri päinvastoin kuin olis pitänyt.
Niin, olen kyllä sitä mieltä minäkin, että aina ei tarvitse sanoja. Sellainen voi joskus puhutella ihmistä paljon enemmän...
Mutta jokin tarkoitus täytyy varmaan olla, että Larssilla on se oma palsta. Ja siellä on myös ihmisiä jotka viihtyvät siellä.
Jospa se on niin, että ne samanlaiset ihmiset löytävät näissäkin asioissa toisensa. Ja sehän ei voi olla väärin, että me ihmisinä olemme erilaisia.Joo. Anteeksi annettu :)
Kiitos, että kerroit ja korjasit erehtymisesi nikkien kans. Ihmettelin sitä ensin, että kukahan nyt sellaista tekee.
Niin, tietysti olisi parempi Larssin siellä omalla nettisivustollaan pysytellä, kun kirjoittelee toisista ihmisistä niin kärkevästi ja heidän uskoaan arvostellen tavoilla, mikä ei sovi Hengen Hedelmiin. Siellä jos omalla palstalla sellaisia kirjoittelee, niin silloinhan se on sopivaa.
- Kicki112
Koska en ole aina oikein osannut menetellä asioiden kanssa, en sinun palstalla, enkä täälläkään ja olen sinuakin loukannut.
- Kicki12
Miksi et käytä omaa nikkiäsi, nyt on tässä se hyvä puoli, että ihmiset näkevät ainakin kuka kirjoittelee minulle tällasia tekstejä.
Et osannut olla piilossa tarpeeksi... Kirjoitustyylisi palajasti sinut ja sekin, että uskovaisen ei tarvitse toisen kirjoituksia talletella. Ja vielä vähemmän jos toinen ei ole antanut edes lupaa siihen, kuten en minäkään.
Se on hyvä, että asia on kaikkien näkösällä nyt.
Vaan et kyllä pelaa reilua peliä, koska et edes omaa nikkiä uskalla käyttäää...Jos olisit rehellisellä asialla, ei tarvis mitään piilotella, ei edes nikkiä.
Jos toisen asioista ruukataan puhua näin, siitä tulee vaan juorut ja juorumielellähän haluatkin kirjoitellla. Sen näkee.
Et sinä ole johtaja täällä, etkä ole edes vieranomainen, niin että et voi mitään määrätä.
Siitä pomona olemisesta minua syytit Larssin palstalla. Hoida ne asiat siellä äläkä tule tänne tappelemaan.
Oliskohan täällä joku toinenkin joka haluais olla pomo. Näistä kirjoituksista kyllä henkii sellainen...- Kicki12
On tarpeellista, että ihmiset näkee, että miten tämä jatkuu...
Koska minua syytellään, se on aiheellista, että tekijä tulee esiin.
Minun perässä juoksee yksi ja sama ihminen aina.
Ei tämä ainkaan terveellä pohjalla ole tämä asia hänen puoleltaan.
Se on tarpeellista että nyt sen kaikki muutkin näkee, että kuka yrittää savustaa minua ulos näiltä palstoilta.
Enpä taida vielä lähteäkään, koska kaikki ei ole sitä mieltä...Ja joku jopa kaipaa minua täällä...
Minun ihailija :) OLen liikuttunut kirjoitukistasi: Sanoit että kaipaat minua täällä... No yritän selvittää tämän asia ja yritän kestää...
Toivoisinpa, että nyt olisti täällä :) Ihailijani ...
Jumala on oikeuden mukainen ja uskon siihen näissäkin asioissa, että joka vilppiä pelaa, se tulee ennemmin tai myöhemmin julki. - kiitos
turhauttaa kun koko palsta menee yhdeksi välienselvittelypalstaksi!
- Kirveesi kiveen
Mutta sinut tuntee kyllä sanoista ruukata kiikatit mitalin toinen puoli. Varohan nyt itseäsi ettei tarvitse katua. Mutta kuten olen sanonut Kicki on kicki , mihinkä pantteri pilkuistaan. Oleko lukenut kirjaa Asterix ja Riidan kylväjä, jotain saman tapaista on sinussa ja jälkimmäisessä.
- Kick12
vakavampi asia. Sillä ei ihmiset halua tällaista lukea täällä palstalla...
- Kicki 12
Kirveesi kiveen kirjoitti:
Mutta sinut tuntee kyllä sanoista ruukata kiikatit mitalin toinen puoli. Varohan nyt itseäsi ettei tarvitse katua. Mutta kuten olen sanonut Kicki on kicki , mihinkä pantteri pilkuistaan. Oleko lukenut kirjaa Asterix ja Riidan kylväjä, jotain saman tapaista on sinussa ja jälkimmäisessä.
Jos et lopetat nyt, teet itses vielä näurunalaiseksi vaan...
Asioita ei uskovaisten välillä näin ruukata hoitaa... Menisit muualle huutamaan ja haukkumaan toisia ihmisiä. - Ruukata
Kicki 12 kirjoitti:
Jos et lopetat nyt, teet itses vielä näurunalaiseksi vaan...
Asioita ei uskovaisten välillä näin ruukata hoitaa... Menisit muualle huutamaan ja haukkumaan toisia ihmisiä.Hoh hoijaa. Ruukataan sanoa kun ollaan kyllästyneitä turhaan jauhantaan.
- Kicki 12
Ruukata kirjoitti:
Hoh hoijaa. Ruukataan sanoa kun ollaan kyllästyneitä turhaan jauhantaan.
En ole varma haluanko enää. Minut jo otettiin täällä ilolla vastaan. Enkä oikein 2:lle palstalle jouda yhtä aikaa...
- Kick12
Älä koko ketjua ota pois. Sitten kuin siivoat,mikäli katsot tarpeelliseksi.
Tässähän on ihan asiaakin, eikö? - Kiciki12
ihmisestä. Sekin näkyi.. ihan selvästi.
Ei se minua haittaa...
Anna minun täällä kuitenkin olla rauhassa. Jos en saa ...toivon että muut puuuttuvat siihen asiaan...- Blastus
Varmastihan sinä saat olla rauhassa missä haluat, mutta se useinkin edellyttää sitä, että antaa itse muiden olla rauhassa. Tähän tuskin kenelläkään on mitään sanottavaa täällä tai muualla.
Muistatko kun joskus jossain keskustelussa mietit, oletko väärässä kun kyselit rakastavan mielen perään ja silloin tuumattiin, että se on ainut asia, jossa ei koskaan voi olla väärässä.
Jos siis joskus tuntuu siltä, että sinua kohdellaan väärin tai kaltoin, anna anteeksi ja rakasta. Siinä on se hyvä puoli, että ei tule riitoja ja silloin olet myös varmasti aina oikeassa :) Tämä sama koskee tietysti kaikkia.
Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa edes silloin, kun sitä pahaa kärsitään eikä katkeroidu. Rakkaus pystyy tähän kaikkeen siksi, että se ei etsi omaa etuaan. Tämä voi joskus olla vaikeaa, mutta se on ainoa oikea tie. - itseltä sitä saa vaatia
Blastus kirjoitti:
Varmastihan sinä saat olla rauhassa missä haluat, mutta se useinkin edellyttää sitä, että antaa itse muiden olla rauhassa. Tähän tuskin kenelläkään on mitään sanottavaa täällä tai muualla.
Muistatko kun joskus jossain keskustelussa mietit, oletko väärässä kun kyselit rakastavan mielen perään ja silloin tuumattiin, että se on ainut asia, jossa ei koskaan voi olla väärässä.
Jos siis joskus tuntuu siltä, että sinua kohdellaan väärin tai kaltoin, anna anteeksi ja rakasta. Siinä on se hyvä puoli, että ei tule riitoja ja silloin olet myös varmasti aina oikeassa :) Tämä sama koskee tietysti kaikkia.
Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa edes silloin, kun sitä pahaa kärsitään eikä katkeroidu. Rakkaus pystyy tähän kaikkeen siksi, että se ei etsi omaa etuaan. Tämä voi joskus olla vaikeaa, mutta se on ainoa oikea tie.mutta toisilta ei...
- ihmeellinen...
itseltä sitä saa vaatia kirjoitti:
mutta toisilta ei...
asia, että se kaksinkertaistuu, kun sitä saa omalle kohdalleen :)
- se rakkauden
ihmeellinen... kirjoitti:
asia, että se kaksinkertaistuu, kun sitä saa omalle kohdalleen :)
syvin olemus tulle näkyviin. Kun itse rakastaa,saa rakkautta myös itse.
Suotta ei Raamatussa sanota,että rakkauden pitäisimme kaikkien kanssa,mikäli se meistä riippuu!
- no eikö tämän perusteella o...
Kamaelin / Emkan viesteihin ollut jo kovasti aihettakin. Niin että ei vaan katsottais asioita liian yksipuolisesti.
- Kick12
Koska näen, että asiat ei kummene tästä...
Ei kannata jatkaa...Mutta totta olen halunut puhua. Ja niin paljon olen yrittänyt varoa, että en puhuis liikaa, kuin mahdollista.
Mutta kun joutuu tällaisen kohteeksi on ollut pakko jotakin puhua, tuoda sitä mitallin toista puolta ainakin jonkun verran esiin. Eihän se ole väärin itseä puolustaa, jos joutuu vääryyden kohteeksi..
...Oli syy sitten kenen tahansa, tai vaikka se tilanteista johtuen ei olis kenenkään syy. - Kicki12
Ne palstan asiat on jo Emka / Kamael jo aikoja sitten tuonut tänne eka kerran erään toisen kanssa. Nimeä maintsematta, hän on vieläkin täällä, mutta en halua nikkiä sanoa.
Koska haluan hänen kanssa pitää hyvät välit, eikä hän ole enää sekaantunt näihin asioihin, Niin senkään vuoksi en pidä tarpeellisena nikkiä ottaa esille. Mutta hän ei ollut meikäläinen.
Palastahan pantiin kiinni. Enkä päässyt sinne.
Jossakihan nämä asiat täytyi puhua ja sitä paitsi Emka antoi aihetta jo tällä palstalla itse siihen, että asiat täytyi ottaa esille täälläkin...
En yritä vängellä asioita muuttaa...Sehän ei kannata, mutta uskomassa haluan olla. Ja toivon, että täällä ymmärrettäis että mitallilla on aina vähintään 2 puolta...
Ja että ihmisen käytös johtuu aina jostakin. Jos sellaisessa johon minäkin olen joutunut, ei mitään tunne, edes sitä että yrittää itseä puolustaa jossakin vaiheessa. Eiköhän sekin ole epänormaalia?!- voi äimän käki
eikö tuo jankkaaminen riitä, se ei johda mihinkään!
oltko joku 16-vuotias?
en voi käsittää tuollaista lapsellista jankkaamista ja tappelua - tässä ketjussa
....
- ...
vanhemman synti, että tulee kassaa. Ei ole enää päivän lapsi. Vaan on tullut ansioita.
- Oletko ollut sairaanhoitoal...
Sellasia asioita ei ole lupa yleisellä tuoda eikä kohdistaa keneenkään kuten teit.
Ei ne ammatti-ihmisestkään kaikkea tiedä ja voivat käyttää vääinkin näitä asioita.
Jos sairautta olis jollakin, niin eiköhän se lähipiirissä huomattais ja lähetettäis hoitoon, että ei tarvitse netin kautta niitä asioita hoitaa. - että ensin Kicki pantiin ...
Larssin palstalta, koska halusi, että asiat menee kun hän itse haluaa?
- että ensin Kicki pantiin ...
Larssin palstalta, koska halusi, että asiat menee kun hän itse haluaa?
Jumala tietää. - että Kicki pantiin pois
Larssin palstalta, koska halusi, että asiat menee kuten hän itse haluaa?
Jumala tietää. - että Kicki pantiin pois
Larssin palstalta, koska halusi, että asiat menee kuten hän itse haluaa?
Jumala tietää.- tästä alla olevasta sarjasta
Kuka se järjesti niin asiat
Kirjoittanut: että Kicki pantiin pois - pikkarainen
tästä alla olevasta sarjasta kirjoitti:
Kuka se järjesti niin asiat
Kirjoittanut: että Kicki pantiin poiskun pitää useaan kertaan samat asiat toistaa. Rakkaudella voisitko jo lopettaa turhanpäiväiset keskustelut, jotka eivat rakenna vaan hajoittaa!!!
Olen aikaisemminkin esittänyt toivomuksen, että pitäisit tuumaustauon palstojen suhteen. Me muut tunnemme kiusaantuneisuutta kun samat turhanpäiväiset kinastelut ovat julkisella palstalla
näkyvästi esillä! - ketä tarkoitat
pikkarainen kirjoitti:
kun pitää useaan kertaan samat asiat toistaa. Rakkaudella voisitko jo lopettaa turhanpäiväiset keskustelut, jotka eivat rakenna vaan hajoittaa!!!
Olen aikaisemminkin esittänyt toivomuksen, että pitäisit tuumaustauon palstojen suhteen. Me muut tunnemme kiusaantuneisuutta kun samat turhanpäiväiset kinastelut ovat julkisella palstalla
näkyvästi esillä!tässähän oli usempi ihminen. Mutta vaan yhtä näytät???
Eikö tunnu vähän puolueelliselta.?
Minä en ole muuta kuin vastannut, enkä ole läheskään puhunut niin paljon kuin muut.
Minulla on täällä oikeus kirjoittaa, kuten muidenkin.
Et tuijota kuin yhtä asiaa ja yhtä kirjoittajaa. Katsosit kokoanaisuutta. Aivan yhtä hyvin minullakin olis aihetta alkaa arvostelamaan.
Ja kai sitä puolustaa saa itseä jos joutuu vääryyden kohteeksi.
Äläkä sinä sekaannu tähän. - on viestien
ketä tarkoitat kirjoitti:
tässähän oli usempi ihminen. Mutta vaan yhtä näytät???
Eikö tunnu vähän puolueelliselta.?
Minä en ole muuta kuin vastannut, enkä ole läheskään puhunut niin paljon kuin muut.
Minulla on täällä oikeus kirjoittaa, kuten muidenkin.
Et tuijota kuin yhtä asiaa ja yhtä kirjoittajaa. Katsosit kokoanaisuutta. Aivan yhtä hyvin minullakin olis aihetta alkaa arvostelamaan.
Ja kai sitä puolustaa saa itseä jos joutuu vääryyden kohteeksi.
Äläkä sinä sekaannu tähän.kirjoittaja, ei voi erehtyä, ota nyt neuvosta vaari,kun sellaisen sait.
- vähään aikaan
on viestien kirjoitti:
kirjoittaja, ei voi erehtyä, ota nyt neuvosta vaari,kun sellaisen sait.
sehän sanoi, että sitä nikkiä ei ole. Ja huolehdi sinä omat asiat.
Eikö Kicki kirjoittanut, että pitää kirjoittaja tulla esille. Että hän ei kuuntele jos nimettömänä hänelle suuntaa tekstejä.
Sillä hyvähän se on nurkan takaa ampua ja pommitella. - näytä itsekkään
vähään aikaan kirjoitti:
sehän sanoi, että sitä nikkiä ei ole. Ja huolehdi sinä omat asiat.
Eikö Kicki kirjoittanut, että pitää kirjoittaja tulla esille. Että hän ei kuuntele jos nimettömänä hänelle suuntaa tekstejä.
Sillä hyvähän se on nurkan takaa ampua ja pommitella.kirjoittavan, mitä sitä nikkiä käyttämään,:)
Mutta Kicki tunnetaan:) - pikkarainen
ketä tarkoitat kirjoitti:
tässähän oli usempi ihminen. Mutta vaan yhtä näytät???
Eikö tunnu vähän puolueelliselta.?
Minä en ole muuta kuin vastannut, enkä ole läheskään puhunut niin paljon kuin muut.
Minulla on täällä oikeus kirjoittaa, kuten muidenkin.
Et tuijota kuin yhtä asiaa ja yhtä kirjoittajaa. Katsosit kokoanaisuutta. Aivan yhtä hyvin minullakin olis aihetta alkaa arvostelamaan.
Ja kai sitä puolustaa saa itseä jos joutuu vääryyden kohteeksi.
Äläkä sinä sekaannu tähän.Kicki kirjoitti:
Sieltä Larssin palstalta tulee sellaiset tänne, siis etupäässä eriseurasia valittamaan Larssin palstasta.
Koska heidän kirjoituksiaan on poistettu tai heidät on pantu pannaan.
Sen vuoksi koska ne kirjoitukset ei ole sopineet palstan henkeen.
Se on erilainen palsta kuin tämä täällä. Ja siellä pannaan viestit pois jos ne ei ole sopivia....
Ensin Larssin palstalla ulkopuoliset tekee sellaiset vaikeat tilanteet, että puhuvat sellasta mikä ei sovi sinne ja sitten kun niistä sanotaan, he näyttävät että sellainen sinä olet.
Ja alkavat ulkopulelle kertoa vaikka minkälaiseta, mikä ei edes ole totta.
Mutta se ei ole oikein mielestäni, että JOS vl:ät alkavat näitä kuuntelemaan.
Palsta on todella uusi ja se elää synnytyskipuja.
Ja uusien asioiden kanssa tehdään myös virheitä joskus. Mutta siellä on myös sovittu asioita.
Mutta eihän meistä virheettömiä tule koskaan, eikä enkeleitä...
Jos on jotakin kysymistä niin, lähettäkää mielummin vaikka Larssin palstan kautta yksityinen viesti ja kysykää mikä on totuus asioista, että ette valheita ala uskomaan.
"Ja uskovainen lukitsee korvansa kuulemasta veren vikoja ja peittää silmänsä näkemästä pahaa"...
Siis meikäläiset ei halua yhtyä näiden pilkaajien kanssa heidän puheisiin...
Siis jos joku yksityinen VL tulee puhumaan täällä tai Larssin palstalla yleisellä ja arvostelemaan niitä vl:iä modeja tai muita vl:iä tekevät mielestäni väärin ja heidän tulisi korjata asiansa. Koska tämä usko ei toimi näin.
Ja koska niistä otetaan heti väärää tukea.
Tämä uskohan toimii niin, että asiasta keskustellaan kahden kesken jos joku joutuukin vikaan. Eikä yleisillä keksustelupalstoilla yritetä mustamaalata uskon veljiä ja sisaria.
