1. KUOLAA SILMISSÄSI, PIMU? (26.10.05)
Mustasukkaisen naisen silmät
näkevät kuolaavia miehiä joka paikassa,
ja naisia jotka tahtovat että hänen miehensä
kuolaisi heidän peräänsä.
Ei osaa kuunnella eikä katsella
asioita sinänsä.
Mistä puhutaan kun katse kiintyy ihmisiin
jotka puhuvat?
Omien haavojensa läpi katsellen tämä nainen
hukkaa sekä ihmiset että asiat,
ja toisinaan ne joita hän katselee
eivät ole edes puiden kaltaisia.
2. KYMMENEN HAAVAA (26.10.05)
ajelehtii sielussani
kymmenen haavaa
loiskii toisiaan vasten
ihmisyyden konflikteissa
joskus
pärskähtäen yli
isättömyyden ja äidittömyyden haava
hylkäämisen haava
petetyksi tulemisen haava
mitätöimisen haava
rakkaudettomuuden haava
- -
syviä haavoja
ehkä tällaisia tai toisia
alttarin luona kuulin:
pysähdy
- -
itsekseni tulemisessa
jossa sieluni kohtasin kipuineen
ja niissä kaikissa oma nimeni
sidottiin yhteen haavat
ei enää irrallaan
lyöden toisiaan vasten elämän aallokoissa
hallitsemattomasti pärskähdellen
- -
tänään voin
purjehtia haavoineni
elää
sielussani
nämä kymmenen haavaa
jotka eivät enää ajelehdi
nimettöminä ja vääristäen
vaikka hetkittäin
niin kipeästi sykähdellen
ilmoittavat olevansa
osa minua
- -
kyllä vain
tämä on elämääni
oman ihmisyyteni
historiassa
- -
pysähtymisen tila
vaiti olemisen ja kuuntelemisen
hiljaisuuden
kallio
josta käsin purjehdin
purjehdin kasvot valoa kohti
myös epätäydellisenä ja virheitä tehden
- -
joskus pääsevät haavat riistäytymään
irralleen
ja joudun niiden kuljetettavaksi
hulluissa aallokoissa
silti aina pyrkimyksenäni
on takaisin alttarille lepoon
ja rauhaan
hänen parantaviin
haavoihinsa
3. KUN KYSYIT MIKSI MINULLA EI OLE SINULLE AIKAA (26.10.05)
Aikaa
kyllä on käytettäväksi
jos on tilaa
On tai ei
Eikä välttämättä pysty
jos ei osaa
Olla läsnä
Kun tuntuu että jokin tässä kaikessa
kuitenkin puristaa
kuin ulkopuolelle
Että se joka on läsnä
en ole minä
On pelkät karvat ilmavirrassa
Niin niin
Jos pystyy tai ei pysty
ja jää nähtäväksi
pystyykö
Karvoista kiharrettu
koipeen ammuttu kollikissa
Miu mau
Mustasukkaisen naisen silmät
näkevät kuolaavia miehiä joka paikassa,
ja naisia jotka tahtovat että hänen miehensä
kuolaisi heidän peräänsä.
Ei osaa kuunnella eikä katsella
asioita sinänsä.
Mistä puhutaan kun katse kiintyy ihmisiin
jotka puhuvat?
Omien haavojensa läpi katsellen tämä nainen
hukkaa sekä ihmiset että asiat,
ja toisinaan ne joita hän katselee
eivät ole edes puiden kaltaisia.
