Onko tilaa ( 3 runoa )

puupääkatti

1. KUOLAA SILMISSÄSI, PIMU? (26.10.05)

Mustasukkaisen naisen silmät
näkevät kuolaavia miehiä joka paikassa,
ja naisia jotka tahtovat että hänen miehensä
kuolaisi heidän peräänsä.

Ei osaa kuunnella eikä katsella
asioita sinänsä.
Mistä puhutaan kun katse kiintyy ihmisiin
jotka puhuvat?

Omien haavojensa läpi katsellen tämä nainen
hukkaa sekä ihmiset että asiat,
ja toisinaan ne joita hän katselee
eivät ole edes puiden kaltaisia.

2. KYMMENEN HAAVAA (26.10.05)

ajelehtii sielussani
kymmenen haavaa
loiskii toisiaan vasten
ihmisyyden konflikteissa
joskus

pärskähtäen yli

isättömyyden ja äidittömyyden haava
hylkäämisen haava
petetyksi tulemisen haava
mitätöimisen haava
rakkaudettomuuden haava

- -

syviä haavoja
ehkä tällaisia tai toisia

alttarin luona kuulin:
pysähdy

- -

itsekseni tulemisessa
jossa sieluni kohtasin kipuineen
ja niissä kaikissa oma nimeni

sidottiin yhteen haavat

ei enää irrallaan
lyöden toisiaan vasten elämän aallokoissa
hallitsemattomasti pärskähdellen

- -

tänään voin
purjehtia haavoineni
elää

sielussani

nämä kymmenen haavaa
jotka eivät enää ajelehdi
nimettöminä ja vääristäen

vaikka hetkittäin

niin kipeästi sykähdellen
ilmoittavat olevansa
osa minua

- -

kyllä vain
tämä on elämääni
oman ihmisyyteni
historiassa

- -

pysähtymisen tila
vaiti olemisen ja kuuntelemisen
hiljaisuuden

kallio

josta käsin purjehdin
purjehdin kasvot valoa kohti
myös epätäydellisenä ja virheitä tehden

- -

joskus pääsevät haavat riistäytymään
irralleen

ja joudun niiden kuljetettavaksi
hulluissa aallokoissa
silti aina pyrkimyksenäni
on takaisin alttarille lepoon
ja rauhaan

hänen parantaviin
haavoihinsa

3. KUN KYSYIT MIKSI MINULLA EI OLE SINULLE AIKAA (26.10.05)

Aikaa
kyllä on käytettäväksi
jos on tilaa
On tai ei
Eikä välttämättä pysty
jos ei osaa
Olla läsnä

Kun tuntuu että jokin tässä kaikessa
kuitenkin puristaa
kuin ulkopuolelle
Että se joka on läsnä
en ole minä
On pelkät karvat ilmavirrassa

Niin niin
Jos pystyy tai ei pysty
ja jää nähtäväksi
pystyykö
Karvoista kiharrettu
koipeen ammuttu kollikissa
Miu mau

14

874

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kissanrusetti

      Ilman tilassa tiiviisti tukittu

      illalla kuuntelin pimeässä
      kun makuukamarini katosta tipahti jotain
      tassuttelin valot päälle
      ja lattialla ei mitään,
      katossani vain oksanreiät
      jotta ilma kulkisi, ettei tulisi hometta

      Jos minulla olisi katti
      ihan ikioma puupääkatti
      ostaisin sille hiekkapaperin ja koivulakkaa
      niin ja samettirusetin tai useammankin

      antaisin ne hänelle
      vapaasti - valiten
      ja kattini saisi olla ihan ikioma itsensä

      Joskus kun haavat repii ja sattuu
      yritän ne ohittaa, kuin itseni ulkopuolella
      etten kokisi niin suurta kipua
      vaikka tiedän ettei pakotietä ole!

      ilmassa - ilmaa
      mustasukkaisen naisen kuolaava ja huutava suu
      karmeaa katsella
      kuin kiimassa olevan naaraskissan mörinää

