-
Sauli Niinistö
Kokoomuksen EU 2015-seminaarissa Eduskunnassa, 29.4.2005
Unionin toimintakykyyn on kohdistunut yhä kasvavaa kritiikkiä. Kieltämättä niin kasvu- ja vakaussopimuksen muutos, palveludirektiivin käsittely kuin epäilevä suhtautuminen perustuslakiin jäsenmaissa ovat antaneet siihen pontta. Arvosteluun on yhdytty myös Suomessa.
Onko kritiikkiin sitten aihetta? Kyllä, varmasti on. Mutta on nähtävä myös tausta ja asetan vastauksen sitä vasten. Kyllä, sillä unioni voisi tehdä ja menestyä paremmin kuin nyt on nähty.
Kritiikissä on syytä muistaa, että unioni on tuottanut jäsenmailleen mittavaa hyötyä. Erityisesti vaikuttaa siltä, että mitä tuoreempi jäsen ja mitä pienempi maa, sitä suurempi on ollut suhteellinen etu.
Suomi oli ja on tästä esimerkkinä, uudemmista jäsenistä liki kaikki. Unionin toimintakyvyn ongelmat näyttävätkin periytyvän ja heijastuvan suurten jäsenmaiden kansallisista ongelmista, ei niinkään sinänsä unionista itsestään.
Suomessa on hiljan tehty laaja arvio jäsenyyden tuottamista eduista. Positiivinen tulos ei ollut yllätys. Positiivisin, ainakin talouden mittarein, oli välitön liittyminen talous- ja rahaliittoon alusta lähtien. Siis tämä ytimeen meno, jota myös arvosteltiin ikään kuin yltiöpäisenä toimena ja pahimmillaan Suomen keskeisiä etuja vaarantavana. Arvostelu on nyt muisto vain.
Suomi vaikutti emu-ytimen rakentamiseen ja sen toimintaan. Yhdessä muiden samanmielisten, kieltämättä usein pikkumaiden kanssa, vaikutusmahdollisuus moninkertaistui. Lukuisat aloitteet ja ratkaisut olisivat saaneet eri sisällön, jos vain suuret maat olisivat ne sanelleet.
Oppi on kiistaton, samanmieliset pienet voivat vaikuttaa unionin ytimessäkin ja ehkä juuri parhaiten siellä. Kun aivan keskeiset valtion arvot ovat panoksena, kuten emussa oma valuutta, ketään osallista ei voida jyrätä.
Unionin toimintakyvyn taustan osalta on tapahtumassa selkeä muutos. Jako suuriin ja pieniin, uusiin ja vanhoihin maihin heikkenee. Tilalle tulee jakautuminen dynaamisiin ja perässä laahaajiin.
Seuraa myös kehityksen eriytymistä, joka ei ole institutionaalista vaan tosiasiallista. Talouden osalta tämä näkyy jo nyt kasvu- ja kasvupotentiaalieroina. Dynaamiset menestyvät ja näyttävät päätöksentekoon esimerkkiä. Eriytyminen tasaantuu vasta, kun laahaavan on pakko ottaa dynamiikasta mallia.
Kun Suomessa on esitetty kritiikkiä unionin toimintakyvystä, johtopäätöksen tulisi omien kokemusten perusteella olla selkeä:
Suomen tulee olla rohkea ja ennakkoluuloton dynaaminen toimija ja hakeutua samanmielisten liittymään.
Vain toimintakykyinen ja toimintaan halukas voi edistää toimintaa. Positiivinen toimija saa myös ymmärrystä omille erityispiirteilleen tai perustelluille epäilyilleen.
Erityisesti meidän tulisi vaalia vapaakauppaa, uskottavaa ja luottamusta herättävää talouspolitiikkaa ja kilpailukykyä korostavien jäsenmaiden yhteistyötä.
Euroopan turvallisuusratkaisu on seuraava suuri kysymyskokonaisuus. Olen vakuuttunut, että Suomen aktiivinen ja positiivinen suhtautuminen tuottaa meidän kannaltamme paremman tuloksen kuin varaumien tai sivuehtojen esittäminen.
Muuttunut maailmankuva
Maailmankuva on jo muuttunut. Kiinailmiö ja globalisoituminen ovat näyttäneet kasvonsa. Maailman talouden tuleva kehitys on osin näkyvissä, osin ennalta arvattavissa.
Kysymyksenasettelu onkin, mitä kaikkea siitä seuraa. Maailmankuva on muuttunut, muuttuko myös maailmanjärjestys? Myös valtapolitiikka on liikkeessä.
Menestyvä talousjärjestys on aina laajentunut vaikuttamaan ja tuottaman hyvää ympäristöönsä. Perinteisen teorian mukaan kansainvälistymisen on ajateltu tuottavan win - win tilanteita, työjako kun antaa mahdollisuuden tuottaa asioita siellä, missä se kullekin toiminnalle on edullisinta.
