Onko tuo yleistä teidän seurakunnissanne, mitä alla olevissa kirjoituksissa on tuotu esiin. Toinen omii toisen omaisuutta rangaistuksetta, nuuhteluitta. Olen aina luullut että keskuudessanne on kovakuri.
Kysymyksin ja vastauksin
15
555
Vastaukset
- Markku_Meilo
>>Onko tuo yleistä...
Yleisyydestä en tiedä, mutta koko jehovantodistajuus lähti liikkeelle saman mekanismin voimalla. Russelin kuoltua Rutherford kaappasi Vartiotorniseuran hallintavallan lainvastaiseksi katsottavalla tavalla. Asia jätettiin silleen, koska veljen ei tule käydä oikeutta veljeä vastaan.- Jussi
aseena miekka, hengen miekka, vai miten se toteutui?
- Lähimmäinen
Yrityksiä ottaa ohjakset käsiinsä
Kaikki eivät tukeneet uutta presidenttiä. C. T. Russell ja J. F. Rutherford olivat hyvin erilaisia miehiä. Heillä oli erilainen persoonallisuus ja erilainen tausta. Joidenkuiden oli vaikea hyväksyä näitä eroja. Heidän mielestään kukaan ei voinut täyttää veli Russellin paikkaa.
Erityisesti muutamat päätoimistossa työskentelevät katsoivat karsaasti veli Rutherfordia. Se, että työ meni eteenpäin ja että hän piti parhaansa mukaan kiinni Russellin tekemistä järjestelyistä, ei näyttänyt tekevän heihin vaikutusta. Vastustus lisääntyi nopeasti. Neljä Seuran johtokunnan jäsentä yritti jopa riistää hallintovallan Rutherfordin käsistä. Tilanne kärjistyi kesällä 1917, jolloin julkaistiin englanniksi Raamatun tutkielmien seitsemäs osa Täyttynyt salaisuus.
Veli Russell ei ollut onnistunut saamaan tätä osaa valmiiksi elinaikanaan, vaikka olikin toivonut pystyvänsä siihen. Hänen kuolemansa jälkeen Seuran toimeenpaneva komitea nimitti kaksi hänen työtoveriaan, Clayton J. Woodworthin ja George H. Fisherin, valmistamaan tämän kirjan, jossa selitettiin Ilmestyskirjaa, Korkeaa veisua eli Laulujen laulua ja Hesekielin kirjaa. Se perustui osaksi siihen, mitä Russell oli kirjoittanut näistä Raamatun kirjoista, mutta siihen lisättiin myös muita kommentteja ja selityksiä. Seuran virkailijat hyväksyivät valmiin käsikirjoituksen painettavaksi, ja se julkaistiin Beetel-perheelle päivällispöydässä tiistaina 17. heinäkuuta 1917. Samassa tilaisuudessa esitettiin hätkähdyttävä ilmoitus, että neljä vastustavaa johtokunnan jäsentä oli poistettu tehtävistään ja veli Rutherford oli nimittänyt neljä muuta heidän tilalleen. Miten siihen suhtauduttiin?
Kuin pommi olisi räjähtänyt! Nuo neljä virasta poistettua johtokunnan jäsentä tarttuivat tilaisuuteen ja käynnistivät viisituntisen väittelyn, joka käytiin Beetel-perheen edessä Seuran asioiden hoidosta. Moni Beetel-perheeseen kuuluva tunsi myötätuntoa vastustajia kohtaan. Vastustus jatkui useita viikkoja, ja rettelöitsijät uhkasivat omien sanojensa mukaan ”kumota vallitsevan sortovallan”. Veli Rutherfordilla oli kuitenkin järkevät perusteet toiminnalleen. Mitkä ne olivat?
Kävi ilmi, että vaikka veli Russell oli nimittänyt nuo neljä vastustavaa johtokunnan jäsentä, näitä nimityksiä ei ollut koskaan vahvistettu yhdistyksen jäsenten äänestyksellä Seuran vuosikokouksessa. Siksi nuo neljä eivät olleetkaan johtokunnan laillisia jäseniä! Rutherford oli ollut tästä selvillä, mutta hän ei ollut aluksi maininnut siitä. Miksi ei? Hän oli halunnut välttää antamasta sellaista vaikutelmaa, että hän toimi vastoin veli Russellin toiveita. Kun kuitenkin kävi ilmeiseksi, että nuo miehet eivät lopettaisi vastustustaan, Rutherford käytti sitä valtaa ja vastuuta, joka hänellä presidenttinä oli, ja asetti heidän tilalleen neljä muuta jäsentä, joiden nimitykset vahvistettaisiin seuraavassa vuosikokouksessa, tammikuussa 1918.
