kuinka te olette selvinneet lähimäisen menetyksestä

mikko25qq

miten te olette selvinneet lähimäisen menetyksestä.
itselläni on ikävä edesmennyttä äitiäni, ja se ikävä ei kai koskaan katoa. ois ollu viel paljon asiaa äidille kaikista en koskaan jutellukkaan mistä ois pitäny, ja yms.....
olen 25vuotias ja 4kk sit muutin kotoa omaan, nyt olen tullu tänne isän luokse joksii aikaa, muistot tekee pahaa kun muistelee hyvää äitiäni yms...
kai tämä tästä viel lähtee, tossa alempana kirjotin ihan eka kerran tänne kun tuntu pahalta

11

2347

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tämä suru takanapäin

      huomaa että äitisi oli sinulle tärkeä ihminen ja kaipaat häntä. Itse olin 23 vuotias kun isäni kuoli äkillisesti ja se oli kyllä elämäni pahin siihen astisista tapahtumista. Ikävä oli kova ja tuntui että siitä ei selviä millään. Kuitenkin se pahin ikävä ja suru vähitellen laantui koska elämä kuitenkin jatkuu, eikä varmaan äitisikään haluaisi sinun suruun jämähtävän ja jättävän elämääsi elämättä. Itse kerroin asioita isälleni haudalla, se tuntui sellaiselta paikalta jossa hän oli lähellä. Voimia sinulle surussasi, jonain päivänä vain huomaat että pahin kaipaus on ohi ja jotenkin vain hyväksyt tapahtuneen.

      • Eräs vastaa sinulle

        Äiti merkitsi myös minulle ihan kaikkea. Menetin äitini, kun olin 31-vuotias. Meillä oli hyvät välit ja paljon sanottiin ja juteltiin, mutta niin paljon jäi vielä kesken...Ikävä oli kova ja on vieläkin. Vuosi meni ja ikävä laantui siinä mukana, koska elämän piti jatkua ja minulla oli perhe, josta sain voimia. Eteenkin lapsista.

        Nyt olen tänä vuonna saattanut isäni viimeiselle matkalle ja ikävä on suunnaton. Tiedän, että yli tästä pääsee ajan kanssa. Haudalla käynti rauhoittaa...elämä jatkuu...voimia sinulle jaksaa...


    • Suru sulaa

      Äitini kuoli puolitoista vuotta sitten. Minun suruni muuttui helliksi, rakkaudentäyteisiksi muistoiksi, kun aloin katsella vanhoja kuvia ja muistella yksin ja yhdessä lähimpieni kanssa kaikkea sitä hyvää, mitä sain kokea Äidin kanssa. Kyyneleet sulattivat tuskan pois. Voimia sinulle.

    • Minä vaan

      Olisin laittanut sinulle henk.kohtaista postia mailiosoitteeseesi, mutta viesti palautui. Jos otat vastaan henk.kohtaisiakin viestejä, ilmoittele tässä lähemmin, laitan sen viestin sitten uudelleen sinulle.

      • mikko25qq

        jooo otahan mä niitä vastaan


      • Minä vaan
        mikko25qq kirjoitti:

        jooo otahan mä niitä vastaan

        Elikkäs - yritin äsken taas uudestaan laittaa sitä viestiä sinulle, se vain palautuu samantien. Onkohan postiosoite oikea tai onko postisi täynnä? Viesti on vähän pitempi, jos siksi palautuu?


      • mikko25qq
        Minä vaan kirjoitti:

        Elikkäs - yritin äsken taas uudestaan laittaa sitä viestiä sinulle, se vain palautuu samantien. Onkohan postiosoite oikea tai onko postisi täynnä? Viesti on vähän pitempi, jos siksi palautuu?

        miggos@suomi24.fi sinne pitäis


    • ninni

      Itse olen menettänyt poikaystäväni nuorena, olin silloin 14, silloin kun kuulin yhden rakkaimpani kuolleen minulta meni elämä, sairastuin masennukseen ja anoreksiaan olin pitkään sairaala hoidossa, mutta kun jaksaa nostaa päänsä ylös ja katsoa seuraavaan päivään on voiton puolella. Minulla oli ja on onneksi paljon kavereita ja hyviäystäviä jotka jaksoivat olla tukena, osa kavereista katosi silloin... Olin monta kuukautta sulkeutunut ja itkin vain, en puhunut, en syönyt. Mutta pikkuhiljaa tajusin että vaikka en koskaan tulisi Jesseä (kuollut poikaystäväni) näkemään, voisin kertoa hänelle asioita ja puhua hänelle, mutta silti minulla ei ole syytä laittaa koko elämääni menemään hukkaan, en usko että jessekään niin olisi halunnut. Eli aloin taistelemaan pahaa oloa vastaan, ja jonkin ajan kuluttua olin taas jaloillani. Nyt asun yksin omassa asunnossa ja pystyn huolehtimaan täysin itsestäni ja myös muista. Aika parantaa, mutta ei yksin, pitää puhua ja hyväksyä tapahtunut, vasta sen jälkeen voi jatkaa elämää nprmaalina, mutta kaikki kääntyy hyväksi kun niin jaksaa vain uskoa.

    • nuori nainen

      Otan osaa suruusi.

      Sellaista olisin sinulta kysynyt kun olen joutunut uuteen ja outoon tilanteeseen...eli poikaystäväni äiti menehtyi vähän aikaa sitten...ja nyt kun olen jutellut poikaystäväni kanssa (puhelimessa) niin olen pari kertaa huomaamattani maininnut oman äitini...vaivaako tämä teitä jotka olette oman rakkaan äitinne menettäneet? Siis jos puhun omasta äidistäni...etenkin kun tapahtuneesta on vasta vähän aikaa. Kiitän kovasti jos joku osaa valaista omia tuntojaan...kaikkihan käsittelevät asiaa omalla tavallaan mutta kiinnostaisi tietää joitakin mielipiteitä.

      Ja jaksamista sinulle.

      • ~~~~

        Sinä nuori nainen kysyt äidin mainitsemisesta.
        Minun äiti kuoli ollessani 21-vuotias. Nyt olen liki 5-kymppinen ja kyllä, kun ikäiseni ihmiset puhuvat esim. siitä, kuinka raskasta on hoitaa sairastunutta äitiä tms... niin kyllä siinä tulee paha mieli pintaan. "Niinpä, sinulla on vielä äiti", tekee mieleni sanoa, mutta pidän suuni kiinni ...


    • kohtalotoveri

      Voimia sinulle jaksaa surussasi.

      Itse olin 19, kun menetin Äitini, eikä tuntiakaan mene ohi, etten ajattelisi häntä. Toisaalta olen myös tuntenut valtavaa ylpeyttä omasta Äitisuhteestani sekä kumma kyllä ylemmyydentunnetta kaikkia muita ihmisiä kohtaan, ketkä eivät ole kokeneet samaa. Olen saanut niin paljon vaikka se on minulta pian pois otettu.

      Ikävä ei häviä koskaan.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2025
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1709
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1358
    4. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1171
    5. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1169
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1024
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      945
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      934
    Aihe