      Onko tilaa? ihmisen ikuiselle vapaudelle
      ettei kukaan, ei kukaan
      tallaisi väsyneille tassuille

      • puupääkatti

        (Jos ajattelen miestä joka epäilee että onko kokonaan rakastettu omana itsenään ja hyväksytty, miestä joka on vähän yliherkkä ja varuillaan, ehkä monella tapaa minunkaltaiseni, ja yritän eläytyä tuon miehen asemaan, että millaisen runon hän kirjoittaisi vastauksena sinun runoosi, ehkä se olisi tällainen:)

        ENSIN ITSENI OMA

        Antaisit minun ihan vapaasti
        olla sinun omasi?
        Samettirusetin ostaisit, ja useammankin -
        ihan vapaasti saisin valita
        millaista rusettia milloinkin tahdon
        käyttää?

        Mutta...

        Entä jos en tykkäisi samettiruseteista.
        Hyväksyisitkö sen?
        Sinusta kun olisi niin kovin mukavaa
        katsella omaa kisuasi
        sinun ostamassasi rusetissa!
        Kokisitko loukkaamisena sen, hylkäämisenä
        jos ostaisin itselleni tyylikkään
        koirakuvioisen kravatin?

        Hyväksyt minut ihan vapaasti sinun omanasi,
        kunhan vain suostun olemaan
        sinun omasi?
        Mutta hyväksytkö minut sittenkin,
        jos en suostu, osaa tai pysty?
        Luovutatko minut itselleni?

        - -

        Kuinka voisin olla sinun omasi,
        jos en saa olla itseni oma?
        Silloin se, joka sinun omasi on, on pelkkä
        mielesi kuva:
        tuo samettirusettinen puupääkissa.
        Se en ole minä!

        Jos hyväksyt minut
        vain sinun omanasi, se minä
        jonka hyväksyt, en ole minä -
        hyväksymiselläsi sinä vain työnnät
        minut pois, karkoitat luotasi, koska
        hyväksyvien käsiesi, syleilevien, hellivien
        käsiesi ote on niin tukahduttava -
        ehdollistava.

        Niin...
        Kipeitä sanoja, kipeitä.

        Hyväksytkö minut sellaisena
        kuin olen, kollina
        joka kuuluu itselleen?

        Jos annat minulle vapauden kieltäytyä
        rakkaudestasi, vapauden tehdä omat ratkaisuni -
        vapauden olla olematta sinun omasi -
        Silloin, vasta silloin
        minulla on vapaus tulla omaksesi -

        Sillä vasta silloin
        hän joka tulee, olen minä, hyväksytty
        karvoineni.

        - -

        Kyselen siis, mikä ja kuka olen, millainen
        on minun tieni maailmassa, kutsumukseni, minne tämä
        tie johtaa, soveltuuko siihen rinnalle
        toinen, ja vaikka soveltuisikin, olenko liian
        kipeä, liian paljon rikkoutunut, kyetäkseni
        elämään toisen kanssa nyt enää?

        Saanko kysellä.
        Vai otatko sen loukkauksena -
        loukkauksena, kun hyväksyvä rakkautesi
        ei minulle kelvannutkaan?
        Niinkö tahdot sen selittää, että ei kelvannut.
        Onko se helpompaa sinulle?
        Helpompaa kuin katsoa totuutta silmiin:

        Kahden toisiinsa sopimattoman kappaleen erossa
        ei ole kyse kelpaavaisuudesta
        tai että ei ollut toiselle kylliksi,
        täyttänyt odotuksia,
        kyse on elämän realiteeteista -
        Emme aina tiedä miksi näin on, miksi
        joudumme joskus kulkemaan niin outoja ja
        satuttavia polkuja, mutta

        hyväksymmekö Tien joka
        eteemme piirtyy,
        olkoon se

        millainen tahansa?
        Hyväksytkö itsesi kipuinesi -
        vai pakenetko vieläkin itseäsi toiseen.