Elokuun 8. päivänä nuo tyytymättömät johtokunnan entiset jäsenet ja heidän tukijansa jättivät Beetel-perheen; heitä oli pyydetty lähtemään, koska he olivat aiheuttaneet levottomuutta. He alkoivat pian levittää vastustavaa kantaansa laajalti pitämällä puheita ja lähettämällä kirjeitä kautta Yhdysvaltojen, Kanadan ja Euroopan. Sen johdosta kesän 1917 jälkeen moni raamatuntutkijoiden seurakunta hajosi kahdeksi ryhmäksi — Seuralle uskollisiin ja niihin, jotka olivat helppo saalis vastustajien lipevälle puheelle.
Mutta voisivatko syrjäytetyt johtokunnan jäsenet yrittää ottaa järjestön ohjakset käsiinsä pyrkimällä vaikuttamaan niihin, jotka tulisivat vuosikokoukseen? Aavistellessaan sellaista reaktiota Rutherford näki viisaaksi tehdä asiasta kyselyn kaikissa seurakunnissa. Mikä oli tulos? Vartiotornissa 1.7.1918 (engl. 15.12.1917) julkaistun raportin mukaan äänestäneet ilmaisivat ylivoimaisen tukensa J. F. Rutherfordille ja hänen kanssaan yhteistoiminnassa oleville johtokunnan jäsenille! Tämä vahvistettiin vuosikokouksessa. Vastustajien vallananastusyritykset olivat epäonnistuneet!
Mitä tapahtui noille vastustajille ja heidän tukijoilleen? Vuoden 1918 tammikuun vuosikokouksen jälkeen vastustajat muodostivat oman ryhmänsä ja päättivät jopa viettää keskenään muistonviettoa 26. maaliskuuta 1918. Heidän keskuudessaan mahdollisesti vallinnut yksimielisyys ei kestänyt kauan, ja ennen pitkää he hajaantuivat useiksi lahkoiksi. Useimmissa tapauksissa heidän määränsä väheni ja heidän toimintansa heikkeni tai lakkasi kokonaan.
Veli Russellin kuoleman jälkeen raamatuntutkijoita epäilemättä kohtasi todellinen uskollisuuden koetus. Tarissa P. Gott, joka kastettiin vuonna 1915, kertoo siitä: ”Monet niistä, jotka olivat näyttäneet niin vahvoilta, niin uskollisilta Herralle, alkoivat kääntyä pois. – – Vaikka kaikki tämä ei tuntunutkaan oikealta, sellaista tapahtui, ja se järkytti meitä. Mutta sanoin itselleni: ’Eikö Jehova käyttänyt juuri tätä järjestöä vapauttamaan meidät väärän uskonnon kahleista? Emmekö ole saaneet maistaa hänen hyvyyttään? Jos meidän pitäisi lähteä nyt, mihin me menisimme? Emmekö me päätyisi seuraamaan jotakuta ihmistä?’ Emme voineet käsittää, miksi meidän pitäisi mennä luopioiden mukaan, joten me jäimme.” (Joh. 6:66–69; Hepr. 6:4–6.)
Jotkut, jotka vetäytyivät pois järjestöstä, katuivat sitä myöhemmin ja palasivat jälleen palvomaan raamatuntutkijoiden kanssa. Suuri enemmistö jatkoi sisar Gottin tavoin yhteistoimintaa Vartiotorni-seuran ja veli Rutherfordin kanssa. Sitä rakkautta ja ykseyttä, joka sitoi heidät yhteen, oli rakentanut vuosien yhdessäolo kokouksissa ja konventeissa. He eivät antaisi minkään murtaa ykseyden sidettään (Kol. 3:14).
Tultaessa vuoteen 1918 raamatuntutkijat olivat selviytyneet sisäpuolelta tulleesta koetuksesta. - Markku_Meilo
Jussi kirjoitti:
aseena miekka, hengen miekka, vai miten se toteutui?