Jokainen mode on varmaan yrittänyt parhaansa Larssin palstan suhteen ja ei ole oikein, että täällä ulkopuoisia uskotaan ja aletaan antaan väärää tukea väärille asioille. Silloinhan sitä on itsekin osallinen samasta hengestä ja siitä kielen synnistä.
Ja syntiähän meidän ei tule hyväksyä, vaan sotia sitä vastaan. Jos me synnin hyväksymme, kun se täyttyy, sitten tulee kuolema.
Niin, että se on vaarallista alkaa puhumaan mitä sattuu, ja mitä itse kullakin on mielessaä. Vaan se tulis perustua Raamatttuun...
Jos joku pannaan palstalta panaan, se on silloin jo siinä vaiheessa nähty yleisesti vl:ien parissa, että se on paras ratkaisu.
Tehän tiedätte, että ihmiset valhetellen puhuvat meistä kaikkinaista pahaa.
Ja luonnollinen ihminen ei ymmärrä mitkä Jumalan ovat.
Nämä ovat kirjoituksiasi joskus kun siirryit toiselle palstalle!
Olisiko syytä lukea kirjoittamiasi juttuja.
Laitapa hakusana kicki suomi24 keskustelupalstalle, niin näet kaikki kirjoituksesi ja sinulle vastatut viestit!
- Onkohan minulle tullut näkö...
Koska näen muitakin!
- ma_ria
Kopioin tämän kirjoituksen omaksi avaukseksi sen takia, että minusta siinä käsiteltiin niin hienosti lähimmäisenrakkautta ja sitäkin, kuinka se ilmenee täällä netissä käytävien keskustelujen hengessä ja tyylissä.
Vähän jälkikäteen mietin, tuliko siinä liikaa sellainen vaikutelma, että halusin korostaa Larsiin virheitä. Kirjoitushan oli kuitenkin hänelle osoitettu, vaikka se sopi paremmin kuin hyvin meille kaikille kirjoittelijoille muistutukseksi nettikeskustelun erityispiirteistä. Eikä vähiten minulle, joka useinkin sorrun kärjistyksiin kirkastaakseni mielestäni oleellista.
Mutta se on minusta vallan hassu (sattuma?), että juuri tämänsisältöisen avauksen jatkeeksi muodostui tällainen ketju...
Ei oikein ollut avauksella siunausta :)- kuitenkin sallittu
tapahtuvaksi,sillä tämä keskusteluketju on varmaan monien silmät aukaissut näkemään, miten ihminen voi olla "sokea" itseensä nähden. Tuskin se avaus oli turha!
- pikkarainen
kuinka uskostamme voi saada kummallisen kuvan. Ilkeitä sanoja,jopa vihaa toista nimimerkkiä kohtaan. Ja nimimerkin takana on ihminen, lihaa ja verta ja sopiminen ihmisen kanssa netissä on mahdotonta kun emme ole henkilökohtaisessa kontaktissa.
Ei nämä keskustelut pääsääntöisesti ruoki sieluamme ja oikeasti ihmettelen nk. kärjistyksiäsi. En ole eläissäni kuullut edes puolta sanaa esim konsertteihin, korvakoruihin tai elokuviin viitaavista haluista paikkakunnilla joissa olen asunut!
Ja olen elänyt kohta puolivuosisataa. - ma_ria
pikkarainen kirjoitti:
kuinka uskostamme voi saada kummallisen kuvan. Ilkeitä sanoja,jopa vihaa toista nimimerkkiä kohtaan. Ja nimimerkin takana on ihminen, lihaa ja verta ja sopiminen ihmisen kanssa netissä on mahdotonta kun emme ole henkilökohtaisessa kontaktissa.
Ei nämä keskustelut pääsääntöisesti ruoki sieluamme ja oikeasti ihmettelen nk. kärjistyksiäsi. En ole eläissäni kuullut edes puolta sanaa esim konsertteihin, korvakoruihin tai elokuviin viitaavista haluista paikkakunnilla joissa olen asunut!
Ja olen elänyt kohta puolivuosisataa."En ole eläissäni kuullut edes puolta sanaa esim konsertteihin, korvakoruihin tai elokuviin viitaavista haluista paikkakunnilla joissa olen asunut!
Ja olen elänyt kohta puolivuosisataa."
Hyvä jos tällaiset asiat eivät teillä tuota ongelmia, siitä voi olla kiitollinen!
Mutta on monia ihmisiä, jotka joutuvat erilaisista syistä tekemisiin tällaisten kysymysten kanssa. Heille ne voivat tuottaa hyvinkin suurta ja tarpeetonta ahdistusta.
Itse en elä tällaisten asioiden puristuksessa, mutta olen pitänyt niitä esillä opillisen ongelmallisuutensa takia. Tämä asia on minusta niin tärkeä, että tekisin mielestäni väärin, jos olisin hiljaa. Uskon, että minunkin tavallani ajattelevien ääntä tarvitaan kokonaisuudessa.
Eikä käsitykseni ole edes lukkoon lyöty. Olen kaiken aikaa korvat auki toisten kirjoittajien, ehkä paljonkin omastani poikkeaville näkemyksille.
Tyylipisteitä en kuitenkaan itselleni pääse antamaan kaikista kirjoituksistani. Joudun usein kirjoittamaan kiireessä enkä ehdi hioa tekstejäni.
Tarkoitus ei ole provosoida eikä aiheuttaa pahaa mieltä, ainoastaan tuoda keskusteluun näkökulmaa, joka on minusta hyvin tärkeä. - pikkarainen
ma_ria kirjoitti:
"En ole eläissäni kuullut edes puolta sanaa esim konsertteihin, korvakoruihin tai elokuviin viitaavista haluista paikkakunnilla joissa olen asunut!
Ja olen elänyt kohta puolivuosisataa."
Hyvä jos tällaiset asiat eivät teillä tuota ongelmia, siitä voi olla kiitollinen!
Mutta on monia ihmisiä, jotka joutuvat erilaisista syistä tekemisiin tällaisten kysymysten kanssa. Heille ne voivat tuottaa hyvinkin suurta ja tarpeetonta ahdistusta.
Itse en elä tällaisten asioiden puristuksessa, mutta olen pitänyt niitä esillä opillisen ongelmallisuutensa takia. Tämä asia on minusta niin tärkeä, että tekisin mielestäni väärin, jos olisin hiljaa. Uskon, että minunkin tavallani ajattelevien ääntä tarvitaan kokonaisuudessa.
Eikä käsitykseni ole edes lukkoon lyöty. Olen kaiken aikaa korvat auki toisten kirjoittajien, ehkä paljonkin omastani poikkeaville näkemyksille.
Tyylipisteitä en kuitenkaan itselleni pääse antamaan kaikista kirjoituksistani. Joudun usein kirjoittamaan kiireessä enkä ehdi hioa tekstejäni.
Tarkoitus ei ole provosoida eikä aiheuttaa pahaa mieltä, ainoastaan tuoda keskusteluun näkökulmaa, joka on minusta hyvin tärkeä."Mutta on monia ihmisiä, jotka joutuvat erilaisista syistä tekemisiin tällaisten kysymysten kanssa. Heille ne voivat tuottaa hyvinkin suurta ja tarpeetonta ahdistusta."
ovat sellaisia, joita jotkut joutuvat näissä asioissa "kipuilemaan". Minulla ei kyllä ole minkäänlaista kuvaa niistä? - ma_ria
pikkarainen kirjoitti:
"Mutta on monia ihmisiä, jotka joutuvat erilaisista syistä tekemisiin tällaisten kysymysten kanssa. Heille ne voivat tuottaa hyvinkin suurta ja tarpeetonta ahdistusta."
ovat sellaisia, joita jotkut joutuvat näissä asioissa "kipuilemaan". Minulla ei kyllä ole minkäänlaista kuvaa niistä?jos ajatellaan noita mainitsemiasi esimerkkejä, niin klassisen musiikin ammattilaiset tulevat äkkiä mieleen.
Ja opettajat, joiden työhön ja lakisääteisiin opetussuunnitelmiin kuuluu esim. elokuvakasvatus (mm. luokanopettajat, äidinkielenopettajat, kuvataideopettajat).
On niitä muitakin. Mutta se on vain yksi puoli asiaa.
Merkittävämpi puoli on se, että Raamattu lukemattomissa eri kohdissa varoittaa laatimasta minkäänlaisia elämäntapasäädöksiä. Sellaisia sanotaan Raamatussa väärien profeettojen opeiksi, väärien profeettojen tunnusmerkeiksi. Esim. Paavalin kirjeet ovat täynnä varoituksia ihmisopeista.
(tämä viesti voi tulla nyt kahdesti, kun ei meinaa lähetys onnistua) - pakkula
ma_ria kirjoitti:
jos ajatellaan noita mainitsemiasi esimerkkejä, niin klassisen musiikin ammattilaiset tulevat äkkiä mieleen.
Ja opettajat, joiden työhön ja lakisääteisiin opetussuunnitelmiin kuuluu esim. elokuvakasvatus (mm. luokanopettajat, äidinkielenopettajat, kuvataideopettajat).
On niitä muitakin. Mutta se on vain yksi puoli asiaa.
Merkittävämpi puoli on se, että Raamattu lukemattomissa eri kohdissa varoittaa laatimasta minkäänlaisia elämäntapasäädöksiä. Sellaisia sanotaan Raamatussa väärien profeettojen opeiksi, väärien profeettojen tunnusmerkeiksi. Esim. Paavalin kirjeet ovat täynnä varoituksia ihmisopeista.
(tämä viesti voi tulla nyt kahdesti, kun ei meinaa lähetys onnistua)Toki näistäkin keskustellaan, mainitut ammattiryhmiin kuuluvat uskovaiset keskenään pohtivat ja etsivät rajaa. Lopullinen ratkaisu ja menetelytapa jää kunkin itse ratkaistavaksi, omantuntonsa mukaan. Jonkinlaista yhteistä linjaa kyllä on syytä etsiä, sitä etsitäänkin, ettei oltaisi pahentamassa heikkoja veljiä ja sisaria.
Syntiluetteloita ei kuitenkaan ole tehty. - ma_ria
pakkula kirjoitti:
Toki näistäkin keskustellaan, mainitut ammattiryhmiin kuuluvat uskovaiset keskenään pohtivat ja etsivät rajaa. Lopullinen ratkaisu ja menetelytapa jää kunkin itse ratkaistavaksi, omantuntonsa mukaan. Jonkinlaista yhteistä linjaa kyllä on syytä etsiä, sitä etsitäänkin, ettei oltaisi pahentamassa heikkoja veljiä ja sisaria.
Syntiluetteloita ei kuitenkaan ole tehty.Ihanteellista olisi, jos asiat menisivät kuvaamallasi tavalla.
Tunnen kuitenkin läheltä ja pitkältä ajalta ammattimuusikoita ja tiedän, että he elävät kovissa paineissa. Onneksi tilanne näyttää viime vuosina vähän helpottaneen, mutta erittäin tiukkoja kantoja vieläkin esiintyy sekä ammattiryhmän sisällä että ulkona.
Tällaiset asiat saavat helposti kovin inhimillisiä piirteitä. Turhaan niistä ei Raamatussa niin paljon varoitella! Esim. kun muusikot keskustelevat yhdessä rajoista, jokainen haluaisi asettaan sen sille kohdalle, mihin omat lahjat riittävät. Sitten syntyy kilpailua oikeassa olemisesta, turhia valvomisia, takanapäin puhumisia, pahimman jälkeen tulkitsemisia, kateutta jne.
Tämä synnyttää jännitteitä ammattilaisten välille ja suurta ahdistusta monille.
Pitäisi ymmärtää, ettei tilannetta voi näin hallita. Syntiä ei voi karttaa tuollaisilla keinoilla.
Pitäisi myös nähdä ihminen arkisten asioittensa keskellä, tukea ja kannustaa, jos katsotaan, että hän on vaikealla paikalla. Se olisi osoitus oikeasta lähimmäisenrakkaudesta. Eikä se, että ahdistetaan äärimmäiseen nurkkaan. Silloin ollaan rakennettu orjuuden ies lähimmäisen kannettavaksi.
Uskovaisten ammattimuusikoiden tilanne 70-luvun jälkeen on minusta ollut traaginen. Ennen sitä aikaa koko ongelmaa ei kait edes katsottu olevan olemassa (?).
Heistä moni kokee tilanteen siten, että ammatti sinänsä ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia tai paineita. Sen sijaan se, että jokaisella siionissa on näkemys heidän ammattinsa harjoittamisesta ja sen näkemyksen taustalla ovat usein pelkät tietämättömyydestä nousevat mielikuvat ja ennakkoluulot ja että näiden näkemysten pohjalta heidän ammatinharjoittamistaan on käytännössä kovasti rajoitettu, tekee heidän elämästään sietämättömän vaikeata. Töitäkin kun on tehtävä ja perhe elätettävä.
Tämän seuraukset ovat olleet meidän kaikkien nähtävillä. Liian monet ammattimuusikot ovat paineiden käytyä ylivoimaiseksi väsyneet ja luopuneet uskosta.
Tämä asia on muodostunut ulospäinkin tunnusomaiseksi liikkeellemme. - Kaikella rakkaudella
kuitenkin sallittu kirjoitti:
tapahtuvaksi,sillä tämä keskusteluketju on varmaan monien silmät aukaissut näkemään, miten ihminen voi olla "sokea" itseensä nähden. Tuskin se avaus oli turha!
Kyllä se tuntuu käsittämättömältä että Kicki edelleen on sitä mieltä, että kymmenet muut kirjoittajat kaikki ovat väärässä ja viassa, hän on ainoa joka oikein toimii. Siihen että ihmiset kirjoittavat niinkuin kirjoittavat ei tarvita kenenkään ylipuhumista, mistä hän muutamia nimimerkkejä syyttää, vaan jokainen tekee itse omat johtopäätöksensä lukemalla kirjoitetut viestit. Luin tämän koko pitkän ketjun nyt yhteenkyytiin ja kyllä päälimmäiseksi jäi se miten Kicki välittömästi saadessaan kielteistä palautetta, alkaa arvuuttelun kyseisen henkilön uskonelämän tilasta tai muuten mitätöi toisen kirjoittajan ajatukset täysin.
Se että JIA toivoi että hakisit apua pahaan oloosi, oli aivan asiallinen kommentti. Kyllähän jotain viestien määrä ja sisältö kertoo. Jotain viestii myös kellonaika jolloin monetkin niistä on kirjoitettu. En tarkoita välttämättä tätä ketjua mutta muista monia muita. Joten Kicki, ole hyvä ja ajattele joskus myös itsellesi asiat joista kirjoitat. Silloin kun pyydät toisia ajattelemaan asiat ensin itselle sitten vasta toisille.
Miksi kirjoitat asioita tänne yleiselle palstalle, koska kun joku niihin liittyen kirjoittaa, käsket häntä välittömästi huolehtia omista asioistaan. Tämä on keskustelupalsta, jos et sitä ole vielä ymmärtänyt. Jokaisella on oikeus osallistua kaikkiin keskusteluihin joita tänne on kirjoitettu. Sinulle on varmaan Kamaelin sähköpostiosoite, voisit hoitaa teidän väliset asiat sinne. Silloin ei muiden tarvitsisi lukea niitä eikä tietää niistä mitään. En ota kantaa teidän välisiinne asioihin, mutta jos niitä tänne yleiselle kirjoittelet, saat varautua siihen että muutkin ottavat kantaa siihen miten "keskustelukumppaniisi" suhtaudut. - Clarissa
ma_ria kirjoitti:
Ihanteellista olisi, jos asiat menisivät kuvaamallasi tavalla.
Tunnen kuitenkin läheltä ja pitkältä ajalta ammattimuusikoita ja tiedän, että he elävät kovissa paineissa. Onneksi tilanne näyttää viime vuosina vähän helpottaneen, mutta erittäin tiukkoja kantoja vieläkin esiintyy sekä ammattiryhmän sisällä että ulkona.
Tällaiset asiat saavat helposti kovin inhimillisiä piirteitä. Turhaan niistä ei Raamatussa niin paljon varoitella! Esim. kun muusikot keskustelevat yhdessä rajoista, jokainen haluaisi asettaan sen sille kohdalle, mihin omat lahjat riittävät. Sitten syntyy kilpailua oikeassa olemisesta, turhia valvomisia, takanapäin puhumisia, pahimman jälkeen tulkitsemisia, kateutta jne.
Tämä synnyttää jännitteitä ammattilaisten välille ja suurta ahdistusta monille.
Pitäisi ymmärtää, ettei tilannetta voi näin hallita. Syntiä ei voi karttaa tuollaisilla keinoilla.
Pitäisi myös nähdä ihminen arkisten asioittensa keskellä, tukea ja kannustaa, jos katsotaan, että hän on vaikealla paikalla. Se olisi osoitus oikeasta lähimmäisenrakkaudesta. Eikä se, että ahdistetaan äärimmäiseen nurkkaan. Silloin ollaan rakennettu orjuuden ies lähimmäisen kannettavaksi.
Uskovaisten ammattimuusikoiden tilanne 70-luvun jälkeen on minusta ollut traaginen. Ennen sitä aikaa koko ongelmaa ei kait edes katsottu olevan olemassa (?).
Heistä moni kokee tilanteen siten, että ammatti sinänsä ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia tai paineita. Sen sijaan se, että jokaisella siionissa on näkemys heidän ammattinsa harjoittamisesta ja sen näkemyksen taustalla ovat usein pelkät tietämättömyydestä nousevat mielikuvat ja ennakkoluulot ja että näiden näkemysten pohjalta heidän ammatinharjoittamistaan on käytännössä kovasti rajoitettu, tekee heidän elämästään sietämättömän vaikeata. Töitäkin kun on tehtävä ja perhe elätettävä.
Tämän seuraukset ovat olleet meidän kaikkien nähtävillä. Liian monet ammattimuusikot ovat paineiden käytyä ylivoimaiseksi väsyneet ja luopuneet uskosta.
Tämä asia on muodostunut ulospäinkin tunnusomaiseksi liikkeellemme.Sinulla Maria on oikeasti usein ajatuksia jotka vastaavat niin henkeen tämänkin koneen ääressä. Tämä musiikkiasia on yksi josta olen joskus yrittänyt virittää keskustelua.En ole ammattimuusikko enkä juuri harrastajakaan mutta lähipiirissä seurannut muutaman ystävän kamppailua näiden mainitsemiesi asioiden parissa.