Nyt tilanne vaikuttaa toiselta, kehittyvät taloudet, Kiina kärjessä, eivät tyydy pelkästään työnjakoon vaan haastavat lännen kaikilla talouden alueilla.
Ei ole vaikea nähdä, että Kiinan, Intian ja muiden uuden maailman nousijoiden kasvu tulee olemaan tuntuvasti länttä korkeampi pitkälle tulevaisuuteen, ei ole vaikea nähdä, että työvaltaisilla aloilla niiden kilpailukykyyn on erittäin vaikea vastata avoimessa taloudessa, mutta mahdollista voi olla, että osaamisen ja tiedon kärki säilyy pitkään nykyhaltijoillaan.
Viimeksi mainittu seikka on kohtalonkysymys lännelle, Euroopalle ja Suomelle. Ikääntyvä ja velkaantuva Eurooppa on kovan ponnistelun edessä, jos se aikoo pysytellä mitalisijalla maanosien kilpailukyvyssä.
Suomella olisi ollut tässä missio Euroopassa: "Tehkää, kuten me olemme tehneet", siis esimerkinnäyttäjänä ja mielipidejohtajana. Suomen kannalta on etu, jos Euroopan osaaminen kehittyy - yhteismarkkinoiden menestys jakautuu kaikille ja erityisesti sille, joka pysyttelee kehityksen kärjessä.
Taloudella ei ole vain taloudellisia vaikutuksia. Raha myös sanelee ja sillä on valtapoliittista vaikutusta. Muutama esimerkki valaissee.
Aasian keskuspankit ovat viime aikoina maksaneet, velkasitoumuksia vastaan, suuren osan Yhdysvaltojen budjettivajeesta. Yhdysvalloissa se on herättänyt myös huolta, mihin asti ulottuu velkojan valta. On arvioitu, että velkasuhde vaikuttaa esimerkiksi Kiinan kanssa käytäviin kaupan tasapainottamiskeskusteluihin. Epäilemättä Aasia keskuspankit voisivat aiheuttaa vakavaa dollarin korko- ja kurssiliikettä, jos ne päättäisivät muuttaa sijoitustensa suunnan vaikkapa euroihin.
Seuraava "maailmansota", valtapolitiikan kamppailu, käydään markkinatalouden asein. Eikä kyse ole siitä, mikä maa saa ykkössijan WEF:n vuosiraportissa. Kyse on kovasta kilpailusta luonnonvaroista, sijoitusten vaikutusvallasta, osaamisesta tai pahimmillaan siitä, kuka voi vielä lisätä luonnon rasitusta
Eurooppalainen pehmeä arvomaailma joutuu koetukselle; miten uusi maailma soveltaa kansainvälisiä sopimuksia tai eettisiä näkökulmia.
Esimerkiksi voi ottaa vaikka geeniteknologian. Ei ole kovinkaan luultavaa, että nousevissa talouksissa syntyy eurooppalaiseen keskusteluun verrattavaa eettistä pohdintaa, vaan tuottava teknologia otetaan aristelematta käyttöön. Ympäristösuojelun alalla on lukemattomia vielä vakavampia epäilyjä.
Valtiokeskeisessä valtapolitiikassa on vahvoja toimijoita. Ottamatta kantaa Bushin tai Putinin politiikan sisältöön, niin selväksi on tullut, että sekä Yhdysvallat että Venäjä tietävät mitä tahtovat ja panevat sen myös toimeen. Kiinan päättäväisyys on varmasti samaa luokkaa.
Mihin tämä jättää Euroopan, sosiaalisen yhteisön ja ympäristönsuojelun lipunkantajan. Pehmeitä arvoja ei edistetä pelkällä pehmeydellä.
Euroopan tulee olla vahva niin materiassa kuin hengessä kun se puolustaa hyvinvointiaan ja arvojaan.
Arvot ja ihmiset ovat kovenemassa maailmassa ihanteita, joiden toteuttajan pitää olla vahva.
Sen talouden täytyy olla vahva ja kilpailukykyinen. Protektionismi, joka nyt on nostamassa Euroopassa päätään, on heikkouden tilapäistä suojaa. Suomen kaltaisessa maassa, jossa talouselämä on ymmärtänyt avautua ja hakea maailmalta suuruutensa, kaupan esteiden tappio alkaisi tuntua heti.
Sillä pitää olla painoarvoa kansainvälisessä järjestelmässä. Jatkossa keskeisiä toimijoita ovat suuret kansallisvaltiot ja vahvan toimivallan ja päätöksentekokyvyn omaavat alueelliset yhteisöt. YK:n merkitys niin Suomelle kuin EU:lle on tärkeä ja sitä on pyrittävä kehittämään, mutta silti sen rooli jää tässä yhteydessä rajalliseksi.
