salasuhde

sadman30

siskon mies alkoi kesällä vonkailemaan mun muijaa kun istuttiin iltaa välillä niinkuin sisaruksilla on tapana jos on välit kunnossa.muija rupes kiinnostuu siitä hutsu kun näköjään on.illan istujaisija oli monia kun muut meni nukkumaan nämä kax valvoivat aamun pikku tunneille.tekstarit vaihtuivat tiuhaan kunnes sisko luki ukkonsa viestit.ne sisälsi tyyliin "naidaanko" viestejä,eivät olleet kuulemma ku pussanneet mut kukapa noita enää uskoo.by the way meil o 9kuukautta vanha poika,lähtisin heti jos ei sitä ois. mitä tehdä??!!

9

4265

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sinulle!

      Aivan varmasti ottaa päähän! Olisi muijasikin voinut etsiä irstailuseuraa vähän kauempaa. Itse olisin varmasti repinyt puolisoni ja tässä tapauksessa veljeni muijan kappaleiksi. Ensireaktio siis tämä.

      Mutta olet mielestäni aika kypsä ja fiksu, kun jaksat ainakin tässä vaiheessa ajatella pientä poikaasi. Mielestäni kriisitilanteissa pitäisi huomioida enemmän lapsia, eikä pakata kamoja ja vaatia ositusta tunnekuohuissa. Hätäisiä ratkaisuja voi katua myöhemmin.

      Koska siskosi on lukenut miehensä viestit? Ovatko he jatkaneet peliä näinkin pitkään? Kysyn vaan, koska mietin, missä vaiheessa surutyötä olet. Alku on aina hämmentävintä - asiat seestyvät ennen pitkää. Kokemusta on. Toivottavasti saatte selvitettyä asianne, olipa loppuratkaisu mikä hyvänsä. Toivon sitä erityisesti lapsenne takia.

    • Wolodeus

      Hutsu mikä hutsu! Nimenomaan poikasi hyvinvoinnin takia sinun täytyy jättää muijasi.

      Luottamus on kadonnut suhteestasi ja nainen joka pettää kerran pettää kyllä myös toistamiseen. Suhteestanne tulee katkera ja riitaisia, mikä johtaa todennäköisesti uusiin pettämisiin molemmin puolin tai johonkin vielä pahempaan. Lapselle on paljon haitallisempaa elää tuollaisessa epäterveessä suhteessa kuin vain toisen vanhempansa kanssa.

      Ehdotan, että muutatte erillenne mahdollisimman pian. Onneksi poikasi on vielä nuori, eikä osaa suhtautua eroon mitenkään. Muuta omaan asuntoon, tapaa poikaasi säännöllisesti ja kanna sillä tavalla isän vastuuta. Se on kaikkien kannalta paras ratkaisu.

      • aikuiseksi

        Ei noin suoraviivaisia neuvoja voi antaa toisen elämään! "Muuta omaan asuntoon, tapaa poikaasi säännöllisesti." Mitäs, jos kyseinen järjestely ei sovikaan lapsen äidille? Mitä, jos äitikin haluaa muuttaa omaan asuntoon? Ei 9-kuukautinen ole enää esimerkiksi riippuvainen rintaruokinnasta, kun kiinteää ruokaa voi alkaa syöttämään jo puolesta vuodesta eteenpäin. Vanha kunnon tasa-arvo mahdollistaa sen, että lapsi voidaan "nakittaa" myös isälle!

        Huomaa, että siellä on antamassa taas ohjeita sellainen henkilö, jolla on nolla päivää kokemusta perhe-elämästä.

        Ja mä olen pettänyt poikaystävääni, nykyistä aviomiestäni, talvella 2001 vain yhden kerran. Jäin kiinni, mieheni sai tietää asiasta, ja käsiteltyämme yhteisiä kipupisteitä aloitimme huomattavasti paremman elämän. Eikä ole tullut mieleenikään uusia pettämistäni. Eli ei tuo sun "kerrasta poikki" -logiikka aina toimi.

        Kaikesta päätellen olet niin katkeroitunut petetyksi tulemisesta, että olet aika huono ja puolueeton taho neuvomaan toisia. Vaikka petin itse kerran ja suhteemme jatkui, ymmärrän, että joskus uskottomuuden jälkeen ero on ainoa vaihtoehto. Jokainen silti ratkaiskoon omat osituksensa ja huoltajuuskiistansa!