On sääli että uskovaisia muusikoita kahlitaan ja nämä eivät voi käyttää lahjojaan juuri lainkaan. Olen muutamien tuttujen puhujien kanssa asiasta yrittänyt keskustella ja kysynyt mistä on kysymys silloin kun uskovainen taiteilija voi pitää taidenäyttelyn, uskovainen runoilija voi esittää yleisötilaisuudessa omia runojaan, mutta uskovainen laulunlahjan omistava muusikko ei voi pitää konserttia. Miten vain viimeksimainitussa tapauksessa kunnnia tulisi vain esiintyjälle. Ei kenelläkään ole ollut siihen vastausta.
Mitähän sanoisi arkkitehti, jos hänelle annettaisiin raamit minkälaisia taloja hänen tulee suunnitella. Sanottaisiin että et voi tehdä niin hyviä ja hienoja kuin osaisit vaan jotakin tietynlaisia. Eipä taitaisi onnistua. Mielestäni muusikoiden kohdalla on kyse tästä. Kuitenkin heillä on samat Luojan antamat lahjat, mutta he eivät voi niitä käyttää.
En tietenkään ole ajamassa uskovaisia muusikoita oopperaan tekoon, mutta jotenkin suhtautuminen heidän työhönsä hiertää.
Kiireessä toin ajatukseni julki ehkä puutteellisesti. - ma_ria
Clarissa kirjoitti:
Sinulla Maria on oikeasti usein ajatuksia jotka vastaavat niin henkeen tämänkin koneen ääressä. Tämä musiikkiasia on yksi josta olen joskus yrittänyt virittää keskustelua.En ole ammattimuusikko enkä juuri harrastajakaan mutta lähipiirissä seurannut muutaman ystävän kamppailua näiden mainitsemiesi asioiden parissa.
On sääli että uskovaisia muusikoita kahlitaan ja nämä eivät voi käyttää lahjojaan juuri lainkaan. Olen muutamien tuttujen puhujien kanssa asiasta yrittänyt keskustella ja kysynyt mistä on kysymys silloin kun uskovainen taiteilija voi pitää taidenäyttelyn, uskovainen runoilija voi esittää yleisötilaisuudessa omia runojaan, mutta uskovainen laulunlahjan omistava muusikko ei voi pitää konserttia. Miten vain viimeksimainitussa tapauksessa kunnnia tulisi vain esiintyjälle. Ei kenelläkään ole ollut siihen vastausta.
Mitähän sanoisi arkkitehti, jos hänelle annettaisiin raamit minkälaisia taloja hänen tulee suunnitella. Sanottaisiin että et voi tehdä niin hyviä ja hienoja kuin osaisit vaan jotakin tietynlaisia. Eipä taitaisi onnistua. Mielestäni muusikoiden kohdalla on kyse tästä. Kuitenkin heillä on samat Luojan antamat lahjat, mutta he eivät voi niitä käyttää.
En tietenkään ole ajamassa uskovaisia muusikoita oopperaan tekoon, mutta jotenkin suhtautuminen heidän työhönsä hiertää.
Kiireessä toin ajatukseni julki ehkä puutteellisesti.Kiva kun olet ymmärtänyt, mitä ajan takaa kirjoituksissani!
Rinnastuksesi arkkitehdin työhön on osuva.
Saman voisi sanoa melkein mistä tahansa ammatista. - Tee työsi keskinkertaisesti, varo kehittymästä ja saamasta aikaan hyvää jälkeä! Eikö olisi hassua. Kuitenkin tämä on ollut pääasiallinen ohje muusikoille jo vuosikymmenten ajan!!
Esim. suhtautuminen kilpailuihin on kummallinen. Nehän ovat kaikille taiteelliseen osaamiseen perustuville ammateille ominaisia työnäytteitä, joiden avulla on mahdollista ylipäätään päästä tekemään töitä. Osallistuesaan kilpailun muusikon katsotaan (tai on ainakin katsottu) teollaan kieltäneen uskonsa kun samanaikaisesti Päivämies julkaisee arkkitehdeille suunnittelukilpailuja ja kirjoittajille kirjoituskilpailuja. Arkkitehdit ja kirjoittajat voivat myös vapaasti osallistua mihin tahansa ammattialueensa kilpailuun, sen katsotaan olevan heidän työhönsä kuuluvaa.
Musiikkia ei ole olemassakaan, ellei sitä esitetä. Meille on kuitenkin opetettu, että lähes kaikki musiikin esittäminen on syntiä! ( Luther-vainaa, suuri musiikin ystävä ja ylistäjä, kääntyisi haudassaan)
Ainoa poikkeus on kanttorin ammattiin liittyvä musiikin esittäminen.
Mutta sekin sillä edellytyksellä, ettei ole liian hyvä. Muusikkomme ovat lähes poikkeuksetta kanttoreita, joista monilla on solistitasoiset lahjat jollain osa-alueella, usein laulussa. Siinä sitten taiteillaan, mikä on tarpeeksi keskinkertaista ja näin ollen sopivaa! Älähdys tulee äkkiä, jos intoutuu liian näyttäviin projekteihin virkansakin puolesta. Toisaalta taas työnantaja ja seurakuntalaiset, joiden palveluksessa kanttori on, odottavat tältä täysipainoista työpanosta.
Ja samanaikaisesti seuroissa vielä opetetaan, että konsertin kuunteleminen kirkossa (kanttorin järjestämän ja ehkä esittämänkin) on syntiä. Kirkoissame on runsaasti meikäläisiä kanttoreita, ajatelkaa miltä tuokin heidän arkiseen ammatinharjoittamiseensa liitettynä tuntuu!
Minä en millään pysty ymmärtämään, että klassisen musiikin konsertoinnissa, millään instrumentilla tai liediä laulaen, olisi mitään muita kuin hyviä puolia. Harvinaisenkin hyviä kun ajatellaan, mitä ajanvietettä ihmisille meidän aikanamme on suurimmaksi osaksi tarjolla!
Jos ajatellaan, että pitämällä pitkälle koulutetut ja lahjakkaat muusikot taipumuksineen "kaapissa" estetään kunnianriettaan pääseminen heidän elämäänsä, niin kyllä erehdytään. Kunnianrietas väijyy kaikkialla, meidän jokaisen tavallisimmankin taavin elämässä. Kysymys on sydämentilasta ja siinä meidän kannattaisi itse kunkin valvoa omalla kohdallamme.
Emme me saa kaksin käsin kurkusta puristaen ketään pysymään kaidalla tiellä ja uskomassa. Kyllä siinä on eri asioista kysymys.
Oopperan ongelmana näkisin sisällöllisen arveluttavuuden. Useinhan oopperan juoni muodostuu onnettomasta naisihmisestä (sopraano) jonka komea ja romanttinen mies (tenori) viettelee aviorikokseen. Tai päinvastoin (sopraano viettelee tenorin). Melkein poikkeuksetta kysymys on tällaisen teeman ympärille rakennetusta dramaattisesta mustasukkaisuustarinasta. Ei se ehkä ole uskovaisen perheenisän tai -äidin hommaa :)
Sen sijaan esim. Aulis Sallisen Viimeiset kiusaukset on sellainen ooppera, että miksei sitä voisi uskovainenkin laulaa? - pakkula
ma_ria kirjoitti:
Ihanteellista olisi, jos asiat menisivät kuvaamallasi tavalla.
Tunnen kuitenkin läheltä ja pitkältä ajalta ammattimuusikoita ja tiedän, että he elävät kovissa paineissa. Onneksi tilanne näyttää viime vuosina vähän helpottaneen, mutta erittäin tiukkoja kantoja vieläkin esiintyy sekä ammattiryhmän sisällä että ulkona.
Tällaiset asiat saavat helposti kovin inhimillisiä piirteitä. Turhaan niistä ei Raamatussa niin paljon varoitella! Esim. kun muusikot keskustelevat yhdessä rajoista, jokainen haluaisi asettaan sen sille kohdalle, mihin omat lahjat riittävät. Sitten syntyy kilpailua oikeassa olemisesta, turhia valvomisia, takanapäin puhumisia, pahimman jälkeen tulkitsemisia, kateutta jne.
Tämä synnyttää jännitteitä ammattilaisten välille ja suurta ahdistusta monille.
Pitäisi ymmärtää, ettei tilannetta voi näin hallita. Syntiä ei voi karttaa tuollaisilla keinoilla.
Pitäisi myös nähdä ihminen arkisten asioittensa keskellä, tukea ja kannustaa, jos katsotaan, että hän on vaikealla paikalla. Se olisi osoitus oikeasta lähimmäisenrakkaudesta. Eikä se, että ahdistetaan äärimmäiseen nurkkaan. Silloin ollaan rakennettu orjuuden ies lähimmäisen kannettavaksi.
Uskovaisten ammattimuusikoiden tilanne 70-luvun jälkeen on minusta ollut traaginen. Ennen sitä aikaa koko ongelmaa ei kait edes katsottu olevan olemassa (?).
Heistä moni kokee tilanteen siten, että ammatti sinänsä ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia tai paineita. Sen sijaan se, että jokaisella siionissa on näkemys heidän ammattinsa harjoittamisesta ja sen näkemyksen taustalla ovat usein pelkät tietämättömyydestä nousevat mielikuvat ja ennakkoluulot ja että näiden näkemysten pohjalta heidän ammatinharjoittamistaan on käytännössä kovasti rajoitettu, tekee heidän elämästään sietämättömän vaikeata. Töitäkin kun on tehtävä ja perhe elätettävä.
Tämän seuraukset ovat olleet meidän kaikkien nähtävillä. Liian monet ammattimuusikot ovat paineiden käytyä ylivoimaiseksi väsyneet ja luopuneet uskosta.
Tämä asia on muodostunut ulospäinkin tunnusomaiseksi liikkeellemme.En tunne klvin monta muusikkoa, muutaman kuitenkin. Erään jopa ystävänäni. Muutaman kerran vain vähän olemme keskustelleet tästä, Hymyillen totesi, ettei hänellä ole ollut ongelmia.
Joitkin opettajia tunnen, yhden äidinkielen opettajan oppiakin saanut joskus. Hän kertoi rajoista, jotka haluaa pitää, ei kertonut niitä ongelmina. Joten aivan uutta kuultavaa minulle siis tässä??? - Clarissa
pakkula kirjoitti:
En tunne klvin monta muusikkoa, muutaman kuitenkin. Erään jopa ystävänäni. Muutaman kerran vain vähän olemme keskustelleet tästä, Hymyillen totesi, ettei hänellä ole ollut ongelmia.
Joitkin opettajia tunnen, yhden äidinkielen opettajan oppiakin saanut joskus. Hän kertoi rajoista, jotka haluaa pitää, ei kertonut niitä ongelmina. Joten aivan uutta kuultavaa minulle siis tässä???Varmasti on paljon muusikoita jotka eivät koe kahlendintaa itseään rajoittavana. Suurin osa on ns.normaaleilla lahjoilla varustettuja joten mahdollisuuksiakaan ei enempään olisi. Ja silloin kun asia ei kosketa itseä, on helppo olla jyrkkä ja tehdä tiukkoja rajoja. Ja kuten Maria kertoi, rajat vedettäisiin helposti siihen mihin omat lahjat riittävät. Ja varsinkin mikäli itse ei ole ollenkaan musiikki-ihminen, on helppo sanoa että tuo ja tuo ei ole sopivaa.
Mielestäni tuo musiikkiasia on vain jäänne tuolta 70-luvulta jolloin monissa asioissa mentiin aivan äärilaitaan. Ja joskus kieltämättä minustakin tuntuu, että ihmiset eivät tajua missä maailmassa elämme jos he jaksavat miettiä sitä käykö joku kuuntelemassa kirkossa hengellisiä lauluja,kun toisaalla huumeet ja päihteet tekevät nuorison keskuudessa vakavia ongelmia uskovaisissakin kodeissa. - ma_ria
pakkula kirjoitti:
En tunne klvin monta muusikkoa, muutaman kuitenkin. Erään jopa ystävänäni. Muutaman kerran vain vähän olemme keskustelleet tästä, Hymyillen totesi, ettei hänellä ole ollut ongelmia.
Joitkin opettajia tunnen, yhden äidinkielen opettajan oppiakin saanut joskus. Hän kertoi rajoista, jotka haluaa pitää, ei kertonut niitä ongelmina. Joten aivan uutta kuultavaa minulle siis tässä???Varmasti monen kohdalla noin onkin. Muusikoiden ongelmat tulevat vastaan silloin, jos toimenkuva jostain syystä poikkeaa perinteisimmästä kanttorin toimenkuvasta.
Tähän riittää usein jo se, että toimii suuressa kaupungissa, suuren seurakunnan a-kanttorina. Silloin odotetaan perustellusti jo näyttöjä keskitasoa korkeammasta osaamisesta. Silloin kanttori helposti joutuu oman vl-seurakunnan ja työpaikan seurakunnan väliseen puristukseen.
Keskuudessamme on myös solistisia instrumentalisteja ja laulajia, heidän tilanteensa on kaikkein tukalin. He eivät "saa" esittää musiikkia missään, vaan heille (ilman kanttorin mandaattia) sopiviksi töiksi on määritelty vain opetustehtävät.
Ajattele mikä ikävä taiteellisella ihmisellä omimman asiansa pariin! Eikä Jumala kenenkään lahjoja ole vanhigossa tai turhaan luonut.
Näissä muusikoita koskevissa asioissa pitäisi ensi sijaisesti ja avoimin mielin kuunnella heitä, jotka oikeasti elävät vaikeimmiksi katsottujen ammatillisten haasteiden keskiössä. Heidän näkemyksensä valottaisi asiaa ja sen arkipäivän tasolla mukanaan tuomia ongelmia todella hyvin.
Kuka tahansa kanttori ei ole asiantuntija kaikissa muusikon ammattia koskevissa kysymyksissä, vaikka näin huomaa usein ajateltavankin.
Minulla on sellainen olo, että kun näen esim. seuroissa tällaisen musiikin ammattilaisen jonka tiedän eläneen vuosikausia tukalassa tilanteessa niin haluttaisi käydä halaamassa.
Itse olen töissä koulussa, lukion aineenopettajana. Siellä asia tulee välillä vastaan. Itselleni se ei kuitenkaan ole ongelma, minulla on asian suhteen selkeä linja. Joskus kuitenkin olen päässyt selvittelemään asiaa joidenkin uskovaisten oppilaiden vanhempien kanssa. Aina tähän asti ollaan päästy rakentavaan lopputulokseen :)
Kiva Pakkula kun kuuntelet noin rauhallisesti ja kommentoit asiallisesti vaikka olet itse eri mieltä! Se on minusta tosi arvostettavaa. - pikkarainen
ma_ria kirjoitti:
Kiva kun olet ymmärtänyt, mitä ajan takaa kirjoituksissani!
Rinnastuksesi arkkitehdin työhön on osuva.
Saman voisi sanoa melkein mistä tahansa ammatista. - Tee työsi keskinkertaisesti, varo kehittymästä ja saamasta aikaan hyvää jälkeä! Eikö olisi hassua. Kuitenkin tämä on ollut pääasiallinen ohje muusikoille jo vuosikymmenten ajan!!
Esim. suhtautuminen kilpailuihin on kummallinen. Nehän ovat kaikille taiteelliseen osaamiseen perustuville ammateille ominaisia työnäytteitä, joiden avulla on mahdollista ylipäätään päästä tekemään töitä. Osallistuesaan kilpailun muusikon katsotaan (tai on ainakin katsottu) teollaan kieltäneen uskonsa kun samanaikaisesti Päivämies julkaisee arkkitehdeille suunnittelukilpailuja ja kirjoittajille kirjoituskilpailuja. Arkkitehdit ja kirjoittajat voivat myös vapaasti osallistua mihin tahansa ammattialueensa kilpailuun, sen katsotaan olevan heidän työhönsä kuuluvaa.
Musiikkia ei ole olemassakaan, ellei sitä esitetä. Meille on kuitenkin opetettu, että lähes kaikki musiikin esittäminen on syntiä! ( Luther-vainaa, suuri musiikin ystävä ja ylistäjä, kääntyisi haudassaan)
Ainoa poikkeus on kanttorin ammattiin liittyvä musiikin esittäminen.
Mutta sekin sillä edellytyksellä, ettei ole liian hyvä. Muusikkomme ovat lähes poikkeuksetta kanttoreita, joista monilla on solistitasoiset lahjat jollain osa-alueella, usein laulussa. Siinä sitten taiteillaan, mikä on tarpeeksi keskinkertaista ja näin ollen sopivaa! Älähdys tulee äkkiä, jos intoutuu liian näyttäviin projekteihin virkansakin puolesta. Toisaalta taas työnantaja ja seurakuntalaiset, joiden palveluksessa kanttori on, odottavat tältä täysipainoista työpanosta.
Ja samanaikaisesti seuroissa vielä opetetaan, että konsertin kuunteleminen kirkossa (kanttorin järjestämän ja ehkä esittämänkin) on syntiä. Kirkoissame on runsaasti meikäläisiä kanttoreita, ajatelkaa miltä tuokin heidän arkiseen ammatinharjoittamiseensa liitettynä tuntuu!
Minä en millään pysty ymmärtämään, että klassisen musiikin konsertoinnissa, millään instrumentilla tai liediä laulaen, olisi mitään muita kuin hyviä puolia. Harvinaisenkin hyviä kun ajatellaan, mitä ajanvietettä ihmisille meidän aikanamme on suurimmaksi osaksi tarjolla!
Jos ajatellaan, että pitämällä pitkälle koulutetut ja lahjakkaat muusikot taipumuksineen "kaapissa" estetään kunnianriettaan pääseminen heidän elämäänsä, niin kyllä erehdytään. Kunnianrietas väijyy kaikkialla, meidän jokaisen tavallisimmankin taavin elämässä. Kysymys on sydämentilasta ja siinä meidän kannattaisi itse kunkin valvoa omalla kohdallamme.
Emme me saa kaksin käsin kurkusta puristaen ketään pysymään kaidalla tiellä ja uskomassa. Kyllä siinä on eri asioista kysymys.