Rutherfordilla oli vahva henki apunaan, spiritus fortis. Miekasta en tiedä, mutta jos kirjaimellinen oli käytössä, niin aivan varmasti kaksiteräinen.
- Markku_Meilo
Lähimmäinen kirjoitti:
Yrityksiä ottaa ohjakset käsiinsä
Kaikki eivät tukeneet uutta presidenttiä. C. T. Russell ja J. F. Rutherford olivat hyvin erilaisia miehiä. Heillä oli erilainen persoonallisuus ja erilainen tausta. Joidenkuiden oli vaikea hyväksyä näitä eroja. Heidän mielestään kukaan ei voinut täyttää veli Russellin paikkaa.
Erityisesti muutamat päätoimistossa työskentelevät katsoivat karsaasti veli Rutherfordia. Se, että työ meni eteenpäin ja että hän piti parhaansa mukaan kiinni Russellin tekemistä järjestelyistä, ei näyttänyt tekevän heihin vaikutusta. Vastustus lisääntyi nopeasti. Neljä Seuran johtokunnan jäsentä yritti jopa riistää hallintovallan Rutherfordin käsistä. Tilanne kärjistyi kesällä 1917, jolloin julkaistiin englanniksi Raamatun tutkielmien seitsemäs osa Täyttynyt salaisuus.
Veli Russell ei ollut onnistunut saamaan tätä osaa valmiiksi elinaikanaan, vaikka olikin toivonut pystyvänsä siihen. Hänen kuolemansa jälkeen Seuran toimeenpaneva komitea nimitti kaksi hänen työtoveriaan, Clayton J. Woodworthin ja George H. Fisherin, valmistamaan tämän kirjan, jossa selitettiin Ilmestyskirjaa, Korkeaa veisua eli Laulujen laulua ja Hesekielin kirjaa. Se perustui osaksi siihen, mitä Russell oli kirjoittanut näistä Raamatun kirjoista, mutta siihen lisättiin myös muita kommentteja ja selityksiä. Seuran virkailijat hyväksyivät valmiin käsikirjoituksen painettavaksi, ja se julkaistiin Beetel-perheelle päivällispöydässä tiistaina 17. heinäkuuta 1917. Samassa tilaisuudessa esitettiin hätkähdyttävä ilmoitus, että neljä vastustavaa johtokunnan jäsentä oli poistettu tehtävistään ja veli Rutherford oli nimittänyt neljä muuta heidän tilalleen. Miten siihen suhtauduttiin?
Kuin pommi olisi räjähtänyt! Nuo neljä virasta poistettua johtokunnan jäsentä tarttuivat tilaisuuteen ja käynnistivät viisituntisen väittelyn, joka käytiin Beetel-perheen edessä Seuran asioiden hoidosta. Moni Beetel-perheeseen kuuluva tunsi myötätuntoa vastustajia kohtaan. Vastustus jatkui useita viikkoja, ja rettelöitsijät uhkasivat omien sanojensa mukaan ”kumota vallitsevan sortovallan”. Veli Rutherfordilla oli kuitenkin järkevät perusteet toiminnalleen. Mitkä ne olivat?
Kävi ilmi, että vaikka veli Russell oli nimittänyt nuo neljä vastustavaa johtokunnan jäsentä, näitä nimityksiä ei ollut koskaan vahvistettu yhdistyksen jäsenten äänestyksellä Seuran vuosikokouksessa. Siksi nuo neljä eivät olleetkaan johtokunnan laillisia jäseniä! Rutherford oli ollut tästä selvillä, mutta hän ei ollut aluksi maininnut siitä. Miksi ei? Hän oli halunnut välttää antamasta sellaista vaikutelmaa, että hän toimi vastoin veli Russellin toiveita. Kun kuitenkin kävi ilmeiseksi, että nuo miehet eivät lopettaisi vastustustaan, Rutherford käytti sitä valtaa ja vastuuta, joka hänellä presidenttinä oli, ja asetti heidän tilalleen neljä muuta jäsentä, joiden nimitykset vahvistettaisiin seuraavassa vuosikokouksessa, tammikuussa 1918.