      • puupää
        puupääkatti kirjoitti:

        (Jos ajattelen miestä joka epäilee että onko kokonaan rakastettu omana itsenään ja hyväksytty, miestä joka on vähän yliherkkä ja varuillaan, ehkä monella tapaa minunkaltaiseni, ja yritän eläytyä tuon miehen asemaan, että millaisen runon hän kirjoittaisi vastauksena sinun runoosi, ehkä se olisi tällainen:)

        ENSIN ITSENI OMA

        Antaisit minun ihan vapaasti
        olla sinun omasi?
        Samettirusetin ostaisit, ja useammankin -
        ihan vapaasti saisin valita
        millaista rusettia milloinkin tahdon
        käyttää?

        Mutta...

        Entä jos en tykkäisi samettiruseteista.
        Hyväksyisitkö sen?
        Sinusta kun olisi niin kovin mukavaa
        katsella omaa kisuasi
        sinun ostamassasi rusetissa!
        Kokisitko loukkaamisena sen, hylkäämisenä
        jos ostaisin itselleni tyylikkään
        koirakuvioisen kravatin?

        Hyväksyt minut ihan vapaasti sinun omanasi,
        kunhan vain suostun olemaan
        sinun omasi?
        Mutta hyväksytkö minut sittenkin,
        jos en suostu, osaa tai pysty?
        Luovutatko minut itselleni?

        - -

        Kuinka voisin olla sinun omasi,
        jos en saa olla itseni oma?
        Silloin se, joka sinun omasi on, on pelkkä
        mielesi kuva:
        tuo samettirusettinen puupääkissa.
        Se en ole minä!

        Jos hyväksyt minut
        vain sinun omanasi, se minä
        jonka hyväksyt, en ole minä -
        hyväksymiselläsi sinä vain työnnät
        minut pois, karkoitat luotasi, koska
        hyväksyvien käsiesi, syleilevien, hellivien
        käsiesi ote on niin tukahduttava -
        ehdollistava.

        Niin...
        Kipeitä sanoja, kipeitä.

        Hyväksytkö minut sellaisena
        kuin olen, kollina
        joka kuuluu itselleen?

        Jos annat minulle vapauden kieltäytyä
        rakkaudestasi, vapauden tehdä omat ratkaisuni -
        vapauden olla olematta sinun omasi -
        Silloin, vasta silloin
        minulla on vapaus tulla omaksesi -

        Sillä vasta silloin
        hän joka tulee, olen minä, hyväksytty
        karvoineni.

        - -

        Kyselen siis, mikä ja kuka olen, millainen
        on minun tieni maailmassa, kutsumukseni, minne tämä
        tie johtaa, soveltuuko siihen rinnalle
        toinen, ja vaikka soveltuisikin, olenko liian
        kipeä, liian paljon rikkoutunut, kyetäkseni
        elämään toisen kanssa nyt enää?

        Saanko kysellä.
        Vai otatko sen loukkauksena -
        loukkauksena, kun hyväksyvä rakkautesi
        ei minulle kelvannutkaan?
        Niinkö tahdot sen selittää, että ei kelvannut.
        Onko se helpompaa sinulle?
        Helpompaa kuin katsoa totuutta silmiin:

        Kahden toisiinsa sopimattoman kappaleen erossa
        ei ole kyse kelpaavaisuudesta
        tai että ei ollut toiselle kylliksi,
        täyttänyt odotuksia,
        kyse on elämän realiteeteista -
        Emme aina tiedä miksi näin on, miksi
        joudumme joskus kulkemaan niin outoja ja
        satuttavia polkuja, mutta

        hyväksymmekö Tien joka
        eteemme piirtyy,
        olkoon se

        millainen tahansa?
        Hyväksytkö itsesi kipuinesi -
        vai pakenetko vieläkin itseäsi toiseen.