Oopperan ongelmana näkisin sisällöllisen arveluttavuuden. Useinhan oopperan juoni muodostuu onnettomasta naisihmisestä (sopraano) jonka komea ja romanttinen mies (tenori) viettelee aviorikokseen. Tai päinvastoin (sopraano viettelee tenorin). Melkein poikkeuksetta kysymys on tällaisen teeman ympärille rakennetusta dramaattisesta mustasukkaisuustarinasta. Ei se ehkä ole uskovaisen perheenisän tai -äidin hommaa :)
Sen sijaan esim. Aulis Sallisen Viimeiset kiusaukset on sellainen ooppera, että miksei sitä voisi uskovainenkin laulaa?sille jolle kunnia kuuluu! Kyllä me kaikki, jotka työtämme teemme tämän maailman keskellä ja tämän yhteiskunnan parhaaksi, joudumme kieltäymyksiin eri tilanteissa. Ongelmaksi se saadaan jos halutaan.
Minä kyllä uskon niin lapsenkaltaisesti, että Jumalan antamilla lahjoilla työtämme teemme.
Mutta ei esim arkkitehti tee työtänsä yleisölle, joka odottaa esityksen loppumista saadakseen hurrata hienolle työlle. Hän tekee työtänsä elääkseen ja jos maine kasvaa niin saa lisää työtä.
Mihin vedetään raja esim konserttien pitopaikoiksi, onko se kaikille järjestetty vaan vl-uskoisille. Kun maine kasvaa, tulee kutsuja muihinkin tilaisuuksiin, siinäkin pitäisi kieltäytyä.
Tässäpä onkin asian ydin, ollaanko silloin Jumalan kunnian perässä vai ihmisen kunnian? - ma_ria
Clarissa kirjoitti:
Varmasti on paljon muusikoita jotka eivät koe kahlendintaa itseään rajoittavana. Suurin osa on ns.normaaleilla lahjoilla varustettuja joten mahdollisuuksiakaan ei enempään olisi. Ja silloin kun asia ei kosketa itseä, on helppo olla jyrkkä ja tehdä tiukkoja rajoja. Ja kuten Maria kertoi, rajat vedettäisiin helposti siihen mihin omat lahjat riittävät. Ja varsinkin mikäli itse ei ole ollenkaan musiikki-ihminen, on helppo sanoa että tuo ja tuo ei ole sopivaa.
Mielestäni tuo musiikkiasia on vain jäänne tuolta 70-luvulta jolloin monissa asioissa mentiin aivan äärilaitaan. Ja joskus kieltämättä minustakin tuntuu, että ihmiset eivät tajua missä maailmassa elämme jos he jaksavat miettiä sitä käykö joku kuuntelemassa kirkossa hengellisiä lauluja,kun toisaalla huumeet ja päihteet tekevät nuorison keskuudessa vakavia ongelmia uskovaisissakin kodeissa."Ja joskus kieltämättä minustakin tuntuu, että ihmiset eivät tajua missä maailmassa elämme jos he jaksavat miettiä sitä käykö joku kuuntelemassa kirkossa hengellisiä lauluja,kun toisaalla huumeet ja päihteet tekevät nuorison keskuudessa vakavia ongelmia uskovaisissakin kodeissa."
Asia on kertaikaikkiaan juuri näin, Clarissa. - ei ole ongelmaa
ma_ria kirjoitti:
"Ja joskus kieltämättä minustakin tuntuu, että ihmiset eivät tajua missä maailmassa elämme jos he jaksavat miettiä sitä käykö joku kuuntelemassa kirkossa hengellisiä lauluja,kun toisaalla huumeet ja päihteet tekevät nuorison keskuudessa vakavia ongelmia uskovaisissakin kodeissa."
Asia on kertaikaikkiaan juuri näin, Clarissa.käydä esim. kirkossa kuuntelemassa konserttia,jossa on vl-iä esiintymässä.
Meillä on vl-kanttori joka on nuorten kanssa harjoitellut (vl-nuorten) lauluja,joita sitten jumalanpalveluksessa laulavat.
Suuri kiitos kristillisyytemme opistoille,jotka ovat tuottaneet kauniita ja korkea tasoista musiikkia ja laulua.
Samoin on hyvä että on kanttoreita (vl:iä) jotka ovat myös tehneet äänityksiä virsistä Siionin lauluista ja monia hienoja korkeatasoisia lauluja ja kuoro sovituksiakin ( Mieskuoro Weljet).
Samoin Anni Tannin levyt ovat lapsille mitä sopivimpia lauluja kuunneltaviksi :) - Clarissa
pikkarainen kirjoitti:
sille jolle kunnia kuuluu! Kyllä me kaikki, jotka työtämme teemme tämän maailman keskellä ja tämän yhteiskunnan parhaaksi, joudumme kieltäymyksiin eri tilanteissa. Ongelmaksi se saadaan jos halutaan.
Minä kyllä uskon niin lapsenkaltaisesti, että Jumalan antamilla lahjoilla työtämme teemme.
Mutta ei esim arkkitehti tee työtänsä yleisölle, joka odottaa esityksen loppumista saadakseen hurrata hienolle työlle. Hän tekee työtänsä elääkseen ja jos maine kasvaa niin saa lisää työtä.
Mihin vedetään raja esim konserttien pitopaikoiksi, onko se kaikille järjestetty vaan vl-uskoisille. Kun maine kasvaa, tulee kutsuja muihinkin tilaisuuksiin, siinäkin pitäisi kieltäytyä.
Tässäpä onkin asian ydin, ollaanko silloin Jumalan kunnian perässä vai ihmisen kunnian?Minä en ainakaan istuisi konsertissa odottamassa sen loppumista hurratakseni laulajalle. Me kumpikin - laulaja ja minä tarvitsisimme siinä tilanteessa toisiamme. Laulaja saisi toteuttaa itseään, käyttää Luojan antamia lahjoja, minä kuuntelija pakenisin hetkiseksi arkihuolista hyvän musiikin parissa. Sama toimii kuunneltaessa samaa musiikkia vaikka cd-levyltä.
Tottakai kieltäytymisiä tulee monissa ammateissa mutta kyllä tuo muusikon ammatti on yksi rajoittuneimmista. - pakkula
ma_ria kirjoitti:
Varmasti monen kohdalla noin onkin. Muusikoiden ongelmat tulevat vastaan silloin, jos toimenkuva jostain syystä poikkeaa perinteisimmästä kanttorin toimenkuvasta.
Tähän riittää usein jo se, että toimii suuressa kaupungissa, suuren seurakunnan a-kanttorina. Silloin odotetaan perustellusti jo näyttöjä keskitasoa korkeammasta osaamisesta. Silloin kanttori helposti joutuu oman vl-seurakunnan ja työpaikan seurakunnan väliseen puristukseen.
Keskuudessamme on myös solistisia instrumentalisteja ja laulajia, heidän tilanteensa on kaikkein tukalin. He eivät "saa" esittää musiikkia missään, vaan heille (ilman kanttorin mandaattia) sopiviksi töiksi on määritelty vain opetustehtävät.
Ajattele mikä ikävä taiteellisella ihmisellä omimman asiansa pariin! Eikä Jumala kenenkään lahjoja ole vanhigossa tai turhaan luonut.
Näissä muusikoita koskevissa asioissa pitäisi ensi sijaisesti ja avoimin mielin kuunnella heitä, jotka oikeasti elävät vaikeimmiksi katsottujen ammatillisten haasteiden keskiössä. Heidän näkemyksensä valottaisi asiaa ja sen arkipäivän tasolla mukanaan tuomia ongelmia todella hyvin.
Kuka tahansa kanttori ei ole asiantuntija kaikissa muusikon ammattia koskevissa kysymyksissä, vaikka näin huomaa usein ajateltavankin.
Minulla on sellainen olo, että kun näen esim. seuroissa tällaisen musiikin ammattilaisen jonka tiedän eläneen vuosikausia tukalassa tilanteessa niin haluttaisi käydä halaamassa.
Itse olen töissä koulussa, lukion aineenopettajana. Siellä asia tulee välillä vastaan. Itselleni se ei kuitenkaan ole ongelma, minulla on asian suhteen selkeä linja. Joskus kuitenkin olen päässyt selvittelemään asiaa joidenkin uskovaisten oppilaiden vanhempien kanssa. Aina tähän asti ollaan päästy rakentavaan lopputulokseen :)
Kiva Pakkula kun kuuntelet noin rauhallisesti ja kommentoit asiallisesti vaikka olet itse eri mieltä! Se on minusta tosi arvostettavaa.Kirjoitin viestin, yritin lähettää, halusin vielä hiukan lisätä, painoin keskeytä, viesti katosi. tämä on opiskelua, tämäkin.
Mainitsemani musiikin ammattilainen opiskelee lisää, tähtää korkeampaan tutkintoon, pitää siihen kuuluvia konserttejakin, joissakin olen käynytkin. Matka vain on hidaste. Huomasin tuossa välissä maininnan miekuoro Weljistä, hienoa musiikkia, olen kuunnnellut kirkossa kerran. Ei ollut ongelmaa kuunnella.
Toinen musiikkimies, nuoruuteni kaveri, työskentelee suurehkolla paikkakunnalla. En kerro enempää, ettei henkilölisyys paljastu. Toimii myös paikallisen Ryn tehtävissä muutenkin, kuin musiikin alalla. Molempien kohdalla ei laisinkaan ole taidoista, eikä osaamisesta puutetta. Kuitenkin koulutus on lisänyt taitoa, sen olen havainnut. - vl-isä
pikkarainen kirjoitti:
sille jolle kunnia kuuluu! Kyllä me kaikki, jotka työtämme teemme tämän maailman keskellä ja tämän yhteiskunnan parhaaksi, joudumme kieltäymyksiin eri tilanteissa. Ongelmaksi se saadaan jos halutaan.
Minä kyllä uskon niin lapsenkaltaisesti, että Jumalan antamilla lahjoilla työtämme teemme.
Mutta ei esim arkkitehti tee työtänsä yleisölle, joka odottaa esityksen loppumista saadakseen hurrata hienolle työlle. Hän tekee työtänsä elääkseen ja jos maine kasvaa niin saa lisää työtä.
Mihin vedetään raja esim konserttien pitopaikoiksi, onko se kaikille järjestetty vaan vl-uskoisille. Kun maine kasvaa, tulee kutsuja muihinkin tilaisuuksiin, siinäkin pitäisi kieltäytyä.
Tässäpä onkin asian ydin, ollaanko silloin Jumalan kunnian perässä vai ihmisen kunnian?"Mutta ei esim arkkitehti tee työtänsä yleisölle, joka odottaa esityksen loppumista saadakseen hurrata hienolle työlle. Hän tekee työtänsä elääkseen ja jos maine kasvaa niin saa lisää työtä."
Vai ei tee työtänsä yleisölle, mutta kuitenkin odottaa sitä että maine kasvaisi? Jos maine kasvaa niin silloinhan hänenn työlleen on hurrattu. Mainetta samoin haluavat rakennusurakoitsijat, uskovaisten pitämät kaupat.. kaikessa yritään saamaan hyvää mainetta, jotta asiakkaita riittäisi. Pieni ristiriita siis tekstissäsi, ainakin minun tulkitsemana.
...
Ja onko siinä jotain väärää jos musiikkiesityksen jälkeen yleisö tykkää kuulemastaan? Kyllähän moni saattaa "mielessään hurrata" taidenäyttelyssäkin kun pitää niin näkemästään.
"Mihin vedetään raja esim konserttien pitopaikoiksi, onko se kaikille järjestetty vaan vl-uskoisille. Kun maine kasvaa, tulee kutsuja muihinkin tilaisuuksiin, siinäkin pitäisi kieltäytyä."
Kyllä arkkitehditkin tekevät epäuskoisille suunnitelmia. En näe siis ongelmallisena sitä, jos joku muusikko esittää Bachin kantaatteja tai soittaa pianoa muuallakin kuin RY:llä tai kirkossa. Kullakin on omatuntonsa, oli sitten arkkitehti, taidemaalari, maanviljelijä tai muusikko.
"Tässäpä onkin asian ydin, ollaanko silloin Jumalan kunnian perässä vai ihmisen kunnian?"
Niin. Kysy sitä siltä arkkitehdilta joka sitä mainetta tarvii. - ma_ria
pakkula kirjoitti:
Kirjoitin viestin, yritin lähettää, halusin vielä hiukan lisätä, painoin keskeytä, viesti katosi. tämä on opiskelua, tämäkin.
Mainitsemani musiikin ammattilainen opiskelee lisää, tähtää korkeampaan tutkintoon, pitää siihen kuuluvia konserttejakin, joissakin olen käynytkin. Matka vain on hidaste. Huomasin tuossa välissä maininnan miekuoro Weljistä, hienoa musiikkia, olen kuunnnellut kirkossa kerran. Ei ollut ongelmaa kuunnella.
Toinen musiikkimies, nuoruuteni kaveri, työskentelee suurehkolla paikkakunnalla. En kerro enempää, ettei henkilölisyys paljastu. Toimii myös paikallisen Ryn tehtävissä muutenkin, kuin musiikin alalla. Molempien kohdalla ei laisinkaan ole taidoista, eikä osaamisesta puutetta. Kuitenkin koulutus on lisänyt taitoa, sen olen havainnut.Toisaalta näin onnellisesti eivät asiat ole kaikkien kohdalla ja sen takia on syytä keskustella.
Mutta asiat ovat viime vuosina kieltämättä yllättävänkin nopeasti menneet parempaan suuntaan. Se johtuu osin Clarissan kaltaisista ihmisistä jotka ajattelevat asioita ja kenties "äänestävät jaloillaan", eli menevät vapain mielin kuuntelemaan hyvää musiikkia.
Mutta se johtuu myös niistä muutamista rohkeista ja lahjakkaista muusikoista, jotka viime vuosina ovat totuttua näkyvämmin harjoittaneet muusikon ammattiaan ja näin raivanneet tietä seuraavalle sukupolvelle. He ovat kuitenkin maksaneet siitä oman hintansa. Se on sääli, sillä tunnen heistä joitakin ja herkempiä ja vaatimattomampia ihmisiä saa hakea. Nöyryydessä saisimme itse kukin ottaa heistä esimerkkiä.
He ovat aika kovat prässit läpikäyneet ja moni on aika satutettukin, mutta seuraava polvi saa todennäköisesti tehdä työtään vapaammin. Siitä kiitos Korkeimmalle. - ma_ria
ei ole ongelmaa kirjoitti:
käydä esim. kirkossa kuuntelemassa konserttia,jossa on vl-iä esiintymässä.
Meillä on vl-kanttori joka on nuorten kanssa harjoitellut (vl-nuorten) lauluja,joita sitten jumalanpalveluksessa laulavat.
Suuri kiitos kristillisyytemme opistoille,jotka ovat tuottaneet kauniita ja korkea tasoista musiikkia ja laulua.
Samoin on hyvä että on kanttoreita (vl:iä) jotka ovat myös tehneet äänityksiä virsistä Siionin lauluista ja monia hienoja korkeatasoisia lauluja ja kuoro sovituksiakin ( Mieskuoro Weljet).
Samoin Anni Tannin levyt ovat lapsille mitä sopivimpia lauluja kuunneltaviksi :)Eihän siinä musiikin kuuntelutilanteessa sinänsä ole mitään eroa onko esiintyjä vl tai joku muu. Saatetaanhan me kuunnella levyltäkin jopa oopperalaulajaa, eikä tunnu missään. Esiintyvän taiteilijan sieluntila ei koidu omille sieluillemme ansioksi, niin kuin ei sen kauppiaankaan, jolta ostamme maitoa.
Ei myöskään se auta meitä viimeisenä päivänä, millaisessa ajallisessa rakennuksessa musiikkia kuuntelimme. Kirkko ei ole sen kummempi kuin joku musiikin kuunteluun tarkoitettu salikaan, asiat eivät ylipäätään ole kiinni tuollaisista ulkoisista muotoseikoista. Niillä hämäämme vaan itseämme ja toisiamme.
Ja on vielä niinkin, että muusikon ammattitaidot eivät ole tarkoitettu pelkästään siionin lauluäänitteiden tekemiseen, niin kuin ei arkkitehdinkään tarvitse pitäytyä pelkkien rauhanyhdistysten suunnittelussa. Ammatti on ammatti ja siihen liittyy myös ajalliset puolensa ja realiteettinsa.
Kannattaa muistaa, että ammattilaisten tilanne on aivan toinen kuin harrastajien. Esim. mieskuoro Weljet koostuu musiikin harrastajista, vaikkakin kieltämättä on tehnyt hyvää kulttuurityötä siionin keskuudessa ja ehkäpä raivannut tietä vähän myönteisemmälle ajattelulle. - tosiasia
ma_ria kirjoitti:
Toisaalta näin onnellisesti eivät asiat ole kaikkien kohdalla ja sen takia on syytä keskustella.
Mutta asiat ovat viime vuosina kieltämättä yllättävänkin nopeasti menneet parempaan suuntaan. Se johtuu osin Clarissan kaltaisista ihmisistä jotka ajattelevat asioita ja kenties "äänestävät jaloillaan", eli menevät vapain mielin kuuntelemaan hyvää musiikkia.
Mutta se johtuu myös niistä muutamista rohkeista ja lahjakkaista muusikoista, jotka viime vuosina ovat totuttua näkyvämmin harjoittaneet muusikon ammattiaan ja näin raivanneet tietä seuraavalle sukupolvelle. He ovat kuitenkin maksaneet siitä oman hintansa. Se on sääli, sillä tunnen heistä joitakin ja herkempiä ja vaatimattomampia ihmisiä saa hakea. Nöyryydessä saisimme itse kukin ottaa heistä esimerkkiä.
He ovat aika kovat prässit läpikäyneet ja moni on aika satutettukin, mutta seuraava polvi saa todennäköisesti tehdä työtään vapaammin. Siitä kiitos Korkeimmalle.on kuitenkin kieltämättä se että musiikkia ei kaikessa voi verrata muuhun taiteeseen.Isäni lahjakas muusikko soitti erään kaupungi orkesterissa,hän oli käynyt sibelius akatemian klassisen muusiikin puolen ja oli todella lahjakas sekä soitossa että laulussa.
Parannuksen tehtyään isäni jätti orkesterin ja sijoittui aivan muulle alalle.Lapset joskus ihmettelimme miksi näin,Isä kertoi hyvinkin ymmärrettävästi mitä kaikkea kuuluu orkesterissa soittamiseen tilaisuudet joissa joutuu soittamaan paikasta riippumatta ei edusta sitä elämää joka uskovaiselle sopii maljoineen kaikkineen.