Elokuun 8. päivänä nuo tyytymättömät johtokunnan entiset jäsenet ja heidän tukijansa jättivät Beetel-perheen; heitä oli pyydetty lähtemään, koska he olivat aiheuttaneet levottomuutta. He alkoivat pian levittää vastustavaa kantaansa laajalti pitämällä puheita ja lähettämällä kirjeitä kautta Yhdysvaltojen, Kanadan ja Euroopan. Sen johdosta kesän 1917 jälkeen moni raamatuntutkijoiden seurakunta hajosi kahdeksi ryhmäksi — Seuralle uskollisiin ja niihin, jotka olivat helppo saalis vastustajien lipevälle puheelle.
Mutta voisivatko syrjäytetyt johtokunnan jäsenet yrittää ottaa järjestön ohjakset käsiinsä pyrkimällä vaikuttamaan niihin, jotka tulisivat vuosikokoukseen? Aavistellessaan sellaista reaktiota Rutherford näki viisaaksi tehdä asiasta kyselyn kaikissa seurakunnissa. Mikä oli tulos? Vartiotornissa 1.7.1918 (engl. 15.12.1917) julkaistun raportin mukaan äänestäneet ilmaisivat ylivoimaisen tukensa J. F. Rutherfordille ja hänen kanssaan yhteistoiminnassa oleville johtokunnan jäsenille! Tämä vahvistettiin vuosikokouksessa. Vastustajien vallananastusyritykset olivat epäonnistuneet!
Mitä tapahtui noille vastustajille ja heidän tukijoilleen? Vuoden 1918 tammikuun vuosikokouksen jälkeen vastustajat muodostivat oman ryhmänsä ja päättivät jopa viettää keskenään muistonviettoa 26. maaliskuuta 1918. Heidän keskuudessaan mahdollisesti vallinnut yksimielisyys ei kestänyt kauan, ja ennen pitkää he hajaantuivat useiksi lahkoiksi. Useimmissa tapauksissa heidän määränsä väheni ja heidän toimintansa heikkeni tai lakkasi kokonaan.
Veli Russellin kuoleman jälkeen raamatuntutkijoita epäilemättä kohtasi todellinen uskollisuuden koetus. Tarissa P. Gott, joka kastettiin vuonna 1915, kertoo siitä: ”Monet niistä, jotka olivat näyttäneet niin vahvoilta, niin uskollisilta Herralle, alkoivat kääntyä pois. – – Vaikka kaikki tämä ei tuntunutkaan oikealta, sellaista tapahtui, ja se järkytti meitä. Mutta sanoin itselleni: ’Eikö Jehova käyttänyt juuri tätä järjestöä vapauttamaan meidät väärän uskonnon kahleista? Emmekö ole saaneet maistaa hänen hyvyyttään? Jos meidän pitäisi lähteä nyt, mihin me menisimme? Emmekö me päätyisi seuraamaan jotakuta ihmistä?’ Emme voineet käsittää, miksi meidän pitäisi mennä luopioiden mukaan, joten me jäimme.” (Joh. 6:66–69; Hepr. 6:4–6.)
Jotkut, jotka vetäytyivät pois järjestöstä, katuivat sitä myöhemmin ja palasivat jälleen palvomaan raamatuntutkijoiden kanssa. Suuri enemmistö jatkoi sisar Gottin tavoin yhteistoimintaa Vartiotorni-seuran ja veli Rutherfordin kanssa. Sitä rakkautta ja ykseyttä, joka sitoi heidät yhteen, oli rakentanut vuosien yhdessäolo kokouksissa ja konventeissa. He eivät antaisi minkään murtaa ykseyden sidettään (Kol. 3:14).
Tultaessa vuoteen 1918 raamatuntutkijat olivat selviytyneet sisäpuolelta tulleesta koetuksesta.>>C. T. Russell ja J. F. Rutherford olivat hyvin erilaisia miehiä.