        Vapautta
        on olla rakastamatta
        ja ottamatta rakkautta vastaan

        Vapautta
        on olla tuntematta
        ja ottamatta tunteita vastaan

        Vapautta
        on olla oma itsensä
        olematta toisen toiveiden mukainen

        Vapautta
        on olla luulematta
        että joku täyttää omat toiveet

        Vapautta on tieto
        Ettei täydellistä vapautta ole

        On vain suotava itselleen
        oikeus pyrkiä juuri siihen

        Hylkäämättä omaa itseään

        Altistuttava rohkeasti kuitenkin kaikelle
        Muuten on elävältä haudattu


      • puupääkissa
        puupää kirjoitti:

        Vapautta
        on olla rakastamatta
        ja ottamatta rakkautta vastaan

        Vapautta
        on olla tuntematta
        ja ottamatta tunteita vastaan

        Vapautta
        on olla oma itsensä
        olematta toisen toiveiden mukainen

        Vapautta
        on olla luulematta
        että joku täyttää omat toiveet

        Vapautta on tieto
        Ettei täydellistä vapautta ole

        On vain suotava itselleen
        oikeus pyrkiä juuri siihen

        Hylkäämättä omaa itseään

        Altistuttava rohkeasti kuitenkin kaikelle
        Muuten on elävältä haudattu

        - tietoa kaipaava -


      • ---^------^----------------...
        puupääkatti kirjoitti:

        (Jos ajattelen miestä joka epäilee että onko kokonaan rakastettu omana itsenään ja hyväksytty, miestä joka on vähän yliherkkä ja varuillaan, ehkä monella tapaa minunkaltaiseni, ja yritän eläytyä tuon miehen asemaan, että millaisen runon hän kirjoittaisi vastauksena sinun runoosi, ehkä se olisi tällainen:)

        ENSIN ITSENI OMA

        Antaisit minun ihan vapaasti
        olla sinun omasi?
        Samettirusetin ostaisit, ja useammankin -
        ihan vapaasti saisin valita
        millaista rusettia milloinkin tahdon
        käyttää?

        Mutta...

        Entä jos en tykkäisi samettiruseteista.
        Hyväksyisitkö sen?
        Sinusta kun olisi niin kovin mukavaa
        katsella omaa kisuasi
        sinun ostamassasi rusetissa!
        Kokisitko loukkaamisena sen, hylkäämisenä
        jos ostaisin itselleni tyylikkään
        koirakuvioisen kravatin?

        Hyväksyt minut ihan vapaasti sinun omanasi,
        kunhan vain suostun olemaan
        sinun omasi?
        Mutta hyväksytkö minut sittenkin,
        jos en suostu, osaa tai pysty?
        Luovutatko minut itselleni?

        - -

        Kuinka voisin olla sinun omasi,
        jos en saa olla itseni oma?
        Silloin se, joka sinun omasi on, on pelkkä
        mielesi kuva:
        tuo samettirusettinen puupääkissa.
        Se en ole minä!

        Jos hyväksyt minut
        vain sinun omanasi, se minä
        jonka hyväksyt, en ole minä -
        hyväksymiselläsi sinä vain työnnät
        minut pois, karkoitat luotasi, koska
        hyväksyvien käsiesi, syleilevien, hellivien
        käsiesi ote on niin tukahduttava -
        ehdollistava.

        Niin...
        Kipeitä sanoja, kipeitä.

        Hyväksytkö minut sellaisena
        kuin olen, kollina
        joka kuuluu itselleen?

        Jos annat minulle vapauden kieltäytyä
        rakkaudestasi, vapauden tehdä omat ratkaisuni -
        vapauden olla olematta sinun omasi -
        Silloin, vasta silloin
        minulla on vapaus tulla omaksesi -

        Sillä vasta silloin
        hän joka tulee, olen minä, hyväksytty
        karvoineni.

        - -

        Kyselen siis, mikä ja kuka olen, millainen
        on minun tieni maailmassa, kutsumukseni, minne tämä
        tie johtaa, soveltuuko siihen rinnalle
        toinen, ja vaikka soveltuisikin, olenko liian
        kipeä, liian paljon rikkoutunut, kyetäkseni
        elämään toisen kanssa nyt enää?