Tämäkin puoli on hyvä muistaa.Taidenäyttelythän on aivan erillaisia kuin joku skaala ilta johon orkester pyydetään se on osana sitä elämää joka on meille vierasta - ma_ria
tosiasia kirjoitti:
on kuitenkin kieltämättä se että musiikkia ei kaikessa voi verrata muuhun taiteeseen.Isäni lahjakas muusikko soitti erään kaupungi orkesterissa,hän oli käynyt sibelius akatemian klassisen muusiikin puolen ja oli todella lahjakas sekä soitossa että laulussa.
Parannuksen tehtyään isäni jätti orkesterin ja sijoittui aivan muulle alalle.Lapset joskus ihmettelimme miksi näin,Isä kertoi hyvinkin ymmärrettävästi mitä kaikkea kuuluu orkesterissa soittamiseen tilaisuudet joissa joutuu soittamaan paikasta riippumatta ei edusta sitä elämää joka uskovaiselle sopii maljoineen kaikkineen.
Tämäkin puoli on hyvä muistaa.Taidenäyttelythän on aivan erillaisia kuin joku skaala ilta johon orkester pyydetään se on osana sitä elämää joka on meille vierastaUskovaiset toimivat nykyisin niin monenlaisissa ammateissa, ettei muusikon työ itse asiassa eroa monista töistä mitenkään. Ja tarkoitan koko ajan klassista musiikkia, en esimerkiksi viihdeorkesterissa soittamista.
Maljatkin kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin jo kautta linjan, niitä tulee vastaan jopa minun opettajantyössni ja esim. taidenäyttelyiden avajaisissa.
Sehän on tilannekohtaista, tilanne kerrallaan, miten itse kukin nämä asiat ratkaisee. Tuskin muusikoilla sen suurempi (tai pienempi) hinku on päästä tekemään syntiä kuin meillä muillakaan.
Tiedän muuten uskovaisen, joka soittaa juuri kaupunginorkesterissa, on soittanut jo vuosia, eikä pidä työtään uskovaisen kannalta mitenkään ongelmallisena. Päinvastoin, leppoisaa on kuulemma niiden vanhojen herrojen kanssa harjoitusten väliajalla turista hirsirakentamisesta. Ja kuten muissakin ammateissa toimivilla uskovaisilla on tapana, hän poistuu paikalta ennen yhteistä illanviettoa konsertin jälkeen. Kukaan ei ole kuulemma koskaan sitä ihmetellyt, niin tekee moni muukin vaikkei edes ole vl.
Jos isäsi on kokenut muusikon työn ongelmallisena, niin varmasti on ollut hänen kannaltaan parempi siityä muihin hommiin. Silloin hänellä on myös ollut itsellään rauha asian kanssa, kun on ymmärtänyt sisäistetysti mistä on hänen kohdallaan kysymys.
Mutta hänen kokemustaan ei voi yleistää kaikkiin. Tiedän uskovaisen joka on luopunut papin ammatistaan, kun ei löytänyt tasapainoa vakaumuksensa ja työnsä kesken. Mutta ei kai se sitä tarkoita, että nyt kaikkien uskovaisten pappien pitäisi kaiken varalta siirtyä muihin hommiin? - se on
tosiasia kirjoitti:
on kuitenkin kieltämättä se että musiikkia ei kaikessa voi verrata muuhun taiteeseen.Isäni lahjakas muusikko soitti erään kaupungi orkesterissa,hän oli käynyt sibelius akatemian klassisen muusiikin puolen ja oli todella lahjakas sekä soitossa että laulussa.
Parannuksen tehtyään isäni jätti orkesterin ja sijoittui aivan muulle alalle.Lapset joskus ihmettelimme miksi näin,Isä kertoi hyvinkin ymmärrettävästi mitä kaikkea kuuluu orkesterissa soittamiseen tilaisuudet joissa joutuu soittamaan paikasta riippumatta ei edusta sitä elämää joka uskovaiselle sopii maljoineen kaikkineen.
Tämäkin puoli on hyvä muistaa.Taidenäyttelythän on aivan erillaisia kuin joku skaala ilta johon orkester pyydetään se on osana sitä elämää joka on meille vierastaem jos voitat kilpailun maalauksessa tai kirjoituksessa voit hyödyntää sitä voittoa tavallaan yksin kirjoitat tai maalaat yksin ja viet valmiin tuotteen esille.
Mutta jos voitat laulussa sinun täytyy hyödyntääksesi voittosi esiintyä mitä kummallisimmissa paikoissa eli sinun täytyy myös tuda itsesi julkisuuteen,mikä ei varmasti kaikille oikein sovi ajatellen uskomista,eikö ole näin. - ja heistä
ma_ria kirjoitti:
Eihän siinä musiikin kuuntelutilanteessa sinänsä ole mitään eroa onko esiintyjä vl tai joku muu. Saatetaanhan me kuunnella levyltäkin jopa oopperalaulajaa, eikä tunnu missään. Esiintyvän taiteilijan sieluntila ei koidu omille sieluillemme ansioksi, niin kuin ei sen kauppiaankaan, jolta ostamme maitoa.
Ei myöskään se auta meitä viimeisenä päivänä, millaisessa ajallisessa rakennuksessa musiikkia kuuntelimme. Kirkko ei ole sen kummempi kuin joku musiikin kuunteluun tarkoitettu salikaan, asiat eivät ylipäätään ole kiinni tuollaisista ulkoisista muotoseikoista. Niillä hämäämme vaan itseämme ja toisiamme.
Ja on vielä niinkin, että muusikon ammattitaidot eivät ole tarkoitettu pelkästään siionin lauluäänitteiden tekemiseen, niin kuin ei arkkitehdinkään tarvitse pitäytyä pelkkien rauhanyhdistysten suunnittelussa. Ammatti on ammatti ja siihen liittyy myös ajalliset puolensa ja realiteettinsa.
Kannattaa muistaa, että ammattilaisten tilanne on aivan toinen kuin harrastajien. Esim. mieskuoro Weljet koostuu musiikin harrastajista, vaikkakin kieltämättä on tehnyt hyvää kulttuurityötä siionin keskuudessa ja ehkäpä raivannut tietä vähän myönteisemmälle ajattelulle.moni opiskelee muusiikkia myös saadakseen ammatin, Eräitä heidän laulajiaan on ammatti muusikoita,tai solisteja, jotka toimivat kuitenkin kanttorin tehtävissä. En mainitse nimiä,mutta varmaan tiedätkin. Joululaulu cd-levyjäkin on saatavilla jossa on laulajana "laulun ammattilainen"
Laulun ja soiton lahjan olemme saaneet Jumalalta, miksi emme sitä käyttäisi?
Tunnetko Piccolo kuoron? Olen käynyt heidän konserteissaan! - tällä
se on kirjoitti:
em jos voitat kilpailun maalauksessa tai kirjoituksessa voit hyödyntää sitä voittoa tavallaan yksin kirjoitat tai maalaat yksin ja viet valmiin tuotteen esille.
Mutta jos voitat laulussa sinun täytyy hyödyntääksesi voittosi esiintyä mitä kummallisimmissa paikoissa eli sinun täytyy myös tuda itsesi julkisuuteen,mikä ei varmasti kaikille oikein sovi ajatellen uskomista,eikö ole näin.viestilläni eroavaisuuksia musiikin ja muun taiteen välillä.Eli muissa taidelajeissa et anna itseäsi niin alttiiksi ympäristöllesi kuin musiikissa.Näin ymmärrän.
- ma_ria
ja heistä kirjoitti:
moni opiskelee muusiikkia myös saadakseen ammatin, Eräitä heidän laulajiaan on ammatti muusikoita,tai solisteja, jotka toimivat kuitenkin kanttorin tehtävissä. En mainitse nimiä,mutta varmaan tiedätkin. Joululaulu cd-levyjäkin on saatavilla jossa on laulajana "laulun ammattilainen"
Laulun ja soiton lahjan olemme saaneet Jumalalta, miksi emme sitä käyttäisi?
Tunnetko Piccolo kuoron? Olen käynyt heidän konserteissaan!Kohta on jo kiire seuroihin, mutta en malta olla seuraamatta tätä ketjua kun on niin mielenkiintoinen keskustelu! Mies tuolla vähän ähisee kun etsii yksin lapsille vaatteita...
Tiedän toki Weljien levytykset. Ja ihan oikein, ei mainita nimiä netissä, se on kohteliasta ja kaunista kun ei ole kysytty asianosaisilta lupaa. Mutta heidän kanssaan yhteistyötä ovat tehneet juuri laulun ammattilaiset, vaikka muutama levy taitaa olla myös ilman solistia ja instrumentalisti-solistin kanssa.
En tiedä Piccolo-kuoroa, mutta se johtuu siitä, että en tunne paljoa muutakaan musiikkia. En ole itse musikaalinen eikä minulla ole minkäänlaisia "konserttikiusoja" :) - ma_ria
tällä kirjoitti:
viestilläni eroavaisuuksia musiikin ja muun taiteen välillä.Eli muissa taidelajeissa et anna itseäsi niin alttiiksi ympäristöllesi kuin musiikissa.Näin ymmärrän.
olemme erilaisia. Joku tekee kieltäytyvän valinnan suojellakseen itseään ja se on oikein. Jos taas tällä perusteella joltain toiselta vaaditaan samaa valintaa, niin voi olla, että juuri se muodostuukin tälle kompastuskiveksi.
Siis asia, joka suojelee toista, onkin toiselle vahingollinen. Siksi olisi niin äärimmäisen tärkeätä yrittää ensinnäkin ajatella itse kunkin kohdalta asiat parhain päin ja toiseksi yrittää toimia niin, ettemme olisi ketään sysimässä poispäin Jumalan valtakunnasta. - ma_ria
pikkarainen kirjoitti:
sille jolle kunnia kuuluu! Kyllä me kaikki, jotka työtämme teemme tämän maailman keskellä ja tämän yhteiskunnan parhaaksi, joudumme kieltäymyksiin eri tilanteissa. Ongelmaksi se saadaan jos halutaan.
Minä kyllä uskon niin lapsenkaltaisesti, että Jumalan antamilla lahjoilla työtämme teemme.
Mutta ei esim arkkitehti tee työtänsä yleisölle, joka odottaa esityksen loppumista saadakseen hurrata hienolle työlle. Hän tekee työtänsä elääkseen ja jos maine kasvaa niin saa lisää työtä.
Mihin vedetään raja esim konserttien pitopaikoiksi, onko se kaikille järjestetty vaan vl-uskoisille. Kun maine kasvaa, tulee kutsuja muihinkin tilaisuuksiin, siinäkin pitäisi kieltäytyä.
Tässäpä onkin asian ydin, ollaanko silloin Jumalan kunnian perässä vai ihmisen kunnian?Poistin viestini "rumasti sanottu pikkarainen" koska siinä itse sanoin Sinulle tökerösti. Ihan mukava jos et ehtinyt lukea.
Jos kuitenkin ehdit, niin anteeksi. En tarkoittanut loukata.
Tässä sama vähän korjailtuna:
"Mutta ei esim arkkitehti tee työtänsä yleisölle, joka odottaa esityksen loppumista saadakseen hurrata hienolle työlle. Hän tekee työtänsä elääkseen ja jos maine kasvaa niin saa lisää työtä."
Ajatteletko, että muusikko tekee työtään vain siksi, että odottaisi esityksen loppumista ja "yleisön hurraamista" hänelle itselleen? Puhut tässä ikävästi lähimmäisestäsi ja maalailet varsin negatiivisia mielikuvia.
Mistä voit tietää, että lähimmäisesi, musiikin ammattilaisen kohdalla olisivat asiat näin?
Ja miten muusikko ei siinä kuin arkkitehtikin tekisi työtään elääkseen ja "jos maine kasvaa niin saa lisää töitä". Muusikkokin tarvitseen sen seuraavan työtilaisuuden. Kotona voi olla iso perhe elätettävänä. Eihän niissä asioissa ole mitään eroa ellei sitä sitten pahantahtoisin maalailuin halua itse synnyttää.
Sitä pahantahtoisuutta ja pahimman jälkeen tulkitsemista meissä itse kussakin riittää liiaksikin asti. - ollutkaan
ma_ria kirjoitti:
Uskovaiset toimivat nykyisin niin monenlaisissa ammateissa, ettei muusikon työ itse asiassa eroa monista töistä mitenkään. Ja tarkoitan koko ajan klassista musiikkia, en esimerkiksi viihdeorkesterissa soittamista.
Maljatkin kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin jo kautta linjan, niitä tulee vastaan jopa minun opettajantyössni ja esim. taidenäyttelyiden avajaisissa.
Sehän on tilannekohtaista, tilanne kerrallaan, miten itse kukin nämä asiat ratkaisee. Tuskin muusikoilla sen suurempi (tai pienempi) hinku on päästä tekemään syntiä kuin meillä muillakaan.
Tiedän muuten uskovaisen, joka soittaa juuri kaupunginorkesterissa, on soittanut jo vuosia, eikä pidä työtään uskovaisen kannalta mitenkään ongelmallisena. Päinvastoin, leppoisaa on kuulemma niiden vanhojen herrojen kanssa harjoitusten väliajalla turista hirsirakentamisesta. Ja kuten muissakin ammateissa toimivilla uskovaisilla on tapana, hän poistuu paikalta ennen yhteistä illanviettoa konsertin jälkeen. Kukaan ei ole kuulemma koskaan sitä ihmetellyt, niin tekee moni muukin vaikkei edes ole vl.
Jos isäsi on kokenut muusikon työn ongelmallisena, niin varmasti on ollut hänen kannaltaan parempi siityä muihin hommiin. Silloin hänellä on myös ollut itsellään rauha asian kanssa, kun on ymmärtänyt sisäistetysti mistä on hänen kohdallaan kysymys.
Mutta hänen kokemustaan ei voi yleistää kaikkiin. Tiedän uskovaisen joka on luopunut papin ammatistaan, kun ei löytänyt tasapainoa vakaumuksensa ja työnsä kesken. Mutta ei kai se sitä tarkoita, että nyt kaikkien uskovaisten pappien pitäisi kaiken varalta siirtyä muihin hommiin?sitä mieltä että se olisi ainut oikea vaihtoehto,halusin vai tuoda esille sen miksi moni totuudennimessä vierastaa ajatusta että noissa tilaisuuksissa olisi uskovaisena.
Kodissani on kuvia paikoista ja tilanteista joissa isäni soitti,siihen kuului kyllä niin ravintola keikkaa kuin ulkomailla vierailevana orkesterina soitto kaikenkaikkiaan ehkä tavallaan kiehtovaa mutta se vaara mikä niihin piilee on kiistämätön tosiasia.
Toisaalta taiteen tekeminen ammattina on aivan erilaista kuin muut ammatit,taidehan ei ole koskaan valmista,aina taiteilia yrittää tehdä vielä parempaa,ja siihen liittyy myös suuria vaaroja jos tunnet olevasi kyllin vahva,ei mikään ole sen hienompaa kuin saada toteuttaa unelmiaan saada käyttää luovuuttaan,sitä minä haluaisin,olenhan isäni lapsi.Tiedän kuitenkin ne vaarat jotka siihen unelmaan uskonelämän kannalta liittyy. - pikkarainen
ma_ria kirjoitti:
olemme erilaisia. Joku tekee kieltäytyvän valinnan suojellakseen itseään ja se on oikein. Jos taas tällä perusteella joltain toiselta vaaditaan samaa valintaa, niin voi olla, että juuri se muodostuukin tälle kompastuskiveksi.
Siis asia, joka suojelee toista, onkin toiselle vahingollinen. Siksi olisi niin äärimmäisen tärkeätä yrittää ensinnäkin ajatella itse kunkin kohdalta asiat parhain päin ja toiseksi yrittää toimia niin, ettemme olisi ketään sysimässä poispäin Jumalan valtakunnasta.ole sysäämässä ketään ulos Jumalan valtakunnasta. Kyllä silloin on itsetutkistelun paikka, jos omassatunnossa tuntuu pahalta olla työssä!
Olen itsekin joutunut vaihtamaan työpaikkaa tämän takia. Oli työpaikan yhteisiä palavereita, joihin melkein poikkeuksetta liittyi mm alkoholi ja tunsin vierautta siinä ilmapiirissä.
En väheksy ollenkaan esim muusikon ammattia, mutta onko konsertien pitäminen pakollista elättääkseen perheen. Kai heillä on virka seurakunnissa, josta he saavat palkkaa? - pikkarainen
ma_ria kirjoitti:
Poistin viestini "rumasti sanottu pikkarainen" koska siinä itse sanoin Sinulle tökerösti. Ihan mukava jos et ehtinyt lukea.
Jos kuitenkin ehdit, niin anteeksi. En tarkoittanut loukata.
Tässä sama vähän korjailtuna:
"Mutta ei esim arkkitehti tee työtänsä yleisölle, joka odottaa esityksen loppumista saadakseen hurrata hienolle työlle. Hän tekee työtänsä elääkseen ja jos maine kasvaa niin saa lisää työtä."
Ajatteletko, että muusikko tekee työtään vain siksi, että odottaisi esityksen loppumista ja "yleisön hurraamista" hänelle itselleen? Puhut tässä ikävästi lähimmäisestäsi ja maalailet varsin negatiivisia mielikuvia.
Mistä voit tietää, että lähimmäisesi, musiikin ammattilaisen kohdalla olisivat asiat näin?
Ja miten muusikko ei siinä kuin arkkitehtikin tekisi työtään elääkseen ja "jos maine kasvaa niin saa lisää töitä". Muusikkokin tarvitseen sen seuraavan työtilaisuuden. Kotona voi olla iso perhe elätettävänä. Eihän niissä asioissa ole mitään eroa ellei sitä sitten pahantahtoisin maalailuin halua itse synnyttää.
Sitä pahantahtoisuutta ja pahimman jälkeen tulkitsemista meissä itse kussakin riittää liiaksikin asti.enkä ole voinut lukea "vuodatustasi"!
En ole hirveän hyvä anlysoimaan kaikkea mitä mielessäni on, mutta ymmärrän muusikon olevan virassa oleva kanttori, joka saa palkkansa seurakunnalta.
En tiedä tai tunne yhtään meikäläistä nk. ammattimuusikkoa, joka pelkästään freelanserina itsensä elättää.