2. KYMMENEN HAAVAA (26.10.05)
ajelehtii sielussani
kymmenen haavaa
loiskii toisiaan vasten
ihmisyyden konflikteissa
joskus
pärskähtäen yli
isättömyyden ja äidittömyyden haava
hylkäämisen haava
petetyksi tulemisen haava
mitätöimisen haava
rakkaudettomuuden haava
- -
syviä haavoja
ehkä tällaisia tai toisia
alttarin luona kuulin:
pysähdy
- -
itsekseni tulemisessa
jossa sieluni kohtasin kipuineen
ja niissä kaikissa oma nimeni
sidottiin yhteen haavat
ei enää irrallaan
lyöden toisiaan vasten elämän aallokoissa
hallitsemattomasti pärskähdellen
- -
tänään voin
purjehtia haavoineni
elää
sielussani
nämä kymmenen haavaa
jotka eivät enää ajelehdi
nimettöminä ja vääristäen
vaikka hetkittäin
niin kipeästi sykähdellen
ilmoittavat olevansa
osa minua
- -
kyllä vain
tämä on elämääni
oman ihmisyyteni
historiassa
- -
pysähtymisen tila
vaiti olemisen ja kuuntelemisen
hiljaisuuden
kallio
josta käsin purjehdin
purjehdin kasvot valoa kohti
myös epätäydellisenä ja virheitä tehden
- -
joskus pääsevät haavat riistäytymään
irralleen
ja joudun niiden kuljetettavaksi
hulluissa aallokoissa
silti aina pyrkimyksenäni
on takaisin alttarille lepoon
ja rauhaan
hänen parantaviin
haavoihinsa
3. KUN KYSYIT MIKSI MINULLA EI OLE SINULLE AIKAA (26.10.05)
Aikaa
kyllä on käytettäväksi
jos on tilaa
On tai ei
Eikä välttämättä pysty
jos ei osaa
Olla läsnä
Kun tuntuu että jokin tässä kaikessa
kuitenkin puristaa
kuin ulkopuolelle
Että se joka on läsnä
en ole minä
On pelkät karvat ilmavirrassa
Niin niin
Jos pystyy tai ei pysty
ja jää nähtäväksi
pystyykö
Karvoista kiharrettu
koipeen ammuttu kollikissa
Miu mau
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ilman tilassa tiiviisti tukittu
illalla kuuntelin pimeässä
kun makuukamarini katosta tipahti jotain
tassuttelin valot päälle
ja lattialla ei mitään,
katossani vain oksanreiät
jotta ilma kulkisi, ettei tulisi hometta
Jos minulla olisi katti
ihan ikioma puupääkatti
ostaisin sille hiekkapaperin ja koivulakkaa
niin ja samettirusetin tai useammankin
antaisin ne hänelle
vapaasti - valiten
ja kattini saisi olla ihan ikioma itsensä
Joskus kun haavat repii ja sattuu
yritän ne ohittaa, kuin itseni ulkopuolella
etten kokisi niin suurta kipua
vaikka tiedän ettei pakotietä ole!
ilmassa - ilmaa
mustasukkaisen naisen kuolaava ja huutava suu
karmeaa katsella
kuin kiimassa olevan naaraskissan mörinää
Onko tilaa? ihmisen ikuiselle vapaudelle
ettei kukaan, ei kukaan
tallaisi väsyneille tassuille
(Jos ajattelen miestä joka epäilee että onko kokonaan rakastettu omana itsenään ja hyväksytty, miestä joka on vähän yliherkkä ja varuillaan, ehkä monella tapaa minunkaltaiseni, ja yritän eläytyä tuon miehen asemaan, että millaisen runon hän kirjoittaisi vastauksena sinun runoosi, ehkä se olisi tällainen:)
ENSIN ITSENI OMA
Antaisit minun ihan vapaasti
olla sinun omasi?
Samettirusetin ostaisit, ja useammankin -
ihan vapaasti saisin valita
millaista rusettia milloinkin tahdon
käyttää?
Mutta...
Entä jos en tykkäisi samettiruseteista.
Hyväksyisitkö sen?
Sinusta kun olisi niin kovin mukavaa
katsella omaa kisuasi
sinun ostamassasi rusetissa!
Kokisitko loukkaamisena sen, hylkäämisenä
jos ostaisin itselleni tyylikkään
koirakuvioisen kravatin?
Hyväksyt minut ihan vapaasti sinun omanasi,
kunhan vain suostun olemaan
sinun omasi?
Mutta hyväksytkö minut sittenkin,
jos en suostu, osaa tai pysty?
Luovutatko minut itselleni?
- -
Kuinka voisin olla sinun omasi,
jos en saa olla itseni oma?
Silloin se, joka sinun omasi on, on pelkkä
mielesi kuva:
tuo samettirusettinen puupääkissa.
Se en ole minä!
Jos hyväksyt minut
vain sinun omanasi, se minä
jonka hyväksyt, en ole minä -
hyväksymiselläsi sinä vain työnnät
minut pois, karkoitat luotasi, koska
hyväksyvien käsiesi, syleilevien, hellivien
käsiesi ote on niin tukahduttava -
ehdollistava.
Niin...
Kipeitä sanoja, kipeitä.
Hyväksytkö minut sellaisena
kuin olen, kollina
joka kuuluu itselleen?