      • Wolodeus
        aikuiseksi kirjoitti:

        Ei noin suoraviivaisia neuvoja voi antaa toisen elämään! "Muuta omaan asuntoon, tapaa poikaasi säännöllisesti." Mitäs, jos kyseinen järjestely ei sovikaan lapsen äidille? Mitä, jos äitikin haluaa muuttaa omaan asuntoon? Ei 9-kuukautinen ole enää esimerkiksi riippuvainen rintaruokinnasta, kun kiinteää ruokaa voi alkaa syöttämään jo puolesta vuodesta eteenpäin. Vanha kunnon tasa-arvo mahdollistaa sen, että lapsi voidaan "nakittaa" myös isälle!

        Huomaa, että siellä on antamassa taas ohjeita sellainen henkilö, jolla on nolla päivää kokemusta perhe-elämästä.

        Ja mä olen pettänyt poikaystävääni, nykyistä aviomiestäni, talvella 2001 vain yhden kerran. Jäin kiinni, mieheni sai tietää asiasta, ja käsiteltyämme yhteisiä kipupisteitä aloitimme huomattavasti paremman elämän. Eikä ole tullut mieleenikään uusia pettämistäni. Eli ei tuo sun "kerrasta poikki" -logiikka aina toimi.

        Kaikesta päätellen olet niin katkeroitunut petetyksi tulemisesta, että olet aika huono ja puolueeton taho neuvomaan toisia. Vaikka petin itse kerran ja suhteemme jatkui, ymmärrän, että joskus uskottomuuden jälkeen ero on ainoa vaihtoehto. Jokainen silti ratkaiskoon omat osituksensa ja huoltajuuskiistansa!

        Olen pahoillani jos loukkasin topikin aloittajaa suoraviivaisella kommentillani, mutta tällaisia me miehet kai olemme. Tai ainakin minä arvostan tällaisissa vakavissa asioissa enemmän suoria toimintaohjeita kuin lässyn-lässyn "halaus sulle, mä ymmärrän sun tunteita"-psykologisointia.

        Ehdotus siitä, että herra muuttaisi omaan asuntoon ja hakisi yhteishuoltajuutta lähti siitä vielä nykyäänkin ajankohtaisesta tosiasiasta, että harva äiti haluaa "nakittaa" lasta isälleen, vaikka isä yksinhuoltajuutta haluaisikin. Suuri osa huoltajuuskiistoja johtuu siitä, että äiti haluaa yksinhuoltajuuden itselleen ja haluaa vaikeuttaa isän mahdollisuutta tavata lapsiaan. Siksi yhteishuoltajuus on järkevä ja lapsen kannalta usein lähtökohtaisesti paras vaihtoehto. Turha ja pitkitetty kiistely lapsen huoltajuudesta ei ole hyvä ratkaisu kenellekään, kaikkein vähiten lapselle.

        Ja kommenttina siihen, ettei minulla ole muka päivääkään kokemusta perhe-elämästä: Olen ollut avioliitossa 10 vuotta, eronnut 2 vuotta sitten ja sen jälkeen ollut yksinhuoltaja. Lapseni on nyt 8-vuotias. Oma tarinani on se, että vaimoni petti minua ensimmäisen kerran kun olimme olleet naimisissa vuoden. Suhde koki tietysti kolauksen, mutta yritimme yhdessä vaikka luottamus olikin rapautunut. Saimme lapsen ja ajattelin, että se lujittaisi suhdettamme. Aluksi näin tapahtuikin, mutta vaimoni petti minua toistamiseen lapsemme ollessa vasta 1-vuotias. Tällöin olisi pitänyt kaiken järjen mukaan jo erota, mutta lapsen takia halusin jatkaa (aivan kuten topikin aloittaja pohtii). Suhde jatkui, välillä myötä- ja välillä vastamäessä, mutta lapsen takia jaksoimme sietää toisiamme. Kävimme myös perheterapiassa, mistä ei ollut juurikaan apua. Sitten vaimoni petti minua kolmannen kerran ja neljännenkin. Ja lopulta jätti minut ulkomaalaisen miehen takia ja muutti USA:aan.