Kirjoitin jo alempana, että en väheksy taiteilijoiden ammattia ollenkaan, mutta kyllä arkkitehdin ja muusikon työtilaisuudet ovat täysin eri maailmasta esitystavoiltaan.
Muusikko on yleisönsä edessä ja nololta varmaan hänestä tuntuisi jos ei saisi raikuvia ablodeja.
Jos tämäkin kirjoitus tuntuu negatiiviselta ja muusikkoa vähättelevältä, suostun lopettamaan kirjoittelun tällä palstalla! - aika tyhmästi
ollutkaan kirjoitti:
sitä mieltä että se olisi ainut oikea vaihtoehto,halusin vai tuoda esille sen miksi moni totuudennimessä vierastaa ajatusta että noissa tilaisuuksissa olisi uskovaisena.
Kodissani on kuvia paikoista ja tilanteista joissa isäni soitti,siihen kuului kyllä niin ravintola keikkaa kuin ulkomailla vierailevana orkesterina soitto kaikenkaikkiaan ehkä tavallaan kiehtovaa mutta se vaara mikä niihin piilee on kiistämätön tosiasia.
Toisaalta taiteen tekeminen ammattina on aivan erilaista kuin muut ammatit,taidehan ei ole koskaan valmista,aina taiteilia yrittää tehdä vielä parempaa,ja siihen liittyy myös suuria vaaroja jos tunnet olevasi kyllin vahva,ei mikään ole sen hienompaa kuin saada toteuttaa unelmiaan saada käyttää luovuuttaan,sitä minä haluaisin,olenhan isäni lapsi.Tiedän kuitenkin ne vaarat jotka siihen unelmaan uskonelämän kannalta liittyy.eihän tietenkään missään ammatissa olla koskaan valmiita,mutta taiteen tekemiseen liittyy jotain mitä muissa ammateissa ei niin ole,siinä laittaa itsensä alttiiksi aivan eritavalla,luulen että ne jotka taidetta tosissaan tekevät ymmärtää mitä tarkoitan.
Ymmärrän kyllä Maria mitä tarkoitat,olen itsekin samaa mieltä,eli sitä että vapaus tehdä taidetta myös musiikkia ilman ehtoja,eli että kukaan ei kyräile ja kyseenalaista uskoasi ammattisi vuoksi. - ma_ria
ollutkaan kirjoitti:
sitä mieltä että se olisi ainut oikea vaihtoehto,halusin vai tuoda esille sen miksi moni totuudennimessä vierastaa ajatusta että noissa tilaisuuksissa olisi uskovaisena.
Kodissani on kuvia paikoista ja tilanteista joissa isäni soitti,siihen kuului kyllä niin ravintola keikkaa kuin ulkomailla vierailevana orkesterina soitto kaikenkaikkiaan ehkä tavallaan kiehtovaa mutta se vaara mikä niihin piilee on kiistämätön tosiasia.
Toisaalta taiteen tekeminen ammattina on aivan erilaista kuin muut ammatit,taidehan ei ole koskaan valmista,aina taiteilia yrittää tehdä vielä parempaa,ja siihen liittyy myös suuria vaaroja jos tunnet olevasi kyllin vahva,ei mikään ole sen hienompaa kuin saada toteuttaa unelmiaan saada käyttää luovuuttaan,sitä minä haluaisin,olenhan isäni lapsi.Tiedän kuitenkin ne vaarat jotka siihen unelmaan uskonelämän kannalta liittyy.Ravintolakeikat eivät kyllä kuulu klassisen musiikin ammattilaisen toimenkuvaan. Ravintoloissa soitetaan ns. viihdemusiikkia ja se on eri laji.
Kuka nyt ravintolassa edes haluaisi jotain Finladia-hymniä tai Bachin kantaatteja kuunnella?
Tietysti on voinut olla niin, että epäuskoisena ollessaan isäsi kylläkin oli suuntautunut klassiseen musiikkiin, mutta oli kiinnostunut myös kevyestä ja halusi sitä sen takia soittaa. Tai taloudellisista tms. syistä heitti välillä kevyttä keikkaa, kuka tietää.
Mutta joka tapauksessa selkeästä raja-aitojen ylityksestä siinä on kysymys, muutenkin kuin vl-näkökulmasta. Ravintoloissa soittaminen tai laulaminen ei kuulu niihin ammatissa vastaan tuleviin "vaaranpaikkoihin" joita klassisen musiikin ammattilainen kohtaa.
Myöskään ulkomailla työskentelyyn ei tätä nykyä liity mitään erityistä mystiikkaa, aika moni matkustelee työnsä takia, oli ammatti mikä hyvänsä.
Minustakin taidealat ovat ihan hyviä ammatteja, mutta eivät kuitenkaan sen kummempia kuin muutkaan. Samanlaista arkista, välillä puuduttavaa puurtamista sekin on, kuin meillä muillakin. Mitä tahansa tekee työkseen, sen hohto tuppaa olemaan vähäisempää kuin ulkopuolisten silmin ehkä näyttää.
Taidealoihin liittyy sitkeä mystifioinnin perinne, joka elää ihmisten mielissä, mutta jolla ei välttämättä ole juuri mitään tekemistä itse asian kanssa.
Mitään ammattia ei ole syytä erityisesti ihannoida mutta kaikille on syytä antaa niille kuuluva asiallinen arvonsa :) - on Tampereella
ma_ria kirjoitti:
Kohta on jo kiire seuroihin, mutta en malta olla seuraamatta tätä ketjua kun on niin mielenkiintoinen keskustelu! Mies tuolla vähän ähisee kun etsii yksin lapsille vaatteita...
Tiedän toki Weljien levytykset. Ja ihan oikein, ei mainita nimiä netissä, se on kohteliasta ja kaunista kun ei ole kysytty asianosaisilta lupaa. Mutta heidän kanssaan yhteistyötä ovat tehneet juuri laulun ammattilaiset, vaikka muutama levy taitaa olla myös ilman solistia ja instrumentalisti-solistin kanssa.
En tiedä Piccolo-kuoroa, mutta se johtuu siitä, että en tunne paljoa muutakaan musiikkia. En ole itse musikaalinen eikä minulla ole minkäänlaisia "konserttikiusoja" :)toimiva nuorisokuoro jota johtaa Messukylän uskovainen kanttori. Siinä kuorossa on paljon lapsia ja nuoria myös paljon uskovaisia. he ovat käyneet esiintymässä ulkomaillakin. Julkistaneet cd-levyn jos useampia? Tämä kyseinen kanttori on myös puhujaveli. Esimerkiksi Nivalan Suviseuroissa piti puheen.
Itse olen iloinen siitä että nykyisin on nähty hyväksi myös äänitteillä saada koteihin kaunista musiikkia ja lauluja, juuri opistojen cd-levyt ovat varmaan nuorten suosiossa, ja vanhempienkin:)
SRK:lta tulee myös vuosittain äänitteitä jotka ovat lapsille ja kaikille tarkoitettuja. Kesällä ilmestyi lapsille cd-levy Suviseurojen aikaan.
Itse olen klassisen musiikin suurkuluttaja.
Ei ole J. S. Bach:in musiikin voittanutta. Sujuvasti kuuntelen aina kuin se vain on mahdollista. Joskus on cd- soittimen korvalaput korvilla yöllä,kun ei uni tule, musiikki rauhoittaa ja vähentää myös stressiä:) - ma_ria
pikkarainen kirjoitti:
ole sysäämässä ketään ulos Jumalan valtakunnasta. Kyllä silloin on itsetutkistelun paikka, jos omassatunnossa tuntuu pahalta olla työssä!
Olen itsekin joutunut vaihtamaan työpaikkaa tämän takia. Oli työpaikan yhteisiä palavereita, joihin melkein poikkeuksetta liittyi mm alkoholi ja tunsin vierautta siinä ilmapiirissä.
En väheksy ollenkaan esim muusikon ammattia, mutta onko konsertien pitäminen pakollista elättääkseen perheen. Kai heillä on virka seurakunnissa, josta he saavat palkkaa?On ihan selvää, että jos omassatunnossa tuntuu pahalta olla töissä, se on otettava vakavasti. Sellaista työtä ei kauaa edes jaksa tehdä, koska voimillehan se sellainen käy.
Minusta Sinä olet omassa elämässäsi tehnyt aivan oikean ratkaisun, vaikka se on voinut olla toisaalta kipeäkin. Juuri noin sen pitäisikin mennä, että suojelisimme itseämme sellaiselta, minkä tunnemme meitä vahingoittavan.
Tässä on nyt kuitenkin puhuttu lähes päinvastaisesta asiasta.
Musiikin ammattilaisista jotka eivät ole kanttoreita, tai niistä, jotka ovat kanttoreita, mutta joilla on solistinen erityisosaamisen alue. Ja jotka eivät omassatunnossaan lainkaan tunne, että työ olisi "väärää". Ja jotka kokevat joutuneensa raskaiden taakkojen alle, kun eivät voi lahjojaan käyttää. Siis tehdä sitä, mitä parhaiten osaavat ja mikä eniten kiinnostaa.
Heitä voivat tiukat ulkoapäin tulevat rajoitukset olla sysimässä pois päin Jumalan valtakunnasta, koska niillä on suuri vaikutus päivittäiseen elämään, yksinkertaisetkin asiat muuttuvat monimutkaisuudessaan lähes mahdottomiksi - ja niitä rajoituksia ei useinkaan itse ymmärrä.
Asioista oikeasti perillä olevana ei näe yhtymäkohtia uskomusten ja todellisuuden välillä. Kuitenkin joutuu elämään niiden uskomusten mukaisesti.
Niin on tapahtunutkin, onhan tunnettua, että liikkeestämme on eronnut tai erotettu paljon klassisen musiikin ammattilaisia.
Aina sanotaan, että heidät on musiikki vienyt maailmaan. Mitä jos onkin vienyt se, että olemme tehneet heidän kilvoituksensa mahdottomaksi, kasanneet heille turhia taakkoja ja alistaneet heidät orjuuden ikeen alle? - ma_ria
pikkarainen kirjoitti:
enkä ole voinut lukea "vuodatustasi"!
En ole hirveän hyvä anlysoimaan kaikkea mitä mielessäni on, mutta ymmärrän muusikon olevan virassa oleva kanttori, joka saa palkkansa seurakunnalta.
En tiedä tai tunne yhtään meikäläistä nk. ammattimuusikkoa, joka pelkästään freelanserina itsensä elättää.
Kirjoitin jo alempana, että en väheksy taiteilijoiden ammattia ollenkaan, mutta kyllä arkkitehdin ja muusikon työtilaisuudet ovat täysin eri maailmasta esitystavoiltaan.
Muusikko on yleisönsä edessä ja nololta varmaan hänestä tuntuisi jos ei saisi raikuvia ablodeja.
Jos tämäkin kirjoitus tuntuu negatiiviselta ja muusikkoa vähättelevältä, suostun lopettamaan kirjoittelun tällä palstalla!Ei se nyt mikään "vuodatus" ollut. Puhuin Sinulle kuitenkin vähän tylyin sanakääntein ja ikäänkuin opastin, koska minua turhautti tuo aiempi kommenttisi. Kirjoitukseni näytti omiin silmiini jälkikäteen aika tympeältä enkä halua sellaisia kenellekään osoittaa. Ei ole varaa.
Onko siis Sinusta ongelmallista muusikon ammatissa verrattuna vaikka arkkitehdin työhön se, että hän saa esiintymisensä jälkeen yleisöltä ablodit?
Yliopistoissakin on joskus tapana, että luennoitsija saa ablodit. Onko Sinusta siinä ongelmaa?
Katsos, tässä on minun mielestäni se arveluttavuus, että sidomme näkemyksemme vahvasti johonkin ulkoiseen asiaan tai kulttuuriin liittyvän piirteeseen ja sitten orjuutamme toisiamme ihan mahdottomasti tällaisella asialla.
Se voi olla aika itsekästäkin. Siihen malliin, että "tämä on MINULLE VÄHÄN VIERASTA, enkä oikein ymmärrä tällaista, enkä yhtään kaipaakaan omaan elämääni, niin sama se on Sinunkin olla sitä ilman, vaikka tilanteesi on tyystin eri ja tämä tuottaa Sinulle elämänpituisen raskaan taakan alla elämisen."
Tärkeämpää olisi ymmärtää toinen toistamme ja sietää vähän erilaisuuttakin toisiltamme.
Eivät kirjoituksesi erityisen negatiivisilta vaikuta, sellaisilta kuitenkin, että et itse ole ollut asian kanssa tekemisissä. Mutta olen huomannut, että Sinulla on taito jatkaa keskustelua maltilla vaikka se vähän ristiriitaista olisikin. Se on hieno taito, itselläni on siinä opettelemista.
Eli pysy linjoilla vaan, keskustelussa tarvitaan nimeomaan erilaisia näkökulmia. - ma_ria
aika tyhmästi kirjoitti:
eihän tietenkään missään ammatissa olla koskaan valmiita,mutta taiteen tekemiseen liittyy jotain mitä muissa ammateissa ei niin ole,siinä laittaa itsensä alttiiksi aivan eritavalla,luulen että ne jotka taidetta tosissaan tekevät ymmärtää mitä tarkoitan.
Ymmärrän kyllä Maria mitä tarkoitat,olen itsekin samaa mieltä,eli sitä että vapaus tehdä taidetta myös musiikkia ilman ehtoja,eli että kukaan ei kyräile ja kyseenalaista uskoasi ammattisi vuoksi.tuosta taideasiasta, minulla sellaista paloa ei ole. Mutta uskon mitä sanot. Tiedät asian sisällöllisestä ja emotionaalisesta puolesta enemmän kuin minä.
Koska minulla ei tuota kokemusta esim. musiikista ole, suhtaudun asiaan ulkopuolisena ja aika neutraalisti. Tätä joihinkin odotuksiin nähden "väritöntä" mielikuvaa ovat vielä vahvistaneet ne muusikkoystäväni, jotka tunnen. Ainakaan kukaan heistä ei pidä muusikontyötä esiintymistilanteineen mitenkään erityisen hohdokkaana.
Ymmärrän kyllä kuitenkin mitä tarkoitat :) Ja olen kanssasi samaa mieltä. - ma_ria
on Tampereella kirjoitti:
toimiva nuorisokuoro jota johtaa Messukylän uskovainen kanttori. Siinä kuorossa on paljon lapsia ja nuoria myös paljon uskovaisia. he ovat käyneet esiintymässä ulkomaillakin. Julkistaneet cd-levyn jos useampia? Tämä kyseinen kanttori on myös puhujaveli. Esimerkiksi Nivalan Suviseuroissa piti puheen.
Itse olen iloinen siitä että nykyisin on nähty hyväksi myös äänitteillä saada koteihin kaunista musiikkia ja lauluja, juuri opistojen cd-levyt ovat varmaan nuorten suosiossa, ja vanhempienkin:)
SRK:lta tulee myös vuosittain äänitteitä jotka ovat lapsille ja kaikille tarkoitettuja. Kesällä ilmestyi lapsille cd-levy Suviseurojen aikaan.
Itse olen klassisen musiikin suurkuluttaja.
Ei ole J. S. Bach:in musiikin voittanutta. Sujuvasti kuuntelen aina kuin se vain on mahdollista. Joskus on cd- soittimen korvalaput korvilla yöllä,kun ei uni tule, musiikki rauhoittaa ja vähentää myös stressiä:)Eipä tosiaan ole silmiin sattunut tuo Piccolo-kuoro, mutta kuten sanoin, en kovin paljoa seuraile musiikin asioita.
Mutta se on hirveän hyvä että on tuollaista toimintaa, sillä se hälventää ennakkoluuloja ja pikkuhiljaa muokkaa maaperää otollisemmaksi kaiken laadukkaan musiikin vastaanottamiselle.
No sentään tuo Srk:n lastenlevy ostettiin meidänkin huusholliin viime kesänä suviksista ja se on meillä autossa. Pidemmillä matkoilla kuunnellaan.
Jännää tuo, että olet niin kiinnostunut Bachin musiikista, että yölläkin sitä kuuntelet kuulokkeilla. Jotenkin hauska ajatus! Urkuja vai mitä?
Kaunista se minustakin on ja kuuntelen sitä taustamusiikiksi (mikäli täällä nyt lasten lisäksi muuta taustamusiikkia kaivataan), mutta kuunteluani vaikeuttaa se, että en ole musikaalinen enkä näin ollen ymmärrä riittävästi kuulemaani. En esim. osaa ollenkaan analysoida musiikkia. Kuuntelen vaan kateellisena ja ihmeissäni, kun joskus toiset, tässä asiassa lahjakkaammat oikein intoutuvat keskusteluun.
Olen sen heiltä oppinut, että sillä on väliä miten ne sävelet soittaa tai laulaa :) vaikka ei uskoisi :)... itse en varmaan erottaisi Berliinin filharmonikkoja Retuperän vpk:sta!
Musiikin lahja (sekä esittämisen että ymmärtävän kuuntelemisen) on niin hieno nykyisen pintaviihteellisen maailmanmenon keskellä, että pitäisi kaikin tavoin tukea nuorillakin sellaisia taipumuksia. Jos he tosiaan istuisivat kuuntelemassa vaikka Bachin kantaatteja nurkilla notkumisen sijaan, niin mitä siinä asiassa voisi muuta olla kuin hyviä puolia? - Clarissa
pikkarainen kirjoitti:
enkä ole voinut lukea "vuodatustasi"!
En ole hirveän hyvä anlysoimaan kaikkea mitä mielessäni on, mutta ymmärrän muusikon olevan virassa oleva kanttori, joka saa palkkansa seurakunnalta.
En tiedä tai tunne yhtään meikäläistä nk. ammattimuusikkoa, joka pelkästään freelanserina itsensä elättää.
Kirjoitin jo alempana, että en väheksy taiteilijoiden ammattia ollenkaan, mutta kyllä arkkitehdin ja muusikon työtilaisuudet ovat täysin eri maailmasta esitystavoiltaan.
Muusikko on yleisönsä edessä ja nololta varmaan hänestä tuntuisi jos ei saisi raikuvia ablodeja.