Vartiotorniseuran kaunistelutekstiä. Russell antoi Rutherfordille rahaa, jotta tämä laittaisi oman byroon pystyyn muualle ja näin tapahtui. Russelin kuolema antoi Rutherfordille ja hänen kannattajilleen tilaisuuden, jota he eivät jättäneet käyttämättä. - Helmisen Viljo
Lähimmäinen kirjoitti:
Yrityksiä ottaa ohjakset käsiinsä
Kaikki eivät tukeneet uutta presidenttiä. C. T. Russell ja J. F. Rutherford olivat hyvin erilaisia miehiä. Heillä oli erilainen persoonallisuus ja erilainen tausta. Joidenkuiden oli vaikea hyväksyä näitä eroja. Heidän mielestään kukaan ei voinut täyttää veli Russellin paikkaa.
Erityisesti muutamat päätoimistossa työskentelevät katsoivat karsaasti veli Rutherfordia. Se, että työ meni eteenpäin ja että hän piti parhaansa mukaan kiinni Russellin tekemistä järjestelyistä, ei näyttänyt tekevän heihin vaikutusta. Vastustus lisääntyi nopeasti. Neljä Seuran johtokunnan jäsentä yritti jopa riistää hallintovallan Rutherfordin käsistä. Tilanne kärjistyi kesällä 1917, jolloin julkaistiin englanniksi Raamatun tutkielmien seitsemäs osa Täyttynyt salaisuus.
Veli Russell ei ollut onnistunut saamaan tätä osaa valmiiksi elinaikanaan, vaikka olikin toivonut pystyvänsä siihen. Hänen kuolemansa jälkeen Seuran toimeenpaneva komitea nimitti kaksi hänen työtoveriaan, Clayton J. Woodworthin ja George H. Fisherin, valmistamaan tämän kirjan, jossa selitettiin Ilmestyskirjaa, Korkeaa veisua eli Laulujen laulua ja Hesekielin kirjaa. Se perustui osaksi siihen, mitä Russell oli kirjoittanut näistä Raamatun kirjoista, mutta siihen lisättiin myös muita kommentteja ja selityksiä. Seuran virkailijat hyväksyivät valmiin käsikirjoituksen painettavaksi, ja se julkaistiin Beetel-perheelle päivällispöydässä tiistaina 17. heinäkuuta 1917. Samassa tilaisuudessa esitettiin hätkähdyttävä ilmoitus, että neljä vastustavaa johtokunnan jäsentä oli poistettu tehtävistään ja veli Rutherford oli nimittänyt neljä muuta heidän tilalleen. Miten siihen suhtauduttiin?
Kuin pommi olisi räjähtänyt! Nuo neljä virasta poistettua johtokunnan jäsentä tarttuivat tilaisuuteen ja käynnistivät viisituntisen väittelyn, joka käytiin Beetel-perheen edessä Seuran asioiden hoidosta. Moni Beetel-perheeseen kuuluva tunsi myötätuntoa vastustajia kohtaan. Vastustus jatkui useita viikkoja, ja rettelöitsijät uhkasivat omien sanojensa mukaan ”kumota vallitsevan sortovallan”. Veli Rutherfordilla oli kuitenkin järkevät perusteet toiminnalleen. Mitkä ne olivat?
Kävi ilmi, että vaikka veli Russell oli nimittänyt nuo neljä vastustavaa johtokunnan jäsentä, näitä nimityksiä ei ollut koskaan vahvistettu yhdistyksen jäsenten äänestyksellä Seuran vuosikokouksessa. Siksi nuo neljä eivät olleetkaan johtokunnan laillisia jäseniä! Rutherford oli ollut tästä selvillä, mutta hän ei ollut aluksi maininnut siitä. Miksi ei? Hän oli halunnut välttää antamasta sellaista vaikutelmaa, että hän toimi vastoin veli Russellin toiveita. Kun kuitenkin kävi ilmeiseksi, että nuo miehet eivät lopettaisi vastustustaan, Rutherford käytti sitä valtaa ja vastuuta, joka hänellä presidenttinä oli, ja asetti heidän tilalleen neljä muuta jäsentä, joiden nimitykset vahvistettaisiin seuraavassa vuosikokouksessa, tammikuussa 1918.
Elokuun 8. päivänä nuo tyytymättömät johtokunnan entiset jäsenet ja heidän tukijansa jättivät Beetel-perheen; heitä oli pyydetty lähtemään, koska he olivat aiheuttaneet levottomuutta. He alkoivat pian levittää vastustavaa kantaansa laajalti pitämällä puheita ja lähettämällä kirjeitä kautta Yhdysvaltojen, Kanadan ja Euroopan. Sen johdosta kesän 1917 jälkeen moni raamatuntutkijoiden seurakunta hajosi kahdeksi ryhmäksi — Seuralle uskollisiin ja niihin, jotka olivat helppo saalis vastustajien lipevälle puheelle.