        Yksinhuoltajuus siis lankesi minulle ihan luonnostaan ja hyvä niin, olen ollut ratkaisuun tyytyväinen. Mutta jälkikäteen ajatellen olisi meidän kaikkien, erityisesti lapsemme kannalta, ollut parempi ratkaisu erota jo silloin kun lapsi oli 1-vuotias tai jopa ekan pettämisen jälkeen. 10 vuotta meni meiltä molemmilta aivan hukkaan ja eripurainen ja epäluottamusken täyttämä suhteemme saattoi jopa olla vahingollista lapsellemme, vaikka hän ei ole vielä mitenkään erityisemmin oirehtinutkaan.


      • sinulle!
        Wolodeus kirjoitti:

        Olen pahoillani jos loukkasin topikin aloittajaa suoraviivaisella kommentillani, mutta tällaisia me miehet kai olemme. Tai ainakin minä arvostan tällaisissa vakavissa asioissa enemmän suoria toimintaohjeita kuin lässyn-lässyn "halaus sulle, mä ymmärrän sun tunteita"-psykologisointia.

        Ehdotus siitä, että herra muuttaisi omaan asuntoon ja hakisi yhteishuoltajuutta lähti siitä vielä nykyäänkin ajankohtaisesta tosiasiasta, että harva äiti haluaa "nakittaa" lasta isälleen, vaikka isä yksinhuoltajuutta haluaisikin. Suuri osa huoltajuuskiistoja johtuu siitä, että äiti haluaa yksinhuoltajuuden itselleen ja haluaa vaikeuttaa isän mahdollisuutta tavata lapsiaan. Siksi yhteishuoltajuus on järkevä ja lapsen kannalta usein lähtökohtaisesti paras vaihtoehto. Turha ja pitkitetty kiistely lapsen huoltajuudesta ei ole hyvä ratkaisu kenellekään, kaikkein vähiten lapselle.

        Ja kommenttina siihen, ettei minulla ole muka päivääkään kokemusta perhe-elämästä: Olen ollut avioliitossa 10 vuotta, eronnut 2 vuotta sitten ja sen jälkeen ollut yksinhuoltaja. Lapseni on nyt 8-vuotias. Oma tarinani on se, että vaimoni petti minua ensimmäisen kerran kun olimme olleet naimisissa vuoden. Suhde koki tietysti kolauksen, mutta yritimme yhdessä vaikka luottamus olikin rapautunut. Saimme lapsen ja ajattelin, että se lujittaisi suhdettamme. Aluksi näin tapahtuikin, mutta vaimoni petti minua toistamiseen lapsemme ollessa vasta 1-vuotias. Tällöin olisi pitänyt kaiken järjen mukaan jo erota, mutta lapsen takia halusin jatkaa (aivan kuten topikin aloittaja pohtii). Suhde jatkui, välillä myötä- ja välillä vastamäessä, mutta lapsen takia jaksoimme sietää toisiamme. Kävimme myös perheterapiassa, mistä ei ollut juurikaan apua. Sitten vaimoni petti minua kolmannen kerran ja neljännenkin. Ja lopulta jätti minut ulkomaalaisen miehen takia ja muutti USA:aan.

        Yksinhuoltajuus siis lankesi minulle ihan luonnostaan ja hyvä niin, olen ollut ratkaisuun tyytyväinen. Mutta jälkikäteen ajatellen olisi meidän kaikkien, erityisesti lapsemme kannalta, ollut parempi ratkaisu erota jo silloin kun lapsi oli 1-vuotias tai jopa ekan pettämisen jälkeen. 10 vuotta meni meiltä molemmilta aivan hukkaan ja eripurainen ja epäluottamusken täyttämä suhteemme saattoi jopa olla vahingollista lapsellemme, vaikka hän ei ole vielä mitenkään erityisemmin oirehtinutkaan.

        Mä melkein arvasinkin, että olet mies. Samoista kommunikaatioon liittyvistä eroista kinastelen mieheni kanssa. Jos ruikutan, niin häneltä tulee yksi neuvo kun minä haluaisin ymmärrystä ja halausta. Nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä.

        Mutta muistathan kuitenkin, ettei kaikkien mene niin kuin teillä. Joillekin pettäminen voi olla myös uusi mahdollisuus, kuten meidän suhteessamme kävi. Asiasta on kohta viisi vuotta aikaa, ja jos sinun teoriasi pitäisi paikkaansa niin enköhän olisi jo uusinut tekoni. Mutta meillä menee hyvin.