Jos tämäkin kirjoitus tuntuu negatiiviselta ja muusikkoa vähättelevältä, suostun lopettamaan kirjoittelun tällä palstalla!Et ehkä tunne yhtään freelancer-muusikkoa joka elättäisi itsensä "vapaana taiteilijana", koska heitä ei todennäköisesti ole, juuri siitä syystä josta tässä on keskusteltu. Se ristiriita jota itse olen paljonkin viime vuosina pohtinut, on juuri tässä; miksi musiikin tekeminen on ikäänkuin suurennuslasin alla ja miksi heidän on niin paljon vaikeampaa tehdä työtään lahjojensa mukaisesti kuin muiden taidealan ammattilaisten...
- silloin
ma_ria kirjoitti:
Ravintolakeikat eivät kyllä kuulu klassisen musiikin ammattilaisen toimenkuvaan. Ravintoloissa soitetaan ns. viihdemusiikkia ja se on eri laji.
Kuka nyt ravintolassa edes haluaisi jotain Finladia-hymniä tai Bachin kantaatteja kuunnella?
Tietysti on voinut olla niin, että epäuskoisena ollessaan isäsi kylläkin oli suuntautunut klassiseen musiikkiin, mutta oli kiinnostunut myös kevyestä ja halusi sitä sen takia soittaa. Tai taloudellisista tms. syistä heitti välillä kevyttä keikkaa, kuka tietää.
Mutta joka tapauksessa selkeästä raja-aitojen ylityksestä siinä on kysymys, muutenkin kuin vl-näkökulmasta. Ravintoloissa soittaminen tai laulaminen ei kuulu niihin ammatissa vastaan tuleviin "vaaranpaikkoihin" joita klassisen musiikin ammattilainen kohtaa.
Myöskään ulkomailla työskentelyyn ei tätä nykyä liity mitään erityistä mystiikkaa, aika moni matkustelee työnsä takia, oli ammatti mikä hyvänsä.
Minustakin taidealat ovat ihan hyviä ammatteja, mutta eivät kuitenkaan sen kummempia kuin muutkaan. Samanlaista arkista, välillä puuduttavaa puurtamista sekin on, kuin meillä muillakin. Mitä tahansa tekee työkseen, sen hohto tuppaa olemaan vähäisempää kuin ulkopuolisten silmin ehkä näyttää.
Taidealoihin liittyy sitkeä mystifioinnin perinne, joka elää ihmisten mielissä, mutta jolla ei välttämättä ole juuri mitään tekemistä itse asian kanssa.
Mitään ammattia ei ole syytä erityisesti ihannoida mutta kaikille on syytä antaa niille kuuluva asiallinen arvonsa :)yläluokan ns kerma kokoontui juhliinsa ne pidettiin hienoissa ravintolasaleissa johon kuului klassinen musiikki alkuillasta sama orkesteri soitti kuulemma iltapuhteella kun vieraat olivat sen verran rentoutuneet myös tanssimusiikkia,näin ainakin siinä orkesterissa jossa isäni ja siinä kaupungissa jossa hän siihen aikaan eli.
Selvennykseksi vielä isä ei koskaan eroamisensa syyksi sanonutkaan sitä että se ei sovi uskovaiselle,vaan nimenomaan sen että niissä ympyröissä johon hän siellä olisi joutunut olisi ollut liian suuri vaara joutua pois Jumalanvaltakunnasta.Taiteiliathan on luonteenlaadultaankin ehkä kaikinpuolin herkempiä ulkoisille vaikutteille ja itsensä tuntien ratkaisu oli hänen osaltaan varmaan oikea.sitä en usko että se oli helppo. - pakkula
ma_ria kirjoitti:
On ihan selvää, että jos omassatunnossa tuntuu pahalta olla töissä, se on otettava vakavasti. Sellaista työtä ei kauaa edes jaksa tehdä, koska voimillehan se sellainen käy.
Minusta Sinä olet omassa elämässäsi tehnyt aivan oikean ratkaisun, vaikka se on voinut olla toisaalta kipeäkin. Juuri noin sen pitäisikin mennä, että suojelisimme itseämme sellaiselta, minkä tunnemme meitä vahingoittavan.
Tässä on nyt kuitenkin puhuttu lähes päinvastaisesta asiasta.
Musiikin ammattilaisista jotka eivät ole kanttoreita, tai niistä, jotka ovat kanttoreita, mutta joilla on solistinen erityisosaamisen alue. Ja jotka eivät omassatunnossaan lainkaan tunne, että työ olisi "väärää". Ja jotka kokevat joutuneensa raskaiden taakkojen alle, kun eivät voi lahjojaan käyttää. Siis tehdä sitä, mitä parhaiten osaavat ja mikä eniten kiinnostaa.
Heitä voivat tiukat ulkoapäin tulevat rajoitukset olla sysimässä pois päin Jumalan valtakunnasta, koska niillä on suuri vaikutus päivittäiseen elämään, yksinkertaisetkin asiat muuttuvat monimutkaisuudessaan lähes mahdottomiksi - ja niitä rajoituksia ei useinkaan itse ymmärrä.
Asioista oikeasti perillä olevana ei näe yhtymäkohtia uskomusten ja todellisuuden välillä. Kuitenkin joutuu elämään niiden uskomusten mukaisesti.
Niin on tapahtunutkin, onhan tunnettua, että liikkeestämme on eronnut tai erotettu paljon klassisen musiikin ammattilaisia.
Aina sanotaan, että heidät on musiikki vienyt maailmaan. Mitä jos onkin vienyt se, että olemme tehneet heidän kilvoituksensa mahdottomaksi, kasanneet heille turhia taakkoja ja alistaneet heidät orjuuden ikeen alle?Sinänsä mielenkiinotista ollut keskustella. Olen miettinyt jotakin vielä lisääkin, kuitenkin netiketti rajoittaa. Et voi tietenkään julkisesti kertoa, ketä tarkoitat tässä viestissäsi.
Samaa olen miettinyt omalta osaltani. Eilen illansuussa ajattelin muistella erästä vanhaa keskustelua aiheesta ulkon SRKn vuosikouspaikalla. Kuuntelin erään veljen selostusta edellisenä päivänä olleesta puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksesta. Keskustelun aiheena olivat juuri tässä pohditut asiat. Niistäkin on vaikea netikettiä rikkomatta tähän kirjoittaa, siitä huolimatta, että se osoittaisi jotakin muuta, kuin tässä on ollut pelkoina näkyvissä. Tässä on vrmasti paljon väärin ymmärryksiäkin, siellä ja täällä, eri suunnilla. Samaa olen havainnut melkein kaikissa näissä keskusteluissa. Tarkempi, yksityiskohtaisempi keskustelu edellyttäisi suljetumpaa piiriä, ei tällaista kaiken maaailman nähtävillä olevaa. - tosiaan
ma_ria kirjoitti:
On ihan selvää, että jos omassatunnossa tuntuu pahalta olla töissä, se on otettava vakavasti. Sellaista työtä ei kauaa edes jaksa tehdä, koska voimillehan se sellainen käy.
Minusta Sinä olet omassa elämässäsi tehnyt aivan oikean ratkaisun, vaikka se on voinut olla toisaalta kipeäkin. Juuri noin sen pitäisikin mennä, että suojelisimme itseämme sellaiselta, minkä tunnemme meitä vahingoittavan.
Tässä on nyt kuitenkin puhuttu lähes päinvastaisesta asiasta.
Musiikin ammattilaisista jotka eivät ole kanttoreita, tai niistä, jotka ovat kanttoreita, mutta joilla on solistinen erityisosaamisen alue. Ja jotka eivät omassatunnossaan lainkaan tunne, että työ olisi "väärää". Ja jotka kokevat joutuneensa raskaiden taakkojen alle, kun eivät voi lahjojaan käyttää. Siis tehdä sitä, mitä parhaiten osaavat ja mikä eniten kiinnostaa.
Heitä voivat tiukat ulkoapäin tulevat rajoitukset olla sysimässä pois päin Jumalan valtakunnasta, koska niillä on suuri vaikutus päivittäiseen elämään, yksinkertaisetkin asiat muuttuvat monimutkaisuudessaan lähes mahdottomiksi - ja niitä rajoituksia ei useinkaan itse ymmärrä.
Asioista oikeasti perillä olevana ei näe yhtymäkohtia uskomusten ja todellisuuden välillä. Kuitenkin joutuu elämään niiden uskomusten mukaisesti.
Niin on tapahtunutkin, onhan tunnettua, että liikkeestämme on eronnut tai erotettu paljon klassisen musiikin ammattilaisia.
Aina sanotaan, että heidät on musiikki vienyt maailmaan. Mitä jos onkin vienyt se, että olemme tehneet heidän kilvoituksensa mahdottomaksi, kasanneet heille turhia taakkoja ja alistaneet heidät orjuuden ikeen alle?pohtimaan tätä taide asiaa hiukan syvällisemmin,eli sitä miksi se tosiaan on hiukan kielteisessä asemassa meillä vl.llä.
Jo varhaisessa vaiheessahan se siis taide on istutettu katekoriaan viihde, ja viihteellähän monien mielestä on kielteinen vaikutus siis vaikka kyseessä olisikin korkeatasoinen klassinen musiikki tai mikä muu taide hyvänsä.Poikkeus on kirkko taide joka taas mielletään Jumalan kunniaksi tehdyksi em kirkkomusiikki ja alttaritaide.
Toinen juttu on se missä taidetta esitetään em konsettisalit onhan meidät opetettu siihen älkää istuko siellä missä pilkkaajat istuvat.
Olisiko tässä eräitä syitä eli kulttuuri sidonnaista ajattelutapaa taidetta ei pidetä työnä vaan viihteenä.
- ma_ria
Viestien hierarkia alkaa olla liian syvä, montaa ei enää taida pystyä kirjoittamaan.
Minustakin tämä on kuitenkin ollut tosi mielenkiintoinen ja rakentava, hyvässä hengessä käyty keskustelu (mitä nyt itse vähän olen joutunut sanojani välillä anteeksi pyytelemään...).
Aiheesta voisi laatia oman avuksenkin. Sitä siinä kuitenkin vähän pelkään, että se menee liian henkilökohtaiseksi, tunnistettavasti joidenkin ihmisten asioita koskevaksi. Siksi en ole sitä tehnyt vaikka aihettä pidänkin yleisellä tasolla käsiteltynä hyvin tärkeänä.
Minua on surettanut vuosikausia joidenkin ystävieni tilanteen seuraaminen niin paljon, että olisi kyllä kiva kuulla Pakkula niitä lohdullisempia näkökulmia asiaan, mihin viestissäsi viittasit. Yksi vaihtoehto on kahdenvälinen sähköposti, osoitteeni on marianmietteet@suomi24.fi.
Ja nimimerkki "tosiaan", olet minusta oikeilla jäljillä tuossa analyysissasi, mistä musiikkikielteisyys vl-liikkeessä mahtaa juontua. Itse olen ajatellut, että vaikkei kaikkea musiikkia viihteenä pidetäisikään, niin turhuutena kuitenkin. Sellainen on kai tavallinen ajattelutapa maaseutukulttuurissa, jonne liikkeemme juuret vahvasti juontavat. Ymmärrettävää sinänsä, kun ei ole kovin kauaa aikaa siitä, kun ihmisten kaikki enegia meni "hengissä pysymiseen", ravinnon ja elinolosuteiden hankkimiseen. Kaikki taide on niissä olosuhteissa helposti luokiteltu "humpuukiin", epämääräisiin ja tarpeettomiin asioihin.
Soittelut ja laulelut ja taulujen maalailut eivät ole olleet kunnon hommia, vaan haihattelijoiden turhanpäiväistä haahuilua.
Sellainen ajattelu näkyy minusta vahvasti edelleenkin ja siltä pohjalta asioita on lähdetty vahvasti hengellistämään. Minusta muusikot ovat saaneet taakakseen hengellistetyn ennakkoluuloisuuden ja se on ollut monelle ymmärrettävistä syistä aika tuskallista.
Minusta se on surullinen väärinymmärrys vailla vertaa!- tosiaan
tiedän se sitäkin taustaa vasten,olen itse mielestäni taiteellinen ihminen joskus todella kärsin siitä.Em myyjäisiin haluaisin ja olen tehnytkin jotain omin käsin mielestäni kaunista,kun seuraavan kerran pyydettiin leipomuksia en voinut olla hiukan masentumatta.Kerran ostin arpajaisiin Vivaldin vuodenajat CD levyn mielestäni musiikkia sieltä parhaasta päästa,näin kuinka pähkäiltiin voiko sitä lainkaan voitoksi laittaa.
Nämä vain muutamia esimerkkejä siitä kuinka vaikeaa on olla siinä mielesä luova ja taiteellinen kyllä sitä ei arvosteta,nimenomaan tuota taustaa vasten jossa edellisessä vietissä kirjoitin.
Voin ymmärtää niiden uskovaisten tuntoja jotka haluavat em musiikkia työkseen tehdä, ei ole ihme että moni kieltää uskonsa onhan selvää,jos arvostus tulee epäuskoisilta,työstä joka on rakas ja lähellä sydäntä,työstä jota uskovaiset vähättelee,silloin mielellään kääntää selkänsä tälle uskolle.
Tämän kaltaiset keskustelut on rakentavia ja siksi niitä kannattaa käydä,omalla kohdallani olen monta kertaa joutunut kapinoimaan ja ihmettelemään sitä miksi niin harva uskovainen ymmärtää laistani ihmistä olenhan juuri se huu haa taivaanrannan maalari jonka sanomisia ei nyt niin todesta kannata ottaa. Epäuskoisten keskuudessa olen saanut arvostusta töistäni. - tosiaan
tosiaan kirjoitti:
tiedän se sitäkin taustaa vasten,olen itse mielestäni taiteellinen ihminen joskus todella kärsin siitä.Em myyjäisiin haluaisin ja olen tehnytkin jotain omin käsin mielestäni kaunista,kun seuraavan kerran pyydettiin leipomuksia en voinut olla hiukan masentumatta.Kerran ostin arpajaisiin Vivaldin vuodenajat CD levyn mielestäni musiikkia sieltä parhaasta päästa,näin kuinka pähkäiltiin voiko sitä lainkaan voitoksi laittaa.
Nämä vain muutamia esimerkkejä siitä kuinka vaikeaa on olla siinä mielesä luova ja taiteellinen kyllä sitä ei arvosteta,nimenomaan tuota taustaa vasten jossa edellisessä vietissä kirjoitin.
Voin ymmärtää niiden uskovaisten tuntoja jotka haluavat em musiikkia työkseen tehdä, ei ole ihme että moni kieltää uskonsa onhan selvää,jos arvostus tulee epäuskoisilta,työstä joka on rakas ja lähellä sydäntä,työstä jota uskovaiset vähättelee,silloin mielellään kääntää selkänsä tälle uskolle.
Tämän kaltaiset keskustelut on rakentavia ja siksi niitä kannattaa käydä,omalla kohdallani olen monta kertaa joutunut kapinoimaan ja ihmettelemään sitä miksi niin harva uskovainen ymmärtää laistani ihmistä olenhan juuri se huu haa taivaanrannan maalari jonka sanomisia ei nyt niin todesta kannata ottaa. Epäuskoisten keskuudessa olen saanut arvostusta töistäni.ole itse sitä mieltä ett konserttisaleissa istuu pelkkiä pilkkaajia,emmehän tiedä missä heitä istuu.Olen kuullut monenkin tähän vetoavan kysyttyäni miksi uskovainen ei voi käydä jossain konsertissa.
- ma_ria
En malta olla kommentoimatta vielä tuota vanhaa kunnon "pilkkaajat istuvat" perustelua. Eihän siinä ole päätä eikä häntää!!
Miten sinne klassisen musiikin konsertteihin nyt erityisesti ne kaikki Jumalanpilkkaajat olisivat kokoontuneet yhdessä istumaan, eikä sitten juuri minnekään muualle?
Konserteissa sitä paitsi käy käsittääkseni hyvinkin maltillista, yleensä iäkästä ns. "herrasväkeä", rinnastus Jumalanpilkkajiin on minusta ihan korni.
Aivan vastaava logiikka, kuin jos opetettaisiin, että uskovainen ei käy sokoksessa koska siellä jonoissa seisoskelevat rahanahneet vääryydenhautojat.
Tuntuu ikävältä, että asioita sekoitetaan noin vastuuttomilla selityksillä. Pahinta siinä on se, että monelle tuo "pilkkaaja"-juttu on edelleenkin ihan käyvä perustelu esitettäväksi missä vaan.- tosiaan
ymmärsithän Maria itse en ole sitä mieltä että konserttisalissa istuu pilkkaajat,emmehän tiedä missä ne istuvat. Minulle on näin sanottu kun kävin kuuntelemassa erään juhlakonsertin silloin tuli keskustelua ja tämä asia tuli esille.
- JIA
asiaan, kun on pitkään jo puhuttu. Musiikin suhteen olen kuin Ma ria, kuuntelen jonkun verran sujuvasti, mutta itse en osaa tuottaa sitä yhtään. Olen joskus kuunnellessani miettinyt, että jonkunhan tätä tulee soittaa/laulaa, jotta me muut voimme siitä nauttia. Esim. Radion Sinfoniaorkesteri vastikään konsertoi suurella menestyksellä Japanissa.
Voi siihen musiikkiin vaarojakin liittyä. Kun on esim. laulunlahjat ja saa siitä palautetta ja huomaa itsekin, että tämähän sujuu,saattaa siihen kiinnittyä niin, että lahjan antaja unohtuu. Vaikea asia, katsoi mistä katsoi. Aina varmaan on erityisen lahjakkuuden kanssa sama juttu. - ma_ria
tosiaan kirjoitti:
ymmärsithän Maria itse en ole sitä mieltä että konserttisalissa istuu pilkkaajat,emmehän tiedä missä ne istuvat. Minulle on näin sanottu kun kävin kuuntelemassa erään juhlakonsertin silloin tuli keskustelua ja tämä asia tuli esille.
En ajatellutkaan että Sinä olisit sen perusteluna esittänyt.
Tuo juttu vaan istuu sen verran sitkeässä, että mielestäni sitä kannatti kommentoida. - ma_ria
JIA kirjoitti:
asiaan, kun on pitkään jo puhuttu. Musiikin suhteen olen kuin Ma ria, kuuntelen jonkun verran sujuvasti, mutta itse en osaa tuottaa sitä yhtään. Olen joskus kuunnellessani miettinyt, että jonkunhan tätä tulee soittaa/laulaa, jotta me muut voimme siitä nauttia. Esim. Radion Sinfoniaorkesteri vastikään konsertoi suurella menestyksellä Japanissa.