        Saanko kysellä.
        Vai otatko sen loukkauksena -
        loukkauksena, kun hyväksyvä rakkautesi
        ei minulle kelvannutkaan?
        Niinkö tahdot sen selittää, että ei kelvannut.
        Onko se helpompaa sinulle?
        Helpompaa kuin katsoa totuutta silmiin:

        Kahden toisiinsa sopimattoman kappaleen erossa
        ei ole kyse kelpaavaisuudesta
        tai että ei ollut toiselle kylliksi,
        täyttänyt odotuksia,
        kyse on elämän realiteeteista -
        Emme aina tiedä miksi näin on, miksi
        joudumme joskus kulkemaan niin outoja ja
        satuttavia polkuja, mutta

        hyväksymmekö Tien joka
        eteemme piirtyy,
        olkoon se

        millainen tahansa?
        Hyväksytkö itsesi kipuinesi -
        vai pakenetko vieläkin itseäsi toiseen.

        Totta kai loukkaannuin!
        miten voisit kuvitella minua joksinkin
        tunteettomaksi möhkäleeksi
        jolle vain koko ajan toistetaan:

        Pimu! muista realiteetit, ole realisti

        miehen ja naisen erillaisuutta
        ei tämä nainen, ei tämä mies - ymmärrä.

        Saat vapautesi kieltäytyä rakkaudestani
        loppu, mikä loppu!

        ps.samettirusetti oli rakkaus välillämme
        se hiekkapaperi ja lakka...?

        et ymmärrä minua piste


      • ..............................
        puupääkissa kirjoitti:

        - tietoa kaipaava -

        Olivat varmaan jonkun älyttömän viisaan ihmisen
        johon sinä, sinä karvapääkatti
        - voit yhtyä!


      • puupääkissa
        puupää kirjoitti:

        Vapautta
        on olla rakastamatta
        ja ottamatta rakkautta vastaan

        Vapautta
        on olla tuntematta
        ja ottamatta tunteita vastaan

        Vapautta
        on olla oma itsensä
        olematta toisen toiveiden mukainen

        Vapautta
        on olla luulematta
        että joku täyttää omat toiveet

        Vapautta on tieto
        Ettei täydellistä vapautta ole

        On vain suotava itselleen
        oikeus pyrkiä juuri siihen

        Hylkäämättä omaa itseään

        Altistuttava rohkeasti kuitenkin kaikelle
        Muuten on elävältä haudattu

        Vapautta on rakastaa
        silloin kun on vapaus olla rakastamatta.
        Mutta vapautta on rakastaa silloinkin
        kun toinen pakottaa
        ja vaatii rakastamaan.

        Vapautta on tehdä oikeita päätöksiä
        ilman että vaaditaan,
        ja vapautta on kyetä tekemään
        samat päätökset,
        vaikka vaadittaisiin.

        Vapaus on niin monimuotoista -
        vapaus mistä? vapaus mihin? millaisena?
        Kun kuitenkin olen sidottu
        minuun, joka olen vapaa, voinko siis
        ollenkaan olla vapaa?

        *

        Mustasukkaisesti vapauttaan
        vahtiva ihminen,
        reviiriään varjeleva, sitoutumista pelkäävä,
        jolle vapaus
        merkitsee vapautta aina tehdä asiat
        juuri niinkuin itse hyväksi näkee, toisten tarpeista ja
        toiveista
        piittaamatta, on varmasti
        vangituin ihminen maan päällä.

        Mutta ristin kautta
        elämään vapautettuna, kaikkensa
        luovuttaneena, itsensä löytäneenä, voi sitten
        pitää kiinni
        oikeaksi katsomistaan asioista,
        ihan vapaasti, vaikka toinen väittäisi
        että varjelet vain reviiriäsi tarpeistani piittaamatta
        etkä uskalla sitoutua minuun.

        Niin tai näin.

        Vapautta on
        uskaltaa kuulla Jumalan Pojan sanat:
        "Jonka minä teen vapaaksi,
        hän on oleva todellisesti vapaa."

        *

        Siis mitä on todellinen vapaus, tässä
        rikkinäisyyksien maailmassa?
        Onko sitä? Kuinka sen määrittelen minä,
        ja jos määrittelen, olenko
        määritelmieni sitoma?