Mutta voisivatko syrjäytetyt johtokunnan jäsenet yrittää ottaa järjestön ohjakset käsiinsä pyrkimällä vaikuttamaan niihin, jotka tulisivat vuosikokoukseen? Aavistellessaan sellaista reaktiota Rutherford näki viisaaksi tehdä asiasta kyselyn kaikissa seurakunnissa. Mikä oli tulos? Vartiotornissa 1.7.1918 (engl. 15.12.1917) julkaistun raportin mukaan äänestäneet ilmaisivat ylivoimaisen tukensa J. F. Rutherfordille ja hänen kanssaan yhteistoiminnassa oleville johtokunnan jäsenille! Tämä vahvistettiin vuosikokouksessa. Vastustajien vallananastusyritykset olivat epäonnistuneet!
Mitä tapahtui noille vastustajille ja heidän tukijoilleen? Vuoden 1918 tammikuun vuosikokouksen jälkeen vastustajat muodostivat oman ryhmänsä ja päättivät jopa viettää keskenään muistonviettoa 26. maaliskuuta 1918. Heidän keskuudessaan mahdollisesti vallinnut yksimielisyys ei kestänyt kauan, ja ennen pitkää he hajaantuivat useiksi lahkoiksi. Useimmissa tapauksissa heidän määränsä väheni ja heidän toimintansa heikkeni tai lakkasi kokonaan.
Veli Russellin kuoleman jälkeen raamatuntutkijoita epäilemättä kohtasi todellinen uskollisuuden koetus. Tarissa P. Gott, joka kastettiin vuonna 1915, kertoo siitä: ”Monet niistä, jotka olivat näyttäneet niin vahvoilta, niin uskollisilta Herralle, alkoivat kääntyä pois. – – Vaikka kaikki tämä ei tuntunutkaan oikealta, sellaista tapahtui, ja se järkytti meitä. Mutta sanoin itselleni: ’Eikö Jehova käyttänyt juuri tätä järjestöä vapauttamaan meidät väärän uskonnon kahleista? Emmekö ole saaneet maistaa hänen hyvyyttään? Jos meidän pitäisi lähteä nyt, mihin me menisimme? Emmekö me päätyisi seuraamaan jotakuta ihmistä?’ Emme voineet käsittää, miksi meidän pitäisi mennä luopioiden mukaan, joten me jäimme.” (Joh. 6:66–69; Hepr. 6:4–6.)
Jotkut, jotka vetäytyivät pois järjestöstä, katuivat sitä myöhemmin ja palasivat jälleen palvomaan raamatuntutkijoiden kanssa. Suuri enemmistö jatkoi sisar Gottin tavoin yhteistoimintaa Vartiotorni-seuran ja veli Rutherfordin kanssa. Sitä rakkautta ja ykseyttä, joka sitoi heidät yhteen, oli rakentanut vuosien yhdessäolo kokouksissa ja konventeissa. He eivät antaisi minkään murtaa ykseyden sidettään (Kol. 3:14).
Tultaessa vuoteen 1918 raamatuntutkijat olivat selviytyneet sisäpuolelta tulleesta koetuksesta.Onko tuo sinun kirjoittamaa historiaa vai oletko kopioinut tekstin jostain mainitsematta lähdettä?
Muista kunnioittaa tekijänoikeutta. - minustakin
Helmisen Viljo kirjoitti:
Onko tuo sinun kirjoittamaa historiaa vai oletko kopioinut tekstin jostain mainitsematta lähdettä?
Muista kunnioittaa tekijänoikeutta.Minustakin lähde on hyvä ilmoittaa, mutta tuo kertoo siitä että monet ex-JT:t eivät ole lukeneet Jumalan Valtakunnan -julistajia kirjaa, tai tarpeeksi usein lue sitä, kun eivät muista sitä.
- keitä?
Markku_Meilo kirjoitti:
>>C. T. Russell ja J. F. Rutherford olivat hyvin erilaisia miehiä.