Voi siihen musiikkiin vaarojakin liittyä. Kun on esim. laulunlahjat ja saa siitä palautetta ja huomaa itsekin, että tämähän sujuu,saattaa siihen kiinnittyä niin, että lahjan antaja unohtuu. Vaikea asia, katsoi mistä katsoi. Aina varmaan on erityisen lahjakkuuden kanssa sama juttu.sitä ei kannata liittää erityisesti taiteellisuuteen! Siinä on helposti turhaa negatiivista mielikuvaa lisäävä sivuvivahde. Muusikko ei ole lähtökohtaisesti sen lehkampi ja keekoilemaan taipuvaisempi kuin me muutkaan.
Sillä KAIKEN menestyksen kanssa on sama juttu, sen kanssa pitäisi osata säilyttää suhteellisuudentajunsa. Tämä koskee meitä kaikkia.
Joillekin se on oman luonteensa puolesta helpompaa, toisille taas vaikeampaa. - n-n.
ma_ria kirjoitti:
sitä ei kannata liittää erityisesti taiteellisuuteen! Siinä on helposti turhaa negatiivista mielikuvaa lisäävä sivuvivahde. Muusikko ei ole lähtökohtaisesti sen lehkampi ja keekoilemaan taipuvaisempi kuin me muutkaan.
Sillä KAIKEN menestyksen kanssa on sama juttu, sen kanssa pitäisi osata säilyttää suhteellisuudentajunsa. Tämä koskee meitä kaikkia.
Joillekin se on oman luonteensa puolesta helpompaa, toisille taas vaikeampaa.kirjoitit ma ria jotain siitä, että muusikon tulisi pysyä keskinkertaisuudessa, mutta arkkitehti ja kirjoittaja saavat panna parastaan peliin. - En ole kuullut sellaisesta.
Arkkitehdin SUUNNITELMAA, joko paperilla tai sähköisenä tai valmiina talona arvioidaan (Oulun asuntomessuillakin yleisöäänestyksessä valittiin toimivimmaksi taloksi uskovaisen arkkitehdin tuotos). Samoin kirjoittajan luomaa kirjallista TEOSTA arvioidaan. -
Sen sijaan esittävä muusikko on ITSE arvioinnin kohteena, henkilö ja hänen omalla persoonallaan luoma ehkä hetkellinenkin illuusio.
Kun piirtää talon tai kirjoittaa kirjan, teelmä on tavallaan ulkona tekijästään sen jälkeen.
Esittävän taiteilijan tuotos on kiinni aina vain hänen itsensä persoonassa, irroitettuna se raukeaisi olemattomiin. - Tässä on ero. Esiintyvän muusikon tuotteessa ihaillaan ja jopa palvotaan häntä itseään. - ma_ria
n-n. kirjoitti:
kirjoitit ma ria jotain siitä, että muusikon tulisi pysyä keskinkertaisuudessa, mutta arkkitehti ja kirjoittaja saavat panna parastaan peliin. - En ole kuullut sellaisesta.
Arkkitehdin SUUNNITELMAA, joko paperilla tai sähköisenä tai valmiina talona arvioidaan (Oulun asuntomessuillakin yleisöäänestyksessä valittiin toimivimmaksi taloksi uskovaisen arkkitehdin tuotos). Samoin kirjoittajan luomaa kirjallista TEOSTA arvioidaan. -
Sen sijaan esittävä muusikko on ITSE arvioinnin kohteena, henkilö ja hänen omalla persoonallaan luoma ehkä hetkellinenkin illuusio.
Kun piirtää talon tai kirjoittaa kirjan, teelmä on tavallaan ulkona tekijästään sen jälkeen.
Esittävän taiteilijan tuotos on kiinni aina vain hänen itsensä persoonassa, irroitettuna se raukeaisi olemattomiin. - Tässä on ero. Esiintyvän muusikon tuotteessa ihaillaan ja jopa palvotaan häntä itseään.Tarkoitatko, että koska esittäessään musiikkia esittäjä ei voi fyysisesti poistua paikalta, musiikkia ei tule ylipäätään lainkaan esittää?
Vai pitäisikö musiikin esittäjien henkilöllisyys salata ja pukea heidät burkhaan, jotta me muut voisimme varmistua siitä, etteivät he "saa kunniaa"?
Ajatuksesi on minusta täysin järjetön!
Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkäpä ne palvomis- ym. mielikuvat ovat vain omassa päässäsi, ja esiintyvä taiteilija keskittyykin esittäessään vaikka musiikillisiin haasteisiin? Sillä niinhän he yleensä tekevät, ainakin lahjakkaat ihmiset, jotka ymmärtävät ilmaisun vaikeudet ja oman rajallisuutensa.
Tuollainen palvomis-mielikuva on minusta lapsellinen ja asiaa ymmärtämätön, kertoo lähinnä Sinusta itsestäsi. Eikä koske yhtään sen enempää muusikkoa, kuin vaikka arkkitehtia, vaikka työskentelyn luonne onkin toinen.
Sillä ei ole tässä asiassa merkitystä. Sydämen tila ratkaisee.
Pää voi täyttyä vaikka omaisuudella pröystäilystä. On ongelman ulkoistamista oman itsensä ulkopuolelle, jos rajaa tällaisten asioiden erityisesti koskevan vain esim. jotain ammattia.
Näissä asioissa on meillä itse kullakin omassa itsessämme siinä määrin valvomisen paikka, että en sijoittaisi pahansuopia mielikuvia ja muka-oletuksia lähimmäisen sisimpään - siitä kun ei todellisuudessa voi mitään tietää. - keskustelu
n-n. kirjoitti:
kirjoitit ma ria jotain siitä, että muusikon tulisi pysyä keskinkertaisuudessa, mutta arkkitehti ja kirjoittaja saavat panna parastaan peliin. - En ole kuullut sellaisesta.
Arkkitehdin SUUNNITELMAA, joko paperilla tai sähköisenä tai valmiina talona arvioidaan (Oulun asuntomessuillakin yleisöäänestyksessä valittiin toimivimmaksi taloksi uskovaisen arkkitehdin tuotos). Samoin kirjoittajan luomaa kirjallista TEOSTA arvioidaan. -
Sen sijaan esittävä muusikko on ITSE arvioinnin kohteena, henkilö ja hänen omalla persoonallaan luoma ehkä hetkellinenkin illuusio.
Kun piirtää talon tai kirjoittaa kirjan, teelmä on tavallaan ulkona tekijästään sen jälkeen.
Esittävän taiteilijan tuotos on kiinni aina vain hänen itsensä persoonassa, irroitettuna se raukeaisi olemattomiin. - Tässä on ero. Esiintyvän muusikon tuotteessa ihaillaan ja jopa palvotaan häntä itseään.ketju on polveillut puolelta toiselle esimerkillisen hyvässä hengessä alkupäätä lukuunottamatta.
Tässä ketjussa ei yhtä ainoaa oikeata linjaa ole tullut esille eikä se ole tiettävästi tarkoituskaan.
Mutta asenteisiin se toivon mukaan vaikuttaa jos tätä nyt lukee kovinkaan laaja joukko.Minä otin tuolla aiemmin isäni joka lahjakkaana muusikkona jätti tehtävänsä ja suuntautui aivan muulle alalle,isän kohdalla varmasti vaikutti paljon se että hän epäuskoisena ollessaan tiesi sen puolen mikä hänelle oli vaaranpaikka eikä uskaltanut työtään jatkaa.Se oli hänelle varmaan oikea ratkaisu,mutta ne jotka uskovat kykenevänsä esiintymään puhtaalla omallatunnolla voisivat sen tehdä,ilman syyllisyydentuntoa ja ulkopuolisia paineita.Ne paineet uuvuttavat monta kertaa ennemmin kuin se työ jota rakastaa.
Ei kai ole mitään merkitystä sillä että esiintymisen jälkeen saa apdodeja niitähän saa jo koulun juhlissa.
Eikä suljettaisi musiikintekijöitä ulkopuolelle viitaten siihen että heikoimmat jaksaisi kilvoitella eli sanontaan pahennuin sinuun kun olet esiintyvä taiteilia. - tullut
keskustelu kirjoitti:
ketju on polveillut puolelta toiselle esimerkillisen hyvässä hengessä alkupäätä lukuunottamatta.
Tässä ketjussa ei yhtä ainoaa oikeata linjaa ole tullut esille eikä se ole tiettävästi tarkoituskaan.
Mutta asenteisiin se toivon mukaan vaikuttaa jos tätä nyt lukee kovinkaan laaja joukko.Minä otin tuolla aiemmin isäni joka lahjakkaana muusikkona jätti tehtävänsä ja suuntautui aivan muulle alalle,isän kohdalla varmasti vaikutti paljon se että hän epäuskoisena ollessaan tiesi sen puolen mikä hänelle oli vaaranpaikka eikä uskaltanut työtään jatkaa.Se oli hänelle varmaan oikea ratkaisu,mutta ne jotka uskovat kykenevänsä esiintymään puhtaalla omallatunnolla voisivat sen tehdä,ilman syyllisyydentuntoa ja ulkopuolisia paineita.Ne paineet uuvuttavat monta kertaa ennemmin kuin se työ jota rakastaa.
Ei kai ole mitään merkitystä sillä että esiintymisen jälkeen saa apdodeja niitähän saa jo koulun juhlissa.
Eikä suljettaisi musiikintekijöitä ulkopuolelle viitaten siihen että heikoimmat jaksaisi kilvoitella eli sanontaan pahennuin sinuun kun olet esiintyvä taiteilia.tuo Marian viesti tuohon väliin en malta olla sitäkin kommentoimatta tähän vielä,olet oikeassa musiikkia jonkin verran tehneenä se tavaton riemu kun onnistuu ei mielestäni ole palvottavaksi joutumista,se on jotain mitä ei voi kuvailla,se on riemua siitä että voi toteuttaa itseään,sitä uskomatonta tunnetta minä sain aikaan tämän yksinkertaista kiitollisuutta lahjasta jonka sain.
Ehkä ne ihmiset joilla ei sitä tekemisen riemua ole ei voi sitä ymmärtää muutenkuin käsityksellä että joutuu palvottavaksi. - mievain
n-n. kirjoitti:
kirjoitit ma ria jotain siitä, että muusikon tulisi pysyä keskinkertaisuudessa, mutta arkkitehti ja kirjoittaja saavat panna parastaan peliin. - En ole kuullut sellaisesta.
Arkkitehdin SUUNNITELMAA, joko paperilla tai sähköisenä tai valmiina talona arvioidaan (Oulun asuntomessuillakin yleisöäänestyksessä valittiin toimivimmaksi taloksi uskovaisen arkkitehdin tuotos). Samoin kirjoittajan luomaa kirjallista TEOSTA arvioidaan. -
Sen sijaan esittävä muusikko on ITSE arvioinnin kohteena, henkilö ja hänen omalla persoonallaan luoma ehkä hetkellinenkin illuusio.
Kun piirtää talon tai kirjoittaa kirjan, teelmä on tavallaan ulkona tekijästään sen jälkeen.
Esittävän taiteilijan tuotos on kiinni aina vain hänen itsensä persoonassa, irroitettuna se raukeaisi olemattomiin. - Tässä on ero. Esiintyvän muusikon tuotteessa ihaillaan ja jopa palvotaan häntä itseään.Huippukirjailijat tai -maalaustaiteilijat ovat julkkiksia ihan samanlailla kuin vaikkapa huippuoopperalaulajat. Katsokaapa ympärillenne. Kyse on taiteilijoista, värikkäistä persoonista, jotka taiteellaan ovat saavuttaneet asemansa kulturelleina persoonina. Ja heitä palvotaan henkilöinä, jopa vielä kuolemansa jälkeenkin.
Uskovaiset kirjailijat tai taidemaalarit eivät ole henkilöpalvonnan kohteena olevia julkkiksia, koska eivät (ilmeisesti) halua sellaisia olla ja ei sellainen olisi kovin sopivan oloistakaan.
Yksinkertaista. Kyse ei ole muusta kuin sydämen tilasta. Jos et julkisuutta halua, ei sitä sinulle väkisin tyrkytetä. Saat siti toteuttaa ihan omalla persoonallasi ja nimelläsi vapaasti luovuuttasi ja tehdä huippuluokan taidetta ihmisten nautittavaksi.
Ei rajaa voida vetää keinotekoisesti siihen, tuotetaanko taidetta korville vai silmille, eikä siihen miten tuotos julkaistaan, vaan kyse on nimenomaan sydämen tilasta.
Se että musiikintuottajilla on erityissäännöstö alallaan toimiessaan johtunee eräästä vahvasta persoonasta ja hänen henk koht näkemyksistään joista otti ja tuli 70 luvulla (kappas vain) ihmissääntö nro sejase: uskovaisen ei ole sopivaa.....blablablaa...., ja tämä muuten koskee sitten kaikkia eikä poikkeuksia myönnetä ja bla bla blaa... - ma_ria
keskustelu kirjoitti:
ketju on polveillut puolelta toiselle esimerkillisen hyvässä hengessä alkupäätä lukuunottamatta.
Tässä ketjussa ei yhtä ainoaa oikeata linjaa ole tullut esille eikä se ole tiettävästi tarkoituskaan.
Mutta asenteisiin se toivon mukaan vaikuttaa jos tätä nyt lukee kovinkaan laaja joukko.Minä otin tuolla aiemmin isäni joka lahjakkaana muusikkona jätti tehtävänsä ja suuntautui aivan muulle alalle,isän kohdalla varmasti vaikutti paljon se että hän epäuskoisena ollessaan tiesi sen puolen mikä hänelle oli vaaranpaikka eikä uskaltanut työtään jatkaa.Se oli hänelle varmaan oikea ratkaisu,mutta ne jotka uskovat kykenevänsä esiintymään puhtaalla omallatunnolla voisivat sen tehdä,ilman syyllisyydentuntoa ja ulkopuolisia paineita.Ne paineet uuvuttavat monta kertaa ennemmin kuin se työ jota rakastaa.
Ei kai ole mitään merkitystä sillä että esiintymisen jälkeen saa apdodeja niitähän saa jo koulun juhlissa.
Eikä suljettaisi musiikintekijöitä ulkopuolelle viitaten siihen että heikoimmat jaksaisi kilvoitella eli sanontaan pahennuin sinuun kun olet esiintyvä taiteilia.Sanot kauniisti minusta hyvin keskeisiä asioita. Huomaa, että lähestyt asiaa sydämelläsi.
Juuri tuo erilaisuutta kunnioittava asenteesi on tärkeä. Se on myös osoitus lähimmäisenrakkaudesta, kyvystä asettua hänen asemaansa.
Näin meidän tulisi minun mielestäni ajatella. Ei arkarrella lillukanvarsissa siellä, missä niillä ei ole merkitystä. Etenkin, kun sillä toiminnalla aiheutamme lähimmäiselle kohtuutonta taakkaa. - totuuden
n-n. kirjoitti:
kirjoitit ma ria jotain siitä, että muusikon tulisi pysyä keskinkertaisuudessa, mutta arkkitehti ja kirjoittaja saavat panna parastaan peliin. - En ole kuullut sellaisesta.
Arkkitehdin SUUNNITELMAA, joko paperilla tai sähköisenä tai valmiina talona arvioidaan (Oulun asuntomessuillakin yleisöäänestyksessä valittiin toimivimmaksi taloksi uskovaisen arkkitehdin tuotos). Samoin kirjoittajan luomaa kirjallista TEOSTA arvioidaan. -
Sen sijaan esittävä muusikko on ITSE arvioinnin kohteena, henkilö ja hänen omalla persoonallaan luoma ehkä hetkellinenkin illuusio.
Kun piirtää talon tai kirjoittaa kirjan, teelmä on tavallaan ulkona tekijästään sen jälkeen.
Esittävän taiteilijan tuotos on kiinni aina vain hänen itsensä persoonassa, irroitettuna se raukeaisi olemattomiin. - Tässä on ero. Esiintyvän muusikon tuotteessa ihaillaan ja jopa palvotaan häntä itseään.nimessä henkilö palvonta ei uskovaisillekaan ole vierasta mutta se ei kohdistu kyllä taiteilijoihin vaan johonkin muualle,miettikääpä tätäkin.
- ma_ria
tullut kirjoitti:
tuo Marian viesti tuohon väliin en malta olla sitäkin kommentoimatta tähän vielä,olet oikeassa musiikkia jonkin verran tehneenä se tavaton riemu kun onnistuu ei mielestäni ole palvottavaksi joutumista,se on jotain mitä ei voi kuvailla,se on riemua siitä että voi toteuttaa itseään,sitä uskomatonta tunnetta minä sain aikaan tämän yksinkertaista kiitollisuutta lahjasta jonka sain.
Ehkä ne ihmiset joilla ei sitä tekemisen riemua ole ei voi sitä ymmärtää muutenkuin käsityksellä että joutuu palvottavaksi.kuvaat hyvin asiaa. Taidehan on kuin leikkiä, ei aina niin vakavaa eikä sellaiseksi tarkoitettukaan.
Olen ihan varma siitä, että tuollaiset ihmiskunnia- ja palvontamielikuvat ovat asiaa ymmärtämättömien päässä. Siinä on annettu meissä kaikissa asuvalle ilkeydelle valta.
Voin vain kuvitella muusikoiden turhautumisen, kun he joutuvat ammatinharjoittamisessaan (usein hyvinkin vaativien ammatillisten haasteiden lisäksi) taiteilemaan vuodesta toiseen tuollaisten täyteen tietämättömyyteen perustuvien negatiivisten asenteiden ja epäluulojen puristuksessa.
Samahan se on meillä kaikilla; joskus työ onnistuu hyvin ja siitä iloitsee niin että rinnassa kuplii, joskus taas huonommin ja silloin pitää miettiä, mitä voisi kehittää.
Ei ole mitään syytä olettaa, että kanssaihmisen motiivit ja toimet olisivat jotenkin "likaisempia" kuin omat ja etteivät tuollaiset hattuun nousemisen ongelmat voisi yhtä hyvin itseä koskettaa. Ei Raamattukaan kehota suhtautumaan lähimmäiseen siten, vaan ajattelemaan asiat parhain päin ja kilvoittelemaan pitääkseen itsensä oikealla paikalla.
Ketjusta on poistettu 66 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1761989Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361705Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81332Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241155Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591153Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151020- 60933
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57922