        Vapautta on aina ja kaikessa
        etsiä ehdotonta sitoutumista Häneen,
        elämän lähteeseen.
        Siinä on vapaus
        omasta sitovasta itsestä, vapaus
        itseen
        ja vapaus toisiin.

        Elämän lähteellä, oman sielunsa
        avonaisuudessa -
        opettelemisen laulussa,
        yksin.


      • puupää
        puupääkissa kirjoitti:

        Vapautta on rakastaa
        silloin kun on vapaus olla rakastamatta.
        Mutta vapautta on rakastaa silloinkin
        kun toinen pakottaa
        ja vaatii rakastamaan.

        Vapautta on tehdä oikeita päätöksiä
        ilman että vaaditaan,
        ja vapautta on kyetä tekemään
        samat päätökset,
        vaikka vaadittaisiin.

        Vapaus on niin monimuotoista -
        vapaus mistä? vapaus mihin? millaisena?
        Kun kuitenkin olen sidottu
        minuun, joka olen vapaa, voinko siis
        ollenkaan olla vapaa?

        *

        Mustasukkaisesti vapauttaan
        vahtiva ihminen,
        reviiriään varjeleva, sitoutumista pelkäävä,
        jolle vapaus
        merkitsee vapautta aina tehdä asiat
        juuri niinkuin itse hyväksi näkee, toisten tarpeista ja
        toiveista
        piittaamatta, on varmasti
        vangituin ihminen maan päällä.

        Mutta ristin kautta
        elämään vapautettuna, kaikkensa
        luovuttaneena, itsensä löytäneenä, voi sitten
        pitää kiinni
        oikeaksi katsomistaan asioista,
        ihan vapaasti, vaikka toinen väittäisi
        että varjelet vain reviiriäsi tarpeistani piittaamatta
        etkä uskalla sitoutua minuun.

        Niin tai näin.

        Vapautta on
        uskaltaa kuulla Jumalan Pojan sanat:
        "Jonka minä teen vapaaksi,
        hän on oleva todellisesti vapaa."

        *

        Siis mitä on todellinen vapaus, tässä
        rikkinäisyyksien maailmassa?
        Onko sitä? Kuinka sen määrittelen minä,
        ja jos määrittelen, olenko
        määritelmieni sitoma?

        Vapautta on aina ja kaikessa
        etsiä ehdotonta sitoutumista Häneen,
        elämän lähteeseen.
        Siinä on vapaus
        omasta sitovasta itsestä, vapaus
        itseen
        ja vapaus toisiin.

        Elämän lähteellä, oman sielunsa
        avonaisuudessa -
        opettelemisen laulussa,
        yksin.

        itsellesi jo tässä kirjoittamassasi lauseessa:

        "Kun kuitenkin olen sidottu
        minuun, joka olen vapaa, voinko siis
        ollenkaan olla vapaa?"

        Jokainen määrittelee sen jotenkin itse,
        ihminen on muuttuva,
        voima tulee jostakin.

        Jokainen etsii voimaa,
        kuka mistäkin ja miten.

        Se on vapautta, kun saa valita voimansa lähteen.

        Jollekin Jumala on taivaissa,
        jollekin se on joka paikassa.


    • puupääkissa

      Joskus tunteet on niin pinnalla
      kuin metsässä kävellessä,
      kun oksa raapaisee kasvoille.
      Että tekisi mieli lyödä kirveellä,
      antaa samalla mitalla takaisin.
      Repiä se juurineen irti maasta,
      kiskoa aukiolle, polkea ja polttaa,
      ikäänkuin puu tahallaan,
      ihan tahallaan ja tarkoituksella
      olisi iskenyt
      tuohon kipeimpään kohtaasi, jossa
      vereslihalla oleva vamma, odotti
      hellää hoitoa.
      Ei enää iskua, ei.
      Odotti hoitoa, ja kuitenkin
      valmiiksi varuillaan
      pelkäsi.
      Sieltähän se tuli! Hitto vieköön!
      Taas kerran sohaistiin minua -

      • ..............................