Vartiotorniseuran kaunistelutekstiä. Russell antoi Rutherfordille rahaa, jotta tämä laittaisi oman byroon pystyyn muualle ja näin tapahtui. Russelin kuolema antoi Rutherfordille ja hänen kannattajilleen tilaisuuden, jota he eivät jättäneet käyttämättä."Rutherfordille ja hänen kannattajilleen tilaisuuden"
Keitäs ne Rutherfordin kannattajat oli? - Lähimmäinen
Helmisen Viljo kirjoitti:
Onko tuo sinun kirjoittamaa historiaa vai oletko kopioinut tekstin jostain mainitsematta lähdettä?
Muista kunnioittaa tekijänoikeutta.Tosi historiaa kirjasta "Valtakunnan Julistajia" ei Luo.. sivuilta!
- sööpäri
Lähimmäinen kirjoitti:
Tosi historiaa kirjasta "Valtakunnan Julistajia" ei Luo.. sivuilta!
Tottakai se on tosi historiaa, mutta aika yksipuolista.
Esim Suomi mielestään pärjäsi hienosti neukkuja vastaan puolustussodassa, joka oli aika monen muun mielestä hyökkäyssotaa, kun mentiin vierasta maata valloittamaan.
Neuvostoliiton hissankirjoissa kerrotaan että Suomi hävisi häpeällisen hyökkäyssotansa.
Kumpi on oikeassa? Ei kai näkökulma voi vaikuttaa noin päivänselvissä asioissa? - Markku_Meilo
keitä? kirjoitti:
"Rutherfordille ja hänen kannattajilleen tilaisuuden"
Keitäs ne Rutherfordin kannattajat oli?>>Keitäs ne Rutherfordin kannattajat oli?
En muista ulkoa Rutherfordille uskollisiksi mainittujen henkilöiden nimiä, enkä tähän hätään tunne vetoa tiedostojeni penkomiseen.
Meno oli tuohon aikaan hyvin villiä ja tarkkaa jakoa ei välttämättä ollut. Esimerkiksi Russelin sihteerin M. Sturgeonin katsotaan olleen Rutherfordin suuntaan kallellaan. Rankimmat väitteet esittävät Sturgeonin jopa myrkyttäneen Russelin. - Helmisen Viljo
minustakin kirjoitti:
Minustakin lähde on hyvä ilmoittaa, mutta tuo kertoo siitä että monet ex-JT:t eivät ole lukeneet Jumalan Valtakunnan -julistajia kirjaa, tai tarpeeksi usein lue sitä, kun eivät muista sitä.
Joskus voi esittää kysymyksen, vaikka tietäisikin vastauksen. Ei kai yksikään kunnon jt kopioisi järjestön tekijänoikeuden alaista materiaalia verkkoon mainitsematta lähdettä, eihän?
Siispä esitän välillä tietätätöntä ja kysyn tuollaista saadakseni kirjoittajan harkitsemaan asiaa. Menee varmaan ihan hukkaan tuokin. - Helmisen Viljo
Lähimmäinen kirjoitti:
Tosi historiaa kirjasta "Valtakunnan Julistajia" ei Luo.. sivuilta!
Oli mistä oli, mutta jos ei ollut sinun hengentuotostasi, niin on asiallista mainita lähde. Et ole ainoa palstalla, joka kopsaa pitkiäkin tekstejä ilman lähdeviitteitä.
- minustakin
Helmisen Viljo kirjoitti:
Joskus voi esittää kysymyksen, vaikka tietäisikin vastauksen. Ei kai yksikään kunnon jt kopioisi järjestön tekijänoikeuden alaista materiaalia verkkoon mainitsematta lähdettä, eihän?
Siispä esitän välillä tietätätöntä ja kysyn tuollaista saadakseni kirjoittajan harkitsemaan asiaa. Menee varmaan ihan hukkaan tuokin.Vahingossa voi.
- Helmisen Viljo
minustakin kirjoitti:
Vahingossa voi.
Niin voi. Mitä jos sitä kuitenkin jatkaa siitäkin huolimatta että siihen kiinnitetään huomiota, onko enää vahinko?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762115Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361744Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101461Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2331240Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu601223Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161067Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv59980- 60973
Wau mikä kroppa Sofialla
Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja102670