Tästä muutoksesta tulisi Euroopassa ymmärtää tehdä oikeat johtopäätökset:
Voimme eurooppalaista malliamme puolustaa vain, jos olemme taloudellisesti vahvalla pohjalla ja kilpailukykyisiä maailmanlaajuisessa mittakaavassa.
Kilpailukyvyn parantaminen ja talouden kuntoon saattaminen vaativat monesti vaikeita päätöksiä. Vaikeat päätökset vaativat johtajuutta ja päätöksentekokykyä. Molemmat tuntuvat juuri tällä hetkellä Euroopasta puuttuvan.
Eurooppalainen Venäjä
Unionin piirissä on taipumusta suhtautua Venäjään naapuruussuhdeohjelman mukaisena tavanomaisena naapurina, yhtenä monista. Suhtautuminen pitää sisällään pahan ajatusharhan.
Unioni on johdonmukaisesti rakentanut ystävien rinkiä ympärilleen. Välimeren maihin on kiinteä ja mittava taloudellinen yhteys, Turkin kanssa aloitetaan erityisneuvottelut jäsenyydestä ja Balkan on ollut pitkään erityishuomion kohteena. Hitaimmin on yhteys rakentunut itään, unionin nykyisen naapurin Venäjän kanssa.
Venäjä on ja tulee olemaan unionin ylivertaisesti suurin naapuri. Siihen ei voi soveltaa samaa naapuruusoppia kuin Välimeren tai Balkanin maaryhmiin. Venäjän poliittinen vaikutusvalta edellyttää sen tunnustamista tasavertaiseksi keskustelukumppaniksi. Lisäksi sen taloudellinen vaikutusvalta, luonnon - ja energiavaroineen, on väistämättä kasvamassa.
Suomen puheenjohtajakausi on luonnollinen forum laajaan EU:n ja Venäjän väliseen vuoropuheluun. Sen lopputuloksena tulisi tähdätä selkeään irtautumiseen ajatusharhasta, taipumuksesta pitää Venäjää vain osana tavanomaista naapuruussuhdepolitiikkaa.
EU:n ja Venäjän johtajat kokoontuvat 10. toukokuuta huippukokoukseen Moskovaan. Kenties oireellista on, että kysymys siitä, ketkä osallistuvat huippukokouksen aattona Moskovan voiton juhliin, on jo etukäteen peittänyt täysin alleen sen, mitä itse huippukokouksessa oli tarkoitus sopia.
EU ja Venäjä sopivat kaksi vuotta sitten tiiviimmän yhteistyön rakentamisesta niin sanotun neljän yhteisen alueen toimintatavan pohjalta. Nämä neljä aluetta käsittävät yhteisen talousalueen; yhteisen oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alueen; yhteisen ulkoisen turvallisuuden alueen ja yhteisen tutkimuksen, opetuksen ja kulttuuriyhteistyön alueen.
Paketista tuli kovin kunnianhimoinen. Puolivuosittain on pidetty huippukokouksia, joissa kaikissa on ollut tarkoitus päästä sopimukseen yhteisen alueen luomiseksi kaikilla neljällä sektorilla. En tiedä uskooko kukaan, että tavoitteeseen päästäisiin tänäkään keväänä.
Vaikeudet EU:n ja Venäjän suhteissa eivät saa lannistaa, mutta uutta vaihdetta tässä tarvitaan. EU:n tulee toki pitää kiinni demokratiaan ja oikeusvaltioon liittyvistä arvolähtökohdistaan suhteessa Venäjään ja sen lähialueisiin.
Venäjä on meille joka tapauksessa strateginen kumppani varsinkin kun katsotaan tulevaisuuteen. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä, että Eurooppa on ja tulee enenevästi olemaan riippuvainen venäläisestä öljystä ja kaasusta.
Venäjä ja yhteinen talousalue sen kanssa tulee nähdä mahdollisuutena laajentaa eurooppalaisten yritysten tuotantoa ja vientiä. Länsi-Euroopan talous yskii prosentin- kahden kasvuluvuissa. Venäjän talous taas kasvaa kohisten reilusti yli viiden prosentin vauhtia.
Se, mitä tässä on tullut sanottua Venäjän strategisesta merkityksestä Euroopalle, on vielä suuremmassa määrin totta Suomelle. Suomen ja Venäjän välinen kauppa kasvoi vuonna 2004 25 prosenttia verrattuna edeltävään vuoteen. Nykymenolla Venäjä korvaa Saksan Suomen tärkeimpänä kauppakumppanina jo lähivuosina.