Jos annat minulle vapauden kieltäytyä
rakkaudestasi, vapauden tehdä omat ratkaisuni -
vapauden olla olematta sinun omasi -
Silloin, vasta silloin
minulla on vapaus tulla omaksesi -
Sillä vasta silloin
hän joka tulee, olen minä, hyväksytty
karvoineni.
- -
Kyselen siis, mikä ja kuka olen, millainen
on minun tieni maailmassa, kutsumukseni, minne tämä
tie johtaa, soveltuuko siihen rinnalle
toinen, ja vaikka soveltuisikin, olenko liian
kipeä, liian paljon rikkoutunut, kyetäkseni
elämään toisen kanssa nyt enää?
Saanko kysellä.
Vai otatko sen loukkauksena -
loukkauksena, kun hyväksyvä rakkautesi
ei minulle kelvannutkaan?
Niinkö tahdot sen selittää, että ei kelvannut.
Onko se helpompaa sinulle?
Helpompaa kuin katsoa totuutta silmiin:
Kahden toisiinsa sopimattoman kappaleen erossa
ei ole kyse kelpaavaisuudesta
tai että ei ollut toiselle kylliksi,
täyttänyt odotuksia,
kyse on elämän realiteeteista -
Emme aina tiedä miksi näin on, miksi
joudumme joskus kulkemaan niin outoja ja
satuttavia polkuja, mutta
hyväksymmekö Tien joka
eteemme piirtyy,
olkoon se
millainen tahansa?
Hyväksytkö itsesi kipuinesi -
vai pakenetko vieläkin itseäsi toiseen.
Vapautta
on olla rakastamatta
ja ottamatta rakkautta vastaan
Vapautta
on olla tuntematta
ja ottamatta tunteita vastaan
Vapautta
on olla oma itsensä
olematta toisen toiveiden mukainen
Vapautta
on olla luulematta
että joku täyttää omat toiveet
Vapautta on tieto
Ettei täydellistä vapautta ole
On vain suotava itselleen
oikeus pyrkiä juuri siihen
Hylkäämättä omaa itseään
Altistuttava rohkeasti kuitenkin kaikelle
Muuten on elävältä haudattu
- tietoa kaipaava -
Totta kai loukkaannuin!
miten voisit kuvitella minua joksinkin
tunteettomaksi möhkäleeksi
jolle vain koko ajan toistetaan:
Pimu! muista realiteetit, ole realisti
miehen ja naisen erillaisuutta
ei tämä nainen, ei tämä mies - ymmärrä.
Saat vapautesi kieltäytyä rakkaudestani
loppu, mikä loppu!
ps.samettirusetti oli rakkaus välillämme
se hiekkapaperi ja lakka...?
et ymmärrä minua piste
Olivat varmaan jonkun älyttömän viisaan ihmisen
johon sinä, sinä karvapääkatti
- voit yhtyä!
Vapautta on rakastaa
silloin kun on vapaus olla rakastamatta.
Mutta vapautta on rakastaa silloinkin
kun toinen pakottaa
ja vaatii rakastamaan.
Vapautta on tehdä oikeita päätöksiä
ilman että vaaditaan,
ja vapautta on kyetä tekemään
samat päätökset,
vaikka vaadittaisiin.
Vapaus on niin monimuotoista -
vapaus mistä? vapaus mihin? millaisena?
Kun kuitenkin olen sidottu
minuun, joka olen vapaa, voinko siis
ollenkaan olla vapaa?
*
Mustasukkaisesti vapauttaan
vahtiva ihminen,
reviiriään varjeleva, sitoutumista pelkäävä,
jolle vapaus
merkitsee vapautta aina tehdä asiat
juuri niinkuin itse hyväksi näkee, toisten tarpeista ja
toiveista
piittaamatta, on varmasti
vangituin ihminen maan päällä.
Mutta ristin kautta
elämään vapautettuna, kaikkensa
luovuttaneena, itsensä löytäneenä, voi sitten
pitää kiinni
oikeaksi katsomistaan asioista,
ihan vapaasti, vaikka toinen väittäisi
että varjelet vain reviiriäsi tarpeistani piittaamatta
etkä uskalla sitoutua minuun.
Niin tai näin.
Vapautta on
uskaltaa kuulla Jumalan Pojan sanat:
"Jonka minä teen vapaaksi,
hän on oleva todellisesti vapaa."
*
Siis mitä on todellinen vapaus, tässä
rikkinäisyyksien maailmassa?
Onko sitä? Kuinka sen määrittelen minä,
ja jos määrittelen, olenko
määritelmieni sitoma?