        Jos annat vakavassa asiassa suoran toimintaohjeen, niin silloin otat myös aikamoisen vastuun. Maailma ei ole kovin mustavalkoinen. Vaan kaikkea hyvää sulle ja lapsellesi: opettajana olen nähnyt, että yksinhuoltajaisät onnistuvat tehtävässään usein mainiosti.


      • Sisse
        sinulle! kirjoitti:

        Mä melkein arvasinkin, että olet mies. Samoista kommunikaatioon liittyvistä eroista kinastelen mieheni kanssa. Jos ruikutan, niin häneltä tulee yksi neuvo kun minä haluaisin ymmärrystä ja halausta. Nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä.

        Mutta muistathan kuitenkin, ettei kaikkien mene niin kuin teillä. Joillekin pettäminen voi olla myös uusi mahdollisuus, kuten meidän suhteessamme kävi. Asiasta on kohta viisi vuotta aikaa, ja jos sinun teoriasi pitäisi paikkaansa niin enköhän olisi jo uusinut tekoni. Mutta meillä menee hyvin.

        Jos annat vakavassa asiassa suoran toimintaohjeen, niin silloin otat myös aikamoisen vastuun. Maailma ei ole kovin mustavalkoinen. Vaan kaikkea hyvää sulle ja lapsellesi: opettajana olen nähnyt, että yksinhuoltajaisät onnistuvat tehtävässään usein mainiosti.

        Haluanpa sanoa sulle, että olit onnekas kun sait uuden mahdollisuuden. Niin, niitä mahdollisuuksia annetaan yleensä miehillekkin, mutta kun olet saanut leiman pettäjä, olet sitä aina, olit sitten mies tai nainen. Ärsyttävää oli lukea sun julistusta siitä kuinka sun mielestä loppujen lopuksi se yhden kerran pettäminen "EI OLLUT MITÄÄN". Kuule vähän epäilen, että miehesi ei luota sinuun enää nykyään 100%:sti. Oliko kiva pettää, saitko isoa ja otitko suihin? Oliko tämä mies jonka kanssa petit varattu myös?
        Mä inhoan kaikkia pettureita, oli sitten mies tai nainen.


      • Härskille
        Sisse kirjoitti:

        Haluanpa sanoa sulle, että olit onnekas kun sait uuden mahdollisuuden. Niin, niitä mahdollisuuksia annetaan yleensä miehillekkin, mutta kun olet saanut leiman pettäjä, olet sitä aina, olit sitten mies tai nainen. Ärsyttävää oli lukea sun julistusta siitä kuinka sun mielestä loppujen lopuksi se yhden kerran pettäminen "EI OLLUT MITÄÄN". Kuule vähän epäilen, että miehesi ei luota sinuun enää nykyään 100%:sti. Oliko kiva pettää, saitko isoa ja otitko suihin? Oliko tämä mies jonka kanssa petit varattu myös?
        Mä inhoan kaikkia pettureita, oli sitten mies tai nainen.

        Hei sinä idiootti! Vedätkö käteesi lukiessasi toisten pettämistarinoita vai miksi olet kiinnostunut yksityiskohdista: haluat tietää, ottiko nainen suihin tai saiko isoa? Vaikka julistat vihaavasi pettureita, niin kostuuko paikat kuitenkin toisten kertomuksia lukiessa. Sisse, miksi haluat tietää tuollaista? Jos et oikeasti halua tietää, miksi kysyt? Oletko perverssi?

        Voiko tässä maailmassa kehenkään ihmiseen luottaa 100-prosenttisesti. Sä olet ilmeisesti luottanut, pettynyt ja nyt olet tuollainen katkera piru. Sun kaltaisia, ilkeitä ihmisiä vihaan paljon enemmän kuin tavallisia kuolevaisia, jotka erehtyvät. Meinaatko, että jos ihminen erehtyy kerran, niin hän on tuomittu tekonsa perusteella loppuelämänsä. Pitääkö tuomio, vaikka hänellä menisi suhteessa kuinka hyvin tahansa, ja suhde riittää mainiosti molemmille osapuolille. Oletko sinä saatanan irviturpa edelleen huutelemassa, että toinen teistä on pettäjä ikuisesti.