Tämän päivän suomalaisessa politiikassa katse osuu liian harvoin Venäjälle ja jos osuukin, niin yleensä keskustelu kääntyy siihen, että voidaanko sinne edes itse katsoa, kun kerran ollaan mukana EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
On tärkeää, että EU käyttää yhtenäistä ääntä suhteessa Venäjään. Mutta se, että jokin asia kuuluu EU:n ja Venäjän väliseen vuoropuhelun, ei tietenkään tarkoita etteikö Suomella voisi olla alkuunpanijan tai eteenpäin viejän rooli unionitasolla.
Yhtä vähän se tarkoittaa, että Venäjä- suhteemme aina kiertyisi Brysselin kautta. Naapuruus ja keskinäinen kauppamme sitoo meitä monella tapaa yhteen. Siksi meidän on sitouduttava niin tiiviiseen yhteistyöhön kuin mahdollista kaikilla niillä alueilla, jotka eivät suoranaisesti kuulu EU:n yhteiseen politiikkaan.
Viime aikoina on keskusteltu myös Pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeri-strategian suhteesta. Niin kuin tavanomaista, keskustelussa on semantiikan viitteitä.
Pohjoinen ulottuvuus on Suomen aloitteellisuudella ajettu aloite EU:n politiikkaan Suomen edellisellä puheenjohtajuuskaudella 1999. Tavoitteena oli saada EU:n politiikan painopistettä Euroopan pohjoiseen osaan, arktisille alueille ja lisätä yhteistyötä Venäjän suuntaan.
Näiden tavoitteiden menestys ja tulokset ovat jatkossakin kiinni Suomen aktiivisuudesta EU-politiikassa. Tähän saakka tehdystä työstä ja tuloksista on opittava. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka on tuonut mukanaan hyviä hankkeita mutta on jäänyt mittaluokaltaan pahasti jälkeen siitä, mitä se olisi voinut olla.
Pohjoisen ulottuvuuden ongelmana on ollut se, ettei se ole juuri muita jäsenmaita kiinnostanut, eikä sille siksi ole tosiasiassa paljon resursseja saatu. Tarvitaan lisää rahoitusta, hankkeita ja poliittista tukea.
Tilanne näyttäisi heikkenevän nykyisen rahoituskauden päätyttyä vuoden 2006 lopussa. Ainoaksi todelliseksi rahoitusinstrumentiksi on jäämässä naapuruuden- ja kumppanuuden väline ENPI.
Samoista varoista rahoitetaan yhteistyöhankkeita mm. Ukrainan ja Välimeren eteläpuolisten maiden kanssa. Pelkona tässä on, että EU:n budjettikehysten tiukentuessa jäämme pohjoisen ulottuvuutemme kanssa yksin.
Ongelmana on myös, että käytetty rahoitusinstrumentti nimenomaan rinnastaa Venäjän vain yhdeksi muista naapureista.
Hankkeista voisin sanoa kaksi asiaa. Pohjoisen ulottuvuuden kattokäsitteen alla on toteutettu monia hyviä hankkeita, joiden tulevaisuudesta täytyy pitää jatkossakin kiinni. Pietarin jätevesien puhdistaminen on näistä merkittävimpiä.
Olen itse menossa ensi viikolla Moskovaan allekirjoittamaan työni puolesta Euroopan investointipankin lainapapereita Pietarin tulvapatohankkeesta. Tämän kaltaiset hankkeet näkyvät Itämeren tilan paranemisessa ja Itämeren suojelu on alueen kaikkien valtioiden ja EU:n yhteinen asia
Tämä kaikki vaatii selkeitä tavoitteita sekä poliittista tukea EU:n jäsenmailta. On luonnollista että poliittinen tuki haetaan EU:n Itämeren alueen jäsenmaiden piiristä. Ne Pietarin jätevedetkin huuhtoutuvat näiden kahdeksan maan rannoille.
Suomen puheenjohtajuuskauteen tulee saada myös konkreettisia tavoitteita, eikä vain poliittisia julistuksia. Euroopan investointipankin lainamandaatin jatkaminen on yksi tällainen.
Suomen johdolla on hyvä tilaisuus herättää kiinnostus toiseen eurooppalaiseen "sisämeren" alueeseen. Saksan ja Puolan kaltaisten suurten EU-maiden katseet on saatava käännettyä myös pohjoiseen.
Itämeren yhteistyön uusi herääminen voisi olla toinen konkreettinen tavoite. Se on pikemminkin unionitoimintaa, joskin myös Venäjän suhdetta. Se voi hyvin toimia pohjoisen ulottuvuuden ohella.
Sauli Niinistö EU:n toimintakyvystä
Maa tarvitsee presidentin
0
<50
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762149Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361762Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi111500Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2341265Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu611250Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161079Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv611002- 60983
Wau mikä kroppa Sofialla
Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja103684