Vapautta on aina ja kaikessa
etsiä ehdotonta sitoutumista Häneen,
elämän lähteeseen.
Siinä on vapaus
omasta sitovasta itsestä, vapaus
itseen
ja vapaus toisiin.
Elämän lähteellä, oman sielunsa
avonaisuudessa -
opettelemisen laulussa,
yksin.
itsellesi jo tässä kirjoittamassasi lauseessa:
"Kun kuitenkin olen sidottu
minuun, joka olen vapaa, voinko siis
ollenkaan olla vapaa?"
Jokainen määrittelee sen jotenkin itse,
ihminen on muuttuva,
voima tulee jostakin.
Jokainen etsii voimaa,
kuka mistäkin ja miten.
Se on vapautta, kun saa valita voimansa lähteen.
Jollekin Jumala on taivaissa,
jollekin se on joka paikassa.
Joskus tunteet on niin pinnalla
kuin metsässä kävellessä,
kun oksa raapaisee kasvoille.
Että tekisi mieli lyödä kirveellä,
antaa samalla mitalla takaisin.
Repiä se juurineen irti maasta,
kiskoa aukiolle, polkea ja polttaa,
ikäänkuin puu tahallaan,
ihan tahallaan ja tarkoituksella
olisi iskenyt
tuohon kipeimpään kohtaasi, jossa
vereslihalla oleva vamma, odotti
hellää hoitoa.
Ei enää iskua, ei.
Odotti hoitoa, ja kuitenkin
valmiiksi varuillaan
pelkäsi.
Sieltähän se tuli! Hitto vieköön!
Taas kerran sohaistiin minua -
Poika odottaa siellä metsässä
ja sinä sinä!
märehdit omassa itsesi suuruudessasi.
tänään menoa. Illalla. Sovittua.
En joka tapauksessa olisi ehtinyt ennen kuin illalla siihen aikaan että on jo pimeää, ja tähän vuoden aikaan ei viitsi lähteä pimeässä kompuroimaan. Moi.
Aha. Nytpä näemmä ajat autolla pihaan. Ootapa vähän, lähden avaamaan sulle ovea.
Hassua -
Ihan kuin olisit siinä ja sanoisin sinulle: ootapa vähän.
Vaikka olet ovella.
Kauniita unia - nuku hyvin.
Nuolaisen huuliltani suolaisen kyyneleen
ja laitan sen tyynyni alle.
Puhallan luoksesi hiljaisuuden
niinkuin minua ei olisikaan.
Kohtaisin kipeäni kaiken tuskan sisälläni
etten taas kääntyisi ihmistä kohden ?
sanot
ja myös näin: omien haavojensa lävitse katsoen
tämä nainen hukkaa sekä ihmiset että asiat
varmasti totta!
ja itsensä, entä itse?
onko tämä nainen vain yksi monien joukossa:
itkevä iita, vollottava epäonnistuja,
tunteidensa vanki, totuutta valheeseen juokseva
vaativa ja painostava jne...
Onko tilaa
naiselle itselleen pois itsestään
ulkopuolelle - katsoen itseään silmiin
Sattuu!
Haavojen mitätöinti että ( kaikillahan niitä on )
luetteloita, luentoja, lukija -
katsellen kuin sivusta repaleisen sivun kääntämistä, ihmisyyden ihmeellinen inho
ympärillä kehä jota ei voi koskettaa
sillä se on ilmaa -
vain pienen pieni ohut seinä
Juoksisin ja lujaa
jos voisin, niin helpolla tämän ohittaa
tuskan ja hylkäämisen
joka ei lopu, ei koskaan
koska, aina tulee uusia ihmisiä ja asioita
jotka satuttaa
--
Viime yönä, kohtasin pimeyden
uni viipyi nurkan takana
hyökätäkseen kimppuuni -
en voinut astua pois
tyynyni veti minut syvemmälle
todellisuudeni rajamaille
tietämättäni, olenko olemassa vai en
Ulkopuolisuus - hiljaisuus
kamala huuto ja meteli sydämeni huoneissa
siellä kaikki on muodollisesti,
lakaistu juhlakuntoon
tuntien miten pienillä hampaillaan
syöden minua sisältäni
en saa kiinni, en vaikka vanhat naiset huutaa:
"Ottakaa kiinni pienet ketut"!
Ansassa, olen ansassa
kuopassa edelleen -
vaikka jo luulin
olevani vapaa
Yksinäinen
niin se on -
kohtaloni
hyväksyn ja tyydyn
yksin