        Toivon, että sinua tullaan pettämään. Ja petetään senkin jälkeen. Ja vielä. Ja vielä niin kauan kunnes huomaat, kuinka idiootti ihminen olet. Niin kauan kuin otat itsellesi oikeuden tuomita toisia ihmisiä noin suoraviivaisesti, niin ansaitset kaiken pahan, mitä tässä elämässä on tarjolla. Kasva aikuiseksi!


      • hoh hoijaa
        Sisse kirjoitti:

        Haluanpa sanoa sulle, että olit onnekas kun sait uuden mahdollisuuden. Niin, niitä mahdollisuuksia annetaan yleensä miehillekkin, mutta kun olet saanut leiman pettäjä, olet sitä aina, olit sitten mies tai nainen. Ärsyttävää oli lukea sun julistusta siitä kuinka sun mielestä loppujen lopuksi se yhden kerran pettäminen "EI OLLUT MITÄÄN". Kuule vähän epäilen, että miehesi ei luota sinuun enää nykyään 100%:sti. Oliko kiva pettää, saitko isoa ja otitko suihin? Oliko tämä mies jonka kanssa petit varattu myös?
        Mä inhoan kaikkia pettureita, oli sitten mies tai nainen.

        Tuommoisia ne pikkup*llut on! "Otitko suihin? Saitko isoa?" Kovaan ääneen julistetaan omaa hurskautta, ja sitten omassa perverssissä pikkumielessä tirkistellään muiden seksielämää. Joko on 16 lasissa?

        Muistakaa kaikki. Jos petät, olet loppuelämäsi pettäjä. Jos ajat ylinopeutta, olet loppuelämäsi tappaja. Jos kirjoittaa samanlaista tekstiä kuin tämä Sisse (v*ttu mikä nick - miksei Tissi) niin on loppuelämänsä kehitysvammainen.


      • marap
        Sisse kirjoitti:

        Haluanpa sanoa sulle, että olit onnekas kun sait uuden mahdollisuuden. Niin, niitä mahdollisuuksia annetaan yleensä miehillekkin, mutta kun olet saanut leiman pettäjä, olet sitä aina, olit sitten mies tai nainen. Ärsyttävää oli lukea sun julistusta siitä kuinka sun mielestä loppujen lopuksi se yhden kerran pettäminen "EI OLLUT MITÄÄN". Kuule vähän epäilen, että miehesi ei luota sinuun enää nykyään 100%:sti. Oliko kiva pettää, saitko isoa ja otitko suihin? Oliko tämä mies jonka kanssa petit varattu myös?
        Mä inhoan kaikkia pettureita, oli sitten mies tai nainen.

        Kyllä se elämä vielä suakin opettaa! Ei meilläkään petetä, mutta en koe olevani niin hurskas että voisin haukkua toisen maanrakoon noin mustavalkoisesti kuten sinä: kerran petturi aina petturi. Mitä virheitä sinä olet tehnyt elämässäsi? Mihin kastiin sinä kuulut koko loppuelämäsi ajan: varkaisiin, rattijuoppoihin, pahoinpitelijöihin, valehtelijoihin vai mihin? Muistathan, että yhdestä synnistä saa leiman koko loppuelämäksensä. Ja lopettaisipa tämä "pettäjänainenkin" vaikka Irakin sodan, niin pettäjä hän tulee aina olemaan. Ei mitään muuta. Näinkö?

        Ihmisten elämää seuratessani olen tajunnut, että maailmassa voi tehdä paljon muutakin pahaa kuin pettää. Ja siltikin elämäänsä on saatava toinen mahdollisuus. Mieluummin ottaisin vaimon, joka sortuisi kerran petokseen kuin tuollaisen naiivin ja tuomitsevan, katkeran muijan.

        Jos olet tullut itse petetyksi, en ihmettele sitä lainkaan. Erehtyminen on inhimillistä, mutta sinun oikeassaolosi ja hurskautesi on jo epäinhimillistä: "Kuule vähän epäilen, että miehesi ei luota sinuun enää nykyään 100 %:sti." Sinä tukahdutat ihmiset ympäriltäsi!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2074
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1733
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1412
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      1213
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1203
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1048
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      962
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      961
    Aihe