        Poika odottaa siellä metsässä
        ja sinä sinä!

        märehdit omassa itsesi suuruudessasi.


      • märehtivä kissa?
        .............................. kirjoitti:

        Poika odottaa siellä metsässä
        ja sinä sinä!

        märehdit omassa itsesi suuruudessasi.

        tänään menoa. Illalla. Sovittua.
        En joka tapauksessa olisi ehtinyt ennen kuin illalla siihen aikaan että on jo pimeää, ja tähän vuoden aikaan ei viitsi lähteä pimeässä kompuroimaan. Moi.

        Aha. Nytpä näemmä ajat autolla pihaan. Ootapa vähän, lähden avaamaan sulle ovea.
        Hassua -
        Ihan kuin olisit siinä ja sanoisin sinulle: ootapa vähän.
        Vaikka olet ovella.


      • kyynelsormi
        märehtivä kissa? kirjoitti:

        tänään menoa. Illalla. Sovittua.
        En joka tapauksessa olisi ehtinyt ennen kuin illalla siihen aikaan että on jo pimeää, ja tähän vuoden aikaan ei viitsi lähteä pimeässä kompuroimaan. Moi.

        Aha. Nytpä näemmä ajat autolla pihaan. Ootapa vähän, lähden avaamaan sulle ovea.
        Hassua -
        Ihan kuin olisit siinä ja sanoisin sinulle: ootapa vähän.
        Vaikka olet ovella.

        Kauniita unia - nuku hyvin.

        Nuolaisen huuliltani suolaisen kyyneleen
        ja laitan sen tyynyni alle.

        Puhallan luoksesi hiljaisuuden
        niinkuin minua ei olisikaan.


    • Kippurahäntä

      Kohtaisin kipeäni kaiken tuskan sisälläni
      etten taas kääntyisi ihmistä kohden ?

      sanot

      ja myös näin: omien haavojensa lävitse katsoen
      tämä nainen hukkaa sekä ihmiset että asiat

      varmasti totta!

      ja itsensä, entä itse?
      onko tämä nainen vain yksi monien joukossa:
      itkevä iita, vollottava epäonnistuja,
      tunteidensa vanki, totuutta valheeseen juokseva
      vaativa ja painostava jne...

      Onko tilaa
      naiselle itselleen pois itsestään
      ulkopuolelle - katsoen itseään silmiin

      Sattuu!

      Haavojen mitätöinti että ( kaikillahan niitä on )
      luetteloita, luentoja, lukija -

      katsellen kuin sivusta repaleisen sivun kääntämistä, ihmisyyden ihmeellinen inho
      ympärillä kehä jota ei voi koskettaa
      sillä se on ilmaa -
      vain pienen pieni ohut seinä

      Juoksisin ja lujaa
      jos voisin, niin helpolla tämän ohittaa
      tuskan ja hylkäämisen
      joka ei lopu, ei koskaan

      koska, aina tulee uusia ihmisiä ja asioita
      jotka satuttaa

      --

      Viime yönä, kohtasin pimeyden
      uni viipyi nurkan takana
      hyökätäkseen kimppuuni -

      en voinut astua pois
      tyynyni veti minut syvemmälle
      todellisuudeni rajamaille
      tietämättäni, olenko olemassa vai en

      Ulkopuolisuus - hiljaisuus
      kamala huuto ja meteli sydämeni huoneissa
      siellä kaikki on muodollisesti,
      lakaistu juhlakuntoon

      tuntien miten pienillä hampaillaan
      syöden minua sisältäni
      en saa kiinni, en vaikka vanhat naiset huutaa:
      "Ottakaa kiinni pienet ketut"!

      Ansassa, olen ansassa
      kuopassa edelleen -
      vaikka jo luulin
      olevani vapaa

      • kippura...

        Yksinäinen
        niin se on -
        kohtaloni

        hyväksyn ja tyydyn
        yksin


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2074
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1733
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1412
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      1213
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1203
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1048
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      962
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      961
    Aihe